2/2009
Ayrshire-lehti
1
Ayrshire-lehti
2/2009
Terveyttä ja nopeaa kasvua – Startissa on kaikki Terveet vasikat ja nopea kasvu ovat Startti-rehujen ylivoimatekijät. Nyt pistetään vieläkin paremmaksi, sillä kaikkiin Startteihin on lisätty vasikoiden suolistoterveyttä tukevat elävät maitohappobakteerit. Valitse Startti-valikoimasta kasvatusmuotoosi ja juottotapaasi sopivin rehu ja nouset kerralla palkintopallille! STARTTI AUTO – ei tahraa, eikä tartu. Erinomainen valinta jauheautomaattiin. STARTTI POWER – vahvasti energiaa, ei saostu hapanjuotossa. Jatkojuoton ykkösrehu. STARTTI MAITO – Suomen suosituin juottorehu. Nopea kasvu 8 päivän iästä alkaen. Lisätiedot meijeristä, rehukauppiaaltasi sekä osoitteesta www.valio.fi/startti 2
Vahva Startti terveeseen kasvuun.
2/2009
Ayrshire-lehti
Pääkirjoitus Perusasioita Aika tarkalleen yhdeksän vuotta sitten perustettiin Suomen Ayrshirekasvattajat ry. Se oli iso päätös, vaikka ei vaatinutkaan suuria rahasummia tai mittavia kannattajajoukkoja. Niin kuin moni muu merkittävä päätös, ei tämäkään syntynyt tyhjästä, vaan ajatus leijui kuin ilmassa ja vaati vain sysäyksen johtaakseen toimintaan. Karjatilanäyttelyt olivat tuoneet jalostuksesta kiinnostuneita kasvattajia koolle jo useampana vuonna ja näyttelykärpäsen puremat maidontuottajat pursusivat ideoita rodun parissa toimimiseen silloisen SKJO:n siipien suojassa tietenkin. Mutta sysäys saatiin Ayrshire kongressissa Englannissa vuonna 2000. Englantiin lähteneet kasvattajat huomasivat, kuinka suomalaista jalostusta tehtiin kuin pussissa ulkomaailmasta välittämättä. Sekä kasvattajat että virkamiehet olivat myös onnellisen pihalla niistä vaatimuksista, joita todelliselle jalostuseläimelle valistuneessa maailmassa asetettiin. Englannissa saatiin myös tuta, kuinka jalostuksen virkamiesjohto oli melko välinpitämätön kasvattajien mielipiteille ja ideoille. Ainoa mahdollisuus toimia ayrshiren parhaaksi oli perustaa Ayrshireyhdistys ikään kuin uudestaan. Jälkeenpäin ajatellen yhdistyksen toiminnan tärkeimpiä vetureita ovatkin olleet paitsi innokkaat kasvattajat niin karjanomistajien mielipiteistä piittaamattomat ja omaan toimintaansa järkkymättömän tyytyväiset virkamiehet, joita ilman yhdistys tuskin olisi aloittanut AF-luokitusta tai omaa lehteä ja vuosinäyttelyitä, mitä nykyään pidetään ihan itsestään selvinä. Englannin ajat tulivat mieleen, kun osallistuin ensimmäistä kertaa rotukomitean kokoukseen Tanskassa. Viking Genetics toimii keinosiemennyksen näkökulmasta ja keinosiemennykselle korkea NTM on sonnin merkittävin ominaisuus. Yhden kokouksen perusteella ei pidä tehdä kaikkia johtopäätöksiä, mutta yhtiön sanoma oli suunnattu enemmän maidontuottajille kuin jalostuksesta
kiinnostuneille kasvattajille. Sonnin tausta ei ole erityisen tärkeä eikä lehmäperheellä sonnin takana ole juuri merkitystä. Sonnin eli Tuotteen nimeksi riittää joku yleismaailmallinen klisee firman omalla etuliitteellä varustettuna. Vain Kanadan CDN tietokantaan perehtymällä sain kokouksen jälkeen selville, mistä kanadalaisesta lehmäperheestä oli VG:ssä sonninisäksi valittu Hällom +23 peräisin, VG:ssä ei kukaan sitä enää muistanut. Aika näyttää laajeneeko rotukomitean näkökulma tästä, toivottavasti. Se ainakin tuli selväksi, että VG ei ole foorumi laaja-alaiselle kasvattajakeskustelulle, tehokkaalle testaukselle ja markkinoinnille kylläkin. Mutta menestyäkseen puhdasjalostusmarkkinoilla keinosiemennyksen pitäisi kiinnostua myös parhaista lehmistä. Yhtä lailla kuin hyvällä karjalla on ehkä muutaman hyvän lehmäperheen muodostama perustus allaan, pitää keinosiemennyksellä olla vastaavasti hyvien lehmäperheiden perustus koko populaatiossa. Sieltä nousevat ne parhaat sonnit. Miksi Ruotsin parhaat Peterslundin pojat polveutuvat kanadalaisista emistä, vaikka omistakin lehmistä poikia lienee testattu moninkertainen määrä ja huomattavasti paremmilla odotusarvoilla? Siksi, että nämä kanadalaiset emät Hällomin ja Välan takana ovat oikeasti rodun parhaimmistoa. Viisi vuotta AF-luokitusta on osoittanut, miten karjalle luodaan perustus. Hyviä luokitustuloksia alkaa tulla kuin itsestään, kunhan perustyö on tehty huolella. Lehmät kestävät kauemmin ja laajennusvaiheessakin selvitään lyhytaikaisilla ja kohtuullisilla eläinten ostoilla. Aina ei perustusta tarvitse rakentaa edes suurella rahalla, johdonmukaisuus ja tinkimätön valinta tuottaa saman tuloksen, vaikka sitten vähän pidemmällä ajalla. Vetovastuu ayrshirekarjojen kehittämisestä on kasvattajilla. Nykyistenkin jäsenten karjat riittävät takaamaan koko rodulle Suomessa hyvän ja kestävän pohjan, kunhan tavoitteet asetetaan lehmien rakenteen ja todellisen tuotoskyvyn eikä indeksien mukaan. Omaa näkemystä kannattaa vahvistaa luokituksen, näyttelyiden ja ammattitaitoisen neuvonnan avulla. Jalostuksen palveluista on nyt markkinoilla reilusti tarjontaa, joten karjanomistaja voi kerrankin valita haluamansa. Mirja Koljonen
Ayrshirekasvattajien juhlavuoden kunniaksi lehden mukana postitetaan kaikille jäsenille ja tilaajille yhdistyksen seinäkalenteri 2010. Olemme kaikki sen ansainneet! 3
Ayrshire-lehti
2/2009
Sisällysluettelo
Kuva Kirsi Teiskonlahti
n:o 2 2009
4
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •
Pääkirjoitus – Perusasioita – Mirja Koljonen......................................... 3 Sisällysluettelo................................................................................. 4 Kevätmatka Kanadaan 2009 – Jenny Salmela....................................... 5 Britannian ayrshiret - Ayrshires in the UK – John Cochrane .................. 8 Lehmä ja sen perhe – Kildare Heligo Xante EX90 – Mirja Koljonen........ 12 Kanadan matka 8. -15.3. 2009 – Expanding horizons 2009 – Vilma Pohjola.................................................................................. 15 Saksaa valloittamaan - Sanna Savikko.................................................. 17 Kevätkokous Iisalmessa – Laura Laiholahti........................................... 18 Kasvattajapuheenvuoro kevätkokouksessa Iisalmessa – Arja Kärkkäinen... 20 Kevätkokouksen tilavierailukohteena Uudispihan korkeatuottoinen karja – Salla Rautio.................................................. 22 Lehmuston Laudatur-AF-GP80 – Riikka Peltola................................... 24 Jalostuksen ja keinosiemennyksen pohjoismainen fuusio - Tiina Mitikka... 27 Rotukomitean jäsenet esittelyssä......................................................... 29 Mikä saa lehmät pakkautumaan yhteen? – Mirja Koljonen...................... 32 Tuplafuusio on ayrshiren mahdollisuus – Pekka Vänttinen...................... 34 ASMO-karjan uudet navetat – Johanna Aro......................................... 37 Yli-Hinkkalan Onnenkukka ja tyttärensä Asmo Reseda – Lea Järvinen...... 38 Lehmäryhmä innostaa ja yhdistää – Nina Nieminen.............................. 44 Yhteistyötä kimppaeläimen kautta – Salla Rautio.................................. 45 Karjataika........................................................................................ 46 Kevään ja kesän luokituskierros – Laura Laiholahti................................ 48 Rainahuutokauppa oli suosittu myyntitilaisuus – Laura Laiholahti............ 51 Edistysaskelia tuotosseurannassa – Laura Laiholahti.............................. 52 Lehmätieto-palvelu tulossa – Juho Kyntäjä........................................... 52 Satatonnari Kuortin Neilikka – Sanna Savikko....................................... 54 Lutun100-1225939 A elämäntarina – Mirja Hänninen......................... 56 Leisku on Mirja ja Matti Hännisen toinen satatonnari – Laura Laiholahti.. 57 Junior Handlerit haastattelussa – Kirsi Teiskonlahti................................ 58 AF- futuren kautta nuorisoavustusta koulutukseen – Laura Laiholahti...... 60 Junnujen valokuvakisan tulokset......................................................... 61 Tuttibaarikärpäsen päiväkirjasta: Kokovoltteja....................................... 62 Junior Handler-tulokset 2009............................................................ 64 Sale of stars..................................................................................... 69 Vuosinäyttelyn tuomarin esittely Ken Rose, Kanada – Minna Kotila......... 70 Kesän näyttelyiden tulokset................................................................ 71 Showmanship-tulokset 2009............................................................. 80 Agility-tulokset 2009....................................................................... 81 Ayrshire Finland 2008 -valokuvakisan tulokset..................................... 82 Kutsu Ayrshire Finland 2009 -kilpailuun.............................................. 88 Yhdistyksen ilmoitussivut................................................................... 90 Kestävät lehmät – Merja Kallio........................................................... 95 Syyskokous ja hallituksen yhteystiedot................................................. 100
Ayrshire-lehti n:o 2/2009 Yhdeksäs vuosikerta Julkaisija: Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry Toimituskunta: Laura Laiholahti (päätoimittaja) Mirja Koljonen Minna Kotila Seija Viitanen (ilmoitukset) Heli Teiskonlahti (toimitussiht.) Ilmestymis- ja aineistopäivät 2010: N:o aineisto ilmestyy 1 1.3. 1.4. 2 15.9. 15.10. Ilmoitusmyynti: Seija Viitanen seija.viitanen@aina.net 050 596 9552 Taitto ja painatus: SeT-Print Teija Seppälä Mäensivuntie 69 61800 KAUHAJOKI puh. 040 529 4658 teija.seppala@set-print.fi Englanninkieliset käännökset: Minna Kotila Kansikuva: Vuosinäyttelyn Grand Champion Joukolan Viennetta. Kuva Frank Robinson.
Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry
2/2009
Ayrshire-lehti
AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä
Kevätmatka Kanadaan 2009 Kesällä 2008 Seinäjoen ayrshirenäyttelystä palatessamme päätimme ystäväni Taina Okkosen kanssa, että seuraavana keväänä lähdetään yhdistyksen lehmämatkalle Kanadaan. ”Tiedä vaikka sinulla olisi silloin jo vauva kainalossa, kun matkaan on niin pitkä aika”, vitsaili Taina tuolloin. Vaikka perheenlisäys ei ollut suunnitelmissa ykkösenä, niin elämähän on yllätyksiä täynnä! Onneksi ei ehtinyt vauva siihen mennessä syntyä, matkan lähestyessä olin kuitenkin jo tukevasti raskaana. Vielä eivät viikot olleet kuitenkaan niin pitkällä ettenkö olisi saanut matkustaa ja niinpä me Tainan kanssa karautimme PohjoisKarjalasta Kanadaan. Menomatkan aikana eh-
dimme jo hieman tutustua porukkaamme, josta kaikki muut olivat jo kokeneita Kanadan kävijöitä. Hännisen Mirja ja Matti, Vanhasen Sirpa sekä Laiholahden Laura ja Lilli muodostivat matkaseurueen, jonka kanssa viikko tulisi kulumaan mukavasti. Kaksi ensimmäistä päivää vietimme St. Hyacinthissa Ayrshire Quebecin keväthuutokaupassa ja –näyttelyssä. Pääosassa näissä tilaisuuksissa oli tietysti ayrshirelehmä, mutta esillä oli myöskin brown swiss-, jersey- sekä canadienne-rotuisia eläimiä. Huutokauppa oli elämys ainakin meille ensikertalaisille, meklarin ja apulaisten toiminta oli kuin ennalta sovitun koreografian mukaista. Meklari piti kauppaa käynnissä
Finnish Ayrshire Breeders made also in this spring trip to Canada. Mirja and Matti Hänninen, Sirpa Vanhanen and Lilli and Laura Laiholahti have been in Canada before but Jenny Salmela and Taina Okkonen from Northern Savonia were there for the first time. Program included Spring Show in Quebec. The most unforgettable cow in the show was Des Prairies Pacane 2 ET, partly owned by families Hänninen and Laiholahti. Together Finnish farmers bought from the auction heifer named Marilie Poker Virgule ET. There were also several farm visits in the program. On the first day De La Plaine, La Sapinière, Du Petit Pont and Faucher farms were visited. On the second day farms were Lashburn, Terrace Bank, Kellcrest and Mapleburn.
erikoisella ranskan ja englannin sekoituksella, josta ei kyllä helpolla saanut selvää ja apulaiset nappasivat yleisöltä huutoja jo melkein kulmakarvan räpäytyksestä. Piti ihan istua omien käsiensä päällä, ettei tehnyt
Taina Okkonen ja Jenny Salmela tauolla näyttelyhallin kahviossa. Kuva Laura Laiholahti.
virheliikkeitä. Suomalaisporukalla ostimme kuitenkin yhden hiehon, alle vuosikkaan Marilie Poker Virgule ET:n. Pitihän sitä jotain kotiin kerrottavaakin saada! Seuraavan päivän näyttelyssä kehässä asteli toinen toistaan upeampia ayrshirerodun edustajia. Mieleenpainuvin oli Des Prairies Pacane 2 ET, jonka suomalaisista omistajista Hänniset ja Laiholahdet saivat kokea paikanpäällä upean lehmänsä menestyksen. Pacane voitti luokkansa ja sai vieläpä kunniamaininnan! Myöhemmin päivällä käyskennellessämme Tainan kanssa eläinhallissa, saimme tilaisuuden seurata vierestä kun Pacanea kuvattiin. Ammattilaisvalokuvaajan ja hänen avustajiensa käsittelyssä lehmä käyttäytyi kuin olisi aina ollut kameran edessä. Jalat osuivat oikeisiin kohtiin ja katse ylväästi kohti kaukaisuutta Pacanesta ikuistettiin monta hienoa otosta.
5
Ayrshire-lehti
2/2009
AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä
Mapleburn Loreal EX-93 (isä Remington) palkittiin näyttelyn korkeatuottoisimpana lehmänä. Lorealin paras 305 pv tuotos on (3.) 16556 - 3,5 - 3,1. Elinikäistuotos kolmelta tuotoskaudelta huikea 47265 kg. Kuva Laura Laiholahti.
Ensimmäisen tilavierailupäivän ohjelmaan kuuluivat De La Plainen, La Sapinièren, Du
Petit Pont’n sekä Faucher’n tilat. Jo ensimmäiset lehmät nähtyäni olin aivan vakuuttunut
De La Plainen navetasta löytyi näin näyttävät ayrshirerivit. Kuva Laura Laiholahti.
6
Näyttelyn Grand Champion Jonholm Kellogg’s Fiona. Kuva Laura Laiholahti.
tämän matkan hyödyllisyydestä oman ammattitaitoni ja karjasilmäni kannalta. Navetoissa
näimme parsiriveittäin kauniita, terveitä, hyvärunkoisia ja mikä tärkeintä kestäviä lehmiä. Mar-
2/2009
Ayrshire-lehti
AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä
Des Prairies Pacane 2 ET poseeraa kuvauksessa kuin ammattilainen. Kuva Jenny Salmela.
Yves ja Mirja esittelevät Ayrshire-lehteä Du Petit Pont’n tilan isäntäparille. Kuva Laura Laiholahti.
got, Du Petit Bois ja Lagacé olivat vuorossa seuraavana päivänä. Lehmien lisäksi minun huomioni kiinnittyi navetoiden erilaisiin ratkaisuihin. Useissa kohteissa rehunjako oli onnistuneesti koneellistettu, vaikka tilat olivat vanhat ja ahtaat. Lypsylaitteistot olivat isoissakin karjoissa minun mielestäni melko vanhanaikaisia ja alimitoitettuja suurelle lehmämäärälle. Puhtaus oli kuitenkin silmiinpistävää eikä missään navetoista haissut pahalle! Kanadalaiset tiet eivät todellakaan ole samaa tasoa
nen ja toimiva. Näitä rakenneratkaisuja voisi hyvin soveltaa Suomessakin. Viimeisen päivän vierailuihin kuuluivat vielä keinosiemennysasema CIAQ Christopher Studerin kanssa sekä paikallinen maatalouskauppa St. Hyacinthessa. Sitä kanadalaista utarelinimenttiä olisi pitänyt tuoda kokonainen pahvilaatikollinen! Matka oli erittäin onnistunut niin ammatillisesti kuin muutenkin. Karjasilmä harjaantui huimasti, uutta eläinainesta saatiin hankittua tännekin itärajalle ja tutustuttiin moniin
kuin Suomen huonoimmatkaan kinttupolut. Tämän sain kokea mahani kanssa pehmeäjousisen vuokra-auton takapenkillä ja niinpä vietinkin loppuviikon etupenkillä Yves’n ilona. Sainpahan kuulustella mieheltä kaikkea mahdollista Kanadasta, maataloudesta ja muustakin. Lashburn, Terrace Bank, Kellcrest ja Mapleburn toivottivat meidät tervetulleeksi viimeisenä tilavierailupäivänämme. Lashburnissa ihastelimme omaa ostokkiamme sekä uutta nuorenkarjan pihattoa, joka oli rakenteeltaan hyvin yksinkertai-
Margotin tilan lehmät “kanukkiparsissaan”. Kuva Laura Laiholahti.
uusiin ihmisiin. Toivottavasti päästään matkaan pian uudestaan! Jenny Salmela
Pihattoratkaisu Lashburnin tilalla oli hyvin yksinkertainen ja toimiva. Kuva Jenny Salmela.
7
Ayrshire-lehti
2/2009
AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä Campbeltown näyttelyalue pienkoneen ikkunasta kuvattuna. Kuva John Cochrane.
Britannian ayrshiret Iso-Britannian ja Irlannin Ayrshireyhdistys perustettiin 1877. Jo tuolloin, kuten tänä päivänäkin, yhdistyksen toimisto sijaitsi Ayrshiren maakunnan pääkaupungissa, joka on nimeltään Ayr. Tämän alueen alkuperäinen karjarotu oli nimeltään Kylos. Ne olivat pieniä mustia lehmiä, joiden lyhyet sarvet olivat ylöspäin kääntyneet. Ne olivat samaa alkuperää kuin Skandinavian Telemark-karja. Vuoden 1750 paikkeilla Ayrshiren maakunnan pohjoisosissa, Dunlopin alueella eräät Kylos-rodun edustajat niittivät mainetta korkeatuottoisina ja niiden maitoa pidettiin erittäin
8
hyvin juustontuotantoon soveltuvana. Näiden ominaisuuksien vuoksi ne levisivät vähitellen koko Ayrshiren maakuntaan ja vanhoissa kirjoituksissa niitä kutsuttiin mustaksi karjaksi. Eräs alueen rikkaista maanomistajista tajusi, että rodusta oli tulossa hyvin sisäsiittoinen ja toi viisi punavalkeaa lehmää Englannista risteyttääkseen ne paikallisen rodun kanssa. Syntyneet risteytykset olivat ominaisuuksiltaan niin ylivoimaisia, että niiden geenit levisivät koko rotuun. Vuonna 1835 rotu oli pääväriltään punaista ja näitä eläimiä alettiin kutsua ayrshireiksi niiden syntymaakunnan mukaan. Kahdenkym-
menen vuoden kuluessa rotu oli levinnyt koko Skotlannin alueelle ja näihin aikoihin rotu alkoi levitä myös muualle maailmaan skotlantilaisten maahanmuuttajien mukana. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa ayrshire-rotua vietiin Ruotsiin, Suomeen, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Samat suvut, jotka tuolloin olivat viemässä ayrshire-rotua maailmalle, ovat yhä edelleen mukana ayrshire-jalostuksessa. Monet Suomeen tuolloin tuoduista sonneista olivat peräisin Hunterin suvun Foulton-karjasta. Tuolloin karjan omisti Haresfoot-karjan omistajan Duncan Hunterin isoisän isä.
Monet Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin matkanneet ayrshiret olivat puolestaan peräisin John Hunter isoisän isän ja tämän naapurin Adam Montgomerien karjoista. Templetonin suku puolestaan vastasi suurelta osin Kanadan viennistä. Nimet, joille ayrshire-rotua vietiin Skotlannista Kanadaan, ovat mielenkiintoista luettavaa Kanadan kävijöille. Heidän joukossaan olivat Nessin (Burnsiden ja Terrace Bankin karjat), McOuatsin (Mapleburn) ja Cumminsin suvut (Glengarry), kaikki nämä menestyviä karjoja myös nykyään. 1930-luvun lamavuosina monet skotlantilaiset karjan-
2/2009
Ayrshire-lehti
AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä jalostajat muuttivat eteläisemmän Englannin suuremmille tiloille ja veivät ayrshire-lehmänsä mukanaan. Vuonna 1950 lähes kaikki lypsykarja Skotlannissa oli ayrshire-rotua ja rotu levisi myös kaikkialle Englantiin. 1960-luvulla kaikki muuttui, kun Englannin suuret lypsykarjatilalliset menettivät karjansa suu- ja sorkkatautiin ja menetettyjen eläinten tilalle tuotiin holstein-lehmiä Kanadasta. Holstein-rodun kovan kysynnän vuoksi moni skotlantilainen ayrshire-kasvattaja risteytti huonoimmat lehmänsä holstein-rodulla ja myi syntyneet lehmävasikat Englannin suurille lypsykarjatiloille. Pian ayrshire-lehmien määrä alkoi vähentyä. Vastaiskuna tälle Ayrshire-yhdistys perusti Cattle Services- nimen alle oman jalostusohjelman ayrshire-rodun sonneille, joka on ainut laatuaan Britanniassa. Se on tuottanut menestyksekkäästi sonneja paikallisten karjanomistajien käyttöön ja myynti maailmalla on myös lisääntynyt, mikä on hyvä asia. Yhdistys aloitti myös luokitusohjelman ayrshire-rodun kehittämiseksi. Kun rodun edustajien lukumäärä väheni, sukusiitosaste nousi ja siksi spermaa tuotiin Kanadasta, Yhdysvalloista, Ruotsista sekä Suomesta. Tulokset olivat vaihtelevia. Kanadalaisten sonnien jälkeläiset periyttivät huonompia pitoisuuksia, mutta korkeampaa tuotosta kuin brittiläiset sonnit. Suomalaiset sonnit periyttivät puolestaan hieman heikompaa rakennetta, mutta yli 80 % niiden tyttäristä lypsi kuusi lypsykautta tai enemmän. Jotkut nuoremmista jalostajista halusivat kokeilla punaista holsteinia ja yhdistys tarjosi heille oman osastonsa, joka oli alku-
Kaksivuotiaiden luokka Antrim ayrshire -showssa Irlannissa. Kuva John Cochrane.
aan suuri menestys, koska risteytyksistä syntyi joitakin upeita lehmiä. Seuraavan polven eläimet eivät ole kuitenkaan olleet yhtä hyviä, joten osa jalostajista on palannut takaisin käyttämään puhdasta ayrshirea saavuttaakseen taas niiden vahvuuden ja kestävyyden. Kolme vuotta sitten yhdistys muutti luokitusjärjestelmää sitten, että luokittajat luokittavat kaikkia rotuja. Holsteiniin tottuneet luokittajat ylistävät nyt ayrshire-lehmien hyviä liikkeitä,
kestävyyttä ja vahvoja runkoja. Viime vuonna rodun rekisteröinnit lisääntyivät yli 20 %, koska moni holstein-jalostaja käytti ayrshire-rodun spermaa lehmilleen. Lisätulojen saamiseksi yhdistys on aloittanut risteytyseläimille oman rekisterin. Näitä eläimiä ei kuitenkaan hyväksytä ayrshireiksi eivätkä ne ole oikeutettuja sonnien arvosteluun ja niillä on oma rotukoodinsa. John Cochranesta tuli kolme vuotta sitten yhdistyksen
jalostusjohtaja ja tänä aikana jalostussuunnitelmissa on käytetty sonneja ympäri maailman. Ensimmäiset Orkon tyttäret ovat nyt vuosikkaita ja näyttävät hyviltä. Niinpä on tarkoitus käyttää muitakin suomalaisia sonneja, joilla on hyvät rakennearvostelut. Suomessa pidetty ayrshire-rodun maailmankongressi oli erittäin positiivista ayrshire-rodulle. Jos me kaikki työskentelemme yhdessä, saamme aikaiseksi maailman parhaan rodun.
Kaksivuotiaiden luokka Cornwall showssa Etelä-Englannissa. Kuva Debbie Chistophers.
9
Ayrshire-lehti
2/2009
AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä
Ayrshires in the UK The Ayrshire Cattle Society of Great Britain and Ireland was formed in 1877, with its first office being in the County town of Ayrshire, namely Ayr where it is till today. The original cattle of the region were called Kylos, and were small black cows with short upturned horns and shared their ancestry with the Telemark breed from Scandinavia. About 1750, a strain of these cattle in North Ayrshire in an area called Dunlop, developed a reputation for being high yielding and their milk was found to be very good for making cheese. Because of this, they soon spread over the whole county of Ayrshire but the old records still referred to them as black cattle. One of the rich landowners of the area realising that they were becoming very inbred, brought from England five large Red and White cows which he crossed with the local cattle and the resulting animals were so superior that their genes soon spread through all the breed till by 1835, the predominant colour was red and they were called Ayrshires after the county where they were developed. Within twenty years they had spread all over Scotland and it was about this time that they began to spread to other countries often being taken on board ship when Scottish people emigrated. By the late 1800’s and early 1900’s many Ayrshires were exported especially to Sweden, Finland, the USA and Canada. The names of the exporters are ones that are
10
very much involved with the breed in the UK today. Many of the early bulls in Finland came from the Foulton herd of the Hunter family then owned by the great grandfather of Duncan Hunter who has the Haresfoot herd today. Most of the early Ayrshires in Sweden and the USA were exported by my great grandfather Cochrane along with his neighbour Adam Montgomerie, while the Templeton family were large exporters to Canada. The names of the importers in Canada make interesting reading for those of you who have visited there. Among them there was the Ness family of Burnside and Terrace Bank, the McOuats of Mapleburn and the Cummins of Glengarry all still very successful herds today. In the depression years in the 1930’s, many Scottish breeders took the opportunity to move to larger farms in the south of England often taking
their Ayrshire cows with them and by the 1950’s nearly all of the dairy cows in Scotland were of the Ayrshire breed and they had spread in great numbers all over England. All of that changed in the 1960’s when the large dairy farmers in England lost their herds to foot and mouth disease and restocked with Holsteins from Canada. Because of the demand for these Holsteins, many Ayrshire breeders in Scotland put all their worse cows in calf to a Holstein bull and sold the heifers from these matings to the large English dairies and it was not long before Ayrshire numbers began to fall.To counteract this, the Ayrshire Cattle Society set up it own bull proving scheme under the name of Cattle Services ( Ayr) which is the only company to do so in the UK and it has been very successful in keeping a supply of bulls for our breeders. Sales around the world are increasing which is a
good thing. The society also started a classifying scheme to speed up improvement of the Ayrshire Breed. As numbers fell the amount of in- breeding increased so semen was imported from Canada, the USA, Sweden and Finland with mixed results as many of the Canadian bulls were lower for components than the UK cattle although higher for milk .The Finnish bulls were a little low for type but over 80% of the daughters of these bulls had six lactations and more. Some of the younger breeders wished to try some Red and White Holstein blood so the society started a section for them and initially it was a great success with some fantastic cows resulting from this hybrid cow. The next cross however has been less successful and some of these breeders are back using pure Ayrshires because of their strength and longevity. Three years ago we chan-
Larry Ness esittelee John Cochranelle ja Duncan Hunterille 9-vuotiasta Blackaddar Stormia, jonka isä on brittisonni Hunnington Sailors Commander. Storm on luokitettu VG86 ja sen paras 305 pv tuotos (5.) on 10263 kg. Kuva Laura Laiholahti.
2/2009
Ayrshire-lehti
AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä ged our classifying to multibreed classifiers which has been a big success as these classifiers had been used to just Holsteins but now praise the Ayrshires for their mobility, longevity and body strength and in the last year our registrations have increased by over 20% with many Holstein breeders using Ayrshire semen on their cows. To bring in more income to our society, we have just started a Red and White Hybrid register for people who cross breed. These cows will not be treated as Ayrshires nor will they be allowed in our bull proofs and will be identified with a new breed code of their own. Three years ago I became manager of Breed Development and we have been using bulls from all over the world
Campbeltown show Länsi-Skotlannissa. Kaupunki sijaitsee kapealla niemellä, jonne ajomatkaa mantereen kautta kertyy neljä tuntia. Paul McCartney omistaa maatilan tällä niemimaalla. Kuva John Cochrane.
in our plan matings. The first Orkko daughters are now yearlings and look good and we are going to use some of your other bulls whose type proofs
are good. The World Federation Conference in Finland has been very positive for the Ayrshire breed and if we all work
together we can have the best breed in the world. John Cochrane
Myynti Suomessa; Sari Alhainen Viikatetie 3, 91900 Liminka *Puh; 040 5507643 *E-mail; sari@semexsweden.com www.semexsweden.com
Jan & Monika Gowenius, Charlotte Arnason Norrgårda Station, 355 92 VÄXJÖ * Puh: +46 470 61104 * Faksi: +46 470 612 04 * E-mail: info@semexsweden.com
11
Ayrshire-lehti
2/2009
AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä
Lehmä ja sen perhe – Kildare Heligo Xante EX90 Kokemus on osoittanut, että parhaat sonnit nousevat rodun parhaista lehmäperheistä. Ayrshirerodulle ehkä merkittävin tällä hetkellä maailmanlaajuisesti vaikuttava lehmäperhe lienee Kildare Heligo Xanten perhe. Suomessa parhaiten tunnettu Xanten jälkeläinen on sen poika Kildare Jerry. Kildare Heligo Xante. Kuva Ayrshire Canada.
Karjanjalostus on liiketoimintaa. Eläinaineksen markkinoinnissa kukin toimija pyrkii korostamaan omaa rooliaan ja samalla vähättelee tai ainakin vaikenee muiden panoksesta. Keinosiemennys korostaa harvoin sonnin takana vaikuttavan emälinjan tai merkittävän lehmäperheen vaikutusta sonnin saavutuksiin ja meillä niin kuin Ruotsissakin emälinjan tutkiminen on tehty karjanomistajille lähes mahdottomaksi. Kokemuksesta silti tiedetään että parhaat sonnit nousevat rodun parhaista lehmäperheistä, joten omaa karjaansa jalostava kasvattaja perehtyy huolella
12
sonnin sukulinjoihin. Ayrshirerodussa maailmanlaajuisesti vaikuttaa tällä hetkellä muutama huippuperhe ja niistä merkittävin lienee Kildare Heligo Xanten perhe. Heligo oli 90-luvun tärkeimpiä ayrshiresonneja. Sille on ominaista, että se jätti lukemattomia erinomaisia tyttäriä, mutta ei niinkään itsensä veroisia
sonneja. Heligon parhaista tyttäristä tuli sonninemiä, joiden jälkeläiset vaikuttavat nyt suuresti ayrshirerodussa varsinkin Kanadassa, mutta yhä enemmän myös Suomessa. Heligolainen emä löytyy esimerkiksi, Icemanin, Copperin, Jerryn, Remingtonin, Medalistin ja Hermanin takaa. Näistä sonneista Xanten poika Kildare
The best bulls come from the best cow families of the breed. For Ayrshire breed maybe the most internationally remarkable cow family at this moment is the family of Kildare Heligo Xante. In Finland the best known representative of this family is Xante’s son Kildare Jerry.
Jerry on tähän mennessä menestynyt parhaiten. Xante eli yli 10-vuotiaaksi, mutta sitä huuhdeltiin niin paljon että poikimisia kertyi vain viisi. Se luokitettiin useampaan kertaan ja 7-vuotiaana sen luokitus oli jo EX 90ja parhaimmillaan sen 305 pv tuotos oli yli 10 tuhatta kg. Rakenteessa Xanten vahvuuksia olivat jalat 95, utare 92 ja lypsyvoimakkuus 92, mutta luokitusta laskee kapeahko lantio 80. Sekä tuotos että rakenne kertovat erinomaisesta lehmästä, mutta erityisen siitä tekee sen taipumus periyttää hyviä
2/2009
Ayrshire-lehti
AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä ominaisuuksia jälkeläisilleen melkeinpä sonnista riippumatta. Yhteinen piirre Xanten perheessä on erinomainen tuotos ja toimiva rakenne. Varsinaisia näyttelyvoittajia perheessä on vähemmän. Eri sonneista Xanten kanssa näyttää parhaiten toimineen Blackaddar MM Patrick. Paras lehmä on Kildare X Patsy VG 89, jolla tällä hetkellä on sekä tyttäriä että poikia Kanadan LPI listan kärjessä, kuten Jupiter ja Sylvest sekä Ruotsissa 92302 Arbelunda NTM +14, joka on Jupiterin täysveli. Mutta vieläkin laajemmin on vaikuttanut tämän yhdistelmän sonni, Kildare Jerry. Jerry ei kotimaassaan ollut huippusuosittu ja sen ymmärtää, kun katsoo sonnin arvostelua Kanadassa. Keskimäärin tyttäret ovat hieman matalia ja kapeahkoja. Kinnerkulma on liian suora ja lantio paitsi kapea, niin myös nouseva. Jerryn tyttäristä vain muutama, mutta sitäkin hienompi sonninemätasoinen lehmä, on menestynyt näyttelyissä Kanadassa kuten Forever Schoon Pretty ja Labrie Mari-
na. Suomessa, jossa suurempi osa lehmistä on leveitä ja sekä kintereet että lantiot juuri toiseen suuntaan ”kallellaan”, Jerry on toiminut jopa yllättävän hyvin. Suomessa on jo 133 AF-luokitettua Jerryn tytärtä ja näistä kolmannes on luokitettu vähintään GP tai sitä paremmin. Kanadan sukuisista sonneista se on myös ainoa, jonka poikia on kiivennyt keinosiemennyksen käyttölistalle, Suomessa Niemelän Selleri ja Tanskassa tämän hetken kysytyin ayrshiresonni, R Facet NTM +27. Ayrshirerodun parasta rakennesonnia Blackaddar BB Kelloggia käytettiin myös Xantelle ja tuloksena oli useampi huippulehmä. Kuuluisin niistä on tähän mennessä yli 110 tuhatta kg lypsänyt Kildare BBBK Kellyann EX 90, joka parhaana vuotenaan lypsi yli 16 tuhatta kg. Ilmeisesti vain yksi tämän yhdistelmän sonni, Kildare Zorro, oli keinosiemennyskäytössä ja sekin USA: ssa. Zorrolla on vähintään yksi huipputytär eli Maple Dell Zorro Dafourt, jonka tytär
Xanten tytär ja Jerryn täyssisko Kildare X Patsy VG89 on lypsänyt 7 tuotoskaudella elinikäistuotoksen 91522 - 4,6 - 3,6, paras 305 pv tuotos 12706 - 4,4 - 3,4. Patsy on viimeksi poikinut 2.7.2009. Kuva Ayrshire Canada.
Kuortin Tilli AF-VG88 (Jerry - Cornelius) oli International Ayrshire Show 2008:n varachampion. Tillin paras 305 pv tuotos on (3.) 10897 - 4,28 - 3,51. Kuva Frank Robinson.
Jerryn tytär Labrie Marina EX92 on 3 tuotoskaudella lypsänyt elinikäistuotoksen 44561 - 4,2 - 3,6. Paras 305 pv tuotos on 13258 - 3,9 - 3,3. LPI +2296. Faba Palvelu valitsi Labrie Marinan Ojaniityn Rumballa sopimushuuhdeltavien lehmien joukkoon, mutta alkioita ei saatu. Kuva Ayrshire Canada.
Forever Schoon Pretty EX92 (Jerry - BBB) oli kevätnäyttelyn Grand Champion 2008. Prettyn paras 305 pv tuotos (2.) on 9383 - 4,8 - 3,8 ja indeksiltään se on Kanadan parhaimmistoa LPI:llä +2385. Kuva Ayrshire Canada.
13
Ayrshire-lehti
2/2009
AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä
Kildare B-Jurist Julian EX91-2E on lypsänyt 4 tuotoskaudella 38314 - 4,7 - 4,0 elinikäistuotoksen, paras 305 pv tuotos 9969 - 4,5 - 4,1. Julianin emä on Kildare Patrick Julia EX90, jolla on peterslundilainen poika Väla ET (NTM +19) Ruotsissa keinosiemennyskäytössä. Kuva Laura Laiholahti.
Maple Dell Herman Dasales ostettiin suomalaisomistukseen Madisonin huutokaupassa 2006. Xanten ja BBBK Kelloggin tyttäristä ovat myös peräisin aktiivikäytössä olevat sonnit Blackaddar Karamilk ja Kildare Kellybuck. Xanten vaikutusta periyttäjänä kuvaa, että vaikka muutamassa sukupolvessa olisi käytetty huonompaakin sonnia, niin edelleen hyvät ominaisuudet siirtyvät. Esimerkkinä vaikka Ruotsissa hyvän arvostelun saanut Peterslundin poika Väla ET NTM +19, jonka emän Kildare Patrick Julian emälinjasta Xante löytyy parin
lehmäsukupolven takaa. Välän puolisisar Kildare B-Jurist Julian EX91-2E oli ensimmäinen EX-luokituksen saanut Juristin tytär Kanadassa.
Xanten tytär Kildare BBK Kellyann ET EX90-4E on esimerkki kestävästä lehmästä. Kellyann on lypsänyt 7 tuotoskaudella 110170 - 4,3 - 3,3 elinikäistuotoksen, paras 305 pv tuotos 16654 - 4,2 - 3,1, minkä lisäksi sillä on kaksi yli 15000 kg:n tuotoskautta. Kellyannin vierellä sen 17.4.2009 syntynyt lehmävasikka Lashburn Kinston, jonka isä on Blackaddar Solid Oak. Suomessa Kellyann tunnetaan parhaiten Karamilkin emänä. Kuva Laura Laiholahti.
Xante on esimerkki, kuinka yhdestä huippuperiytttäjästä kasvaa lehmäperhe, joka rakentaa kivijalkaa ensin omassa karjassa, sitten rodun populaatiolle kotimaassaan ja lopulta koko ayrshirerodulle ympäri maailman. Mirja Koljonen Lähteet: Canadian Dairy Network ja Svensk Mjölk
Maple-Dell Herman Dasales kerran poikineena. Kuva Laura Laiholahti.
VALOKUVAKILPAILU Hyville kuville löytyy aina käyttöä ja niitä tarvitaan mm. kalenteriin, lehteen, nettisivuille... Siksi valokuva-kilpailu on tällä kertaa kaikille avoin. Aiheena on ayrshire ja kuvien tulee olla ennen julkaisemattomia. Ammattivalokuvaajien ottamat kuvat eivät kelpaa mukaan kilpailuun. Sarjoja on kaksi: • 15-vuotiaat ja nuoremmat • 16-vuotiaat ja vanhemmat Kilpailu alkaa heti ja loppuu vasta kesällä, että on mahdollista ottaa kuvia kaikkina vuodenaikoina. Lähetä kilpailukuvasi (max 2 kuvaa samalta henkilöltä) 31.8.2010 mennessä osoitteeseen junnutiimi@gmail.com. Lähetä kuvasi tarpeeksi isoina (lyhyempi sivu vähintään 1500 pikseliä), että niitä voidaan käyttää esimerkiksi kalenterissa. 14
2/2009
Ayrshire-lehti
AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä
Kanadan matka 8.-15.3.2009 – Expanding horizons 2009 Minulle avautui maaliskuun alussa mahdollisuus osallistua Ayrshire Canadan järjestämään maailmanlaajuiseen nuoriso-ohjelmaan, joka oli ensimmäinen laatuaan. Matka kohdistui tällä kertaa pääasiassa Ontarion alueelle. Ayrshire Canada oli saanut idean kutsua jokaisesta Maailman ayrshirefederaation jäsenmaasta yhden nuoren, joka on kiinnostunut ayrshirerodun lisäksi myös yleisesti maataloudesta. Lopulta viikon mittaiselle leirille lisäkseni osallistui nuoria Iso-Britanniasta, Tanskasta, Ruotsista, Uudesta-Seelannista, Australiasta, Yhdysvalloista sekä kolme henkilöä Kanadasta. Sunnuntaina pitkiltä lennoilta selvittyämme meidät majoitettiin isäntäperheisiin, joissa yövyimme alkuviikon ajan. Valtavat kiitokset Ayrvalen Ayrshirelle vieraanvaraisuudesta. Maanantaiaamuna suuntasimme kahden tila-auton voimin kohti Ottawaa. Aivan kaupungin kupeessa sijaitsee iso rehutehdas, jonka toimintaan sekä tutkimustyöhön kävimme pikaisesti tutustumassa. Tehdasalueella oli myös oma navetta, jossa tehtiin ruokintatestejä. Seuraavana kohteena oli Canadian Dairy Comission
toimisto, jonne lopulta pienten selkkauksien jälkeen myös meidänkin autokuntamme löysi. CDC on hallituksen, tuottajien sekä jälleenmyyjien yhteinen yritys, joka päättää maidon hinnan Kanadassa. Järjestelmän toiminnan kattavan esittelyn jälkeen matkamme jatkui pilvenpiirtäjien ohitse kohti Kanadan parlamentin vanhoja komeita rakennuksia. Pääsimme seuraamaan parvelta parlamentin välillä jopa melko kiivasta täysistuntoa. Suomessa kansanedustajat eivät sentään kesken istunnon kysele toisiltaan, muistitko ottaa aamulla kaiken väriset pillerit. Istunnon jälkeen saimme tavata pikaisesti yhden parlamentaarikon sekä Kanadan maatalousministerin. Tiistaipäivä alkoi tutustumi-
I was one of the participants in International Ayrshire Youth Program organised by Ayrshire Canada. Other participants came from Great Britain, Denmark, Sweden, New Zealand, Australia, USA and Canada. There was lots of program during the week. Places we visited included for example feed factory in Ottawa, office of Canadian Dairy Comission, Parliament of Canada, University of Alfred, cheese factory, brewery, Eastern Breeder’s bull station and several farms. We saw the herds of Mac Cumming, Sunny Country, Rosayre, Ayr Port, Shady Lane and Cyn Lorr. We were also in Dairy Showcase. The most expensive animal in auction was half-year-old heifer Bonnie Brae Appeal (Bonnie Brae Paris * Sunnymead Wilton’s Kaven), for 6000 Canadian dollars. I bought two first calvers from auction. I want to thank Ayrshire Canada and those people in Finland who gave me the opportunity to take part in this meeting! sella viljelijöiden omistamaan maatalouskauppaan, joka on vuosien varrella kasvanut isoksi yritykseksi. Seuraavana kohteena oli Alfredin ranskankielinen
yliopisto, jonka muutamiin tutkimustöihin saimme tutustua laboratoriossa. Näimme myös yliopiston luomukarjan. Yliopistoon tutustumisen jäl-
Kansainvälisen nuorison pöytäseurue Ayrshire Canadan gaalaillallisella. Kuva Vilma Pohjola.
