Caligula 1/2016 by Palladion ry

1/2016

Palladion ry. Universitas Turkuensis 30-vuotisnumero

Sisällys Päätoimittajan terveiset ................................................................................................ 2 Fuksihaastattelu ............................................................................................................. 3 De Lexicis Latinis ............................................................................................................ 4 Sanskritia Euroopan sydämessä..................................................................................... 8 Päivä Herculaneumissa ................................................................................................ 11 Lucretius. Nunc............................................................................................................. 14 Kaksi tarinaa työllisyydestä .......................................................................................... 17 Ristikoita ...................................................................................................................... 23 Sarjakuva ..................................................................................................................... 25

Lämpimät kiitokset haastateltaville, kirjoittajille ja juttujen tekoon osallistuneille!

Toimitus: Maria Jokela Taitto: Maria Jokela Kansikuva: Joonas Vanhala

Palladion ry. (Turun yliopiston klassillisten kielten, klassillisen arkeologian ja antiikin kulttuurin opiskelijoiden ainejärjestö) http://palladion.weebly.com/ https://www.facebook.com/palladionry 1

Päätoimittajan terveiset Kun aloin talvella miettimään tulevan Caligulan sisältöä, päähäni pälkähti ajatus ottaa selville, kuinka kauan lehteä on jo toimitettu. Aloin kysellä ympäriinsä ja vihdoin päädyin penkomaan Palladionin vanhoja pöytäkirjoja ja kas! Osuinkin kultasuoneen. Koko operaation tarkoitus oli pysyä kartalla numeroista tulevaisuutta varten, mutta sainkin selville, että juuri tämä näyttäisi olevan Caligulan 30-vuotisjuhlavuosi. Caligulan ensimmäinen numero on pöytäkirjojen mukaan ilmestynyt keväällä 1986. Onnea, Caligula! Tutkin lehden historiaa. Kauden 85/86 toimintasuunnitelmaan on kirjattu, että pyritään aikaansaamaan oma lehti – tosin jo edeltävän kauden kevätkokouksessa kyseinen hanke on mainittu. Projektia varten on nimitetty lehden oma toimikunta, josta vastasi palladiini Eero Salomaa. Ensimmäistä kertaa nimi ”Caligula” on mainittu kauden 86/87 toimintasuunnitelmassa, sitä ennen puhuttiin vain ”omasta lehdestä”. Uutta lehteä on toimitettu ilmeisellä innolla seuraavat vuodet: esimerkiksi 90-luvun alussa on vuosittain ilmestynyt 4 numeroa ja lehdestä on otettu peräti kaksi painosta. Toimintasuunnitelmassa Caligulaa tituleerataan ”Palladionin ylpeydenaiheeksi” ja sen levikistä peräti Roomaan asti suorastaan kehuskellaan. Eikä siinä vielä kaikki, Caligula on palkittu mm. TYY:n parhaana ainejärjestölehtenä lukuvuonna 92/93. Pöytäkirjoista ilmenee kaikenlaista mieltä kutkuttavaa, ja on jännä huomata, miten ajat ovat toisaalta olleet erilaiset kuin nyt, mutta toisaalta taas samanlaiset. Caligulan syntymäaikoihin Palladion on ollut vielä Aksentin jäsen, joka oli jonkin sortin kieliaineiden kattojärjestö. Aksentista kuitenkin haluttiin kovasti erota, koska pieni ainejärjestömme ei kokenut hyötyvänsä jäsenyydestä. Yhä edelleenkin olemme se pieni ainejärjestö, joka joutuu jännittämään, mihin kummaan meidät näiden muutosten keskellä laitetaan ja mitä kaapillemme käy, kun Fennicumin opiskelijatiloista joudutaan tämän kevään jälkeen luopumaan. Onneksi voin sanoa, että vaikka Caligula ei ilmesty enää neljää kertaa vuodessa, emmekä taida levikissämme päästä Turun ulkopuolelle, olemme edelleenkin aktiivisia. Lisäksi meillä on hyvä yhteishenki. Se näkyy tämän lehden synnyssä. Saimme aikaiseksi laajan ja kattavan sisällön tähän juhlanumeroon tämänhetkisiltä aktiiveiltamme. Kiitän teitä kaikkia nöyrästi. Muutenkin koen, että olemme noin ainejärjestönä onnistuneet menneenä lukuvuonna toiminnassamme teidän takianne mainiosti. Kanssanne on ollut mukava tehdä pizzaa ja rentoutua lautapelien ääressä. Jatketaan samaan malliin! Να ΄στε καλά! (eli kiitos ja voikaa hyvin, muinaiskreikaksi en osaa samaa vieläkään)

Maria Päätoimittaja

voisin mielelläni lähteä uudelleen, Pariisi ja Rooma ovat haavelistallani. Sami: Jonnekin sivistyksen ulkopuolelle opetellakseni uutta kieltä.

Fuksihaastattelu koonnut Anu Hinkkuri

Kenet antiikin aikaisen henkilön haluaisit tavata ja miksi? Anna-Stina: Minulla ei ole oikeastaan ole ketään antiikin ihmistä. jonka erityisesti haluaisin tavata. Ennemminkin haluaisin vain tavata jonkun yksittäisen tapahtumien aikalaisista, joka voisi kertoa ovatko meille säilyneiden tekstien tiedot kuinka oikein ja miten asiat oikeasti ovat olleet. Sami: Haluaisin tavata Jeesuksen, joka on hyvin keskeinen henkilö uskolleni.

Saimme perinteistä fuksihaastattelua varten kiinni kaksi uutta opiskelijaa, Anna-Stina Koivuniemen ja Sami Pynnösen. Mistä päin olet kotoisin? Anna-Stina: Olen alun perin Toijalasta/Akaasta, mutta viimeksi olen asunut Tampereella. Sami: Olen syntynyt Lahdessa, tänne muutin Joensuusta. Olen varttunut useammassa paikassa.

Kuinka päädyit tänne opiskelemaan klassillista filologiaa? Anna-Stina: Valitsin lukioni, koska siellä oli mahdollista opiskella latinaa ja kieli vaikutti mielenkiintoiselta. Kolmen vuoden ja yo-kirjoitusten jälkeen latinan jatkaminen kuulosti ideoistani parhaimmalta, joten päädyin hakemaan alalle. Turun valitsin siksi, koska sitä niin kauniisti lukion yliopistoesittelyn aikana mainostettiin. Sami: Hain varasuunnitelmana jotain harrastetta gradun oheen. Toinen teoria on, että halusin petrata kreikkaa.

Mikä on suosikkikirjasi? Anna-Stina: Suosikkikirjoja minulla on aivan liikaa, mutta yksi niistä on Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin. Sami: En ole lukenut vuosiin vain huvin vuoksi muita kuin kielten kirjoja ja Raamattua. Nyt tekstikurssilla olemme käyneet Kharitonin Kallirhoeta, joka on ollut viihdyttävää lukea. Millä kolmella sanalla kuvailisit itseäsi? Anna-Stina: Utelias, väsynyt ja kaiketi ihan fiksu. Sami: Perheellinen, semi-ikuisuusopiskelija, lingvisti.

Mitä olet pitänyt opiskelusta? Kommentteja, risuja, ruusuja? Anna-Stina: Sanoisin valintani olleen hyvinkin onnistunut, sillä en ole katunut valintaani. Kurssit ja aiheet ovat mielenkiintoisia, ihmiset mukavia ja Turkuunkin on tottunut. Odotan mielenkiinnolla mitä tulevat vuodet tuovat mukanaan yliopistossa. Sami: Olen pitänyt kreikan tekstikursseista; niillä oppii kieltä. En ole perustanut siitä, että tutkintoon ja opintorakenteisiin sisältyy niin paljon kulttuuritietoutta, vaikka se tietysti kuuluu asiaan.

Mitkä kolme asiaa ottaisit mukaasi autiolle saarelle? Anna-Stina: Hyvän kirjan, kynän ja kännykän. Sami: Puukon, köyttä, Raamatun. Minne matkustaisit mieluiten ja miksi? Anna-Stina: Pidän matkustamisesta ja jo matka toiseen kaupunkiin ystäviä tapaamaan on hienoa. Pidemmän matkan kohteeksi valitsisin Brightonin, Pariisin tai Rooman. Brigtonissa olen käynyt vuosi sitten ja sinne

dulla latinaa opiskeleville Adolf V. Strengin La-

De Lexicis Latinis

tinalais-Suomalainen sanakirja (1933) on niin

(pars I/II)

itsestään selvä työkalu, ettei muita vaihtoehtoja tule edes pohtineeksi. Strengille en tässä kirjoituksessani etsi korviketta, mutta yritän

kirj. Matti Virtanen

tarjota jonkinlaisen katsauksen siihen, minkälainen on latinankielisten sanakirjojen kirjo. (Johtuen aineiston moninaisuudesta tässä valikoimassani on jotakin aloitteleville latinisteille, jotakin pitemmälle edenneille ja jotakin mistä kenellekään on tuskin mitään hyötyä.) Aloitan epäilemättä kaikille tutusta Reijo Pitkärannan (2001).

