Ayrshire-lehti 1/2004

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Ayrshire-lehti

n:o 1 2004

• Aulin sydän sykkii lehmille – sivu 5 • Toikan Ayrshire – vuoden 2003 Ayrshirekasvattaja – sivu 8 • Tuotosten nousu vaatii rakenteelta yhä enemmän – sivu 13 • Onko ulkomuotojalostus taloudellista? – sivu 15 • Matti Marttila – jalostusneuvonta elämäntyönä – sivu 21 1

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Suomalainen Ayrshire

FINNISH AYRSHIRE

Tyrisevän Miqur AAA 40893 C TOP-listasijoilla UTARERAKENTEEN PARANTAJANA

Tyrisevän Miqur AAA 40893 C A Type Bull, nr 8 in Interbull for udder conformation

Keinosiemennysosuuskunnat A.I. Co-operatives Suvi Johansson/ co-ordinator, export / import tel +358 3 884 9017 fax + 358 3 884 9010 e-mail: suvi.johansson@sisamaanjalostus.fi

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Pääkirjoitus Kohti kongressia 2008 Kun ayrshirelehmien tuonti maahamme yli sata vuotta sitten aloitettiin, ei perusteena ollut harrastus lehmiin kuten rotukoiriin, vaan selkeä tavoite perustaa maahamme maatalouden uusi tuotantosuunta: kaupallinen maidontuotanto. Ayrshire valittiin roduksi, koska se oli monien eri rotujen joukosta osoittanut parhaiten pärjäävänsä hengissä ja tuotannossa niissä ajoittain äärimmäisissä oloissa, joissa maataloudessa silloin elettiin. Ayrshirelehmien tuonti sen aikaisilla laivoilla Skotlannista osoittautui monella tapaa epävarmaksi. Merimatka heikensi eläimiä ja mukana rantautui paitsi itse lehmät niin koko joukko uusia eläintauteja kaikkien entisten lisäksi. Mutta periksi ei annettu. Kaikki sen aikaiset menetelmät otettiin käyttöön, jotta tuontieläinten terveys voitiin tarkistaa jo ennen tuontia silloinkin kun myyjällä ei karjansa ns. terveysstatuksesta ollut mitään käsitystä. Tappioita kärsittiin, mutta toisaalta hyvät tulokset rohkaisivat, ja taas astuttiin laivaan etsimään uusia ja mahdollisimman hyviä ayrshirelehmiä suomalaisen maidontuotantokarjan muodostamiseksi. Näistä ajoista on edetty joka suuntaan ja kotieläinjalostus tieteenä on menestystarina. Mutta jotain on myös menetetty. Ayrshirekarjan vakiintuminen ja leviäminen koko maahan edellytti toimihenkilöstön palkkausta hoitamaan kaikkia niitä moninaisia tehtäviä, joita karjanjalostus sisälsi. Samalla karjanomistajien ote jalostuspäätöksistä keveni, ja vähitellen käytännön toimet jäivät palkatun henkilöstön hoidettavaksi. Suomen Ayrshireyhdistyksen skotlantilaiset kunniajäsenet tulivat muulle jäsenistölle tutuksi enää valokuvista ja jo vuosikymmeniä järjestetyt ja karjanomistajille tarkoitetut maailman laajuiset ayrshirekongressit satoine osallistujineen jäivät suomalaisten osalta pääosin johtavien virka- ja luottamusmiesten edustuksen varaan. Tällä hetkellä Suomessa

on maailman suurin ayrshire populaatio, mutta suomalaisen ayrshiren kansainvälinen tunnettuus ei vastaa tätä asemaa. Vuosien saatossa meiltä karjanomistajilta katosi osittain kyky arvioida lehmää kokonaisuutena. Muualla karjamaailmassa tätä kykyä ja kieltä ei ole hukattu, vaan se on kehittyneempien jalostusmenetelmien rinnalla edelleen käytössä. Tullaksemme ymmärretyksi meidän on opittava uudestaan, astuttava laivaan, lentokoneeseen tai ainakin internettiin, ja yritettävä nähdä mitä asioita lehmissä kansainvälisesti arvostetaan. Eikä nytkään olla liikkeellä vain harrastuksen vuoksi, sillä eläinaineksen laatu on nyt ja tulevaisuudessa yhä keskeisempi maidontuotannon menestystekijä. Suomen Ayrshirekasvattajat on mukana kotieläinjalostusosuuskunta SKJO:n ja keinosiemennysosuuskuntien kanssa hakemassa maailman ayrshirekongressia Suomeen vuodeksi 2008. Jos ja kun kongressi Suomeen saadaan, meillä pitäisi olla esittelyssä parasta suomalaista osaamista. Eikä osaaminen tarkoita kännyköitä, traktoreita tai kesäfestivaaleja. Näytillä tulee jokaisessa vierailukohteessa olla katseenkestävät ja korkeatuottoiset ayrshirelehmät viihtyisässä ympäristössä esiteltyinä. Yhdistyksemme tämän vuoden teema on, Ayrshire 2008. Siemennyksestä lehmäksi kuluu kolme vuotta, joten tänä vuonna on valmistelut viimeistään hyvä aloittaa. Nyt ilmestyvän lehden liitteenä on Uuden Seelannin kongressiin tehty esite, johon on koottu suomalaisia ayrshirelehmiä ja niiden parhaita ominaisuuksia. Lisää on tulossa, mutta uskoakseni näitä kelpaa jo kehua. Mirja Koljonen päätoimittaja

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Sisällysluettelo • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Pääkirjoitus – Kohti kongressia 2008 – Mirja Koljonen ............ Sisällysluettelo ........................................................................ Aulin sydän sykkii lehmille – Sari Alhainen ............................... Toikan Ayrshire – pienellä rahalla ja suurella sydämellä – Anna-Maija Pohjola, apunaan Elina Toikka ................................. Tuotoksen nousu vaatii rakenteelta yhä enemmän – Markku Matinolli .................................................................... Onko ulkomuotojalostus taloudellista? – Varatuomari Gunnar Rosenberg ............................................... Ayrshire-Finland 2003 valokuvakilpailu...................................... Kasvattajanimirekisteri ............................................................. Vanhatalon Muksu AAA 40868 – Sari Alhainen ....................... Matti Marttila – Jalostusneuvonta elämäntyönä – Sari Alhainen... Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä ............... Ayrshirekasvattajien jäsenkirjoissa syntyneet sonnit, joiden jalostusarvo vähintään +14, arvostelu 2003/04 ........................ Satatonnari Halla Satakunnasta – Mirja Koljonen....................... Tapahtumakalenteri ................................................................. Karjanäyttelyiden tautivaatimukset vuonna 2004 ......................... Eila jäi eläkkeelle – Pekka Suutari ............................................ Ayrshireyhdistyksen syyskokous Lammilla 25.11.2003 ................ Uuden hallituksen jäsenet esittelyssä ......................................... Tarvikemyyntihinnasto ............................................................. Talvitapaaminen Nivalassa 23.1.2004 – Mirja Koljonen............. Hiehohuutokauppa kansainväliseen malliin – Merja Kallio...........

n:o 1 2004

3 4 5 8 13 15 16 19 20 21 24 26 27 28 28 31 31 32 32 34 36

Ayrshire-lehti n:o 1/2004 Neljäs vuosikerta Julkaisija: Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry Toimituskunta: Mirja Koljonen (päätoimittaja) Sari Alhainen (toimitussihteeri) Olavi Ahonkivi Anu Ahlholm Laura Laiholahti Ilmestymis- ja aineistopäivät: N:o aineisto ilmestyy 1 30.1. 23.2. 2 9.9. 30.9. Ilmoitusmyynti: Yhteyshenkilö Sari Alhainen sari.alhainen@pp.inet.fi Puh. 040 550 7643 Sivunvalmistus: SeT-Print Teija Seppälä Mäensivuntie 69 61800 KAUHAJOKI puh./fax: 06-231 4334 e-mail: set-print@co.inet.fi Paino: Oy Botnia Offset Ab, Närpiö

Kuva: Laura Laiholahti

Kannen kuva: Joukolan Piisi Isä: Heligo AAA 40929 Emä: Iisi, paras 305 pv (5.) 14759 kg Emänisä Hyllela AAA 39674 Kuva: Laura Laiholahti

Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Aulin sydän sykkii lehmille

Auli on lypsykarjatilan tytär Etelä-Savon Ristiinasta. Hän kertoo oppineensa lukemaan 4-vuotiaana käyttäen hyväksi silloista Ayrshire-lehteä. Auli oli ensin jujuttanut isotätiä kertomalla lehmien nimet, jotka isoisoäiti oli hänelle lukenut. Isotäti hämmästeli, että ossooko tuo lapsi lukia, ja siitä lapsi hoksasi, että lukemisen voisi tehdä alunperinkin itse. Auli hoiti lomillaan ja viikonloppuisin vanhempiensa korkeatuottoista ayrshirekarjaa aina vuoteen -96 asti, jolloin karjanpidosta luovuttiin. Valiosonni Neuvosen Voltti jäi kantamaan Aulin kotikarjan nimeä Ayrshirejalostuksen historiaan.

Aulin oma karjanpito ei kuitenkaan loppunut, vaan hänellä on osa-omistuksessaan joitakin lehmiä ja hiehoja. Näin Auli pääsee kokemaan karjanomistajan iloja ja suruja lähietäisyydeltä, mukaan lukien ne huikeat hetket, kun omaa - olkoonkin vain puoliksi - eläintä pääsee esittämään kehässä aina Championiksi asti.

Työura karjaihmisten parissa

Aulin ura alkoi maatalousoppilaitoksella, sitten tarkkailukurssilla ja työssä karjantarkkailijana. “Kiertäessäni tiloilla sain ahaaelämyksen siitä, mitä neuvontaduuni voi olla. Lähdin Viikkiin opiskelemaan kotieläinten jalostustiedettä ja maatalouden markkinaekonomiaa - kaikki pilkkasi-

Kuva: Laura Laiholahti

Auli on suomalaisen karjanjalostustyön elävä legenda: värikäs, persoonallinen ja aina ehdottoman rehellinen. Niin jalostuskonsulentit, siementäjät kuin karjanomistajatkin ovat lukemattomia kertoja saaneet nauttia Aulin vauhdikkaista ja mukaansatempaavista esityksistä, joiden aikana ketään ei taatusti nukuta. Sujuva ruotsin-, englannin-, ranskan- ja venäjänkielen taito saa ulkomaiset asiakkaat tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Aulin laaja näkökulma suomalaiseen karjanjalostustyöhön on peräisin huolellisesta perehtymisestä erilaisissa tehtävissä niin jalostuksen käytännön arkeen, teoriaan kuin myös kentällä tapahtuvaan neuvontaan.

vat aineyhdistelmää”, Auli kertoo. Opiskeluaikana Auli harjoitteli SKJO:ssa sekä sonnien kasvatusasemalla, ja päätyi Gradun tekemisen kautta SKJO:n piiriagronomiksi Uudellemaalle sekä etelän ruotsinkielisille alueille. Toimenkuvaan kuului tällöin myös sperman tuonti- ja vientiasioiden hoitaminen. Myöhemmin Aulin alue laajeni VarsinaisSuomeen, ja hän toimi myös jalostusagronomin sijaisena keskustoimistolla. Organisaatiomuutosten myötä Auli siirtyi nautakentän esimieheksi ja hoitamaan jalostusohjelman rutiineja.

neuvonta, ja erilaiset kehityshankkeet käyttivät Aulin tietotaitoa. Työsarkaa löytyi myös siemenagentuureista, ja niin rotuyhdistykset, karjakerhot, meijerit, teurastamot kuin ks-osuuskunnatkin kuuluivat asiakaskuntaan. Vuonna 2003 Osuuskunta Jalostuspalvelu (JAPA) pyysi Aulia naudanjalostusasiantuntijakseen. Auli päätti ottaa haasteen vastaan, ja nyt hänen toimenkuvaansa kuuluu mm. varatoimitusjohtajan avustaminen nautaasioissa (yksilötestiasema), sekä kaikkien osuuskuntien nauta- ja markkinointitiimissä mukana oleminen.

Vuonna -99 Auli päätti muuttaa kotitilansa maille ja perusti oman yrityksen, jolla oli asiakkaita karjatalouden eri sektoreilta. Mm. maaseutukeskus, maitotila-

Ayrshiren vahvuuksina suuri populaatio ja korkea tuotos Auli pitää suomalaisen ayrshirejalostuksen vahvuutena erityisesti suurta populaatiokokoa, joka mahdollistaa tehokkaan jalostusvalinnan. Tiedonkeruu on luotettavaa ja monipuolista, ja laskentamenetelmät ovat alan ehdotonta huippua. Toinen tärkeä vahvuus on kilpailukykyinen tuotostaso, ja kolmanneksi Auli mainitsee suomalaiset karjanomistajat. He ovat kehityshakuisia ja lähtevät innolla mukaan uudistuksiin. Myös nuorsonnien runsas vapaaehtoinen käyttö on asia, josta voi olla ylpeä. Tärkeimpänä kehityskohteena Auli pitää ayrshi5

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Jalostuksessa kestävyyttä, rakennetta ja terveyttä painottaen

remme rakenteen suurta hajontaa. Onneksi eläinten tyyppiin ja rakenneominaisuuksiin on viime aikoina alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Järjestelmällinen rakennearvostelu aloitettiin Suomessa vasta vuonna 1994, joten sen historia on melko lyhyt. Auli uskoo, että panostamalla arvostelijoiden koulutukseen ja mahdollistamalla heidän kehittymisensä tässä työssä sekä uudistamalla painotuksia eläinvalinnassa päästään toivottuun lopputulokseen.

Jalostusohjelma vaatii kehittämistä

Aktiivisesti mukana karjanäyttelytoiminnassa

Pax, isä: Bruno, emä: Nax, emänisä: Sydänmaan Jukkis

Myydään vasikoita ja hiehoja jalostukseen satunnaisesti Änkön Ayrshire Sari Änkö ja Ari Rinne

Kolmostie 673 39500 IKAALINEN 040-581 9356 sari.anko@pp.inet.fi www.karjatie.fi

Aulilla on hyvin selkeä ja perusteltu näkemys jalostusohjelman kehityskohteista. Hän haluaisi, että karjanomistajat sitoutettaisiin enemmän ohjelmaan ottamalla heidät mukaan päätöksentekoon esimerkiksi rotuyhdistyksien puitteissa. Lisäksi Auli haluaisi kehittää valintaketjua entistä aukottomampaan suuntaan. Toimien ei välttämättä tarvitse olla samassa organisaatiossa, mutta vallan ja vastuiden on oltava selvät. Sonnien sopimustuotantoa Auli pitää toimivana ajatuksena. “Organisaatiokeskusteluun olen täysin kyllästynyt. Tehokas ja laadukas toiminta on tärkeintä, ja se voidaan taata, jos on tahtoa”, Auli painottaa.

