Ayrshire-lehti 1/2006

Page 1

1/2006

Ayrshire-lehti

1


Ayrshire-lehti

1/2006

SUOMALAINEN AYRSHIRE “Jalostustyö perustuu taipumuksiltaan keskimääräistä parempien yksilöiden käyttöön seuraavien sukupolvien vanhempina. Erityisesti sonnien valinnan onnistuminen ja käytön tehokkuus ratkaisee jalostustyön tuloksen...” Kauko Holma, Keinosiemennys keskeisenä tekijänä ayrshirejalostuksessamme, Suomen ayrshirejalostuksen historia 1951 - 1981

Ylhäällä: Rana (P. Orkko) Keskellä: Hyötylän Piuha 41713 Alhaalla: Suski (N. Ooppium)

Keinosiemennysosuuskunnat

2


1/2006

Ayrshire-lehti

Pääkirjoitus

Kilpailukykyä Jalostusmaailmassa käydään nyt mielenkiintoista keskustelua. Risteytys on suurissa maidontuotantomaissa edennyt siihen mittaan, että kyse ei voi olla muotioikusta. Perusteita kuulee vaikkapa 830 lehmän omistajalta David Aptilta Wisconsinista, joka toteaa, ettei vaihtoehtoja ole. Lehmät seisovat nykyaikaisessa navetassa ympäri vuoden betonilla, koko ajan jalat märkinä. Ne elävät suurissa ryhmissä ja myös hoidetaan suurissa ryhmissä, ei yksilöllisesti. Aiemmin hänelläkin osa hiehoista liikeni aina myyntiin ja huonotuottoiset ensikot oli vara karsia. Nyt jokainen syntynyt lehmävasikka tarvitaan uudistukseen. Tuotoksen takia ei enää tarvitse karsia, siinä jalostus on onnistunut. Mutta David syyttää keinosiemennysjalostusta yksipuolisesta eläinvalinnasta: liian vähän huomiota on kiinnitetty kestävyyteen, terveyteen ja mikä tärkeintä eläinten järkevään kokoon ja todelliseen tehokkuuteen, eli syötyyn rehumäärään suhteessa tuotokseen. Sikäläiset holsteinit ovat hänen mukaansa valtavan kokoisia. David Apt ei halua huipputuotoksia, koska kokemuksesta tietää, että nämä superlypsäjät väistämättä törmäävät ympäristönsä kanssa ja sairastuvat. Seurauksena on lisää työtä, eläinlääkintäkuluja ja raastavaa mielipahaa omistajalle, joka lopulta joutuu laittamaan ne ennen aikojaan teuraaksi. Hän haluaa nykyistä pienempiä ja vahvempia lehmiä, jotka kestävät useamman lypsykauden ja mahdollistavat taas todellisen ja vapaaehtoisen karsinnan toivottujen ominaisuuksien perusteella. Mutta amerikkalaisen holsteinin kaikkia ominaisuuksia, kuten kokoa, ei voi enää valita. Pienet geenit ovat kadonneet. Tämä todettiin kokeessa, jossa vähän pienemmät ja toisaalta suuret eläimet valittiin karjan uudistukseen. Koe jatkui useita lehmäsukupolvia, mutta kokoero suurten ja toisaalta pienempien lehmien välillä ei kasvanut, sillä hajontaa koon suhteen ei enää ollut. Saadakseen haluamiaan ominaisuuksia, David Apt

risteyttää nyt karjaansa, silläkin uhalla että menettää tuotosta kuten risteytystutkimukset osoittavat, ja siitäkin huolimatta, että haluaisi ennemmin pitää puhdasrotuisen karjan. Suomalaisessa maidontuotannossa ollaan samalla tiellä. Meilläkin lehmät ovat kohta suurimman osan aikaa betonilla sorkat kosteina ja ympäristö tuntuu törmäävän lehmän kanssa vähän väliä. Mittakaava on toinen, mutta olosuhteissa ei muuten ole huomattavaa eroa ainakaan meikäläisten navetoiden eduksi. Navetan suunnittelu on kilpajuoksua lehmän mukavuuden ja toisaalta kustannusten kanssa. Ja iso osa tuotospotentiaalia jää sittenkin saamatta, koska lehmä poistaa itse itsensä liian pian. Kun lehmien kokonaissairastuvuus on Suomessa keskimäärin 70%, on Mansikki kuin pelaajana tietokonepelissä, jossa örkkejä ilmaantuu kiihtyvällä tahdilla kuvaruudulle. Ja lopulta Mansikin elämät, tai se yksi, käy vähiin. Vaikka kaikki siitä puhuvat, ei lehmien kestävyys näytä parantuneen, sillä tuhat päivää tuotannossa, mustilla sata vähemmän, tuntuu olevan maaginen luku. Kuitenkin terveys ja kestävyys antaisi meille kilpailukykyä, jota jo nyt tarvitaan, kun uudet EU-maat vauhdilla investoivat mittavaan maidontuotantoon ja puolalaiset halpajuustot ovat kaupan tiskillä. Ihan vielä ei Suomessa tarvita karjanhoidossa sitä määrää kemikaaleja, rokotuksia ja lääkkeitä kuin vähän suuremmissa maissa ja tästä etumatkasta kannattaa pitää kiinni. Ayrshirepopulaatiossa, koko maailma mukaan lukien, on koon suhteen vaihtelua vähän liikaakin, joten eläinainesta voi valita risteyttämättä. Lypsylehmä on parhaimmillaan yhdistelmä voimaa ja keveyttä. Turha elopaino rasittaa ja kuluttaa energiaa, mutta korkeutta ja raamia tarvitaan, jotta tuotosta syntyisi ja lehmä olisi helppohoitoinen ja toimiva. Tämä yhtälö voidaan ayrshirellä saada toimimaan niin, että myös tulevaisuudessa rodun kilpailukyky on totta eikä pelkkiä juhlapuheita. Rodun terveys niin utareen kuin syntyvien vasikoiden osalta on kiistaton. Ayrshirekarjan omistaja ei korjaa yli kymmenesosaa ensikoiden synnyttämistä vasikoista kuolleina, kuten Ruotsin holstein-friisiläisellä näyttää nyt jo tapahtuvan. Mutta myös hoitajalla on väliä. Todelliset maidontuotannon tekijät ovat ennen kaikkea lehmistä - eivät vain tietokoneista, sähköstä tai traktoreista - kiinnostuneita ihmisiä, joko nuoria tai kokeneempia, kuten tässä lehdessä edempänä esitellään. Karjaonnea voi toivoa, mutta lehmäosaaminen ja hyvä eläinaines ratkaisee sittenkin loppupeleissä. Mirja Koljonen

3


Ayrshire-lehti

1/2006

Sisällysluettelo • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Kuva: Mari Hämäläinen

• • • • • • •

4

• • •

Pääkirjoitus – Kilpailukykyä – Mirja Koljonen .................................. Sisällysluettelo ................................................................................ Vuoden 2005 Ayrshireaktiivi – Salla Rautio ...................................... Salla Rautio – The Ayrshire Active of the year 2005............................ Merja Kallio ja hänen kuusi satatonnariaan – Päivi Eronen .................... Merja Kallio has six Ayrshire cows with over 100 000 lifetime production ..................................................... Suuri Junnuhaastattelu – Sanna Savikko ............................................. Junnuleirillä Belgiassa – Maija Laurikainen .......................................... Suomen Ayrshirekasvattajat ry:n junnuvastaava esittelyssä: Sanna Savikko – Sanna Savikko ......................................... Syyskokous Orivedellä – Mirja Koljonen ............................................. Jalostuksen kivinen tie – Lea Järvisen esitelmän pohjalta kirjoittanut Jani Kivilahti ................................................................... Tilavierailut – Jani Kivilahti ................................................................ Martin tilalla Tornion Liakassa harjoitetaan aktiivista karjanjalostusta – Jukka Pekka Köngäs ................................................ Active Ayrshire breeding in Southern Lapland ..................................... AF Class – lokakuun 2005 luokituskierros Uusittu luokitusjärjestelmä myös Suomessa ........................................ Luokituspäivä Sauvossa .................................................................... Laatulehmien lista – All Stars ............................................................ Ayrshire Finland 2006 -valokuvakilpailu ............................................. Ayrshirekasvattajien jäsenkarjoissa syntyneet sonnit, joiden jalostusarvo vähintään +12, arvostelu 2006/02................................. Sukututkimuksen paluu jalostuksen apuvälineeksi – Han Hopmanin artikkeli Holstein International -lehdessä 10/2002 – käännös Sari Alhainen ...................................................................... Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä ....................... Havaintoja Ruotsin S.R.B. karjasta – Julkaistu Suomen Ayrshirekarja -lehden numerossa 6, v. 1928 ...................................... Kasvattajanimirekisteri ..................................................................... Toimintasuunnitelma vuodelle 2006 .................................................. Taisu, Sonja ja Reseda kirkkaimmat tähdet ASMO päivänä 2005 – Johanna Jokinen ........................................................................... Sonniemä esittelyssä: Tabos Sally AF VG-85 ...................................... Bulldam presentation: Tabor Sally AF VG-85 ..................................... Ayrshire keeps it’s share ................................................................... Talvitapaaminen Hyvinkäällä – Ayrshire pitää pintansa – Mirja Koljonen.. Tilan oma tuotekehitys kanattavuuden parantamiseksi – tiivistelmä Mikko Rannan esityksestä ................................................................. Talvitapaamisen karjakohteet: Huitin Holstein ja Toikkalandia ................ Uudet hallituksen jäsenet esittelyssä: Jani Kivilahti ja Kimmo Kuorikoski .. Ayrshiretilalla Uudessa-Seelannissa – Mari Hämäläinen ........................ Ayrshire Satatonnarit: Tammenpään Helix – Ann-Louise Wiklund .......... Ayrshire Satatonnarit: Eeva – Riikka Peltola ........................................ Ayrshire Satatonnarit: Halla – Silja Sundell ......................................... Näyttelyeläimen koulutus ja kehäesiintyminen Mitä tarkoittaa Junior handler ? – Miia Kaappola ................................. Kanadalaiset kehäkuviot ja ohjeita Showmanship-kilpailijoille – Yves Charpentierin demostraation pohjalta kirjoittanut Laura Laiholahti ......... Ayrshire-lehti onnittelee – Pulu 18 vuotta! – Pekka Suutari .................. Onko heinä välttämätöntä juottoikäisen vasikan ruokinnassa? – Mirja Koljonen ............................................................................. Tapahtumakalenteri 2006 ja Tarvikemyyntihinnasto

3 4 5 7 8 11 12 16 18 19 20 21 22 24 26 27 29 31 35 36 38 41 42 44 45 49 50 50 51 52 53 54 57 58 58 59 60

n:o 1 2006

Ayrshire-lehti n:o 1/2006 Kuudes vuosikerta Julkaisija: Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry Toimituskunta: Laura Laiholahti (päätoimittaja) Mirja Koljonen Olavi Ahonkivi Miia Ikonen (ilmoitukset) Sari Alhainen (toimitussihteeri) Ilmestymis- ja aineistopäivät 2006: N:o aineisto ilmestyy 1 25.2. 23.3. 2 30.8. 22.9. Ilmoitusmyynti: Yhteyshenkilö Miia Ikonen wwwkyyt@kyytselka.fi Puh. 050 546 6499 Taitto: SeT-Print Teija Seppälä Mäensivuntie 69 61800 KAUHAJOKI puh./fax: (06) 231 4334 e-mail: set-print@co.inet.fi Paino: I-print Oy, Seinäjoki Kannen kuva: Vuoden ayrshireaktiivi Salla Rautio hiehonsa Alhaisten Soilikin kanssa. Alhaisten Soilikki Isä: Roi Galant Emä: Alhaisten Orvokki Ei: Lagace Billy Kasvattaja: Sari Alhainen Omistaja: Salla Rautio Kuva: Tiina Tahvonen

65 69 69

Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry


1/2006

Ayrshire-lehti

Vuoden 2005 Ayrshireaktiivi: SALLA RAUTIO Salla on kotoisin paritalosta Nurmijärveltä. Vaikka kotona ei ollut karjaa, kuului lomilla vietetty aika sukulaisten maatiloilla hänen lapsuuteensa. ”Isä on syntynyt ja kasvanut maalla, ja kolmella tädillä ja yhdellä sedällä oli lehmiä, kun olin pieni. Olen tainnut saada lehmäinnostuksen verenperintönä”, Salla kertoo. Hän autteli lehmien hoidossa jo ennen kouluikää, ja sanoo olleensa sitä iloisempi, mitä kauempaa karjan sai hakea lypsylle. Eniten karjanhoidon saloja Salla oppi serkultaan, ja sieltä hän myös osti ensimmäisen ikioman hiehonsa. Salla opiskeli agrologiksi Mustialassa. Hän mietti pitkään yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä, ja päätyi käytännönläheisempään vaihtoehtoon. Mustialan hän valitsi paitsi paikan maineikkaan historian, myös navetan sijainnin takia: Asuntolasta oli helppo käydä hoitamassa lehmiä viikoittain, vaikka varsinainen opinto-ohjelma olisi edellyttänyt vain 11 navettavuoroa. Allekirjoittanut tapasi nuoren agrologiopiskelijan ensimmäistä kertaa Pirkkulan karjan lopetushuutokaupassa. Salla tuli reippaasti esittäytymään, ja pyysi saada kulkea kanssani kun tutkailin myytäviä leh-

Suomen Ayrshirekasvattajat ry on valinnut Vuoden 2005 Ayrshireaktiiviksi Salla Raution. Salla on 24-vuotias agrologi, jonka positiivinen olemus, aloitekyky ja ahkeruus ovat kiinnittäneet huomiota eri tapahtumissa. Oli kyseessä tilavierailu, näyttelyt tai kokous, tuntuu että taustatiimistä löytyy aina yhtä ahkera ja luotettava Salla. On ilo nähdä, miten alaa voi harrastaa ilman, että on maatilalta kotoisin. Sallan tapauksessa harrastuksesta näyttää kehittyvän myös ammatti. miä, ja keskustella eläinten hyvistä ja huonoista puolista. Reippaan opiskelijatytön terävät huomiot ja aito kiinnostus lehmiin jäivät silloin mieleeni. Sama tarttuva innostus on edelleen Sallalle ominaista.

tuotanto. ”Halusin sieltä itselleni jotain ihan konkreettistakin lukemattomien oppien lisäksi”, Salla kertoo. Hän päätti ostaa Pirpanahiehon, joka oli viimeinen tilalla syntynyt lehmävasikka. Joulukuun pakkasilla hieho

Salla lypsämässä Rasilan tilalla Lammilla. (Kuva: Pasi Viitanen)

Omia lehmiä Sallan oma karja sai alkunsa, kun hänen serkkunsa tilalla lopetettiin maidon-

muutti trailerissa pitkän matkan Pihtiputaalta Nurmijär velle Toikan tilalle. Pirpana ei kunnolla sopeu-

tunut pihattoon, mutta teki onneksi lehmävasikan. Tällä hetkellä Toikan karjassa asuvat Pirpanan tytär SaRan Serena sekä Serenan tytär SaRan Unadora. ”Serenan kanssa olen viettänyt paljon aikaa ihan muuten vain. Nyt talvella pidin sitä irti ulkona ja se seurasi minua joka paikkaan”, Salla kertoo suhteestaan omiin lehmiinsä. Seuraava hankinta oli Alhaisten huutokaupasta ostettu Alhaisten Soilikki, joka asuu nyt Jouni Paakkosen ja Päivi Erosen hoivissa Somerolla ja on aloittanut lypsyuransa lupaavasti. Soilikin Salla lunasti lopulta ikiomakseen ”orjatyöllä”. Soilikilla on tytär SaRan Ulpukka. Ulpukan synnyttyä Päivi huomautti, että ennen kuin vasikan voi ilmoittaa rekisteriin, Sallan pitäisi keksiä kasvattajanimi. Salla otti mielikuvituksen avuksi, kun ei voinut käyttää tilannimeä, ja niin Sallan kasvatit saivat nimeensä SaRan etuliitteen. Viime syksynä Salla osti Ydinkarjan huutokaupasta Pälviksen, joka asuu nyt Viitasilla Lammilla. Pälviksen hankinnasta Salla kertoo, ettei aikonut ostaa sinä vuonna yhtään eläintä, mutta Pälvis oli hänen ehdoton suosikkinsa, kun hän oli vähän aikaa töissä Ydinkarjassa, ja sen saamisesta omaksi tuli

5


Ayrshire-lehti

pakkomielle. ”Taidan olla aika hyvä tässä hajasijoittamisessa”, Salla nauraa. ”Pitäisi miettiä, miten omat eläimet saisi joskus tulevaisuudessa saamaan paikkaan”, hän pohtii kysyessäni karjanpidon tulevaisuuden suunnitelmia.

1/2006

jonka puitteissa hän voisi edelleen käydä eri puolilla Suomea olevilla tiloilla tekemässä karjanhoitoon ja -esittelyyn liittyviä töitä. Tilan tarpeiden mukaan Salla on toiminut lomittajana, valmistellut eläimiä tilaesittelyihin ja näyttelyihin, sekä jäänyt Aktiivinen päivystämään tilalle eläinten poikimisia toimija tai siemennyksiä tilan Ayrshirekasvattaväen ollessa matkoiljien toimintaan Salla la. päätyi mukaan nähYrittäjänä hän pystyään Ayrshire-lehtiä. tyisi monipuoliseen Hän tilasi ensin lehja itsenäiseen työhön den, ja liittyi myöhemkarjanomistajien pamin jäseneksi. ”Nyt rissa, mihin ei aina yritän päästä kaikkiin ole mahdollisuutta mahdollisiin tapahtukunnallisena lomittamiinkin mukaan”, Salla jana. ” Saa nähdä, mikertoo. Kysymykseen hin päädyn…”, Salla yhdistyksen plussista miettii. ja kehittämistarpeista Kysyessäni harrasSalla vastaa: ”Yhdistuksista Salla naurestykseen pitäisi saada enemmän jäseniä. Itse Salla esittämässä Lea Kalliolan omistamaa Kenwood-lehmää Tampereella kesällä 2005. kelee, että raja töiden ja harrastusten väliltoiminta on kehittynyt (Kuva: Sakari Äijö) lä on vähän häilyvä, koko ajan ja uusia, mielenkiintoisia palveluja tä Salla vastaa: ”Uskon, että huomioida, mutta raken- kun tammikuussakin oli ym. on otettu käyttöön. ayrshire on rotuna menossa ne pitäisi saada kestämään kokonaista kolme päivää, Yhdistyksen ehdoton valtti parempaan päin, vaikka korkea tuotos. Plussaa on jolloin aktiivinen lehmäfriikovat asiasta innostuneet osuus Suomen lehmistä rodun terveys ja tietynlainen ki malttoi kokonaan pysyä ihmiset, joilla ayrshire on varmaan vähän pienenee. Eri sisukkuus, joka kyllä ajoit- pois navetasta. ”Osaan kyllä lähellä sydäntä. Jos jotain maiden yhteistyöllä voidaan tain ei ole pelkästään hyvä irroittautuakin lehmistä”, negatiivista täytyy sanoa, edistää rodun kehittymistä ominaisuus…Miinusta on Salla kertoo ja jatkaa: ”Tykniin ehkä ajoittainen fanaat- erityisesti rakenteen osalta, melkoinen hajonta eli löytyy kään käydä katsomassa eri tisuus, mutta toisaalta yhtä kunhan vain ei tuotaisi esim. jos jonkinnäköistä lehmää. artistien keikkoja. Pari on fanaattista on vastustuskin. tanskalaisia ”ayrshirejä”, Niistä pitäisi osata valita se niin paljon ylitse muiden, Ylilyönnit voivat olla esteenä joiden takana on vaikka mitä tyyppi, mihin suuntaan rotua että lähden keikalle vaikka yhteistyölle muiden tahojen muitakin rotuja taustalla. pyrittäisiin kehittämään”, kauemmaksikin…Tykkään myös mm. karaokesta.” Salkanssa. Esimerkiksi lähei- Mielestäni lypsyrodun lihan- Salla pohtii. Vuoden Ayrshire-aktiivin lan harvinaisen puhtaasta ja sempi yhteistyö ydinkarjan tuotanto-ominaisuuksiin ei kanssa voisi olla hyvinkin tarvitse keskittyä”. Eniten tulevaisuudensuunnitelmis- kauniista lauluäänestä ovat hedelmällistä.” kehittämistarpeita Salla nä- sa on erilaisia vaihtoehtoja. päässeet nauttimaan kaikki Kysymykseen ayrshire-ro- kee ayrshiren rakenteessa. Salla on pohtinut mahdolli- yhdistyksen illanviettoihin dun tulevaisuuden näkymis- ” Kyllähän tuotoskin täytyy suutta perustaa toiminimi, osallistuneet.

6


1/2006

Ayrshire-lehti

SALLA RAUTIO – THE AYRSHIRE ACTIVE OF THE YEAR 2005 Finnish Ayrshire Breeders society has selected 24- years old Salla Rautio as an Ayrshire Active of the Year 2005. Salla is well known among ayrshire breeders for her positive way of thinking, reliability and constancy. When ever there is an event considering Ayrshires – it can be a herd visit, a show or other happening - you can find Salla behind there, taking care and giving a hand to all that needs to get done. It is a great pleasure to see that one can go in for cows and showing without being born on a farm. It looks out that Salla will turn her hobby into a career in a future. Salla is born in a small town in Southern Finland. Her family never had a farm or cows, but Salla spent her summers at relatives on the countryside, and learned her skills for milking and taking care of cows from her aunts and uncle. After graduating from high school Salla studied agriculture and got her degree last fall. When Salla’s cousin sold her herd, Salla decided that she wants to have a cow of her own, and bought a heifer, which she located to a friends farm. After getting started, Salla has increased her own herd by buying an other heifer and a cow. Right now Salla owns three milking cows and

two heifer calves, all ayrshires. They are located in three different herds. When asking about future plans as a breeder, Salla laughes that first she maybe should think how to get all her cows on the same farm... Salla considers that the strength of Ayrshire Breeders Society is in it’s members and their enthusiasm for ayrshires. There is more and more activities available, and the society creates new important services to the members, like Canadian Classification program and Ayrshire Genetics Group, whose members help cattle owners to improve their herds by buying top class embryos, finding good heifers, and give advice to matings when needed.

Salla is often working as a relief milker. (Foto: Pasi Viitanen)

When asked about the challenges, Salla mentions that better co-operation among National breeding program and Ayrshire Society could be very fruitful, as well as teamwork with ASMO-herd. Salla thinks that ayrshire breed has a good future in Finland. It might decrease a little in numbers, but the quality of the animals is getting better. Co-operation between ayrshire countries is important in the future, but we should avoid using the bulls from miSalla is showing an old Ayrshire cow at National xed dual purpose breeds, Ayrshire Show 2005. (Foto: Sakari Äijö)

as RDM in Denmark. It’s no need to increase the meat production ability in ayrshire breed, Salla points out. She praises Finnish Ayrshire for its good health and vitality. More development is needed in conformation and type. There is too big variation of type at a moment, Salla reminds. When asked about her own future ambitions, Salla says that there are several possibilities. She is planning to create a business name, so she could work with farmers as she has done already. There is a great demand of reliable relief milkers, a need of extra hand in showing, getting animals trained and repaired, and even taking care of the house and pets when the owners are on a vacation. We’ll see what the future has for me, Salla answers with a smile.

7


Ayrshire-lehti

1/2006

Merja Kallio ja hänen kuusi satatonnariaan Sadusta kaikki alkoi Merja aloitti lehmänlypsäjän uransa jo kuusivuotiaana, lehmän nimi oli Satu. Karjakkokoulun jälkeen Merja toimi karjantarkkailijana, ollessaan vasta 17-vuotias. Ajokorttia ja autoa kun ei ollut, niin tilan väki kyyditsi nuoren karjantarkkailijan tilalta toiselle ja puhelimella kysyttiin neuvoa, jos ongelmia tuli. Muodollisen pätevyyden karjantarkkailijan töihin Merja hankki vasta käytännön töiden jälkeen. Siinä taisivatkin muut kurssilaiset oppia Merjalta enemmän kuin mitä Merja kurssilla. Seuraavaksi oli vuorossa seminologi-kurssi. Kurssin jälkeen Merja kiersi viitenä kesänä seminologina, omalle tilalle oli palkattu karjanhoitaja. Seminologin pätevyys osoittautui tuiki tarpeelliseksi vuona 2000 seminologien lakon aikana. Kymmenen vuoden tauon jälkeen Merja sai lakon ajaksi keinosiemennysosuuskunnalta oman pytyn. Siirtyminen pillereistä pistolettiin kävi päivän pikakurssilla, eli yhden päivän oli mukana toinen siementäjä. Lakon aikana Merja lypsi aamuin illoin omat lehmät ja kiersi siementämässä niin paljon kuin ehti, kertauskurssi oli tehokas. Lakon jälkeen Merja on siementänyt toimi8

Kuusi ayrshire-satatonnaria yhdeltä kasvattajalta on uskomaton saavutus, joka herättää paljon kysymyksiä siitä miten tähän tulokseen on päästy. Kurhilan tila tunnetaan myös lukuisista keinosiemennykselle myydyistä sonneistaan, joista menestyksekkäin on ollut satatonnari Kurhilan Jasmiinan poika Kurhilan Neuman ET.

luvalla omat lehmänsä. Merjalle lehmät ovat yksilöitä, joiden hyvinvointiin ja hoitoon halutaan panostaa. Aikoinaan jalkansa pahasti loukannut hieho on nyt kerran poikinut lehmä eikä kolme- ja puolijalkaisuus todellakaan näytä sen menoa haittaavan - ja tapaturma-

han ei geeneihin vaikuta. Ensikon AF-class luokitus on GP- 80, suomalaisessa luokituksessa oli tarjottu jalkavikaa. Navetassa märehtii myös ’tunne’ lehmä, jonka edellinen isäntä oli nelikymppisenä kuollut lypsyllä ja karja oli jouduttu laittamaan nopeasti myyn-

Kurhilan tila

lehmiä 24, nuorta karjaa 36 kpl 305 pv tuotos 10497 kg – r-% 3,8 – v-% 3,3 elossa olevien elinikäistuotos 34 679 kg poistettujen elinikäistuotos 25 868 kg keskipoikimakerta 3,6

Kurhilan hiehot talvilaitumella. (Kuva: Merja Kallio)

tiin. Kaksi kertaa poikinutta ummessa olevaa lehmää ei ollut kukaan huolinut, joten se sai kodin Merjalta. Lehmä on edelleen Merjalla seitsemän kertaa poikineena ja sillä on kaikki ainekset satatonnariksi. Erikoista ovat myös pitkät hännät, joita ei koskaan leikata. Lomittaja, joka oli sen kerran erehtynyt tekemään, ei tainnut saada kiitosta, kun lomalta palaaja joutui katselemaan kynittyjä häntiä.

Navetta ja lehmien hoito Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa, pitänee paikkansa myös lehmien kanssa. Merjan lehmät ovat ulkoilleet ympäri vuoden vuodesta 1994 alkaen. Lehmät poikivat joko ulos laitumelle tai yhdistetyssä tur vevarasto-olkisilppupoikimakarsinassa (mainio keksintö). Vasikat oppivat kulkemaan ulos ja sisään emiensä mukana ja kukapa lehmän lapselle parempi opettaja olisi kuin oma emo. Poikimattomat hiehot ovat ympäri vuoden ulkona. Sateen- ja tuulensuojaan ne pääsevät käytöstä pois jääneisiin laakasiiloihin. Nuoret hiehot Merja sulkee siilo-karsinaan, ennen kuin päästää lehmät ulos. Nuoriso oli todella hyvin koulutettua, sen pääsin itse havaitsemaan. Merjan


1/2006

Ayrshire-lehti

Susa, s.1986 isä: Metsä-mäkelän Kalmukki emä: Linta emänisä: Lenjuksen Agentti elinikäistuotos: 110 708 kg

Kurhilan Jasmiina, s.1995 isä: Raution Etykki emä: Elmiina-ET emänisä: Alatalon Parkki elinikäistuotos: 23.2.2006 113 865 kg

Kurhilan Hasseli, s.1993 isä: Ylätalon Ritari emä: Ässä emänisä: Reijulan Lonni elinikäistuotos: 23.2.2006 104 188 kg

Kurhilan Ärrä, s.1990 isä: Haraldsholm Nitro emä: Rilla emänisä: Isopuolin Alleri elinikäistuotos: 119 047 kg

huutaessa portilta ”Hei Pikku-Mölöt tulkaapa tänne!” niin sieltähän ne kipittivät kiireesti karsinaan syömään muruja. Ulkotarhassa on kaksi harjaa, joiden avulla armon lehmärouvat ja neidit voivat pitää kampauksensa kunnossa. ’Kampaajalle’ meno tuntuu olevan todella mieleistä, lehmiä ei todellakaan tarvinnut ajaa ulos. Toinen harjoista on ostettu lehmien palkintorahoilla. Merjan navetta on tehty toimivaksi ja eläimille mukavaksi. Lehmät ovat kiinni kytkettynä ’kanadalaisessa niskapuomissa’, joka on mittatilaustyönä tehty. Kut-

terinpuru kulkee varastosiilosta lehmien alle näppärällä itse suunnitellulla kiskoja pitkin kulkevalla kippaavalla vaunulla. Turvevarasto on todella mainio sairas- ja poikimakarsina. Navetan toimivuudesta huolimatta Merjan päivittäinen työmäärä on valtava.

Satatonnarit ja jalostus Kysyin Merjalta jalostustavoitteista ja siitä, ovatko ne muuttuneet vuosien varrella. Tavoite ei ole muuttunut: hyväjalkainen, hyväutareinen, syvärunkoinen ja toimiva lehmä on edelleen

Piltti, s. 1984 isä: Koivumäen Meilari emä: Nätti emänisä: Pärnäjärven Kännä elinikäistuotos: 102 987 kg kasvattajat: Elina ja Kalevi Lensu, Taipalsaari

Isaska, s. 1977 isä: Alhaisten Epa emä: Ero emänisä: Arolan Ömmer elinikäistuotos: 106 347 kg

tavoitteena. Suomalaisista sonneista Merja käyttää tällä hetkellä Gäddnäs Eskiliä, Kangassalon Kelliä, Tyrisevän Miquria ja Purolan Orkkoa, muut käytössä olevat sonnit ovat kanadalaisia ja amerikkalaisia. Merja on myynyt vuosien varrella noin 30 sonnia keinosiemennykselle. Viime aikoina keinosiemennykselle ei kuitenkaan ole sonnipoikia päästy myymään Kurhilan tilalta, koska isäsonnisuositukset sonninemille ovat Merjan mielestä käyneet niin mahdottomiksi, että lehmävasikan riskiä ei voi ottaa. Sen sijaan tilalta on

myyty runsaasti sonnipoikia tilasonneiksi. Merjan satatonnarit eivät todellakaan ole mitään yksittäisiä tähdenlentoja, vaan ensimmäistä satatonnaria Isaskaa lukuun ottamatta kaikista muista on Merjan navetassa sukua tallella. Toinen satatonnari Piltti lienee kaikkein menestyksekkäin, koska siitä polveutuu myös tilan viides satatonnari Jasmiina. Piltin Merja osti 4 kertaa poikineena sonninemänä. Siitä oli jo myyty yksi poika keinosiemennyskäyttöön. Merja myi vielä kaksi, jonka jälkeen kolmen sonnipojan kiintiö tuli täy9


Ayrshire-lehti

teen. Yksi pojista, S.Överi (Sormulan Nolla), pääsi myös valioluokkaan. Piltin ainokainen ’itse tehty’ tytär kuoli jättämättä jälkeläisiä. Piltti oli kuitenkin hyvä lehmä ja siitä huuhdottiin alkioita useita kertoja. . Sen lisäksi, että alkioita myytiin ympäri maata, niistä jäi myös lehmäsuku Merjan omaan navettaan. Elmiina ET (50tonnari) on Jasmiinan emä. Piltin toisesta Merjalle syntyneestä ET vasikasta (Loiste ET, 50-tonnari), on sukua myös kirjoittajan navetassa. Eipä arvattu viime kesänä Ayrshirekasvattajien huutokaupassa Kurhilan Silkkiä ostettaessa, että kauniin ja hyvätapaisen hiehon taustalla on myös todella vankka lehmäperhe.