Suomi-latina-suomi-sanakirjasta

Saattaa

tuntua

uskomattomalta,

mutta kirja on tiettävästi ensimmäinen laaja kaksisuuntainen latinan sanakirja, joka suomessa on koskaan julkaistu, vaikka latinaa täällä on luettu jo yli puoli vuosituhatta! Aloittelijalle kirja on varsin miellyttävä, sillä sen suomen kieli on nykyaikaista (mikä on latinan

Streng sekä ’kilpailijansa’ Heikel (pääl.)

sanakirjoissa harvinaista), ja varsinkin latinasuomi-osuus on hyvin kompakti ja yksiselitteiLöysin taannoin Ivar A. Heikelin Latinalais-

nen. Lukiolatinasta kirjalla selviää varsin hyvin,

Suomalaisen sanakirjan (1935) eräästä helsin-

ja ne, jotka aloittavat latinan vasta yliopistolla,

kiläisestä antikvariaatista. Kävi ilmi, että antik-

pystyvät käyttämään kirjaa mukavasti alkeis-

variaatin omistaja oli itsekin aikoinaan opis-

ja jatkokurssin, mutta sen jälkeen kuvioon vä-

kellut latinaa, ja kun kerroin opiskelevani Tu-

kisinkin tulee…

run yliopistossa, hän kysyi, käytämmekö yli-

…Streng. Olen kuullut useamman toisen tai

opistolla Strengin vaiko Heikelin sanakirjaa.

kolmannen vuoden opiskelijan kiroavan kirjan

Kysymys yllätti minut, sillä ainakin Turun seu-

loputtomia esimerkkejä sekä sitä, että kirjan

käyttäminen vie paljon aikaa. Osaan yhtyä näi-

ne sisältävät kulta- ja hopealatinan kaikkein

hin kommentteihin varsin hyvin. Itseänikin är-

konservatiivisimman kaanonin.)

sytti ensimmäisinä vuosinani mm. se, että esi-

On kenties yllättävää, että kaksi laajahkoa la-

merkkejä ei ollut suomennettu, vaan ymmär-

tina-suomi-sanakirjaa, nimittäin Streng sekä

tääkseen ne oli etsittävä pari kolme sanaa li-

mainitsemani Heikel, ilmestyivät lähes peräk-

sää – sikäli kun sekään auttoi tekstien kääntä-

käisinä vuosina, kun ottaa huomioon, että

misessä yhtään. Streng edustaakin lähinnä

Suomessa kahden latinan sanakirjan ilmesty-

syntymisaikansa oppitasoa (se on jo yli 80

misen välillä saattaa olla hyvinkin yli puoli vuo-

vuotta vanha!). Tuolloin opiskelijat olivat jo

sisataa. Osittain tämä selittyy sillä, että Heikel

nuoresta pitäen lukeneet Caesaria ja Cornelius

teki sanakirjasta ensin latina-ruotsi-version

Neposta ja he osasivat latinan sanoja jopa ul-

Latinsk-Svensk Ordbok vuonna 1932 ja käänsi

koa, mikä nykyään tuntuu aika eksoottiselta.

tämän suomeksi vasta jälkeenpäin. (Paitsi että

Tämän vuoksi Strengin kirja oli tuolloin pidem-

meitä fennomaaneja sorsittiin siinä, että suo-

mälle edenneille juuri sopiva työkalu. Joten

menkielisessä versiossa ei jostain syystä ole

nykyopiskelijalle en voi sanoa muuta kuin, että

mainittu siteerattuja auktoreita ollenkaan.)

kannattaa olla Strengin kanssa kärsivällinen.

Antikvariaatteja kierreltyäni olen saanut myös

Kun sitä on tarpeeksi selaillut, alkaa pikkuhil-

sen vaikutelman, että kirjan ruotsinkielistä

jaa tottua sen perusteellisuuteen.

versiota on enemmän liikkeellä. Olkoon kuin

Yhden tärkeän asian Strengiin liittyen tajusin

on, Heikel on hyvä apu, kun tutustuu joihinkin

vasta kirjaa pari vuotta käytettyäni. Kirjan al-

vanhan ja toisaalta tuoreemman latinan auk-

kusivuilla oleva antiikin auktoreiden ja heidän

toreihin, joita Strengissä ei ole mutta Heike-

teostensa luettelo todella tarkoittaa sitä, että

lissä on, esimerkkeinä Plautus, Terentius, Se-

kirja sisältää ymmärtääkseni jokaisen näissä

neca ja Suetonius. Myös niiden auktoreiden

teoksissa esiintyvän sanan, mutta ei yhtään

kanssa, jotka myös Strengissä löytyvät, Heikel

muuta. Jos siis olet ihmetellyt, miksi Cicero-

saattaa olla selkeämpi, mutta toisaalta Heike-

kurssin kaikki sanat löytyvät Strengistä, mutta

lissä ei näiden sanojen kohdalla ole mitään sel-

Terentius-kurssilla on joukko sanoja, joita ei

laista, mitä myös Strengissä ei olisi, kun vain

sieltä löydy, tai joiden merkitykset eivät aina

tarpeeksi kaivaa.

käy yksiin Strengissä annettujen merkitysten

Muut suomalaiset sanakirjat käsittelen lyhy-

kanssa, kyse on juuri tästä jaottelusta. (Käytet-

esti ja valikoiden. F.W. Rothstenin Latinalais-

täviä auktoreita ei muuten ole arvottu, vaan 5

Suomalainen Sanakirja (1884) on kokoluokal-

2000-sivuisiin jättiläisiin. Aloitan kuitenkin

taan ja sisällöltään hyvin Strengin tapainen.

keskikastista. D. P. Simpsonin kokoama Cas-

Joitain sanoja kirjasta tosin löytyy, joita Stren-

sell’s Latin Dictionary – Latin-English English-

gissä ei ole sekä toisinpäin. Kovin uusia pai-

Latin (ensimmäinen painos julkaistu 1968,

noksia kirjasta ei ole otettu, joten jos kirjan

mutta uusia painoksia on otettu varmasti

jostain antikvariaatista löytää, se on ensim-

useita) on käsittääkseni yksi kielialueen arvos-

mäisiä painoksia. Kirjan arvo onkin lähinnä es-

tetuimpia opuksia. Kooltaan se on keskikalii-

teettinen: suomenkieliset vastineet on pai-

peria – englanti-latina-osuus 650 sivua, latina-

nettu hienosti fraktuuralla ja vanha suomen

englanti 233. Auktoreita siteerataan kohtalai-

kieli on hauskankuuloista. Sama pätee myös

sen usein, ja valikoima on laaja: lähes viisikym-

vuotta aikaisemmin painettuun J. G. Geitlinin

mentä auktoria, siinä missä Strengissä on käy-

Suomalais-Latinalaiseen sanakirjaan (1883),

tetty vain viittätoista (tässä tosin huomatta-

joskin tästä on olemassa myös uusi näköispai-

vaa on ennemmin se, että Strengissä vali-

nos. Varsinkin Geitlinin kirja on nykylukijalle

koima on poikkeuksellisen suppea kuin että

hauskaa selailtavaa, sillä sieltä löytyy mm. sel-

Cassell’sissa erityisen laaja). Varsinkin kirjan

laisia hakusanoja kuin öllerö ja öllötökki, jotka

englanti-latina-osa on laadittu huolella, ja vai-

molemmat on käännetty homo stupidus. Ja to-

kuttaa siltä, että siinä on ennemmin pyritty

siaan on niin, että Geitlinin jälkeen seuraava

helpottamaan tekstien kääntämistä englan-

suomi-latina-sanakirja ilmestyi vasta 118 vuo-

nista latinaan kuin vain antamaan kullekin sa-

den päästä – viittaan siis Pitkärannan Suomi-

nalle sen lähin vastine latinasta. Kirja on tilat-

latina-suomi-sanakirjaan. Maininnan arvoi-

tavissa suurimmista suomalaisista kirjakau-

nen on myös J.W. Salmen ja Edwin Linkomie-

poista noin 20 €:lla, mikä on sanakirjasta

hen Latinalais-suomalainen sanakirja (1954),

melko huokea hinta. Tilattavat painokset ovat

joka on siitä ”poikkeuksellinen”, että se on

luultavasti sellaisia, joissa sivut ovat harvinai-

varsin köykäinen ja pituudeltaan vain reilu 300

sen ohkaisia, mikä tarkoittaa sitä, että kirja vie

sivua, mutta sisältää silti keskeisen antiikin sa-

hyllystä vain vähän tilaa. Tämä lienee tervetul-

naston.

lutta monille bibliofiileille, joilla kirjahyllyt alkavat jo muutenkin revetä liitoksistaan.

