__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

Ayrshire

-lehti N:o 1 - 2020

Greetings from Canada – Yves Charpentier Sonnilegenda Mäkimattilan Inssi – Salla Rautio Rakkaus ayrshireen ja tarina siitä mihin se kohdallani johtikaan – Saija Räikkönen Ayrshire-lehti 1/2020

1


Paras tapa parantaa karjasi terveyttä Karjanomistajat tekevät paljon töitä pitääkseen lehmät terveinä ja tuottavina. Silti lehmät joskus sairastavat, ja se aiheuttaa kustannuksia ja lisätyötä.

27%

utaretulehdus

Semexin Immunity+ -sonnien avulla jalostat lehmillesi paremman vastustuskyvyn. Semexin sonneilta testataan sekä virusten että bakteerien immuunivasteet, jotka ovat geneettisesti eri ominaisuuksia. Hyvän immuunivasteen omaavat sonnit merkitään Immunity+ logolla.

17%

kohtutulehdus

32%

jälkeisten jäänti

3000 lehmän karjassa lehmät, joilta oli mitattu korkea immuunivaste, sairastivat selvästi vähemmän kuin karjan muut lehmät.

Semexin eläinaineksen avulla parannat karjasi kannattavuutta. Terveet ja tuottavat lehmät tuovat hyvinvointia myös hoitajille.

Kysy immunity+ -sonneja omalta alue-edustajaltasi ja paranna karjasi perinnöllistä vastustuskykyä.

Semex Finland Oy Viikatetie 3, 91900 Liminka | puh. 040 550 7643 sari.alhainen@semex.fi 2

www.semex.fi

Ayrshire-lehti 1/2020


Pieniä puroja Syksyisen vuosikokouksen yhteydessä pääsimme vierailemaan kahdelle tilalle, joista toinen on suuri luomutila. Kokouksen ohjelmaan suunniteltu eläinlääkärin puheenvuoro ayrshirestä luomussa valitettavasti peruuntui, mutta ajatus siitä ehti jo herättää mielikuvia. Ajattelin ayrshiren holsteinia paremman terveyden olevan luomutuotannossa ehdoton valtti, sillä vaikka sairaiden lehmien hoitaminen aina tuo harmia ja lisätyötä, luomun tavanomaista tuotantoa pidemmät varoajat ja lääkintärajoitukset nostavat eläinten terveenä pysymisen arvoa entisestään. Vanhaa mielikuvaani ayrshiren terveysvaltista tukevat lypsykarjan terveystarkkailutulokset. Tuoreimpien, vuoden 2018 tietojen mukaan, ayrshire pesee mustavalkeat kollegansa kaikissa seitsemässä sairausryhmässä (hedelmällisyyshoidot, poikimahalvaus, asetonitauti, ruokinnalliset häiriöt, utaresairaudet, sorkkasairaudet ja muut sairaudet), kun hoitojen määrä suhteutetaan lehmien määrään. Suurimmat erot rotujen välillä olivat muiden sairauksien (ero ayrshiren eduksi reilut 6 %-yksikköä) ja utaresairauksien (ero reilut 3 %-yksikköä) kohdalla. Kun tarkastellaan hoidettujen osuutta kaikista lehmistä roduittain, ero on jo varsin merkittävä: ayrshirelehmistä 63,50 %:a on saanut jonkin hoitomerkinnän, kun taas holsteinilla vastaava luku on 79,29 %. Sadasta lehmästä siis ayrshireryhmässä hoidettaisiin 15 lehmää vähemmän kuin holsteinryhmässä. Mainittakoon vielä suomenkarjan tulos 60,52 %, joka selittyy lähinnä valtarotuja merkittävästi pienemmällä hedelmällisyyshoitojen määrällä. Muita rotuja ei tuloksissa ollut edes eritelty. En voi olla mainitsematta tässä myös monien karjanomistajien kertomaa luonne-eroa ayrshiren ja holsteinin välillä; uskon ayrshiren sisukkuuden auttavan myös paranemisessa silloin, kun sairaus iskee. Tästä ei toki tutkittua tietoa taida löytyä. Tuoreista tuotosseurannan tuloksista selviää, että luomukarjat ovat keskimäärin suurempia kuin tavanomaisen maidontuotannon karjat. Luomukarjojen keskilehmäluku on 63,7 lehmää, kun se koko maan tuotosseurantakarjoissa on 48,2 lehmää. Suuremmassa karjassa paremman

Pääkirjoitus

terveyden hyöty kertautuu. Tuotosseurannan tulokset myös kertovat ayrshiren olevan edelleen holsteinia parempi maidon pitoisuuksissa, niin rasvassa kuin valkuaisessakin. Vaikka rotuja vertailtaessa holstein kiistatta vetää pidemmän korren maitokiloissa, ayrshirella on monia etuja, joista pieninä puroina virtaa tasoitusta tuotoseroon. Odotan mielenkiinnolla, miten tutkimus lehmien rehuhyötysuhteesta etenee Kuva Eeva Faren ja osoittautuuko sekin ominaisuus ayrshiren valtiksi. Suurempana rotuna holstein tarvitsee enemmän rehua ylläpitoonsa kuin ayrshire, joten samaan rehuhyötysuhteeseen päästäkseen sen on myös lypsettävä ayrshirea enemmän. Tällä hetkellä terveysasiat kuitenkin korostuvat enemmän ihmis- kuin lehmäpuolella koronaviruksen sekoittaessa maailmaa. Juuri nyt on tärkeintä keskittyä ihmisten terveyteen, hoitoon ja elintarviketuotannon häiriöttömään toimintaan. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan tämä poikkeustila kestää ja kuinka suuria sen vaikutukset lopulta ovat, mutta yksi asia on varma: ruokaa tarvitaan aina. Naapurimaassa on jo jouduttu havahtumaan siihen, miten vaarallista on päästää ruoan omavaraisuusaste liian matalaksi. Suomessa tilanne on parempi, mutta toivoisin kriisin silti nostavan kotimaisen ruoan arvostusta ja tuottajahintojakin. Aika näyttää. Salla Rautio

Kuva Salla Rautio Ayrshire-lehti 1/2020

3


Sisällysluettelo Pääkirjoitus: Pieniä puroja – Salla Rautio ......................................................................

3

Sisällysluettelo ........................................................................................................................

4

Vuosikokous Ähtärissä – Minna Laakso .........................................................................

5

Hallituksen uusien jäsenten esittelyt • Sabine Holma ............................................................................................................ • Heli Teiskonlahti ........................................................................................................

Ayrshire-lehti n:o 1/2020 Kahdeskymmenes vuosikerta ISSN 2323-1718

7 7

Vuoden Ayrshireaktiivi 2019 – Petri Uusitalo – Juha Rinkinen..............................

8

Julkaisija: Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry

Hiukkalan tilan ayrshiret ahkeroivat robotilla – Laura Laiholahti ........................ 10 Mäkimattilan Inssi – Salla Rautio ..................................................................................... 16 The Royal Winter Fair – Outi Immonen ja Hanna Jaara............................................ 18 Ayrshire satatonnarit • 150-tonnari Raita – Salla Rautio .......................................................................... • Kuusiniemessä kestävä lehmä on ennemmin sääntö kuin poikkeus – Juulia Ahlholm .......................................................................... • Ellikki – Anne Koponen .......................................................................................... • Ketolan tilan satatonnarit – Juuso Finnilä, Jaana Karsikas ja Milla Ollonen .............................................................................................................. • Pakasen Yrtti AF-GP82 – Pauliina Pakkasmaa ................................................ • Rounion Hjärta Ylisma AF-VG85 100-1294352A – Sari Vanhatalo ..........

20 22 23 24 25 26

Vuosinäyttelyn tuomarit • Sanna Savikko............................................................................................................ 28 • André Richard ............................................................................................................ 29 Ayrshire Grand Champion Kalliokielen Muumi AF-EX90 – Sanna Savikko ...... 30 André Richardin kiitokset – André Richard .................................................................. 32 Ayrshiren vuosinäyttelyn 2020 tulokset........................................................................ 36 ALL STARS................................................................................................................................. 43 Youth Tour – Iida Mäki ......................................................................................................... 46 Junnut: • Heippa kaikille! .......................................................................................................... 50 • Piirustuskilpailu junnuille ...................................................................................... 50 Viitaselän LahjaVain – Heikki Vanhatalo........................................................................ 51 Greetings from Canada – Yves Charpentier ................................................................ 53 Terveisiä Kanadasta – Yves Charpentier ........................................................................ 54 Suomen Ayrshirekasvattajat 10 vuotta – Laura Laiholahti ..................................... 56 Rakkaus ayrshireen ja tarina siitä mihin se kohdallani johtikaan – Saija Räikkönen ...................................................................................................................... 63

Toimituskunta: Salla Rautio (päätoimittaja) Hanna Jaara (toimitussihteeri) Juha Rinkinen (ilmoitukset) Sabine Holma (ilmoitukset) Outi Immonen Heli Teiskonlahti Käännökset: Sari Alhainen Minna Laakso Salla Rautio Toimituksen sähköpostiosoite: ayrshirekasvattajat.lehti@ gmail.com Ilmestymis- ja aineistopäivät 2020: N:o aineisto ilmestyy 1 viikolla 11 viikolla 16 2 viikolla 37 viikolla 42 Ilmoitusmyynti: Juha Rinkinen juha.rinkinen@moisio.eu 040 517 6465 Sabine Holma sabine.holma@gmail.com 044 290 0976 Taitto ja painatus: SeT-Print, Teija Seppälä Mäensivuntie 69 61800 KAUHAJOKI puh. 040 529 4658 teija.seppala@set-print.fi Kansikuva: Kansikuva AWS Grand Champion Kalliokielen Muumi-AF-EX90, om. Sanna Savikko ja Asko Taivalmäki. Kuva Eeva Faren

Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry

Kuva Hanna Jaara 4

Ayrshire-lehti 1/2020


Keski-Soinin tilalla cow beaty loungeen oli otettu esiteltäväksi joitakin lehmiä. Kuva Saija Räikkönen

Keski-Soinin yrittäjäpari kertoo tilastaan. Kuva Saija Räikkönen

Vuosikokous Ähtärissä Vuosikokous järjestettiin marraskuussa Hotelli Mesikämmenessä Ähtärissä. Kokouksen yhteistyökumppaneina olivat Osuuskunta Maitosuomi ja DeLaval. Vierailutiloilla päästiin näkemään VMS-robotteja läjäpäin tositoimissa.

Keski-Soinin tila Kokousväen keräännyttyä paikalle ja siirryttyä linja-autoon, alkoi matka tilavierailuille Virroille liukkaita teitä pitkin. Onneksi tiet olivat kuskille tuttuja ja hän osasi suhteuttaa ajonopeuden olosuhteisiin sopivaksi. Sari ja Tuomo Keski-Soinin tilalla oli aivan tuore kahden robotin pihattonavetta. Avajaiset oli pidetty 25.10. ja navetta oli juuri otettu käyttöön ja rakennustöitä viimeisteltiin vielä. Navetta on 130 lehmän liimapuukaarilla toteutettu 6-rivinen pihatto, jossa on slalomlannanpoisto ja visiiriruokintapöydät. Vastapoikineille oli ryhmäkarsinat kestokuivikkeella, joissa ne saivat loikoilla palmun alla ja muille lehmille puolisyväkuivikeparret. Navetta oli suunniteltu siten,

Keski-Soinin tilalla lehmät makoilivat palmun alla. Kuva Minna Laakso

Ayrshire-lehti 1/2020

että yksi ihminen voi tarvittaessa huolehtia kaikista arkirutiineista. Saimme seurata uutta VMS V300-lypsyrobottia toiminnassa. Karjan parhaita ayrshirelehmiä oli otettu erilleen, jotta niihin pääsi tutustumaan paremmin. Tilalla oltiin erittäin tyytyväisiä ayrshirelehmiin ja niiden toimivuuteen robottilypsyssä. Suurkiitos, että pääsimme vierailulle näin kiireisenä aikana!

Salinin tila Oy Salinin tila on esitelty Ayrshire-lehdessä jo aiemmin, siellä luomumaitoa lypsää seitsemän VMS-lypsyrobottia. Tilan omistaja Juha Salin ei ollut paikalla, mutta tilan lypsykarjanavetan toiminnasta vastaava Kaija Rummukainen piti meille tilaesittelyn ja karjanhoitaja Sari Heinonen esitteli meille navettaa ja lehmiä. Navetassa työskentelee yhteensä kuusi karjanhoitajaa. Yksi roboteista huolehtii erillislypsyistä ja muut lypsävät maitoa meijeriin. Lehmillä on syväkuivikeparret. Pääsimme näkemään koko robottinavetan lintuperspektiivistä ja lisäksi Sari oli ottanut tarkempaan esittelyyn vielä kaikkein mieluisimpia ayrshirelehmiä. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että ayrshiret toimivat erinomaisesti tämänkin kokoluokan robottikarjassa. Tilan karja-aines on peräisin Honkolan kartanosta Urjalasta. Tilalla ummessa olevat lehmät, hiehot ja vasikat ovat erillisissä rakennuksissa ja igluissa ja niihin pääsimme myös tutustumaan.

5


Salinin tilalla oli käytössään selkeä viikko-ohjelma. Kuva Minna Laakso

Näiden tilavierailujen perusteella tuli selväksi, että ayrshirerotu sopii erinomaisesti robottilypsyyn ja isoihinkin yksiköihin, jos joku moista vielä epäili. Illallisella DeLavalin puheenvuoron piti tilavierailuillakin mukana ollut Tuomas Kuusinen.

Kokous Kokouksen aluksi jaettiin 100- ja 150-tonnaripalkinnot, julkistettiin Vuoden Ayrshireaktiivi sekä palkittiin Ayrshiren Farmikilpailun parhaat. Vuoden Ayrshireaktiivi 2019 Petri Uusitalo oli kokouksen aikaan Saksan-matkalla ja hänet tavoitettiin puhelimitse kommentoimaan valintaa tuoreeltaan kokousväelle. Puhelusta kuvattu video on nähtävillä yhdistyksen Facebook-sivuilla. Vuosikokousesitelmän piti Jenna Lampinen Fabasta. Hallituksen jäsenistä päästiin äänestämään viiden ehdokkaan kesken ja valituiksi tulivat Juha Rinkinen, joka jatkaa hallituksessa, sekä uusina Sabine Holma ja Heli Teiskonlahti. Onnea ja työniloa uusille ja jatkaville hallituksen jäsenille! Kokouksen jälkeen oli kaikilla halukkailla vielä mahdollisuus vierailla läheisessä Panda-talossa ja aika moni suuntasi myös Keskisen Kyläkauppaan ennen kotimatkaa. Minna Laakso

6

Karjanhoitaja Sari Heinonen oli valinnut tarkemmin esiteltäväksi useita lehmiä. Kuva Saija Räikkönen

Annual Meeting in Ähtäri The Finnish Ayrshire Breeders’ Annual Meeting was held in November in Ähtäri. There were also two herd visits, both farms were situated in Virrat. First farm owned by Sari and Tuomo Keski-Soini had a brand new barn with two milking robots and the second farm owned by Juha Salin had seven VMS milking robots. In the first farm we had the opportunity to watch new VMS V300 in action. After these farm visits no-one had any thoughts that Ayrshire cows won’t work in milking robots and in big robot units! Before the meeting 150- and 100-ton kilos price were given and Petri Uusitalo was awarded as Ayrshire Active 2019 and the best cows, heifers and herds in Ayrshire Farm competition were also awarded. Juha Rinkinen was elected to continue in the board and Sabine Holma and Heli Teiskonlahti are the new members in the board of Finnish Ayrshire Breeders. Saija Räikkönen will be the chairwoman also in the year 2020.

Salinin navetassa oli rauhallinen tunnelma. Kuva Saija Räikkönen

Ayrshire-lehti 1/2020


Hallituksen uusien jäsenten esittelyt Tervehrys täältä Etelä-Pohojammaalta Teuvan Norinkylästä! Miehen perässä ajauduin 10 vuotta sitten aivan uuteen maailmaan maatilalle lypsykarjan kanssa elämään. Tämä kaikki on vienyt täysin minun sydämeni ja tietotaitoa karttuu vuosi vuodelta enemmän samoin kuin kiinnostus alaan. Tila on mieheni kotitila ja 39 lehmäpaikan pihatto valmistui vuonna 2000, ja sen jälkeen siellä on tehty pikku parannuksia, jotta lehmien elinolosuhteet paranisivat. Viimeisin isompi remontti oli lypsyaseman vaihto robottiin. Nyt on suunnitteilla pienimuotoinen lisälaajennus, jotta lehmille saadaan mahdollisimman ihanteellinen umpi- ja poikimaosasto, samalla lehmäpaikkojen määrä kasvaisi 64:ään. Lypsyssä olevista lehmistä tällä hetkellä on 85 % ayrshirelehmiä, loput holsteinia ja muita rotuja. Meillä olevista roduista olen todennut ayrshiret ja jerseyt parhaiksi työkavereiksi. Niillä on luonnetta ja sisua kuten kuuluukin, ja ne ovat hyvin saman tyyppiset muutenkin. Tavoitteena onkin, että saan ayshirejen osuuden vielä isommaksi ja tämä ”muut rodut” sisältäisi vain jerseytä. Hallitukseen päädyin sattumalta ja täytyy sanoa, että tämäkin pieni aika on ollut erittäin kiinnostavaa. Väki hallituksessa on erittäin ystävällistä ja lämmintä. He ovat hyväksyneet matkaan tällaisen, jolle kaikki on enemmän ja vähemmän uutta. Ajatuksia riittää ja intoa. Sabine Holma

Luovuimme viime lokakuussa lypsylehmistä, eikä tilallemme jäänyt mitään muitakaan eläimiä paitsi kaksi kissaa – Katti Kavanderit. Lehmällistä elämää yrittäjänä kertyi melkein 39 vuotta. Ayrshirerotu on aina ollut minun rotuni – tosin 2010-luvulla piti tutustua omakohtaisesti myös muutaman jerseyeläimen tempauksiin. Lehmällisestä elämästä on jäänyt pääsääntöisesti hyviä muistoja. Työnä lypsykarjan pitäminen ei ole ollenkaan hullumpaa – tosin aika alkaa ehkä kultaamaan muistoja eikä eläinten sairastamisia, pitkiä työpäiviä ja laskupinoja enää muista ensimmäisenä. AF-Class -luokitusta käytimme säännöllisesti vuodesta 2005 lähtien. Luokitus avasi silmät katsomaan tarkemmin itse lehmää ja Yvesin perustelut luokituksen yhteydessä opettivat kiinnittämään huomiota uusiin asioihin. Ennen luokitusta minulla oli tapana arvuutella, millaiset pisteet lehmä tulisi saamaan ja mistä asioista tulee kommenttia. Että mitäkö minä täällä vielä pyörin, vaikka meillä ei ole enää lehmiä? Mielenkiinto lehmiin ja ayrshirerotuun ei loppunut lehmien lähtemiseen. Minulla on aikaa ja halua toimia rodun ja yhdistyksen hyväksi. Kiitos valinnasta ja enköhän minä joskus ymmärrä jäädä pois hallituksesta. Heli Teiskonlahti

Ayrshire-lehti 1/2020

7


Vuoden Ayrshireaktiivi 2019 – Petri Uusitalo Vuoden 2019 Ayrshireaktiivia valitessa katseet kohdistuivat Petri Uusitaloon. Uskoisin, että aika moni tuntee Petrin jollakin tasolla. Petri on maatilan poika Tarvasjoelta. Vaikka omaa karjaa Petrillä ei ole, puoliksi omia kummilehmiä on ollut ruokolla kotitilalla Perttu-veljen hoivissa. Petrin syntymän aikoihin tilalla oli vain yksi lehmä, josta karjakoko on kasvanut nykyiseen yli sataan lypsävään. Vuonna 1981 oli Petri rakentamassa isänsä kanssa kotitilalle uutta navettaa omaa isännyyttään silmällä pitäen. Tässä vaiheessa Petrin vanhemmat olivat kuitenkin vielä nuoria, eikä sukupolvenvaihdos ollut vielä vuosiin ajankohtainen. Petri lähtikin maamieskouluun opiskelemaan vuonna 1981. Ollessaan seuraavana vuonna harjoittelijana Martintalon tilalla Tl. Koskella, hänelle tuli into esikuivattuun säilörehuun ja karjanjalostukseen – olihan vähän aiemmin harjoittelutilalta lähtenyt sonni, Martintalon Hauli, keinosiemennyskäyt-

Petri tuulettaa railakkaasti hiehoagilityvoittoaan Porin Farmarissa 2011. Kuva Jari Ahlholm

Juha Rinkinen ja Saija Räikkönen palkitsivat Petrin Sarkabileissä 2020. 8

töön. Petri muistelee tämän sonnin tyttärien rasvan olleen yli viiden. Opinnot Mustialan Maatalousopistossa vuosina 1985-87 johtivat harjoitteluun MaitoAurassa. Opintojen jälkeen innostus säilörehuun johti AIV-konsulentiksi/neuvonta-agrologiksi Lounais-Suomen alueelle. Tällöin työnantaja oli Etelä-Suomen Meijeriliitto, myöhemmin Valio Oy. Paluu Maito-Auraan tapahtui vuonna 1994, jolloin Petristä tuli kenttäpäällikkö. Tämä matka jatkuu edelleen Osuuskunta Länsi-Maidon palveluksessa, sillä vanhempien tultua luopumisikään oli Petrin luontevampaa jatkaa hyvin alkanutta uraa palkkatöissä. Tässä vaiheessa kotitilalla maidon tuotantoa jatkoi Petrin veli Perttu Uusitalo. Kun Petriltä kysyy, mikä innostaa oman työn ohella olemaan mukana karjatouhuissa, vastaukseksi saa:

”Oman alueen aktiiviset maitotilalliset.” Lisäksi Petri muistelee lähes 20 vuotta sitten silloisen Ayrshirekasvattajien puheenjohtajan Anna-Maija Pohjolan sanoneen: ”Tämä on hyvä porukka, jossa kannattaa olla mukana.” Ja tätä hän on yrittänyt parhaansa mukaan toteuttaa. Ensimmäisillä Sarkamessuilla Petri oli Tuomo Linnakallion kanssa pitämässä Valion osastoa kahdestaan. Ensimmäisen oman kimppaeläimensä Petri osti International Ayrshire Show -huutokaupasta. ”Ei ole näyttely, eikä mikään, jos ei ole eläimiä.” Juuri tästä toteamasta löytyy yksi Petrin valintaan vaikuttaneista syistä, olihan hän suurena voimana ja alullepanijana, että Okra sai eläinnäyttelyn, Okra Summer Show’n, takaisin. Juha Rinkinen Ayrshire-lehti 1/2020


Valtakunnallinen AYRSHIREN FARMIKILPAILU 2020 Kilpailukutsu Suomen AyrshirekasvaƩajat järjestää Ayrshiren Farmikilpailun vuonna 2020, muƩa suunniteltua kilpailun ajankohtaa joudutaan siirtämään kesäkuusta elo-syyskuulle 2020. Farmikilpailussa eläimiä ei tarvitse viedä Ɵlalta pois, vaan näyƩelytuomari käy Ɵloilla arvostelemassa eläimet. Farmikilpailu on helppo ja edullinen tapa osallistua näyƩelyyn! Ayrshiren Farmikilpailuun voivat osallistua ayrshirerotuiset eläimet koko Suomen alueella. Arvostelukierros järjestetään noin viikon miƩaisena riippuen osallistuvien Ɵlojen määrästä ja sijainnista. Tuomari aseƩaa kiertueen jälkeen osallistujat luokiƩain paremmuusjärjestykseen ja tulokset valokuvineen julkaistaan yhdistyksen koƟsivuilla Ɵlakierroksen jälkeen. Farmikilpailun palkintojenjakoƟlaisuus on yhdistyksen vuosikokouksessa joulukuun alussa. Kilpailun säännöt: eläimet on esiteƩävä luonnollisina (ei selkälinjaa tms.), pesu on salliƩu eläimet esitetään tuomarille vapaana (ei riimussa) ja mieluiten ulkona kovapohjaisella siisƟllä alustalla, esim. semenƫalustalla, ulkotarhassa tai laitumella eläin kuvataan irrallaan olevana sivusta, lehmiltä kuvataan myös utare takaa Ɵla saa osallistua enintään 2 eläimellä/luokka Ɵloilta ei edellytetä salmonella- tai muita tauƟtutkimuksia. Kilpailuluokat: 1. Hiehot alle 12 kk (syntyneet 1.8.2019 tai myöhemmin) 2. Hiehot yli 12 kk (syntyneet 1.5.2018 – 31.7.2019) 3. Junior Champion 4. Lehmät 2018 syntyneet 5. Lehmät 2017 syntyneet 6. Lehmät 2016 syntyneet 7. Lehmät 2015 syntyneet 8. Lehmät 2014 ja aikaisemmin syntyneet 9. Grand Champion 10. Karjojen joukkuekilpailu (3 eläintä samasta karjasta) Järjestäjä voi muuƩaa luokkajakoa tarviƩaessa osallistuvien eläinten määrän perusteella. Lähetä ilmoiƩautuessasi jokaisesta osallistuvasta eläimestä joko eläimen lehmäkorƫ (verkkopalveluista) tai tuloste Minun MaaƟlani eläinƟetosivusta. Osallistumismaksut: Tilamaksu 100 €, joka sisältää 1-3 eläintä. Seuraavat eläimet 25 €/eläin. IlmoiƩautumiset 1.8.2020 mennessä laura.laiholahƟ@gmail.com. Arvostelukierroksen ajankohta varmistuu kesän aikana, jolloin Ɵedotamme siitä. Tarkan käynƟajankohdan Ɵedotamme Ɵloille ilmoiƩautumisajan jälkeen. LisäƟedot: Laura LaiholahƟ 044 - 5524493 ja Saija Räikkönen 040 - 7314232.

Nähdään Farmikilpailussa! Ayrshire-lehti 1/2020

9


Hiukkalan tilan ayrshiret ahkeroivat robotilla Ayrshirerodun robottikelpoisuutta epäillään varsin usein, mutta Hiukkalan tilalla Nivalassa ayrshiret todistavat asian olevan päinvastoin. Navetasta löytyy yksi robotillinen hyvin lypsäviä ayrshirelehmiä, jotka kulkevat ahkerasti robottikopissa. Kun saavun Hiukkalan tilalle, odottelee isäntä Paavo Karhu parhaillaan alkionsiirtäjää. Tilalla on viime aikoina panostettu voimakkaasti alkioiden kautta tapahtuvaan jalostukseen. Sen lisäksi, että joitakin omia eläimiä on huuhdeltu, on Viking Geneticsin kanssa tehty sopimus, jonka mukaan tila vastaanottaa vuosittain 40 VG:n alkioohjelman alkiota. Alkioita ei saa valita, niistä ei toisaalta myöskään tarvitse maksaa muuta kuin siirtokulut, mutta VG:llä on etuostooikeus syntyviin lehmä- ja sonnivasikoihin. Paavo vaikuttaa tyytyväiseltä puolitoista vuotta sitten tehtyyn

sopimukseen ja viittaa kädellään hiehopuolella kasvaviin alkiovasikoihin, joista vanhimmat ovat vuonna 2019 syntyneitä. Hiukkalan tila sijaitsee Nivalan Maliskylällä. Paavo Karhu ja Maarit Lassila ovat tilan isäntäpari neljännessä

Paavo Karhun kelpaa esitellä hyvin nuorekkaassa kunnossa olevaa sonninemäänsä. Hillary ET:llä (R Facet – Niemelän Ooppium) on takanaan kahdeksan poikimista ja maitoa kunnioitettavat 90 281 kg. Hillaryn paras 305 pv tuotos on 6. kaudelta 14 769 – 4,11 – 3,52.