10

1/2006

Kurhilan lehmät ja kanadalainen niskapuomiparsi. (Kuva: Merja Kallio)

Kolmannesta satatonnarista Susasta on Merjalla karjassaan yksi lehmä, josta toivotaan kovasti lehmävasikkaa, että suku säilyisi. Neljäs satatonnari Ärrä muistetaan upeana vanhana lehmänä Välkky-Karjatila 2003 näyttelystä. Ärrän satatonnariksi tulon kunni-

aksi järjestettiin myös hienot kesäjuhlat. Ärrän emä Rilla oli myös melkein 100-tonnari (3900 kg jäi vajaaksi). Ärrällä on Merjan navetassa yksi tytär ja tyttärentytär sekä tämän kaksi tytärtä. Viides ja kuudes satatonnari märehtivät elossa Merjan navetassa, upeita lehmiä molemmat. Sadantuhannen litran jälkeen liivit ovat ymmärrettävä varotoimi, vaikka eipä niitä sitten Merjan navetassa ollut kuin yhdet lisää noiden satatonnareiden lisäksi. Kun varovasti sanoin, että M-kirjaimella alkava lehmä on nykynavetassa harvinaisuus ja luokitellaan vanhaksi lehmäksi, Merja nauroi, että mikä vanha se vielä on - eikä Jasmiinan tytär Maituri (Pirkkulan Eepa) mitenkään ikälopulta vaikuttanutkaan. Jasmiinalla on viisi tytärtä kotinavetassa lypsyssä ja yksi karsinassa. Jasmiina on poikinut 9 kertaa ja siitä on huuhdeltu alkioita 6 kertaa. Alkioita on myyty ympäri Suomea. Jasmiinan pojalla Kurhilan Neuman ET:llä on kestävyysindeksi 110 eli se periyttää vahvan emälinjan kestäviä geenejä. Jasmiinan

alkiot ovat edelleen hyvin kysyttyjä ja sille on tehty jo uusi huuhteluohjelma. Huuhtelusonnia ei ole vielä varmuudella päätetty, mutta todennäköisesti se on kanadalaissonni Shady Walnut Conn. Kaikista Jasmiinan huuhteluista on saatu runsaasti alkioita. Alkiot ovat myös tiineyttäneet hyvin ja niistä on tullut paljon lehmävasikoita. Edellisestä huuhtelusta on syntynyt jo neljä lehmävasikkaa. Yhden kerran on Jasmiinan alkioille tehty sukupuolilajittelu ja tulos oli silloinkin tyttöjen voitto, kuusi kahdeksasta alkiosta määritettiin lehmäalkioiksi. Huuhteluista huolimatta Jasmiinan tiinehtyvyys on ollut huippuluokkaa. Se on yleensä aina tiinehtynyt yhdestä siemennyksestä, vain kerran on tarvittu kaksi. Tuorein satatonnari on Hasseli, jonka tyttären tyttärestä on huuhdottu alkioita Englantiin asti. Joskus kuulee sanottavan, että jalostus on hauska, mutta kallis harrastus. Merjan kohdalla tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan onnistuneet jalostuspäätökset tuovat maidon lisäksi merkittävän lisätulon tilalle. Alkioiden myynnin lisäksi korkea keskipoikimakerta mahdollistaa sekä hiehojen, että lehmien myynnin eloon ja halukkaita ostajia niille on riittänytkin, sillä kukapa ei haluaisi navettaansa pitkäikäisiä, tuottoisia ja helppohoitoisia lehmiä. Kirjoittanut Päivi Eronen


1/2006

Ayrshire-lehti

Merja Kallio has six Ayrshire cows with over 100 000 lifetime production It’s almost unbelievable achievement to have six cows with over 100000 kgs lifetime production, but the well known Ayrshire breeder Merja Kallio has done it! Merja owns and runs alone the Kurhila farm at Taipalsaari, which is located at South-East of Finland. Merja’s skills for cow comfort and management are matchless – it really is a fortune to be a cow at Merja’s barn. All cows can go out for exercise every day, and inside they have comfortable soft beddings, plenty of tasty silage and hay, and the best concentrates available. And the best part is Merja herself with her kind and caring way to handle her cows. Merja is born on the farm, and she started her milking career as a 6 year old. After

Kurhila Ayrshires:

24 cows, average 305 days 10497-3,8-3,3 Average 3,6 calvings/cow studying herd management she worked a while as a milk recording- and feeding advicer. Later she continued her studies and got an AI technician diploma. Merja worked five summers as an AI technician, while an employer milked her cows. Merja’s breeding goal is a trouble-free cow with good feet and legs, well attached udders, and a good capacity. Currently she is using Gäddnäs Eskil, Kangassalon Kelli, Tyrisevän Miqur and Purolan Orkko together with some Canadian

and US bulls. Merja has sold over 30 bulls to Finnish AI program, and a lot of bulls directly to farms as well. Merja’s 100000 kg cows are certainly not just a piece of luck. All exept one have a strong cow family in the herd. One of the best was Piltti, who is a dam of three AI bulls, and a great-grand-dam of an other 100 000 cow, Kurhilan Jasmiina. Jasmiina has calved 9 times, and she is flushed 6 times. Her son Kurhilan Neumann ET is a balanced and very much used AI bull in

Finland, with a herdlife index 110. Jasmiina’s best 305 days is 13849 kgs milk, butterfat 3,9% and protein 3,4%. Jasmiina will soon be flushed again, this time to Conn, as her embryos are still very popular among breeders. It’s sometimes said that breeding is a nice but expensive hobby. At Merja’s case breeding is definitely not just a hobby, but an important income. Having a low replacing rate allows Merja to sell quite a bit of heifers every year. And she doesn’t have to worry about how to get good prices: The outstanding results of her breeding have created great demand: Who wouldn’t like to have Kurhila’s productive, longlasting and troublefree cows in their herds?

11


Ayrshire-lehti

1/2006

SUURI JUNNUHAASTATTELU Junior Handler-kilpailut aloittivat uuden perinteen karjanäyttelyiden keskuudessa vuonna -96, vuonna 2004 tulivat mukaan Showmanship-kisat, jotka on tarkoitettu ”yli-ikäisille” junnukisaajille eli aikuisille. Molemmat kisat ovat saaneet suuren suosion ja suosio näyttää jatkavan kasvuaan näyttely näyttelyltä. Haastattelin eri-ikäisiä junnuja ympäri Suomea, jotta saataisiin mahdollisimman kattava käsitys junioritoiminnasta.

1. Kuka olet ja mistä? 2. Miten junnu-ura alkoi? 3. Mikä junnuhommissa on kivaa? 4. Paras muisto junnuuralta? 5. Vinkki muille junnuille? 1. Olen Minna Toikka, 15v, Nurmijärveltä. 2. Vuosi oli 1998. Kävimme aluksi Ammujaisissa, jossa en vielä kilpaillut junnukisoissa. Katsoin kilpailuja ja kiinnostuin heti. 3. Kun saa kouluttaa aina uuden junnueläimen ja opettaa sille kaikki jutut. Myös eläimen kuntoon laitto on mukavaa puuhaa. Kehässä on kuitenkin kivointa.. 4. Ehdottomasti ensimmäisen championin voitto. Voitin ekan championin vuonna 12

Minna Toikka. Kuva: Laura Laiholahti

2004 Satakunnassa, Toikan Surpricen kanssa. 5. Älkää luovuttako ikinä vaikka siltä tuntuu. Voiton eteen täytyy tehdä töitä, mutta ahkeruus palkitaan. Nauttikaa v asikoiden kanssa olosta. ******* 1. Olen Kati Juntunen (25 vuotta) ja olen syntynyt Vieremällä. Nykyisin asun Sonkajärvellä Ari Luukkosen (ollaan kihloissa) tilalla ja meillä on 46 lehmän pihatto. Olen maatilan tyttö ja lehmät ovat olleet aina iso ja tärkeä osa elämääni. 2. Osallistuin ensimmäisiin näyttelyihin ja junnukisoihin Karjatila-näyttelyssä vuonna -96 Tampereella. Oikeastaan junnu-ura alkoi jo pikkutytöstä asti, kun taluttelin kaksoissiskoni kanssa vasikoita kaikkialla. Kuljetimme teillä ja metsissä jopa seitsemää vasikkaa

kerralla. Pari oli riimussa kiinni ja muut seurasivat kiltisti perässä. Järjestimme myös omia näyttelyitä, vaikka Suomessa ei oltu vielä niitä järjestetty. Matkimme koiranäyttelyitä ja kiersimme kehää vasikan kanssa tarhassa. Jalostuskonsulentti sitten ehdotti osallistumista Karjatila’96-näyttelyyn ja totta kai suostuin. Vanhemmat kannustivat osallistumaan ja niinpä matka kohti Tamperetta alkoi. Äidille ja isälle kuuluu asiasta iso kiitos,

Kati Juntunen.

koska he ovat kannustaneet aina karjanhoidossa ja näyttelyihin osallistumisessa!!! 3. Olen aina rakastanut eläimiä ja varsinkin lehmiä, joten niiden kanssa puuhastelu on ollut luontevaa. Lehmää on ihana opettaa näyttelyjä varten ja huomata sen edistyminen ja kuinka paljon ne nauttivat huomiosta. Näyttelyissä tapaa myös todella ihania ystäviä ja olen tutustunut sitä kautta todella hienoihin ihmisiin. Näyttelyt tuovat myös kivaa vaihtelua arkeen. Olen myös kouluttanut paljon nuoria junnukisoihin ja on hienoa nähdä lasten innostuvan eläinten hoidosta uudella tavalla. 4. Paras muisto on ehdottomasti junnukisan voitto Karjatila’96-näyttelyssä Tampereella Jalotar-hiehon kanssa. Ne olivat Suomen ensimmäiset junnukisat. Nykyään taso on noussut niistä päivistä valtavasti. Ihania hetkiä ovat olleet myös Belgian kisan ryhmävoitto ja serkkutyttöjen upeat menes-


1/2006

Ayrshire-lehti

SUURI JUNNUHAASTATTELU

• SUURI JUNNUHAASTATTELU

tykset junnukisoissa, mm. Minna Martikainen voitti koko kisan Karjatila-Välkkynäyttelyssä. 5. Näyttelytoiminta on todella mukavaa, mutta sitä ei kannata ottaa liian tosissaan. Nauti, saa uusia ystäviä ja tutustu ammatin hauskoihin puoliin!!!

kein tottelevaisin. 5. Muistakaa harjoitella paljon ja Onnea! *******

******* 1. Olen Markus Laitila. Olen 18-vuotias, Tampereelta kotoisin oleva paljasjalkainen kaupunkilainen. Lehmiin hurahdin totaalisesti 14-vuotiaana. Nykyisin työskentelen jokapaikanhöylänä maalaistalossa. 2. Junnu-urani alkoi Välkky-Karjatilassa v. 2003. Ensimmäinen junnuhiehoni oli Lsk-hieho Ruskan Ruusu. Sijoituin kisassa neljänneksi. Olin kuitenkin aikaisemmin ollut kehässä, Ammujaisetnäyttelyssä. Sain kiinnostuksen junnukisoihin ystäväni kautta, joka auttoi ja opasti minua myös ekoissa näyttelyissä. 3. Esittäminen sekä kilpaileminen esittämistaidoissa. 4. Ruotsin junnuleiri vuon-

Santeri Suutari. (Kuva: Laura Laiholahti)

na -03. Sekä toinen sija Muurikki’04-näyttelyssä Mikkelissä. 5. Muista treenata kunnolla ja seurustella eläimen kanssa tarpeeksi. ******* 1. Santeri Suutari 8 v. Karhilan tilalta Hangasten-

Markus Laitila. (Kuva: Laura Laiholahti)

maalta Ristiinasta. 2. Innostus lähti siitä, kun äitikin talutti eläimiä. Eka kokemus oli mahtava, voitto tuli Soman kanssa. Olisi ollut mukavaa ilman voittoakin. 3. Vasikoiden peseminen ja taluttaminen. 4. Taika-vasikka! Se oli kaik-

1. Olen Mira Kaappola, 12 v. Kauhajoelta. 2. Junnuhomma alkoi perheen yhteisestä harrastuksesta. Olin silloin vasta 6vuotias, eli olen jo ollut aika kauan tässä harrastuksessa mukana. Siitä on kohta 7 vuotta aikaa kun aloin kilpailla junnuluokissa. 3. Junnuhommissa on kivointa, kun onnistuu vasikan kanssa. Vaikka siinä on omat hyvät ja huonot puolet niin aina pitää yrittää, niitä hyviä puolia näkyviin ja se kuuluu pelin henkeen, että välillä tulee “epäonnistumisia”. Kritiikkiä on hyvä saada kehän ulkopuolelta ja tuomareilta, että osaa ja tietää parantaa suoritustaan. 4. Paras muisto junnu-uralta on varmaan kun voitin Seinäjoella vuonna 2000 junior handler championin. Ja onhan niitä monia näyttelyitä, joissa olen voittanut ja se

Mira Kaappola. (Kuva: Miia Kaappola)

13


Ayrshire-lehti

1/2006

SUURI JUNNUHAASTATTELU tuntuu hyvältä! On se kiva harrastus!! 5. Ehkä minun vinkkini muille junnuille on, että harjoitelkaa paljon. Jos ei harjoitttele, niin ei se vasikkakaan osaa mitään... eli silloin pitää harjoilla paljon, että

se vasikkakin osaa! Siitä sen tietää että olet harjoitellut paljon kun vasikkakin osaa mennä ryhdikkäästi. Nyt kesällä tuleviin näyttelyihin kaikki mukaan!

Vasemmalla Heikki ja oikealla Juho Vanhatalo. (Kuva: Sari Vanhatalo)

******* 1. Olen Juho Vanhatalo, 13-vuotias, karjatilan poika Siikaisista. 2. Äiti innosti lähtemään mukaan kisaamaan. Ensimmäinen näyttely oli Välkky’99, jossa kilpailin Nauru-nimisen vasikan kanssa. Sijoituin heti kolmanneksi, sisareni Lauran jäädessä neljänneksi. Nauru oli kiltti vasikka, jonka kanssa harjoittelin taluttelemalla ja harjailemalla. 3. Kivointa on eläinten esittely sekä on muutenkin kiva kierrellä näyttelypaikkoja. 4. Paras muisto on ehdottomasti viime kesältä, kun 40 asteen kuumeessa kilpailin V.Chattina hiehon kanssa ja sain kovassa luokassa kolmannen sijan! 5.Positiivinen asenne kannattaa ottaa mukaan, kun treenaa ja kilpailee. 14

1. Olen Heikki Vanhatalo, 11-vuotias, maatilan poika Siikaisista. 2. Lähdin vanhempien sisarusten innoittamana. Ensimmäinen näyttely oli Välkky´01 jossa kilpailin Rounion Pouta nimisen vasikan kanssa. Sijoitukseni oli 4. ja kisoissa oli kivaa. 3. Kivaa on käydä erilaisissa paikoissa kilpailemassa, touhuta vasikoiden kanssa ja esitellä eläimiä kehässä. 4. V.R.Lucia Doriksen kanssa tullut voitto Okrassa vuonna -04. 5. Ei saa hermostua, kun harjoittelee.

• SUURI JUNNUHAASTATTELU keiltua muistaakseni vuonna 2001 Anna Tapion koululla, Välkky-näyttelyssä. Järvisen Lean ehdotuksesta lähdettiin sitten näyttelyyn. En ollut ennen nähnyt lajia enkä edes kuullut siitä. Se oli siis ihan uus juttu mulle silloin. No ensimmäisiin näyttelyihin valmistautuminen jäi ehkä vähän viime tippaan. Se näkyi sitten kehässä. Kisan jälkeen oli sitten suuri mustelma jalassa...eikä menestystäkään ekan kisakumppanini Poppelin kanssa tullut. 3. Junnuhommissa kivointa on eläimen kanssa touhuaminen. Kun huomaa, että pikkuhiljaa tapahtuu jotain kehitystäkin ja eläin alkaa toimia eikä enää ole ensimmäisenä karkuun lähdössä. Viimeistelyhommat ovat kanssa tosi hauskoja, kun

se oma eläin alkaa näyttää siistiltä klipattuna ja puhtaana. 4. Pahemmin mulla ei ole menestystä ollut, aina ollaan oltu siellä häntäpäässä. Viime kesänä sitten yllättäen tulinkin kolmanneksi Farmari-näyttelyssä Timmi-vasikkani kanssa. Siitä sai taas lisää potkua junnu-uralle!!! Se on paras muisto! Varsinkin kun Timmi oli vähän arempi tapaus ja sain tehdä töitä pitääkseen sen aisoissa. Se kun siitä huolimatta sai menestystä... 5. Vinkkinä muille: vaikka menestystä ei tulisikaan, jatkakaa silti reippain mielin. Osallistuminen on tärkeintä ja joskus voi onnistaa !! Kaksi pikkuveljeäni harrastaa myös tätä lajia.

****** 1. Nimeni on Charlotta ”Lotta” Torttila. Olen 14-vuotias. Asun Lammilla, Rokkilan lypsykarjatilalla. 2. Ensimmäisen kerran vasikan esittelemistä tuli ko-

Charlotta ”Lotta” Torttila. (Kuva: Tiina Tahvonen)


1/2006

Ayrshire-lehti

SUURI JUNNUHAASTATTELU

Janina Järvensuo. (Kuva: Laura Laiholahti)

****** 1. Olen Janina Järvensuo, 11-vuotias ja asun Lammilla. Meillä on kotona hevonen, koiria, kissoja ja vuohi, muttei yhtään lehmiä. 2. Ensimmäinen näyttelykokemukseni on Muurikki 2005-näyttelystä, johon pääsin osallistumaan, kun

harjoittelin vasikkani kanssa ahkerasti. 3. Vasikoiden hoitaminen ja taluttaminen. 4. Paras muistoni on, kun voitin ekassa näyttelyssä Rasilan Unita-vasikan kanssa luokan ja lisäksi vara-champion tittelin. 5. Muistakaa seurata tuomaria ja vasikkaa.

• SUURI JUNNUHAASTATTELU tehtiin muutama päivä ennen näyttelyä, jotta klipperistä jääneet “raidat” ehtivät tasottua. Ensimmäiset kisat menivät hyvin, tuloksena toinen sija ja siitä lähtien olen kisoissa käynyt ja edelleen aion mennä. 3. Junnuhommissa kivointa ja parasta on eläimen/ eläinten kanssa oleminen ja sen/niiden kanssa harjoittelu, varsinkin vähän ennen näyttelyä, jolloin eläin kulkee useimmiten jo nätisti ja on kuuliainen. 4. Paras muisto.. se on varmaan eka voitto. Oli kolmannet kisat ja oltiin Riemun kanssa Kokemäen näyttelyssä. Riemu kulki tosi nätisti ja oli kiltti. Kun voitto oli ratkennut, Riemu sai pusun ja kehästä tultuamme toimittaja tuli esittämään muutamia kysymyksiä. Seuraavan päivän lehdessä oli söpö kuva mun ja Riemun pususta. Lehti on edelleen tallella. Toinen hyvä muisto on vuoden 2003 Ammujaisista. Kaverini oli ekaa kertaa näyttelyissä meiltä lainaamallaan vasikalla ja oli upeasti toinen, mun ollessa eka samassa sarjassa.

5.Vinkkejä..: Kannattaa aloittaa harjoittelu ajoissa ja käydä katsomassa eläintä tosi usein, esim. päivittäin. Kkun eläin tekee hyvin sen voi palkita kehuilla, taputuksilla, leivällä, jne.. Eläin kannattaa totuttaa pesuun ja klippaukseen hyvissä ajoin ennen näyttelyä. ****** 1. Sauli Suutari, 6 v. Karhilan tilalta Hangastenmaalta Ristiinasta. 2. Kun isoveli harrasti junior handleria, niin minäkin halusin kokeilla. Ensimmäinen näyttelykokemukseni oli hullunkurinen, kun talutin Siru-vasikkaa, jonka näin näyttelypäivänä ensimmäisen kerran. Olin silloin 4vuotias. Vasikka joko seisoskeli tai meni minne halusi. 3. Kun tulee kaveriksi vasikan kanssa. Vasikan peseminen on kivaa, kun voi ruiskuttaa sen päälle vettä. 4. Unneli-vasikka viime kesänä, kun tulin kolmessa eri näyttelyssä kolmanneksi. 5. Pitäkää vasikan jalat kunnolla seistessä!

Kirsi Teiskonlahti. (Kuva: Tiina Tahvonen)

******* 1. Kirsi Teiskonlahti, 13 vuotta. Viljakkalasta. 2.Junnu-ura alkoi vuonna 2002 Kataran Kristan innoittamana ja avustamana. Silloin parinani oli Riemu.

Harjoittelu aloitettiin keväällä lumien sulettua ja sitä jatkettiin niin usein kuin mahdollista aina näyttelyihin asti. Riemua pestiin monia kertoja ennen näyttelyä ja viimeinen pesu suoritettiin näyttelyaamuna. Klippaus

Sauli Suutari. (Kuva: Laura Laiholahti)

15


Ayrshire-lehti

1/2006

SUURI JUNNUHAASTATTELU 1. Olen Jenni Järvensuo, 13 vuotta ja asun Lammilla. Kotonani ei ole lehmiä, mutta onneksi saan naapurissa käydä navetalla. 2. Kiinnostuin näyttelyistä, kun Viitasen Seija kertoi, että niiden lehmät on käyneet näyttelyissä. Seija sitten lupasi, että saisin osallistua junnukisaan. Ensimmäinen näyttely mihin osallistuin oli Muurikki´05. Kilpailin Rasilan Topaasi-vasikan kanssa ja sijotuimme sijalle 2.

• SUURI JUNNUHAASTATTELU

3. Kivointa minusta on hoitaa ja olla vasikoiden kanssa. Näyttelyihin on kiva valmistautua ja harjoitella. 4. Paras muistoni on, kun pääsin näyttelyihin ja sijoituin heti toiselle sijalle R.Topaasin kanssa. 5. Kannattaa olla kärsivällinen. Vasikka ei opi hetkessä kaikkea, mutta vasikan pitää saada myös levätä harjoittelujen välillä. Sanna Savikko

Jenni Järvensuo. (Kuva: Seija Viitanen)

Junnuleirillä Belgiassa

Maija valmistelee hiehoaan näyttelykuntoon. (Kuva: Minna Toikka)

Viime elokuun 31. päivänä meitä lähti Suomesta 5 tyttöä Belgiaan osallistumaan European Young Breeders Schoolin handler-koulutukseen, jonka päätteeksi oli kilpailu. Mukanamme ei ollut erillistä tulkkia tai muita suomalaisia, mutta koska kaikki tunsimme jo toisemme entuudestaan, oli matka siltä osin helpompi. Lensimme Helsingistä suoraan Brysseliin, jossa meitä jo oltiin vastassa. 16

European Young Breeders Schoolilla meille näytettiin Suomen osasto, jossa oli jo osa eläimistä paikalla. Kaikkia jännitti kovasti minkälaisia eläimet olisivat luonteeltaan. Oma eläimeni oli ainakin erittäin säikky. Leiriin kuului myös teoriatunteja ja lisäksi kävimme eräällä tilalla arvostelemassa lehmiä ja hiehoja. Yövyimme belgialaisten perheiden luona ja yhdessä perheessä

Suomalaisryhmän näyttävä standi on valmis. (Kuva: Sylvie Gouin)

majoittui aina kaksi tai kolme henkilöä. Päivät olivat melko pitkiä, aamuisin heräsimme ennen viittä ja iltaisin menimme nukkumaan yhdeksän paikkeilla. Hiehoille rakennettiin tukeva olkipeti, jonka piti pysyä puhtaana. Kilpailua edeltävät yöt valvoimme ja vahdimme etteivät hiehot likaisi itseään. Kisat menivät hyvin, vaikka eläimemme eivät olleet parhaalla tuulella. Kokonaisuudessa olimme mielestäni vahva joukkue, sillä sijoituimme kaikki kymmenen parhaan joukkoon. Matka oli omalta kohdaltani onnistunut, sillä opin paljon uusia asioita, vaikka ennestään tuttua asiaa opetettiin myös. Matka ei ollut erityisen halpa, mutta sponsoreita voi aina kysyä. Henkilökohtaisesti toivoisin, että myös suomalaiset pojat innostuisivat lähtemään Belgiaan leirille. Maija Laurikainen


1/2006

Ayrshire-lehti

Kansallinen lypsy- ja lihakarjanäyttely 2006 Kansallinen lypsy- ja lihakarjanäyttely 2006 järjestetään Farmari -näyttelyn yhteydessä Seinäjoella torstaista 3.8. sunnuntaihin 6.8.2006. Holstein, suomenkarja ja jersey kisaavat torstaina, perjantaina kehässä junior handlerit ja showmanshipkisailijat. Lauantaina kehässä ayrshire ja näyttelyn viimeisenä päivänä sunnuntaina lihakarja. Kansallinen lypsy- ja lihakarjanäyttely 2006 on kaikkien lypsyrotujen, aberdeen angnus-, limousin- ja highland cattle rodun vuosinäyttely!

Ilmoittaudu mukaan Suomen suurimpaan karjanäyttelyyn Lypsyrodut: Luokkiin osallistuvien eläinten alaikäraja on 10 kk ja junior handler eläinten 3kk. Eläinten tulee olla rotupuhtaita ja kantakirjattuja, tämä koskee myös showmanship eläimiä. Luokat jaetaan roduittain seuraavasti: 10-12 kk, 12-15 kk, 15-20 kk, >20 kk, kerran poikineet, 2 kertaa poikineet, 3-4 kertaa poikineet jne. Liharodut: Tavoiteltavat pääluokat roduittain naaraspuolisilla eläimillä 1-3 vuotiaat hiehot ja urospuolisilla eläimillä 1-4 vuotiaat sonnit. Junior handler -kisaan voivat osallistua vuosien 2000-1988 aikana syntyneet nuoret. Showmanship luokka on avoin vuonna 1987 tai sitä aiemmin syntyneille. Näyttelyn järjestäjä pidättää oikeuden muuttaa luokkajakoa tarvittaessa ilmoittautumisten mukaan. Näyttelyn osallistumismaksu on 15 euroa/päivä eläimeltä ja tämän jälkeen aina uudelta vuorokaudelta 15 euroa Junior handler -osallistumismaksu on 10 euroa ja tämän jälkeen 10 euroa lisävuorokaudelta.

Varaa eläinpaikkasi 29.5. mennessä! Eläinpaikkavarauksia ottaa vastaan Sari Morri Faba Jalostuksesta sähköpostilla sari.morri@faba.fi tai puhelimitse 0400- 614077. Eläinpaikat laskutetaan varausten mukaan kesäkuussa. Osallistuvien eläinten ja kisaajien tiedot tulee ilmoittaa 30.6.2006 mennessä Sari Morrille.

Näyttelyjärjestelyissä mukana: Pro Agria Etelä-Pohjanmaa Faba Jalostus Suomen Ayrshirekasvattajat Ry Suomen Holstein Klubi Ry Etelä-Pohjanmaan Karjakerho Ry Liharotukerhot

17


Ayrshire-lehti

1/2006

SUOMEN AYRSHIREKASVATTAJAT RY:N JUNNUVASTAAVA ESITTELYSSÄ

Sanna Savikko Ayrshirekasvattajien JUNNUVASTAAVAKSI on valittu vuoden 2006 alusta lukien tamperelainen SANNA SAVIKKO. Sannan tehtäväalueeseen kuuluvat mm. yhdistyksen kotisivujen junnuosaston ylläpito ja handler- sekä näyttelytulosten huolehtiminen lehteen ja kotisivuille. Tärkeänä osaalueena on lisäksi yhteyden pito junnumaailman ja yhdistyksen välillä. Sanna ottaa mielellään vastaan hyviä ideoita junnutoiminnan kehittämiseksi ja antaa neuvoja handler- ja showmanshipuraansa aloitteleville.

dinkin sitten ulkomaille oppiin. Ensin viikko Ruotsissa, Hjärterumin tilalla ja toinen viikko Belgiassa, Young Breeders Schoolissa. Ruotsissa jouduimme ensimmäistä kertaa kilpailemaan lehmien kanssa. Minulle oli päätetty kilpakumppaniksi 228 Hjärta, mutta talutellessani huomasimme sen olevan kiimassa ja jouduin vaihtamaan eläintä. Tosin Hjärtan tilalle saamani Jade Star oli lähes yhtä mukava lehmä ja sijoituimme loppukilpailussa kolmannelle sijalle. Belgiassa meidän joukkueellemme sattui eräs ylienerginen hieho, jota koitimme viikon aikana kouluttaa... lopputuloksena, että se

Omasta taustastaan kisaamista. En kuitenkaan Sanna kertoo seuraavaa: saanut minkäänlaista edisEksyin lehmien pariin vä- tystä touhuun ennen kuin hän kuin vahingossa. Vuosi olin Alhaisen Sarin luona oli -97, kun lähdin kaverini ”kesätyttönä” ja Sari opetti kanssa katsomaan lehmiä näyttelyjuttuja perinpohjaiAhlmanille. Olin toki lehmiä sesti. Sinä kesänä sijoituin nähnyt ennenkin, mutta en myös ensimmäisiä kertoja ja ollut touhunnut niiden kans- jopa voitin! sa. Ahlmanilla taluttelimme Seuraavana vuonna lähvasikoita mm. takatarhassa ja metsässä. En ollut koskaan aikaisemmin edes kuullut karjanäyttelyistä ennen kuin silloinen Ahlmanin karjanhoitaja kertoi ilmoittaneensa meidät päivän mittaiselle, teoriapainotteiselle kurssille. Tämän kurssin pohjalta lähdin ensimmäiseen junnukisaan, joka oli Pirkanmaa´98. Kilpailin Likööri –nimisen vasikan kanssa ja olimme sijalla neljä. Muutaman vuoden jatkoin harjoittelua ja Sanna lypsyllä Uusi-Suon navetassa. (Kuva: Petri Pöysä) 18

mursi ranteeni. Ryhmämme tulkki Marc ehdotteli lentoa kotimaahan, mutta sitkeiden päänpyöritysten jälkeen sain jäädä – yhdellä ehdolla: En osallistuisi viikonlopun kisoihin. Mutta kuinka ollakaan, (kun kerran on ulkomaille lähdetty kisaamaan...) osallistuin kuitenkin saaden tiukassa, yli 10 osallistujan luokassa, sijoituksen 3. Lehmäkärpänen puri siis jo 11-vuotiaana ja kun luokkakaverit viikonloppuisin pyörivät kaupungilla, olin mieluummin navetalla. Toisin sanoen navetalla ”täytyi” viettää kaikki vapaa-aika. Niinpä jo ala-asteiässä päätin, että lehmistä tulee minulle ammatti. Vuoteen 2002 asti lomitin vain pääasiassa yhdellä tilalla ja siitä lähtien olen ollut ”freelancer-lehmänlypsäjä” eli lomitellut tarpeen mukaan pitkin Suomea ja käynyt myös pitämässä junnukursseja, klippaamassa ja kouluttamassa näyttelyeläimiä. Kokonaan omia eläimiä en omista, mutta hyvän ystäväni kanssa meillä on yhteisesti omistettu hieho ja sillä toivottavasti jälkeläisiä ensi syksynä… Sanna Savikko


1/2006

Ayrshire-lehti

SYYSKOKOUS ORIVEDELLÄ Ayrshirekasvattajien syyskokous pidettiin 25.11. Orivedellä. Kokousrutiinit sujuivat joutuisasti, kokouksen puheenjohtajana toimi Päivi Eronen ja sihteerinä yhdistyksen sihteeri Laura Laiholahti. Kokouksen aluksi luovutettiin Vuoden 2005 Ayrshireaktiivin palkinto Salla Rautiolle. Hallituksen esitys jäsenmaksujen alentamisesta vastaanotettiin mielihyvin ja uudet hallituksen jäsenet tulivat tällä kertaa valituiksi ilman äänestyksiä. Todettakoon, että tässä yhteydessä hallituksen jättivät yhdistyksen perustamisesta asti mukana olleet Pekka Suutari ja myös taloudenhoitajana toiminut Petri Pöysä. Uusina jäseninä hallitukseen tulivat valituiksi Kimmo Kuorikoski Kaustisilta ja Jani Kivilahti Jämsästä. Kokouksen kohdassa muut asiat hallitus toi kokouksen käsittelyyn kannanoton yhteispohjoismaisista eli NAV- rakenneindekseistä. Nyt kun eri ominaisuuksien osa- ja yhdistelmäindeksien optimit ja ominaisuuksille annettavat painot oli julkais-

tu ja otettu laskennassa käyttöön, oli voitu todeta, että ne kohtelivat eri maitorotuja eli ayrshireä ja holsteinia epätasa-arvoisesti. Ne ominaisuudet, jotka ayrshirellä olivat jo valmiiksi holsteinia

heikommat, kuten esim. lypsytyyppi tai luustonlaatu, olivat NAV:ssa saanet ayrshiren osalta alhaisemman optimin ja pienemmän painon. Vilkkaasti keskustellen ja kohta kohdalta eri ominaisuudet

käsitellen, kokous teki rakenneindekseistä oman ehdotuksensa, jonka se antoi hallitukselle kannanottona valmisteltavaksi ja edelleen julkaistavaksi. Mirja Koljonen