Seuraavaksi vaihdan kielen englantiin. Kuten arvata saattaa, varsinkin latina-englanti-sanakirjoja (ja jossain määrin myös englanti-latina) on painettu useita aina taskusanakirjoista 6

Toinen kätevä perussanakirja on W. Smithin ja J. Lockwoodin Chambers Murray Latin-english Dictionary (päivitetty painos 1976), joka noudattaa Cassell’sin kanssa samaa kaavaa: kokoluokka on sama, siinä on suunnilleen samat auktorit sekä lähes samat hakusanat. Suurin ero onkin se, että englanti-latina-osuus puuttuu kokonaan. Jotenkin toivoisi, että kun sanakirjoja näin paljon tehdään, olisi niissä suurempia eroja sisällön suhteen. Englannin kieli on kuitenkin levittynyt niin laajalle, että luultavasti jotkin sanakirjat tehdään tiettyjen alueiden markkinoille tiettyyn aikaan, mutta saCassell’s ja Chambers Murray

moihin tarkoituksiin. (Jos tunnet aihetta paremmin, voit vaikka kirjoittaa seuraavaan Caligulaan tarkennuksen!) Eli jos olet toisen ky-

Palstatila alkaa ikävä kyllä nyt loppua kesken,

seisitä sanakirjoista jostain löytänyt, toista

joten jatkan analyysiani seuraavassa nume-

tuskin kannattaa hankkia ainakaan englanti-

rossa. Silloin selviää mm. mitä on poronhoito-

latina-osion vuoksi.

laki latinaksi ja kuka latinisti harrastaa volapükin kieltä, minkä lisäksi kirjoitan jotain ihan asiaakin. Ensi kertaan!

Sanskritia Euroopan sydämessä kirj. Maria Jokela

Turun kevät ei ole vielä maaliskuun loppupuolella kovin pitkällä, mutta toista on Baijerin vapaavaltiossa (ja kyllä, entisenä müncheniläisenä kutsun ylpeänä aluetta Euroopan sydämeksi). Münchenissä Ludwig-MaximiliansUniversitätissä (tuttavallisemmin LMU) nykyisin opiskeleva, entinen palladiini Ville Leppänen on lentänyt Turkuun Melko yleistä kielitiedettä -luentosarjaa varten, ja sovimme samalle vierailulle haastattelun kahvikupin ääreen. Indoeuropeistiikan oppiaineeseen väitöskirjaansa tekevä Leppänen pääsee nimittäin opintojensa lomassa opiskelemaan kieliä, joista turkulaiset muinaiskielten ystävät voivat vain haaveilla. Puhun sanskritista ja heetistä. Erityisesti mieltä kutkuttaa sanskrit, josta Leppäsellä on jo alkeiskurssia vastaava suoritus takana ja seuraavana vuorossa on jatkokurssi.

Ville Leppänen müncheniläisessä oppiahjossaan

osassa sijaitseva Uttarakhand, jossa se on hindin ohella toinen virallinen kieli. Paikallinen ruotsi siis.) Entä minkälainen sanskrit on kielenä? ”Se on verrattavissa kreikkaan siinä mielessä, että siinä on paljon ja runsaasti kielioppia, joten se on hyvin monipuolinen. Toisaalta sen loogisuus taas muistuttaa latinaa, eikä siinä ole läheskään niin paljon poikkeustapauksia kuin kreikassa. Suosittelisin kieltä järjestelmällisen päättelyn ystäville. Omalta kannaltani sen osaaminen indoeuropeistiikan takia tärkeää, vaikka tietysti jokaisen kielitieteilijän pitää muutenkin opetella jatkuvasti uusia kieliä.”

Mutta aloitetaan alusta. Hörppään ensin vielä kerran kahvia. Siis sanskrit? ”Sanskrit on vanha, Intian alueen indoeurooppalainen kieli, jolla on paljon paralleeleja Eurooppaan. Sanskritin asemaa voi verrata latinaan Euroopassa, sillä se oli uskonnon, tieteen ja taiteen kieli, ja Intian alueen kielet pohjautuvat siitä samoin kuin romaniset kielet latinasta. Sen asema klassisena kirjakielenä säilyi pitkään silloinkin, kun se ei ollut enää yleinen puhuttu äidinkieli. Tosin modernilla ajalla sitä on herätelty henkiin puhuttuna kielenä, ja sitä puhutaan äidinkielenä joissain Himalajan pienissä kylissä vieläkin. Käsittääkseni se on myös jonkin Intian osavaltion virallinen kieli.” (toim. huom.: kyseinen osavaltio on Intian pohjois-

Ennakkokäsitykseni sanskritin kirjoitusjärjestelmästä on se, että näyttää tietynlaiselta matokirjoitukselta. Leppänen naurahtaa hyväksyvästi termilleni, mutta selittää, mistä kirjoituksessa on oikeastaan kyse. ”Sanskritin kirjoitusjärjestelmä on nykyään devanᾱgarῑ. Se on kehittynyt vanhemmista intialaisista kirjoitusjärjestelmistä, joilla sanskritia on alun perin kirjoitettu. Kuitenkin 8

keskiajalta alkaen sitä on käytetty yleisesti sanskritin kirjoittamiseen. Nykyään sitä käytetään Intiassa yleisesti ja mm. hindiä kirjoitetaan sillä. Se on tavukirjoitusta, joskin hyvin läpinäkyvää. Perusperiaatteena on, että jokainen tavu sisältää konsonantin ja lyhyen vokaalin a. Vokaalia voidaan muokata väkäsellä tai palkilla, jolloin sen äännearvo muuttuu toiseksi vokaaliksi. Se näyttää yhdeltä tasaiselta viivalta, jossa on väkäsiä suuntaan tai toiseen.”

haaraan kuuluva kieli oli jo antiikin aikana kuollut kieli. Itse asiassa niin olivat kaikki tämän haaran kielet. Heetin kukoistus on tapahtunut toisen vuosituhannen eKr. puolen välin tienoilla ja se on kiistatta vanhin indoeurooppalainen kieli, josta on säilynyt kirjallisia jäänteitä. Sillä ei kuitenkaan ole suoria jälkeläisiä. ”Heetti on säilynyt Turkin alueelta löydettyinä savitauluina, joissa on kirjoitusta babylonialaisilla, sovelletuilla nuolenpäillä. Kieli on tavukirjoitusta, mutta siellä on myös muutamia logogrammeja. Löytyneitä savitauluja on isot läjät, mutta ne ovat monilta osin rikkonaisia, eli täydennyksiä on jouduttu tekemään. Vaikka heetti on hyvin vanha kieli, se on kieliopiltaan suhteellisen helppo. Siitä ei löydy samanlaisia

Opin myös, että sanskritin kirjoitus alkaa verrattain myöhään, noin 300-luvun eKr. tienoilla. Sanskritin kirjallisuus on kuitenkin valtava. Niin valtava, että Ilias ja Odysseia näyttävät kääpiöiltä sanskritinkielisten eeposten rinnalla. Leppänen muistelee, että eepos Mahabharata olisi noin kahdeksan kertaa niin iso kuin mainitut Homeroksen teokset. ”Kirjoitettua kieltä edelsi vahva suullinen traditio, kaikissa tekstilajeissa, myös tieteellisissä teksteissä. Vanhin vaihe on Veda-kirjoitusten kieli n.1200-500 eKr., jonka suhde klassiseen sanskritiin on verrattavissa Homeroksen kielen suhteeseen Attikan kreikkaan. Veda-vaiheen sanskritissa on enemmän epäsäännöllisiä muotoja, jotka yhdenmukaistuivat myöhemmin. Suullinen traditio oli kuitenkin niin vahva, että Veda-kirjallisuutta alettiin kirjoittaa ylös vasta n. 1000 jKr. Mielenkiintoista sanskritissa on se, että sen muuttumattomuutta varjeltiin ajan saatossa kaikin tavoin. Uskonnon takia pyhät tekstit olivat niin pyhiä, että pappiskasti omisti elämänsä tekstien täydelliseen ulkoa opettelemiseen. Kaiken piti mennä juuri oikein ja vanhan tradition mukaan.” Kuulostaa roomalaiselta uskonnolliselta rituaalilta, totean.