15
Ayrshire-lehti
2/2009
AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä keen matkamme jatkui pientä paikallista olutpanimoa kohti. Taisi olla muutaman retkikuntamme jäsenen huippuhetki saada maistiaisia suoraan sammiosta. Iltapäivämme jatkui ruokapainotteisena, sillä saimme tutustua pienen juustolan toimintaan sekä maistella herkullisia juustoja. Näimme matkamme ensimmäiset lehmät vasta tiistai-iltana, kun tutustuimme Mac Cummingin ayrshirekarjaan. Keskiviikkoaamun aloitimme vierailemalla Eastern Breedersin sonniasemalla, jossa meille pidettiin esitys siemenenottamisesta. Teorian jälkeen saimme seurata Glen Malcolm Zion ET:n siemenenottoa sekä myös hetken laboratoriohenkilökunnan työskentelyä. Sonniasemalta suuntasimme kohti Sunny Countryn ayrshirekarjaa, jossa Henri Hofer esitteli karjansa sekä näkemyksensä ison tilan hallinasta. Seuraavana kohteena oli iso soijapapuyritys, joka vei tuotteitaan elintarvikkeeksi mm. Japaniin. Iltapäivän lopuksi kävimme tilavierailuilla myös Rosayren ja Ayr Portin komeissa karjoissa. Keskiviikkoillan ohjelmassa oli paikallisiin ayrshire ihmisiin tutustuminen keilailun parissa. Seuraavana päivänä meidät laitettiin heti aamusta töihin, sillä tehtävänä oli klipata yli 30 eläintä lauantain Spring Showcase huutokauppaa varten. Urakan valmistuttua iltapäivällä siirsimme vielä eläimet oikeaan järjestykseen huutokauppaa varten. Kun eläimet olivat valmiina uusissa parsissa, tuli Ayrshire Canadan kevätkokouksen retkiporukka tutustumaan tulevan huutokaupan tarjontaan. Matkan loppuajaksi liityimme kokouksen retkiporukan seuraan. Torstaina kävimme vielä
16
Kanadan parlamenttirakennus. Kuva Vilma Pohjola.
tutustumassa Shady Lanen ja Cyn Lorrin karjoihin. Perjantaina oli vuorossa Ayrshire Canadan kokous Cornwallissa. Päivä alkoi kahdeksan aikaan aamulla luennoilla. Aamupäivän aiheina olivat vasikkaterveys sekä genomivalinnan mahdollisuudet. Hämmästyin suunnattomasti kanadalaisesta kokoustekniikasta. Varsinainen kokous avattiin puolenpäivän aikoihin paikalla olevien henkilöiden määrän selvittämisellä, jonka jälkeen siirryttiin lounastauolle käymättä yhtäkään pykälää kokouksen esityslistasta! Kokouksen aikana jokaisen maan edustaja piti lyhyen esityksen, jossa kertoi tilastaan, karjastaan sekä ayrshire-rodusta omassa maassaan. Kokous päättyi vihdoinkin illalla noin kuuden aikaan. Päivästä teki pitkän se, että kaikki esitykset ja puheenvuorot käännettiin sekä englanniksi että ranskaksi. Ilta jatkui gaalalla, jonka aikana jaettiin useita palkintoja. Lauantaina oli vuorossa huutokauppa, jonka kalleimmaksi eläimeksi nousi puo-
livuotias hieho Bonnie Brae Appeal (Bonnie Brae Paris * Sunnymead Wilton’s Kaven). Sen hinnaksi tuli 6000 CAD. Allekirjoittaneen omistukseen tuli tästä huutokaupasta kaksi ensikkoa. Huutokaupan jälkeen lähdimme isäntäperheiden kanssa viettämään viimeistä iltaa Kanadassa. Sunnuntain yhteisen lounaan jälkeen olikin jo aika suunnata auton nokka kohti Montrealin lentokenttää ja lähteä kotimatkalle. Valtavat kiitokset koko Ayrshire Canadan väelle, että saivat
hienon ajatuksen tapahtumasta ja jaksoivat myös järjestää sen. Lisäksi haluan kiittää myös niitä tahoja kotimaassa, jotka antoivat minulle mahdollisuuden lähteä tälle ikimuistoiselle matkalle. Näitä nuorisotapaamisia tullaan varmasti järjestämään uudelleen ja haluakin todeta seuraaville edustajille, että näihin tapahtumiin kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan. Matkailu avartaa! Vilma Pohjola
Ryhmämme tutustumassa Sunny Countryn ayrshirekarjaan. Kuva Vilma Pohjola.
2/2009
Ayrshire-lehti
AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä
Saksaa valloittamaan… Elokuun lopulla lähti kohti Saksaa autokuorma, jossa oli sikäläiselle keinosiemennysasemalle myytyjä holsteinsonneja. Samassa kuormassa matkasi Saksaan myös kaksi kappaletta hiehoja, joista toinen oli ayrshire-rotuinen ja toinen lapinlehmän ja jerseyn risteytys. Idea hiehojen myynnistä Saksaan sai alkunsa, kun saksalaiset Thomas ja Mirjam Wiethege kävivät vierailemassa Suomessa pari vuotta sitten ja ihastuivat ilmeikkäisiin ja erikoisen värisiin kyyttöihin ja lapinlehmiin. Ajatus jäi hautumaan taka-alalle, kunnes Wietheget kuluneena kesänä vierailullaan Suomessa alkoivat miettiä tosissaan eläinten ostoa Saksaan. Olihan sinne suunnalle menossa muutenkin eläimiä, kun holsteinkarjojen omistajat olivat myyneet Saksan keinosiemennysasemille sonneja. Wiethegen karja Saksassa on kuuluisa punaisten holsteinien näyttely- ja jalostuskarja, jonka luokitusten keskiarvo on 1-2 kertaa poikineilla 86,2 ja vanhemmilla lehmillä 88,9 pistettä. Excellentiksi luokitettuja on 16. Wiethegen karjasta on Suomeen tuotu useita alkioita vuosien varrella ja näistä alkioista on syntynyt paljon lehmävasikoita. Thomas on kiinnostunut holsteinin lisäksi myös muista roduista, lähinnä lemmikkimielessä. Koska Wiet-
Thomas ja Mirjam Wiethege esittelevät Suomesta ostamiaan hiehoja. Kuva Thomas Wiethege.
hegen karjassa on jo väriläiskinä pari jerseytä, yksi brown swiss ja yksi lypsysimmental, niin oli ihan loogista haluta joukkoon myös ayrshire. Tosin näistä ”lemmikeistä” toinen jersey ja brown swiss ovat excellenteiksi luokitettuja. Thomas on ollut ehdottoman kiinnostunut lehmästä nimeltään Kuortin Piparminttu (AF-GP82) ja Thomasin suosituksesta Piparminttu myös vietiin muutama vuosi sitten näyttelyyn. Näyttelyssä Piparminttu oli muuten ihan rauhallinen, mutta pesupaikalla ollessaan se päätti näyttää si-
sukkaan luonteensa ja pesupaikalta Piparminttu tuotiin neljän hengen voimin takaisin parteen rauhoittumaan. Kehässä käynti sai sillä kertaa jäädä. Piparminttu on satatonnari Kuortin Neilikan sisar, samasta maustesuvusta, mistä on ollut kirjoitus Ayrshire-lehdessä aiemmin. Piparminttu on myös erittäin hyvä robottilehmä. Kun Thomas nyt näki Piparmintun jälleen ja kuuli sillä olevan karjassa tällä hetkellä kaksi tytärtä, kiinnostui hän ostamaan niistä toisen. Aiemmin Wietheget olivat jo kiinnostuneet Kuortin Andalucia -nimisestä
An Ayrshire heifer, Kuortin Eucalyptus ET was sold to Germany to Thomas and Mirjam Wiethege’s holstein herd. There is mainly red Holsteins in Wiethege’s herd but also two Jerseys, one Brown Swiss, one Simmental and now also one Ayrshire and one Jersey * Finn Cattle cross from Finland. Sire of Eucalyptus is Modem and her dam is Kuortin Piparminttu. Eucalyptus is from the well know Mauste (Spice)-cow family from Terhi Lahtinen-Kuortti and Raimo Kuortti’s herd. In Germany Eucalyptus will be presented in the show ring in September. It’s interesting to see how well Eucalyptus will do in the herd where average classification score for first and second calvers is 86,2 and for older cows 88,9.
nuoresta hiehosta, jonka isä on oma psk-tilasonni Kuortin Ylpeä ja emä alkiosta syntynyt jerseylehmä Havdal Untuva ET. Andalucia muistuttaa väriltään ja ulkonäöltään lapinlehmää, jollaisesta he olivat haaveilleet. Kun vielä Andalucian luonne on erittäin kesy ja seurallinen, oli valinta helppo. Piparmintun tyttäristä vaihtoehtoina siis olivat modemilainen Eucalyptus ET ja orrarydilainen Esanssi. Molemmat vasikat tutkittiin tarkoin ja väri ratkaisi, olihan Thomas ja Mirjam Wiethegellä tarkoituksena ostaa juuri sellainen ayrshire, joka erottuisi omasta punaisten holsteinien karjasta niin, että vierailijatkin kiinnittäisivät siihen huomionsa. Terhikin raaski luopua Eucalyptuksesta, sillä jäljellä on vielä useita alkioita samasta yhdistelmästä. Thomas kertoi sikäläisten kavereidensa ihmetelleen suuresti miten he ostavat Suomesta eläimiä, nämä kun olivat sitä mieltä, että ei täältä mitään ostettavaa löydy. Eläimet pääsivät perille Saksaan onnellisesti ja molempia hiehoja on nyt opetettu talutukseen ja niiden kanssa on tarkoitus lähteä syyskuun lopulla pidettävään näyttelyyn, Andalucian kanssa mahdollisesti myös junnukisoihin. Andalucialle on tarkoitus Suomesta toimittaa psk:n siemeniä ja kenties Eucalyptukselle ayrshiresiemeniä, jotta ei niitä tarvitsisi risteyttää muiden rotujen kanssa. Thomas odottaa suurella mielenkiinnolla minkälainen lehmä Eucalyptuksesta tulee verrattuna omiin holsteineihinsa. Sanna Savikko
17
Ayrshire-lehti
2/2009
Ayrshirekasvattajien kevätkokous ja tilavierailut
Kevätkokous Iisalmessa Esityslistan tärkein asia kevätkokouksessa on tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen hyväksyminen. Vuosi 2008 oli erittäin poikkeuksellinen Ayrshirekasvattajien toiminnassa, sillä yhdistys vastasi sekä taloudellisesti että käytännössä Ayrshire Konferenssin ohjelmaan kuuluvan International Ayrshire Shown järjestämisestä. Tapahtuman valmistelu ja toteuttaminen vaati melkoisen panostuksen hallitukselta ja muilta vapaaehtoisilta, jotka olivat näyttelyä tekemässä eikä etukäteen voitu olla varmoja kuinka yhdistys tulee taloudellisesti selviämään toimintavuodesta, kun kaikki normaalitoiminnot oli lisäksi hoidettavana. Talousasioiden käsittely aloitettiin sihteerin laatimalla toimintakertomuksella, jonka perusteella voitiin vain todeta,
Kevätkokouksen pitopaikaksi oli tällä kertaa valittu Ylä-Savo ja siellä Runnin kylpylähotelli Iisalmessa. Kuutisenkymmentä jäsentä oli läsnä kokouksessa päättämässä tilinpäätöksen vahvistamisesta sekä vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle. että yhdistyksellä on todella aktiivista toimintaa mm. kokousten, tapahtumien, matkojen, oman lehden, kotisivujen, keskustelufoorumin, luokituskierrosten ja näyttelyiden muodossa. Toimintakertomuksen jälkeen oli yhdistyksen taloudenhoitajan Jari Ahlholmin vuoro esitellä vuoden 2008 tilinpäätös, jota olikin jo mielenkiinnolla odotettu. Tilinpäätös näytti tilikauden selvästi ylijäämäiseksi, joten saatettiin todeta yhdistyksen selviytyneen erinomaisesti vuoden 2008 haasteista. Hyvän
taloustilanteen vuoksi käytiin jonkin verran keskustelua hallituksen jäsenten palkkioista, joita ei tähän mennessä ole maksettu ollenkaan, sekä siitä voitaisiinko jäsenmaksua tai luokitusmaksuja alentaa. Mistään muutoksista ei kuitenkaan päätetty, vaan todettiin, että koska vuodet ovat erilaisia, on yhdistyksen hyvä varautua tuleviin menoihin ja ylijäämä siirretään käyttörahastoon. Vuoden 2008 tilinpäätös vahvistettiin ja hallitukselle sekä muille vastuuvelvollisille myönnettiin vastuuvapaus.
Rastilan tilan uudessa ja valoisassa pihatossa ayrshiret viihtyvät. Kuva Jari Ahlholm.
18
Kokouksen jälkeen Arja ja Asko Kärkkäinen pitivät kasvattajapuheenvuoron, Faba Palvelun hallintoneuvoston puheenjohtaja Tiina Mitikka kertoi jalostuksen ja keinosiemennyksen pohjoismaisesta fuusiosta ja Jukka Pösö Faba Jalostuksesta kertoi genomivalinnasta ayrshirerodun jalostuksessa. Kasvattajapuheenvuoro sekä Tiina Mitikan päivitetty katsaus fuusiosta ja organisaatiomuutoksista ovat jäljempänä kevätkokousosiossa.
Ayrshireväki tilavierailuilla ja savusaunassa
Kokousten yhteydessä on totuttu käymään tilavierailuilla joillain lähiseudun ayrshiretiloilla, sekä kokousta edeltävänä päivänä että kokouksen jälkeen. Tällä kertaa saimme ensimmäiseksi ilon tutustua vieremäläiseen Rastilan tilaan, jonka omistavat Marko Trast ja Minna Rajakangas. Tilalla on uusi, vuonna 2008 valmistunut kahden robotin ja 128 parsipaikan pihattonavetta, joka näytti jo varsin täydeltä eläinmäärän puolesta. Samassa yhteydessä sijaitsevassa vanhassa parsinavetassa oli myös lehmiä, nämä lypsettiin parsissa. Ei voi kuin ihailla sitä karjaintoa mikä henki Markosta ja Minnasta, vaikka takana oli raskas navetanrakennusprojekti. Isäntäpari vaikutti hyvin tyytyväiseltä ayrshireidensa toimivuuteen robotilla. Marko ja Minna ansaitsevat suuret kiitokset karjavierailun järjestämisen lisäksi myös ylenpalttisesta vieraiden kestitsemisestä;
2/2009
Ayrshire-lehti
Ayrshirekasvattajien kevätkokous ja tilavierailut The spring meeting of Finnish Ayrshire Breeders was held in Iisalmi, in Northern Savonia. There were about 60 members present and under discussion was for example the year 2008 which was a very active year for Finnish Ayrshire Breeders. The International Ayrshire Show required lots of work from board members and other volunteers but it was also a great success. There were also a few presentations at the meeting: Arja and Asko Kärkkäinen spoke about breeding in their herd, Tiina Mitikka (Chairwoman of board of directors at Faba Service coop) talked about merging of Nordic AI organizations (Viking Genetics and FABA) and Jukka Pösö from FABA Breeding lectured about genomic selection in Ayrshire breeding. Also two farms were visited during the spring meeting. First one was the Rastila farm in Vieremä. Owners Marko Trast and Minna Rajakangas have built a new loose house stall for 128 cows in 2008. They have two milking robots in their new barn and there is also an older tie stall nearby which has also cows in milk. Marko and Minna are very enthusiastic cattle people and they are extremely satisfied with how well their Ayrshire cows work in the robotic milking system. Other farm which was visited was the Uudispiha farm in Sonkajärvi owned by Nina and Mikko Rönkkö.
valmistautuneet tilavierailuun huolella ja vierailukohde herättikin ansaittua kiinnostusta vierailijoiden keskuudessa. Runsaan tarjoilun jälkeen ko-
kousväki sai aloittaa kotimatkansa kylläisenä ja näkemäänsä tyytyväisenä. Uudispiha valittiin tällä kertaa lehtemme tilaesittelyyn, jotta lukijat voivat tutus-
tua tilaan perusteellisemmin. Laura Laiholahti
Kantavaa kehitystä. Kehitämme myös palvelujamme. Käy tutustumassa uudistuneisiin nettisivuihimme www.faba.fi
www.faba.fi
syötävästä tai juotavasta ei todellakaan ollut puutetta! Rastilasta kokousväki palasi takaisin Runnilla odottavaan savusaunaan, joka oli varattu “ohjelmanumeroksi” ennen yhteistä illallista. Savusauna osoittautui heti alkajaisiksi aivan liian ahtaaksi ayrshireväelle, sillä osa saunojista joutui ottamaan löylyt lattialla seisten ja lauteille pääsyä piti jonottaa. Tämä ei tunnelmaa latistanut, päinvastoin, keskustelu kävi löylyn tussahdusten lomassa vilkkaana ja varsin kovaäänisenä. Kevätkokouspäivän päätteeksi ennen kotiin paluuta oli vuorossa tutustuminen Sonkajärvellä sijaitsevaan Nina ja Mikko Rönkön omistamaan Uudispihan ayrshirekarjaan. Myös Nina ja Mikko olivat
19
Ayrshire-lehti
2/2009
Ayrshirekasvattajien kevätkokous ja tilavierailut
Kasvattajapuheenvuoro kevätkokouksessa Iisalmessa Arja ja Asko Kärkkäinen viljelevät Laukkalan tilaa Kiuruvedellä. Tilalle valmistui vuonna 2005 uusi kahden robotin pihatto ja samalla lehmämäärä miltei kolminkertaistui. Tällä hetkellä Laukkalan tilalla tuottaa maitoa noin 140 lehmää, joista 70 % on ayrshirerotua. Arja ja Asko Kärkkäinen oli kutsuttu Ayrshirekasvattajien kevätkokoukseen Runnille kasvattajapuheenvuoron pitäjiksi. Uusi entisen pihaton yhteyteen rakennettu pihatto valmistui syyskuussa 2005. Robottilypsy aloitettiin joulukuussa 2004 vanhan lypsyaseman vieressä. Uudessa navetassa hyödynnetään paljon automatiikkaa: lypsy, aperuokinta, lantaraappa ritilöiden päällä, vasikoiden juoma-automaatti, palohälytinjärjestelmä, tallentava kamaravalvonta. Automatiikka helpottaa työtä ja työn luonne onkin muuttunut enemmän valvonnan ja tarkkailun suuntaan. Entiseen 50 lehmän navettaan verrattuna työmäärä tunteina on suunnilleen sama, vaikka eläinmäärä on kaikkiaan lähes kolminkertaistunut. Fyysisesti raskasta työtä on vähemmän. Automaattilypsy on kaikin puolin meille sopiva ratkaisu. Työajat ovat joustavampia ja 20
Arja ja Asko Kärkkäinen sekä tulevat traktorikuskit Heta ja Ville. Kuva Arja Kärkkäinen.
emännän lehmäallergia pysyy hallinnassa.
Tilatason jalostusmenetelmät
Jalostussuunnitelma on tehty tilalla 1980-luvun lopulta saakka konsulentin toimesta. Omatoimijasu otettiin käyttöön 2005. Olin tyytymätön etenkin uusintojen jälkeen muuttuviin suosituksiin. Nuorsonneja ei myöskään haluttu käyttää, koska olin tyytymätön tarjontaan. Automaattilypsyn myötä käytettävien sonnin karsintaa kiristettiin entisestään. Rakennearvosteluja ja kantakirjauksia tehdään lehmävasikoita tehneille lehmille, joita on
tarkoitus vielä siementää. Tulevaisuudessa tästä varmaan tingitään, koska ei tästä oikein taloudellisesti ole mitään hyötyä. Tilalla on käynyt myös kanadalainen luokittaja kaksi kertaa vuosina 2006 ja 2008. Alkionhuuhteluja on tilalla tehty 2003 ja keväällä 2009. Alkioita on ostettu tuoreina ja pakasteina Suomesta ja pakasteina Kanadasta ja ne siirretään pääasiassa luonnollisiin kiimoihin. Muutamia jättipotteja on syntynytkin ja kahta niistä huuhdellaan kesällä 2009. Tilasonneja on ollut käytössä vuodesta 1999, puolet omia ja puolet ostettuja. Tilasonni on yleensä kesällä siemenny-
sikäisten hiehojen kanssa laitumella ja syksyllä kaikki ovatkin tiineitä. Ainut haittapuoli tässä on, että hiehot yleensä poikivat sitten kaikki kolmen viikon sisällä. Tilasonnia käytetään lehmille vain, jos niitä ei muuten saada tiineeksi. Tällä hetkellä tilalla on punainen holsteinsonni W. Youngboy ja mischiefiläinen Laukkalan Yrjö. Seuraava tilasonni Jonholm Aatami Et (i.Modem) rupeaa hommiin syksyllä 2009. Ainakin meillä tilasonnit jättävät reilusti enemmän sonnivasikoita, johtuneeko jotenkin astumisen ajankohdasta. Sanotaanhan, että juuri oikeaan aikaan siemennetyt lehmätkin tekevät sonnivasikoita. Viime aikojen suurin edistysaskel jalostuksen puolella oli oman typpisäiliön hankinta syksyllä 2008. Jokainen siemennettävä saa nyt varmasti sitä sonnia, mitä halutaan. Seminologit saavat siementää meillä edelleenkin, se vaan ei ole meidän juttumme. Käytämme käyntiaikapalvelua ja joku on aina paikalla avustamassa.
Valikoiduilla sonneilla kohti jalostustavoitteita
Keväällä 2009 käytettävien sonnien valikoima oli aika suppea. Käyttölistalta A.Sale, V.Record, K.Sauli ja K.Jupiter. Omassa säiliössä Potter, Ideostar, Calimero, Hector, B.George, B.Sherlock. P.Orkko ja Tryst. Liharotua laitetaan huonoimmille .Tulevaisuudessa lisätään seksatun
2/2009
Ayrshire-lehti
Ayrshirekasvattajien kevätkokous ja tilavierailut siemenen käyttöä, jotta vain parhaista saadaan lehmävasikoita. Toivottavasti valikoima laajenee, emme halua ainuttakaan oravaa… Tärkeimmät jalostustavoiteet ovat lypsettävyys, utarerakenne, jalat ja vuoto. Ihan liian monta nuorta lehmää on joutunut poistoon utareen poksahdettua toisen poikimisen jälkeen. Omina toimenpiteinä tämän vähentämiseksi on mm. jätetty tunnutus kokonaan pois. Onnistuneella aperuokinnalla tämä onnistuu ilman häiriöitä poikimisen jälkeen. Kestävyyden jalostaminen on aika haasteellista. Ehkä se kestävyys tulee tuolta muiden jalostustavoitteidemme kautta. Tällä hetkellä karjan vanhimmat lehmät ovat 6 kertaa poikineita mustia mammoja.
Ajatuksia jalostuksesta
Olen kriittinen, tavoitteellinen jalostaja. Nykyisellään indeksit eivät yleensä kerro lehmän ominaisuuksista totuudenmukaisesti. Jalostus-
Arja and Asko Kärkkäinen own a farm called Laukkala in Kiuruvesi. They have 140 milking cows and 70 % of those are of Ayrshire breed. They have two milking robots. Arja and Asko have flushed embryos from their own cows in 2003 and in the spring 2009. They have also bought lots of embryos from Finland and Canada. In 2008 they decided to buy own sperm tank, because they want that every cow gets the right bull which they have selected. But they still want to AI technicians to do the inseminations. In the spring 2009 Sale, Record, Sauli, Jupiter, Potter, Ideostar, Calimero, Hector, George, Sherlock, Orkko and Tryst were used as service sires in Laukkala farm. Also the beef bulls were used. In the future they want to use more sexed semen. Problem cows are bred to natural service bulls. The most important breeding goals in their farm are milking speed, udder conformation, feet and legs and leakage. They have also started feeding the dry cows with special TMR until they have calved. This has helped to prevent problems after calving. Arja and Asko want to keep Ayrshire cows in future also and in their opinion Ayrshire breed isn’t the same as Nordic Red! Homepage of their farm: http://www.laukkala.com ohjelmien tekijöiden pitäisi kuunnella enemmän karjanomistajia, kaikki ei ole pelkkää matematiikkaa. Suuresti hehkutettu genominen arvostelu ei minua vielä vakuuta. Mieleeni on iskostunut Maaseudun Tulevaisuuden MTT:n liitteestä lukemani lause:” Genominen
arvostelu ei tule korvaamaan jälkeläisarvostelua, koska se ei ole yhtä luotettava .” Minä ainakin haluaisin lisää luotettavuutta! Takavuosina on tehty liian paljon virheitä nopean jalostuksen etenemisen huumassa. Mielestäni poikimattomilta hiehoilta ei pitäisi ostaa yhtään
sonnia keinosiemennykseen. Sonninemällä pitää olla omaa näyttöä. Sonninemien valintaa on tiukennettava ja tiukat indeksirajat poistettava, Suomen parhaat lehmät on löydettävä. Rakennearvostelussa olisi myös paljon yhtenäistettävää. Arvosteluja tekevät erilaiset ihmiset ja erilaisia ovat myös tulokset. Valitettavasti savolaisena täytyy todeta, että kun laajennuksen yhteydessä ostimme paljon eläimiä, parhaimman näköiset tulivat etelästä. Keinosiemennykseen olisi valittava myös tarpeeksi erisukuisia sonneja. Jälkiviisaana on tietenkin helppo todeta, että tässäkin on menty metsään ja kovaa. Kaikesta purnauksesta huolimatta ayrshirelehmä on oikein hyvä robottilehmä eikä meillä ole tarkoitustakaan luopua rodusta, vaikka useat robottilypsäjät niin tekevätkin. Elämässä pitää olla haasteita. Ayrshire on rohkea ja rakenteen kestäessä myös tuottoisa lehmä. Meidän karjassamme 70 % yli 10 000 maitokiloa vuodessa lypsäneistä on ayrshirelehmiä eli täysin samassa suhteessa karjan rotujakaumaan nähden. Robottilypsyn aikana neljässä vuodessa maidon keskivirtaus on parantunut 1,8 l/min:sta nykyiseen 2,4 l/min. Parhaimpien ayrshirelehmien maidon keskivirtaus on yli 4 l/min, joka on aivan riittävän hyvä automaattilypsyynkin. Kehitys olisi varmasti ollut nopeampaakin, mutta navetan täyttövaiheessa pidettiin kaikki hitaatkin. Omasta kokemuksesta voin todeta, että määrätietoisella valinnalla pystyy vaikuttamaan. Minun mielestäni suomalainen ayrshire ei ole mikään pohjoismainen punainen rotu ! Arja Kärkkäinen www.laukkala.com
Laukkalan tilan umpilehmät nuuhkivat kesän tuoksuja. Kuva Arja Kärkkäinen.
21
Ayrshire-lehti
2/2009
Ayrshirekasvattajien kevätkokous ja tilavierailut
Kevätkokouksen tilavierailukohteena
Uudispihan korkeatuottoinen karja Kevätkokouksen tilavierailukohteena oli Sonkajärvellä sijaitseva Uudispihan tila, jota pitävät Nina ja Mikko Rönkkö. Perheeseen kuuluu myös neljä lasta, joista nuorin täyttää 18. Tilan karja on korkeatuottoinen ja ayrshirevaltainen. Ayrshiresta ja korkeasta tuotoksesta halutaan pitää kiinni jatkossakin.
Käännekohtia jalostuksessa
Panostusta määrään ja laatuun
Ninan ja Mikon aloittaessa tilan pidon vuonna 1990 lehmiä oli 17. Navettaa laajennettiin tekemällä siihen tilaa myös sonneille. Vuonna 1999 tehdyn seuraavan laajennuksen jälkeen lehmiä oli länkiparsissa 52. 2003 tehtiin lisää tilaa sonneille ja nuorkarjalle. VuonOther farm visited during the spring meeting was the Uudispiha farm owned by Nina and Mikko Rönkkö. Their cows are high producing and mainly Ayrshires. There are only 9 Holsteins and 1 jersey cow in the herd. They have 72 cows in a tie stall barn. The average production of the herd is over 11 000 kg. Their favourite cows are Uudispihan Yvene (by Mishief) and Mesikka (by Niemen Verneri) who has milked over 100 000 kg and they also like daughters of Calimero a lot.
22
Mikko ja Nina Rönkkö sekä tulevaisuuden lupaus Uudispihan Amoretta (isä Des Prairies Felix). Kuva Salla Rautio.
na 2006 sonnit saivat lähteä tehdäkseen lisää tilaa lehmille. Sen jälkeen lehmäpaikkojen määrä nousi 72:een. Samalla aloitettiin lehmien länkiparsien vaihtaminen niskaputkiparsiin eli ”kanukkiparsiin”, joita oli käyty muutamalla tilalla katsomassakin. Talvella 2008 tämä panostus lehmien olojen mukavuuteen saatiin valmiiksi, kun viimeisetkin länget poistuivat. Vanhat länget menivät romuksi, sillä Nina ei halunnut niitä
edes muiden lehmille. Nina on tyytyväinen nykyisiin parsirakenteisiin. Längissä ollessa lehmien selkään kertyi paksu pölykerros ja niiden reidet likaantuivat niin, että niistä oli vaikea ajaa karvoja. Nyt lehmät pystyvät liikkumaan parsissa enemmän ja pysyvät paljon puhtaampina. Eräs vierailija oli ihmetellyt lehmien puhtautta: ”Etkö muka ole harjannut näitä lehmiä ennen tuloani?!”
Rönköt ovat aina tunteneet suurta rakkautta ayrshirea kohtaan. Niinpä karja onkin valtaosin ayrshireja, holsteinlehmiä on vain 9 ja väriläikkänä yksi jersey. Karjan keskituotos on jo yli 10 vuotta ollut yli 10000 kg ja viimeiset viisi vuotta yli 11000 kg. Vuonna 2008 Rönkköjen 69 lehmän keskituotos oli 11300 kg. Rönköillä oli tunne, että ”On meillä ihan hyvä karja.” Rakenteen osalta pudotus maan pinnalle tuli ensimmäisen Yves Charpentierin tekemän AF-luokituskäynnin muodossa. Noin 40 lehmää luokitettiin ja tulokset olivat suurimmalla osalla alle 70 pistettä. Kun 10 vuotta oli jo kiinnitetty huomiota utarerakenteeseen, alkoi olla väsyttävää, kun toisella poikimisella lehmien utareet tulivat alas. Tuntui, ettei elinaika taida riittää tulosten saamiseen tällä menolla ja että vaihtoehtoina oli joko rodun vaihto tai kanadalaisen ayrshireaineksen kokeilu. Holsteiniin ei haluttu vaihtaa, joten kanadalaisten sonnien kokeilu aloitettiin reilut neljä vuotta sitten. Aluksi oltiin seminologien typpipyttyjen varassa, mutta pian ostettiin oma säiliö, kun rupesi olemaan hankalaa saada haluamaansa sonnia, jos tietty seminologi ei ollut töissä. Oman typpipytyn hankkiminen toi jalostukseen uutta intoa. Ninalla on käy-
2/2009
Ayrshire-lehti
Ayrshirekasvattajien kevätkokous ja tilavierailut
Uudispihan siistiä lehmäriviä kevätkokouksen aikaan. Kuva Jari Ahlholm.
Uudispihan tilalla pikkuvasikoilla on mukavat oltavat. Katteen ja lämpölamppujen ansiosta talvellakaan ei ole kylmä. Kuva Laura Laiholahti.
tössä wwwJasu ja hän valitsee eläimille siemennyssonnit Yvesin antamista vaihtoehdoista. Myös alkionsiirtoja on tehty ja niistä on saatu lehmävasikoitakin. Rönköillä on myös yhteisomistuksessa kanadalaisen Margotin tilan kanssa Margot Calimeron tytär, Terrace Bank Emerald 2 -lehmä, jonka odotetaan joulukuussa poikivan toisen kerran. Myös kotinavetassa Rönköillä on useita Calimeron tyttäriä, jotka vaikuttavat hyviltä lehmiltä. Suosikkien joukkoon kuuluu myös Mischiefistä oleva ensikko Uudispihan Yvene. Mainitsematta ei voi jättää myöskään tilan 100-tonnaria Mesikkaa (i: Niemen Verneri), jonka sukua on navetassa paljon. Rönköillä on navetassaan myös useita 50-tonnareita ja Mesikan lisäksi on ollut toinenkin 100-tonnari, Kallen Airon tytär Mansikki.
ensikot keskimäärin. Ei Nina tosin ensikoilta kovin hurjia tuotoksia vaadi, ehtiväthän ne lypsää sitten myöhemmin enemmän, kun utareet eivät kärsi liian korkeista tuotoksista ensikkona. Toivottavasti Rönköt saavat karjansa korkeaan tuotokseen yhdistettyä hyvän rakenteen, josta mallina ovat
ten kollegoidensa. Nina tosin ihmettelee, miksei koskaan puhuta niistä suomalaisista lehmistä, jotka eivät lypsä, kun niitäkin on... Kokeilu kuitenkin aloitettiin ja nyt poikineita ”kanukkeja” on jo yli 15. Nina on niihin tyytyväinen. Ne ovat lypsäneet hyvin, jopa paremmin kuin suomalaiset
navetan eteisen taulut, joissa on kanadalainen ja amerikkalainen ayrshiren model cow eli ”mallilehmä”. Ainakin nyt vaikuttaa lupaavalta. Salla Rautio
Maitoa!
Kanadalaisten sonnien käyttöön ottaminen pelotti todella, sillä yli kymppitonnin keskituotoksesta ei haluttu tinkiä ja kanadalaisten lehmien oli sanottu lypsävän paljon vähemmän kuin suomalais-
Terrace Bank Emerald 2 on Rönkköjen ensimmäinen kimppaeläin Kanadassa. Kuvassa Emerald ensikkona Spring Show:ssa huhtikuussa 2009. Kuva Laura Laiholahti.
23
Ayrshire-lehti
2/2009
The LEHMÄ Lehmuston Laudatur-AF-GP80
Kestävien lehmien luokkavoittaja Laudatur ja Riikka Yllätys 2006 -näyttelyssä. Kolmannen polven 50-tonnarin elinikäistuotos on 90 012 kg. Kuva Lea Järvinen.
Millainen haluaisin lehmän olevan? Toimiva rakenne yhdistettynä korkeaan tuotokseen, nopealypsyinen, ei vuoda, pitkämaitoinen, hyväluonteinen, terve, pitkäikäinen sekä huomaamaton navetassa, mutta huomattava paperilla. Hyväperiyttäjä ja plussaa olisi menestyminen näyttelyssä. Sellainen oli Laudatur. Laudatur sai alkunsa 1999 kun totesin, että sonnilistalla olevasta Tervaniemen Ylkästä ei ole yhtään lehmävasikkaa. Jalostuksesta kiinnostuneena ihastuin sonniin siltä näkemältä. Suosikkilehmäni Etelä siemennettiin tällä uudella ihastuksellani ja tuloksena oli Etelän ainoa lehmävasikka. Vasikan syntyessä keväällä minulla oli ylioppilaskirjoituk24
set. En uskonut kykyihini korkeimman arvosanan saamiseen, joten ajattelin, että Laudatur täytyy hankkia muilla keinoin. Niinpä nimesin lehmävasikan ainoaksi Laudaturikseni, vaikka Etelän vasikasta pitikin tulla luonnollisesti Länsi. Liekö nimi ollut enne, mutta tämä Laudatur ei pölyttynyt todistuksessa vaan uurasti pitkän uran.
Hyvä periyttäjälehmä jättää jälkensä karjaan
Laudaturin poikiessa ensimmäisen kerran olin opiskelemassa Skotlannissa. Siskoni vastasi silloin karjanhoidosta ja ilmoitti minulle puhelimessa nauraen tulokkaasta: ”Nolla laudaturia siihen todistukseen tuli, ja niin nimettiin Nolla .” Oma vastaiskuni oli laimea yritys; myöhemmin Repun syntyessä muistuttelin, että nolla reppua. Läpi ovat päässeet myös kaikki Laudaturin tyttäret. Vanhin tytär Nolla (Arkkilan Einiö) lypsi yli 40 tuhatta ja teki kaksi tytärtä, Reppu (Lammin Jiffe) ja Tonni (Peterslund),
jotka kumpikin ovat edelleen karjassa. Samoin kolme kertaa poikineelta tyttäreltä Omegalta (Harjunpään Ilmiö) on kaksi tytärtä; juuri neljättä kertaa poikinut Tria (Lusi-Kottilan Luiro) ja kolmatta kertaa pian poikiva Ultra (Trident’s Lot). Kolmannen tyttären Pinnan paras 305 pv tuotos oli 15397 kg ja elinikäistuotos 47301 kg. Myös Pinnan jälkeläiset jatkavat laadukasta sukuperintöä, sillä tytär Tiu oli Yllätys 2008 -näyttelyn kaksi kertaa poikineiden luokkavoittaja ja nuorin tytär on toisen kerran poikinut lupaava volagelainen Uniikki. Neljäs tytär Ripsu (Heikkilän Kingi) jatkaa edelleen karjassa ja siltä on yksi tytär Upsi (Jaakkolan Seikki). Lisäksi seuraavasta polvesta löytyvät Tonnin Voima (Galant), Trian Ayia (Remington) Ultran Ällä (Hector), Uniikin Aito (Conn) ja Tiun tyttäret Voitto (Orkko) ja Aina (Happiness). Myös Voima on ehtinyt saada yhden tyttären Atomin (Conn) ja Ällä Ekselentin (Potter).
Laudaturissa yhdistyivät hyvä rakenne, terveys ja hurja tuotos
Yksi Laudaturin tärkeimmistä vahvuuksista oli kestävyys ja terveys. Korkeista maitomääristä huolimatta ensimmäinen hoitomerkintä löytyy vasta neljännen poikimisen jälkeen. Eräänä päivänä ihmettelimme Laudaturin vapisevaa olemusta äidillemme, joka totesi leh-
2/2009
mällä mg-halvauksen. Emme uskoneet, että Saaren klinikan lääkäri ehtisi enää apuun, joten hälytimme naapurista pieneläinlääkäriä. Avun tullessa paikalle kymmenisen minuutin kuluttua Laudatur makasi kyljellään ja vain silmän värinästä näki, että lehmä oli hengissä. Nopean toiminnan ansiosta Laudatur kuitenkin toipui nopeasti eikä halvaus koskaan uusiutunut. Luokituksen aika oli kesäkuussa 2005. Edellinen vuosi oli ollut Laudaturin paras sillä vuonna 2004 se tuotti maitoa yhteensä 15 855 kg! Laudaturin rakenne kuitenkin kesti hurjan tuotoksen ja 20.6.2005 Laudatur luokitettiin tuloksella AF-GP80. Yllätys 2006 näyttelyssä Laudatur voitti kestävien lehmien luokan ja lisäksi Ayrshirekasvattajien palkinnon!
Ura katkolla
Valitettavasti näiden huikeiden hetkien jälkeen seurasi epäonnea. Sinä kesänä lehmät kulkivat päivittäin kauemmaksi laitumelle ja reitillä oli pieniä kiviä kovalla alustalla. En silloin aavistanut niistä olevan haittaa. Laudatur alkoikin kesällä hieman ontua, mutta uskoin sen toipuvan ummessa ollessaan. Umpiajan Laudatur oli metsässä ja laitumella. Kiinnitin huomiota lehmän hoikistuneeseen olemukseen, mutta sorkkahoitajaan en vielä ottanut yhteyttä. Sorkat oli hoidettu samana kesänä juuri ennen näyttelyä, ja seuraava sorkkahoitokin olisi luvassa pian poikimisen jälkeen. Syksyllä kolmasosalla lehmistä oli ongelmia sorkissa pienten kivien aiheutettua vaurioita. Eniten tästä kärsivät korkeassa tuotantovaiheessa olevat lehmät. Myös Laudaturin takajaloista löytyi valkoviivan ongelmia ja toinen takajalka kengitettiin. Sinä talvena Laudaturilla vaihdettiin kenkää sorkasta toiseen, mutta aina lehmän kunnon
Ayrshire-lehti
Lehmuston Tiu-AF-GP80 voitti kaksi kertaa poikineiden luokan Yllätys 2008-näyttelyssä.
parantuessa, se lypsi taas liikaa ja paraneminen pysähtyi. Laudaturin kunto lopulta heikkeni eikä sitä enää siemennetty. Tämä oli rankka päätös minulle, varsinkin kun haave
kanadalaisesta lehmävasikasta ei ollut toteutunut. Heinäkuussa Laudatur laitettiin umpeen ja annettiin viettää viimeinen kesä meillä umpilaitumella. Syksyllä oli kuitenkin päätöksen
Laudaturin ensimmäinen alkiovasikka Lehmuston Agronomi ET kesällä 2008. Kuva Marjaana Peltola.
aika, tyhjää lehmää ei voinut ottaa täyteen navettaan.