SUOMEN AYRSHIREKASVATTAJIEN 25.11.2005 PITÄMÄN SYYSKOKOUKSEN HYVÄKSYMÄ KANNANOTTO KOSKIEN NAV- RAKENNEARVOSTELUA Suomen Ayrshirekasvattajien kantaa NAV-rakennearvostelun lopulliseen versioon ei kysytty ennen sen hyväksymistä ja käyttöönottoa, joten yhdistyksen syyskokous on päättänyt tuoda julki seuraavat korjausehdotukset: Peruslähtökohta on, että ayrshirerotua kehitetään lypsytyyppisenä maitorotuna, kuten muitakin maitorotuja koko maailmassa. Pohjoismainen yhteistyö ei saa merkitä alistumista Ruotsin ja Tanskan suomalaisesta ayrshirestä poikkeavien punaisten rotujen jalostustavoitteisiin. Liian korkeat lehmät eivät ole rodun ongelma, joten takakorkeuden optimin tulee olla 145 cm ja tämänkään rajan yli olevia ei tule rangaista arvostelussa. Lypsytyypin optimin on oltava vähintään 8 ja painokertoimen 15 % rungon arvostelussa. Lantion kulmasta voidaan ottaa painoa pois 5 %-yksikköä. Luuston laadun painotuksen on oltava korkeampi, koska se korreloi lypsytyyppiin. Optimin tulee olla 9 ja painokertoimen 20%. Kinnerlaadun painosta voidaan vähentää 5 %-yksikköä, samoin sorkkakulmasta painoa pois 5 %-yksikköä. Utareominaisuuksien painokertoimia tulee muuttaa seuraavasti: etukiinnityksen painokerroin 20% muutetaan 15%:iin, takakiinnityksen korkeuden painokerroin 5% muutetaan 10%:iin. Riihimäellä 26.1.2006 Suomen Ayrshirekasvattajat – Finnish Ayrshire Breeders ry

AYRSHIRE MARKET

on jäsenten maksuton ilmoituskanava. Kun haluat ostaa tai myydä eläinainesta tai muuta alaan liittyvää, käytä hyväksesi! Ilmoitukset näkyvät Marketissa vuorokauden kuluessa. Marketissa nyt paljon hyviä eläimiä myytävänä!

www.ayrshire-finland.com

Huomio! Ayrshirekasvattajat, joilla on tai on ollut yksi tai useampi Ayrshire-100-tonnari. Yhdistys on myöntänyt teille oman ansiomerkin. Käy noutamassa omasi Ayrshirekasvattajien tapahtumista tai yhdistyksen osaston kesän näyttelyistä. 19


Ayrshire-lehti

1/2006

SYYSKOKOUS ORIVEDELLÄ

JALOSTUKSEN KIVINEN TIE

Kuva: Jari Ahlholm

Syyskokouksen vierailevaksi luennoitsijaksi oli kutsuttu pitkänlinjan jalostuskonsulentti Lea Järvinen, teemanaan ”Jalostuksen kivinen tie”. Meillä oli vertaansa vailla oleva tilaisuus päästä ammentamaan edes pieni murto-osa vuosikymmenien kokemuksesta, viisauksista, opeista sekä olleista ja menneistä. On asioita, jotka eivät palaa, mutta virheistä oppiminen sekä hyviksi koettujen asioiden mieleen palauttaminen voisi olla paikallaan, historialla kun on tapana toistaa toisinaan itseään. Lea kertoi meille, kuinka hänen uransa on alkanut 70- luvun alussa. Rotuyhdistykset olivat juuri yhdistyneet valtiovallan määräyksellä, tuloksena viime vuoteen asti tuttu Suomen Kotieläinjalostusyhdistys. Tämä herättikin melkoisesti keskustelua… Konsulenttien työnkuvaan tuohon aikaan kuului 20

kantakirjaus (perus-, jalostus ja valioluokka, 50- ja 100- tonnarit), sonninemät, eläinvälitys ja jalostusneuvonta. Nykypäivään verrattuna hyvinkin samanlaista. Suurin ero taitaa olla se, että tärkein työkalu oli lyijykynä. Tietokoneet tulivat vasta 90luvulla, niitä ennen neuvojilla oli käytössään 80- luvun puolivälistä asti neuvojapääte. Sonnisuositukset tehtiin navettakirjaan parhaille lehmille. Sonninemäsuositukset tehtiin Tikkurilasta kuten nykyäänkin. Tuohon aikaan sonninemäehdotukset tehtiin ns. ”kortilla” lähettämällä Tikkurilaan, ja sonnien tarjoaminen tapahtui likimain samaan malliin myyntitarjouksena kuin nykyäänkin. Rakennearvostelut olivat Suomessa siihen aikaan asteikolla 1 - 5(1=huono ja 5=erinomainen ja katsojan silmähän sen ratkaisi kuten nykyäänkin, lisävaihtoehtoja rakennearvosteluun antoivat plussat, miinukset ja puolikkaat), ja sonninemät tarkastettiin vain niihin erikoistuneen henkilön toimesta. Heitä oli maantieteellisistä syistä kaksi kappaletta. Tästä kuitenkin luovuttiin melko pian, kustannuskysymys arvatenkin. (Vaikkakin varmasti enemmän kuin hyödyllistä. toim.huom.) Tuohon aikaan sonnivasikan rinnanympärys oli tärkeää, samoin se, että emä poiki säännöllisesti, poikimaväli sai olla korkeintaan 15 kuukautta. Samat

vaatimukset olivat myös valioluokkaan ja lisänä vielä 3 säännöllistä poikimista. 1970- luvun alkupuolella silloisista sukuryhmistä A, B, C ja D, alkoivat A ja C kärsiä sukulinjojen kaventumisesta siten, että A päädyttiin yhdistämään C:n kanssa. Cryhmään tuotiin lisäyksenä Norjasta kaksi sonnia, A Lier ja S Viul. Näistä etenkin Lier levisi suomen populaatioon todella laajasti, ja toi hurjasti maitoa mutta kehnoa utarerakennetta, jotka näkyvät vielä tänä päivänäkin. Nuorten sonnien tyttäriä Suomessa on ar vosteltu vuodesta 1979 lähtien ja vasta vuonna 1995 tulivat sonniluetteloihin arvostelut näkyviin. Sokerina pohjalla kuulijoille selvisi, että Suomen ensimmäinen 100 –tonnari oli Rinta-Laulajan Nopsa Kurikasta.

Tiivistettynä, kivinen on jalostajan polku aina ollut, ja kivisemmäksi vain muuttuu kun kaikki pitäisi saada nyt ja heti! Tämä esitelmä lukuisine kiertämässä olleine kuvineen ja artikkeleineen sai aikaan melkoista historian siipien havinaa. Ollaanko menty eteenpäin, vai onko suurempi osa ns. ”perinnöllisestä edistyksestä” vain olosuhteiden kehitystä? Mitä olisimmekaan saaneet aikaan siihen aikaan vastaavalla informaatiolla (jälkeläisarvostelut yms.), senaikaisilla sukulinjoilla ja sen kokoisella populaatiolla ennen SRB- ja NRF- tuonteja? Sitä voi vain arvailla… Lea Järvisen esitelmän pohjalta kirjoittanut Jani Kivilahti


1/2006

Ayrshire-lehti

SYYSKOKOUS ORIVEDELLÄ

TILAVIERAILUT Ayrshirekasvattajien syyskokoukseen 24.- 25.11.2005 olimme saaneet kaksi mielenkiintoista tilavierailukohdetta. Ensimmäiselle tilavierailulle lähdimme torstaina 24.11.2005 heti majoituttuamme ja suuntana oli Ruovedellä Pentti Ukkosen isännöimä Koivulinnan tila. Koivulinnan karja on kymmeniä vuosia ollut Pirkanmaan korkeatuottoisimpia ayrshirekarjoja, tästä osoituksena viimeisen 10 vuoden keskituotos 11 055 kg maitoa, 4,16 % rasvaa ja 3,35 % valkuaista. Tämän lisäksi tilalta on myyty vuosien varrella reilut 15 sonnia keinosiemennyskäyttöön, mainittakoon mm. valiosonneiksi ja käyttölistalle yltäneet Koivulinnan Urhea AAA 38451 D (joka myös valittiin isäsonniksi) ja Koivulinnan Ibitza AAA 39986 B. Tilalla käytettiin vuosia lähes

yksinomaan ruotsalaisia sonneja, nyt kuitenkin on siirrytty käyttämään lähes pelkästään kanadalaisia sonneja tavoitteena parantaa huipputuottoisten eläinten rakennetta. Tilalla on nyt jo lypsyssä useita useammankin polven kanadalais-sukuisia lehmiä joihin isäntä on kokonaisuudessaan erittäin tyytyväinen. Tästä meidän oli Pentti Ukkosen omistamassa Koivulinnan karjassa yhdistyy korkea tuotos hyvään vierailijan ominaisuu- rakenteeseen. (Kuva: Laura Laiholahti) dessa helppo olla samaa mieltä! Ayrshirelehmiä tämän rodun edustaja on viime vuonna keskilehmätilalla on ollut keskimäärin tilalta lähtenyt keinosiemen- luku oli 43,3. Keskituotos 9 - 10 ja näiden lisäksi nyssonnin uraa tekemään ja onkin vuosia ollut 10 000 itäsuomenkarjanlehmiä kes- täten ylläpitämään arvokasta kilon tuntumassa ja viime kimäärin 6 kpl. Mainitta- perimää yhden alkuperäisen vuonna 9 993kg maitoa koon, että tilan kyyttöjenkin suomalaisen rotumme säilyt- ja pitoisuudet erinomaiset; rasva 4,04 ja valkuaikeskituotos on rodussaan tämiseksi. nen 3,57. Oli hienoa, että kovaa tasoa, keskimäärin 4 500 – 5 000 kg (paras v. Toinen syyskokouksen pääsimme näkemään noin 2005 yli 7 000 kg) ja myös tilavierailukohteista oli suuren korkeatuottoisen seuraavana päivänä puhtaan ayrshirekarjan! Ti25.11.2005 Jussi lalla on käytetty kotimaisia Uusi-Rauvan isän- ja ruotsalaisia sonneja ja nöimä Perttulan tila tilan jalostusohjelma onkin Juupajoella. Tilalla täten noudattanut skjo:n on vasta vuosi sitten jalostusneuvojan tekemän tehty sukupolvenvaih- jalostussuunnitelman mudos, jossa tila siirtyi kaista ohjelmaa. Tilalta on nykyiselle isännälle mennyt vuosien varrella isältään Lauri Uusi- keinosiemennykseen muuRauvalta. Tilalla on tama sonni, näistä yksi, ollut jo vuosia yksi Perttulan Retu AAA 37588 Pirkanmaan korkeim- D, on aikanaan päässyt mista keskituotoksis- keinosiemennysyhdistyksen ta isoissa karjoissa. käyttölistalle. Tilan keskilehmäluku Hienoja utareita Jussi Uusi-Rauvan omistamassa Perttulan karjassa. (Kuva: Laura on ollut lähemmäs 30 Laiholahti) Jani Kivilahti vuotta yli 30 lehmää, 21


Ayrshire-lehti

1/2006

TILAESITTELY

Martin tilalla Tornion Liakassa harjoitetaan aktiivista karjanjalostusta

Vuokko ja Esko Kulju seuraamassa lehmiensä menestystä näyttelyssä Tervolassa kesällä 2005. (Kuva: Jukka Pekka Köngäs)

Talven hankien hohtaessa ajan kohti Esko ja Vuokko Kuljun maatilaa. Kemi-Tornio moottoritie jää taakse ja mutkainen kylätie seurailee vierellä virtaavan Liakkajoen uomaa. Etelä-Lapin helmikuinen päivä on nyt komeimmillaan ja aurinko saa jo pienen selkäotteen talven pakkasiin. Liakka on vireää maatalousaluetta ja kylältä löytyy useita aktiivisia karjatiloja. Teräskaupunki Tornion asutus ja tehtaan tuoma työllisyys näkyy uusina rakennuksina kylänraitilla. Koulu on selvästi hiljennyt. Taidetaan tämänkin kylän lapset kuskata taksilla isompaan taajamaan. Pihalla minua tervehtii lapinkoirauros Konna ja portaita luudan kanssa huiskiva emäntä Vuokko. Pian minut onkin istutettu kuuman kahvikupposen ja leivosten ääreen. Martin tila on Eskon kotipaikka. Tila oli viljelemättä ja ilman karjaa lähes 10 vuotta ennen Eskon ja 22

Vuokon Tornioon paluuta. Ensimmäisen talven maito lähti meijeriin vanhasta navetasta, johon mahtui kuusi lypsävää. Vuonna -82 rakennettiin 20 lehmän parsinavetta, jota vielä laajennettiin -95 ja laajennuksen jälkeen sinne mahtuu 26 lypsävää. Tarkkailuun liityttiin vuoden -82 alussa. Vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana tilaa on kehitetty ja rakennettu niin, että alun yhdeksän hehtaarin tilalla on nyt viljeltyä 62 hehtaaria. Peräti 25 ha on raivattu tilan läheisyydestä ja ostamalla on saatu hankittua maata niin, että nyt vuokralla ei ole kuin 12 ha. Kahdeksankymmentäluvulla rakennettiin myös valoisa päärakennus, jota Esko ja Vuokko asuvat nyt kahdestaan lasten lennettyä maailmalle. Tänä päivänä tilan karjasta 2/3 on ayrshirea ja 1/3”väärän värisiä” (holsteinkarjaa). Vuokon ja Eskon ayrshiret pohjautuvat

useasta eri kantaemästä. Torniolaisilta Edvin ja Anja Pränniltä ostettiin vuonna 1981 Lehmä Kätevä, josta on periytynyt tänään karjassa vaikuttavista lehmistä ainakin 10: Peppilotta-AF-G78, Pähkinä, Punakorva-AF-G79, Rentukka-AF-GP80, Runsas, Valkaman Laivan tytär Siiri (tämäkin todella nätti yksilö) sekä Sorja, Saaga, Sarita ja Silvia. Näiden lisäksi on vielä useita nousevia vasikoita ja hiehoja. Vuonna -82 Eero ja Elli Kuokkasen karjasta hankitun Nopsan jälkeläisistä navetassa vaikuttavat nyt ainakin karjan kaunottaret Omena ja Palmu, joista viimeksi mainittu on alan väelle tuttu lehmä näyttelykehistä. Palmun isä Kainuunmäen Molskis ET on Pirkkulan Eepan poika. Palmun AFClass luokitustulos VG-85 taitaa olla yksi valtakunnan korkeimpia suomensukuisten ayrshireiden saamista. Ruukin näyttelyssä vuon-

na 2004 Palmu oli ensikkoluokassa ensimmäinen sekä näyttelyn ayrshire champion, samoin Pellossa kesällä 2005 luokassaan ensimmäinen. Tästä lehmästä on muuten nousemassa kolme tytärtä. Palmun ensimmäinen tytär, Silmu, on juuri poikinut Tuomen tilalla, Mika Höynälän navetassa. Mielenkiintoinen tulokas on viime vuonna syntynyt Palmun Jerryläinen tytär Martin Urpana, Välke ostettiin Erkki ja Iina Reinikalta. Välkkeen perillisiä navetassa on tällä hetkellä ainakin Rebekka (Volage), Sarlotta ja Miranda. Välkkeen sukua ovat sonnipojat Martin Islak (Mäkelän.Ulaus) ja Martin Ohora (Harjunpään Ilmiö). Lehmä Kaneli tulee Paula Aikiolta. Kanelin tytär Manteli oli sonninemä, jonka poikia ovat Martin Orakas (iKorkeakummun Ivar) sekä Martin Paprika (Ristitien Johde). Orakkaan voit


1/2006

Ayrshire-lehti

TILAESITTELY Martin tila

Martin tila sijaitsee Lapin läänissä, Tornion Liakan kylässä. * Vuokko ja Esko Kulju ovat viljelleet Eskon kotitilaa 26 vuotta. * Perheen lapset: Kirsi s. 1972, Kati s.1974 sekä Janne s. 1984. * Tilalla on 26 lypsävää, joista 2/3 ayrshire-karjaa ja loput holsteinrotua. * Karjan 25 lehmän keskituotos vuonna 2006 oli 9908 – r-% 3,95 (391 kg) – v-% 3,54 (351 kg) * Viljeltyä pinta-alaa tilalla on 60 ha, tuotannossa säilörehua, kuivaheinää, ohraa sekä laidunta. * Perheen harrastuksiin kuuluvat karjanäyttelyt, Vuokolla myös koiranäyttelyt sekä nettisurffailu

muuten tavata Pieksämäen Sonnihovissa jonne se siirtyi tänä talvena. Puolukkapedin (Cornelius) Kuljut hankkivat Sammatin tilalta Mirjami ja Suvi Rajalalta. Puolukkapetissä yhdistyvät erinomainen rakenne ja tuotantokyky. Ruukissa kesällä 2004 Puolukkapeti oli ensikoiden 2. (eihän sitä päihittänyt kuin edellä mainittu Palmu). Viime vuoden tuotos 10600 kiloa on mukava osoitus siitä että kauniskin lehmä voi lypsää. Puolukkapetin tytär Seleste (Botans) näyttää seuraavan emänsä jälkiä. Se on ensipoikimiselta herunut 39 kilon päivätuotokseen. Tässäkin linjassa on mitä odottaa, kun Seleste sai lehmävasikan Martin Utopian Kurhilan Neumannista. Navetasta löytyy ainakin yksi jo lypsyssä oleva Pardnerin jälkeläinen, Punakorva nimeltään. Punakorva on muuten vanha peräpohjainen nimi lapinlehmälle, jolla on tummaa väritystä vain korvissa. Tämä melkein kokovalkoinen lehmä “pisti silmään” navettakierroksella. Tuotoksetkin lehmällä ovat varsin mainiot ja valkuainen liikuskelee 3,5 ja 3,6 huitteissa. “Huomaamaton

lehmä, jolla ei ole koskaan mitään temppuiluja, paitsi vasikkana oli vähän arka. Takakorkeutta saisi olla vähän enemmän”, sanoo Vuokko. Mielenkiintoisia tulokkaita ovat vuoden vanha Lagace Upea ET, isänä Pardner, sekä sonnipoika Lagace Ulrik ET, jotka molemmat ovat kanadalaisista alkioista lähtöisin. Jerryn

Martin Unnukan Peterslundista. Muutoinkin karjan tulevaisuus on turvattu, sillä nuorisojoukkoon mahtuu näiden edellä mainittujen vasikoiden lisäksi monta mielenkiintoista yksilöä, isinä mm. Tyrisevän Miqur, Pardner, Päivölän Robell (nuorsonni) ja Romeo. Karjassa löytyy ayrshiresonninemä Rentukka-

Palmu AF VG-85 kaksi kertaa poikineiden luokkavoittajana Tervolassa kesällä 2005. Edelliskesänä Ruukin näyttelyssä Palmu nappasi Ayrshire Champion-tittelin. (Kuva: Jari Ahlholm)

tyttärestä Martin Saagasta on nousemassa kaunis viime kesänä syntynyt vasikka, isänä Conn. Oikea Martin Unelmababy, siis ristiäiset oli helppo pitää. Volagelainen Rebekka sai myös viime vuonna lehmäsen vasikan

AF- GP80 (Kangassalon Kelli), jonka ensimmäinen lehmävasikka Martin Toffeli on myyty ydinkarjaan ja siitä onkin jo huuhdeltu alkioita. Kuljut ostivat Toffelista itsellensä kaksi alkiota, joista toinen on siirretty ja kantaja

tiineeksi todettu. Rentukka on parasta aikaa ummessa, siitä huolimatta näyttävän näköinen yksilö. Tilalta on myyty enemmän hiehoja muualle kuin ostettu. Tervolan koulutilalla vaikuttavat Raita ja Rusina. ”Huippuelikoita ja niin, niin kauniita”, ylistää karjamestari Timo Korkala. “Robottinavetassa on pakko lehmillä olla maavaraa ja takakorkeutta ja sitä näillä rouvilla vielä piisaa”, jatkaa Timo. Avaran ja valoisan keittiön pöydän ääressä vierähtää hyvä tovi ja juttua riittää - kuten arvata saattaa lehmistä ja jalostuksesta. Vuokko on ollut tällä tilalla jalostuksen promoottori eikä innostuksen puutteesta voi Eskoakaan moittia. Tilalla tähdättiin indeksien kohottamiseen, mutta tämä tie alkoi jossain määrin maistua vähän “paperilta”, rakenne huononi, maitoa kyllä tuli, mutta indeksit eivät pysyvästi nousseet. Nyt tilalla keskitytään kestävyyden parantamiseen rakennetta jalostamalla. Rakennetta on kyllä pyritty jalostamaan koko lehmienpitoajan, mutta painoa on lisätty tuotoksesta rakenteen puolelle, tuotosta kuitenkaan kokonaan unohtamatta. Indeksien nostaminen ei ehkä ollut itsetarkoitus, vaan silloin jalostuksen motto: “parasta parhaalle” tarkoitti korkeimpia kokonaisindeksejä. Nytkin pyritään laittamaan parasta parhaalle, mutta paras käsitteenä on laajentunut. Takakorkeus ja utarerakenne ovat tilan sonniva23


Ayrshire-lehti

1/2006

TILAESITTELY linnan ensikriteerit. Myös valkuaisprosenttia seurataan. Utaremuodon jalostus on Kuljun mielestä vaikeaa kotimaisilla sonneilla. Viime vuosina kanadalaissonnien käyttö onkin lisääntynyt. Utarekudoksen laatuun voitaisiin kiinnittää enemmän huomiota. Nyt Vuokko on pohtinut Ayrshirekasvattajien äsken julkaisemaa jalostustavoitteiden tarkentamiskannanottoa. Vuokko ei pidä tavoitteena numero 9 lypsytyyppisyyttä, 6 - 7 olisi hänen mielestään ihanteelli-

nen. Muutoin Kuljut yhtyvät jalostustavoitteiden tarkentamiskannanottoon. Rungon syvyyden nykylaskenta siten, että selän ja lattian puolivälissä on arvo 5, puoltaa lyhytjalkaisia “mäyräkoiratyyppejä” ja nykyaikaiset pitkäjalkaiset lehmät kärsivät tästä luokittelusta, tuumaa Vuokko. Selvästikin Martin tilalla vuodet ovat opettaneet jalostustavoitteiden määrittelystä sen mikä on olennaista, kaikkea ei enää sulateta. Muistoissa on aika,

jolloin kehoitettiin hylkäämään valkuaista ja rasvaa tuottavat yksilöt ja tämä indeksikokeilu. Vuokolla ja Eskolla on tarkka oman karjan tuntemus ja sen myötä määrätietoinen ja realistinen kuva jalostuksesta, tutkittua tietoa yhdistettynä käytännön kokemuksiin. Kysyessäni mieleenpainuvimpia hetkiä karjanjalostuksen saralta talonväki toteaa ensiksi karjanäyttelyt, Lapin kellokas palkinnon Evette-lehmälle (korkein vuosituotos Lapissa) en-

simmäisen keinosiemennyssonnin Martin Hermannin myynti, Martin Orakkaan Sonnihoviin pääseminen. sekä mainiot tulokset AFClass luokituksessa. Edellä mainittujen lisäksi äskettäin tuli täyteen 25 vuotta laatumaitoa tuottaen ja siitä hyvästä tilan väki pääsee pokkaamaan Ehrströmin säätiön kultamitalin, joka jaetaan 18.4.2006. Martin tila oli mukava paikka käydä, oikea karjafriikkien unelmakohde. Jukka Pekka Köngäs

ACTIVE AYRSHIRE BREEDING IN SOUTHERN LAPLAND When Vuokko and Esko Kulju took over Esko’s home farm 26 years ago, the land had been uncultivated for 10 years. The active young couple started with six cows and 9 hectars, but soon enlarged the farm by building up new barn, and clearing new land from forest around as well as buying some when it came available. Vuokko and Esko started to breed their cattle by carefully selecting some good genetics from other herds. Now they have several strong cow families, including superior bulldams as well as a Champion in the show ring. One of the bulldams, Manteli, just got her first son Martin Orakas (by Korkeakummun Ivar) evaluated with outstanding results. Orakas has an interesting brother (by Ristitien Johde), who will get his evaluation next year. One of the most interesting young cows at Martin herd is Pulmu VG-85, who was

24

* Vuokko and Esko Kulju took over the farm from Esko’s parents 26 years ago. * 60 hectars cultivated land, growing grass silage, hay and barley, and some land for pasture. * Children Kirsi -72, Kati -74 and Janne -84. * 25 milking cows, 2/3 pedigree Ayrshires and the rest Holsteins, under prefix Martin. * Average yield 2006 was 9908 mkgs, 3,95% butterfat, 3,54% protein * Activities: showing cattle and dogs, internet surfing.

selected as an Ayrshire Champion at Ruukki Dairy Show 2004. Next year she won her class as a second calver. Pulmu – as well as other cows in the herd - is classified by Canadian Ayrshire Classifier Yves Charpentier, and her score VG-85 is one of the highest that has been given to a pure bred Finnish Ayrshire. Kulju’s breeding goal have changed during the years. First they were heading for higher indexes, but the results didn’t satisfy. The cows gave lots of milk, but type got worse, and the indexes didn’t stay high

constantly. Now they breed for conformation to get cows that last longer. When selecting bulls Vuokko looks first for good stature and udder conformation, but consider high components important as well. Vuokko finds it difficult to breed for shallow udders by using only Finnish sires, so she has been using some Canadian semen lately, and is very pleased with the results. She hopes that more attention could be paid to udder texture in Finland, and she is worried about the Finnish linear scoring system which favors low

set cows. Vuokko’s ideal cow has a dairy type score of 6-7, she is not looking for extreme dairyness of 8-9 in her herd. Nowadays Vuokko and Esko sell quite a bit of heifers and calves to other breeders, and they have got very pleasing comments from new owners. There have been several memorable hihglights during Kulju’s cattle breeding career: The first was, when their cow Evette was priced for the highest yield in Lappland. Other memorable moments have been the selling of first AI bull Martin Hermanni, the elite evaluation of Martin Orakas, and the good scores in Canadian classification. In April 2006 Vuokko and Esko will travel to Helsinki to receive the biggest honour that a milk producer in Finland can get: The Golden Medal of Walter Ehrström foundation for producing the Excellent Class Milk for 25 years in a row, without a single exception!


1/2006

Coopersect® torjuu tehokkaasti kärpäset ja vähentää riskiä sairastua kesäutaretulehdukseen. Deltametriiniä erittyy virtsan ja ulosteen mukana vain vähäisiä määriä luontoon, joten siitä ei ole haittaa ympäristölle.

Ayrshire-lehti

Omalta eläinlääkäriltäsi tai apteekista ilman reseptiä. Naudalla ei varoaikaa maidolle. Lue pakkauksessa olevat käyttöohjeet.

www.vetcare.fi

Coopersect® Spot on vet. 10 mg/ml paikallisvaleluliuos Deltametriini on synteettinen pyretroidi, jolla on voimakas hyönteisiä ja punkkeja tuhoava vaikutus. Deltametriini kestää hyvin valoa ja ilmastollisia vaikutuksia esim. sadetta. Öljypohjan ansiosta liuos leviää nopeasti eläimen karvaan ja nahalle. Kohde-eläinlajit ja käyttöaiheet: Nauta: Täiden, väiveiden ja kärpästen torjunta. Lammas: Täiden, punkkien, väiveiden ja kärpästen torjuntaan. Haittavaikutukset: Joissakin harvoissa tapauksissa voi nuorilla eläimillä esiintyä ruokahaluttomuutta, lihasvapinaa ja pientä rauhattomuutta 48 tunnin sisällä antamisesta. Oireet ovat ohimeneviä ja vaarattomia. Saattaa aiheuttaa kutinaa ja raapimista. Tiineys ja laktaatio: Voidaan käyttää. Annostus ja antotapa: Nauta: 10 ml Lammas: 5 ml. Ulkoisesti lapojen väliin, josta valmiste leviää eläimen koko nahalle ja karvoille. Voidaan antaa täydessä villassa oleville lampaille. Käsittely uusitaan noin kuukauden välein. Varoajat: Nauta: Teurastus: 14 vrk, maito: 0 vrk. Lammas: Teurastus: 28 vrk. Ei uuhille, jotka tuottavat maitoa elintarvikkeena käytettäväksi. Pakkauskoko: 250 ml annostelupullo. Myyntiluvan haltija: Schering-Plough A/S, Tanska. Markkinoija: Vetcare Oy

25


Ayrshire-lehti

1/2006

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

AF CLASS – LOKAKUUN 2005 LUOKITUSKIERROS Uusittu luokitusjärjestelmä myös Suomessa Vuoden 2005 toinen luokituskierros sujui jo rutiinilla niin kierroksen suunnittelun kuin aikataulutuksenkin osalta. Uutta kierroksessa oli kuitenkin se, että luokitus tehtiin tällä kertaa uusitun kanadalaisen luokitusjärjestelmän mukaisesti. Viime vuoden 2-lehdessä kerrottiin luokitusjärjestelmän muutoksista, joten en käsittele niitä tässä yhteydessä kovin yksityiskohtaisesti. Käytännössä näkyvimmät muutokset käyvät ilmi luokituslomakkeesta sekä pisteytyksestä. Arvosanat kirjataan uusitulle lomakkeelle, joka on aikaisempaan verrattuna huomattavasti selkeämpi. Arvosteltavia kohtia on jonkin verran muutettu, sillä ne on yhtenäistetty kaikille Kanadassa ar vosteltaville roduille samanlaisiksi. Painotukset loppupisteytyksessä ovat eri roduilla luonnollisestikin hieman erilaiset. Virheiden (defective characteristics) määrää on vähennetty ja nyt niitä on enää 46, mutta toisaalta esimerkiksi termit ”lacks balance” (eläimen rakenne ei ole tasapainoinen) ja ”lacks udder shape” (utareessa on 26

jokin häiritsevä seikka, esim. lihasutare, kolmivetiminen) voivat sisältää useita aikaisemmin erikseen mainittuja virheitä. Lomakkeelle merkitään myös suoraan pisteinä eri osa-alueiden (lantio, utare, jalat, lypsytyyppisyys) arvosanat, joka auttaa nopeasti näkemään mikä osa-alue on eläimessä heikoin, mikä paras. Loppupisteissä alin pistemäärä on F-60 kun se aikaisemmin oli P-50. Pisteiden tulkinta on kuitenkin edelleen sama eli 75 pistettä ja siitä ylöspäin on Suomessa toistaiseksi hyvä tulos. Alle 70 pisteen rakennetta ei voi pitää hyvänä eikä tässä tapauksessa ole enää merkitystä sillä saako lehmä 60 vai 50 pistettä.

Luokitustuloksia Lokakuun luokituskierroksella luokitettiin lähes 500 eläintä, näistä 3 sonnia. Paras tulos oli VG-86 sekä lisäksi 2 kpl VG-85, jotka kaikki ayrshirerodulla. Kokonaistulokset olivat edelleen samansuuntaiset kuin aikaisemmin eli suurin osa ayrshire-eläimistä (55 %) sai tuloksen alle 75 pistettä. Toisaalta positiivista oli se, että 19 % luokitetuista sai tuloksen GP

tai parempi. Näistä puolet oli kanadalaisten sonnien tyttäriä ja luonnollisestikin toinen puoli kotimaisten eri sonnien tyttäriä. Ruotsalaisten sonnien tyttäristä vain 2 pääsi tähän joukkoon. Kotimaisten sonnien kärkeä pitää edelleen Kangassalon Kelli. Luokituskierroksen ehdoton tähti oli Kildare Jerry, joka nousi suoraan sonni-

kohtaisten luokitustulosten kärkeen. Jerryn luokitetuista tyttäristä peräti 54 % on saanut GP tai paremman. Tulos on erinomainen kun vielä ottaa huomioon, että lähes kaikki Jerryn tyttäret ovat suomalaisista lehmistä. Sonni on siis tehnyt erinomaista jälkeä ja karjanomistajat olivat syystä tyytyväisiä jerryläisiinsä.

