0
Sisällys Päätoimittajan terveiset, Maria Jokela ............................................................................. 2 Fuksihaastattelu, Veera Toukola ....................................................................................... 3 Latinankielisestä musiikista, Matti Virtanen...................................................................... 6 ”Halusin ammatin, jossa voin itse valita kenkäni!”, Maria Jokela ................................... 10 Strix togata, Iida Huitula ................................................................................................. 12 Runonurkkaus, Achilles A. & Maria .................................................................................. 14
Toimitus: Maria Jokela Taitto: Magda Hukari & Maria Jokela Kansikuva: Magda Hukari
Palladion ry. Turun yliopiston klassillisten kielten, klassillisen arkeologian ja antiikin kulttuurin opiskelijoiden ainejärjestö
1
Päätoimittajan terveiset Kevät on täällä taas ja sen mukana uusi Caligula uusine sisältöineen. Tätä kirjoittaessani ihailen keväistä auringonpaistetta ja muistan, että tänä aamuna koiran kanssa lenkillä ollessani huomasin ensimmäiset hiirenkorvat puissa. Kevät on mielestäni ehkä ihanin vuodenajoista, vaikka samalla se tarkoittaa myös sitä, että meillä yliopistossa on hyvin kiireiset ajat tenttien ja muiden lopputöiden suhteen. Oman lisänsä tämän vuoden kevääseen on tuonut oppiaineen muutto takaisin ah niin armaaseen Jusleniaan. Taas yksi lukuvuosi alkaa olla lopuillaan ja kesälaitumet alkavat jo huutelemaan nimiämme. Palladionilla on hyvin värikäs vuosi takanaan. Olenhan itsekin uusi palladiini, mutta lisäkseni myös muita uusia on ollut innolla mukana sekä perinteikkäissä että myös uusissa, toivottavasti perinteiksi muodostuvissa tapahtumissa. Paljon olemme nauraneet ja kokoontuneet purkamaan stressiä yhdessä. Yhteisöllisyys onkin jotain, mitä näin pienen ainejärjestön (ja oppiaineen) on hyvä vaalia. Etumme on se, että tunnemme kurssikaverit ja henkilökunnan jäsenet etunimeltä, ja kynnys yhteistyöhön on hyvin matala verrattuna moniin yliopiston jätteihin. Kukaan ei ole saari, eikä sellaiseksi kannata yrittää itseään tehdäkään. Tämänkertaisessa editiossa on tarjolla juttuja erilaisista haastatteluista luovaan sisältöön, unohtamatta materiaalia, josta voi oppia jotain uutta. Näillä eväillä kiitän kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivon seuraavasta vähintään yhtä mukavaa! Να ‘στε καλά! Eli voikaa hyvin! Maria Päätoimittaja
Ps. Meidät löytää nyt myös Facebookista nimellä Palladion ry – miten muutenkaan? Käykää tykkäämässä meistä!
2
Fuksihaastattelu kirj. Veera Toukola
Mikä eläin kuvaa sinua parhaiten? Pohdin tätä hetken ja täytyy sanoa, että ei riitä mielikuvitus keksiäkseni juuri nyt mitään. Lisäksi tehtävääni hankaloittaa se tosiasia, että en muista kenenkään verranneen minua mihinkään eläimeen hyvään aikaan - vai olenko ainoastaan unohtanut?
Viime syksynä meillä aloitti neljä iloista uutta (meille ainakin) opiskelijaa. Olemme kuluneen vuoden saaneet heihin jo tutustua erilaisissa tapahtumissa, joihin he ovat ahkerasti osallistuneet, mutta tässä tarjoutuu tilaisuus lukea heistä asioita, joita tuskin tulee muuten kysyneeksi. Luvassa siis perinteeksi muodostunut fuksihaastattelu. Pitemmittä kirjoituksitta siis olkaa hyvät:
Mitkä kolme asiaa ottaisit mukaasi autiolle saarelle? Tämä on pakko ottaa jonkinlaisena kiertoilmaisuna kysymykselle, mitä tekisit jos sinulla olisi vain aikaa, eikä lainkaan sosiaalisia kontakteja (tai edes mahdollisuuksia niihin). Jos aikaa ja mahdollisuuksia olisi, omistautuisin yhä enemmän latiniteetille ja viljelisin varmasti vastapainona lukemiselle pientä puutarhaa/kasvimaata. Mitä et söisi mistään hinnasta? Tykkään pääasiassa kaikenlaisista ruoista. Mistä en kuitenkaan syystä tai toisesta innostu ovat: maksa, punajuuri ja erittäin tuliset ruoat.
Kuva syksyn 2014 kastajaisista, vasemmalta Iida, Anu ja Maria. Tero karkasi jonnekin!