10

polvessa, Paavon isoisän isä osti tilan 1920. Karja on liittynyt tuotosseurantaan 1970-luvulla, jolloin lehmät olivat pelkästään ayrshirerotua. Sen jälkeen mukaan tuli joitakin holsteineja, joita oli enimmillään noin kolmasosa karjasta. Nyt ayr-

shiren osuus on palannut likimain lähtötilanteeseen, sillä karjassa ei ole enää kuin kolme holsteinlehmää ja nekin ovat kaikki lihasonniryhmässä. Alkio on saatu siirrettyä ja lähdemme kiertelemään ayrshirelehmien joukkoon.

868 Legenda on yksi Paavo Karhun suosikeista. Kolme kertaa poikinut Legenda on syntynyt tanskalaisesta alkiosta ja on suvultaan Asmo Andrei – R Fastrup. Legenda herui ensikkona 36,0 kg, ja teki erinomaisen kakkoskauden lypsäen 305 pv tuotokseksi 12 125 – 4,46 – 3,55.

Ayrshire-lehti 1/2020


Hiukkalan karja, Nivala - omistajat Paavo Karhu ja Maarit Lassila - robottilypsy vuodesta 2008 - 62 lehmää - 12 edellisen kuukauden tuotos 10 416 – 4,51 – 3,74 – EKM 11 304 kg - poikimaväli 402 pv - hiehojen keskipoikimaikä 24,5 kk - keskipoikimakerta 2,8 - vuonna 2019 poistoja 23 % - elossa olevien elinikäistuotos 24 257 kg (ka 22 021 kg) - poistettujen elinikäistuotos 30 075 kg (ka 28 813 kg)

Vierailijan silmään karja näyttää koostuvan saman tyyppisistä, keskikokoisista lehmistä, jotka ovat joko syömässä, lepäämässä tai lypsyllä, siis tärkeässä työssä jokainen. Todella rauhallisesti käyttäytyvät lehmät eivät anna vieraan kysymyksineen häiritä päivätoimiaan. Rauhallinen ulkokuori kuitenkin hämää, sillä robottikopin portit käyvät koko ajan ja lehmät tietävät selvästikin, missä niiden työpiste sijaitsee. Paavo kertoo, että kun robotille vaihdettiin uusi houkutusrehu, niin nyt se todellakin sananmukaisesti houkuttelee lehmiä ja robotin vetovoima on entistä suurempi. Lehmät ovat kaikin puolin hyvinvoivan ja terveen oloisia eikä jalkavaivoja esiinny. Navettaan on vuosi sitten

asennettu käytävämatot ja tätä ratkaisua Paavo kiittelee, sillä sen jälkeen lehmillä ei ole ollut sorkkaongelmia. Tilalta on vuosien varrella myyty joitakin sonneja keinosiemennykseen, näistä viimeisimmän, vuonna 2015 syntyneen VR Hiukkalan Lazer Lesleyn emä Hillary ET saapuu kuin tilauksesta esittäytymään meille. Hillary on lypsänyt tähän mennessä kahdeksalla poikimisella hieman yli 90 000 kg maitoa ja on edelleen erinomaisessa kuosissa eikä tuotettua maitomäärää arvaisi päälle päin. Karjan vanhin lehmä on 115 000 kg lypsänyt Ydin, joka lepäilee parhaillaan parressa. Ydin on karjan ainoa alkuperäisasukas, sillä se on vielä jäljellä vuonna 2008 käyttöön otettuun robotti-

153 O’Hara on Hillary ET:n pojan jälkeläinen, todella mieleinen ensikkolehmä (VR Lesley – VR Helix), joka on herunut hienosti 39,1 kg.

152 Olzon on Hillary ET:n ensikkotytär, isänä VR Flake P, paras koelypsy 37,4 kg. 115268 kg lypsänyt Ydin (Niemelän Ooppium – Lammin Jiffe) on karjan vanhin lehmä ja ainoa alkuperäisasukas. Kymmenen kertaa poikinut Ydin on parantanut tuotostaan vuosi vuodelta ja paras 305 pv tuotos 14 472 – 4,18 – 3,52 on 9. kaudelta.

Ayrshire-lehti 1/2020

146 Odelma on saanut alkunsa tanskalaisesta alkiosta ja on suvultaan VR Froberg – VR Porter. Odelma on ensikkokaudellaan herunut 33,1 kg.

11


Hiukkala Farm’s Ayrshires work hard in a robot barn Hiukkala Farm is owned by Paavo Karhu and Maarit Lassila and it’s situated in Nivala. Paavo’s grandfather’s father bought the farm in 1920. The herd has been in milk recording since 1970’s and orginally it was pure Ayrshire. There was a time when one third of the herd were Holsteins but now it’s again almost all Ayrshire. At the moment there are 62 cows in the herd and one milking robot. The cows are similar in type, middle-sized and healthy and they go to the milking robot very actively. They also milk well with high components. The average production in 2019 was 10 390 – 4,56 – 3,79 – ECM 11 372 kgs. At the moment the average amount of calvings is 2,8 and there are 8 cows whose lifetime production is over 50 000 kgs. The oldest cow in the herd is Ydin who has produced 115 000 kgs. Some bulls have been sold to AI and the dam of the latest AI bull, VR Hiukkalan Lazer Lesley (born in 2015), is still in the barn in a very good shape. Her name is Hillary ET and she has calved 8 times and milked over 90 000 kgs. Paavo Karhu has recently put a lot of emphasis on embryos transfers. Some animals have been flushed in Hiukkala and besides that Paavo has signed a contract with Viking Genetics in which he agrees to receive 40 Viking Genetics’ embryo programme embryos a year. He can’t pick the embryos himself but he also doesn’t have to pay anything but the transfer costs of the embryos. VG has the right to buy interesting heifer and bull calves for the breeding programme. Paavo Karhu is satisfied with the contract. His breeding goal is a herd in which cows are similar in size, work well in the robot barn and produce a lot of milk’s dry matter. All the heifer calves have been genomic tested since many years as the farm has been in the front row in starting genomic testing of females. When doing the breeding plan, animals’ – cows’ and bulls’– papers are studied carefully but it’s always 12

important to look at the animals, too. When the cows have been put in groups of sexed semen, ordinary semen, beef and embryo carriers, the breeding advisor suggests a bull or some bulls that Paavo then accepts. All the time Paavo wants to use the newest bulls that fulfill his criteria. He doesn’t use any bull very heavily since he thinks you have to be a little careful with the genomic proofs and since there are new, good bulls coming all the time. Paavo Karhu uses only Viking Genetics’ bulls and he’s happy with the results he has achieved with them. On a farm like this where Ayrshire really works and produces high quality milk in a robotic system the question about Ayrshire’s future in our country doesn’t necessarily come in thoughts in the first place. Paavo isn’t worried about what the Ayrshires are like – they are great! Still the fact is Ayrshire has lost it’s position in a leading breed in Finland and over 50 % of cows are Holsteins. In future it’s possible that Ayrshire benefits from the feed efficiency research that is made in Finland. We also discuss about co-operation between different operators around Ayrshire breeding. Paavo thinks it could be better. Too easily the discussion ends up in confrontation between people preferring Nordic Ayrshire genetics and people preferring North American Ayrshire genetics. The one suffering from that confrontation is the Ayrshire breed. Instead of disagreeing should concentrate on things everyone appreciates: Ayrshire’s longevity, good fertility, health and the strong independent temper. This year a delegate from Finnish Ayrshire Breeders is invited to join the Faba’s breeding committee of dairy breeds. Paavo Karhu advices to use that mandate well in building better co-operation.

Ayrshire-lehti 1/2020


pihattoon siirtyneistä eläimistä. Paavo esittelee myös muita erityisen mieleisiä lehmiä, muun muassa Hillaryn ensikkotyttären sekä VG:n tuontialkiosta syntyneen nuoren lehmän. Lehmien katselusta siirrymme kuin huomaamatta siihen kiinnostavimpaan kysymykseen; mitkä ovat tällaisen karjan jalostustavoitteet. Paavolla on tähän selkeä vastaus. Hän tavoittelee tasakokoisia robotilla toimivia lehmiä, jotka tuottavat paljon maidon kuiva-ainetta. Kaikki lehmävasikat on genomitestattu jo pitkään, sillä tila on ollut eturivissä aloittamassa naaraiden genomitestausta. Käytännön jalostussuunnittelussa katsotaan melko paljon papereita, sekä lehmien että käyttöön otettavien sonnien, mutta aina pitää katsoa myös itse eläintä. Lehmien valintaan käytetään paljon aikaa, ne ryhmitellään seksatulle siemenelle, oman rodun siemenelle ja lihasonnille tai alkionkantajaksi. Leh-

Navetan toimiston seinältä löytyy tiineyksien seurantaa varten mitä näppärin magneettitaulu, joka kulkee nimellä ”Köyhän miehen herd navigator”. miä ryhmiteltäessä Paavo, Maarit ja neuvoja käyttävät usein termejä papereitaan parempi tai papereitaan huonompi lehmä, mikä tarkoittaa sitä, että jalostusar-

vo yksistään ei määrittele mihin ryhmään lehmä päätyy. Kun lehmät on saatu jaoteltua ryhmiin, ehdottaa jalostusneuvoja sonnia tai muutamaa, jonka Paavo ja

Paavo itse ei olisi huolissaan siitä minkälaisia ayrshiret ovat – ne kun ovat hyviä!

Maarit sitten hyväksyvät. Sonneilla tuotospylväiden tulee olla sellaiset, että ne ovat kuiva-aineen tuottajia, on sama tulevatko kuiva-ainekilot prosenteista vai maitokiloista, valintaa ei tehdä litratuen ehdoilla. Maatalouspolitiikassa suunta voi muuttua yhdessä yössä, eikä sen varaan voi rakentaa mitään niin pitkäjänteistä kuin jalostus. Rakenteellisista ominaisuuksista tarkistetaan, että vedinsijainnit ovat robotille sopivat ja että vetimissä on riittävästi kokoa. Vetimien koon huomioiminen on edelleen tärkeää, vaikka liian pienistä vetimistä on jo päästy eroon. Paavo harmittelee, että seksatun siemenen käytössä on joskus ollut vaikeuksia, sillä sopivia seksattuja sonneja ei aina ole ollut tarjolla. Alkioista suurin osa siirretään lehmiin ja esimerkiksi liharoturyhmälle aloitus tehdään alkiolla. Olen kiinnostunut kuulemaan mitä sonneja karjassa käytetään tällä hetkellä. Paavo ei halua nimetä erikseen mitään tiettyjä sonneja, ei vanhempia tai uudempia, sillä periaatteena on käyttää uusimpia sonneja, jotka täyttävät hänen kriteerinsä. Yksittäistä sonnia ei käytetä kovinkaan isoa määrää ja tätä Paavo perustelee sillä, että koko ajan tulee uusia hyviä sonneja ja toisaalta genomiaikana on kuitenkin syytä olla hieman varovainen. Hän uskoo, että jalostus kokonaisuutena menee eteenpäin, kunhan vain karjoissa käytetään uusimpia sonneja. Taaksepäin hän ei katso

Yksi kestävän karjan tunnusmerkkejä on se, että nuorison tiloissa on väljää. Paavo Karhu myhäilee tyytyväisenä esitellessään alkio-ohjelmasta saamiaan lehmävasikoita. Ayrshire-lehti 1/2020

13


eikä pohdi tuliko jostain tietystä sonnista niin hyviä tyttäriä, että sitä pitäisi ottaa uudestaan käyttöön. Paavo toteaa samalla, että ei ole myöskään innostunut käyttämään pohjoisamerikkalaisia sonneja, mutta tietää kyllä fiksuja ”sekakäyttäjiä” joilla on navetat täynnä hienoja eläimiä. ”VG-sonnit on meidän juttu, ne näkyy meillä toimivan hyvin.” Karjan jalostaminen on ollut Paavon vastuulla vuodesta 2004 lähtien ja määrätietoinen jalostus on tuonut näkyviä tuloksia. Hiukkalan karjassa on tällä hetkellä 62 lehmää, jotka tuottavat jo nykyisellään runsaasti kuiva-ainetta utareterveyden ollessa samanaikaisesti erinomainen. Karjan keskipoikimakerta on 2,8 ja lypsyssä on parhaillaan kahdeksan 50-tonnaria. Tuotos on noussut viimeisen kuuden vuoden aikana vuosi vuodelta ja viimeiset kolme vuotta maitokiloja on ollut yli 10 tuhatta ja EKM-kiloja reilusti päälle 11 tuhatta. Vuoden 2019 yhteenvedossa vuosituotos oli 10 390 – 4,56 – 3,79 - EKM 11 372 kg, sekä karjan keskisolut 94.

Näissä samoissa kelpo lukemissa mennään myös tällä hetkellä. Tällaisella tilalla, missä ayrshirerotu toimii ja tuottaa korkealaatuista maitoa robotilla, ei ehkä ensim-

Keskustelumme sivuaa myös eri tahojen yhteistyötä ayrshirerodun ympärillä. Paavo on sitä mieltä, että yhteistyössä olisi parantamisen varaa puolin ja toisin. Liian herkästi päädytään

Pitäisi osata keskittyä siihen mistä ollaan yhtä mieltä, eikä siihen mistä ollaan eri mieltä. mäiseksi tulisi pohtineeksi mikä on ayrshirerodun tulevaisuus maassamme. Paavo itse ei olisi huolissaan siitä minkälaisia ayrshiret ovat – ne kun ovat hyviä! Silti mietteitä herättää se, että Suomessa ayrshire on menettänyt jalansijaa ja tällä hetkellä jo hieman yli 50 % lehmistä on holsteinrotuisia. Tulevaisuuden valttikortti saattaa kuitenkin olla ayrshiren rehunkäyttökyky. Rehuhyötysuhteen tutkimus ayrshirellä on suomalaisten oma erikoisuus, maailmalla sitä tehdään lähinnä holsteinilla. On täysin mahdollista, että tulevat tutkimustulokset ovat ayrshirelle eduksi.

vastakkainasetteluun pohjoismaisen ja pohjoisamerikkalaisen eläinaineksen suosijoiden kesken ja tästä vastakkainasettelusta kärsii nimenomaan rotu. Pitäisi osata keskittyä siihen mistä ollaan yhtä mieltä, eikä siihen mistä ollaan eri mieltä. Molemmat kuitenkin arvostavat ayrshiren kestävyyttä, hedelmällisyyttä, terveyttä ja itsenäistä vahvaa luonnetta. Toisaalta hän näkee hyvänäkin sen, että on erilaisella genetiikalla jalostavia karjanomistajia, sillä ainahan on mahdollista, että joku jalostussuunta osoittautuu huonoksi ja silloin tarvitaan toisenlaista genetiikkaa avuksi. Paavo

on ollut aikaisemmin Faban lypsyrotujen jalostusvaliokunnassa ja päässyt näin seuraamaan eturivin paikalta, kuinka ayrshiren jalostusta tehdään VG:n näkökulmasta. Paavo vakuuttaa, että kunhan alun jälkeen oppi antamaan feedbackia seuraavaa kokousta varten, sai kyllä äänensä kuuluviin. Tänä vuonna Faban lypsyrotujen jalostusvaliokuntaan on kutsuttu myös Ayrshirekasvattajien edustaja ja tätä mandaattia Paavo kehottaa hyödyntämään ja käyttämään apuna yhteistyön rakentamisessa. Lähtiessäni Paavo sanoo nauraen, että hänen mielestään ayrshiret ovat samanlaisia kuin naisjääkiekkoilijat. ”Maalivahtia tuuratessa olen nähnyt miten ne ottavat kiekon vastustajalta ja sanovat mennessään: pidä seuraavalla kerralla pää ylhäällä!”. Jään pohtimaan tätä vertausta ja päättelen, että se tarkoittaa ayrshirelehmien olevan peräänantamattomia ja pärjääviä. Laura Laiholahti Kuvat Laura Laiholahti

Seuraava AF-Class LUOKITUSKIERROS on alustavan suunnitelman mukaan heinäkuun 2020 loppupuolella, jolloin Yves Charpentierin on tarkoitus saapua Suomeen. Mikäli luokituskierros siirtyy myöhemmäksi syksyyn tai loppuvuoteen, tiedotamme aikataulusta heti, kun se varmistuu. Seuraa ilmoitteluamme facebookissa ja kotisivuilla www.ayrshire-finland.com. Lisätiedot ja luokitusvaraukset: Laura Laiholahti laura.laiholahti@ gmail.com tai 044 552 4493

14

Ayrshire-lehti 1/2020


JOUKOLAN AYRSHIRE 5VPUPT SBLFOOFKBLFTUÊWZZTUBTBQBJOPTTBo QÊJWÊO&,.UVPUPTLH ,BSKBTTBUÊIÊONFOOFTTÊ "ZSTIJSFUPOOBSJB "ZSTIJSFUPOOBSJB  "'&9KB"'7(MFINÊÊ

Tarjoamme vasikoiden sopimustuotantoa esim. laajentajalle – ota yhteyttä jos olet kiinnostunut! -BVSBKB+PVLP-BJIPMBIUJtHTN  )ÊNFFOUJF$ 0--*-" MBVSBMBJIPMBIUJ!HNBJMDPNtXXXKPVLPMBOBZSTIJSFDPN

Ayrshire-lehti 1/2020

15


Suomalainen ayrshirelegenda Mäkimattilan Inssi. Kuva Hugo Ketola

Sonnilegenda

Mäkimattilan Inssi Suomalaisista ayrshiresonneista legendaarisin lienee Mäkimattilan Inssi. Inssin nimen tuntevat nekin ayrshirejalostuksesta kiinnostuneet ihmiset, jotka eivät ole edes eläneet Inssin aikoihin. Moni on varmasti myös nähnyt kuvanveistäjä Anton Ravander-Rauaksen tekemiä Inssi-patsaita. Vaikka Inssi oli aikansa suuri nimi, sen tarina on hyvin poikkeuksellinen, eikä ollut itsestään selvää, että siitä tulisi legenda. Mäkimattilan Inssi syntyi Mäkimattilan tilalla Alastarolla 16.11.1960. Sen emä oli 50-tonnariksi lypsänyt huippulehmä Ensi (isä Kank Nero Errant), jonka juuret olivat Vanhalukkarlan karjassa Raisiossa. Talvella 1949 Vanhalukkarlan rehuvarasto tuhoutui tulipalossa. Asiasta kirjoitettiin sanomalehdessä, ja Mäkimattilan isäntä Heikki Mäkimattila päätti uutisen luettuaan auttaa vanhaa sotakaveriaan ja lähti viemään heinäkuormaa Alastarolta Raisioon. Kiitokseksi saamastaan avusta Vanha16

lukkarlan isäntä antoi Mäkimattilaan lehmävasikan, joka sai nimen Ensi. Ensistä kehkeytyi erinomainen, kestävä lehmä, jonka poikia myytiin keinosiemennykseen. Pojista erityisesti Inssi periytti hyviä ominaisuuksia tyttärilleen. Ensi oli ennen Inssin syntymää siemennetty samaan kiimaan kahdella eri sonnilla, jotka olivat Reilu Jääkäri ja Strömman Volo. Siihen aikaan isyyttä ei voitu heti määrittää. Koska isyys oli epäselvä, ylemmältä taholta painostettiin teurastamaan Inssi. Kovan sukunsa

Inssi ja sonniasemanhoitaja Paavo Tirkkonen. Kuva Hugo Ketola ja maanviljelysneuvos Olavi I. Nikkilän päättäväisyyden ansiosta Inssi kuitenkin jätettiin henkiin odottamaan isyysmääritystä. Ensimmäisessä sonniluettelossa, jossa Inssi oli, sen isäksi

oli merkitty Reilu Jääkäri. Kun Inssille oli syntynyt 10 omaa jälkeläistä, niiden veriryhmätesteillä voitiin Inssin oikeaksi isäksi määrittää Strömman Volo, jota oli käytetty ensimmäisessä Ayrshire-lehti 1/2020


siemennyksessä. Isyyden selvittyä Inssi oli jo ehtinyt saada ensimmäisen arvostelunsa, joka oli niin hyvä, että Inssi sai jatkaa uraansa.

Inssin valtakausi Mäkimattilan Inssi eli 10-vuotiaaksi. Keinosiemennystoiminta muuttui radikaalisti 1960-luvulla, kun sperman pakastus alkoi vuonna 1966. Inssi siis ehti vaikuttaa sekä tuoreen siemenen että pakastesiemenen aikakaudella. Ohjeena oli ottaa nuoresta sonnista n. 30 000 pilleriannosta varastoon odottamaan jälkeläisarvostelun valmistumista, minkä jälkeen sonnit teurastettiin. Parhaiden isäsonnien annoksia varastoitiin suuria määriä. Vaikka Inssiä käytettiin paljon, sen annoksia kerrotaan olleen parhaimmillaan varastossa yli 50 000. Samoin parhaina vuosina Inssin annoksilla tehtiin lähes 50 000 siemennystä. Inssi antoi usein yhdellä hyppyvuorolla 1 200 - 1 300 annosta. Inssi oli tuottoisa sonni, mutta suuri merkitys oli myös tietyllä, hyvällä sonnienhoitajalla, joka sai yhteistyön Inssin kanssa sujumaan parhaiten. Inssi oli aikanaan Suomen suurin sonni elopainoltaan. Iso koko ja yli 1 300 kilon elopaino rasitti jalkoja, joten loppuaikoina Inssi sai kortisonipiikin ennen siemenenottoa jalkakipuja helpottamaan. Tarkkaa Inssin tuottamaa annosmäärää en tiedä, mutta pelkästään Suomessa Inssin annoksista saatiin n. 80 000 tiineyttä. Inssin siementä myös vietiin kaikkiin muihin maanosiin, joten yli 100 000 annoksen tuottoon Inssi on helposti yltänyt. Mäkimattilan Inssistä ostettiin myös lukuisia poikia; kasvukokeessa oli 257 poikaa ja näistä 195 hyväksyttiin keinosiemennykseen. Inssin keinosiemennykseen myytyjä poikia olivat mm. Honkarannan Rolo, PahanieAyrshire-lehti 1/2020

men Paasi, Heikkilän Sutki, Pitkäsillan Tutka, Juppalan Pomo ja Leikkilän Okka, vain muutamia mainitakseni. Jälkeläisarvostelun sai lähes 100 poikaa. Inssin laaja käyttö sonninisänä aiheutti ayrshirelehmien sukulaisuusasteen nousun niin korkeaksi, että uutta verta oli tuotava muualta, lähinnä Ruotsista ja Norjasta. Vastavuoroisesti Suomesta vietiin mm. Ruotsiin sonnivasikoita. Luonnollisesti myös Inssin tyttäriä oli tuhansittain. Inssi oli raamikas ja hyvärakenteinen, ja näitä ominaisuuksia se periytti myös jälkeläisilleen. Tyttäret olivat myös kovatuottoisia ja hyväluonteisia. Inssin sukulaisuus tämän hetken ayrshirepopulaatioon on yhä noin 7 %, eli 50 vuotta kuolemansa jälkeen legenda vaikuttaa yhä. Salla Rautio

P.S. Haluan kiittää pitkän uran keinosiemennyssektorilla tehnyttä Seppo Lindemania avusta tämän jutun teossa. Kaikkea tietoa ei löydy kirjoista ja olisi sääli, jos tällainen tarina jäisi kertomatta.

Mäkimattilan Inssi – A Finnish Ayrshire legend Mäkimattilan Inssi must have been the most legendary Finnish Ayrshire bull ever lived. He was a really big name already when he was alive but his influence is still markable in today’s Finnish Ayrshire population. Despite his good pedigree it wasn’t obvious that Inssi would become such a legend. Mäkimattilan Inssi was born in November 1960. His dam was Ensi, an excellent cow who reached over 50 000 kgs lifetime production. Before Inssi was born, Ensi had been inseminated twice during the same heat, with two different bulls, so Inssi’s sire was uncertain. At that time it was impossible to specify the paternity so there was some pressure to slaughter Inssi. Because of his good pedigree and the determination of one agricultural councillor Inssi was kept alive. In the first sire catalogue Inssi was in, his sire was said to be Reilu Jääkäri. When Inssi’s first offspring were born blood tests confirmed Inssi’s sire to be Strömman Volo. By that time Inssi had gotten his first proof which was excellent so Inssi got to continue his career. Mäkimattilan Inssi lived 10 years. During his lifetime the artificial insemination changed from fresh semen use to frozen semen. He was good in semen production producing often 1 200 – 1 300 doses per jump. Inssi’s semen was used huge amounts around the world, easily over 100 000 doses. Inssi’s daughters had good conformation and high production. He was also used as a sire of sons, altogether 257 sons were bought for growth tests. 195 sons were accepted for AI and almost 100 sons got proofs. Because of his heavy use Inssi’s relatedness to Finnish Ayrshire population got very high. It still is ca 7 % in today’s population.

Mäkimattilan Inssin emä Ensi. Kuva arkistokuva 17


Tunnelmia hiehokehästä. Kuva Outi Immonen

The Royal Winter Fair Pääsimme molemmat marraskuussa Semex Finlandin palkintomatkalle Kanadaan näkemään erilaisia tiloja ja lopuksi näkemään huikean The Royal Agricultural Winter Fair 2019 -karjanäyttelyn. Vierailutiloina ei valitettavasti ollut tällä kertaa ayrshirekarjoja. Ohjelmaan kuului kuitenkin Semexin sonniasemalla vierailu, jossa pääsimme näkemään työn touhussa upean ayrshiresonni Ruisseau Clair Amarulan.

Luokkavoittajan on helppo hymyillä. Kuva Hanna Jaara The Royal on jo itsessään tapahtumana elämys. Se on hyvin suosittu tapahtuma myös kaupunkilaisten keskuudessa ja näimmekin paljon oheistoimintaa heille sekä useita lapsi-, vanhusja erityisryhmiä tutustumassa lukuisiin eläinlajeihin ja maatalouteen yleensä. Torstaina matkaseurueemme kolmehenkinen ”äykkyryhmä” sai kattavan 18

kierroksen eläinalueella Yves Charpentierin opastamana. Kävimme yhdessä läpi kaikki näyttelyyn osallistuvat ayrshire-eläimet. Yves tunsi kaikki karjanomistajat ja kaikki eläimet, joten me yritimme vain pysyä perässä ja hämmästyneenä kuunnella sitä huikeaa tietomäärää, mitä Yves kustakin eläimestä ja kasvattajasta kertoi. Eläinalueella vallitsi

hyvä tunnelma ja meidät suomalaiset otettiin todella lämmöllä vastaan. Suuri osa Kanadan ayrshirekarjoista sijaitsee ranskankielisellä alueella, joten välillä kielimuuri esti syvällisemmät keskustelut, mutta hyvin Yves kuitenkin käänsi meille puhetta ymmärrettävämpään muotoon. Eläinrivissä pääsimme näkemään myös legendaarisen De La Plaine Burdette Bling ET:n, joka ei kuulemma ollut enää entisessä kehäloistossaan, mutta silti edelleen varsin vaikuttava näky. Perjantaina oli sitten ayrshirekehien vuoro. Näyttelyn ehdottomiin menestyjiin kuului Florent, Vicky ja Bianca Foleyn omistama Vieux Village -karja, johon

Paras utare Margot Patagonie. Kuva Hanna Jaara Ayrshire-lehti 1/2020


Konkarit osasivat ottaa kehien jälkeen rennosti. Kuvassa De La Plaine Burdette Bling ET. Kuva Hanna Jaara shirekarjoja paikan päälle itse tiloille, ja veikkaamme, että meidät otettaisiin siellä ilomielin vastaan. Ehkäpä olisi aika ayrshirepainoitteiselle Kanadan-matkalle? Outi Immonen ja Hanna Jaara

Grand Champion calimerolainen Margot Patagonie. Kuva Hanna Jaara

Kestävät lehmät Kestävät lehmät

Jäsenten omistamien kestävien lehmien lista julkaistaan Ayrshire-lehdessä 2/2020. Lehmistä tulee lähettää seuraavat tiedot: Nimi, mahdollinen luokitustulos, syntymäaika, poikimakerta, isä, emä, emänisä, emänemä, elinikäistuotos ja omistaja. Listalle päästäkseen lehmän on tullut lypsää vähintään 70 000 kg elinikäistuotos.

