4 minute read
Niiranen Laboratoriohoitajana pikkukaupungin laboratoriossa
TEKSTI Jenni Niiranen KUVA Sari Kouri
Advertisement
On marraskuinen, pimeä ilta Varsinais-Suomessa Loimaalla. Kaupungin kadut ovat sateesta märkiä. Hesburgerin valomainokset heijastuvat tiehen, jalkakäytävällä kulkee yksinäinen koiranulkoiluttaja. Vieressä virtaa savinen Loimijoki.
Loimaalla asuu 15 820 ihmistä. Kaupunki on juuri julkaissut uuden kaupunkistrategiansa, jonka tavoitteet liittyvät elinvoimaan ja asumiseen, hyvinvointiin ja osallisuuteen sekä johtamiseen ja talouteen. Menestystarinoiden seutukaupunki pyrkii strategiansa mukaan houkuttelemaan sekä työvoimaa että asukkaita.
Tänä sateisena iltana elinvoimaa tavoittelevan kaupungin asukkaat ovat tiiviisti kotosalla, sillä kaupungilla heitä ei juuri näy. Sen sijaan työpäiväänsä on TYKS Loimaan sairaalan kliinisen kemian laboratoriossa päättämässä laboratoriohoitaja Sari Kouri, joka on työskennellyt talossa uransa alkuajoista lähtien. ”Valmistuin laboratoriohoitajaksi 31.5.1988. Ennen laboratoriohoitajan opintoja luin kirjoitusten jälkeen vuoden kemiaa, mutta se ei tuntunut omalta. Bioanalyytikoksi opiskelin muuntokoulutuksena 2000-luvun alussa. Myöhemmin suoritin myös vierianalytiikan erikoistumisopinnot”, kertaa Sari opintopolkuaan.
Paikkakuntalaiselle silloinen aluesairaala oli valmistumisen jälkeen looginen vaihtoehto työnantajaksi. Niin kuin nytkin, myös 1980–1990-lukujen vaihteessa laboratoriohoitajan töitä oli hyvin tarjolla. Sari aloitti laboratoriossa sijaisena, mutta vakinaistui virkaan nopeasti.
Mennyttä Sari muistelee hymynkare suupielessään: ”Työn tekemisen mentaliteetti oli noina aikoina erilainen. Työllistyessäsi Loimaan aluesairaalan laboratorioon, saatoit löytää itsesi osastolta työskentelemästä, mikäli laboratoriossa ei juuri sinä päivänä ollut töitä tarjolla. Tässä kuitenkin ajateltiin työntekijän parasta: työsuhdetta ei katkaistu ja labraan sai palata jälleen, kun tekemistä riitti.”
Laboratoriohoitajan työ Loimaalla on muuttunut merkittävästi Sarin työuran aikana. Vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten Loimaan aluesairaala toimi pienen keskussairaalan tavoin ja laboratorion tutkimusvalikoima oli sen mukainen. Sairaalassa synnytettiin, leikattiin ja vakavammin vammautuneiden potilaiden tila stabiloitiin ennen siirtoa Turkuun. ”Muutos työnkuvassa ja koko sairaanhoidossa on valtava”, Sari miettii. ”Muutama vuosikymmen sitten teimme paljon enemmän käsityötä ja muistan, kuinka valtavan hienoa oli saada taloon ensimmäiset analysaattorit. Onnekseni valmistuin niihin aikoihin, kun vakuumitekniikka löi itsensä läpi, joten minun ei ole koskaan tarvinnut ottaa näytteitä pääsääntöisesti avolla.”
