Jääskeläinen & Liikanen Sytosentrifuginäytteet ja niiden valmistustavat Suomen patologian laboratorioissa

SYTOSENTRIFUGINÄYTTEET JA NIIDEN VALMISTUSTAVAT SUOMEN PATOLOGIAN LABORATORIOISSA

Kuva: AdobeStock

Tavallisimmat patologian laboratorioon tulevat sytologiset näytteet ovat virtsanäytteet, hengitysteiden näytteet, ohutneulabiopsiat ja likvornäytteet. Yleensä nämä näytteet valmistetaan sytosentrifugeilla. Kaikki suomalaiset laboratoriot valmistavat näytteet käsitellyille objektilaseille. Sytosentrifugivalmisteiden käsittelymenetelmät vaihtelevat jonkin verran.

Sytosentrifuginäytteiden valmistaminen

Sytologinen tutkimus on tärkeä osa syövän diagnostiikkaa. Solujen mikroskooppista rakennetta tutkimalla voidaan havaita erilaisia pahalaatuisten tautien aiheuttamia muutoksia. Sytologinen näyteprosessi sisältää näytteenoton, näytteen kiinnittämisen, valmistamisen preparaatiksi, mikroskopoimisen ja vastauksen antamisen. Bioanalyytikko vastaa sytologisen näytteen oikeasta käsittelystä ja valmistamisesta laadukkaaksi preparaatiksi. Bioanalyytikko myös esitarkastaa sytologisia näytteitä, mutta lopullisen vastauksen antaa patologi.

Sytosentrifugimenetelmässä nestemäisessä muodossa oleva näyte siirretään sentrifugivoiman avulla suoraan näytelasin rajatulle alueelle. Tarkoituksena on muodostaa objektilasille yksikerroksinen solukerros. Menetelmä on hyvä erityisesti suspensiomuodossa olevien näytteiden, kuten neula-aspiraattien, erilaisten kehon nesteiden sekä huuhtelunäytteiden ja pienivolyymisten näytteiden valmistamiseen. Vaikka menetelmä on ollut pitkään käytössä, on siihen liittynyt haasteita, jotka ovat nousseet esiin työelämässä. Jotta näytepreparaattien laatua voitaisiin parantaa ja näytteiden esitarkastusta helpottaa, on tärkeää saada tietoa erilaisista käsittelytavoista.

Artikkelin perustana on Tampereen ammattikorkeakoulussa tehty opinnäytetyö. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata miten sytosentrifugivalmisteita käsitellään suomalaisissa patologian laboratorioissa ja mitä ongelmia käsittelytavoissa tai näytteen pysyvyydessä näytelasilla on havaittu. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa ajantasaista tutkimustietoa työelämään, jota voidaan hyödyntää sytosentrifugivalmisteiden laadun parantamisessa.

Opinnäytetyön menetelmä

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Aineisto kerättiin sähköisesti syksyn 2021 aikana lähettämällä anonyymi kysely kaikkiin suomalaisiin patologian laboratorioihin (N=21). Kyselyyn vastasi 15 patologian laboratoriota. Vastausprosentti oli 71, jota voidaan pitää hyvänä. Kyselylomake sisälsi 22 kysymystä, joista yksi oli taustakysymys ja muut strukturoituja ja avoimia kysymyksiä. Aineistosta laskettiin frekvenssit ja prosentit. Avoimien kysymysten vastaukset teemoiteltiin.

Bioanalyytikko vastaa näytteen oikeasta käsittelystä ja valmistamisesta laadukkaaksi preparaatiksi. Bioanalyytikko myös esitarkastaa sytologisia näytteitä.