Kuinka päädyit tänne opiskelemaan klassillista filologiaa? Tästä saisikin aikaan pidemmänkin eepoksen nousuineen ja laskuineen, mutta koetan pitää lyhyenä ja suoraviivaisena. Aloitin yliopisto-opintoni Joensuussa nk. läntisen teologian parissa, jonka huomasin olevan olematta juttuni jo ensimmäisen vuoden aikana. Kävin Heiligenkreuzin sisterssiläisluostarin yhteydessä muutamia kuukausia koulua Itävallassa opiskellen pääasiassa saksaa ja pohdiskellen elämääni. Lopulta päätin sieltä lähteä katsomaan, josko toinen pitkäaikainen mielenkiinnonkohteeni latina nappaisi paremmin. Päädyin jostain sattuman oikusta
Fuksihaastattelumme aloittaa tämän vuoden ainoa miespuolinen tulokas Tero Kangas. Mistä päin olet kotoisin? Kokkolasta, KeskiPohjanmaalta (tiesittekö, että Suomessa on neljä Pohjanmaata, joista kolme muuta ovat Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa ja PohjoisPohjanmaa) Lempikirjasi? Hmm, tämä on vaikea kysymys. Muutamia mainitakseni Augustinuksen "Tunnustukset", Umberto Econ "Ruusun nimi", ja, en tiedä voidaanko tätä oikein laskea, mutta Vulgata. 3
opiskelemaan Jyväskylän yliopistolle. Täältä vuoden kuluttua Turkuun, johon olin kaivannut jo pidempään (viihdyinhän kaupungissa hyvin vuodet 2007-2009). Sanottakoon vielä, että vähiten kadun ainakaan sitä, että opiskelen nyt latinaa tämä kieli ja etenkin keskiaikainen ja kirkollinen latiniteetti herättävät minussa vuosi vuodelta suurempia intohimoja. Tällä tiellä jatketaan Deo volente hamaan tappiin saakka.
Lempikirjasi? En tiiä onko tää nyt vähän korni vastaus, mutta luen Paolo Coelhon Alkemistin aina muutaman vuoden välein, varsinkin sillon jos elämässä tapahtuu jotain isoa.
Mitä olet pitänyt opiskelusta? Kommentteja, risuja, ruusuja? Olen pitänyt opiskelusta Turussa. Ruusuja menee aineemme henkilökunnalle, joka on asiantuntevaa ja miellyttävää joukkoa, ja samoin mukaville ja inhimillisille kanssaopiskelijoille. Risuja menee lähinnä epätarkoituksenmukaisille tiloille ja suppeahkolle luentotarjonnalle. Nämä ovat kuitenkin kysymyksiä, joihin on hankala vaikuttaa. Enemmän kaipaisin myös myöhäisempää latiniteettia tarjontaan.
Mitä et söisi mistään hinnasta? Mulla on näitä aika paljon ja kaikki liittyy johonkin lihaan. Esimerkiksi sammakkoihin ja etanoihin en koskisi i-k-i-n-ä.
Mikä eläin kuvaa sinua parhaiten? Susi! Sosiaalinen ja sopeutumiskykyinen. Mitkä kolme asiaa ottaisit mukaasi autiolle saarelle? Paha. Varmaan jotain musaa, kivan kaverin ja rommia (tai vaihtoehtoisesti jotain parempaa juotavaa). All you need!
Kuinka päädyit tänne opiskelemaan klassillista filologiaa? Vahingossa. Tiesin jo lukiossa, että haluan lukea muinaiskreikkaa, mutta vasta monien seikkailujen jälkeen näiden opintojen pariin päädyin. Tarkoitus oli kylläkin mennä Helsinkiin, mutta tulinkin tänne. Mitä olet pitänyt opiskelusta? Kommentteja, risuja, ruusuja? Muissakin oppiaineissa opiskelleena voin sanoa, että tykkään meidän omasta oppiaineesta kun hullu puurosta. Henkilökunta on kivaa, hommat toimii ja kanssaopiskelijoistakin tietää jotain. Ja ennen kaikkea itse opiskeltava asia on maailman kiinnostavinta!
Mitä tuumasit pääsykokeista? Koin pääsykokeet melko helpoiksi. Asiaan vaikuttaa varmasti yliopistossa jo vietetty aika ja pääsykokeita edeltänyt vuosi latinaa Jyväskylässä. Kenet antiikin aikaisen henkilön haluaisit tavata ja miksi? Lyhyestä virsi kaunis: Jeesus Nasaretilaisen.
Mitä tuumasit pääsykokeista? Tää kysymys ei koskene minua, vaihdoin tänne pääaineenvaihdon kautta.
Seuraavaksi luvassa Maria Jokela.
Kenet antiikin aikaisen henkilön haluaisit tavata ja miksi? Siellä on monta. Esimerkiksi Demostheneen puhetta voisin käydä kuuntelemassa ja myös Kleopatra olis mielenkiintoista tavata. Ihan vaan että näkis,
Mistä päin olet kotoisin? Jos asian haluaa ilmaista runollisesti (ja miksipä ei haluaisi), niin kaukaa pohjoisesta, Lapin lumisilta mailta. Olen silti Turussa enemmän kuin kotonani. 4
onko se niin karismaattinen kun mitä maineensa antaa ymmärtää.
Mitä tuumasit pääsykokeista? Että menivät ilmeisen hyvin, kun sisälle pääsin.
Kolmas tulokkaamme on Anu Hinkkuri.
Kenet antiikin aikaisen henkilön haluaisit tavata ja miksi? Lehden teemaan varsin sopivasti Caligulan. Mielenvikaisiksi kuvaillut itsevaltiaat ovat aina kiehtovia.
Mistä päin olet kotoisin? Mäntyharjulta, tuolta Etelä-Savon rajoilta. Lempikirjasi? Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Linna on rakentanut niin hienoja henkilökuvia, etten ole vastaavaan vielä törmännyt vaikka jonkin verran tulee luettua.
Viimeisenä luvassa Iida Huitula. Mistä päin olet kotoisin? Näinä aikoina tähän saa ladattua varsin huomattavan poliittisen sävyn. Sanotaanko että Suur-Tampereelta, Herwoodin metsistä.
Mikä eläin kuvaa sinua parhaiten? Kotikissa. Mieluiten viettäisin päiväni nukkuen lämpimissä paikoissa ja leikkisin välillä lankakerällä.