Eri asiakkailla on erilaiset tarpeet Auli haluaa korostaa sitä, että asiakas on kuningas, joka pitää yrityksen pinnalla. Palvelujen kehittämisessä on olennaista tietää, mitä asiakas haluaa. Se onnistuu

kysymällä, ottamalla vastaan palautetta, ja analysoimalla saatu tieto. Erilaisilla asiakkailla on erilaiset tarpeet, ja palvelut pitää rakentaa näiden tarpeiden mukaan. “Asiakaslähtöinen ajattelu määrää toimintani. Myös sisäiset asiakkuudet ovat tärkeitä: Ajattelen monia asioita asiakkuuden kautta, jolloin vastuiden määrittäminen helpottuu. Toivoisin muidenkin tekevän niin”.

Kansainvälinen yhteistyö tärkeää Auli uskoo, että suomalaisilla on mahdollisuuksia päästä kansainvälisille markkinoille, mutta se vaatii asennemuutosta ja kovasti työtä. Kansainvälistä yhteistyötä Auli pitää erityisen tärkeänä. “Ne, jotka kykenevät yhteistyöhön, menestyvät “. Juuri nyt Suomessa kiinnitetään paljon huomiota Pohjoismaiseen yhteistyöhön, koska se on ainoa mahdollisuus ylläpitää riittävän laajaa kilpailukykyistä populaatiota vaihtoehdoksi holsteinrodulle. “Pohjoismainen yhteistyö ei kuitenkaan saisi sulkea pois kontakteja pieniin ayrshirepopulaatioihin. Maailmanlaajuisella ayrshireyhteistyöllä on oma merkityksensä rodun ideaalilehmän kehittämisessä, tiedon välittämisessä ja markkinoinnissa”, Auli korostaa. Sari Alhainen

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Toikan Ayrshire

– pienellä rahalla ja suurella sydämellä – Tilan historiaa Hannun isovanhemmat muuttivat siirtolaisina Viipurin mlk:sta Nurmijärvelle sodan ratkettua.. Korvensyrjäksi nimetty tila lohkaistiin Pappilan maista, alkujaan 8 ha, mutta nyt kolmansilla sukupolvilla ala ostoilla jo moninkertaistunut. Seppo ja Mirja Toikka myivät tilan pojilleen Hannulle ja Matille 1983. Tilan tulevaisuuden kannalta oli ratkaisevaa vuosi 1982, kun Hannu tapasi hämäläissyntyisen Tiinan ja tämä tarina jatkui avioitumisella 1985. Seuraavana vuonna syntyi esikoinen Elina ja taas seuraavana Niina, Minna näki päivänvalon 1990 ja odotettu poika Aleksi liittyi perheeseen kuopuksena 1994. Uuden pihaton valmistuessa päätyivät veljekset jakamaan tilan vuonna 2000, Hannun ja Tiinan perheineen jäädessä isoisän rakentamalle tilalle.

Karjasta tilanpidon tukijalka Kun perhe oli saatu riittäväksi, oli isäntäväellä aikaa panostaa karjaan, josta ilmiselvästi oli tulossa päätuotantosuunta. Hannu ei unohda mainita onnistuneensa emännän valinnassa, hän arvostaa korkealle Tiinan sopeutuvaisuuden

Syyskokouksessa Lammilla nimettiin vuoden 2003 Ayrshirekasvattajaksi Toikan Ayrshire, nimenomaan käsittäen koko perheen Hannun, Tiinan sekä jälkikasvun Elinan, Niinan, Minnan ja Aleksin. Toikathan ovat jo pitkään menestyneet eläinten kanssa lypsykarjanäyttelyissä ja nyt perheen lapset ovat kunnostautuneet Junnu-kisoissa. Ayrshire-lehti kävi tapaamassa voittajia Nurmijärvellä kunniamaininnan jälkeen. Vuoden Ayrshirekasvattaja titteli arvostettiin hyvin korkealle ja he totesivat tällaisten hetkien antavan voimaa huonompien päivien varalle. maatilan pitkäjänteiseen ja sitovaan elämään. Ja tätä sitovuutta tarvitaan nimenomaan lypsykarjan kehittämisessä ja hoidossa. Siirryttäessä uuteen pihattoon lehmiä oli 30 ja hiehoja 20. Tällä hetkellä uusissa tiloissa käyskentelee 60 lypsävää ja 40 nuorta. On hienoa, että näin innokkaat kasvattajat päättivät satsata omaan ja eläinten hyvinvointiin rakentamalla uuden työpaikan. Toimivaan pihattoon saa jälkikasvustakin tarvittaessa työapua.

Lehmät, jotka täytyy mainita Toikkien mielestä karjassa on nostettava esille kaksi

vahvaa lehmäsukua, Yllätyksen ja Lumikin. Yllätyksen isä on Kuusiston Mainio ja emän isä Rainion Miehekäs. Yllätys jätti karjaan 11 elinvuotensa aikana 2 lehmää. Kummatkin tyttäret, Lahja ja Menestys, jatkavat sukua. Lahjan isä on Tervaniemen Ylkä. Lahja on poikinut 5 kertaa ja on jättänyt jälkeensä 3 lehmävasikkaa, joista yksi alkiona. Lahjan tytär Nauha on Kuusijoen Etronista ja sillä on 2 jälkeläistä karjassa. Yllätyksen suku on ollut hyvin sonnivoittoinen, mutta omistajat ovat tyytyväisiä siihen, että se on jättänyt karjaan rakennetta, kehäsäteilyä ja kestävyyttä. Lumikin suku polveutuu

Sakrintalon Lätsästä sekä kantaäidistä Ursulasta. Lumikin emä on Niemen Vernerin tytär Herukki ja emänemän isä Kaustisen Rokki. Lumikin vahvaa emälinjaa jatkaa tytär Neilikka isänään Vestergård Akilles. Neilikka on omistajilleen tärkeä tuotos-, rakenne- ja jalostuslehmä. Sen jalostusarvo on tällä hetkellä +37. Ilonaihe on myös, että tämä suku on ollut hyvin lehmävoittoinen.

Karjan jalostaminen Innokkaat karjaihmiset tekevät jalostussuunnitelman omin voimin ja tilalla käytetään paljon erisukuisia ja myös eri maalaisia sonneja. Kotimaiset valiosonnit ovat runsaassa käytössä ja nykyään on siirrytty myös käyttämään kanadalaista sonniainesta. Toikat osallistuvat myös karjanjalostukseen valtakunnallisella tasolla käyttämällä myös nuoria testattavia sonneja jalostussuunnitelmassaan. Suunnitelman huipentumana ovat ne eläimet, jotka eivät täytä tilan tavoitteita, niille laitetaan huippualkioita antamaan potkua koko karjan eläinaineksen parantamiseksi. Karjan keskituotos on nyt 8800 kg, tätä on tarkoitus nostaa jalostuksen

Näyttelykärpänen iski onnistuneesti Syksyllä 1993 RuokaFarma messujen yhteydessä järjestettiin Artukaisissa ensi kertaa sisätiloihin karjanäyttely, sinne piti saada hyviä eläimiä, ehkä sivulauseessa puhuttiin jo rakenteestakin. Eläinlääkäri Juha Rättö, innokkaana karjamiehenä, otti Toikkiin yhteyttä, että lähtekääpäs Turun näyttelyyn, eikä antanut periksi ennenkuin Hannu ja Tiina lupautuivat lähtemään Yllätyksen kanssa reissuun ja ensikko-luokkaan. Siitähän se alkoi, heillä ei ollut minkäänlaista käsitystä, miten lehmä olisi pitänyt esittää ja trimmata, niinpä näyttelyyn vietiinkin ummessa oleva lehmä ! Lopputuloksena saatiin kuitenkin hieman selkoa näyttelyiden periaatteesta, vaikka menestystä ei tullutkaan. Seuraavaksi

Toikan perhe ja moninkertainen Ayrshire Champion Lahja. mentiin Karjatilaan 1996 Yllätyksen kanssa ja menestystäkin tuli ja intoa sitäkin reilummin. Näyttelyiden välissä 1997 syntyi Yllätykselle Lahja, jolla meriittejä löytyy runsaasti erilaisista kehistä. Läpimurto voittoihin tuli Suontaan näyttelyssä 1998, jonne vietiin jo useampia

eläimiä. Luokkavoittojen lisäksi Yllätys sai kestävän lehmän palkinnon juuri tässä Suontaan näyttelyssä, josta lähti liikkeelle koko perheen yhteinen harrastus: JuniorHandler-kisat. Syksyyn 2003 mennessä Toikista olikin tullut jo legenda menestyneinä näyttelykonkareina.

Kuva: Laura Laiholahti

ja ruokinnan avulla, nyt on myös mahdollisuus karsia lisäysvaiheen jälkeen lehmiä. Hiehojen herumisille ei aseteta kovin korkeaa alarajaa, jotta utarerakenne kestäisi useamman poikimisen. Tuotosvaatimukset unohtuvat joskus myös siksi, että johonkin eläimeen kiinnytään ja näin se lemmikkinä säilyttää paikkansa karjassa. Hyvistä olosuhteista, onnistuneesta hoidosta ja ammattitaitoisista hoitajista kertoo poikimaväli 362 ja lepokausi 71 päivää. Tästä päästään edelleen hienoihin lukuihin 1,3 siemennystä per tiineys ja tämä prosentteina 74.

Kuva: Elly Geverink

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Toikat hakemassa Vuoden Ayrshirekasvattajan palkintoa Lammilla.

Toikan Ayrshire Toikilla otettiin innolla vastaan Suomen Ayrshirekasvattajien perustaminen ja jäseniksi lähdettiin heti. Karjanimien käytön yleistyessä tilannimi Korvensyrjä sai väistyä ja Toikan Ayrshire otettiin tunnukseksi. Karja onkin hyvin ayrshire painoitteinen, tällä hetkellä ayrshirejä 70 %, holsteineja 29 % sekä lapinlehmä ja kyyttö. Tulevaisuudessa panostetaan enemmän ayrshiren-rodun lisäämiseen mustien kustannuksella. Tilanväki haluaa yhteen ääneen panostaa entistä päättäväisemmin ayrshireissaan rakenteeseen, kestävyyteen, tuotosta unohtamatta ja jatkaen kotimaista jalostusta. Tavoitteena siis tuottava ja hyvärakenteinen ayrshire-karja ! Anna-Maija Pohjola, apunaan Elina Toikka

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

VALITSE MAITURITÄYSREHU K A R J A S I LY P S Ä Ä J A V O I PA R E M M I N

Valitse kotoista säilörehua parhaiten täydentävä täysrehu! Maittavien ja lypsättävien Maiturin, FuturaMaituri NDF:n ja Pihatto-Maiturin lisäksi tarjolla on edullisempi Maito-Maituri. Robotti-Maituri on houkutusrehu lypsyrobotille. Huipputuotoksissa Maituri 10 000 on edelleen parasta mitä lehmille voi antaa. Maituri-täysrehuilla ja Rehuraision ruokintaohjelmalla ruokinnan tärkkelys-, NDF- ja valkuaispitoisuus saadaan aina kohdalleen, jolloin lehmä voi paremmin ja tuottaa enemmän. Kysy lisää maatalouskaupasta tai lähimmältä rehuraisiolaiselta!

Palvelunumero 0800 304 342 www.rehuraisio.com

TEHOKKAAT REHUT, TERVEET ELÄIMET. 10

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Tuotosten nousu vaatii rakenteelta yhä enemmän Utarerakenteen kestävyys on tällä vuosikymmenellä ollut varmasti merkittävin jalostuskritiikin aihe. Tällä hetkellä sen painotus valintaratkaisuissa on nostettu korkeammalle kuin jalostusteorioiden perusteella olisi kannattavaa, mutta se on perusteltua koska utareeseen kohdistuva rasitus on nopeasti kasvanut.

ovat aiemmatkin utarepainotukset olleet riittäviä. Sen sijaan ruokintaan ja hyvään hoitoon panostaneiden karjojen määrä on lisääntynyt ja näiden karjojen tuotostasolla utarerakenteen kestävyydestä on tullut vaikea ongelma. Korkeimpien vuosituotosten kasvu on ollut nopeaa eikä mielestäni kasvun taittumiselle ole mitään merkkejä näkyvissä.

nikköön vaadittava tuotos on noin 20000 kiloa joka vastaa 305 pv:n tuotoksena 65,6 kg/pv ja ilman ummessaoloaikaakin 54,8 kg/ pv. Huipputuotoksen saavuttaneiden lehmien määrä on myös kasvanut vastaavaa tahtia: v.1987 400 valkuaiskiloa 9 lehmää ja vuonna 2002 noin 4350 lehmää. Tasaisen kasvun mukaan vuonna 2012 500 Vkg:n tuotos (vaatii keskipitoisuudella 15000 maitokiloa) on noin 5000 lehmällä.

Kaavioiden perusteella vuoden 2010 kärkikymme-

Huippulehmien rotusuhteissa Ayrshire on säilyttä-

Tuotokset kasvavat

Koko maan tarkkailukeskituotos on noussut aika maltillisesti esim. vuosien 1994-2002 välillä 6934 kilosta 8077 kiloon eli 143 kg/vuosi ja sen kasvuun

nyt asemansa hyvin vaikka risteytyseläinten määrä on odotetusti suuri mutta menetelmähän on käyttöeläintuotannossa hyvä. Maailmanennätyksiin on suomalaistuotoksilla vielä hieman kirittävää. Punaisista roduista en löytänyt kattavaa tilastoa, ainakin vuodelta 1973 on muistissa 23500 kilon tuotos. Paras tuotos löytyy Holstein-lehmältä USA:sta vuodelta 1997 30867 kiloa, tuotosvuosi siellä ei ole kalenterivuosi vaan 365 pv poikimisesta laskettuna eli kyseinen lehmä on lypsänyt km. 84,6 kg/pv.