Onni. Kuva Mikkeli Kivimäki

meni neljä luokkavoittoa, Junior Champion sekä hieho- ja lehmäluokkien kasvattajakilpailun voitot. Näyttelyn Grand Championiksi valittiin hieno calimerolainen Margot Patagonie, joka voitti myös Paras Utare -tittelin. Varachampioniksi valittiin Vieux Village Predator Apple ja kunniamaininnan sai Margot Calimero Lola ET. Koko hieno The Royal -näyttely upeine lehmineen oli sen luokan elämys, että heräsi kova polte päästä näkemään vielä lisää näitä ayr-

De La Plaine Burdette Bling ET näytti kehässä edelleen hienolta. Kuva Hanna Jaara

Tiedot kestävistä lehmistä voi lähettää 15.9 mennessä Salla Rautiolle, salla.rautio@gmail.com

Ayrshire-lehti 1/2020

19


Ayrshire satatonnarit 150-tonnari Raita Mika Höynälä ja Keijo Mäkitalo Eurasta omistavat tänä vuonna 18 vuoden ikään tulevan lehmän, joka on lypsänyt jo 150-tonnariksi. Raita on syntynyt joulukuussa 2002 ja sen isä on Raitalan Oja ja emänisä Heinilän Lecuna. Se on jälleen tiine ja

Raita. Kuvat Mika Höynälä

12. poikiminen on odotettavissa lokakuussa, joten Raidan ura on jatkumassa. Vaikka Raita on tullut Euraan Tervolan koulutilalta jo kypsään ikään ehtineenä lehmänä, se on ehtinyt asua Mikan ja Keijon parsinavetassa jo vuosikymmenen. Raita aloitti lehmänuransa Tervolan koulutilalla karjamestari Timo Korkalan hoivissa. Se oli muuten täydellinen robottilehmä, mutta se ”emännöi” robottia eikä päästänyt muita lehmiä lypsylle. Niinpä Timo Korkala hieman väkisin myi Raidan Mika Höynälälle vuonna 2010 samalla, kun Lapin suunnasta tuli muutenkin kuorma eläimiä Etelä-Suomeen. Saatesanoina oli: ”Mika lypsää sen sitten 100-tonnariksi”. Niin tapahtuikin ja tuo tavoite on jo ylitetty reilusti: helmikuun 2020 koelypsyn jälkeen Raidan elinikäistuotos on 162 200 kg ja energiakorjattua maitoa on virrannut jo 191 905 kg! Koko eliniältä keskimääräiset solut ovat olleet vain 89. Raidan paras 305

päivän tuotos on ollut 10. kaudelta: 13 536 – 5,34 – 3,49, solut vain 13. Vuonna 2018 Raita sai karjakerhon 1. palkinnon alueen korkeimmasta EKM-tuotoksesta, joka oli yli 18 000 kg. Kovan tuotoksen lisäksi Raidan ominaisuuksiin kuuluvat elinvoimaisuus, hyvä tiinehtyminen ja erinomainen utareterveys. Sillä on mustat, kestävät sorkat ja hyvät jalat. Korkeutta ei ole kuin 135 cm, mutta se ei ole ollut ongelma. Mika kertoo Raidan olevan ikäisekseen erittäin nuorekas lehmä. Se on ollut myös terve, sairausmerkintöjä on ollut poikkeuksellinen vähän. Joskus se on halvaantunut poikimisen yhteydessä, mutta ensimmäinen antibioottikuuri tuli vasta vanhemmal-

Raita is a 17-year old (turning 18 this year) 150-ton cow. Her owners are Mika Höynälä and Keijo Mäkitalo from Eura. Raita came to their herd from Tervola’s agricultural school 10 years ago because she was too bossy in a robotic milking herd. The herdsman said Mika will make Raita a 100-ton cow. That happened and even more: Raita’s lifetime production is already 162 200 kgs, in ECM 191 905 kgs. Raita’s best 305 d (10.) has been 13 536 – 5,34 – 3,49, somatic cells only 13. Raita has always been a very healthy cow with good vitality and fertility and a nice temper. Unfortunately Mika and Keijo have only one daughter of Raita. Hopefully she’ll have a heifer calf in October when she’s going to calve for the 12th time. 20

Ayrshire-lehti 1/2020


la iällä hännän katkeamisen takia. Raita on myös todella kiltti lehmä. Ensimmäisenä kesänä laitumella Eurassa suomenkarjalehmät löylyttivät sen, mistä on muistona pieni turvotus utareen oikealla puolella, mutta sen jälkeen elo on ollut sopuisaa. Tällä hetkellä karjassa on 16 suomenkarjalehmää, 15 ayrshirea ja 4 holsteinia. Kuten useimmat vanhat, viisaat lehmät, myös Raita tuntuu jo ymmärtävän puhetta. Sitä ei tarvitse komentaa, siltä voi kysyä: ”Voisitko nousta ylös?”. Kesäisin sillä on tapana käydä aamulypsyn jälkeen katsomassa, onko ulkona kuuma. Jos on hellepäivä, Raita palaa sisälle parteensa ja viettää päivän navetassa. Pohjoisen tyttö ei liian kuumasta tykkää, ja ehtiihän sitä laiduntaa yölläkin. Viime kesänä se oli navetassa aina irti,

kun kytkyet olivat rikki. Kaksi asiaa Raitaan liittyen hieman harmittaa Mikaa. Raidan poika, joka sittemmin sai nimen Mäkitalon Orakas (isä Skjelvan), on päätynyt keinosiemennyssonniksi Venäjän Karjalaan. Se on toki hieno asia, mutta poika ”löytyi” vasta sen lähdettyä välitykseen ja rahat sonnista sai vasikkakasvattamo eikä sonninemän omistaja. Toinen harmillinen seikka on, ettei Raidasta ole Eurassa kuin yksi tytär, R-vuonna syntynyt Pikku-Raita (isä Onstad). Nuorempana Raita teki joitakin tyttäriä, mutta ne eivät olleet emänsä veroisia hedelmällisyyden ja utareterveyden osalta. Toivottavasti syksyllä syntyy lehmävasikka seuraamaan emänsä sorkanjälkiä!

Mika Höynälä vastaanotti Raidan 150-tonnarilautasen sekä onnittelukukat Saija Räikköseltä ja Laura Laiholahdelta. Kuva Eeva Faren

Salla Rautio

VILOMIXIN NUOLUKIVET TERVE PÖTSI – TEHOKAS TUOTANTO 80 kg 22,5 kg

VILOLIX LYPSY

50 kg 20 kg

NUOLUX*

80 kg 22,5 kg

80 kg 22,5 kg

VILOLIX MAGNESIUM

50 kg 20 kg

80 kg 22,5 kg

VILOLIX UMPI

20 kg

NUOLUX TUNNUTUS*

NUOLUX VITAMIN

VILOLIX NATUR*

22,5 kg

VILOLIX LAMMAS

Kampanjaetu: 1.1. - 31.5.2020

Osta 10 kpl 22,5 kg tai 3 kpl 80 kg Vilolix-kiveä, saat kaupan päälle vitamiinituotteita. Osta 10 kpl 20 kg tai 4 kpl 50 kg Nuolux-kiveä, saat kaupan päälle vitamiinituotteita.

*Soveltuvat myös luomutuotantoon.

www.vilomix.fi/edustajat

Vilomix Finland Oy puh. 010 402 7700 www.vilomix.fi Ayrshire-lehti 1/2020

KUN OSTAT KOKO LAVAN VILOLIX- TAI NUOLUX-NUOLUKIVIÄ, SAAT KAUPAN PÄÄLLE LAADUKAAN MELITTA LOOK THERM -KAHVINKEITTIMEN

21


Kuusiniemen Udiiva (Orkko) oli Eveliinan suosikkilehmä ja kerkesi poikia yhdeksän kertaa. Tätä satatonnaria kuvaillaan edelleen ihanaksi ja hellyydenkipeäksi lehmäksi, jonka poistuminen karjasta on jättänyt ainakin Udiivan ison pään kokoisen aukon.

Kumpuloille on aiemminkin tullut satatonnareita, ja Kuusiniemen Ärrä (Zodiak) olikin jo toista polvea sellainen, sillä sen emä oli Kuusiniemen Nappi. Tälle ärräpäiselle lehmälle seitsemäs tuotantokausi jäi valitettavasti viimeiseksi.

Kuusiniemessä kestävä lehmä on ennemmin sääntö kuin poikkeus Eliisa ja Martti Kumpulan Kuusiniemen tilalla viisi ayrshirelehmää on lypsänyt yli 100 000 kg ja yksi lehmä yli 150 000 kg muutaman viime vuoden aikana. Tässä jutussa perehdytään siihen, miten niitä satatonnareita tehdään, vai tehdäänkö? ”Oho, meillä näyttäisi olevan vielä yksi satatonnari”, Eveliina Kumpula totesi juttua tehdessä, kun hän ynnäili alkuvuoden maitotuotoksia yhteen. Tämä ei tosiaankaan ollut ensimmäinen kerta, kun tällainen toteamus täytyi tehdä, sillä

tonnarirajojen ylittäneitä lehmiä on Nivalan Sarjanahteella tuntunut tippuvan viime aikoina kuin plussapalloja. Ennen tätä pompsia tilalla on ollut kolme satatonnaria: Kuusiniemen Nappi, Kuusiniemen Opaali ja Alhaisten Timantti.

Joukolan Yaffa (He-Man, tilasonni) on ostettu vasikkana Joukolan karjasta ja se on poikinut yhdeksän kertaa. Yaffa on oman tiensä kulkija ja on sitä onnellisempi, mitä vähemmän sen kanssa ollaan tekemisissä. Kuvanottohetkellä Yaffa on ummessa.

22

Mutta kysymys kuuluu, miten Kuusiniemen Etykistä, Fiinikistä, Udiivasta ja Ärrästä sekä Joukolan Yaffasta ja Alhaisten Timantista on tullut näitä rajapyykkien ylittäneitä rouvia tilalla, jossa on siirrytty ensin erillisruokinnasta appeeseen ja lopulta parsinavetasta robottipihattoon? Yhteistä näille kestäville lehmille on, että niillä on vahvat ja suorat selät, laajat rungot, leveät lantiot, kestävät jalat sekä tiukasti kiinnit-

tyneet utareet, joissa on robottilypsyyn sopivat vetimet kooltaan ja sijainneiltaan. Lisäksi ne ovat tiinehtyneet hyvin vuodesta toiseen ja lypsäneet paljon maitoa. Nämä asiat eivät ole tulleet itsestään, vaan näitä eläimiä hoidetaan Kumpulan perheen voimin huolellisesti ja rutiinilla, joka on kaikille Kuusiniemen eläimille sama - eläimet ulkoilevat vasikasta asti ympäri vuoden, jolloin niille kehittyy hyvä yleiskunto, jotta ne jaksavat

Kuusiniemen Etykki (Youngman, tilasonni) on tuorein näistä satatonnareista. Tämä kiltti ja lempeä lehmä kuuluu myös -KKI-sukuun, joten ei liene yllätys, että sadan tonnin maitotuotos on lypsetty vain kahdeksalla poikimisella.

Ayrshire-lehti 1/2020


Alhaisten Timantti (Ripken) on Kuusiniemen navetan diivailija, joka on 13 poikimisella lypsänyt tähän mennessä rapiat 168 000 kg. Kumpulat ovat ostaneet Timantin hiehona Alhaisen Sarilta, ja tämä lypsytyyppinen lehmä onkin monille tuttu lypsykarjanäyttelyistä. Tällä hetkellä Timantilla on Kuusiniemessä elossa olevia jälkeläisiä 36 lehmää ja kaksi sonnia, jalostuskäyttöön muille tiloille on myyty kahdeksan tilasonnia. Timantista lisää Ayrshire-lehdessä 2/2014 s. 32 - 35, linkki lehteen löytyy yhdistyksen nettisivuilta Ayrshire-lehti -osiosta. Kuvassa Timantti on juuri ennen 13. poikimista. moitteetta käydä lypsyllä, syömässä ja makaamassa parressa. Rutiiniin kuuluu myös vahvasti eläinlääkärin kuukausittaiset hedelmällisyyskäynnit. Tällöin kartoitetaan kaikki vastapoikineet, otetaan kiinni kaikki kiimattomat ja aloitetaan tarvitta-

essa hedelmällisyyshoidot sekä ultrataan tiineet. Tarkoituksena on saada eläimet poikimaan säännöllisesti. Siinä auttavat myös tilasonnit, jos siementämällä lehmä ei tiinehdy. Tiukka valinta emien ja isien suhteen on ollut yksi

Kymmenen kertaa poikinut Kuusiniemen Fiinikki (Conn) on robottinavetan helpoimpia ja huomaamattomimpia lehmiä. Fiinikki on Kumpuloiden kuuluisaa -KKI-sukua, johon syntyy paljon lehmävasikoita, ja nämä lehmät ovat kovatuottoisia. Fiinikki on myös kiertänyt näyttelyitä ja on Pellossa 2008 järjestetyn Kauniki-näyttelyn ayrshirechampion ja Kokkolan Farmarin ayrshirerodun varachampion. Kuvanottohetkellä Fiinikin elinikäistuotos on 137 000 kg ja se on ummessa odottaen 11. poikimista. kestävien eläimien kulmakiviä. Kumpuloiden vaatimukset sonneja kohtaan ovat aina olleet korkealla. Tämän tietäen monissa karjoissa ympäri Suomen on ja on ollut Kuusiniemessä syntyneitä tilasonneja ja kysyntä sen kun kasvaa. Kuusiniemessä kestäviä

lehmiä ei tekemällä tehdä, vaan ne ovat niiden hoitajien tekemän työn upea lopputulos. Juulia Ahlholm Kuvat Eveliina Kumpula

Ellikki ELLIKKI (s.25.1.2009) Ellikin isä on Turusen Visiiri ja emänisä Pärepuusaaren Osandur. Ellikki ostettiin karjaan tiineenä hiehona ja se poiki ensimmäisen kerran vanhaan parsinavettaan. Tilallemme valmistui uusi asemapihatto vuonna 2013 ja Ellikki sopeutui onneksi loistavasti muutokseen. Utaretulehdukset ovat meinanneet kiusata rouvaa useammalla lypsykaudella, mutta ne eivät onneksi ole hidastaneet tahtia. 100 000 maitokilon ylittämiseen tarvittiin yhdeksän poikimista ja vuosituotos on ollut keskimäärin Ayrshire-lehti 1/2020

12 053 kg, rasva-% 4,17, valkuais-% 3,22. Karjassa on tällä hetkellä lypsyssä kaksi Ellikin tytärtä; Lellikki (isä Oblique) ja Mielikki (isä Jumper), sekä tyttärentytär Nokkonen (Jumper x Showstar). Ellikki luokitettiin viidennellä laktaatiolla AF-GP80. Anne Koponen

Ellikki. Kuva Anne Kopola 23


Aamu. Kuva Juuso Finnilä

Vilijonkka. Kuva Juuso Finnilä

Unikko. Kuva Juuso Finnilä

Ketolan tilan satatonnarit Ketolan tila on vuodesta 1973 lähtien tuottanut laadukasta maitoa Haapajärvellä Pohjois-Pohjanmaalla. Tarinan voi hyvin alkaa suo, kuokka ja Jussi -tyyppisesti, koska alussa lähdettiin liikkeelle kahdella lehmällä. Emäntä Anna-Liisa hoiti lehmät ja lapset, isäntä Veikon työskennellessä alkuun vieraan palveluksessa. Uusi navetta rakennettiin vuonna 1979, jolloin tuleva isäntä Ari oli vuoden vanha. Navetan rakentamisen jälkeen tilanpito vaati jo sekä isännän että emännän täysipainoisen työpanoksen. Peltopinta-alaa sekä lehmien lukumäärää kasvatettiin hiljalleen, ja jalostustyön merkitys tuli yhä vain tärkeämmäksi. Nuoremman isännän Juuson syntyessä vuonna 1989, oltiin jo hyvässä vauhdissa kohti huipputuottoisia lehmiä. Jalostustyön pääpaino oli alkuun maidon rasvapitoisuuden nostamisessa, lehmien hyvän terveyden ylläpidossa sekä rakenteel-

listen ominaisuuksien huomioimisessa. Myöhemmin maitoa jalostettiin valkuaispitoisemmaksi yleisten ohjeiden mukaisesti. Eläinten hyvä hoito on aina ollut erittäin tärkeässä roolissa, ja tähän tärkeään tehtävään on saanut osallistua koko perhe. Vilijonkka, Unikko sekä Aamu ovat Ketolan tilan uudet satatonnarit. Tätä kirjoittaessa Vilijonkka on siirtynyt jo vihreämmille laitumille, mutta Unikko ja Aamu vielä jatkavat karjassa. Vilijonkka syntyi 4.10.2006. Sen isä oli Kan-

kaanpään Tell ET, isänisä Tyrisevän Miqur. Emä oli Taika, emänisä Palttalan Raati. Poikimisia kertyi kymmenen, sonnivasikoita kahdeksan ja kaksi lehmävasikkaa. Paras vuosituotos oli vuonna 2018, 12 168 kg (rasva-% 3,21, valkuais-% 3,12). Sillä on karjassa yksi tytär: Ketolan Bilijonkka (i. Duo Star Gentleman). Vilijonkka oli luonteeltaan erittäin rauhallinen ja sympaattinen, lehmästä tuli myös vanhan isännän oma suosikki. Unikko on syntynyt 10.8.2005. Isä on Wärnmans Samuli ET, isänisä Lam-

min Life. Emä oli Selema ja emänisä Poukarin Patu. Poikimisia on ollut 10, joista on syntynyt kuusi sonnivasikkaa ja neljä lehmävasikkaa. Unikon paras vuosituotos on ollut vuonna 2013, 11 139 kg (rasva-% 4,46, valkuais-% 3,76). Huippulehmästä kertoo myös tuotoksen pysyminen tasaisena useita vuosia. Unikolla on kaksi tytärtä karjassa: Ketolan Onnikko (i. Palmyra Bingo) ja Ketolan Ruisunikko (i. Elegance Aventure). Aamu on syntynyt 07.12.2008. Isä on ASMO Vormula ET, isänisä Päre-

Juuso Finnilä nouti satatonnareiden palkintolautaset talvinäyttelyn yhteydessä. Kuva Eeva Faren 24

Ayrshire-lehti 1/2020


puusaaren Osandur. Emä oli Pusu, emänisä Ristitien Johde. Aamu on poikinut seitsemän kertaa, lehmävasikoita kaksi ja sonnivasikoita viisi. Paras vuosituotos on ollut vuonna 2015, 13 574 kg (rasva-% 3,78, valkuais-% 3,30). Aamu on luoki-

tettu AF-G78. Ensimmäinen tytär Ketolan Imu (i. Purolan Orkko) on luokitettu AFGP80:ksi, karjassa on myös pian poikiva tytär K. Oma (i. Forever Schoon Perfecter). Tällä hetkellä Ketolan tila on Juuso ja Ari Finnilän hoidossa. Tilalla viljellään myös

ohraa sekä kauraa. Nurmirehun suhteen ollaan omavaraisia. Maidontuotannon lisäksi Ketolan Maatilamatkailu muodostaa tärkeän osan yritystoiminnasta. Tulevaisuus näyttää valoisalta, koska Arin ja puolisonsa Katin lapset Matias ja Siiri ovat

kovaa vauhtia kasvamassa tilan töihin. Juuson ja puolisonsa Millan esikoistytär ottaa juuri ensiaskeleitaan. Juuso Finnilä, Jaana Karsikas ja Milla Ollonen

Pakasen Yrtti AF-GP82 Tilallemme saatiin viime kesänä ensimmäinen satatonnari. Pakasen Yrtti ylitti rajan yhdeksännen poikimisensa jälkeen. Yrtti syntyi Marttilassa Joukolan tilalla 3.1.2007, missä emänsä Timjami ja kolme muuta hiehoa olivat hoidossa. Se kotiutui puolivuotiaana ja oli ensimmäinen uuteen pihattoon poikinut hieho. Yrtin isä on Kildare Dupont ET. Emä Timjami polveutui sonnista P-B Trident´s Lot, joka oli ensimmäisiä käytettyjä kanadalaissonneja karjassamme. Emän lypsyura päättyi pyogenekseen heti toisen poikimisen jälkeen. Emänemä Misteli, Kuusijoen Etronin tytär, oli aikansa paras lypsäjä yli 14 tuhannen kilon vuosituotoksella ja yli 74 tuhannen kilon elinikäistuotoksella. Emälinjassa vaikuttavat myös sonnit Ojaniemen Vakio, Haapalan Umo ja Kettulan Repo.

Yrtin paras 305 päivän tuotos on seitsemännen poikimisen jälkeen 13 732 – 4,01 – 3,20. Utare sillä on ollut enimmäkseen terve, hoitoja ei ole yhtään. Viime vuosina on laitettu umpeenpanotuubit. Viimeisimmän poikimisen jälkeen se tosin solutteli kaksi kuukautta yli kahden miljoonan lukemia, mutta mitään järkevää syytä siihen ei löytynyt, vaikka tutkittiin eri menetelmin. Tiinehtyminen on ollut Yrtille se hankalin kohta ja poikimaväli enimmillään yli 1,5 vuotta, mutta pitkiä ummessaoloja ei ole tarvittu. Muita terveyshuolia ei ole ollut ja poikimiset ovat sujuneet hyvin. Jälkeläisiä Yrtistä ei ole karjaan jäänyt. Tyttäret Hunaja Bendigistä ja Inkivääri Obliquesta olivat rakenteeltaan heikkoja. Niiden jälkeen syntyi sonnivasikoita, kunnes viime keväänä tulimme iloisesti yllätetyksi.

Valitettavasti Tuxedon tytär, kaunis Rosmariini, löytyi kuolleena kahden kuukauden ikäisenä. Lehmistä käytetään usein luonnehdintoja lempeä ja lauhkea. Lehmän hermoilla tarkoitetaan hyvin pitkämielistä. Yrtti ei ole luonteeltaan mitään tällaista. Se on epäluuloinen ja takakireä, ei varmasti odota tai jonota mitään ja on vakuuttunut, että muut saavat jotain parempaa. Ensikkona se höykytti yhdessä Yyterin kanssa vanhemman Åsan perinpohjaisesti. Motiivi on hämärän peitossa, jos sellaiseksi ei lasketa Åsan hienoista suosikkiasemaa. Åsa toipui ajan kanssa karsinassa, mutta ei enää kävellyt suoraan. Seitsemännen poikimisen jälkeen Yrtillä oli edessä opettelu robottilypsyyn. Se nousee parresta jalkeille, kun hoitaja lähestyy, ja odottaa kehotusta mennä lypsylle. Ohjeet saatuaan se menee, mutta ei oma-aloitteisesti vielä neljän vuoden jälkeenkään. Viime vuosina se on hiukan rentoutunut eli antaa ottaa kiinni pihatossa eikä enää tyhjennä ruokintapöytää muista syöjistä. Myös sorkkahoitoon se kulkee vastustelematta, vaikka kierresorkan takia telineessä on käytävä kolmesti vuodessa. Jokin aika

Pakasen Yrtti. Kuva Pauliina Pakkasmaa Ayrshire-lehti 1/2020

Pakasen Yrtti. Kuva Pauliina Pakkasmaa sitten sen transponderi pimeni eli robotti ei tunnistanut sitä. Nöyryyttävän peruuttamisen ja pannan korjaamisesta aiheutuneen odottelun jälkeen se asteli puhisten lypsylle ja antoi kaksi kiloa maitoa. Yrtin suurinta herkkua on kuiva heinä. Sillä saa aina mielipahan karkotettua ja rouvan, ei ehkä hyvälle, mutta paremmalle tuulelle. Siksi umpeenmeno ei ole koskaan ollut ikävä asia. Siellä umpilehmien osastolla se nytkin asustaa. Arvojärjestys on tehty muille selväksi ja elämä on rauhallista. Toivomme Yrtin kanssa sujuvaa kymmenettä lypsykautta ja terveyttä – en ikinä halua lääkitä tätä lehmää! Pauliina Pakkasmaa 25


Rounion Hjärta Ylisma 100-tonnarina. Kuva Jani Huotari

Rounion Hjärta Ylisma Ammujaisissa 2012. Kuva Sari Vanhatalo

Rounion Hjärta Ylisma AF-VG85 100-1294352A Ylisma syntyi edesmenneen Olavi Ahonkiven omistamaan Rounion karjaan elokuussa 2007. Se oli Olavin jalostustyötä monella tapaa, sillä sekä sen emä, isä että emänisä olivat syntyneet hänen jalostustyönsä tuloksena. Ylisma on siis kahdessa polvessa tilasonnin jälkeläinen. Sen isä Rounion Uno ET oli legendaarisen, Ruotsista tuodun Saga AF-EX90:n poika isänään Shady Walnut Conn. Emä Rounion Dalisman isä oli niin ikään Ruotsista tuodun Hjärtan (Cornelius x Marathon) poika Rounion Salama. Vuonna 2015 Rouniossa jouduttiin surullisen päätöksen eteen, ja karja myytiin kokonaisuudessaan lopetushuutok aupassa. Ylisma oli kaksi kertaa poikinut nuori lehmä pitkällä umpikaudella. Sen edellisestä poikimisesta oli kulunut aikaa jo peräti kolme vuotta, mutta se oli nyt kuitenkin tiine. Se uhkasi jäädä myymättä, mutta allekirjoittanut vinkkasi Rinkisen Juhalle, että älä ihmeessä ohita tilaisuutta, tässä on yksi 26