Lempikirjasi? Hmm, ilman sen kummempaa genrejaottelua tosi paha. Ehkä kuitenkin noin yleisessä mielessä ajateltuna Tolkienin The Lord of the Rings oheistuotantoineen.
Mitkä kolme asiaa ottaisit mukaasi autiolle saarelle? Jonkin hyvän kirjan, josta riittäisi hetkeksi luettavaa, esimerkiksi Sodan ja Rauhan. Läppärin, jossa olisi aurinkokenno. Ristikkolehtiä.
Mikä eläin kuvaa sinua parhaiten? Lohikäärme Mitkä kolme asiaa ottaisit mukaasi autiolle saarelle? Tähän vaikuttaa oleellisesti se, mitä sorttia saari on. Jos siellä on kookospähkinöitä, en tarvitse loppumatonta soijamaitolähdettä, mutta sen sijaan jonkun avaamaan kookospähkinät. Toisena ohjekirja maalin tekoon saaren olosuhteissa olisi mahtava. Koen maalaamisen itselleni ominaisemmaksi sivilisaationi ylöskirjausmenetelmäksi kuin kaiverruksen tai hakkaamisen. Kolmantena ottaisin mukaani alamaiskollektion, jonka koostumus ja suuruus riippuu saaren koosta, mutta jossa voisi olla ainakin yksi viisas neuvonantaja ja tarpeeksi suuri osa käsistään taitavia, jotka voisivat rakentaa esimerkiksi linnan ja myslinviljelyjärjestelmän.
Mitä et söisi mistään hinnasta? Mitään kalaa missään muodossa. Pelkkä kalan haju on sietämätön, en mistään hinnasta söisi sitä. Kuinka päädyit tänne opiskelemaan klassillista filologiaa? Tahdoin vaihtaa opiskelupaikkaa AMK:sta pois, joten tutkailin yliopiston tarjontaa. Antiikin aika on aina kiehtonut minua, joten laitoin hakupaperit menemään. Eikä valintaa hankaloittanut sekään, että klassillisten kielten opiskelijaksi oli moneen muuhun alaan verrattuna melko helppo päästä... Mitä olet pitänyt opiskelusta? Kommentteja, risuja, ruusuja? Olen viihtynyt todella hyvin. Lähdin pitkälti ilman ennakkoodotuksia opiskelemaan, joten voin sanoa yllättyneeni positiivisesti.
Mitä et söisi mistään hinnasta? Mustekalaa. Ei se kuulemma ihan hirveältä oikeasti 5
maistu, mutta jo ajatus elävästä ja iloisesta mustekalasta meressä on ällöttävä, en todellakaan haluaisi syödä sitä! Resepteihin törmää jatkuvasti ja ne eivät ole omiaan vähentämään vastemielisyyttä. Lisäksi näin jouluna dokumentin jättiläismustekaloista, brrr. Meressä on jälleen yksi uimari vähemmän. Toinen ihan kamala olisi ameeba tai meduusa, mutta niitähän ei yleensäkään syödä.
erittäin hyvin. Ihmiset ovat olleet aivan mahtavia, ilmapiiri kannustava, opinnot lähtivät käyntiin mukavasti ja koen olevani oikealla alalla. Ruusuja ehdottomasti siitä, miten paljon tukea ja ohjausta meille on annettu, hops-tapaamisiakin on jatkuvasti. Lukiosta jäin kaipaamaan vain sitä, kuinka tunteja kevätauringossa siirryttiin pitämään pihanurmelle. Mitä tuumasit pääsykokeista? Siinähän ne, odotin pahempaa. En sanoisi niiden menneen erityisen hyvin, mutta mitä ilmeisimmin tarpeeksi hyvin kuitenkin.
Kuinka päädyit tänne opiskelemaan klassillista filologiaa? Alun perin minusta piti tulla prinsessa. Yläasteella meillä oli yksi filosofian kurssi ja siellä urasuunnitelma muuttui antiikin filosofiksi. Muutokseen vaikutti oleellisesti se, että ymmärsin prinsessoiden poliittisen merkityksen ja päätin tahtovani pikemminkin oman linnan, puutarhan, Lumikin kaivon ja prinsessamekon kuin poliittista vaikutusvaltaa. Lukiossa yleisen kiinnostuksen kirjallisuuteen, historiaan ja filosofiaan lisäksi latina vei mennessään. Päädyin alun perin latinan tunnille juuri filosofian takia. Olisin jo lukiossa halunnut opiskella myös kreikkaa, mutta siihen ei valitettavasti Tampereella ollut mahdollisuutta. Latina kohosi intresseistä ylimmäksi ja kaikki muut jännät jutut, kuten pylväiköt, tuntuivat sopivan nätisti sen alle.
Kenet antiikin aikaisen henkilön haluaisit tavata ja miksi? Ensimmäisenä tulee mieleen Hefaistion, mutta lähinnä Jared Leton vuoksi, vaikka onhan hänkin varmasti mielenkiintoinen persoona ja osaisi kertoa paljon Aleksanterista. Toisena Arion, voisimme ratsastaa yhdessä delfiineillä. Ehkä kuitenkin kaikkein mieluiten haluaisin tavata Trubadurixin, tuon ylvään neliömäisen patsaan hahmon, joka on myös lempihahmoni sarjakuvista. Asterix ja Obelixhan on ihan mahtava ja maailma kiehtova! Asterixin ja Trubadurixin patsaita meille esiteltiin Musée de Bretagnessa, kun pääsin käymään siellä reilu vuosi takaperin.