Päätös huuhtelusta
Laudaturin kunto oli kuitenkin kesän aikana kohentunut ja sisareni Marjaanan ja ystävämme Rantasen Suvin kanssa puntaroimme vielä huuhtelumahdollisuutta. Heidän aktiivisuutensa ansiosta kysyin eläinlääkärin mielipidettä huuhtelusta ja hän kannattikin ajatusta. Huuhtelupäiväksi sovittiin 30.10.2007. Huuhtelusonniksi valitsimme Pokerin. Meillä synkronoitiin kaikki sillä hetkellä siemennysikäiset hiehot ja lisäksi yksi lehmä. Lisäksi Suvin hoidokkeja valmisteltiin vastaanottajiksi. Huuhteluaika oli muutenkin jännittävää aikaa, sillä lokakuussa olimme saamassa perheenlisäystä. Kuten olimme pelänneetkin, juuri silloin kun Laudaturin piikitykset piti hoitaa tasan 12 tunnin välein, olin itse sairaalassa Mikan ja uuden perheenjäsenen kanssa ja Marjaana-siskoni ja vanhempani Portugalissa lomalla. Onneksi harjoittelijallemme Salmisen Annalle oli kesällä opetettu myös piikittäminen. Hän 25
Ayrshire-lehti
hoitikin Laudaturin ohjelmaa onnistuneesti ja minä soittelin sairaalasta monta kertaa päivässä yrittäen ohjeistaa parhaani mukaan. Luonnollisesti myös eläinlääkärin konsultaatiota tarvittiin ja sainkin hänet puhelimitse kiinni tietysti juuri silloin, kun kätilö oli ohjeistamassa minua oman vauvan hoidosta. Onneksi kätilömme oli kiinnostunut aiheesta, joten keskeytys ei häntä haitannut. Päinvastoin hän sai paljon tietoa alkionsiirrosta. Tämä oli ensimmäinen huuhtelu tilallamme, joten ensikertalaisia olimme kaikki. Itse huuhtelupäivä oli onnistunut. Tuloksena oli seitsemän siirtokelpoista alkiota; neljä näistä siirrettiin karjaamme. Tuloksena tästä huuhtelusta oli kuusi tiineyttä. Huuhtelun jälkeen Laudatur muutti Askolaan Suvin hoitoon ja keväällä Laudatur huuhdeltiin jälleen. Tällä kertaa huuhtelusonnina oli Test. Näistä alkioista tuli neljä tiineyttä, kaikki Askolaan. Huuhtelun jälkeen Laudatur siemennettiin Potterilla ja Laudatur lomaili omassa yksiössään. Uskon jo alkaessa hiipua poikkesin lehmääni katsomassa ja jopa vähän moitiskelin, että olisi syytä olla jo tiineenä. Olihan se kuunnellut, vaikka tiinehtymiseen tarvittiin lopulta kolme siemennystä.
2/2009
vahtimisesta huolimatta, vain yhtä poikimista ehdimme vähän avittamaan. Agraari syntyi ilman apua, vaikka sekä minä että siskoni olimme molemmat navetalla poikimista vahtimassa ja emme tehneet muuta kuin menimme käymään hetken eteisessä, että hieho saa olla vähän rauhassa. Joulukuussa jännitys jatkui kun toisen huuhtelun vasikat alkoivat syntyä. Tuloksena oli kaksi lehmävasikkaa. Näistä toinen, L. Antseliikka ET, muutti meille pikkuvasikkana. Maaliskuussa 2009 Laudatur poiki vielä viimeisen kerran, lehmävasikan Potterista. Pikkuinen sisupussi sai nimeksi L. Eximia. Poikimisen jälkeen Laudaturille tuli kuumeinen kohtutulehdus ja utareessa oli soluja. Silloin teimme päätöksen, ettei sitä enää hoideta ja Laudatur lopetettiin.
Rakkaan lehmän tarina jatkuu sen jälkeläisissä
Vielä nyt puoli vuotta myöhemmin haikeus täyttää minut yli kymmenvuotisen taipaleem-
Laudatur (sire Tervaniemen Ylkä) was a real dream cow: good conformation, fast milking speed, high lactation persistency, calm temperament and good health, long-lasting and superior brood cow. Laudatur has five daughters (by Einiö, Ilmiö, Kingi and Potter) and also four embryo daughters by Poker and two embryo daughters by Test. She has so far also seven granddaughters and her granddaughters have seven daughters. Laudatur’s best production year was 2004: she milked then 15855 kg. In 2005 she was classified AF-GP80. In 2006 in Yllätys show Laudatur was the best in the Mature cows class. Also her daughters have done well in the shows. In 2009 she calved last time and after that she had to be but down because of uterine inflammation. She was ten years old. It was a very sad day but luckily Laudatur’s offspring will carry on her legacy. me päätyttyä. Laudatur oli aina yhtä itsenäisenä ja lypsyuraansa keskittyen. Sitä eivät juurikaan kiinnostaneet rapsutukset tai muut huomionosoitukset. Lypsyllä se käyttäytyi aina mallikkaasti ja muiden lehmien kanssa se oli huomaamaton lypsikki. AF GP-80 tulos ei merkinnyt sille mitään, kunhan sai syödä rehuannoksen rauhassa. Laudatur kävi näyttelyssä ja käyttäytyi sielläkin hyvin, mutta oli selvästi onnellisempi päästessään kotiin ja perushommiin.
Viime kesänä tulimme taas näyttelystä pokaalin kanssa kotiin kun Lehmuston Agronomi ET oli Muurikki 2009 näyttelyssä toinen pienten hiehojen luokassa. Nyt Agronomi ja Agraari tullaan siementämään seksatulla siemenellä ja talvella huuhtelemme Antseliikka ET:n. Lähipäivinä on edessä Ripsun poikiminen ja Tonnin umpeenlaitto. Laudatur itse siirtyi niille vihreämmille, mutta rakkaan lehmäni tarina jatkuu sen jälkeläisissä. Riikka Peltola
Lehmäperhe kasvoi vielä 7 tyttärellä
Heinäkuussa jännitettiin, kun ensimmäisten alkiotiineyksien aika alkoi olla täynnä. Ensimmäisenä poikikin Tulppaani ja tuloksena oli kaunis lehmävasikka L.Agronomi ET. Seuraavaksi syntyivät kaksi lehmävasikkaa Askolassa ja sitten meillä sonnivasikka L. Agrologi ET, joka päätyi tilasonniksi Tohmajärvelle. Viimeiseksi saimme lehmävasikan L.Agraari ET. Yhteistä kaikille poikimisille oli, että vasikat syntyivät huomattavan helposti. Tiukasta
26
Laudaturin suvun uusin tulokas on Ripsun vasikka Lehmuston Extra, joka syntyi pian jutun palauttamisen jälkeen 16.9.2009. Kuva Riikka Peltola.
2/2009
Ayrshire-lehti
Ayrshiren jalostusympäristö muutoksessa
Jalostuksen ja keinosiemennyksen pohjoismainen fuusio Faba Palvelun hallintoneuvoston puheenjohtaja Tiina Mitikka oli Ayrshirekasvattajien kevätkokouksessa Iisalmessa kertomassa karjanomistajia kiinnostavasta jalostuksen ja keinosiemennyksen fuusiosta, joka kotimaan osalta tarkoittaa ensin Faba Palvelun ja Faba Jalostuksen yhdistymistä uudeksi Fabaksi ja sen jälkeen Faban liittymistä Viking Geneticsiin osaksi pohjoismaista genetiikkayhtiötä. Tiivistelmä Tiina Mitikan alustuksesta Ayrshirekasvattajien kevätkokouksessa Iisalmessa. Tiina Mitikka ja Yoko. Kuva Olli Mitikka.
Faba ja Viking Genetics
Viking Genetics on suomalaisten, ruotsalaisten ja tanskalaisten viljelijöiden omistama genetiikkayhtiö. Faba omistaa VG:sta 25%, kaikki sonnit ja siementuotanto ovat yhteisomistuksessa.
Viking Geneticsin organisaatio
VG:n ylin päättävä elin on delegaatio, johon kuuluu yhteensä 120 karjanomistajaa, heistä 30 on suomalaisia. Suomalaiset delegaation jäsenet valitaan Faban hallintoneuvoston (myöhemmin edustajiston) kautta. Jäsenten pitää olla aktiivisesti palveluja käyttäviä viljelijöitä. Delegaatio kokoontuu vähintään kerran vuodessa ja linjaa jalostuksen suuntaa, päättää suurista strategisista kysymyksistä, sekä valitsee edustajat rotukomiteoihin ja hallitukseen. Rotukomiteat ovat varsin
itsenäisesti toimivia tulosyksikköjä, toisin sanoen rodut pyörittävät omaa budjettia. Kunkin rodun siemenenmyynnistä tuleva tulo käytetään kyseisen rodun jalostusohjelman pyörittämiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Suurimmat, kaupallisesti merkittävimmät rotukomiteat, ovat holstein, punaiset rodut (ayrshire, SRB ja RDM) sekä jersey ja liharodut. Omat jalostusohjelmansa on myös mm. punaisella holsteinilla, suomenkarjalla, ruotsin vuoristorodulla jne, mutta näiden budjetit ovat ymmärrettävästi niukat eikä jalostusohjelmassa pystytä kovin montaa sonnia vuosittain pyörittämään. Punaisten rotujen rotukomiteassa Faballa on 5 paikkaa, joihin on alustavasti valittu Juha Kantoniemi, Juha Eskelinen, Mirja Koljonen, Tarja Hirvinen sekä Andreas Johansson. Kaikkiaan komiteassa on 11 jäsentä, joista ruotsalaiset nimittävät neljä ja tanskalaiset
kaksi. Rotukomiteat aloittavat tässä muodossa työnsä ensi vuoden alusta ja lopulliset valinnat tehdään joulukuussa 2009. Suomalaiset ovat kuitenkin osallistuneet rotukomiteoiden kokouksiin jo tämän syksyn aikana. Viking Geneticsin hallituksessa on 19 jäsentä. Suomesta siihen kuuluu 4 viljelijää sekä yksi työntekijöiden edustaja, samoin Ruotsista, tanskalaisia jäseniä on 8+1. Suomalaiset alustavasti valitut viljelijäjäsenet ovat Kari Tahvanainen vpj, Anna Lappalainen, Juha Kantoniemi ja Tiina Mitikka. Työntekijöiden edustajaa ei
Viking Geneticsin toimintoja
– sonnit ja siemenen tuotanto – jalostusohjelma – tutkimus ja tuotekehitys – siemenen vienti ja tuonti
alustavassa kokoonpanossa ole vielä ollut. Tämä ryhmä on osallistunut VG:n hallituksen ja väliaikaishallituksen työskentelyyn keväästä alkaen.
Miksi Viking Genetics?
Olemme tehneet yhteistyötä jo pitkään mm. pohjoismaisen jalostusarvostelun kehittämisen puitteissa (NAV) ja muun muassa kehittämällä
Faban toimintoja:
– Siemennyspalvelut, 300 seminologia – Siemenen jakelu kentälle – Alkionsiirrot ja -huuhtelut – Jalostusneuvonta – Kantakirjat – Rakennearvostelut – Eläin- ja alkiokauppa – Eläinvienti – Tarvikekauppa – Jalostusarvostelu (NAV) 27
Ayrshire-lehti
2/2009
Ayrshiren jalostusympäristö muutoksessa sukupuolilajiteltua tuotantoa yhdessä. Kaikki osapuolet ovat osuustoiminnallisia ja viljelijöiden suoraan omistamia ja meillä on yhteinen jalostustavoite, pohjoismainen profiili jalostuksessa. Tulevaisuuden tuotekehityskustannukset ovat niin mittavia, ettei suomalainen kotieläintalous pysty niitä yksin kustantamaan. Yksin putoaisimme kilpailukyvyn kelkasta. Jalostustyöhön on viimeisten vuosien aikana tullut hyvin voimakkaasti mukaan genominen valinta ja se edellyttää entistä isompia taloudellisia panostuksia, toisaalta se avaa aivan uudenlaiset mahdollisuudet. Genomisessa valinnassa on välttämätöntä olla mukana, muuten emme voi tur vata ayrshiren/punaisten rotujen kilpailukykyä, sillä maailmalla
28
In the beginning of the year 2010 the AI-centre/breeding society Viking Genetics will be co-owned by Finnish, Swedish and Danish farmers. Faba will own 25 % of Viking Genetics. The head of Viking Genetics will be board of representatives which consist of 120 cattle owners, 30 of them are Finnish farmers. In the interim board of Viking Genetics are 19 members, of which five are from Finland. The four Finnish farmers in the interim board are Kari Tahvanainen, Anna Lappalainen, Juha Kantoniemi and Tiina Mitikka. There is also one representative of the employees. Every breed has also its own committee and there are 11 members in Red Breeds (Ayrshire, SRB ja RDM) Committee. The five members from Finland in Red Breeds Committee are Juha Kantoniemi, Juha Eskelinen, Mirja Koljonen, Tarja Hirvinen and Andreas Johansson. Also ASMO nucleus herd will be part of breeding program of Viking Genetics. ASMO-heifers will now on stay in Hattula (near Hämeenlinna) in Suontaka manor owned by Cecilia Rosenlew. There will be 80 heifers which all will be flushed twice. First calvers will move either to Kiuruvesi, in the herd of Minna and Kari Herranen or to Jokioinen. These two herds will both test 40 cows every year. holsteinjalostajat hyödyntävät genomista valintaa hyvin voimakkaasti. Genomisen valinnan onnistuminen edellyttää riittävän suurta referenssiryhmää, jota ayrshiren on mahdotonta saavuttaa yksin. Pystymme hyödyntämään
tanskalais-ruotsalaista kokemusta kasvavien tilojen eläinaineksen kehittämiselle asettamien haasteiden kohtaamisessa. Tehokkaalla yhteisellä viennillä voidaan rahoittaa tuotekehitystä ja jalostusohjelmaa ja näin omistajille voidaan turvata hin-
naltaan kilpailukykyinen siemen ja paras eläinaines. Tiina Mitikka
2/2009
Ayrshire-lehti
Ayrshiren jalostusympäristö muutoksessa
Rotukomitean jäsenet esittelyssä Viking Geneticsin organisaatioon kuuluvat rotukomiteat ovat itsenäisesti oman budjettinsa puitteissa toimivia tulosyksiköitä. Rodun siemenmyynnistä tuleva tulo käytetään kyseisen rodun jalostusohjelman pyörittämiseen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Punaisten rotujen rotukomiteassa on 11
Juha Eskelinen
Nimeni on Juha Eskelinen ja asun Vieremällä, Ylä-Savossa. Olen 43-vuotias ja perheeseeni kuuluu Tiina-vaimo, 19- ja 17vuotiaat tytöt ja 14-vuotias poika. Tila on keskittynyt maidontuotantoon ja lisäksi on myyty sekä jalostuseläimiä että alkioita. Tilallamme on n. 60 lehmää, joista valtaosa on ayrshirerotua, holsteinlehmiä on joukossa 5. Meillä on omaa peltoa vajaa 60 ha ja lisäksi sopimuspeltoja n. 30 ha. Pellot ovat pääasiassa nurmen tuotannossa, lisäksi nurmen uusintakierron verran kasvatetaan rehuviljaa. Metsää on n. 50 ha. Ayrshire on edelleen valtarotu Suomessa. Ayrshirellä on paljon vahvuuksia mm. hyvät tuotosominaisuudet, kun otetaan huomioon hyvät maidon pitoisuudet. Terveysominaisuudet, erityisesti hyvä sorkkaterveys, on ayrshiren vahvuus, jonka merkitys pihatoissa ja suurenevissa karjoissa korostuu. Ayrshiren isoimmat ongelmat ovat sen rakenteessa. Utarerakenteessa on edelleen paljon parannettavaa. Iso vaihtelu jalkarakenteessa ja lypsettävyydessä on myös ayrshiren heikkous. Ayrshiren epätasaisuus on iso ongelma, joka aiheuttaa “päänvaivaa” varsikin isommissa karjoissa ja on useimmiten suurimpana syynä, kun harkitaan siirtymistä toiseen rotuun. Genomisen valinnnan ulottuminen myös ayrshirerotuun on rodun kilpailukyvyn kannalta tulevaisuudessa erittäin ratkaiseva asia. Genomisen valinnan tehon kannalta on tärkeää, että populaatio on mahdollisimman suuri. Tämän takia on hyvä, että suomalainen ayrshire on osana VG:n punaista populaatiota. Genomisen valinnan kannalta olisi hyvä saada vielä kasvatettua VG:n punaista populaatiota nykyisestään. Joka tapauksessa Genomisella valinnalla on merkittävä rooli rodun kehityksessä. NTM on hyvä valinnan apuväline, kun valitaan lehmiä ja sonneja populaatiotasolla. Jokaisen karjanomistajan päätettäväksi jää, miten käyttää tätä omassa karjassaan. Joka tapauksessa nykyinen NTM on yhteispohjoismaisesti hyväksytty ja ominaisuuksien määrään ja painotuksiin on kaikilla karjanomistajilla ollut mahdollisuus vaikuttaa. NTM on mahdollista avata, mikäli karjanomistajat
jäsentä, näistä viisi on Suomesta, neljä Ruotsista ja kaksi Tanskasta. Suomesta alustavasti valitut edustajat ovat jo olleet Tanskassa yhdessä kokouksessa “kuunteluoppilaina” ja osallistumassa keskusteluun. Virallisesti rotukomiteat aloittavat työnsä ensi vuoden alusta. Suomen edustajat esittelevät nyt itsensä Ayrshire-lehden lukijoille.
näkevät, että on tarvetta muutoksiin. Suomalaisten on maailman suurimman ayrshirepopulaation myötä kyettävä ottamaan asemansa VG:n päätöksenteossa. Parhaiten me pystymme tähän, kun ensin itse päätämme minkälaisten jalostustavoitteiden takana haluamme seisoa yhtenä rintamana. Tällöin myös suomalaisen ayrshiren tulevaisuus on parhaiten turvattu. On tärkeää, että rotuyhdistys pystyy tuomaan kaikkien ayrshirekasvattajien mielipiteet esille tasapuolisesti. Mielestäni rotuun pitäisi voida ottaa “hyvää” ainesta mistä ilmansuunnasta tahansa - ilman intohimoja. Näin toteutuessaan rotuyhdistyksen rooli tulee vain korostumaan Faban ja VG:n päätöksenteossa tulevaisuudessa.
Tarja Hirvinen
Olen 41-vuotias Kymenlaaksosta kotoisin oleva emäntä. Olen käynyt Kiteellä maatalousopiston karjatalouspainotteisena monimuoto-opetuksena. Tapasimme mieheni Juhan kanssa siellä. Olemme asuneet Riihelän tilaa vuodesta -96 lähtien. Tilalla on aina ollut korkeatuottoinen ayrshirekarja, josta meidän oli helppo jatkaa appivanhempien viitoittamalla tiellä. Nyt navetassa on keskimäärin 39 lehmää ja viime vuoden keskituotos oli hiukan yli 11 400 kg. Valkuaiskiloja oli 408. Omat henkilökohtaiset jalostustavoitteet ovat rakenne ja valkuaispitoisuus. Ja saisihan se hedelmällisyyskin olla hyvä. Tämänhetkinen ayrshirerodun tilanne on mielestäni huomattavasti valoisampi kuin viime vuonna. Tämän mahdollisti Suomen liittyminen VG:hen ja näen sen ainoana oikeana ratkaisuna karjanomistajan kannalta. Suomen vahvuus on ollut tuotoksessa ja kun saadaan tuotokseen liitettyä parempia käyttöominaisuuksia, uskoisin sen olevan etu niin suomalaiselle karjanjalostajalle kuin myös kansainvälisesti. Jalostushan on hidasta puuhaa, mutta suunta on oikea ja onneksi rakenneominaisuuudet ovat helpommin periytyviä kuin esim. hedelmällisyys ja maidon pitoisuudet. Genominen valinta on aivan yhtä tärkeää ayrshirelle kuin hol29
Ayrshire-lehti
2/2009
steinillekin. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että toimimme yhdessä niin ruotsalaisten kuin tanskalaistenkin kanssa. Yksin Suomen kokoinen karjamaa ei olisi näin mittavia uudistuksia kyennyt rahoittamaan. Mielestäni NTM on ainoa oikea ja yksinkertainen väline, jos eläimet pitää laittaa järjestykseen jonkin tietyn halutun ominaisuuden perusteella. Monasti ostopäätös on tehtävä eläintä näkemättä indeksien perusteella. Ayrshiren asemaa en henkilökohtaisesti näe uhattuna, vaikka käytössä onkin paljon uusia SRB-sukuisia sonneja. Jokaiselle varmasti löytyy sopiva vaihtoehto ja onhan SRB-sonnien tulo tervetullutta rikastuttamaan sukulinjoja, joissa vilisee Kellejä, Osaduria ja Ooppiumia. Itse olen omassa karjassa käyttänyt paljon SRB-sonneja ja olen ollut todella tyytyväinen. Lisäksi meillä suomalaisilla on enemmistö rotukomitean paikoista, joten uskon sen myös auttavan asiaa. Ensivaikutelma elokuun tapaamisessa oli myönteinen ja niin ruotsalaiset kuin tanskalaisetkin kuuntelivat innolla millaisia käytäntöjä meillä on. Yhdistyksen tehtävä on tärkeä linkki rotukomitean ja viljelijöiden välillä. Yhdistyksen kautta voidaan tuoda esille kutakin maata koskevat omat erityispiirteet. Näen tulevaisuuden valoisana ja mielenkiintoisena jalostussektorilla.
Andreas Johansson
Tilani sijaitsee Heisalan saarella, Paraisten saaristossa. Olen ollut päätoiminen viljelijä vuodesta 2007, ennen tilan hoitoa olen työskennellyt tilan ulkopuolella. Hoidan tilaa yhdessä avovaimoni Sonja Ekin kanssa. Pihatossa on 55 lypsylehmää joista 50 ayrshirea, muita rotuja ovat holstein, psk ja lsk. Tällä hetkellä rodun tilanne on kaksijakoinen, samalla kun tuotosta on saatu ylös, rakenne ja kestävyys ovat selvästi huonontuneet. Suomessa on olemassa monta hyvää lehmäperhettä, jotka ovat sekä rakenteellisesti kestäviä että tuottavat hyvin maitoa. Myös sonneista on olemassa hyviä, kunhan niitä käytetään oikeisiin lehmiin. Genominen valinta on yhtä tärkeä ayrshirerodulle, kuin esim. holsteinrodulle. Genominen valinta sinänsä ei vaikuta jalostuksen päämäärään, joka on tuottaa kestäviä ja hyvin lypsäviä lehmiä. Genominen valinta helpottaa jalostustyötä. Tällä hetkellä NTM toimii huonosti, NTM kuvastaa paremmin tulevaisuuden ihannetilannetta. NTM:ssä pitäisi nyt muuttaa painokertoimet enemmän rakenteeseen ja kestävyteen. Ayrshirerodun asema VG:ssä ja koko maailmassa säilyy vain, jos rotu on vaihtoehto valtarotuun. Jos ayrshirerodusta tehdään holsteinin kaltainen, se ei enää ole vaihtoehto. Ayrshirerotu säilyy vahvana vain, jos sitä jalostetaan, käytetään ja ollaan ylpeitä parhaasta maitorodusta maailmassa. Rotuyhdistys voisi minun mielestäni hyvin esimerkiksi hoitaa rodun kantakirjaa, koska mielestäni kantakirjaus ei sovi jalostusyhtiö Faballe. Rotuyhdistyksen tehtävään kuuluu myös eläinnäyttelykulttuurin kehittäminen. Yhdistyksen vaikutusmahdollisuudet nyt ja tulevaisuudessa ovat paljolti kiinni itse yhdistyksen halusta tehdä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Jalostuskenttä ei saa polarisoitua enempää, nyt on jo liian paljon ”jos-ei-tehdä-niinkuin-haluan-en-ole-mukana” mentaliteettia.
30
2/2009
Ayrshire-lehti
Ayrshiren jalostusympäristö muutoksessa Juha Kantoniemi
Olen Juha Kantoniemi, 46 v. Viljelen kotitilaani Ähtärissä yhdessä Kirsi-vaimoni kanssa. Meillä on kuusi lasta, viisi tyttöä ja yksi poika, jonka kanssa olemme joutuneet sopimaan, että perheemme miehissä laatu korvaa määrää, jotta edes jotenkin pärjättäisiin.... Vanhin tytöistä lensi juuri tänä syksynä pesästä opiskelemaan, joten tilanne alkaa meillä miehillä hieman helpottaa! Tilallamme on reilut sata lehmää, hiehoja ja vasikoita on saman verran, kuten myös sonneja, jotka kasvatamme itse teuraaksi. Peltoa käytössämme on parisensataa hehtaaria, jotka kaikki on valjastettu rehun ja rehuviljan tuotantoon. Perheemme lisäksi tila työllistää vuodenajasta riippuen 3 - 4 ihmistä, itselläni kun tahtoo hyviä työpäiviä kulua kokouspöydissä istuen. Olen tällä hetkellä Faba palvelun hallituksessa, puheenjohtajana Alkiokeskuksessa ja varapuheenjohtajana Maitosuomen edustajistossa. Vaan nämähän on niitä pätkähommia, pestit ovat katkolla säännöllisesti. Lehmät majailevat meillä uudehkossa verhoseinäisessä visiirinavetassa ja ne lypsetään perinteisesti asemalla. Puolet lehmistä on äykkejä, puolet mustavalkeita. Keskituotos pyörii yhdeksän tonnin hujakoilla. Emme ole tavoitelleet karjassamme aivan huipputuotoksia, vaan olemme pyrkineet hakemaan hyvää taloudellista tulosta kohtuu ruokinnalla ja panostamalla jalostuksessa eläinten rakenteeseen ja kestävyyteen. No, toki vaihtelevalla menestyksellä. Useimmat “viisaudet” ja “muoti-ilmiötkin” olemme halunneet kokeilla omassa navetassamme. “Kokenut kaiken tietää” - niinhän se menee! Niinpä eri värit ovat olleet testissä, niin kotosukuiset kuin ulkomaalaiset. Lähes aina olemme kuitenkin joutuneet huomaamaan, että aika harva asia näissä karjahommissa on täysin “autuaaksi tekevä”. Aina löytyy ne hyvät ja huonot puolet, olipa sitten väri tai sukutausta pelissä . Toisaalta samalla on itselle muodostunut oma käsitys siitä, mihin suuntaan eläimiä ja asioita haluaisi kehittää. Siksi olen halunnut olla mukana vaikuttamassa näissä jalostus- ja keinosiemennyskuvioissa. Minusta suomalainen ayrshire on viime vuosina kehittynyt oikeaan suuntaan. Takavuosina meillä liikaa keskityttiin tuotosominaisuuksien jalostamiseen ja unohdettiin hyvän kokonaisuuden edellyttävän eläimen rakenteen kehittymistä samassa suhteessa. Tilanteeseen havahduttiin karjakoon kasvun myötä aika myöhään. Kuten tiedetään, jalostustyö on pitkänsitkeää, tavoitteisiin ei päästä vuodessa tai parissa ja vielä pidempään ottaa aikaa ennen kuin tulokset vakiintuvat. Kuitenkin kamppailussa mustavalkoisen maailman kanssa on ehdottoman tärkeää, että tavoitteet on meillä asetettu oikein ja kyllinkorkealle. Meillä on ayrshiressa tallella monia erinomaisia ominaisuuksia, kuten kuiva-ainetuotos, terveys ja hedelmällisyys. Vaan eihän niistä ole meille mitään iloa, jos eläinten rakenne ei kestä, lypsy on hermoja raastavaa taidetta tai eläimen ulkonäkö sellainen, ettei sitä kukaan navettaansa halua ostaa. Tässä meillä on ollut ja on edelleenkin totisen tekemisen paikka. Siksi olen näissä hommissa kannattanut aina yhteistyötä. Punaisia lehmiä on maailmassa vähän, varsinkin jos mustiin verrataan, ja lehmistä kiinnostuneita ihmisiä on vielä vähemmän. Siksi minusta oli aivan välttämätöntä yhdistää ensin meidän suomalaisten jalostusvoimat ja heti perään toteuttaa sama koko Pohjolassa. Tämä edes jollain tavalla turvaa meidän punaisen karjapopulaatiomme koon mielekkäänä, mikä taas osaltaan mahdollistaa uusien me-
netelmien käyttöönoton. Genominen valinta tullee mullistamaan jalostuskuviot ja sitä hyödynnetään maailmalla täyttä päätä. Ellemme me ole siinä leikissä mukana, pelkään kohtalomme olevan saman kuin suomenkarjalla tänä päivänä. Nyt toteutettu “loikka” ei todellisuudessa edes ole niin valtavan suuri. Meillähän on ollut yhteinen sonniaines ruotsalaisten kanssa jo kymmeniä vuosia. Yhteistyö on ollut kaikin puolin hyvää. Nyt voimme yhdessä esimerkiksi ponnistella viedäksemme sonninsiementä ulos ja koota näin menneiden vuosien yhteistyön hedelmiä. Pohjaa yhteiselle jalostustyölle on tasoitettu myös laatimalla pohjoismainen jalostusarvo NTM, joka on koko jalostustyön perusta ja vahvuus. Ilman yhteismitallista arvostelua koko täällä olevan laajan punaisen populaation “rankkaaminen” ja hyödyntäminen rodun jalostuksessa olisi mahdotonta. Toki sen, kuten kaikkien muidenkin indeksien kanssa, on muistettava, että lehmää ei jalosteta kirjoituspöydän ääressä, vaan navetassa. Se ei silti estä meitä yksittäisinä karjanjalostajina tekemästä omia päätöksiä ja valintoja. Olen varsin luottavainen tulevaisuuden suhteen. Ruotsalaisten ja tanskalaisten viljelijöiden kanssa käydyt keskustelut ovat osoittaneet, että meillä on hyvin samanlaiset tavoitteet lehmän ja sen kehittymisen suhteen. Uskon meidän suomalaisten pärjäävän hyvin näissä uusissa yhteistyökuvioissa. Se vain edellyttää meiltä asioiden hyvää ja eritoten perusteellista valmistelua. Meidän tulee yhdessä miettiä omat tavoitteemme ja linjauksemme. Kun asiat ovat hyvin valmisteltuja ja niissä on saavutettu kansallinen yksituumaisuus, se helpottaa asioiden läpivientiä. Tässä työssä näen ayrhirerotuyhdistyksen ja -ihmisten roolin tosi tärkeäksi. Jotta ayrshirerotu kehittyy, sen epäkohtia ja puutteita pitää tuoda julki. Mutta jotta se menestyy, sitä pitää tuoda ylpeästi esille, siitä pitää puhua, sen edestä pitää myös uskaltaa hehkuttaa!! Tätä ayrshire-väki on tehnyt ansiokkaasti ja sen pitää edelleen jatkua! Meidän tulee olla ylpeitä omasta työstämme.
Mirja Koljonen
Viljelemme yhdessä mieheni Aaron kanssa Rannan tilaa Teuvalla, Lauri Tähkän kotipitäjässä. Maidontuottajan uraa on takana jo 25 vuotta ja koko ajan on jalostus ollut tilan kehittämisen veturina. Olemme molemmat koulutukseltamme agronomeja ja samanhenkinen kumppani on antanut virtaa tilan kehittämiseen niin karjan kuin koko tilan osalta. Lehmiä on tällä hetkellä 110, eli 2007 valmistunut navetta on jo välillä liiankin täysi..Karja on kahta mustaa lukuunottamatta ayrshire rotuinen ja tässä rodussa on tarkoitus pysyä myös jatkossa. Ayrshirerodun tila on tällä hetkellä kaksijakoinen. Toisaalta, kuten näyttelyissä voi todeta ja yhdistyksen luokitustilastosta lukea, niin Suomessa on yhä suurempi joukko kansainvälisen tason ayshirelehmiä ja kokonaisia karjoja. Toisaalta on varmasti vielä suurempi joukko ayrshirekarjoja, joissa eläinten taso on luvattoman huono. Kuitenkin monen karjan edistyminen vain muutamassa vuodessa nykytasolleen osoittaa kuinka tuloksia voidaan saada aikaan, kun tavoite on tarpeeksi korkealla ja eläinten valintaa, niin sonnien kuin lehmien, tehdään tinkimättä ja johdonmukaisesti. Genominen valinta on kuuma aihe juuri nyt ja ayrshireväelle on vakuutettu sen välttämättömyyttä. Ayrshiren ensimmäisiä ge31
Ayrshire-lehti
2/2009
Ayrshiren jalostusympäristö muutoksessa nomiarvosteluja vasta odotetaan ja alkuvaiheessa niiden merkitys valinnassa on korkeintaan suuntaa antava. Tällä hetkellä jälkeläisarvostelu on vielä se tärkein väline, joten sen kehittämiseen ja parantamiseen pitää edelleen panostaa. Aika näyttää, minkä roolin ja merkityksen genomiarvostelu saa jalostuksessa, mutta tässä vaiheessa ei ayrshire voi siitä junasta poiskaan jäädä. Nykyisellään NTM palvelee parhaiten keinosiemennystä. Sen avulla voidaan arvottaa markkinoitava sonniaines, niin kotimarkkinoilla kuin kansainvälisesti. Yksittäisen karjan parantamisessa en anna sille suurtakaan arvoa, tilakunnon laskema keskijalostusarvo on lähes hölynpölyä, ainakin ayrshiren osalta. Sonninemävalinnassa se voi antaa suuntaa, mutta tässäkin eläimen fenotyyppinen arvostelu on vähintään yhtä tärkeää. Toisaalta NTM, jonka kehittämiseen ja laskemiseen käytetään huomattavia resursseja pitäisi saada paremmin vastaamaan käytännön jalostusta. Ayrshirekasvattajat ovat alusta alkaen kritisoineet NTM-arvostelun optimeja ja painotusta rakenteen osalta. Alusta asti NTM-arvostelu on määrittänyt ayrshirelle holsteinia alhaisemmat painot esimerkiksi lypsytyypille, luuston laadulle ja takakiinnityksen korkeudelle, vaikka ayrshirella nämä ominaisuudet kaipaisivat enemmän parannusta kuin holsteinilla. Suomessa on jo useaan kertaan todettu, että nykyinen arvostelu on liikaa räätälöity SRB-rodun ehdoilla. Uskon että ayrshirerodun kehittäminen on mahdollista myös VG:ssä, kunhan suomalaiset edustajat toimivat yhteen ja pystyvät määrittämään yhteiset tavoitteet ja myös pysymään niissä. Tanskalla
ja Ruotsilla on intressi sulauttaa kaikki punaiset rodut yhteen, mutta mielestäni suomalaisten ei pidä siihen suostua. Toisin kuin muilla, suomalaisilla on hyvät suhteet muihin ayrshirepopulaatioihin, emmekä ole vain VG:n tarjonnan varassa. Viking Genetics on yksi palvelun tuottaja ja iso sellainen, mutta rodun etu menee mielestäni VG:n edun ohitse. Tarvitsemme rodun kehittämiseen mahdollisimman hyvää ainesta ja toivottavasti myös VG pystyy sitä jatkossa tarjoamaan. Ayrshirekasvattajien merkitys ja painoarvo riippuu jäsenkunnan aktiivisuudesta. Ayrshire-brändiä on puolustettava, vaikka käyttäisimmekin kohtuudella perimältään SRB- tai RDM-valtaisia sonneja. Yhdistyksen on edelleen kehitettävä ja luotava uusia kansainvälisiä yhteyksiä, kasvattajalta kasvattajalle, eikä näitä suhteita pidä jättää Faban tai VG:n varaan. Kasvattajat ovat myös Suomessa, ja miksei koko Skandinaviassa, ainoa taho, joka tuntuu ymmärtävän ayrshire-lehmäperheiden merkityksen jalostuksessa. Yhdistyksen on ensi kädessä tuettava jäsenkarjojensa jalostustyötä tarjoamalla laadukkaita palveluita, kuten AF-luokitus. Meidän on myös tuotava julki ja painostettava tarpeellisia uudistuksia, kuten tuotosseurannan osalta tehtiin, niin että uudet palvelut ovat tulossa käyttöön tänä syksynä. Ja lopulta meidän on luotava kansainvälisen tason näyteikkuna jäsenten saavutuksille, kuten rodun vuosinäyttely on ollut jo useamman vuoden ajan. Tehtävää on vaikka kuinka paljon ja lisää voidaan ottaa sitä mukaa kun lisää tekijöitä saadaan mukaan.
Mikä saa lehmät pakkautumaan yhteen? Melkein joka kesä on ainakin yksi viikko, jolloin lehmät alkavat pakkautua yhteen navetan toiseen päähän. Lehmät pakkautuvat reaktiona stressiin, jota ne kokevat eri syistä. Naudat ovat laumaeläimiä ja ollessaan peloissaan tai hyvin epämukavissa olosuhteissa ne hakeutuvat kylki kylkeen toistensa kanssa suojautuakseen. Hoitaja ihmettelee käytöstä, sillä pakkautuminen vain huonontaa niiden olosuhteita, kuumuus lisääntyy entisestään, utaretulehdukset voivat lisääntyä rajusti ja sorkkaterveys on koetuksella. Kolme pakkautumista aiheuttavaa tekijää on ainakin tiedossa. Niitä voi ilmaantua 32
muitakin, mutta ainakin lämpöstressi, auringon paahde ja hyönteiset vaikuttavat juuri näin. Kärpäset ja varsinkin kaikki eläimen ihoon tunkeutuvat ja verta imevät hyönteiset voivat aiheuttaa lehmille niin epämukavan olon, että ne alkavat kasaantua yhteen. Hyönteisiä kannattaa silloin torjua karkotteilla ja varmistua siitä, että ne säilyttävät tehonsa luvatun ajan. Kesähelteillä, kun auringon paahde on voimakkain, pidetään navetan kaikkia aukeavia ovia tai verhoseiniä auki. Kun navetta on rakennettu itä–länsi-suunnassa, auringon valo tunkeutuu navettaan aamuisin idän puoleisesta päädystä ja
iltapäivällä lännestä. Jos lehmät reagoivat pakkautumalla, kannattaa päätyovet pitää aamupäivällä suljettuna idässä ja iltapäivällä lännessä. Hankalampi tilanne on, jos navetta on rakennettu pohjois–eteläsuunnassa. Verhoseinien sulkeminen auringon paahteen takia estää myös elintärkeän luonnollisen ilmanvaihdon, joten parempi vaihtoehto on rakentaa seinälle varjostus. Yleisesti kirjoittaja on vakuuttunut, että lehmien mukavuutta ajatellen, navetta pitäisi aina rakentaa itä–länsi-suuntaiseksi. Usein navetan valmistumisvaiheessa budjetti on tiukalla ja tehokkaat tuulettimet sekä lehmien kasteluputkistot luonnol-
lisen ilmanvaihdon lisäksi jäävät hankkimatta. Ongelmia ei ehkä olekaan ensimmäisenä kesänä, kun navetta mahdollisesti on vielä vajaatäytöllä. Mutta kun navetta on jo täysi ja helleviikko iskee, niin lämpöstressin aiheuttamat ongelmat voivat iskeä eläinten tuotokseen ja terveyteen täydellä voimalla. Tuulettimissa säästetty raha voidaan menettää moninkertaisesti, mutta lehmien mukavuuteen sijoitettu raha tulee aina takaisin, myös alhaisen maidon hinnan aikoina. Mirja Koljonen Käännös Hoards Dairyman lehdestä toukokuu 2009
2/2009
Ayrshire-lehti
33
Ayrshire-lehti
2/2009
Ayrshiren jalostusympäristö muutoksessa
Tuplafuusio on ayrshiren mahdollisuus Ensimmäinen yhdistyminen toteutui lokakuun alussa, kun jalostusorganisaatio (Faba Jalostus) ja keinosiemennyspuoli (Faba Palvelu) laittoivat hynttyyt yhteen. Ja jatkoa seuraa: osa fuusioituneesta organisaatiosta tulee ensi vuoden alusta Assentoftissa Tanskassa pääkonttoriaan pitävän tanskalais-ruotsalaisen Viking Geneticsin osaomistajaksi 25 % osuudella. Tämän jälkeen kotimainen palveluorganisaatio on mukana päättämässä mitä VG:ssä tapahtuu. Mistä moinen hoppu ja päällekkäisyys? Auli Himanen myöntää, että helpompaa olisi ollut ensin rauhassa hoitaa suomalainen yhdistyminen ja katsoa kuinka prosessit lähtevät kulkemaan. Nyt sattuu lähes päällekkäin kaksi mylläkkää. Asiaa ei ole helpottanut historian painolasti, joka on jakanut suomalaista kenttää kahteen osaan. Jalostuspuoli on pohjautunut eri rotujen kantakirjayhdistyksiin. Keinosiemennyksessä taas alueelliset yhdistykset syntyivät sonniosuuskuntien perintönä teknisen kehityksen myötä. Aika oli viimein yhdistymiselle kypsä, mutta ilman siviilirohkeutta hanke olisi ainakin viivästynyt. ”Se on ollut paljon ihmisistä kiinni. Nykyiset luottamushenkilöt jalostuksessa ja palvelussa ovat olleet yhteistyöhakuisia eikä oman aseman pönkittäminen ole ollut päällimmäisenä. Isot päätökset ovat vaatineet ’munaa’ ja nostan hattua tätä prosessia vetäneille”, toteaa Himanen. Huolimatta eroista on yhteinen kosketuspinta ol34
Jalostuskenttä kokee tänä syksynä historiansa ehkä suurimmat muutokset. Muutamassa kuukaudessa tapahtuu, ei vain yksi, vaan kaksi organisatorista yhdistymistä. Fuusiot ja niiden tuomat uudistukset avaavat karjanomistajille kuitenkin tuoreita mahdollisuuksia. Samalla ne ovat välttämättömiä – muuten ayrshiren hukka perii, toteaa Auli Himanen Faba-Palvelusta. lut yhdistymistä avittamassa. Jalostusyhdistykset ovat ”bonganneet” hyviä yksilöitä. Maaperää on luotu pitkään myös pohjoismaisella tasolla esimerkiksi tilojen välisillä foorumeilla ja kanssakäymisellä. Vakavammat ja virallisemmat ensiaskeleet otettiin 90-luvun puolivälissä Ruotsin kanssa. ”Silloin sovittiin siemenen osalta eräänlainen yya-sopimus: mikäli toista maata kohtaa katastrofi ja tuotanto katkeaa, toinen maa tulee apuun. Seuraavassa vaiheessa tehtiin parhaiden sonnien sperman vaih-
tosopimuksia ja rakennettiin geneettisiä linkkejä. Vähitellen syntyi ajatus yhteispohjoismaisesta jalostusarvostelusta”, Himanen muistelee. Yhteinen jalostusarvojen laskenta onkin toiminut jo muutamia vuosia ja viime vuonna päädyttiin samoihin painokertoimiin, joilla eläimet ovat arvojärjestyksessä. Vuoden 2009 alusta käynnistyneeseen Viking Geneticsiin Suomi olisi haluttu heti alusta, mutta tahtoa ei silloin vielä löytynyt. Tarvittiin vuoden aikalisä. Nyt toteutuvassa fuusioitumisessa
syntyvä yhteinen siementuotanto on pitkän kehityksen luonnollinen jatke. Sikäli kuvio jää vajaaksi, että alussa mukana olleet norjalaiset ovat jättäytyneet sivuun. Takana lienee huoli oman kannan heikommasta laadusta. Oletettavaa kuitenkin on, että Norjassakin tullaan ottamaan sarvi känsäiseen käteen. ”Viime aikoina on liikkunut puheita, että he haluaisivat mukaan. Yksin he eivät pysty genomista arvostelua rakentamaan. Mutta ilmaiseksi he eivät sisään pääse, olemme laittaneet tähän niin paljon paukkuja”, sanoo Himanen.
