1 minute read
Wahlroos Tätä mieltä: Osallistujana Labralääketiedepäivillä
Torstai-aamupäivän vietin kolme luentoa käsittävässä työyhteisön strateginen kehittäminen -sessiossa. Session ensimmäisellä luennolla paneuduttiin yhdessä kehittämiseen. Tästä luennosta tarttui mukaan kolme asiaa: 1) kehittämisen ja ”normaalin” tekemisen pitäminen tasapainossa, 2) tasa-arvoisuuden varmistaminen kehittämiskeskusteluissa eli osapuolilla tulisi olla saman verran tietoa käytettävissään ja kaikille ajatuksille tulisi antaa tilaa, ja 3) viestitään avoimesti kehittämispäiville ja -työpajoille asetetuista odotuksista, jolloin osallistujat voivat valmistautua tapahtumaan etukäteen.
Advertisement
Session toisessa luennossa esiteltiin Topaasia Oy:n pelillinen fasilitointialusta. Pelin pikainen kokeilu luennon aikana ei ehkä ollut paras mahdollinen tapa esitellä tätä ihan käyttökelpoiseltakin tuntuvaa alustaa, eikä itsessäni herättänyt innostusta pelin kokeiluun. Session kolmas ja viimeinen luento käsitteli työyhteisöviestintää. Luennossa muistuteltiin sisäisen viestinnän tärkeydestä ja myös siitä, että viestintä ei kuulu vain tietyille ihmisille organisaatiosta, vaan se on jokaisen vastuulla. Luennoitsija jätti erityisesti kaikille rekrytoinnissa mukana oleville mietittäväksi sen, minkälainen on työyhteisömme ja minkälaiset työntekijät meille sopivat.
Torstai-iltapäivä kului HUS POC-toimintamallin parissa. Mielenkiintoista oli kuulla sekä hoitoyksikön että laboratorion näkökulma aiheeseen. Potilaslähtöisyyden näkökulmasta toimintamallin parasta antia on potilaan tehtävien pistosten määrän väheneminen ja lyhyempi vastausviive. POC-luennon jälkeen oli vuorossa luento luuydinyhteyden käytöstä näytteenottoon ja päivän viimeinen, mutta ehdottomasti paras kuulemistani luennoista oli potilasnäkökulman kehittäminen laboratoriopalveluissa. Innostuin aiheesta sen verran, että varasin heti luennon jälkeen kirjastosta luennoitsijan mainitseman ”Strategiana asiakaskokemus: miksi, mitä ja miten?” -kirjan. Mieleen jäi erityisesti neljä asiakaskokemuksen ulottuvuutta: kognitiivinen, emotionaalinen, sensorinen ja sosiaalinen ulottuvuus, jotka kaikki tulisi huomioida.
Perjantaina syvennyin geenien maailmaan. Päivä alkoi luennolla NIPT:stä eli äidin verestä tehtävästä trisomia-seulontatestistä, jota seurasi luento farmakogenetiikasta eli siitä, miten oma perimämme vaikuttaa elimistömme kykyyn käsitellä erilaisia lääkeaineita. Lisäksi päivän aiheina olivat bioinformatiikan työkalut kasvavan tietomäärän työstämisen tukena, syövän molekyyligenetiikka sekä syövän täsmähoidot. Omasta mielestäni mielenkiintoisin ja mukaansatempaavin luento oli harvinaissairauksien diagnostiikassa tehtävästä moniulotteista ”salapoliisityöstä”, jota perinnöllisyysklinikan lääkärit tekevät.
Kongressikirjaa selatessa osui silmään kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että kahden päivän luennoitsijoista vain kymmenkunta oli bioanalyytikoita, muutoin kaikki luennoitsijat olivat erikoislääkäreitä, kemistejä ja muiden ammattikuntien edustajia. Olisi mukavaa, jos jatkossa päivillä voisi olla joku sessio koostua esimerkiksi ylemmän AMK-tutkintojen osana tehdyistä kehittämistöistä. Toiseksi se, että laboratoriolääketiede on laaja ja monen eri ammattikunnan muodostama tieteenala. Bioanalyytikoilla on totisesti varaa valita se, minkälaisten asioiden parissa haluavat työskennellä.
Tänä vuonna Laboratoriolääketiede ja näyttely 2022 -tapahtuman kävijäkokemuksia lehden lukijoille jakoi Bioanalyytikko-lehden lehtityöryhmän jäsen Niina Wahlroos. Haluaisitko sinä kertoa vuoden päästä oman kokemuksesi ensi vuoden tapahtumasta? Ota yhteyttä toimisto@bioanalyytikkoliitto.fi!