Mitä olet pitänyt opiskelusta? Kommentteja, risuja, ruusuja? Olen viihtynyt
6
Latinankielisestä musiikista (ja vähän kreikankin-) kirj. Matti Virtanen lauseita, sikäli kun on lauseita ollenkaan. Äärimmäisin esimerkki tästä on Tempus vernum ('tempus vernum' on sama kuin 'ver' eli kevät), joka koostuu pelkästään latinankielisistä toisiinsaliittyvistä sanoista, joita toistetaan, esim: ”hiems et aestas, autumnus et tempus vernum”. Itse pidän kappaleesta jo ihan siitä syystä, että tietyt latinan sanat vain ovat niin kauniita, kuten kappaleessa tässä muodossa esiintyvät radius solis et umbra, ignis, aqua, caelum, luna, terra, stella. Yksi mielenkiintoinen kuriositeetti: kappaleen Pax Deorum keskivälin jälkiin lauletaan: Omnem crede diem tibi diluxisse supremum, joka on otettu verbatim Horatiuksen kirjeistä (Epist.I.IV.13), ja joka ajatuksen tasolla kääntyy sujuvasti tunnettuun viisauteen: ”Elä jokainen päivä, kuin se olisi viimeisesi”. Kyseinen kirje on myös siksi merkittävä, että siinä esiintyy aivan tuon edellisen sitaatin jälkeen säepari, jota on tulkittu Horatiuksen itseironiseksi kuvaukseksi omasta ulkonäöstään: Me pinguem et nitidum bene curata cute vises, cum ridere voles Epicuri de grege porcum, eli suurinpiirtein: ”Jos tahdot nauraa, niin tule tapaamaan minua: olen hyvinsyönyt, pulska ja rasvainen, porsas Epikuroksen pesueesta.” Toinen new age-otsikon alle sijoitettu musiikillinen kokoonpano tunnetaan nimellä Era. Erassa yhdistyy klassinen musiikki, kirkkolaulu ja populaarimman musiikin elementit, kuten basso ja rumpuloopit. Erasta tekee mielenkiintoisen se, että suurin osa
Ei liene suuri yllätys, että latinankielinen musiikki ei ole mikään miljoonabisnes. Joko kokonaan tai osittain latinaksi esitettyjä kappaleita on kuitenkin tehty juuri sen verran, että niistä saa yhden Caligula-artikkelin aikaiseksi. Hauskaa on myös huomata, ettei latinan kieli rajoitu vain yhteen musiikkigenreen, vaan se on löytänyt tiensä taidemusiikista aina heavy rockiin ja populaarimusiikkiin asti. Kaikki tässä artikkelissa mainitsemani kappaleet yhtä esittäjää lukuunottamatta löytyvät YouTubesta, joten sinne vain kuuntelemaan. In medias res, siis. Taiteilijanimellä Enya esiintyvä irlantilainen naismuusikko oli vuosina 2001 ja 2002 menestynein naisartisti, ja hänen usein kelttiläisvaikutteiset new agelevynsä ovat olleet suosittuja jo neljällä vuosikymmenellä. Suuri yleisö muistaa hänet luultavasti kuitenkin parhaiten hänen May It Be -kappaleestaan, joka soi Taru Sormusten Herrasta -trilogian ensimmäisen osan tunnuskappaleena. Enyalta löytyy neljä latinankielistä kappaletta: Cursum Perficio albumilta Watermark (1988), Afer Ventus albumilta Shepherd Moons (1991), Pax Deorum albumilta The Memory of Trees (1995) sekä Tempus Vernum albumilta A Day Without Rain (2000). Kun kappaleet kuuntelee ja katsoo sanoitukset, on helppo huomata, että latinankielisiä tekstejä ja sanoja käytetään Enyan kappaleissa pitkälti musiikillisen harmonian ehdoilla. Yhdessäkään kappaleessa ei ole pitkiä 7
kuoron laulamista osista on pseudolatinaa. Sanat muistuttavat foneettisesti ja morfologisestikin latinaa, mutta ovat oikeasti täyttä siansaksaa. Esimerkistä käyköön kappaleen Ameno alku: Dori me interimo adapare dori me Ameno ameno lantire lantiremo dori me. Yhtyeen albumilta The Mass (2003) löytyy kuitenkin kaksi kappaletta, jossa lauletaan latinaksi: albumin dramaattinen nimikappale The Mass, jonka sanoitukset on otettu keskiaikaiseen Carmina Burana -kokoelmaan kuuluvasta runosta O Fortuna, sekä kaksikielinen esitys Don't Go Away, jossa kuoro toistaa latinankielistä rukousformulaa englanniksi laulavan naisartistin taustalla. Kuten sopii olettaa, latinankieliset osuudet lauletaan keskiaikaisella ääntämyksellä, mutta tässä tapauksessa tuo ääntämys on toki perusteltua. Musiikillisen spektrin aivan toiseen laitaan sijoittuu alankomaalainen raskasta sinfonista metallia soittava yhtye Epica. Pääasiallisena laulukielenä Epicalla on englanti, mutta dramaattisen jyhkeistä äänimaailmoista kuuluisa yhtye on ottanut tavakseen aloittaa jokaisen albuminsa kuoron esittämällä latinankielisesellä introlla, ja jokaisella albumilla on myös muutamissa kappaleissa latinakielisiä osuuksia. Toisin kuin vaikkapa edellämainittu Era, Epica ei ole käyttänyt valmiita tekstejä, vaan heidän latinankieliset osuutensa on kirjoitettu juuri kyseisiä kappaleita varten, mikä on osoitus kunnioitettavasta vaivannäöstä. Kyseiset tekstit ovat asiaankuuluvan dramaattisen ylväitä, ja niissä käsitellään samoja eksistentiaalisia teemoja kuin yhtyeen kaikissa omalaatuisissa sanoituksissa. Esimerkeistä käyköön Requiem for the Indifferent albumin (2012) ensimmäisen kappaleen