KORKEIMPIEN VUOSITUOTOSTEN KASVU 1987 - 2002 10 parhaan keskiarvo 1987 1992 1997 2002 2007 2012

12745 14067 16127 17353

365 pv 305 pv

517 519 576 695

4,06 3,69 3,55 4,03

1987 yli 400 valk.kg yli 500 valk.kg yli 600 valk.kg

9 0 0

428 465 537 592

3,38 3,32 3,34 3,44

1992 1997 113 0 0

469 13 0

2002

34,9 38,5 44,2 47,5

41,8 46,1 52,9 56,9

2007 2012

4350 129 3

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Huomattavaa on myös että ennätys on saavutettu USA:ssa käytössä olevan BST-hormonin avulla. Paras eurooppalaistuotos lienee englantilaisen risteytyslehmän 337 päivän tulos 26963 kg, jossa pitoisuudet on hyvät 5,9 ja 3,6 kun USA:n ennätystuotoksissa vastaavat ovat vain hieman yli 3%. Tuotosennätyksiä tehneille lehmille on yhteistä lehtijuttujen perusteella ollut pitkä ja syvä runko ja erinomainen syöntikyky.

Utarekestävyyden parantaminen Nopeat ratkaisut eivät löydy mielestäni jalostuksesta vaan hoito- ja ruo-

kintamenetelmistä: tasaiset lypsyvälit, mahdollisuus kolmeen lypsykertaan sekä tunnutus- ja ummessaoloajan ruokintojen tarkistaminen. Siinä ehkä tärkeimmät. Jalostuksen vaikutukset kohdistuvat seuraavaan sukupolveen ja parhaimpana pitäisin utareperiyttäjänä parhaiden kotimaisten sonnien käyttöä. Hyvänä esimerkkinä erottuu Tyrisevän Miqur, jonka utareindeksi on yli 130 ja jolla on takanaan ainakin 4 sukupolvea hyvärakenteisia ja kestäviä emiä. Kanadalaissonnit parantavat nopeasti utarerakennetta mutta haittana on heikompi tuotoskyky, etenkin valkuaispitoisuuden lasku.

Nykyisin käytössä olevat nuorsonnit on valittu emien utarerakennetta vahvasti painottaen ja täällä hetkellä käytössä olevat nuorsonnit ovat nykyisiä valiosonneja, ja myöskin tämän hetken odotusaikasonneja, selvästi tasokkaampi joukko. Pohjoismainen yhteistyö on tuonut sonnivalikoimaamme myös Ruotsin parhaimmiston ja näiden sonnien taso varmistuu tänä vuonna valmistuvan yhteisen jälkeläisarvostelun myötä. Sama koskee myös Norjan ja Tanskan sonneja ja etenkin Tanskassa on erittäin hyvää utarerakennetta periyttäviä sonneja. Kummankaan maan huippusonniannoksia ei toistaiseksi

ole tuotu Suomeen koska Tanska on aiemmin käyttänyt jalostuksessaan runsaasti Brown-Swiss-, Red Holstein- ja jonkin verran myös Montbeliarde-rotua, Norja puolestaan friisiläisrotua. Ruotsissa on Tanskan ja Norjan jalostusainesta käytetty jo pitkään ja tulokset ovat olleet hyviä. Myös Suomessa on syytä harkita sonnivalikoiman laajentamista, asia tulee varmasti uudelleen pohdittavaksi Pohjoismaisen jälkeläisarvostelun valmistuttua. Karjoissa tehtävää emävalintaa on lopuksi syytä korostaa, paraskaan sonni ei huonoutareista emää pysty korjaamaan. Markku Matinolli

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Suomen Ayrshirekarja no 1, v. 1927 (ensimmäinen vuosikerta).

Onko ulkomuotojalostus taloudellista? Meidän vuosikymmenien aikana harjoitettu jalostustyömme, joka perustuu kantakirjanpitoon sekä sen ohella ruokinnan ja tuotannon tarkastukseen, on antanut huomattavan hyviä tuloksia. Tämä työskentely taloudellisen tuloksen saavuttamiseksi on nyttemmin saanut tieteenkin taholta hyväksymisen; on nimittäin todistettu, että tuotantotaipumukset periytyvät nautaeläimissä ja tämän johdosta pidetään ankarasti kiinni puhtaasta tuotantojalostuksesta. Väittämällä, että jalostustyö, ollakseen täysin tehokasta, on yksinomaan keskitettävä tuotantotaipumusten kehittämiselle, koska sen ohella harjoitettu jalostustyö, joka pyrkii säilyttämään tahi parantamaan muita ominaisuuksia, vaikuttaa ehkäisevästi tahi kokonaan tekee mahdottomaksi näiden ominaisuuksien kehityksen, aliarvioidaan ulkomuotojalostuksen merkitystä, minkä väitetään perustuvan formalismiin. Jotta tämä jalostussuunta saataisi yhä huonompaan valoon, tehdään sellaisiakin viittauksia kuin esim. että tämän jalostuksen päämääränä on saada lehmille kauniit silmät, hienosti kääntyneet sarvet jne. vaikka tiedossa pitäisi olla, ettei sellainen tule kysymykseen jalostustyössämme.

Tuollaiset pilkalliset viittaukset haihtukoot omaan mahdottomuuteensa. Onko ulkomuotojalostusta pidettävä epätaloudellisena, on kysymys, joka kaipaa miettimistä. Jos työskentelemme tuotantotaipumusten kehittämiseksi, on meidän luonnollisesti etupäässä käytettävä jalostusainesta, jossa esiintyy hyviä sekä maidon- että rasvantuotantonumeroita. Näin on meillä määrätyt takeet siitä, että tuotantotaipumuksia on olemassa. Mutta että nämä ominaisuudet pääsisivät oikeuksiinsa, täytyy eläinten olla terveitä ja voimakkaita, niillä täytyy olla hyvät ruumiinmitat, jolloin jää riittävästi tilaa sisäelimille. Tosin on olemassa lehmiä, jotka ulkomuotovirheistään ja -heikkouksistaan huolimatta lypsävät erinomaisesti, mutta jos tällainen lehmä paritetaan samantapaisia virheitä omaavalla sonnilla, on jälkeläisten arvo kyseenalainen. Tämä lienee varmasti paikkansa pitävää. Heikot eläimet eivät kestä kauaa korkeata maidontuotantoa eikä niillä ole tarpeeksi vastustuskykyä tuberkuloosiin eikä muihinkaan tauteihin nähden, jonka vuoksi lehmäainesta on nopeammin vaihdettava. Ja tällä seikalla on tärkeä taloudellinen merkitys, sillä karjamme uudistaminen tulee kuten tiedämme kalliiksi, mikä johtuu suurista kasvatuskustannuksista. Perinnöllisiä rakennevirheitä voidaan tosin jossain määrin lieventää oikealla kasvatuksella, mutta poistaaksemme ne on meidän tarkoin valittava siitoseläimemme. Kasvavat eläimet meillä eivät muutoin pitkän navetassaolon johdosta voi kehittyä samoin kuin suotuisamman ilmaston eläimet. Ulkomuotojalostus näyttää siis olevan taloudellinen välttämättömyys. Ja koska meillä nykyään on runsaasti korkealypsyisiä kantakirjaeläimiä, ei liene syytä pelätä sen vaikuttavan epäedullisesti tuotantoon.

Östersundomin ayrshirekarjaa 1930-luvulla.

Varatuomari Gunnar Rosenberg 15

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

AYRSHIRE-FINLAND 2003 -VALOKUVAKILPAILU

AYRSHIRE-FINLAND 2003 VALOKUVAKILPAILU Jäsenet ja lehtitilaajat huomio! Sijoittakaa kunkin luokan valokuvat eläimen rakenteen perusteella paremmuusjärjestykseen, ja ilmoittakaa lopuksi hieholuokkien paras eli Junior Champion ja lehmäluokkien paras eli Senior Champion. Esimerkiksi Luokka x: B,C,A,D Luokka y: D,A,B,C ja niin edelleen, sekä JC: Luokka z: B ja SC: Luokka q: A. Lähetä vastaus sähköpostitse osoitteella jari.ahlholm @luukku.com tai postitse osoitteeseen: Anu Ahlholm, Kaketinperäntie 143, LUOKKA 1: HIEHOT ALLE 12 kk

A: 7 kk

B: 9 kk

LUOKKA 2: HIEHOT YLI 12 KK

A: 1 v 2 kk 16

86710 Kärsämäki, viimeistään 15.3.2004. Kirjoita perään nimesi ja osoitteesi, sillä vastanneiden kesken arvotaan Ayrshire kasvattajien tuotepalkintoja. Yksi vastaus per jäsenyys tai lehtitilaus. Äänestyksen tulos julkaistaan sekä tuotepalkintojen voittajat arvotaan Ayrshire kasvattajien kevätkokouksessa Vieremällä 25.3.2003. Tulokset täydellisine eläintietoineen julkaistaan Ayrshire-lehden seuraavassa numerossa.

B: 1 v 3 kk

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

D: 1 v 8 kk

LUOKKA 3: ENSIKOT

E: 2 v

A: 2 v

B: 2 v 3 kk

C: 2 v 7 kk

LUOKKA 4: 3â&#x20AC;&#x201C;4 KERTAA POIKINEET

D: 3 v 5 kk

AYRSHIRE-FINLAND 2003 -VALOKUVAKILPAILU

C: 1 v 5 kk

A: 3. p. 17

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

AYRSHIRE-FINLAND 2003 -VALOKUVAKILPAILU

LUOKKA 4 jatkuu...

B: 3. p.

C: 3. p.

LUOKKA 5: YLI 4 KERTAA POIKINEET

D: 4. p.

A: 5. p.

B: 6. p.

C: 9. p.

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Kasvattajanimirekisteri Suomen Ayrshirekasvattajat ry on ryhtynyt pitämään kirjaa jäsentensä kasvattajanimistä. Kasvattajanimi on se nimi, jota karjanomistaja halutessaan käyttää tilalla syntyneiden lehmien ja sonnien etuliitteenä. Useimmiten se on sama kuin tilan nimi, mutta jos tilan nimi on kovin yleinen tai samalla nimellä on myyty ks-sonneja joltain toiselta kasvattajalta, voi kasvattajanimeksi ottaa minkä tahansa sopivan nimen jota muut eivät vielä käytä. Kasvattajanimirekisteriä ylläpitää Miia Ikonen, jolle voi ilmoittaa tilalla käytössä olevan nimen osoitteeseen: Miia Ikonen Kyytiseläntie 28 77330 VIRTASALMI E-MAIL: miia.ikonen@reppu.net

Kasvattajanimen rekisteröinti 1. Nimi rekisteröidään kirjallisella ilmoituksella yhdistykseen 2. Yhdistyksen jäsenet eivät voi rekisteröidä itselleen toisella jäsenellä jo käytössään olevaa kasvattajanimeä 3. Kasvattajanimeksi ei valita myöskään sellaista nimeä, joka on vakiintuneessa käytössä keinosiemennykseen sonneja myyvällä tilalla, vaikka ko. tila ei olisikaan yhdistyksen jäsen.

4. Kasvattajanimen saa käyttöönsä se joka ensin ehtii sen rekisteröidä 5. Mikäli useammalta tilalta on jo myyty ks-sonneja samalla nimellä, ei kasvattajanimeä tarvitse vaihtaa. Suosituksena on, että se joka on myynyt vähemmän sonneja, vaihtaa nimen. 6. Rekisteröityjen kasvattajanimien luettelo julkaistaan Ayrshire-lehdessä kaksi kertaa vuodessa

Kasvattajanimen käyttö 1. Pääsääntöisesti eläin saa sen tilan kasvattajanimen, jonka omistuksessa emä on vasikan syntymän hetkellä. 2. Alkiovasikat nimetään sen tilan mukaan, jonka omistuksessa geneettinen emä huuhteluhetkellä oli. Suosituksena on, että myös ulkomaiset alkiot saisivat huuhtelutilan kasvattajanimen. 3. Mikäli eläin on myyty kantavana tilalta toiselle, voivat ostaja ja myyjä keskenään sopia, kumman tilan nimi vasikalle annetaan.

Rekisteriin ilmoitetut kasvattajanimet 2.2.2004 mennessä: Alhaisten Huitin (lyhenne HH) Jaakkolan Joukolan Karhilan Kivilahden Kotikummun Kyytselän Laurikaisen Louhelan Männistön Pakasen Pukaralammin Rasilan Uusi-Suon Vuorelan Yli-Tarpeenniemen Änkön

Sari ja Risto Alhainen Hannu Huitti & Mikko Ranta Marjo Jaakkola Laura Laiholahti Pekka Suutari & Silja Sundell Leena & Simo Kivilahti Sari Vestman Miia Ikonen & Juha Putkonen Tuula & Ilmo Laurikainen Jari Kiviranta Markku Mäkinen Pauliina Pakkasmaa Raila & Pertti Pukaralammi Seija & Hannu Viitanen Petri & Jaana Pöysä Eja & Tapani Numminen Antti & Mari Mäenpää Sari Änkö

Kalvola Pilpala Mietoinen Ollila Hangastenmaa Jämijärvi Niittylahti Virtasalmi Laksiainen Saukkola Honkajoki Lammi Pellosniemi Kalvola Kalvola Ikaalinen 19

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

VANHATALON MUKSU AAA 40868 Vanhatalon Muksu on tasainen periyttäjä, joka on kotoisin Vanhatalon karjasta Metsäkansasta. Tilan emäntä oli innokas karjanjalostaja, mutta karja valitettavasti jouduttiin myymään vajaa vuosi Muksun syntymän jälkeen emännän sairastuttua vakavasti. Karjan paperit ovat kuitenkin tarkasti säilössä, ja isäntä Pentti Ojanen antoi korvaamattoman apunsa hakiessaan Muksun emälinjan tiedot esiin. Vanhatalon Muksu on Mattilan Aplodin ainoa keinosiemennykseen myyty poika. Aplodi ei koskaan saavuttanut isäsonnin statusta, mutta onneksi tämä ei estänyt pojan ostoa. Aplodi oli erinomainen rakennesonni, joka nykyisillä painokertoimilla laskien olisi aikanaan varmasti saanut enemmän huomiota osakseen. Sen utarerakenneindeksi on edelleen 116, takakiinnityksen leveys 128, runko 123 ja lypsytyyppisyys peräti 127. Aplodin isä Niittyrannan Ludvig oli yksi legendaarisen Koivuniemen Yllätyksen monista hyvistä pojista. Yllätyksen linja menee suoraan skotlantilaistuonti South Craig Snowballiin. Mattilan Aplodin emä Unelma 1073892 AAA oli erittäin raamikas, komea lehmä, josta myytiin Aplodin lisäksi myös kaksi muuta poikaa keinosiemennykseen. Kiikkilän Heppu oli Alatalon Parkista ja Kiikkilän Iskuri ET Kettulan Revosta. Kasvattajanimi on vaihdettu Kiikkiläksi, koska Mattila-nimi on käytössä muillakin tiloilla. Unelman pojantytär Joule Kiikkilän Hepusta oli ensimmäisen Satakunta -näyttelyn Champion Ayrshire. Unelman omistajalla Esko Kiikkilällä on hyvä syy olla ylpeä sonninemästään: Kolmen pojan utarerakenteen keskiarvo on edelleen 115. Muksun emä Histamiini 1166444 AAA oli Koivumäen Meilarin tytär. Se oli hyväutareinen, näppärä lehmä, joka oli erittäin sopusuhtainen mutta ei kovin kookas. Sen utareindeksi oli myyntihetkellä 106. Histamiinin emälinja tuli taloon vuonna -75, kun Ojaset laajensivat parsinavettaansa ja ostivat joitakin lehmiä ja vuoden vanhan hiehon Annilan karjasta Valkeakoskelta. Aika-hiehosta 570145 AAA (isä Leikkilän Okka AAA 30485) kehittyi erinomainen lypsäjä,