Heettiläisen savitaulun ”käsikopioeditio”

suuria taivutustaulukoita tai monimutkaisuuksia kuten sanskritista tai kreikasta. ” Muinaiskielet kiehtovat Leppästä, sillä niiden kautta avautuva ikkuna kauas menneisyyteen sävähdyttää. ”Välillä ajattelen, että tässä minä nyt luen 4000 vuotta vanhoja tekstejä, jotka taas puolestaan heijastavat vuosituhansia vanhaa traditiota. Myös niiden inhimillisyys naurattaa välillä, sillä esimerkiksi heetinkielisen tekstit

Toinen muinaiskieli, jota Leppänen on päässyt Münchenissä opiskelemaan, on heetti. Itse olin hädin tuskin kuullut koko kielestä, mutta tavallaan se ei ole ihme – tämä anatolialaiseen 9

ovat muodoltaan dialogeja, joissa vaikkapa hallitsija saattaa kysyä kirjeessä toiselta hallitsijalta, miksi tämä oikein on ottanut ensimmäisen hallitsijan pojan vangikseen. Kirjallinen tyyli ei ole välttämättä niin hienostunut ja kehittynyt kuten antiikissa, vaikka siinä tietysti tietyt konventiot onkin.”

Entä klassilliset kielet Saksassa? Klassikot kuulemma voivat siellä hyvin, eivätkä yliopistomaailman säästöpaineet ole samaa luokkaa kuin Suomessa. ”Suurin osa klassikoista, noin 90 prosenttia, opiskelee opettajiksi, sillä työmarkkinat sillä alalla ovat suuret. Kouluissa ja lukioissa luetaan klassillisia kieliä enemmän kuin Suomessa, tosin alueellisia eroja tietysti löytyy. Tunnen erään opiskelijan, jonka ensimmäinen vieras kieli koulussa oli latina. Toisena tuli muinaiskreikka ja vasta kolmantena englanti. Kyllä siinä sai ihmetellä.”

Lopuksi kysyn vielä, millaista muinaiskielten opetus on Saksassa. ”Käytämme tunneilla saksankielistä oppikirjaa ja kielioppia, eli opetus on hyvin perinteistä. Oppikirjassa selostetaan uusia kielioppiasioita ja siellä on niihin liittyviä esimerkkilauseita, jotka käännetään ja joiden rakenteita tarkastellaan. Ryhmäkokomme sanskritissa oli aluksi noin pari-kolmekymmentä, mutta luku harveni lukukauden mittaan. Opiskelutahti on Saksassa kuitenkin kova ja etukäteistietoa kielten opiskelusta vaaditaan, ei siellä selitetä enää, mikä vaikkapa akkusatiivi on.”

LMU:ssa käytetty sanskritin oppikirja

Palladiinin matkapäiväkirjat:

Päivä Herculaneumissa kirj. Joonas Vanhala

Matkustin viime kesänä ensi kertaa Napoliin. Matkan ohjelma ja aikataulu oli suunniteltava tarkasti, sillä Napolin seudun nähtävyyksistä ehtii viikossa nähdä vain pienen osan. Matkan pääkohteiksi valikoituivat Napolin arkeologinen museo, Tiberiuksen huvila Caprilla, Paestumin kreikkalaiset temppelit, Pompeji sekä Herculaneum. Näkemättä jäivät muun muassa kaivaukset Stabiaessa, Oplontiksessa ja Boscorealessa. Jotain kannattaa tietysti säästää seuraavaa vierailua varten.

Iloiset matkalaiset Suvi ja Joonas

Herculaneumista tekee erityisen se, miten hyvin se on säilynyt. Toisin kuin Pompejissa Herculaneumissa on useista rakennuksista säilynyt toinen ja jopa kolmas kerros. Pompejin rakennuksista on yleensä säilynyt vain katutasossa oleva kerros, koska Vesuviuksen purkaus tuhosi kaupungin peittäneen tuhkakerroksen yläpuolelle jääneet osat. Herculaneumin peitti paksumpi kerros tuhkaa ja kiviainesta, jonka suojassa kaupunki säilyi ehjempänä.

Vaikuttavimmaksi näistä kaikista koin Herculaneumin, joka usein jää vähemmälle huomiolle kuin kuuluisampi naapurinsa Pompeji. Kaivausten lisäksi Herculaneumissa käynnistä teki mieleenpainuvan se, että törmäsin heti ensimmäiseksi kaupunkiin vievällä sillalla Suviin, joka myös oli lomamatkalla Napolissa ja sattui olemaan samana päivänä Herculaneumin kaivauksilla. Palladionin jäseniin voi nähtävästi törmätä missä vain.

Herculaneumin katukuva on monin paikoin varsin ehjä ja kaupunkia kierrellessä voi hyvin kuvitella, miltä roomalaisen kaupungin kaduilla ja kujilla on näyttänyt. Jalkakäytävien varsilla näkyy kaupunkiasuntojen sisäänkäyntejä, puotien myyntitiskejä sekä suihkulähteitä, joista kaupunkilaiset noutivat vettä. Herculaneumissa voi käydä pienen kylpylän puku- ja allashuoneissa tai astua sisään lähes ehjänä säilyneen asuintalon atriumiin ja muihin huoneisiin.

Herculaneumin kaivausalue on monella tavalla erilainen kuin Pompeji. Pompejista on kaivettu esiin valtavan suuri alue, jonka kiertämiseen saa kulumaan kokonaisen päivän. Herculaneumista taas on voitu kaivaa esiin vain muutamia kortteleita, koska suurin osa vanhaa Herculaneumia sijaitsee nykyisen Ercolanon (vuoteen 1969 asti keskiaikaiselta nimeltään Resina) kaupungin alla. Ensimmäiset kaivaukset Herculaneumissa tehtiin jo 1700-luvulla kaivamalla tunneleita kaupungin alle. Järjestelmälliset kaivaukset aloitettiin 1800-luvun alussa ja osa Herculaneumista kaivettiin esiin.

Useita Herculaneumin rakennuksia on restauroitu myöhemmin, mutta niissä on säilynyt huomattavasti enemmän alkuperäisiä rakenteita kuin pompejilaisissa vastineissa. Erityisen 11

huomionarvoisia ovat monet hiiltyneinä säilyneet puurakenteet, joita Pompejissa ei juuri ole säilynyt. Herculaneumissa voi nähdä puisten rappusten jäänteitä, kattohirsiä, puisia ovenpieliä, varastohyllyjä, ja eräässä talossa jopa kokonaisina säilyneet puuovet, jotka ehkä erottivat tablinumin atriumista. Usein roomalaisesta rakennustekniikasta puhuttaessa keskitytään tiilen ja marmorin tyyppisiin kestäviin materiaaleihin, joita meille toki on eniten säilynyt antiikista.

myöskään näkemään Herculaneumin kuuluisan Papyrusten huvilan kaivauksia, jotka olivat kiinni yleisöltä ilmeisesti kaivaustöiden vuoksi. Papyrusten huvila tunnetaan suuresta kirjastostaan, josta on löydetty n. 1800 hiiltynyttä papyruskääröä. Itse papyruksia harva pääsee näkemään, sillä niitä tutkitaan yhä, ja ne ovat hyvin herkkiä tuhoutumaan. Papyrusrullien avaamiseen kehitettiin jo 1700-luvun lopulla laite, jolla onnistuttiin avaamaan joitain rullia, mutta useita myös tuhoutui. Nykyään papyruksia pyritään analysoimaan tekniikoilla, jotka eivät vaadi rullien avaamista, kuten röntgenillä.

Herculaneumissa näkee selvästi, miten olennainen osa puu oli sekä kantavissa rakenteissa että koristeluissa.