Sonnikohtaisten AF-Class luokitusten tilasto lokakuun kierroksen jälkeen niiden sonnien osalta, joilla on vähintään 10 luokitettua tytärtä: Sonni

Luokitettuja tyttäriä

Kildare Jerry Woodland View Pardner Bonnie Brae Heligo Ardrossan EV K Trident Forever Schoon Mm Cornelius Kangassalon Kelli Rauhaniemen Ike Ristitien Johde Korkeakummun Ivar Vehkalan Kullero Suontaan Jehta Roi Galant Wandringeye Laurilan Ipollo Saukon Joachim Haralan Etro Heikkilän Kingi Lammin Jiffe T Bruno Mardel Volage

24 40 21 10 19 74 11 36 27 18 35 11 11 24 18 12 15 11 10 10

% saanut GB tai paremman

54 % 48 % 48 % 40 % 37 % 22 % 18 % 17 % 15 % 11 % 9% 9% 9% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0%


1/2006

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Luokituspäivä Sauvossa Myös tähän luokituskier- jokaisella luokituskäynnillä Näin ollen 65 % ayr- kahdella ayrshirelehmällä, rokseen sisältyi yksi luokitus- olisi parasta käydä kaikki shireista saa tuloksen GP-80 jotka on luokitettu 8 kerpäivä, joka nyt järjestettiin karjan eläimet läpi, vaikka tai parempi. Ayrshire-en- taa excellentiksi (EX-8E). Varsinais-Suomessa, Elina niitä ei luokitettaisikaan, sikoiden keskiarvo on 79 Suomalaisten tuntema moja Mika Kavanderin tilalla mutta ne tulisi kuitenkin kat- pistettä ja ensikoista 55 ninkertainen näyttelyvoittaja Sauvossa. Varsinaisen luo- sastettua. Ummessa olevia ei % saa tuloksen GP-80 tai Des Prairies Tou Tou on kituksen lisäksi kuulijat sai- normaalisti luokiteta, mutta parempi ja 3 % tuloksen luokitettu EX-97-4E. vat melkoisen tietopaketin tämäkin on mahdollista, jos VG-85 tai parempi. Iso osa Yves otti erikseen esille näyttelyeläinten valmiste- lehmä on juuri umpeutettu ensikoista parantaa luokitus- myös joitakin arvosteltalemisesta sekä kehäesiinty- tai aivan pian poikimassa. taan seuraavien poikimisten via osa-alueita. EtukorkeUudessa luokitukses- jälkeen. misestä, luonnollisestikin us (height at front end) kanadalaiseen näyton ayrshireilla uusi telykulttuuriin pearvosteltava kohta. rustuen. Tilaisuutta Toivottavaa on, että oli tullut seuraamaan lehmä on vain hieman reilut 30 asiasta kiinetukorkea tai sitten nostunutta, jotka toiyhtä korkea edestä votettiin tervetulleiksi ja takaa, sillä huomuhkean sämpylä- ja mattava etukorkeus kahvitarjoilun kera. rasittaa takajalkoja Luokituspäiväksi oli ja erityisesti vuohiosunut kaunis syyssia. Rinnanleveyttä sää, vaikka eipä sadearvosteltaessa katkaan olisi haitannut, sotaan etujalkojen sillä demonstraatiota etäisyyttä toisistaan varten oli tehty tisekä kuinka leveällä lat karjarakennuksen etummaiset kylkiluut päädyssä sijaitsevaan ovat . Liikunta (locovarastoon. Ennen motion) on myös uusi varsinaista luokitus- Kanadalainen rakenneluokittaja Yves Charpentier opasti karjanomistajia luokituspäivillä arvosteltava ominaidemonstraatiota Yves Sauvossa, Elina ja Mika Kavanderin tilalla. (Kuva: Laura Laiholahti) suus. Yvesin mielestä Charpentier kertoi liikunnan arviointi on Kanadan uudesta luoki- sa ovat maksimipisteet 97 Lehmä voidaan luokitella luonnollisestikin helpointa tusjärjestelmästä sekä sen (aikaisemmin 100), koska excellentiksi vasta kolme pihatossa eläimen ollessa vataustoista ja Silja Sundell katsotaan, että täydellistä kertaa poikineena. Lisäme- paana, mutta myös parressa hoiti tulkin tehtävät ammat- lehmää ei voi olla. Luokitus- riittiä tällainen lehmä voi paikallaan olevan lehmän luokittain tulokset jakaan- saavuttaa saamalla uuden liikunnasta voidaan saada titaitoisesti: Kanadassa on 24 luokit- tuvat Kanadassa ayrshiren poikimisen jälkeen jälleen hyvä käsitys kun arvostellaan tajaa, jotka ovat elokuusta osalta seuraavasti: luokitustuloksen excellent. lehmän jalkojen asennot, 2 % Jokainen uusi excellent-tulos lantion rakenne sekä seison2005 alkaen luokittaneet EX 90 – 97 pist. ayrshireista saavuttaa vaatii uuden poikimisen ja ta-asento. Liikunnan arvosakaikkia 8 rotua ja luokitusta tämän tuloksen uusi tulos merkitään näky- na ei vaikuta loppupisteisiin tehdään, jotta sonneille 15 % viin E-kirjainten määrällä, ainakaan toistaiseksi, vaan saadaan rakennearvostelut. VG 85 – 89 48 % esim. EX-92-3E (luokitettu tätä ominaisuutta vasta tutNoin 80 % karjanomistajista GP 80 – 84 30 % 3 kertaa excellentiksi). Kaut- kitaan Kanadassa ja siksi siitä luokittaa eläimiään kerran G 70 – 79 5 % ta aikain parhaat tulokset on kerätään tietoa luokitusten vuodessa. Yvesin mielestä F 60 – 69 27


Ayrshire-lehti

1/2006

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä yhteydessä. Jalkojen arvostelussa takaapäin katsottuna paras arvosana on 9, mutta se on yleensä lähes mahdoton saada ja vain noin 5 % lehmistä yltää tähän. Arvosanaan 8 yltää vain 10 % lehmistä ja vielä arvosana 7 on erittäin hyvä. Kaikkien näiden yksityiskohtaisten tietojen jälkeen oli aika siirtyä seuraamaan itse luokitusta. Tilan isäntäväki oli valinnut demonstraatiota varten 3 erilaista lehmää, jotka kaikki käytiin kohta kohdalta läpi. Esimerkkieläinten jälkeen luokitettiin myös karjan kaikki muut lehmät, jotka tuotosvaiheensa perusteella oli mahdollista luokittaa. Kavanderien karjasta löytyi useita hyvän

28

luokitustuloksen saaneita lehmiä, kaikki pohjoismaisten sonnien jälkeläisiä, ja kolme lehmää sai hienosti GP tuloksen: Sointu-AFGP80 (Lammin Life), RaksuAF-GP81 (Rounion Okaasi) ja Sara-AF-GP81 (Pärepuusaaren Osandur). Päivän viimeisenä – vaan ei todellakaan vähäisimpänä – antina kuultiin Yvesin neuvoja eläinten käsittelyssä ja näyttelykoulutuksessa. Showeläinten laittaminen ja käsittely on Kanadassa hyvin ammattitaitoista eikä näyttelykehissä näe juuri koskaan huonosti käyttäytyviä tai epäsiistejä eläimiä. Useat karjanomistajat teettävät näyttelyeläintensä viimeistelyn ”ammattiklippereillä”,

jotka kiertävät työkseen näyttelyissä ulkomaita myöten laittamassa näyttelyeläimiä kehäkuntoon. Myös kaikki eläinten esittelijät tietävät tarkalleen kuinka kuviot kehässä sujuvat – eläinrivit ovat viivasuoria ja yleensä joka näyttelyssä ”koreografia” on samanlainen. Yvesin oma handler-tausta on vakuuttava. Hän kilpaili showmanship-kilpailuissa 8-vuotiaasta 23 vuoden ikään asti. Eläinten esitte-

lijänä hän on osallistunut kaikkiin tärkeimpiin Kanadan näyttelyihin. Quebecissa hän mm. voitti 6 kertaa showmanship-kilpailun, tosin velipoika onnistui voittamaan hänet myös kuudesti. Tuomarin uran Yves aloitti siinä vaiheessa, kun oli liian vanha junior handleriksi. Mm. Quebecin päänäyttelyssä hän on ollut tuomarina kahdesti ja junior handler -tuomarina 25 kertaa.

Yves Charpentierin ohjeet showmanship-kilpailijoille löytyvät tämän lehden sivulta 65, jonne on koottu sekä junnuille että varttuneemmille esittäjille laaja tietopaketti.


1/2006

Ayrshire-lehti

Laatulehmien lista

ALL STARS Ayrshirekasvattajat alkaa julkaista All Stars – Laatulehmien listaa, jolle pääsevät hyvärakenteiset ja korkeatuottoiset lehmät, jotka ovat saaneet vähintään luokitustuloksen GP-80 ja joiden paras 305 päivän tuotos on vähintään 8500 kg maitoa. All Stars – Laatulehmien lista julkaistaan kahdesti vuodessa Ayrshire-lehdessä. Lehmät listataan paremmuusjärjestykseen luokitustuloksittain tuotoksen perusteella. Eläin voi parantaa asemiaan listalla saamalla paremman

luokitustuloksen tai tekemällä paremman tuotoskauden. Lehmät pysyvät listalla niin kauan kuin ne ovat elossa. Poiston jälkeen lehmä pääsee vielä seuraavalle listalle, mutta ei enää sen jälkeen. Karjanomistajien tulisi itse huolehtia tuotostietojen ilmoittamisesta listaa varten, yhteyshenkilö on Laura Laiholahti laura.laiholahti@reppu.net tai 044 – 552 4493.

ALL STARS - LAATULEHMÄT 1 / 2006 Luokitus Eläin

Isä

Paras 305 pv tuotos

Lakt. Omistaja

EX 90

Saga

Trident

11502 - 4,09 - 3,36

3.

Ahonkivi Olavi

VG 88

Rannan Pretevä

Cornelius

9063 - 3,90 - 3,30

2.

Koljonen Aaro ja Mirja

VG 86 VG 86 VG 86

Kuortin Paprika Rounion Beliissa Hjärterum Trident Nelly

Pardner Heligo Trident

11117 -3,52 - 3,46 10912 - 3,87 - 3,05 8698 - 4,20 - 3,20

2. 1. 1.

Ahonkivi Olavi Ahonkivi Olavi Koljonen Aaro ja Mirja

VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85 VG 85

Omena Kellcrest Nova ET Joukolan Pirtelö Hjärterum Roselee ET Sally Palmu Rannan Pulmu

Pirkkulan Intressi Heligo Pardner Cornelius Backgård Kainuunmäen Molskis Pardner

11863 - 4,26 - 3,31 11536 - 3,9 - 3,1 9934 - 3,54 - 3,57 9381 - 3,39 - 3,23 9323 - 5,01 - 3,70 8839 - 4,60 - 3,60 8614 - 4,00 - 3,50

3. 3. 2. 1. 3. 2. 2.

Teiskonlahti Heli ja Antti Alhainen Sari Laiholahti Laura ja Jouko Kallio Merja Järvenkylä Reiska Kulju Vuokko ja Esko Koljonen Aaro ja Mirja

GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84 GP 84

Muurikki Alhaisten Oliivi Rannan Sipuli Pipsa Hjärterum Rosetti ET Hjärterum Laro Vega Sanrosa Ramona Hjärterum Laro Hjärta Kuortin Rokokoo

Vaaralan Aika Heligo Jerry Ristitien Johde Cornelius Pat Laro Kangassalon Kelli Pat Laro Gäddnäs Eskil

14403 - 3,90 - 3,52 11414 - 4,20 - 3,50 10551 - 4,10 - 3,20 10474 - 4,54 - 3,69 10301 - 3,91 - 3,21 10172 - 3,21 - 3,32 10071 - 3,80 - 3,30 9997 - 4,00 - 3,50 8995 - 3,84 - 3,31

5. 2. 1. 2. 1. 2. 1. 2. 1.

Ahonkivi, Koljonen, Kallio Alhainen Sari Koljonen Aaro ja Mirja Ahonkivi Olavi Laiholahti Laura ja Jouko Pukaralammi Raila ja Pertti Alhainen / Glentworth Gordon Alhainen Sari Kuortti Raimo ja Terhi

GP 83 GP 83 GP 83 GP 83

Rannan Liperi Rubin Rannan Sisäkkö Hjärterum Gunnel

Ojaniemen Vakio B Jurist Ripken Pardner

11510 - 3,80 - 3,70 10136 - 3,88 - 3,35 10083 - 4,00 - 3,20 9541 - 3,73 - 3,22

5. 2. 1. 2.

Koljonen Aaro ja Mirja Tammenpään mty Koljonen Aaro ja Mirja Suutari Pekka

GP 82 GP 82 GP 82 GP 82

Meritähti Piitu Rounion Onnetar Kuortin Piparminttu

Vaaralan Aika Rauhaniemen Ike Pirkkulan Eepa Billy

13354 - 3,44 - 3,14 11984 - 4,31 - 3,32 10657 - 3,96 - 3,44 10361 - 3,74 - 2,97

4. 3. 2. 2.

Tanner Jyri Ylihaavisto Anna-Liisa Ahonkivi Olavi Kuortti Raimo ja Terhi

GP 81 GP 81

Kristall Lollipop

Ojaniemen Vakio Niemen Verneri

12815 - 3,93 - 3,46 12469 - 4,00 - 3,14

6. 5.

Tammenpään mty Pöysä Petri

29


Ayrshire-lehti

1/2006

GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81

Karhilan Pallo Alhaisten Opaali Prima Oja Runo Rannan Paras Asmo Riga ET Haralan Pinja Kuortin Basilika Opri Rannan Omenankukka Rossi Pulma Pulmu Asmo Rehti Rannan Rude Joukolan Reseda

Nikolan Nörtti Backgård Pardner Harjunpään Ilmiö Suontaan Jehta Heligo Ristitien Johde Koivuharjun Iekki Billy Korkeakummun Ivar Ketolan Lekari Pardner Korkeakummun Ivar Galant Ristitien Johde Kangassalon Kelli Jerry

12448 - 4,08 - 3,27 12071 - 3,50 - 3,40 11949 - 5,69 - 3,58 11658 - 3,70 - 3,29 9916 - 4,03 - 3,46 9915 - 3,90 - 3,10 9784 - 4,10 - 3,10 9620 - 4,10 - 3,40 9537 - 4,53 - 3,38 9471 - 4,04 - 3,43 9326 - 4,40 - 3,70 8890 - 3,67 - 3,25 8854 - 3,66 - 3,51 8853 - 3,76 - 3,58 8778 - 4,82 - 3,32 8658 - 4,60 - 3,20 8645 - 3,90 - 3,20

2. 3. 1. 3. 2. 2. 1. 2. 2. 2. 2. 1. 2. 1. 1. 1. 1.

Suutari Pekka Koljonen Aaro ja Mirja Vettenranta Marko Nieminen Nina ja Jukka Ylihaavisto Anna-Liisa Koljonen Aaro ja Mirja MTT Alkiokeskus Koljonen Aaro ja Mirja Kuortti Raimo ja Terhi Tervolan maatalousoppilaitos Koljonen Aaro ja Mirja Tanner Jyri Taivalmäki Asko ja Susanna Vettenranta Marko Kuorikoski mty Koljonen Aaro ja Mirja Koljonen Aaro ja Mirja

GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80

Laudatur Tuomelan Peso Rannan Basilika Pukaralammin Serena Rannan Riina Joukolan Piisi Julia Pulmu Ripsu Jaakkolan Pella Hjärta 240 Tuomelan Rulla Rentukka Saara Pläkki

Tervaniemen Ylkä Suontaan Jehta Cornelius Kangassalon Kelli Ristitien Johde Heligo Hyllela Korkeakummun Ivar I-A Navigaattori Stensjö Cornelius Kantolan Okke Kangassalon Kelli Pardner Suontaan Joviaali

14572 - 3,86 - 3,10 12181 - 4,38 - 3,64 11365 - 3,80 - 3,30 11155 - 3,57 - 3,10 11050 - 4,20 - 3,40 10890 - 4,10 - 3,10 10593 - 4,62 - 3,14 10561 - 3,73 - 3,58 10535 - 3,89 - 3,33 10383 - 4,24 - 3,43 10257 - 4,09 - 3,19 9906 - 4,37 - 3,50 9814 - 3,89 - 3,56 9619 - 4,45 - 3,39 9574 - 4,46 - 3,60

5. 2. 2. 1. 2. 2. 6. 2. 2. 2. 2. 1. 1. 1. 2.

GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80

Rosalinda Rasilan Rusotar Ria Palo Pumpuli Rasilan Safira Reipas Kurhilan Sorja ET Uusi-Suon Pandora Rosmarin Uusi-Suon Risella Riemu Rosmarin

Pardner Kangassalon Kelli Pardner Karimon Nopsa ET Ristitien Johde Jerry Rauhaniemen Ike Kangassalon Kelli Heligo Pardner Pardner Metsäpellon Ino Kangassalon Kelli

9530 - 3,88 - 3,20 9461 - 3,98 - 3,44 9432 - 4,56 - 3,40 9382 - 4,05 - 3,41 9357 - 4,37 - 3,83 9355 - 3,63 - 3,32 9278 - 3,92 - 3,57 9125 - 4,25 - 3,46 8882 - 4,29 - 3,20 8754 - 4,18 - 3,16 8656 - 4,16 - 3,18 8576 - 4,10 - 3,38 8539 - 3,81 - 3,29

2. 1. 1. 1. 2. 1. 2. 1. 1. 1. 1. 1. 1.

Peltola Riikka Ikonen Miia ja Putkonen Juha Koljonen Aaro ja Mirja Pukaralammi Raila ja Pertti Koljonen Aaro ja Mirja Laiholahti Laura ja Jouko Vettenranta Marko Toivola Markku Leppä Jari ja Katriina Laiholahti Laura ja Jouko Ahonkivi Olavi Kelkka Päivi ja Ossi Kulju Vuokko ja Esko Suutari Pekka Ollikainen Pekka ja Savikurki Riitta Tammenpään mty Viitanen Seija ja Hannu Pöysä Petri Kuortti Raimo ja Terhi Toivola Markku Viitanen Seija ja Hannu Ylihaavisto Anna-Liisa Kallio Merja Pöysä Petri Yli-Hynnilä Mervi ja Jorma Pöysä Petri Järvenkylä Reiska Tanner Jyri

30


1/2006

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE FINLAND 2006 -VALOKUVAKILPAILU Alhainen, Viikatetie 3, 91900 LIMINKA, huhtikuun loppuun mennessä. Laita mukaan nimesi ja osoitteesi, sillä vastanneiden kesken arvotaan Ayrshirekasvattajien tuotepalkintoja. Yksi vastaus/jäsenyys tai lehtitilaus.

Lähetä vastaus sähköpostitse osoitteeseen sari. alhainen@pp.inet.fi tai postitse osoitteeseen Sari

Tulokset täydellisine eläintietoineen julkaistaan Ayrshire-lehden seuraavassa numerossa.

Äänestyksen tulos ja tuotepalkintojen voittajat julkaistaan yhdistyksen kotisivuilla toukokuun alussa.

LUOKKA 1: HIEHOT 12 KK JA ALLE

A: 9 KK

B: 10 KK

C: 11 KK

D: 11,5 KK

AYRSHIRE FINLAND 2006 -VALOKUVAKILPAILU

Jäsenet ja lehtitilaajat huomio! Sijoittakaa kunkin luokan valokuvat eläimen rakenteen mukaiseen järjestykseen, ja ilmoittakaa lopuksi hieholuokkien paras eli Junior Champion ja lehmäluokkien paras eli Senior Champion. Esimerkiksi luokka x: B,C,A,D,F,E, ja Senior Champion luokka z,lehmä C. HUOM! Laittakaa luokan KAIKKI eläimet järjestykseen, jotta voimme laskea sijalukupisteet oikein.

31


AYRSHIRE FINLAND 2006 -VALOKUVAKILPAILU

Ayrshire-lehti

E: 12 KK

F: 12 KK

LUOKKA 2: HIEHOT 12-19 KK

A: 15 KK

B: 16 KK

C: 17 KK

D: 19 KK

LUOKKA 3: HIEHOT YLI 19 KK

A: 21 KK 32

1/2006

B: 24 KK


1/2006

Ayrshire-lehti

Myös Yves Charpentier sijoittaa Ayrshire Finland -kilpailijat paremmuusjärjestykseen kuvien perusteella. Järjestys julkaistaan samaan aikaan yleisöäänestyksen tulosten kanssa.

Aikaisemmat Ayrshire Finland -voittajat:

LUOKKA 4: ENSIKOT

A

B

C

D

LUOKKA 5: 2 KERTAA POIKINEET

A

AYRSHIRE FINLAND 2006 -VALOKUVAKILPAILU

C: 31 KK

V. 2003: Junior Champion: Joukolan Risella, Laura ja Jouko Laiholahti. Senior Champion: Marie Sue, Hannu Huitti ja Mikko Ranta. V. 2004: Junior Champion: Hjärterum Rosetti, Laura ja Jouko Laiholahti. Senior Champion: Saga, Olavi Ahonkivi.

B 33


OSALLISTU KILPAILUUN !

Ayrshire-lehti

C

D

LUOKKA 6: 5 KERTAA POIKINEET

A

34

1/2006

B


1/2006

Ayrshire-lehti

KASVATTAJAT HUOMIO! ILMOITTAKAA JÄSENTIEDOISSA KASVATTAJA/TILAN NIMI, NIIN MYÖS OIKEAT SONNIT LÖYTYVÄT LEHTEEN!

Ayrshirekasvattajien jäsenkarjoissa syntyneet sonnit, joiden jalostusarvo vähintään +12, arvostelu 2006/02 Nimi ja sv Kasvattaja LUSI-KOTTILAN LUIRO 97 Tapio Lusi KANGASSALON KELLI 96 Arvo ja Seija Rajala SATULIN ORIGINAALI 00 Marko ja Marianne Mänki LAMMIN LIFE 97 Jari ja Marianne Morri ALHAISTEN LÖÖPERI 97 Sari ja Risto Alhainen MÄEN LAPATOSSU 97 Olli ja Kari Mäki SUONTAAN NOCTURNO 99 Cecilia Rydbeck POCKARGÅRD OLEO 00 Pukaron kartano PUROLAN ORKKO 00 Heikki Juntunen ROUNION PIETARI 01 Olavi Ahonkivi KOTIRANNAN OISTE 00 Antti ja Anna-Liisa Suokas LAMMIN JIFFE 95 Jari ja Marianne Morri KOIRAHARJUN LENKKI 97 Merja ja Arto Vornanen MÄEN OPAALI 00 Olli ja Kari Mäki MÄNNISTÖN ONITA 00 Markku ja Kirsi Kujansuu SUONTAAN PARAS 01 Cecilia Rydbeck HEIKKILÄN KINGI 96 Juha ja Päivi Kallio RIIHELÄN PONTUS 01 Juha ja Tarja & Marko Hirvinen KURVILAN MILIONÄÄRI 98 Jukka-Pekka Köngäs KARHILAN ONASSIS 00 Pekka Suutari MARTIN OHORA 00 Vuokko ja Esko Kulju JOUKOLAN OOKKE 00 Laura ja Jouko Laiholahti YLI-HINKKALAN OSKARI 00 Juhani Yli-Hinkkala POCKARGÅRD KOWBOY 96 Pukaron kartano KOTIRANNAN NOSTE 99 Antti ja Anna-Liisa Suokas KIASEN NAALI 99 Antti ja Johanna Heiskala SEPPÄLÄN POPPELI 01 Ulla ja Seppo Riihimäki KORKEAKUMMUN IVAR 94 Juha Forsell YLI-HINKKALAN MAILAJUSSI 98 Juhani Yli-Hinkkala TAMMENPÄÄN OSVALD 00 Tammenpään mty OJATALON OJURI 00 Kyösti ja Eeva Uusitalo RANTALAN OHARI ET OO Tiina ja Juha Eskelinen

Jalostusarvo

Isä

Emä

Emänisä

Emänemä

+27

K.Airo

Ihme

U.Uisti

Ananas

+26

N.Verneri

Äly2

M.Tina

Tupo

+26

Stensjö

Lapa

P.Ilaus

Hinku

+24

N.Voltti

Hifa

Tron

N.Tifa

+21

O.Vakio

Herukka

K.Repo

Ulpukka

+21

N.Verneri

Juuli

M.Uklaus

Aloe

+21

H.Esko

Kuoro

O.Vakio

Urku

+19

Sköle

Kassu

K.Vihtori

Assu

+19

G.Eskil

Leku

O.Vakio

Alku

+17

Flaka

Kastehelmi

P.Vehka

Jaffa

+17

H.Ilmiö

Loiste

O.Vakio

Ihme

+16

K.Vihtori

Hifa

Tron

N.Tifa

+16

N.Verneri

Haka ET

K.Repo

Tähti

+16

Stensjö

Juuli

M.Uklaus

Aloe

+15

L.Ipollo

Muurain

K.Etroni

Etikka

+15

Flaka

Lull

S.Irokeesi

Iine

+15

A.Unssi

Atomi

S.Nolla

Olvi

+14

Flaka

Neferet

R.Lalli

Lootus

+14

P.Eepa

Kuurankukka

K.Vihtori

Impi

+14

H.Ilmiö

Linnea

V.Aika

Hildur

+13

H.Ilmiö

Moona

Backgård

Josefiina

+13

H.Ilmiö

Lisa

Torpane

Lisa

+13

H.Ilmiö

Loviisa

T.Ylkä

Hypi

+13

K.Vihtori

Ennu

A.Parkki

Unni

+13

P.Eepa

Loiste

O.Vakio

Ihme

+13

H.Etro

Kekseliäs

N.Verneri

Älli

+13

Flaka

Lupiini

V.Aika

Imarella

+13

Hyllela

Visti

M.Tina

Tutta

+12

K.Etroni

Juutti

M.Tunnus

Ypi

+12

Sköle

Kristall

O.Vakio

Electra

+12

H.Ilmiö

Kumma

N.Verneri

Ella

+12

Stensjö

Jatta

Hyllela

Yyteri

35


Ayrshire-lehti

1/2006

Han Hopmanin artikkeli Holstein International-lehdessä 10/2002 Käännös Sari Alhainen

Sukututkimuksen paluu jalostuksen apuvälineeksi Selatessasi vanhoja jalostuslehtiä törmäät silloin tällöin sukutauluihin, jotka ylettyvät sukupolvien päähän ja täyttävät joskus kokonaisen sivun. Ei mikään ihme, sillä aikaisemmin polveutumistiedot olivat jalostuksen tärkein apuväline. Indeksien käyttöönotto työnsi sukututkimuksen taka-alalle, eikä polveutumisen julkaisemista monen sukupolven taakse enää pidetty tärkeänä. Kokeneimmat jalostuksen konkarit huomasivat pian, että sukujen unohtamisessa piili vaaroja, mutta heitä ei indeksien hurmoksessa kuunneltu. Viime aikoina on tälle vanhimmalle ja eniten testatulle jalostuksen apuvälineelle alettu uudelleen antaa arvoa. USAlainen holsteinjalostaja Larry Jerome muistelee, että ennen indeksien aikaa, kun he tutkivat tarkasti eläinten sukulinjoja ja tunsivat jokaisen sonnin vahvuudet ja heikkoudet, oli helpompaa tehdä onnistuneita parituksia. Irlantilainen jalostaja Donald Ring kertoo olevansa iloinen siitä, ettei omista sonninemiä, koska nyt hänellä on vapaus käyttää haluamiaan sonneja indeksilistan kärkisonnien sijasta.

Palapelin osasia

Sukututkimus on termi, jota ei viimeisten 20 vuoden aikana ole juurikaan jalostusmaailmassa käytetty, koska se ei enää ole vaikuttanut tarpeelliselta. Indeksit kuvaavat sonnin geneettistä laatua, ja yhdistämällä sopivat indeksit

36

keskenään kuten palapelin osaset – erityisesti silloin kun tarvitaan korjaavaa paritusta – on helppo tehdä oikeita ratkaisuja. Tai siltä ainakin vaikuttaa…. Indekseistä on tullut yhä useammin jalostuksen pääväline. Myös lehmät arvostetaan niiden jalostusarvon mukaan, ja parituspäätökset tehdään indeksien perusteella. Lehmälle, jolla on huono rasvaprosenttiindeksi, suositellaan korkeaa rasvaa periyttävää sonnia. Lehmälle, jonka etuvetimet ovat kaukana toisistaan, suositellaan sonnia, jonka indeksi tältä osin on mahdollisimman hyvä. Indeksit ovat alkaneet määräämään jalostusta.

Erittäin arvokkaita

Ymmärtäkää tämä artikkeli oikein: Me emme pyri kyseenalaistamaan indeksien arvoa. Indeksit ovat nykyaikaisia, erittäin arvokkaita ja edistyksellisiä välineitä, jotka ovat tarkoituksenmukaisia pitäessään huolta jalostuksen edistymisestä. Ne ovat ehdottomasti parhaita sonnien ja lehmien geneettisen arvon kuvaajia. On kuitenkin tärkeää, että indeksejä käytetään oikein: Ne ovat yksi niistä apuvälineistä, joita karjanomistajat ja jalostusjärjestöjen asiantuntijat voivat käyttää. Ne soveltuvat erittäin hyvin parhaiden sonnien tunnistamiseen jotain tiettyä tarvetta varten. Varsinaiseen parituspäätökseen, jonka tuloksena tulisi olla mahdollisimman optimaalinen lopputuote, kannattaa käyttää myös muita

välineitä indeksien lisänä. Sukujen tutkiminen on yksi niistä. Sukutietojen tuntemuksen tärkeys on vuosien varrella tullut todistetuksi. Ennen indeksien aikaa, kun jalostuspäätökset perustuivat suurimmaksi osaksi sukutietoihin, taitavimmat jalostajat saavuttivat merkittäviä tuloksia. Vielä parempiin tuloksiin voidaan päästä yhdistämällä indeksit ja sukututkimus!

Sukulinjat

Pelkäävätkö nykyajan jalostajat, että sukujen tutkiminen vie liikaa aikaa? Vai kuvittelevatko he sen olevan jotenkin mystistä, ja tukeutuvat mieluummin indekseihin – lukuihin, jotka ovat helposti saatavilla? Olisi vahinko jos näin olisi. Sukutuntemus ei ole sen ihmeellisempää kuin tietämys sonninisien ja sonninemien vahvuuksista ja heikkouksista. Jos sama eläin esiintyy polveutumisessa useamman kerran, mahdollisuus sen periyttämien vahvuuksien tai heikkouksien näkymiseen syntyvässä jälkeläisessä kasvaa. Se, joka tuntee suvut, osaa välttää ei-toivottuja yhdistelmiä. Paritus, joka indeksien valossa näyttää hyvältä, saattaa tarkemmassa tutkimuksessa (laitetaan isän ja emän sukutaulut vierekkäin) osoittautua huonoksi. Indeksit eivät määrää jälkeläisen ilmiasua, vaan suvussa kulkevat geenit. Kuten kanadalainen jalostaja Guy Charbonneau (Ferme Vachale, Quebec) on sanonut jo vuonna 1995: ”Jalostus ei ole indeksien, vaan

sukulinjojen yhdistämistä. Toiset yhdistelmät toimivat paremmin kuin toiset.”

Yhteensopivat sukutaulut

Sukujen tuntemus tarkoittaa jatkuvaa sukutaulujen seuraamista, sekä hyvien että pettymyksen tuottaneiden eläinten kohdalla. Kun huippusukuinen lehmä tuottaa sinulle pettymyksen, etkä löydä siihen mitään näkyvää syytä, löytyy apu usein sukutaulusta. Ehkä isäsonni ei yksinkertaisesti sovi tähän lehmäperheeseen. Tieto saattaa auttaa sinua välttämään saman virheen tekemistä tulevaisuudessa. Oppia kannattaa ottaa myös voittajista niin omassa kuin toistenkin karjoissa. Kun lehmillesi näyttää sopivan erityisen hyvin jokin tietty sonni siitä huolimatta, etteivät sonnin indeksit ole huippuja, saattaa syy löytyä sukujen yhteensopivuudesta. Tieto kannattaa pitää mielessä tulevaisuuden siemennyspäätöksiä varten.

Sopii jokaiselle

Aika ajoin kuulee jalostusfriikkien kutsuvan sonnivalintaa taiteeksi. Tämä saattaa tehdä jalostamisen vaikean tuntuiseksi tavallisen karjanomistajan mielestä. Joidenkin karjaihmisten kykyä yhdistää jalostustietämys, sukutuntemus ja jälkeläisarvostelutiedot sonnivalinnoissaan voidaan syystä kutsua taiteeksi, mutta kuka tahansa voi silti tutkia sukuja oman mielenkiintonsa puitteissa. Sonnianalyytikko


1/2006

Mark Keeney painottaa kirjassaan ”Lehmän filosofia” (Cow Philosophy, 1944) näin: ”Ensimmäinen perusasia, joka yhä parempien lehmien jalostamiseksi tarvitaan, on oikeat ja perusteelliset sukutiedot sekä heikkouksien että vahvuuksien osalta.”

Iso menestys

Keeneyn kirja Cow Philosophy oli USAssa myyntimenestys, koska se tarjosi hyvän ohjenuoran menestyville karjanjalostajille. Lainaamme kirjan tekstiä lisää: ” Vaikka isä ja emä ovat tärkeitä vasikan arvoa mitattaessa, meidän tulee kiinnittää huomiota myös isovanhempiin ja kaukaisempiin sukupolviin. Näin voimme vahvistaa näkemystämme vanhempien kyvyistä ja laadusta. Mikäli samoja ominaisuuksia kuin vasikan isällä ja emällä on, löytyy myös esivanhemmista, voimme olettaa niiden olevan geneettistä perua. Jos vasikan suvusta löytyy sekä hyvä tuotos että hyvä rakenne kolmessa sukupolvessa taaksepäin, voimme olla melko vakuuttuneita siitä, että vasikallakin on hyvät geenit näiden ominaisuuksien suhteen. Mitä useammasta sukupolvesta löydämme halutut ominaisuudet, sitä varmempia voimme olla vasikan laadusta. Vastaavasti, mitä useammasta kohdasta sukupuuta nämä ominaisuudet puuttuvat, sitä suurempi kysymysmerkki vasikan perimä on. Todellisella jalostajalla on mielikuva suunnitellusta vasikasta jo ennen kuin tiineys on olemassa. Työskennellessään päivittäin karjansa parissa hän sekä tietoisesti että alitajuisesti analysoi jatkuvasti eläintensä ominaisuuksia, muistelee niiden esivanhempia, ja lisää omaa tietämystään. Tätä asiantuntemustaan hän käyttää tehdessään jalostuspäätöksiä,

Ayrshire-lehti

joiden varassa hänen karjansa tulevaisuus on.”