Olavin parhaista lehmistä! Se oli jo toisella tuotoskaudellaan lypsänyt 305 päivän tuotoksena yli 12 000 kg ja rakenteeltaan se oli hyvinkin korrekti – näyttelyitäkin kiertänyt useita, sekä hiehona että lehmänä. Ja niin Ylisma muutti Moision tilalle Ruovedelle muiden umpilehmien ja tiineiden hiehojen joukkoon. Siellä se oli vähän ihmeissään ja tarvitsi alkuunsa hoitajien hellää hoivaa: kaulapannasta heinähäkille talutuksen, viereen tueksi ja turvaksi jäämisen, mutta Ylisma palkitsi kaiken tämän vaivan poikimalla lehmävasikan, herumalla yli 56 kiloon ja tuottamalla tällä kolmannella kaudellaan parhaan 305 pv:n tuotoksensa 13 428 kg! Ylisma on jatkanut tätä tavaksi ottamaansa harvakseltaan poikimista jatkossakin, mutta eihän hyvän lehmän tarvitse poikia kuin silloin, kun tarvitaan vasikka, toteaa Juha Rinkinen. Tämä Ylisman ensimmäinen tytär on sekin tilasonnin jälkeläinen (O.B. Arnold) eli sen takana on tilasonneja kol-

messa polvessa! Se on nyt kolmasti poikinut ja oikein mieluinen lehmä sekin. Yksi sen pojista on ollut tilasonnikäytössa. Pojan isä oli Pokerstars ja sen tyttäret alkavat pian poikimaan. Ylisma on saanut näin ollen karjaan aikaiseksi jo pienen lehmäperheen. Ylisman lopputaipaleella kohti satatonnariutta on ollut vähän kompastuskiviä. Viime kesänä käärme puraisi sitä utareeseen laitumelle mennessä ja utare turposi hetkessä aivan muodottomaksi, mutta Ylisma selvisi. Umpikaudella vähän ennen poikimista ja tuotoksen ollessa enää 1 000 kg vajaa maagisen rajan, se sai pyogenestulehduksen. Onneksi valpas karjanhoitaja huomasi turvonneen utareen ja aloitti lääkityksen välittömästi. Ja mikä hienointa, poikimisen jälkeen neljännes lypsi tervettä maitoa! 26.1.2020 Rounion Hjärta Ylisma oli vihdoin 100-tonnari kuudennella tuotoskaudellaan! Se on jälleen siemennetty ja on omistajiensa mukaan aivan mielettömän rauhalli-

nen ja kiltti lehmä. ”Paremmin ei juuri voi lehmä osua hoitajansa kanssa samalle aaltopituudelle”, toteaa Juha. Sari Vanhatalo

Ayrshire-lehti 1/2020


Hyvä alku vasikalle kotimaisella Startilla

Kaikki valkuainen maidosta, FJÙTJTžMMž soijaa! soijaa

Hyvin hoidettu vasikka tulee aikuisena lypsämään paremmin. Startissa on maidon raaka-aineet ja kaikki, mitä vasikka tarvitsee terveeseen kasvuun. Tuottajat tietävät, että kotimainen Startti antaa varmat tulokset kaikissa juottomuodoissa. 4JLTJTFPO4VPNFOTVPTJUVJOoÙWVPEFTUBUPJTFFO

Startti Talous

Startti-maitojuomat – parasta vasikan alkuruokintaan

– erityisesti hapanjuottoon

www.valio.fi/startti Ayrshire-lehti 1/2020

27


Vuosinäyttely Sanna Savikko

Sanna Savikko. Kuva Laura Laiholahti

Olen alun perin kotoisin kaupungista, Tampereelta, nykyisin asun Ikaalisissa. Lehmistä kiinnostuin jo lapsena, kun naapurissa maatalouskoulussa oli lehmiä ja aloin käydä niitä siellä hoitamassa. Ensimmäisen kerran osallistuin junnukisoihin, kun olin 12-vuotias. Sen jälkeen olenkin osallistunut joka vuosi lähes kaikkiin Suomessa järjestettyihin karjanäyttelyihin. Osallistuin junnukisoihin niin kauan kuin ikää riitti ja sen jälkeen showmanshipiin pärjäten molemmissa hyvin. Vuonna 2005 ostin ensimmäisen oman hiehon ja siitä lähtien olen osallistu-

nut myös omien eläinten kanssa näyttelyihin. Kaikki Savinnan-kasvattajanimellä olevat eläimet ovat kasvattejani. Vuodesta 2016 olen toiminut maatalousyrittäjänä Taivalmäen Ayrshiren tilalla yhdessä avopuolisoni kanssa. Junnutoiminta on aina ollut erittäin lähellä sydäntäni ja mielestäni se on todella tärkeä osa karjanäyttelyitä. Toimin Ayrshirekasvattajien junnutiimissä muutaman vuoden sen alkuaikoina. Lisäksi olen pitänyt monena vuonna junnukursseja, opastanut ja kannustanut junnuja lähes joka näyttelyssä ja

Sanna Savikko

André Richard

I am from city of Tampere, now I live in Ikaalinen. I got interested in cows already as a child since there was an agricultural school close to my home and I started to go there every now and then to see the cows. I participated in Junior Handler competition for the first time when I was 12 years old. After that I’ve taken part in almost every cattle show in Finland every year. As long as I could I took part in Junior Handler competitions and after that I started to participate in showmanship. I’ve been doing well in both of them. In 2005 I bought my first own heifer and after that I have taken also my own animals to shows. I’ve bred all animals with prefix Savinnan. Since 2016 I have run Taivalmäki Ayrshire farm with my fiancé. Junior Handler competitions have always been close to my heart and I think it’s a very important part of cattle shows. I was a member of Finnish Ayrshire Breeders’ Junior Team in its early years. I have also been teaching in many Junior Handler courses, taught and encouraged juniors in almost every show and lent my calves and heifers to juniors to show. In Muurikki 2007 show I was the Junior Handler judge. Along with Finland I have showed animals in shows in Sweden, Belgium and Canada and I have taken part twice in European Young Breeders School in Battice, Belgium.

André Richard is the owner of Ferme Ayr-Ouelle located in Rivière-Ouelle, Quebec, Canada. The herd consists of 110 head of Ayrshires with 50 milking cows. The production average in the herd is more than 9000 kg of milk. Classification shows 7 EX 24 VG and 16 GP. André and his wife Nathalie Ouellet have 2 sons: Léo and Émile. André is very much involved in the Ayrshire breed, helping a lot for sales and also by organizing every year an exhibit at the Royal Winter Fair. In 2003 he won the Award of Merit by Ayrshire Canada. In 2015, the Ayr-Ouelle herd got the prestigious award of Master Breeder. Fan of shows, he is participating on a regular base to St-Pascal Fair, Expo-Printemps du Quebec and the Royal Winter Fair. Some homebred animals who did well at the shows are: Ayr-Ouelle Calimero Barbara 22 EX-6E-92, who was Reserve All-Canadian Mature cow in 2013 and nominated All-Canadian junior 2 year old in 2009, and Ayr-Ouelle Barbara 63 VG-88, who was nominated All-Canadian intermediate calf in 2016. André is a judge for nearly 10 years, in his career he judged the following shows in Canada: Charlottetown, Halifax, St-Hyacinthe, Navan, Ormstown, St-Agapit, Victoriaville, Metcalfe, Trois-Rivières and the prestigious Royal Winter Fair in Toronto in 2018. Internationally, André has judged in Springfield (USA) and in Colombia in 2019.

28

Ayrshire-lehti 1/2020


elyn tuomarit lainannut junnuvasikoita ja -hiehoja. Junnutuomarina olen toiminut Muurikki 2007 -näyttelyssä. Olen esittänyt eläimiä Suomen

lisäksi Ruotsissa, Belgiassa, Kanadassa ja osallistunut kahdesti European Young Breeders Schooliin Belgian Batticessa.

André Richard André Richardin omistama Ferme Ayr-Ouellen tila sijaitsee Rivière-Ouellessä Quebecissä. Tilan ayrshirekarjan kokonaispääluku on 110, joista 50 on lypsylehmiä. Karjan keskituotos on yli 9 000 maitokiloa, ja luokitustulokset ovat 7 EX, 24 VG ja 16 GP. Andrélla ja hänen vaimollaan Nathalie Ouelletillä on kaksi poikaa, Léo ja Émile. André on aktiivisesti mukana ayrshirerotuun liittyvässä toiminnassa auttaen mm. eläinkaupassa ja Royal Winter Fair -näyttelyn järjestelyissä. Vuonna 2003 hänet palkittiin Ayrshire Canadan myöntämällä Award of Merit -palkinnolla, ja vuonna 2015 Ayr-Ouellen karja saavutti Master Breeder -tunnustuksen. André on innokkaasti mukana näyttelytoiminnassa, ja osallistuu säännöllisesti St-Pascal Fairiin, Expo-Printemps du Quebec -näyttelyyn sekä Royal Winter Fairiin. Hänen parhaiten menestyneitä kasvattejaan ovat Ayr-Ouelle Calimero Barbara 22 EX-6E-92, joka oli Reserve All-Canadian Mature cow vuonna 2013 ja ehdokkaana All-Canadian junior 2 year old -lehmäksi vuonna 2009, sekä AyrOuelle Barbara 63 VG-88, joka oli ehdokkaana AllCanadian Intermediate calf -vasikaksi vuonna 2016. André on toiminut tuomarina lähes 10 vuoden ajan, ja arvostellut ayrshiret Ayrshire-lehti 1/2020

seuraavissa näyttelyissä Kanadassa: Charlottetown, Halifax, St-Hyacinthe, Navan, Ormstown, St-Agapit, Victoriaville, Metcalfe, TroisRivières, sekä Royal Winter Fair Torontossa vuonna 2018. Näiden lisäksi hän on toiminut kansainvälisenä tuomarina Springfieldissä USA:ssa sekä Kolumbiassa vuonna 2019.

André Richard. Kuva Jari Ahlholm Käännös Sari Alhainen

Puheenjohtaja Saija Räikkönen kiitti tuomareita yhdistyksen puolesta antamalla heille Sarpanevan Steelteräsvadit. Kuva Laura Laiholahti 29


Ayrshire Grand Champion Kalliokielen Muumi AF-EX90 Muumi syntyi 12.7.2015 Tuija Suomisen ja Jouni Lehtosen karjaan. Muumin emä Kalliokielen Jäähile (i. Faucher Poker Erwin) oli iso ja nätti lehmä, joka osallistui näyttelyihin ensikkona. Muumilla on kaksoissisko, Kalliokielen Myy, joka muutti hiehona Kati ja Matti Laksolle. En ostanut aikoinaan Myytä, koska sillä oli sarvet, mutta se kauppa on jäänyt harmittamaan vuosiksi. Myy luokitettiin jo ensikkona hyvin, AF-GP82, kolme kertaa poikineena se nosti luokitustaan ollen nyt AF-GP84. Muumin emälinjan kantaemä on ostettu 1990-luvun loppupuolella Hämeenkyröstä, kun Tuija halusi ostaa eläimiä sellaisesta karjasta, josta oli kuullut hyvää ja jossa oli isokokoisia ja ko-

meita lehmiä. Tästä karjasta muutti Jamo, joka on Muumin emänemänemänemä. Jamon isä oli Suvannon Enkeli ja Jamo poiki viisi kertaa (neljä lehmävasikkaa ja yhden sonnivasikan), joista viimeisestä tyttärestä Pilvistä (i. Ivar) tuli satatonnari, joka oli Tuijan ja Jounin karjan toinen satatonnari. Tämä Pilvi on Muumin emänemänemä. Pilvi poiki seitsemän kertaa, joista poikimisista ei jäänyt muita tyttäriä kuin Yönpilvi (i. Orkko). Yönpilvi poiki kolme kertaa, joka kerralla tyttären, joista vanhin Kalliokielen Elli (i. Potter) osallistui hiehona näyttelyihin. Kalliokielen Ilo (i. Ideostar) oli tosi komea hieho, mutta Tuija myi sen hiehona Venäjälle, vaikka kuuli siitä muilta karjanomistajilta

suuria ihmettelyjä. Yönpilven kolmas tytär oli Kalliokielen Jäähile. Tuija on mielenkiinnolla seurannut tätä emälinjaa, sillä emälinjassa on ollut monta sonnia, joiden luonteissa on ollut muiden pelottelujen mukaan sanomista: Ivar, Orkko, Erwin, Remington, mutta jokainen lehmä on silti ollut kiltti ja hyvin käsiteltävä. Muumi muutti meille syksyllä 2016 vähän sattumalta. Tuija soitti yhtenä päivänä ja kysyi, tietäisinkö ketään, joka tarvitsisi hiehoja, sillä Tuija ja Jouni olivat myyneet jo lehmänsä pois karjanpidon lopettamisen myötä. En osannut heti sanoa kuin muutaman tuttavan nimen, jotka voisivat olla hiehoja vailla. Minua jäi tuo puhelu vähän

kaivelemaan ja mietin, että olisiko Tuijalla vielä Sagan sukua jäljellä. Sagan suku nimittäin tuli minun myötävaikutuksestani aikanaan Tuijalle. Tästä innostuneena soitin takaisin Tuijalle ja kysyin asiaa. Kun selvisi, että karjassa on vielä joku Sagan sukuinen, oli helppo päätös lähteä katsomaan hiehoja ihan livenä. Tarvetta ei varsinaisesti ollut, eikä varsinkaan ostoaikeita. Loppujen lopuksi ostimme kuusi hiehoa, joista yksi oli Muumi, ja vain yksi näistä kuudesta on poistettu tähän mennessä. Muumi oli heti silmiinpistävän tyylikäs ja ilmoitin sen talvinäyttelyyn. Koulutus oli mielenkiintoista, sillä Muumi ei halunnut kävellä näyttelyriimun kanssa yhtään, vaikka naruriimulla se

Ayrshire Grand Championia juhlimassa Reserve Champion Joukolan Ålmikki, Lilli ja Laura Laiholahti, Muumi, Jyri Tanner, Sanna Savikko, Muumin kasvattaja Tuija Suominen, Asko Taivalmäki, Grand Championship -luokan sponsorin Semex Finlandin alue-edustaja Maija Inkiläinen, taustalla tuomari André Richard. Kuva Eeva Faren

30

Ayrshire-lehti 1/2020


Muumin takautare. Kuva Sanna Savikko toimi ihan hyvin ja sopeutui muuten talutukseen hyvin. Tähän mennessäkään Muumi ei ole kehäkäytökseltään hyvä, eikä ole koskaan ollutkaan, vaikka muuten se on tosi kiltti, hyvä käsitellä ja toimii normaaliarjessa hyvin. Sen kanssa on treenattu tuntitolkulla, mutta kehässä se aina porsastelee, vaikka olisi kuka riimunvarressa kiinni. Näyttelyissä se on silti sijoittunut joka kerta kolmen parhaan joukkoon, vaikka se on ollut haastava ja epäedustava joka kerta luokassa. Kiteellä 2018 pari viikkoa poikimisesta Muumi voitti ensimmäisen kerran Ayrshirechampion-tittelin. Luonteeltaan Muumi ei ole mitenkään v-mäinen vaan päinvastoin: lehmäporukassa se on vähän ”lapanen” eli arvoasteikossa siellä heikoimpien porukassa, vaikka iso lehmä onkin ja sen vuoksi epäilen, että se haluaa kokeilla olla ihmistä ylempänä. Muumi poiki ensimmäisellä poikimisella sonnin

Muumi odottelee kehään pääsyä Talvinäyttelyssä 2020. Kuva Sanna Savikko

(i. Jukebox), toisella poikimisella tosi hienon ja tyylikkään lehmävasikan Taivalmäen Primadonnan (i. Tuxedo), joka osallistui Okra 2019 -näyttelyyn voittaen luokkansa ja oli ilmoitettu myös tämän talven talvinäyttelyyn, mutta valitettavasti ja suureksi harmiksemme kuoli vain pari viikkoa ennen näyttelyä syötyään tölkin tai muun terävän esineen, joka rikkoi sisuskalut. Primadonna oli juuri tarkis-

tettu tiineeksi. Muumin kolmas poikiminen tuotti sonnivasikan Blinkistä ja nyt se on tiine Reaganista. Chantal luokitti Muumin ensikkona AF-VG85, toisen kerran poikineena Muumi oli juuri umpeenmenossa, kun Yves sen näki ja kiersi sitä pitkään, mutta halusi nähdä sen uudemman poikimisen jälkeen ennen korotusta. Heikki tuli luokittamaan alkuvuodesta 2020 ja Muumi oli ensimmäinen

Heikin virallisesti luokittama lehmä. Muumi sai Heikiltä vuolaat kehut ja pisteet nousivat AF-EX90:een. Olin varautunut, että pisteet nousisivat muutamalla pisteellä, koska tykkään itsekin tosi paljon Muumista, varsinkin utareesta, mutta olin silti positiivisesti todella yllättynyt excellent-luokituksesta! Sanna Savikko

Kalliokielen Muumi AF-EX90. Kuva Sanna Savikko Ayrshire-lehti 1/2020

31


Hello all! Following my participation in your exhibition, I would first like to thank you for having given me the opportunity to judge during your event, as well as a big thank you for your warm welcome. I found the planning in connection with my visit to be most exceptional, everything was organized in more than exemplary fashion to ensure that I had a most comfortable, pleasant and facilitating stay. I was very impressed by the quality of the cattle presented at the exhibition and by the work of the breeders. I was lucky to meet passionate breeders! Following the exhibition, I was able to visit 6 magnificent herds where I was very well received by the owners. I was able to have very instructive discussions about the dairy industry and the way production works in Finland which is somewhat different from us. On the other hand, a bond united us all, that is the passion for the Ayrshire breed. I would say to everyone who would be lucky enough to go there to fully enjoy this rewarding experience. Thank you so much to the Ayrshire Finland for organizing the event. You are all welcome to Canada to discuss about the best breed in the world, the Ayrshire!! Thanks again André Richard

32

André Richardin kiitokset

Karoliina Nieminen ja Lilli Laiholahti esittelemässä Andrélle Joukolan lehmiä. Kuva Laura Laiholahti

Hei kaikki! Haluan aivan ensimmäiseksi kiittää teitä siitä, että annoitte minulle mahdollisuuden osallistua tapahtumaanne näyttelyn tuomarina ja toivotitte minut lämpimästi tervetulleeksi. Matkaani liittyvät järjestelyt oli suunniteltu erityisellä huolellisuudella niin, että mukavuuteni ja viihtyvyyteni olivat erinomaiset koko vierailuni ajan. Olin todella vaikuttunut näyttelyssä esitettyjen eläinten laadusta ja karjanomistajien tekemästä työstä. Olin onnekas päästessäni tapaamaan intohimoisia jalostajia! Näyttelyn jälkeen vierailin kuudella upealla tilalla, joille tunsin olevani tervetullut. Kävin erittäin informatiivisia keskusteluja suomalaisesta meijerite-

ollisuudesta ja maidontuotantotavoista, joissa on eroja maidemme välillä. Toisaalta, meitä kaikkia yhdistävä side on intohimo ayrshirerotua kohtaan. Ne onnekkaat, joilla on mahdollisuus päästä vastaavalle vierailulle, tulevat varmasti myös nauttimaan tästä palkitsevasta kokemuksesta.

Suuret kiitokset Ayrshire Finlandille tämän tapahtuman järjestelyistä. Olette kaikki lämpimästi tervetulleita Kanadaan keskustelemaan maailman parhaasta lypsyrodusta, ayrshirestä!! Kiitokset vielä kerran André Richard

André Richard kävi tutustumassa Virva ja Kari Vesasen ayrshirekarjaan Salossa. Kuva Laura Laiholahti Ayrshire-lehti 1/2020


AWS:n rakentaminen ja purku Kuvat Saija RäikkÜnen ja Hanna Jaara

Ayrshire-lehti 1/2020

33


Ayrshire Winter Show 2020 Kuvat Eeva Faren, Jari Ahlholm ja Hanna Jaara

34

Ayrshire-lehti 1/2020


Ayrshire-lehti 1/2020

35


Hiehojen Kunniamaininta Änkön Rai-Ca, hiehojen Varachampion Joukolan Raya-Lorelli ja hiehojen Champion Änkön Oliver Ronja. Kuva Eeva Faren

Ayrshiren vuosinäyttelyn 2020 tulokset 31.1.2020 Tuomari André Richard, Kanada LUOKKA 1. KESÄVASIKAT / SUMMER CALF 1.6. - 30.9.2019 syntyneet vasikat Luokan sponsori OSUUSKUNTA MAITOKOLMIO 1. JOUKOLAN RAYA-LORELLI (Kamouraska Bigstar x Jelyca Oblique), om. Laura ja Jouko Laiholahti 2. ÄNKÖN RAI-CA (Forever Schoon Predator ET x Du Petit Lac Hammer ET), om. Sari Änkö 3. JOUKOLAN ROYALTOMETTA (Kamouraska Bigstar x Lessard Jumper ET), om. Laura ja Jouko Laiholahti 4. JOUKOLAN RABINA (Forever Schoon Predator x Faucher P. Enrique ET), om. Laura ja Jouko Laiholahti 5. HANHISAAREN R RBAKARDI (Des Coteaux Rubicom ET x Palmyra Tri-Star Reality), om. Juha Tiiri 6. TAIVALMÄEN RUBY-ISSA (Shady Walnut Conn x Palmyra Tri-Star Burdette), om. Sanna Savikko ja Asko Taivalmäki 7. TAIVALMÄEN ROSMARIINI (Des Erables Idol x Yeltsin), om. Sanna Savikko ja Asko Taivalmäki 8. METSOLAN ROHKEAMIELI (Asmo Omamieli x VR Vilde Viper), om. Kaisu ja Jarkko Kuusenhako LUOKKA 2. KEVÄTHIEHOT / JUNIOR YEARLING 1.3. 31.5.2019 syntyneet vasikat Luokan sponsori DEMECA OY 1. ÄNKÖN OLIVER RONJA (Korkiakosken Prime Oliver x Ardmore Crown Napier), om. Sari Änkö 2. JOUKOLAN B.RAFAELLA (Kamouraska Volvo ET x Forever Schoon Predator ET), om. Laura ja Jouko Laiholahti 3. HANHISAAREN REMYMARTIN (Des Cretes Durango x 36

Forever Schoon Eiffel ET), om. Juha Tiiri 4. JOUKOLAN ROSE-MORIA (Ruisseau Clair Tuxedo x Lessard Jumper ET), om. Laura ja Jouko Laiholahti 5. PÄIVÖLÄN RITU (Palmyra Berkely Reagan ET x Lessard Jumper ET), om. Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti 6. JOUKOLAN B.ROZELLA (Ruisseau Clair Tuxedo x Kellcrest Landscape), om. Laura ja Jouko Laiholahti 7. PÄIVÖLÄN BURDETTE PLING (Palmyra Tri-Star Burdette x Lessard Jumper ET), om. Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti 8. TOIKAN RETEE (Genial Situation ET x Forewer S.Keikari), om. Niina Toikka 9. HANHISAAREN B RUUSUNEN (Marbrae Bigtime x Palmyra Tri-Star Burdette), om. Juha Tiiri 10. TAIVALMÄEN ROMANSSI (Faucher Poker Erwin x Palmyra Tri-Star Reality), om. Sanna Savikko ja Asko Taivalmäki 11. SAVINNAN RIHANNA (Forever Schoon Predator ET x Savinnan Hurmaava), om. Sanna Savikko ja Asko Taivalmäki LUOKKA 3. TALVIHIEHOT / INTERMEDIATE YEARLING 1.12.2018 – 28.2.2019 syntyneet hiehot Luokan sponsori COWHOUSE 1. JOUKOLAN BETSY-REGAN (La Sapiniere Chelyote x Des Fleurs Perfect), om. Laura ja Jouko Laiholahti 2. ÄNKÖN ROSE-DONNA (Korkiakosken Prime Oliver x Lessard Jumper ET), om. Sari Änkö 3. HANHISAAREN RAPARPERI (Des Coteaux Miquelon ET x Pärepuusaaren Osandur), om. Juha Tiiri 4. MOISION ROSABELLA (Lessard Jumper ET x Duo Star Pokerstars), om. Mty Moisio

Ayrshire-lehti 1/2020


Hiehojen kasvattajaluokan voitto meni Änkön Ayrshirelle. Kuva Eeva Faren

Showmanshipin kärkikolmikko vas. Amanda Tiiri, Juho Vanhatalo ja Niina Toikka. Kuva Laura Laiholahti

LUOKKA 4. SYYSHIEHOT / SENIOR YEARLING 1.9. 30.11.2018 syntyneet hiehot Luokan sponsori TURUN KONEKESKUS OY 1. TAIVALMÄEN PAULIINA (Ruisseau Clair Tuxedo x Des Chamois Poker ET), om. Sanna Savikko ja Asko Taivalmäki 2. JOUKOLAN PROUDTOMETTA (Forever Schoon Predator ET x Palmyra Tri-Star Burdette), om. Laura ja Jouko Laiholahti LUOKKA 6. 2-VUOTIAAT HIEHOT / JUNIOR & 2-YEAR OLD HEIFERS 1.12.2017 – 31.5.2018 syntyneet hiehot Luokan sponsori KÄRKI-AGRI OY 1. PÄIVÖLÄN PREDATOR’S MAGIC (Forever Schoon Predator ET x Des Chamois Poker ET), om. Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti 2. KARON PELARGONIA (La Sapiniere Chelyote x Faucher Poker Erwin), om. Karoliina Nieminen 3. JÄRVENTAUSTAN OPHELIA (De La Plaine Blink x Blackaddar BB Kellogg), om. Pirjo Nousiainen 4. JÄRVENTAUSTAN BIGTIME LYLY (Marbrae Bigtime x AyrPhoe Ideostar ET), om. Pirjo Nousiainen 5. METSOLAN PIRPANA (VR Hiukan Hall Humina x Lessard Jumper ET), om. Kaisu ja Jarkko Kuusenhako JUNIOR BREEDERS HERD / KASVATTAJALUOKKA HIEHOT Luokan sponsori LANTMÄNNEN FEED OY Kolme hiehoa samalla kasvattajanimellä. Kaksi kolmesta pitää olla näytteilleasettajan omistuksessa 1. ÄNKÖN AYRSHIRE, om. Sari Änkö 2. JOUKOLAN AYRSHIRE 1, om. Laura ja Jouko Laiholahti 3. TAIVALMÄEN AYRSHIRE, om. Sanna Savikko ja Asko Taivalmäki 4. JOUKOLAN AYRSHIRE 2, om. Laura ja Jouko Laiholahti LUOKKA 8. JUNIOR CHAMPIONSHIP Luokan sponsori HÄMEENLINNAN OSUUSMEIJERI JA ARLA OY 1. ja 2. sijalle tulleet jokaisesta hieholuokasta, näistä valitaan Junior Champion, Reserve Junior Champion ja Honorable Mention (kunniamaininta). Ayrshire-lehti 1/2020

