2/2009
Ayrshire-lehti
Ayrshiren jalostusympäristö muutoksessa
Rotukomitean jäsenet esittelyssä Viking Geneticsin organisaatioon kuuluvat rotukomiteat ovat itsenäisesti oman budjettinsa puitteissa toimivia tulosyksiköitä. Rodun siemenmyynnistä tuleva tulo käytetään kyseisen rodun jalostusohjelman pyörittämiseen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Punaisten rotujen rotukomiteassa on 11
Juha Eskelinen
Nimeni on Juha Eskelinen ja asun Vieremällä, Ylä-Savossa. Olen 43-vuotias ja perheeseeni kuuluu Tiina-vaimo, 19- ja 17vuotiaat tytöt ja 14-vuotias poika. Tila on keskittynyt maidontuotantoon ja lisäksi on myyty sekä jalostuseläimiä että alkioita. Tilallamme on n. 60 lehmää, joista valtaosa on ayrshirerotua, holsteinlehmiä on joukossa 5. Meillä on omaa peltoa vajaa 60 ha ja lisäksi sopimuspeltoja n. 30 ha. Pellot ovat pääasiassa nurmen tuotannossa, lisäksi nurmen uusintakierron verran kasvatetaan rehuviljaa. Metsää on n. 50 ha. Ayrshire on edelleen valtarotu Suomessa. Ayrshirellä on paljon vahvuuksia mm. hyvät tuotosominaisuudet, kun otetaan huomioon hyvät maidon pitoisuudet. Terveysominaisuudet, erityisesti hyvä sorkkaterveys, on ayrshiren vahvuus, jonka merkitys pihatoissa ja suurenevissa karjoissa korostuu. Ayrshiren isoimmat ongelmat ovat sen rakenteessa. Utarerakenteessa on edelleen paljon parannettavaa. Iso vaihtelu jalkarakenteessa ja lypsettävyydessä on myös ayrshiren heikkous. Ayrshiren epätasaisuus on iso ongelma, joka aiheuttaa “päänvaivaa” varsikin isommissa karjoissa ja on useimmiten suurimpana syynä, kun harkitaan siirtymistä toiseen rotuun. Genomisen valinnnan ulottuminen myös ayrshirerotuun on rodun kilpailukyvyn kannalta tulevaisuudessa erittäin ratkaiseva asia. Genomisen valinnan tehon kannalta on tärkeää, että populaatio on mahdollisimman suuri. Tämän takia on hyvä, että suomalainen ayrshire on osana VG:n punaista populaatiota. Genomisen valinnan kannalta olisi hyvä saada vielä kasvatettua VG:n punaista populaatiota nykyisestään. Joka tapauksessa Genomisella valinnalla on merkittävä rooli rodun kehityksessä. NTM on hyvä valinnan apuväline, kun valitaan lehmiä ja sonneja populaatiotasolla. Jokaisen karjanomistajan päätettäväksi jää, miten käyttää tätä omassa karjassaan. Joka tapauksessa nykyinen NTM on yhteispohjoismaisesti hyväksytty ja ominaisuuksien määrään ja painotuksiin on kaikilla karjanomistajilla ollut mahdollisuus vaikuttaa. NTM on mahdollista avata, mikäli karjanomistajat
jäsentä, näistä viisi on Suomesta, neljä Ruotsista ja kaksi Tanskasta. Suomesta alustavasti valitut edustajat ovat jo olleet Tanskassa yhdessä kokouksessa “kuunteluoppilaina” ja osallistumassa keskusteluun. Virallisesti rotukomiteat aloittavat työnsä ensi vuoden alusta. Suomen edustajat esittelevät nyt itsensä Ayrshire-lehden lukijoille.
näkevät, että on tarvetta muutoksiin. Suomalaisten on maailman suurimman ayrshirepopulaation myötä kyettävä ottamaan asemansa VG:n päätöksenteossa. Parhaiten me pystymme tähän, kun ensin itse päätämme minkälaisten jalostustavoitteiden takana haluamme seisoa yhtenä rintamana. Tällöin myös suomalaisen ayrshiren tulevaisuus on parhaiten turvattu. On tärkeää, että rotuyhdistys pystyy tuomaan kaikkien ayrshirekasvattajien mielipiteet esille tasapuolisesti. Mielestäni rotuun pitäisi voida ottaa “hyvää” ainesta mistä ilmansuunnasta tahansa - ilman intohimoja. Näin toteutuessaan rotuyhdistyksen rooli tulee vain korostumaan Faban ja VG:n päätöksenteossa tulevaisuudessa.
Tarja Hirvinen
Olen 41-vuotias Kymenlaaksosta kotoisin oleva emäntä. Olen käynyt Kiteellä maatalousopiston karjatalouspainotteisena monimuoto-opetuksena. Tapasimme mieheni Juhan kanssa siellä. Olemme asuneet Riihelän tilaa vuodesta -96 lähtien. Tilalla on aina ollut korkeatuottoinen ayrshirekarja, josta meidän oli helppo jatkaa appivanhempien viitoittamalla tiellä. Nyt navetassa on keskimäärin 39 lehmää ja viime vuoden keskituotos oli hiukan yli 11 400 kg. Valkuaiskiloja oli 408. Omat henkilökohtaiset jalostustavoitteet ovat rakenne ja valkuaispitoisuus. Ja saisihan se hedelmällisyyskin olla hyvä. Tämänhetkinen ayrshirerodun tilanne on mielestäni huomattavasti valoisampi kuin viime vuonna. Tämän mahdollisti Suomen liittyminen VG:hen ja näen sen ainoana oikeana ratkaisuna karjanomistajan kannalta. Suomen vahvuus on ollut tuotoksessa ja kun saadaan tuotokseen liitettyä parempia käyttöominaisuuksia, uskoisin sen olevan etu niin suomalaiselle karjanjalostajalle kuin myös kansainvälisesti. Jalostushan on hidasta puuhaa, mutta suunta on oikea ja onneksi rakenneominaisuuudet ovat helpommin periytyviä kuin esim. hedelmällisyys ja maidon pitoisuudet. Genominen valinta on aivan yhtä tärkeää ayrshirelle kuin hol29