Herculaneumissa käynnin jälkeen kannattaa vierailla Napolin arkeologisessa museossa, jossa säilytetään suurta osaa Herculaneumista ja Pompejista löytyneistä esineistä, mosaiikeista ja freskoista. Esillä on muun muassa suuri kokoelma Papyrusten huvilasta löytyneitä pronssiveistoksia. Oma suosikkini oli juopunutta satyyria esittävä veistos. Arkeologisen museon omaperäisimpiä kokoelmia on niin kutsuttu Gabinetto Segreto, jossa säilytetään monenlaisia aiheiltaan eroottisia esineitä, patsaita ja freskoja. Tätä kokoelmaa pidettiin aina 1960-luvulle asti lukkojen takana ja vain harvat pääsivät sitä näkemään. Nykyään se on osa Napolin arkeologisen museon pysyvää kokoelmaa.

Puisten yksityiskohtien lisäksi huomiota herättävät Herculaneumissa säilyneet mosaiikit ja freskot. Herculaneum on selvästi ollut hyvin värikäs kaupunki. Erityisesti yksityisasuntojen sisäosat ovat hyvin värikkäitä ja koristeellisia. Hienoimmissa taloissa mosaiikkia on käytetty joka huoneen lattiassa ja huoneiden seinät on koristeltu freskoin. Freskoissa suosituimpia värejä näyttävät olleen punainen, keltainen, valkoinen, musta ja sininen. Värit ovat monin paikoin yhä erittäin kirkkaita – kenties hieman restauroituja. Lattiamosaiikit ovat useimmiten mustavalkoisia, mutta hienoimmissa nymfaioneissa on seinämosaiikkeja kaikissa sateenkaaren väreissä ja tärkeimmissä rakennuksissa on suurista erivärisistä marmorilaatoista koottuja lattiamosaiikkeja.

Se että Herculaneumin kaivausalue on suhteellisen pieni, on mielestäni pikemminkin etu kuin haitta, jos haluaa tutustua keisariajan roomalaiseen kaupunkimaisemaan. Missään vaiheessa ei tullut sellainen olo, että pitäisi jo kiiruhtaa seuraavaan paikkaan, jotta ehtisi nähdä kaiken. Joka rakennukseen saattoi tutustua huolella, ja Herculaneumissa on suuria julkisia rakennuksia lukuun ottamatta kaikkea sitä, mitä Pompejissakin. Sain helposti kulumaan noin kolme tuntia Herculaneumin tutkimiseen, vaikka alue on kooltaan vain murto-osa Pompejin verrattuna. Herculaneum oli miellyttävä kohde tutustua myös sen

Suurin osa esiin kaivetusta Herculaneumista on avoinna yleisölle ja siellä saa kulumaan monta tuntia, jos haluaa nähdä ja kokea kaiken. Turisti saa kuitenkin varautua siihen, että osa kaivauksista on ajoittain suljettuna korjaustöiden, kaivausten tai milloin minkäkin syyn vuoksi. Herculaneumin rantamakasiinit, joissa on säilynyt suuri joukko Vesuviuksen purkauksessa kuolleiden asukkaiden luita, olivat aidan takana, joten en päässyt kovin läheltä niitä näkemään. Etäältä saattoi kyllä erottaa siellä yhä makaavia luurankoja. En päässyt

vuoksi, että siellä ei ollut lainkaan samanlaista väentungosta kuin Pompejissa.

peji ja muutama muu lähialueen kohde, jos aikaa on, mutta Herculaneumia ei missään tapauksessa kannata jättää välistä.

Seuraavan kerran, kun mietit hyvää kulttuurilomakohdetta, voin suositella Herculaneumia. Kannattaa toki käydä vilkaisemassa myös Pom-

Kuvapäiväkirja

Rantamakasiineja

Herculaneumilaisen kylpylän pukuhuone

Juopunut satiiri Papyrusten huvilasta

mielenvikaiseksi, jonka jälkeen hän kirjoitti teoksensa sairauden seesteisinä vaiheina. Kaiken huippu olisi kuitenkin ollut, mikäli käsissämme olisi pelkkä De rerum natura, teos ilman tekijää. Tällöin voisimme todeta vain kaikessa kysyvässä hiljaisuudessa: joku tuntematon lahjakkuus on luonut poikkeuksellisen nerokkaan teoksen, sääli vain, ettemme tiedä hänestä mitään! Onneksi meillä on edes joitain muruja Lucretiuksen elämää koskien.

Lucretius. Nunc. kirj. Visa Helenius

Antiikin ajan asioiden kohtaaminen synnyttää meissä monia kiehtovia kysymyksiä. Eräs kuuluu seuraavasti: miten antiikin ajan vaikutukset esiintyvät nykyajassa, vai esiintyykö näitä lainkaan? Kysymyksen vastaus on monimutkainen, laaja ja tulkinnanvarainen. Kysymyksen esittäjä saattaa kohdata esimerkiksi seuraavanlaisia väittämiä: Länsimaalainen kulttuuri on monella tavalla antiikin perintöä! Länsimaisen kulttuurin perusmuodot syntyivät antiikissa! Antiikin ja nykymaailmaan välillä on katkeamaton jatkumo! Kaukaisemman historian asiat eivät voi vaikuttaa enää nykyajassa! Fyysistä seurausvaikutusta ei ainakaan ole antiikin ja nykyajan välillä!

Lucretiuksen ajattelu tunnetaan De rerum naturan kautta. Teoksen otsikointia voi pitää siinä mielessä onnistuneena, että se luonnehtii napakasti teoksen sisältöä, joka koskee epikurolaisuutta ja tämän opin soveltamista maailmaan ja ihmiseen. Otsikon kriitikko joutunee lopulta toteamaan: "Kautta Herkuleen, teoksen sisältöhän kattaa koko todellisuuden, juuri kuten se vihjaileekin!" Epikurolaisuuden keskeisimpinä tekijöinä ovat sekä materialistiseen ontologiaan sitoutuminen, jolloin kaikki asiat, myös mielemme, nähdään materiasta koostuvina, että maltillisten nautintojen kautta saavutettavaan onnellisuuteen pyrkiminen. Opin päämääränä on ataraksia, häiriintymätön sisäinen rauha. Tämä saavutetaan muun muassa olemalla sopusoinnussa luonnon kanssa – tässäpä oiva ajatus myös meille, nykyajan kulutusyhteiskunnan jäsenille ympäristökatastrofien aikakaudella!

Olkoon antiikin ja nykyajan suhdetta koskevalle kysymykselle annetut vastaukset millaisia tahansa, niin olennaisinta on huomata, että kysymystä voi kysyä ja siihen voi myös hakea perusteltuja vastauksia. Kysymystä ei siis voi todellakaan kutsua mielettömäksi tai turhaksi! Erään mielenkiintoisen perspektiivin antiikin vaikutuksia koskevaan kysymykseen tarjoaa roomalaisen Titus Lucretius Caruksen tutkiminen. Osa häneen liittyvistä asioista nimittäin tuntuu olevan täydellisesti ajan hermoilla.

De rerum natura on ulkomuodoltaan runomittaan laadittua didaktista epiikkaa. Teoksen didaktinen tehtävä on epikurolaisuuden indoktrinointi. Lucretius eli ja vaikutti Roomassa ensimmäisellä vuosituhannella eaa. Hän halusi levittää teoksensa avulla epikurolaisuutta Rooman ylhäisöpiireissä. Tätä tehtävää lienee hankaloittanut merkittävästi eräs ongelma. Epikurolaisuutta nimittäin vastustettiin Roomassa, koska sen eräs tunnetuimmista periaatteista käskee sivuun maailman melskeistä:

Lucretius itse on lähestulkoon aave jälkipolville. Hänen olemassaoloonsa on päädytty hänen ainoan teoksensa, De rerum naturan ("asioiden luonnosta" tai "maailmankaikkeudesta"), ja enemmän tai vähemmän selvien viittausten kautta. Esimerkiksi erään kuuluisan (mutta todennäköisesti epätoden) tarinan mukaan Lucretius olisi tullut lemmenjuomasta 14

"λάθε βιώσας" eli "Elä piilossa!" Tämä ohje ei sovi yhteen pietas-hyveen eli velvollisuudentunnon hyveen kanssa, joka on eräs roomalaisen ideologian kulmakivi ja joka nimenomaan painottaa velvollisuuksia yhteisöä ja isänmaata kohtaan. Näin ollen Lucretiuksella lienee ollut melkoisia haasteita käännytystyössään.