Synergiaa ja vientimarkkinoita
Miten fuusiot sitten tulevat vaikuttamaan karjatilan arkeen? Auli Himasen mukaan Faba Jalostuksen ja Faba Palvelun on näyttäydyttävä asiakkaille parempana serviisinä. Siementäjät ja jalostajat muodostavat
Enää ei meri erota suomalaista ayrshirea Viking Geneticsistä. Kuva Ralf Wiklund.
2/2009
Ayrshire-lehti
Ayrshiren jalostusympäristö muutoksessa tiimejä. Siementä ryhdytään toimittamaan suoraan ovelle. Viking Genetics –kuvio ei välttämättä tilojen arjessa suuremmin näy. Haastavin työsarka on tietokantojen harmonisointi. Odotettavissa on jonkinlainen yhteinen ”väliavaruus”, sillä maat ovat tehneet omia ratkaisujaan. Tiloilta uudistus ei edellytä tietoteknisiä eikä muita investointeja. Sonninvalintaprosessi säilynee ennallaan, mutta tuote siirtyy VG-brandin alle. Merkittävin muutos on valikoiman laajeneminen, kun kaikki sonnit ovat kaikkien käytössä. Samalla tehdään historiaa. Jalostusohjelmat ovat olleet hyvin kansallisia, rajoja on jopa valtioiden sisällä. Rikkomalla vanhoja muureja Viking Genetics avaa latua. Suomalaiselle kasvattajalle syntyy genomisen valinnan mahdollisuus. Yhteistyö laajentaa myös vientimahdollisuuksia. Viime vuonna vientiin lähti noin 130 000 siemenannosta, mutta kasvun varaa on runsaasti. Himasen mukaan VG myy paljon punaisen rodun siementä Yhdysvaltoihin, missä suurin osa siitä menee risteytykseen. ”Taloudellisesti tämä on merkittävää. Vientitulot ovat menneet keinosiemennyksen kassaan siten, että palveluhintoja ei ole tarvinnut nostaa. Tämä kuvio säilyy. VG pystyy sen turvin myymään siementä omistajilleen halvemmalla. Toimimme edelleen osuuskuntaperiaatteella, voitot realisoidaan omistajille.” Osuuskunta-ajattelu on osoittanut toimivuutensa. Mutta sillä on myös kääntöpuolensa. Tasapuolisuuden periaatteen takaa ei ole aina tiedostettu asiakkaiden, tilojen yksilöllisiä tarpeita. Toisaalta kasvattajillakaan ei ole ollut tarvetta virittäytyä dynaamisemmiksi. Tähän Auli Himanen penää nyt muutosta. ”Omistajien on tiedostettava yksilöidensä arvo, muuten voi hukata mahdollisuutensa. Eläimet ovat maitotilan yksi resurssi, jota voi kehittää siinä
missä muutakin. Sonneja voi myydä keinosiemennykseen, eläimistä voi huuhdella alkioita ja myydä niitä muille omistajille tai vientiin. Tiedostaminen ja eläimiin investointi johtaa nopeastikin lisätuloihin.” Kuvaavaa on, että usein on mieluummin ostettu uusi traktori kuin lehmä – vaikka jälkimmäinen on halvempi. Karjojen keskikoon Himanen olettaa kasvavan nopeasti. Nyt
se on Suomessa keskimäärin 26 lehmää. Ruotsissa ja Tanskassa, joiden farmarit ovat suomalaisia ahtaammalla, luvut ovat selvästi suurempia. Ruotsalaisella tilalla karjamäärä on noin 60 yksilöä ja Tanskassa 130.
Ayrshiren puolustustaistelu
Fuusioituminen Viking Geneticsiin näyttäytyy paitsi mahdollisuutena niin myös
välttämättömyytenä. Kyse on ayrshire-rodun säilymisestä kilpailukykyisenä. Huolimatta syntyvän populaation heterogeenisuudesta – Pohjoismaissa on itse asiassa kolme punaista rotua - se mahdollistaa genomisen jalostusohjelman rakentamisen. Vaikka Suomi on ayrshire-enemmistöisenä (65%) harvinainen maa, yksinään se on liian pieni. Pekka Vänttinen
Ritva HilpeläLallukka vastaa sonniketjusta ”Meidän on jalostusohjelmassa pidettävä huolta siitä, että ayrshire on kilpailukykyinen tuotoksiltaan eikä taannu geneettisesti. Muuten rotuamme ei tarvitse kukaan”, sanoo Ritva HilpeläLallukka, jolla on takanaan parikymmentä vuotta jalostusjärjestöissä. ”Olen omin silmin nähnyt tiloilla siirtymistä holsteiniin, ei rodun vaan tuotoksen takia. Tiloilla ei välttämättä olla rotu-, vaan ominaisuususkollisia. Jos holsteinit ’pelittävät’ ja lypsävät, niin ne valtaavat alaa. Maailman ei ole kuitenkaan hyvä muuttua mustavalkoiseksi. Ayrshiressa on monia hyviä ominaisuuksia kuten hedelmällisyys ja poikimisen helppous. Rodun kehittämisellä on osoitettava sen kilpailukyky.” Viking Geneticsissa Ritva Hilpelä-Lallukka tulee (jalostusneuvojien avustuksella) valitsemaan ayrshirerodun sonnivasikat keinosiemennykseen ja hän valvoo mitä niille ketjussa tapahtuu. Hän tekee myös sonninemien
Ritva Hilpelä-Lallukka toimii jatkossa ayrshirerodun sonnianalyytikkona. Ritva Hilpelä-Lallukka will be the Ayrshire Sire Analyst in Finland.
siemennyssuositukset. Toimipaikkana säilyy Kouvola, mikä sopii hyvin kasvinviljelytilan emännälle ja aktiiviselle poninkasvattajalle. Uuden Faban ja Viking Geneticsin suhdetta hän kuvaa ”vähintään avoliitoksi, ellei peräti avioliitoksi”. VG:stä suomalaiset ja ruotsalaiset omistavat kumpikin neljänneksen, tanskalaiset 50 prosenttia. Yhteisestä populaatiosta huolimatta säilyy myös jotain kansallista. Kantakirjat säilyvät eri maissa eikä siementuotantoa olla keskittämässä. ”Populaation heterogeenisuus on vahvuuskin, sillä siinä on sukulinjoja, joita pyritään säilyttämään. Olemme umpikujassa, jos kaikki hyvä menisi yhteen perheeseen. Toisaalta emme voi itsepäisesti pitää kiinni suo-
malaisuudesta, sillä menemme pohjoismaiseen järjestöön”, Hilpelä-Lallukka linjaa. Olennaista on hänen mukaansa karjanomistajien toiminta VG:n rotukomiteoissa. Niissä muokataan kasvattajien tahto ja toiveet. ”Odotan selkeitä linjauksia.” Moni asia on vielä muotoutumassa. Aivan viimeistä sanaa ei voida vielä lausua esimerkiksi sonnien ostoprosessista. ”Siitä en osaa vielä tarkkaan sanoa, kun tulossa on uusi genominen valinta. Ensin katsomme kuinka hyvin pystymme sitä tietoa hyödyntämään ja sen perusteella luomme strategian”, HilpeläLallukka lupaa. Pekka Vänttinen 35
Ayrshire-lehti
36
2/2009
2/2009
Ayrshire-lehti
Ayrshiren jalostusympäristö muutoksessa
ASMO-karjan uudet navetat Alkiokeskus on tehnyt sopimuksen Suontaan Kartanon omistajan Cecilia Rosenlewin kanssa ASMO-hiehojen kasvattamisesta. Entinen lypsykarjapihatto on muutettu hiehokasvatukseen sopivaksi ja navettaan on rakennettu erillinen huuhtelutila ja alkiolaboratorio. Huuhtelujen jälkeen kaksi sopimuskarjaa testaavat ensikot. Ne ovat MTT:n Minkiön tutkimuspihatto Jokioisilla ja Minna ja Kari Herrasen tila Kiuruvedellä. Molemmat tilat testaavat noin 40 ensikkoa vuodessa.
ASMO-hiehot Suontaan Kartanossa
Suontaan Kartanossa Hattulassa huuhdellaan 80 jalostusohjelman hiehoa vuodessa. Alkiotuotanto uudessa hiehohuuhtelukeskuksessa on alkanut erinomaisesti. Alkiosaanto on yli seitsemän siirtokelpoista alkiota huuhtelua kohden. Hiehot saadaan jalostusohjelmaan pääosin oman uudistuksen kautta testitiloilta.
ASMO Voila ET.
ASMO on osa Viking Genetics’n jalostusohjelmaa
ASMO –jalostusohjelma.
ASMO on avoin jalostusohjelma, jossa hiehoja ostetaan lisäksi maan parhaista lehmistä useissa erissä joka vuosi. Valintakriteerit on tarkemmin kerrottu ASMOn internet-sivuilla, www.faba.fi / ASMO. Ydinkarjan jalostusohjelmassa sonnit ja lehmävasikat seuraavaa sukupolvea varten tuotetaan hiehohuuhteluiden kautta. Hiehot huuhdellaan kaksi kertaa 13-16 kuukauden iässä. Alkioita siirretään tuo-
reeltaan Etelä-Suomen tiloille. Pakastealkiot ovat kaikkien karjanomistajien ostettavissa.
ASMO-lehmät sopimuskarjoissa
Huuhteluiden jälkeen hiehot tiineytetään ja ne myydään testitiloille noin kaksi kuukautta ennen poikimista. Testissä pärjänneet valitaan ASMO-emiksi ja niistä tuotetaan alkioita myyntiin kotimaahan ja ulkomaille. Testitiloilla on mahdollisuus esitellä ASMO-lehmiä sopimuksen mukaan. Remontin jälkeen Minkiön tutkimuspihattoon mahtuu noin 130 lehmää, joista 40 on ydinkarjan ensikkotestissä ja useammin poikineet ovat ruokinta- ja alkiotutkimuksen käytössä. Alkiokeskus ostaa kaikki MTT:n lehmävasikat ja kasvattaa niitä Suontaan Kartanossa. Parhaimmat niistä pääsevät jalostusohjelmaan. Herrasten tilalta hiehot ostetaan jalostusohjelmaan takaisin vähän ennen huuhteluikää.
1.1.2010 jälkeen Viking Genetics toteuttaa yhteistä jalostusohjelmaa Suomessa, Tanskassa ja Ruotsissa. ASMO-ydinkarja toimii tämän jalostusohjelman alaisuudessa. Viking Genetics ostaa vuosittain noin 60 ASMO-sonnia. ASMO-sonnit ostetaan ASTUalkioista, jolloin sukupolvikierto nopeutuu. Genomisen valinnan myötä ostettavien sonnien määrä tarkentuu. Siitä tulee työkalu myös huuhdeltavien hiehojen valintaan.
Avoimet ovet Suontaan Kartanossa 3.11.
ASMOn väki kertoo lisää ydinkarjan jalostusohjelmasta ja tuoresiirtojen mahdollisuuksista tiloille Avointen ovien päivässä Suontaan Kartanossa 3.11. klo 11 alkaen. Tällöin saa tutustua navettaan ja ydinkarjan hiehoihin. Tervetuloa! Ilmoittauduthan 28.10. mennessä sähköpostiin johanna. aro@faba.fi tai puhelimella numeroon 040-7327480. Johanna Aro, ASMO-ydinkarja, jalostusagronomi
37
Ayrshire-lehti
2/2009
Asmo Reseda ET 1220955 AAA, i: B.Jurist AAA 41895 C, e: Y-H Onnenkukka 1196603 AAA. Om: Terttu Jokinen, Ville Marttila ja Juhani Yli-Hinkkala. 3. 305 pv: 10 834-473-4,4-406-3,7. NTM +17, utareind.110. Kuvassa neljä kertaa poikineena.
YLI-HINKKALAN ONNENKUKKA ja tyttärensä ASMO RESEDA ET Korkeakummun Ivar AAA 39899 B ja Vaaralan Aika AAA 39130 C, pohjoisen hyvät pojat ja hyvä yhdistelmä. Kuhmalahden Yli-Hinkkalaan syntyi tästä yhdistelmästä elokuun 27. päivänä vuonna 2000 ruskea lehmävasikka. Se sai kotitilallaan nimekseen Orvokki. Historiaa
Orvokin emä Lupiini 1182226 AAA (Vaaralan Aika) poiki vain kolme kertaa, kun Janika-myrskyn aikainen sähkökatkos sai sellaisia tuhoja aikaan, joiden seurauksena Lupiini jouduttiin lopettamaan. Se oli kahdeksas sukupolvi lehmästä Maila 50-221672 AAA (Anttilan Eka AAA 25000 ), joka oli syntynyt Hausjärvellä Metsä-Mäkelän karjassa. Maila oli ostettu silloisen Yli-Hinkkalan isännän Helge Yli-Hinkkalan toimesta rainahuutokaupasta. Mailan
38
jälkeläisissä Lupiiniin asti on neljä 50-tonnaria. Seitsemän kertaa poikineita on kaksi, mutta niiden tuotokset jäivät hiukan alle 50 000 kilon. Lupiinin emä Ipana 50-1148972 AAA (Metsäpellon Ape ET AAA 39247 B) ehti viidellä poikimisella tuottaa 78 000kg ja sen emä Emmi 50-1125685 AAA ( Ala-Talon Vikkelä AAA 38871 D) seitsemällä poikimisella 79 000 kg. Lupiini poiki kaksi sonnivasikkaa, mutta ne eivät täyttäneet niitä odotuksia, mitä toivottiin. Vuonna 2001, kun syksysuvella Ydinkarjaan ostettiin jälleen uusia hiehoja, tuli ajankohtaiseksi Orvokin ”kohtalo”. Kaupat tehtiin ja niin lähti Orvokki Kuhmalahdelta Jokioisiin. Tämän jälkeen se tunnettiin nimellä Yli-Hinkkalan Onnenkukka 1196603 AAA.
Elämää Ydinkarjassa
Hiehohuuhtelut alkoivat Onnenkukankin kohdalla. Kahden huuhtelukerran tuloksena oli yhdeksäntoista siirtokelpoista al-
2/2009
Ayrshire-lehti
YLI-HINKKALAN ONNENKUKKA ja tyttärensä ASMO RESEDA ET kiota. Huuhtelusonnit olivat Kangassalon Kelli AAA 40347 C ja B Jurist AAA 41895 C. Sen jälkeen Onnenkukka poiki ja lypsi ensimmäisellä kaudella tuotoksen 8 555-355-4,1-308-3,6 ja toisella tuotoksen 10 782-452-4,2-376-3,5. Kaksi kertaa poikineena se hyväksyttiin donoriksi. Onnenkukan huuhtelut tuottivat kaikkiaan 48 siirtokelpoista alkiota viidestä huuhtelusta. Isinä olivat Vanhatalon Muksu AAA 40868 B kaksi kertaa, Pulkkalan Näky AAA 41168 B ja Asmo Natura AAA 41239 C. Yksi huuhteluista meni Ruotsiin. Tämän jälkeen Onnenkukka tiineytettiin Asmo Naturalla ja elämä ydinkarjassa oli täytetty. Onnenkukka palasi kotitilalleen. Seuraavana keväänä syntyi lehmävasikka Ulpukka 1275763 A ja sitä seurasi Villiruusu 1279364 AAA, isänä Kantolan Okke AAA 41317 B. Onnenkukasta ei aivan tullut 50-tonnaria utareterveyden petettyä. Onnenkukasta Ydinkarjan testiin otettiin vain kaksi hiehoa. Hiehohuuhtelu B Juristista tuotti Asmo Reseda ET:n ja Asmo Residee ET:n. Sonnivasikoita keinosiemennyksellä on käytössä kolme. Näistä Asmo Raippe ET A 42783 C on pärjännyt kohtuullisen mukavasti. Sen NTM on +14, tuotosindeksi 109 ja kestävyysindeksi 122, vaikka utareindeksi onkin vain 98. Raippe kuuluu samaan sisarussarjaan Resedan ja Resideen kanssa.
Asmo Uni ET 1281187 AAA, i: Pulkkalan Näky AAA 41168 B, e: Y-H Onnenkukka 1196603 AAA. Om: Annamari ja Tuomo Torttila. 1. 305 pv: 8 989-366-4,1-304-3,8. NTM +10, utareind.108. Kuvassa kaksi kertaa poikineena.
Asmo Reseda ET 1220955 AAA
Reseda syntyi Varkaudessa, Petri Kärkkäisen tilalla, mistä se pikkuhiehona ostettiin takaisin ydinkarjaan. Hiehohuuhtelut Resedalla tuottivat siirtokelpoisia alkioita kymmenen. Yksi Vähämäen Loivasta ja yhdeksän Lars Larsgårdista. Tästä yhdistelmästä otettiin testiin kolme hiehoa; Tikki ET 1246382 AAA, Taisu ET 1250660 AAA ja Tara ET 1251119 AAA. Reseda poiki itse ensi kerran alkiosta ja vaikka toinen tuotoskausi lähti hienosti ja rakennearvostelussakin se sai ”hyvät arvosanat” - myös ruotsalaisarvostelijalta - oli sen toinenkin poikiminen alkiosta. Hämäläisviljelijöitä oli keväällä 2005 vierailulla ydinkarjassa ja heille esiteltiin myös Reseda. Annamari Torttilan innoittamana tehtiin päätös, että syksyllä, sitten kun Reseda on hyväksytty jatkoon, varataan ensimmäinen huuhtelu ryhmälle. Vierailijat Yli-Hinkkalan Onnenkukka was born 27th of August in 2000 in Kuhmalahti, in Yli-Hinkkala herd. Her sire is Ivar and her maternal grandsire Aika, the golden cross. Onnenkukka’s grand dam and her grand dam’s dam had both produced over 78000 kg milk. Onnenkukka was sold to Asmo nucleus herd in 2001. In the nucleus herd Onnenkukka gave together 67 embryos of sires Kelli, Jurist, Muksu, Näky and Natura. Flush as heifer from Onnenkukka gave two daughters to Asmo herd, Asmo Reseda and Asmo Residee and also AI bull Asmo Raippe (all sired by Jurist). Raippe’s NTM is +14 and his longevity index is 122. Asmo Reseda will soon calve for fifth time and she has already over 20 daughters in milk and lots of granddaughters also! Some of her embryos have been sold to New Zealand. There are lots of Reseda’s sons and sons of her daughters in AI use in Finland. Reseda’s NTM is now +17 and her udder index 110.
Asmo Ummukka ET 1286711 AAA, i: Pulkkalan Näky AAA 41168 B, e: Onnenkukka 1196603 AAA. Om: Antti Haapaniemi. 1. 305 pv: 7 864-336-4,3-272-3,4. NTM +10, utareind. 107. Kuvassa kaksi kertaa poikineena. Kuva Lea Järvinen.
Taisu ET 1250660 AAA, i: Lars Larsgård AAA 43131 B, e: Asmo Reseda ET 1220955 AAA. Om: MTT- maatilat Jokioinen. 2. 305 pv:10 257-395-3,9-354-3,5. NTM +15 utareind.116. Kuvassa kerran poikineena.
39
Ayrshire-lehti
2/2009
YLI-HINKKALAN ONNENKUKKA ja tyttärensä ASMO RESEDA ET
Tara ET 1251119 AAA, i: Lars Larsgård AAA 43131 B, e:Asmo Reseda ET 1220955 AAA. Om: Merja ja Mauri Kaappola. 2. 291 pv: 8 034-298-3,7-269-3,4. NTM +11 utareind. 115. Kuvassa kaksi kertaa poikineena.
Asmo Yvonne ET 1287915 A, i: D M. Calimero AAA 43903 D, e: Asmo Reseda ET 1220955 AAA. Om: Annamari ja Tuomo Torttila. Ensikko.
Asmo Vanamo ET 1279214 A, i: M.Calimero AAA 43903 D, e: Asmo Reseda ET 1220955 AAA. Om. Annamari ja Tuomo Torttila. NTM +7, utareind. 123.
40
eivät kyseenalaistaneet mitenkään, etteikö Reseda säilyisi hyvännäköisenä. Tammikuulla 2006 oli ensimmäinen huuhtelu donorina. Huuhtelusonnina oli Margot Calimero AAA 43903 D. Alkiosaanti oli melkoinen, kaksikymmentäkahdeksan alkiota, joista siirtokelpoisia kuusitoista. Ryhmän kaikille halukkaille saatiin alkiot ja alkioita jäi vielä muillekin. Tästä yhdistelmästä meni kaksi sonnivasikkaa keinosiemennykselle. Toinen näistä, Asmo Vaateri ET A 44530 D, on jatkanut nuorsonnisiemennyksiin asti. Lypsyssä yhdistelmästä on tiettävästi ainakin seitsemän lehmää. Näistä ensikoista on vastaavasti ostettu keinosiemennykselle sonnipojat Asmo Salesta, Heisalan Ponnistuksesta ja Duo Star Normandinista. Seuraava huuhtelusonni oli Niemelän Ooppium AAA 41638 D. Tästä jäi Asmo Vaavi ET 1277426 AAA ydinkarjaan ja sonni Asmo Vinke ET A 44569 D meni keinosiemennykselle. Seuraavat huuhtelut olivat Larch Grove Mischiefillä, Niemelän Ooppiumilla ja Satulin Originaalilla, josta meni myös UuteenSeelantiin osa alkioista. Kaikkiaan viidestä huuhtelusta saatiin neljäkymmentäkolme siirtokelpoista alkioita. 2006 syksyllä oli sitten tavanomainen uuden kodin etsiminen. Hämäläisiin vaikutuksen tehnyt lehmä päätettiin sitten hetken miettimisen (noin vajaa viisi minuuttia) jälkeen sijoittaa Lammille Onnelan navettaan Terttu Jokisen hoitoon. Kimppalehmän toiset omistajat ovat Marjut ja Ville Marttila niinikään Lammilta, nykyisin siis Hämeenlinnaa, ja vähän Resedan ”sukuun kuuluva” Juhani Yli-Hinkkala Kuhmalahdelta. Reseda kotiutui erittäin hyvin ja se otti paikkansa parressa, mihin se syksyllä laitettiin, eikä ole siitä luopunut. Jos vähän nuoremmilla meinaa paikkajako mennä sekaisin laidunkaudella, niin Resedan paikalle ei ole menijöitä. Kolmannen poikimisen jälkeen tehtiin vielä kerran huuhtelu, sonnina oli Ojaniityn Rumba AAA 42644 C. Tavoilleen uskollisena Reseda antoi hyvän tuloksen, yksitoista siirtokelpoista alkiota. Ja näistähän sitten toivotaan lehmävasikoita ja jokunen on jo tullutkin. Nuorimmainen tätä kirjoitettaessa on vajaan viikon ikäinen.
Asmo Vaavi ET 1277426 A, i: Niemelän Ooppium AAA 41638 D, e: Asmo Reseda ET 1220955 AAA. Om: Asmo Ydinkarja. NTM + 22 utareind.121.Ensikko.
2/2009
Ayrshire-lehti
YLI-HINKKALAN ONNENKUKKA ja tyttärensä ASMO RESEDA ET Nyt odotellaan Resedan viidettä poikimista ja pian sen jälkeen, jos kaikki menee hyvin, tulee 50 000 kg täyteen. Eli Reseda jatkaa näin pitkän sukunsa perinteitä. Tuotoskausien keskiarvoksi tähän mennessä on tullut 10 092-435-4,3-369-3,7. Tämänhetkinen NTM on + 17 ja utareindeksi 110.
Resedan jälkipolvista
Larsgårdin tyttäristä Taisu ja Tara hyväksyttiin jatkoon. Taisu tuotti hiehohuuhteluista 27 siirtokelpoista alkiota sonneista Niemelän Ooppium ja Rinteen Onnenpoju. Lehmähuuhteluista alkioita tuli 19, sonneina olivat Heisalan Ponnistus, Mäkelän Royal ja Andersta. Seksatulla Ruokoniemen Oravalla tuli nollatulos. Kaikki kolme Larsgårdin tytärtä, Taisu, Tikki ja Tara jatkavat edelleen maidontuotannossa, näistä Taisu ja Tikki ovat Jokioisilla. Taisun paras 305 pv tuotos on 10 257-395-3,9-354-3,5 ja Tikillä 9 370-358-3,8-346-3,7. Taran huuhtelut tuottivat hiehona yhdeksän ja lehmänä kahdella huuhtelulla kymmenen alkiota. Tara jatkaa tuotantoaan Merja ja Mauri Kaappolan karjassa Kauhajoella. Taisun tyttäristä ydinkarjassa on poikineina Asmo Vaisu ET 1269400 A (Rinteen Onnenpoju AAA 41620 B) ja Asmo Yökukka 1284783 A (Ruokoniemen Orava AAA 41611 C). Ydinkarjassa oleva Asmo Vaavi ET:n 1277426 AAA hiehohuuhtelut tuottivat yhdeksän siirtokelpoista alkiota. Sonneina olivat Asmo Sale ET AAA 42802 C ja seksattu Ruokoniemen Orava. Uusi-Seelanti oli ostajamaa viiteen alkioon. Nyt Vaavi on poikinut kevättalvella ja aloittanut lypsynsä erittäin tasaisesti ja lupaavasti. Resedan ”tilaushuuhtelu” tuotti lehmävasikoita: Annamari ja Tuomo Torttilan karjaan syntyi neljästä siirrosta kolme lehmästä, jotka ovat Asmo Vanamo ET 1279214 A, Asmo Valkovuokko ET 1279214 A ja Asmo Voikukka ET 1289430 AAA. Torttilaan ostettiin vielä Asmo Yvonne ET 1287915 A, joka syntyi Yli-Hinkkalan karjassa. Ydinkarjasta löytyy Asmo Vilenda ET 1275534 AAA ja Asmo Voodoo ET 1275529 AAA. Asmo Vilendan huuhtelut tuottivat yhdeksän alkiota sonneista Asmo Sale ja Viikin Record AAA 42724 C sekä Asmo Voodoon huuhtelut kolmetoista alkiota sonneista Viikin Record ja Heisalan Ponnistus AAA 42553 B. Torttilassa huuhdeltiin Asmo Vanamo ja tulos oli kuusi alkiota, joista syntyi kaksi lehmävasikkaa Asmo Salesta. Asmo Valkovuokon huuhteluun käytettiin seksattuna Shady Walnut Connia AAA 43522 D. Alkulähtönä oli yhdeksän alkiota ja lopputulokseen kuului lehmävasikoiden lisäksi se ”sukupuolilajiteltu” sonnivasikka!
Asmo Reseda & Onnelan Auroora ET. Reseda yhden nuorimmista tyttäristään, Onnelan Auroora ET, kanssa, i: Ojaniityn Rumba AAA 42644 C. Om: Ville Marttila.
Onnelan Eeden ET, synt.5.9.2009, e: Asmo Reseda ET 1220955 AAA, i: Ojaniityn Rumba AAA 42644 C. Om: Marjut ja Ville Marttila.
Resedan sisar Asmo Residee ET 1225846 A
Täyssisar Asmo Residee ET syntyi Jokioisilla, mutta sillä oli ikävä kohtalo poistua karjasta kolme kuukautta poikimisesta sorkka-alueen ihotulehduksen vuoksi. Hiehohuuhtelut tehtiin molemmat Tyrisevän Miqurilla AAA 40893 C ja tuloksena oli 12 siirtokelpoista alkiota. Ydinkarjaan jäi Asmo Tesiree ET 1250652 AAA, Asmo Tuohi ET 1249365 A, Asmo Timotei 1250662 AAA . Lisäksi Juha Tiirille Loimaalle syntyi Asmo Tyttö ET 1274831 A.
Asmo Vilenda ET 1275534 AAA, i: M.Calimero AAA 43903 D, e: Asmo Reseda ET 1220955 AAA. Om: Asmo Ydinkarja. NTM + 11, utareind.125. Ensikko.
41
Ayrshire-lehti
2/2009
YLI-HINKKALAN ONNENKUKKA ja tyttärensä ASMO RESEDA ET
Asmo Tyttö ET 1274831 A, i:Tyrisevän Miqur AAA 40893 C, e: Asmo Residee Et 1225846 A. Om: Juha Tiiri. 2. 305 pv: 9 756 -356-3,6358-3,6. NTM +16, utareind.123. Ammujaiset 2009 luokkavoittaja kolme kertaa poikineiden luokassa. Kuva Lea Järvinen.
Asmo Tyttö ET on suuren sukunsa toistaiseksi ainoa näyttelykokemusta hakenut yksilö. Seinäjoella 2008 se oli omassa luokassaan paras suomalaissonnin tytär ja Ammujaisissa 2009 se voitti luokkansa kolme kertaa poikineiden sarjassa. Asmo Tyttöä huuhdeltiin ja alkioitakin tuli, mutta tiineyksiä ei. Viimeisin poikiminen tuotti Asmo Salesta lehmävasikan. Asmo Timotei ET:n toisesta hiehohuuhtelusta varattiin lajiteltuja alkioita Elovaara / Jylhä mty:lle Janakkalaan. Kolmesta alkiosta kaksi tiineytti ja tuloksena olivat Asmo Virna ET 1277477 AAA ja Asmo Vihma ET 1288802 AAA. Isänä oli Niemelän Ooppium. Asmo Virna ET huuhdeltiin hiehona Viikin Recordilla ja tuloksena oli 22 siirtokelpoista alkiota. Tilalla lajiteltiin kymmenen alkiota, joista löytyi kolme lehmästä ja ne siirrettiin tuoreena. Nämä kaikki tiinehtyivät. Viisi alkiota laitettiin myyntiin ja loput jäi vielä kotiin. Näistä on syntynyt lehmävasikoita ja keinosiemennys on ostanut myös sonnin Jylhävaaran Ekomies ET. Nyt syksyllä on tarkoitus huuhdella Jylhävaaran Apila ET ja Jylhävaaran Alsike ET. Sonneiksi on mietitty seksattu R Facet AAA 45409 D ja A Linne AAA 45422. Asmo Virna ET:n ensimmäinen 305 pv tuotos on 8 548411-4,8-296-3,5, NTM +24 ja utareindeksi 125. Sisarellaan Asmo Vihmalla tuotos on 9 339-391-4,2-320-3,4, NTM +24 ja utareindeksi 119. Näillä jalostusarvoilla tuli ykkös– ja kakkostila Hämeen Kotieläinkerhon tuotoskilpailussa parhaasta jalostusarvosta 2009. Asmo Timotein huuhtelut lehmänä tuottivat kaikkiaan 62 siirtokelpoista alkiota sonneista Viikin Record, Kaappolan Sahara AAA 43406 C, St Hallebo AAA 45130 D ja Saarelan Turandot AAA 43576 C. Näiden huuteluiden jälkeen Asmo Timotei siirtyi Minna ja Reijo Melkkalan karjaan Hartolaan. Tähän tuli osakatsaus siitä mitä Yli-Hinkkalan Onnenkukan suvusta on tullut. Suurista alkiomääristä johtuen sukua löytyy ympäri Suomea ja vähän ulkomailtakin. Kirjoittaja kiittää karjanomistajia sekä Asmo Ydinkarjaa ja Johanna Aroa tiedoista. Lea Järvinen ”vanhempi jalostusneuvoja”, eläkeläinen
Jylhävaaran Erika ET, synt.10.09.2009, i.Viikin Record AAA 42724 C, e.Asmo Virna Et 1277477 AAA. Om.Terttu Jokinen sekä Ville ja Marjut Marttila.
Marttilan Eloisa, synt.15.9.2009, i: D P.Potter AAA 44865, e: YliHinkkalan Viola 1289800 A, ei: Vanhatalon Muksu AAA 40868 B, ee: Yli-Hinkkalan Onnenkukka 1196603 AAA.
Timotei ET 1250662 AAA, i:Tyrisevän Miqur AAA 40893 C, e:Asmo Residee Et 1225846 A. Om: Minna ja Reijo Melkkala. 2.305 pv.9 379-358-3,8-346-3,7. NTM + 18, utareind.120.
42
2/2009
Ayrshire-lehti
43
Ayrshire-lehti
2/2009
Tilojen välinen yhteistyö
Lehmäryhmä innostaa ja yhdistää Varsinais-Suomen Karjakerholla on toimintamuoto nimeltä lehmäryhmä. Ryhmään kuuluu parikymmentä lypsykarjatilallista, enimmäkseen yllättäen naisia. Toimintaperiaate on yksinkertainen; kokoonnumme vuorotellen jokaisen ryhmäläisen tilalle katsomaan lehmiä.
Kuinka kaikki alkoi
Olipa kerran Laura ja Nina, jotka aina lypsyaikaan juorusivat puhelimessa... Puhuttiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, mutta kestoaiheita olivat lehmät ja kaikenlainen lehmiin liittyvä yhdistys- ja yhteistoiminta. Pohdittiin, kuinka mukavaa olisi nähdä maakunnan navetoita ja tavata ja vaihtaa ajatuksia samanhenkisten maidontuottajien kanssa. Ja se oli sitten siinä! Lehmäryhmä on karjakerhon alainen, mutta toimii käytännössä omillaan. Pari vuotta sitten toiminnan alkaessa ryhmästä tiedotettiin kerhon jäsenkirjeissä, ja kerhon sihteeri otti ryh-
mään ilmoittautumiset vastaan. Ensimmäisellä kokoontumiskerralla valittiin ryhmälle vetäjä ja luotiin sähköpostirinki, jonka kautta sovitaan tapaamisista ja keskustellaan välillä muistakin päivänpolttavista asioista.
Kokoontumisissa kiinnostaa kaikki mahdollinen lehmiin liittyvä
Ryhmä kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti kuusi kertaa vuodessa. Kolme kertaa keväällä ja kolme syksyllä; kesällä pidetään lomaa tai keskitytään töihin. Lisäksi on tehty pari retkeä ryhmän ulkopuolisiin mielenkiintoisiiin karjoihin. Tapaamisen aluksi kahvitellaan ja sitten siirrytään navettaan. Päivän emäntä kertoo tilasta ja karjasta ja saattaa jakaa myös kirjallista materiaalia. Sitten päästään itse asiaan, katsomaan lehmiä! Jokainen eläin käsitellään perusteellisesti; suku, tuotokset, rakenne, luokitustulokset, luonne, mennei-
There is a group under the Cattle Club in the region of Southwest Finland called ”the cow group”. Members of the group are dairy producers, about 20 people, most of them women. Their policy is simple: they gather six times in a year and every time at the farm of some of the members. They have a look to the cows (every cow’s production, classification, temperament, past and future and so on) and also to the farm and farming practises and then they talk about things they have seen and learned. Sometimes they also organize tours to other farms to some other parts of Finland. 44
syys, tulevaisuus, kujeet, metkut ja muut erityispiirteet. Kuinka hauskaa onkaan kertoa omista eläimistään kiinnostuneelle yleisölle! Yhdessä pohditaan rakenne-asioita, sonnivalintoja ja yhtäläisyyksiä omien samansukuisten eläinten kanssa ja yritetään kehittää sitä karjasilmää! Tapana on ollut myös, että jokainen valitsee oman suosikkinsa eläinten joukosta ja kertoo miksi pitää juuri siitä. Hiehot ja vasikat katsotaan myös ilman muuta, samoin itse navettarakennus. Työmenetelmistä ja toimintatavoista vaihdetaan myös ajatuksia. Lopuksi tilan isäntäväki tarjoaa ruoan, josta jokainen maksaa muutaman euron kustannusten peittämiseksi.
Huvia ja hyötyä
Lehmäryhmällä on nyt kolmas toimintavuosi menossa ja jäsenmäärä on tuplaantunut alun vajaasta kymmenestä. Kaikki eivät tietenkään pääse joka tapaamiseen, mutta yleensä paikalla on hieman toistakymmentä henkeä. Alusta asti mukana olleena täytyy todeta, että joka kerta oppii jotain uutta kun koolla on joukko innostuneita, aktiivisia ja aikaansa seuraavia emäntiä. Tapaamisten virkistyksellinen anti on myös merkittävä; on niin kivaa kun on mukavaa! Ryhmästä on moni saanut uusia tuttavia ja ystäviä, joiden kanssa voi lähteä mukaan muu-
hunkin karjaväen toimintaan. Tieto tapahtumista, karjaalan uutuuksista ja kuulumisista leviää myös ryhmän kautta tehokkaasti. Karjakerholle lehmäryhmä on aktiivijäsenreservi, josta löytyy osallistujia ja talkoolaisia kerhon tapahtumiin, kuten junnuleireille ja näyttelyyn. Toiminnan alkuvaiheessa, taisi olla toisella tapaamiskerralla, tapahtui seuraavaa: Tilan isäntä kokkaili ryhmälle soppaa. Odoteltuaan aikansa naisia syömään hän lähti navetalle heitä hakemaan. Ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun hänelle selvisi, ettei ryhmä ollut vielä katsonut kolmasosaakaan eläimistä, vaikka aikaa oli kulunut puolisentoista tuntia.... Tämä episodi kuvaa hyvin sitä ilmapiiriä, mikä ryhmässä vallitsee. Lehmä-asioihin perehdytään antaumuksella ja nautitaan siitä, että työ ja harrastus voivat kulkea näin käsi kädessä! Nina Nieminen
2/2009
Ayrshire-lehti
Tilojen välinen yhteistyö
Yhteistyötä kimppaeläimen kautta Tämän kesän näyttelyissä on voinut bongata eläimiä, joilla on omistajanaan useamman ihmisen porukka. Kimppaeläimen kautta voi kuitenkin saada paljon muutakin kuin porukan yhteisen näyttelyreissun. Kyselin kimppaeläinten omistajien tavoitteista, käytännön järjestelyistä ja kokemuksista.
Riina Pöyry, Taina Häkkinen, Satu Piispanen, Silja Sundell ja Du Petit Lac Amanda ET
Osalla porukasta oli hyviä kokemuksia kimppaeläimistä, joten niitä päätettiin hankkia lisää. Silja ehdotti kanadalaisen Hamende-lehmän alkioita. Porukalla pystyi ostamaan useamman alkion,
jolloin lehmävasikan saamisen todennäköisyys kasvoi. Kuudesta alkiosta saatiin kaksi sonnia, joista toinen meni tilasonniksi ja kaksi lehmävasikkaa, joista toinen on kesän näyttelyissä nähty Amanda. Porukan tavoitteena on saada mahdollisimman monta hyvää lehmävasikkaa kimppaeläimistä eli hiehot huuhdellaan ja lehmävasikat jaetaan niin, että jokainen saa karjaansa uutta verta. Kimppaeläimeen liittyvistä asioista on tehty tarkka kirjallinen sopimus. Käytännön järjestelyt sujuvat ja sopimuksia on helppo tehdä, kun porukka on tarpeeksi pieni ja tuttu ennestään. Tuntuu, että 4 tilaa on maksimimäärä. Kimppaeläin on tuonut mukanaan positiivista energiaa ja tiivistä yhteydenpitoa.
Amanda-hiehon ympärillä Satu Piispanen, Riina Pöyry ja Taina Häkkinen. Klippaaminen on tarkkaa puuhaa....”
Partnership or syndicate animals can bring lots of benefits and joy to its owners. Riina Pöyry, Taina Häkkinen, Satu Piispanen and Silja Sundell are the owners of Du Petit Lac Amanda ET. Katri Kinnunen, Sari Vestman and Saija Räikkönen are the owners of Joukolan Ahkera-Lisa. Both partnerships have participated in shows with their co-owned animal and will flush embryos until everyone in the partnership will have their own heifer calf.
Samalla vaihdetaan myös muut kuulumiset. Parasta onkin ehkä ollut yhteistyö. Vaikka näyttelyreissut ovat väsyttäviä, ne ovat myös todella mielenkiintoisia ja antoisia. On tärkeää, että jokainen osallistuu jollakin tavalla eläimen laittamiseen ja muihin reissaamiseen liittyviin asioihin. Se luo hyvää energiaa ja toimiminen yhdessä eläimen ympärillä on mielekästä ja
hauskaa. Kimppaeläimen hankkimista voi suositella muillekin, kunhan eläintä hankkivalla porukalla on samat tavoitteet ja yhteistyö toimii. Kannattaa ennakoida tilanteet, joissa voi tulla erimielisyyksiä ja kirjata sopimukseen myös talousasiat. Osakkaiden on osattava myös joustaa, sillä aina ei kaikki voi mennä kuten itse haluaa.
“... mutta hauskaa on. Kuvat Mari Torppa.”
45
Ayrshire-lehti
2/2009
Tilojen välinen yhteistyö Katri Kinnunen, Sari Vestman, Saija Räikkönen ja Joukolan Ahkera-Lisa
Pohjois-Karjalassa on alkiorengas, joka on miettinyt kimppaeläimen hankintaa, mutta sopivaa eläintä ei ole tullut kohdalle. Haapajärvellä, Tyylikäs 2009 -näyttelyssä pidetyn Sale of Stars -huutokaupan eläimiä Katri, Sari ja Saija katsoivat sitten sillä mielellä, että olisiko niissä joku kiinnostava, jonka voisi kolmestaan ostaa. Joukolan Ahkera-Lisa valittiin ja se myös huudettiin kimppaeläimeksi. Asiaa ei oltu sen kummemmin suunniteltu. Ennen huutokauppaa naureskeltiin, että samalla voisi ostaa useammankin, kun kerran kyytikin oli valmiina, kun näyttelyyn oli lähdetty isolla karja-autolla, joka ei ollut täynnä. Kimppaeläimen kanssa on tarkoitus käydä muutamassa näyttelyssä ja katsoa, miten
pärjätään. Syksyllä hieho huuhdellaan seksatulla siemenellä. Tavoitteena on saada kaikille hyviä eläimiä eikä haittaisi, jos kimppahiehon jälkeläiset menestyisivät myös näyttelyissä. Jos alkioita tulee paljon, niitä voidaan myydäkin. Käytännön järjestelyiden sopimisessa ei ole ollut ongelmia. Suurin ”ongelma” oli huuhtelusonnin ja -ajankohdan valinta. Kimppaeläin on tuonut mukanaan enemmän kanssakäymistä porukan kesken, niin eläinten kuin muunkin elämän suhteen. Katri sanookin lähteneensä kimppaan mukaan ihan siksikin, että kimppaeläin on mukava harrastus ja sen kautta saa hyvän syyn nähdä muita osakkaita säännöllisesti. Muurikki-näyttelyssä käyminen kimppaeläimen kanssa oli mukava kokemus. Vaikka päivä oli pitkä eikä menestys päätä huimannut, niin oli tosi kivaa valmistella eläin ja matkata porukalla. Yhteistyö
Karjataika ”Karja menestyi, kun juotettiin käärmeille maitoa navetassa. Käärmeet oikein kesyyntyivät.” (Sääksmäki)
46
“Team Kiwerä ja Jahkis eli Katri Kinnunen, Sari Vestman, Saija Räikkönen ja Joukola Ahkera-Lisa.”
toimi ongelmitta valmistelun, esittämisen ja kuljetuksen suhteen. Oli hauskaa tehdä kaikki yhdessä. Team Kiwerä suosittelee kimppaeläimen hankkimista muillekin. Kun asiat sovitaan selvästi jo alussa,
ei tule myöhemmin ongelmia. Avoimin mielin kimppaeläintä hankkimaan, se tuo mukavaa vaihtelua arkeen! Salla Rautio
2/2009
Ayrshire-lehti
47
Ayrshire-lehti
2/2009
AF-Class – Kevään ja kesän 2009 luokituskierrokset
Maaliskuun ja kesäkuun kierroksilla luokitettiin yhteensä lähes 900 eläintä, joista yhden tulos on ylitse muiden: kuusi kertaa poikinut Rannan Pretevä luokitettiin neljännen kerran excellentiksi! Kuluvana vuonna on taas palattu kolmeen luokituskierrokseen. Maaliskuun ja kesäkuun kierroksilla luokitettiin yhteensä 880 eläintä, joista sonneja oli 10. Yksi tulos kierroksella on ylitse muiden: kuusi kertaa poikinut Rannan Pretevä luokitettiin neljännen kerran excellentiksi ja nimen perässä komeilee nyt tunnus AF-EX90-4E! Tämä luokitustulos on kova saavutus missä tahansa maassa ja tulee kestämään todella kauan ennen kuin Suomessa mikään toinen lehmä pääsee samaan. Pretevä on edelleen erinomaisessa kunnossa ja kävi sen todistamassa rodun vuosinäyttelyssä Haapajärvellä kesäkuun alussa ottamalla voiton Mature Cow -luokassa.