Indeksien tukena

Doug Blair kirjoitti kuukausi sitten julkaistussa artikkelissaan: ” Ennen vanhaan jalostajat miettivät tarkkaan etsiessään sopivia yhdistelmiä. Nykyisin meillä on taipumus käyttää parhaita valiosonneja läpi karjan pohtimatta yhdistelmien sopivuutta juuri lainkaan.” Blair, Alta Geneticsin perustaja, on tunnettu sukututkimuksen asiantuntija. Kysyimme häneltä, kuinka suuri merkitys sukujen tutkimisella voisi olla nykyaikaisen jalostustyön tukena? ”Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sukututkimuksesta voi olla apua. Esimerkiksi nuorten, juuri arvosteltujen valiosonnien valinnassa se on hyödyllistä. Itse mietin aina nuoren valion kohdalla, onko tämän sonnin saama arvostelu looginen kun sitä vertaa sonnin sukuun? Haluaisin sen olevan, mutta jos ei ole, seuraan uteliaana sonnin arvostelun kehitystä. Näiden sonnien indeksien muuttuminen myöhemmissä arvosteluissa ei ole lainkaan epätavallista. Haluaisin esittää asian näin: Jos valitset sonnin indeksilistalta ilman että sinulla on mitään tietoa sen suvusta, pettymysten todennäköisyys kasvaa.” Blair ei pidä sukutietämyksen kehittämistä vaikeana asiana uusille jalostajille. ”Paras tapa on tulostaa käytössä olevista sonneista 4-5 sukupolven sukutaulut, ja verrata niitä sonnin saamiin indekseihin. Mistä heikkoudet ovat peräisin? Entä vahvuudet? Tällä tavoin saadun tiedon kautta voidaan epäonnistumisien todennäköisyyttä pienentää, ja sukutuntemuksesta voi kehittyä merkittävä työväline oman karjan jalostamisessa.”

37


1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29

Lehmä Viivu Yty K.Jasmiina Ynnä Ynnykkä Ihme K.Hasseli Halla Eeva Jelena Helix Jopo Hattara Ifa Juvena Illamo Juhla Lupiini Iris Yrtti Juolukka Juutas Kuiske Ilta Kristall Lila R.Joppa Jäkälä Muusa

synt.aika 24.01.1989 06.05.1990 15.01.1995 12.02.1990 13.09.1990 20.02.1994 17.08.1993 26.12.1993 06.09.1992 10.04.1995 26.12.1993 12.01.1995 11.07.1993 23.10.1994 20.12.1995 18.08.1994 10.09.1995 06.03.1997 28.03.1994 03.08.1990 24.10.1995 01.10.1995 13.01.1996 28.12.1994 01.11.1996 23.09.1997 08.10.1995 08.10.1995 15.07.1998

poik. 14 14 9 9 13 10 10 10 8 8 9 8 10 10 8 8 8 4 9 12 8 7 8 7 8 6 8 7 6

isä K. Raide S. Nolla R.Etykki S.Nolla N. Mies T.Atro Y.Ritari L.Rööri A.parkki H.Patentti Y.Ritari A. Einiö K.Ämyri K.Efesos H. Valtti Ö. Albanus K.Harpo ET L.Ärä P. Arhippa J.Tarra U.Hile V.Horsma A-V.Vara K.Rokki O.Vakio V.Aika L.Hoppu N.Verneri K.Etroni

emä Tutteli Olvi Elmiina-et Ruusu Tummeli Maikki Ässä Ujo Suvi Yonex Audi Alku Esmi Elovena Vellamo Haave Elokki Emilia Lenita Hilla Hassu Isabella Aamu Electra Äly Hertta Venla Joiku

emänisä S. Optimi N. Latu A.Parkki K.Nike H.Iisakki H. Raksu R.Lonni H.Loisto Y.Hamar R.Jokeri V.Kilpa P. Vehka H.Ulrik A.Parkki A. Parkki S. Nolla M.Arthur K.Meilari M. Mainio A.Joonas N.Ylinä I.Äkeä K.Urhea T.Lunna Tron M.Mainio R.Yritys M.Supo Uisti

emänemä Tutteli Lulla Piltti Olive Iris Umikosan Oma Söpö Orion Vauhti Veera Ymy Vilja Oma Aave Älli Ulla Viivu Assu Unilla Nelli Ylistys Taru Apila Taina -

elinikäistuotos 159 076 kg 04.02.2006 115 456 kg 28.02.2006 113 865 kg 23.02.2006 108 332 kg 15.02.2006 105 873 kg 31.01.2006 104 712 kg 31.12.2005 104 188 kg 23.02.2006 104 121 kg 23.01.2006 101 884 kg 29.01.2006 101 740 kg 02.01.2006 101 671 kg 15.02.2006 101 423 kg 01.03.2006 99 635 kg 16.02.2006 98 488 kg 07.02.2006 97 951 kg 01.03.2006 95 811 kg 01.03.2006 94 090 kg 03.01.2006 91 645 kg 01.09.2005 91 410 kg 17.02.2006 88 374 kg 17.02.2006 87 442 kg 03.01.2006 86 736 kg 31.12.2005 86 658 kg 28.02.2006 86 192 kg 08.12.2005 84 334 kg 15.02.2006 83 515 kg 06.02.2006 82 535 kg 31.12.2005 81 424 kg 28.02.2006 80 141 kg 07.02.2006

omistaja Katja ja Marko Vettenranta Päivi ja Juha Kallio Merja Kallio Terhi ja Raimo Kuortti Jouni Paakkonen Pekka ja Tarja Saarinen Merja Kallio Pekka Suutari ja Silja Sundell Riikka Peltola ja Mika Peltonen Olavi Ahonkivi Tammenpää mty Viikin Opetus- ja tutkimustila Riitta ja Matti Lehtinen Sari Vestman ja Tommi Halonen Viikin Opetus- ja tutkimustila Viikin Opetus- ja tutkimustila Harri Heino ja Heli Gröhn Juha, Tarja ja Marko Hirvinen Heli ja Antti Teiskonlahti Voitto Kumpulainen (Minna) Harri Heino ja Heli Gröhn Anu ja Jari Ahlholm Päivi ja Juha Kallio Hanna-Leena Järvenkylä Tammenpää mty Jani Kivilahti Marko Trast ja Minna Rajakangas Pekka Suutari ja Silja Sundell Jukka Pekka Köngäs

Ayrshire-lehti

38

1/2006

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä


30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58

Lehmä Iitu Lola Juhlava Jalna P.Ilona Meirami Linda Lasso Jakkara Linda Linda Julia Vett Loisto Koli K.Karpalo Laudatur Klaara Laava Lanka Louna Lulu K.Keiju Lisa-AF-G77 R.Manta R.Lempi K.Neilikka Loiske Jasmiini Matilda

synt.aika 13.08.1994 11.01.1997 09.12.1995 19.12.1995 10.02.1994 22.02.1998 20.10.1997 14.11.1997 27.10.1995 13.07.1997 14.07.1997 26.06.1995 03.03.1997 02.08.1996 05.10.1996 29.04.1997 07.09.1996 24.09.1997 29.03.1997 04.02.1997 27.07.1997 15.12.1996 20.10.1996 01.01.1998 16.06.1997 20.02.1999 25.02.1997 31.12.1995 24.09.1998

6 6 7 6 5 5 5 7 8 5

poik. 10 6 6 8 9 5 6 6 7 7 6 6 7 7 6 6 8 6

isä K.Rokki N.Verneri T.Tasu L.Hiiva M.Ulaus L.Apotti V.Vankka V.Aika K.Rokki N.Voltti I.Ysikymppi Hyllela O.Vakio N.Voltti O.Vakio T.Ylkä A.Unssi J.Urveli P.Ynnä K.Vihtori S.Jannu N.Voltti Torpane V.Aika L.Apotti H.Esko M.Iskelmä H.Umo V.Aika

emä Yty Ulpukka Hilla Alma Dixie Iisoppi Essi Esso Ruttu Jutsu Lekkeri Auli Äppi Untuva Eppa Etelä Iines Alppi Yö Ilta Jasmi Essi V.Lisa Heta Veera Kaneli Juhla Histamiini Kahex

emänisä K.Merkitys V.Raisu N.Yppo S.Oko A. Parkki K.Malmi U.Vala P.Vaisto I-K.Aatos K.Rokki A.Vaeltaja P. Veto L.Teko L.Rööri K.Repo K.Pantteri I.Sivari S.Mahti S.Mahti K.Rokki K.Enskeri K.Rokki Jägarbo T.Tasu P.Leku T.Tasu M.Ulaus V.Astro N.Voltti Riina Yes Yrtti Ystävä Yysa Kuopus Ansu Arpa Vivica Urea Lelu Tyyni Pouta Ruska Syksy Aamu Eku Rusina Lisa Veitikka Malla Iisoppi Amini Helix

Ihme

emänemä

elinikäistuotos 79 938 kg 18.02.2006 78 935 kg 29.01.2006 77 814 kg 23.02.2006 77 582 kg 29.01.2006 77 120 kg 31.01.2006 77 077 kg 06.02.2006 76 366 kg 15.02.2006 75 234 kg 31.01.2006 74 717 kg 29.01.2006 74 560 kg 28.02.2006 74 315 kg 17.02.2006 74 314 kg 04.02.2006 74 260 kg 28.02.2006 73 801 kg 31.12.2005 72 439 kg 05.02.2006 71 979 kg 29.01.2006 70 894 kg 01.09.2005 69 281 kg 29.01.2006 69 201 kg 29.01.2006 68 916 kg 29.01.2006 68 905 kg 03.01.2006 68 781 kg 05.02.2006 68 602 kg 02.02.2006 68 561 kg 06.02.2006 67 708 kg 20.10.2005 67 693 kg 19.01.2006 67 487 kg 23.02.2006 67 450 kg 11.08.2005 67 326 kg 15.02.2006

omistaja Nina ja Jukka Nieminen Riikka Peltola ja Mika Peltonen Merja Kallio Riikka Peltola ja Mika Peltonen Jouni Paakkonen Terhi ja Raimo Kuortti Juha ja Miia Luoma-Tokoi Antti Rauhamaa Riikka Peltola ja Mika Peltonen Päivi ja Juha Kallio Voitto Kumpulainen (Minna) Katja ja Marko Vettenranta Päivi ja Juha Kallio Anu ja Jari Ahlholm Antti ja Mari Mäenpää Riikka Peltola ja Mika Peltonen Aki ja Marjo Jaakkola Riikka Peltola ja Mika Peltonen Riikka Peltola ja Mika Peltonen Riikka Peltola ja Mika Peltonen Harri Heino ja Heli Gröhn Antti ja Mari Mäenpää Laura ja Jouko Laiholahti Seija ja Hannu Viitanen Petri Pöysä Petri Pöysä Merja Kallio A-M. Ja Tuomo Pohjola Tammenpää mty

1/2006 Ayrshire-lehti

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä

39


40

synt.aika 25.10.1997 07.12.1997 16.08.1997 01.11.1997 02.12.1997 18.08.1998 20.06.1905 05.11.1997 26.07.1998 27.04.1997 04.11.1998 21.05.1998 04.11.1997 29.01.1997 10.01.1998 20.06.1905 13.08.1998 16.07.1996 20.02.1999 01.01.1998 30.12.1997 07.07.1998 04.10.1998 16.01.1998 07.07.1997

poik. 6 5 7 5 6 5 6 6 5 6 6 6 5 6 1 6 5 7 5 6 5 6 4 6 7

isä M.Iikka R.Johde H.Jonne P.Ynnä Y.Arkadi O.Jopo Backgård L.Apotti T.Bruno T. Ylkä K.Etroni N.Verneri P.Ynnä N.Voltti N.Verneri V.Aika Ö.Karl M.Tunnus L.Billy V.Aika N.Verneri V.Aika N.Verneri S.Yökkö I.Ysikymppi

emä Impi Juttu Justiina Anis Juhlava Jasmi Kielo Jatko Kaiku Iitu Kuusama Ilona Electra Enne Kuiske Killa Iita Aikku Aituri Irina N.Ystävä Kanerva Yrtti Jilla Apila

emänisä M.Ulaus L.Epistola Y.Haka N.Ludvig M.Uklaus K.Enskeri K.Vihtori N:Verneri M.Tunnus K. Arska O.Vakio J.Pato Tron K.Meilari A-V.Vara J.Urho P.Alarik R.Ultimus J.Veres U.Uisti K.Mainio A-V.Vara K.Mainio M.Uklaus K:Lähetti Ylistys Urpu Isabella Halla Veera Varina N.Tippa Heuna Kaiku Anis Nätti

emänemä Estetiikka Aida Hopea Sumu Aamu Eku Ennätys Alku Aikku Imikkä

elinikäistuotos 67 240 kg 12.02.2006 66 055 kg 03.01.2006 65 281 kg 30.12.2005 64 988 kg 07.02.2006 64 749 kg 01.09.2005 64 649 kg 03.01.2006 64 387 kg 28.02.2006 64 363 kg 02.01.2006 64 244 kg 01.12.2005 63 950 kg 11.08.2005 63 947 kg 04.02.2006 63 404 kg 19.01.2006 63 398 kg 15.08.2005 63 373 kg 16.02.2006 63 028 kg 28.02.2006 62 841 kg 28.02.2006 62 821 kg 18.02.2006 62 087 kg 01.12.2006 61 742 kg 07.02.2006 61 055 kg 02.01.2006 60 960 kg 20.12.2005 60 890 kg 17.02.2006 60 717 kg 15.02.2006 60 481 kg 07.02.2006 60 208 kg 30.12.2005

omistaja Mirja ja Aaro Koljonen Harri Heino ja Heli Gröhn Kai ja Elina Järvelä Sari Vestman ja Tommi Halonen Juha, Tarja ja Marko Hirvinen Harri Heino ja Heli Gröhn Päivi ja Juha Kallio Kallio M. , Ahonkivi O. Pirjo Ojala A-M ja Tuomo Pohjola Pauliina Pakkasmaa Petri Pöysä Tammenpää mty Asko ja Susanna Taivalmäki Päivi ja Juha Kallio Päivi ja Juha Kallio Virpi ja Pauli Tirkkonen Pirjo Ojala Jukka-Pekka Köngäs Koljonen,Kallio,Ahonkivi Petri Pöysä Heli ja Antti Teiskonlahti Juha ja Miia Luoma-Tokoi Sari Vestman ja Tommi Halonen Kai ja Elina Järvelä

Seuraavaan lehteen tulevat kestävien lehmien tiedot tulee lähettää Merja Kalliolle 20.08.2006 mennessä, osoite merja.kallio@reppu.net tai soita 050-325 4462. Lehdessä julkaistaan tiedot lehmistä, jotka ovat lypsäneet vähintään 60 000 kilon elinikäistuotoksen.

59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83

Lehmä Likka Lisbeth Lyyti Lupaus Loistokas Missy Maaria Lemmari Maikku Letti P.Misteli Maisa Libra Leidi Milla Makilla Mölinä Kaiku Nutukas Muurikki U.Lollipop Mansikka Minnu Manteli Liljankukka

Ayrshire-lehti 1/2006

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä


1/2006

Ayrshire-lehti

Julkaistu Suomen Ayrshirekarja -lehden numerossa 6, v. 1928

Havaintoja Ruotsin S.R.B. karjasta Koska allekirjoittanut joutui viimekesäisellä Ruotsin matkalla kosketuksiin eräiden sikäläisten vanhojen ayrshirekarjojen kanssa, rohkenen tässä esittää eräitä havaintoja tältä matkalta. Ruotsin ayrshire-jalostajathan ovat kuluvan vuoden alusta yhtyneet Ruotsin punakirjavan karjan R.S.B –jalostajain kanssa, muodostane Svensk röd och vit boskap – S.R.B. nimisen jalostusyhdistyksen. Kuten tiedämme, on aikoinaan ollut melko läheinen vuorovaikutus sekä meidän että Ruotsin ayrshirejalostajain kesken. Kuten näkyy, on rotu erittäin kaukana n.s. kansainvälisestä ayrshiretyypistä. Molemmat yhdistetyt karjarodut ovat muuten niin yhtäläisiä, että samassa karjassa oli kummankin rodun eläimiä miltei mahdottomuus erottaa toisistaan. Entinen R.S.B. , Ruotsin punakirjava, oli kumminkin raskaampaa ja kookkaam-

paa, johtuen se etupäässä lyhytsarvirodun vaikutuksesta, minkä rodun verta on epäilemättä paljon juuri Stjärnsundin karjassa, joka taasen on antanut leimansa koko R.S.B.-rodulle. R.S.B.rodun eläinten kantakirjoja silmäillessä tuli aina vastaan Stjärnsund. Näiden kahden ruotsalaisen karjarodun yhdistäminen on epäilemättä muuten helppoa sekä ulkomuotoon että muihinkin ominaisuuksiin nähden. Niinpä ei yhdistäminen vaikuttane epäedullisesti tuotantoonkaan, sillä niin samantapaisia tuntuvat molemmat rodut olevan tässäkin suhteessa. Meikäläisen mielestä oli ayrshirerodulla silti rasvaprosentti parempi, minkä seikan entiset R.S.B.-jalostajat lienevätkin ottaneen huomioonsa. Entisen ayrshirekarjan jalostajat toivoivat punakirjavasta karjasta sitä vastoin enemmän kokoa karjalleen, koska teurasruhon paino on Ruotsissa tärkeä tekijä, sillä siellähän

on hyvä raavas n. 20% kalliimpaa kuin meillä. Haitta, joka tuon uuden rodun kehittämisessä lienee näin alussa tuntuvampi, on se, että tämä uusi rotu on tuntematon ulkomailla ja kun Ruotsi on ammoiset ajat harjoittanut jonkin verran siitoseläinten vientiä, vaikuttaa nykyinen tilanne siihen ehkä epäedullisesti. Ruotsin karjankasvattajat ja sikäläinen uusi jalostusyhdistys ovatkin tämän ymmärtäneet. Venäjän tulevan viennin huomioon ottaen, ovat he aikeissa tanskalaiseen malliin, joilla jo on eräitä vuosia ollut Krasnaja Selossa, lähellä Leningradia tuottoisa mallikarja mainontaa varten, järjestää n.s. mustan mullan seudulle, Moskovan läheisyyteen, S.R.B. mallikarjan samassa tarkoituksessa. Tämän yhteydessä herää mieliin ajatus, että kun meilläkin aivan lähitulevaisuudessa rotueläinten sijoitus kotimaassa tulee vaikeaksi,

eikö olisi syytä jo ajoissa ottaa vakavasti harkittavaksi meidän kauniin ja korkeatuottoisen ayrshirekarjamme voimakkaan tunnetuksitekemisen myöskin Venäjällä, sillä meidänhän luulisi silti olevan helpompi tehdä mainosta ja myydä eläimiämme itään, kuin noiden kaukaisempien naapuriemme. Havaintonani matkalta on minun vielä mainittava, että ei meillä missään suhteessa, ei jalostuksellisessa eikä tuotannollisessa, ole nykyisin mitään etua kosketuksista Ruotsiin, niin läheistä kun se joskus aikaisemmin on ollutkin. Sekarotuiset karjat tuntuvat suurin piirtein molemmissa maissa olevan nykyisin samantapaisia ja tältä pohjalta on meillä edullisesti kehitettävissä omalla, runsastuottoisella jalostusaineksellamme kotoinen ayrshirekarjamme. K.K.

41


Ayrshire-lehti

1/2006

Kasvattajanimirekisteri Suomen Ayrshirekasvattajat ry on ryhtynyt pitämään kirjaa jäsentensä kasvattajanimistä. Kasvattajanimi on se nimi, jota karjanomistaja halutessaan käyttää tilalla syntyneiden lehmien ja sonnien etuliitteenä. Useimmiten se on sama kuin tilan nimi, mutta jos tilan nimi on kovin yleinen tai samalla nimellä on myyty ks-sonneja joltain toiselta kasvattajalta, voi kasvattajanimeksi ottaa minkä tahansa sopivan nimen jota muut eivät vielä käytä. Kasvattajanimirekisteriä ylläpitää Miia Ikonen, jolle voi ilmoittaa tilalla käytössä olevan nimen osoitteeseen: Miia Ikonen Kyytiseläntie 28 77330 VIRTASALMI E-MAIL: wwwkyyt@kyytselka.fi

KASVATTAJANIMEN REKISTERÖINTI:

1. Nimi rekisteröidään kirjallisella ilmoituksella yhdistykseen 2. Yhdistyksen jäsenet eivät voi rekisteröidä itselleen toisella jäsenellä jo käytössään olevaa kasvattajanimeä 3. Kasvattajanimeksi ei valita myöskään sellaista nimeä, joka on vakiintuneessa käytössä keinosiemennykseen sonneja

42

myyvällä tilalla, vaikka ko. tila ei olisikaan yhdistyksen jäsen. 4. Kasvattajanimen saa käyttöönsä se joka ensin ehtii sen rekisteröidä 5. Mikäli useammalta tilalta on jo myyty ks-sonneja samalla nimellä, ei kasvattajanimeä tarvitse vaihtaa. Suosituksena on, että se joka on myynyt vähemmän sonneja, vaihtaa nimen. 6. Rekisteröityjen kasvattajanimien luettelo julkaistaan Ayrshire-lehdessä ja kaksi kertaa vuodessa

KASVATTAJANIMEN KÄYTTÖ:

1. Pääsääntöisesti eläin saa sen tilan kasvattajanimen, jonka omistuksessa emä on vasikan syntymän hetkellä. 2. Alkiovasikat nimetään sen tilan mukaan, jonka omistuksessa geneettinen emä huuhteluhetkellä oli. Suosituksena on, että myös ulkomaiset alkiot saisivat huuhtelutilan kasvattajanimen. 3. Mikäli eläin on myyty kantavana tilalta toiselle, voivat ostaja ja myyjä keskenään sopia, kumman tilan nimi vasikalle annetaan.


1/2006

Ayrshire-lehti

6.3.2006 mennessä kasvattajanimirekisteriin ilmoittautuneet: Ahlholm Anu ja Jari Ahoniemi MTY Ahonkivi Olavi Alasalmi Riitta ja Lasse Alhainen Sari Hakamaa Heli ja Asko Huitti Hannu Ja Ranta Mikko Häkkinen Taina ja Heikki Hämäläinen Timo ja Hannola-Hämäläinen Kirsi Ikonen Miia ja Putkonen Juha Jaakkola Marjo Jakobsson Seija ja Stefan Järvenkylä Hanna-Leena ja Reiska Järvenpää Virva Kallio Juha ja Päivi Kallio Merja Katara Krista Kelkka Päivi ja Ossi Keränen Seija ja Jorma Kirvesmäki Siru Kiviharju Timo ja Heidi Kivilahti Leena ja Simo Kiviranta Jari Koljonen Mirja ja Aaro Kulju Vuokko ja Esko Kumpula Eliisa ja Martti Kuorikoski MTY Kuosmanen Pirjo ja Matti Kurkinen Anna ja Olli-Pekka Lumiaho Kärkkäinen Arto ja Anneli Laiholahti Laura Laurikainen Tuula ja Ilmo Luoma-Tokoi Miia ja Juha Matinolli Markku ja Erkki Morri Marianne ja Jari

Kärsämäki Ullava Pori Vuolijoki Tyrnävä Kauhajoki Pilpala Hurissalo Sippola

Korkiakosken Ahoniemen Rounion Karppilan Alhaisten Hakamaan Huitin HH Jukaraisen Hasun

Virtasalmi Mietoinen Kokkola Klamila Riitiala Nivala Solkei Viljakkala Ruotila Muhos Kiminki Virolahti Jämijärvi Viinijärvi Peltola Tornio Nivala Kaustinen Peltosalmi Vihanti

Kyytselän Jaakkolan Storbrinks Järvenkylän Järvenpään Heikkilän Kurhilan Kataran Tuomelan Alakedon Takalan Kiran Kivilahden Louhelan Rannan Martin Kuusiniemen Kuorikosken Tervarinteen Yypänahon

Viekijärvi Ollila Laksiainen Kannus Tyrnävä Virrat

Lähteelän Joukolan Laurikaisen Luoma-Tokoin Pirskan Lammin

Mäenpää Mari ja Antti

Iittala

Yli-Tarpeenniemen Mäki Tuovi ja Ilkka Kärsämäki Mäkirinteen Nissinen Ulla Runni Akulan Numminen Eija Rimmilä Vuorelan Nykänen Mirka ja Jyrki Pohjavaara Nykäsen Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu Tarvasjoki Tupamäen Ojala Pirjo Huittinen Hakalanmäen Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Ylöpirtti Paakkosen Paananen Erja ja Markku Keitele Maaherran Pakkasmaa Pauliina Saukkola Pakasen Pekkala Jukka ja Matti MTY Lasikangas Pekkalan Peltola Riikka Haarajoki Lehmuston Piispanen Satu ja Marko Ristiina Paakinniemen Pukaralammi Raila ja Pertti Honkajoki Pukaralammin Pöysä Petri ja Jaana Pellosniemi Uusi-Suon Rahikka Eija ja Juha Kilvakkala Rahikan Rastila MTY Iittala Rastilan Rautio Salla Lammi SaRan Rintamäki Karoliina ja Pasi Alavus Rintamaan Salmela Liisa ja Pekka Pilpala Portaankorvan Sankari-Viitala MTY Yläne Keskitalon Saviniemi Heli ja Turunen Mika Hämeenlinna Mäntylän Sikanen Jouni ja Sari Lahnalahti Mäntykankaan Suokas Antti ja Anna-Liisa Kotirannan Suutari Pekka ja Sundell Silja Hangastenmaa Karhilan Taivalmäki Susanna ja Asko Riitiala Taivalmäen Tapola Marja-Leena Hauho Kivikon Trast Marko ja Rajakangas Minna Vieremä Rastilan Ukkonen Pentti Jäminkipohja Koivulinnan Vestman Sari ja Halonen Tommi Niittylahti Kotikummun Weman Tatu ja Pitkänen Katja Lapinlahti Jussilan Viitanen Katri Juupajoki Alasen Viitanen Seija ja Hannu Lammi Rasilan Vuorinen Marja-Liisa ja Pentti Hämeenkyrö Einolan Ylihaavisto Anna-Liisa Kesti Ylihaaviston Änkö Sari Ikaalinen Änkön

AF-CLASS LUOKITUSKIERROKSET KESÄKUUSSA JA LOKAKUUSSA 2006 Muista varata luokitus ajoissa! Lisätietoja jäsensivuilta. Ilmoittautumiset: laura.laiholahti@reppu.net 43


Ayrshire-lehti

1/2006

Suomen Ayrshirekasvattajat - Finnish Ayrshire Breeders ry

LIITE 1

TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 2006 Toimintavuoden teemana on “Ayrshirelehmä tekee tulosta”. Tavoitteena on kehittää ayrshirelehmää entistä paremmaksi ja kestävämmäksi maidontuottajaksi suomalaisiin olosuhteisiin. Yhdistys haluaa myös tuoda esille rodun monipuolisuuden ja toimivuuden erilaisissa navettaympäristöissä. Näillä ominaisuuksillaan ayrshirerotu pärjää mainiosti kokonaistuottavuudessa. Kokoukset ja tapahtumat Järjestetään yhdistyksen kevät- ja syyskokoukset. Kevätkokouksen yhteydessä pidetään kasvattajapäivä, keskustellaan ajankohtaisista asioista ja tutustutaan joihinkin paikallisiin karjoihin. Syyskokouksessa pidetään seminaari ja järjestetään karjavierailuja. Tammi-helmikuussa järjestetään talvitapaaminen. Kesätapaaminen järjestetään alkukesästä. Matkat Yhdistys järjestää opintomatkan Kanadaan huhtikuussa 2006. Jäsenet Yhdistyksen jäsenet ovat henkilöjäseniä. Jäsenhankintaa suoritetaan järjestämällä kiinnostavaa toimintaa. Jäseniä hankitaan lisäksi henkilökohtaisin kontaktein sekä erilaisissa alan tapahtumissa ja yhdistyksen omissa tilaisuuksissa. Jäseneksi voi liittyä myös kotisivujen kautta. Talous Yhdistys kerää varoja toimintaansa pääasiassa jäsenmaksuilla, jäsenlehden myyntituloilla sekä erilaisten myyntiartikkelien myynnillä. Tuloja saadaan myös palveluista perittävistä maksuista. Lisäksi yhdistys ottaa vastaan lahjoituksia. Näyttelyt Ayrshiren vuosinäyttely järjestetään Seinäjoella Farmari-maatalousnäyttelyn yhteydessä. Valtakunnallisiin ja paikallisiin karjanäyttelyihin osallistutaan omalla standilla, jossa esitellään yhdistyksen toimintaa ja jäsenten eläinainesta sekä myydään yhdistyksen myyntituotteita. Kilpailut ja palkitseminen Vuoden aikana järjestettävissä lypsykarjanäyttelyissä palkitaan jokaisessa yksi yhdistyksen edustajien valitsema näyttelyeläin. Lisäksi hallitus voi tarvittaessa jakaa

44

palkintoja, jotka kannustavat kasvattajia ja tuovat rodulle positiivista julkisuutta. Yhdistys palkitsee syyskokouksessaan vuoden 2006 ayrshireaktiivin. Junioritoimintaa järjestetään ja kehitetään edelleen. Junioreille järjestetään myös kansainvälistä toimintaa, esim. Ruotsin ja Tanskan kanssa yhteinen junnuleiri. Yhdistys järjestää valokuvakilpailun, jonka nimi on “Ayrshire Finland 2006”. Yhdistys palkitsee jäsentensä 100- ja 150-tonnarit palkintolautasella ja kunniamerkillä. Julkaisutoiminta ja tiedotus Ayrshire-lehdestä julkaistaan kevät- ja syysnumerot, joihin liitetään englanninkieliset lyhennelmät. Kesäksi laaditaan esite, jota voidaan jakaa mm. ulkomaisille vierailijoille. Yhdistyksen kotisivut remontoidaan vuoden 2006 aikana. Yhdistyksen sisäinen tiedotus jäsenistölle hoidetaan edelleen kotisivujen kautta sekä jäsentiedotteilla, sähköpostitse ja kirjeitse. Palvelut jäsenistölle AF Class (Ayrshire Finland Classification) -luokitustoimintaa jatketaan ja luokituskierros järjestetään kolme kertaa vuodessa. Ayrshire Genetics auttaa jäsenistöä eläinaineksen hankinnassa ja myynnissä. Rotukomitea julkaisee jäsensivuilla suositeltavien sonnien luettelon aina uusien arvostelujen jälkeen. Eläinaineksen markkinointi Vuosinäyttelyn yhteydessä järjestetään eliittihuutokauppa, jossa myydään korkealaatuisia eläimiä. Kotisivujen Ayrshire Marketin kautta jäsenet voivat markkinoida eläinainestaan maksutta. Yhteistyö ja sidosryhmät Tärkeimmät sidosryhmät ja yhteistyö vuonna 2006: Pro Agria Etelä-Pohjanmaa, jonka kanssa järjestetään Ayrshiren vuosinäyttely, yhdistyksen edustaja SKJO:n jalostusvaliokunnassa, hallituksen tapaamiset ydinkarjan ja keinosiemennyksen edustajien kanssa sekä yhteistyö Ayrshire Canadan kanssa. Myös uusia kansainvälisiä yhteyksiä luodaan.


1/2006

Ayrshire-lehti

Taisu, Sonja ja Reseda kirkkaimmat tähdet ASMO päivänä 2005

Odotettu ASMO-karjan katselmus järjestettiin Asmon päivänä 24.10.2005 ”Kilpailuluokkia” oli kolme: huuhteluikäiset hiehot, testiensikot ja kaksi kertaa poikineet ASMO –emät. Tuomarina toimi pistämättömän karjansilmän omaava Faba Jalostuksen neuvoja Lea Järvinen. Yleisöä oli kerääntynyt paikalle lähes 150.