Nykyajan silmin katsottuna De rerum naturan sisältöä voidaan pitää melko epämodernina tai toisaalta jopa esipostmodernina. Sisältöä voidaan pitää epämodernina siitä syystä, että se ei noudata nykyajalle tyypillisempää asioiden rajausta. Nykyaikana tuntuu nimittäin olevan siten, että tietynlaiset yliyksilölliset rajat määrittelevät ajatteluamme ja toimintaamme. Saatamme esimerkiksi kohdata – tai kenties olemme kohdanneet jo – seuraavanlaista kategorisoivaa ajattelua: "Runous kuuluu vain

Epikurolaisuuteen liittyen eräs nykyaikaa koskeva havainto tuntuu erittäin merkittävältä: länsimaisessa kulttuurissa tunnutaan unohtaneen melkoisella tavalla "elä piilossa"-ajatus. Unohdus näkyy parhaiten silloin, kun törmäämme valtavaan julkkismassaan, jossa elävien yksikään isompi asia ei tapahdu yksityisesti ja piilossa. Lucretius itse saattaisi kysyäkin: "Hei Tom Cruise ja Johanna Tukiainen, saavutatteko aidon onnen jatkuvalla esilläololla?" Tittelin "julkisuuden henkilö" omaavien ja "elä piilossa"-ajatuksen kannattajien elämät soljunevatkin lopulta melko eri tavoin. Sisältönsä puolesta voidaan todeta, että De rerum naturassa yhdistyy runous filosofisiin ja luonnontieteellisiin käsityksiin – teoshan on kuin kuvitteellinen Tommy Tabermannin, Esa Saarisen ja Esko Valtaojan kuriton yhteisprojekti! Sisällön kohdalla nykyihminen saattaakin alkaa murista: "Lucretius, yhdistelet röyhkeästi liian suuria teemoja! Haluamme asiat paremmin kategorisoituina, kiitos!" Tämän vastaväitteeksi voidaan esittää seuraavaa: De rerum naturan laaja sisältö saattaa onnistua puhuttelemaan lukijaa samalla tapaa kuin vaikkapa Platonin laajasisältöinen Valtio, koska todellisuus itsessään tuntuu olevan enneminkin kokonaisuus kuin viipalekokoelma. Näin ollen monia asioita yhdistelevän laajemman mutta karkeamman esityksen on mahdollista nousta puhuttelevammaksi kuin useammasta pienemmästä mutta yksityiskohtaisemmasta esityksestä kootun yhdistelmän.

runoilijoille, tiede vain tieteilijöille, filosofia vain filosofeille!" Tällaisella ajatustavalla tai lähestymistavalla on tietysti etunsa, mutta, kuten jo todettua, todellisuus itse ei välttämättä noudata rajoja tai ole viipaleinen.

Toisaalta De rerum naturan sisältöä voidaan pitää esipostmodernina siitä syystä, että teoksessa sekoitellaan monia asioita, kuten esimerkiksi runoutta, psykologiaa, filosofiaa, luonnontiedettä, kosmologiaa ja mytologiaa, samalla lailla kuin postmoderni kulttuuri sekoittaa nykyään kulttuurin eri osa-alueita. De rerum naturan sisällön rikkaus ja monipuolisuus on tässä kohtaa tosiasia. Melko postmodernia, eikö?

jumalat, mutta nämä eivät vaikuta maailman menoon millään lailla, eivätkä he myöskään ole luoneet maailmaa. Pähkinänkuoressa: jumalat eivät vaikuta millään lailla todellisuuteen! Lucretiuksen ajattelun mukaan tärkeämpää olisikin atomien aikaansaaman todellisuuden ymmärtäminen. Esimerkiksi kuolemanjälkeistä jumalallista tuomiota ei tule tapahtumaan, koska kuolema on vain tajunnan sammumista atomikoostumuksen muututtua. Kuolemaa ei siis tarvitse pelätä! Loikatkaamme nyt nykyaikaan. Niin sanottu uusateistin liike – maineikas ja tunnettu tieteen popularisoija Richard Dawkins keulakuvanaan – vaatii uskontokritiikkiä ja tieteellisen maailmankuvan hyväksymistä. Ateismi nähdään tällöin vapauttavana voimana ja todellisuutta selkeyttävänä. Lucretius näyttää ajatelleen juuri näin. Hän esimerkiksi pitää uskonnon esityksiä kuolemanjälkeisestä elämästä perusteettomana, pelkoa ja ahdistusta lisäävänä sekä luonnottomana – kuin suoraan uusateismin manifestista?

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä asiana De rerum naturasta on löydettävissä kaksi erityisen hyvin ajan hermoilla olevaa aihetta. Nämä ovat atomistinen ontologia ja ateistinen maailmankatsomus. Atomistisella ontologialla tarkoitetaan sellaista oppia, jossa todellisuuden perustavimpana tekijänä nähdään materiaaliset atomit. Ja mitä olemmekaan oppineet fysiikan tunneillamme? Sen, että atomit ovat tietynlaisia, ja että me sekä kaikki muukin aineellinen koostuu atomeista, ja että atomit voidaan havaita tieteellisin välinein. On tärkeää tietää, että Lucretius on tämän myöhemmin tieteelliseksi tosiasiaksi muuttuneen ajatuksen eräs varhainen kannattaja. Hänen atomismiinsa liittyen on kuitenkin pantava merkille kaksi seikkaa. Ensinäkin atomismi filosofisena teoriana sisältää lukuisia ongelmakohtia. Toiseksi nykyfysiikkaan olennaisesti kuuluva atomiteoria on erittäin monimutkaista alkeishiukkasineen ja kvanttiteorioineen. Näiden seikkojen perusteella onkin muistettava, että Lucretiuksen atomismi on kiistanalaista filosofista eli käsitteellistä atomismia, joka ei ole sama asia kuin nykyaikainen luonnontieteellinen atomiteoria.

Summa summarum. Kysyttäessä antiikin ajan vaikutuksista nykyaikaan, on mahdollisuus lyödä pöytään Lucretius-kortti! Lucretius on ajankohtainen, koska (i) hänen kannattamansa epikurolaisuus tuntuisi olevan hyvä elämäntapavaihtoehto luontoa riistävälle egoistiselle nykyihmiselle, (ii) hän on tietyssä mielessä postmoderni, (iii) hän kannattaa materialismia ja atomismia, (iv) hän esittää uskontokritiikkiä luonnontieteellisistä lähtökohdista.

Toinen ajankohtainen aihe koskee Lucretiuksen maailmankatsomusta, joka on ateistinen tai hyvin lähellä sitä. Lucretius kyllä mainitsee

Kaksi tarinaa työllisyydestä koonnut Iida Huitula

Palladionin syyskokouksessa nousi esille teema työllisyys. Koska valmistumisen jälkeinen elämä on aihe, josta opiskelijana kuulee valitettavan vähän ja joka helposti aiheuttaa harmaita hiuksia, päätimme kerätä haastatteluja muutamilta oppiaineemme alumneilta. Päämääränä oli tavoittaa mahdollisimman erilaisille kiinnostaville aloille työllistyneitä henkilöitä ja että haastattelujen kautta saisimme jaettua eläviä kokemuksia ja tarinoita mystisestä työelämästä sekä ehkä jopa avarrettua opiskelijan käsitystä omista mahdollisuuksistaan. Käytännön toteutus ei ollutkaan yhtä helppo kuin olisi kuvitellut, sillä valmistuneita olikin vaikea löytää ja myös heidän aikansa kortilla. Tähän numeroon saimme haastattelut vapaana kirjoittajana toimivalta Paula Raittiilta sekä rehtori Ari Mäkiseltä.

PAULA RAITIS

tietokirjailijaksi, toimittajaksi ja kustannustoimittajaksi.