Luokitustulokset kertovat muutoksesta
Viimeisen vuoden aikana on nähty selvästi kuinka rakenteen jalostaminen on tuonut karjoihin näkyvää tulosta ja tahti tulee vain kiihtymään, kunhan uudet nuoret eläimet tulevat poikimaikään. Monelle
48
karjanomistajalle on tullut aivan uutena asiana se, kuinka tasapainoisen rakenteen omaava nuori eläin jatkaa kehitystään saadessaan ikävuosia lisää. Tämän vuoden molemmilla kierroksilla on lukuisia eläimiä luokitettu uudestaan osan nostaessa tulostaan jopa kolmatta kertaa. Nyt aletaan pikkuhiljaa päästä tilanteeseen, jota on tavoiteltu; lehmien rakenteen kestämiseen useita poikimakertoja. On myös ollut terveellistä oppia näkemään, että nuori ensikko ei koskaan voi olla täysin valmis rakenteellisesti, vaan sille tulee antaa aikaa kehittyä koon, kapasiteetin ja utareen osalta, jolloin kehittyvä rakenne kestää paremmin myös kasvavan tuotostason. Rakennejalostus on kuin turvallinen sijoitus, tuottoa tulee vuodesta toiseen kunhan pääoma on ensin luotu. Lehmien VG-tulokset ovat lisääntyneet huomattavasti. Tänä vuonna on jo yhteensä 27 lehmää saanut tuon erinomaisen tuloksen ja parhaat näistä hätyyttelevät EX-rajaa tuloksin VG87-VG89. GPtuloksia onkin sitten jo niin
In March and in June this year almost 900 animals got their AF-classification. Best result was gained by Rannan Pretevä: AF-EX90-4E! Pretevä won also Mature Cow –class in Haapajärvi in June. Also 27 cows got result VG. We can see that breeding for conformation is now bearing fruit in many herds. Best bull in the chart is now Lindero; 50 % of daughters (6 of 12) are GP or better. Number two is Medalist and he has also only quite a few daughters classified. Other good bulls are Conn, Peterslund, Pardner, Calimero and Finnish bull Orkko. paljon, että niitä ei enää pidetä samanlaisina harvinaisuuksina kuin AF-luokitusta aloitettaessa. Toki GP80 on edelleen sellainen raja, että sen saavutettuaan lehmän rakenne on kaikilta osa-alueilta hyvä ja siksi tavoitteena on saada yhä useampi lehmä ainakin hyvin lähelle GP-tulosta.
Sonneilla yllätysykkönen
Kesäkuun luokitustulosten tallennuksen jälkeen sonnitilaston kärkeen ilmestyi todellinen yllätysnimi, Lindero, jonka 12 luokitetusta tyttärestä 50 % sai GP-tuloksen! Tytärmäärä on tosin vielä melko pieni, mutta erinomainen tulos joka tapa-
Ayrshiren luokitustulosten jakautuminen luokitusluokittain kevään ja kesän kierroksilla: KPL Excellent 90-97 Very Good 85-89 Good Plus 80-84 Good 75-79 Good 70-74 Fair 60-69 Yhteensä
% 1 27 171 255 247 169 870 kpl
0,1 3,1 19,7 29,3 28,4 19,4 100 %
uksessa. Listan kakkosena on aikaisempi ykkönen Medalist, jolla silläkin on vähän käytettynä sonnina pieni luokitettujen tyttärien määrä. Edellä mainittujen lisäksi on muutama sonni nostettava tilastoista esille. Conn ja Peterslund ovat ylivoimaisessa johdossa luokitettujen tytärten suuren lukumäärän perusteella, Connilla 160 ja Peterslundilla 162 luokitettua tytärtä. Molemmat ovat olleet kaikkien karjanomistajien käytettävissä, koska siemen on ollut keinosiemennyksen kautta jaossa, joten valtaosa tyttäristä on suomalaissukuisista emistä. Conn on herättänyt jonkin verran keskustelua karjanomistajien keskuudessa, sillä joidenkin mielestä tyttäret eivät ole rakenteeltaan olleet niin hyviä kuin on odotettu. Tilastojen perusteella tilanne on kuitenkin vähintäänkin tyydyttävä, sillä Connin suuresta tytärmäärästä liki kolmannes (30 %) on saanut GP-tuloksen ja tyttärien luokitustuloksia on eniten luokassa 75-79 pistettä. Peterslundin tyttäristä 10 % on luokitettu GP-tuloksella ja eniten tyttäriä
2/2009
Ayrshire-lehti
Jean-Philippe Charest esittelee Rannan Pretevää tuomari Ken Roselle Ayrshiren vuosinäyttelyssä Haapajärvellä. Kuva Jari Ahlholm. Jean-Philippe Charest with Rannan Pretevä in Haapajärvi. Judge was Ken Rose. Photo: Jari Ahlholm.
on luokassa 70-74 pistettä. Vanhemmista sonneista Pardner pitää edelleen pintansa.
Myös sillä on merkittävä määrä luokitettuja tyttäriä, 129 kpl, ja vielä jatkossakin se näyttää
saavan joitakin uusia tyttäriä luokitukseen. Pardnerilaisista 36 % on saanut vähintään GP-
tuloksen ja erinomaista on, että Pardnerin tyttäriä löytyy eniten juuri GP-luokasta. Tähän ei pysty kuin pieni osa listan kärkisonneista. Calimero on myös saanut nopeasti suuren luokitettujen tyttärien määrän ja tähän menessä on luokitettuja jo 78. Näistä GP tai paremmin tuloksella on 23 % ja löytyypä jo yksi VG-tuloskin, vaikka tyttäret ovat vielä nuoria. Eniten calimerolaisia eli 33 kpl löytyy luokasta 75-79 pistettä. Suomalainen rakennesonni Purolan Orkko erottuu monista muista suomalaissukuisista sonneista siinä mielessä edukseen, että sen 64 luokitetusta tyttärestä valtaosa (26 + 23 kpl) sijoittuu luokitusluokkiin 70-74 ja 75-79 pistettä, lisäksi löytyy yksi VG ja 3 GP-tulosta. On tärkeää, että karjanomistajille löytyy myös suomalaisia rakennesonneja käytettäväksi. Laura Laiholahti
SONNIKOHTAISET AF CLASS-LUOKITUSTULOKSET 2004 - kierros 2 / 2009/ Ayrshire Julkaistaan vain sonneille, joilla vähintään 10 luokitettua tytärtä. Sonnit ovat paremmuusjärjestyksessä sen mukaan kuinka monta tytärtä on luokitettu GP tai paremmin. Saman tuloksen saaneilla sonneilla järjestyksen ratkaisee luokitettujen lukumäärä.
SONNIN NIMI YHT. Lindero S K Medalist ET Blackaddar Karamilk Ardrossan EV Kates Trident Covey-Farms Romeo Woodland View Pardner Kildare Jerry ET Bonnie Brae Heligo Covey-Palmyra O. Ripken ET Kellcrest Ice Man ET Birghdale Copper Forever Schoon Mm Cornelius ET Visserdale Dilligent Shady Walnut Conn Des Chamois Pat Laro ET Trident’s Lot Roi Galant Lagace Billy Margot Calimero Forever Schoon Special K Mardel Volage ET
GP tai parempi
90-97 EX
85-89 VG
80-84 GP
75-79 G
70-74 G
69 tai alle F
12 50% 0 0 6 2 4 0 13 46% 0 2 4 3 3 1 19 42% 0 0 8 6 3 2 41 39% 1 2 13 15 4 6 30 37% 0 1 10 9 3 7 129 36% 0 5 42 36 27 19 133 34% 0 7 38 44 29 15 55 33% 0 4 14 17 12 8 21 33% 0 2 5 4 4 6 72 32% 0 5 18 28 13 8 95 31% 0 4 25 40 18 8 35 31% 1 2 8 12 9 3 13 31% 0 0 4 5 2 2 160 30% 0 5 43 52 42 18 36 28% 0 0 10 10 9 7 32 28% 0 0 9 12 5 6 22 27% 0 0 6 2 7 7 11 27% 0 0 3 3 3 2 78 23% 0 1 17 33 21 6 35 23% 0 1 7 11 13 3 31 23% 0 0 7 8 10 6
49
Ayrshire-lehti
SONNIN NIMI YHT.
2/2009
GP tai parempi
90-97 EX
85-89 VG
80-84 GP
75-79 G
70-74 G
69 tai alle F
Vaaralan Aika 15 20% 0 0 3 2 1 9 10 20% 0 1 1 2 2 4 Backgård Kellcrest Nelson ET 10 20% 0 0 2 2 4 2 Hjärterum Rardner ET (Pardner) 16 19% 0 0 3 2 5 6 Brenden 11 18% 0 0 2 3 4 2 Kantolan Okke (Stensjö) 12 17% 0 0 2 2 4 4 147 16% 0 0 24 33 35 55 Kangassalon Kelli Ristitien Johde 55 16% 0 1 8 16 10 20 Metsäpellon Ino 14 14% 0 0 2 7 1 4 Tyrisevän Miqur 119 13% 0 1 15 14 54 35 B Jurist 75 13% 0 0 10 22 25 18 13% 0 0 3 5 5 10 Pärepuusaaren Osandur (Ipollo) 23 Kildare Oliver ET (Trident) 15 13% 0 0 2 5 3 5 Suontaan Jehta 59 12% 0 0 7 15 15 22 Lars Larsgåd 36 11% 0 0 4 6 12 14 Peterslund 162 10% 0 0 16 45 51 50 41 10% 0 1 3 11 10 16 Korkeakummun Ivar Rauhaniemen Ike 20 10% 0 0 2 6 4 8 Asmo Ohitus (Charlot) 20 10% 0 0 2 3 5 10 Labrie Charlot ET 10 10% 0 0 1 3 4 2 Botans 24 8% 0 0 2 4 7 11 24 8% 0 0 2 5 7 10 Kurhilan Neuman ET Harjunpään Ilmiö 13 8% 0 0 1 1 4 7 Larch Grove Mischief 13 8% 0 0 1 6 6 0 Pirkkulan Eepa 12 8% 0 0 1 3 1 7 30 7% 0 0 2 6 4 18 Vehkalan Kullero Gäddnäs Eskil 14 7% 0 0 1 5 4 4 Purolan Orkko (Eskil) 64 6% 0 1 3 23 26 11 K Lens 18 6% 0 0 1 1 8 8 Sperringe 17 6% 0 0 1 1 11 4 16 6% 0 0 1 4 6 5 Krejstad Wandringeye 16 6% 0 0 1 7 3 5 76 4% 0 0 3 18 14 41 Lammin Life Valkaman Laiva 49 4% 0 1 1 19 9 19 Alhaisten Lööperi 48 4% 0 0 2 5 14 27 23 4% 0 0 1 7 7 8 Pulkkalan Näky Laurilan Ipollo 34 3% 0 0 1 5 11 17 53 2% 0 0 1 11 14 27 Saukon Joachim Lusi-Kottilan Luiro 44 2% 0 0 1 3 14 26 Vanhatalon Muksu 38 0% 0 0 0 4 11 23 Heikkilän Kingi 37 0% 0 0 0 3 9 25 Hirvivainion Kuopus 30 0% 0 0 0 2 12 16 Lammin Jiffe 26 0% 0 0 0 4 4 18 Haralan Etro 25 0% 0 0 0 4 4 17 Suontaan Nocturno 23 0% 0 0 0 0 10 13 22 0% 0 0 0 2 10 10 Asmo Nyyrikki ET Koirasalmen Kari 19 0% 0 0 0 1 8 10 Peltosaaren Melli 18 0% 0 0 0 3 7 8 Koiraharjun Lenkki 17 0% 0 0 0 3 3 11 Niemelän Ooppium (Ipollo) 16 0% 0 0 0 1 8 7 Hietaharjun Ministeri 13 0% 0 0 0 4 7 2 Sköle 13 0% 0 0 0 2 6 5 Lähteenmaan Apotti 12 0% 0 0 0 1 1 10 T Bruno 12 0% 0 0 0 2 8 2 Vanhapaikan Emppu 12 0% 0 0 0 5 3 4 Rantalan Kapsu 11 0% 0 0 0 1 0 10 Puustilan Kisko 11 0% 0 0 0 1 6 4 Mörby 11 0% 0 0 0 1 2 8 Pulkkalan Olvi (Stensjö) 11 0% 0 0 0 4 6 1 Arkkilan Einiö 10 0% 0 0 0 2 2 6 Hirvivainion Julli 10 0% 0 0 0 0 1 9 Asmo Nutria (Etro) 10 0% 0 0 0 0 5 5 Rinteen Onnenpoju (Ivar) 10 0% 0 0 0 1 7 2 Stöpafors 10 0% 0 0 0 5 3 2
50
2/2009
Ayrshire-lehti
SEURAAVA LUOKITUSKIERROS ON MAALISKUUSSA 2010 Seuraa ilmoittelua yhdistyksemme kotisivuilla ja varaa luokitus tai neuvontakäynti ajoissa. www.ayrshire-finland.com
Rainahuutokauppa oli suosittu myyntitilaisuus Rainahuutokaupat saivat alkunsa 1950-luvulla, jolloin Suomen Ayrshireyhdistyksen apulaisjohtaja, agronomi Gunnar Strengell mietti kuinka eläinten myyntiä voitaisiin kehittää tehokkaammaksi. Strengell keksi uudeksi myyntitavaksi rainahuutokaupan, jossa eläimen polveutumistodistus heijastettaisiin filminauhalta valkokankaalle ostajien nähtäväksi. Jo silloin pohdittiin olisiko mahdollista lisätä mukaan eläimen kuva, mutta tämä ajatus todettiin käytännössä mahdottomaksi toteuttaa. Ensimmäinen rainamyyntitilaisuus järjestettiin Kuopiossa 10.3.1955 ja heti ensimmäisenä vuotena myytiin rainahuutokaupoissa 36 tiinettä hiehoa, 24 nuorta hiehoa ja 87 lehmävasikkaa. R ainahuutokauppoja järjestettiin esimerkiksi karjapäivien yhteydessä, joihin kuului huutokaupan lisäksi esityksiä mm. ruokinnasta ja karjanjalostuksesta sekä kahvitarjoilu. Eläinten myynti tapahtui joko tilaisuuden aluksi tai lopuksi. Tilaisuuksia järjestettiin elokuvateattereissa, ravintoloissa, piiritoimistoissa tai meijerien tiloissa. Parhaimpina myyntiaikoina rainahuutokauppoja oli joka
toinen viikko, mutta kesäaika oli “rauhoitettua” aikaa eikä myyntitilaisuuksia ollut silloin. Eläinten myynti ja osto olivat jakautuneet alueellisesti. Pääasiallista ostoaluetta eli rainahuutokauppojen pitoaluetta olivat Joensuu - Kuopio - Oulu. Myyntiin eläimiä tuli etelästä, vaikka sielläkin rainahuutokauppoja kyllä järjestettiin. Käytännössä maakunnalliset rotukerhot vastasivat rainahuutokauppojen toteuttamisesta ja maksoivat myyntihinnoista välityspalkkion Suomen Ayrshireyhdistykselle, joka oli
toimittanut eläinten polveutumistodistukset. Jotta ostajat saisivat kaiken tarpeellisen tiedon myytävästä eläimestä, näkyi polveutumistodistuksessa eläimen suvun ja tuotostietojen lisäksi mitat rinnanympäryksestä ja etukorkeudesta, maininta lisävetimistä ja jalka- sekä runkoarvostelut asteikolla 15. Lisätietoriville voitiin laittaa vielä muita tietoja. 1970-luvun alussa Suomen Ayrshireyhdistyksen toiminta päättyi sen tullessa osaksi Suomen Kotieläinjalostusyhdistystä. Gunnar Strengell
jatkoi SKJY:ssä samassa tehtävässä kuin aikaisemminkin vastaten eläinvälityksestä. Rainahuutokaupat jatkuivat vilkkaana vielä 1970-luvulle asti, mutta sen jälkeen eläinten yksittäisvälitys alkoi lisääntyä. Viimeiset rainahuutokaupat järjestettiin 1980-luvulla. Laura Laiholahti Lähteet: Suomen Ayrshirejalostuksen Historia 1951-1981 (Kauko Holma) ja Sirpaleita Syväriltä (Gunnar Strengell)
Suomen Ayrshirekarja -lehti vuodelta 1967
Hyvistä vanhemmista polveutuvia
TIINEITÄ HIEHOJA tarvitaan rainahuutokauppoihin ( jonkin verran myös lehmävasikoita ). Tiineen hiehon emän parhaan vuoden tuotoksen on oltava vähintään 200 kg rasvaa ja sen tulee vastata karjan keskituotosta. Jos emällä on useampia tuotosvuosia, vaaditaan että ainakin puolet niistä ylittää 200 kg:n rajan. Lehmävasikoiden emiltä vaaditaan parhaalta vuodelta vähintään 220 kg maitorasvaa. Hiehojen poikimaikä pitäisi olla vähintään 2 vuotta ( vientihiehojen 25 -26 kk.) Poikimis- ja myyntiaikojen suhteen on kasvattajien otettava huomioon, että rainahuutokaupat pidetään vain poikkeustapauksissa touko – elokuulla. Ilmoitus myyntiin tarjottavista eläimistä jätetään yhdistyksen lähimmälle virkailijalla joko postitse tai puhelimella viimeistään 7 viikkoa ennen aiottua myyntihetkeä, mikä on huomioitava erityisesti pianpoikivien hiehojen kohdalla.
SUOMEN AYRSHIREYHDISTYS Puistokatu 1. A. 3, HELSINKI 14 - Puh. 61971
51
Ayrshire-lehti
2/2009
Edistysaskelia tuotosseurannassa Ayrshirekasvattajien syyskokouksessa vuosi sitten käytiin vilkasta keskustelua tuotosseurannan kehitystarpeista. Suurimpana ongelmana karjanomistajat ovat kokeneet sen, että omistuksessa olevien lehmien tuotosseurantatietojen saanti on vaikeata ellei mahdotonta ainakin silloin, kun eläin on ostettu. Koska karjanomistajat itse toimittavat tiedot tuotosseurannalle, katsottiin, että tiedon tulee myös palautua tiloille, sillä menestyksellisen jalostustyön edellytyksenä on eläinten taustojen tunteminen.
Karjanomistajat ovat useiden vuosien ajan pyrkineet saamaan asiaan parannusta lähinnä polveutumistodistuksen kehittämisen kautta, mutta tuloksetta. Vasta nyt, kun osattiin kääntyä ProAgria Keskusten Liiton puoleen, on karjanomistajien toiveet otettu vakavasti. ProAgria Keskusten Liitossa on kuluneen vuoden aikana kehitetty ns. sähköistä lehmäkorttia, joka oli karjanomistajien toivelistalla ensimmäisenä. Laura Laiholahti
Lehmätieto-palvelu tulossa ProAgrian tuotosseurannan asiakastilat saavat käyttöönsä vuodenvaihteessa ensimmäisen osan Lehmätieto-palvelua eli ns. sähköistä lehmäkorttia. Ensimmäisessä vaiheessa palveluun tulevat mukaan eläinten perustiedot ja vuosituotokset,
mutta tietosisältö laajenee jo heti lähiaikoina kattamaan koelypsyt, 305 päivän tuotokset, poikimiset, siemennykset ja hoidot. Lehmätieto näyttää karjavalikossaan kaikki ne lehmät, hiehot ja lehmävasikat, jotka
ovat katseluhetkellä karjassa ja elossa. Yksittäiseen eläimeen edetään klikkaamalla sen linkkiä. Samoin eläimen perustietojen sukupuussa esiintyvät eläinten nimet toimivat linkkeinä niiden omalle Lehmätieto-sivustolle. Periaatteessa karjanomistaja
voi siis palvelun kautta katsella omien elossa olevien lehmiensä lisäksi kaikkien niiden sukupuussa esiintyvien eläinten tietoja. Juho Kyntäjä ProAgria Keskusten Liitto
Kuva 1. Karjanomistajalla on myös jo nyt mahdollisuus kieltää oman karjansa eläinten tietojen näkyminen muille viljelijöille Lehmätieto-palvelussa. Tämä tapahtuu ProAgria Maito –verkkopalvelujen Raporttitilaus –palvelussa. Samalla sivulla voi myös tarkistaa, onko paperiraporttien tilaus ajan tasalla, ja esim. tilata kännykkäänsä ProTuotos Muistutus –palvelun.
Kuva52 1. Karjanomistajalla on myös jo nyt mahdollisuus kieltää oman karjansa eläinten tietojen näkyminen muille viljelijöille Lehmätieto-palvelussa. Tämä tapahtuu ProAgria Maito –verkkopalvelujen Raporttitilaus –
kännykkäänsä ProTuotos Muistutus –palvelun. 2/2009
Ayrshire-lehti
Kuva 2. Lehmätieto –palvelun lehmän perussivu, jossa näkyy sen polveutuminen ja viimeisimmät tiedot. Tämän sivun linkeistä pääsee Kuva 2. Lehmätieto –palvelun lehmän perussivu, jossa näkyy sen polveutuminen ja viimeisimmät tiedot. etenemään sukupuussa. Tietosisältö on tässä kuvassa täysin kuvitteellista.
Tämän sivun linkeistä pääsee etenemään sukupuussa. Tietosisältö on tässä kuvassa täysin kuvitteellista.
Kuva 3. Lehmätieto –palvelun vuosituotossivu. Tämänkään kuvan tietosisältö eikuvan ole miltään osin todellista. Kuva 3. Lehmätieto –palvelun vuosituotossivu. Tämänkään tietosisältö ei ole miltään osin todellista.
53
Ayrshire-lehti
2/2009
Ayrshire SATATONNARI
Satatonnari Kuortin Neilikka Terhi ja Raimo Kuortin omistamasta Kuortin Neilikasta tuli satatonnari kahdeksannen poikimisen jälkeen kevättalvella 2009. Neilikka on elämänsä aikana ehtinyt vaihtaa navettatyypistä toiseen, muuttaa kotia kahteen kertaan sekä olla poistettavien listalla. Kaikista näistä se on selvinnyt ja ehtinyt siinä sivussa jättää useita hyviä tyttäriä ja tyttärentyttäriä.
Poisto lähellä
Terhin kertoman mukaan Neilikka oli nuorempana aikamoinen pullukka. Neilikalle ei ulkonäkönsä puolesta asetettu koviakaan kestävyysodotuksia, sillä niihin aikoihin alettiin tuoda Kanadasta siementä, jolla koitettiin parantaa lehmien
54
tyyppiä kevyemmäksi. Ensimmäisen teurasuhan alla Neilikka oli jo ensikkona, kun sen vetimet olivat sen verran lyhyet, että kone otti ilmaa ja vieressä piti kannatella konetta. Mutta Neilikka sai pitää henkensä, kun maitoa alkoi mittalypsyissä olla reilusti yli neljääkymppiä, parhaan mittalypsyn ollessa ensikkona 47,4kg. Ensimmäiset vuodet Neilikka vietti parsinavetassa. Sen jälkeen koitti siirtyminen pihattoon ja asemalypsyyn ja siitä jälleen parin vuoden päästä, v. 2005, alkoi totuttelu lypsyrobotille. Neilikka toimi pihatossa erittäin hyvin, mutta robotille se ei soveltunut, koska takavetimet ovat sen verran kaukana etuvetimistä, ettei
robotti tahtonut löytää toista takaneljännestä. Tämän takia Neilikka oli jälleen ilmoitettu teuraaksi. Teurasauton piti tulla maanantaiaamuna hakemaan Neilikkaa, kun allekirjoittanut laittoi tekstiviestin ystävälleen, joka oli tykästynyt Neilikkaan sen periyttämisominaisuuksien perusteella. Neilikasta tehtiin kaupat sunnuntaina ja teuraskyyti peruttiin. Niin Neilikka vaihtoi kotia ja muutti Itä-Suomeen parsinavettaan. Myös sinne Neilikka sopeutui heti eikä tämä erittäin hyvällä itsetunnolla varustettu lehmä edes viitsinyt alkaa tapella muiden lehmien kanssa. Neilikalle kävi kaikki, parsipaikan vaihtamiset, uudelle laidunlohkolle meno ja siirtyminen kahdesti päivässä
lypsyyn. Lypsäminen parsinavetassa ei tuottanut minkäänlaisia hankaluuksia. Neilikka on tiinehtynyt aina todella hyvin, yhdeksättä poikimista odotellaan jälleen tammikuulla 2010. Tällä kertaa vasikan isänä on Remington.
Takaisin kotikarjaan
Neilikka muutti takaisin kotikarjaansa syksyllä 2008, kun edellisestä kodista laitettiin lehmät pois. Karja-auton saapuessa Kuortille, Neilikka katseli autosta ulos tultuaan paikkoja ja käveli suorinta tietä siihen parsipaikkaan, missä oli asunut miltei 3 vuotta sitten viimeksi! Siihen se pyrki myös jokaiselta ulkoilureissultaan. Neilikka
2/2009
poiki kahdeksannen kerran tammikuussa 2009, jonka jälkeen se lypsi ylitse maagisen sadantonnin rajan. Neilikka on kahdeksannen poikimisensa jälkeen ollut jälleen pihatossa muiden lehmien kanssa ja käy lypsyllä robotilla. Robottilypsy sujuu nykyään huomattavasti paremmin kuin silloin aiemmin johtuen robotin uudemmista päivityksistä. Päästyään pihattoon monen vuoden jälkeen Neilikka marssi muitta mutkitta suoraan rehukioskille syömään. Uusia nuorempia kavereita oli tullut joukkoon, joten muutaman ensimmäisen viikon ajan Neilikka keräsi rohkeutta ja sen jälkeen se onkin aina etujoukoissa päässyt robotille ja syömään. Alkionhuuhteluakin mietittiin viime keväänä, mutta asia jäi vielä hautumaan seuraavan poikimisen ylitse. Tulevana keväänä Neilikkaa mahdollisesti huuhdellaan Pokerilla tai Remingtonilla, sillä alkioista on tullut useita kyselyjä.
Suuri persoona, joka tuottaa ja periyttää
Neilikka on erittäin persoonallinen lehmä. Sillä on tiettyjä tapoja, kuten rehun heitteleminen niin, että parsinavetassa ovat maitoputkien päällyset rehua täynnä ja pihaton käytävillä on useita rehukasoja Neilikan heittelyn tuloksena. Herkkuja Neilikan mielestä ovat kaikki leivät, niitä se syö erittäin mielellään. Neilikka myös rakastaa harjaamista ja rapsutteluja. Neilikka on lypsänyt erittäin hyviä tuotoksia heti ensikosta lähtien, ensimmäinen vuosi oli yli 12 000kg ja parhaana vuonna on maitoa tullut yli 14 900kg. Keskimäärin tuotos on ollut 12 989-3,89-3,43 parhaan mittalypsyn ollessa 58,2kg. Neilikka on myös periyttäjänä erittäin hyvä, onhan
Ayrshire-lehti
SUOMEN AYRSHIREKARJA - lehti vuodelta 1967
RASVATUOTOSKILPAILU MAAOTTELULAJIKSI! Suomi- Ruotsi yleiurheilumaaottelussa kokemamme uuden tappion johdosta ehdottaa aina kekseliäs Ari-Joutsi Helsingin Sanomissa mm. seuraavaa: “Naisten puolella taas voitaisiin silpaista pois muutama turhan yksipuolisesti kehittynyt ruotsalaislaji ja laittaa sijalle vaikkapa Ayrshire-lehmien rasvatuotoskilpailu. Siihen kun ilmoittaisimme esimerkiksi Syrjälän Irman, Rinta-Laulajan Nopsan ja Påkaksen Hannebergin Ulla-Reginan, niin jopa kehittyisi stadionin palkintokorokkeelle niin rasvainen juttu, että joka ainoan sarven päässä killuisi entinen tai nykyinen maailmanennätys ja huutokuoro saisi 10.000 suomalaisen katsojan voimalla kajauttaa ratkiriemukkaan innostushuutonsa: “hellurei ja junalauta, voitot perii Suomen nauta.” Suomen Ayrshirekarja -lehteä lueskeli Lea Järvinen sillä tyttärinä Kuortin Paprika AF-VG86, joka on ollut näyttelyssä mm. Best in Show sekä Kuortin Uute AF-GP82 ja Kuortin Rosmariini, joka menetettiin tapaturman seurauksena, mutta Rosmariinilta jäi onneksi tytär Kuortin Tilli AF-VG88. Lisäksi on Neilikan nuorin tytär UusiSuon Yrtti, joka ei ole vielä poikinut. Neilikalla oli nuorempana sonninemän titteli, mutta sonnia ei koskaan ole ostettu. Tosin yksi Neilikan tyttäristä, Kuortin
Tilli (entinen Kuortin Timjami), ostettiin Asmo-ydinkarjaan ja sitä kautta on ympäri Suomen levinnyt sukua, josta on myös sonneja myyty keinosiemennykselle. Tulevana talvena on Neilikasta alenevassa polvessa tulossa viides sukupolvi lypsyyn, kun Änkön Yrtti poikii. Sen jälkeen on linja Kuortin Neilikka - Kuortin Paprika - Kuortin Chili ET - Kuortin Ushma ET - Änkön Yrtti lypsyssä. Kovin
montaa samanlaista ketjua en tiedä elossa olevan. Neilikalla itsellään toivotaan olevan useita tuotosvuosia vielä edessä, sillä se on loistokunnossa, vaikka ikää on kertynyt jo 10 vuotta. Neilikan nähdessäni mietin usein mitä olisikaan ayrshirerodun jalostus menettänyt, jos Neilikka olisi aikoinaan laitettu teuraaksi… Sanna Savikko
Kuortin Neilikka, 100 ton-yielder from Kuortti herd has a very interesting history. Already after first calving Neilikka was almost sold to a slaughter house because she had such a short teats. But because she milked over 40 kilos per day (best day was 47.7 kg) she was kept in the herd. First years she milked in a tie stall barn and after that in a milking parlour. When Kuortti’s herd was moved to robotic milking Neilikka was again almost sold to a slaughter house because the length from her front teats to her rear teats was too long. Luckily there was one person who knew that Neilikka had very good daughters and Neilikka was moved to his herd in Eastern Finland to tie stall barn. In the fall 2008 Neilikka moved back to Kuortti’s herd after three years and she immediately found her old favourite stall from the barn! In January 2009 Neilikka had her eighth calf and after that she has been in robotic milking. The milking robot has no problems at all with Neilikka because nowadays milking robots are more developed. And Neilikka is in the strength of her life! She will calve again in January (from Remington) and after that she is hopefully ready for embryo flush. Her average production (365 days) has been 12989-3,89-3,43. Neilikka has daughters Kuortin Paprika AF-VG86, Kuortin Uute AF-GP82, Kuortin Rosmariini (she isn’t unfortunately in the herd anymore), Kuortin Tilli (originally called Timjami, she has been in the Asmo nucleus herd) and Uusi-Suon Uute and many granddaughters, for example Kuortin Tilli AF-VG88. In the next winter there will be five generations in milk (Kuortin Neilikka - Kuortin Paprika - Kuortin Chili ET - Kuortin Ushma ET - Änkön Yrtti) after Änkön Yrtti’s first calving! 55
Ayrshire-lehti
2/2009
Ayrshire SATATONNARI Lutun 100-1225939 A elämäntarina Emme osanneet ar vata miten paljon iloa ja miten pitkäikäisen lehmän saimmekaan, kun Haapalan Enskalainen Itulehmä pyöräytti 31.10.1997 maailmaan Kallen Airosta suloisen ruskeavoittoisen lehmävasun, Lutun. Lutu eli normaalia vasikan ja hiehon elämää parsinavetassamme ja parressa siihen aikaan, kun ei ollut tietoakaan mistään parsimatoista, pedeistä puhumattakaan. Pari kesää nuori Lutu nautti elämästään muiden ikätovereidensa kanssa metsälaitumella, kunnes oli aika jättää nuoruuden helppous ja vapaus. Oli aika ryhtyä lehmäksi. Lutu poiki ensimmäisen kerran 4.12.1999. Ensikkovuoden maitomäärä antoi viitteitä siitä, että lehmässä on ainesta hyväksi lypsylehmäksi. Vaikkakin tuotos oli vaatimattomat 8 770 kg, niin sen jälkeen tuotokset paranivat vuosi vuodelta ollen parhaimmillaan 14 401-590-4.1. Keskimääräiset keskituotokset olivat 12 216kg. Ja mikä parasta, Lutu oli tasainen maidonantaja, jolle tyypillistä oli lypsää tasaisia 50-55 kg päivätuotoksia, joten pitkämaitoisuuden vuoksi ja lehmän saamiseksi umpeen, se sai luvan poikia joka toinen vuosi. Lutu oli helppohoitoinen, näyttävä ja määrätietoinen lehmä isoine sarvineen ja äidillinenkin se oli vasujaan kohtaan. Poikimiset olivat helppoja ja huippunopeita. 56
Lutua piti todella vahtia, ettei se päässyt salaa poikimaan. Vasikat se suorastaan rykäisi maailmaan. Tiinehtyminen oli erinomaista ja kahdeksasta poikimisesta viisi on lehmästä, kahden ensimmäisen sonnivasikan
Unice poiki ja näytti todella lupaavalta lehmänalulta, kunnes sille sattui tapaturma. Pitkäaikaisesta hoidosta huolimatta tulehdus meni niveliin ja suureksi suruksemme se jouduttiin lopettamaan eräänä kesäisenä päivänä 2007.
Lutu ja sen viimeiseksi jäänyt vasikka, Ice Manilainen sonnipoika Toivoton. Kuva Mirja Hänninen.
jälkeen alkoi lehmäputki. Ensimmäinen lehmävasikka Pusu oli Suontaan Jehtasta, Pusu myytiin eloon. Seuraavaksi syntyi Kangassalon Kellistä Rommi, josta tuli 50-tonnari elokuussa. Peterslundilainen Symppis oli seuraavana vuorossa. Nuo kaksi lehmää ovat perineet Lutun kestävyyden, vaikkakin rakenteessa mentiin takapakkia. Tammikuussa 2005 saimme erittäin toivotun Ice Manilaisen Toivion Unicen.
Onneksi siltä jäi tyttärentytär Älice kasvamaan ja jatkamaan Lutun sukua. Toukokuussa näki päivänvalon Lutun 7.vasikka Toivion Winner (Conn), joka menetettiin ensikkona karjassa silloin vallinneen aureus-epidemian uhrina. Tähän asti Lutu elää porskutti karjassa huomaamattomana ja helppona yksilönä, kunnes eräänä lokakuisena iltana laitumelta iltalypsylle tullessa se hyppäsi kiimassa
olevan lehmän selkään sillä seurauksella, että utareen etukiinnitykset pettivät. Teuraaksi laitto oli enemmän kuin lähellä, mutta kuitenkin päätimme yrittää hoitaa lehmää tiheällä lypsämisellä ja kipulääkityksellä. Ihme ja kumma, turvotus hävisi ja lehmä tervehtyi, mutta lypsäessä piti käyttää kahta lypsykonetta. Lutu päätettiin siementää vielä kerran lehmävasun toivossa ja siementäkin piti lähteä pyttyyn kalastelemaan Kyytselältä asti . Viimeisen vasikan säilyminen hengissä oli onnekasta, sillä Lutu sairastui kovaan kuumeeseen ummessaoloaikana ja menetti täysin ruokahalunsa. Kaksi seuraavaa viikkoa vaati sitkeyttä sekä lehmältä että sen hoitajilta. Sitkeys palkittiin ja Lutu palasi elävien kirjoihin ja poiki helposti laitumelle kauniin Ice Manilaisen sonnipojan. Toivottua lehmävasikkaa emme siis kaikesta yrittämisestä huolimatta saaneet. Seuraavana päivänä poikimisestaan Lutu nukutettiin ikiuneen kotipellolla. Lutun elossa olevia tyttäriä on kaksi ja kaksi tyttärentytärtä. Toivottavasti nuorista tulee samanlaisia kestäviä ja helppohoitoisia lehmiä kuin heidän mummonsa oli. Mirja Hänninen
2/2009
Ayrshire-lehti
Ayrshire SATATONNARI
Leisku oli saanut juhlapäivänsä kunniaksi satatonnarinauhan ympärilleen. Kuva Laura Laiholahti.
Leisku on Mirja ja Matti Hännisen toinen satatonnari Mirja ja Matti Hännisen toinen satatonnari, Leisku, on syntynyt Toivion tilalla 18.6.1997. Leiskun isä on Huhtakankaan Valtti, emä Toivion Hurma, emänisä Jokelan Öykkäri ja emänemä Tippa. Leisku saavutti satatonnarin kunnioitettavat lu-
kemat 12.7.2009, jolloin elinikäistuotosta oli 100 426 kg. Isäntäväki luonnehtii Leiskua monin eri sanoin: se on vaatimaton, suorastaan huomaamaton, helppohoitoinen, ketterä, sitkeä ja omanarvontuntoinen. Leisku ei kaipaa rapsutuksia
Mirja and Matti Hänninen, owners of Toivio farm, could celebrate in the summer two 100-ton yielder; Lutu and Leisku. Lutu (sire Kallen Airo) was born in December 1997 and Leisku (sire Huhtakankaan Valtti) was born in June 1997. Lutu calved eight times and milked on average 12 216 kg. Lutu is no longer in the herd but her daughters Rommi (Kelli) and Symppis (Peterslund) are. She has also two granddaughters. Leisku is still in the herd and she has already calved nine times. She has one daughter in the herd, Toivion Ouzo (sire Pärepuusaaren Myöhä). Ouzo has daughters Toivion Sangria (Jerry) and granddaughters Toivion Yömyssy (Calimero) and Toivion Alegria (Hector). And Leisku’s life story will continue…
eikä halauksia, mutta sen ilmeet kertovat kaiken tarpeellisen, kuten “tulepa lypsämään minut”. Se ymmärtää myös kehotuksen “nouse ylös” ja jos asiat eivät häntä miellytä, menevät turvan sivut ruttuun välittömästi. Leisku on nyt poikinut 9 kertaa. Sen ensimmäinen lehmävasikka syntyi Pärepuusaaren Myöhästä ja sai nimekseen Toivion Ouzo. Ouzosta on karjassa tyttärentytär Toivion Sangria (Jerry) ja tyttärentyttärentyttäret Toivion Yömyssy (Calimero) ja Toivion Alegria (Hector). Ouzo teki myös toisen tyttären Jerrystä, Toivion Tequilan, joka myytiin jo pikkuvasikkana robottinavettaan. Siellä Tequila on lunastanut paikkansa robolehmänä ja on
edelleen elossa. Leisku on monien liharotuvasikoiden jälkeen taas siemennetty ayrshiresonnilla ja toivottavasti se on nyt tiine Rounion Argoksesta. Mirja kertoo, että Leisku periyttää puhdasta suomalaista ayrshirea, kestävyyttä, hyvää tuotosta, pitkämaitoisuutta, hyvää utareterveyttä ja kuivaa luustonlaatua. Hän toivoo, että Leiskun elastinen utarekudos, joka on kestänyt kovat maitotuotokset repsahtamatta, periytyisi jälkikasvulle. Nyt Leiskun kanssa eletään päivä kerrallaan ja jos se on tiine ja pysyy terveenä vielä poikimisen jälkeenkin, on sillä vielä yksi tuotosvuosi tiedossa. Vielä ei ole elämäntarinan aika. Laura Laiholahti 57
Ayrshire-lehti
2/2009
JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT
Junior Handlerit haastattelussa Junnutiimi haastatteli eri-ikäisiä junioreita heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan ja parhaista muistoista.
Näyttelyissä hienosti menestyneet Aamos Taivalmäki ja Taivalmäen Eloveena ET. Kuva Riitta Lehtinen.
9-vuotias Aamos Taivalmäki Ikaalisista aloitti Junior Handler -uransa jo vuonna 2006. Ensimmäiset kilpailut Hyvinkäällä, Yllätys-näyttelyssä, menivät hienosti, tuloksena ensimmäinen sija. Samana vuonna Aamos ehti kilpailla neljässä näyttelyssä. Nuoren eläinten esittelijän mielestä vasikoiden kanssa on mukavaa touhuta. Näyttelyistä on saanut myös kavereita ja palkintoja, ja haastattelujen antaminenkin on hauskaa. Näyttelyihin Aamos valitsee rauhallisen ja hyvärakenteisen eläimen, jota on helppo käsitellä. Ulkomaille hän haluaa vanhempana, kun on ehtinyt opiskella englantia. - Tänä kesänä pääsin Champion-kehässä kolmanneksi Mustiala Handlerissa, se oli tosi mahtava juttu! Olisi kivaa voittaa joskus Championkin, mutta pääasia, että itselläni on kiva fiilis kehän jälkeen ja olen tyytyväinen itseeni ja eläimeeni, Aamos tuumaa. • • • •
Mustiala Handlerissa 2009 luokkavoiton napanneet Karoliina Nieminen ja Esikko. Kuva Riitta Lehtinen.
Kruusilassa asuva Karoliina Nieminen, 11 vuotta, kilpaili ensimmäisen kerran vuoden 2004 Okrassa. Tuolloin kilpakumppanina oli Joukolan Tötterö, sillä kotoa ei löytynyt sopivan kokoista vasikkaa. Karoliina tuumii, että vasikan kanssa oleminen on näyttelytoiminnassa parasta ja tärkeämpää kuin voittaminen. Harjoittelun leireilläkin mukana ollut tyttö aloittaa vasikan totuttamisella riimuun ja taluttajaan. - Sitten vien vasikan ulos ja annan sen kävellä ja juosta vapaasti, että se tottuisi ulkona olemiseen. Vasta sitten otetaan oikea ote ja yritetään kävellä rauhallisesti. Kun vasikka osaa kävellä hyvin, nostetaan pää ylös ja roikutetaan välillä sisällä, että vasikka oppii pitämään päätä ylhäällä. Äitini on välillä leikkituomari, Karoliina kertoo. Monta vuotta kilpaillutta Karoliinaa jännittää kilpailupaikalla, mutta kehään mennessä jännitys unohtuu, kun pitää keskittyä esittämiseen. - Esittäminen on todella kivaa! • • • •
Voittoisa pari Valtteri Änkö ja Änkön Anette Mustiala Handlerissa 2009. Kuva Sari Änkö.
