Ayrshire-lehti
2/2009
Ayrshire SATATONNARI Lutun 100-1225939 A elämäntarina Emme osanneet ar vata miten paljon iloa ja miten pitkäikäisen lehmän saimmekaan, kun Haapalan Enskalainen Itulehmä pyöräytti 31.10.1997 maailmaan Kallen Airosta suloisen ruskeavoittoisen lehmävasun, Lutun. Lutu eli normaalia vasikan ja hiehon elämää parsinavetassamme ja parressa siihen aikaan, kun ei ollut tietoakaan mistään parsimatoista, pedeistä puhumattakaan. Pari kesää nuori Lutu nautti elämästään muiden ikätovereidensa kanssa metsälaitumella, kunnes oli aika jättää nuoruuden helppous ja vapaus. Oli aika ryhtyä lehmäksi. Lutu poiki ensimmäisen kerran 4.12.1999. Ensikkovuoden maitomäärä antoi viitteitä siitä, että lehmässä on ainesta hyväksi lypsylehmäksi. Vaikkakin tuotos oli vaatimattomat 8 770 kg, niin sen jälkeen tuotokset paranivat vuosi vuodelta ollen parhaimmillaan 14 401-590-4.1. Keskimääräiset keskituotokset olivat 12 216kg. Ja mikä parasta, Lutu oli tasainen maidonantaja, jolle tyypillistä oli lypsää tasaisia 50-55 kg päivätuotoksia, joten pitkämaitoisuuden vuoksi ja lehmän saamiseksi umpeen, se sai luvan poikia joka toinen vuosi. Lutu oli helppohoitoinen, näyttävä ja määrätietoinen lehmä isoine sarvineen ja äidillinenkin se oli vasujaan kohtaan. Poikimiset olivat helppoja ja huippunopeita. 56
Lutua piti todella vahtia, ettei se päässyt salaa poikimaan. Vasikat se suorastaan rykäisi maailmaan. Tiinehtyminen oli erinomaista ja kahdeksasta poikimisesta viisi on lehmästä, kahden ensimmäisen sonnivasikan
Unice poiki ja näytti todella lupaavalta lehmänalulta, kunnes sille sattui tapaturma. Pitkäaikaisesta hoidosta huolimatta tulehdus meni niveliin ja suureksi suruksemme se jouduttiin lopettamaan eräänä kesäisenä päivänä 2007.
Lutu ja sen viimeiseksi jäänyt vasikka, Ice Manilainen sonnipoika Toivoton. Kuva Mirja Hänninen.
jälkeen alkoi lehmäputki. Ensimmäinen lehmävasikka Pusu oli Suontaan Jehtasta, Pusu myytiin eloon. Seuraavaksi syntyi Kangassalon Kellistä Rommi, josta tuli 50-tonnari elokuussa. Peterslundilainen Symppis oli seuraavana vuorossa. Nuo kaksi lehmää ovat perineet Lutun kestävyyden, vaikkakin rakenteessa mentiin takapakkia. Tammikuussa 2005 saimme erittäin toivotun Ice Manilaisen Toivion Unicen.
Onneksi siltä jäi tyttärentytär Älice kasvamaan ja jatkamaan Lutun sukua. Toukokuussa näki päivänvalon Lutun 7.vasikka Toivion Winner (Conn), joka menetettiin ensikkona karjassa silloin vallinneen aureus-epidemian uhrina. Tähän asti Lutu elää porskutti karjassa huomaamattomana ja helppona yksilönä, kunnes eräänä lokakuisena iltana laitumelta iltalypsylle tullessa se hyppäsi kiimassa
olevan lehmän selkään sillä seurauksella, että utareen etukiinnitykset pettivät. Teuraaksi laitto oli enemmän kuin lähellä, mutta kuitenkin päätimme yrittää hoitaa lehmää tiheällä lypsämisellä ja kipulääkityksellä. Ihme ja kumma, turvotus hävisi ja lehmä tervehtyi, mutta lypsäessä piti käyttää kahta lypsykonetta. Lutu päätettiin siementää vielä kerran lehmävasun toivossa ja siementäkin piti lähteä pyttyyn kalastelemaan Kyytselältä asti . Viimeisen vasikan säilyminen hengissä oli onnekasta, sillä Lutu sairastui kovaan kuumeeseen ummessaoloaikana ja menetti täysin ruokahalunsa. Kaksi seuraavaa viikkoa vaati sitkeyttä sekä lehmältä että sen hoitajilta. Sitkeys palkittiin ja Lutu palasi elävien kirjoihin ja poiki helposti laitumelle kauniin Ice Manilaisen sonnipojan. Toivottua lehmävasikkaa emme siis kaikesta yrittämisestä huolimatta saaneet. Seuraavana päivänä poikimisestaan Lutu nukutettiin ikiuneen kotipellolla. Lutun elossa olevia tyttäriä on kaksi ja kaksi tyttärentytärtä. Toivottavasti nuorista tulee samanlaisia kestäviä ja helppohoitoisia lehmiä kuin heidän mummonsa oli. Mirja Hänninen