”Opiskellessani 1990-luvulla oli vielä mahdollista viettää huoletonta ja aika suunnittele-

Yliopiston keskushallinnossa työskentely oli

matontakin opiskelijaelämää, jonka peruski-

monella tapaa avartavaa, mutta kolme ja

venä oli aikomus tulla sivistyneeksi ihmiseksi.

puoli vuotta oli riittävästi sitä lajia. Kesällä

Opiskelin klassillisia kieliä, kulttuurihistoriaa ja klassillista arkeologiaa. Unelma-ammattia minulla ei koskaan ollut, lähinnä ajattelin ikuisesti opiskelevani, ”opiskelevani” ja tutkivani. Valmistuttuani vuonna 1998 olin ensin jonkin aikaa tutkijapolulla, mutta melko nopeasti ajauduin kirja-alalle, ensin kustannustoimittajaksi yliopiston viestintäyksikön yhteyteen perustettuun kustantamoon ja sittemmin vapaaksi

2003 irtisanouduin työstäni, myin asunnon, maksoin opintolainat pois ja pakkasin laukun, 17

jonka kanssa astuin rahtilaivaan Haminan sa-

Lisäksi olen kirjoittanut laajalla skaalalla leh-

tamassa. Seurasi vuosi vapaaehtoistyössä

tijuttuja hyvin monenlaisiin julkaisuihin sekä

Belgian suomalaisella merimieskirkolla ja sen

toiminut parin vuoden ajan koulutussuunnit-

jälkeen vielä pari vuotta Antwerpenissa. Siellä

telijana erikoistuen vapaaseen sivistystyöhön

ollessani ryhdyin luomaan itselleni työmah-

ja lyhytkestoiseen aikuiskoulutukseen. Vuo-

dollisuuksia vapaana kirjoittajana. Kiinnosta-

den 2015 alusta alkaen olen kahden toimitta-

via kirjaprojekteja alkoi löytyä, ja hengen piti-

jakollegan kanssa myös ylläpitänyt ikkunagal-

miksi tein jonkin verran myös toimittajan

leria FYI Kallio Contemporarya Helsingissä.

työtä kirjoittaen suomalaisiin lehtiin keskieu-

FYI on meidän työhuoneemme sekä uutta

rooppalaisista teemoista. Palasin Suomeen

suomalaista taidetta ja designia esittelevien

vuonna 2007 ja jatkoin täällä samaa työtä.

näyttelyiden ja monenlaisten kulttuuritapahtumien näyttämö Karhupuiston laidalla Kalli-

Kahdentoista vuoden aikana olen kirjoittanut

ossa. Nyt, huhtikuussa 2016, olen taas suuren

seitsemän tietokirjaa sekä toimittanut, tuot-

muutoksen edessä, kun aloitan Vantaan Ha-

tanut tai taittanut arviolta kuutisenkym-

kunilan seurakunnassa hallintosihteerinä.

mentä teosta. Olen huomaamattani erikois-

Työssäni tulee olemaan melko paljon osaa-

tunut historiikkien ja juhlakirjojen tekoon eri-

misalueellani olevaa viestintää, mutta myös

laisille yhteisöille. Olen hankkinut tarvittavat

paljon aivan uutta opeteltavaa. Odotan tätä

tekniset ja graafiset taidot, jotta olen voinut

uutta vaihetta innostuneena: kiinnostava työ-

toteuttaa kirjaprojekteja all inclusive -tyyppi-

kenttä, uusia haasteita, säännöllinen työaika,

sesti: tilaajan niin halutessa voin sisällön tuot-

työyhteisö, kuukausipalkka, työterveyshuolto… En ole koskaan ollut sanottavasti kiinnostunut uran tekemisestä. Sen sijaan olen tehnyt monenlaista ja sukeltanut useasti pää edellä kylmään veteen. Olen vakaasti sitä mieltä, tamisen lisäksi tehdä kirjan taiton ja ulkoasun

että klassillinen koulutukseni on antanut mi-

sekä hoitaa asiat kirjapainon kanssa. Vii-

nulle sellaisia analyyttisen ajattelun ja yleissi-

meaikojen kiinnostavimpia töitä ovat olleet

vistyksen elementtejä, joiden avulla tämä on

yksityishenkilöiden omaelämäkertojen ja

ollut mahdollista. Suomalainen melko kapea

muistelmien toimittaminen. 18

koulutusajattelu tähtää monasti selkeään am-

mitään suuria tulevaisuuden suunnitelmia –

matinhankintaan, mikä taas aiheuttaa mieles-

halusin vain palavasti oppia kielen, jota olivat

täni vaarallista insinööristämistä. Haluankin

puhuneet suuresti ihailemani kirjailijat, kuten

sanoa kaikille teille nykyisille palladiineille,

Plautus, Catullus ja nuorempi Seneca, muuta-

että älkää huoliko turhia älkääkä uskoko, kun

man mainitakseni.

teille sanotaan ettei opinnoistanne ole mi-

Niin kuin monella muullakin miehellä, omaan

tään hyötyä. Aioittepa sitten akateemiselle

työuraani suurin vaikutus näin jälkikäteen

uralle tai ulos maailmaan, saatte opinnoista

ajateltuna on ollut avovaimollani, joka kol-

eväitä elämään enemmän kuin uskottekaan.

mantena opiskeluvuotenani tokaisi ”tee nyt

Sitä paitsi saatte loppuelämäksi käyttöönne

ne opettajan pedagogiset, niin sullakin on

repliikin, joka hämmentää tasapuolisesti jo-

edes teoriassa joku ammatti”. Tätä neuvoa

kaisen keskustelukumppanin: ”niin siis mä

noudatin ja opetusharjoittelussa huomasin,

oon koulutukseltani latinisti”.”

että oma juttuni oli löytynyt, vaikken opettajaksi ollut koskaan edes ajatellut ryhtyväni. Jo opiskelujeni aikana opetin Kaarinan aikuislu-

ARI MÄKINEN alias Ariel Colliculus

kiossa muutaman kurssin latinaa, ja kun opin”Tervehdys Palladionin väki!

not olivat lopuillaan, muutimme avovaimoni

Omista opiskeluajoistani on jo aikaa, mutta

työn perässä Lahteen. Samaan aikaan sain

ajoittain mieleen tulee ajat, jolloin istuin lai-

vuoden sijaisuuden Tampereen klassillisen lu-

toksen kirjastossa professorin erityisluvalla

kion ja yläkoulun latinan opettajana. Vuoden

kääntämässä tekstejä yömyöhään. Itse aloitin

kuljin päivittäin Lahdesta Tampereelle ja ta-

opintoni Tampereen silloisessa teknillisessä

kaisin – ratkaisu, joka nyt ajateltuna tuntuu

korkeakoulussa. Luin siellä teknillistä fysiik-

täysin mielipuoliselta. Tampereen vuoden jäl-

kaa ja lääketieteellistä tekniikkaa kolmen

keen työskentelin vuodet 2007–2012 Lah-

vuoden ajan. Lopulta kiinnostukseni antiikkia

dessa Tiirismaan lukiossa ensin latinan, fy-

kohtaan kuitenkin voitti ja hain Turkuun opis-

siikan ja matematiikan tuntiopettajana, sitten

kelemaan klassillisia kieliä. Kun pääsin Tur-

mukaan tulivat myös klassillisen kreikan kaksi

kuun opiskelemaan, pääsin tekemään juuri

kurssia, sekä apulaisrehtorin tehtävät. Vuo-

sitä mitä halusin, eikä latinan opiskelu juuri

det 2010–2012 toimin lisäksi koulun kiinteis-

koskaan tuntunut työläältä, vaan ainoastaan

tön omistavan osakeyhtiön toimitusjohtajana

mielekkäältä puuhastelulta, johon ei liittynyt

omien töideni ohella – ja jos aikaa jäi, pidin 19

Wellamo-opistolla ja Lahden kirjastolla antiik-

vuoden ja lukujärjestysten suunnittelua, op-

kiin liittyviä luentoja.

pilashuoltotyötä, opetussuunnitelmatyötä, yo-kokeiden järjestelyä, yhteistyötä oppilas-

Lukuvuoden 2011–2012 lopulla päätin kui-

kuntien ja nuorisovaltuuston kanssa sekä ko-

tenkin jatkaa opintojani. Suoritin matematii-

kouksia kokouksen perään liikenneturvalli-

kan sivuaineen, opetushallinnon tutkinnon

suuspalavereista asioiden esittelyyn lauta-

sekä johtamisen sivuaineen, joiden jälkeen

kunnille ja kunnanhallitukselle asti. Tavallaan

pääsin nykyiseen työhöni Padasjoelle, jossa

voisi ajatella, että samalla tavoin kuin latinan

toimin alakoulun, yläkoulun ja lukion rehto-

kielen osaaminenkin vaatii käytännössä kat-

rina.

tavan tuntemuksen koko antiikin roomalaiJokaisella on varmaan oma käsityksensä

sesta kulttuurista, niin rehtorin työ vaatii

omilta kouluajoiltaan siitä, mitä rehtori kou-

osaamista ja osallistumista kaikkeen siihen,

lussa tekee. Hän on etäinen opetuksesta irral-

mikä liittyy kouluun ja koululaisiin, vaikkakin

linen hahmo, joka pitää kuivia puheita koulu-

lain mukaan rehtorin tehtävä on yksinkertai-

jen juhlissa ja puhuttelee pahimpia rakka-

sesti vastata opetusjärjestelyistä.