58
12-vuotias Valtteri Änkö Ikaalisista on aloittanut kilpailun vuoden 2005 Farmarissa, Tampereella. Valtterin mukaan näyttelytoiminnassa mukavinta on eläinten kanssa puuhastelu, mutta opettaminen tuntuu joskus hankalalta. Ahkera harjoittelu
2/2009
Ayrshire-lehti
JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT kuitenkin palkitaan: Valtteri voitti tämän vuoden Mustiala Handlerissa ensimmäistä kertaa oman luokkansa tarkalla työskentelyllä, kilpakumppaninaan Änkön Anette. - Se oli mahtavaa! Valtteri tuumasi. Lehmien lisäksi nuori herra ehtii hoitaa myös omaa pientä farmia, jossa asustelee niin kuttuja kuin kanojakin. • • • • 12-vuotias Helmiina Kavander Sauvosta kilpaili ensimmäisen kerran Ammujaisissa 2007. Hänet sai innostumaan Junior Handler -toiminnasta Junnuleiri ja Elina-äidin kannustus. Kilpailuissa parasta kokeneen taluttajan mielestä ovat hyvä fiilis, kaverit ja muu karjaporukka, jota ei muuten näe. - Ei kannata masentua vaikka harjottelu olisikin välillä puisevaa, hyvä sijoitus kisoissa antaa aina uutta puhtia. Siitä on minullakin kokemusta, Helmiina vinkkaa muille junnuille.
Helmiina Kavander ja Riitmaan Aurinko kilpailemassa Ammujaisissa 2009. Kuva Elina Kavander.
• • • • Marttilalainen Ola-Pekka Laiholahti, 15 vuotta, kilpaili ensimmäisen kerran Ammujaisissa 2005. - Kisoissa oli ihan hauskaa ja tuntui siltä, että haluan osallistua uudestaankin, Ola-Pekka pohtii. Näyttelyissä Ola-Pekan mielestä mukavinta on esitellä eläimiä ja tavata tuttuja. Hän toivoo, että ensi vuonna ilmat olisivat lämpimät, jotta näyttelyssä olisi mukavampaa, eikä tarvitsisi palella sateessa. - Haluaisin myös, että minulla olisi joku hyvä eläin, jonka kanssa voisi osallistua junnujen lisäksi myös näyttelyluokkaan. • • • • Pohjois-Pohjanmaalla, Kärsämäellä asuva 17-vuotias Juulia Ahlholm kiinnostui Junior Handler -toiminnasta vuonna 2003. Ensimmäisiin kilpailuihin hän kuitenkin pääsi vasta seuraavana vuonna, kun Tyylikäs 2004 järjestettiin. Tuloksena oli kolmas sija, johon nykyisin lukiossa opiskeleva Juulia oli tyytyväinen. Hän tuumaa, että näyttelytoiminnassa parasta on ehdottomasti se, kun tutustuu uusiin ihmisiin ja tapaa vanhoja tuttuja, joita ei muutoin näe. - Vaikka valmistautuminen näyttelyyn on rankkaa, se on kuitenkin loppupeleissä palkitsevaa. Juulia on ehtinyt hakea myös kokemusta ulkomailta. Vuonna 2007 hän oli European Young Breeders Schoolissa, Belgiassa, mistä muistot ovat hyviä ja hauskoja, vaikka aivan kärkisijoille ei sijoittunutkaan. - Siellä tutustuin uusiin kavereihin, joihin pidän yhteyttä lähes päivittäin, Juulia kertoo. Parhaat muistot ovat kuitenkin tältä kesältä. -Pärjäsin junnuissa hyvin, samoin kuin omat eläimemme arvosteluluokissa. Junior Handler Championin voitto Tyylikäs 2009 -näyttelyssä on varmasti paras muisto, koska osallistujia oli paljon ja kaikki olivat hyviä, konkari summaa. Kirsi Teiskonlahti
Ola-Pekka Laiholahti odottamassa kehään pääsemistä Mustiala Handlerissa 2009, parinaan Joukolan Andalucia. Kuva Laura Laiholahti.
Upeasti tämän kesän näyttelyissä menestynyt Juulia Ahlholm Championkuvassa Korkiakosken Calimero Avrilin kanssa.
59
Ayrshire-lehti
2/2009
JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT
Näyttelytyövoimaa Karjanäyttelyiden suosio on kasvussa, mutta on tiloja, jotka eivät ole tuoneet eläimiään näyttelyyn, koska eläimille ei ole valmistelijaa tai esittäjää. Joku voi myös tarvita muuten vain apuvoimia näyttelyeläinten kanssa. Myös eläinten valokuvauksessa ja eläinten valmistelussa valokuvausta tai vaikka tilavierailua varten
Suositushinnasto: Arkiklippaus 5 e Näyttelyklippaus 10 e Selkälinjan teko 10 e Eläimen pesu 5-10 e Eläimen esittäminen 5-10 e Kuvausavustajana toimiminen 5 e/h Parsivahtina toimiminen sopimuksen mukaan
tarvitaan usein apua. Toisaalta on junnuja (ja vanhempiakin), jotka mielellään olisivat apuna näyttelyissä ja eläinten puunaamisessa. Siinä saa kokemusta ja voi vähän tienatakin. Junnutiimi yrittää saada innokkaat auttajat ja avun tarvitsijat kohtaamaan. Laadimme myös suositushinnaston eri tehtäville. Esimerkiksi pesussa ja esittämisessä eläimen koko ja käsiteltävyys vaikuttavat hintaan. Isossa lehmässä on enemmän tekemistä kuin pikkuvasikassa. Lisäksi kannattaa sopia erikseen matkakuluista ja tarvikkeiden lainasta, jos tila on ensimmäistä kertaa lähdössä mukaan näyttelytoimintaan eikä omaa ”lehmien beauty
Klippausta varikolla. Kuva Salla Rautio.
boxia” ole vielä kertynyt. Jos olet halukas auttamaan näyttelyissä, eläinten edustuskuntoon laittamisessa tai valokuvauksessa, ota yhteyttä Junnutiimiin. Samoin työvoi-
man tarvitsija, ota yhteyttä Junnutiimiin. Meidät tavoittaa sähköpostitse osoitteessa junnutiimi@gmail.com tai puhelimitse Kirsi: 040 7746246 ja Salla: 050 525 6109.
AF Futuren kautta nuorisoavustusta koulutukseen Tänä vuonna aloitettu Ayrshirekasvattajien nuoriso-ohjelma AF Future laajenee ensi vuonna käsittämään yhä selkeämmin kaiken yhdistyksen nuorisotoiminnan. Vuoden 2010 alusta Ayrshirekasvattajien hallitus myöntää nuorisoavustusta, jota voi hakea opintomatkaan tai koulutukseen. Tuen saamisen edellytyksenä on kuuluminen AF Futureen. AF Futureen osallistutaan ilmoittautumalla junnuvastaaville. Samalla nimetään ayrshire-eläin, jonka kanssa nuori osallistuu ohjelmaan ja maksetaan 10 €:n eläinkohtainen vuosittainen rekisteröitymismaksu. Ohjelmaan voi rekisteröityä myös useamman eläimen kanssa ja ohjelmassa mukana olevat eläimet saavat vaihtua joka vuosi. Alle 18-vuotiaiden nuorten ei tarvitse olla yhdistyksen jäseniä. Ainoa edellytys osallistumiselle on, että rekisteröitävä eläin on ayrshirerotua. 18 vuotta täyttäneiden pitää olla yhdistyksen jäseniä. Nuoriso-ohjelmassa on kaksi sarjaa: 14 vuotta ja nuoremmat sekä 15-21 -vuotiaat. Nuoriso-ohjelman jäsenyys päättyy 31.12. sinä vuonna, jolloin nuori täyttää 21 vuotta. AF Futuren säännöt on julkaistu Ayrshire-lehden numerossa 1 / 2009. 60
AF Futuren vuoden 2010 rekisteröitymisiä aletaan ottaa vastaan heti 1.1.2010 alkaen. Kaikki nuoret ayrshireharrastajat tervetuloa mukaan! Laura Laiholahti
NUORISOAVUSTUKSEN HAKEMINEN AF Futureen rekisteröityneet nuoret voivat hakea nuorisoavustusta vuonna 2010 tapahtuvaan opintomatkaan tai koulutukseen. Ayrshirekasvattajien hallitukselle osoitetut vapaamuotoiset hakemukset perusteluineen tulee toimittaa 31.5.2010 mennessä. Tukea voi hakea myös takautuvasti 1.1.- 31.5.2010 välisenä aikana olleeseen kohteeseen. Suomen Ayrshirekasvattajat ry Hallitus
2/2009
Ayrshire-lehti
JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT
Valokuvauskisa Alle 15-vuotiaat:
ra: Joko “K. Auro . la ju a P Minttu Maiju ja e?!” : ja ta it o V all stäis laits NYT pää Kunniam a
ininta Mii
15-25-vuotiaat:
inda ininta: L a m ia n n Ku lalla” pellolla il
vikki i “J. Vaa t h la o ih La
Voittaja: Ju
a Karppa
nen. “Ka
ulia Alho
lm “Ayrsh
tse tulev
Junnutiimi kiittää kaikkia valokuvauskilpailuun osallistuneita.
irelehmä
aisuuteen ”
iltahämär
ässä”
61
Ayrshire-lehti
2/2009
JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT
Tuttibaarikärpäsen päiväkirjasta:
Kokovoltteja Eilen oltiin Mansikin kanssa laitumella makoilemassa. Iltapäivän aurinko porotti kesän viimeisiä helteitä, Mansikki märehti silmät ummessa ja minä torkuin rouvan vatsan päällä puolella korvalla kuunnellen kuinka allani työskentelevä pötsi kurahteli unettavan säännöllisesti. Heiluin siinä unen ja valveen rajamailla, kun Mansikki keskeytti leukojensa heiluttelun. Navetan ikkunasta kuului emännän tuohtunut ääni, joka nousi ja laski vuoronperään. Taas se vahtoaa jollekin kännykässä, ajattelin ja yritin saada uudestaan kiinni rauhallisesta tunnelmasta. Mutta eihän siitä mitään tullut, sillä Mansikki keinahti siihen malliin, että sillä oli ylösnousu mielessä. Piti sitten minunkin lennähtää siivilleni kun kerran rouvakin nousi jalkeille. Mansikki ähki ja venytteli ja pääsi sitten asiaan: - Menepäs sinä nuoremmaksesi katsomaan mikä meidän emäntää riepoo, liekö niitä tietosuoja-asioita taas. Sillä tuntuu olevan kestohepuli, kun ei siitä navetan toimistopöydällä olevasta laatikosta tule niitä tietoja mitä tarvittaisiin. Minä kyllä mitään ymmärrä niistä asioista muuta kuin että jos asiat ei suju, niin emäntä on lypsylläkin vielä kännykkä korvalla ja joudutaan kuuntelemaan sen paasaamista ilman hetken rauhaa. No niin, alapas mennä, hus!, sanoi Mansikki ja huiskaisi hännällään yksiselitteisesti. - Joo joo, mutta miks aina minä? kysyin, vaikkakin ihan retorisesti, sillä meikä oli tämän tilan rouvien juoksukärpänen 62
eikä siinä armoa tunnettu. Viimeksi minua lennättäessään Mansikki sanoi uhkauksista pahimman: Jos et nyt lähde, niin pian Punainen Sonni tulee ja antaa siiiiivet!!! Jep, silloin päättelin, että oli tosi kyseessä enkä ollut vähääkään kiinnostunut näkemään mikä tämä punainen sonni oikeasti on, huh! Ja eikun menoksi. Suunnistin suorinta tietä kohti navettaa ja toimiston ikkunaa, joka olikin
hempaa. -Kato täti, mä melkein osuin tohon kälpäseen!, pikkuihminen kiljaisi innoissaan. - Joo, yritä uudestaan vielä, mä niin inhoan noita kärpäsiä kesällä, sanoi emäntä tuijottaen edelleen yhteen pisteeseen. Hupsheijaa, täällähän ollaan kovasti sotaisalla päällä, totesin ja fiksuna kärpäsenä päätin siirtyä tiedonhankintaan toimiston ylimmälle hyllylle.
Kuva Linda Laiholahti.
sopivasti auki. Hehheh, olivat unohtaneet hyönteisverkon siitä. Sujahdin ikkunasta sisälle ja laskeuduin harmaalle laatikolle, jota emäntä intensiivisesti tuijotti. Läps, kuului vierestäni. Ehdin juuri pinkaista pakoon, kun naapurin pikkuvilleviisvee, kuten olin emännän kuullut tätä pikkuolentoa kutsuvan, läimäytti vihreällä osuuspankin kärpäslätkällä harmaata laatikkoa. Hyvä, ettei varpaille osunut tai jotain totaalipa-
Eikä kauaakaan kestänyt kun emäntä taas otti kännykän esille ja soitti jonnekin. -...mutta mähän olen kantakirjannut ne vasikkana....niin mutta kun ei siinä paperissa ole mitään tuotostietoja ja nyt ostaja haluaisi kantakirjatodistukset mukaan...eikö sitä polkkari- tai kantakirjauudistusta ole tehty jo monta vuotta... ai vielä vähän kesken,... kyllä, ei, no on tietysti,... jaha kiitos nyt tästä, joo koitetaan olla
kärsivällisiä, sanoi emäntä sammuttaen puhelimensa, ja jatkoi sen jälkeen itsekseen “vaikka ei kyllä helppoa ole” alkaen taas katsella tuota merkillistä pöydällä olevaa laatikkoa. Samassa isäntä saapui navetan puolelta suu virneessä: - No nyt loppui tämän talon kesäloma, siellä on syksyn eka vasikka syntynyt ja vielä lehmävasikka! - Kumpi poiki, Viivi vai Venla? Olisit tullut hakemaan mua, jos olis kuitenkin tarvittu vetoapua. Sano nyt kumpi poiki, Viivillä oli tuontialkio, oliko se se?, touhotti emäntä niin innoissaan, että oli tuolilta pudota. Isäntää hymyilytti entistä enemmän. - No olihan se Viivi. Ei siinä näköjään apua tarvittu, kun vasikka näkyy jo reippaana yrittävän jalkeille. Emäntä unohti laatikon tuijottamisen siitä paikasta ja lähti navetan puolelle isännän ja naapurinvilleviisveen seuratessa. Ja minä perään. Viivi ja Venla olivat vierekkäisissä poikimakarsinoissa. Viivi nuoli tarmokkaasti vasikkaansa Venlan nuuskiessa tulokasta aidan raosta. Pakko oli jopa kärpäsenä todeta, että kyllä vaan on suloinen otus tuollainen vasikka, joka huterilla jaloillaan ottaa ensimmäisiä askelia. -Onneksi tuli pestyä vasikkaosasto heti kun viimeiset vasikat siirrettiin sieltä keväällä pois. Nyt saadaan siirtää tämä kultakimpale sinne puhtaisiin tiloihin heti kun on ternimaidot juotettu, sanoi emäntä. Ihan mulla on ollutkin ikävä pikku-
2/2009
Ayrshire-lehti
JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT vasikoitten hoitoa. Silloin meikä oivalsi jotain elämää suurempaa: jes jes jes - tuttibaari avataan!!! Koko pitkä kesä ilman baarireissuja, koko pitkä kesä ilman aidosti hapantunutta maitoa, koko pitkä kesä ilman...sosiaalisia kontakteja lantalan porukoihin. Jes! Nyt se riemu repeää. Pistin suurimman vaihteen silmään ja kimeästi suristen lähdin takaisin laitumelle. Pari kokovolttia matkalla ja yksi silmukka kerien. Jes, rakas tuttibaari! Mansikki katseli minua ihmeissään: - Mikäs nyt on? Mitä emäntä? Onko jotain sattunut? Läähätin ja puuskutin ja hiki valui siivistä. - No ei tässä mitään, lääh, yks juttu vaan. Tai kaks, jos tarkkoja ollaan. Mansikki alkoi näyttää todella uteliaalta: - Kerro, kerro nyt. - No ensinnäkin emännän
asia. Se naapurinvilleviisvee yritti ensin lyödä kärpäslätkällä, mutta ei onneksi osunut. Emäntä tuijotti pöydällä olevaa harmaata laatikkoa, sitten se soitti jonnekin ja puhui ja ihmetteli kantakirjapolkkaria tai ettei sitä ole tai jotain, sitten se lopetti puhelun ja alkoi taas tuijottaa harmaata laatikkoa. Mansikki pyöritteli silmiään kuullessaan raporttini. Jatkoin vielä: - Mutta sitten on se Toinen Juttu. Siellä oli syntynyt lehmävasikka! Kävin itse katsomassa ja oli se hieno! Mansikki ei ollut pysyä ruskeavalkoisissa nahoissaan kuullessaan tämän: Kuka poiki, kumpi se niistä oli? Aamulla ne pisti kaksi meistä karsinoihin, sano nyt oliko se Viivi vai Venla. - Ai että kumpi? Kuule, kun on toi tietosuoja, niin en oikein
Ohjelmaa junnuille Kesän näyttelykausi on ohi, mutta junnutoiminta ei hiljene sen myötä. Loppusyksylle tai alkutalvelle on suunniteltu Etelä-Suomeen junnupäivää, jonka ohjelmassa olisi rakenneasioiden opettelua, vasikka-asiaa ja tietysti mukavaa yhdessäoloa + lounas ja kahvi/mehu. Tapahtuma järjestetään tilaolosuhteissa eli samalla päivän ohjelmassa on myös tilavierailu. Keväämmällä samanlainen päivä olisi tarkoitus järjestää pohjoisemmassa. Kannattaa siis seurata Ayrshirekasvattajien nettisivuja! Myös Ayrshirekasvattajien syyskokoukseen junnut ovat erittäin tervetulleita! Junnutiimi voi kertoa. Kyllä te illalla sitten näette, naurahdin Mansikille härnäävästi. Rouva näytti hieman hapanta naamaa: - Jaa-a, ja mikähän se sitten pisti kärpäsen lentämään kokovoltteja? - No se, että nyt kun vasikka syntyi ne avaa TUTTIBAA-
RIN! Meikä pääsee lopultakin kunnon sapuskoihin, alkoikin jo nuo iänikuiset sontaläjät kyllästyttää. Mutta älä sure, en mä teitä kokonaan jätä. Ens kerralla mulla onkin paljon juoruttavaa baarin asioista, usko huvikses! Moikka rouvat!
63
Ayrshire-lehti
2/2009
JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT
Junior Handler -tulokset 2009 TYYLIKÄS 09.06.2009
Tuomari Christopher Studer, Kanada 2003-2001
1. Hilla Savolainen 2. Vilho Pietikäinen 3. Veera Laulumaa 4. Taru Röyttä 5. Kiia Iivarinen 6. Liisa Röyttä 7. Tuomas Lyytinen 8. Aino Tiikkainen 9. Roope Kemppainen 10. Iita Pietikäinen 11. Matias Huitula
6. Kristiina Kuortti 7. Antti Vanhatalo 8. Jasmin Hottinen 9. Elias Kumpula 10. Sanni Jylhä-Ollila 11. Mira Savolainen
2000-1998
1. Henna Kainulainen 2. Ilona Savolainen 3. Meri Niskanen 4. Eeva Pohto 5. Sini Ylönen 6. Sini Niskanen 7. Otto Pietikäinen 8. Eveliina Liinamaa 9. Veronica Kempter 10. Pia Pylkkönen 11. Jarita Pirttimaa
1997
1.Lilli Laiholahti 2. Tuuli Kainulainen 3. Katariina Ryynänen 4. Nea Hanski 5. Mikael Kumpula 6. Olli Kallio 7. Mirva Hosionaho 8. Eetu Finnilä 9. Jani Karsikas 10. Inka Tiikkainen 11. Niko Järvinen
1996-1994
1. Kaarina Jyrkinen 2. Janina Suokas 3. Heikki Vanhatalo 4. Hanna Savolainen 5. Enni Turpeinen 64
Junior Handler Champion Juulia Ahlholm ja Varachampion Lilli Laiholahti poseeraavat vierellään tuomari Christopher Studer. Kuva Martti Kumpula.
1993-1991
1. Juulia Ahlholm 2. Juho Vanhatalo 3. Kirsi Teiskonlahti 4. Johannes Ahlholm 5. Elina Nuolioja 6. Veera Laulumaa 7. Eveliina Kumpula 8. Jenni Suokas 9. Minna Kumpula 10. Maiju Jukarainen 11. Meri Taipale 12. Suvi Laulumaa 13. Elina Röyttä 14. Lotta Röyttä
Junior Handler Champion Juulia Ahlholm
Junior Handler varachampion Lilli Laiholahti
2/2009
Ayrshire-lehti
JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT
AMMUJAISET 10.07.2009
11. Heidi Kiljunen ja Aarrearkku 12. Nea Hanski ja Arehusa Autumn Ametist ET 13. Valtteri Änkö ja Änkön Anette
1999 - 2002
1994 - 1995
Tuomari Campbell McOuat, Kanada
1. Emma Falin ja Eucalyptus 2. Aamos Taivalmäki ja Taivalmäen Eloveena ET 3. Josefiina Kavander ja Edam 4. Vihtori Kasvala ja Ellu 5. Roope Kemppainen ja HRH Eppuee
1998
1. Minttu Pajula ja Keskitalon Elysee 2. Karoliina Nieminen ja Esikko 3. Eero Vanhatalo ja Vanhatalon Etta-Beam 4. Milla Lintula ja Enkeli 5. Justiina Kavander ja Riitmaan Aavistus 6. Minna Jaala ja Kataran Eliksiiri 7. Siiri-Sofia Lumme ja Evenne 8. Iiris Nissilä ja Abba 9. Kaisa Häkkinen Ja Uusi-Suon Ellipop ET 10. Sini Ylönen ja Blessing Astrasilver ET 11. Eeva Pohto ja Aina 12. Aurora Nissilä ja Aquamarine
1996 - 1997
1. Maiju Pajula ja Keskitalon Emilia 2. Kristiina Kuortti ja Kuortin Elämänilo ET 3. Antti Vanhatalo ja Vanhatalon Alitta 4. Lilli Laiholahti ja Joukolan Alma 5. Amanda Tiiri ja Hanhisaaren Enkeli 6. Helmiina Kavander ja Riitmaan Aurinko 7. Emmi Satola ja Joukolan An-Nan 8. Pauliina Falin ja Abba 9. Antti Jaala ja Akaatti 10. Oona Taivalmäki ja Taivalmäen Eloveena ET
1. Kaarina Jyrkinen ja Savinnan&Uusi-Suon Alppiruusu 2. Heikki Vanhatalo ja Vanhatalon Amy-Charity ET 3. Matilda Mäki-Arvela ja Aurinko 4. Ola-Pekka Laiholahti ja Joukolan Andalucia 5. Aino Peltonen ja Efekti 6. Janina Suokas ja Rasilan Afrodite 7. Iida Kiljunen ja Aprikoosi 8. Venla Torppa ja HH Ada Marie 9. Mira Tukiainen ja DU Petit Lac Amanda ET 10. Meri Nissilä ja Ainua 11. Emilia Lähteenmäki ja Aarrearkku
1992 - 1993
1. Eveliina Kumpula ja Mapleburn Sylvest Ariel ET 2. Juho Vanhatalo ja Rondelaine G Indica ET 3. Juulia Ahlholm ja Korkiakosken Calimero Avril 4. Sannasisko Äijö ja Äijön Anrika 5. Kirsi Teiskonlahti ja Majaniemen Amelie 6. Outi Virtanen ja Änkön Hector Anu 7. Jenni Suokas ja Rasilan Ametisti 8. Matias Mäki-Arvela ja Amppeeri
Junior Handler Champion Maiju Pajula
Reserve Champion Minttu Pajula
Honorable Mention Eveliina Kumpula
FARMARI 31.07.2009 Tuomari Miia Kaappola
2002-2003
1. Roosa Kemppainen ja HH. Etäällä 2. Iiro Kallio ja Heikkilän Edelweis ET 3. Leevi Weckström ja Lohenojan Elda
2000-2001
Menestys ei ole kiinni siitä, onko kotona sopivia junnueläimiä. Ammujaisten Junior Handler Champion Maiju Pajula, Varachampion Minttu Pajula ja kunniamaininnan saanut Eveliina Kumpula kilpailivat kaikki lainaeläimillä. Kuva Heidi Rannikko.
1. Pia Pylkkönen ja Mykräkallion Ella 2. Kiia Iivarinen ja TerraceBank Kasey ET 3. Salla Vakkilainen ja Lohenojan Elda 4. Miia Rajaniemi ja Elviira
1999
1. Eemeli Vakkilainen ja Lohenojan Accra 65
Ayrshire-lehti
2/2009
JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT 2. Ilona Jokinen ja Elovena
1998
1. Siiri Lumme ja Evenne 2. Eeva Pohto ja Joukolan Ange-Lisa 3. Sini Ylönen ja HH.Ada-Marie 4. Riikka Hiekkalahti ja AK Elvi 5. Olli Tammenlarva ja Enkeli 6. Eero Vanhatalo ja Vanhatalon Etta-Beam
1997
1. Anni Rissanen ja AK Ahkera 2. Valtteri Änkö ja Änkön Anette 3. Emmi Juutinen ja Anitra 4.Nea Hanski ja HH. Ada-Marie 5. Carita Autio ja Korven Enkeli 6. Olli Kallio ja Heikkilän Edelweis
Junior Handler Champion Sanna-Sisko Äijö kasteltiin perinteen mukaisesti kisan jälkeen. Kuva Jari Ahlholm.
1996
1991- 1994
1. Antti Vanhatalo ja B.B.Emptation ET 2. Riikka Harju-Keturi ja Faucher Poker Lahja ET 3. Kristiina Kuortti ja Kuortin Elämänilo ET 4. Suvi Hokkanen ja J.Yetset
1995
1 Heikki Vanhatalo ja Vanhatalon S. Amy-Charity 2. Janina Suokas ja Savinnan & Uusi-Suon Alppiruusu 3. Tii Lyytikäinen ja Alaska 4. Janne Laajalahti ja Kallioniemen Alprose
5. Antti Jurva ja Airam
1. Sannasisko Äijö ja Äijön Anrika 2. Juho Vanhatalo ja Rondelaine Goldwyn Indica ET 3. Juulia Ahlholm ja Korkiakosken Calimero Avril 4. Kirsi Teiskonlahti ja Majaniemen Amelie 5. Anni-Maria Tiisala ja Äijön Aleksandra 6. Eveliina Kumpula ja Rounion Hjärta Ylisma 7. Jonna Savonlahti ja Ynnä
Junior Handler Champion Sanna-Sisko Äijö ja Äijön Anrika
Eveliina Kumpula esittelee Rounion Hjärta Ylismaa tuomari Miia Kaappolalle. Kuva Jari Ahlholm.
66
2/2009
Ayrshire-lehti
JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT
MUURIKKI 22.08.2009 Tuomari Riina Koivulahti
2003 - 2002
1. Helmi Laukkanen ja Rantalan Emily 2. Emmi Kavenius ja Eucalyptus
2001 - 2000
1. Jasmin Jukkara ja Elli 2. Kerttu Leiramo ja Erittäinsoma 3. Elsa Kavenius ja Epeli 4. Sonja Kantonen ja Evolus 5. Miina Mässeli ja Kirin Ester 6. Eelis Mässeli ja Suopellon Ensi
7. Juulia Auvinen ja Ajatus 8. Annastiina Sydänmaanlakka ja Elbe
1995 - 1994
1. Mira Tukiainen ja Karhilan AnnMarieSue 2. Meri Nissilä ja Aitokulta
1992 - 1991
1. Kirsi Teiskonlahti ja SaRan Asteri 2. Juulia Ahlholm ja Savinnan ja Uusi-Suon Alppiruusu 3. Maija Laurikainen ja Laurikaisen Ämiip
Junior Handler Champion
Kristiina Kuortti ja Kuortin Elämänilo ET
MUSTIALA HANDLER 29.08.2009 Tuomari Riina Koivulahti
2002-2004
1. Roosa Kemppainen ja HH Etäällä 2. Leevi Weckström ja Lohenojan Eufrosyne ET 3. Saku Särkijärvi ja Savinnan&Uusi-Suon Enkelinsiipi 4. Viivi Särkijärvi ja Ebony 5. Vihtori Kasvala ja Ellu
2000-2001 Kristiina Kuortti ja Kuortin Elämänilo ET voittivat Junior Handler Championin Muurikissa. Kuva Sanna Savikko.
1999 - 1998
1. Kaisa Häkkinen ja Savinnan ja Uusi-Suon Enkelinsiipi 2. Siiri Lumme ja Evenne 3. Iiris Nissilä ja Abba 4. Olli Tammenlarva ja Enkeli 5. Sini Ylönen ja ArethusaAutumnAmetist 6. Riikka Karjalainen ja Könnön Eltsu 7. Siiri Leiramo ja Ariel 8. Veera Leiramo ja Ylisoma 9. Laura Nummila ja Alamummo 10. Valtteri Sallinen ja Esteri
1997 - 1996
1. Kristiina Kuortti ja Kuortin.Elämänilo ET 2. Suvi Hokkanen ja Jokiahon Alaska 3. Nea Hanski ja HH AdaMarie 4. Jarkko Karjalainen ja Könnön Ella 5. Eeva Kavenius ja Epeli 6. Noora Sallinen ja Joukolan Aupair
1. Aamos Taivalmäki ja Savinnan&Uusi-Suon Enkelinsiipi 2. Pia Pylkkönen ja Mykräkallion Ella 3. Roope Kemppainen ja HH Etäällä 4. Salla Vakkilainen ja Lohenojan Elda 5. Josefiina Kavander ja Edam 6. Kiia Iivarinen ja Terrace Bank Kasey ET
1998-1999
1. Karoliina Nieminen ja Esikko 2. Kaisa Häkkinen ja Savinnan&Uusi-Suon Enkelinsiipi 3. Minttu Pajula ja Keskitalon Elysee 4. Siiri Lumme ja Evenne 5. Justiina Kavander ja Edam 6. Olli Tammenlarva ja Enkeli 7. Sini Ylönen ja HH AdaMarie 8. Milla Lintula ja Enotar 9. Eemeli Vakkilainen ja Lohenojan Elda
1997
1. Valtteri Änkö ja Änkön Anette 2. Helmiina Kavander ja Riitmaan Aavistus 3. Lilli Laiholahti ja Joukolan Alma 4. Nea Hanski ja ArethusaAutumnAmetist ET 5. Oona Taivalmäki ja Kellcrest Jour Anastacia ET 67
Ayrshire-lehti
2/2009
JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT 5. Anna Kymäläinen ja Eva 6. Aino Peltonen ja Efekti
1994
1. Mira Tukiainen ja Savinnan&Uusi-Suon Enkelinsiipi 2. Ola-Pekka Laiholahti ja Joukolan Andalucia 3. Anna Riihimäki ja Etevä 4. Jaakko Nieminen ja Esikko
1992-1993
Mustialan Junior Handler Champion Kirsi Teiskonlahti ja Majaniemen Amelie. Kuva Riitta Lehtinen.
1995-1996
1. Janina Suokas ja Savinnan&Uusi-Suon Alppiruusu 2. Kristiina Kuortti ja Kuortin Elämänilo ET 3. Maiju Pajula ja Keskitalon Emilia 4. Anni Laine ja K.El Niño.
1. Kirsi Teiskonlahti ja Majaniemen Amelie 2. Juulia Ahlholm ja Savinnan&Uusi-Suon Alppiruusu 3. Sannasisko Äijö ja Äijön Anrika 4. Outi Virtanen ja Änkön Hector Anu 5. Jenni Suokas ja SaRan Asteri
Mustiala Handler 2009 Champion
1. Kirsi Teiskonlahti ja Majaniemen Amelie 2. Janina Suokas ja Savinnan&Uusi-Suon Alppiruusu 3. Aamos Taivalmäki ja Taivalmäen Eloveena ET
Tsempparipalkinnot Saku Särkijärvi Helmiina Kavander
Saku Särkijärvi ja Savinnan & Uusi-Suon Enkelinsiipi sekä Leevi Weckström ja Lohenojan Eufrosyne ET kilpailivat nuorimpien luokassa. Kuva Sanna Savikko.
68
2/2009
Ayrshire-lehti
SALE OF STARS eliittihuutokauppa Tämän vuoden eliittihuutokauppa järjestettiin Tyylikäs 2009 -näyttelyn yhteydessä Haapajärvellä. Sää oli todella hyytävän kylmä, mutta se ei estänyt innokkaita karjaihmisiä saapumasta kehän laidalle, kun paikalle oli saapunut upeita myynnissä olevia eläimiä. Näyttelyn kallein eläin, 3700 €, oli tällä kertaa Lagace Hector Melody ET, jonka uusi omistaja on Tarja Keihäskoski. Hinnat verottomia. Lagace Hector Melody ET. Kuva Jari Ahlholm.
Rannan Angervo
isä: Duo-Star Normandin emä: Rannan Viikuna emänisä: Hjärterum Rardner ET ostaja: Pirjo Nousiainen hinta: 1900 €
Aro-Tannerin Albania isä: Viikin Record emä: Aro-Tannerin Viro emänisä: Birhdale Copper ostaja: Riina Pöyry hinta: 1600 €
Lagace Hector Melody ET isä: Don Sher Hector emä: Lagace Pardner Modalia emänisä: Woodland View Pardner ostaja: Tarja Keihäskoski hinta: 3700 €
Joukolan Ange-Lisa isä: Don Sher Hector emä: Joukolan Unge-Lisa
emänisä: Shady Walnut Conn ostaja: Jouni Lehtonen ja Tuija Suominen hinta: 2500 €
Joukolan Ahkera-Lisa
isä: Lagace Modem emä: Lunden Jerry Lisa emänisä: Kildare Jerry ostaja: Sari Vestman, Saija Räikkönen ja Katri Kinnunen hinta: 2300 €
Rounion Aamu-Usva isä: Rounion Uno ET emä: Kuortin Sateenkaari emänisä: Kangassalon Kelli ostaja: Susanna Ylimäki hinta: 2000 €
Terrace Bank Kasey ET
isä: Shady Walnut Conn emä: Blackaddar Kasey emänisä: Woodland View Pardner ostaja: Kristiina ja Veli Iivarinen hinta: 3500 €
69
Ayrshire-lehti
2/2009
Esittelyssä vuosinäyttelyn tuomari Ken Rose
Tyylikäs-näyttelyn tuomari Ken Rose näyttelytoimikunnan jäsenten ja Junior Handlerit tuomaroineen Chris Studerin seurassa. Henkilöt vasemmalta työnjohtaja Erkki Kumpulainen, Jari Ahlholm, Eliisa Kumpula, Ken Rose, rehtori Ilkka Heinonen ja Chris Studer. Kuva Linda Laiholahti.
Ken Rose toimi tuomarina ayrshire-rodun vuosinäyttelyssä, Tyylikäs-näyttelyssä Haapajärvellä kesäkuussa. Ken Rose omistaa Kanadan Ontariossa Rosayre Ayrshire –tilan, jota hän viljelee yhdessä vaimonsa Shirleyn ja lastensa Jeremyn ja Geenan kanssa. Heillä on 50 lypsävää parsinavetassa. He arvostavat lehmillä sekä rakennetta että tuotosta. Karjan keskituotos oli viime vuonna 10 087 maitokiloa, 4,1 % eli 414 kiloa rasvaa ja 3,3 % eli 334 kiloa valkuaista. Karjasta löytyy 8 Excellent-, 32 VG- ja 19 GP-luokitettua eläintä. Ken Rose on Kanadassa virallinen tuomari sekä ayrshire- että holstein-rodulle. Hän on toiminut tuomarina useissa suurissa näyttelyissä mukaan lukien Royal Winter Fair, Quebec Spring Show ja Expo Quebec. Rosayre Ayrshire –karjassa huuhdellaan 70
erittäin intensiivisesti parhaita eläimiä. Myös Suomeen on ostettu useita alkioita Rosayren karjasta ja niistä on saatu myös lehmävasikoita. Näyttelyissä nähtiin viime kesänä Joukolan Ayrshiren Rainbow End’s Reganin (luokitus EX90) tyttäret Rosayre Yessi-Regan ET ja Rosayre Assi-Regan ET. Isänä näillä vasikoilla on BB Kellogg. Myös Pirjo Nousiaisen Järven-
taustan karjassa on tästä yhdistelmästä lehmävasikka, Rosayre Emily ET. Samaa yhdistelmää ovat Kanadassa mm. Toronton Royalin voittaja Rosayre BB Riesling-VG89 sekä Rosayre BB Razzel-VG89 ja Rosayre BB Rascal-VG87. Näiden eläinten lisäksi useat Rosayren eläimet ovat menestyneet näyttelyissä, viimeisimpänä menestyksenä Rosayre Poker Mercedes ET:
n ykkössija Expo Quebecissä ja Rosayre BB Daplesin champion- ja paras utare -tittelit Newington Fairissa. Shirley ja Ken Rose arvostavat Ayrshirekasvattajien osoittamaa vieraanvaraisuutta heidän Suomen matkansa aikana ja he toivovat voivansa tulla Suomeen uudestaan. Minna Kotila
Ken Rose was a judge in Ayrshire annual show in Haapajärvi in June. Ken Rose currently owns and operates Rosayre Ayrshires along with his wife Shirley and children Jeremy and Geena. They have a tie stall operation which milks 50 cows. They emphasize both type and production, rolling herd average is 10,087 KgMilk , 414 KgFat 4.1%, 334 KgProtein 3.3%. Herd Classification is 8Ex 32VG 19GP. Ken is an official judge in both Ayrshires and Holsteins in Canada and has judged several major show including Royal Winter Fair, Quebec Spring Show and Expo Quebec. As part of their breeding program they flush extensively their better pedigreed animals. In Finland there is for example embryo calves Rosayre Yessi-Regan ET, Rosayre Assi-Regan ET (owned by Joukolan Ayrshires) and Rosayre Emily ET (owned by Pirjo Nousiainen) from the combination Rainbow End Regan EX90 * BB Kellogg. Shirley and Ken appreciated the hospitality the Finnish Breeders demonstrated to them during their visit to Finland and they hope to return in the future. Ken wants to thank for everything.
2/2009
Ayrshire-lehti
Kesän näyttelyiden tulokset TYYLIKÄS 2009
Tuomari Ken Rose, Kanada Intermediate calf: 1.12.2008-28.2.2009 syntyneet vasikat
1. Korkiakosken Evening ET (Hector-Wilton) om. Anu ja Jari Ahlholm 2. Kotipellon Hector Tometta Elizza ET (Hector-Special K) om. Eliisa ja Martti Kumpula 3. Järventaustan Arvida (Romeo-Heligo) om. Pirjo Nousiainen 4. Terrace Bank Kasey ET (Conn-Pardner) om. Jani Kivilahti 5. Des Chamois Modem Pride ET (Modem-Kellogg) om. Katri ja Jukka Kinnunen 6. Amanda (Normandin-Trident) om. OSAO/Muhoksen yksikkö 7. Kuusiniemen Conn Mona Ellen ET (Conn-Medalist) om. Eliisa ja Martti Kumpula 8. Amaryllis (P.Priha-R.Oki) om. Taina ja Mikko Röyttä 9. R.Edwina ET (Potter-V.Aika) om. Janne Lyytinen 10. Uusitalon Evita (Potter-Mischief) om. Jenni ja Tero Uusitalo 11. R.Evita ET (H.Ponnistus-L.Larsgård) om. Janne Lyytinen 12. Asmo Estrella ET (Modem-R.Onnenpoju) om. Tanja ja Pasi Ahoniemi 13. Enigma (V.Record-P.Orkko) om. OSAO/Muhoksen yksikkö
Senior calf: 1.9.2008-30.11.2008 syntyneet
1. Rounion Armotar (Copper-Calimero) om. Olavi Ahonkivi 2. Rounion Remington Saga Astaasia (Remington-Ripken) om. Olavi Ahonkivi 3. Joukolan Annos (Conn-Pardner) om. Laura ja Jouko Laiho-
Intermediate calf-luokan voittaja Korkiakosken Evening ET valittiin Junior Honorable Mentioniksi. Kuva Jari Ahlholm.