Vanhatalon Muksu AAA 40868

joka poiki 4 kertaa. Sen paras vuosi oli 7788-4,0-3,1 ja suhteellinen tuotos 122. Aikan tytär Julia 50-703965 AAA (isä Anttilan Reimari AAA 31292) oli erityisen kestävä lehmä, joka poiki peräti 10 kertaa ja lypsi parhaana vuonna 7131-4,3-3,1, suht.tuotos 127. Merkittävää oli myös se että Julia poiki ensimmäisen kerran 10.maaliskuuta ja kymmenennen kerran 1. maaliskuuta. Julian tytär Ruusu 50-596131 AAA (i. Äijälän Jokeri AAA 34977) jatkoi samaa kestävää linjaa, poikien 8 kertaa. Ruusun paras tuotos oli 7893-5,2-3,5, suht.tuotos 104. Ruusun tytär Ynnä 1091628 A (isä Eerolan Optikko AAA 37154) oli Histamiinin emä. Se poiki 3 kertaa ja lypsi parhaana vuotenaan 7845-5,1-3,5, suht.tuotos 102. Julian toinen tytär Sima jatkoi samaa emälinjaa tuottaen erittäin korkeatasoisia jälkeläisiä. Kun Vanhatalon karja myytiin, Metsomäet Luopioisista ostivat Siman tyttärentyttärentyttären Leidin 1166449 AAA (Ristitien Järä AAA 40264), jonka tytär Newpeatle 1196865 AAA Kuusijoen Etronista myytiin ydinkarjaan . Leidi oli lupaava ensikko, jonka ensimmäinen 305 päivän tuotos oli 10466-3,6-3,4, mutta valitettavasti se sai kolitulehduksen toisen poikimisen jälkeen ja jouduttiin lopettamaan. Muksun emälinjaa seuratessa kiinnittyy huomio siihen, että kaikki lehmät ovat olleet karjan keskitasoa parempia lypsäjiä, ja niillä on ollut myös hyvät pitoisuudet. Kestävyyttäkin emälinjasta löytyy kiitettävästi. Muksu itse on hyvää utareterveyttä, pitkämaitoisuutta ja suurta kokoa periyttävä sonni. Tyttäret eivät kuitenkaan ole kovin lypsytyyppisiä. Muksun jalat ovat melko optimaaliset, mutta utareen muoto- ja etukiinnitysindeksit saisivat olla paremmat. Muksu periyttää selvästi keskivertoa hitaampaa lypsettävyyttä, ja tämä ominaisuus kannattaakin ottaa huomioon sonnin käytössä. Muksu on suvultaan hyvin suomalainen sonni. Siinä on 15,6% norjalaista A.Lierin perimää, eikä yhtään ruotsalaisia sukuja. Sari Alhainen

Mattilan Aplodi AAA 39375

Niittyrannan Ludvig AAA 35804 Unelma 1073892 AAA

Histamiini 1166444 AAA

Koivumäen Meilari AAA 36309 Ynnä 1091628 A

Koivuniemen Yllätys AAA 33090 Haave 50-620444 Päivärinteen Leku AAA 36100 Olki 1073891 AAA Isopuolin Alleri AAA 36309 Eine 628429 AAA Eerolan Optikko AAA 37154 Ruusu 50-596131 AAA

Foto Laura Laiholahti

Finnish Ayrshire

Foto Sari Alhainen

Fotos Sakari Äijö

Foto Sakari Äijö

Foto Elly Geverink

Finnish Ayrshire

Presidentâ&#x20AC;&#x2122;s review Membership in the European Union in 1995 gave Finland and Finnish dairyfarmers totally new demands for producing milk much more efficiently and in bigger herds than we were used to. Dairy farm extension was one way to meet new challenges, getting extra income from other sources, or quitting the business, were the other options. With the growing herd size we had to check over our breeding goals for Finnish Ayrshires. High production with high components wasnÂ´t enough ; dairy farmers needed more easy-care ayrshires with better conformation. During the last ten years we have seen progress: the udder health is competing succesfully with other breeds and especially udder conformation has shown a clear trend of way up. This brochure will give you some ideas of our aims and results. We truly believe in this breed. These fine Ayrshire cows will tell you why! Finnish Ayrshire population has come to a near contact with Swedish Red, and despite of certain doubts we have surely gained benefits from this collaboration. On the other hand we have to look out from Scandinavia and think more globally. The International demand for red breed semen in purpose of cross breeding will of course bring cash flow to Scandinavian breeding business, but we breeders also want more progeny tested Ayrshire bulls world-wide. To reach our goals we need more genetic links and the Ayrshire World Congress is an ideal occasion to promote this type of collaboration. Beside business, the congress will be a perfect place to meet old firends and hopefully make many new ones.

Foto Eero Veijonen

With my best regards Mirja Koljonen Finnish Ayrshire Breeders

Finnish Ayrshire

Need better production 282 OLEMATOON

Foto: Sakari Äijö

2-2 297D 7185-4,3-3,7 Pictured after 2nd calving Sire: Gäddnäs Eskil AAA 39520 Dam: Maharotoon MGS: Arkkilan Einiö ET AAA 39436 Owner: Minna Hannuksela and Juhani Toivakka, Kauhajoki

JOUKOLAN ORVOKKI 1224396 A GP-82

Foto: Sakari Äijö

2-0 305D 10378-3,72-3,42 Pictured after 2nd calving Sire: Joukolan Niilo A 41504 Dam: Kukka 50-1149031 A Dam’s best 305 days 13780-3,86-3,27 MGS: Ojaniemen Vakio AAA 38734 Owner: Laura ja Jouko Laiholahti, Marttila

Choose Finni 4

Finnish Ayrshire Ayrshire Finnish

with good components? MEIKKI 1199838 AAA VG-89

Foto: Elly Generink

3-6 305D 9331-4,68-3,53 Pictured after 3rd calving Sire: Vaaralan Aika AAA 39130 Dam: Komea 1199835 A MGS: Ojaniemen Vakio AAA 38734 Owner: Marjo ja Aki Jaakkola, Mietoinen

ILONA 50-1224823 A

Foto: Sakari Äijö

6-4 305D 9566-4,10-3,27 Pictured after 7th calving Sire: Mäkelän Ulaus AAA 38571 Dam: Tammenpään Dixie 1073405 A MGS: Alatalon Parkki AAA 37465 Owner: Päivi Eronen ja Jouni Paakkonen

ish Ayrshire! 5

Finnish Ayrshire

Auli – a living legend of the Finnish Ayrshire World

Auli had a long career in Finnish Animal Breeding Association, from which she departed in -99, moved to the countryside and established her own company. During that time Auli worked for different dairy organisations, including breeders clubs, semen companies, milk recording and individual cattle owners. In 2003 Auli was asked to work full-time for JAPA, which is the biggest A.I. Co-op in Finland, covering about 65 % of dairy farms. Now Auli works as a dairy cattle breeding specialist, and participates FABA’s dairy breeding and marketing team. Auli is born and raised with Ayrshires. Her parents had a high yielding pedigree herd, which was dispersed in 1996, when Auli’s brother took the farm. Auli spent all her childhood and later the vacations and weekends at home farm, helping her parents to take care of the herd. After the herd was sold out, Auli has owned several cows and heifers together with friends - and enjoys greatly showing her cattle. Here are some of Auli’s visions about Finnish Ayrshire breeding scheme What are the strengths of Finnish Ayrshires? “The population is large which enables an effective selection policy. The traits in which we are on top in the World, are protein production and udder health. We 6

collect reliable data from various number of different traits. We use the A.I. data to evaluate semen quality of the bulls. Furthermore the medical treatments of individual cows are recorded and used to evaluate their sires. Modern methods are used in breeding value prediction. For example test day model has been used since 2000 in production traits. General atmosphere among Finnish breeders is liberal. They are open-minded and very eager to meet new challenges. New strategies are easy to carry out in Finland. “ What are the most important development avenges? “The fact is that we have too much variation in type. Right now we are putting quite a lot of emphasis to get the genetic improvement in conformation traits. “ How would you develop our breeding scheme? “I would like the breeders to have a strong commitment in the breeding scheme by participating in decision making. The new breed associations could have an important role in this process. Bulldams are the most important cows in our population. So we have to pay enough attention to be sure that they are just right cows. I’m very proud of the high voluntary use of test bulls in our herds.” How should we promote Ayrshire breed internationally? “The client is our king. For us the most important client is the Finnish Ayrshire breeder, but we don’t want to forget others. We have to change our attitude in promotion and we need to work hard. The most important target for Ayrshire is to be competitive with other breeds and for this we need co-operation. Just now we have our emphasis on Scandinavian co-operation calculating joint indices but we want to carry out a close connection with all Ayrshire populations in the World.”

Foto Laura Laiholahti

Foto Marko Mäki-Arvela

Auli Himanen is much beloved and her knowledge about cattle breeding highly respected as well among Finnish breeders as all around the Ayrshire World. Auli’s lively character never leaves anybody untouched, and her excellent skill for Swedish, English, French and Russian languages is a great advantage in all International connections. In 1996 Auli was selected to be the 2nd Vice President of the Ayrshire World Federation for the next season.

Finnish Ayrshire

Finnish Ayrshire High production with rapidly developing type traits, excellent roughage intake and low somatic cellcount are the strengths we can offer to the International gene pool of Ayrshire Breed.

For more information, please contact:

Mirja Koljonen Finnish Ayrshire Breeders’ Society Koljosentie 21 FIN-64760 Peltola, Finland Tel. +358 6 2667 338 Mobile +358 400861988 e-mail: luoranta@tiltu.teuva.fi

Mikko Kommeri , managing director Sisämaa A.I. Center Box 95, Korpikyläntie 77 FIN-15871 HOLLOLA Tel. +358 3 884 900 Mobile +358 400 711 065 Fax +358 3 8849 010 mikko.kommeri@sisamaanjalostus.fi

Move on with Finnish Ayrshires!

Fotos: Laura Laiholahti

Finnish Ayrshire Breeders’ Society www.ayrshire-finland.com

Semen sales: Auli Himanen Cattle Breeding Specialist FABA/Cooperative Breeding Service Pox 60 FIN-76101 Pieksämäki, Finland Tel. +358 15 483 607 Mobile +358 49 311 5301 Fax +358 15 488 859 auli.himanen@jalostuspalvelu.fi

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Matti Marttila – Jalostusneuvonta elämäntyönä Oli harmaa tammikuinen päivä, kun kokoonnuimme Marttilan viihtyisässä asunnossa Turun Ukkokodissa. Pöydän ympärillä istui eläkkeellä oleva jalostuskonsulentti Matti Marttila, Jalostuspalvelun kenttäpäällikkö Seppo Lindeman, ansioitunut karjanjalostaja Ann-Louise Wiklund Tammenpään kartanosta sekä allekirjoittanut sihteerikkönä. Läsnäolijoita yhdisti palava kiinnostus karjanjalostustyöhön, ja mitä moninaisimmat muistot ja innokas keskustelu tuntuivat valaisevan koko huoneiston. Joukon ylivoimaisena kuopuksena kuuntelin ihmeissäni värikkäitä kertomuksia suomalaisen ayrshirejalostuksen voimahahmoista, ja yritin ehtiä kirjata edes murtoosan tarinoinnista ylös. Matti Marttila tiesi jo pienenä poikana haluavansa jalostuskonsulentiksi. Kotona oli 15 lehmän korkeatuottoinen suomenkarja, jonka paras lehmä Ystävä oli herunut 24 kiloon. Matti vietti paljon aikaansa navetassa, ja kun karjakko kimpaantui jaloissa pyörivään pikkupoikaan, Matti siirtyi naapurin navettaan lehmiä katsomaan. Valmistuttuaan karjatalousteknikoksi vuonna 1950 Marttila pääsi heti toiveammattiinsa, Suomen Ayrshireyhdistyksen jalos-

tuskonsulentiksi Paimioon, ja myöhemmin myös muualle Varsinais-Suomeen. 1975 Marttila ylennettiin piirikonsulentiksi, missä virassa hän toimi eläkkeelle pääsyyn asti. 50-luvulla jalostusneuvojat kulkivat yleensä pyörällä talosta taloon. Koska matkat olivat pitkiä, taloissa myös yövyttiin. Tarkkailukarjakot ilmoittivat konsulenteille, missä talossa haluttiin kantakirjata lehmiä, mutta Marttila innokkaana karjaihmisenä poikkesi varmuuden vuoksi joka taloon kysymään, josko löytyisi jotain kirjoihin laitettavaa. Kun lehmä kantakirjattiin, se sai oman kortin, johon merkittiin sen saama rakennearvostelu. Arvostelukohtia oli

10, ja jokaisesta annettiin 1-10 pistettä. Tuoresperman ja sonniosuuskuntien aikaan ei sonnivalikoima ollut kovin suuri, eikä tarkkoja siemennyssuunnitelmia tarvittu. Käytössä olevat sonnit olivat tarkoin Marttilan muistissa, samoin kuin kaikkien talojen lehmäsuvut. Myös talonväen sukujuuret tulivat vuosien mittaan Matille tutuiksi, seurasivathan lehmien ja isäntäväen suvut toisiaan, kun miniöiden mukana useimmiten myös eläinainesta hiehon tai lehmän muodossa kulkeutui uuteen taloon.