Hiehot

ASMO Taisu ET od. +27 isä Larsgård, emä ASMO Reseda ET +32, emänisä Jurist Kataran Tofferiina od. +6 isä Des Chamois Pat Laro, emä Kataran Piparminttu

Kuvassa ydinkarjan huuhteluikäisten hiehojen voittajat oikealta vasemmalle. Hiehot huuhdellaan 13-15 kk ikäisinä kaksi kertaa. Keskipoikimaikä hiehoilla on 25,9 kk. Vuonna 2005 alkiohuuhteluja ydinkarjassa tehtiin 137 kpl hiehoilla ja 29 kpl ASMO-emillä. Alkiosaanto hiehohuuhteluissa oli viime vuonna 6,6 ja lehmähuuhteluissa 4,9 siirtokelpoista alkiota / huuhtelu. Vuoden 2006 alussa vastaavat alkiosaannot ovat olleet 7,0 ja 10,2. Ydinkarjan alkioita myyvät Faba Jalostuksen neuvojat, keinosiemennysosuuskuntien alkionsiirtoseminologit ja ydinkarja. (Kuva: Sakari Äijö)

+23, emänisä Stöpafors ASMO Tyrni od. +28 isä Larsgård, emä Saukkoniemen Puolukka, emänisä

Stensjö ASMO Tara ET od. +27 isä Larsgård, emä ASMO Reseda ET +32, emänisä Jurist ASMO Texas od. +21 isä Vähämäen Loiva, emä ASMO Pälvis +26, emänisä Ristitien Johde ASMO Tapero ET od. +20 isä Tyrisevän Miqur, emä ASMO Rannikka ET +23, emänisä Heikkilän Kingi

Ensikot

ASMO Sonja ET, ensikkokisan voittaja. Paitsi että Sonja on kaunis katsella, sen jalostusarvo on +25. Se on sama, mikä tammikuun arvostelun jälkeen ydinkarjan testiensikoilla keskimäärin on. Sonjan emä, ASMO Paituli, polveutuu samaan sukuun Serafian kanssa ja vaikuttaa nykyään 3. poikimisen jälkeen hyvärakenteisena MTT:n ruokintatutkimuksissa. (Kuva: Sakari Äijö)

ASMO Sonja ET +25 isä Hirvivainion Kuopus, emä ASMO Paituli +27, emänisä T Bruno ASMO Serafia ET +32 isä Peterslund, emä ASMO Mafio ET +23, emänisä Vaaralan Aika ASMO Sävel ET +22

isä Hirvivainion Kuopus, emä Månsagård Vega ASMO +27, emänisä Backgård ASMO Solukko ET +30 isä Kangassalon Kelli, emä ASMO Oktober +11, emänisä Laurilan Ipollo ASMO Raikas +23 isä Saukon Joachim, emä Ranta Hakalan Poloneesi +31, emänisä Laurilan Ipollo Sillanpään Runsas +28 isä Kangassalon Kelli, emä Sillanpään Namu +22, emänisä Vestergårds Akilles 6. ASMO Sokeri +27 isä Hirvivainion Kuopus, emä Saukkoniemen Puolukka, emänisä Stensjö 6. ASMO Sofia ET +28 isä Lammin Life, emä ASMO Pega ET +22, emänisä T Bruno 45


Ayrshire-lehti

1/2006

ASMO-karjan katselmus

ASMO Sävel ET. Sävelen emä, Månsagård Vega ASMO, oli yksi 59:stä Ruotsista ydinkarjan testiin tuodusta hiehosta. Nykyään eläinainesvaihto tapahtuu Vikenin ja ASMOn välillä alkioina. (Kuva: Sakari Äijö)

ASMO Serafia ET. Serafian emä, ASMO Mafio ET, oli yksi kaikkein parhaimmista ASMO-emistä. Sukulaisiin kuuluu niin 100-tonnari Niemen Tifa kuin veljekset Lammin Jiffe ja Life. Serafian täysveljet, ASMO Safir ET ja ASMO Safari ET, ovat olleet nuorsonnikäytössä. Hyvän rakenteen lisäksi Serafia on lypsänyt hyvin, jalostusarvo on kohonnut +32:een. (Kuva: Sakari Äijö)

2 kertaa poikineet ASMO –emät

ASMO Riika ET. ASMO –karja on ayrshire-rodun testikarja, jossa on yli 90 % ensikoita. Lehmät siirtyvät 2. poikimisen jälkeen joko ASMO –eminä alkiotuotantoon tai myyntiin. Keskipoikimaväli on noin 380 päivää. Ydinkarjan keskituotos vuodelta 2005 oli 9238-385-4,17-317-3,43. (Kuva: Sakari Äijö)

ASMO-emien sarjassa 2. sijoittunut ASMO Pova. Pova oli viime vuoden alkiotuotannossa ja tuotti 2. tuotoskaudellaan tuloksen 12063-5244,3-405-3,4 jalostusarvon ollessa +31. Povan alkioita on myynnissä P. Osandurista ja H. Omppu-Limusta. (Kuva: Sakari Äijö)

46

1. ASMO Reseda ET +32 * isä Jurist, emä Yli-Hinkkalan Onnenkukka +27, emänisä Korkeakummun Ivar 2. ASMO Pova +31 * isä Ristitien Johde, emä ASMO Nora +20, emänisä Haralan Etro 3. ASMO Riika ET +15 * isä Ristitien Johde, emä

ASMO Narva +18, emänisä Sköle 4. ASMO Rumba ET +29 * isä Kangassalon Kelli, emä Thorsgården Tora +15, emänisä Torpane 5. Ukuran Rauha +23 * isä Kangassalon Kelli, emä Ukuran Olka +12, emänisä Stensjö Kirjoittaja: Johanna Jokinen

ASMO Reseda ET, 2 kertaa poikineiden ASMO-emien voittaja. Sanotaan, että lehmän sukutaulusta voi päätellä, millainen eläimen pitäisi olla, lehmän omasta tuloksesta, miltä se näyttää, mutta vasta jälkeläiset kertovat, millainen lehmä todella on. Toisaalta onneksi meillä on käytössä myös jalostusarvot, jotka etukäteen ennustavat, millainen lehmän periyttämiskyky on. Ja periyttämiskykyähän Resedalla riittää; siitä todisteena mm. jalostusarvo +32 ja kolme hienoa tytärtä jalostusohjelmassa. (Kuva: Sakari Äijö)


1/2006

Ayrshire-lehti

ASMO-karjan katselmus

ASMO –karja on saavuttanut rakenteellisesti kohtuullisen tasaisuuden. Helmikuussa ensimmäistä kertaa ydinkarjassa luokitettiin kaikki ensikot. Luokitusten keskiarvo oli 78 pistettä, vaihtelu 73-84. (Kuva: Sakari Äijö)

ASMOn keskeisten rakenneominaisuuksien keskiarvoja rakennearvostelussa:

Ensikkotestin perusteella 2. poikimisen jälkeen valitut ASMO-emät ovat kestäviä. Ensimmäiset ASMO –emät valittiin vuoden 1999 lopussa. Sen jälkeen ASMO –emiä on valittu 44 kpl. Näistä puolet on elossa edelleen monen paikanvaihdoksen kokeneena. ASMO –emien keskipoikimakerta on tähän mennessä 3,2 (koko ayrshire-populaation keskiarvo Suomessa 2,4). ASMO-emien elinikäistuotos tähän mennessä 32834 kg (koko ayrshirepopulaation keskiarvo Suomessa 16057 kg). (Kuva: Sakari Äijö)

takakorkeus 141 cm (vaihtelu 136-150 cm, 68 % yli 140 cm) kinner 5,2 (vaihtelu 3-7, yhtä paljon 5 ja 6) vuohinen 5,6 (vaihtelu 4-8, eniten 6) utareen etukiinnitys 5,5 (vaihtelu 3-7, eniten 6) utareen takakiinnitys 5,6 (vaihtelu 3-8, eniten 6) keskiside 5,7 (vaihtelu 2-9, eniten 6) muoto 5,2 (vaihtelu 3-8, eniten 6) maavara 53 cm (vaihtelu 45-60 cm)

Kuvassa kanadalaisen sonnin Des Chamois Pat Laron tytär Kataran Tofferiina, joka poikii ydinkarjan testiin loppuvuodesta 2006. Ydinkarjassa on testattu viime vuoden loppuun mennessä noin 300 suomalaisen, 120 ruotsalaisen, 9 kanadalaisen ja 5 yhdysvaltalaisen sonnin tytärtä. Eniten on testissä ollut P. Eepan, K. Etronin, K. Kellin, R. Johteen, H. Kuopuksen, H. Etron, Backgårdin ja Stensjön tyttäriä. Pohjoisamerikkalaisista sonneista on tähän mennessä ehditty testata Billyn, Pardnerin, Charlotin, Jerryn, Tridentin ja Wandringeyen jälkeläisiä. Seuraavaksi suuri tytärjoukko on tulossa T. Miqurista, jonka ensimmäisiä tyttäriä sopivasti poikii ASMO päivään 2006. (Kuva: Sakari Äijö)

ASMO-päivänä yleisön silmää äänestyksen perusteella eniten miellytti ASMO Raikas, jota esitteli Anne Kemppainen. Ydinkarjassa kannattaa käydä vierailulla säännöllisesti. Vuosittain testataan noin 70 ensikkoa. Joten jos olet vieraillut ydinkarjassa pari vuotta sitten viimeksi, tänään siellä on eri eläimet testissä ja huomaat jalostuksen menneen eteenpäin. Tervetuloa tutustumaan! (Kuva: Sakari Äijö)

47


Ayrshire-lehti

48

1/2006


1/2006

Ayrshire-lehti

SONNINEMÄ ESITTELYSSÄ

TABOR SALLY AF VG-85 Tabor Sally saapui Suomeen yhdessä muiden ydinSally AF VG-85 karjaan ostettujen ruotSynt. 28.03.1998 salaisten huippuhiehojen Isä: Backgård kanssa vuonna 1999. Se Emä: Sally 369 menestyi testissä hienosti, Emänisä: Kratttorp ja valittiin hyvän rakenteensa Kasvattaja: Tabor, Vetlanda, Ruotsi ja korkean +50 jalostusarOmistaja: Hanna-Leena ja Reiska Järvenkylä, Klamila vonsa takia ASMO emäksi. Ydinkarjan koordinaattori Johanna Jokinen kertoo, että Sally oli kiltti ja huo- ja utarerakenneindeksi 110. aikaan alkiorengas, ja he hamaamaton lehmä. Se ei vielä Sallysta on ostettu ks-käyt- lusivat ostaa Ytimestä hyvää ensikkona loistanut erityi- töön 5 poikaa, joista neljä eläinainesta huuhdeltavaksi. sesti, mutta kehittyi toisen hyväksyttiin siementuotan- Myynnissä oli kolme ASMOpoikimisen jälkeen hienosti toon: ASMO Remulus ET donoria, joista Sally vaikutsekä rakenteessa että tuo- A 42690, ASMO Remu ET ti papereiden perusteella toksessa. Kun Sally oli valit- A 42698 ja ASMO Syöksy parhaalta. Paikan päällä tu ASMO-emäksi, vierailemassa oleva ruotsalaisryhmä ihastui sen hyvään rakenteeseen, ja osti suurimman osan sen alkioista. ASMO-emänä Sallya huuhdeltiin ytimessä 5 kertaa. Sonneina käytettiin Kangassalon Kelliä, Alhaisten Lööperiä ja Valkaman Laivaa. Siirtokelpoisia alkioita saatiin 52 kpl. Sallyn tyttäriä testattiin viisi: Samira ET ja Sammi ET Kellistä, Spectra Tabor Sally kaksi kertaa poikineena. (Kuva: Tiina Tahvonen) ET Lööperistä, Åsa Stöpaforsista ja Pimpula Joh- ET A 43314 ovat Kellistä päätös varmistui, eikä sitä teesta. Samirasta on myyty ja ASMO Sperma ET A ole tarvinnut katua. Sally on ollut erittäin kiltti, helppoalkioita Uuteen Seelantiin 43259 on Laivasta. 23.09.2003 Sally muut- hoitoinen ja huomaamaton asti, ja Sammista toivotaan toisen poikimisen jälkeen ti Järvenkylän karjaan. Han- lehmä. Utare on pysynyt uutta ASMO-emää. Sen na-Leena kertoo, että heillä terveenä ja kasassa, ja ruoka lehmäindeksi on nyt +24 Kymenlaaksossa pyöri siihen kelpaa hyvin. Järvenkylät

hankkivat reilu vuosi sitten lypsyrobotin, eikä sekään tuottanut Sallylle vaikeuksia. Lehmävasikoita vielä kaivattaisiin, niitä saisi isäntäväen puolesta tulla vaikka 10! Sally poikii maaliskuussa kuudennen kerran, joten toivoa on edelleen. Sallyn suvun jatkuminen on varmistettu pojantyttärien kautta: Vanhalan Sallynpoika A 43839 jätettiin kasvamaan tilasonniksi, ja sillä on kolme tytärtä: Järvenkylän Ulpukka, Ulla ja Uskadara. ASMO Remu ET:stä on tytär J.Unna. Sally AF-luokitettiin viime lokakuussa 5 kertaa poikineena, ja se sai loistavan tuloksen VG-85. (Lantio 84, utare 86, jalat 84 ja lypsytyyppisyys 85). Sen paras 305 päivän tuotos on tähän mennessä kolmannelta lypsykaudelta: 9323 kg rasva-% 5,01, valkuais-% 3,70, nyt valmistumassa oleva viides kausi tulee olemaan lähellä 10 000 kiloa. Sallyn lehmäindeksi on vaihdellut +8:n ja +50:n välillä ja on tällä hetkellä +11. Järvenkylän perhettä eivät indeksien hyppelyt ole haitanneet, heidän mielestään pääasia on se, että lehmä on terve ja helppohoitoinen. 49


Ayrshire-lehti

1/2006

BULLDAM PRESENTATION

TABOR SALLY AF VG-85 Tabor Sally AF VG-85 came to Finland in 1999 with a load of SRB-heifers that were bought to recently established ASMO Nucleus Herd. Sally made a great career in ASMO. She was rather inattentive during her testing period - a cow that you just don’t notice, as ASMO herd’s coordinator Johanna Jokinen says. Sally matured very well, and after second calving she was selected as an ASMO Donor cow because of her good conformation, high components, and exceptional index of +50. As a Donor Cow Sally was flushed 5 times, and gave 52 embryos, sired by Kangassalon Kelli, Alhaisten Lööperi and Valkaman Laiva. There has been 5 daughters in the test, and one of them , ASMO Sammi by Kelli, looks very promising. Hopefully she will qualify for Donor Cow after second calving. 5 sons have been sold to

Tabor Sally AF VG-85 Born. 28.03.1998 Sire: Backgård Dam: Sally 369 MGS: Kratttorp Breeder: Tabor Farm, Sweden Owner: Hanna-Leena & Reiska Järvenkylä, Klamila AI program, and 4 of them have been used as young sires: ASMO Remulus ET A 42690, ASMO Remu ET A 42698 and ASMO Syöksy

ET A 43314 are sired by Kelli, and ASMO Sperma ET A 43259 is by Laiva. In 2003 Sally was sold to Eastern Finland. The new

Tabor Sally as a second calver. (Foto: Tiina Tahvonen)

owners, Hanna-Leena and Reiska Järvenkylä, were looking for a good breeding animal, which they could flush to improve their herd. They have been very pleased with Sally. She is the most easy cow with a very nice temperament, healthy, well attached udders and good appetite. She even learned the robot milking with no problem. Sally was classified by Yves Charpentier in October as a fifth calver, and got VG-85 (rump 84, udder 86, feet and legs 84 and dairy strength 85)! So far her best 305 days has been 9323-5,0-3,7, and right now she is finishing her 305 days lactation, which will be around 10 000 kgs. Sally’s cow index has been changing between +50 and + 8, but the owners don’t mind the jumping of the index. Healthy, productive, easy-going cow is their goal, and Sally is presenting all that.

AYRSHIRE KEEPS IT’S SHARE The Ayrshire Breeders’ Winter Meeting was held in Hyvinkää in January. Minna Toivakka from Kauhajoki was invited there to present her M.S. Thesis work about “Estimation of economic values of production, fertility and health traits and longevity in Finnish dairy cattle”. It’s quite rare to get the opportunity to listen a scientist who has years 50

of experience on breeding and milking Ayrshire cows. Minna has her own herd, and that was easy to hear from her lively and practical presentation. The study considered as well the economical values of different traits as the differences between the Ayrshire and Holstein breeds. Ayrshires were better in components and health traits, es-

pecially in udder health, and had 84 days longer herdlife. Holsteins were better in milk yield and fertility. The highest economical values were in fat yield, milk yield and herdlife measured from first calving to culling. The biggest negative values were measured in live weight and clinical mastitis. According to the study it seemed to be more econo-

mical to put weight on fat and milk production than in protein yield, and it’s not economical to have very heavy cows. The fact that durability and good udder health are important, was expected. When the final profit in an average dairy farm was calculated, it was a pleasure to see that the result in Ayrshire herd was 112 euros better.


1/2006

Ayrshire-lehti

TALVITAPAAMINEN HYVINKÄÄLLÄ

Ayrshire pitää pintansa MMYO Minna Toivakka piti talvitapaamisessa alustuksen pro gradu työstään: Lypsykarjan tuotanto-, hedelmällisyys- ja terveysominaisuuksien sekä tuotantoiän taloudelliset arvot. Karjaihmiset saavat harvoin kuulla sellaisen tutkijan esitystä, jolla olisi usean vuoden käytännön karjanomistajan kokemus taustalla. Mutta Minnalla on, ja sen myös kuuli esityksestä, joka oli käytännönläheinen, elävä ja kaikille ymmärrettävä. Esityksen aikana ja jälkeen virisi myös niin paljon keskustelua ja kysymyksiä, että lopulta oli vain puhallettava peli poikki, että ehdittiin edes lounaalle. Tutkimus kohdistui sekä ayrshire- että holsteinrotuisiin lehmiin. Siten vertailua

tehtiin paitsi eri ominaisuuksien taloudellisista arvoista, niin myös rotujen välisistä eroista. Ayrshire voitti vertailussa pitoisuuksissa, parempana terveytenä yleensä ja utareterveyden osalta erityisesti. Myös ayrshiren 84 päivää pidempi tuotantoikä antoi sille etumatkaa. Holsteinille hävittiin maitokiloissa ja hedelmällisyydessä. Tarkasteluvuosi oli 2003, joten aika näyttää miten nämä ominaisuudet eri roduilla kehittyvät. Järjestyksessä korkeimmat taloudelliset painot saivat ominaisuuksista ayrshirellä rasvatuotos, maidon nesteosa, valkuaistuotos ja lehmän kestävyys mitattuna päivinä ensimmäisestä poikimisesta poistoon. Selvästi negatiivisen painon saivat AYRSHIRE

Tuotot maitotuotot vasikkatuotot 1) teurastuotot teurastuet Kustannukset ruokintakustannukset työkustannukset muut muuttuvat kustannukset - eläinlääkintäkustannukset liikepääoman korko eläinpääoman korko rakennuskustannukset konekustannukset yleiskustannus Voitto / tappio

€/tila

HOLSTEINFRIISILÄINEN €/tila

77 627 72 951 2 180 1 951 545 82 205 28 219 28 943 7 500 1 631 1 128 1 347 11 700 974 2 394 -4 578

80 058 75 097 2 088 2 265 608 84 748 29 416 29 365 7 908 1 981 1 212 1 356 12 026 997 2 468 -4 690

MMYO Minna Toivakan pro gradu-työstä selviää, että Ayrshire-rotu on Suomessa hiukan kannattavampi kuin holstein.

Talvitapaamisen ansiokkaista esityksistä vastasivat Mikko Ranta Lopelta ja Minna Toivakka Kauhajoelta. (Kuva: Laura Laiholahti)

lehmien elopaino ja utaretulehdushoidot. Maallikko voisi tehdä sen yleistyksen, että rasvan ja veden tuottaminen on jopa kannattavampaa kuin valkuaisen ja suuret lehmät, ainakaan elopainokiloina mitattuina, eivät ole taloudellisia. Utaretulehdushoitojen ja lehmän huonon kestävyyden suuri merkitys kannattavuudelle oli käytännön ihmisille odotettua. Tutkimuksessa ilmeni myös monia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kuten se, että 10,2 % poistetuista ayrshirelehmistä ja jopa 13,2 % holsteineista ei vuonna 2003 päätynyt teurastamolle, vaikka sairasteurastus oli vielä toiminnassa, vaan näin suuri osa poistetuista kuoli tilalla. Samoin, jos lypsyrodulla siemennettäisiin vain uudistukseen tarvittava osuus, niin liharodulla

voitaisiin siementää noin 25% lehmistä nykyisilläkin keskipoikimakerroilla (2,4). Liharotusiemennysten osuus on todellisuudessa paljon pienempi. Maallikko voi taas päätellä että lypsyrotuisia hiehoja myydään paljon teuraaksi tai uudistukseen alle kasvatuskulujen ja osalla korvataan ehkä liiankin herkästi vanhempia, mutta vielä tuottavia lehmiä. Kun näistä eri ominaisuuksien taloudellisista arvoista laskettiin keskikokoisen maitotilan yrittäjänvoitto, saivat molemmat rodut miinusta viivan alle. Mutta ilahduttavaa on se, että tappio oli ayrshirekarjassa 112 euroa pienempi. Ayrshire on siten Suomessa tutkitusti karvan verran kannattavampi. Mirja Koljonen

51


Ayrshire-lehti

1/2006

TALVITAPAAMINEN HYVINKÄÄLLÄ Tiivistelmä Mikko Rannan esityksestä

Tilan oma tuotekehitys kannattavuuden parantamiseksi Oman yrityksemme lähtötilanne Pohjana vuosien jalostus ja hyvä karja. Omistajien kokemuspohja laaja. Hyvä tiimityö markkinoinnin tueksi. Meille tuotteistaminen ja segmentointi oli helppoa koska oma brändimme oli hyvin vahva eikä aikaa kulunut uuden brändin luomiseen. Liikeidea tukee kehitystyötä. Avoimuus on edellytys uusille ideoille. Myös tekoja - ei pelkkää puhetta! Kaikki eivät vain yksinkertaisesti sovi valmiiseen muottiin. Vaikuttaminen on pitkä ja kivinen tie.

Tuotekehitystä… Yritysten voimavarojen satsaamisessa tuotekehityksen määrärahat ovat yleisesti yksi tärkeä mittari. Jokainen huippuyritys satsaa ison summan tuotekehitykseen ja sitä kautta markkinoinnin ja myynnin tukeen. Pelkkä maito ja hiehojen myynti ei pitkällä tähtäimellä nosta kannattavuutta. Ennen navettainvestointia hankimme 100 hiehoa ja niille navetan. Laskimme kannattavuutta ja suunnittelimme huuhtelut näille sadalle vastaanot52

tajalle. Hiehot poikivat ja saimme lehmävasikoita. Kun huuhtelujen määrä nousi yli 60 kpl:n per vuosi, romahti kannattavuus – huuhtelukulut paisuivat valtaviin mittoihin. Laskimme ja selvitimme huuhteluiden todelliset kulut ja päätimme panostaa oman ryhmän aloittamiseen. Investoimme laboratorioon ja saimme hyväksynnän omalle ryhmällemme. Yhteistyö Japan kanssa jatkui ostamalla eläinlääkärin palvelut ja välineet. Tämän toiminnan mahdollistivat loistavat yhteistyökumppanit Hanna Kukkola ja Mikko Kananen. Nyt alkioiden tuotanto on huomattavasti riskittömämpää toimintaa kuin ennen. Päätökset ovat omissa käsissämme ja pystymme hankkimaan uutta tietoa ja parhaita kokemuksia suoraan eduksemme.

Materiaalin tulee olla priimaa… Teemme jatkuvasti työtä eläinaineksen laadun parantamiseksi. Osallistuminen ulkomaisiin näyttelyihin ja tilakäynteihin pitää silmät auki ja vaikutteet avoinna. Panostamme huippu lehmäperheisiin. Ulkomailla on helppo

omistaa huippueläimiä. Meillä on tällä hetkellä omistuksessamme hieho Hollannissa ja neuvotteluja syndikaattieläimistä. Sekundaa ei voi monistaa kovin kauan… Ayrshiressa olemme panostaneet puhtaaseen kanadalaiseen eläinainekseen. Tavallisen ayrshiremateriaalin markkinointi on liian kilpailtua. Toimilupien lisääntyminen ja omat typpisäiliöt ovat lisänneet kiinnostusta sperman ostoon meidän kauttamme. Olemme seuranneet vuosittaisella tavoitteella miten maidon osuus liikevaihdostamme kehittyy, nyt maito on noin kolmannes. Moni haluaa super-rakenteisen lehmän karjaansa ja on valmis uhraamaan siihen rahaa. Kiinnostus sonninemätasoisiin ja huippueläimiin on kasvanut. Avoimuus on eläinkaupassa tärkeää ja siksi näyttelytoiminta on parasta markkinointia, samoin vierailijaryhmät.

Markkinoinnin tuotekehitys… Panostuskohteena ovat olleet kotisivut ja kuvaus. Lehmistä on saatava huip-

pukuvia oikeassa tuotantovaiheessa markkinoinnin tueksi. Kansainvälinen kuvaaja käy 1 – 2 x / vuosi ja Tiina Tahvonen lisäksi monta kertaa vuodessa. Kotisivut ja päivitykset ovat tärkeä markkinoinnin osa. Aukotonta totuutta ei ole ja seuraamalla onnistumisia ja mokia, voi oppia paremmaksi ihmiseksi koko ajan!

Tulevaisuus… Panostus alkiotuotantoon ja vastaanottajayhteistyö. Kohdunvuokraus. Uusi markkinointisuunnitelma. Trendit ja uutuudet ympäri maailmaa nopeasti hyötykäyttöön. Lisäämme ohjattuja matkoja, keväällä Italiaan ja syksyllä Madisoniin…. Verkostoituminen todella käyttöön… Otamme mielellämme vierailijoita vastaan sekä vastaamme kysymyksiin eli soittoa ja meiliä vaan! Hyvää talven jatkoa kaikille!

Huitin Holstein Mikko Ranta, Loppi www.huitinholstein.net


1/2006

Ayrshire-lehti

TALVITAPAAMINEN HYVINKÄÄLLÄ

Talvitapaamisen karjakohteet: HUITIN HOLSTEIN Talvitapaamista edeltävänä iltana teimme vierailun Lopelle Hannu Huitin ja Mikko Rannan omistamaan Huitin Holstein karjaan. Paitsi karjaa, olimme menossa tapaamaan myös Jalostusvaliokunnan uutta puheenjohtajaa, mihin tehtävään Hannu vuoden alusta valittiin. Toisin kuin etuliite väittää, Hannun ja Mikon robottipihatossa asustaa muutaman kymmenen yksilön ayrshire vähemmistö. Osa ayrshireistä toimii lähinnä alkion kantajina, mutta terävin kärki pitää muuten mustanpuhuvassa karjassa ayrshire lippua korkealla. Hannu ja Sini olivat pes-

seet ja klipanneet esittelyyn toistakymmentä ayrshire lehmää, tutuimpina edelleen timmi Marie Sue(Brendan x BBB Kellogg) sekä kahdesti poikineet Hjärterum Ruutu ET(Pardner x Marathon) ja Roica ET (Galant x BBB Kellogg). Myös suomisukuisia hyväutareisia ja -jalkaisia ayrshirejä mahtui riviin, tyyppi oli raskaampi, mutta tuotos ja toimivuus näilläkin kohdallaan. Ja jos hyvistä pitää valita paras, niin Hannun valinta on Ruutu ET, alkiosta kasvatettu 228 Hjärtan tytär on osoittautunut loistavan sukunsa veroiseksi. Kahvin, sämpylöiden, juustojen, suklaakonvehtien ym. ym. ääressä ja tuvan

Huitin Holstein on tukenut merkittävästi myös junior handler-toiminnan kehittymistä antamalla nuorille karjaihmisille mahdollisuuksia harjoitella ja kilpailla eläimillään. Kuvassa viime kesän Pikku-Mansikin junnuhandlerin luokkavoittajapari: Olli Heino ja Huitin Holsteinin omistama ayrshire-hieho HH Toi-Cat ET. (Kuva: Elly Geverink)

lämmössä omistajat kertoivat vielä kokemuksia jalostuskarjan kehittämisestä ja Suomessa uudentyyppisestä eläinainekseen keskittyvästä liiketoiminnasta. Jokainen ala tarvitsee pioneerinsa ja

Huitin Holsteinin tekemä uudisraivaus tuo hyötyä myös muille karjanomistajille rodusta riippumatta. Kiitos Hannulle, Mikolle, Sinille ja Ollille mukavasta vierailusta.

TOIKKALANDIASSA Toikan Ayrshire sijoittuu Suomen kartalla karjavyöhykkeen etelärajalle, Nurmijärvelle. Paikkakunnalla asuu monia merkkihenkilöitä, mutta karjapiireissä Toikat ovat ykkösiä. Niin kauan kuin maassa on järjestetty uuden ajan karjanäyttelyitä ja Junior Handler kisoja, on koko Toikan perhe ollut mukana ja hyvällä menestyksellä. Kuusiston Mainion tytär Yllätys ehti osallistua useampiin Karjatila näyttelyihin ja Uudenmaan Karjakerho nimesi näyttelynsä tämän

Toikan toimiston sisustuksesta välittyy vierailijalle perheen aito innostus ja ammattiylpeys hienoista saavutuksista niin näyttelyiden, jalostuksen kuin junior-toiminnankin saralta. (Kuva: Laura Laiholahti)

kestävän lehmän mukaan. Yllätyksen tytär Lahja on saavuttanut urallaan emäänsäkin enemmän, paras vuosi

oli 2003, jolloin Lahja oli kahden näyttelyn Ayrshire Champion. Lahja olikin ottamassa

erilliskarsinassa vieraita vastaan kun seminaaripäivän päätteeksi saimme tutustua Toikan ayrshire karjaan. Hyvä hoito on tuonut paitsi kestävyyttä niin myös hedelmällisyyttä. Toikasta myydään hiehoja joka vuosi, silti nuorkarja karsinoissa näkyi nytkin useita hienoja eläimiä, osa tuontialkioista syntyneitä, joita kateelliset silmäparit aidan yli seurasivat. Vieraat kiittävät Toikan perhettä, vuoden 2003 Ayrshirekasvattajaa, antoisasta tutustumiskäynnistä. 53


Ayrshire-lehti

1/2006

UUDET HALLITUKSEN JÄSENET ESITTELYSSÄ JANI KIVILAHTI Terveiset täältä Päivölän tilalta, nykyään Jämsään kuuluvalta Kuorevedeltä, Pirkanmaan ja Keski-Suomen rajamailta. Olen isännöinyt tilaani vuoden 2005 alusta, mutta sitä ennen opiskelujen lomassa jalostanut karjaa ja osallistunut tilan töihin noin vuodesta 1993. Lypsämään opettelin vasta peruskoulun päättymistä seuranneena kesänä, enhän nyt kehdannut mennä peruskoulua luonnollisesti seuranneeseen maatalousoppilaitokseen lypsytaidottomana maatalon

poikana! Jotenkin jalostuskärpänen puraisi heti alussa, selailin samaisena kesänä siemennyskansioita ja ihailin käyttölistojen komeita maitoindeksejä. Tämä oli melko luonnollinen mielenkiinnon kohde, keskituotos siihen aikaan kun ei ollut kuin reilut 6000 kg. Lehmiä tuohon aikaan oli keskimäärin 11 - 12, tällä hetkellä lehmiä on 17 ja tulevana kesänä rakennetaan uusi 62 lehmän pihattonavetta. Keskituotos on jo jonkun vuoden ollut

yli 10 000 kilon, viimeisin vuosituotos 14.8 10919 - 3,4 – 3,2. Tuotos oli aikanaan indeksin ohella tärkein jalostustavoite. Sittemmin tavoitteet ovat järkeistyneet, tärkeimmiksi ovatkin nousseet käyttöominaisuudet: kokonaisrakenne, lypsettävyys, terveys, koko ja kapasiteetti sekä erityismieltymyksenä vahvat sukulinjat, niin sonneissa kuin lehmissäkin. Kuten jo edellisessä lehdessä kerroin, olen pilannut monta hyvää emälinjaa to-

taalisen väärillä sonnivalinnoilla. Tässä taannoin puhelinjalostusta tuttavien kesken harrastaessamme muistelimme, kuinka uskoimme vielä muutama vuosi sitten vilpittömästi kokonaisjalostusarvon takaavan sen parhaan tuloksen. Aivan vilpittömästi oli haave ja toive, jotta muutaman vuoden päästä meillä on navetta täynnä huippuindekseillä varustettuja sonninemiä! Kantapään kautta nämäkin asiat oppii, yleensä ennemmin tai myöhemmin…

seitsemäänkymmeneen. Jalostuksessa pääpaino on utarerakenteessa, jaloissa ja takakorkeuden nostamisessa. Apukeinoina jalostuksessa käytetään alkionsiirtoja ja pari huuhteluakin on tehty. Vitta-lehmä oli mukana etäAsmo-projektissa vuonna -93, minkä jälkeen alkionsiirrot unohtuivat moneksi vuodeksi. Nyt olemme uudelleen innostuneet alkioista. Sonneja on syntynyt paljon, mutta myös lupaavia lehmänalkuja, helmenä joukossa Rounion Usgada ET, emä

Saga EX-90 ja isä Conn. Olemme hankkineet eläinainesta myös Ruotsista. Minulla on ollut toimilupa vuodesta 2001 asti, enkä enää siitä luopuisi. Siemennysajankohdan valitsemisen vapaus ja oma typpisäiliö riittänevät perusteluiksi. Viime kesänä uskaltauduimme ensi kertaa karjanäyttelyihin hiehojen kanssa ja kokemus oli sen verran positiivinen, että eiköhän siellä taas nähdä. Ravit, koiranäyttelyt ja luottamustoimet Kaustisen Osuusmeijerin hallituksessa sekä Kaustisen kunnallis-

KIMMO KUORIKOSKI Tervehdys Keski-Pohjanmaalta kansanmusiikkipitäjä Kaustiselta. Olen viljellyt kotitilaani Mäkelää vuodesta 1995 asti, ja vuonna 1997 löysin paikkakunnalla toimivasta ravikoulusta lehmistä innostuneen puolison. Malla on vastuussa suurimmalta osin meidän eläimistämme. Vuonna 2003 veljeni Kain tila liitettiin Mäkelään, ja näin syntyi Kuorikoski MTY. Omistamme myös turkistarhan. Tilallemme rakennettiin vuonna 2000 uusi makuuparsipihatto. Lokakuussa 2000 lehmät siirrettiin

54

pihattoon opettelemaan omatoimisuutta, ja parsinavetta remontoitiin nuorkarjanavetaksi. Sonnit lähtevät terneinä välitykseen ja kaikki maitorotuiset lehmävasikat kasvatetaan uudistukseen. Viime talvena teimme taas vähän remonttia, ja tammikuusta alkaen VMS on hoitanut lypsytyön. Karja on pääosin Ayrshire-rotua ja tulee jatkossakin olemaan, persoonallisella luonteellaan ja terveydellään se puoltaa paikkaansa vahvasti. Lehmämäärä on vakiintunut noin


1/2006

Minulle on erittäin suuri kunnia päästä Ayrshirekasvattajien hallitukseen. Olen enemmän kuin otettu, että saan olla mukana vaikuttamassa rodun kehitykseen tiukkenevassa kilpailussa, itsellänikin kun ayrshire on kokenut viimeisen viiden vuoden aikana melkoisen lukumäärätappion. Uskonkin että pystyn vertailemaan näitä rotuja tasavertaisesti ja tuomalla uusia ajatuksia, joilla ayrshire saadaan uuteen nousuun. Nyt tarvitaan kaikki puhaltamaan yhteen

Ayrshire-lehti

hiileen, niin karjanomistajat kuin päättäjätkin. Tekojen aika on nyt. Parhain terveisin, Jani Kivilahti

Kimmo ja tuontihieho Lunden Cornelius Orre. (Kuva: Malla Karhu)

elämässä tuovat vaihtelua arkeen ja yritän parhaani mukaan olla luottamuksen arvoinen myös Ayrshirekasvattajien toiminnassa.