Karma säkeet: Dominus sum rerum gestarum mearum, heresque sum rerum omnium a me gestarum, Ortus ex, natus ex, meis factis (vapaa käännös: ”Olen omien saavutusteni herra ja perijä, olen noussut ja syntynyt omista teoistani”) sekä The Quantum Enigma -albumin (2014) aloittavan Originemkappaleen alku: Nos sumus coniuncti, fontem nostram quaerentes, originem sciendi. (”Olemme yhteydessä toisiimme; etsimme lähdettämme, tiedon alkuperää”). Epican levyltä The Divine Conspiracy (2007), kappaleesta Living a Lie löytyy myös latinankielinen rukous, jonka lukee Gjalt Lucassen uskottavalla pappi-intonaatiolla. Ääntämyksen ajoittaminen ei ole vaikeaa, sillä rukous sisältää sanan caelum, joka paljastaa ei-klassillisen ääntämyksen jo kilometrin päähän. Kyllä vain, Lucassen ääntää sanan [tse:elum], minkä lisäksi näyte sisältää joitakin arvelluttavia vokaalinpituuksia. Tulkitsen asian kuitenkin niin, että hänen lukemisensa on ennemmin näyttelijän suoritus kuin realistinen lukunäyte. Suotakoon siis hänelle tässä asiassa synninpäästö. Ja mainittakoon vielä, että toisin kuin Epican albumeiden seesteiset latinankieliset aloitusraidat, Living a Lie on sitä rajumpaa heavy metallia, eli siinä myös öristään. Niille, jotka haluavat moisen paheellisen musiikin sensuroida, tiedoksi, että Living a Lien latinankielinen osio alkaa, kun kappaletta on kulunut 2:36, eli sinne voi hypätä turvallisesti örinöittä. Epican kotimaan naapurista, Saksasta, löytyy oivasti latinaksi nimetty metalliyhtye Coronatus ('kruunattu'), joka on johdonmukaisesti nimennyt kaikki tähänastiset kuusi albumiaan latinankielisillä nimillä, jotka ovat kaikki vieläpä symmetrisesti muotoa substantiivi + atribuutti: Lux Noctis, Porta Obscura, Fabula Magna, Terra 8
Incognita, Recreatio Carminis, sekä Cantus Lucidus. Toisin kuin Epica, joka ripottelee pieniä pätkiä latinaa eri puolille albumeitaan, Coronatuksella on neljä kokonaan latinaksi laulettua täyspitkää kappaletta, nimittäin Requiem Tabernam albumilta Lux Noctis, Est Carmen albumilta Fabula Magna ja Flos Obscura sekä astetta rajumpi Exitus albumilta Porta Obscura. Sen tarkempaa tietoa en kappaleiden sanoituksista googlen avulla löytänyt, mutta muistelisin Fabula Magna albumin kansilehdessä mainitun, että Est Carmen pohjautuisi keskiaikaiseen runoon. Omasta mielestäni Coronatuksen latinankieliset kappaleet ovat nautittavia. Niissä ei öristä, vaan laulun hoitavat hieman poikkeuksellisesti kaksi naisartistia, joista toinen esittää oopperatyylillä, toinen yksioikoisemmin. Artistien lausumisessa kuuluu välillä mielestäni läpi saksa äidinkielenä, mutta eipä se mitään häiritsekään. Suomi tunnetaan sekä nykylatinan että heavymusiikin maana, mutta nämä kaksi seikkaa eivät valitettavasti kohtaa: Suomessa ei nimittäin ole tietääkseni yhtään latinaksi esittävää raskaan musiikin yhtyettä. Jämsänkoskelaisyhtye Silentium on toki nimetty asiallisesti latinaksi ja monet heidän albumeidensa nimistä ovat latinaa, mutta laulukielenä heillä on tylsä englanti. Kevyen viihdemusiikin saralla sen sijaan Suomesta löytyy eräs nykylatiniteetin helmi, monien teistä kenties jo tuntema kirjallisuudentutkija, laulaja Jukka Ammondt eli taiteilijanimeltään Doctor Ammondt. Hän on levyttänyt kolme albumia, jotka sisältävät yksinomaan latinankielisiä kappaleita: Tango Triste Finnicum (1993), The Legend Lives Forever in Latin (1995) sekä Rocking in Latin (1997). Ensimmäisen ja viimeisen albumin
sisällön voikin päätellä nimistä, keskimmäisen albumin nimi on viittaus Elvis Presleyhin, jonka laulujen latinankielisistä versioista Ammondt kenties parhaiten tunnetaan. Kappaleiden latinannokset ovat pitkän linjan latinisti Teivas Oksalan käsialaa, ja ne ovat aivan yhtä laadukkaita kuin sopii odottaakin. YouTubesta Ammondtin lauluja löytyy vain muutama live-esityksinä, mutta kaikki hänen levynsä ovat Turun Pääkirjastossa lainattavissa. Ja YouTubesta puheen ollen, viimeinen esiinottamani esiintyjä onkin kaupallisen musiikkiteollisuuden ulkopuolelta, nimittäin YouTubessa nimimerkillä O1ivette esiintyvä nuori englantilainen klassillisten kielten opiskelija. O1ivette on jo useamman vuoden aikana itse kääntänyt Disney-animaatioissa esiintyviä kappaleita latinaksi ja muutamia jopa muinaiskreikaksi (!), ja