Sonninemät valittiin huolella Marttilan kiertäessä konsulenttina oli VarsinaisSuomessa varsin erikoinen

Matti Marttila onnittelemassa Lounais-Suomen Ksy:n silloista toiminnanjohtajaa Olavi I. Nikkilää hänen 50-vuotispäivänään 23.05.63. Marttila ja Nikkilä olivat siihen mennessä tehneet saumatonta yhteistyötä 13 vuotta.

tilanne: Keinosiemennysosuuskunta Jalostuspalvelun toiminnanjohtaja Olavi I. Nikkilä toimi samaan aikaan myös Suomen Ayrshireyhdistyksen piiriagronomina. Matti Marttila ja Olavi Nikkilä olivat tehokas työpari, ja he käyttivät paljon aikaa sonninemien valintaan. Jokaisen ehdokkaan suku tutkittiin kantakirjoista tarkkaan niin pitkälle kuin tietoa löytyi. Nikkilä oli aina erityisen tyytyväinen, jos sukua saattoi seurata tuontieläimiin asti. Joka kerta kun uudet tarkkailutulokset julkaistiin, he tutkivat parhaiden lehmien listan tarkasti läpi, ja kävivät tarkastamassa sonninemätasoiset lehmät paikan päällä. Kestävyys oli siihen aikaan arvostettu ominaisuus jalostuseläimellä. Koskaan ei lehmä ollut liian vanha sonninemäksi, mutta mitä nuorempana se saavutti 50-tonnarin arvon, sitä ar vokkaampana sitä pidettiin. Sonninemävaatimuksiin kuului vähintään 5 vuoden keskituotanto, mutta toki poikia ostettiin myös nuoremmistakin lehmistä, joskus jopa ensikoista. Mikäli lehmä oli kaikilta ominaisuuksiltaan todella hyvä, Nikkilä yleensä osti samantien sen pojan Lounais-Suomen Keinosiemennysyhdistykselle (nykyinen Jalostuspalvelu). Muut keinosiemennysyhdistykset 21

Ayrshire-lehti n:o 1/2004 olivat närkästyneitä tämän kaltaisesta suorasta toiminnasta. Yleensä sonnit ostettiin sonnihuutokaupoista, jotka järjestettiin Hämeenlinnan Harvialassa. Näissä tilaisuuksissa karjanomistajat esittelivät eläimensä itse, ja paras esittäjä palkittiin jokaisessa huutokaupassa. Myytävistä sonneista kilpailivat niin keinosiemennysosuuskunnat kuin paikalliset sonniyhtymätkin. Erään huutokaupan jälkeen kävi ilmi, että Ruotsista oli tullut 10 suomalaisen nuoren sonnin tilaus. Tarkoituksena oli alkuun ollut, että naapuriin lähetettäisiin ne sonnit, joille ei ollut löytynyt muuta ostajaa. Nikkilä oli kuitenkin markkinamies henkeen ja vereen, ja hän vaati ehdottomasti, että vain parhaat eläimet kelpuutet-

Konsulentit Matti Marttila ja Leena Koivukoski sekä omistaja Ann-Louise Wiklund rakennearvostelevat lehmää Tammenpään kartanossa 70-luvulla. taisiin vientiin. Niin ostajat sopivat keskenään, ketkä luopuisivat juuri hankkimistaan sonneista. Tässä vientierässä oli mukana mm. Salintupa, jolla on ollut suuri merkitys Ruotsin srb-jalostuksessa. Mäkimattilan Inssi on sonni, joka nousi keskusteluissa esiin yhä uudelleen.

Matti kertoi meille Inssin tarinan: Sodan jälkeen Mäkimattilan isäntä Alastarosta luki lehdestä, että hänen aseveljensä kaikki heinät olivat palaneet ladon mukana. Isäntä päätti auttaa, ja vei taloon kuorman heiniä lahjaksi. Vanhalukkarlassa oltiin niin hyvillään kauniista

eleestä, että paluukuormaan annettiin kiitokseksi Ensiniminen lehmävasikka. Ensi oli Mäkimattilan ensimmäinen ayrshirelehmä, ja siitä kehittyi todella runsastuottoinen ja kestävä rotunsa edustaja. Kun Alastarolla oli karjanäyttely, Ensi esitettiin siellä, ja se herätti Olavi Nikkilän huomion. Mattila tiesi, että Ensillä oli kotona sonnipoika, ja niin kävi että Nikkilä osti Inssin saman tien. Sitä ostosta ei varmasti tarvinnut koskaan katua. Ensistä ostettiin myöhemmin kaksi muutakin poikaa, muta niistä ei tullut Inssin veroisia.

Karjahenki voimissaan sotien jälkeen Marttila muistelee 50-luvun karjahenkeä lämmöllä.

JALOSTUSELÄINHUUTOKAUPPA Järjestetään Alhaisten tilalla 3. päivä kesäkuuta 2004 alkaen klo 13.00 Myytävänä Alhaisten ja Joukolan tilan ayrshire-eläimiä, isinä mm. Pardner, Cornelius, Galant, Kelli ja Kari. Myös alkiotiineyksiä! Edullinen kuljetus järjestyy tarvittaessa.

Tule hakemaan kotimaisen ayrshiren korkea tuotos yhdistettynä kanadalaiseen kestävään rakenteeseen! Avoimet Ovet -karjapäivä alkaa klo 11.00 Luvassa on tarvikemyyntiä kesän näyttelyihin, makkaraa, savulohta, virvokkeita ja mukavaa seurustelua. Rehuraisio tarjoaa kahvit. Menossa mukana myös Suomen Ayrshirekasvattajat ja Semex Sweden.

Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita tutustumaan Alhaisten tilaan ja viettämään mukavaa kesäpäivää karjanjalostuksen merkeissä. Huutokauppaluettelo julkaistaan hyvissä ajoin Alhaisten Ayrshiren kotisivuilla osoitteessa www.alhaistenayrshire.com Lisätiedot, ajo-ohjeet ja huutokauppaluettelot: Sari ja Risto Alhainen Mäyräntie 144, 14500 IITTALA puh. 03-672 5917 gsm: 040-550 7643 e-mail: sari.alhainen@pp.inet.fi

Laura ja Jouko Laiholahti Hämeentie 4743 C, 21560 OLLILA puh. 02-484 6608, gsm: 044-552 4493 e-mail: laura.laiholahti@reppu.net

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

70-luvulla alettiin lehmistä maksaa tapporahaa, ja maaltapako oli kiihkeää. Maatalouspolitiikka karsi erityisesti kartanoiden ja yhtymien suuria jalostuskarjoja. Alkoi olla yhä vaikeampaa pitää lippu korkealla, kun oman ammatin arvostus näytti olevan niin kovasti laskusuunnassa. Samaan aikaan näyttelyihin valittiin lehmiä yhä enemmän vain tuotoksien perusteella. Korkeatuottoisten lehmien utareet eivät aina olleet kaunista katseltavaa, eikä riipputissisen lehmän esittely kehässä tuntunut mukavalta. Näyttelytoiminta ja sen mukana myös karjahenki hiipui. Maatalousnäyttelyissä sentään vielä esiteltiin lehmiä, vaikka osastot oli-

vatkin pieniä. Välillä eri rotujen välillä käytiin kiihkeääkin kilpailua siitä, kuka sai kuinkakin monta esittelypaikkaa käyttöönsä. Lauri Myllylä, joka oli mukana tuomassa friisiläistä Suomeen, olisi halunnut 70-luvulla Hämeenlinnan maatalousnäyttelyssä esitellä uutta rotua hiukan laajemminkin. Olavi Nikkilä, joka vastusti friisiläisten maahantuontia viimeiseen asti, ei voinut hyväksyä ajatusta lainkaan. Paikat oli jaettava rotujen todellisen jakautuman mukaan. Tilanne kärjistyi lopulta niin, etteivät herrat olleet enää puheväleissä, vaan lähettelivät toisilleen tulikivenkatkuisia sähkeitä. Lennättimen johdot ja juoksupojat olivat käyneet kuumina väittelyn tuoksinassa. Vaikka Nikkilä ja Myllylä ottelivat välillä kovaakin rotuasioista, he olivat muuten hyvissä väleissä ja arvostivat toistensa näkemyksiä. Asiat riitelivät, eivät ihmiset. Matti Marttila on todellinen pitkän linjan karjamies. Hän jäi piirikonsulentin virasta eläkkeelle vuonna -87, ja oli siten ollut saman työnantajan palveluksessa koko työelämänsä ajan, lähes 40 vuotta. Erilaiset organisaatiomuutokset olivat muutamaan kertaan vaihtaneet työnantajan nimen toiseksi, mutta Matin tehtäväkenttä pysyi muuttumattomana: Hän palveli suomalaisen lypsylehmän hoitajaa ja jalostajaa suurella ammattitaidolla ja palavalla innolla, tartuttaen karjahenkeä ja elämänmyönteisyyttä koko asiakaskuntaansa. Sari Alhainen

TAIVALMÄKI AYRSHIRE

Aamos ja Oona Taivalmäki yhdessä Taivalmäen Safir-vasikan kanssa

“ pienestä pitäen “

Jlostustavoitteena rakennetta ja kestävyyttä

Taivalmäen Piikula isä: Laurilan Ipollo, emä: Nanna emänisä: Kuusijoen Etroni Kokonaisjalostusarvo: +23 utareindeksi: 109 valkuaisindeksi: 114 maitoindeksi: 107

Leidi isä: Neuvosen Voltti, emä: Enne emänisä: Koivumäen Meilari Tuotos: 1-4: 9477-3,96-3,22 Kokonaisjalostusarvo: -3 maitoindeksi: 105 utareindeksi: 108 vuohinen: 110 kuvattu 5-kertaa poikineena

Myydään eläinainesta jalostukseen vuosittain

TAIVALMÄKI AYRSHIRE, SUSANNA JA ASKO TAIVALMÄKI Poikkeuksentie 168, 39580 RIITIALA Sähköposti: taivalmaki@reppu.net Puh: 03- 448 3633 GSM: 040-510 2849

www.karjatie.fi

Näyttelyissä oli todella paljon eläimiä, jotka omistajien voimin esiteltiin kehässä. Sonnien jälkeläisryhmät olivat suosittuja. Salon näyttelyssä vuonna -55 esiteltiin Kankareen Nero Errantin jälkeläisryhmässä peräti 17 tytärtä! Keinosiemennyssonnien emille oli omat näyttelyluokkansa. LounaisSuomen ks-yhdistyksen 10-vuotis-juhlanäyttelyyn oli ilmoittautunut 20 sonninemää, joiden elinikäistuotosten keskiarvo oli 54414 kiloa. Näyttelyissä esiteltiin runsaasti myös sonneja. Sotien jälkeen suomalaisen ruoan tuottajaa arvostettiin, ja karjanjalostajien oli helppoa vaalia hyvää karjahenkeä. Jossain vaiheessa, kuin huomaamatta, jalostus kuitenkin siirtyi yhä enemmän tietokoneille ja kirjoituspöytien ääreen, ja maatalousnäyttelyiden karjaosastot supistuivat pikkuhiljaa.

Lehmä Viivu Taru K.Ärrä Halla Yty Ynnä Eeden Dixie Isabella K.Jasmiina Eeva Ibiza Indigo Hilla Ynnykkä K.Hasseli Helix Ilona Iisi Hattara Elisabeth Jopo Hassi Insel Ilona Iris Illamo Iissa Kielo Juvena Kaunokki Kuiske Juhla Hely

synt.aika 24.01.1989 31.12.1987 10.12.1990 13.07.1993 06.05.1990 12.02.1990 24.12.1992 21.11.1991 04.11.1994 15.01.1995 06.09.1992 26.01.1994 04.01.1994 28.07.1993 13.09.1990 17.08.1993 26.12.1993 29.12.1994 02.09.1994 11.07.1993 0.0.1990 12.01.1995 12.11.1993 28.09.1994 31.12.1987 28.03.1994 18.08.1994 15.11.1994 15.03.1996 20.12.1995 02.04.1996 13.01.1996 25.09.1995 08.09.1993

poik. 13 11 10 7 13 9 7 10 7 7 6 7 7 8 11 8 7 6 7 8 9 6 8 7 7 7 7 6 5 6 5 6 6 8

isä emä K. Raide Tutteli M.Esra Noppa H.Nitro Rilla P. Ööri Aamu S. Nolla Olvi S.Nolla Ruusu K.Repo Tipsu A. Parkki Yes R.Europoika Ella R.Etykki Elmiina-et A.Parkki Suvi L.Rööri Yyteri L.Rööri Divina H. Sopuli Vala N. Mies Tummeli Y.Ritari Ässä Y.Ritari Yonex K. Urhea Esteri Hyllela Yrtti K.Ämyri Alku H.Nitro Toivikki A. Einiö Audi V. Akilles Assi M. Ulaus Edelweiss S. Osma Tuttu P. Arhippa Emilia Ö. Albanus Vellamo J. Urveli Elämänlank S. Irokko Iita H. Valtti Elovena M. Uklaus Aapeli A-V.Vara Isabella H. Umo Hunaja T. Tasu

24 P. Vehka K. Urkki K. Meilari R.Lasso M. Mainio S. Nolla K. Pantteri P. Alarik A. Parkki K. Uurto K.Urhea K. Repo

emänisä S. Optimi N.Ynnä K.Osmo S. Ukkeli N. Latu K.Nike L.Exodus Liberace H.Vuori A.Parkki Y.Hamar K.Tatar A.Parkki L. Miklaus H.Iisakki R.Lonni V.Kilpa K. Mehtari S.Oko H.Ulrik

elinikäistuotos 144 094 kg 122 665 kg 106 457 kg 104 666 kg 99 362 kg 94 858 kg 92 710 kg 91 478 kg 90 217 kg 88 961 kg 86 099 kg 85 649 kg 85 296 kg 83 216 kg 83 119 kg Umikosan 82 759 kg Orion 80 400 kg Yrtti 80 030 kg Tipsu 79 957 kg Veera 79 913 kg 77 844 kg Vauhti 77 833 kg 73 355 kg Atsalea 70 988 kg Opri 70 852 kg Ulla 70 254 kg Oma 70 212 kg Unelma II 70 052 kg 69 843 kg Vilja 69 681 kg 68 587 kg Unilla 67 065 kg Unike 65 937 kg 65 345 kg

emänemä Tutteli Jorina Osmariini Viima Lulla Olive Raisu Riikka Viili Piltti Söpö Raila Ylistys Kauno 31.12.2003 01.01.2004 20.12.2003 21.10.2003 07.01.2004 13.01.2004 01.01.2004 01.12.2003 31.12.2003 20.12.2003 29.12.2003 10.01.2004 15.11.2003 31.12.2003 01.08.2003 20.12.2003 15.11.2003 31.12.2003 03.02.2003 31.12.2003 15.01.2004 01.01.2004 06.01.2003 15.06.2003 30.11.2003 30.11.2003 01.01.2004 06.01.2003 06.01.2004 01.01.2004 29.09.2003 07.01.2004 03.02.2003 13.11.2003

omistaja Katja ja Marko Vettenranta Laura ja Jouko Laiholahti Merja Kallio Raila ja Pertti Pukaralammi Päivi ja Juha Kallio Terhi ja Raimo Kuortti Laura ja Jouko Laiholahti Jouni Paakkonen Krista ja Jari Katara Merja Kallio Riikka Peltola A-M ja Tuomo Pohjola Tammenpää mty Pekka Suutari ja Silja Sundell Jouni Paakkonen Merja Kallio Tamenpää mty Krista ja Jari Katara Laura ja Jouko Laiholahti Riitta ja Matti Lehtinen Anna-Liisa Ylihaavisto Viikin Opetus- ja tutkimustila Olavi Ahonkivi Tammenpää mty Heli ja Antti Teiskonlahti Heli ja Antti Teiskonlahti Viikin Opetus- ja tutkimustila Olavi Ahonkivi Juha ja Leena Korhonen Viikin Opetus- ja tutkimustila Eliisa ja Martti Kumpula Päivi ja Juha Kallio Laura ja Jouko Laiholahti Merja Kallio