Kaikille Ayrshirekasvattajille oikein antoisaa karjavuotta 2006. Kimmo Kuorikoski

55


Ayrshire-lehti

56

1/2006


1/2006

Ayrshire-lehti

Uudessa Seelannissa lehmät laiduntavat ympäri vuoden. (Kuva: Mari Hämäläinen)

AYRSHIRE TILALLA UUDESSA-SEELANNISSA Syksyllä 2005 pääsin tutustumaan Uusiseelantilaiseen maidontuotantoon parin kuukauden harjoittelujaksolla, joka kuului Mustialan agrologiopintoihin. Kun saavuimme maahan opiskelutoverini kanssa syyskuun alussa, poikimakausi oli jo yli puolen välin ja kevät reippaasti aluillaan. Harjoittelutilani on tuttu ainakin kaikille Maailman Ayrshire- konferenssiin osallistuneille, koska Roger ja Jane sekä Marilyn ja Malcolm Hutchingsin omistama Lodorefarm oli yksi vierailukohteista. Tila sijaitsee maan pohjoisosassa, jossa on subtrooppinen ilmasto ja vettä sataa vuodessa 2500 mm. Tilalla on 650 lypsylehmää, jotka ovat suurimmaksi osaksi Ayrshire-rotua. Maidontuotanto perustuu suurimmaksi osaksi laiduntamiseen, joten 400 lehmää poikii keväällä ja 250 on syyspoikivia. Talviaikana ja korkean maidontuotannon aikana syötetään lypsäville maissi- ja nurmisäilörehua. Tilalla on panostettu jalostukseen jo usean vuoden ajan ja Malcolm sekä Roger ovat aktiivisesti toimineet sikäläisen Ayrshire-yhdistyksen hyväksi. Myös suomalaisia sonneja

on käytetty joka vuosi, erityisesti he kehuivat Ristitien Johdetta ja Kangasalan Kelliä. Uuden-Seelannin sonnilistalla on kymmenen sonnia, joista puolella on suomalainen isä. Roger hoitaa siemennykset itse. Keskitettyjen poikimisten vuoksi myös tiineyttäminen on jaksotettu. Siementäminen aloitetaan lokakuun lopussa ja keinosiemennysjakso on kuusi viikkoa, jonka jälkeen päästetään neljä Hereford sekä neljä Angus- sonnia töihin. Tilalla on tehty alkion siirtoja monen vuoden ajan ansiokkaasti. Parhaimpana päivänä oli ollut 21

poikimista päivässä, normaalisti maailmaan putkahti viitisen vasikkaa päivässä. Lehmät saavat poikia vapaasti laitumelle, jossa niitä ruokitaan heinällä ja maissilla, joihin on lisätty magnesiumia. Ainoastaan vaikeita poikimisia avustetaan ja vasikat saavat olla vierihoidossa yleensä melkein vuorokauden verran. Vasikoitten kuljetus laitumelta vasikkalaan tapahtuu mönkijän perässä kulkevalla vasikkahäkillä. Kaikki sonni- ja liharotuiset vasikat myydään terninä ja hiehot jätetään kasvamaan itselle. Vain hyville lehmille käytetään hyviä sonneja

Vasikoita syötettiin 50-paikkaisella maitobaarilla. (Kuva: Mari Hämäläinen)

ja loput jätetään liharotuisten sonnien hoitoon. Harjoittelujakson lopuksi pääsin muutamaksi päiväksi tutustumaan etelämmäksi Ayrshire-tilaan Paul ja Maryanne Symondsin luokse, jonka kaikki Uuden-Seelannin konferenssissa vierailleet muistavat myös varmasti. Heidän mukanaan menimme Hamiltoniin, jossa järjestettiin Royal Cattle Show, täynnä mitä hienoimpia eläimiä. Kun kyselin minkälaisena kasvattajat näkevät UudenSeelannin Ayrshiren tulevaisuuden, niin tahtoa ja toivoa näytti löytyvän, mutta tosiasia on, että rotu on maassa selvästi vähemmistönä verrattuna Holstein Friisiläisiin, Jerseyhyn ja niiden Kiwiristeyskiin. Vaikka tilat ja karjat ovat maassa isoja, niin maidontuotanto on todella luonnollista. Lehmät saavat olla ulkona ympäri vuoden ja elää todellista lehmän elämää. Oli todella ilo nähdä ja kokea maidontuotantoa maapallon toisella puolella todellisilla mallitiloilla täynnä hyvännäköisiä rotunsa edustajia. Hutchingsit pyysivät lähettämään myös lämpimän tervehdyksen Suomen kasvattajille. Mari Hämäläinen

57


Ayrshire-lehti

1/2006

Tammenpään Helix – 100-tonnari

Helix kesällä 2005. (Kuva: Ann-Louise Wiklund)

Siihen aikaan kun piti Yonex-niminen lehmä siementää vuonna -93, olin puhelimitse yhteydessä Jouko Haralaan. Koska tiesin Joukon olevan hyvin perillä sonni-asioista, kysyin häneltä, millä tällaisen lehmän siementäisin. Jou-

ko ehdotti nuorta lupaavaa sonnia Ylätalon Ritaria. Sillä Yonex siemennettiin, ja se tuli tiineeksi. Seuraavan arvostelun jälkeen Jouko soitti hätääntyneenä ja pyysi anteeksi, että oli ehdottanut sonnia, joka putosi niin rajusti. Leh-

mävasikka syntyi vuoden -93 lopussa ja jätettiin kasvamaan osaksi sen tähden, että Yonex oli silloin 11-vuotiaan pojan lempilehmä. Helix aloitti uransa melko vaatimattomasti, mutta joka poikimisen jälkeen päivätuotokset nousivat, ja kun se sitten ylitti 50 kg:n rajan, mikä siihen aikaan ei ollut kovin yleinen ainakaan meidän navetassa eikä Haralassakaan, saatoin soittaa Joukolle ja ilmoittaa, että ”se lehmä, joka on sinun syytäsi, lypsää yli 50 kg!” Kun Helix myöhemmin ylitti reippaasti 60 kg:n rajan, en enää voinut kertoa siitä Joukolle, joka oli poistunut keskuudestamme. Helix on poikinut 9 kertaa ja tehnyt 10 vasikkaa. Sekakaksospari syntyi Tyrisevän Miqurista, ja lehmävasikka oli kuollut. Kaksossynnytys rasitti vanhaa Helixiä ja seuraava

poikiminen siirtyi. Helix on AF-luokitettu 9 kertaa poikineena ja sai kaikista muista osa-alueista yli 80, paitsi utareesta, joka jäi 60: neen. Yhteispisteet olivat näin vaatimattomat 65. Helixin utaremalli on kuitenkin sellainen, että lypsy onnistuu ilman ylimääräistä akrobatiikkaa. Sadantuhannen rajan Helix saavutti tammikuussa, ja se on Tammenpään toinen satatonnari kautta aikojen. Kokonaisjalostusarvo sillä on +9. Helixin tyttäristä Mixture saavutti 70 kg:n päivätuotoksen. Ensikko Spex on herunut 36 kiloon. Tyttärentyttäristä Matildalla on karjan vuosituotosennätys 15126 kg. Suku on siis maitoisa, joten mielenkiinnolla odotetaan, mitä tämän lehmäsuvun tiimoilta tulevaisuudessa tapahtuu.

100-tonnari Eeva Eeva asustaa Lehmuston tilalla Riikka Peltolan ja Mika Peltosen karjassa Mäntsälässä. Eevan (Alatalon Parkki - Suvi) tarina alkaa 80 –luvulla, jolloin isovanhempani olivat lopettelemassa maidontuotantoa. Vaarini suosikki-lehmä Söpö oli poikimassa ja hänestä tuntui tietysti surulliselta, kun syntyvälle hyväsukuiselle vasikalle ei

58

ollut käyttöä omassa karjassa. Niinpä isovanhempani lupasivat minulle mahdollisen lehmävasikan ”työpalkaksi”. Tästä olin kymmenvuotiaana vannoutuneena lehmä-ihmisenä ikionnellinen ja otettu, eikä riemullani ollut rajaa, kun Söpön vasikka osoittautui lehmäksi. Ylikorven Hamarin tytär Suvi tuli kotitilalleni vuoden vanhana yhdessä toisen hie-

Eeva kesällä 2003. (Kuva: Riikka Peltola)

Ann-Louise Wiklund, Tammenpää Gård


1/2006

Ayrshire-lehti

HALLA-AF-F70 103 964 kg Lähdimme Hallan ostoreissulle 28.4.2004 Hämeenkoskella pidettävään huutokauppaan. Olin etukäteen katsonut luettelosta vanhimpia lehmiä ja ajatellut, että jos tällä Hillalla (sen nimi oli silloin Hilla, muutimme sen Hallaksi koska ennestään oli jo Hilla) olisi vähänkään siedettävä rakenne, niin huutaisin sen. Hillan isänä oli Laurilan Rööri ja emänisänä Huhtakankaan Loisto. Hilla seisoi navetassa ilman liivejä ja utare oli melko alhaalla, mutta runko oli komea ja jalat hyvät ja sillä oli mahdottoman kaunis pää. Päätin huutaa sitä. Enää piti vain jännittää, ettei se vanhojen lehmien ihailija Kallion Merja Taipalsaarelta tulisi huutamaan kilpaa. Merjaa ei onneksi näkynyt. Hallan huudosta ei tullut kovin suurta kisaa, sillä sen ikäinen lehmä

ei enää ollut niin kiinnostava ja olihan se utare alhaalla… Ja niin Halla saapui Vapun päivänä 2004 meille. Olihan se vähän ihmeissään, kun 11 vuotta oli ollut samassa paikassa ja sitten vielä vanhoilla päivillään joutui matkustamaan uuteen navettaan - ja muutenkin muutto Hämeestä Etelä-Savoon aiheuttaa aikamoisen kulttuurishokin. Liekö juuri siitä johtunut, että Halla kaksi viikkoa tulostaan halvaantui. Eläinlääkäri kävi kuitenkin hoitamassa sen terveeksi eikä Halla sen koommin eläinlääkäriä tarvinnut. Halla oli hyvin vaatimaton ja kiltti lehmä. Se oli kaikkien navetassa kävijöiden suosikki ja nautti, kun joku silitti sen poskia. Se oli kova syömään ja saattoi syödä kaksikin tuntia aamutöiden aikoihin yhteen menoon. Jaloissa ei ollut mitään vikaa, hyvin ketterästi

se nousi ylös ja kävi makuulle. Runko oli Hallan paras puoli, kuten kuvasta näkyy. Utare vain oli liian alhaalla. Hallaa ei enää siemennetty ja se lähti vihreämmille laitumille 23.1.06. Sen paras 305 päivän tuotos oli 130294,1-3,3 ja yhdeksän vuoden

keskiarvo yli 10000 kg. Hallasta jäi meille hieho, jonka nimi on Ulla, isänä McCornick Nelson. Kestävät lehmät ovat tavoittelemisen arvoisia, niistä luopuminen on vain niin tuskaista.

hon kanssa, jonka vanhempani ostivat mummolasta. Suvin tyttäristä ensimmäisen nimesin Ystäväksi (Mummolassa nimesin samana vuonna vasikan myös Ystäväksi). Toisesta tyttärestä tuli Anna käymäni yläasteen Anna Tapion koulun mukaan. Kolmannen tyttären nimesin Eevaksi, mummuni kaimaksi. Ystävän elinikäistuotos oli reilu 30 000 kg, Annan yli 60 000 ja Eeva hoiteli jymy-yllätyksen selviytyessään satatonnariksi. Suvi itse lypsi

myös yli 50 000 kiloa. Maagisen rajan ylitys tapahtui marraskuussa juhlavissa merkeissä, kun 20.11 vietettiin Eeva-mummun 80vuotis synttäreitä. Mummulle emme kertoneet Eeva –lehmän saavutuksesta, kuin vasta hänen juhlapäivänään. Koristelimme Eeva –lehmän parren ruusuilla ja havuilla ja teimme kyltin missä luki 100 000 kg. Haimme mummun navettaan ja lauloimme Paljon onnea Eevat! Monenlaista iloa on Ee-

vasta jälkeläisineen tilallemme ollut. Eevan tyttärentyttären Maikun paras vuosi on yli 14 000 kiloa maitoa hyvillä pitoisuuksilla. Maikun siemennys Pardnerilla toi navettaamme ensimmäisen kanadanpuolikkaan Pommin. Eevan toisen tyttären tytär oli ensimmäinen lehmämme näyttelyssä, jolloin Ritu esiintyi Asmo Nyyrikin tytärryhmässä. Odotukset ovat kovat Eevan kolmannelle Tiinalle (i. Jerry), joka on poikimassa ensimmäisen kerran toukokuussa. Nyt Eeva on

tiineenä Connista. Eevan paras 305-pv tuotos on 11 356 -4,0- 3,2 ja tavaramerkkinä pitkämaitoisuus. Ensimmäiset kolme poikimista tapahtuivat parillisina vuosina pisimmän poikimavälin ollessa yli 800 päivää. Parhaana vuotena suhteellinen tuotos oli 155, mutta tuotos ei ollut ”välivuosinakaan” karjan keskituotosta alempi!

Halla 100-tonnarijuhlissaan Silja Sundellin kanssa. (Kuva: Miia Ikonen)

Silja Sundell, Karhilan tila

Riikka Peltola, Lehmuston tila

59


Ayrshire-lehti

1/2006

NÄYTTELYELÄIMEN KOULUTUS JA KEHÄESIINTYMINEN Karjanäyttelyt ja junior handler- sekä showmanship –kilpailut ovat jo useita vuosia jatkaneet nousuaan suomalaisen karjaväen ykkösharrastusten joukkoon. Yhä useammat nuoret ovat kiinnostuneita handler-toiminnasta, joka parhaimmillaan saa syttymään elinikäisen kiinnostuksen karjan parissa työskentelemiseen. Toistaiseksi Suomessa ei ole yhteisesti sovittuja pelisääntöjä, kuinka tarkalleen toimitaan näyttelykehässä, mutta lähitulevaisuudessa varmaan tämäkin tulee ajankohtaiseksi. Eri maiden käytännöt ovat erilaiset riippuen osaltaan siitä, kuinka perinteikäs maan näyttelykulttuuri on.

Suomalainen ”näyttelykulttuuri” on nykyisellään yhdistelmä eri maista saatuja oppeja. Tärkeimmässä asemassa tiedon hankinnassa ovat olleet ns. ”pioneerijunnut, jotka ovat nykyään esittelijän taidoiltaan aivan kansainvälistä tasoa. Eräs heistä on Miia Kaappola, joka artikkelin ensimmäisessä osiossa antaa ohjeita junior handlereille. Toiseen osioon on koottu Yves Charpentierin neuvoja sekä näyttelykehäesiintymisestä että showmanship-luokissa kilpailemisesta. Nämä ohjeet noudattelevat kanadalaista – erittäin pitkälle kehittynyttä – näyttelykäytäntöä.

MITÄ TARKOITTAA JUNIOR HANDLER? Junior handler -kisassa pääosaa esittävät eläin ja sen nuori esittelijä. Kisassa ei ole kysymyksessä eläimen arvostelu, vaan nuoren esittäjän ja eläimen välinen yhteistyö ja vaadittavien esiintymistaitojen hallitseminen. Nuoren esittelijän tehtäviin kuuluu myös eläimen huolellinen valmistelu, kehässä tuomari kiinnittää huomiota myös esittelijän asuun ja yhteensopivuuteen. Junior handler -toiminta on ollut jo pitkän aikaa koiraharrastajien parissa suosittu nuorten harrastus. Nautakarjan pariin toiminta rantautui Suomessa vuonna 1996 karjanäyttelyissä. Tämän jälkeen harrastus on noussut vuosi vuodelta suurempaan suosioon nuorten karjankasvattajien parissa.

60

Eri puolilla Suomea järjestetään joka kesä junior handler -leirejä ja leireillä on usein yli 20 nuorta opettelemassa vasikoiden hoitoa ja kaikkea sitä mitä kuuluu eläimen laittamiseen ja opettamiseen. Junior handlerin todennäköisesti tärkein tarkoitus on saada maatilan nuorin väestö innostumaan lypsykarjasta tai lihakarjasta. Kun tilan nuorisolle annetaan mahdollisuus vastuuseen ja kannustetaan työskentelemään karjan parissa, he oppivat ar vostamaan vanhempiensa työtä ja myöhemmällä iällä siitä voi muokkautua tulevaisuus nuorelle. Mikä olisikaan tärkeämpää esimerkiksi himojalostajalle, kuin yhtä innostunut nuori täynnä toiveita ja mahdollisuuksia

elää elämänsä karjanhoidolla leipänsä ansaiten? Tässä ohessa nuori oppii eläimistä paljon ja osaa arvostaa niitä yhtenä suurena linkkinä elämässä. Liiallinen pelko elämiä kohtaan katoaa, kun osaa käsitellä yhtä suurimmista kotieläimistämme. Junior handler -kisaan osallistuminen vaatii tietenkin vasikan tai hiehon, mutta missään opuksissa ei lue, että sen pitäisi olla oma. Naapurista tai tuttavilta lainattu eläin sopii tarkoitukseen yhtä hyvin kuin ikiomakin. Tämä onkin oiva tapa saada myös kaupunkilaisia innostumaan. Melkein kaikkien lasten kesään kuuluu jonkinlainen lomareissu mummolaan tai äidin veljen luo, se tuo mahdollisuuden vaikka tutustua

sukulaisen karjaan. Ei ole yhtään outoa Suomen kehiä seuratessa huomata monen kaupunkilaisen kilpailevan lainavasikan kanssa ja monesti he pärjäävät kisassa todella hyvin. Kilpailuun voi osallistua lapsi, joka on täyttänyt 6 vuotta, tätä nuoremmat kilpailijat ovat kovin pieniä vielä osallistumaan, yläikäraja on 18 vuotta. Kilpailuun osallistuvan eläimen on oltava vasikka tai hieho.

Junior Handler –eläin Perheen nuorimmaisille eläintä valittaessa ei eläimen rakenne ratkaise, vaan se voi olla lempivasikka, jos sellainen on jo aiemmin löytynyt. Kaunis vasikka on kuitenkin aina eduksi. Leh-


1/2006

Ayrshire-lehti

NÄYTTELYELÄIMEN KOULUTUS JA KEHÄESIINTYMINEN mävasikat ovat myös hieman rauhallisempia talutettavia kuin sonnit, mutta yhtä oppivaisia. Vasikan koko on yksi asia mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Liian suurta eläintä nuori ei pysty kunnolla ohjailemaan ja liian pieni eläin ei sovi kokonaisuuteen. Mitä nopeammin päivän tai kahden ikäinen vasikka ja nuori pääsevät tutustumaan toisiinsa, sitä nopeampaa heidän välilleen syntyy side. On tärkeää, että nuori itse saa vaikuttaa eläimen valintaan, se tuo mielihyvää ja on kivaa harjoitella juuri sen oman silmäterän kanssa.

Koulutuksen ja käsittelyn aloittaminen Kun eläin on valittu, on aika antaa nuorelle vastuuta vasikasta. Vastuuta ei kuitenkaan saa antaa liikaa, ettei innostus lopahda. Nuori voi hoitaa esimerkiksi muutaman kerran viikossa vasikan juoton tai osallistua muuten sen hoitamiseen. Vastasyntyneitä vasikoita kannattaa alkaa totutella käsittelyyn ja kosketuksiin alkumetreistä lähtien, niin eläimen ja nuoren välille syntyy vahva side. Muutamien päivien ikäinen vasikka ei välttämättä jaksa vielä keskittyä koulutukseen täyspainoisesti eikä sitä kannata muutenkaan vaatia siltä. Vasikan hoidosta tulee huolehtia hyvin aivan alkumetreistä lähtien, samoin sen kehittymisestä hiehoksi ja lopulta hyvin kehittyneeksi

ensikoksi. Vasikalla tulee juottokaudella olla maidon ohella aina tarjolla heinää, vettä, säilörehua ja täysrehua. Karsinan tulee olla hyvin kuivitettu, ettei iho pääse muhimaan ja karva kellastumaan. Juottokauden jälkeenkin on tärkeää huolehtia eläimen valkuaisen ja energian saannista, sillä aliruokitun vasikan tunnistaa yleensä pitkästä karvasta, rumpumahasta ja muutenkin eläin on poissaolevan näköinen. Rumpumahainen nuori vasikka tai hiehon alku tarvitsee kunnostuakseen energiaa ja valkuaista karkearehun ohella. Vasikka opetetaan tavoille kuten kaikki muutkin eläimet, mutta harjoittelun tapahtuessa nuoren ja vasikan mukana pitää aina olla aikuinen ihminen. Nuori esittelijä ei vielä hallitse välttämättä eläimen kaikkia riemuhyppyjä ja siksi aikuisen valvovaa silmää tarvitaan. Jos vasikka vahingossa satuttaa nuorta, voi innostus lopahtaa. Kun kokemus kasvaa ja nuori oppii luottamaan itseensä ja omiin taitoihinsa, hän hoitaa koulutuksen enemmän kuin mielellään itse. Nuori on usein innokas klippaamaan ja trimmailemaan eläintä ja siksi nuorelle voi antaa luvan klipata eläintä ja vanhempi seuraa vieressä. Lopputulos ei ole aina yhtä tasainen ja siksi vanhemman kannattaa siistiä ja huolitella työnjälki, sillä arvostelussa tuomari kiinnittää huomiota myös siihen. Karva leikataan viik-

Miia Kaappola esittämässä voitokkaasti Rannan Tityytä Tampereella kesällä 2005. (Kuva: Jari Ahlholm)

koa ennen näyttelyä tai sitten päivää ennen näyttelyä terillä jotka jättävät karvan hiukan pidemmäksi. Vanhemmille kilpailijoille asianmukainen eläimen kuntoonlaitto kuuluu kilpailun kuvaan. Eläimen on oltava puhdas, siististi leikattu ja selkälinjan teko tuo eläimeen ja esittelijään itsevarmuutta. Oli mistä tahansa eläimestä kysymys, koulutustilanteessa on ainakin yritettävä lukea eläimestään mitä se kulloinkin eniten haluaa ja vastata palkiten. Vasikka voi haluta maitoa, lehmä kiihkeästi lypsyä tai rapsutusta, hieho taas lajitovereidensa seuraa. Kun eläin oppii tekemään oikein asioita ja sen, että sitä palkitaan, siirretään palkitse-

misen antamista pikkuhiljaa aina vain myöhäisempään. Yllätyksellisyys palkitsemisessa on aina pidettävä harjoittelussa mukana, silloin eläin pysyy valppaana ja yhdessä tekeminen on mielenkiintoista myös eläimelle.

Kehäesiintyminen Junior handler -kehässä esiintyminen myötäilee samoja tapoja kuin normaalikin kehäkäyttäytyminen. Nuorempien sarjassa, jossa kilpailevat lapset ovat 6-8vuotiaita, ei kaikkien sääntöjen noudattaminen ole ensiarvoisen tärkeää, vaan yrittäminen ja iloinen mieli. Koulutustilanteessa vasikkaa on opetettava riimun laittoon ja pois ottoon.

61


Ayrshire-lehti

1/2006

NÄYTTELYELÄIMEN KOULUTUS JA KEHÄESIINTYMINEN Totutuksen jälkeen vasikka laitetaan riimusta kiinni seisomaan, niin että pää on korkealla, mutta ei kuitenkaan luonnottoman ylhäällä, eikä vasikkaa saa seisottaa paikallaan liian kauan. Pään hallinta on omasta mielestäni erittäin tärkeää, niin pienen vasikan kuin isommankin eläimen kanssa, sillä pillastuessaan eläin puskee päällään vastaan. Kun hallitsee eläimen pään, hallitsee myös yleensä sen koko kropan. Pienelle vasikalle sopivia riimuja ovat esim. lammasriimut. Narusta tehty riimu ei ole kovin hyvä varsinkaan seisomista opetellessa, sillä se voi hiertää leuan alle jäljen. Lehmän tai suuremman hiehon opetuksessa kaikki menee suhteellisen samaan tapaan, mutta ohjaajan tulee olla varovaisempi, sillä vastassa on monin kerroin suurempi lihasmassa kuin ohjaajalla itsellään. Paikka, mihin eläimen sitoo kiinni, on oltava turvallinen niin eläimen kuin ohjaajan kannalta. Solmun sitominen kannattaa tehdä niin, että narun saa nopeasti irtoamaan, vaaratilanteet huomioon ottaen! Älä opeta eläintä koskaan liian kauan, viiden minuutin pituiset opetusjaksot tuottavat parhaimman tuloksen. Tämän jälkeen vaikka rapsutellaan hetken ja taas opetusta jatketaan. Jos mahdollista, niin laita eläin lepäämään koulutuksen loputtua, silloin opit kertautuvat aivoissa. Palkitse, älä tuomitse. Aralle ja syrjäytyneelle eläimelle

62

Kehässä kuljetaan aina takaperin ja myötäpäivään. Kääntymistä kuuluu myös harjoitella kotona. itse koulutustilanne voi olla palkinto ja ulospääsy pois lajitovereiden kiusattavana olemisesta.

Talutus Talutuksen alkuun lähdön helpottamiseksi palkitseminen on oiva tapa saada eläin liikkumaan riimussa huomaamattomasti. Houkutellaan se astelemaan eteenpäin niin että toinen ihminen astelee edellä esimerkiksi tuttisangon kanssa ja vasikka ja ohjaaja seuraavat sitä. Niksejä ja keinoja on monia muitakin, ne valitaan vasikan mieltymyksien mukaan. Suuren lehmän kanssa taluttelun alkaminen kannattaa ottaa varovaisesti suljetussa tilassa, lehmän pillastuessa ei ohjaajan paino paina narun toisessa päässä paljoakaan. Apuna kannattaa olla useampikin kuin vain yksi ihminen. Eläimen puskiessa ohjaajaansa kohden kannattaa riimusta kiskaista, niin että eläin kääntyy heti ympäri, silloin se ei saa liian suurta voimaa jyrätäkseen esteet edestään ja eläin itse huomaa ryntäilyn olevan turhaa. On tärkeää heti aluksi tehdä eläimelle selväksi kuka määrää. Jos eläin jämähtää paikalleen, kannattaa mukaan pyytää apuria eläimen kanssa. Avustaja kävelee oman eläimensä kanssa jäy-

kistyneen eläimen sivuitse useasti, yleensä toinen lähtee mielellään kävelemään lajitoverinsa mukana. Käskyt tai pieni vetäisy kaulanahasta tulee ottaa heti käyttöön opetuksessa, silloin eläin tottuu niihin ja ymmärtää tarkoitusperän. Myöhemmin se liikkuu pelkästä pyynnöstä tai nahkasta hieman itseään päin vetämällä. Ensimmäiseksi opetellaan normaali talutus, jolloin eläin kulkee vierellä oikealla puolella ja ohjaaja kulkee etuperin, silloin vältytään eläimen puskemiselta suoraan ihmistä kohden.

Kuva: Jari Ahlholm.

Sen jälkeen vasta kannattaa siirtyä siihen, että ohjaaja kulkee takaperin eläimen pään sivussa. Kehässä kuljetaan aina takaperin ja myötäpäivään. Kääntymistä kuuluu myös harjoitella kotona.

Eläimen seisomisasento Seisoessaan eläimen tulisi näyttää mahdollisimman ryhdikkäältä ja suoraselkäiseltä. On esittäjän vastuulla, että saa eläimensä sille parhaaseen mahdolliseen asentoon. Vasikan ja hiehon etujalat ovat suorassa, kuten lehmänkin. Takajalkojen asento hiehoilla ja vasikoilla on niin, että tuomarin puoleinen jalka on taaempana kuin toinen


1/2006

Ayrshire-lehti

NÄYTTELYELÄIMEN KOULUTUS JA KEHÄESIINTYMINEN takajalka. Mikäli kuitenkin asento on virheellinen esittäjän pitää korjata se heti. Askel eteenpäin yleensä korjaa tilanteen. Eläintä pyydetään siirtymään eteenpäin hieman riimusta tai nahasta vetämällä. Askelia tulee ottaa niin monta, että asento on oikein. Lypsylehmien asento eroaa vasikan ja hiehon asennosta siten, että sen tuomarin puoleinen takajalka on aina edempänä kuin toinen takajalka. Näin tuomari näkee lehmän utareen paremmin. Opettaminen on vaikeampaa, koska lehmä astuu luonnostaan ristikkäisillä jaloillaan yhtä aikaa ja pysähtyy myös sen mukaan. Lehmän pysähtyessä tuomarin puoleinen takajalka ei saa kuitenkaan jäädä liian eteen, sillä silloin lehmän lantio näyttää vinolta takaapäin katsoessa. Eläimen pään on oltava suorassa, silloin myös loppuosa kropasta ryhdistyy ja eläin näyttää parhaimmalta. Eläintä on hyvä viedä erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin, silloin itse näyttelykehässä kulku sujuu verkkaammin kun eläin luottaa itseensä ja ohjaajaansa.

Kehäkäyttäytyminen Kehään saapuminen voi vaikuttaa yllättävän paljon arvosteluun ja sijoittumiseen. On hyvä koota itsensä kasaan ennen kehään astumista. Esittelijän itsevarmuus vaikuttaa myös eläimen luottavaisuuteen.

Kuva: Jari Ahlholm.

Kun eläin vaistoaa esittelijän rauhallisuuden ja itsevarmuuden, se ei hätäile itsekään, esittelijän pieni jännitys vain viimeistelee esityksen ja eläin ryhdistäytyy. Jos eläin on kiireessä huolimattomasti huoliteltu ja esittelijä tuskailee, eläin vaistoaa hermostuneisuuden ja sekin hermostuu. Varmaotteisen esittelijän ja eläimen ensivaikutelma saa tuomarin huomion ja sen avulla voi sijoittua pitkällekin, vaikka tuomari huomaisikin pieniä virheitä kehäkäyttäytymisessä. Kehään mennään eläintä vasemmalta puolelta taluttaen ja kun viimeinen pari on tullut portista sisälle, kääntyvät kaikki kulkemaan takape-

rin hieman viistosti eläimen vasemmalla puolella. Kun on asettunut vasemmalle hieman viistoon eläimen turvan eteen, tuomarin sekä muiden kilpailijoiden seuraaminen on helpompaa ja eläintä pystyy hallitsemaan hyvin. Kehässä kulkeminen tapahtuu aina myötäpäivään. Eläimet saapuvat kehään kaikki kerralla, jos osallistujamäärä antaa myöten. Ensimmäisen ja sitä seuraavien esittäjien on huolehdittava riittävästä etäisyydestä eläimien välillä arvostelun helpon kulun takia. Hyvään kehäkäyttäytymiseen ei kuulu yksinään vain eläimen käytöstavat, vaan myös esittäjän. Jos jonkun eläin on pysähtynyt paikal-

Hyvään kehäkäyttäytymiseen ei kuulu yksinään vain eläimen käytöstavat, vaan myös esittäjän.

leen voi takana oleva esittäjä pökätä eläintä takapuolesta jatkamaan matkaansa, oman eläimen hallinnasta ei kuitenkaan saa tinkiä. Kehässä liikutaan eläimen kanssa erittäin hitaasti, askel askeleelta. Nopea tempoisesti kulkevaa eläintä on vaikea hallita ja arvostella.