reita, kun opettajan taidot kurinpitoon Rehtorilla on kyllä koulun paras palkka, mutta samalla huonoin tuntipalkka, koska ylityötunteja on ihan turha edes laskea. Mutta tuskin kukaan opetusalalla työskenteleekään palkan tai säännöllisten työaikojen takia. Nuorten kanssa työskentely on loppujen lopuksi työtä, joka pitää mielen virkeänä ja yllä uskoa tulevaisuuteen. Toisin kuin aikuisilla, joiden ajat-

loppuvat. Hyvin kuvaavaa on erään viime

telua rajoittavat asuntolainojen lyhennykset,

vuoden ysiluokkalaisen tytön kysymys: ”onko

vakiintuneen elämäntavan yllä pitäminen ja

rehtorilla mitään oikeita töitä?” Vastaus sii-

realismi, nuorilla katse on tulevaisuudessa,

hen on kyllä. Edellä mainittujen lisäksi siihen

maailma on avoin ja unelmat ovat järjettömiä

kuuluu mm. talouden suunnittelua, opetta-

– mutta niin niiden pitääkin olla, jos kaikki

jien ja avustajien palkka-asiat, yhteistyötä

ajattelisivat kuin aikuiset, maailmassa ei ta-

muiden koulujen kanssa, opettajien työn ja

pahtuisi mitään uutta. Tästä syystä koulu on

koulutusten suunnittelua, seuraavan luku-

itselleni mielekäs ympäristö tehdä työtä, eikä 20

sitä mielikuvaa muuta yksi haistatteleva po-

opiskelevat tällä hetkellä klassillisia kieliä, ja

jankoltiainen tai keskenään riitelevät opetta-

olen kuitenkin tyytyväinen, että olen osaltani

jat.

saanut hienon perinteen myös jatkumaan. Vaikkakin klassillisilla kielillä ja antiikin tunte-

Ainoa asia, jota tällä hetkellä työssäni kaipaan, on latinan kieli. Latinan opettaja on kuitenkin latinan opettaja. Tiirismaan lukiossa työskennellessäni saimme paljon hauskaa aikaan sillä saralla. Aloitin ensin viiden opiskelijan kanssa, ja lopulta aloittavia latinisteja oli kolmatta kymmentä. Silloisen rehtorin myötämielisyydellä saimme kurssitarjontaan myös kaksi klassillisen kreikan kurssia. Opiskelijat innostuivat antiikista niin, että pidimme joka kevät Floralian ja joulua ennen Saturnalian, joissa visailtiin ja pidettiin pitoja

muksella ei ole ehkä sellaista taloudellista

antiikin hengessä. Kokkailimme myös Apiciuk-

hyötyä kuin vaikkapa kauppatieteiden tai tek-

sen reseptien mukaan koko koululle ”herk-

niikan opiskelulla, se avaa ihmiselle tien sel-

kuannoksia”, joiden ansioista latinistit kyllä

laisen sivistyksen ja humanismin äärelle, että

tunnettiin koululla – vai olisiko syynä ollut

muut oppiaineet eivät siihen pysty.

mustankeiton päivä, jolloin kaikki halukkaat Itselleni on opiskeluajoilta jäänyt pysyvästi

pääsivät maistamaan spartalaisten voimaruo-

mieleen kaksi Senecan lausahdusta, jotka

kaa. Teimme myös kolme kertaa viikon mit-

tuntuivat heti kovin omiltani. Diligentia

taisen opintomatkan Roomaan – ja varmaan

maximum etiam mediocris ingeni subsidium

parhaan palautteen työstäni olen saanut juuri

ja nusquam est qui ubique est. Uskon, että

näiltä matkoilta. Siksi ne ovat asioita, joita

ahkeruudella ja sillä, että keskittyy siihen,

ajoittain kaipaan – ja asioita, joiden kohdalla

mitä on tekemässä, voi saavuttaa haluamiaan

mietin, olisiko pitänyt toimia toisin. Tällä het-

asioita. En ole pitänyt itseäni koskaan kovin

kellä Tiirismaalla ei enää opeteta latinaa ol-

lahjakkaana, mutta sinnikkyydellä ja ahkeruu-

lenkaan. Ja tekemäni työ siltä osin on valunut

della sitä voi kompensoida aika hyvin. Itsel-

hukkaan. Omista opiskelijoistani sain kuiten-

läni asiaa on auttanut se, että olen isältäni

kin kolme innostumaan antiikista niin, että he 21

perinyt luonteeni enkä oikein osaa olla jouten, vaan olen omimmillani silloin, kun minulla on paljon tähdellistä tekemistä ja selviä

Haastattelujen toteutuksessa Iidan korvaamat-

aikatauluja, joiden mukaan toimia. Jos joskus

tomana apuna toimi Anna-Stina Koivuniemi.

on tuntunut siltä, että tekemistä on liikaa,

Kiitokset valmistuneiden löytämisestä Minna

olen aina keskittynyt tekemään loppuun sen,

Seppäselle, Veli-Matti Rissaselle, Googlelle ja

mitä olen tekemässä. Loppuun saatettu työ ja

Facebookille.

onnistuminen ruokkivat aina uskoa omaan it-

ps. Projektia on tarkoitus jatkaa ja toivottavasti

seensä.

saamme ainakin yhden haastattelun myös seuraavaan Caligulaan. Mikäli sinulla on mielessä

Vaikka 40-vuotias ei ole vielä ihan ikäloppu

jokin ala tai joku henkilö, mistä/kenestä voi-

(ainakaan omasta mielestäni), niin tässä iässä

simme tehdä haastattelun, vinkaa ihmeessä!

alkaa jo huomaamaan, että elämän varrella

Muistattehan myös lukea laitoksemme nettisi-

hyvät tilaisuudet tulevat toistamiseen vas-

vuilta löytyviä tarinoita,

taan todella harvoin. Näiden kohdalla olisin

https://www.utu.fi/fi/yksikot/hum/yksikot/klassilliset/opiskelu/opiskelijaksi/abisivut/Sivut/Val-

halunnut, näin jälkikäteen, olla joskus roh-

mistuneet-kertovat.aspx

keampi. Siksi vanhana ja viisaana haluan aina ohjeistaa kaikkia tulevaisuuden toivoja siihen, että tarttuisitte tilaisuuksiin, joita vastaanne tulee. Ihmisellä on kuitenkin vain yksi elämä, eikä siinä loppujen lopuksi ehdi kovin paljon. Elämässä tähtäimenä kannattaa pitää se, että viimeisellä vuoteellaan voi todeta niin kuin keisari Augustus: acta est fabula, nunc plaudite! Näillä sanoilla haluan toivottaa kaikille nykyisille palladiineille opiskeluintoa ja värikästä elämää.”

Ristikoita kρεικκα ❶ ❷

❸ ❹ ⓯

❺

⓮

⓭

❻

❼ ⓫

❾ ❽

⓬

❿

❶ rikas ❷ viisi ❸ kaupunki ❹ ihminen ❺ meri ❻ pieni ❼ jalka ❽ tieto ❾ avioliitto ❿ kulkea ⓫ ilta ⓬ ensimmäinen ⓭ mies ⓮ ihastella

⓯ tuli

Latina ❹ ❺ ❷

❸

❶ ❼

⓯

❽

❻

⓮ ❾

⓬

❿

⓭

⓫

❶ vapaa ❷ kirjain ❸ hevonen ❹ maa ❺ olla parempi ❻ joutsen ❼ kuolema ❽ murhata ❾ pilvi ❿ tamma ⓫ olla viisas ⓬ susi ⓭ silmä ⓮ rakkaus ⓯ maanviljelijä

Sarjakuvanurkkaus toteutus Anna-Stina Koivuniemi

Ristikkojen oikeat vastaukset: Latina: 1.liber 2.littera 3.equus 4.terra 5.supero 6.olor 7.mors 8.interficio 9.nimbus 10.equa 11.sapio 12.lupus 13.oculus 14.amor 15.agricola

Kreikka: 1.ΠΛΟΥΤΟΣ 2.ΠΕΝΤΕ 3.ΠΟΛΙΣ 4.ΑΝΘΡΩΠΟΣ 5.ΘΑΛΑΤΤΑ 6.ΜΙΚΡΟΣ 7.ΠΟΥΣ 8.ΓΝΩΣΙΣ 9.ΓΑΜΟΣ 10.ΕΡΧΟΜΑΙ 11.ΕΣΠΕΡΑ 12.ΠΡΩΤΟΣ 13.ΑΝΗΡ 14.ΘΑΥΜΑΖΩ 15.ΠΥΡ