hänen sivuillaan on useita kymmeniä videoita, joissa hän itse esittää näitä kappaleita. Käännökset hän on tehnyt huolella, ja ne ovat paitsi hyvää latinaa myös sovitettu hyvin laulettaviksi versioiksi, eikä vain käännetty tönkösti sanasta sanaan. O1ivetten latinankielinen tuotanto on myös siitä erikoista, että hän laulaa eri kappaleita tietoisesti eri ääntämyksillä: suurimman osan klassisella, mutta joitain myös keskiaikaisella. Myös muinaiskreikankieliset kappaleet näyttävät ja kuulostavat hyvältä. En ole sen kummemmin tutkinut, ovatko sanoitukset kieliopillisesti täydellisiä, mutta sen huomaa heti, että nekin on erinomaisesti sovitettu ja äkkisilmäyksellä vaikuttavat moitteettomilta. O1ivetten esityksiä ei suinkaan tee täydelliseksi se, että hän vieläpä laulaisi erinomaisesti, vaan juuri päinvastoin se, ettei hänelle ole suuria laulunlahjoja suotu, mutta silti hän on näitä mainioita kappaleita uskaltanut asettaa yleisön kuultaviksi. 9
”Halusin ammatin, jossa voin itse valita kenkäni!” – eli miten Minnasta tuli FT Minna Seppänen kirj. Maria Jokela
Kun tulen sisään Fennicumiin, aulassa vastassani on melkein kattoon asti punaisia muuttolaatikoita. Jatkan matkaani oikean siiven kolmanteen kerrokseen, käytävään, missä oppiaineemme on majaillut on-off -tyylillä viime ajat, ja nyt on taas muutto edessä. Käytävässä on vähän levoton ilmapiiri. Vastaani tulee pian Minna Seppänen, joka minut nähdessään osoittaa henkilökunnan kahvihuonetta, että mennään sinne tekemään tämä haastattelu. Kahvihuoneen kirjoitustaululla on jokin ikävältä kuulostava mikrobin nimi. ”Ei kannata googlettaa tuota, ihan oman mielenrauhansa vuoksi.” On siis maaliskuu 2015. Vuosi sitten eräs pitkä prosessi sai päätöksensä. Sen julkaistun version kannessa lukee Defining the art of grammar. On kyse Minnan väitöskirjasta. ”Olihan se nyt pitkä prosessi, 2005 aloitin ja viime vuonna väittelin. Väliin mahtui kaksi vanhempainvapaata ja loppuvaiheessa opetustyö vei paljon aikaa. En kuitenkaan ole tyytymätön tähän kaikkeen näin jälkikäteen tarkasteltuna.” Entinen Palladionin aktiivi, nykyinen yliopistonlehtori Minna on kotoisin Suomussalmelta. Minua itseäni, pohjoisen tyttöjä kun tässä ollaan, kiinnosti se, miten toinen niin kaukaa kotoisin oleva on ylipäätään päätynyt Turkuun. Valintaan vaikutti lähinnä haluttu opiskeltava ala.
10
”Vaihtoehtoina oli Helsinki ja Turku. Silloin kulkuyhteydet takaisin Kainuuseen olivat hyvät, joten yhteydet eivät olleet ongelma, toisin kuin nykyään. Suorastaan ihmettelen, jos joku sieltäpäin hakeutuu tänne opiskelemaan nykyään! Hain sekä Helsinkiin että Turkuun ja pääsinkin molempiin, mutta en hetkeäkään harkinnut Helsinkiä, sillä ajattelin kotiutuvani hieman pienemmälle paikkakunnalle paremmin. Valinta oli siis aika selkeä. Suomussalmen kaverit hakeutuivat sinne lähialueille, mutta minä halusin kokeilla jotain vähän kaukaisempaa.”
Minnan elämässä edelleen, sekä tuleva aviomies. ”Vuonna 1999 ja sitä seuraavana nämä asiat vakiintuivat. Klassisten kielten opiskelu on tavallaan antanut minulle kaiken, mitä en ole syntyessäni saanut.” Kreikkaa pääaineena opiskellut nykyinen aviomies Marko suuntautui enemmänkin arkeologian, toisin sanoen esineellisemmän kulttuurin, puolelle. Minna kuitenkin kokee sen, että oma puoliso on samalla alalla, hyväksi asiaksi, vaikkakin toisinaan miehen työreissut Välimerelle ovat olleet lapsiperheelle rasittavia.
Latinasta saati kreikasta Minnalla ei ollut kokemusta, mutta humanistinen tiedekunta oli ainoa realistinen vaihtoehto, ”todellakin”. Hakuoppaita selailemalla antiikintutkimus sitten löytyi.
”Toinen ei ikinä kyseenalaista tämän sivistyksen merkitystä.” Minnan pääaine oli koko opiskelujen ajan siis latina, vaikka kreikasta tuli vähintäänkin yhtä rakas. Kun kysyn suosikkia, vastaus on tämä:
”Se aika oli myös toisenlaista. Ei silloin mietitty kauheasti, että mikä minusta tulee isona tai mikä on järkevää ja hyödyllistä. Minulla oli aina luottamus, että jos tällaista koulutusta kerta on tarjolla, niin kai se on sitten hyvä vaihtoehto. Valintani liittyi myös siihen, millaisena ihmisenä halusin nähdä itseni tulevaisuudessa: halusin osata latinaa ja nähdä itseni sillä tavoin sivistyneenä. Lukioikäisenä tulevaisuuden visiooni myös kuului, että haluan kuvitella itseni sellaiseen työhön, jossa saan itse päättää, mitä kenkiä käytän”, Minna sanoo ja näyttää mustia avokkaitaan. Tämä kommentti ei yllätä ketään, joka aina niin tyylikkään Minnan on koskaan nähnyt.
”En pysty valitsemaan, ne tukevat niin paljon toisiaan antiikintutkimuksessa. Laajempi konteksti vaatii kuitenkin molempien tuntemusta. Mutta jos valinta olisi pakko tehdä, luopuisin latinasta, koska minulle jäisi enemmän mahdollisuuksia, jos jäljelle jäisi kuitenkin kreikka. En voisi luopua vaikkapa Homeroksesta, kaiken perustasta, se tuntuisi samalta kuin jos vaikka joku raaja katkaistaisiin! Henkisesti ainakin.” Muita sivuaineopintoja häneltä löytyy kulttuurihistoriasta, yleisestä kirjallisuustieteestä ja folkloristiikasta. Hän suoritti myös opettajan pedagogiset ja haki täydennystä suomen kielestä. Sivuaineet jättivät jälkensä, ja niiden kautta on pystynyt peilaamaan monia juttuja, kuten esimerkiksi omaa pääainevalintaa, joka tuntui muiden aineiden opiskelun jälkeen ylivoimaisesti eniten omalta.
Kotona kukaan ei koskaan kyseenalaistanut Minnan valintoja, vaikka äiti kuulemma olikin pettynyt, että saksan pääsykokeisiin jäi menemättä. Akateemisuus oli Minnan oma valinta, ja ns. työläiskodissa kannustettiin tekemään sitä, mikä tekee onnelliseksi. Ja Turkuhan teki. Opiskeluvuosien aikana yliopistolta löytyi ystäväpiiri, joka vaikuttaa 11
”Suomi tuli näistä kaikkein lähimmäksi ja se oli todella hyvä valinta, mutta muut aineet koin jotenkin epäsopiviksi itselleni. Muut kieliaineet eivät sen sijaan kiinnostaneet minua ollenkaan.”
” (nauraa) Tämä on aika vaikea!” Mietin mielessäni vaihtoehtoja, joita me opiskelijat olimme veikanneet Minnan vastaavan, ja odotan nyt, osuimmeko oikeaan.
Jatko-opintoihin hakeutuminen oli luonnollinen valinta siinä mielessä, että Minnalle oli tärkeää jäädä yliopistomaailmaan. Se oli paras mahdollisuus vuoden 2003 valmistumisen jälkeen.
”Sanotaan ensimmäiseksi keisari Vespasianus. Ihan vaan sillä perusteella, että katsokaa nyt sen miehen päätä! Niin hurja, siinä on kerta kaikkiaan miehen mallia. Hänhän oli myös ihan pätevä keisari. Seuraavaksi täytyy varmaan valita jokin homeerinen hahmo, enkä voi vastata muuta kuin Hektorin, joka on traaginen ja sankarillinen ja jollain tapaa ihana. Hänen uhrautumisensa ei kuitenkaan ole mielestäni erityisen seksikästä, mutta hahmona hän on upeasti kehitelty.”
”Tästä työyhteisöstä halusin pitää kiinni. Ajattelin, että voin tehdä monenlaisiakin töitä, mutta paikka on tämä.” Vuonna 2005 järjestyi rahoitus jatkoopinnoille. Grammatiikka ei kuitenkaan ollut sinänsä Minnan oma valinta, vaan se oli enemmänkin sopiva tilaisuus, joka tarjoutui.
Kolmas hahmo tuntuu olevan kaikkein vaikein valita. Minna miettii ääneen ja naurahtelee välillä.
”Odottelin, että sopiva projekti tulisi kohdalle. Sellainen tarjoutui Anneli Huhtalan ja Raija Vainion projektissa, jossa oli yksi tohtorikoulutettavan paikka avoinna. Aiheella ei ollut kovasti väliä siinä vaiheessa, mutta tälle aiheelle meillä oli hyvä pohja: tukiverkostoa ja kirjallisuutta oli tarjolla.”
”Saanko sanoa kuvitteellisen hahmon? Minun on varmaan pakko sanoa gladiaattori Maximus. Elokuvana Gladiaattori on upeaa katsottavaa, vaikka eihän se sisällä yhtäkään järkevää repliikkiä. Nautin siitä testosteronista, joka välittyy myös ruudun toiselle puolelle, ja valintana Russell Crow perustelee itse itsensä.”
Haastattelumme alkaa olla kasassa. Kuitenkin, ennen kuin päästän Minnan takaisin yliopistoelämään ”hengittämiseen kelpaamattoman sisäilman parissa”, puhutaan vielä antiikin miehistä hetki. Palladionin pizzaillassa mietimme sopivaa kysymystä Minnalle, ja parhaimmaksi valikoitui seuraava: valitse antiikin miehistä top 3. Valintakriteeri on vapaa.
Lista on siis valmis. Ja mikä se hahmo oli, jonka valinnasta me opiskelijat olimme varmoja? No, Ἓκτωρ.