JUNIOR CHAMPION ÄNKÖN OLIVER RONJA, om. Sari Änkö RESERVE JUNIOR CHAMPION JOUKOLAN RAYA-LORELLI, om. Laura ja Jouko Laiholahti HONORABLE MENTION JUNIOR ÄNKÖN RAI-CA, om. Sari Änkö LUOKKA 9. 2-V LEHMÄT / 2 YEAR OLD COWS 1.9.2017 – 28.2.2018 syntyneet lehmät Luokan sponsori HANKKIJA OY 1. JOUKOLAN B.OXFORD (Palmyra Tri-Star Burdette x Jelyca Oblique), om. Laura ja Jouko Laiholahti 2. ÄNKÖN ODESSA (Änkön Lounatuuli x Jelyca Oblique), om. Sari Änkö 3. METSOLAN OXEPAN (La Sapiniere Chelyote x Jelyca Oblique), om. Kaisu ja Jarkko Kuusenhako LUOKKA 10. 3-V LEHMÄT / 3 YEAR OLD COWS 1.9.2016 – 31.8.2017 syntyneet lehmät Luokan sponsori DELAVAL 1. JOUKOLAN ÅLMIKKI (Des Fleurs Perfect ET x Palmyra TriStar Burdette), om. Laura ja Jouko Laiholahti 2. LALLIN NAFTA (D’Albanel Craftman x Des Chamois Poker ET), om. Laura ja Jouko Laiholahti 3. NOORA (VR Flame Froome x Asmo Vektori ET), om. Marjut Lumme 4. PÄIVÖLÄN PRIMADONNA ET (Palmyra Tri-Star Reality x Des Chamois Poker ET), om. Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti LUOKKA 11. 4-V LEHMÄT / 4 YEAR OLD COWS 1.9.2015 – 31.8.2016 syntyneet lehmät Luokan sponsori VILOMIX FINLAND OY 1. HANHISAAREN NUUNUU (Forever Schoon Perfecter x Palmyra Tri-Star Burdette), om. Juha Tiiri 2. NADJA (VR Holmetorp Super Sarek x Asmo Sale ET), om. Marjut Lumme 3. MOISION NEITO (Lagace Motown ET x BB.C.YesSir ET), om. Mty Moisio 4. NEPPARI (VR Eragon Enigma x VR Lens Lime), om. Marjut Lumme 37


LUOKKA 12. 5-V LEHMÄT / 5 YEAR OLD COWS 1.9.2014 – 31.8.2015 syntyneet lehmät Luokan sponsori NIPERE 1. KALLIOKIELEN MUUMI-AF-EX90 (Mapleburn Remington ET x Faucher Poker Erwin), om. Sanna Savikko ja Asko Taivalmäki 2. LORU (Family-Af-Ayr Doublwhammy ET x Palmyra Tri-Star Reality), om. Marjut Lumme

Varttuneiden lehmien luokkavoittaja Lessard Joy-Lorelli ET. Kuva Eeva Faren

LUOKKA 13. VARTTUNEET LEHMÄT / MATURE COWS Ennen 1.9.2014 syntyneet lehmät Luokan sponsori VALIOLAISET OSUUSKUNNAT 1. LESSARD JOY-LORELLI ET (Jelyca Oblique x Margot Calimero), om. Laura ja Jouko Laiholahti 2. VIITASELÄN LAHJAVAIN (Palmyra Tri-Star Burdette x Rasilan Yafir), om. Mty Vanhatalo Juho ja Heikki 3. MOISION ILSE (Palmyra Tri-Star Reality x Des Chamois Pat Laro), om. Mty Moisio 4. JOUKOLAN INAMARIE (Palmyra Poker Riggins ET x Shady Walnut Conn), om. Niina Toikka YLEISÖN SUOSIKKILEHMÄ -ÄÄNESTYS Luokan sponsori PROAGRIA 1. KALLIOKIELEN MUUMI-AF-EX90, om. Sanna Savikko ja Asko Taivalmäki 2. VIITASELÄN LAHJAVAIN (Palmyra Tri-Star Burdette x Rasilan Yafir), om. Mty Vanhatalo Juho ja Heikki 3. LESSARD JOY-LORELLI ET (Jelyca Oblique x Margot Calimero), om. Laura ja Jouko Laiholahti

3-vuotiaiden lehmien luokkavoittaja Joukolan Ålmikki. Kuva Eeva Faren

LUOKKA 14. PARAS UTARE / BEST UDDER Luokan sponsori NHK DAIRY OY Jokaisesta lehmäluokasta valitaan paras utare, näistä valitaan näyttelyn paras utare. KALLIOKIELEN MUUMI-AF-EX90, om. Sanna Savikko ja Asko Taivalmäki LUOKKA 15. KASVATTAJALUOKKA LEHMÄT / BREEDERS HERD Luokan sponsori A-REHU OY Kolme lehmää samalla kasvattajanimellä, kaksi kolmesta pitää olla näytteilleasettajan omistuksessa. 1. JOUKOLAN AYRSHIRE, om. Laura ja Jouko Laiholahti 2. YLÖSJOEN AYRSHIRE, om. Marjut Lumme

4-vuotiaiden lehmien luokkavoittaja Hanhisaaren Nuunuu. Kuva Eeva Faren 38

LUOKKA 16. GRAND CHAMPIONSHIP Luokan sponsori SEMEX FINLAND OY 1. ja 2. sijalle tulleet jokaisesta lehmäluokasta, näistä valitaan Grand Champion, Reserve Grand Champion ja Honorable Mention (kunniamaininta) GRAND CHAMPION KALLIOKIELEN MUUMI-AF-EX90, om. Sanna Savikko ja Asko Taivalmäki Ayrshire-lehti 1/2020


RESERVE GRAND CHAMPION JOUKOLAN ÅLMIKKI, om. Laura ja Jouko Laiholahti HONORABLE MENTION HANHISAAREN NUUNUU Omistaja Juha Tiiri LUOKKA 18. YLI 50 000 KG ELINIKÄISTUOTOKSEN LYPSÄNEIDEN LEHMIEN ESITTELY Luokan sponsori SEMEX FINLAND OY 1. LESSARD JOY-LORELLI ET, om. Laura ja Jouko Laiholahti 2. MOISION ILSE, om. Mty Moisio 3. JOUKOLAN INAMARIE, om. Niina Toikka

Yli 50 000 kg elinikäistuotoksen lypsäneiden lehmien palkintojenjako. Kuva Hanna Jaara

Junior Showmanship ja Showmanship -tulokset 1.2.2020 Tuomari Sanna Savikko, Suomi

2. Ville Kuusenhako 3. Inari Tiiri 4. Roosa Vartiainen 5. Aamukukka Mäkiä

LUOKKA 17.

JUNIOR SHOWMANSHIP Luokan sponsori VALIO OY LUOKKA 1. 2002-2005 syntyneet 1. Anna Ronkainen

LUOKKA 2. 2006-2008 syntyneet 1. Tuuli Turunen 2. Viivi Iivarinen LUOKKA 3. 2009-2011 syntyneet 1. Eemil Järvinen 2. Aleksi Turunen 3. Helmi Kuusenhako Junior Showmanship Champion Tuuli Turunen Junior Reserve Champion Anna Ronkainen Junior Honorable Mention Eemil Järvinen

Junior Showmanship Champion Tuuli Turunen. Kuva Eeva Faren Ayrshire-lehti 1/2020

39


Junior Showmanship Kunniamaininta Eemil Järvinen, Junior Varachampion Anna Ronkainen ja Junior Showmanship Champion Tuuli Turunen. Kuva Eeva Faren

SHOWMANSHIP Luokan sponsori FINNLACTO OY

Tuomari André Richard, Kanada 1. Niina Toikka 2. Juho Vanhatalo 3. Amanda Tiiri 4. Salla Vakkilainen

Iida Mäki Riku Riihelä Annastiina Raitila Valtteri Änkö Kaisu Kuusenhako Siiri Lumme Veera Nurmi Pia Pylkkönen

Junior Showmanship kehätunnelmaa. Kuva Eeva Faren

40

Ayrshire-lehti 1/2020


Ensin lelulehmäluokan kilpailijat kiertävät kehässä. Tuomari tarkkailee kilpailijoita lehmineen. Kuva Eeva Faren

LELULEHMÄLUOKKA Tuomari Helmiina Kavander

Lopulta tuomari oh jaa kilpailijat palkin toriviin. Kuva Eeva Faren

n issä. Kuva Eeva Fare riv to in lk pa at lij ai Kilp

Tuomari haastattel telee päätöksiään. ee osallistujia ja perusKuva Eeva Faren

Ja lopulta kaikki osallistujat palkitaan. Kuva Eeva Faren Ayrshire-lehti 1/2020

41


Biddesden

+ SEXED ULTRA 4M

HB No 03000006182392 DOB - 14/10/18 100% Ayrshire

hector

EXPORT READY

STRETTON TRIPLE PRIME X EX93 HORSECLOSE JUBILEE X STAMFORD FIRST PRIZE X LOW MILTON BIONIC BOY

Dam: Bailiffscourt Hortense 267 EX93 (2E) 10 LACTATION AVERAGE 9,365KG, 4.3% FAT, 3.4% PROTEIN Dam: bailiffscourt Hortense 267 ex95 (2e)

FUTURE SIRE ETA Young Sire: Ayr.Base : 12/19 Type Merit PLI PLI Rel% Milk KG Prod.Rel % Fat KG Fat % Protein KG Protein %

42

0 £132 36% 240 43% 4.1 -0.09% 7.8 -0.01%

A breed heritage mating who is an outcross to many of todays bloodlines Ayrshire-lehti 1/2020


Laatulehmien lista

ALL STARS Ayrshirekasvattajat julkaisee All Stars –laatulehmien listan kerran vuodessa Ayrshirelehden kevään numerossa. Listalle pääsevät vähintään luokitustuloksen AF GP-80 saaneet lehmät, joiden paras 305 päivän tuotos on vähintään 10 000 kg maitoa. Lehmät listataan paremmuusjärjestyksessä luokitustuloksittain tuotoksen perusteella. Eläin voi parantaa asemiaan listalla saamalla paremman luokitustuloksen tai lypsämällä paremman 305 päivän tuotoksen. Lehmät pysyvät listalla niin kauan kuin ne ovat elossa. Poiston jälkeen lehmä pääsee vielä seuraavalle listalle, mutta ei enää sen jälkeen. Karjanomistajan tulee itse huolehtia lehmien tuotostietojen ja elossa olemisen tai poiston ilmoittamisesta. Jos tietoja ei päivitetä, lehmä putoaa pois listalta. All Stars –lehmien tiedot toimitetaan Salla Rautiolle, salla.rautio@gmail.com tai puh 050 525 6109.

Luokitus Eläin

Isä

Paras 305 pv tuotos Lakt. Omistaja

EX 90-3E Joukolan Z-Isolde EX 90 Kalliokielen Muumi

Palmyra Tri-Star Burdette Mapleburn Remington

11303 – 4,72 – 3,23 5. 10149 – 4,05 – 3,50 2.

Laiholahti Laura ja Jouko Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna

VG 89

Lessard Joy-Lorelli ET

Jelyca Oblique

11343 – 4,76 – 3,43 5.

Laiholahti Laura ja Jouko

VG 88 VG 88 VG 88 VG 88

Kurhilan Ympyrä Taivalmäen Eloveena ET Lina Shady Walnut Gold-Moria ET

Margot Colargol Des Chamois Poker ET VR Satulin Buckarby Borsse Mapleburn Remington

12057 – 3,18 – 3,23 10634 – 3,54 – 3,35 10392 – 4,20 – 3,80 10141 – 3,78 – 3,61

Kallio Merja Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna Tammenpään mty Laiholahti Laura ja Jouko

VG 87 VG 87

Päivölän E. Operet Joukolan B.Janis ET

Forever Schoon Eiffel Kellcrest Landscape

12195 – 4,29 – 3,37 2. 10987 – 4,00 – 3,21 4.

Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija Laiholahti Laura ja Jouko

VG 86 VG 86 VG 86 VG 86 VG 86

Faucher Poker Opal ET Savinnan Ikikulta Des Prairies Princess ET Taivalmäen Jeandarc ET Taivalmäen Lady-Issa

Des Chamois Poker Palmyra Tri-Star Burdette Des Chamois Poker Palmyra Tri-Star Reality Palmyra Tri-Star Burdette

12638 – 3,61 – 3,50 12414 – 4,20 – 3,28 11984 – 3,86 – 3,44 10488 – 4,93 – 3,45 10488 – 4,41 – 3,72

3. 2. 2. 3. 2.

Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna

VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85

Joukolan Kobra Rounion HjärtaYlisma Ketolan Hiace HH Itäällä ET Joukolan Juhlapäivä Päivölän Priscilla ET Joukolan B Isomeeri Majaniemen Ekstaasi Joukolan Jelou Moision Madam-Elisa Kurhilan Obli Irene Taivalmäen IrishCream Savinnan Metsätähti Savinnan LadyGaga

Cyn Lorr Synd Paristo Rounion Uno ET Blackaddar Sherlock Mapleburn Remington Palmyra Tri-Star Burdette Palmyra Tri-Star Burdette Palmyra Tri-Star Reality Des Prairies Potter Palmyra Jerry Bendig Des Fleurs Perfect ET Jelyca Oblique R Facet Des Prairies Potter Savinnan Hurmaava

13786 – 4,59 – 3,26 13428 – 3,93 – 3,17 12851 – 4,42 – 3,24 12203 – 2,81 – 3,14 12166 – 4,00 – 3,42 11890 – 4,05 – 3,44 11792 – 4,40 – 3,26 11774 – 3,56 – 3,17 11475 – 4,51 – 3,30 10898 – 4,83 – 3,43 10787 – 3,80 – 3,51 10120 – 4,60 – 3,38 10093 – 4,97 – 3,59 10041 – 4,37 – 3,49

3. 3. 5. 3. 5. 4. 5. 7. 5. 2. 2. 4. 2. 2.

Laiholahti Laura ja Jouko Rinkinen Juha ja Huotari Jani MTY Finnilä Kallio Merja Laiholahti Laura ja Jouko Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija Laiholahti Laura ja Jouko Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna Laiholahti Laura ja Jouko Rinkinen Juha ja Huotari Jani Kallio Merja Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna

GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84

Salonsaaren Ifa Joukolan Allison Joukolan Yeera Martin Josefina Taivalmäen Heleena ET Päivölän Primrose ET Päivölän Maddalena

R Facet Kellcrest Happiness Don-Sher Hector Palmyra Tri-Star Burdette Des Chamois Poker Palmyra Tri-Star Reality Forever Schoon Predator

14010 – 4,24 – 3,65 13389 – 4,09 – 3,41 11579 – 4,21 – 3,13 10789 – 3,85 – 3,34 10287 – 3,57 – 3,34 10100 – 3,05 – 3,36 10006 – 4,00 – 3,40

2. 4. 7. 3. 4. 2. 2.

Jaara Hanna ja Jyrki Laiholahti Laura ja Jouko Laiholahti Laura ja Jouko Laiholahti Laura ja Jouko Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija

GP 83 GP 83

Joukolan Kyllikki Korko

Haresfoot Elegant De La Plaine Prime

12317 – 4,35 – 3,40 4. 12111 – 5,96 – 3,21 3.

Ayrshire-lehti 1/2020

3. 5. 3. 4.

Laiholahti Laura ja Jouko Rinkinen Juha ja Huotari Jani 43


GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83 GP 83

Korpikannan Ihana Päivölän Intohimo Moision Lento Ketolan Koru Taivalmäen Justeena Joukolan Janette Joukolan B.London Metallica Rosayre Poker’s Lovefull ET Savinnan Enya Otsaniemen Ivana ET

R Facet Palmyra Poker Riggins Ronick Simbad Palmyra Poker Riggins Palmyra Tri-Star Burdette Palmyra Tri-Star Burdette Jelyca Oblique VR Månstorp Ullimulli Ultimo Palmyra Poker Riggins Visserdale Valtsu Jelyca Oblique

11280 – 4,79 – 3,71 11260 – 3,69 – 3,30 11010 – 4,58 – 3,99 11011 – 4,99 – 3,30 10960 – 3,83 – 3,23 10634 – 3,96 – 3,15 10534 – 5,28 – 3,71 10531 – 4,30 – 3,37 10497 – 3,67 – 3,22 10311 – 4,17 – 3,42 10142 – 4,12 – 3,00

3. 4. 2. 5. 3. 4. 3. 2. 4. 6. 6.

Mty Immonen Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija Rinkinen Juha ja Huotari Jani MTY Finnilä Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna Laiholahti Laura ja Jouko Laiholahti Laura ja Jouko Tammenpään mty Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna Kiviranta Markus ja Rautio Salla

GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82 GP 82

Jane Energi Ketolan Ipana Joukolan Jakarta Lallin Uranium Joukolan Yosetti Moision Joriini Ida Joukolan Joulumauste Moision Lime SaRan Mimosa Päivölän Hekuma Moision Itku Ketolan Ingrid Majaniemen Lempeä Karhilan Hely Salonsaaren Kaffe Ketolan Leidi SaRan Esikko Moision Kemopetrol

VR Asmo Hallebo Heppu Asmo Viive ET Rinta-Erkkilän Arvaus Nexus Dreamer Birghdale Copper Don-Sher Hector Moision Hercules R Facet Nexus Dreamer Lagace Ristourn Lessard Jumper Niemen Utu Palmyra Bet On Me Palmyra Jerry Bendig De La Plaine Prime Palmyra Jerry Bendig VR Jylhävaaran Turandot Tuomi La Sapiniere Cacyked Des Prairies Potter Palmyra Bet On Me

14071 – 3,96 – 3,51 14037 – 3,86 – 3,26 12797 – 3,16 – 2,98 12796 – 3,92 – 3,27 12660 – 3,86 – 3,08 12577 – 3,88 – 3,20 12484 – 5,13 – 3,76 12345 – 4,14 – 3,60 12330 – 4,05 – 3,28 11720 – 4,99 – 3,48 11413 – 3,64 – 3,18 11326 – 4,30 – 3,45 11295 – 4,67 – 3,82 11277 – 3,17 – 3,22 11109 – 3,72 – 3,25 10891 – 4,60 – 3,75 10813 – 4,35 – 3,46 10771 – 3,63 – 3,47 10770 – 3,96 – 3,05 10340 – 4,68 – 3,67

4. 6. 3. 4. 8. 5. 4. 3. 4. 3. 2. 5. 3. 3. 2. 3. 3. 3. 2. 3.

Tammenpään mty Tammenpään mty MTY Finnilä Laiholahti Laura ja Jouko Laiholahti Laura ja Jouko Laiholahti Laura ja Jouko Rinkinen Juha ja Huotari Jani Tammenpään mty Laiholahti Laura ja Jouko Rinkinen Juha ja Huotari Jani Kiviranta Markus ja Rautio Salla Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija Rinkinen Juha ja Huotari Jani MTY Finnilä Kiviranta Markus ja Rautio Salla Laiholahti Laura ja Jouko Jaara Hanna ja Jyrki MTY Finnilä Kiviranta Markus ja Rautio Salla Rinkinen Juha ja Huotari Jani

GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81

Happy End Lallin Apropo Uusi-Suon Äppelsider Ketolan Imu Haiti Hamulan Iitu Salonsaaren Loitsu Nikkilän Amalia Moision Karin Joukolan Ibana Moision Jade Moision Letto Korpikannan Muska Rasilan Klarissa Joukolan Hetsetti Korpikannan Hienohelma Taivalmäen Liperi Majaniemen Show Ilo Järventaustan Perfect Lyly Majaniemen Lumina Taivalmäen Jeera Ketolan Neiti

Viikin Record Des Chamois Poker Don-Sher Hector Purolan Orkko R Facet R Facet Des Fleurs Perfect Kildare Darude ET Palmyra Tri-Star Burdette Faucher Poker Enrique Glen Malcolm Dreammaker Des Fleurs Perfect ET VR Markkulan Fergus Farmari Faucher Homerun Ayr-Phoe Ideostar R Facet Palmyra Tri-Star Burdette Kellcrest Showstar Des Fleurs Perfect Forever Schoon Eiffel Rosayre Yeltsin ET Forever Schoon Eiffel

14010 – 3,70 – 3,32 13779 – 4,17 – 3,20 13467 – 3,70 – 3,36 13436 – 3,49 – 3,04 13365 – 4,35 – 3,67 13291 – 4,13 – 3,57 12996 – 4,20 – 3,44 12817 – 3,75 – 3,30 12177 – 4,43 – 3,44 11873 – 4,78 – 3,43 11566 – 4,05 – 3,42 11220 – 4,92 – 3,12 10873 – 4,35 – 3,64 10867 – 3,90 – 3,21 10763 – 3,96 – 3,26 10644 – 4,06 – 3,94 10431 – 4,34 – 3,39 10423 – 3,58 – 3,11 10290 – 4,01 – 3,28 10211 – 4,01 – 3,39 10014 – 3,39 – 3,42 10010 – 3,76 – 3,66

3. 5. 6. 4. 5. 5. 2. 7. 3. 5. 3. 2. 2. 3. 4. 4. 2. 5. 2. 3. 2. 2.

Mty Immonen Laiholahti Laura ja Jouko Laiholahti Laura ja Jouko MTY Finnilä Tammenpään mty Mty Immonen Jaara Hanna ja Jyrki Laiholahti Laura ja Jouko Rinkinen Juha ja Huotari Jani Laiholahti Laura ja Jouko Rinkinen Juha ja Huotari Jani Rinkinen Juha ja Huotari Jani Mty Immonen Kiviranta Markus ja Rautio Salla Laiholahti Laura ja Jouko Mty Immonen Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna Kiviranta Markus ja Rautio Salla Kiviranta Markus ja Rautio Salla Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna MTY Finnilä

GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80

Honey Mansikka Älva Ilona Korpikannan Keiju Jubilée Kuurankukka Haisuli Moision Juba Majaniemen Ihana ET

VR Alkio-Poju ET VR Kuuselan Valpas Vimpula Piettisten Umuli VR Lansarin Piuha Pako Genial Situation R Facet VR Mäenpään Adam Ariston Rautajärven Arvota Kellcrest Showstar ET Palmyra Tri-Star Reality

13700 – 4,88 – 3,71 13323 – 3,89 – 3,69 13266 – 3,48 – 3,26 12955 – 4,31 – 3,62 12923 – 4,10 – 3,17 12752 – 4,13 – 3,89 12728 – 4,05 – 3,61 12685 – 4,19 – 3,45 12651 – 4,64 – 3,64 12641 – 3,87 – 2,88

5. 2. 7. 4. 4. 3. 4. 4. 5. 5.

Tammenpään mty Tammenpään mty Tammenpään mty Kiviranta Markus ja Rautio Salla Mty Immonen Tammenpään mty Tammenpään mty Tammenpään mty Rinkinen Juha ja Huotari Jani Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna

44

Ayrshire-lehti 1/2020


GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80

Ketolan Lilja Päivölän Kummitus Korpikannan Kismet Paakkosen Mörkökeiju Hillevi Ketolan Hape Linslusen Kivirannan Lumia Jippu Huldra Ketolan Juksu Korpikannan Lemmitty Moision Himpskatti Jojo Liljankukka Majaniemen Loistava Taivalmäen Jessikissa Korpikannan Lahja Ketolan Kirppu Ketolan Lystikki Rasilan Novelle Moision Merkel Päivölän Mielihyvä Kuusiniemen Karmen Savinnan Niittykukka Kurhilan Jasmine ET Hamulan Minttu Taivalmäen Loruliisa Taivalmäen Ninni Taivalmäen Merlin

Palmyra Poker Riggins 12474 – 4,10 – 3,14 Des Chamois Poker 12461 – 4,26 – 3,50 Lagace Ristourn 11857 – 3,82 – 3,24 Labrie Thor 11849 – 4,39 – 3,45 S Adam 11727 – 4,39 – 3,69 Ayr-Phoe Ideostar 11617 – 4,11 – 3,32 Ranta-Askolan Ypry 11582 – 4,19 – 3,84 VR Karhilan Facet Falcon 11354 – 4,05 – 3,58 VR Kiviperän Tuima Tahti 11162 – 4,15 – 3,40 A Linné 11139 – 4,23 – 3,45 Palmyra Tri-Star Burdette 11030 – 4,01 – 3,28 R Flush 11017 – 4,23 – 3,24 Du Petit Lac Hammer ET 11011 – 2,92 – 3,02 VR Gunnarstorp Saxebyn Gibson 11010 – 4,11 – 3,39 Faucher Opportunity 10970 – 4,41 – 3,56 Genial Situation 10805 – 3,99 – 3,52 Palmyra Tri-Star Burdette 10777 – 4,18 – 3,54 VR Mikkolan Epost Ehta 10704 – 4,25 – 3,73 Libby’s Lochinvar 10590 – 3,86 – 3,25 Rosayre BB Igor ET 10517 – 3,95 – 3,13 VR Lakialan Ullimulli Uudin 10491 – 3,91 – 3,22 Des Fleurs Perfect 10451 – 4,97 – 3,51 Lessard Jumper 10412 – 4,00 – 3,23 Palmyra Tri-Star Burdette 10277 – 4,22 – 3,26 Palmyra Bingo 10212 – 4,65 – 3,52 Palmyra Poker Riggins 10199 – 4,66 – 3,33 Palmyra Bet On Me 10160 – 4,16 – 3,39 Jelyca Oblique 10130 – 4,51 – 3,52 Duo-Star Pokerstars 10108 – 4,27 – 3,84 R Flush 10029 – 4,00 – 3,26

3. 2. 4. 2. 5. 6. 3. 2. 4. 4. 3. 2. 3. 3. 2. 1. 4. 2. 4. 2. 1. 2. 2. 2. 1. 4. 2. 2. 1. 2.

MTY Finnilä Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija Mty Immonen Kiviranta Markus ja Rautio Salla Kiviranta Markus ja Rautio Salla MTY Finnilä Tammenpään mty Kiviranta Markus ja Rautio Salla Kiviranta Markus ja Rautio Salla Tammenpään mty MTY Finnilä Mty Immonen Rinkinen Juha ja Huotari Jani Tammenpään mty Rinkinen Juha ja Huotari Jani Kiviranta Markus ja Rautio Salla Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna Mty Immonen MTY Finnilä MTY Finnilä Rinkinen Juha ja Huotari Jani Rinkinen Juha ja Huotari Jani Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija Rinkinen Juha ja Huotari Jani Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna Kiviranta Markus ja Rautio Salla Mty Immonen Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna Taivalmäki Asko ja Savikko Sanna

Yhdistyksen kesätapaaminen 29.7.2020 Järjestämme kesätapaamisen Sonja Ek-Johanssonin ja Andreas Johanssonin tilalla Paraisten Heisalan paratiisisaarella keskiviikkona 29.7. Heillä on marraskuussa 2019 käyttöön otettu kahden DeLaval-lypsyrobotin pihatto, jossa asuu ayrshirekarja sävytettynä jerseyllä.

Kuva Laura Laiholahti

Kestävät lehmät

Ayrshire-lehti 1/2020

Tapaaminen on omakustanteinen eikä yhdistys järjestä tapahtumassa majoitusta tai ruokailua. Tapaamisen aikataulu tiedotetaan lähempänä ajankohtaa. Kokoontuminen Granvikiin, osoite Granvikintie 778, Parainen. Autot jätetään parkkiin satamaan, josta lauttakuljetus Heisalaan. Siirrymme lautalta tilalle joko kimppakyydein tai järjestetyllä kuljetuksella osallistujamäärästä riippuen. Ilmoittautumiset viimeistään 20.7. Saija Räikköselle paivolafarm@gmail.com tai 040-7314232.

45


Laidunmaisemat olivat hulppeat Heydalen tilalla ja aidat hieman erilaiset verrattuna siihen, mihin ollaan Suomessa totuttu! Kuva Iida Mäki

Youth Tour Sain kunnian edustaa Suomea World Ayrshire Federaation hienosti järjestämällä kansainvälisellä Youth Tourilla 11.-21.10.2019. Matka alkoi Belfastista Pohjois-Irlannista ja päättyi Heathrow’n lentokentälle Lontooseen. Matkatiimiimme kuului minun lisäkseni Olivia Engström Ruotsista, Gabbie Steiner UudestaSeelannista, Julie MacFarlane Kanadasta, Corey Jodrey Yhdysvalloista ja Lachlan Forster Australiasta. ”Kout-

sin” hommaa hoiti Englannin Ayrshire Breed Managerina työskentelevä Alan Timbrell. Se oli varsin hauska sattuma, sillä Alan on ollut tuomaroimassa omat ensimmäiset junnukisani Okrassa vuonna 2012. Lähdin reissuun avoimin mielin ja erittäin innoissani, sillä jo pelkkä matkaohjelmamme kuulosti niin huikealta. Ensimmäisenä päivänä vierailimme Beechmountin, Groven, Ardmoren ja Ravenhillin ayrshirekarjoissa.