Tulokset

Patologian laboratorioissa valmistetaan sytosentrifugeilla useita näytteitä: virtsat (n=15), hengitysteiden näytteet (n=149), effuusiot (n=12), ruoansulatuskanavan näytteet (n=9), ohutneulabiopsiat (n=14), likvorit (n=13) ja nivelnesteet (n=12). Kahdessa laboratoriossa valmistetaan endometriumin ja silmän lasiaisnesteen näytteitä. Lisäksi yksittäisissä paikoissa valmistetaan preparaatteja rinnan eritteestä, vatsaontelon nesteestä ja perikardiumista. Suurin osa (73%) näytteistä tulee laboratorioon kiinnitettynä alkoholiin. Tuorenäytteet käsitellään heti (73%) tai viimeistään kahden tunnin kuluessa. Suurin osa (n=11) laboratorioista ei hemolysoi verisiä näytteitä. Kolmessa laboratoriossa veriset näytteet hemolysoidaan joskus ja yhdessä laboratoriossa aina. Hemolysoinnissa käytettiin 0,1 N suolahappoa. Kaikki laboratoriot valmistavat näytteet käsitellyille objektilaseille. Käytetyin (53%) lasityyppi on SuperFrostPlus-lasi. Yksi laboratorio käyttää kertakäyttöisiä kyvettejä ja muut uudelleenkäytettäviä kyvettejä. Näytekyvetteihin lisätiin ennen sentrifugointia PEG-alkoholiliuosta (n=11), 50% alkoholia (n=10) tai 0,9% NaCl:ia (n=1).

Sentrifugointiajat vaihtelivat laboratorioissa 5–10 minuutin välillä ja sytosentrifugien kierrosnopeudet olivat 500-2000 riippuen näytetyypistä. Sentrifugoinnin jälkeen kyvettipakettia yleensä valutettiin 1–15 minuuttia. Kahdessa laboratoriossa valutusta ei tehty. Kui-

vatusajat ennen näytteen rajaajan poistoa vaihtelivat yhdestä minuutista jopa 17 tuntiin, kun taas rajaajan poiston jälkeen kuivatusajat vaihtelivat 1 minuutista 19 tuntiin.

Ongelmat sytosentrifugivalmisteen käsittelyssä ja näytteen pysyvyydessä objektilasilla

Sytosentrifugivalmisteiden valmistuksessa koetiin hyvin vähän ongelmia. Yksittäisiä ongelmia olivat kyvettien vuotaminen, niukkasoluiset näytteet, gelatiinilasin epätasaisuus ja limaisen näytteen huono värjäytyvyys. Pysyvyysongelmia objektilasilla olivat liian paksu näyte (n=2), verinen näyte (n=2), sakkainen virtsa (n=1) ja limainen näyte (n=1).

Lopuksi

Tässä artikkelissa tulokset on esitetty lyhyesti. Opinnäytetyö kokonaisuudessa lähteineen on luettavissa linkistä https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022110722146.

Tulokset osoittavat erilaisten limanpoisto- ja hemolysointimenetelmien käytön olevan vähäistä laboratori-

Cyto-Tek-sytosentrifugi. oiden keskuudessa. Kuitenkin veriset, limaiset ja proteiinisakkaiset näytteet koetaan ongelmallisiksi puhuttaessa sytologisen näytteen pysyvyydestä näytelasilla. On mahdollista, että poistomenetelmät koetaan työläiksi sekä aikaa vieviksi työelämässä. Johtopäätöksenä voitaisiin kuitenkin todeta sytosentrifugimenetelmän olevan suhteellisen toimiva ja ongelmaton.

Vaikka veriset, limaiset ja proteiinisakkaiset näytteet koetaan ongelmallisiksi, on erilaisten limanpoisto- ja hemolysointimenetelmien käyttö laboratorioissa vähäistä.

Opinnäytetyö tuo lisää aiheeseen liittyvää tietoa työyhteisöön ja sen pohjalta laboratorioiden on mahdollista tarkastella, olisiko näytteen käsittelytavoissa parantamisen varaa. Aihe rajautui näytteen käsittelymenetelmiin ja havaittuihin menetelmän ongelmiin, mutta jatkossa saatujen tulosten pohjalta olisi syytä tutkia tarkemmin eri käsittelytapojen, kuten kuivatus- ja sentrifugointiaikojen tai näytteen hemolysoinnin vaikutusta preparaattien laatuun.

Venla Jääskeläinen, bioanalyytikko-opiskelija, Tampereen ammattikorkeakoulu Eeva Liikanen, yliopettaja, dosentti, Tampereen ammattikorkeakoulu