Korkiakosken Poker Amanda voitti Tyylikäs-näyttelyssä Summer yearlingluokan ja valittiin Farmarissa Junior Championiksi. Kuva Jari Ahlholm.
lahti 4. Ronde Remington Anette ET (Remington-Romeo) om. Eliisa ja Martti Kumpula 5. Rannan Angervo (Normandin-H.Rardner) om. Mirja ja Aaro Koljonen 6. Bonnie Brae Copper Annie ET (Copper-BK Price) om. Anu ja Jari Ahlholm 7. Kuorikosken Angervo (G.Fonzie-Pat Laro) om. Kuorikoski mty 8. Karhilan Aktad (Felix-Pardner) om. Pirjo Nousiainen 9. Du Petit Lac Amanda ET (Calimero-Sylvester) om. Teemu ja Riina Pöyry, Taina Häkkinen, Silja Sundell ja Satu Piispanen 10. Aro-Tannerin Albania (V.Record-Copper) om. Tia ja Jyri Tanner 11. Des Prairies Princess ET (Normandin-Jerry) om. Tommi Halonen & Sari Vestman 12. Lagace Modem Anemone ET (Modem-Medalist) om. Seija ja Hannu Viitanen 13. Joukolan Alma (Normandin-Copper) om. Laura ja Jouko Laiholahti 14. Tasankolan Angervo (Mischief-K.Tumppi) om. Kimmo Tikkanen ja Saija Räikkönen 15. Rasilan Afrodite (Calimero-Jerry) om. Seija ja Hannu Viitanen 16. Ahoniemen Amor (Jerome-T.Miqur) om. Tanja ja Pasi Ahoniemi 17. Jussilan Aloha Milk (Karamilk-Copper) om. Katja ja Tatu Weman 18. Des Prairies Pitaya ET (Hector-Kellogg) om. Jani Kivilahti 19. Ajatus (V.Record-P.Orkko) om. Haapajärven ammattiopisto 20. Avitamiini (A.Verkki-S.Joachim) om. Meeri ja Esa JylhäOllila 21. Anastasia (P.Osandur-L-K. Luiro) om. Haapajärven ammattiopisto 71
Ayrshire-lehti
2/2009
Kesän näyttelyiden tulokset Summer yearling 1.6.2008-31.8.2008 syntyneet hiehot
1. Korkiakosken Amanda (Poker-T.Miqur) om. Anu ja Jari Ahlholm 2. Joukolan Ange-Lisa (Hector-Conn) om. Laura ja Jouko Laiholahti 3. Rannan Aria (K.Kovalev-S.Jehta) om. Mirja ja Aaro Koljonen 4. Palmyra Jo Rosy 2 (Journalist-P.Lover´s Heligo) om. Mirja ja Aaro Koljonen 5. Joukolan Ahkera-Lisa (Modem-Jerry) om. Laura ja Jouko Laiholahti 6. Jyskynmäen Aileen ET (Poker-Conn) om. Mari ja Asko Tikka 7. Jyskynmäen Akileia ET (Poker-Conn) om. Mari ja Asko Tikka 8. Kuortin Aromi (Ice Man-P.Osandur) om. Terhi ja Raimo Kuortti 9. Lagace Hector Melody ET (Hector-Pardner) om. Katri ja Jukka Kinnunen 10. Rasilan Ametisti (Modem-N.Oleg) om. Seija ja Hannu Viitanen 11. Uusikukkulan Agenda (Modem-S.Sissi) om. Tiina ja Hannu Pietikäinen 12. Aava (V.Record-T.Miqur) om.Haapajärven ammattiopisto 13. Koivikon Asteri (P.Priha-K.Kelli) om.Kyllikki ja Harri Laamanen
Martti Kumpula 8. HH.AdaMarie (Hector-Pardner) om. Silja Sundell ja Huitin Holstein 9. Auringonkukka (Modem-O.Lucky Luke) om. Tuula ja Teuvo Lahdenperä
Intermediate Yearling: 1.12-28.2.2008 syntyneet
1. Rosayre Assi-Regan ET (Kellogg-Willy3) om. Laura ja Jouko Laiholahti 2. HH.AveMarie (K.He-Man ET-Brendan) om. Hannu Huitti ja Mikko Ranta 3. Kuorikosken Yaffa (Journeyman-Conn) om. Kuorikoski mty 4. HH.Alhaalla (Poker-Medalist) om. Kristiina ja Veli Iivarinen 5. Rosayre Yessi-Regan ET (Kellogg-Willy3) om. Laura ja Jouko Laiholahti 6. Faucher Jerry Leitha Annabella ET (Jerry-Pardner) om. Eliisa ja Martti Kumpula 7. Savinnan & Uusi-Suon Alppiruusu (Poker-Ice Man) om. Sanna Savikko 8. Rounion Aramilk (R.UnoET-Karamilk) om. Olavi Ahonkivi 9. Uusi-Suon Auroora (Hector-Jerry) om. Olavi Ahonkivi 10. Hökön Modem Lyly (Modem-Jerry) om. Pirjo Nousiainen 11. Aurinko (Ice Man-H.Etro) om. Tuija Suominen & Jouni Lehtonen 12. Alppi-Salama (R.Orava-H.Ministeri) om. Veera ja Kai Laulumaa
Senior Yearling 30.11.2007 ja aikaisemmin syntyneet hiehot
Tyylikäs-näyttelyn Intermediate Yearling-luokan voitti Rosayre AssiRegan ET. Assi-Regan voitti luokkansa myös Ammujaisissa. Kuva Jari Ahlholm.
Junior Yearling 1.3.2008-31.5.2008 syntyneet
1. Korkiakosken Calimero Avril (Calimero-Jerry) om. Anu ja Jari Ahlholm 2. Mableburn Sylvester Ariel ET (Sylvester-Lorenzo) om. Anu ja Jari Ahlholm 3. Aro-Tannerin Amanda (Poker-Calimero) om. Tia ja Jyri Tanner 4. Karhilan AnnMarieSue (Hector-Conn) om. Pekka Suutari 5. Kurhilan Amica (Poker-K.Kelli) om. Merja Kallio 6. Heikkilän Amalia (Poker-L.Life) om. Päivi ja Juha Kallio 7. Kuusiniemen Poker Adalmine (Poker-Tradition) om. Eliisa ja 72
1. Margot Penny ET (Calimero-League) om. Mirja ja Aaro Koljonen 2. Rannan HM Nelly (K.He-Man ET-Trident) om. Mirja ja Aaro Koljonen 3. Kurhilan Ympyrä (Colargol-H.Kuopus) om. Merja Kallio 4. Bonnie Brae Copper Yessie ET (Copper-BK Price) om. Anu ja Jari Ahlholm 5. Terrace Bank Yyteri ET (Copper-Pardner) om. Merja Kallio 6. Du Petit Pont Ändy ET (Jerry-Sylvester) om. Tia ja Jyri Tanner 7. Rounion Hjärta Ylisma (R.Uno ET-R.Salama) om. Olavi Ahonkivi 8. Gårdsby Hector Hjärta (Hector-Pardner) om. Olavi Ahonkivi 9. Pare Conn Yazur ET (Conn-Kellogg) om. Kuorikoski mty 10. Rounion Zodiak Saga Yrciinia (Zodiak-Copper) om. Eliisa ja Martti Kumpula 11. Joukolan Yosetti (Hector-Cornelius) om. Laura ja Jouko Laiholahti 12. Rasilan Yewel (Karamilk-Ice Man) om. Seija ja Hannu Viitanen 13. Heikkilän Ytypimu (Hector-Conn) om. Päivi ja Juha Kallio 14. Jysynmäen Yyber (Journeyman-Copper) om. Mari ja Asko Tikka 15. Kuorikosken Yö-Chat (Modem-Pat Laro) om. Kuorikoski mty
2/2009
Ayrshire-lehti
Kesän näyttelyiden tulokset
Vuosinäyttelyn Junior Champion oli Margot Penny ET, jonka omistavat Mirja ja Aaro Koljonen. Kuva Frank Robinson.
2 year old: 1.9.2006-31.8.2007 syntyneet lehmät
1. Kurhilan Väkkärä (Calimero-Cornelius) om. Merja Kallio 2. Du Petit Pont Jerry Viktoria ET (Jerry-Brendan) om. Anu ja Jari Ahlholm 3. Rounion Yrtti (Romeo-Pardner) om. Olavi Ahonkivi 4. Ronde Conn YepYep ET (Conn-Romeo) om. Seija ja Hannu Viitanen 5. Uusi-Suon Vanessa (Nelson-Heligo) om. Sanna Savikko 6. Savinnan & Uusi-Suon Villiviini ET (Skychief-Ice Man) om. Sanna Savikko 7. HH.Vunukka ET (Lindero-Pardner) om. Ranta-Seppälä mty 8. Korkiakosken Fairytale (Pardner-Jerry) om. Anu ja Jari Ahlholm
Ahonkivi 5. Kuusiniemen Ultra (Conn-Jerry) om. Eliisa ja Martti Kumpula 6. Glen Malcolm Valory ET (Conn-Romeo) om. Mari ja Asko Tikka 7. Rounion Verona (K.Darude ET-Pat Laro) om. Eliisa ja Martti Kumpula 8. Rounion Unihiekka (Copper-H.Etro) om. Olavi Ahonkivi
3 year old: 1.9.2005-31.8.2006 syntyneet lehmät
1. Joukolan Viennetta (Calimero-Cornelius) om. Laura ja Jouko Laiholahti 2. Kuusiniemen Fiinikki (Conn-Pardner) om. Eliisa ja Martti Kumpula 3. Kuusiniemen Viinikki (Copper-Jerry) om. Eliisa ja Martti Kumpula 4. Rounion Romeo Saga Valentine (Romeo-Trident) om. Olavi
Luokan 2 year old voitti Kurhilan Väkkärä. Kuva Jari Ahlholm.
73
Ayrshire-lehti
2/2009
Kesän näyttelyiden tulokset
Oikealta luokan voittaja Rounion Armotar, joka valittiin Reserve Junior Championiksi, Rounion Remington Saga Astaasia, Joukolan Annos (ConnPardner) ja Ronde Remington Anette ET. Kuva Jari Ahlholm.
4 year old: 1.9.2004-31.8.2005 syntyneet lehmät
1. Kildare Upsider ET (Conn-Jerry) om. Pirjo Nousiainen 2. Ylihaaviston Tuisku (Cornelius-M.Ino) om. Mirja ja Aaro Koljonen 3. HH Täällä (Medalist-V.Emppu) om. Hannu Huitti ja Mikko Ranta 4. Aro-Tannerin Umba (Jerry-L.Jiffe) om. Tia ja Jyri Tanner
5 year old: 1.9.2003-31.8.2004 syntyneet lehmät
1. Lagace Ice Man Model ET (Ice Man-Trident) om. Tia ja Jyri Tanner 2. Alhaisten Tulppaani (Ice Man-Cornelius) om. Sanna Savikko 3. Lunden Iceman Tometta (Ice Man-E.Stone) om. Pekka Suutari ja Olavi Ahonkivi 4. Alhaisten Timantti ET (Ripken-Pardner) om. Eliisa ja Martti Kumpula
Mature cow: 31.8.2003 ja aikaisemmin syntyneet lehmät
1. Rannan Pretevä (Cornelius-H.Nitro) om. Mirja ja Aaro Koljonen 2. Alhaisten Rosella ET (Pardner-Heligo) om. Matinolli E&M ja Sari Alhainen mty 3. Seppälän Luksus (L.Apotti-N.Verneri om. Katja ja Tatu Weman
Junior Champion
Margot Penny, om. Mirja ja Aaro Koljonen
Reserve Junior Champion
Rounion Armotar, om. Olavi Ahonkivi 74
Junior Honorable Mention
Korkiakosken Evening ET, om. Anu ja Jari Ahlholm
Kasvattajaluokka/hiehot 1. Korkiakoski 2. Joukola 3. Rounio
Kasvattajaluokka/lehmät 1. Kuusiniemi 2. Rounio
Jälkeläisluokka 1. Joukola 2. Joukola 3. Korkiakoski 4. Savinnan
Paras utare
Joukolan Viennetta, om. Laura ja Jouko Laiholahti
Senior ja Grand Champion
Joukolan Viennetta, om. Laura ja Jouko Laiholahti
Reserve Grand Champion
Lagace Ice Man Model ET, om. Tia ja Jyri Tanner
Honorable Mention
Rannan Pretevä, om. Mirja ja Aaro Koljonen
2/2009
Ayrshire-lehti
Kesän näyttelyiden tulokset
AMMUJAISET 10.7.2009 Loimaa Tuomari Campbell McOuat
1.12.2008 - 31.3.2009 syntyneet
1. Majaniemen Ekstaasi (Potter-Copper) om. Antti ja Heli Teiskonlahti 2. Järventaustan Arvida (Romeo-Heligo) om. Pirjo Nousiainen 3. Lashburn C.Esmeralda ET (Calimero-Cornelius) om. Iina Näyskä ja Perttu Uusitalo 4. B. B. Emptation ET (Conn-Pardner) om. Olavi Ahonkivi 5.Des Chamois Elegant ET (Modem-Kellogg) om. Tiina ja Hannu Toikka 6. Esikko (Potter-Peterslund) om. Nina ja Jukka Nieminen 7.Faucher Emmy ET (Conn-Medalist) om. Anna-Maija ja Tuomo Pohjola 8. Mapleburn R. Ashley ET (Remington-Cornelius) om. Iina Näyskä ja Perttu Uusitalo 9. Ariel (Normandin-Ice Man) om. Teemu Mikkelä ja Merja Rasi 10. Hanhisaaren Enkeli (Andersta-V.Kullero) om. Juha Tiiri 11.Taivalmäen Eloveena ET (Poker-Ice Man) om. Asko ja Susanna Taivalmäki 12. Riitmaan Aavistus (Jerome-K.Neuman) om. Mika ja Elina Kavander 13. Kataran Eliksiiri (Test-Cornelius) om. Iina Näyskä ja Perttu Uusitalo 14. Majaniemen Eucalyptus (Potter-Pat Laro) om. Antti ja Heli Teiskonlahti 15. Tupamäen Evita (Potter-Romeo) om. Iina Näyskä ja Perttu Uusitalo 16. Uusi-Suon Ellipop ET (Poker-N.Verneri) om. Teemu Pöyry
Ammujaisten luokkavoittaja ja Reserve Champion Mapleburn Sylvester Ariel ET. Ariel voitti luokkansa ja valittiin varachampioniksi myös Farmarissa. Tyylikkäässä Ariel sijoittui toiseksi. Kuva Jari Ahlholm.
17. Elohopee (P.Orkko-B Jurist) om. Risto ja Hanna Jaala 18. Änkön Esmeralda (Remington-Jerry) om. Sari Änkö
1.9.- 30.11.2008 syntyneet
1. Rounion Remington Saga Astaasia (Remington-Ripken) om. Olavi Ahonkivi 2. Rounion Armotar (Copper-Calimero) om. Olavi Ahonkivi 3. Joukolan Annos (Conn-Pardner) om. Laura ja Jouko Laiholahti 4 Riitmaan Aurinko (D.P.Felix-T.Miqur) om. Mika ja Elina Kavander 5. Joukolan Alma (Normandin-Copper) om. Laura ja Jouko Laiholahti & Pekka Suutari 6. Ainua (D.P.Felix-R.Rommi) om. Teemu Mikkelä ja Merja Rasi 7. Joukolan Andalucia (Pardner-T.Miqur) om. Laura ja Jouko Laiholahti 8. Aurinko (Jerome-B Jurist) om. Marko Mäki-Arvela ja Johanna Hiltunen 9. Rasilan Afrodite (Calimero-Jerry) om. Seija ja Hannu Viitanen 10.Karhilan Aktad (D.P.Felix-Pardner) om. Pirjo Nousiainen 11.Du Petit Lac Amanda ET (Calimero-Sylvester) om. Taina Häkkinen, Satu Piispanen, Silja Sundell ja Riina Pöyry 12. Toikan Anni (Happiness- ) om. Tiina ja Hannu Toikka 13. Alku (Normandin-B Jurist) om. Teemu Mikkelä ja Merja Rasi 14. Aina (Remington-Conn) om. Jouni Lehtonen ja Tuija Suominen 15. Joukolan AnNan (Normandin-Pat Laro) om. Laura ja Jouko Laiholahti 16. Akaatti (O.Rumba-L-K.Luiro) om. Risto ja Hanna Jaala
31.3.- 31.8.2008 syntyneet
Joukolan Vohveli (oikealla) kruunattiin Ammujaisten Senior Championiksi, Joukolan Viennetta (vasemmalla) oli Reserve Champion ja GlenMalcolm Z-Velvet ET (keskellä) oli Honorable Mention ja JoukolanViennetta Reserve Champion. Tämä upea lehmäkolmikko vei myös karjasarjan voiton Joukolaan. Kuva Mari Torppa.
1. Mapleburn Sylvester Ariel ET (Sylvester-Lorenzo) om. Jari ja Anu Ahlholm 2. Korkiakosken Calimero Avril (Calimero-Jerry) om. Jari ja Anu Ahlholm I3. Joukolan Z-Alisia (Poker-Conn) om. Laura ja Jouko Laiho75
Ayrshire-lehti
2/2009
Kesän näyttelyiden tulokset lahti 4. Kurhilan Amica (Poker-K.Kelli) om. Merja Kallio 5. HH Ada Marie (Hector-Pardner) om. Huitin Holstein ja Silja Sundell 6. SaRan Asteri (Journeyman-Galant) om. Salla Rautio 7. Riitmaan Avara (R.Vinsentti-S.Tapsa) om. Mika ja Elina Kavander 8. Majaniemen Amelie (Poker-S.Jehta) om. Antti ja Heli Teiskonlahti 9. Änkön Hector Anu (Hector-Karamilk) om. Sari Änkö 10. Rasilan Ametisti (Modem-N.Oleg) om. Seija ja Hannu Viitanen 11. Änkön Anette (Poker-Copper) om. Sari Änkö 12. Amppeeri (P.Orkko-Pardner) om. Marko Mäki-Arvela ja Johanna Hiltunen
1.12.2007 – 28.2.2008 syntyneet
1. Rosayre Assi-Regan ET (Kellogg-Willy3) om. Laura ja Jouko Laiholahti 2. Savinnan & Uusi-Suon Alppiruusu (Poker-Ice Man) om. Sanna Savikko 3. HH Ave Marie (K.He-Man ET-Brendan) om. Huitin Holstein 4. Kellcrest Jour Anastacia ET (Journalist-Pardner) om. Asko ja Susanna Taivalmäki 5. Amalia (P.Osandur-A.Lööperi) om. Tapio Alikirri
Sanna Savikko 7. Toikan Ylväs (Heligo-Conn) om. Tiina ja Hannu Toikka 8. Älykäs (P.Orkko-K.Karelin) om. Marko Mäki-Arvela ja Johanna Hiltunen
2 kertaa poikineet lehmät
1. Joukolan Vohveli (R.Danesco-K.Nelson ET) om. Laura ja Jouko Laiholahti 2.Joukolan Viennetta (Calimero-Cornelius) om. Laura ja Jouko Laiholahti 3. Kildare Upsider ET (Conn-Jerry) om. Pirjo Nousiainen 4. Uusletti (K.Sukkela-T.Ylkä) om. Anna-Maija ja Tuomo Pohjola 5. Kellcrest Unikki ET (Romeo-Kellogg) om. Sari Änkö
3 kertaa poikineet lehmät
1. ASMO Tyttö ET (T.Miqur-B Jurist) om. Juha Tiiri 2. Alhaisten Tulppaani (Ice Man-Cornelius) om. Sanna Savikko
4 kertaa tai useammin poikineet lehmät
1. Rounion Ripken Saga Sabelle (Ripken-Trident) om. Olavi Ahonkivi 2. Isadonna (M.Tupla-S.Oko) om. Tapio Alikirri
Ayrshire Senior Champion:
Joukolan Vohveli, om. Laura ja Jouko Laiholahti
30.11.2007 ja aikaisemmin syntyneet
1. Gårdsby Hector Hjärta (Hector-Pardner) om. Olavi Ahonkivi 2. Terrace Bank Yyteri ET (Copper-Pardner) om. Merja Kallio 3. Kurhilan Ympyrä (Colargol-H.Kuopus) om. Merja Kallio 4. Rounion Hjärta Ylisma (R.Uno ET-R.Salama ET) om. Olavi Ahonkivi 5. Ylva (Ice Man-B Jurist) om. Teemu Mikkelä ja Merja Rasi 6. Riitmaan Ääni (P.Orkko-L.Life) om. Mika ja Elina Kavander 7. Yllätys (Conn-R.Kapsu) om. Teemu Mikkelä ja Merja Rasi
Ayrshire Junior Champion:
Rounion Saga Astaasia, om. Olavi Ahonkivi
Reserve Champion:
Mapleburn Sylvester Ariel ET, om. Jari ja Anu Ahlholm
Honorable Mention:
Majaniemen Ekstaasi, om. Antti ja Heli Teiskonlahti
Ensikot
1. GlenMalcolm Z-Velvet ET (Conn-Romeo) om. Laura ja Jouko Laiholahti 2. Rounion Yrtti (Romeo-Pardner) om. Olavi Ahonkivi 3. HH Victoria (Lindero-Ice Man) om. Sari Änkö 4. Ronde Conn YepYep ET (Conn-Romeo) om. Seija ja Hannu Viitanen 5. Uusi-Suon Vanessa (Nelson-Heligo) om. Sanna Savikko 6. Savinnan & Uusi-Suon Villiviini ET (Skychief-Ice Man) om. 76
Vanhimpien lehmien luokan voitti Rounion Ripken Saga Sabelle. Kuva Jari Ahlholm.
Reserve Champion:
Joukolan Viennetta, om. Laura ja Jouko Laiholahti
Honorable Mention:
GlenMalcolm Z-Velvet ET, om. Laura ja Jouko Laiholahti
Hämeen lypsykarjakerhon kestävän lehmän palkinto: Isadonna, om. Tapio Alikirri
2/2009
Ayrshire-lehti
Kesän näyttelyiden tulokset Ayrshirekasvattajien palkinto: Laura Laiholahti
Ayrshirekasvattajien kunniamaininta: Isadonna, om. Tapio Alikirri
FARMARI 30.07.2009
Kokkola Tuomari John Cochrane, Skotlanti Hiehot 5 kk < 9 kk
1. B.B.Emptation ET (Conn-Pardner), om. Ahonkivi Olavi, Jan Govenius 2. Majaniemen Ekstaasi (Potter-Copper), om. Teiskonlahti Antti ja Heli 3. Des Chamois Elegant ET (Modem-Kellogg), om. Toikka Hannu ja Tiina 4. Korkiakosken Hector Evening ET (Hector-Wilton), om. Ahlholm Jari ja Anu 5. Terrace Bank Kasey ET (Conn-Pardner), om. Iivarinen Veli ja Kristiina
6. Kuorikosken EllaPamela ET (Modem-Kellogg), om. Kuorikoski Maatilayhtymä 7. Aromi (A.Sale-A.Ohitus), om. K-P:n Maaseutuopisto/ Kannuksen yksikkö 8. Ahoniemen Etevä (L.Valiant-A.Nyyrikki), om. Ahoniemi Tanja ja Pasi
Hiehot 9 kk < 14 kk
1. Korkiakosken Poker Amanda (Poker-T.Miqur), om. Ahlholm Jari ja Anu 2. Kuorikosken Angervo (G.M.Fonzie ET-Pat Laro), om. Kuorikoski Maatilayhtymä 3. Rounion Armotar (Copper-Calimero), om. Ahonkivi Olavi 4. Rounion Remington Saga Astaasia (Remington-Ripken), om. Ahonkivi Olavi 5. Joukolan Ange-Lisa (Hector-Conn), om. Lehtonen Jouni ja Suominen Tuija 6. Ahoniemen Amor (Jerome-T.Miqur), om. Ahoniemi Tanja ja Pasi 7. Kuortin Aromi (Iceman-P.Osandur), om. Kuortti Terhi ja Raimo 8. Koivulinnan Angelica (Poker-Special K), om. Kuorikoski Maatilayhtymä 9. Majaniemen Amelie (Poker-S.Jehta), om. Teiskonlahti Antti ja Heli
Jyri ja Tiia Tannerin omistama L.I.Model ET valittiin Farmarin Senior Championiksi sekä Tyylikäs-näyttelyn Reserve Grand Championiksi. Kuva Elly Geverink.
77
Ayrshire-lehti
2/2009
Kesän näyttelyiden tulokset 10. Jysynmäen Akileia ET (Poker-Conn), om. Tikka Asko ja Seija 11.Asa (A.Vaateri-A.Safari), om. K-P:n Maaseutuopisto/ Kannuksen yksikkö 12.Lashburn Aurora ET (Copper-Jerry), om. Tikka Asko ja Seija 13. Apetina (J.Real-S.Titan), om. K-P:n Maaseutuopisto/ Kannuksen yksikkö 14. Jysynmäen Aileen ET (Poker-Conn), om. Tikka Asko ja Seija
Hiehot 14 kk < 17 kk
1. Mableburn Sylvester Ariel ET (Sylvester-Lorenzo), om. Ahlholm Jari ja Anu 2. Korkiakosken Calimero Avril (Calimero-Jerry), om. Ahlholm Jari ja Anu 3. Toikan Angela (Poker-Ripken), om. Toikka Hannu ja Tiina 4. Aro-Tannerin Amanda (Poker-Calimero), om. Tanner Jyri ja Tiia 5. Änkön Hector Anu (Hector-Karamilk), om. Änkö Sari 6. Änkön Anette (Poker-Copper), om. Änkö Sari 7. HH.AdaMarie (Hector-Pardner), om. Huitti Hannu ja Ranta Mikko 8. Kuorikosken Janna-Amanda (Poker-Conn), om. Kuorikoski Maatilayhtymä
3. Uusi-Suon Vanessa (Nelson-Heligo), om. Savikko Sanna 4. Du Petit Pont Jerry Viktoria ET (Jerry-Brendan), om. Ahlholm Jari ja Anu 5. Savinnan & Uusi-Suon Villiviini ET (Skychief-Ice Man), om. Savikko Sanna
Hiehot 17 kk -
2 kertaa poikineet
1. Savinnan & Uusi-Suon Alppiruusu (Poker-Ice Man), om. Savikko Sanna 2. HH.AveMarie (K.He-Man ET-Brendan), om. Huitti Hannu ja Ranta Mikko 3. Rounion HjärtaYlisma (R.Uno ET-R.Salama ET), om. Ahonkivi Olavi 4. Kuorikosken Yaffa (Journeyman-Conn), om. Kuorikoski Maatilayhtymä 5. Gårdsby Hector Hjärta (Hector-Pardner, om. Ahonkivi Olavi 6. Saarihaan Airam (Stenslanda-B Jurist), om. Kippo Esa 7. HH.Alhaalla (Poker-Medalist), om. Iivarinen Veli ja Kristiina
Ensikot
1. HH.Victoria (Lindero-Ice Man), om. Änkö Sari 2. Rounion Yrtti (Romeo-Pardner), om. Ahonkivi Olavi
Farmari-näyttelyn varachampioniksi valittiin Kuusiniemen Fiinikki. Fiinikki sijoittui Tyylikäs-näyttelyssä kolmevuotiaiden lehmien luokassa toiseksi. Kuva Jari Ahlholm.
1. Kuusiniemen Fiinikki (Conn-Pardner), om. Kumpula Eliisa ja Martti 2. Valtra (A.Tosikko-S.Originaali), om. Ala-Mursula Seppo ja Eila, 3. Kuorikosken Unna (Karamilk-S.Opa), om. Kuorikoski Maatilayhtymä 4. Rounion Usaga (Conn-Trident), om. Lehtonen Jouni ja Suominen Tuija
3 tai useamman kerran poikineet
1. L.I.Model ET (Ice Man-Trident), om. Tanner Jyri ja Tiia 2. Alhaisten Tulppaani (Ice Man-Cornelius), om. Savikko Sanna 3. Alhaisten Timantti ET (Ripken-Pardner), om. Kumpula Eliisa ja Martti 4. Rounion Ripken Saga Sabelle (Ripken-Trident), om. Ahonkivi Olavi
Suomen Ayrshirekasvattajien palkinto L.I.Model ET, om. Tanner Jyri ja Tiia
Juniorchampion
Korkiakosken Poker Amanda, om. Ahlholm Jari ja Anu
Varachampion
Mableburn Sylvester Ariel ET, om. Ahlholm Jari ja Anu
Seniorchampion
L.I.Model ET, om. Tanner Jyri ja Tiia Ensikoiden luokkavoittaja HH Victoria. Victoria sijoittui Ammujaisissa kolmanneksi. Kuva Jari Ahlholm.
78
Varachampion
Kuusiniemen Fiinikki, om. Kumpula Eliisa ja Martti
2/2009
Ayrshire-lehti
Kesän näyttelyiden tulokset
MUURIKKI 22.08.2009 Anjalankoski Tuomari Mirja Koljonen
Hiehot 10 - 15 kk:
1. SaRan Asteri (Journeyman-Galant), om. Rautio Salla 2. Lehmuston Agronomi ET (Poker-T.Ylkä), om. Peltola Riikka ja Peltonen Mika 3. Du Petit Lac Amanda ET (Calimero-Sylvester), om. Piispanen Satu, Sundell Silja, Pöyry Riina, Häkkinen Taina 4. Ainua (D.P.Felix-R.Rommi), om. Mikkelä Teemu ja Rasi Merja 5. Joukolan Ahkera-Lisa (Modem-Jerry), om. Vestman Sari, Räikkönen Saija, Kinnunen Katri 6. Lehmuston Ayia (Remington-L-K.Luiro), om. Peltola Riikka ja Peltonen Mika
HH Täällä oli Muurikki-näyttelyn Best in Show. Kuva Mari Torppa.
Ranta Mikko 4. HH AdaMarie (Hector-Pardner), om. Huitti Hannu ja Ranta Mikko 5. Ronde Conn Catherine (Conn-Romeo), om. Kivilahti Jani 6. Ylva (Ice Man-B Jurist), om. Mikkelä Teemu ja Rasi Merja
Ensikot:
1. Valmuska (Calimero-P.Kisko), om. Mikkelä Teemu ja Rasi Merja 2. Uusi-Suon Vanessa (Nelson-Heligo), om. Savikko Sanna 3. SaRan Valkovuokko (P.Orkko-Galant), om. Rautio Salla 4. Toikan Ylväs (Heligo-Conn), om. Toikka Hannu ja Tiina 5. Laurikaisen Viilis (Dilligent-R.Ike), om. Mikkelä Teemu ja Rasi Merja 6. Savinnan & Uusi-Suon Villiviini ET (Skychief-Ice Man), om. Savikko Sanna
3 krt poikineet: SaRan Asteri voitti nuorempien hiehojen luokan. Kuva Mari Torppa.
Hiehot yli 15 kk:
1. Karhilan AnnMarieSue (Hector-Conn), om. Suutari Pekka ja Sundell Silja 2. Savinnan & Uusi-Suon Alppiruusu (Poker-Ice Man), om. Savikko Sanna 3. HH AveMarie (K.He-Man ET-Brendan), om. Huitti Hannu ja
1. HH Täällä (Medalist-V.Emppu), om. Huitti Hannu ja Ranta Mikko 2. Alhaisten Tulppaani, (Ice Man-Cornelius) om. Savikko Sanna
Champion ja Ayrshirekasvattajien palkinto: HH Täällä, om. Huitti Hannu ja Ranta Mikko
Kunniamaininta:
Karhilan AnnMarieSue, om. Suutari Pekka ja Sundell Silja
Luokkavoittajat ja toiseksi sijoittuneet championkehässä. Kuva Mari Torppa.
79
Ayrshire-lehti
2/2009
Showmanship-tulokset 2009 TYYLIKÄS 2009
Tuomari Ken Rose, Kanada 1. Sari Vanhatalo 2. Sanna Savikko 3. Jan Gowenius
AMMUJAISET 2009
Tuomari Campbell McOuat
4. Minna Toikka 5. Jan Gowenius, Ruotsi 6. Anna Länsisalmi 7. Hannu Toikka 8. Dany-Pierre Rondelaine 9. Sari Änkö 10. Niina Toikka 11. Sanna Savikko 12. Christian Heijink, Sveitsi 13. Anni Vehviläinen 14. Teija Korkatti 15. Dan Brady, Kanada
1. Sari Vanhatalo ja HH G. Fantasy-Charity ET 2. Salla Rautio ja Vakka Voinokka 3. Sari Änkö ja Kellcrest Unikki ET 4. Sanna Savikko ja Uusi-Suon Vanessa 5. Minna Toikka ja Guddeby Zik Hanna 6. Hannu Toikka ja Opaali 7. Niina Toikka ja Toikan Yölintu 8. Elina Ahola ja Pimpuliina
Muurikissa showmanshipin kaksi parasta joutuivat vaihtamaan eläimiä. Voittajana Niina Toikka vaihtoeläimen kanssa. Kuva Mari Torppa.
MUURIKKI 2009
Tuomari Mirja Koljonen
Sari Änkö keskittyy esittämiseen Farmarin showmanship-kilpailussa. Kuva Salla Rautio.
FARMARI2009
Tuomari Eric Hansen 1. Remi Pelletier, Kanada 2. Anniina Korkeamäki 3. Sari Vanhatalo 80
1. Niina Toikka ja Gårdsby Gibson Eileen 2. Sanna Savikko ja Uusi-Suon Vanessa 3. Salla Rautio ja Toikan Ylväs 4. Merja Rasi ja Valmuska 5. Heidi Jäske ja Hökön Kite Ida 6. Salla Jussila ja Agda
MUSTIALA 2009
Tuomari Riina Koivulahti 1. Sari Änkö ja Änkön Hector Anu 2. Sanna Savikko ja Savinnan & Uusi-Suon Alppiruusu 3. Salla Rautio ja SaRan Asteri
2/2009
Ayrshire-lehti
Agility-tulokset 2009 TYYLIKÄS 2009 1. Taru Vähäsöyrinki ja Aava 2. Joni Sorvisto ja Ajatus 3. Tia Tanner ja AT Amanda 4. Simo Pudas ja Ajatus 5. Riina Hosionaho ja Uusikukkulan Aamu 6. Riina Hosionaho ja Uusikukkulan Agenda 7. Terhi Lyytikäinen ja Uusikukkulan Aura 8. Terhi Lahtinen-Kuortti ja Kuortin Aguilera 9. Maiju Jukarainen ja Uusikukkulan Aura
FARMARI 2009 Junior Sarja v.19912002
1. Sini Ylönen, Espoo ja ArethusaAutumnAmetist ET 2. Riikka Hiekkalahti, Kuopio ja AK Elvi
Olli Tammenlarva kisasi Enkelin kanssa hiehoagilityssä. Kuva Henna Hännikäinen.
3. Anni Rissanen, Kuopio ja AK Ahkera 4. Janina Suokas, Hämeenlinna ja Kuortin Elämänilo ET 5. Nea Hanski, Espoo ja HH. Ada Marie
Aikuiset Sarja v. 1990 ja sitä aiemmin syntyneet
1. Anni Vehviläinen, Suonenjoki ja Joukolan Senior Brita
Ebony ET 2. Mika Markkanen, Suonenjoki ja Joukolan Senior Brita Ebony ET 3. Salla Rautio, Lammi ja Korkiakosken Hector Evening ET 4. Minna Toikka, Nurmijärvi ja Des Chamois Elegant ET 5. Anna Länsisalmi, Kerava ja Joukolan Senior Brita Ebony ET 6. Terhi Lahtinen Kuortti, Ikaa-
linen ja Kuortin Aromi 7. Hannu Toikka, Nurmijärvi ja Toikan Angela
MUSTIALA 2009 1. Kaisa Häkkinen 2. Mira Tukiainen 3. Nea Hanski
Taru Vähäsöyrinki ja Aava. Kuva Jari Ahlholm.
81
Ayrshire-lehti
2/2009
AYRSHIRE FINLAND 2008 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET Ayrshire Finland 2008 - valokuvakilpailuun osallistui ennätysmäärä kuvia – peräti 49 kappaletta! Suuri kuvamäärä johtunee viime vuoden International Ayrshire Shown yhteydessä olleesta mahdollisuudesta kuvauttaa eläimiä. Olivathan eläimet näyttelypaikalla useampana päivänä, joten kuvausmahdollisuus järjestyi helposti. Ayrshire Finland 2008 - valokuvakilpailun tulokset ratkesivat eläinten sijoituksista lasketun kokonaispistemäärän perusteella. Kukin vastaaja äänesti vielä Junior ja Senior Championia erikseen. Ohessa yleisöäänestyksen tulokset sekä Yves Charpentierin järjestys eläimille perusteluineen. Lehmäluokissa ja nuorimpien hiehojen luokassa yleisön ja Yvesin maku meni yksiin ja samat eläimet voittivat luokkansa. Myös
Junior ja Senior Championit olivat samat. Äänestäjien kesken arvotun palkinnon voitti Juulia Ahlholm Kärsämäeltä. Onneksi olkoon!
Valokuvakisa uudistuu
Valokuvakilpailua uudistetaan vaiheittain. Vuoden 2009 valokuvakisan järjestys ratkaistaan siten, että kesän näyttelyiden tuomareista koottu tuomaristo päättää sijoitukset eri luokissa. Yleisöäänestystä ei enää ole. Vuoden 2010 osalta on suunnitteilla, että vain näyttelyiden luokkavoittajien kuvat osallistuvat kilpailuun ja tuomaristo ratkaisee sijoitukset. Valokuvakisan uudistus kannustaa karjanomistajia kuvauttamaan luokkavoittajiaan entistä ahkerammin.
Lukijaäänestyksen tulokset
Yves Charpentierin järjestys
HIEHOT
HIEHOT
Luokka 1: Hiehot alle 6 kk 1. F. Hökön Modem Lyly i. Lagace Modem e. Hökön Jerry Lyly ei. Kildare Jerry Kasvattaja: Hökön gård, Ruotsi Omistaja: Pirjo Nousiainen
2. G. Joukolan Yosikki
i. Yellow Briar Journeyman e. Joukolan Suosikki-AF-G70 ei. Woodland V Pardner Kasvattaja ja omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti
3. I. Rosayre Yessi-Regan ET i. BBB Kellogg e. Rainbow’s End Regan ei. Woodland View Willy 3 Kasvattaja: Ken Rose, Kanada Omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti 82
Luokka 1: Hiehot alle 6 kk 1. F. Hökön Modem Lyly
F on vahva ja lypsytyyppinen hieho. F ja I ovat erittäin tasaväkiset hiehot, mutta F:llä hieman leveämpi rinta ja lantio.
2. I. Rosayre Yessi-Regan ET
I:llä on pidempi runko ja parempi takajalkojen asento kuin G:llä.
3. G. Joukolan Yosikki
G:llä on syvempi runko ja parempi luuston laatu kuin E:llä.
4. E. Rosayre Assi-Regan ET
E on korkeampi hieho ja sillä on pidempi kaula kuin B:llä.
5. B. Joukolan Amaretto
B:llä on pidempi runko ja parempi luuston laatu kuin H:lla.
2/2009
Ayrshire-lehti
AYRSHIRE FINLAND 2008 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET 4. C. HH Ave Marie
i. Kellcrest He-Man ET e. Kellcrest Marie Sue ET ei. Royalcroft Brendan Kasvattaja ja omistaja: Hannu Huitti ja Mikko Ranta
5. E. Rosayre Assi-Regan ET i. BBB Kellogg e. Rainbow’s End Regan ei. Woodland View Willy 3 Kasvattaja: Ken Rose, Kanada Omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti
6. B. Joukolan Amaretto
i. Kellcrest He-Man ET e. Lunden Romeo Tometta-AF-GP84 ei. Covey-Farms Romeo ET Kasvattaja ja omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti
Luokka 1: Hiehot alle 6 kk. Hökön Modem Lyly. Kuva Frank Robinson.
7. A. HH Alhaalla
H on korkeampi hieho ja sillä on leveämpi rinta kuin C.
i. Des Chamois Poker ET e. HH Täällä ei. S K Medalist ET Kasvattaja: Hannu Huitti ja Mikko Ranta Omistaja: Kristiina ja Veli Iivarinen
8. H. Änkön Yolanda
i. Purolan Orkko e. Pilkku ei. Etu-Kolin Haamu Kasvattaja ja omistaja:Sari Änkö
6. H. Änkön Yolanda 7. C. HH Ave Marie
C:llä on syvempi runko ja se on paremmin kehittynyt kuin A.
8. A. HH Alhaalla
A:lla on parempi takajalkojen asento ja lantion rakenne kuin D:llä.
9. D. Ahoniemen Anis
9. D. Ahoniemen Anis
i. Vanha-Ahon Upo e. Ahoniemen Unikko ei. Pulkkalan Näky Kasvattaja ja omistaja: Tanja ja Pasi Ahoniemi
Luokka 2: Hiehot 6 kk – 12 kk 1. E. Karhilan Ylma
i. Don-Sher Hector e. Rounion Ulma ET-AF-GP82 e. Brighdale Copper Kasvattaja: Pekka Suutari Omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti & Pekka Suutari
2. A. Kuorikosken Yö-Chat
i. Lagace Modem e. HH Toi-Gat ei. Des Chamois Pat Laro Kasvattaja ja omistaja: Kuorikoski mty
3. C. Joukolan Yam Yam
i. Peterslund e. Joukolan Tik Tak-AF-F60 ei. Des Chamois Pat Laro Kasvattaja ja omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti
Luokka 2: Hiehot 6 kk – 12 kk. Pare Conn Yazur Et. Kuva Frank Robinson.
Luokka 2: Hiehot 6 kk – 12 kk 1. H. Pare Conn Yazur Et
Hyvin tasapainoinen hieho, joka on vahva ja lypsytyyppinen. H:lla on pidempi kaula ja runko kuin G:llä.
2. G. Joukolan Yolanda
G:llä on parempi takajalkojen asento ja enemmän rungon kapasiteettia kuin B:llä. 83
Ayrshire-lehti
2/2009
AYRSHIRE FINLAND 2008 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET 4. B. Kuorikosken Yaffa
i.Yellow Briar Journeyman e. Kuorikosken Ufotar Et ei. Shade Walnut Conn Kasvattaja ja omistaja: Kuorikoski mty
5. H. Pare Conn Yazur Et i. Shady Walnut Conn e. Pare Kellogg Azur ei. BBB Kellogg Kasvattaja: Andre Paré, Kanada Omistaja: Kuorikoski Mty
6. F. Änkön Ylhäisyys ET i. Brighdale Copper e. Hjärterum Silvia ET ei. Kellcrest Ice Man Kasvattaja ja omistaja: Sari Änkö
7. G. Joukolan Yolanda
i. Shady Walnut Conn e. Joukolan Rooma-AF-GP80 ei. Kellcrest Nelson ET Kasvattaja: Laura ja Jouko Laiholahti Omistaja: Veli ja Kristiina Iivarinen
8. D. Visserdale Agnes ET
i. Visserdale Etro ET e. Visserdale Sybil ET ei. Forever Schoon MM Cornelius ET Kasvattajat: Suutari Pekka ja Sundell Silja Omistajat: Santeri Suutari ja Tiina Tahvonen
Luokka 3: Hiehot yli 13 kk 1. A. Joukolan Yosetti
i. Don-Sher Hector e. Hjärterum Rosetti ET-AF-VG86 ei. Forever Schoon MM Cornelius Kasvattaja ja omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti
2. I. Joukolan Vaavikki
Luokka 2: Hiehot 6 kk – 12 kk. Karhilan Ylma. Kuva Frank Robinson.
3. B. Kuorikosken Yaffa
B:llä on parempi luuston laatu ja syvempi runko kuin E:llä.
4. E. Karhilan Ylma
E:llä on parempi lantion rakenne ja avoimemmat kylkiluut kuin C:llä.
5. C. Joukolan Yam Yam
C on lypsytyyppisempi ja sillä on parempi luuston laatu kuin A:lla.
6. A. Kuorikosken Yö-Chat
A:lla on paremmat jalat ja syvempi runko kuin F:llä.
7. F. Änkön Ylhäisyys ET
F:llä on parempi luuston laatu ja lantion rakenne kuin D.llä.
8. D. Visserdale Agnes ET Luokka 3: Hiehot yli 13 kk 1. I. Joukolan Vaavikki
Loistava hieho, jolla on paljon kokoa ja vahvuutta. I:llä on parempi korkeus, koko ja rinnan leveys kuin E:llä.
i. Margot Calimero e. Joukolan Suosikki-AF-SF-G70 ei. Woodland V Pardner Kasvattaja ja omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti
2. E. Joukolan Yanni-Lisa
3. B. Änkön Yönsilmä
G:llä on parempi luuston laatu ja terävämpi etuosa kuin C:llä.
i. Kellcrest Professor e. Änkön Ursula ei. McCornic Nelson Kasvattaja ja omistaja: Sari Änkö
4. E. Joukolan Yanni-Lisa
i. Larch Grove Mischief e. Lunden Jerry Lisa-AF-GP83 ei. Kildare Jerry Kasvattaja ja omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti 84
E on lypsytyyppisempi ja sillä on paremmat kylkiluut kuin G:llä.