Groven tilan ayrshiret laiduntamassa. Kuva Iida Mäki

46

Isännät ja emännät esittelivät meille innoissaan lehmiään ja tiluksiaan. Näimme jo ensimmäisenä päivänä vakuuttavan tasapainoisia ja toimivia lehmiä. Ihastuin heti Groven tilan karjaan, joka laidunsi aamuisessa usvassa tulomme aikaan. Illalla Pohjois-Irlannin Ayrshire Club järjesti paikallisille karjanomistajille ja meille matkalaisille yhteisen illanvieton hyvän seuran, ruoan ja juoman merkeissä. Oli mukavaa päästä vielä pa-

remmin tutustumaan paikallisiin karjanomistajiin. Toisen päivän aloitimme Kirkinriolan tilavierailulla, jossa Martin ja Jacqueline King sekä heidän tyttärensä Amy ja poikansa Jack esittelivät meille upeaa laiduntavaa karjaansa. Heillä oli ruskeavalkoisen karjan seassa myös muutamia jerseyrodun edustajia. Pääsimme todistamaan myös yhden Jackin suosikkijerseylehmän poikimista, ja kovin odotettu pirteä leh-

Ravenhillin tilavierailulla John & Thomas Suffer esittelivät karjaansa. Kuva Alan Timbrell

Ayrshire-lehti 1/2020


Troutbeck Burdette Jess 3 EX95-3E. Paras 305 päivää 10 900 kg r% 5,13 ja v% 3,40 (3.). Kuvanottohetkellä 7-vuotias ja 5 kertaa poikinut. Tämä lehmä oli ehdoton suosikkini Troutbeckin tilan Burdetten tyttäristä. Kuva Alan Timbrell mävasikka sieltä syntyikin. Vietettyämme antoisan päivän Martin Kingin karjaan tutustuessa pääsimme ihastelemaan Giant’s Gausewayn kivimuodostelmia. Sateenvarjo olisi ollut hyvä lisävaruste. Kolmas päivä alkoi muutaman tunnin mittaisella laivamatkalla Irlannista Skotlantiin. Laivamatka taittui yllättävän nopeasti korttipelien merkeissä, kun kaikki taisivat suunnilleen ymmärtää säännötkin! Skotlannin puolelle päästyämme menimme Highmarkin tilalle, joka sijaitsi kauniilla paikalla Skotlannin ylängöillä. Lehmät laidunsivat tilaa ympäröivillä pelloilla. Tämän jälkeen suuntasimme Horseclosen tilalle, missä isäntä James McGarva esit-

Lake District. Kuva Iida Mäki

Ayrshire-lehti 1/2020

teli meille hienoja lehmiään. Neljäntenä päivänä ajoimme Skotlannin halki kohti Englannin Cumbriaa. Maisemat olivat matkalla mielettömiä ja tiet sellaisia, että toivottiin, ettei kukaan tule vastaan. Päästyämme määränpäähän aloitimme Troutbeckin tilalta, joka taisi olla suosikkini koko reissun tilavierailuista! Uudehko, hieno navetta sekä upeat lehmät tekivät minuun vaikutuksen. Täällä meidän piti valita viisi suosikkilehmäämme ja laittaa ne järjestykseen paperille veljesten Philip ja James pyynnöstä. Kaikki omalle listalleni osuneet lehmät olivat Burdetten tyttäriä ja se tuskin on pelkkää sattumaa. Skyfall-sonni on lähtöi-

Kiipeilytiimi! Kuva Annabell Armstrong sin Troutbeckin tilalta ja siitä näin myös monia kivoja ensikkotyttäriä muun muassa päivän seuraavassa tilavierailukohteessa, David & Christine Sandersonin karjassa. Yhdestä sain jopa napattua ihan hyvän kuvankin. Päivän viimeinen mutta ei suinkaan vähäisin kohde oli Rodney & Annabell Armstrongin Plaskett-tila, missä pääsimme ihastelemaan heidän kestävää ayrshirekarjaansa. Vierailujen päätteeksi meillä oli hotellilla mukava illanvietto paikallisten karjaihmisten kanssa! Nämä olivat antoisia hetkiä, sillä mikä onkaan parempi tapa tutustua paikalliseen karjatalouteen kuin puhuminen itse karjanomistajien kanssa. Viides päivä oli kokonaan varattu Lake District -seikkailuun, jonne kanssamme lähtivät edellisen

päivän illanvietosta ja tilavierailuilta tutut Annabell & Amy Armstrong sekä James & Philip Mattinson ja Tom Fawcett. Lake Districtin kiipeilyseikkailu oli varsin hauska kokemus kaikkien muiden, paitsi Alanin mielestä, jolle riitti ensimmäisestä radasta selviäminen. Minulle monesti sanottiin, että näin suomalaisena olen varmaan tottunut kiipeilemään korkeissa puissa, mikä huvitti suuresti. Lisäksi minusta otettiin video, kun hyppäsin valjaiden varassa “verkkoon”, koska olihan se hyvin hauskaa saada video lentävästä suomalaisesta pienen kiljaisun kera. Maisemat olivat upeita ja syöpyivät ikuisesti syvälle takaraivoon. Tämä oli reissun extreme-osuus ja ainut “lehmätön” päivä, mikä olikin varsin mukava virkistys tiiviin ohjelman keskellä.

Kuva Skyfall-sonnin ensikkotyttärestä Sandersonin tilalta. Kuva Iida Mäki

47


Giant’s Gausewayn tunnelmia. Kuva Alan Timbrell

Kuudes päivä alkoi Jamaran tilalta, James Seedallin karjaan tutustumisella. Sen jälkeen suuntasimme Ian Patrickin Whitegate-tilalle. Lopuksi kävimme Bradnopin

Muutama viikko sitten tuli vielä mukavaa postia Englannista: Ayrshire Journal -lehti, jonka kansikuvassa komeilimme.

48

karjassa tutustumassa, missä karjaa esitteli Needhamin perhe. Tilalla lypsi kaksi VMS-robottia, jotka olivat kuulemani mukaan hieman harvinaisempia Englannissa. Tilan vanha isäntä kertoi vierailleensa Suomessa joskus, kun itse en ollut vielä syntynytkään. Hän muisteli, että Suomessa oli silloin paljon pieniä karjatiloja. Kerroin hänelle, että tilanne on paljon muuttunut niistä ajoista ja on muuttumassa edelleen. Näiden vierailujen jälkeen meillä oli edessä suuresti odotettu Pig racing night. Kilpailimme siitä, kuka saa taulun, jossa on sian kuva, ensimmäiseksi liikutettua narun avulla maaliin. Meidän kansainvälisen racingin voitti Corey, jolle oli

Showmanship-hiehoni Sandyford Famed Cloverin virallinen potrettikuva. Seurasin Facebookista, että tämä hieho myytiin muutama kuukausi reissumme jälkeen, viime vuoden joulukuussa, huutokaupassa hurjaan hintaan:13 000 puntaa, mikä tarkoittaa reilua 15 000 euroa! Hiehon hinta nousi koko huutokaupan kalleimmaksi. Kuva Lucinda Morgan (oikeiden) sikojen kanssa kilpaileminen jo ennestäänkin tuttua. Seitsemännen päivän aamuna suuntasimme tutustumaan Heydalen tilaan, jossa isännöi Peter Berresford. Lehmät siirtyivät aamulypsyltä laitumelle juuri saapuessamme tilalle ja menimmekin katselemaan niitä laitumelle. Sen jälkeen suuntasimme Whitecroftin tilalle, jossa Broadleyn perhe esitteli meille upeaa karjaansa. Päivän viimeinen tilakohde oli Richard Harrisin isännöimä Alkmontonin tila, jossa erityisesti eläinten hyvinvointiin oli panostettu kunnolla; tilan kaikki leh-

mät, hiehot ja vasikat oleskelivat tyytyväisinä kestokuivikepohjilla. Tilavierailujen päätyttyä suuntasimme All Britain All Breeds -hiehonäyttelyyn Peterboroughiin. Siellä meille annettiin hiehot, joiden kanssa saimme treenata seuraavan päivän showmanship-osuutta varten ja joista pidimme huolta näyttelyn ajan. Sain aluksi hiehon nimeltä Hilary, joka ei ollut millään tapaa yhteistyöhaluinen harjoitellessamme. Siinä meinasivat jo usko ja hermot loppua sen kanssa treenatessa, kun porukalla koitimme saada sen kävelemään nätisti.

Showmanship-kehän aikaisia ja sen jälkeisiä tunnelmia! Ruusukekuva Gabbie Steiner, kehäkuva Debbie Walters

Ayrshire-lehti 1/2020


Kahdeksas päivä alkoi varhain aamulla, kun menimme näyttelypaikalle hiehojamme vahtimaan. Päiväni pelastui, kun Sandyfordin Ayrshiren tilan väki tarjosi minulle yhtä hiehoistaan showmanship-kisakaveriksi, kun Hilary ei kävellyt kunnolla mihinkään suuntaan aamullakaan. Kokeilin taluttaa Sandyfordin Famed Cloveria (i. Hunnington Famous), joka kuuluu heidän hienoon Apila-lehmäperheeseensä. Rakastuin heti tähän hiehoon, varsinkin kun olin sitä ihaillut jo parressa edellisenä iltana. Sitten koitti viimein reissun jännittävin osuus, showmanship-kilpailu suuressa 24 kilpailijan luokassa. Sijoituin luokassani uskomattomasti toiseksi ja Ayrshire Handler Champion -kehässä sain vielä kunniamaininnan. Eihän sitä oikein meinaa vieläkään todeksi uskoa, sillä niin hieno tunne se oli kerrankin pärjätä hyvin showmanshipissä Suomen rajojen ulkopuolella. Kaikista paras hetki oli se, kun Suomi ja meidän Youth Tour mainittiin kuulutuksissa! Iltabileissä juhlistettiin hienosti mennyttä kisapäivää eläinalueella mahtavalla porukalla ja hyvän dj:n kera. Yhdeksäntenä päivänä seurasimme vielä hiehojen rakenneluokkia, sekä veimme meille huolehdittavaksi annetut hiehot niiden omiin rakenneluokkiin. Hilaryn kanssa yhteistyö takkusi edelleen ja kehässä ollessamme se ei pysynyt hetkeäkään paikallaan. Parhaillaan siinä oli minun lisäkseni Alan ja eräs toinenkin kehäavustaja pitelemässä hiehoa rivissä paikallaan. Hilary sijoittui kuitenkin luokassaan neljänneksi, joten taistelu ei ollut turhaa! Showmanship-kisahiehoni Famed Clover voitti ansaitusti oman 1-vuotiaiden hiehojen luokkansa. Rakenneluokissa ylipäätään nähtiin toinen toistaan hieAyrshire-lehti 1/2020

nompia hiehoja useasta rodusta. Myös muutamia Suomessakin paljon käytetyn Bigtimen jälkeläisiä nähtiin kehässä. Eläinten rakenteellinen taso oli näyttelyssä mieletön! Näyttelyn päätyttyä ja kaikki karjaihmiset hyvästeltyämme lähdimme ajamaan kohti Lontoota hieman haikein fiiliksin. Alan jätti meidät lentokenttähotelliin viimeiseksi yöksi ja lähti itse jo ajelemaan kotiin päin. Kävimme vielä illalla tutustumassa hieman Lontooseen ja syömässä porukalla viimeisen kerran. Silloin nostimme yhdessä maljat Alanille, joka huolehti meidät ihan reissun alkumetreiltä loppuun saakka ja piti huolen, että kenelläkään ei ollut koskaan tylsää. Reissu oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Kaikki odotukseni täyttyivät ja vielä vähän enemmänkin. Sain paljon hienoja muistoja ja hauskoja kokemuksia ja lisäksi näin paljon upeita ayrshirelehmiä. Oli ilo tutustua paikallisiin karjanomistajiin ja oli mukava huomata, kuinka ystävällisesti meidät otettiin vastaan kaikilla 16 tilalla, joilla vierailimme. Meidän tiimiämme en kykene edes tarpeeksi kehumaan, sillä

se oli huikea. Me kaikki tulimme keskenämme hyvin juttuun ja meillä oli todella hauskaa! Alanin sanoja lainaten: “These young people came together as individuals but left as a team.” Melkoisen kielikylvyn siinä sai vielä samalla, kun aksentit vaihtuivat suunnilleen jokaisella puheenvuorolla. Sain ihania uusia ystäviä eri puolilta maailmaa ja yhteydenpito on jatkunut myös

reissun päätyttyä viestittelyn kautta. Haluan kiittää Suomen Ayrshirekasvattajia suuresti tämän unohtumattoman kokemuksen mahdollistamisesta. Lisäksi haluan kiittää kaikkia muita, jotka tavalla tai toisella osallistuivat tämän reissun toteutumiseen ja jaksoivat tsempata ja auttaa käytännön järjestelyissä. Iida Mäki

Youth Tour Iida Mäki represented Finland in World Ayrshire Federation’s Youth Tour in Great Britain on 11.21.10.2019. The Youth Tour team was six young people from different Ayrshire countries: Finland, Sweden, New Zealand, Canada, the Usa and Australia. Alan Timbrell, Breed Manager in Ayrshires Cattle Society, was leading the team. The group visited 16 farms and got to know local Ayrshire breeders. The only day of the trip that didn’t include cows was spent in Lake District adventure. They also participated in Showmanship competition in All Britain All Breeds heifer show in Peterborough. Iida was second in her class and got the honorable mention in the Ayrshire Handler Champion class. In Iida’s opinion the Youth Tour was a great experience, even better than she could expect. She got to experience great things and got a lot of good memories. She also got to see many fine Ayrshires and learned to know British Ayrshire breeders. Thanks to the Youth Tour she now has new friends in many different countries. Iida wants to thank Finnish Ayrshire Breeders for making the tour possible.

49


Junnut

Heippa kaikille!

Me, Iida ja Sini, jatkamme junnutiimissä edelleen. Nyt haluaisimme tietää, että mitä ohjelmaa junnut haluaisivat järjestettävän. Ottakaa rohkeasti yhteyttä! Iida Mäki 045 275 0845 ja Sini Rantio 045 867 4848

Piirustuskilpailu junnuille Hei junnut! Nyt kynä käteen ja mielikuvitus valloilleen! Suomen Ayrshirekasvattajat järjestää piirustuskilpailun, jonka aiheena on tulevaisuuden lehmä. Anna luovuutesi kukkia ja taiteile meille satumainen lehmäsi. Tässä kisassa on vain mielikuvitus rajana. Jokaisen sarjan voittajalle palkintona reppu sekä lisäksi yksi reppu arvotaan kaikkien osallistujien kesken. Sarjat ovat: alle 7-vuotiaat, 7-12 -vuotiaat ja 13-18 -vuotiaat. Lähetä piirustuksesi kuvattuna tai skannattuna sähköpostitse osoitteeseen ayrshirekasvattajat.lehti@gmail.com 1.6.2020 mennessä. Voittajat ja kuvat julkaistaan syksyn lehdessä. Kisan järjestää Ayrshirekasvattajien Junnutiimi.

50

Ayrshire-lehti 1/2020


Viitaselän LahjaVain Näin Lahjan ensimmäisen kerran syksyllä 2018 ollessani MoonMilk Oy:llä valmistelemassa eläimiä Semex-päivien tilavierailua varten. Se pisti heti silmääni tasapainoisuudellaan, joten totesin kaverilleni, aluksi vain puoliksi vitsillä, että kivan näköinen ayrshire – pitäisikö se ostaa. Tasapainoinen rakenne oli oikeuttanut Lahjan myös hyviin luokituspisteisiin, AF-VG85. Ensinäkemältä kauppoja ei tehty, mutta kieltämättä tämä lehmä kävi aika-ajoin mielessä kotiinpaluun jälkeenkin. Muutama kuukausi myöhemmin MoonMilkistä oltiin yhteydessä, että Lahjalle olisi tulossa pitkä umpikausi, minkä vuoksi tilan omistajat olivat valmiita myymään sen. Kyseisen tarjouksen saatuamme ja hetken mietittyämme tulimme siihen tulokseen, että ajankohta Lahjan ostamiselle olisi meille hyvä. Tiesimme, että Lahja poikisi syksyn kuluessa ja mieleemme nousi välittömästi myös ajatus mahdollisista tulevista talvinäyttelyistä. Kauppoihin Lahjasta pääsimme alkukesästä 2019 ja se muutti tilallemme (äi-

timme) kesälomareissun tuomisina. Lahja pääsi suoraan kesälaitumelle viettämään loppua umpikaudestaan. Pitkä umpikausi oli jo tuonut meidän pikku mussukallemme muutaman ylimääräisen kilon, eikä asiaa helpottanut lainkaan lähes sateeton kesä. Laitumen antimet eivät riittäneet umpilehmille alkuunkaan, joten ne olivat lisäruokinnan varassa koko kesän ja kuten arvata saattaa, holsteinin umpiruokinta oli Lahjalle hiukan turhan vahva. Pitkä huili lypsylehmän elämästä ja ylipaino laittoi miettimään, kuinka me saamme sen selviämään poikimisesta. Meidän onneksemme kaikki meni kuitenkin hyvin ja lypsykausi lähti hyvin käyntiin. Ensimmäisten viikkojen jälkeen tavoitteena oli tiputtaa Lahjan painoa takaisin optimaaliselle, terveelliselle tasolle niin eläimen kuin tulossa olevien näyttelyidenkin takia. Heinädieetistä johtuen Lahja sijoitettiin omaan karsinaansa, jossa yksilöllinen ruokinta oli mahdollista. Dieetin aikana lypsylle meno tapahtui taluttaen, kahdesti päivässä. Meidän onnek-

LahjaVain ja Heikki Vanhatalo. Kuva Eeva Faren semme Lahjaa oli talutettu edellisellä tilalla vasikkana ja se olikin tottunut hyvin riimussa kävelemiseen. Näyttelyiden lähentyessä ruokinta tuotti tulosta ja Lahja näytti päivä päivältä hienommalta. Kun olimme lopullisesti tulleet siihen tulokseen, että Lahja viedään näyttelyihin, niin aloimme jännittämään, koska ihmiset saisivat tietää meillä majailevasta ayrshirelehmästä. Olisihan se nimittäin näkemisen arvoinen hetki, kun kävelisi kaikkien yllätykseksi oman ayrshirelehmän kanssa näyttelypaikalle. Erityisesti vuosittaisen syksyn hiehohuutokauppamme aikana jännitimme, että mahtoiko kukaan nähdä Lahjaa, kun se oli muiden lehmien mukana laitumella. Loppujen lopuksi salaisuus Lahjasta säilyi kuitenkin visusti piilossa aina H-hetkeen asti. Ayrshire Winter Show’n koitettua salaisuutemme paljastui vihdoin muillekin tapahtumaan osallistu-

Viitaselän LahjaVain talvinäyttelyssä 2020. Kuva Heikki Vanhatalo Ayrshire-lehti 1/2020

neille. Erityisen mukava oli kuulla muilta karjaihmisiltä tsemppausta ja yleisesti positiivisia kommentteja ensimmäisen ayrshirelehmän hankkimisesta. Kokonaisuudessaan näyttelyyn valmistumispäivät sujuivat Lahjan kohdalla erittäin kivuttomasti. Lahja kotiutui näyttelypaikalle hyvin ja ruokinnat sujuivat mainiosti, vaikka nämä olivatkin Lahjan ensimmäiset näyttelyt. Olimme lopputulokseen erittäin tyytyväisiä, sillä Lahja sijoittui näyttelyissä oman luokkansa toiseksi. Myös Showmanship-kilpailussa, Juhon johdolla, sekä yleisöäänestyksessä Lahja sijoittui vastaavasti toiseksi. Kotiin palattua Lahja pääsi elämään tavallista robottilehmän arkea muiden eläinten pariin. Se kuitenkin erottuu päivittäin kivana väripilkkuna holsteinkarjasta, muutaman punaisen holsteinin rinnalla. Koko tämä tarina on tuonut kivasti muistoja mieleen ajasta, jolloin tiimimme kulki yhdessä Olavi Ahonkiven kanssa ayrshirerodun karjanäyttelyissä. Heikki Vanhatalo 51


Yhdistyksen verkkokauppa Verkkokaupan löydät osoitteesta www.ayrshireverkkokauppa.mycashflow.fi. Linkki verkkokauppaan löytyy myös yhdistyksen kotisivuilta www.ayrshire-finland.com. Tällä hetkellä verkkokaupassa on myynnissä huppareita, laukkuja ja reppuja. Vaihdamme tuotevalikoimaa ajoittain. Tuotteita, joita ei tällä hetkellä ole myynnissä verkkokaupassa, voi kysyä sähköpostilla Heli Teiskonlahdelta heli.teiskonlahti@gmail.com

52

Ayrshire-lehti 1/2020


Greetings from Canada I would like to sincerely congratulate Ayrshire Finland for the 20th anniversary of foundation. I salute the courage, the passion and the determination of the people who first started the society and those who are now continuing the work that their predecessors did right from the beginning. I think that you action, your dedication and your love for the Ayrshire breed is extremely important. It is for all of your members a great source of inspiration and also help producers to continue breeding Ayrshires with pride and joy on their own farm. After 15 years visiting Finland, I have been able to admire the tremendous amount of work and efforts that Ayrshire Finland is showing by organizing meetings, workshops, representations, shows, etc, etc. I

had thru all these years met a lot of Ayrshire Finland board members and you have all my profound respect, my admiration and I wish you all the best for the future. I encourage members of Ayrshire Finland to participate to the various activities organized by the society. I am sure that you will be able to learn something and to meet people that share the same passion and dedication to the Ayrshire breed. It is important to feel that other people share the same pleasure for something. When I visited Finland for the first time in July 2004, to judge the OKRA show and after to explain the Canadian Classification System, I never expected then that I will go over again to your country for 15 years and for more than 33 trips. Even after all these years it is still a real pleasure for me to visit

Ayrshire breeders in Finland. I have been able to notice and to see the extraordinary progress of the Ayrshire herds year after year. It is so great and so nice to see how our North American genetics worked so well in the Finnish population. The results are extremely impressive and now Finnish Ayrshire Breeders can breed animals with superb conformation that also maintain the very high production that you always had in your population. I have to say that this is possibly what I am the most satisfy of all. I always consider my work with Finnish breeders a lot more than classifying cattle, to me helping breeders realize the possibility they have to improve and to progress with the Ayrshire breed is really important. Making breeders believe and trust their breed comes first to my mind all the time when I am visiting herds, mainly those that I am visiting for the first time. I always tried to give to breeders the best advices possible. When I returned to these herds after 1 or more years, it is always nice and interesting to see how things have changed and improved. Finnish breeders have accomplished great things and they can fully take the credit for it. What really impressed me about Finnish breeders over all these years is the capacity that you have to learn fast and to do the work with great talent

Yves Charpentier on pidetty ja odotettu vieras tiloilla. Hyvät luokitustulokset kertovat karjanomistajille jalostustyön edistymisestä ja joskus hyviä tuloksia pitää juhlistaa jopa kuohujuomalla! Kuva Laura Laiholahti Ayrshire-lehti 1/2020

and precision. You can be really proud of it and I am sure that you will continue to work in the same way toward to the future. If I remembered the cows that I have seen in 2004 and the cows that I am seeing now in your country, well it is incomparable, that proves without a doubt, that when you believe in what you are doing great things and great results can happen. That proves also that the Ayrshire cow got everything to make breeders productive and competitive! On more personal notes, after so many trips over to Finland I have of course developed great friendship with many of you. I met wonderful people that make me enjoy so much my experience in Finland. I sincerely thanked all of you. I will never forget all these great moments of joy that I shared with many of you for years and years. I had memorable moments at the WAC in 2008, shows, classification on farms, party, and many more. You are wonderful people and I can tell you that all my Canadian colleagues that I have been to Finland are thinking the same as me. I also had great times when Finnish people were visiting Canada, I hope that in the future you will be able to come again in our country. You are more than welcome. There are a lot of other things that I could write about, but I prefer to write on those that I feel the most important ones. The World Dairy Industry will face important challenges in the future, with your talent, your passion and your hard work, I am sure that Finnish Dairy Farmers will find the way to be suc53


cessful and to continue developing very productive and efficient operations. As Ayrshire breed also we collectively facing challenges. I think we need to have common goals in Ayrshire countries to help developing a better breed more competitive and more productive. Since 2004, the way I saw Finnish breeders working with their Ayrshires, I am sure that Finland thru Ayrshire Finland representation will be an important actor in all that process. To conclude, my deepest thanks goes to all the people who took so good care of me since the beginning, you make me feel home

when I am in your country. Thanks to all my drivers and the people who offered me their amazing hospitality. My plan is to continue to visit Finland as long as it will be possible for me. This collaboration between Ayrshire Finland and Ayrshire Canada has been excellent and I feel it is important to continue that. I wish to Ayrshire Finland a very very long life! Your work and your representation are extremely appreciated and necessary. Keep the fantastic work!! Best regards, Yves Charpentier Ayrshire Canada