Näinä aikoina laboratorion henkilökunta työskenteli kahdessa vuorossa ja päivysti öisin sekä viikonlop-
puisin. Vahvuuteen kuului kymmenkuntaa hoitajaa sekä laboratorioapulainen, osastosihteeri ja välinehuoltaja. ”Analytiikkaa alettiin keskittämään Turkuun kymmenkunta vuotta sitten. Viimeisimpänä, noin vuosi sitten, lopetimme verensiirtoserologian ja mikrobiologian täällä meillä. Tällä hetkellä myös hyytymistutkimukset tehdään Turussa ja me täällä Loimaalla analysoimme vain kiireelliseksi luokitellut hyytymisnäytteet”, Sari kertaa.
Tänä päivänä TYKS Loimaan sairaalan kliinisen kemian laboratoriossa työskentelee 12 laboratoriohoitajaa, apulaisosastonhoitaja sekä hallinnollinen osastonhoitaja. Työtä tehdään kahdessa vuorossa, joista aamuvuoro alkaa klo 7. ”Reilu puolet aamuvuoron hoitajista työskentelee polikliinisessä näytteenotossa”, Sari kertoo. ”Analyysipuolella meillä on aamuvuorossa kolmesta neljään hoitajaa. He hoitavat myös aamukierrot sairaalan kahdella osastolla.”
Keskittämisestä huolimatta laboratoriossa tehdään edelleen kliinisen kemian, immunokemian ja hematologian määrityksiä. Tutkimusvalikoimaan kuuluvat myös veriviljelyiden gram-värjäykset sekä nieluviljelyt. Laboratorioon on vuodenvaihteessa tulossa laite hengitystievirusten diagnostiikkaan. ”Tutkimusvalikoimamme koostuu perusanalytiikasta, jolla palvelemme osastoja sekä ensiapua laboratorion aukioloaikojen puitteissa”, Sari kertoo. ”Keskitetyt näytteet lähetämme analysoitavaksi Turkuun kahdella eri kyydillä aamuvuoron aikana. Päivystysnäytteet kuljetetaan tarvittaessa taksilla.”
Minulle on tärkeää nähdä potilas putken takana. Laadukkaasti otetun näytteen takana on aina ihminen ja hänen tarinansa. Meillä yksikään potilas ei huku massaan.
Laboratorion iltavuorossa työskentelee yksi laboratoriohoitaja. Vuoro alkaa yhdeltä päivällä päättyen iltakahdeksaan. ”Kaikki analysoidaan, mikä ennen kahdeksaa tulee”, Sari hymyilee. ”Ensiapu voi soittaa vielä minuuttia vaille.”
Sekä laboratorio että ensiapu sulkevat ovensa päivittäin klo 20. Tämän jälkeen potilaat hakeutuvat hoitoon Turkuun. Viikonloppuisin laboratoriossa työskennel-
Sari Kouri työssään TYKS Loimaan sairaalan kliinisen kemian laboratoriossa.
lään yhden hoitajan voimin klo 7–15. Sama hoitaja päivystää kello kolmesta iltakahdeksaan. ”Joskus harvoin aamuvuoron päättymisen jälkeen ei kotiin ehdikään, normaalisti iltapäivystys vaatii kahdesta kolmeen tuntiin läsnäoloa laboratoriossa.”
Vaikka tutkimusvalikoima onkin supistunut, on Sari päässyt työskentelemään monipuolisesti. Mylabin laboratoriotietojärjestelmä My+:n laiteliitäntöjen toimivuus pilotoitiin Loimaan laboratoriossa, ja ensimmäiset liitännät saatiin tuotantoon vuonna 2013.
Korona-ajan alussa Loimaalla työskenneltiin ripeästi drive-in-näytteenoton järjestämiseksi. Pyyntö drive-inin järjestämiseksi tuli huhtikuisena perjantaina vuonna 2020, ja ensimmäiset drive-in-näytteet otettiin heti seuraavana maanantaina. ”Aktiivisimpaan aikaan otimme 60–70 Covid-näytettä työvuoron aikana. Pahimpaan kiireeseen näytteitä otettiin sairaalan parkkipaikalla, sittemmin näytteenottoa varten saatiin teltta suojaamaan tuulelta ja ulkopuolisten katseilta. Suojavarusteiden pukemista ja riisumista harjoittelimme kahvihuoneessa ennen oikeaa potilaskontaktia”, Sari muistelee. ”Korona näkyy edelleen arjessamme, sillä osastoilla on hoidettavana Covid-positiivisia potilaita. Korona on ensimmäinen asia työurallani, joka oikeasti pysäytti ja jopa pelotti alussa. Nyt siihenkin on toki jo tottunut ja tieto lisääntynyt.”