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä

Lehmä Jalna Julia Vett Kukka Jazzi Jane Jasmiini Ilmikkä Joppa Inkku Ilona Jonna Impi Jukebox Jatsi Itu Jalna Jolla Jemina Jyty Limpopo Ilo Jakkara Lahja Kristall Juhlava Lola Kielo Jäkälä Laava Leimu Krista Letti Labelle Kefiiri

synt.aika 10.09.1995 26.06.1995 07.09.1995 15.01.1995 10.08.1995 12.05.1995 18.02.1994 08.10.1995 15.04.1994 10.02.1994 03.09.1995 24.09.1994 01.12.1995 03.07.1995 29.08.1994 19.12.1995 17.10.1995 17.12.1995 22.08.1995 23.09.1997 23.07.1994 27.10.1995 29.01.1997 01.11.1996 09.12.1995 11.01.1997 22.08.1996 08.10.1995 31.07.1997 14.09.1997 22.07.1996 27.04.1997 07.08.1997 09.10.1996

poik. 5 7 5 6 6 7 7 6 7 7 6 8 7 7 6 6 7 5 6 5 7 5 5 6 6 4 5 6 5 4 5 5 5 6

isä M. Vanda Hyllela O.Vakio M. Tunnus M. Uklaus K. Empire A.Atte L. Hoppu S.Lätsä M.Ulaus Y. Haka M. Ulaus Ingvasta K.Edustus Hyllela L.Hiiva K. Rokki V.Uranus V.Rippe S. Joviaali MatinTupla K.Rokki K.Istoh O.Vakio T.Tasu N. Verneri O. Vakio N. Verneri T. Ylkä N. Verneri H. Valtti T. Ylkä S. Hekke O.Vakio

emä Hetki Auli Ilmi Yyteri Hilla Hertta Unikko Hertta Vilma Dixie Bonnie Estetiikka Eporex Emäntä Ellu Alma Halla Ultra Ytykkä Hämy Usva Ruttu Ila Electra Hilla Ulpukka Ilta Venla Jaava Hohto Halla Iitu Adele Idefix A. Solttu K. Arska O. Vakio M. Ulaus

emänisä K. Rokki P. Veto Hyllela K. Tatar A.Siivari T. Välys ET R.Junkkari R. Yritys Sarkin Mahti A. Parkki L. Miklaus L. Rööri N. Ludvig L.Ärä K. Lanko S.Oko K. Arska Y. Maali K.Oleksi K. Repo P.Rehti I-K.Aatos H.Astalo Tron N.Yppo V. Raisu J. Agri M. Supo M. Uklaus

emänemä elinikäistuotos Yrinä 64 740 kg 06.01.2003 Vivica 63 905 kg 31.12.2003 Aprilli 63 014 kg 01.01.2004 Raila 62 561 kg 27.07.2003 Ässä 61 345 kg 13.11.2003 61 303 kg 28.01.2004 Inkku 61 076 kg 31.08.2003 Apila 60 689 kg 02.10.2003 Iines 60 655 kg 24.08.2003 Yes 59 663 kg 01.12.2003 Riikka 59 509 kg 15.11.2003 Äkkijyrkkä 59 404 kg 31.12.2003 Upo 59 259 kg 01.01.2004 Ahkera 58 169 kg 31.12.2003 Varpu 57 215 kg 11.08.2003 Riina 56 533 kg 29.12.2003 Älli 56 529 kg 01.01.2004 56 211 kg 30.08.2003 Ytykkä 55 114 kg 16.07.2003 Äly 54 288 kg 01.01.2004 Ruska 54 052 kg 31.08.2003 Kuopus 53 834 kg 29.12.2003 Ale 53482 kg 31.12.2003 Ylistys 53 252 kg 15.11.2003 53 002 kg 20.12.2003 Ihme 52 529 kg 29.12.2003 Aamu 52 005 kg 20.11.2003 Taina 51 988 kg 31.12.2003 Haave 51 597 kg 01.01.2004 Äpyli 51390 kg 27.12.2003 Yökkö 51 045 kg 02.10.2003 50 637 kg 10.01.2004 Valma 50 267 kg 01.01.2004 Afrodite 50 076 kg 01.01.2004

omistaja Olavi Ahonkivi Katja ja Marko Vettenranta Laura ja Jouko Laiholahti A-M ja Tuomo Pohjola Leena ja Lasse Ristiluoma Hannu ja Tiina Toikka Riikka Peltola Minna Rajakangas ja Marko Trast Ville ja Kaisa Nurminen Jouni Paakkonen Tammenpää mty Mirja ja Aaro Koljonen Viikin Opetus- ja tutkimustila Mirja ja Aaro Koljonen Asko ja Heli Hakamaa Riikka Peltola Liisa ja Pekka Salmela Eliisa ja Martti Kumpula Päivi ja Tapio Istolahti Viikin Opetus- ja tutkimustila Riikka Peltola Riikka Peltola Pekka Suutari ja Silja Sundell Tammenpää mty Merja Kallio Riikka Peltola Raila ja Pertti Pukaralammi Pekka Suutari ja Silja Sundell Laura ja Jouko Laiholahti Eliisa ja Martti Kumpula Minna Rajakangas ja Marko Trast A-M ja Tuomo Pohjola Viikin Opetus- ja tutkimustila Viikin Opetus- ja tutkimustila

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Kestävät lehmät elinikäistuotoksen mukaan järjestettynä

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Ayrshirekasvattajien jäsenkirjoissa syntyneet sonnit, joiden jalostusarvo vähintään +11, arvostelu 2004/01 Nimi ja sv Kasvattaja

Jalostusarvo

Isä

Emä

Emänisä

Emänemä

Kangassalon Kelli 96 Arvo ja Seija Rajala

+25

N.Verneri

Äly 2

M.Tina

Tupo

Lammin Jiffe 95 Jari ja Marianne Morri

+24

K.Vihtori

Hifa

Tron

N.Tifa

Lusi-Kottilan Luiro 97 Tapio Lusi

+24

K.Airo

Ihme

U.Uisti

Ananas

Heikkilän Kingi 96 Juha ja Päivi Kallio

+22

A.Unssi

Atomi

S.Nolla

Olvi

Alhaisten Lööperi 97 Sari ja Risto Alhainen

+22

O.Vakio

Herukka

K.Repo

Ulpukka

Mäen Lapatossu 97 Olli ja Kari Mäki

+22

N.Verneri

Juuli

M.Uklaus

Aloe

Lammin Life 97 Jari ja Marianne Morri

+22

N.Voltti

Hifa

Tron

N.Tifa

Koiraharjun Lenkki 97 Merja ja Arto Vornanen

+20

N.Verneri

Haka ET

K.Repo

Tähti

Huitin Inet ET 94 Hannu Huitti

+17

U.Uisti

Ämmy

K.Mainio

Risella

Suontaan Jehta ET 95 Cecilia Rydbeck

+14

Hyllela

Vehta ET

A.Mehtari

Olipa

Kurvilan Milionääri 98 Jukka-Pekka Köngäs

+14

P.Eepa

Kuurankukka

K.Vihtori

Impi

Kurhilan Max 98 Merja Kallio

+13

P.Eepa

Juulia

M.Uklaus

Heippa-E

Niemen Verneri 89 Harry Engberg

+13

A.Mehtari

N.Rista

R.Jokeri

N.Lis

Yli-Hinkkalan Maila-J 98 Juhani Yli-Hinkkala

+13

K.Etroni

Juutti

M.Tunnus

Ypi

Heikkilän Miikka 98 Juha ja Päivi Kallio

+13

K.Etroni

Jella

A.Siivari

Aine

Suontaan Nesto ET 99 Cecilia Rydbeck

+13

Backgård

Iine

M.Tupla

Enne

Suontaan Joviaali 95 Cecilia Rydbeck

+12

Hyllela

Viita ET

A.Mehtari

Olipa

Einolan Liekitys 97 Pentti Vuorinen

+12

P.Ynnä

Ihmetys

Hyllela

Yllätys

Yli-Hinkkalan Löytö 97 Juhani Yli-Hinkkala

+11

V.Aika

Emmi

A.Vikkelä

Ypi

Heisalan Esko 92 Åke Johansson

+11

Hundskjold

Ulia

L.Miklaus

Pamela

Haralan Etro 92 Kaija Harala

+11

K.Repo

Vellamo

Bekkevold

Tähti

Nikolan Nörtti ET 99 Taina ja Erkki Kärkkäinen

+11

K.Etroni

Itkuiita

Hyllela

Unikuva

KASVATTAJAT HUOMIO! ILMOITTAKAA JÄSENTIEDOISSA KASVATTAJA/TILAN NIMI, NIIN MYÖS OIKEAT SONNIT LÖYTYVÄT LEHTEEN!

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Satatonnari Halla Satakunnasta mä osoitti sitkeytensä kesällä 2001, kun toinen lehmä puski ensin utareeseen haavan ja pian sen jälkeen puri käärme, mutta Halla toipui sittenkin entiselleen. Hallan suku on monessa polvessa Pukaralammin karjan omia kasvatteja ja sukuaan jatkamaan se jätti karjaan kolme tytärtä. Sonnivasikoista yksi, Pukaralammin Polo(i.K.Ivar) on myyty keinosiemennykseen. Tyttäret: 1. Lounatuuli(i.N.Verneri) paras vuosi 2002 16 749 kg, jouduttiin poistamaan loukkaantumisen takia, ei jättänyt tyttäriä 2. Nuoskalumi(i.H.Etro) paras 305: 11 974 kg, kaksi tytärtä, joilla isinä Kelli ja Jehta 3. Pukaralammin Säde ET(i.K.Kelli), s. 2003

Kuva: Juha Hietaoja

Halla ei sanana lupaa viljelijälle hyvää, mutta nimi ei onneksi aina ole enne. Honkajokisten, Pertti ja Raila Pukaralammen omistama Halla tuli satatonnariksi jo viime kesänä ja 23.10.03 mennessä se oli lypsänyt elinikäistuotoksen 104 666 kg. Mutta hyvää onnea silti tarvittiin, koska emä Aamu(i.S.Ukkeli) oli jo nuorena hiehona poistolistalla pienen kokonsa ja nuorsonniisänsä takia. Varoiksi Aamu kuitenkin siemennettiin ja nytkin nuorsonnilla Pirkkulan Ööri, josta Halla sitten syntyi . Aamu piti karjassa paikkansa, lypsi elinikäistuotoksen 71 188kg ja Öörikin nousi valioon vaikka jouduttiin teurastamaan ennen aikojaan vain pienen annosmäärän tuottaneena. Hallasta tuli kotimaakuntansa ennätyslypsäjä, joka poiki 7 kertaa ja parhaan vuoden tuotos (2000) oli 16 945 kg. Luonteeltaan vaatimaton ja huomaamaton leh-

Pukaralammin Halla, 100-tonnari tyttärensä P. Säde E-T:n kanssa sekä Raila Pukaralammi.

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Tapahtumakalenteri 25.03.2004

Suomen Ayrshirekasvattajat ry:n kevätkokous Vieremällä. Seminaarialustajina Eveliina Vidgren, Auli Himanen ja Leif Larsson Ruotsista. Lisätiedot: silja.sundell@kolumbus.fi tai 050 - 592 2195

03.06.2004

karjapäivät ja huutokauppa Alhaisten tilalla Kalvolassa Myydään Alhaisten ja Joukolan tilan ayrshire-eläimiä n. 10 kpl Lisätiedot: sari.alhainen@pp.inet.fi tai 040-550 7643

05.06.2004

Karjanäyttely Hyvinkään Maatalousoppilaitoksella Tuomari Tanskasta, mukana Junior Showmanship luokat 25v. asti. Näyttelyssä on lypsymahdollisuus Lisätiedot: toikanayrshire@jippii.fi tai 09-290 3320

05.06.2004

Karjanäyttely Pohjois-Pohjanmaalla alueen omille karjoille. Lisätiedot: jari.ahlholm@luukku.com tai 050 - 594 6001

28.-29.06.2004

Esittelijäkurssi aikuisille Ahlmanin maatalousoppilaitoksella Tampereella Vetäjinä Riina Koivulahti ja Sanna Savikko. Lisätiedot: riina@koivulahti.net tai 040 5267962

03.-04.07.2004

Ayrshire-vuosinäyttely sekä avoin karjanäyttely OKRA-messujen yhteydessä Oripäässä Tuomari Kanadasta. Showmanship luokat sekä junioreille että senioreille. Näyttelyssä on lypsymahdollisuus. Lisätiedot: laura.laiholahti@reppu.net tai 044 - 552 4493

29.07.-01.08.2004

Farmari Maatalousnäyttely Mikkelin raviradalla Lisätiedot: ProAgria Etelä-Savon Maaseutukeskus, ulla.muotka@proagria.fi tai 015 -4155 221

30.09.-02.10.2004

Karjatilamessut Tampereella Lisätiedot: SKJO, faba@faba.fi tai 09-857 061

Karjanäyttelyiden tautivaatimukset vuonna 2004 Maa-ja metsätalousministeriön sekä ETT:n ohjeiden mukaan on karjan oltava BVD-vapaa tai näyttelyyn vietävä eläin on tutkittava BVD-vasta-aineiden varalta 15-30 vrk ennen näyttelyä kielteisin tuloksin. Lähtevä eläin on tutkittava salmonellan varalta ulostenäytteellä kielteisin tuloksin enintään 30 vrk ennen näyttelyä. Viiden eläimen näytteet saa sekoittaa yhteen. Näytteen ottaa eläinlääkäri, paitsi pienissä eläinnäyttelyissä läänineläinlääkärin suostumuksella voi salmonellanäytteet ottaa myös karjanomistaja. Näyttelyn järjestäjän on hyvissä ajoin ilmoitettava, mikäli karjanomistajan ottama ulostenäyte riittää. 28

Karjassa, josta eläimiä viedään näyttelyyn, ei saa olla pälvisilsan oireita vähintään kuukautta ennen näyttelyä. Mikäli tilalla on todettu pälvisilsatartunta viimeisten 3 vuoden sisällä, pitää tilalla olla eläinlääkärin valvoma saneerausohjelma ja ensimmäisestä rokotuskerrasta on oltava vähintään puoli vuotta. Myös muut saneeraustoimenpiteet pitää olla suoritettu. Näyttelyyn tuotavat eläimet pitää olla korvamerkitty. Näyttelyeläimen siirto on merkittävä nautanautaeläinluetteloon ja ilmoitettava nautarekisteriin. Näyttelyn järjestäjät hankkivat näyttelypaikalle oman pitopaikkatunnuksen.