3. G. St Martin Yesterday ET 4. C. Ronde Conn YepYep
C on korkeampi ja sillä on pidempi runko kuin A:lla.
5. A. Joukolan Yosetti
A:lla on syvempi runko ja avoimemmat kylkiluut kuin B:llä.
6. B. Änkön Yönsilmä
B:llä on parempi luuston laatu ja terävämpi etuosa kuin D:llä.
2/2009
Ayrshire-lehti
AYRSHIRE FINLAND 2008 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET 5. C. Ronde Conn YepYep i. Shady Walnut Conn e. Ronde Romeo Cendrillon ei. Covey-Farms Romeo ET Kasvattaja: Ronde Farm, Kanada Omistaja: Seija ja Hannu Viitanen
6. G. St Martin Yesterday ET
i. Visserdale Dilligent e. St Martin Everest ET ei. Bonnie Brae Heligo Kasvattaja: St Martin Farm, Kanada Omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti & Hannu Huitti ja Mikko Ranta
7. D. Faucher Yogi ET
i. Kildare Jerry e. Faucher Pardner Leitha e. Woodland V Pardner Kasvattaja: Faucherin tila, Serge ja Luc Faucher Omistaja: Sari Änkö
Luokka 3: Hiehot yli 13 kk. Joukolan Yosetti. Kuva Frank Robinson.
8. F. HH Conn Yvonne Sue ET i. Shady Walnut Conn e. Kellcrest Marie Sue ET ei. Royalcroft Brendan Kasvattaja: Hannu Huitti ja Mikko Ranta Omistaja: Iina Näyskä ja Perttu Uusitalo
9. H. Änkön Wilkku
i. Forever Schoon Special K e. Pilkku ei. Etu-Kolin Haamu Kasvattaja ja omistaja: Sari Änkö
Junior Champion
Luokka 3: Hiehot yli 13 kk I. Joukolan Vaavikki
Luokka 3: Hiehot yli 13 kk. Joukolan Vaavikki. Kuva Frank Robinson.
7. D. Faucher Yogi ET
D:llä on parempi pään ja kaulan rakenne ja se on lypsytyyppisempi kuin F.
LEHMÄT
8. F. HH Conn Yvonne Sue ET
i. Brighdale Copper e. Omena ei. Pirkkulan Intressi Kasvattaja ja omistaja: Heli ja Antti Teiskonlahti
9. H. Änkön Wilkku
LUOKKA 4: ENSIKOT 1. F. Majaniemen Unelma AF VG-85
2. H. Kurhilan Valeriaana AF G-77 i. Ardrossan K Trident e. Kurhilan Jasmiina¨ ei. Raution Etykki Kasvattaja: Merja Kallio Omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti
3. K. Joukolan Vanillamilk AFGP-80 i. Blackaddar Karamilk e. Joukolan Ringa-AF-G79 ei. Wandringeye Kasvattaja ja omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti
F:llä on parempi takajalkojen asento ja lantiokulma kuin H:lla.
Junior Champion: luokka 3: I Joukolan Vaavikki Varachampion: luokka 3: E Joukolan Yanni-Lisa Kunniamaininta: luokka 1: F Hökön Modem Lyly
LEHMÄT
LUOKKA 4: ENSIKOT 1. F. Majaniemen Unelma AF VG-85
Suurenmoinen lehmä, hyvin hyvin helppo voittaja, luokan paras utare. F on korkeampi, sillä on parempi utarekudos ja parempi utareen etukiinnitys kuin G:llä. 85
Ayrshire-lehti
2/2009
AYRSHIRE FINLAND 2008 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET 4. J. Joukolan Viennetta AF GP-81 i. Margot Calimero e. Hjärterum Rosetti ET-AF-VG86 ei. Forever Schoon MM Cornelius Kasvattaja ja omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti
5. A. Karhilan Fina Marie
i. Shady Walnut Conn e. HH Tia Marie Sue ET ei. Woodland V Pardner Kasvattaja: Pekka Suutari ja Silja Sundell Omistajat: Pekka Suutari, Arja Kärkkäinen, Hannu Huitti, Mikko Ranta, Laura ja Jouko Laiholahti.
6. C. Joukolan Vohveli AFGP-81
i. Rounion Danesco e. Joukolan Risella-AF-GP81 ei. Kellcrest Nelson ET Kasvattaja ja omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti
7. G. GlenMalcolm Z-Velvet ET AF GP-82 i. Shady Walnut Conn e. Creek Home Zora 5 ei. Covey-Farms Romeo ET Kasvattaja: GlenMalcolm Farm, Kanada Omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti
8. D. Kellcrest Unikki ET i. Covey Farms Romeo e. Kellcrest Happy ET ei. BBB Kellog Kasvattaja: Kellcrestin tila, Kanada Omistaja: Sari Änkö
9. E. Faucher Femina ET i. Shady Walnut Conn e. Faucher Jerry Lenka ei. Kildare Jerry Kasvattaja: Ferme Faucher, Kanada Omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti
10. I. HH. Uni-Ca ET i. Shady Walnut Conn e. Sunniside Roi-Ca ET ei. Roi Galant Kasvattaja: Huitin Holstein Omistaja: Sari Änkö
11. B. Rounion Ulma ET AFGP-82
i. Brighdale Copper e. Rounion Pardner Saga ei. Woodland V Pardner kasvattaja: Olavi Ahonkivi omistajat: Laura ja Jouko Laiholahti & Pekka Suutari
86
Luokka 4: Ensikot. Majaniemen Unelma AF VG-85. Kuva Frank Robinson.
2. G. GlenMalcolm Z-Velvet ET AF GP-82
G:llä on parempi takautare ja avoimemmat kylkiluut kuin C:llä.
3. C. Joukolan Vohveli AF GP-81 C on vahvempi ja valmiimpi kuin D.
4. D. Kellcrest Unikki ET
D on pidempi ja korkeampi sekä sillä on parempi etu-utare kuin J:llä.
5. J. Joukolan Viennetta AF GP-81
J:llä on parempi lantiokulma ja terävämpi etuosa kuin H:lla.
6. H. Kurhilan Valeriaana AF G-77
H:lla on parempi takautare ja luuston laatu kuin E:llä.
7. E. Faucher Femina ET
E:llä on enemmän kapasiteettia ja parempi utareen pohja kuin K:lla.
8. K. Joukolan Vanillamilk AF GP-80
K:lla on parempi etukiinnitys ja parempi utareen muoto kuin B: llä.
9. B. Rounion Ulma ET AF GP-82
B on pidempi ja korkeampi ja sillä on parempi takautare kuin I: llä.
10. I. HH. Uni-Ca ET
I on lypsytyyppisempi ja sillä on parempi lantiokulma kuin A: lla.
11. A. Karhilan Fina Marie
2/2009
Ayrshire-lehti
AYRSHIRE FINLAND 2008 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET LUOKKA 5: 2 x poikineet 1. A. HH Tia Marie Sue ET
i. Woodland V Pardner e. Kellcrest Marie Sue ET ei. Royalcroft Brendan Kasvattaja: Hannu Huitti ja Mikko Ranta Omistajat: Hannu Huitti ja Mikko Ranta sekä Silja Sundell
2. B. Kuortin Tilli AF VG-86 i. Kildare Jerry e. Kuortin Rosmariini ei. Forever Schoon Mm Cornelius Kasvattaja: Terhi ja Raimo Kuortti Omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti
3. E. Lunden Romeo Tometta AF GP-84 i. Covey-Farms Romeo e. 898 Tometta ei. Embryo-Star Stone ET Kasvattaja: Leif Larsson, Ruotsi Omistaja: Laura ja Jouko Laiholahti
4. F. HH Täällä
i. S K Medalist e. HH Paikka ET ei. Vanhapaikan Emppu Kasvattaja ja omistaja: Hannu Huitti ja Mikko Ranta
5. D. Ylihaaviston Talvikki AF GP- 80 i. Tyrisevän Miqur e. Ylihaaviston Ruusu ei. Kangassalon Kelli Kasvattaja: Anna-Liisa ja Mika Mäkelä Omistaja: Mirja ja Aaro Koljonen
6. G. Majaniemen Tilli AF GP- 81 i. Des Chamois Pat Laro e. Omena ei. Pirkkulan Intressi Kasvattaja ja omistaja: Heli ja Antti Teiskonlahti
7. C. Usmu AF G- 72
i. Pulkkalan Näky e. Ruusukas ei. Saukon Joachim Kasvattaja: Antti-Jussi Heikkilä Omistaja: Kirsi Teiskonlahti
LUOKKA 6: 3 x ja useammin poikineet 1. B. Kellcrest Marie Sue ET i. Royalcroft Brendan e. Kellcrest Marie Sue ei: BBB Kellog Kasvattaja: Urban Svensson Omistaja: Hannu Huitti ja Mikko Ranta
Luokka 5: 2 x poikineet. HH Tia Marie Sue ET. Kuva Frank Robinson.
LUOKKA 5: 2 x poikineet 1. A. HH Tia Marie Sue ET
Loistava lehmä, jolla on erinomainen utare ja joka on huomattavan lypsytyyppinen. Luokan paras utare. A:lla on leveämpi takautare ja enemmän kapasiteettia kuin B:llä
2. B. Kuortin Tilli AF VG-86
B:llä on parempi utareen muoto ja utarekudos kuin E:llä.
3. E. Lunden Romeo Tometta AF GP-84
E:llä on parempi etukiinnitys ja se on voimakkaampi lehmä kuin F.
4. F. HH Täällä
F:llä on parempi takautare ja pidemmät etukylkiluut kuin G:llä.
5. G. Majaniemen Tilli AF GP- 81
G:llä on parempi luuston laatu ja parempi etuvetimien sijainti kuin D:llä.
6. D. Ylihaaviston Talvikki AF GP- 80
D:llä on parempi etu-utare ja parempi takajalkojen asento kuin C:llä.
7. C. Usmu AF G- 72 LUOKKA 6: 3 x ja useammin poikineet 1. B. Kellcrest Marie Sue ET
Hyvin vahva lehmä, jolla on erinomainen lantio. B:llä on parempi utareen muoto ja paremmat jalat kuin E:llä.
2. E. Seppälän Luksus
E on lypsytyyppisempi ja sillä on parempi lantion rakenne kuin A:lla.
3. A. HH Tinaspecial
Lehmällä A on luokan paras utare. A:lla on parempi utare ja takajalkojen asento kuin D:llä. 87
Ayrshire-lehti
2/2009
AYRSHIRE FINLAND 2008 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET 2. A. HH Tinaspecial
i. Special K e. Tervarinteen Ristitie ET ei. Ristitien Johde Kasvattaja ja omistaja: Hannu Huitti ja Mikko Ranta
2. E. Seppälän Luksus
i. Lähteenmaan Apotti e. Jalo ei. Niemen Verneri Kasvattaja: Kyösti Kokkonen, Iisalmi Omistaja: Tatu ja Katja Weman, Lapinlahti
4. D. Mansikka
i. Vaaralan Aika e. Kanerva ei. Aro-Viljakkalan Vara Kasvattaja ja omistaja: Heli ja Antti Teiskonlahti
Luokka 6: 3 x ja useammin poikineet. Kellcrest Marie Sue ET. Kuva Frank Robinson.
5. C. Asmo Pälvis
4. D. Mansikka
i. Ristitien Johde e. Säby-By Grekinnaasmo ei. Backgård Kasvattaja: Asmo Ydinkarja Omistaja: Salla Rautio
D:llä on parempi utareen pohja ja pidemmät etukylkiluut kuin C:llä.
5. C. Asmo Pälvis
Senior Champion
Luokka 5: 2 kertaa poikineet A. HH Tia Marie Sue ET
Champion: Luokka 5: A HH Tia Marie Sue ET Varachampion: Luokka 5: B Kuortin Tilli AF VG-86 Kunniamaininta: Luokka 4: F Majaniemen Unelma AF VG-85
AYRSHIRE FINLAND 2009 -VALOKUVAKILPAILU Kutsumme kaikki vuoden 2009 aikana otetut potrettikuvat mukaan valokuvakilpailuun. Kuvat julkaistaan Ayrshirelehden kevään numerossa. Hiehot jaotellaan sarjoihin iän ja lehmät poikimakerran mukaan. Tuomaristo, johon kuuluvat kesän 2009 näyttelyiden tuomarit Ken Rose, Chambell McOuat, John Cochrane ja Mirja Koljonen, ratkaisee sijoitukset. Voittaneet kuvat palkitaan Ayrshirekasvattajat ry:n lahjakortilla. Lisätietoja ja kuvien lähetysosoite: heli.teiskonlahti@gmail.com • gsm 040-5938738
88
Säännöt:
- Kuva on otettu vuoden 2009 aikana. - Kuva on ns. potretti eli eläin on kylki kuvaajaan päin, pää kohotettuna. - Eläimestä ilmoitetaan omistaja-, kasvattaja- ja polveutumistiedot sekä eläimen ikä tai poikimakerta kuvaushetkellä. - Kuvista ei makseta julkaisupalkkiota, mutta Ayrshire-lehti ei myöskään käytä kuvia muuhun tarkoitukseen ilman omistajan suostumusta. - Kuvat toimitetaan sähköisessä muodossa. Kuvan leveys on oltava vähintään 1050 pikseliä. - Kuvat on toimitettava viimeistään 31.1.2010. Tämän jälkeen toimitetut kuvat eivät osallistu kilpailuun.
2/2009
Ayrshire-lehti
89
Ayrshire-lehti
2/2009
Yhdistyksen ilmoituksia
Kasvattajanimirekisteri Suomen Ayrshirekasvattajat ry pitää kirjaa jäsentensä kasvattajanimistä. Kasvattajanimi on se nimi, jota karjanomistaja voi halutessaan käyttää tilalla syntyneiden lehmien ja sonnien etuliitteenä. Syntyvät alkiovasikat saavat pääsääntöisesti huuhtelutilan kasvattajanimen. Kasvattajanimi on usein tilan nimi. Jos tilan nimi on kovin yleinen tai nimi on jo käytössä toisella kasvattajalla, voi kasvattajanimeksi ottaa minkä tahansa sopivan nimen, jota muut eivät vielä käytä. Kasvattajanimirekisteriä ylläpitää Salla Rautio, jolle voi ilmoittaa tilalla käytössä olevan nimen osoitteeseen: Salla Rautio, Kataloistentie 338 as 2, 16900 LAMMI e-mail: salla.rautio@gmail.com
Kasvattajanimen rekisteröinti:
1. Nimi rekisteröidään kirjallisella ilmoituksella yhdistykselle. 2. Yhdistyksen jäsenet eivät voi rekisteröidä itselleen toisella jäsenellä jo olevaa kasvattajanimeä. 3. Kasvattajanimeksi ei voi valita myöskään sellaista nimeä, joka on vakiintuneessa käytössä keinosiemennykseen sonneja myyvällä tilalla, vaikka ko. tila ei olisikaan yhdistyksen jäsen.
Ayrshirekasvattajien satatonnarimerkit
4. Kasvattajanimen saa käyttöönsä se, joka ensin ehtii sen rekisteröidä. 5. Mikäli useammalta tilalta on jo myyty ks-sonneja samalla nimellä, ei kasvattajanimeä tarvitse vaihtaa. Suosituksena on se, että vähemmän sonneja myynyt vaihtaa nimen.
Kasvattajanimen käyttö:
1. Pääsääntöisesti syntyvä vasikka saa sen tilan kasvattajanimen, jonka omistuksessa emä on syntymähetkellä. 2. Alkiovasikat nimetään sen tilan mukaan, jonka omistuksessa geneettinen emä huuhteluhetkellä oli. Suosituksena on, että myös ulkomaiset alkiovasikat saisivat huuhtelutilan kasvattajanimen. 3. Mikäli eläin on myyty kantavana tilalta toiselle, voivat ostaja ja myyjä keskenään sopia, kumman kasvattajanimi vasikalle annetaan. Kasvattajanimirekisteri on yhdistyksen nettisivuilla osoitteessa: www.ayrshire-finland.com > Palaute/Liity/Tilaa > Kasvattajanimirekisteriin ilmoitetut tilat
LIITY JÄSENEKSI
Yhdistys myöntää jäsenilleen ansiomerkin jokaisesta ayrshiresatatonnarista. Nouda omasi Ayrshirekavattajien tapahtumista tai yhdistyksen osastolta kesän näyttelyissä.
Kun haluat liittyä jäseneksi, ota yhteyttä jäsenasioiden hoitajaan Jari Ahlholmiin joko sähköpostitse osoitteeseen jari. ahlholm@luukku.com tai puhelimitse 050 - 533 9796.
Tuomarointi- ja Showmanshipoppaat 5e / kpl
Yhdistyksen jäsenmaksu vuonna 2009 on 70 €. Perhejäsenmaksu on 100 €, jolloin kaikki 18 vuotta täyttäneet ja nimetyt perheenjäsenet ovat jäseniä. Jäsenmaksu sisältää Ayrshire-lehden tilauksen. Alle 18-vuotiaat voivat edelleen osallistua maksutta yhdistyksen toimintaan.
Tilaukset: Seija Viitanen, p. 050 596 9552 e-mail: seija.viitanen@aina.net Postimaksu lisätään tilauksiin. 90
Toivomme, että ilmoitat jäsentietoihin kaikki seuraavat tiedot: • Nimi • Sähköpostiosoite • Osoite • Puhelinnumero • Kasvattajanimi (jos sellainen on käytössä)
Pelkkä Ayrshire-lehden tilaus maksaa 20 €/vuosikerta. Myös lehtitilaukset tehdään Jari Ahlholmille yllä olevaan osoitteeseen.
2/2009
Ayrshire-lehti
Yhdistyksen ilmoituksia Ayrshirekasvattajien kunniakirjat Yhdistys myöntää hakemuksesta jäsenten omistamille ayrshirelehmille 50-, 75- ja 100-tonnarikunniakirjoja. Kunniakirjaa varten tulee toimittaa lehmän viimeisin lehmäkortti sekä haluttaessa valokuva, joka voidaan liittää kunniakirjaan. Lisätietoriville voidaan laittaa maininta tyttäristä, ks-sonneista tai näyttelymenestyksestä. Kunniakirjan hinta 5 € sis. alv. Hakemukset toimitetaan Laura Laiholahdelle laura.laiholahti@marttila.fi tai osoitteella Hämeentie 4743 C, 21560 Ollila.
Tule vilkkaaseen karja-aiheiseen keskusteluun
AYRSHIRE-FOORUMILLE Foorumi on valtakunnan nopein karjaväen tiedotuskanava! Nuorille on oma
JUNNUFOORUMI
AYRSHIRE GLOBALilla on mahdollisuus vaihtaa ajatuksia kansainvälisesti. Ayrshire-foorumiin pääset yhdistyksen kotisivuilta
www.ayrshire-finland.com
Tilakyltit Tilakyltit: iso pieni taustavaneri
60 euroa (sis.alv) 15 euroa (sis.alv) 20 euroa (sis.alv)
Tilakylttien tilaus ja lisätiedot: Tiina Visasalo, Nixi-Vakka Oy Saarentie 87, 23120 Mietoinen Puh. 0400 213 636, fax (02) 430 8074 e-mail: nixi.vakka@dnainternet.net www.nixi-vakka.fi
AYRSHIRE MARKETISTA löydät ayrshire-eläinten sekä karjatalouteen liittyvien tuotteiden myynti- ja ostoilmoitukset. Myös työsuoritusilmoitukset. Ayrshire Market on jäsenten maksuton ilmoituskanava.
www.ayrshire-finland.com
All Stars -lehmien lista Kevään lehdessä julkaistaan taas lista Ayrshirekasvattajien jäsenten All Stars -lehmistä eli lehmistä, joilla luokitustulos on vähintään AF GP-80 ja joiden paras 305 päivän tuotos on vähintään 8500 kg. Lehmistä ilmoitetaan luokitustulos, nimi, isä, paras 305 pv:n tuotos (maitokilot ja pitoisuudet), miltä kaudelta paras tuotos on sekä lehmän omistaja. Tiedot toimitetaan 28.02.2010 mennessä Salla Rautiolle osoitteeseen salla.rautio@gmail.com.
AF-NEUVONTAKÄYNTI
Yhä useampi karjanomistaja haluaa ryhtyä kehittämään karjaansa kokonaisvaltaisesti. Yhdistys haluaa olla tässä tukena. Erittäin hyvää palautetta saanut asiantuntijan neuvontakäynti on jatkossakin jäsentemme tilattavissa! Yves Charpentierin asiantuntemusta voi käyttää tänä vuonna kolme kertaa, luokituskierrosten yhteydessä. Neuvontakäynti lähtee karjanomistajan tarpeista ja se voi sisältää mm. • karjan rakenteen arvioinnin • nuoren karjan arvioinnin • siemennyssuositukset • näyttely- ja showmanship-eläinten valintaa • myytävien eläinten valintaa • eläinten koulutukseen liittyviä neuvoja sekä käytännön opastusta • karjan kehittämisen suunnittelua. Luokitukset ja siemennyssuositukset tehdään vain ayrshireeläimille, kaikki muu neuvontakäyntiin liittyvä koko karjalle rodusta riippumatta. Neuvonta- tai luokituskäynti 1-2 kertaa vuodessa antaa jatkuvuutta karjan kehittämiseen ja pitää siemennyssuositukset ajan tasalla.
OTA KAIKKI HYÖTY IRTI NEUVONTAPALVELUSTA !
Varaukset: Laura laiholahti 044-5524493 tai laura.laiholahti@marttila.fi 91
Ayrshire-lehti
2/2009
Yhdistyksen ilmoituksia
Tarvikemyyntihinnasto sis. alv. 22 % Orvus 40 € Clear Magic 16 € Topline Power 16 € White Touch Up 18 € Touch Up Medium Brown 18 € Final Mist 15 € Kuivaaja 80 € Ayrshire-lehti 10 € Ayrshire-lehtikansio 12 € Kalenteri 10 € Kortit 4 kpl sarja 2€ Pinssi 2€ Showmanship-opas 5€ Tuomarointi-opas 5 €
Kauluspaita 25 € T-paita 12 € Huppari 35 € Tissipipo 20 € Lippis 12 € Pipo 12 € Säkkikangaskassi 10 € Rahapussi 10 €
N KIN AN
IO A IS A
M
S TA OA
R
O
IT
RU
Meikkilaukku, vetoketju 15 € Meikkilaukku, nipsu 20 € Tyynyliina 15 € Mitta 55 € Näyttelyriimu 80 €
M AT T I T A
Tarvikkeita voi ostaa yhdistyksen osastolta eri tilaisuuksissa. Lisätiedot ja tilaukset: Seija Viitanen, p. 050 596 9552 e-mail: seija.viitanen@aina.net. Postimaksu lisätään tilauksiin.
ERIKOISASIANTUNTIJA
TARJOAA AINA PARASTAAN Rehuraisio on ruokintaan keskittynyt erikoisasiantuntija. Toimimme tuottajan parhaaksi laatimalla entistä parempia reseptejä ja etsimällä ratkaisuja tuotoksen ja tuloksen parantamiseksi. Esimerkiksi Amino-Maitureiden sisältämä orgaaninen seleeni vaikuttaa tutkitusti lehmän terveyteen ja sitä kautta myös tuotokseen. Ammattitaitoinen henkilöstömme tekee tilakohtaiset ruokintasuunnitelmat aina uusimpien suositusten mukaisesti. Lue lisää osoitteesta www.rehuraisio.com.
Ota yhteyttä ja viritä ruokintaratkaisusi huippuunsa!
www.rehuraisio.com
92
2/2009
Ayrshire-lehti
93
Ayrshire-lehti
94
2/2009
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31
Lehmä Este Heta Justiina Muusa Lila Ifa Hinta Kuura Lootus Luppa Juutas Iris Linda Kristall Meirami Mesikka S.Luxus Lasso Milena K.Neilikka Kielo Melli Leili P.Ilona Leisku Lutu Lulu Mansikka Ovelus Mandi Nappi
synt.aika poik. 26.04.1992 13 23.10.1993 14 04.10.1995 12 15.08.1998 9 10.09.1997 9 23.10.1994 12 19.10.1993 9 09.02.1997 11 20.10.1997 7 02.11.1997 9 01.10.1995 10 28.03.1994 12 20.10.1997 8 01.11.1996 10 22.02.1998 8 19.08.1998 8 11.12.1997 9 14.11.1997 9 20.02.1998 9 20.02.1999 8 28.01.1996 10 31.12.1998 7 03.03.1997 9 10.02.1994 11 18.06.1997 9 16.05.1997 01.02.1997 10 07.07.1998 8 22.03.2000 7 13.02.1998 8 16.09.1999 8
isä emä K.Vihtori Viiri K.Pormestari Vilma U.Uisti Ensi K.Etroni Joiku V.Aika Jesse K.Efesos Esmi L.Apotti Ykkönen U.Sila Pisara V.Jäntti Jupiter V.Aika Ippa V.Horsma Hassu P. Arhippa Emilia V.Vankka Essi O.Vakio Electra L.Apotti Iisoppi N.Verneri Herukki L.Apotti Jalo V.Aika Esso V.Aika Jelena H.Esko Kaneli E.Vety Assi L.Apotti Heta M.Ino Heili M.Ulaus Dixie H.Valtti Levis K.Airo Itu M.Ipus Ällä V.Aika Kanerva K.Lekeri Lypsikki A.Jänis-ET Juuli A.Kieppi Justiina
emänisä emänemä L.Miklaus Raiku K.Mainio H.Yynä Ynnä U.Uisti Virsu N.Urbaani Este A.Parkki Ymy K.Mainio Raita V.Urpo ET N.Verneri Venus Hyllela - I.Äkeä Assu M. Mainio Ulla U.Vala Ystävä Tron Ylistys K.Malmi Yrtti K.Meilari Ahkera N.Verneri Ylväs P.Vaisto Yysa H.Elko T.Tasu Iisoppi M.Ukriisi Tamara K.Pormestari Vilma M.Abba Alppi A.Parkki Yes J.Öykkäri H.Enska K.Musti Riemu A-V.Vara Heuna Y.Joku Heila N.Verneri Heinä - -
elinikäistuotos 145 172 kg 14.09.2009 137 534 kg 08.09.2009 132 844 kg 17.09.2009 129 021 kg 17.09.2009 128 276 kg 14.09.2009 127 686 kg 25.02.2009 124 557 kg 14.09.2009 121 838 kg 08.02.2009 120 300 kg 10.02.2009 119 400 kg 02.03.2009 118 626 kg 28.02.2009 118 479 kg 25.06.2009 117 353 kg 04.09.2009 117 266 kg 17.09.2009 116 930 kg 14.09.2009 115 088 kg 01.09.2009 113 178 kg 29.08.2009 112 053 kg 31.08.2009 110 072 kg 14.09.2009 107 930 kg 14.09.2009 107 463 kg 14.08.2009 106 925 kg 09.09.2009 104 560 kg 03.03.2009 102 200 kg 28.02.2009 101 196 kg 16.08.2009 100 174 kg 19.02.2009 99 761 kg 14.09.2009 99 714 kg 20.09.2009 99 018 kg 31.08.2009 98 646 kg 31.08.2009 97 995kg 16.09.2009
omistaja Janne ja Anne Lyytinen Taina ja Aarne Okkonen Leena ja Timo Pekonen Jukka-Pekka Köngäs Janne ja Anne Lyytinen Sari Vestman ja Tommi Halonen Saija Räikkönen ja Kimmo Tikka Kari ja Alli Keinänen Simo ja Johanna Heikkinen Andreas Johansson Anu ja Jari Ahlholm Heli ja Antti Teiskonlahti Miia ja Juha Luoma-Tokoi Tammenpää mty Terhi ja Raimo Kuortti Nina ja Mikko Rönkkö Tatu ja Katja Weman Rauhamaa Mty Saija Räikkönen ja Kimmo Tikka Terhi ja Raimo Kuortti Juha Luoma ja Virve Kangasniemi Taina ja Aarne Okkonen Outi ja Ismo Sirviö Jouni Paakkonen ja Päivi Eronen Mirja ja Matti Hänninen Mirja ja Matti Hänninen Saija Räikkönen ja Kimmo Tikka Heli ja Antti Teiskonlahti Anna Kurkinen ja O-P Lumiaho Matinolli Erkki ja Markku Elisa ja Martti Kumpula
2/2009 Ayrshire-lehti
Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä
95
32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62
Lehmä L.Nelli Loiske Kuura Manteli Muurikki Mööpeli Nappi Natalia Manta R.Manta R.Niittyvilla Komia Omena Laudatur Maikki K.Maituri Osuma Maitikka Nyyrikki Likka Myrtti Mansikki Loimu Lulla Nipsu L.Nätti Myy Nukke K.Oliivia L.Nasta R.Ofelia
synt.aika 09.01.1999 25.02.1997 03.03.1996 16.01.1998 01.01.1998 17.07.1998 23.01.1999 20.03.1999 10.12.1998 01.01.1998 30.08.1999 16.12.1996 10.07.2000 29.04.1997 02.08.1998 22.11.1998 24.01.2000 02.09.1998 28.12.1999 02.12.1997 26.11.1998 17.10.1998 20.07.1997 29.11.1997 19.06.1999 25.01.1999 05.08.1998 28.08.1999 30.04.2000 08.08.1999 02.01.2000
poik. 7 10 11 8 7 9 8 8 9 8 6 11 6 8 9 8 6 8 8 8 8 8 9 9 8 9 9 7 5 8 7
isä K.Evo ET M.Iskelmä M.Ulaus S.Yökkö V.Aika V.Aika K.Etroni K.Etroni Backgård V.Aika H.Etro T.Ylkä Stensjö T.Ylkä A.Jäävi-ET P.Eepa V.Akilles L.Apotti H.Etro Torpane P.Eemil V.Aika K.Issias V.Adolf V.Akilles M.Epo S.Koraani Backgård Backgård I.Äkeä H.Etro
emä Joiku Juhla Heluna Jilla Irina Jakkara Hely Luumu Etikka Heta Elämänlanka Isabella Matara Etelä Kirjo K.Jasmiina Hilla Kaunokki Lystikki Jekku Kielo Arvotus Hovi Aamu Lupu Kuva Kukka Luumu K.Justiina Kiva Kilu
emänisä emänemä P.Veto Huuto M.Ulaus - A.Solttu Amalia M.Uklaus Anis U.Uisti Varina K.Rokki Ruttu Y.Ritari S.Ugri Unnukka S.Sätkä Vekku T.Tasu Veitikka K.Pantteri Unelma-2 Y.Uki Villikko V.Aika Aro K.Pantteri Pouta M.Ääri Esikko R.Etykki K.Elmiina ET K.Meilari Pella A.Unssi Hanhikki A.Unssi Herukki U.Sila Yökkö O.Vakio Iisoppi N.Verneri Vaala K.Meilari Tarina P.Virta Tipu P.Ynnä Hyöty V.Vankka K.Iivo Ihme O.Vakio Yrtti Ingvasta K.Ärrä M.Tina Ilona M.Uklaus Hilu
elinikäistuotos 96 782kg 10.02.2009 96 717 kg 17.09.2009 95 850 kg 25.09.2009 94 771kg 06.02.2009 94 722 kg 21.09.2009 93 859 kg 28.08.2009 93 849 kg 09.09.2009 93 815 kg 27.06.2009 92 238 kg 24.08.2009 92 066 kg 25.02.2009 91 614 kg 21.09.2009 90 385 kg 31.08.2009 90 238 kg 31.08.2009 90 012 kg 27.02.2009 88 538 kg 09.09.2009 87 211 kg 17.09.2009 86 822 kg 29.06.2009 86 663 kg 29.06.2009 85 437 kg 01.09.2009 85 410 kg 31.08.2009 84 773 kg 29.06.2009 84 718 kg 30.06.2009 84 446 kg 19.03.2009 84 363 kg 14.08.2009 84 056 kg 14.09.2009 83 840 kg 10.02.2009 82 766 kg 18.02.2009 82 765 kg 04.09.2009 81 668 kg 17.09.2009 80 955 kg 10.02.2009 80 755 kg 30.08.2009
omistaja Katri ja Kyösti Anttila Merja Kallio Outi ja Ismo Sirviö Sari Vestman ja Tommi Halonen Koljonen,Kallio,Ahonkivi Riikka Peltola ja Mika Peltonen Taina ja Aarne Okkonen Toni ja Tiina Läspä Marja-Liisa ja Kari Pietilä Seija ja Hannu Viitanen Olavi Ahonkivi Anna Kurkinen ja O-P Lumiaho Marjut ja Ville Marttila Riikka Peltola ja Mika Peltonen Ritva ja Lauri Jääskelä Merja Kallio Annamari ja Tuomo Torttila Annamari ja Tuomo Torttila Nina ja Mikko Rönkkö Rauhamaa Mty Annamari ja Tuomo Torttila Sari ja Jouni Sikanen Marja-Liisa ja Kari Pietilä Juha Luoma ja Virve Kangasniemi Heli ja Asko Hakamaa Katri ja Kyösti Anttila Liisa ja Pekka Salmela Miia ja Juha Luoma-Tokoi Merja Kallio Katri ja Kyösti Anttila Seija ja Hannu Viitanen
Ayrshire-lehti
96
2/2009
Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä
Lehmä Nelly Oppi Omena Puolukka Polkka Nappi Paras Nasta Narciss Oliivi Opri Peppi H.Berit Natalia Oona Noppa K.Nougat Peikko Oma Metku Niksi Onnikki Opi Marenki R.Opri Oase Okariina
synt.aika 22.10.1999 05.11.2000 20.08.2000 07.10.2001 09.10.2001 27.09.1999 13.02.2001 23.08.1999 22.11.1999 07.04.2000 05.11.2000 15.04.2001 18.02.2001 04.12.1999 03.05.2000 07.09.1999 21.06.1999 23.03.01 02.10.2000 10.12.1998 23.12.1999 02.06.2000 12.11.2000 13.11.1998 22.12.2000 01.12.2000 10.09.2000
poik. 6 6 7 4 5 8 7 8 8 8 6 6 7 7 7 7 8 7 6 9 6 6 6 8 6 6 6
isä H.Etro Flaka P.Intressi R.Johde L.Ipollo H.Etro Sköle H.Etro V.Emppu Billy Flaka R.Johde R.Johde P.Lego K.Holsku H.Etro Trident R.Johde K.Ivar K.Kaivos H.Etro V.Maka Sköle P.Esimies K.Ivar L.Ipollo K.Ivar
emä Ily Menestys Mansikka Mesikka Jatsi Levis Jespöti Etevä Linnea Jutta Menestys Nappi Kamomilla Loiske Muru Lelu Eliitti Mappi Juttu Jekku Jännä Leikki Lepi Haisuli Lelu Insel Malviina
emänisä emänemä Hyllela Äly P.Eepa Impi V.Aika Kanerva N.Verneri Herukki V.Erik K.Repo K.Hirmu Hikka K.Vispa Tähkä T.Ylkä Ithaka S.Uuttera Myrtti Ilona H.Esko Jutta N.Verneri Isabella M.Ino N.Jännä Joiku M.Yllä Hyrrä O.Vakio Yrtti I.Äkeä N.Verneri Apila K.Rokki Ekkuli H.Valtti Heluna K.Huvitus Ihana Västigård Jepi S.Ransu J.Ysikymppi Heluna M.Ulaus Edelweiss P.Eepa
elinikäistuotos 80 437 kg 02.03.2009 79 976 kg 17.09.2009 79 192 kg 20.09.2009 77 469 kg 01.09.2009 77 314 kg 09.09.2009 76 407 kg 16.08.2009 74 428 kg 29.08.2009 74 334 kg 17.09.2009 74 046 kg 17.09.2009 73 775 kg 15.09.2009 73 573 kg 22.02.2009 73 541 kg 29.06.2009 73 432 kg 14.09.2009 73 415 kg 14.09.2009 73 248 kg 01.09.2009 73 048 kg 31.08.2009 72 860 kg 14.09.2009 72 816 kg 15.09.09 72 813 kg 17.08.2009 72 234 kg 30.08.2009 72 228 kg 15.09.2009 71 995 kg 04.09.2009 71 891 kg 29.07.2009 71 624 kg 03.03.2009 71 055 kg 30.08.2009 70 878 kg 17.09.2009 70 814 kg 15.09.2009
omistaja Elina ja Mika Kavander Jukka-Pekka Köngäs Heli ja Antti Teiskonlahti Nina ja Mikko Rönkkö Taina ja Aarne Okkonen Mirja ja Matti Hänninen Tatu ja Katja Weman Leena ja Timo Pekonen Tammenpää mty Mirja ja Aaro Koljonen Jukka-Pekka Köngäs Annamari ja Tuomo Torttila Terhi ja Raimo Kuortti Saija Räikkönen ja Kimmo Tikka Toni ja Tiina Läspä Rauhamaa Mty Terhi ja Raimo Kuortti Laura ja Jouko Laiholahti Satu ja Jussi Auhtola Seija ja Hannu Viitanen Laura ja Jouko Laiholahti Miia ja Juha Luoma-Tokoi Riikka Peltola ja Mika Peltonen Tatu ja Katja Weman Seija ja Hannu Viitanen Tammenpää mty Nina ja Jukka Nieminen
Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä
Seuraavan kerran Kestävät lehmät-taulukko julkaistaan syksyllä 2010. Lähettäkää tiedot Merja Kalliolle 15.09.2010 mennessä osoitteella merja.kallio@elisanet.fi. Kestävien lehmien tuotosraja on 70 000 kg. Ilmoitettavat tiedot: lehmän nimi-syntymäaika-poikimakerrat-isä-emä-emänisä-emänemä-elinikäistuotos ja päivämäärä, mihin mennessä tuotos on kertynyt-omistaja-paikkakunta
63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89
2/2009 Ayrshire-lehti
97
Ayrshire-lehti
98
2/2009
2/2009
Ayrshire-lehti
The key to your tied up Kun haluat future tietää
karjastasi enemmän.
DeLaval DelPro™ - tuotannonohjaus parsinavettaan Suomalaiset tilakokemukset vahvistavat - DelProlla on mukava lypsää! DeLaval on kehittänyt täydellisen tuotannonohjausjärjestelmän parsinavettaan. ICAR-hyväksytyllä maitomittarilla varustettu lypsy-yksikkö, langaton tuotosmäärien siirto eläintietoihin sekä ruokinnan ohjaus samasta järjestelmästä on tulevaisuuden parsinavetan tekniikkaa. Kun käytössäsi on tuotos- ruokinta- ja eläinkalenteritiedot samassa järjestelmässä , voit todella keskittyä oleelliseen - lehmien tuotoksen, terveyden sekä jalostuksen tarkkaan seurantaan ja kehittämiseen. DeLaval DelPro™ on tulevaisuuden valinta parsinavettaan. Kysy lisää aluuesi DeLavalin väeltä tai vieraile kotisivuillamme, www.delaval.fi.
7.1.2009 15:36:54
99
Ayrshire-lehti
2/2009
SYYSKOKOUS JA SEMINAARI 23. - 24.10.2009 Seinäjoella Best Western City Hotellissa Perjantai 23.10.
12.30 Syyskokous n. klo 14 Maitomarkkinakatsaus, maidontuottaja, MTK:n johtokunnan jäsen ja maitotilavaliokunnan puheenjohtaja Eero Isomaa n. klo 15 Kokouksen ja seminaarin jälkeen kahvitarjoilu ja RAINAHUUTOKAUPPA 17.00 Sauna ja St Paulin uima-allasosasto 20.00 Illallinen ja koko perheen ayrshirehenkinen illanvietto, jossa AF Futuren palkintojen jako sekä junnutiimin muuta ohjelmaa 23.00 Ohjelmaosuus päättyy Hotellin pubissa yleisölle vapaa karaoke. Ennen syyskokouksen alkua on hotellissa mahdollisuus omakustanteiseen lounasruokailuun seisovasta pöydästä.
Lauantai 24.10.
11.00 Lähtö tilavierailulle 12.00 Tilavierailu Rintamaan tilalla, jonka omistavat Karoliina ja Pasi Rintamäki, osoite Takakatu 19, 63430 KÄTKÄNJOKI (Alavus) Kokouspaketin hinta 95 € sisältää kaiken edellä mainitun sekä yöpymisen 2 hh. Pelkkä kokous on maksuton, mutta kahvitarjoilun järjestämiseksi tarvitsemme ilmoittautumisen. Sitovat ilmoittautumiset 12.10.2009 mennessä Olavi Ahonkivelle olavi.ahonkivi@pp.inet.fi tai puh. 040-5038475.
Tervetuloa joukolla mukaan!
Hallitus
Ayrshirekasvattajat palaa juurilleen ja järjestää huippueläinten
“RAINAHUUTOKAUPAN” syyskokouksen jälkeen perjantaina 23.10.2009 Tässä erinomainen mahdollisuus hankkia uutta jalostusmateriaalia - alkionhuuhteluun, kimppaeläimeksi tai karjaan uuden lehmäperheen aluksi! Huutokauppalista nähtävillä yhdistyksen kotisivuilla. Jos et itse pääse paikalle, voit antaa huudon tekemisestä toimeksiannon. Lisätiedot Kimmo Kuorikoski, gsm 040 - 525 1697.
AYRSHIREKASVATTAJIEN HALLITUKSEN JÄSENTEN YHTEYSTIEDOT: puheenjohtaja Mirja Koljonen Koljosentie 21, 64760 PELTOLA (06) 266 7338, 0400-861 988 luoranta@tiltu.teuva.fi
sihteeri Eliisa Kumpula Laura Laiholahti Pihlajatie 30 Hämeentie 4743 C, 21560 OLLILA 85500 NIVALA (02) 484 6608, 044-552 4493 050-373 1807 laura.laiholahti@marttila.fi martti.kumpula@luukku.com
varapuheenjohtaja Olavi Ahonkivi Kellahdenkylätie 88 A, 28100 PORI (02) 649 0046, 040-503 8475 olavi.ahonkivi@pp.inet.fi
Anu Ahlholm Kimmo Kuorikoski Kaketinperäntie 143 Kuorikoskentie 70 86710 KÄRSÄMÄKI 69600 KAUSTINEN (08) 770 777, 050-594 6001 040-525 1697 anu.ahlholm@luukku.com kimmo.kuorikoski@pp.inet.fi
Pekka Venetjoki Merja Kallio Herlevintie 44 Kurhilantie 212 68210 MARINKAINEN 54940 SOLKEI 0400-934 205 050-325 4462 pekka.venetjoki@kotinet.com merja.kallio@elisanet.fi
Seija Viitanen Rasilankuja 20 16900 LAMMI (03) 637 4418, 050-596 9552 seija.viitanen@aina.net
Yhdistyksen taloudenhoitaja: Jari Ahlholm, Kärsämäki, jari.ahlholm@luukku.com, puh. (08) 770 777 tai 050-533 9796.
100