Terveisiä Kanadasta

Kuva Hanna Jaara 54

Haluan vilpittömästi onnitella Suomen Ayrshirekasvattajia 20-vuotisjuhlavuoden johdosta. Kunnioitan yhdistyksen perustajajäsenten rohkeutta, intohimoa ja päättäväisyyttä, ja niitä, jotka samojen ominaisuuksien voimalla jatkavat edeltäjiensä työtä. Mielestäni teidän toimintanne, omistautumisenne ja rakkautenne ayrshirerotua kohtaan ovat äärimmäisen tärkeitä. Ne ovat kaikille jäsenille mahtava inspiraation lähde ja ne auttavat tuottajia jatkamaan ayrshirejalostusta ylpeydellä ja ilolla omilla tiloillaan. Olen vieraillut Suomessa 15 vuoden ajan, ja ihailen sitä valtavaa työmäärää ja vaivaa, jolla Suomen Ayrshirekasvattajat järjestää tapaamisia, workshoppeja, esityksiä, näyttelyitä jne. Kaikkien näiden vuosien aikana olen tavannut monia Suomen Ayrshirekasvattajien hallituksen jäseniä ja kunnioitan ja ihailen teitä

kaikkia syvästi ja toivon teille kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Haluan rohkaista yhdistyksen jäseniä osallistumaan erilaisiin tapahtumiin, joita yhdistys järjestää. Olen varma, että voitte oppia jotakin uutta ja tavata ihmisiä, joilla on sama intohimo ja omistautuminen ayrshirerotua kohtaan. On tärkeää tuntea, että muut ihmiset jakavat saman kiinnostuksen johonkin. Vierailin Suomessa ensimmäisen kerran heinäkuussa 2004 ja olin tuomarina OKRA-näyttelyssä ja sen jälkeen esittelin kanadalaista luokitussysteemiä. En silloin olisi uskonut, että palaisin Suomeen yhä uudelleen ja uudelleen 15 vuoden ja yli 33 matkan verran. Silti kaikkien näiden vuosien jälkeen on yhä todella mukava vierailla ayrshirekasvattajien luona Suomessa. Olen päässyt näkemään erityislaatuista kehitystä ayrshirekarjoissa vuodesta Ayrshire-lehti 1/2020


toiseen. On aivan mahtavaa ja todella miellyttävää nähdä, miten meidän pohjoisamerik k alainen genetiikkamme toimi niin hyvin suomalaisessa populaatiossa. Tulokset ovat äärimmäisen vaikuttavia ja nyt suomalaiset ayrshirekasvattajat voivat jalostaa eläimiä, joilla on huippurakenne tinkimättä erittäin korkeasta tuotoksesta, joka suomalaisessa populaatiossa on aina ollut. Minun täytyy sanoa, että se ilahduttaa minua kaikkein eniten. Olen aina ajatellut työni suomalaisten kasvattajien kanssa olevan paljon enemmän kuin vain eläinten luokittamista, minulle on ollut tärkeää auttaa karjanjalostajia huomaamaan ne mahdollisuudet, jotka heillä on ayrshiren kehittämisessä ja edistämisessä. Erityisesti niissä karjoissa, joissa vierailen ensimmäistä kertaa, minulle on aina tärkeintä saada karjanomistajat uskomaan ja luottamaan rotuun. Yritän aina antaa karjanomistajille parhaita mahdollisia neuvoja. Kun palaan niihin karjoihin vuoden tai useamman vuoden jälkeen, on aina mukavaa ja mielenkiintoista nähdä, miten asiat ovat muuttuneet ja kehittyneet. Suomalaiset karjanjalostajat ovat yltäneet mahtaviin saavutuksiin ja he voivat ottaa siitä täyden kunnian itse. Se, mikä minuun on näiden vuosien aikana tehnyt valtavan vaikutuksen, on suomalaisten jalostajien kyky oppia nopeasti ja tehdä työ erittäin hyvin ja täsmällisesti. Voitte olla siitä todella ylpeitä, ja olen varma,

että jatkatte samaan tapaan tulevaisuudessa. Jos muistelen niitä lehmiä, jotka näin Suomessa vuonna 2004 ja lehmiä, joita voin nähdä nyt, niitä ei voi edes vertailla, mikä todistaa epäilemättä, että jos uskoo siihen, mitä tekee, voi saavuttaa upeita tuloksia. Se todistaa myös sen, että ayrshirelehmässä on kaikki, mikä tarvitaan tuottavaan ja kilpailukykyiseen karjaan. Vielä yksi henkilökohtainen huomio: monien Suomen-matkojen aikana olen toki saanut monista teistä hyviä ystäviä. Olen tavannut ihania ihmisiä, jotka saavat minut nauttimaan kokemuksistani Suomessa. Haluan vilpittömästi kiittää teitä kaikkia. En koskaan unohda kaikkia mahtavia ilon hetkiä, joita olen päässyt jakamaan monien kanssa vuosien ajan. Olen kokenut unohtumattomia hetkiä World Ayrshire Congressissa 2008, näyttelyissä, luokituskäynneillä tiloilla, juhlissa ja monissa muissa tilanteissa. Olette ihania ihmisiä ja voin kertoa, että

kaikki Kanadan-kollegani, jotka ovat käyneet Suomessa, ovat samaa mieltä. Olen nauttinut myös suomalaisten vierailuista Kanadaan ja toivon, että tulevaisuudessa voitte taas tulla maahamme. Olette enemmän kuin tervetulleita. On monia muitakin asioita, joista voisin kirjoittaa, mutta yritän keskittyä mielestäni tärkeimpiin asioihin. Maailman meijeriteollisuus tulee kohtaamaan suuria haasteita tulevaisuudessa, mutta teidän taidoillanne, intohimollanne ja kovalla työllänne olen varma, että suomalaiset maidontuottajat menestyvät ja jatkavat erittäin tuottavien ja tehokkaiden toimintojen kehittämistä. Kuten ayrshirerotu, myös me kohtaamme haasteita. Mielestäni ayrshiremailla täytyy olla yhteiset tavoitteet, jotta voimme kehittää rotua kilpailukykyisemmäksi ja tuottavammaksi. Siitä asti, kun näin vuonna 2004, miten suomalaiset karjanomistajat tekivät töitä ayrshirejensa kanssa, olen ollut

varma, että Suomen Ayrshirekasvattajien edustuksen kautta Suomi on tärkeä toimija tässä kehityksessä. Lopuksi, suurimmat kiitokseni haluan sanoa kaikille niille ihmisille, jotka ovat pitäneet huolta alusta asti siitä, että olen tuntenut olevani kuin kotonani vieraillessani maassanne. Kiitokset kaikille kuskeilleni ja ihmisille, jotka ovat olleet hämmästyttävän vieraanvaraisia. Suunnitelmissani on jatkossakin vierailla Suomessa niin kauan kuin se on minulle mahdollista. Tämä Suomen Ayrshirekasvattajien ja Ayrshire Canadan välinen yhteistyö on ollut erinomaista ja mielestäni sen jatkaminen on tärkeää. Toivon Suomen Ayrshirekasvattat ry:lle pitkää ikää! Teidän työnne ja edustuksenne on äärimmäisen arvostettavaa ja tarpeellista! Jatkakaa fantastista työtänne!! Parhain terveisin Yves Charpentier Ayrshire Canada

Luokitus on ammattilaisten työtä ja vaatii keskittymistä sekä ehdottoman hyvän karjasilmän. Yvesiltä ei heru lahjapisteitä, vaan lehmä arvostellaan aina senhetkisessä kunnossa. Kuva Laura Laiholahti Ayrshire-lehti 1/2020

55


Historiikki on alun perin julkaistu Ayrshire-lehdessä 2/2010

Rakkaudesta ayrshirerotuun –

Suomen Ayrshirekasvattajat 10 vuotta Englannissa vuonna 2000 pidettyä Ayrshirekongressia voidaan hyvällä syyllä pitää alkusysäyksen antajana Ayrshirekasvattajien yhdistyksen perustamiselle. Kongressissa nähdyn ja koetun jälkeen ei mikään ollut ennallaan ja jo saman vuoden syyskuussa oli aika perustaa Suomeen Ayrshirekasvattajien yhdistys.

Auli Himanen toimi meklarina Alhaisten Ayrshirehuutokaupassa vuonna 2004. Jan Gowenius Semex Swedenistä seuraa vierestä. Kuva Laura Laiholahti On vuosi 2000 ja Englannissa järjestetään Maailman Ayrshirekongressi, johon osallistuvat muiden mukana suomalaiset ayrshirekarjanomistajat Anna-Maija Pohjola, Mirja Koljonen ja Sari Alhainen. Kongressin aikana nämä karjanaiset yhtäkkiä ymmärtävät, että suomalaisilta puuttuu jotakin, mikä on itsestään selvää muualla: meillä suomalaisilla ei ole alkuunkaan käsitystä siitä, miltä hyvän lehmän tulee näyttää. Jalostus on Suomessa keskittynyt pitkään vain tuotoksen parantamiseen ja lisäksi karjanjalostajien toi-

minta on tapahtunut oman maan rajojen sisällä ilman kontakteja muihin maihin. Kukaan ei ole yksinkertaisesti edes tiennyt, että on olemassa toisenlaisia leh-

miä. Suomessa 1990-luvulla alkanut karjanäyttelyiden uusi tuleminen on lisännyt karjanomistajien välistä yhteydenpitoa ja maaperä on otollinen kansainvälistymiselle ja uusille tuulille. Matkan jälkeen ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin perustaa myös Suomeen oma Ayrshirekasvattajien yhdistys, jotta rotua voitaisiin kehittää haluttuun suuntaan karjanomistajien lähtökohdista käsin.

Perustamiskokous Ikaalisissa Anna-Maija Pohjola ja Mirja

Koljonen alkavat kumpikin tahoillaan koota yhteen ayrshirerodun jalostuksesta kiinnostuneita karjanomistajia, jotta voitaisiin pitää yhdistyksen perustava kokous. Syyskuun 8. päivänä vuonna 2000 Ikaalisissa ovat paikalla yhdistystä perustamassa Petri Pöysä, Laura Laiholahti, Merja Kallio, Tuula Laurikainen, Sari Alhainen, Pekka Suutari, Heli Hakamaa, Merja Kaappola, Olavi Ahonkivi, Mirja Koljonen ja AnnaMaija Pohjola. Kokouksessa keskustellaan yhdistyksen tarpeellisuudesta ja

Pekka Suutari ja Petri Pöysä esittävät demonstraatioeläimiä Jan Goweniuksen kertoessa rakenteen arvioinnista. Kuva Laura Laiholahti 56

Ayrshire-lehti 1/2020


säännöistä. Ollaan yksimielisiä siitä, että yhdistys on välttämätön ja se päätetään perustaa. Ensimmäiseen hallitukseen valitaan AnnaMaija Pohjola puheenjohtajaksi ja muiksi jäseniksi Mirja Koljonen, Olavi Ahonkivi, Laura Laiholahti, Petri Pöysä, Pekka Suutari, Tuula Laurikainen, Merja Kallio ja Merja Kaappola. Jotta yhdistyksen toiminnan aloittamiseen saataisiin varoja, päätetään jäsenmaksun suuruudeksi 500 mk. Yhdistyksen nimeksi tulee Suomen Ayrshirekasvattajat – Finnish Ayrshire Breeders ry. Uudelle yhdistykselle kirjataan seuraavat tavoitteet, jotka ovat erittäin ajankohtaisia yhä edelleen: Yhdistyksen tavoitteena on - koota ayrshirekasvattajat yhteen ja muodostaa keskustelu- ja aloitefoorumi - toimia karjanomistajien vaikutuskanavana rodun eläinaineksen kehittämisessä ja tavoitteiden määrittämisessä - osallistua tähän kehittämiseen toimimalla yhteistyössä alan järjestöjen kanssa - karjanomistajien kansainvälisten yhteyksien lisääminen sekä linkkien rakentaminen populaatioiden välille - suomalaisen karja-aineksen esille tuominen niin kotimaassa kuin ulkomailla

- eläinaineksen markkinointiin liittyvien osa-alueiden kehittäminen ja tukeminen: karjanäyttelyt, eläinten esittely, valokuvaus, kilpailut - innostaa, kannustaa ja tukea karjanomistajia maidontuotannon kannattavuuden parantamisessa - tiedottaminen rodun asioista jäsenille ja sidosryhmille - kehittää tarvittavia jäsenpalveluja Eläinaineksen kehittämisessä painopiste on toimia lehmien kestävyyden parantamiseksi.

Uusi yhdistys jakaa mielipiteitä Uusi yhdistys saa paljon huomiota ja kiinnostuneita ayrshirekarjanomistajia alkaa liittyä jäseniksi. Sen sijaan yhdistys saa yllättäen huomata olevansa vaikea pala valtakunnalliselle jalostusorganisaatiolle, jossa Ayrshirekasvattajien toimintaa ja olemassaoloa käsitellään erinäisissä kokouksissa ja keskusteluissa; yhdistys käsitetään jonkinlaiseksi marginaaliporukaksi, joka vastustaa ”virallisia linjauksia” ja näin ollen ei-toivotuksi ilmiöksi. Yhdistyksen hallitus saa tästä lähinnä lisäpontta toiminnalleen ja hyvin nopeasti käykin selville, että yhdistys tuli perustettua kreivin ai-

kaan, vielä voidaan vaikuttaa asioihin. Muutamia vuosia myöhemmin tehtävä olisi jo ollut huomattavasti vaikeampi, ellei mahdoton ja rodun tilanne entistä huonompi.

Toiminta lähtee vauhdilla käyntiin Heti ensimmäisenä kokonaisena toimintavuonna – vuonna 2001 – päästään tositoimiin. Hallitus pitää kokouksensa 15.1. ja asialistalla on mm. suomalaisen ayrshiren puhdasrotuisuudesta tehtävä kannanotto, sillä Suomeen on tuotu Nystrand-nimistä sonnia, jonka isän Öjy Mabrun isä on 100 % ja emä 25 % brown swiss. Nystrandin kantakirjaus suomalaiseen ayrshirekantakirjaan kummastuttaa ja SKJO:n jalostusvaliokunnalle, jalostusagronomi Jaana Kiljuselle sekä ks-osuuskunnille lähetetään kannanotto: Tanskan punaisen rodun (RDM) spermatuonti ja kantakirjaus: ”Ayrshirekasvattajat haluavat kiinnittää huomiota Tanskan jalostusohjelmaan, jossa risteytystä ainakin Brown Swiss ja Red Holstein -roduilla tehdään runsaasti. Millään näillä roduista ei ole muita yhtymiä ayrshirerotuun kuin ei-musta väritys.

Koska Suomen ayrshirepopulaatio on maailman suurin ja siten ainutlaatuinen, pidämme näin poikkeavaa risteytystä arveluttavana. Karjanomistajat voivat itse päättää mitä sonniainesta haluavat karjassaan käyttää ja varmasti hyvän arvostelun saaneille ko. sonneille löytyy kysyntää. Jäsenistön etu kuitenkin edellyttää, että näiden sonnien tausta ja niiden ayrshirerodusta poikkeava perimä nopeasti tiedotetaan karjanomistajille FABA:n ja keinosiemennysosuuskuntien toimesta. Ay r s h i r e ka s va t t a j i e n hallitus myös kummeksuu Nystrandin ja Gårdön (ei käytössä Suomessa, kirj. huom.) kantakirjausta ayrshirerodun A-luokkaan, joka tähän asti on edellyttänyt neljännen polven ”puhdasrotuisuutta”. Huomattava punaisen holsteinin osuus edellyttäisi ennemminkin kantakirjausta friisiläisrotuun, jos ei näiden sonnien, niin useiden nyt Tanskassa käytössä olevien RDM-sonnien kohdalla. Kantakirjauksen uskottavuus karjanomistajien piirissä ei saisi vaarantua edes pohjoismaisen yhteistyön nimissä, varsinkin kun Tanskan RDM-populaatio on kooltaan pieni suhteessa Suomen ayrshirepopulaatioon. Laaja-alaisen jalostusinnostuksen ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttää avointa ja innostavaa keskustelua karjanomistajien ja jalostusammattilaisten kesken. Kotimaisen jalostustyön tulevaisuus vaatii vastavuoroisuutta: yksipuolinen päätöksenteko tekee lisää tilaa ulkomaiselle kilpailulle.” Yhdistys saa vastauksen kannanottoonsa ja siinä todetaan mm., että karjanomistajille tulisi paremmin tiedottaa sonnin alkuperästä silloin, kun se ei ole puh-

Sari Alhainen esittelee huutokauppahiehoa kehässä. Kuva Laura Laiholahti Ayrshire-lehti 1/2020

57


Yves Charpentier toimi tuomarina Ayrshiren vuosinäyttelyssä Oripäässä 2004. Kuvassa Yves Olavi Ahonkiven ja hänen Sagalehmänsä kanssa. Kuva Laura Laiholahti

das ay tai SRB. Näin jälkeenpäin, Suomen ollessa osa Viking Geneticsiä, nähdään, että kannanotto oli aikaansa edellä, etenkin kun tiedetään, että Nystrandilla ei ollut juurikaan annettavaa suomalaiselle ayrshirerodulle. Ensimmäinen kevätkokous pidetään Runnilla ja siellä esitellään HAKAhanketta sekä tutustutaan Koiraharjun tilaan. Syyskokous järjestetään Ilmajoella ja sinne on kutsuttu ruotsalainen Thure Bjerketorp kertomaan eläinten rakenneluokituksesta; valveutuneet karjanomistajat ovat näet saaneet tietoonsa, että ulkomailla eläinten rakenne pisteytetään tekemällä luokitus eli classification. Thure Bjerketorpin on kuultu käyneen Asmo-ydinkarjassa luokittelemassa ruotsalaislähtöisiä lehmiä ja hänet saadaan nyt esittelemään asiaa myös Ayrshirekasvattajien jäsenille. Käytännön harjoitukset tehdään YliKarjanmaan tilalla ja koska luokitus on täysin uusi asia, on innostuneita karjanomistajia runsaasti paikalla. Kansainvälinen yhteistyö saa samana vuonna alkunsa, kun Ayrshirekasvattajat esittää Kanadaan kutsun saada näyttelytuomarit Ammujaisiin ja Lakeus-näyttelyyn. Kanadasta saapuu kaksi ammattinsa osaavaa herraa, Bob Ness ja Neil Kittle, joille ensimmäinen vierailu Suomeen ja tutustuminen suomalaisiin ayrshire-eläimiin lienee ollut jonkinlainen shokki, sillä saamme jälkeenpäin lukea Kanadan Ayrshire Reviewistä melko suorasanaisen matkakertomuksen. 58

Suomalaiset karjanomistajat ovat kuitenkin selvästi innostuneita saadessaan esitellä eläimiään ulkomaisille tuomareille. Sekä näyttelyiden että tilavierailujen yhteydessä saadaan alustavasti käsitys, minkälaisia lehmiä muualla arvostetaan: 14000 kg lypsänyt liivilehmä ei kiinnosta, mutta rakenteeltaan tasapainoisen näköinen, lypsytyyppinen eläin sen sijaan saa kohteliaita kehuja. Kansainvälinen yhteistyö lisääntyy tämän alun jälkeen nopeasti ja yhdistyksen järjestämät vuosittaiset ulkomaanmatkat tutustuttavat yhä enenevän joukon suomalaisia ayrshirekarjanomistajia uudenlaiseen tapaan arvioida ja jalostaa eläinainesta. Matkoilla luodaan tuttavuussuhteita muiden maiden ayrshirekasvattajiin ja samalla yhdistys saa muilta ayrshiremailta arvokasta tukea toiminnalleen. Ayrshirekasvattajien ensimmäinen kesätapaaminen järjestetään Einolan tilalla Pentti ja Marja-Liisa Vuorisen luona. Paikalla on useita kymmeniä osallistujia. Ayrshiren vuosinäyttely järjestetään Hämeenlinnan Farmarissa ja yhdistys on paikan päällä oman standin kanssa.

Vuonna 2001 aletaan julkaista omaa Ayrshire-lehteä, josta nopeasti muotoutuu ajan hermolla pysyvä ja luettu lehti, joka kertoo ayrshirejalostukseen liittyvistä asioista karjanomistajalähtöisesti. Vuoden 2001 lopulla avautuvat yhdistyksen uudet kotisivut, joiden yhteyteen järjestetään piirustuskilpailu junnuille. Tästä voidaan katsoa junnutoiminnan alkaneen. Vuosien myötä junnutoiminta kehittyy ja tulee monipuolisemmaksi. Vuoden 2009 alusta lähtien käynnistyy AF-Future –nuoriso-ohjelma, jonka puitteissa junnutoiminta tapahtuu entistä ohjatummin yhdistyksen junnutiimin vastatessa toiminnan sisällöstä.

Toiminta vakiintuu ja hallitus käy palavereissa Seuraavina vuosina kevät- ja syyskokoukset sekä talvi- ja kesätapaamiset vakiintuvat ja keräävät aina paljon osallistujia. Ne ovat tilaisuuksia, joissa samanhenkiset karjaihmiset voivat tavata toisiaan ayrshiren parissa. Yhdistyksen jäsenmäärä kasvaa jatkuvasti ja lehtitilaajia tulee lisää. Kesällä 2002 järjestetään

ensimmäinen oma Ayrshiren vuosinäyttely Oripään Okra-näyttelyn yhteydessä. Tuomari saapuu Ruotsista. Samaan aikaan valtakunnallinen lypsykarjanäyttely halutaan nimetä kaikkien rotujen vuosinäyttelyksi, mutta Ayrshirekasvattajat pitää pintansa ja rodun vuosinäyttelystatuksen saa Okra. Yhdistyksen toiminnan alusta alkaen yhtenä tärkeimmistä tavoitteista on ollut ayrshirerodun rakenteen parantaminen kestävyyden lisäämiseksi ja hallitus on aiheen tiimoilta useasti yhteydessä Fabaan ja keinosiemennysosuuskuntien toimitusjohtajiin. Syyskuussa 2002 päästään keskustelemaan asioista kasvokkain Tikkurilaan ja paikalla on Ayrshirekasvattajien hallitus sekä 5 henkeä Fabasta. Ayrshirekasvattajat tuovat esille omia näkemyksiään: ”Yhdistys on huolestunut ayrshiren rakenteesta ja kestävyydestä. Koska eläimillä ei enää ole teurasarvoa, tulisi lehmät saada kestämään karjoissa pidempään. Ayrshiren rakenneongelmien vuoksi holstein lisää koko ajan osuuttaan. Todetaan, että todellinen rotujen välinen kilpailu tapahtuu naAyrshire-lehti 1/2020


IAS 2008 näyttelyn Junior Champion Joukolan Vaavikki om. Laura ja Jouko Laiholahti, Reserve Champion Rannan HM Nelly, om. Mirja ja Aaro Koljonen, Honorable Mention Hökön Modem Lyly om. Pirjo Nousiainen. Keskellä tuomari David Mayo. Kuva Heini Peura

vetoissa; jos holsteinit pärjäävät paremmin, ayrshire häviää. Ehkä noin 10 % karjanomistajista on kiinnostunut jalostuksesta, loput ratkaisevat rodun valinnan navetassa. Yhdistys on kiinnostunut vain rodun menestymisestä. Tavoitteena on myös saada hintahaitaria eläinkauppaan. Hyvistä eläimistä tulee saada parempi hinta, jolloin tuetaan niitä kasvattajia, jotka panostavat jalostukseen. Kansainväliset yhteydet lisäävät karjanomistajien valistuneisuutta. Myös junnutoiminta on tärkeää, sillä maidontuottajaksi on kasvettava. Lehmien fenotyyppinen arvostelu (luokitus) lisäisi tietoa lehmistä. Yhdistyksen mielestä on löydettävä yhteinen linja rodusta: ei punaista holsteinia, ei brown swissiä.” Palaverin yhteenvedossa toimitusjohtaja Syväjärvi toteaa, että keskustelu oli hedelmällistä ja avointa ja nyt selvisi mm. se, että Ayrshirekasvattajat ei vastusta pohjoismaista yhteistyötä, mistä kentällä oli liikkunut huhuja. Jalostustavoitteista ja utarerakenteen kehittämisestä oltiin yhtä mieltä, samoin siitä, että punaista holsteinia ei hyväksytä. Joistain periaatteista jouAyrshire-lehti 1/2020

duttaneen kuitenkin joustamaan pohjoismaisen yhteistyön nimissä. Vaikka hallitus tiedottaa karjanomistajien näkemyksistä päättäjille, eivät ayrshirerodun rakenteen kehittämiseen tähtäävät toimet kuitenkaan tunnu etenevän valtakunnan tasolla, joten keväällä 2003 Ayrshirekasvattajien hallitus kutsuu k e i n o s i e m e n nys o s u u s kuntien toimitusjohtajat yhteiseen neuvonpitoon Viikkiin. Kasvattajat haluavat, että panostusta rodun kestävyyteen rakenneominaisuuksia parantamalla on lisättävä selkeästi. Hallitus on aikaisemmin todennut, että tuon ajan sonnimateriaalilla ei ole saavutettavissa parannusta toivotuissa ominaisuuksissa eikä suomalaisen ayrshiren tuotoskapasiteettia pystytä hyödyntämään rakenteellisten heikkouksien vuoksi. Keinosiemennysosuuskunnille esitetään, että ne ottaisivat pohjoisamerikkalaiset sonnit jokaisen osuuskunnan käyttölistalle. Myös spermaannosten tuontimäärien tulee olla riittävän suuret, että konsulenttien tekemä jalostussuunnittelu voidaan toteuttaa käytännössä, siemenannoksia tulee

olla kaikilla seminologeilla. Keskustellaan ayrshiresta meillä ja maailmalla ja kuullaan keinosiemennyksen puheenvuorot mm. sonnipoikien valinnasta. Viikin tilaisuuden jälkeen keskusteluyhteys keinosiemennysjohdon kanssa säilyy ja uuteen palaveriin kokoonnutaan myöhemmin Tampereella hotelli Rosendahlissa. Listalla ovat pitkälti samat asiat kuin edelliselläkin kerralla. Neuvottelut eivät näytä johtavan käytännön toimiin. Keväällä 2003 yhdistyksen kotisivuille avataan keskustelupalsta, Ayrshire Foorumi. Se saa valtaisan suosion, sillä vastaavaa karjanomistajien yhteistä keskustelupaikkaa ei ole ollut ja Foorumille aktiivisesti kirjoittavien määrä alkaa kasvaa tasaiseen tahtiin. Lähes kaikki karjataloussektorilla toimivat tuntuvat vähintäänkin lukevan Foorumia. Pian valtakunnassa ei mikään asia pysy karjanomistajilta pimennossa, Foorumi pitää huolen siitä. Tämä ei ole kaikkien mielestä pelkästään hyvä asia ja Ayrshirekasvattajien hallitus saakin säännöllisesti kuulla kritiikkiä Foorumin kirjoituksista, sillä niitä pidetään

yhdistyksen mielipiteinä, vaikka monet kirjoituksista tehdään nimimerkin takaa. Myöhemmin Foorumia muutetaan niin, että vain omalla nimellä kirjoittavat pääsevät kirjoittamaan sinne ja tilanne rauhoittuu jonkin verran. Vuonna 2010 Ayrshire Foorumi on edelleen karjaväen tehokkain tiedonvälityspaikka.

Ayrshirekasvattajat pääsee Maailman Ayrshire Federaation jäseneksi Eräs tärkeä virstanpylväs yhdistyksen toiminnan ensimmäisellä vuosikymmenellä on yhdistyksen pääsy Maailman Ayrshire Federaation (World Ayrshire Federation, WAF) jäseneksi vuonna 2003. Federaation kautta yhteys muihin ayrshiremaihin lisääntyy. Päätetään hakea yhdessä Faban kanssa vuoden 2008 Ayrshirekongressia Suomeen. Vuoden 2004 kongressi järjestetään Uudessa-Seelannissa. Etukäteen on päätetty sekä Ayrshirekasvattajien että Faban hallituksissa esittää seuraavaksi Federaation presidentiksi Mirja Koljosta. Uuteen-Seelantiin lähtee usean suomalaisen joukko. Pian kuullaan uutisia toiselta puolelta maapalloa: seuraava kongressi on myönnetty Suomelle, mutta Federaation seuraavaksi presidentiksi on yllättäen valittu Cecilia Rydbeck eikä Mirja Koljonen, kuten etukäteen oli suomalaisten kesken sovittu esitettäväksi. Asiaa puidaan jälkeen päin erinäisissä palavereissa ja 59


IAS 2008 näyttelyn Grand Champion HH Tia Marie Sue ET om. Hannu Huitti ja Mikko Ranta sekä Silja Sundell, Reserve Grand Champion Kuortin Tilli om. Laura ja Jouko Laiholahti. Honorable Mention Majaniemen Unelma, om. Heli ja Antti Teiskonlahti. Kuva Heini Peura Faban edustaja antaa asiasta kirjallisen selvityksen, myös Federaation edellinen presidentti Gordon Glentworth lähettää oman näkemyksensä asiainkulusta. Presidentin valinnan käänteet eivät täysin aukottomasti selviä Ayrshirekasvattajien hallitukselle koskaan. Cecilia Rydbeck ei osallistu tehtäviensä hoitoon aktiivisesti ja jättää paikkansa kahden vuoden kuluttua vuonna 2006, jolloin Madisonissa pidettävässä Federaation kokouksessa valitaan eteläafrikkalainen Kevin Lang hoitamaan presidentin tehtäviä loppukaudeksi.