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Jalostuseläimet Pohjois-Savosta

HAKA-ALKIOT Laatua, tuotosta ja rakennetta

Nasta-Pimu 1190679 AAA - Omistaja: Koiraharju,Vieremä - Isä: Ardrossan K. Trident AAA 40926 D - Emä: Haka ET 100-1145871 AAA - Emänisä: Kettulan Repo AAA 37505 C - Tuotos: 01- 1: 10032-421-4,2-360-3,6 - Jalostusarvo +18 - Utarerakenne 135

kuva: Tiina Tahvonen

Nöpö 1208522 AAA - Omistaja: Peltoniemi, Iisalmi - Isä:Valkaman Laiva AAA 40684 C - Emä: Jännä 1140868 AAA - Emänisä: Niemen Verneri AAA 38824 C - Tuotos: 01- 2: 10235-364-3,6-323-3,2 - Paras: 11823-403-3,4-371-3,1 - Jalostusarvo +25 - Utarerakenne 113

kuva: Tiina Tahvonen

HAKA-Jalostuseläinten tuotantorenkaat-hanke

Kysy lisää: jalostusneuvoja Anita Hyvönen p. +358 (0)400 614 061 tai oma jalostusneuvojasi. www.aluekehityssaatio.fi

Valitse HAKA-eläimet!

‘Quality, production, conformation’ Finnish Ayrshire is a good combination of quality, production, conformation, fertility and health. In Finnish embryos you can get them all in the same time. Ask more faba@faba.fi. www.faba.fi

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

KURHILAN AYRSHIRE TAVOITTEENA KORKEA, SYVÄRUNKOINEN, HYVÄ RAKENTEINEN JA KORKEATUOTTOINEN LEHMÄ

Kurhilan Pamela, Välkky-Karjatila 2003 ryhmänsä kakkonen

Myytävänä alkioita:

Myytävänä eläimiä:

Tammi-helmikuussa alkionhuuhtelussa korkeatasoisia ja raamikkaita hiehoja: -Hjärterum Roselee ET (Cornelius-Hjärta 228, ei: Marthon) huuhdellaan Kangassalon Kellillä! -Kurhilan Rora ET (Cornelius- Dora, ei: Torpane) huuhdellaan Tridentillä -Kurhilan Ruusu , od. +27 ( K.Kelli-K.Netti, ei: K.Etroni) huuhdellaan Tyrisevän Miqurilla -Kurhilan Pamela (Gäddnäs Eskill-Kurhilan Jasmiina) huuhdellaan keväällä toisen poikimisensa jälkeen.

Varaa omasi!

-Korkea, raamikas sonnipoika Sunniside Sheriff ET , synt. 04.10.2003 isä: W.W. Pardner, emä: Sunniside Serena kanadalaisesta tuontialkiosta syntynyt - Kantava hieho Karhilan Rinnea ET, synt. 01.03.2002 isä: Stöpafors , emä: Karhilan Linnea, ei: Vaaralan Aika od. poik. 01.05.2004 Kangassalon Kellistä Tarkemmat tiedot eläimistä ja alkioista: Ayrshire-market: www.ayrshire-finland.com

KESTÄVÄÄ KARJAA KURHILASTA - NELJÄN SATATONNARIN TILALTA

KURHILAN AYRSHIRE om. Merja Kallio Taipalsaari

Kurhilantie 212 54940 SOLKEI puh. 050-325 4462 e-mail: merja.kallio@reppu.net Kurhilan Ärrä - satatonnari v.2003

www.karjatie.fi

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Eila jäi eläkkeelle

Kuva: Laura Laiholahti

Syyskokouksen yhteydessä Ayrshirekasvattajien hallitus poikkesi tutustumiskäynnille Osuuskunta Sisämaan jalostukseen Hollolaan. Samalla Sisämaan alueen toimilupalaiset halusivat muistaa eläkkeelle jäävää Eila Ylivainiota, joka työskenteli laboratoriossa. Eilalta sai todella hyvää palvelua ja ystävällisiä juttuhetkiä.Hän loi moneen toimilupalaiseen uskoa ja toivoa alkutaipaleella.Hän oli aina iloinen ja positiivinen.Jos tiettyä sonnia ei sattunut olemaan niin sitä etsittiin muualta.Eila teki pitkän elämäntyön Sisämaalla Hollolassa ja on nähnyt keinosiemennyksen tuorespermasta nykypäivään.Vielä kerran KIITOS Eilalle hyvästä palvelusta! -Pekka Suutari-

Ayrshireyhdistyksen syyskokous Lammilla 25.11.2003

Niina Lemola oli valmistellut karjavieraille pähkinän purtavaksi: Yhdistä karjan eläimistä oikea eläin ja vastaava polveutumistieto, isä x emänisä. Vaikean kisan voitti Pekka Suutari.

Kuva: Laura Laiholahti

Yhdistyksen puheenjohtajan valintaan tarvittiin tällä kertaa äänestys.

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Uudet hallituksen jäsenet esittelyssä SEIJA VIITANEN Terveisiä täältä Hämeen sydämestä kuuluisasta sahtipitäjästä Lammilta. Lammi sijaitsee kartalla kutakuinkin Lahden ja Hämeenlinnan puolivälissä. Mieheni Hannun tapasin jo vuonna 1979 kun olimme opiskelemassa Lepaalla. Hannu oli maamieskoulussa ja minä emäntäkoulussa. Siitä jatkoimme Mustialan opiskelijaelämän kautta muutamaksi

vuodeksi kirkonkylälle asumaan ja työelämään. Ensin olin jonkin aikaa naapurikunnassa maatalouslomittajana ja sittemmin Lammin kunnan ensimmäisenä johtavana maatalouslomittajana. Tänä aikana meille syntyi myös jälkikasvua, vuonna 1984 Jussi ja 1986 Janne. Vuonna 1988 lunastimme mieheni kotitilan ja aloimme täysipäiväisen karjanpidon opettelemisen.

Tilan keskituotos oli silloin 6516 litraa 4,54% rasvaa ja 3,18% valkuaista. Lypsylehmiä oli noin 20 kpl, joista 16 oli silloin suoraan Lierin pojan tyttäriä.... Tänä päivänä jatkamme edelleen samaa opettelua. Peltoa tilallamme on 54 ha ja metsää n. 130 ha. Ruokinta koostuu omasta viljasta ja puolitiivisteestä sekä pyöröpaalisäilörehusta. Navettaa on venytetty vähän joka suuntaan tässä vuosien varrella ja nuorkarjaakin on aika monessa eri rakennuksessa.

Lypsylehmiä on 28 kpl joista 18 ayrshireä, 8 holsteinia ja 2 länsisuomenkarjaa. Tilan keskituotos on nyt 10522 litraa 3,91% rasvaa ja 3,29% valkuaista.Lehmiä laidunnetaan kesällä päivin ja öin sekä talvella aina olosuhteiden salliessa. Hiehot ja umpilehmät laiduntavat viiden kilometrin päässä kotitilani laitumilla. Tilallamme on 28 ha perinnebiotooppialaa joten syötävää kyllä riittää.Syksyllä kotiin tulee usein aika tuhteja neitokaisia.

Tarvikemyyntihinnasto (hintoihin ei tilakylttejä lukuunottamatta tule arvonlisäveroa)

Lehti 17,00 euroa vuosikerta (Jäsenmaksu 60 euroa sis.lehden + marketin käytön) Irtonumero 5,00 euroa Kortit 1kpl 1,50 euroa 4 kpl 5,00 euroa Pinssi 2,00 euroa Lippis 10,00 euroa Paita 30,00 euroa

Näyttelytarvikkeet:

Tilakyltit: iso 42,00 euroa + alv, taustavaneri iso 15,00 euroa + alv Pieni (näyttelyihin) 12,00 euroa + alv, taustavaneri pieni 9,00 euroa + alv Tilakyltit tilataan yhdistykseltä, mutta kyltit tekevä yhdistys laskuttaa ne.

Chalk Block kalkkikivi valkaisuun

Pehmolehmät: iso pieni Hihamerkki Nimitaulut

40,00 30,00 8,50 5,00 1,00

euroa euroa euroa euroa (laminoitu) euroa (paperinen sis. muovitaskun)

Clear Magic muotoilusuihke

13,00 euroa

Firm Grip Powder selkälinjantuki

14,00 euroa 4,00 euroa

Ultra White Powder 6,00 euroa tehokas valkaisujauhe Brändel Color Spray 15,00 euroa ruskea, vesiliukoinen värilakka

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Jalostuspuolesta kiinnostuin todenteolla vuonna 1995 kun opiskelin töiden lomassa seminologin ammatin ja kiertelin jonkin aikaa maakunnassakin. Silloin näin paljon hyvärakenteisia lehmiä ja samalla sivusilmällä katselin ja kyselin niiden sukujakin. Tuli tehtyä siinä sivussa eräs Ruotsin matkakin josta sitten tuli tuomisina esim Heligoa. Karjanäyttelyitä olemme harrastaneet aina Suontaka -94 näyttelystä eteenpäin. Sijoittumiset kolmen kärkeen ovat aina lämmittäneet mieltä ja etenkin AyrshireChampion -98 Jenka Karjatilassa ja AyrshireChampion -99 Kukka Marttilassa. Poikamme Janne menestyi myös hyvin Handlerkilpailuissa,

nyttemmin on innostus jo päässyt hiipumaan. En ole kuitenkaan vielä luopunut toivosta tuottaa lisää handlereitä maailmalle koska olen onnistunut innostamaan pienen kesälammilaisen Amarin mukaan jo kolmeen näyttelyyn ja sijoituksetkin ovat olleet hienoja.Tilamme on lisäksi Mustialan harjoittelutila ja meille pääsyn kriteerinä on ollut karjanäyttelyihin osallistuminen. Sanna onkin jo vanha konkari alalla ja Liisa kävi aina Belgiassa asti hakemassa oppia. Tulevaisuuden suunnitelmissa on vielä yhden 36 lehmän hännät vastakkain parsinavetan rakentaminen. Näin saisimme kaikki eläimet saman katon alle,

olosuhteet vielä vähän paremmiksi, saisimme eroteltua esim umpilehmät eroon, ulkoiluttamisen helpommaksi ja omat työolosuhteetkin vähän miellyttävämmiksi. Vaikkakin tälläisen ns. parsinavettaihmisen mieli on mustunut siitä kuinka kehitys sillä puolella on pysähtynyt 10-20 vuotta sitten olleelle tasolle. Esim. parsirakenteiden kehittely on unohtunut eikä tunnu kiinnostavan ketään. Minulle on ollut suuri kunnia päästä Ayrshirekasvattajien hallitukseen. Olen täysin rinnoin mukana

Kuva: Tuukka Koskinen

ANU AHLHOLM

Omistan yhdessä aviomieheni Jarin kanssa lypsykarjatilan Pohjois-Pohjanmaalla Kärsämäellä. Perheeseemme kuuluu myös kaksi lasta. Ostimme Jarin kotitilan vuonna 1994. Vuonna 2000 rakensimme uuden parsinavetan, jossa on 47 lypsylehmäpaikkaa ja saman

verran nuorkarjan paikkoja. Ollin oppivuosien jälkeen olen alkanut pikkuhiljaa tajuta mistä karjanjalostuksessa oikeastaan on kyse. Karjan tuotoksen ja rakenteen on kuljettava käsi kädessä vuodesta vuoteen. Karjan rakenteen osalta linjaa on tiukennettu ja toivomme sen tuottavan tulosta mahdollisimman pian. Olemme tehneet tilallamme alkiohuuhteluita ja –siirtoja, joilla on luonnollisesti tärkeä merkitys jalostuksen etenemisessä. Karjassamme on muutama sonninemätasoinen lehmä ja yhden sonnivasikankin olemme onnistuneet ujuttamaan

keinosiemennyskäyttöön. Karjamme keskituotokseen olemme suhteellisen tyytyväisiä joka pyörii tällä hetkellä 10 000 kilon paremmalla puolella. Tarkoituksenamme olisi saada parhaiden linjojemme emistä useita jälkeläisiä eri sonneista, jotta karjan perinnöllinen taso säilyisi ja laajenisi. Tällä hetkellä valitsemme pelkästään käyttölistan sonneja joiden utarerakenne- ja takakorkeuden indeksi on riittävän korkea. Käytämme myös kanadalaisia ayrshiresonneja, joiden toivomme tuovan karjaamme uutta verta.