12
Strix togata Eli näin virkkaat oman togallisen pöllösi kirj. Iida Huitula vähenee kolme silmukkaa). Jatka vähennyksiä, kunnes siiven kärjen leveys on noin sentin. Virkkaa lopuksi kerros kiinteitä silmukoita siiven ulkoreunan ympäri. Päätä silmukka. Ompele siivet vartaloon. Silmät (tee näitä kaksi kappaletta): tarvitset kolmea eriväristä lankaa (pupilli, iiris ja silmämuna). Tee lankalenkki pupillin värillä ja virkkaa siihen 5ks. Kiristä lenkki. Vaihda iiriksen väriin ja virkkaa 2ks jokaiseen kiinteään silmukkaan = 10ks. Seuraavalla kerroksella lisää yksi silmukka joka toiseen silmukkaan = 15ks. Vaihda silmämunan väriin ja lisää tällä kerroksella silmukka joka kolmanteen silmukkaan = 20ks. Päätä kerros piilosilmukalla. Ompele silmät vartaloon. Masu: Tee lankalenkki ja virkkaa siihen 5ks. Kiristä lenkki pieneksi ja virkkaa kiinteitä silmukoita spiraalina lisäten joka kerros 5s tasaisin välein, yhteensä 5 kerrosta. Päätä silmukka ja ompele masu pöllöön. Nokka: Tee lankalenkki ja siihen 3ks. Virkkaa muutama kerros spiraalina, älä lisää silmukoita. Päätä silmukka, kun nokka on sopivan pituinen, ja ompele nokka pöllöön. Ompele nyt pöllön päälaki umpeen. Varpaat (tee näitä kahdet): virkkaa 10kjs + 1kjs kääntymiseen. Virkkaa 5ks takaisin päin, yksi silmukka yhteen silmukkaan (1. varvas). Olet nyt ketjusilmukkaketjun puolivälissä. Tee 5kjs ja virkkaa takaisin 5ks (2. varvas). Virkkaa 5ks ketjusilmukkaketjuun (3. varvas) ja päätä
Tarvikkeet: virkkuukoukku 3,5 ja siihen sopivia lankoja, vartalon ja masun voi virkata myös muunvahvuisesta langasta. Neula, sakset ja nuppineuloja. Togaan valkoista kangasta n. 18cm x 52cm (toinen reuna voi olla myös leveämpi kuin 18cm) ja hieman valkoista ompelulankaa. Pergamenttirullaan pieni pala tulostuspaperia ja hieman keitettyä kahvia.
Vartalo: virkkaa ketjusilmukoita 25cm ja sulje renkaaksi piilosilmukalla. Virkkaa kiinteitä silmukoita spiraalina, kunnes vartalon korkeus on 19cm. Päätä silmukka. Siivet (tee näitä kaksi kappaletta): virkkaa 15kjs. Virkkaa kiinteitä silmukoita tasona 3krs ja aloita sitten kavennukset. Tavoitteena on saada siivestä kovera ja kolmiomainen. Vähennä joka kerros kummastakin reunasta sekä siiven puolivälistä yksi silmukka (= hyppää aina kerroksen toiseksireunimmaisen silmukan sekä keskimmäisen silmukan yli, kerroksella 13
silmukka. Ompele varpaat keskeltä pöllön etualareunaan. Täytä pöllö ja ompele alareuna ottaen samalla sisään kummastakin alakulmasta, näin pöllön pepusta tulee pyöreämpi. Toga: Leikkaa yhdestä kankaan kulmasta pois n.14cm x 9cm pala siipeä varten. Mikäli kangas on purkautuvaa, huolittele reunat. Ompele muutamalla pistolla siipikolon ulkokulmat yhteen, siten että siipi mahtuu reiästä hyvin läpi eikä reikä kiristä. Kierrä togakangas pöllön ympäri, vastakkaisen siiven alta, ja asettele myös toinen pää olalle, ommelten päälle. Ompele
selän yläreunat yhteen huomaamattomasti niin pitkältä matkalta kuin kappaleet menevät päällekäin. Ompele myös takaa tulevan kappaleen pää olalle päällimmäiseksi. Tähän voit halutessasi keksiä myös jonkinlaisen fibulan koristeeksi. Pergamenttirulla: kaada paperinpalan päälle tasaisesti hieman kahvia (vinkki: mikäli kaadat kahvin kylpyhuoneen laattalattialla, pese laatat kahvin vielä ollessa nestemäistä). Laita kuivumaan esim. pyykkinarulle. Kirjoita kuivaan pergamenttiin jotain kivaa, rullaa, solmi ja pistä pöllön kainaloon.
14
Runonurkkaus In Umbra Arborum
Hipparkhoksen laulu
The glimmer of a dawning sun Hevoseni, ystävä kallis
Doth awaken beyond the river’s run.
Vie mut taas keskelle taistelun
Rising from amidst the reeds, The light a slumbering country feeds.
Ennen kuin itse kaadun
Soon wide ablaze, the climbing sun;
Ja paikkaan tuntemattomaan maadun
Yet its light is repulsed by one.
Kanna mua kadotettua selässäs
Under a hilltop, beside a brook,
Minua, pelinappulaa tärkeilijöiden
There still remains one little nook:
Haadeksen kätyreiden
An odd little place, not very cosy,
Marssitaan, nyt marssitaan
Unfound by all but the horribly nosy.
Ei pelätä uhkaa kuoleman
In the shade of the darkest trees,
Työmaatani kun katsastan
Whence even the daylight flees,
Tuolta minä vien pään
There sits a-lurking a grim old troll
Tuolta mielenrauhan ja sielun
With a freshly picked toilet roll.
Ennen kuin historian pölyyn hukun
A girl comes up, the troll says “shoo!
Vuoksi minkä mä tän kaiken teen?
“Don’t bother me when I’m in the loo!”
Mahdin joukkojen rikkinäisten
Monstrum horribile non horribile est,
Vaiko hallitsijan vallan tyhjän?
When he is nought but a little jest.
Ei silti syy mikään voi tehdä minusta ehjän Yhtä toivon silti vaan matkallani
Achilles A.
Toivottavasti lautturin lantti ei tipahda taskustani.
Maria
15