Koronan myötä Sarin työskentelytavat ovat muuttuneet. ”Vähensin näytteenotossa staasin käytön minimiin, koska koin kertakäyttöstaasit arjessa hankaliksi. Staasittomuus säästää käsiä, vähentää työvaiheita ja mahdollistaa laadukkaamman näytteen. Nykyäänkin otan valtaosan näytteistä ilman staasia.”
Sari nimeää työnsä parhaiksi puoliksi kivan ja toimivan työyhteisön. Moni työkaveri pitää toisiinsa yhteyttä myös vapaa-ajalla, eikä pienessä porukassa salaisuuksia juuri ole. Tiivis yhteisö myös pitää toistensa puolia tiukoissa tilanteissa. ”Minulle on henkilökohtaisesti tosi tärkeää nähdä potilas putken takana. Laadukkaasti otetun verinäytteen takana on aina ihminen ja hänen tarinansa. Myös tästä syystä viihdyn pienehkössä laboratoriossa, sillä meillä kukaan ei huku massaan”, Sari toteaa.
Myös säännöllinen työaika, säännölliset lomat ja säännöllisesti tilille kilahtava palkka saavat Sarilta kiitosta. ”Kun lapset olivat pieniä, pystyin säätämään työvuoroni niin, että pääsin lasten harrastuksiin mukaan. Työ on siistiä sisätyötä eikä varalla olo tai yksin työskentely ole koskaan tuntunut minusta raskaalta tai paineistavalta. Olen kokenut olevani osa hoitoketjua ja saanut työskennellä potilaan hyvinvoinnin eteen.”
Työssä ikävimmäksi Sari on kokenut analytiikan keskittämisen pois Loimaalta. Tämä on aikaansaanut sen, että työstä on tullut aikaisempaa rutiininomaisempaa. ”Tietyllä tapaa analytiikan keskittäminen on tarkoittanut loppua omalle ammatilliselle kehittymiselle”, Sari vakavoituu. ”Olen myös hieman huolissani pika-analytiikan laatuun liittyvistä seikoista.”
Haastattelun edetessä käy nopeasti ilmi, että Sarilla on paljon hauskoja muistoja työuransa varrelta. ”Muistan senkin kerran, kun Loimaalla vielä synnytettiin ja sekä labra että leikkuri oli hälytetty työn ääreen päivystysaikana. Menin hakemaan potilaalta ristikoetta. Kävellessäni kohti leikkuria koko käytävä oli täynnä sinne tänne heiteltyjä henkilöstön arkivaatteita, sillä salivaatteet kiskottiin ylle kesken leikkaussaliin juoksemisen.”
Kysyttäessä, valitsisiko Sari tämän päivän tiedon valossa toisenlaisen työuran itselleen, ei vastausta tarvitse kauaa odottaa. ”Kyllähän minä edelleen työssäni viihdyn”, Sari toteaa. Kun katson vuosia taaksepäin ja mietin, olisinko valinnut toisin, niin tuskin.”
Iltakahdeksalta Sarin iltavuoro TYKS Loimaan sairaalan kliinisen kemian laboratoriossa on takanapäin. Hän sulkee laboratorion oven ja jättää työnsä taakseen. Siellä ne odottavat seuraavaa tulijaa, heti seuraavana aamuna kello seitsemän. Sateinen Loimaa nukkuu.