Kehässä liikkuminen Kehään saapumisen jälkeen liikutaan myötäpäivään, eläimen turvasta viistosti vasemmalla puolella hitaasti ja eläimen päätä korkealla pidellen. Jos eläimen vauhti kiihtyy liian nopeaksi, voi eläimen ryntäistä painaa oikealla kädellä ja hillitä vauhtia. Kulkua jatketaan aina siihen asti kunnes tuomari antaa uusia ohjeita. Tuomarin ohjeita tulee seurata huolella ja toimia ohjeiden annon jälkeen nope-

63


Ayrshire-lehti

1/2006

NÄYTTELYELÄIMEN KOULUTUS JA KEHÄESIINTYMINEN Tuomarin ohjeita tulee seurata huolella ja toimia ohjeiden annon jälkeen nopeasti. Jokainen tuomari ohjaa kehän kulkua vähän erilailla ja erilaisilla merkeillä. asti. Jokainen tuomari ohjaa kehän kulkua vähän erilailla ja erilaisilla merkeillä. Kun tuomari kiertää eläintä, esittelijä väistelee tuomaria aina niin, ettei ole koskaan tuomarin ja eläimen välissä peittämässä eläimen rakennetta. Jos tuomari kokeilee eläimen kylkiluita, käännetään eläimen päätä tuomarista poispäin, jolloin kylkiluut ovat paremmin tunnusteltavissa. Tuomarin kokeillessa eläimen nahkan paksuutta eläimen kyljestä päätä käännetään tuomaria kohti, jolloin nahkasta saa paremmin kiinni. Päätä voi kääntää hieman tuomariin päin asettelun jälkeen, sillä saadaan eläimeen lisää ilmeikkyyttä. Jos eläimellä on ylimääräistä kaulanahkaa joka roikkuu ikävästi helttana kaulassa, esittelijä nostaa ylimääräisen nahan piiloon oikealla kädellä ylös tuomarin näkymättömiin. Omaan ilmeeseensä kannattaa uhrata muutama sekunti ja muokata se mahdollisimman leppoisaksi, vaikka eläin olisi juuri vahingossa astunut jalallesi ja riimun naru kiristäisi sormiasi. Paras mahdollinen ilme ja kokonaisuus on helppo muodostaa, jos harjoittelutunteja on takana tarpeeksi. Kun eläin toimii moitteettomasti ja oma esiintyminen on hyvää, silloin myös kaikille kehän

64

vierellä seuranneille jää hyvä mieli kisasta ja hienoista eläimistä. Jos ensikertalaiselle tai kenelle hyvänsä sattuu virheitä kehässä ja kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu, se ei kaada maailmaa, vaan tärkeintä on, että eläin on hallinnassa koko ajan ja yhteistyö toimii. Kehään mennään esiintymään kun-

Sijoittuminen ja palkitseminen Sijoittumisen alkaessa esittäjän tarkkaavaisuuden on oltava parhaimmillaan, sillä jos tuomarin ensimmäinen vinkkaus menee ohi silmien, voi tuomari jättää toisen vinkkauksen tekemättä ja sijoitus voi alentua. Tuomarin vinkkauksen jälkeen siirrytään kävelemään etuperin eläimen vasemmalle puolelle ja siirrytään nopeasti kävellen kehän keskelle tuomarin osoittamalle paikalle. Paikalla asetellaan

Kuva: Jari Ahlholm.

nolla eikä aiheuttamaan villin lännen rodeoesitystä.

Pukeutuminen Kilpailupuvun tulee olla aina siisti ja puhdas. Nuoremmat esittelijät voivat käyttää mielikuvitustaan ja pukeutua vaikka karjapaimeniksi. Valkoinen asukokonaisuus on aina varma asuvalinta ja sitä vaaditaankin varsinkin vanhempien kilpailuluokissa. Kenkien tulee olla myös siistit, ei kumisaappaat.

taas eläin näyttelyasentoon ja seuraavaksi sijoittunut asettuu eläimensä kanssa oikealle puolelle, hyvän välimatkan päähän. Rivin tulee muodostua niin, että se on mahdollisimman suora. Jos tuomari muuttaa järjestystä, tehdään uusi kierros eläimien edestä kävellen ja kierretään kaikki eläimet, muita eläimiä häiritsemättä. Jos rivi on kuitenkin pitkä, voi eläimen kanssa astua rivistä kunnolla ulos ja kääntää eläin ensiksi edessä

ja astella sen jälkeen takaisin omasta välistä rivin taakse, jossa tehdään taas uusi käännös ja sen jälkeen asetutaan määrätylle paikalle suoraan riviin. Tuomarin kiertäessä eläimiä, esittelijä kääntyy aina sinne missä tuomari on, että näkee mahdollisimman hyvin tuomarin mahdolliset käskyt. Sijoittumisjärjestystä tuomari voi muuttaa minä hetkenä hyvänsä, siksi esittelijän ote ei saa herpaantua missään vaiheessa, vaikka voitto olisikin käsin tunnusteltavissa. Sijoitus on lopullinen vasta, kun palkitseminen alkaa. Esittelijä siirtyy eläimen edestä seisomaan eläimen vierelle, jos ei ole jo eläimen vasemmalla puolella seisomassa. Tuomarin sana on aina laki, on kyseessä sitten kehässä tapahtuva liikkuminen tai arvostelu. Jokainen tuomari arvostaa erilaisia asioita ja siksi ei kannata lannistua, jos kilpailussa ei ensimmäisellä kerralla päässytkään kolmen parhaan joukkoon. Kehästä poistuminen tapahtuu hitaasti liikkumalla ja samalla tavalla eläintä esittäen kuin ar vostelun aikana. Voittajapari lähtee ensimmäisenä ja kruunaa voittonsa kunniakierroksella ja seuraavaksi tulleet seuraavat perässä. Esittäminen tapahtuu poistuessakin hitaasti liikkuen, samoin myös poistuminen tapahtuu kehää myötäpäivään kiertäen. Miia Kaappola


1/2006

Ayrshire-lehti

NÄYTTELYELÄIMEN KOULUTUS JA KEHÄESIINTYMINEN

KANADALAISET KEHÄKUVIOT JA OHJEITA SHOWMANSHIP-KILPAILIJOILLE Eläimen valinta Kun eläimiä aletaan valita showta varten, on eläinten oltava vähintään 3 kk ikäisiä, sillä tätä nuorempien kehitysvaihe muuttuu nopeasti eikä tulevaa rakennetta voida arvioida niin hyvin. Valittaessa showmanship-eläintä on tärkeintä, että nuorille lapsille otetaan oikean kokoinen ja hyväluonteinen eläin, jota on helppo käsitellä. Hyvä rakenne on myös tärkeä, mutta sukutaulu ei vaikuta menestykseen

tä, koska se saattaa tulla vauhkoksi yksin ollessaan. Traktorilla ajetaan hyvin hitaasti. Vaikka eläin olisi jo ollut aikaisemmin näyttelyssä, pitää sitä myös treenata ennen näyttelyä, vaikkakaan harjoitusta ei tarvita yhtä paljon kuin ensikertalaisen kohdalla. Koulutus olisi aina hyvä

alkaa hermostua, on parasta sitoa eläin kiinni joksikin aikaa ja rauhoittaa tilanne. Viimeiset harjoittelut ennen näyttelyä on helppo tehdä, jos kyseessä on useamman päivän näyttely ja sinne on mahdollista saapua 1-3 päivää ennen kilpailua. Kehässä tulisi harjoitella päivittäin, jotta se tulisi eläi-

Eläimen palkitseminen

Koulutus Vasikan koulutus voidaan aloittaa 3 kk iässä. Tätä nuorempi ei muista oppimaansa ja vanhemmat eläimet taas ovat vaikeampia kouluttaa. Koulutus aloitetaan sitomalla eläin 3 ensimmäistä kertaa kiinni paikalleen 20-30 minuutiksi niin, että eläimen pää on ylhäällä. Kiinni olevaa eläintä on vahdittava, ettei vahinkoja pääse tapahtumaan. Jos eläintä ei ole ennen varsinaista koulutusta opetettu olemaan kiinni, ei se kuuntele ihmistä vaan pelkästään rimpuilee riimua vastaan. Vanhempien eläinten koulutuksessa paras tapa on sitoa ne traktorin perään kiinni pää kohotettuna, ei liian tiukalle, ja aina vähintään 2, mutta mielellään 3 eläintä samanaikaisesti. Koskaan ei pidä laittaa vain yhtä eläin-

on esittelijä vaikeuksissa. Oikein vastentahtoiset eläimet onkin syytä jättää kotiin. Vastaavasti treenit voivat joskus olla yhtä rodeota. Myös tällaiset erittäin vaikeat eläimet on jätettävä kotiin, sillä tuomari ei pysty arvostelemaan ryntäilevää eläintä, lisäksi tällainen eläin häiritsee muita kilpailijoita. Huonosti käyttäytyvä eläin ei pärjää näyttelyssä.

Moninkertainen showmanship-voittaja ja kokenut näyttelytuomari Yves Charpentier neuvoi eläinten käsittelyn ja esittämisen niksejä Sauvon luokituspäivillä lokakuussa. (Kuva: Laura Laiholahti)

aloittaa nuorella eläimellä, sillä lehmän koulutuksen aloittaminen on aina hankalampaa, vaikka koulutuksen periaate onkin sama. Väkivallan käyttö koulutuksessa ei koskaan ole hyväksi, koska eläin muistaa tämän ja tulee araksi. Traktorin käyttö opetuksessa on aina hyvä konsti, sillä silloin ei ole pelkoa, että kouluttaja menettää malttinsa. Jos eteen tulee tilanne, jossa opetettavan eläimen kanssa

melle tutuksi. Harjoitukset saisivat kestää vain noin 15 minuuttia kerrallaan, jotta eläin ei kyllästyisi.

Hankalat eläimet Vastentahtoisen eläimen saaminen liikkeelle voi olla hankalaa. Vastahakoisuus tosin on harvinaista, jos eläin on opetettu hyvin. Vanhempien eläinten kohdalla tämä on mahdollisempaa. Apuna voi käyttää toista eläintä ja jos sekään ei auta,

Pelkkä taputtaminen riittää. Liika palkitseminen voi johtaa siihen, että eläimestä tulee liian tuttavallinen ja lehmänä sellainen eläin voi olla vaarallinen. Ruoalla palkitseminen ei ole suositeltavaa. Ainoastaan kotona sitä voi kokeilla, mutta ei koskaan näyttelyssä, sillä se häiritsee kanssakilpailijoita eikä ruokailu kuulu kehään.

Aikataulu kesän näyttelyihin Näyttelyeläimen on oltava sopivassa kunnossa, ei liian laiha eikä liian lihava. Eläimen kunnostus tulee aloittaa vähintään 2 kk ennen näyttelyä. Hyväkuntoiselle voi riittää jopa 1 kk, mutta etenkin lihava eläin vaatii aikaa. Eläintä kunnostettaessa on tiedettävä sen hyvät ja huonot puolet. Jos eläimellä on iso

65


Ayrshire-lehti

1/2006

NÄYTTELYELÄIMEN KOULUTUS JA KEHÄESIINTYMINEN maha / runko, sille annetaan enemmän väkirehua ja heinää vain minimitarve. Jos eläimellä on sopiva rakenne, sitä ruokitaan tarpeen mukaan ja heinää voi antaa reilummin.

Karvan hoito showeläimillä Jos näyttely on heinäkuussa, keritään koko eläin maalis-huhtikuussa. Myös selkälinja keritään, sillä näin saadaan kasvamaan paljon tervettä karvaa. Eläinten pesu 1-2 kertaa viikossa auttaa karvan kasvua. Myös selkälinjan valelu kylmällä vedellä sekä sen harjaaminen vähintään kerran viikossa kasvattaa karvaa.

Selkälinja Näyttelyä varten eläimelle tulisi aina tehdä selkälinja, myös showmanship-kilpailuissa olisi parempi, jos eläimillä olisi selkälinjat. Ulkomailla voi olla lapsille myös kilpailuja eläinten laittamisesta ja rakenteesta. Selkälinja tehdään föönaamalla karva harjan avulla pystyyn, karvaan käytetään pulveria ja lakkaa, joilla selkälinja saadaan kestämään. Kanadassa ammattiklippereillä on 3 erilaista klipperiä; yksi jalkoja, yksi selkälinjaa ja yksi runkoa varten. Tavalliselle karjanomistajalle riittää 2 klipperiä tai kahdet erilaiset terät, joista toiset selkälinjaa varten.

Utare Karjanomistaja joutuu aina miettimään kuinka pal-

66

Kanadalaisen näyttelykulttuurin pitkät perinteet näkyvät viivasuorina riveinä ja hyvin käyttäytyvinä eläiminä. (Kuva: Laura Laiholahti)

jon maitoa lehmän utareeseen pitäisi jättää ennen kehään menoa. Maidon määrään vaikuttaa se kuinka monta kertaa lehmä on poikinut ja kuinka pitkä aika poikimisesta on kulunut. Ensikoille ei voi jättää yhtä paljon maitoa kuin useamman kerran poikineelle lehmälle. 2-7 kk poikimisesta on useimmille lehmille paras ajankohta käydä näyttelyssä. Alle 2 kk poikimisesta utare on usein turvoksissa eikä eläin ole vielä normaalissa kunnossa. Toisaalta 7 kk jälkeen eläimet lihovat helposti ja utaretta on enää vaikea täyttää. Vastapoikineen kanssa on oltava tarkka, ettei etu-utareessa ole liikaa maitoa. Sama takautareen kanssa, ettei keskiside häviä. Sopiva aika lypsystä kehäesiintymiseen on noin 1012 tuntia. Ennen näyttelyä on hyvä kokeeksi kävelyttää lehmää ja katsoa miltä se näyttää kun utare on lypsetty esim. 12 tuntia aikaisem-

min. Jos poikimisesta on kulunut jo hyvin pitkä aika, voi utareeseen jättää jopa 30-35 tunnin maidot, mutta silloin on vaarana, että utare turpoaa ja keskiside menetetään. Näyttelyn jälkeen on heti lypsettävä, eläintä ei saa koskaan kuljettaa täydellä utareella!

Kehäesiintyminen ja liikkuminen Sorkkien hyvästä hoidosta on huolehdittava, jotta eläin liikkuisi kehässä mahdollisimman hyvin. Sorkkahoito tulisi tehdä vähintään kuukautta ennen näyttelyä. Eläin tuodaan kehään sivulta taluttaen ja näin edetään noin puoli kierrosta, jonka jälkeen siirrytään taluttamaan eläintä edestä. Talutettaessa ei eläimen päätä saa nostaa liian ylös, sillä muuten sen hartiaseutu näyttää raskaalta. Edellä kulkevaan eläimeen jätetään ainakin metrin väli.

Normaalissa luokassa pysäytetyn eläimen etujalat asetetaan lähes vierekkäin, takajaloista toinen hiukan edemmäksi, ei ole väliä kumpi takajaloista. Showmanship-luokassa tuomarin pyytäessä pysähtymään asetetaan eläimen tuomarin puoleinen takajalka taaemmaksi ja etujalat lähes vierekkäin. Showmanshipluokassa ei pidä koskettaa omilla jaloilla eläimen jalkoja. Kun eläimet pysäytetään keskiriviin, ne asetetaan seisomaan etu- ja takajalat vierekkäin. -Jos eläimellä on korkea hännänpäällinen – paina kädellä hännän päältä. -Jos eläimellä on painunut lanneselkä – nipistä nahasta etujalkojen takaa. -Jos eläimellä on köyry selkä – purista varovasti selän päältä. Köyry selkä on helpompi korjata kuin notko selkä. Yleisvaikutelmaa parantaa, kun ottaa kiinni eläimen löysästä kaulanahasta.


1/2006

Ayrshire-lehti

NÄYTTELYELÄIMEN KOULUTUS JA KEHÄESIINTYMINEN Showmanship-luokissa on varauduttava siihen, että tuomari yleensä tekee seuraavat 3 asiaa: -kysyy eläimen ikää -ottaa eläimen nahasta kiinni – silloin käännetään eläimen päätä tuomarin otteen puolelle, jotta nahka tuntuisi löysemmältä -pyytää kilpailijoita vaihtamaan paikkaa tai eläintä – eläinten paikkaa vaihdettaessa rivin reunimmaisena oltaessa siirrytään edestä eläimen viereen ja kävellään etuperin koko matka. Jos kilpailija on rivin keskellä, hän lähtee eläimen kanssa aluksi eteenpäin etuperin taluttaen, tekee u-käännöksen ja palaa edelleen etuperin taluttaen omalta kohdaltaan rivin taakse ja kääntyy siellä uuteen paikkaan, vasta käännyttäessä aletaan taluttaa takaperin. Eläintä pyritään esittämään siten, että se on koko ajan edukseen. Aina olisi parasta olla koko ajan liikkeellä, vain silloin pysähdytään kun tuomari pyytää. Jos edellä oleva eläin on pysähtynyt

(ei suostu liikkumaan), sitä ei saa ohittaa, vaan sitä pyydetään liikkeelle. Jos eläin väsyy ja menee jopa makuulle, ei ole paljon tehtävissä, tilanteet voidaan ainoastaan ennaltaehkäistä. Showmanship-luokissa on muistettava katsoa sekä tuomaria että eläintä (40-50 % eläintä ja 50-60 % tuomaria). Koska esittämisessä on paljon erilaisia muistettavia asioita, olisi hyvä että nuorilla esittäjillä olisi mahdollisimman hyvärakenteiset eläimet ettei tulisi vaikeuksia nuoren yrittäessä katsoa tuomaria, katsoa eläintä, nipistää sieltä, painaa täältä jne. Huono esittelijä ei yleensä vaikuta eläimen sijoittumiseen, mutta hyvälle eläimelle pitäisi kuitenkin ottaa paras mahdollinen esittelijä. Isossa näyttelyssä tällä on merkitystä, ei niinkään pienemmissä. Hyvin menneen showmanship-luokan jälkeen esittäjän kuuluu olla väsynyt, koska kehässä on pitänyt tehdä töitä.

Kanadassa ayrshire-esittelijöiden vaatteet ovat aina valkoiset. Samoin showmanship-luokissa on oltava kokovalkoinen vaatetus, muuten siitä rangaistaan ar vostelussa. Sen sijaan esimerkiksi lihakarjan esittelijöillä on punainen paita ja farkut, holsteinesittelijöillä valkoinen paita ja mustat housut. Yves henkilökohtaisesti pitäisi hyvänä esittelyasuna valkoista paitaa ja farkkuja.

Eläinten arvostelu Kun eläimet saapuvat näyttelykehään, tuomari katsoo niitä seuraavassa järjestyksessä: 1. Yleisvaikutelma, pää oikein asetettuna, sopiva nopeus, selkälinja, liikkuminen. Huonosti liikkuva tai käyttäytyvä eläin menettää heti pisteitä. 2. Eläin arvostellaan sivusta. 3. Etuosa, pää, kaula. 4. Sivulta katsottuna lanneselkä, jalat, rungon syvyys. 5. Lantiokulma, jalat takaa, utare takaa, keskiside.

6. Yleensä eläin pysäytettävä ainakin kahdesti kävelyn aikana. 7. Eläimet asetetaan riviin. Isossa luokassa poimitaan 3-5 finalistia järjestykseen ja kerrotaan perustelut sijoittumiselle. Jos luokassa on vain 6 osallistujaa, voidaan kaikki laittaa paremmuusjärjestykseen. Kolmen parhaan joukosta valitaan voittaja (champion, reserve champion, honor mention) ja voittajan saatua palkinnon, jäävät kaikki hetkeksi kehään.

Miksi näyttelyyn? Yvesin mielestä näyttelyssä käynti kannattaa, koska silloin voi omaa karjaa verrata toisiin karjoihin ja näin saada omaa eläinainestaan parannettua. Hyvä menestys rohkaisee ja on palkitsevaa sekä auttaa eläinaineksen myynnissä. Näyttelyissä voi myös aina vaihtaa kokemuksia muiden karjanomistajien kanssa. Yves Charpentierin demonstraation pohjalta kirjoittanut Laura Laiholahti

Vuokko ja Esko Kuljun omistamat Palmu ja Puolukkapeti Kauniki 2005 -näyttelyssä. (Kuva: Jukka Pekka Köngäs)

67


Ayrshire-lehti

68

1/2006


1/2006

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE-LEHTI ONNITTELEE – PULU 18 VUOTTA! Mäntyharjulta, Pirjo Paasosen karjasta, löytyy todellinen lehmien teräsrouva, 14.7.1987 syntynyt Pulu, joka viime kesänä saavutti kunnioitettavan 18 vuoden iän. Tämän kestävän lehmän takaa löytyy suku Kytölän Jänne – Lenjuksen Agentti. Pulu on poikinut elämänsä aikana 12 kertaa ja on edelleen tuotannossa. Jälkeläisten joukosta löytyy yhdet kaksoset. Pulu ei ole ollut tuotantotarkkailussa, joten sen elinikäistuotoksesta ei ole tietoa. Pulu on tietenkin karjassaan ehdoton kunkku ja se on hyvin kiintynyt emäntäänsä. Pulun mielestä emäntä ei saisi hyvitellä toisia lehmiä ollenkaan ja kun Pirjo sitten rapsuttaa Pulua, niin sen silmästä valuu kyynel. Lypsyn jälkeen se muistaa aina nuolaista emäntänsä kättä. Oli kunnia päästä juhlimaan Pulun synttäreitä viime kesänä. Pekka Suutari

Onko heinä välttämätöntä juottoikäisen vasikan ruokinnassa? Monet ovat ihmetelleet Kanadassa ja USA:ssa käydessä, ettei pienillä vasikoilla näe heinää ruokinnassa. Edessä on vesikuppi ja vasikan täysrehua, jossa erottaa kokonaisina litistettyjä maissin jyviä. Karjanhoitajien kanssa juttelu ja ammattilehdet esim. Ayrshire Review ja Hoard´s Dairyman vahvistavat asian. Heinää ei suositella vasikan ruokinnassa

ennen maitojuotosta vieroitusta, jotta vasikka söisi mahdollisimman paljon väkirehua heti ensimmäistä päivistä alkaen. Maitojuotto lopetetaan myös muutama viikko aeimmin kuin Suomessa, eli jo 4-6 viikon iässä. Mirja Koljonen

69


Ayrshire-lehti

1/2006

HAKA-alkiot HAKA huuhdeltavat valitsee tila ja jalostusneuvoja yhdessä, valtakunnallisen jalostusohjelman mukaisesti. Huuhdeltavien eläinten rakennearvostelut ovat aina ajantasalla. Vuonna 2005 Haka huuhdeltujen utareindeksit olivat ayrshirellä 114 ja hostein-friisiläisellä 112 pistettä.

kuva: Tiina Tahvonen

Alkiot löytyvät osoitteesta www.NautaNetti.fi tunnuksella HAKA-alkio.

www.haka-alkiot.fi

70


1/2006

Ayrshire-lehti

Tapahtumakalenteri 2006 • 23.-24.03. Suomen Ayrshirekasvattajat ry:n kevätkokous ja seminaari Ristiinassa, lisätiedot lehden takakannessa • Luokituskierros 27.03.-05.04.2006 sekä kesäkuussa ja lokakuussa: Kanadalainen Ayrshire-luokittaja Yves Charpentier kiertää tekemässä lehmien AF-rakenneluokituksia Suomessa. Tiedustelut ja varaukset sähköpostitse • 05.-06.06.2006 Kantolan karjapäivät Joroisissa Hanneli Jäsken tilalla. 5.6. Luentoja ja käytäntöä eläinten esittelystä ja eläinaineksen markkinoinnista, 6.6. Junnukurssi- ja kilpailut sekä karjahuutokauppa. Lisätiedot Hanneli Jäske, hanneli.jaske@faba.fi . • 10.-11-06.2006 Tyylikäs-näyttely Haapajärvellä, lisätiedot Jari Ahlholm 050-533 9796 tai jari.ahlholm@luukku.com • 08.07.2006 Yllätys-lypsykarjanäyttely Hyvinkäällä Uudenmaan maaseutuopistolla. Lisätiedot Marjut Vakkilainen, marjut.vakkilainen@pp.inet.fi • 05.08.2006 Ayrshire vuosinäyttely FARMARI-messujen yhteydessä Seinäjoella. Tuomarina Dave Bergeron Kanadasta. Junior Handler-kisat perjantaina 04.08. Lisätiedot Arja Talvilahti, ProAgria Etelä-Pohjanmaa p. 0400-168489 tai Mirja Koljonen, luoranta@tiltu.teuva.fi

• 05.08.2006 Ayrshire-eläinten korkealuokkainen SALE OF STARS –huutokauppa vuosinäyttelyn yhteydessä Seinäjoella. Ayrshire yhdistyksen hallituksen nimeämä huutokaupparyhmä valitsee 5-10 myytävää eläintä tarjokkaiden joukosta. Eläimen emän on oltava AF-luokitettu. Eläin ilmoitetaan näyttelyyn tai handler-kilpailuun ja kanadalainen ammattiklipperi valmistelee sen. Lisätiedot laura. laiholahti@reppu.net • 03.-05.08.2006 Suomalaisten alkioiden hiljainen huutokauppa Ayrshire-yhdistyksen standilla Farmari-näyttelyssä. Lisätiedot laura. laiholahti@reppu.net • 12.08.2006 Muurikki-näyttely Anjalankoskella. Lisätiedot, sekä ilmoittautumiset 30.06. mennessä, Päivi Kelkka s-posti po.kelkka@pp.inet.fi gsm: 040-8206664 • 19.08.2006 Satakunta –näyttely Kankaanpäässä. Tuomarina Tamas Sebok Unkarista. Lisätiedot ja ilmoittautumiset Katri Uotilalle, mielellään 1.6.-19.7. välisenä aikana, puh. 0400-614 043, s-posti katri.uotila@faba.fi. • 16.9.2006 Junior Handler -kilpailut Mustialassa. Lisätiedot ja ilmoittautumiset Simo Pärssinen, s-posti simo.parssinen@hamk. fi

Tarvikemyyntihinnasto Jäsenmaksu sis. lehden, + marketin ja jäsensivujen käytön) Lehden irtonumerot

50,00 euroa 30,00 euroa, seuraava samasta perheestä

5,00 euroa, vanhat numerot 10,00 euroa, vuoden 2006 numerot Ayrshire-kalenteri 2006 10,00 euroa Ayrshirelehti-kansioita 10,00 euroa, mahtuu 5 v. lehdet Kortit, 4 kpl/sarja 2,00 euroa sarja Pinssi 2,00 euroa Lippis 10,00 euroa Paita, valkoinen 30,00 euroa T-paita, värit sin. tai valk. 10,00 euroa Toppatakki 35,00 euroa Hihamerkki 8,50 euroa Tissipipo 20,00 euroa Ayrshire-hattu (lipaton) 8,00 euroa CD-rompullinen kuvia Kanadanmatkalta 11.-19.4.2004, kuvia 437 kpl 10,00 euroa Nimitaulut 5,00 euroa (laminoitu) 1,00 euroa (paperinen sis.muovitaskun) Kanadan Ayrshire yhdistyksen jälk.arvostelu moniste kanadalaisista sonneista ja parhaista lehmistä: 40,00 euroa 4 numeroa / vuosikerta postimaksuineen

Näyttelytarvikkeet: Clear Magic -muotoilusuihke Firm Grip Powder -selkälinjantuki White Touch Up -kalkkikivi valkaisuun Touch Up Medium Brown Final Mist Selkälinjaharja Orvus-saippua Tilakyltit:

13 euroa 13 euroa 15 euroa 15 euroa 13 euroa 10 euroa 29 euroa

iso 60 euroa (sis.alv) pieni 15 euroa (sis.alv) taustavaneri 20 euroa (sis.alv)

Tilakylttien tilaukset ja lisätiedot : Tiina Visasalo, Nixi-Vakka Oy Saarentie 87, 23120 MIETOINEN Puh. 0400 213 636, Fax. (02) 430 8074 e-mail nixi-vakka@co.inet.fi www.nixi-vakka.fi

Tarvikkeita voi ostaa yhdistyksen osastolta eri tilaisuuksissa. Postimaksut lisätään hintoihin. Lisätiedot ja tilaukset: Olavi Ahonkivi, puh. 040 - 5038 475 tai e-mail: olavi.ahonkivi@pp.inet.fi

71


Ayrshire-lehti

1/2006

AYRSHIREKASVATTAJIEN KEVÄTKOKOUS JA SEMINAARI RISTIINASSA 23.- 24.3.2006 Torstai 23.3.2006 14.00 Alkiosta tiineys ja vasikka Alkionsiirtoeläinlääkäri Iiris Kaimio, Jalostuspalvelu 15.15 Tutustuminen Uusi-Suon Ayrshirekarjaan - omistajat Jaana ja Petri Pöysä, Ristiina Perjantai 24.3.2006 10.00 Kevätkokous Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. 10.30 Maatalouskoneet ja kalusto - myyntimies Viljo Korhonen, Maatalous-Kesko Oy 11.00 Kuntoluokat kohdalleen - Sanna Seppälä, RehuRaisio 11.30 Kasvattajapuheenvuoro - maanviljelijä Petri Pöysä, Uusi-Suon Ayrshire 12.15 Lounas

13.00 Tutustuminen Karhilan Ayrshirekarjaan - omistajat Silja Sundell ja Pekka Suutari, Ristiina 15.00 Tutustuminen Antinmäen Ayrshirekarjaan - omistajat Katriina ja Jari Leppä, Pertunmaa Kokouspaikkana on Hotelli Heimari Ristiinassa. Torstaina 23.3 majoittuminen klo 13 alkaen sekä keittolounas. Tilavierailujen jälkeen savusauna, illallinen, ayrshirekaraoke ym. ohjelmaa aina klo 1.00 asti. Koko paketti, johon sisältyy majoituksen lisäksi kaikki edellä mainittu, 60 €/hlö. Pelkät kokouspäivät 10 €/hlö. Ilmoittautumiset 15.3. mennessä Olavi Ahonkivelle, puh. 040 – 503 8475 tai olavi.ahonkivi@pp.inet.fi Tilaisuutta tukevat RehuRaisio ja Kesko Oy.

TERVETULOA!

Ayrshirekasvattajat järjestää ensi kesän Farmari-näyttelyssä Seinäjoella

ELIITTIHUUTOKAUPAN ”Sale of Stars”

Huutokauppa pidetään perjantaina 4.8.2006 showmanship-kilpailujen jälkeen. Myyntiin valitaan 5 – 10 eläintä, joko hiehoa tai vasikkaa, All Star –tasoisista emistä. Yhdistyksen hallituksen nimeämä huutokaupparyhmä hyväksyy tarjotut eläimet. Hyväksytyt eläimet ilmoitetaan näyttelyyn tai handler-kilpailuun (ikärajat) ja kanadalainen ammattiklipperi valmistelee ko. eläimet huutokauppaa ja näyttelyä varten. Jos karjastasi löytyy hieho tai vasikka, jota haluaisit tarjota huutokauppaan, ota yhteyttä: Laura Laiholahti, puh. 044-552 4493 tai laura.laiholahti@reppu.net. Lisätietoja tulossa myös yhdistyksen kotisivuille.

AYRSHIREKASVATTAJIEN HALLITUKSEN JÄSENTEN YHTEYSTIEDOT: puheenjohtaja Mirja Koljonen Koljosentie 21, 64760 PELTOLA (06) 266 7338, 0400-861 988 luoranta@tiltu.teuva.fi

sihteeri Laura Laiholahti Hämeentie 4743 C, 21560 OLLILA (02) 484 6608, 044-552 4493 laura.laiholahti@reppu.net

Eliisa Kumpula Pihlajatie 30 85500 NIVALA 050–373 1807 martti.kumpula@luukku.com

varapuheenjohtaja Olavi Ahonkivi Kellahdenkyläntie 88 A, 28100 PORI (02) 649 0046, 040-503 8475 olavi.ahonkivi@pp.inet.fi

Anu Ahlholm Kaketinperäntie 143 86710 KÄRSÄMÄKI (08) 770 777, 050-594 6001 jari.ahlholm@luukku.com

Kimmo Kuorikoski Kuorikoskentie 70 69600 KAUSTINEN 040-525 1697 kimmo.kuorikoski@pp.inet.fi

Jani Kivilahti Sahilantie 4 35800 MÄNTTÄ 044-546 9794 jani.kivilahti@suomi24.fi

Merja Kallio Kurhilantie 212 54940 SOLKEI 050-325 4462 merja.kallio@reppu.net

Seija Viitanen Harjulantie 42 16900 LAMMI (03) 637 4418, 050-596 9552 seija.viitanen@pp.inet.fi

Yhdistyksen taloudenhoitaja: Jari Ahloholm, Kärsämäki, jari.ahlholm@luukku.com, puh. (08) 770 0777

72


Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook
Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.