Kuva: Sari Alhainen

kehittämässä suomalaista Ayrshireä ettei näin hienolle rodulle käy samoin kun tuntuu parsinavetoille käyvän... Parhain terveisin, Seija Viitanen

Olemme käyneet muutamissa näyttelyissä ja kokemamme perusteella asiaan voi jäädä koukkuun. Toivottavasti saamme näyttelyinnostuksen leviämään myös pohjanmaalle. Pohjois-Pohjanmaan lypsykarjakerho järjestää ensi kesäkuussa Ruukissa lehmänäyttelyn alueen tuottajille, jossa harjoitellaan käytännössä näyttelytoimintaa. Toivon, että johtokunnan kautta tutustun uusiin ihmisiin ja saan uusia kokemuksia karjanjalostamisessa. Uusiin asioihin tutustuminenhan on aina hauskaa. Ystävällisin terveisin Anu

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Talvitapaaminen Nivalassa 23.1.2004 rattiin tarkasti suunniteltua ja ohjattua koko karjan esittelyä jaloittelutarhan aidalla. Huikea yli yhdentoistatuhannen kilon tuotostaso korkein pitoisuuksin oli jo saavutettu, nyt panostettiin karjan rakennejalostukseen takakorkeutta nostamalla ja lehmän tyyppiä keventämällä. Ensimmäiset saavutukset olivat nähtävillä ja tuota pikaa myös lypsyssä. Nähtävillä oli myös ayrshiren erinomaiset jalkaominaisuudet sillä sekä likat että mammat olivat kuivaTilaisuuden aluksi jalkaisia ilman patteuusi puheenjohtaja ja nivelissä. Navetan kertoi Ayrshirekasovelta otettiin reilu vattajien toiminnan kiihdytys kuin slalom tavoitteita. Rodun rinteen lähdössä eikä edistämiseksi ja keyhdenkään tarvinnut hittämiseksi sekä jäaristella jalkojaan. senten jalostusosaaKuusiniemen karjaesittely tuotti iloa paitsi vieraille niin myös talon lehmille Kuuma mehu ja pikmisen parantamiseksi kuleipä lämmittivät tehdään vapaaehtois- Päivikki (10) (L.Ipollo-N.Voltti) sekä Ripakka (H.Hörö-N.Voltti). lopuksi pimenevässä työtä monin tavoin, mutta varsinaiset jalostuksen alustuksessaan Sari Alhai- ayrshiren kannettavaksi an- Nivalan iltapäivässä. palvelutuotteet, kuten kannen kertoessaan kokemuksi- nettua vastuuta Suomen Kiitokset kaikilta osaltakirjaus, jälkeläisarvostelu aan oman karjansa jalostuk- naudanlihan tuotannosta, ja luokitus ovatkin jo SKJO:n sen kehityksestä karja uran vaikka lihatulojen merkitys listuneilta erinomaisesti totoimialaa. Tuttuun tapaan varrelta. Tavoitteet ovat maidontuottajalle on vailla teutetusta talvitapahtumasta Elisa Kumpulalle ja Anu uusille kuulijoille ilmoitettiin muuttuneet vuosien varrella merkitystä. Ahlholmille ilmeisen hyvine (vapaaehtoinen) euron sakko ja tehdyt valinnat alkavat Lopuksi vedettiin top- taustajoukkoineen. Tulemjokaisesta “AY” lausahduk- tuottaa tuloksia. Pelkästä sesta. Tuo kirjainyhdistelmä utarerakenteen jalostuksesta pahousut ja –haalarit ylle ja me varmasti vielä takaisin kun tarkoittaa monia asioita on edettävä koko lehmän tutustuttiin Elisa ja Martti Nivalaan! mutta ei ayrshirerotua. Ään- tarkasteluun sen edustaman Kumpulan omistaman KuuMirja Koljonen tämisasu jätettiin vapaasti lypsytyypin mukaan. Lihakas siniemen ayrshirekarjaan. hieho on lihakas lehmä, jon- Lumisessa peltomaisemassa valittavaksi. Jalostusvaliokunnan pu- ka joka suuntaan pullistuvat ulkotulien loisteessa seuKuva: Sari Alhainen

Eniten lehmiä Suomessa, vai eniten maitoa, vai miten se olikaan? Nivalassa kaikki on kuulemma puolitoistakertaa suurempaa. Ayrshireväen järjestyksessä kolmas talvitapaaminen keräsi yhteensä lähes sata osallistujaa satojen kilometrien säteeltä, joten keskeisempää kohtauspaikkaa on vaikea löytää. Järjestelyt ja tieopasteet pelasivat siihen malliin että päin honkia ajelleet etelän asukitkin väistämättä osasivat perille.

heenjohtaja Markku Matinolli esitti näkemyksiä tuotoskyvyn noususta ja sen kasvavista vaatimuksista eläimen utarerakenteelle. Tämän alustuksen sisältö on luettavissa kokonaan toisaalla tässä lehdessä. Samaan aiheeseen palasi

reidet eivät jätä utareelle tarpeeksi tilaa hyvään kiinnittymiseen, ja osa rehusta kertyy turhaksi painolastiksi rasvaksi ja ylisuuriksi lihaksiksi. Tämä näkemys saikin sitten keskustelua aikaiseksi, jonka kuluessa pohdittiin ilmeisesti joltain taholta

EMPIRO

KAUAN ELÄKÖÖN LEHMÄ

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

HELPOIN PUOLITIIVISTERUOKINTA UUSILLA KRONO-REHUILLA Uudet Krono-puolitiivisteet hyödyntävät tehokkaasti kotoisen säilörehun ja viljan. Niissä on reilusti energiaa ja ne täydentävät optimaalisella tavalla karjasi ruokinnan, varmistavat hyvän eläinterveyden ja korkean tuotoksen. Uudet Kronot sisältävät laadukasta valkuaista, lypsättävää rypsipuristetta, sorkkaterveyttä ylläpitävää biotiinia, veren sokeria nostavaa propyleeniglykolia ja helposti sulavia kuituja. Oikeat energiatasot turvaavat tarpeenmukaisen ruokinnan.

UUTTA

Krono 125 Top

UUTTA

Krono 125 Top

Krono 135 Top

■ kohtuullisesti viljaa käyttävän valinta ■ reilusti energiaa ■ hyvin maittava

■ paljon viljaa käyttävän valinta ■ viljaton puolitiiviste, erittäin alhainen tärkkelystaso ■ monipuolinen koostumus varmistaa pötsin toimivuuden

Krono 135 Top

Uusilla Krono-puolitiivisteillä ja Suomen Rehun NARU-ruokintasuosituksen avulla varmistat karjasi tarpeita ja tavoitteitasi vastaavan puolitiivisteruokinnan joka tuotantovaiheessa. Lisää tietoa NARU-ruokintasuosituksista ja optimaalisesti räätälöidystä Krono-puolitiivisteruokinnasta saat maatalouskaupastasi, Suomen Rehun edustajalta ja osoitteesta www.farmit.net.

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Kuva: Laura Laiholahti

Hiehohuutokauppa kansainväliseen malliin

Heikki Vanhatalo esittelee taidokkaasti Rounion Caraa (K.Kelli-P.Ynnä).

Rounion tilalla ,jonka omistaa Olavi Ahonkivi Porin Kellahdessa, pidettiin lokakuun alussa ensimmäisen kerran Suomessa kansaiväliseen tapaan järjestetty jalostus eläinten huutokauppa. Ostajia paikalle oli tullut aina Pohjanmaalta ja EteläKarjalasta asti. Myytävänä oli kymmenen nuorta hiehoa , joista nuorin oli parin kuukauden ikäinen ja vain yksi oli kohta poikiva tiine hieho.- Mallia olen hakenut maailmalta, lähinnä Kanadasta ja Ruotsista, kertoi Olavi Ahonkivi. Tällaisessa huutokaupassa holtiton käsien venyttely 36

ja huitominen saattaa johtaa eläimen ostoaikeisiin, sillä pelkkä kädellä annettu merkki on meklarille riittävä, ääntä ei tarvitse käyttää, kuten perinteisessä suomalaisessa huutokaupassa. Tasokkaiden, hyvä rakenteisten nuorien hiehojen isinä oli mm. Pardner, Cornelius, Jurist ja Kelli. Rounion Rosmarie, isä Pardner, oli päässyt huutokauppa luetteloon kuvan kanssa , kuvat kun kuuluvat kansainväliseen huutokauppa luetteloon. Päivän tähdeksi nousi odotetusti Rounion Renetta, isä Cornelius. Sen hinta nousi 1900 euroon, hieho oli nuori, juuri 12

kuukautta täyttänyt! Kaikki hiehot ylittivät sovitun pohjahinnan ja Olavi Ahonkivi oli tyytyväinen tämän tyyppiseen myyntipäivään. Eläinten ostajat saivat upeiden eläinten lisäksi mukaansa kuohuviini pullon ja suklaarasian, yhden jokaista ostamaansa eläintä kohti.

Kansainvälisiä vieraita Rounion huutokauppaa oli seuraamassa myös kanadalainen jalostuksen professori Ted Burnside. Hän antoi tunnustusta suomalaisten tekemälle jalostustyölle. Lehmien rakenteessa on

tapahtunut selvää parantumista , kun hän vertaa aikaisempiin käynteihinsä Suomessa. Hän on käynyt Suomessa muutaman kerran ja tavannut karjan kasvattajia sekä tutustunut suomalaiseen eläinainekseen. Huutokaupan jälkeen Ted Burnside keskusteli Ayrshirekasvattajien hallituksen järjestämässä palaverissa suomalaisen ayrshirelehmän tilasta ja tulevaisuudesta ja kertoi oman näkemyksensä asiasta. Merja Kallio

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

Uusi vasikan ruokinnan perusta! Milka juomarehut sisältävät pienelle vasikalle tutkitusti hyvin imeytyviä ja käyttökelpoisia raaka-aineita, joten voit aloittaa Milka juoton heti ternimaitokauden jälkeen. Milka juomarehut on valmistettu puhtaista ja turvallisista raaka-aineista, ilman eläinrasvaa.

usi!

Milka

BASIC UUSI JA EDULLINEN PIKKUVASIKOIDEN JUOMAREHU

Milka Basic on edullinen vaihtoehto pienen vasikan juottoruokintaan heti ternimaitokauden jälkeen. Parhaaseen kasvutulokseen pääset yhdistämällä hyvin sulavan vasikoiden alkukasvatusrehun mukaan juottoon heti alussa. Milka Basic käy valmiiksi happaman (pH n.5.0) koostumuksen ja hyvän sekoittuvuuden ansiosta perinteisen juoton lisäksi myös hyvin hapanjuottoon sekä automaattiruokintaan. Milka Basic on valmistettu laadukkaista raaka-aineista käyttäen hyväksi viimeisintä raaka-aineiden valmistusteknologiaa. Lavakoko 600 kg.

Milka

INSTANT TÄYSIPAINOINEN PIKKUVASIKOIDEN JUOMAREHU

Milka Instant on täyspainoinen pienen vasikan juomarehu heti ternimaitokauden jälkeen. Milka Instantin korkea valkuaismäärä ja rehuyksikköarvo takaavat terveen ja tasapainoisen kasvutuloksen. Milka Instant käy valmiiksi happaman (pH n.5.0) koostumuksen ja hyvän sekoittuvuuden ansiosta perinteisen juoton lisäksi myös hyvin hapanjuottoon sekä automaattiruokintaan. Toimivuus ja käytännön kokemukset mm. Ruotsin myydyimpänä juomarehuna yli 20 vuoden ajan kertovat korkeasta laadusta ja luotettavuudesta. Lavakoko 600 kg. Yrittäjäntie 20, 03600 Karkkila puh. (09) 225 2560 www.biofarm.fi biofarm@biofarm.fi

Kysy lisää rehukauppiaaltasi tai suoraan meiltä! 37

Â©

Ayrshire-lehti n:o 1/2004

AYRSHIREKASVATTAJIEN KEVÄTKOKOUS JA SEMINAARI VIEREMÄLLÄ torstaina 25.3.2004 Kokouspäivän 25.3. ohjelma: Kokouspaikka on HAAJAISTEN KYLÄ9.30 Tulokahvit KIEVARI (ent. koulu) 10.00 Kevätkokous Halukkaat voivat saapua jo keskiviikkona - kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat 24.3. Yhteismajoitus eli ei omia huonei10.30 Jalostusseminaari ta, illalla sauna. Majoitus + iltapala - agronomi Eveliina Vidgren: Näkökulmia Vieremä-ilmiöstä 25 euroa, sis. liinavaatteet. - Auli Himanen: Ajankohtaista ks-jalostuksesta Seminaarimaksu ruokineen 20 euroa 12.00 Lounas (sis. aamupala = tulokahvi, lounas ja 12.45 Jalostusseminaari jatkuu päiväkahvi) - Ruotsalainen ayrshirekasvattaja Leif Larsson, Lundenin tilalta, Ilmoittautumiset: kertoo kokemuksistaan ayrshirejalostuksesta omassa karjassaan, sähköposti silja.sundell@kolumbus.fi tai jossa on jo vuosien ajan käytetty rinnan suomalaista, ruotsalaista Pekka Suutari 050 592 2195. ja kanadalaista eläinainesta, esityksen tulkkaa Auli Himanen 13.45 Päätöskahvi ja tutustuminen Tiina ja Juha Eskelisen, Rantalan ayrshirekarjaan.

AYRSHIREN VUOSINÄYTTELY 2004 Oripään Okranäyttelyssä 3.7.2004. Samassa yhteydessä on, myös holsteinien näyttely ja handlerkilpailut. Tuomariksi saapuu Kanadan Ayrshireyhdistyksen edustaja, joka arvostelee molemmat rodut. Karjanäyttely on 2-päiväinen ja eläimet yöpyvät näyttelypaikalla. Lauantai 3.7. Ayrshiret Showmanship-kilpailu senioreille (yli 18-v)

Sunnuntai 4.7. Holsteinit Junior-handler -kilpailut Okra 2004 Championin valinta

Näyttelyyn osallistuvien eläinten tulee olla vähintään 6 kk ikäisiä. Junior Handler-eläimet saavat olla tätä nuorempia. Senioreiden Showmanship-kilpailussa esitettävän eläimen tulee olla lehmä. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 15.5.2004. Näyttelystä tullaan tiedottamaan tarkemmin kevään kuluessa.

AYRSHIREKASVATTAJIEN HALLITUKSEN JÄSENTEN YHTEYSTIEDOT:

puheenjohtaja Mirja Koljonen Koljosentie 21, 64760 PELTOLA 06-266 7338, 0400-861 988 luoranta@tiltu.teuva.fi

sihteeri Laura Laiholahti Hämeentie 4743 C, 21560 OLLILA 02-484 6608, 044-552 4493 laura.laiholahti@reppu.net

Tuula Laurikainen Mansikkamäentie 12 B 54720 LAKSIAINEN 05-454 7091, 050-331 7297

varapuheenjohtaja Olavi Ahonkivi Kellahdenkyläntie 88 A, 28100 PORI 02-649 0046, 040-503 8475 olavi.ahonkivi@pp.inet.fi

Anu Ahlholm Kaketinperäntie 143 86710 KÄRSÄMÄKI 08-770 777, 050-594 6001 jari.ahlholm@luukku.com

Pekka Suutari Rasantie 171 52340 HANGASTENMAA 015-419 535, 050-592 2195 silja.sundell@kolumbus.fi

taloudenhoitaja Petri Pöysä Uusi-Jokelantie 46, 52420 PELLOSNIEMI 015-665 129, 0400-347 625 petri.poysa@pp.inet.fi

Merja Kallio Kurhilantie 212 54940 SOLKEI 050-325 4462 merja.kallio@reppu.net

Seija Viitanen Harjulantie 42 16900 LAMMI 03-637 4418, 050-596 9552 seija.viitanen@mail.htk.fi