Vuoden 2008 kongressin valmistelu lähtee käyntiin hyvissä ajoin jo loppuvuonna 2004. Yhdessä Faban kanssa pidetään useita valmistelevia palavereita. Yhdistys haluaa oman kolmen päivän osuuden vastattavakseen ja tähän osuuteen tulee kuulumaan Ayrshire Show 2008. Neuvottelut eivät etene toivotulla tavalla. Faba haluaa

järjestää kevyemmän version kongressista eikä näyttelyä pidetä kovin oleellisena. Ayrshirekasvattajat taas näkevät asian juuri päinvastoin: kaukaa saapuvat vieraat ovat ensisijaisesti karjanomistajia, joita kiinnostavat ayrshire-eläimet, eivät niinkään teollisuusvierailut. Hyvin järjestetty näyttely on perinteisesti ollut kongressin kohokohta ja tämä halutaan myös Suomessa toteuttaa. Vaikeiden neuvottelujen ja monenlaisen kädenväännön jälkeen kongressi alkaa olla paketissa. Yhdistys sai oman kolmen päivän osuutensa ja myös rahoitusta siihen ulkopuoliselta taholta. Yhdistyksen historian suurimman voimainponnistuksen, kongressinäyttelyn, järjestelyt päästään lopultakin aloittamaan. Vuoden 2008 kesäkuussa pidetystä Seinäjoen Ayrshire Showsta tulee menestys ja ulkomaiset vieraat kiittelevät tapahtumaa jälkeenpäin vielä pitkään, sekä järjestelyjä että eläinten korkeata tasoa. Viimeistään nyt Suomen Ayrshirekasvattajien yhdistys tunnetaan jokaisessa ayrshiremaassa.

Näyttelyistä AF-Class –luokitukseen Yhdistyksen toinen oma vuosinäyttely, joka järjestetään vuoden 2004 Okrassa, on seurauksineen 60

käänteentekevä tapahtuma Ayrshirekasvattajien toiminnassa. Yhteistyössä HAKA-hankkeen vetäjän, Anita Hyvösen, kanssa oli päätetty kutsua Kanadasta Suomeen henkilö, joka olisi ammattitaitoinen tuomari ja hallitsisi myös luokituksen. Linda Ness Ayrshire Canadasta lähettää yhdistykselle tiedon, että hänellä olisi esittää tehtävään paras mahdollinen henkilö, Yves Charpentier, joka on toiminut värillisten rotujen ammattiluokittajana, mutta oli nyt tullut Ayrshire Canadan palvelukseen. Heinäkuussa Yves Charpentier saapuu Suomeen. Ensimmäiseksi hänet viedään Viikkiin tutustumaan tutkimusnavetan karjaan. On kolea ja sateinen ilma ja tuulee navakasti. Karja on laitumella, jonne Yves Charpentier johdatetaan. Toistuu sama kuin Bob Nessin ja Neil Kittlen kohdalla – vieras on sanaton. Matka kohti Okraa jatkuu ja kiertää Ylä-Savon kautta, missä Yves antaa luokitusdemonstraation ja tutustuu karjoihin, karjavierailut jatkuvat Etelä-Suomessa vielä Okran jälkeenkin. Yves kertoo myöhemmin ensimmäisen vierailun Suomessa olleen uskomaton kokemus, hän ei ollut koskaan tiennyt, että tämän näköisiä ayrshire-eläimiä on edes olemassa, saatikka että ne Ayrshire-lehti 1/2020


jossain maassa voisivat olla sonninemiä. ”But now I’m used”, hän toteaa. Yves Charpentierin tuomarointi Okrassa on vakuuttavaa ja karjanomistajat oppivat taas lisää eläinten rakenteen arvioimisesta seuratessaan ammattilaisen työskentelyä kehässä. Kiinnostus luokitustoimintaa kohtaan on suuri ja karjanomistajien toiveesta Yves luokittaa jo tällä käynnillään joidenkin tilojen eläimiä. Yvesin viimeisen vierailupäivän aikana saadaan muotoiltua kysymys, olisiko mahdollista saada hänet käymään Suomessa jatkossakin luokittamassa lehmiä kanadalaisen luokitustavan mukaan. Vastaus tulee empimättä ja on myönteinen ja kun vielä Ayrshire Canadakin näyttää vihreätä valoa, kääntyy uusi sivu suomalaisen ayrshiren kehittymisen tiellä. Yves saapuu Suomeen uudestaan jo saman vuoden lokakuussa ja nyt kierretään ympäri maata useilla tiloilla luokittamassa lehmiä. Uusi luokitus on saanut nimen AF-Class (Ayrshire Finland Classification). Luokituksesta tulee yhdistyksen merkittävin

jäsenpalvelu ja se osoittautuu tulevien vuosien aikana myös tehokkaimmaksi yksittäiseksi työkaluksi karjan rakenteen kehittämisessä, sillä näkyviä tuloksia alkaa karjoissa syntyä nopeasti. Yhdistys jatkaa Ayrshiren vuosinäyttelyiden järjestämistä vuosittain. Vuonna 2005 näyttely pidetään Tampereen Farmarissa, 2006 Seinäjoen Farmarissa, 2007 Kuopion Farmarissa, 2008 Seinäjoen kongressinäyttelyssä, 2009 Tyylikäsnäyttelyssä Haapajärvellä ja 2010 Mikkelin Farmarissa. Historian ensimmäinen Ayrshire Winter Show eli Ayrshiren Talvinäyttely järjestetään Seinäjoki Areenassa helmikuussa 2010. Tilaa Areenassa on ensimmäisellä kerralla niukalti eläimille, joten siksi se ei ole vuosinäyttely, mutta seuraavalla kerralla, helmikuussa 2011 Ayrshire Winter Show tulee olemaan myös rodun päänäyttely. Kaikkiin näyttelyihin kutsutaan tuomarit ulkomailta, koska näiden halutaan olevan riittävän ammattitaitoisia. Tuomarivieraiden myötä saadaan luotua arvokkaita kontakteja Suomen ja muiden ayr-

shiremaiden välille. Seinäjoen Farmari 2006 -näyttelyssä on ensimmäistä kertaa Sale of Stars –huippueläinten huutokauppa, joissa eläimet valmistelee esittelykuntoon kanadalainen ammattiklipperi. Tämän jälkeen vastaavia huutokauppoja järjestetään vuosittain. Huutokauppoihin otetaan vain korkeatasoisia eläimiä, joiden emillä on riittävä tuotos sekä vähintään AF-GP80 luokitus. Huutokaupoissa hintataso on tavanomaista selvästi parempi. Huutokauppojen pitämistä on tosin harjoiteltu jo muutamana vuotena ennen ensimmäistä Sale of Stars –huutokauppaa, ensimmäiset kerrat Alhaisten tilalla 2003 ja 2004 ja sen jälkeen Joukolan tilalla vuonna 2005.

Kymmenen toimintavuoden jälkeen Yhdistyksen kymmenen ensimmäisen toimintavuoden jälkeen voidaan todeta, että alun palava innostus ayrshirejalostukseen ei ole yhdistyksen toimintaan osallistuvilla alkuunkaan vähentynyt vaan ennemminkin lisääntynyt. Ayrshire

tunnetaan karjanomistajien taholla tänä päivänä rotuna, ei enää pelkkänä lehmänä. Jalostusrintamalle on saatu uusia toimijoita ja kilpailu markkinoilla on ollut rodulle pelkästään hyväksi. Samaan aikaan kun yhdistyksen jäsenmäärä on kasvanut nykyiseen noin 400 jäseneen ja toiminta kaikin tavoin laajentunut, on yhdistyksen painoarvo valtakunnan tasolla sekä kansainvälisesti kasvanut. Yhdistys on kuluneet kymmenen vuotta toiminut suomalaisen ayrshiren kehittämiseksi ja karjanomistajien äänen saamiseksi kuuluville ja vaikka kapuloita on pistetty rattaisiin säännöllisesti, ei se ole vähentänyt intohimoa ayrshiren puolesta toimimiseen. Ayrshirerodun menestyminen on ykkösasia ja tämä työ jatkuu samalla palolla tulevaisuudessakin. Upean rotumme kehittyminen sekä karjanomistajatuttavuudet Suomessa ja muualla maailmassa ovat palkinto onnistuneesta työstä. Laura Laiholahti

HUOMIO 100-TONNARIEN OMISTAJAT! Kestävät lehmät

Suomen Ayrshirekasvattajat ry lahjoittaa e kaikille jäsentensä ayrshiresatatonnareille niiden kuvasta maalatun posliinilautasen. Lautasen oman satatonnarisi kuvalla saat, kun lähetät lehmästäsi kuvan Salla Rautiolle, salla.rautio@gmail.com. Lisäksi yhdistys myöntää jäsenilleen sta. ansiomerkin jokaisesta ayrshiresatatonnarista. Kuvat Outi Immonen

Ayrshire-lehti 1/2020

61


Suunniteltu lehmien ja maidontuottajien tarpeisiin Lely Astronaut A5-lypsyrobotteja on toiminnassa useilla tiloilla ympäri Suomen. Lähde tutustumaan suuren suosion Suomessa ja maailmalla saavuttaneeseen A5-lypsyrobottiin käytännössä. Kysy lisää myyjiltämme. <KWH\VWLHGRWZZZQKNƬ

62

Ayrshire-lehti 1/2020


Ensimmäisessä vuosinäyttelyssä, Tyylikäs 2009 Haapajärvellä, oman vasikan kanssa. Tasankolan Angervo vasemmalta toisena. Kuva Saijan arkistosta

Vuonna 2010 pääsin tapaamaan ”The Lehmän”, Faucher Loto Opa EX96-6E, kotinavetassaan. Kuva Jani Kivilahti

Rakkaus ayrshireen ja tarina siitä mihin se kohdallani johtikaan En enää edes muista, kuinka päädyin kyseiselle foorumille tai mitä kautta sain tiedon Suomen Ayrshirekasvattajat ry -nimisestä yhdistyksestä. Sen muistan, että olin aivan innoissani ja hehkutin yhdistykseen liittymistäni silloiselle jalostusneuvojalleni. Vastaus oli tyly tuhahdus ja toteamus, että sehän on vain semmoinen näyttelykerho. Olin ihmeissäni. Innokkaasti kuitenkin jatkoin yhdistyksen toiminnan seuraamista ja selasin Ayrshire-lehtien sivut repaleisiksi, kunnes pitkän jahkailun jälkeen uskaltauduin ilmoittautumaan mukaan yhdistyksen talvitapaamiseen, joka järjestettiin helmikuussa 2007 Joensuussa. Hieman sellaisella ”orpo piru” -meiningillä ja sivuilleni vilkuillen saavuin paikalle, mutta saman tien minut tempaistiin porukkaan mukaan. Ja niin tiukasti tempaistiinkin, että täällä Ayrshire-lehti 1/2020

Trajanus, Apila, Eliteokse, Mansikki, Punikki ja moni muu. Tähän voisi heittää, että jonnet ei muista, vaan enpä meinannut muistaa enää itsekään. Näiden nimimerkkien kanssa käytiin monet mielenkiintoiset ja välillä kiivaatkin keskustelut Ayrshire Foorumilla silloin, kun some oli vielä vieras käsite. Silloin, kun olin itse nuori maatalousyrittäjä ja oman karjani kanssa vielä aivan alussa. Tuolta foorumilta sai uutta kipinää karjanjalostukseen, vinkkejä, neuvoja ja ihan vaan huumoriakin. Enpä silloin vielä arvannut, mihin kova palo ayrshiren parissa johtaakaan. olen edelleen. Siitä se lähti, yhdistyksen tapahtumissa käyminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Seinäjoella vuonna 2009 järjestetyssä vuosikokouksessa huomasinkin tulleeni valituksi yhdistyksen hallitukseen. Läpihuutojuttu se ei ollut, vaan äänet menivät ensin tasan ja lopulta arpa ratkaisi. Jos arvan tulos olisi ollut toinen, tätä juttua saattaisi kirjoittaa Änkön Sari.

Rodun näyteikkuna Kun yhdistyksen tapahtumat ja porukan yhteishenki olivat tempaisseet minut mukaansa, niin minäkin innostuin näyttelytoiminnasta – juuri siitä toiminnasta, josta yhdistys on joidenkin mielissä saanut ”vain näyttelykerhon” maineen. Osallistuin ensimmäistä kertaa rodun vuosinäyttelyyn Haapajärvellä Tyylikäs 2009 -näyttelyssä vasikkani, Tasankolan Angervon (Mi-

schief x K. Tumppi), kanssa. Muistan niin elävästi, kuinka seisoin kehässä ja esitin eläintäni parhaan taitoni mukaan ja tuomarin katse vain pyyhkäisi meidän ylitsemme edes pysähtymättä sen tarkemmin katsomaan. Tuomarina toimi Ken Rose, legendaarisen kanadalaisen Rosayren tilan isäntä ja pitkän linjan ayrshirekasvattaja. Minun Angervoni lopullinen sijoitus oli suuressa, 21 osallistujan luokassa lopulta 14. ja olin niin ylpeä siitä! Heti hallitusurani alkuun pääsin olemaan mukana todistamassa ja tekemässä ensimmäistä Ayrshire Winter Show’ta – uutta, hienoa rodun sisänäyttelyä. Näyttely on vuosien saatossa hioutunut todella hienoksi tapahtumaksi, johon on parhaimpina vuosina osallistunut satakunta ayrshireä ja lukuisia kansainvälisiä vieraita. Näyttely järjestet63


tiin tänä vuonna jo kymmenennen kerran ja jälleen se kokosi yhteen ison joukon rotunsa parhaita ayrshirejä ja rodun ympärillä toimivia aktiivisia karjankasvattajia. Mikä olisi rodulle parempi näyteikkuna kuin näyttelyt? Missä muualla suuri yleisö pääsisi näkemään samanlaisen määrän hienoja rodun edustajia? Ehkäpä juuri siksi he, jotka eivät tunne yhdistyksen muuta toimintaa, mieltävät meidät vain näyttelypuuhastelijoiksi. Toki mitään puuhastelua näyttelyn järjestäminen ei ole, vaan vaatii organisointia, budjetointia ja paljon, paljon innokkaita, auttavia käsipareja. Ilman aktiivisia talkoolaisia ja jäseniä ei järjestettäisi yhtään näyttelyä tai muutakaan tapahtumaa.

Ayrshire-lehti Pitelet nyt kädessäsi kautta aikojen 39. Ayrshirelehteä. Ihan ensimmäinen Ayrshire-lehti julkaistiin maaliskuussa vuonna 2001. Lehden päätoimittajana toimi tuolloin Mirja Koljonen ja hän kirjoitti pääkirjoituksessa näin ”Nyt valmistunut lehti on yhdistyksemme ensimmäinen ja samalla avaus keskustelulle. Tarvitsemme

juttuja, vinkkejä ja palautetta, jotta lehti voisi olla jokaiselle ayrshireaktiiville lukemisen arvoinen”. Tämä pätee edelleen. Vuosien mittaan lehteen on kirjoitettu juttuja niin päivänpolttavista jalostusaiheista kuin lehmäperheistä ja ihmisistä niiden ympärillä. Tuoreena hallituksen jäsenenä vuonna 2010 minut nimettiin lehtemme toimitussihteeriksi. Se oli melkoinen nimitys minulle, jolla ei ollut mitään kokemusta lehden teosta, enkä tuntenut vielä edes yhdistyksen käytäntöjä ja tapoja asian suhteen. Pienoisen epätoivon ja paniikin jälkeen käärin hihat ja aloin hommiin. Yrityksen ja erehdyksen kautta homma alkoi luistaa. Muistan edelleen niin elävästi minulle esitetyn kysymyksen ensimmäisen lehdentekoni tiimellyksessä: ”Oletko jo lähettänyt materiaalit Teijalle?” Mietin kuumeisesti, että kelle Teijalle, kunnes sain selville, että kyse oli lehtemme taittajasta Teija Seppälästä. Teijan kanssa tulimmekin vuosien mittaan tutuiksi lehden tiimoilta ja yhteistyö hioutui hienosti. En voi muuta kuin kiittää Teijaa

pitkästä pinnasta ja joustosta, joita on välillä tarvittu. Yhteistyömme lehden kanssa jatkui aina syksyyn 2018, eli 17 lehden ajan, kunnes ojensin hieman jo helpottuneena toimitussihteerin viestikapulan nykyiselle toimitussihteerille, Jaaran Hannalle. Nyt Hanna saa jatkaa lehden vääntämistä Teijan kanssa.

Yhteistyötä Yhdistyksellä on useita tärkeitä yhteistyökumppaneita niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. En ala nyt tässä jutussa pureutua yksityiskohtiin syvemmin, muuten tästä tulisi hyvin pitkä teksti. On ollut hienoa (kyllä käytän tätä sanaa, vaikka sille naureskeltiinkin sen jälkeen, kun minut oli valittu hallitukseen ja mainitsin kiitospuheessani, että on hienoa päästä mukaan yhdistyksen toimintaan) päästä näkemään, kokemaan ja tutustumaan niin moneen eri tahoon ja toimintamalliin. Tärkeimpinä yhteistyökumppaneina ovat olleet ja ovat edelleen karjakerhot, sonnifirmat, eri maiden rotujärjestöt, Maailman Ayrshirefederaatio ja kotoinen

Rakkaus ja kiinnostus rotuun on kuljettanut matkoille ympäri maailman. Vuonna 2016 pääsin tutustumaan Ljusfallin karjaan Ruotsissa. Kuva Saija Räikkönen

64

Faba. Faban kanssa on käyty yhdistyksen historian aikana vääntöä useammastakin asiasta välillä hyvinkin kärkkäästi. Monesti olemme tunteneet, että meitä ei ole kuunneltu tai otettu tosissaan. Siitä olen pahoillani, että yhdistyksellä ei edelleenkään ole virallista statusta maan karjanjalostussektorilla. Vaikka meiltä virallinen status puuttuukin, niin olen iloinen siitä, että meidät on nytkin kutsuttu mukaan mm. jalostusvaliokunnan kokouksiin, joissa meillä on mahdollista tuoda ajatuksiamme ja mielipiteitämme esille. Yhdistys on avannut niin minulle kuin koko jäsenistölle oven maailmalle. Yhdessä tehdyillä matkoilla on saatu tutustua mm. Ruotsin, Englannin ja Kanadan ayrshirekarjoihin ja ihmisiin, joiden kanssa on solmittu ystävyyssuhteita, vaihdettu ajatuksia sekä tehty alkiokauppaa ja vierailtu puolin ja toisin. En usko, että ilman yhdistystä olisin tullut lähteneeksi näin monelle karjamatkalle ympäri maailman kuin mitä nyt olen päässyt käymään.

Ayrshireporukalla on tullut järjestettyä monta hienoa tapahtumaa, viimeisimpänä Ayrshire Winter Show 2020. Kuva Saija Räikkönen

Ayrshire-lehti 1/2020


Puheenjohtajuus Kun minulta alettiin pari vuotta sitten kysellä, että lähtisinkö yhdistyksemme puheenjohtajaksi, tunsin suurta hämmennystä. Miksi minä? Mitä annettavaa minulla on yhdistykselle? Yhdistysurani aikana olen saanut olla kolmen eri puheenjohtajan johtamassa hallituksessa, kaikilla heillä on ollut erilainen tapa johtaa ja kaikki he ovat olleet erilaisia persoonia. Yhdistyksen pitkäaikaisin puheenjohtaja on ollut Mirja Koljonen, näin myös minun hallitusaikanani. Mirja on ollut uskomaton visionääri ja tehnyt yhdistyksen eteen valtavasti työtä. Arvostan hänen ayrshirelle antamaansa panosta todella korkealle. Mirja johti joukkoja edestä. Kotilan Minna, (nykyään taas Laakson Minna) oli uudistusmielisempi puheenjohtaja ja Ellu, Kumpulan Eliisa, taas kansanomainen johtaja. Kaikki nämä naiset ovat antaneet arvokkaan panoksen yhdistyksen toiminnalle ja ayrshirerodulle Suomessa. Miettiessäni sitä, että suostunko ehdolle puheenjohtajaksi, pyörittelin paljon asioita mielessäni. Ensin

olin jyrkästi sitä mieltä, että ei. En tuntenut, että minulla olisi mitään annettavaa yhdistykselle puheenjohtajana. Tilanne oli kuitenkin se, että yhdistys tarvitsi puheenjohtajan. Yhdistyksen historian aikana suomalainen maatalous on kokenut suuren murroksen, mikä näkyy myös yhdistyksemme jäsenmäärässä. Paljon pieniä ja vähän suurempiakin tiloja on lopettanut ja varsinkin pienempien tilojen myötä myös ayrshirekarjat ovat vähentyneet. Maidon hinta on laskenut, kustannukset ovat nousseet, tilalliset miettivät tarkemmin mihin rahansa ja vähän vapaa-aikansa käyttävät. Kaikki tämä näkyy suoraan toiminnassamme ja tapahtumiin osallistuvien jäsenten määrässä. Yhdistyksen toiminta oli päässyt jämähtämään ja toivoin, että pystyisin vaikuttamaan tähän asiaan puheenjohtajana positiivisesti. Niinpä tulin valituksi Eliisan jälkeen Suomen Ayrshirekasvattajien puheenjohtajaksi ja olen toimittanut sitä virkaa nyt reilun vuoden. Mielestäni olemme saaneet motivoituneen ja tarmokkaan hallituksen,

jolla on hyvä yhteishenki ja se näkyi myös tämän talven Talvinäyttelyssä. Jo viime vuonna saimme järjestettyä tapahtumia ja aktivoitua väkeä liikkeelle ja toivoin saman jatkuvan myös tänä vuonna, mutta taisi korona pistää suunnitelmat uusiksi. Tällä hetkellä ei kukaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan, mutta toivon, että yhdistys jatkaa toimintaansa edelleen ja keksii tapaamisten ja perinteisten näyttelyiden sijaan muuta toimintaa, joka saa pidettyä jäsenistön aktiivisena ja mukana toiminnassa tämän uuden tilanteen yli.

Ajatuksia tulevasta, mietteitä menneestä Toimin nyt toista vuotta yhdistyksen puheenjohtajana ja yhdettätoista vuotta hallituksen jäsenenä. Kuten jo viime syksynä vuosikokouksessa kerroin, niin aion jättää puheenjohtajan tehtävän ja hallituspaikan tämän vuoden jälkeen. Näen, että minun on nyt aika siirtyä syrjään. Nämä hallitusvuodet ovat antaneet minulle valtavasti. Olen saanut uusia ystäviä Suomesta ja ulkomailta, nähnyt upeita ayrshirejä sekä oppinut val-

tavasti näkemällä erilaisia tapoja ja olosuhteita, joissa työskennellä. Olen oppinut tapahtumajärjestäjäksi, toimittajaksi, neuvottelijaksi ja kriisinhallitsijaksi. Olen saanut ihan uuden perheen, ayrshireperheen. Yhdistyksen toimintaympäristö on muuttunut vuosien myötä valtavasti, samoin toimintatavat. Nyrkkiä pöytään takomalla ei saavuteta mitään, mutta neuvottelemalla ja yhteistyöllä kyllä. Luotettavat yhteistyökumppanit ovat kultaakin arvokkaampia. Ayrshiren määrä karjoissa on vähentynyt ja holstein on mennyt jo himpun ohi. Uskon kuitenkin, että ayrshire säilyttää asemiaan suomalaisissa navetoissa. Se kuuluu sinne, se sopeutuu uusiin olosuhteisiin, se on sitkeä, eikä taivu. Toivotan koko jäsenistölle hienoa yhdistyksen 20-vuotisjuhlavuotta! Toivottavasti pääsemme juhlistamaan sitä loppuvuodesta. Saija Räikkönen

Vuoden 2010 hallitus ensimmäisen Ayrshire Winter Show:n jälkeen. Kuvassa vasemmalta Laura Laiholahti, Saija Räikkönen, Olavi Ahonkivi, Anu Ahlholm, Eliisa Kumpula, Seija Viitanen, Vilma Pohjola, Mirja Koljonen ja KImmo Kuorikoski. Kuva Jari Ahlholm

Ayrshire-lehti 1/2020

65


Terveyttä, kestävyyttä ja lypsettävyyttä â&#x20AC;&#x201C; kaikki samassa paketissa Ayrshire-valikoimamme on paitsi Suomen laajin, myĂśs monipuolinen ja laadukas. Tutustu valikoimaan: WEBSHOPFABAĂ&#x161;

Pouta (VR Filur)

Siististi sähkÜllä Asennus ja urakointi: SähkÜasennus Jouko Kujala Oy Koski TL, Tyyneläntie 11 Puhelin: 0400 730 956

ZZZHOĂ&#x20AC;QĂ&#x20AC; 66

Ayrshire-lehti 1/2020


Ayrshire-lehti 1/2020

67


YHDISTYKSEN VUOSIKOKOUS 2020 Yhdistyksen vuosikokous ja 20-vuotisjuhlat Ikaalisissa 2.-3.12. Ikaalisten kylpylässä. Tilavierailukohteet ovat Taivalmäen Ayrshire ja Änkön tila. 2.12. päivällä ovat ohjelmassa tilavierailut ja illalla yhdistyksen 20-vuotisjuhlat. 3.12. vuosikokous. Tarkempi ohjelma ilmoitetaan myöhemmin. Lisätiedot: Saija Räikkönen 040 731 4232 ja Juha Rinkinen 040 517 6465. Kuva Saija Räikkönen

AYRSHIREKASVATTAJIEN HALLITUKSEN YHTEYSTIEDOT: Osoite

Sähköposti

Puhelin

Saija Räikkönen, puheenjohtaja

Sahilantie 4, 35820 Mänttä Hämeentie 4743 C, 21560 Ollila Linnanperäntie 161, 34450 Jäminkipohja Kainastontie 248, 61840 Norinkylä Rautavaarantie 2236, 73250 Korpijärvi Kiekintie 81, 89800 Suomussalmi kk Kurisjärventie 761, 37800 Akaa Nevakuja 115, 64720 Perälä Kyrönlahdentie 923, 39340 Karhe

paivolafarm@gmail.com

040 731 4232

laura.laiholahti@gmail.com

044 552 4493

juha.rinkinen@moisio.eu

040 517 6465

sabine.holma@gmail.com

044 290 0976

outi.immonen@hotmail.com

050 535 0400

hanna.jaara@gmail.com

050 356 2098

salla.rautio@gmail.com

050 525 6109

jyri.tanner@gmail.com

040 591 3033

heli.teiskonlahti@gmail.com

040 593 8738

Laura Laiholahti, sihteeri Juha Rinkinen, varapuheenjohtaja Sabine Holma Outi Immonen Hanna Jaara Salla Rautio Jyri Tanner Heli Teiskonlahti

Kuva Hanna Jaara

Nimi, tehtävä

Taloudenhoitaja, jäsenrekisteri, kotisivujen päivitys, kasvattajanimirekisteri, verkkokaupan ylläpito: Veli Ikkeläjärvi, Alakuja 6, 61800 Kauhajoki, veli.ikkelajarvi@gmail.com, 040 732 0502

68

Ayrshire-lehti 1/2020

Ayrshire-lehti 1/2020  

Ayrshire-lehti 1/2020  

Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded