Ayrshire-lehti 1/2013

1/2013

Ayrshire-lehti

1/2013

. 1 o Nr

e ed

in k rk

sa v mSupr

s+ a v mSupr

s Koska tilasi kasvaa, voit lisätä robottiisi ominaisuuksia, kun se Sinulle parhaiten sopii. VMS™:llä se onnistuu.

p Jo

Hedelmällisyys, utareterveys ja ruokinnan onnistuminen ovat maidontuotannon kannattavuuden menestystekijät. Siksi haluamme tarjota Sinulle parhaat työkalut niiden kehittämiseen. Nyt voit valita VMS™ -lypsyrobotin varustetasolla, joilla voit hyödyntää karjasi potentiaalin. VMS™, VMS™ Supra ja VMS™ Supra+ :n ominaisuudet tarjoavat Sinulle ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkkailla karjan terveyttä, lisääntymistä ja varmistaa mahdollisimman hyvän kannattavuuden tuotannollesi.

e d i o

litraa maitoa päivässä

mällisyyden hallinnassa

tarkin utareterveyden tarkkailu

Kolme tasoa kannattavuuden parantamisen - vain VMSTM -lypsyssä.

0 30

1/2013

Ayrshire-lehti

Pääkirjoitus Onko EU sama kaikille?

Aina vain kiristyvästä valvonnasta huolimatta ruokaskandaaleja riittää. Meidän karjanomistajien pitää elintarviketurvallisuuden nimissä huolehtia, että kaikilta naudoiltamme löytyvät korvamerkit molemmista korvista. Eikä sekään riitä, ”korvamerkit” täytyy löytyä myös jokaisesta rehuvarastosta. Silti voi käydä niin, että jossain vaiheessa ennen lautaselle päätymistään nautamme ovat muuttuneet hevosiksi. Suomalainen maito on varmasti maailman turvallisinta, mutta kaupassa se on joko liian kallista tai liian halpaa. Meillä on maailman tiukimmat solurajat. Esimerkiksi joissakin osissa Pohjois-Amerikkaa solurajaa laskettiin viime vuonna 400 000 soluun, kun se aiemmin oli jollain alueella jopa 700 000. Kun karjan keskipoikimakerta nousee, nousee yleensä myös soluluku, koska vanhempien lehmien maidossa soluja on enemmän kuin nuorempien, ilman että niillä on varsinaisesti mitään tulehdusta. Tiukka soluraja ei siis ainakaan kannusta keskipoikimakertojen nostoon ja suomalaisilla tiloilla keskipoikimakerta on liian alhainen. Ja onko maito sitten vaarallista, jos siinä on yli 250 000 solua? Lisäksi jokaisen hoidon jälkeen suomalaisten lehmien maito on aina testattava antibioottitestillä ennenkuin sen voi laittaa meijeriin. Tanskalaisille kollegoillemme riittää, että hoidon jälkeen lypsetään vielä muutama päivä eroon ja sen jälkeen maito voidaan laittaa meijeriin, testaamatta onko siinä antibioottia vai ei. Silti suomalaisen maidon ja siitä valmistettujen tuotteiden on kilpailtava kaupassa samalla viivalla ulkomaalaisten huonompilaatuisesta maidosta valmistettuja tuotteita vastaan.

Kuva Minna Kotila

Syyskokouksessa kuulimme, että brittifarmareilla on kuukausi aikaa ilmoittaa vasikat rekisteriin, kun meidän on se tehtävä seitsemän vuorokauden kuluessa vasikan syntymästä. Keinosiemennysfirman pitämä kantakirja olisi Englannissa laiton, meillä puolestaan keinosiemennysfirma on ainoa hyväksytty nautojen kantakirjanpitäjä. Tämä saikin syyskokouksen osallistujat ihmettelemään, olemmeko samassa EU:ssa. Muitakin esimerkkejä löytyy, esimerkiksi virolaisilla on tilakohtaiset lannoitustaseet, kun meillä suomalaisilla ravinnemäärät on oltava oikeat jokaisella peltolohkolla. Usein yhä vain kiristyvistä vaatimuksista syytetään Euroopan Unionia, vaikka monet säädökset ovat suomalaisten virkamiesten käsialaa tai tulkintoja. Muissa maissa yritetään vetää kotiinpäin ja pitää omien puolta. En tiedä, miksi suomalaisen on niin vaikea pitää suomalaisen puolta. Viljelijöiden työn arvostus on myös monissa maissa korkeammalla kuin meillä. Eikö suomalaisen viljelijän etu olisi myös Suomen etu? Määräyksiä on noudatettava ja niiden kanssa on elettävä, tulivat ne sitten EU:sta tai jostain muualta. Onneksi viljelijän työssä on kuitenkin vielä paljon asioita, joihin voi itse vaikuttaa. Tilaansa ja karjaansa saa kehittää haluamaansa suuntaan ja viljelijä saa onneksi ainakin vielä itse päättää, minkälaisia lehmiä haluaa navetassaan pitää. Ollaan ylpeitä ammatistamme ja karjoistamme, niin ehkä saamme arvostusta työllemme ja eläinaineksellemme myös muilta! Minna Kotila

Ayrshire-lehti

Sisällysluettelo • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

Pääkirjoitus – Onko EU sama kaikille? – Minna Kotila........................... 3 Sisällysluettelo................................................................................. 4 Ayrshirematkalla Yhdysvalloissa osa 2 – Minna Kotila........................... 5 Talvisen syyskokouksen humua – Pirjo Nousiainen................................ 13 Vuoden Ayrshirekasvattaja 2012 – Rannan Ayrshire – Salla Rautio......... 16 Ayrshire vuosinäyttelyn tuomari Jamie McOuat – Juulia Ahlholm............ 20 Junior Handler -tuomari John Cochrane – Mirja Koljonen...................... 21 Paras Ayrshirekarja 2012 – Salla Rautio.............................................. 23 SALE OF STARS 2013 – Laura Laiholahti........................................... 24 Hamula – oikealla asenteella voitetaan vaikeudet – Anu Ahlholm ja Kirsi Lappalainen.............................................................................. 26 Maailmanennätyslehmä Rantalan Lila.................................................. 31 Ayrshireuutisia maailmalta – kokosi Minna Kotila.................................. 32 PITOa piisaa, ei PITO-vaikeuksia – Merja Kallio................................. 33 LOOTUS 165 000 kg – sitkeä maitotykki – Eevastiina Heikkinen........... 34 Kuvakollaasi Ayrshire vuosinäyttelystä 2013......................................... 40 Eläinsuojelulaki uudistuu – Leena Suojala............................................ 43 Elämäni The Lehmä – Alhaisten Tulppaani AF-VG85 – Sanna Savikko ... 44 The Lehmäni – ASMO Pälvis – Salla Rautio........................................ 48 Uudet nautataudit uhkana eläinten terveydelle – Olli Ruoho.................. 51 Kokemuksia Schmallenberg-viruksesta – Katri Karvinen......................... 53 Suomalaista eläinainesta markkinoimaan! – Minna Kotila....................... 54 ALL STARS Laatulehmien lista.......................................................... 57 Ayrshire Finland 2012 -valokuvakilpailun tulokset................................ 62 Syksyn 2012 luokituskierros – Katariina ja Veli Ikkeläjärvi...................... 69 JUNNUT......................................................................................... 72 Ayrshire vuosinäyttelyn 2013 tulokset................................................ 74 Yhdistyksen ilmoitussivut................................................................... 78 Kevätkokousilmoitus ja hallituksen yhteystiedot

1/2013

n:o 1 2013

Ayrshire-lehti n:o 1/2013 Kolmastoista vuosikerta ISSN 2323-1718 Julkaisija: Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry Toimituskunta: Minna Kotila (päätoimittaja) Saija Räikkönen (toimitussihteeri) Seija Viitanen (ilmoitukset) Heli Teiskonlahti Katariina Ikkeläjärvi Toimituksen sähköpostiosoite: ayrshirekasvattajat.lehti@ gmail.com Ilmestymis- ja aineistopäivät 2013: N:o aineisto ilmestyy 1 1.3. 1.4. 2 15.9. 15.10. Ilmoitusmyynti: Seija Viitanen seija.viitanen@aina.net 050 596 9552 Taitto ja painatus: SeT-Print, Teija Seppälä Mäensivuntie 69 61800 KAUHAJOKI puh. 040 529 4658 teija.seppala@set-print.fi Englanninkieliset käännökset: Minna Kotila Ann-Louise Wiklund Salla Rautio Ruotsinkieliset käännökset: Ann-Louise Wiklund

Kuva Jari Ahlholm

Kansikuva: Talvinäyttelyn tunnelmaa Jari Ahlholm

Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry

1/2013

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Ayrshirematkalla Yhdysvalloissa osa 2

Mikko Toursin / HH Embryon järjestämä matkamme Yhdysvaltoihin alkoi lennolla New Yorkiin ja sieltä matkustimme eteenpäin Pennsylvanian osavaltion poikki tilavierailuille. Edelliseen lehteen ehti juttu tilavierailuista Maple-Dellin ja Palmyran tiloille. Nämä tilat, samoin kuin seuraava vierailu-

Hotellilta lähdön jälkeen ensimmäinen vierailutilamme oli Hidden-Valley Farm ja se olikin nimensä mukainen. Isäntä oli nimittäin muuttanut lehmineen toiselle tilalle kymmenien kilometrien päähän ja meillä olevasta osoitteesta löytyi vain eläkeläispariskunta

kanoineen. He olisivat kyllä mielellään tarjonneet 14 hengen suomalaisryhmälle aamiaisen, mutta kieltäydyimme ystävällisestä tarjouksesta ja jatkoimme tilan etsimistä. Hidden-Valleyn tilaa etsiessä vahvistui käsitys siitä, että meidän oli saatava uusi kuski,

Hidden-Valleyn lehmiä jaloittelutarhassaan.

tilamme, sijaitsivat Marylandin osavaltiossa ja sieltä matkamme jatkui edelleen syyskuun viimeisenä päivänä Pennsylvanian, Ohion, Indianan ja Illinoisin osavaltioiden kautta kohti Wisconsinin osavaltiota ja Madisonia sekä World Dairy Expo -näyttelyä.

koska kuskillamme ei ollut mitään käsitystä asiakaspalvelusta. Mutta onneksi Mikko ja Hannu hallitsevat kyseisen alan ja loppumatkasta saimmekin mukavamman kuskin ja löytyihän se Hidden-Valleyn tilakin matkanjohtajan ansiosta.

Hidden-Valley Ayrshires

Hidden-Valley Ayrshiren omistaa Roy Coale, joka osti ensimmäisen ayrshirensa ollessaan vasta kahdeksanvuotias. Hän on kehittänyt karjaansa vuosien ajan ja muuttanut leh-

Hidden-Valley Burdette Vi EX90.

Ayrshire-lehti

1/2013

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä miensä kanssa tilalta toiselle. Nykyisen tilansa hän oli vuokrannut ystäviltään, jotka ovat myös ayrshirekasvattajia. Aiemmin hänellä on ollut työntekijä, mutta tällä hetkellä isäntä huolehti karjastaan yksin. Hän oli vähentänyt lehmiensä määrää lihan hinnan ollessa korkealla ja saanut teurastilistä tilan vuokran maksuun tarvittavat rahat. Tällä hetkellä Hidden-Valleyn tilalla oli noin sata lehmää, lähes kaikki ayrshireä, sekä nuori karja. Lehmissä oli neljä EX-luokitettua (isinä Modem, Charlot, Kinsman ja Burdette) ja todella paljon VGluokituksen saaneita. Pelloilla oli tuolloin syyskuun lopussa viides sinimailassato kovassa kasvussa eli kuivuus ei ollut vaivannut tällä alueella. Tilalla oli kymmenvuotias, kahdeksan kertaa poikinut Sunny-Acres Jade’s Kinsmanin tytär Hidden-Valley Kinsman Bobbie EX90, jolla oli 12 tytärtä sonneista Nolan, Wilton, Trident, Ramius, Poker ja Garth. Näistä Hidden-Valley Wilton Brooke on luokitettu VG89 ja siitä on myyty poika, Hidden-Valley Garth’s Brandon Taurukselle. Myös Brandonin isä, Hidden-Valley Garth VG86 on peräisin tältä samalta tilalta. EX-luokitettu Burdeten tytär Hidden-Valley Vi oli myös sonninemä ja siitä oli tarjolla

alkioita ainakin nuorsonnista Gibbs. Roy Coale arvostaa lehmissään kestävyyttä ja painottaa sonnivalinnoissa jalkaja utarerakennetta ja käyttää myös nuorsonneja.

Spring-Run Farm

Seuraava vierailutilamme oli Ohion osavaltiossa sijaitseva Spring-Runin tila. Tilan omistavat Tom ja Vivian Wolf poikansa Timin kanssa. Myös lapsenlapset ovat mukana tilan töissä ja pieneläinklinikalla naapurikaupungissa eläinlääkärinä toimiva Tomin ja Vivianin tytär hoitaa tilan eläinlääkärin tehtävät ja hänenkin lapsensa auttavat joskus tilan töissä. Tomin ja Vivianin olin tavannut aiemmin kahdeksan vuotta sitten Uudessa-Seelannissa Ayrshire-Maailmankonferenssissa. Suomen ja Etelä-Afrikan kongressit heiltä jäivät väliin, mutta he toivoivat, että kun seuraava konferenssi on USA:ssa (vuonna 2016), myös heidän tilansa olisi vierailutilana. Tomin vanhempien omistaessa tilan siellä oli lähes kaikkia lypsyrotuja, mutta Tom piti eniten ayrshireistä ja ostaessaan tilan 1950-luvulla hän myi muun rotuiset lehmät ja piti vain ayrshiret. Sen koommin tilalla ei ole muita rotuja nähty. Ayrshiressä hän arvostaa niiden kestävyyttä, luonnetta

Spring-Runin lehmiä pihatossa, jossa niillä oli runsas olkikuivitus.

Tom Wolf esittelee ryhmällemme hienoa traktorikokoelmaansa.

ja maitotuotosta hyvillä pitoisuuksilla. Lähialueella ei ole muita puhtaita ayrshiretiloja. Viljelyssä Spring-Runin tilalla on yhteensä noin 160 hehtaaria ja lehmiä lypsyssä 90. Lehmät pääsevät laitumelle toukokuusta myöhäiseen syksyyn, mutta ne ruokitaan koko ajan appeella. Appeessa on maissia sekä pitkää heinää. Koska tänä kesänä alueella oli ollut liian kuivaa, heinä oli nyt tosi lyhyttä ja kallista ja maissisato vain 70 % normaalista. Tomin mukaan Ohiosta Wisconsiniin päin oli kuitenkin alueita, joissa oli ollut vielä paljon kuivempaa. Joitakin kuivuneita maissipeltoja näimmekin myöhemmin matkalla Madisoniin. Keskituotos tilalla on tällä hetkellä 8 100 kg (18 000 lb), mutta tavoitteena oli

yli 9 000 kilon (20 000 lb) keskituotos. Tom Wolfen tavoitteena on, että lehmissä olisi vähintään 87 % ayrshireverta, mutta joskus on epähuomiossa menty tämän rajan alle. Huomautettakoon, että US Ayrshiren kantakirjassa ei SRB-rotua hyväksytä ayrshireksi. Tilalta käydään paikallisissa ja osavaltion näyttelyissä, Madisonin World Dairy Expoon ei ole koskaan osallistuttu eläinten kanssa. Tomin ja Vivianin lapsenlapset ovat innokkaita näyttelyeläinten kouluttajia ja laittajia ja he myös esittelevät eläimet näyttelyissä. Tuo 87 prosentin rotupuhtausvaatimus vaaditaan ayrshire-eläimiltä, jotta ne voivat osallistua Yhdysvalloissa näyttelyyn. Kerran tilalta

Spring-Run Burdette Bessy EX90, maitoa kuvaushetkellä noin 50 kiloa päivässä.

1/2013

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Amerikan suosituin ayrshiresonni Palmyra Tri-Star Burdette.

Topp-View’n tila.

oli ilmoitettu kaksi hiehoa osavaltion näyttelyyn, jonne oli useiden tuntien ajomatka, mutta matka jäi tekemättä, koska hieman ennen näyttelyä selvisi, että toinen hiehoista ei täyttänytkään rotupuhtausvaatimusta. Spring-Runin tilalla on käytössä tällä hetkellä seuraavat sonnit: Palmyra TriStar Burdette (Select Sires), Des Chamois Poker (Semex), Hidden-Valley Garth’s Brandon (Taurus), Palmyra Reality Bradock (Taurus), Palmyra Jerry Bendig (Semex), Nexus Dreamer (Semex), Anmar Jupiter Neptune (Select Sires), De La Plaine Prime (Semex), Lone Birch Masterpiece (Taurus), Palmyra Reality Gibbs (Select Sires), Family Af-Ayr Poker Duncan (Taurus), Palmyra Raven Benevola (Taurus) ja Palmyra Bendig Bernado (Genex). Tilalla on eläimiä, joilla on korkea TPI-jalostusarvo, mutta huuhteluita Spring-Runissa ei kuitenkaan tehdä, alkioita sen sijaan ostetaan muilta tiloilta. Tom osallistuu edelleen päivittäin tilan töihin, vaikka hän on jo 74-vuotias. Hänellä on kuitenkin aikaa myös harrastukselleen eli vanhojen Allis Chalmers- ja polkutraktoreiden entisöinnille. Tom esitteli meille kokoelmansa, johon kuului 11 Allis Chalmers -traktoria ja noin 160 erimerkkistä polkutraktoria. Vain osalla niistä

tiloissa saimme selvityksen heidän ayrshirejalostusohjelmastaan, joka Burdeten myötä oli nyt ihan eri tasolla kuin aiemmin. Palmyra Tri-Star Burdette on heidän kaikkien aikojen suosituin ayrshiresonninsa ja siitä oli tuolloin, syksyllä 2012, otettu jo yli 40 000 annosta, josta Suomessa Alta Finland oli myynyt yli 10 000 annosta. Sonnin suosio ja myynti niin kotimaassaan Yhdysvalloissa kuin muuallakin on jatkunut ja jatkuu edelleen. Pääsimme näkemään Burdeten ja Berkelyn sonninavetalla, samoin kuin

lapsenlapset olivat saaneet ajaa. Tomin vaimo Vivian harrastaa maalausta ja on todella taitava. Hienoin hänen maalaamansa taulu, jonka näimme, oli koko seinän peittävä maalaus perheenjäsenistä tilan töissä. Hän oli maalannut myös useita tauluja lapsenlapsistaan sekä lehmistä.

Select Sires ja Topp-view

Seuraavan aamun ensimmäinen kohde oli Select Siresin toimisto- ja sonniasema Plain Cityssä, Ohiossa. Hienoissa

komean nuorsonnin Palmyra Reality Gibbsin, joka on nyt myös saatavilla Suomessa. Se on Palmyrassa näkemämme Palmyra Raven S Gingerin poika. Select Siresin sonniaseman jälkeen pysähdyimme vielä yhdelle tilavierailulle Ohion osavaltiossa eli Topp-view’n tilalle. Tällä tilalla oli noin 60 lypsylehmää ja päärotuina olivat holstein ja brownswiss, mutta karjassa oli myös jerseytä sekä yksi milkingshorthorn ja kolme ayrshirelehmää. Tilan omistaa perhe Topp ja heidän mukaansa kaikki tulot tilalle

Ryhmämme vierailulla Select Siresin sonniasemalla Ohiossa. Vasemmalta Stina Kurki, Hannu Huitti, Heli Gröhn, Mikko Ranta, Marjo Jaakkola, Sini Ylönen, Lea Suihkonen, Pasi Kotila, Kimmo Kaskinen, Minna Kotila, Erik Muurama, Mika Huttunen, Juha Suomi ja Lasse Vanhanen.

Ayrshire-lehti

1/2013

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Grand-View Burdette Diamond EX-91.

Sweet-Pepper Black Francesca Supreme Champion -kisassa.

tulevat ayrshire-eläimistä, vaikka ne ovatkin vähemmistönä karjassa. Tilan ayrshiret ovatkin kovatasoisia, tilan eläimillä on useita All-American -nimityksiä aiemmilta vuosilta ja 2012 voitto tuli kahdessa sarjassa tämän tilan kasvateille; Topp-View Poker Verity oli AllAmerican Summer Yearling ja Topp-View Bendig Wannaplay All-American Winter Yearling. Näistä Wannaplay oli edelleen heidän omistuksessaan ja osallistui myös WDE-näyttelyyn. Illaksi ajoimme parin osavaltion läpi Wisconsiniin ja Madisoniin, jossa majoituimme loppumatkan ajan.

näyttelyssä on paljon muutakin nähtävää, paikalla oli nimittäin 863 yritystä 28 eri maasta esittelemässä tuotteitaan ja palvelujaan, jotka liittyvät melko läheisesti maidontuotantoon. Monet yritykset löytyivät samasta paikasta kuin neljä vuotta aiemminkin. Osastoja kiertäessä olisi saanut kulumaan monta päivää. Vierailijoita näyttelyssä oli vuonna 2012 lähes 72 000, joista lähes 3 000 oli kansainvälisiä vieraita 95 eri maasta. Joka vuosi World Dairy Expossa palkitaan ”Dairy Woman of The Year” eli vuoden lypsykarjanainen. Valinta julkistetaan vuosittain jo maaliskuussa, mutta valittu henkilö

World Dairy Expo

Tiistaina World Dairy Expossa oli Ayrshirepäivä. Molemmat näyttelyyn osallistuneet Topp-Viewin kasvatit, ToppView Poker Verity ja Topp-View Bendig Wannaplay, voittivat luokkansa. Hieholuokissa Realityn tyttäret voittivat kolme luokkaa ja muita luokkavoittoja ottivat edellä mainittujen sonnien lisäksi Burdette ja Nemo. Verity valittiin vielä näyttelyn Junior Championiksi ja Wannaplay varachampioniksi eli melkoisen hyvä menestys Topp-view’n tilan kasvateille! Lehmissä BB Kelloggin tyttäret ottivat kolme luokkavoittoa, muut luokkavoitot menivät Realityn, Ramiuksen, Burdeten,

Tridentin, Modemin, ja Calimeron tyttärille. Neljävuotiaiden lehmien luokassa kisasi Orkon tytär Van-De Orkko CaitlinCorky, jonka vuohiset olivat painuneet todella vennoiksi ja tuomari sijoittikin sen luokkansa viimeiseksi eli kolmanneksitoista, jopa huonommin kuin lehmän, jolla oli pahasti takaraskas utare. Näyttelyn Grand Championiksi valittiin Sweet-Pepper Black Francesca ja sen isä Blackaddar BB Kellogg valittiin näyttelyn Premier Sireksi. Kaikkiaan ayrshireeläimiä oli näyttelyssä 253. World Dairy Expossa oli kaikkiaan 2 385 eläintä seitsemästä eri rodusta. Mutta

saa tunnustuksen lokakuussa WDE-näyttelyssä. Vuonna 2012 tuo titteli meni Palmyran tilan Mary Creekille eli meidän kaikkien mielestä todellakin oikeaan osoitteeseen! Maryn valinta tuo varmasti julkisuutta myös ayrshirerodulle.

Cozy Nook ja Hoard’s Dairyman farm

Keskiviikon ohjelmassa oli tilavierailuja Wisconsinin osavaltiossa. Vierailimme ensin Sunshine Geneticsillä, jossa huuhdellaan eläimiä ja tämä yritys myös huolehtii Suomeen tulevien alkioiden tuonnista.

Kaksivuotiaiden juniorlehmäluokan parhaimmistoa; Don Haven BbbK Tipsy, Onword Wilton April ja Palmyra Tristar Bobbie.

1/2013

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

World Dairy Expon 2012 Ayrshire Grand Champion Sweet-Pepper Black Francesca EX94-3E.

Seuraava vierailukohteemme oli Cozy-Nookfarm, jossa on brownswiss- ja guernsey -lehmiä, mutta myös kurpitsoiden, erilaisten maissilajikkeiden ja joulupuiden viljelyä ja myyntiä. Tilalla käy paljon koululaisryhmiä. Tilan jalostustavoitteet ovat maito ja erityisesti valkuainen, koska kaikki maito menee juustonvalmistukseen. 1940-luvulla tällä alueella oli ollut eniten guernsey-lehmiä koko maassa ja niiden keltainen maito lasipulloissa oli myynyt hyvin. Nykyään guernsey on tälläkin alueella aika harvinainen rotu. Seuraavaksi menimme Hoard’s Dairyman -lehden omistamalle tutkimustilalle, jossa on 350 lehmää. Aiemmin tilalla oli ainoastaan guernseylehmiä, mutta vuonna 2009 tilalle tuli myös jersey-rotua. Tilan guernsey-karja on edelleen kovatasoinen ja yksi maan suurimpia, mutta jersey on kasvattanut tilalla suosiotaan pitoisuuksiensa, hyvän rehunkäyttökykynsä ja terveytensä ansiosta. Kolmannes karjasta oli edelleen guernseytä ja niissä arvostettiin erityisesti lempeää luonnetta. Tilalla oli myös panostettu kiimantarkkailuun ja nykyään lähes kaikki lehmät siemennettiin luonnolliseen kiimaan ilman synkronointia. Lehmät lypsettiin 2 x 10

-paikkaisella kalanruotoasemalla, jossa oli elektroniset erotteluportit eli lehmä voitiin erottaa heti aseman jälkeen esimerkiksi sorkkahoitoa varten. Lypsyssä olevat lehmät oli jaettu kuuteen eri ruokintaryhmään; jerseyt 1 (yli 100 päivää poikimisesta), jerseyt 2 (alle 100 päivää poikimisesta), guernseyt 1, matalatuotoksiset guernseyt, vastapoikineet lehmät (alle 30 vuorokautta poikimisesta) sekä sairaat lehmät. Appeessa oli maissisäilörehua, ensimmäisen sadon sinimailassäilörehua, jauhettuja maissinkuoria, mäskiä ja heraa. Tilalla oli viljelyssä 861 eekkeriä (noin 350 hehtaaria) peltoa, josta 384 eekkeriä oli omaa peltoa. Vuonna 2012 tilan pelloista

Ayrshire Junior varachampion ja Champion: Topp-View Bendig Wannaplay ja Topp-View Poker Verity.

337 eekkerillä oli sinimailasta, 486 eekkerillä maissisäilörehua ja viljaa, 35 eekkerillä vehnää ja 2 eekkeriä oli laitumena. Tilalta jatkoimme Hoard’s Historical -museoon, jossa pääsimme tutustumaan paitsi Hoard’s Dairyman -tilan historiaan myös koko Yhdysvaltojen maidontuotannon historiaan. Museossa on muun muassa kuvat kaikista World Dairy Expon Championeista ja Hoard’s Dairyman -tilan perustajan museoitu koti. Museon henkilökunta oli kovin innoissaan saadessaan suomalaisia vieraita. Illan ohjelmassa oli ayrshirehuutokauppa. Suomeentuli Wing x Free Beer -alkiot. Huutokaupan kallein eläin oli

Sharwards Calimero Megan EX-94, jonka hinnaksi tuli 15 000 dollaria. Vennoista vuohisistaan huolimatta joskus EX90-luokituksen saanut VanDeOrkko Caitlin Corky myytiin huutokaupassa 2 500 dollarin hintaan.

Milksource

Perjantaina vierailimme Milksource Geneticsin tilalla, jonka Show-navetassa oli noin 40 holstein- ja jerseylehmää, joita huuhdellaan ja käytetään näyttelyssä. Monet lehmistä olivatkin vierailuhetkellä Madisonissa. Vierailimme myös naapurissa saman Milksource Geneticsin omistamalla TidyView -tilalla. Tällä tilalla oli 6 800 holsteinlehmää, joiden

Cozy Nookin tila, jossa oli myynnissä monenkokoisia kurpitsoja ja villimaissia.

Ayrshire-lehti

1/2013

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä

Hoard’s Dairymanin tilan lypsyaseman pääty.

Säilörehuntekoa Ameriikan malliin.

keskipoikimakerta oli 3,8! Pani miettimään, että mitä teemme kotona väärin. Tällä tilalla oli 75 työntekijää ja esimerkiksi poikivia tarkkailtiin 24 tuntia vuorokaudessa ja tarvittaessa poikimisia avustettiin. Lehmiä poiki joka päivä 15-20 ja jokainen niistä oli tämän jälkeen poikimakarsinassa 6-12 tuntia. Lietelaguunit olivat valtavia, niihin mahtui kuulemma neljän vuoden liete. Samoin rehuaumat olivat käsittämättömän kokoisia vuoria. Käytössä oli hiekkaparret, joihin lisätään hiekkaa kaksi kertaa vuodessa. Lypsyasemia on kaksi, molemmat 2 x 52 -paikkaisia ja lypsyä tehdään 24 tuntia vuorokaudessa, kolmessa vuorossa. Kaikkiaan Milksource omistaa viisi eri tilaa, joissa on

tivat näyttelyn ajan lehmät sekä kotona että näyttelyssä eli päivät venyivät pitkiksi. Heidän omistamansa Grand-View Burdette Diamond EX-91 voitti Ayrshire 2012 World Dairy Expo International Futurityluokan näyttelyssä ja oli toinen kolmevuotiaiden juniorlehmienluokassa ja se sai myös palkinnon parhaasta utareesta ja oli paras Bred&Owned -lehmä eli sai kasvattajapalkinnon. Diamondista myös ostettiin alkioita Suomeen. Diamondin ensimmäinen 305 päivän tuotos on hieman alle 7 000 kiloa, rasva 4,0 ja valkuainen 3,4. Muita hienoja lehmiä tilalla olivat muun muassa GrandViewSum Total Divot EX-92 ja Grand-View BBK Dreamer EX93 (Diamondin emä), joka oli ummessa ja tiineenä Do-

yhteensä 27 000 lypsylehmää sekä 900 vasikan vasikkakasvattamo ja kaikkiaan näillä tiloilla on 400 työntekijää. Uusimmalla ja kaikkein moderneimmalla tilalla keskipoikimakerta oli ylittänyt jo neljän! Tidy-View -tilaa meille esitellyt johtaja kulki kravatissa ja lakerikengissä ja tarjoili meille vielä kierroksen lopuksi jäätelöt. Tällä tilalla oli myös oma rabbi, jolla oli asunto tai pieni koppi lypsyaseman vieressä.

Grand-View

Viimeinen ayrshiretila, jolla vierailimme, olikin ehkä kaikkein kovatasoisin. Tim ja Katie Bushin omistamalla GrandView’n tilalla on 45 ayrshirelehmää. Heidän tilansa sijaitsee muutaman tunnin ajomatkan päässä Madisonista ja he hoi-

VG88-luokitettu Shady Walnut Connin tytär Grand-View’n tilalla.

xerista. Divot oli näyttelyssä viides neljävuotiaiden lehmien luokassa ja se on lypsänyt tähän mennessä parhaan 305 päivän tuotoksen 10 400 kiloa pitoisuuksin 3,9 ja 3,2. Grand-View’n tilalla oli useita lehmäperheitä, joissa oli 6 - 8 perättäistä sukupolvea Excellent-luokitettuja lehmiä! Tim Bush kertoi käyttäneensä aiemmin lähes pelkästään Semexin sonneja, mutta koska hän ei halunnut lehmiinsä SRBverta, hän käytti nykyisin pääasiassa muiden firmojen sonneja. Vasikoiden isinä oli muun muassa Burdette, Doublewhammy, Doxer, Dreamer ja Poker. Tilavierailun jälkeen Tim ja Katie tarjosivat meille vielä päivällisen paikallisen amerikkalaisen jalkapallojoukkueen, Green Bay Packersin,

Suomalaisryhmämme sekä linja-autokuskimme yhteiskuvassa GrandView’n tilalla Tim Buschin ja Grand-View BBK Dreamerin kanssa.

1/2013

Ayrshire-lehti

AYRSHIRE INTERNATIONAL – kansainvälistä kasvattajayhteistyötä kotiareenalla. Lauantaipäivän vietimme jälleen World Dairy Exponäyttelyssä kierrellen ja vielä ei tullut aika näyttelyalueella pitkäksi. Esimerkiksi navetoita eli telttoja, jossa lehmät olivat, olisi voinut kierrellä vielä kat-

sellen paitsi lehmiä myös karjanomistajien tekemiä hienoja tilamainoksia ja koristeluita. Viimeinen show näyttelyssä oli näyttävä Supreme Championin valinta. Matkan aikana tuli kuljettua usean osavaltion halki, nähtyä

An Ayrshire Trip to USA HH Embryo / Alta Finland organized an Ayrshire trip to USA. Our group of 14 people travelled from New York to Maryland, Ohio, Indiana, Illinois and finally to Wisconsin and Madison to World Dairy Expo. On our previous issue of Ayrshire Magazine was already the story of visits to Palmyra and Maple Dell farms. Next farm we visited was Hidden-Valley farm owned by Roy Coale. He had very impressive herd of about 100 ayrshire cows. We saw Hidden-Valley Kinsman Bobbie EX90, who has built a nice cow family and whose daughter, Hidden-Valley Wilton Brooke VG89 is the dam of the bull Hidden-Valley Garth’s Brandon. Another cow we liked a lot was Hidden-Valley Burdette Vi EX90. At Spring Run farm we saw also many beautiful ayrshire cows. Maybe the best cow of their herd was also sired by Burdette, SpringRun Burdette Bessy EX90. Tom and Vivian Wolf and their family have about 90 ayrshire cows. Tom introduced to us also his awesome collection of old Allis Chalmers and pedal tractors. Vivian is very talented artist and we were impressed by many of her paintings.

monta tilaa ja hienoja ayrshirelehmiä. Mutta niin suuresta maasta kuin Yhdysvallat, jäi vielä varmasti paljon näkemättä. Suurkiitokset hyvin järjestetystä matkasta Mikko Toursille, matkakumppaneille mainiosta seurasta sekä tietysti kaikille

vierailutiloille vieraanvaraisuudesta ja siitä, että esittelivät meille karjaansa! Uskoisin, että matkustan vielä jonain päivänä kolmannenkin kerran USA:an. Minna Kotila

At Select Sires bull station in Ohio we saw in person Palmyra Tri-Star Burdette, who has been and still is very popular also in Finland, and also the young bull Palmyra Reality Gibbs. Before Madison we visited still one more herd. At Topp-view farm there is only a couple of ayrshires, most of the herd consisting of holsteins and jerseys, but those ayrshires were very high-class. We enjoyed very much the Ayrshire show in the World Dairy Expo and last ayrshire farm we visited was very impressive; Grand-View Ayrshires owned by Tim and Katie Busch. There were many great cow families with 6 to 8 generations of excellent cows! Grand-View Burdette Diamond EX91 we saw at the World Dairy Expo and also her dam Grand-View BBK Dreamer EX93 was a very impressive cow. Thank you very much to Mikko and Hannu who organised the trip and also to all the people travelling with us for the great company and of course I want warmly thank you all the Ayrshire Breeders in USA for the hospitality and that you introduced us your beautiful ayrshires! I believe I will some day visit USA for third time also.

Ayrshire-lehti

1/2013

Todellisia tuloksia terveysjalostukseen

Aloita uusi aika karjasi kehittämisessä! SEMEX FINLAND Oy toimii Semex Alliancen tuotteiden ja palveluiden jälleenmyyjänä Suomessa. Meiltä saat käyttöösi laajan valikoiman Semexin sonneja, sekä vahvaan käytännön osaamiseen perustuvaa jalostusneuvontaa. Toimitamme myös typpisäiliöitä ja typpeä kilpailukykyiseen hintaan. Tilaa ilmainen esittelykäynti!

Semex Finland Oy Viikatetie 3, 91900 Liminka, puh. 040 550 7643 sari.alhainen@semex.fi, www.semex.fi 12

1/2013

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattajien syyskokous

Talvisen syyskokouksen humua Ayrshireväen tapaaminen Joukolan hudarissa

Marraskuun viimeinen päivä toi tullessaan viimaisen ja talvisen sään. Se saatteli karjaväkeä Joukolaan huutokauppaan, jossa vietettiin samalla myös Ayrshire- ja Semex-päivää. Vuosien varrella on monille Joukolan tila, sen omistajat ja eläimet, tulleet tutuiksi, niin monet karjapäivät siellä on vietetty. Lyhyesti kerrottakoon, että Joukolan tilan omistavat Laura ja Jouko Laiholahti. Heidän apunaan ovat lapset Lilli, Linda ja Ola. Tilalla on uudehko, avara, vinokuiviketyylinen,

turpeella kuivitettava pihatto visiiripöydillä, lypsyasemalla ja kioskeilla. Navetassa asustaa tällä hetkellä 75 lypsylehmää, jotka huutokauppapäivänä seurasivat uteliaina kor vat hörössä, mitä poikivien ja vasikoiden osastolla tapahtui. Huomioimisen arvoinen asia näissä eläimissä on, että ne ovat rauhallisia. Eivät paljoa pienestä, eivätkä niin suurestakaan metelistä hätkähdä. Karjaväkeä oli tullut Joukolaan ympäri Suomen. Semexin bussejakin oli lähtenyt kaksi kappaletta liikenteeseen. Ne keräsivät matkan varrelta lehmäporukkaa mukaansa. Päivän aikana ihmisiä kävi paikalla

noin parisensataa. Toisilleen tutut karjaihmiset vaihtoivat kuulumisia iloisissa merkeissä. Päivän ohjelmaan kuului lisäksi ruokailu, huutokauppa ja IsoBritanniasta kotoisin olevan Duncan Hunterin tuomarointikisa, jossa vierailijat pääsivät laittamaan riviin poimitut lehmät paremmuusjärjestykseen, minkä jälkeen Duncan tuomaroi eläimet ja kertoi oikean rivin perusteluiden kera. Huutokaupassa oli myynnissä 22 eläintä, jotka kaikki saivat uuden kodin. Huutokauppatunnelma oli hyväntuulinen ja aika ajoin huumorilla höystetty. Hinnat liikkuivat 600 - 2 500 euron välillä. Ahkera

meklari sai kaupattua myös jersey-sonnin! Kalleimmat eläimet olivat Joukolan Ivette ja Joukolan Jertta, jotka molemmat kuuluvat tunnettuun Ruotsista lähtöisin olevaan Hjärta sukuun. Hyvännäköisiä ayrshire-eläimiä, joiden takaa löytyy myös tuotosta, oli paljon nähtävillä. Eläinten esille laittoon oli nähty paljon vaivaa ja edellisyön unet olivat varmasti monelta jääneet lyhyiksi.

Kokous Salossa

Joukolassa vietetyn karjapäivän jälkeen moni matkalainen jatkoi iltaansa Salossa Hotelli Rikalassa, missä sauna odotti lämpimänä kylmäs-

Iso joukko karjaväkeä oli saapunut Joukolaan ihailemaan hienoa ayrshirekarjaa ja tekemään hankintoja huutokaupasta. Kuva: Miia Ikonen

Ayrshire-lehti

1/2013

Ayrshirekasvattajien syyskokous

Duncan Hunter kertoi brittien ayrshirekantakirjasta sekä Joukolassa että syyskokouksessa. Kuva: Miia Ikonen

Joukolan hienoja ayrshirejä! Kuva: Maija Mäntysaari

tä päivästä huolimatta. Illan ohjelmaan kuului illallinen ja osa kokousvieraista pääsi laulamaan myös karaokea. Iltaa piristämään oli Pohjanmaan kaunottarilla, Anulla ja Ellulla taas oma show, joka sai monen suupielet ylöspäin. Illanvietossa tuntui olevan hauskaa, mutta silti seuraavana varsinaisena kokouspäivänä kaikki olivat virkeinä paikalla. Kokouksen tunnelma oli rento ja leppoisa ja se eteni varsin ripeästi Pauliina Pakkasmaan johdolla. Samat toimihenkilöt

Eläimet usein myös kantakirjataan rekisteröinnin yhteydessä, koska muuten ei saa vakuutuksia eläimille. IsoBritanniassa tuotostarkkailu, kantakirjaus, jalostusarvostelu ja eläinmerkkirekisteri ovat yhdessä ja samassa tietokannassa ja sitä hallinnoi yksi riippumaton taho. Eläinten tiedot ovat kaikkien nähtävillä, mutta tietoja pääsee käsittelemään ainoastaan eläinten omistaja. Britannian ayrshirekantakirjaa voi selata aina perustamisvuosiin asti eli siitä on pidetty myös

saivat jatkaa Ayrshireyhdistyksen hallituksessa. Tästä olivat kaikki yksimielisiä. Kutsuvieraana oli luennoimassa Iso-Britannian Ayrshireyhdistyksessä sihteerinä toimiva Duncan Hunter. Hän kertoi kotimaansa kantakirjausjärjestelmästä, hieman omasta elämästään sekä yrityksestään SmartmoveSyndicate, johon kuuluu myös Jim Arnott ja Reg Cornthwaite. Duncan kertoi, että heillä on eri kantakirjat puhdasrotuisille ja risteytyseläimille.

hyvää huolta. Duncan Hunter on toiminut lypsykarjankasvattajana. Duncan lypsi lehmiään vuokratilalla ja kun vuokraisäntä halusi irtisanoa vuokrasopimuksen, joutui Duncan ostamaan tilan. Nopein tapa saada rahaa tilan lunastukseen oli myydä tunnettu ja huolella jalostettu karja. Huutokauppa pidettiin maaliskuussa 2011. Sen kallein eläin maksoi 9 000 guineaa ja sen osti suomalaisten syndikaatti. Ostettu tila piti saada tuottamaan ja rakennukset remontoitiin vuokratallitoimintaa varten. Tilalla on muun muassa olympiamitat täyttävä ratsastuskenttä. Smartmove Syndicate perustettiin tuottamaan erinomaisia ja kilpailukykyisiä sonneja Britannian markkinoille. SmartmoveSyndicate käyttää toiminnassaan muun muassa alkioita. Syntyvät hiehot poikivat ja lypsetään Jim Arnotin tilalla.

Tilavierailu Kavandereilla

Charlestonilainen Mapleburn P.P. Elegia ET (Pia’s Promisen tytär) ja Nina Nieminen sekä calimerolainen Mapleburn Herbina ET (Mapleburn Lorealin tytär) ja Mika Kavander. Kuva: Elina Kavander

Kokouspäivän tilavierailu pidettiin Sauvossa Elina ja Mika Kavanderin tilalla. Kuten aina, Kavanderit ottivat vieraansa lämpimästi vastaan

1/2013

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattajien syyskokous

Tyytyväisiä lehmiä Kavanderien navetassa. Kuva: Elina Kavander

glögitarjoilun kera. Elinan ja Mikan lehmät asustelevat 2011 valmistuneessa 58-paikkaisessa pihatossa. Pihatossa on visiiripöytä ja aperuokinta. Ape perustuu säilörehuun, tuoreleikkeeseen ja täysrehuun. Lisäksi lehmät saavat 2x6 -kalanruotoasemalla puolitiivistettä. Keskituotos on noin 9 200 kiloa. Peltoa on viljelyssä 49 hehtaaria ja se kaikki on nurmella. Hiehot ja vasikat asustelevat vanhassa navetassa. Kavanderit olivat nähneet paljon vaivaa ja esittelivät melkein kaikki ayrshirensä lypsyaseman edessä. Lehmiä oli koottu tytärryhmittäin, sukuryhmittäin ja alkioryhmittäin. Kavanderit arvostavat helppohoitoisia ja kaikin puolin toimivia lehmiä, jotka useammankin poikimisen jälkeen ovat vielä hyvässä kuosissa. He käyttävät AF-luokitusta ja tulokset ovat olleet hyviä. Tilalla on muun muassa ollut kaksi GP-tason osandurilaista; Sara AF-GP84 (e.i. M. Jopu) ja Silkki AF-GP80 (e.i. A. Kurko). Sara onkin tuttu monelle

näyttelysssä kävijälle. Saran näyttelyreissut antoivat Kavandereille kipinän junnu ja -näyttelytoimintaan. Tämän vuoden Ayrshire Winter Show’ssa Faucher Poker Iltalaulu ET oli toinen, Mapleburn Herbina ET neljäs ja M.P.P. Elegia ET viides. Kavandereilla on neljä lasta Helmiina (15), Justiina (14), Josefiina (11) ja Simeon (7), jotka kulkevat ahkerasti mukana näyttelyissä. Eikä Kavanderien lapset jää kotonakaan toimettomiksi. Lapsilta luonnistuu näyttelyreissujen lisäksi niin navettahommat kuin traktorilla ajamisetkin. Lapset auttoivat myös kokouspäivänä lehmien esittelyssä. Lempilehmikseen Elina kertoo muun muassa orkkolaisen, osandurilaisen, recordilaisen, remingtonilaisen, kaksi Rannan vaahtolaista ja kaksi juristilaista sekä Saran sukua olevan sylvestiläisen.Kavanderit käyttävät karjan jalostuksessa myös alkioita. He ovat mukana syndikaatissa, joka omistaa Kanadassa asustelevan lehmän Mapleburn Pia´s Promise ET EX90. Tä-

män lehmän sukua heillä on jo navetassa neljä lehmästä sekä yksi astumisen aloittanut sonni. Heillä on myös Mapleburn Lorealista tytär Herbina jota on huuhdeltu syksyllä 2011 ja toinen huuhteluohjelma on käynnistynyt. Alkioista syntyneitä lehmäsiä heillä on 12 eläintä, joista kolme lypsyssä olevaa. Alkiotiineyksiä on yhä. Kavanderit kertovat, että enää

ero oman ja alkiovasikan välillä ei ole niin suuri. He toteavat, että lehmissä on heidän mielestään hyvinkin paljon jo hyvää ainesta. Tästä varmasti vierailijat voivat olla samaa mieltä karjaa katsoessaan. Pirjo Nousiainen

Riitmaan Huomen (Ideostar x Orkko). Huomenen emä Aamu on Elinan lempilehmiä. Takana Riitmaan Helmililja (Bendig x Mischief). Kuva: Elina Kavander

Ayrshire-lehti

1/2013

Ayrshirekasvattajien syyskokous

Vuoden Ayrshirekasvattaja 2012 – Rannan Ayrshire Suomen Ayrshirekasvattajien syyskokouksessa valitaan perinteisesti Vuoden Ayrshirekasvattaja. Vuoden Ayrshirekasvattajaksi 2012 valittiin Rannan Ayrshire eli Aaro ja Mirja Koljonen Teuvalta. Heillä on yli sadan lehmän karja ja Rannan Ayrshiressä rotuun uskotaan vahvasti. Mirja toimi yhdistyksen puheenjohtajana kahdeksan vuotta. Mirja Koljonen ei ole maatilalta kotoisin vaan helsinkiläistyttö, jonka ensimmäinen lehmäkokemus oli kymmenvuotiaana lomapaikassa. Maatilamatkailutilalla oli yksi lehmä, lähes kokovalkoinen ayrshire, Lumikki, joka teki Mirjaan vaikutuksen. Mirjan sukulaisilla oli Viialassa iso ayrshirekarja ja 11-vuotiaasta eteenpäin Mirja vietti paljon loma-aikojaan siellä tehden myös töitä ja kuunnellen samalla juttuja lehmistä ja jalostuksesta. 1980-luvun puolivälistä asti hän on pitänyt yhdessä Aaron kanssa Aaron kotitilaa. Tilalla oli Mirjan sinne tullessa 13 lehmää vanhassa parsinavetassa. Tällä hetkellä lehmiä on uudessa pihatossa 122. Lehmistä vain neljä on holsteineja, kaikki muut ovat ayrshirejä. Mirja kertoo harkinneensa vuosia sitten ostavansa erään hyvän friisiläiskarjan lopetushuutokaupasta jonkin eläimen, mutta se jäi harkinnaksi. Myös ensimmäiset tuontiholsteinalkiot kiinnostivat kovasti, mutta kun niiden hinnat nousivat useampaan tuhanteen markkaan, alkiot jäivät ostamatta. Vuonna 1998 Pirkkalassa myytiin Ollinahon hyvä friisiläiskarja ja

sieltä Mirja osti yhden hiehon. Siitä polveutuvat kaikki Rannan tilalla nykyisin olevat holsteinit. Vuonna 2000 Englannissa pidetyn ayrshirekonferenssin jälkeen ei ole ostettu kuin yksi musta vasikka. Rannan tilalla todella uskotaan ja luotetaan ayrshirerotuun: navettalaajennukset on täytetty ayrshireeläimillä ja tuleva lehmämäärän tuplauskaan ei lisää holsteinin osuutta. Ostoeläimet ovat ayrshirejä ja toki myöhemminkin ostetaan jalostuseläimiä oman karjan jalostuksellista perustaa vahvistamaan, että saataisiin useita, hyviä lehmäperheitä ja sukulinjoja karjaan.

Ayrshiren valtteja

Kun kysyn, miksi juuri ayrshirerotu on ykkönen, Mirja kertoo ar vostavansa sitä, että ayrshire on sellainen all-around-rotu, joka pärjää ja toimii hyvinkin erilaisissa olosuhteissa, erilaisilla ruokinnoilla ja erilaisissa hoitoympäristöissä. Ayrshirejä löytyy niin Kolumbian vuorenrinteiltä, Uuden-Seelannin ympärivuotisilta laitumilta kuin suomalaisista navetoistakin. Mirja mainitsee rodun isoksi plussaksi myös terveyden ja

Rannan Ayrshiren väki, Mirja ja Aaro Koljonen poikiensa kanssa. Kuva: Elly Geverink

elinvoiman. Koljosillakin tavoitteena on helppo karja eikä navetallinen ”ansarikukkia”, jotka tuottavat kyllä hyvin huippuolosuhteissa, mutta eivät kestä mitään vastoinkäymisiä sairastumatta. Lisäksi Mirja kokee, että ayrshirepuolella jalostus antaa enemmän kuin holsteinmaailmassa. Koska ayrshire on maailmanlaajuisesti pieni rotu, jokainen kasvattaja ja karja on tärkeä ja yksittäisen tilan tekemisillä on merkitystä jopa kansainvälisesti.

Ayrshiren puolesta, vuodesta toiseen

Koljosten valinnasta Vuoden Ayrshirekasvattajiksi ei voitane puhua minään jymyyllätyksenä, sillä Mirjalla on takana kahdeksan vuotta yhdistyksen puheenjohtajana. Kysyin Mirjalta, mitä palkinto

hänelle merkitsee. Mirja kertoo olevansa valinnasta iloinen ja tyytyväinen ja sanoo, että nimitys tuntuu olevan sellainen, jonka ayrshireihmiset kokevat tärkeäksi. Kysyin myös, mistä hän on löytänyt aina uutta virtaa taistella ayrshiren puolesta. Mirja sanoo, että kun koko ajan oli jotakin meneillään, uutta pohdittavaa ja eteenpäin vietävää, se ruokki kiinnostusta ja aito into pysyi mukana koko ajan. Ensin tuotiin luokitus Suomeen vuonna 2004 ja järjestettiin yhteinen vuosinäyttely holsteinväen kanssa. Vuonna 2005 yhdistys oli jo järjestämässä rodun omaa vuosinäyttelyä Farmarin yhteydessä ja näyttelykulttuuria kehitettiin aktiivisesti. Sitten tulivat Maailman Ayrshire Federaation jäsenyys, kansainväliset kontaktit, alkiotuonnit, konferenssinäyttely ja yhteistyö

1/2013

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattajien syyskokous Sarka-messujen kanssa. Lisäksi lehteä on tehty ja kehitetty koko ajan.

Suomen Ayrshirekasvattajat – yhteistyön voimaa

Mirjan mielestä Suomen Ayrshirekasvattajat on jo merkittävä toimija. Yhdeksi tärkeimmistä yhdistyksen aikaan saamista asioista Mirja nostaa sen, että karjanomistajat ovat ymmärtäneet, että ”Nämä ovat meidän lehmiämme ja jokainen karjanomistaja voi itsekin vaikuttaa.”. Oman kiinnostuksen avulla voi viedä eteenpäin karjaansa ja rotua ja samalla matkan varrella oppii itse paljon. Intoa on onnistuttu siirtämään nuorillekin; nuoria on paljon mukana yhdistyksen toiminnassa, ja se on monilla vaikuttanut jopa ammatinvalintaan. Toinen erittäin tärkeä yhdistyksen ansioksi laskettava asia on luokitusajattelun tuominen Suomeen. Luokitusjärjestelmän tärkeys on ymmärretty ja monet AF-luokitukseen panostaneet karjat ovat edistyneet jalostuksessaan huimasti. Suomen Ayrshirekasvattajia ”syytetään” monesti siitä, että toiminta painottuu näyttelyihin. Mirja itse kertoo olleensa mukana karjanäyttelyssä lehmän kanssa ensimmäistä kertaa vuonna 1994. Silloin ProAgrian, Faban ja keinosiemennysyhdistysten delegaatio valitsi näyttelyyn lähtevät lehmät ja hiehoja ei ollut mukana ollenkaan. Lehmät olivat kouluttamattomia eikä karjanomistajille aiheutunut näyttelyistä mitään kuluja. Suomen Ayrshirekasvattajat ovat tuoneet Suomeen erilaisen näyttelykulttuurin. Näyttelyihin liittyy myös paljon sellaista, mitä tietokannoista ei näe. Näyttelyiden, kotisivujen ja kuvien avulla voidaan tuoda esiin omaa jalostusnäkemystä ja sitä, miten jalostus etenee

Yksi tärkeä perhe syntyi vahingossa 80-luvun lopussa kun myyjä lähetti väärän vasikan ostamani sijaan. Uuttera oli satatonnarin tyttärentytär ja sonninemän tytär. Virhe huomattiin vasta kun Uutteraa siemennettiin ja korvanumero ei täsmännyt siemennyskortin kanssa. Tätä perhettä on ehdoton lempparilehmäni Uraliisa AF-GP83 (Jerry x Ripken) ja näyttelyissä esiintynyt Apu AF-GP83 (Poker x Copper) sekä tyttärensä Intopinkee (Remington). Kaikki nimet viittaavat työntekoon. Kuva: Elly Geverink

”vaihtoehtoisen jalostusstrategian” avulla. Niitä tuloksia ei oikein voi katsoa muualta. Näyttely on myös paikka, jossa uudet jäsenet ja rodusta kiinnostuneet voivat jututtaa karjanomistajia ja nähdä heidän eläimiään. Näyttelyissä tuodaan esiin ayrshirerotua ja sen ominaisuuksia myös muille alan toimijoille; voidaan esimerkiksi kertoa robottifirmalle, että lehmän ei tarvitse olla musta ollakseen tarpeeksi korkea

ja hyvärakenteinen robotille. Nykyään näyttelyissä korostuu kansainvälisyys. Paikalla on usein muitakin ulkomaalaisia vieraita kuin tuomarit. Näyttelytoiminta puolustaa paikkaansa myös siinä, että nuoretkin haluavat olla mukana ja viihtyvät näyttelyssä, ja onhan ihmisten tapaaminen oikeasti paljon enemmän kuin virtuaalikontaktit. Joskus kuulee myös puhuttavan, että yhdistyksen

toiminta on ”sisäpiiritouhua”. Mirjan mielestä niin saattaa ollakin esimerkiksi hallitustyöskentelyn osalta, mutta silti yhdistyksen jokainen jäsen antaa oman, arvokkaan panoksensa. Jo kokouksiin osallistuminen on paljon, eläinten tuominen näyttelyihin vähän enemmän ja näyttelyn rakennustalkoisiin osallistuminen ihan oma lukunsa. Myös keskusteluun osallistuminen on tärkeää. Ihmisillä on erilaista osaamista ja kun yhdistystoiminnassa päästään hyödyntämään ihmisten parhaita ominaisuuksia ja osaamista, 1+1 onkin paljon enemmän kuin kaksi. Koska ayrshirerodun ympärillä ei pyöri iso raha, yhdistyksen jäsenet ovat keskenään tasa-arvoisia lehmämäärästä riippumatta.

Lehmät isolla L:llä

Entä sitten ne Mirjan elämän tärkeimmät ayrshireyksilöt? Ensimmäinen tärkeä lehmä oli Soma, joka ostettiin lopettavasta karjasta vasikkana konsulentin suosituksesta. Somalla oli hyvä emä ja emänemä Liukas. Mirja kävi tuolloin vielä tilan ulkopuolella töissä ja osti omilla palkkarahoillaan Soman ja myös Liukkaan. Soma oli lypsytyyppinen, valkoinen

Koljoset luottavat maidontuotannossa ayrshireen. Kuva: Mirja Koljonen

Ayrshire-lehti

1/2013

Ayrshirekasvattajien syyskokous lehmä ja sen isä oli Saarihaan Osma. ASMOa edeltävä huuhteluprojekti huuhteli Somaa, mutta siitä ei saatu alkioita. Seuraava erityisen tärkeä lehmä oli Arabi. Arabi oli kaunis lehmä ja sen kanssa Mirja oli ensimmäistä kertaa näyttelykehässä vuonna 1997. Arabin isä oli Sormulan Nolla. Arabista ei jäänyt tyttäriä, mutta siitä jäi tilasonni Vaaralan Aikasta. Soman sukuun syntyi aikanaan Pretevä. Legendaarinen Rannan Pretevä oli Soman tyttärentytär. Pretevä oli toinen lehmä Suomessa, joka luokitettiin excellentiksi – ja se oli lopulta EX 90-4E, neljä excellent-luokitusta on vielä toistaiseksi Suomen ennätys. Luokituksen lisäksi se oli mahtava lehmä niin kotona kuin näyttelyissäkin. Pretevä halusi olla ihmisen kanssa hyvässä yhteistyössä ja se oli älykäs. Nykyisistä lehmistä suosikki

on Rannan Uraliisa, jolla on kertakaikkisen hieno luonne. Uraliisa on erinomainen lypsylehmä, joka on luokitettu GP 83 ja poikinut kuusi kertaa. Se saa asua poikimakarsinassa, koska se on kotonäkökulmasta unelmalehmä.

Terveisiä ayrshireväelle

Mirjan mielestä rodun tulevaisuus on juuri sellainen, millainen kasvattajat haluavat sen olevan, jos sen eteen tehdään töitä. Jos rodun ja oman karjan eteen on valmis tekemään töitä – mahdollisuuksiensa mukaan, rodun tulevaisuus on niissä käsissä. Mirjan mielestä nyt, kun Viking Genetics romutti kantakirjan alkuperäisen idean, yhdistyksen rooli on tärkeä siinä, että Suomessa säilyisi ja kehittyisi kohtuullisen puhdas ayrshirekanta (vrt. Akantakirja). Mirja ei kuitenkaan

tarkoita sitä, että pitäisi käyttää vain kanadalaista ainesta, sillä SRB:kin on jo kauan ollut vahvasti mukana ayrshiressä. On parempi, että säilyy vähän pienempi populaatio tällaisia kohtuullisen puhdasrotuisia lehmiä kuin isompi populaatio ”vesitettyjä” lehmiä, joilla ei ole selkeää rotuprofiilia. AYRSHIREpopulaation säilyminen on tärkeää. Jos mennään kokonaan sekarotuiselle linjalle, siltä ei ole enää paluuta. Yhdistyksen jäseniä – nykyisiä ja tulevia – Mirja innostaa tulemaan mukaan toimintaan. Toimintaa on monenlaista ja esimerkiksi foorumikirjoittelun pysyminen aktiivisena olisi tärkeää. Myös aktiivisuus lähipiirissä on arvokasta: voi ottaa vieraita vastaan, ottaa tapahtumiin tai tilavierailuille mukaan sellaisia kavereita, jotka eivät yksin lähtisi. Ayrshire tarvitsee työtä ja ihmisiä, jotka uskovat

rotuun. Jos määrätietoisesti tavoittelee hyvärakenteista ja hyvin lypsävää ayrshireä, sen voi saavuttaa. Mirja muistuttaa, ettei pidä tuudittautua siihen, että ayrshire lypsää vähän vähemmän; kyllä ayrshirekin lypsää, kun perinnöllinen perusta on kunnossa ja lehmät laitetaan hyvän ruokinnan avulla oikeasti töihin. Kun lehmät kestävät karjassa useampia lypsykausia, tuotosta tulee helposti lisää syöntikyvyn kasvaessa. Hyvä tavoite on, että karjan lehmistä puolet olisi kolmesti tai useammin poikineita, myös se tuottaa lisää maitoa tankkiin. Uskon, että Mirja tietää, mistä puhuu ja oman jalostustyönsä tuloksia hän ja Aaro voivat ihailla kotinavetassaan. Samanlaisiin tuloksiin voivat päästä muutkin, se vaatii vain määrätietoisuutta ja uskoa ayrshireen. Salla Rautio

Meijerikatu 4, PL 148, 13101 HÄMEENLINNA puh. 03 657 51, www.hmlosuusmeijeri.fi

Hämeenlinnan Osuusmeijeri on v. 1926 perustettu maidontuottajien omistama osuuskuntamuotoinen yritys. Yhdessä n. 170 tuottajaomistajamme kanssa tarjoamme laadukkaita meijeripalveluita vuosikymmenten kokemuksella.

Maito - luonnollinen osa elämää. 18

1/2013

Ayrshire-lehti

Ayrshirekasvattajien syyskokous The Ayrshire Breeder of the Year 2012 – Rannan Ayrshire The Ayrshire Breeder of the Year 2012 is Rannan Ayrshire, meaning Aaro and Mirja Koljonen from Teuva. They have over 100 cows’ herd and in Rannan Ayrshire they really believe in Ayrshire breed. Mirja was the president of Finnish Ayrshire Breeders for eight years. Mirja Koljonen is not from a farm but from Helsinki. At her relatives’ farm there was a big Ayrshire herd and since she was 11 she has spent a lot of time there working and learning many things about cows and breeding. From the mid 80’s Mirja and Aaro together have been farming Aaro’s home farm. When Mirja moved there, there were 13 cows in an old tie stall barn. Now they have 122 cows in a new free stall barn. Only four of the cows are Holsteins, the rest are Ayrshires. Years ago Mirja considered buying some animals from a good Holstein herd’s dispersal sale but it ended up being just a thought. She also was interested in the first imported Holstein embryos but they were so expensive that Mirja didn’t buy any. In 1998 Mirja bought one Holstein heifer from Ollinaho herd’s dispersal sale and all Holsteins in Ranta herd are descendants of that heifer. In Ranta farm they really believe in Ayrshire: new barns have always been filled with Ayrshires and even though Koljonens are now planning to double the amount of cows, the percentage of Holsteins won’t grow. Koljonens will buy Ayrshires to fill the barn and of course they’ll also buy good breeding animals in the future to get many good cow families and blood lines in the herd. Pro Ayrshire, from one year to another Mirja appreciates Ayrshire for being such an all-around breed, which works in many different conditions, with different managements. According to Mirja the advantages of Ayrshire are health and vitality, too. Koljonens’ goal is an easy care herd and not a barn full of cows that milk well with top management but don’t stand any misfortune without falling sick. Mirja also thinks that with Ayrshires you can get more from breeding than with Holsteins. Because worldwide Ayrshire is a small breed, every breeder and every herd is important and even single farm’s doings matter even internationally. When I asked Mirja where did she always find new energy to fight for Ayrshire as the president of Finnish Ayrshire Breeders, Mirja told that there always was something going on and something new to think about and to develop and that made her always enthusiastic. First Finnish Ayrshire Breeders brought classification to Finland in 2004 and then there was the annual show with Holstein breed. In 2005 Ayrshire people already were organizing breed’s own show at Farmari fair and show culture was developed actively. Then there were the membership of World Ayrshire Federation, international contacts, importing of embryos, the show during Ayrshire congress, co-operation with Sarka fair… Of course the Ayrshire magazine has been published every year, too. Finnish Ayrshire Breeders – the power of co-operation Mirja thinks that Finnish Ayrshire Breeders already is a significant operator. Thanks to the association Finnish breeders have understood that “These are our cows and every breeder can have

an influence.” With interest in the breed anyone can develop one’s own herd and the breed and learn a lot on the way. The association has also made young breeders more interested in the breed. Another very important thing Finnish Ayrshire Breeders have achieved is bringing classification to Finland. Finnish Ayrshire Breeders are sometimes blamed for paying too much attention to shows but the association has brought here a show culture that differs totally from the way shows were organized earlier. Shows also provide a way to show the achievements of breeding and a place for new members and people interested in Ayrshire to meet breeders and see their animals. Nowadays internationality is a part of shows, too. Also young breeders are interested in shows. Sometimes you hear people talking about ”inner circle” when they talk about Finnish Ayrshire Breeders’ activity but Mirja thinks that every member’s impact is important whether you participate in meetings, bring animals to shows or help building a show. It is also important to take part in discussion. People have different skills and when you can have people doing what they do best, 1+1 is more than two. That’s the power of association work. The Cows with C I asked also about the most important Ayrshires in Mirja’s life. The first important cow was Soma, who Mirja bought from a dispersal sale with her own money when she still worked outside the farm. Then there was Arabi, the first cow Mirja took to show ring in 1997. Soma’s granddaughter was legendary Rannan Pretevä, the second cow in Finland to be classified excellent – being finally EX 90-4E. Pretevä was a tremendous cow at home as well as in the show ring. At the moment Mirja’s favourite cow is Rannan Uraliisa, who has a wonderful character and is classified GP 83. She also is a very good milker and has calved six times. That dream cow gets to live in the calving pen. Greetings to Ayrshire people Mirja thinks that Ayrshire’s future is what breeders want it to be if they work for it. Now when Viking Genetics crashed the original idea of herd book, association’s role is important in preserving a quite pure bred Ayrshire population in Finland. That doesn’t mean using only Canadian bulls since SRB has been in Ayrshire since many decades. It’s better to have a small population of quite pure Ayrshires than having a big population of cows that don’t go under any breed profile. If you go on mixing breeds there is no return from that. Mirja encourages the members – current and members to be – of the association to participate in the activity. Ayrshire still needs work and people who believe in the breed. If you determinedly aim for Ayrshire with good conformation and good production, you can achieve it. You don’t have to accept the thought that Ayrshires milk a little less. Ayrshire knows how to milk if the breeding foundation is OK and cows are made to work by feeding them well. I believe Mirja knows what she’s talking about. Salla Rautio

Ayrshire-lehti

1/2013

Esittelyssä Ayrshire-vuosinäyttelyn tuomarit

Ayrshiren vuosinäyttelyn tuomari Jamie McOuat Ayrshiren vuosinäyttelyn tuomaroi pitkän linjan ayrshiremies Jamie McOuat Mapleburnin tilalta. Jamie viipyi Suomessa yhdessä vaimonsa Colleenin kanssa Talvinäyttelyn aikaan, jolloin he saivat tutustua suomalaiseen ayrshireen ja ayrshirekasvattajiin. Jamie omistaa yhdessä poikansa Campbellin kanssa Mapleburnin sukutilan, joka on tullut tutuksi Kanadan matkoilla monille suomalaisille karjanomistajille. Mapleburn on suosittu vierailukohde komeiden lehmien ja ystävällisen isäntäperheen vuoksi. Tilalla on tällä hetkellä lypsyssä noin 65 lehmää, joiden keskimääräinen maitotuotos 305 päivältä on yli 9 000 kg.

Mapleburnissa on vanha parsinavetta, mutta aikomuksena on rakentaa uusi tulevaisuudessa. Jamie katselikin Suomessa uusia navetoita ja niiden ratkaisuja myös tätä mielessä pitäen. Peltoa heillä on noin 200 hehtaaria ja he viljelevät heinää, maissia sekä sopimussoijaa. Tilalla panostetaan eläimiin ja niiden hyvinvointiin ja sen vuoksi suuri osa peltotöistä teetetään urakoitsijoilla.

Jamie McOuat tuomaroi Ayrshire Winter Show’n. Kuva: Jari Ahlhom

Mapleburnissa ayrshirelehmien jalostukseen on alettu panostaa Jamien isän aikana ja silloin tilan lehmiä alettiin myös viedä karjanäyttelyihin. Kautta vuosikymmenten McOuatien eläimet ovat niittäneet mainetta niin näyttelykehissä kuin periyttämiskyvyillään. Tilasonnina aloittanut Mapleburn Remington ET (BBB Kellogg

x Heligo) on Kanadan tämän hetken paras ayrshiresonni kokonaisrakenteessa, +17. Remingtonia on käytetty paljon ja aikaisessa vaiheessa myös Suomessa, sillä suomalaiset karjanomistajat olivat häkeltyneitä tämän sonnin aikaansaannoksista kotikarjassaan. Remington on toiminut myös Suomessa, sillä se on

Hyvät Suomen Ayrshirekasvattajat, Haluaisin kiittää teitä, että annoitte minulle mahdollisuuden toimia tuomarina Talvinäyttelyssänne. Oli kunnia, että minua pyydettiin tuomariksi ja arvostan osoittamaanne luottamusta. Nautin erittäin paljon korkeatasoisen näyttelyn tuomaroinnista. Toivon, että ymmärrätte, että parhaat eläimenne näyttelyssä voisivat erittäin hyvin kilpailla myös meidän näyttelyissämme Kanadassa. Teidän on syytä olla eläimistänne hyvin ylpeitä. Colleen ja minä nautimme todella paljon niistä vierailuistamme monien kasvattajien luo, joita teimme Suomen matkamme aikana. Näimme todella hienoja eläimiä ja olimme todella vaikuttuneita niistä investoinneista, joita ayrshirekasvattajat ovat tehneet rakennuksiin ja teknologiaan. Jäsentenne edistys ja positiivinen asenne ovat inspiroivia. Kiitos ystävällisestä vieraanvaraisuudestanne ja tulemme varmasti vierailemaan Suomessa uudestaan tulevaisuudessa. Vilpittömästi, James McOuat 20

1/2013

Ayrshire-lehti

tällä hetkellä ensimmäisenä AF-Class listalla, kun luokitettuja tyttäriä on vähintään 20. Remingtonin 69 tyttärestä 62 % on luokitettu vähintään GP. Tämä, jos jokin kertoo sonnin periyttämiskyvystä, sillä sonni ei toimi vain kotikarjassaan, vaan myös valtameren toisella puolella aivan erilaisessa populaatiossa. Mapleburnissa on erittäin hyvä Remingtonin tytär, Map-

leburn Loreal EX93-E3 (Mapleburn Remington x Bonnie Brae Garth), jonka paras 305 päivän maitotuotos on 16 556 kg (valkuainen 3,1 % ja rasva 3,5 %). Viiden tuotoskauden maitomäärä on 87 934 kg. Lorealia on huuhdeltu ja alkioita on tuotu myös Suomeen. Tällä hetkellä Mapleburnissa on käytössä Lorealin poika Rockfeller (i. Calimero), jonka ensimmäiset syntyneet vasikat

ovat puhuneet puolestaan pitkillä raajoillaan ja rungollaan sekä sirolla luustollaan. Jamie haluaa lehmiltään korkeaa tuotosta, laajaa ja pitkää runkoa, leveitä utareen kiinnityksiä sekä korkealla olevaa utaretta. Tällaisia lehmiä he pyrkivät myös myymään, sillä joka puolelta kunnossa oleva lehmä kiinnostaa ostajia. McOuatit myyvät nimenomaan lehmiä, kerran tai kahdesti poi-

kineita, sillä he haluavat ensiksi varmistaa eläimen olevan toimiva lypsylehmä. Myös alkiokauppa käy ja Mapleburnissa huuhdellaan useita eläimiä vuosittain. Jamie McOuat oli hyvin otettu siitä, että hän sai tulla tuomaroimaan Suomeen ayrshiren vuosinäyttelyä, Kanadassa hän on toiminut tuomarina jo useat vuodet. Juulia Ahlholm

Junior Handler -tuomari John Cochrane Britannian ja PohjoisIrlannin ayrshireyhdistyksen toiminnanjohtaja John Cochrane tuomaroi tänä vuonna Ayrshire vuosinäyttelyn Junior Handlerkilpailun. Hän on vieraillut Suomessa kahdesti tätä ennen, konferenssissa 2008 ja Kokkolan Farmarin ayrshiretuomarina 2009. Nyt John Cochrane oli Suomessa ensimmäistä kertaa Ayrshirekasvattajien vieraana ja painavista syistä. John Cochrane luo ensinäkemällä vaikutelman englantilaisesta herrasmiehestä, mutta hän on ennen kaikkea täysiverinen skotti. Perhe ja suku ovat olleet kiinteästi mukana ayrshirejalostuksessa rodun alkuhämäristä asti. John kertoo, että hänen isoisoisänsä - sekä äidin että isän puolelta - ja UK Ayrshiren edellisen pu-

heenjohtajan, Maggie Howien, isoisoisä kokosivat ensimmäisen ayrshirekantakirjan. Nämä miehet veivät ayrshirejalostuseläimiä runsaasti ulkomaille, todennäköisesti myös Suomeen, ja Johnin isoisä jatkoi vientiä. Isoisä piti joka vuosi tilallaan ayrshirehuutokaupan, jossa myytiin itse kasvatettuja

jalostuseläimiä ja varsinkin sonneja. Isoisällä oli maailman ensimmäinen 3 000 gallonaa (13 500 litraa) lypsänyt ayrshirelehmä Nethercraig Janet vuonna 1938. John Cochrane aloitti uransa näyttelykehässä kaksivuotiaana oman vasikkansa kanssa. Ura kehittyi nopeasti, sillä

15-vuotiaana hän voitti parhaan tuomarin palkinnon alle 27-vuotiaiden sarjassa. John kutsuttiin tuomariksi ayrshirenäyttelyyn ensimmäistä kertaa, kun hän oli vasta kuusitoista ja tyttöystävän piti toimia kuskina, sillä hän oli vuotta vanhempi ja omisti jo ajokortin. Tyttöystävästä tuli vaimo pari vuot-

John Cochrane ja Junior Handler-kilpailun kolmen kärki. Kuva: Jari Ahlholm

Ayrshire-lehti

ta myöhemmin, kun John ja Margaret avioituivat. Heillä on neljä poikaa, joista kaksi toimii samalla alalla isänsä kanssa, John Jr. on GogentUK:n markkinointijohtaja ja Murrey toimii lypsyrotujen luokittajana. Perheellä oli oma 60 lehmän ayrshirekarja kymmenen vuotta, kunnes tila lunastettiin moottoritien rakentamista varten. Perhe muutti EteläEnglantiin, jossa John toimi 12 vuotta 250 lehmän holsteinkarjan herd managerina. Tässä Crichel-karjassa oli myös ryhmä näyttelyeläimiä. Kahdeksankymmentäluvun alussa John palasi Skotlantiin ja perusti oman 140 lehmän ayrshireja holsteinkarjan. Sadan hehtaarin viljely ja karja, joka osallistui näyttelyihin, työllisti perheen yli 20 vuotta, kunnes tämän vuokratilan omistaja päätti myydä maat ja John joutui toistamiseen luopumaan omasta karjasta.

1/2013

Allekirjoittanut voi todeta vähäisenkin kokemuksen perusteella, että huomattava osa karjanomistajista ja viljelijöistä on Britanniassa samassa tilanteessa. Suomeen verrattuna kymmenkertainen asutus ja liikenne nostavat jatkuvasti maan hintaa ja tekevät mahdottomaksi lunastaa tilaa ilman huomattavia maatalouden ulkopuolisia varoja. Meillä suomalaisilla karjanomistajilla tuntuu välillä olevan kaikki huonosti, mutta ainakin tässä asiassa olemme sittenkin hyväosaisia. Omasta karjasta luovuttuaan John Cochrane siirtyi ayrshireyhdistyksen toiminnanjohtajaksi, missä toimessa hän on nyt ollut seitsemän vuotta. Suuresti hänen ansiostaan suomalaiset ayrshirekasvattajat ovat vierailleet Britanniassa jo useita kertoja ja päässeet näkemään näyttelyitä, karjoja, huutokauppoja ja ylipäänsä

brittiläistä elämänmenoa aidoimmillaan. Tätä nykyä UK Ayrshire Cattle Society onkin Ayrshire Canadan ohella yhdistyksen tärkein kansainvälinen yhteistyökumppani. John Cochrane on tuomaroinut uransa aikana yli sata ayrshire-, holstein- ja jerseynäyttelyä, näistä kolme kertaa

Royal Showssa. Ei ihme, että hän oli Junior Handler -kehässä kuin kotonaan; ryhdikäs olemus säteili kokemusta ja tarkkuutta, mutta myös lämmintä ystävyyttä ja hymyä niin nuorille kilpailijoille kuin koko yleisölle. Mirja Koljonen

Suomen Ayrshirekasvattajat julkaisee syksyllä

mainosvihkosen jäsentensä eläinaineksesta, jos kiinnostuneita mainostajia löytyy. Vihkoseen voit laittaa (potretti)kuvan eläimestäsi ja halumasi tiedot eläimestä (esim. suku-, luokitus-, tuotostiedot ja tiedot jälkeläisistä) sekä tilasi yhteystiedot. Voit mainostaa lehmäperheitäsi, myydä alkioita tai mainostaa tulevia huuhteluita! Yhteydenotot ja lisätiedot: Heli Teiskonlahti; heli.teiskonlahti@gmail.com

Onnea Junior Handler -menestyksestä Suvi ja Lovefull !

Iso kiitos Talvinäyttelytiimille!

PÄIVÖLÄN TILA Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti Saija 040-7314232 - Jani 045-2732340

Tervetuloa tutustumaan!

Kysy myytäviä vasikoita ja alkioita !

Päivölän tila on myös Facebookissa!

1/2013

Ayrshire-lehti

Paras Ayrshirekarja 2012 Paras Ayrshirekarja 2012 -kilpailun voitti Olavi Ahonkiven omistama Rounion Ayrshire, aivan kuten edellisenäkin vuonna. Kuva: Jari Ahlholm

Tänä vuonna jaettiin toisen kerran palkintoja Paras Ayrshirekarja -kilpailussa. Palkinnot jaettiin ja tulokset julkistettiin

Sarka-messuilla, Ayrshire Winter Show’ssa. Kilpailussahan palkitaan niitä karjoja, joiden lehmämäärästä suurin pro-

senttiosuus on All Stars -lehmiä. Kilpailussa pärjäämiseen tarvitaan siis hyvää tuotosta (vähintään 9500 kg parhaana

Paras Ayrshirekarja-kilpailun parhaimmisto, vasemmalta oikealle Pekka Suutari, Laura Laiholahti, Olavi Ahonkivi, Seija Viitanen ja Salla Rautio sekä yhdistyksen puheenjohtaja Minna Kotila. Kuva: Jari Ahlholm

Best Ayrshire Herd 2012 This year Best Ayrshire Herd competition was organized for the second time. The winners were awarded and the results were announced at Ayrshire Winter Show. The winners of the competition are herds that have the highest percentage of All Stars cows out of the total amount of cows in the herd. If you want to get awarded in the competition, you need to have good production (the best 305 days at least 9500 kg) and good conformation (AF-classification at least GP 80) in your cows. The competition also offers you a chance to follow the development of your herd. This year many herds that took

305 päivänä) ja rakennetta (AF-luokitus vähintään GP 80) ja niiden täytyy vielä osua samoihin lehmiin. Kilpailu tarjoaa myös yhden mahdollisuuden seurata oman karjansa tason kehittymistä. Tänä vuonna monen osallistujan All Stars -lehmien prosenttiosuus olikin jo korkeampi kuin viime vuonna, mikä ilahdutti myös karjanomistajia. Kilpailun voittajakarjan, Rounion Ayrshiren, All Stars -lehmien prosenttiosuus oli 51. Karjan omistaa Olavi Ahonkivi. Toiseksi tuli 37 %:lla Laura ja Jouko Laiholahden karja. Kolmas oli Pekka Suutarin karja 32 %:lla, neljäs Seija ja Hannu Viitasen karja 28 %:lla ja viides Jouni Paakkosen ja Päivi Erosen karja (jossa on myös allekirjoittaneen lehmiä) 21 %:lla. Kilpailu järjestetään taas ensi vuonna. Ilmoittautukaahan rohkeasti mukaan kaikki, joilla on All Stars -lehmiä karjassaan! Salla Rautio

part in the competition already had higher percentages of All Stars cows than they had last year. In the winning herd, Rounion Ayrshire, 51 % of cows were All Stars cows. Rounion Ayrshire is owned by Olavi Ahonkivi. The second was Laura and Jouko Laiholahti’s herd, 37 %, third Pekka Suutari’s herd, 32 %, fourth Seija and Hannu Viitanen’s herd, 28 % and fifth Jouni Paakkonen’s and Päivi Eronen’s herd (in which there also are Salla Rautio’s cows), 21 %. The competition will be organized also next year. I encourage all those who have All Stars cows in the herd to take part in the competition! Salla Rautio 23

Ayrshire-lehti

1/2013

SALE OF STARS 2013 Sale of Stars -huutokaupasta on tullut sekä karjanomistajien että kaupunkilaisyleisön odottama ohjelmanumero, jota kehän laidalla seuraa aina sankka yleisöjoukko. Pelkästä yleisölajista ei silti ole kyse, sillä hyvää jalostuseläintä itselleen tai kimppaomistukseen hakevat karjanomistajat tietävät, että tästä huutokaupasta sellainen eläin löytyy ja ovat siksi paikan päällä tosimielellä. Kasvattajilta oli saatu myyntiin kymmenen eläintä, joista kolme kanadalaisista tuontialkioista syntynyttä, kaksi tuontialkioemistä ja loput erinomaisista kotimaisista lehmäsuvuista. Parhaat hinnat maksettiin alkiotaustaisista, kotimaisten jäädessä jonkin verran alemmaksi hintatasoltaan. Huutokaupan kallein eläin oli

Ayrshire Winter Shown yhteydessä järjestettiin jo perinteeksi muodostunut korkeatasoisten eläinten huutokauppa Sale of Stars. Tällä kertaa oli tarjolla kymmenen eri-ikäistä hiehoa ja vasikkaa sekä neljä alkiota. Myytävät eläimet talutettiin kehään Yves Charpentierin ammattitaitoisessa otteessa. Huutokaupan käytännön toteutuksesta vastasi aikaisemmilta vuosilta tuttu joukko, Hudari.fi:n ”henkilökunta” yhdessä Ayrshirekasvattajien kovakuntoisten huutojen vastaanottajien kanssa. Anu ja Jari Ahlholmin myymä Korkiakosken Glamour Model ET, josta maksettiin 3400 €. Seuraavaksi kalleimmat olivat vain kolmen ja puolen kuukauden ikäinen Mapleburn Hector Jomise ET 2600 € sekä puolitoistavuotias Rosayre BB Rhianna ET 2100 €. Kaikki Sale of Starsissa myydyt alkiot oli

lahjoitettu Ayrshirekasvattajille, näistä yksi Maple-Dell Herman Dasalesin omistajanelikolta ja kolme Shady Walnut Farmilta, jonka isäntä Wayne Bertrand lahjoitti alkioita jo kolmatta kertaa suomalaisen ayrshirekasvatuksen hyväksi! Yhdistys haluaa lähettää tukijalleen lämpimät kiitokset Kanadan Ontarioon.

Huutokaupan keskihinnaksi tuli eläinten osalta 1 740 € ja alkioiden 275 €. Huutokaupan järjestelyt onnistuivat Ayrshire Winter Shown upeissa puitteissa erinomaisesti. Hintatasossa jäätiin viimevuotisesta, vaikka eläinten nuoren iän huomioiden liikuttiinkin huomattavasti suomalaista keskihintaa korkeammalla tasolla. Viimeisen vuoden aikana on maatalouden kustannustaso noussut ja karjanomistajan kukkarolla käyty taajaan, joten oli odotettavissakin, ettei edellisvuoden ennätyshintoihin tulla pääsemään. Siitä huolimatta nähtiin, että laadukkailla jalostuseläimillä riittää tiukempinakin aikoina kysyntää ja hyvistä eläimistä ollaan edelleen valmiita maksamaan korkeita hintoja. Laura Laiholahti

Myyntihinnat: KARHILAN JESTELLE Synt. 18.5.2012 Isä: Jelyca Oblique Emä: Uusi-Suon Poker Eye ET-AF-GP82 Emänisä: Des Chamois Poker ET Myyjä: Pekka Suutari Ostaja: Suvi Murto-Koivisto Hinta: 1300 €

ROSAYRE BB RHIANNA ET Synt: 19.6.2011 Isä: Blackaddar BB Kellogg Emä: Rainbow’s End Regan EX90 Emänisä: Woodland View Willy3 ET Myyjä: Jukka ja Erika Särkijärvi Ostaja: Tiina Harju-Keturi Hinta: 2100 €

KURHILAN OBLIQUE JORA Synt. 17.3.2012 Isä: Jelyca Oblique Emä: Kurhilan Voralinde-AF-GP80 Emänisä: Lindero Myyjä: Merja Kallio Ostaja: Hannu Toikka Hinta: 1400 €

RASILAN JAMBALYA Synt. 31.3.2012 Isä: Blackaddar Sherlock Emä: Rasilan Viuhka-AF-GP82 Emänisä: Birghdale Copper Myyjä: Seija ja Hannu Viitanen Ostaja: Seija Viitanen Hinta: 1200 €

PAKASEN JYVÄ Synt. 19.2.2012 Isä: Palmyra Bester Emä: Pakasen Vehnä-AF-GP81 Emänisä: Kildare Dupont ET Myyjä: Pauliina Pakkasmaa Ostaja: Kati Lakso Hinta: 1000 €

MAPLEBURN HECTOR JOMISE ET Synt. 13.10.2012 Isä: Don-Sher Hector Emä: Mapleburn Pia’s Promise ET EX90 Emänisä: Blackaddar BB Kellogg Myyjä: Merja Kallio Ostaja: Hannakaisa Heikkinen ja Juha Toivola Hinta: 2600 €

RASILAN IHANNE Synt. 4.10.2011 Isä: Palmyra Tri-Star Reality Emä: Kildare Annie ET-AF-GP80 Emänisä: Des Chamois Poker ET Myyjä: Seija ja Hannu Viitanen Ostaja: Jari Heiskanen Hinta: 1900 €

KURHILAN RIGGINS IITURI Synt. 25.10.2011 Isä: Palmyra Poker Riggins ET Emä: Kurhilan Modem Ennätys-AF-GP80 Emänisä: LagaceModem ET Myyjä: Merja Kallio Ostaja: Anna-Maija Pohjola Hinta: 1600 €

KURHILAN OBLIQUE JELLA Synt. 1.11.2012 Isä: Jelyca Oblique Emä: Lagace Yellow ET-AF-GP82 Emänisä: Visserdale Dilligent ET Myyjä: Merja Kallio Ostaja: Tiina Harju-Keturi Hinta: 900 €

1/2013

Ayrshire-lehti

The Sale of Stars It has already become custom to arrange a sale of valuable animals, ”the Sale of Stars”, during the Ayrshire Winter Show. This time ten heifers and calves and four embryos were for sale. Yves Charpentier showed the animals in the ring. Hudari. fi arranged the sale with assistance of the Ayrshire Breeders. The Sale of Stars has become a popular happening as well for the breeders as for the public and is followed by a large audience. It is not, however, just an entertainment, because those who are looking for a good breeding animal for themselves, or for sharing with other breeders, know that they can purchase such an animal from this sale. The breeders had brought ten animals for sale. Three of them were born from Canadian embryos,two from imported ET cows and the rest from outstanding native cowfamilies. The best prices were paid for the animals with embryo background. The native animals didn’t quite reach that price level. The most expensive animal was Korkiakosken Glamour Model ET owned by Anu and Jari Ahlholm. For that animal

KORKIAKOSKEN GLAMOUR MODEL ET Synt. 26.12.2011 Isä: Palmyra Tri-Star Reality Emä: Blackaddar Model W GP83 Emänisä: LabrieWilton ET Myyjä: Anu ja Jari Ahlholm Ostaja: Kristiina Iivarinen HINTA: 3400 €

3400 € was paid. Mapleburn Hector Jomise ET, who was only three and a half month old, went for 2600 € and Rosayre BB Rhianna ET for 2100 €. All the four embryos sold at the sale were gifts to the Ayrshire Breeders.One was donated by the four owners of Maple-Dell Herman Dasales and the three others by the owner of Shady Walnut farm. This was the third time Wayne Bertrand has contributed embryos for the benefit of the Finnish Ayrshire breeding. The Ayrshire Breeders want to warmly thank their benefactor in Canada Ontario. The average price of the animals sold at the sale was 1710 € and of the embryos 275 €. The organization of the auction during the Winter Show was successful. The price level was lower than last year even though, taking in account the ages of the young animals, it was higher than the highest Finnish price level. During the last year agricultural expenses have gone up and the purse of the breeder has got thinner, so it was expected that the price level this year wouldn’t be as high as last year. Despite of that, classy breeding animals are in demand even during harder times and people are ready to pay good money for them.

ALKIO 1 KPL Isä: Nexus Dreamer Emä: Maple-Dell Herman Dasales Emänisä: Visserdale Herman Myyjä: Suomen Ayrshirekasvattajat ry Ostaja: Juha Kuitunen HINTA: 200 €

ALKIO 1 KPL Isä: Palmyra Tri-Star Burdette Emä: Shady Walnut Corrina EX90-4E Emänisä: Blackaddar BB Kellogg Myyjä: Suomen Ayrshirekasvattajat ry Ostaja: Pauli Konu HINTA: 300 €

ALKIO 1 KPL Isä: Blackaddar Sherlock Emä: Shady Walnut Moria EX92-6E Emänisä: Forever Schoon Mm Cornelius ET Myyjä: Suomen Ayrshirekasvattajat ry Ostaja: Pirjo Äijö HINTA: 300 €

ALKIO 1 KPL Isä: Ardmore Crown Napier Emä: Shady Walnut Corrina EX90-4E Emänisä: Blackaddar BB Kellogg Myyjä: Suomen Ayrshirekasvattajat ry Ostaja: Pauli Konu HINTA: 300 €

Sale of Stars Det har redan blivit tradition att organisera en auktion,”Sale of Stars”, i samband med Ayrshire Winter Show. Denna gång såldes 10 kvigor och kalvar i olika åldrar och fyra embryon. Yves Charpentier visade upp djuren. För arrangemangen svarade Hudari.fi tillsammans med Ayrshire uppfödarna. Sale of Stars har blivit ett programnummer, som både uppfödare och stadsbor ser fram emot och det samlas en stor publik runt ringen. Det är dock inte enbart ett publiknöje, ty de uppfödare, som är ute efter goda avelsdjur vet att man kan få sådana under den här auktionen. Det kom tio djur till försäljning från olika uppfödare. Tre av dem var efter importerade embryon, två efter kor, som importerats som embryon och resten från inhemska kofamiljer. De bästa priserna betalades för djuren med importbakgrund. De inhemska gick för något lägre priser. Den dyraste kvigan blev Korkiakosken Glamour Model ET ägd av Anu och Jari Ahlholm. Priset var 3400 €. Bara tre och en halv månad

gamla Mapleburn Hector Jomise ET såldes för 2600 € och ett och ett halvt år gamla Rosayre BB Rhianna ET för 2100 €. Alla de fyra embryona var donerade till Ayrshire uppfödarna. Ett embryo kom från de fyra ägarna till Maple-Dell Herman Dasales och tre från Shady Walnut Farm, vars ägare Wayne Bertrand redan för tredje gången donerad embryon för befrämjande av finländsk Ayrshire uppfödning. Föreningen tackar varmt sin välgörare i Kanada Ontario. Medelpriset för de sålda djuren blev 1710 € och för embryona 275 €. Arrangemangen i samband med Ayrshire Winter Show lyckades mycket väl. Prisnivån var lägre än förra året fastän, med beaktande av djurens låga ålder, ändå betydligt högre än prisnivån i allmänhet i Finland. Under det senaste året har kostnadsnivån för jordbrukarna stigit avsevärt och djuruppfödarnas plånbok blivit allt tunnare, så det var förutsett att prisnivån inte skulle nå upp till förra årets rekordnivå. Ändå finns det alltid också under svåra tider efterfrågan efter goda avelsdjur och man är också redo att betala höga priser för dem.

Ayrshire-lehti

1/2013

Hamula – oikealla asenteella voitetaan vaikeudet Hamulan karja ulkoilee läpi vuoden. Kuva: Kirsi Lappalainen

Tila on isännän kotitila, jota Kari ja Kirsi ovat viljelleet vuodesta 2004. Aikaisemmin Kari työskenteli ProAgrian piiriagrologina ja Kirsi sikalanhoitajana, kunnes elämä muuttui äkillisesti. Karin isän kuolema muutti sukupolvenvaihdossuunnitelmat kertaheitolla aikaistaen tilakauppoja parilla vuodella suunnitellusta. Aluksi tilaa pyöritettiin kuolinpesänä Kirsin hoitaessa kotona pientä vauvaa. Sukupolvenvaihdosta tehtäessä lehmiä oli 27 ja nuorkarjaa parikymmentä päätä. Karjan keskituotos oli 8 300 kg. Keskipoikimakerta oli tuolloin 1,86 ja elossa olevien lehmien elinikäistuotos vain 13 000 kg. Alhainen keskipoikimakerta johtui siitä, että tapana oli ollut poistaa vanha lehmä aina poikimaan tulevan hiehon tieltä. Lehmät ruokittiin rypsiviljaseoksella. Navettaremontin yhteydessä siirryttiin vilja-puolitiivisteruokintaan, joka yhdessä lisääntyneiden väkirehun 26

Ylä-Savossa, Varpaisjärven Syvärinpään kylässä Hamulan tilaa viljelevät Kari ja Kirsi Lappalainen. Tilalla on 50 ayrshirelehmää, jotka asustavat alkuaan 1960-luvulla rakennetussa parsinavetassa. Navettaa on laajennettu useaan otteeseen ja viimeisin laajennus on vuodelta 2006. Navettarakennusta jatkettiin tuolloin uuden rehuvaraston, maitohuoneen ja sosiaalitilojen verran. Laajennuksen myötä lypsyparsien määrä lisääntyi 43 paikkaan ja juottovasikat saivat kiinteäalustaisen ryhmäkarsinan. Samalla uusittiin myös lypsykone ja putkistot sekä hankittiin väkirehurobotti. jakokertojen kanssa nosti keskituotosta nopeasti 1 000 kg.

Aureus ja rota alkuaikojen vaikeuksina

Jo ennen lypsykoneen uusimista lehmämäärää oli alettu hiljalleen lisätä tulevaa navetan laajennusta silmällä pitäen. Lypsävien määrään nähden tehoton lypsykone ja ahdas maitoputkisto alkoi kuitenkin näkyä pian lehmien vetimien

kunnossa. Siitä alkoi S.aureusinfektioiden aikakausi, joka oli pahimmillaan vuonna 2006. Silloin infektoituneiden osuus karjasta oli jo lähes puolet. Uusi lypsykone, asialle omistautunut eläinlääkäri ja tilanväen tahto selvitä ongelmasta toivat kuitenkin nopeasti tulosta. Lehmien kohdalla ei turvauduttu helpoimpaan ja useimmin esitettyyn ratkaisuun eli sairastuneiden poistoon,

vaan määrätietoisesti etsittiin lypsytyöhön ja parsiolosuhteisiin tilannetta parantavia käytäntöjä. Avaintekijöitä olivat parsien oikea mitoitus, turvekuivitus, laadukas vedinkasto ja lehmäkohtaisten kertakäyttöhanskojen käyttö. Kuukausittain otetut tarkkailunäytteet auttoivat löytämään piilevät tulehdukset ja pitämään lypsyjärjestyksen oikeana. Sairaiden neljännesten umpeutus oli myös tärkeää, sillä maitoa ei haluttu lypsää jatkuvasti erilleen. Umpeenpanohoidot löydösten mukaan, myös oireettomille lehmille, ovat edelleenkin käytössä. Ensimmäiset vuodet velkataakan ja karjan terveysongelmien kanssa olivat kova koulu, mutta jälkeenpäin ajatellen silloin opittiin se, ettei mitään saa ilmaiseksi. Kun utareterveys saatiin kuntoon, karjassa ilmeni toinen vakava ongelma. Karjaan oli ostettu useita kantavia hiehoja, joiden poikimisen jälkeen

1/2013

muutamia vasikoita sairastui vasikkaripuliin. Näytteistä selvisi, että ripulin aiheuttaja oli rotavirus. Vuonna 2007 ripuli oli jo epidemia ja käytännössä kaikki vastasyntyneet vasikat sairastuivat. Vasikoiden sairastumisaika vaihteli parista päivästä vajaaseen pariin viikkoon ja itse ripulivaihetta kesti kullakin vasikalla noin viikon verran. Elektrolyyttijuoman ja maidon letkutus oli ainoa keino pitää vasikat hengissä. Kirsi muisteleekin, ettei koskaan ole viettänyt niin paljon aikaa navetassa kuin silloin ja siinä vaiheessa aureuksen saneeraaminen alkoi tuntua lastenleikiltä. Tukihoitona vasikoille aloitettiin pitkitetty ternimaitojuotto ja heti ensioireista antibioottikuuri. Tartuntapaine oli jatkuvien poikimisien takia kova, joten ennaltaehkäisyksi aloitettiin rotavirusrokotukset lehmille. Rokotukset lopetettiin vasta kolme vuotta myöhemmin, eikä sen jälkeen ole ollut enää yhtään ripulitapausta. Tehokkaan hoidon ansiosta yhtään vasikkaa ei menetetty, mutta Kirsi kertoo olleensa itse henkisesti täysin lopussa. Hän ei olisi jaksanut enää yhtään ripulivasikkaa tai lehmäongelmaa, mutta onneksi tämäkin koettelemus loppui. Kirsin ja Karin onneksi heillä molemmilla on yhtä suuri kiinnostus karjanhoitoon, ja he sanovatkin sen avulla aina päässeensä vaikeiden aikojen yli.

Ayrshire-lehti

Hamulan tilan toinen 100-tonnari Onneli. Kuva: Kirsi Lappalainen

967 kg. Viime vuonna maidon pitoisuudet olivat hieman tavanomaista matalammat: rasva 4,07 % ja valkuainen 3,55 %. Karjantarkkailun soluluku on ollut kaikkina vuosina 50 - 130 tuhannen välillä. Hamulan karjan keskipoikimakerta on 4,10. Kirsi iloitseekin erityisesti juuri keskipoikimakerran noususta kaikista ongelmavuosista huolimatta. Lehmien elinikäistuotoskin on lähes kolminkertaistunut lähtötilanteesta ja on nyt 37 652 kg.

Tilalla on useita kestäviä lehmiä

Tällä hetkellä yli 60 % lehmistä on lypsänyt kolme kautta tai sitä enemmän. Hamulan tila sai ensimmäiset 100-tonnarit viime vuoden lopulla, kun Raita (Rajasaaren Oki x Harjunpään Ilmiö) ylitti rajan seit-

semän kertaa poikineena ja heti perään Onneli (Haralan Etro x Maunulan Tunnus) kahdentoista poikimisen jälkeen. Raidan tähän asti paras kausi on ollut kuudes tuotosvuosi, 15 406 3,14 - 3,29. Tyttäriä Raidalta on jäänyt karjaan vasta yksi, kohta siemennysikään tuleva Juova Kilpisalon Toivosta. Onnelin paras kausi on ollut sen neljäs tuotosvuosi luvuilla 11 676 - 3,59 - 3,37. Onnelilta on lypsyssä kaksi tytärtä: pian 50-tonnariksi tuleva Unneli ( Peterslund) ja toista kauttaan lypsävä Enkeli (Asmo Sale). Viimeisimmästä poikimisesta syntyi tytär Jelli Obliquesta. Seuraava satatonnariehdokas Pyry (Laurilan Ipollo x Huhtakankaan Valtti) jäi harmillisesti vajaan kolmensadan kilon päähän rajapyykistä ennen umpeenjääntiä. Pyryn NTM

Tunnusluvut ovat parantuneet vuosi vuodelta

Karjan lehmämäärä, keskituotos ja keskipoikimakerta ovat vuosien mittaan jatkaneet nousuaan. Vuonna 2012 lehmiä oli 50 ja hiehoja ja vasikoita noin 20. Lappalaisten mukaan karjan uudistukseen ei tarvittaisi oikeastaan kuin noin viisi eläintä vuosittain, mutta vaikka kuinka karsitaan jo vasikkana, niin aina tahtoo ”hyviä” jäämään melkein tuplasti. Karjan keskituotos on neljättä vuotta yli 10 000 kg ja viime vuoden 305 pv tuotos oli jo 10

Kari ja Kirsi Lappalainen. Kuva: Kirsi Lappalainen

on yhä +8 ja Pyryn jälkeläisiä sekä sen tyttärien jälkeläisiä on karjassa kymmenkunta. Paras näistä on tyttären tytär Vyyti (Asmo Opallo x Joensuun Pängt), joka on poikinut viisi kertaa ja lypsänyt 50 000 kg. Vyytin NTM on +17 ja AF luokitustulos viime vuodelta G79. Lähes satatonnareita ovat myös Laurilan Ipollon tytär Pujo (Ipollo x Niemelän Verneri), joka on lypsänyt yli 94 000 kg ja Rusina (Kälän Oklas x Kurhilan Max), joka on lypsänyt yli 92 000 kg. Kaikkiaan karjassa on neljätoista yli 50 000 kg lypsänyttä lehmää kahden satatonnarin lisäksi.

Jalostuksen uudet tuulet

Hamulan tilalla on ollut 1980-luvulta lähtien puhdas ayrshirekarja. Karjaa on jalostettu jalostussuunnitelmien mukaan vuosikymmeniä, kuitenkin lähtökohtaisesti niin, että kaikista lehmistä jätettiin lehmävasikat kasvamaan. Nuorsonnien käyttö on ollut aiemmin runsasta. Pääpaino on ollut tuotanto-ominaisuuksissa, ja varsinaista kiinnostusta esimerkiksi rakennejalostukseen ei ole ollut. Karin ja Kirsin aikana on alettu tehdä sonnivalintojen lisäksi lehmävalintaa, koska uudistuseläinten tarve on ollut vähäinen. Valiosonnien osuus suunnitelmissa on kasvanut, ja lisäksi nykyisin käytetään huomattavan paljon liharotusiemennyksiä, lähinnä charolaista. Sonnivalinnoissa painotus on ollut rakenteessa, erityisesti utareessa. Ensimmäiset vuodet Kirsi ja Karikin jatkoivat pitkälti jalostussuunnittelijan näkemyksen varassa vanhalla kaavalla. Kukaan ei kysynyt heidän tavoitteitaan eivätkä he olisi niitä ehkä edes osanneet kertoakaan vaan ajattelivat ammattilaisen tietävän paremmin. Pian he kuitenkin huomasivat, ettei pidemmän päälle toimi systeemi, jossa tuijotetaan enemmän numeroita kuin lehmiä ja ihan käyttökelpoisia lehmiä aiotaan poistaa. Kirsi ja Kari toteavat27

Ayrshire-lehti

1/2013

Hamula – lasting cows and a good production Kari and Kirsi Lappalainen are managing the Hamula farm in Northern Savonia. They milk 50 Ayrshire cows in a tie-stall barn. When they took over the farm in 2004 there were 27 cows and about 20 heifers and calves. The average number of calvings was then 1.86 because older cows always had to make room for calving heifers. The average milk production was 8300 kilos. After an enlargement of the cowshed and some changes in the feeding the average quickly got up with 1000 kilos. The owners have gone through a lot of difficulties in the herd. They had a severe S.aureus infection among the cows, when almost half of the herd was infected. When buying several heifers in calf, they also got a rota virus epidemic among the calves that were born to those heifers. They took very good care of the sick animals doing long hours in the

kin, että vain he itse tietävät, millaisia lehmiä haluavat lypsää nyt ja tulevaisuudessa. Indeksijalostajina he eivät ole kunnostautuneet, mutta yhä heidän NTM-miinuslehmänsä kuitenkin porskuttavat. Jalostus sai uutta puhtia pari vuotta sitten Kirsin käytyä toimilupakurssin. Oma typpisäiliö avasi helpon tien käyttää laajempaa sonnivalikoimaa. Jo aiempina vuosina oli kokeilumielessä hankittu kanadalaisia sonneja seminologien varasäiliöön, mutta annosten saaminen kotiin asti osoittautui usein epävarmaksi. Näiltä ajoilta karjassa on lypsämässä Ariel (Des Prairies Felix x Omppu-limu), Evil (Potter x

shed and finally they overcame the epidemic. Now the difficulties are behind them and the average of the milk production in the herd is over 10 000 kilos with good percentages and the average number of calvings is 4.10 (!) which is a very good result. In addition two cows have produced more than 100 000 kg during their lifetime, there are also 14 cows that have milked over 50 000 kilos. The herd’s longevity starts with taking good care of the calves. When the emotional value of an animal is as big as their breeding- and using values you have the basic conditions for success. In addition to that you make sure that all the other conditions assist the wellbeing of the animal. For instance the herd is out on the pastures during summer and also allowed to exercise outdoors during winter. That may be the reason why there are so many lasting cows at Hamula farm.

Hamulan tilan ayrshire-karjaa. Kuva: Kirsi Lappalainen

Osandur) ja Hertta (Ristourn x Ipollo). Toimilupakurssilla Kirsi kertoo tavanneensa jalostuksesta niin innostuneita ihmi-

siä, että se tarttui häneenkin! Hän ymmärsi, että tavallinen tuotantokarjakin voi jalostaa ihan tosimielellä. Lappalaiset

kertovat jalostuksessa auenneen ihan uuden maailman, johon on nyt myös rahkeita, kun perushomma on saatu toimimaan. Kurssia seurasi matka osin samojen ihmisten kanssa Kanadaan ja siellä silmät avautuivat vielä lisää. Kirsi ja Kari näkivät upeita lehmiä ja asiaan omistautuneita ihmisiä, ja tajusivat, että heilläkin on oikeasti mahdollisuus tavoitella omassa karjassaan jotain keskimääräistä parempaa. Matkan tärkeimmät tuliaiset matkustivatkin kotiin vasta jälkijunassa alkioiden muodossa ja nyt niitä on siirretty lehmiin. Yksi merkittävistä asioista on ollut myös yhteistyön alkaminen uusien jalostusam-

Hamula – hållbara kor och god produktion Kari och Kirsi Lappalainen driver Hamula gård i Norra Savolax. De har 50 mjölkande Ayrshire kor i en båsladugård. När de övertog gården år 2004 fanns det 27 kor och ca 20 ungdjur. Medeltalet kalvningar per ko låg på 1,86, eftersom äldre kor alltid fick vika för kalvande kvigor. Mjölkproduktionens medeltal var 8300 kg. Efter att ha utvidgat ladugården och efter förändringar i utfodringen steg medeltalet snabbt med 1000 kg. Ägarna har gått igenom många svåra prövningar i besättningen. De fick en besvärlig S.aureus infektion, där nästan halva besättningen blev smittad. Då de köpte in ett antal dräktiga kvigor fick de också en rota-virus epidemi i samband med att kvigorna kalvade in. Tack vare god skötsel och många extra timmar i ladugården lyckades de övervinna epidemin. 28

Nu har de lagt svårigheterna bakom sig och mjölkmedeltalet i besättningen är över 10 000 kg med goda koncentrationer av fett och protein och kalvnings medeltal ligger på 4.10 (!) vilket är ett mycket gott resultat. Utom två kor, som har en livstidsproduktion på 100 000 kg finns det dessutom 14 kor som har mjölkat mer än 50 000 kg. För att få fram hållbara kor måste man börja med god skötsel av kalvarna. När ett djurs känslovärde är lika stort som avels-och bruksvärdet har man förutsättningar att lyckas, om man dessutom ser till att omgivningen i övrigt är gynnsam för djurens välmående, som på Hamula, där boskapen är ute på bete hela sommaren och också får motionera ute under vintern. Det är kanske hemligheten med så många uthålliga kor.

1/2013

mattilaisten kanssa, niin jalostussuunnitelmien tekemisen ja neuvonnan muodossa kuin rakennear vostelussa. Tänä talvena Yves Charpentier kävi tekemässä toistamiseen AFluokitusta ja kokemus näistä käynneistä on ollut rohkaiseva. Lehmistä on nyt luokitettu noin kaksikymmentä ja hajonta on ollut G75- GP81. Eniten lehmiä on luokiteltu G78:ksi. Ensimmäisen GP81-tuloksen sai tällä kierroksella Helmi (Facet x Saukkoniemen Poonus). Helmin emä Siri (S. Poonus x Huhtakankaan Hörö) ehti kuutena tuotoskautena lypsää elinikäistuotokseksi 62 682 kg ja jättää Helmin lisäksi useita jälkeläisiä karjaan.

Kestävän lehmän kasvatus alkaa vasikasta

Lappalaiset eivät oikein osaa sanoa mitään erityistä syytä kestävään karjaansa. Heidän mielestään asenne ratkaisee ja kestävä lehmä on enemmän kuin osiensa summa. Siihen soppaan tarvitaan ammattitaitoa sekä herkkyyttä reagoida pieniinkin poikkeamiin. Kirsi ja Kari kertovatkin näkevänsä yleensä jo pelkästä lehmän ilmeestä, jos jotain on pielessä. Heistä onkin tärkeää tuntea omat lehmänsä ja pienessä karjassa se on vielä mahdollista. Eläinlääkärin ja sorkkahoitajan merkitys on myös suuri eikä kynnys kummankaan kutsumiseen tarvittaessa saa olla liian korkealla. Ongelmiin pitää reagoida heti, eikä vasta huomenna. Kirsin ja Karin mukaan heidän karjassaan lehmien tunnearvo on yhtä suuri kuin käyttö- tai jalostusarvo. Kaikki ovat tavallaan lempilehmiä ja niinpä niiden ter veyden ja hyvinvoinnin eteen ollaan valmiita tekemään kaikkensa, jotta ne pysyvät tehokkaassa tuotannossa. Hamulan karjassa lehmille sallitaan silti huonompiakin tuotosvuosia urallaan, jos asiat siitä korjaantuvat. Vanhempien lehmien kanssa ollaan armollisempia kuin nuo-

Ayrshire-lehti

rempien, vanhat saavat yleensä pidemmän lepokauden ja tarvittaessa pidemmän umpikauden. Kirsin ja Karin mukaan kaikki hyvä alkaa kuitenkin jo vasikoista ja niitä passataankin oikein kunnolla! Vasikoita juotetaan ensin maidolla noin kymmenen viikon ajan ja sitten ruokitaan vapaasti tarjotulla täysrehulla noin nelikuiseksi. Siitä alkaa sitten pikkuhiljaa hiehon elämä rypsillä ja kuivalla heinällä. Lappalaiset ovat myös alusta alkaen pyrkineet parantamaan lehmien ja nuorkarjan olosuhteita. Lehmien vanhentuessa parsimattoja on uusittu pidemmiksi ja osalla lehmistä on käytössä oikeat parsipedit. Osaan 2000-luvun alussa rakennetun nuorkarjaosaston ritiläpalkkikarsinoita on laitettu ritilämatot tai makuualueelle palapelimattoa. Lehmien lantaritilät on vaihdettu vähemmän sorkkia kuluttaviksi. Kesäisin laidunnetaan kaikki yli puolivuotiaat ja talvella ulkoilutetaan kaikki lehmät. Talviulkoilusta on ollut pelkkää myönteistä kokemusta. Osa umpilehmistä viettää talven konehallin sisällä olevissa vanhoissa säilörehusiiloissa, joissa on kestokuivikkeena olkea ja turvetta. Ratkaisun piti olla vain tilapäinen, mutta Kari toteaa sen taitavan jäädä tällä lehmämäärällä pysyväksi. Tulevaisuus Hamulan tilalla näyttää vakaalta. Suunnitelmissa ei ole tehdä suurempia muutoksia tuotantoon, isännän lähivuosien isoin projekti on jatkaa pellon raivausta laidunkäyttöön. Kirsin ja Karin mielestä tällä tila- ja karjakoolla pärjätään vielä varsin hyvin. Kaikki mitä tehdään, tehdään itseä, ei seuraavaa sukupolvea varten, sillä tytär Siiri on vasta alakoululainen. Jatkossakin Hamulan lehmät nähdään tienvarsilaitumillaan ilahduttamassa ohikulkijoita ja osaltaan pitämässä yllä hyvää maidontuotannon imagoa. Anu Ahlholm ja Kirsi Lappalainen 29

Ayrshire-lehti

1/2013

Rounion Rounion Ayrshire

Paras Ayrshire-karja

2011 & 2012 Olavi Ahonkivi KellahdenkylĂ¤tie 88 A 28100 PORI GSM 040 503 8475 e-mail: olavi.ahonkivi@pp.inet.fi

1/2013

Ayrshire-lehti

Maailmanennätyslehmä Rantalan Lila Rantalan Lila on tiettävästi lypsänyt ayrshirerodun maailmanennätyksen: maitoa 174 495 kg, rasvaa 5 640 kg ja valkuaista 6 616 kg. Paras tuotosvuosi on ollut yhdeksäs, 16 204 kg maitoa. Lilan isä on Vaaralan Aika ja emänisä Nykyrilän Urbaani (i. Gamlegård). Kauempaa suvusta löytyvät myös sonnit Ikolan Vihtori ja Luukkaanmäen Miklaus. Isännän mukaan Lila on maailman paras ayrshire eikä sen tarvitse kumarrella ketään. Lilan omistavat Anne Dufva-Lyytinen ja Janne Lyytinen Vieremältä. Suomen Ayrshirekasvattajat onnittelee upeasta saavutuksesta Lilaa ja Lilan isäntäväkeä!

Ayrshire-lehti

1/2013

Ayrshireuutisia maailmalta Maailman Ayrshirefederaatio Valokuvakisa 2013 Federaation sivuilla voi jokainen käydä äänestämässä valokuvakisan eläimiä ja verrata pääseekö lähelle tuomareiden lopullista järjestystä. Kilpailun viralliset tuomarit ovat: François Beaudry (Kanada), John Cochrane (UK), Kimmo Kuorikoski (Suomi), Mari Mukka (Suomi, Faba), Dru Mercer (USA), Barry Tippett (Uusi-Seelanti), Walter Finlayson (Etelä-Afrikka) ja Mats Eriksson (Ruotsi). Äänestys sulkeutuu toukokuun ensimmäisenä päivänä ja tulokset julkaistaan kesäkuun 28. päivä Amerikan kansallisessa tapaamisessa. Äänestää voit tässä nettiosoitteessa: http://www.worldayrshirefederation.com/competition_jugement.php

Uusi-Seelanti Uuden-Seelannin 2013 Dairy Event -näyttely Näyttelyn Ayrshire Supreme Championiksi valittiin Premier Danehill Frost E8-9, jonka omistavat Derek ja Catherine Hayward Cambridgesta. Frost palkittiin myös Ayrshire Senior lehmien Paras Utare -palkinnolla. Frost on 7-vuotias ja sen isä uusi-seelantilainen sonni Arran Tri Danehill. Näyttelyn tuomarina oli Mary Creek USAsta. Näyttelyn tulokset on luettavissa netissä Ayrshire UudenSeelannin sivuilla, http://www.ayrshire.org.nz

Iso-Britannia ja Irlanti Royal Ulster Winter Fair Ayrshirechampioniksi valittiin kaksivuotias Atley Hill Pamela (isä: Yellow Briar Journalist), jonka omistaa McLeanin perhe. Pamelan kasvattajat ovat Aldersonit Yorkshirestä ja se polveutuu kuuluisasta Haresfootin Pamela -lehmäperheestä. Myös näyttelyn varachampion on kuuluisan lehmäperheen jäsen, Ravenhill Ethel 393 EX92, jonka omistaa John Suffern. Ethelin isä on McCornick Nelson ja se on lypsänyt yli 10 400 kilon tuotoksen ja sen emä ja emän puoleinen puolisisko ovat molemmat 100-tonnareita ja Excellent-lehmiä, joiden utarepisteet ovat EX94. Tällaisista lehmistä ayrshirerodussa on juuri kyse! Ayrshirerodulle, jonka jalostuksessa on panostettu erityisesti kestävyyteen ja hyvään liikkuvuuteen, oli suuri plussa, että Ethel voitti päivän kovimman luokan, seniorilehmät. Tuomarina näyttelyssä oli Patrice Simard Kanadasta. Changue Tryst ET Ayrshire Cattle Societyn tammikuun lopussa laatiman tiedotteen mukaan genomitestin perusteella Changue Trystin isäksi

Changue Trystin tytär Ranta-Seppälän Hertta. Kuva: Minna Kotila

on vahvistettu eri sonni kuin vuonna 1998 tehdyn verinäytteen perusteella on ilmoitettu. Changuen tilan isännän ja Trystin kasvattajan Robert M Stevensonin mukaan Trystin emää Changue Celandinea huuhdeltiin syyskuussa 1995 kahdella eri sonnilla, toinen ayrshire ja toinen holstein, käyttäen molempia kaksi olkea. Huuhtelusta saatiin 18 alkiota, joista 8 siirrettiin tuoreena ja niistä syntyi neljä mustaa vasikkaa. Kaksi vasikoista oli lehmävasikoita ja ne rekisteröitiin holsteineiksi. Toinen näistä lehmistä on edelleen hengissä yli 16-vuotiaana. Kun Trystin emä menetettiin 15-vuoden iässä, siirrettiin vielä neljä pakastettua alkiota ja niistä syntyi kolme punaista vasikkaa joulukuussa 1998. Kaikkien näiden vasikoiden isäksi vahvistettiin veritestin perusteella ayrshiresonni Trident. Näistä vasikoista yksi oli Tryst, joka ostettiin keinosiemennykseen. Trystin isäksi on kuitenkin nyt genomitestin perusteella vahvistunut holsteinsonni Renown Factor RC, kun sen isäksi on aiemmin ilmoitettu Ardrossan Kate’s Trident. Nykytiedon mukaan veritestien luotettavuus aiemmin ei ollut hyvä. Tryst on siis perimältään 50 % ayrshire ja 50 % holstein. Tällä perusteella myös suomalaisessa kantakirjassa Trystin kantakirjaluokaksi on muutettu B1 eli sen tyttäret pääsevät kantakirjaluokkaan B2 ja ne ovat siis 75 % ayrshireja (jos siis niiden emänä on puhdas ayrshirelehmä). Alkuperäinen tiedote asiasta on luettavissa HuitinHolsteinin sivuilla (http://www.huitinholstein.net) ja kasvattajan kirjoitus asiasta seuraavassa nettiosoitteessa: http://www.thescottishfarmer.co.uk/ opinion/letters/factor-and-tryst.2023820

1/2013

Ayrshire-lehti

Kanada

taan tautien vastustuskykyä, soveltuvuutta paikalliseen ilmastoon sekä rehunkäytön tehokkuutta. Myöhemmin tutkitaan vielä kykyä kehittyä lypsylehmäksi sekä ayrshirelehmien maidon laatua ja pitoisuuksia verrattuna normaaliin brasilialaiseen lehmään. Eteläamerikkalaiset ovat kiinnostuneita ayrshirerodusta, koska sillä on parempi hedelmällisyys, korkeampi valkuaistuotos ja parempi kokonaistehokkuus verrattuna useimpiin eurooppalaisiin rotuihin. Projektin alkuun saattamiseksi tarvitaan 50 alkiota ja ensimmäiset 25 kanadalaisten ayrshirekasvattajien lahjoittamaa alkiota ovat jo lähdössä Brasiliaan. Lähde: Canadian Ayrshire Review Jan.-Feb.2013

Mestarikasvattajat 2012 Ayrshire Kanada on palkinnut seuraavat kasvattajat Master Breeders 2012 -arvonimellä: Ferme De La Plaine, Ferme R J M Demers Inc., Ferme François Beaudry, Mario Lavoie et fils ja Ferme Ronick Inc. Kanadalaisia Ayrshirealkioita Brasiliaan Brasilian lypsykarjapopulaatio on yksi maailman suurimmista, maassa on 23 miljoonaa lehmää. Kanadan Ayrshirekasvattajilla ja brasilialaisilla on yhteinen projekti, jossa kanadalaisia ayrshirealkiota siirretään brasiliaisen tutkimustilan lehmiin ja syntyneet vasikat kasvatetaan normaaleissa tilaolosuhteissa. Vasikoista tutki-

Uutiskoosteen kokosi Minna Kotila

Ayrshire SATATONNARI PITOa piisaa, ei PITOvaikeuksia Satatonnari Pitolla on nimi kohdallaan. Se sopii sille kuin nenä päähän. Etelä-Savon Puumalassa, Saimaan sylissä, juhlittiin Helena ja Esa Karjalaisen ensimmäistä ayrshiresatatonnaria Pitoa. Pito on syntynyt Könnön tilalla ja on täysin kotikasvatti. Sen isä on Korkeakummun Ivar, joka on tunnetusti jättänyt paljon kestäviä lehmiä. Emä Nella on Yli-Aron Apollosta. Pito täyttää huhtikuussa 12 vuotta. Se on poikinut kymmenen kertaa ja siemennyksiä sillä on elämänsä

aikana todellakin vain 11! Se on jälleen tiine. Kolmesta tyttärestä on kotona lypsämässä Könnön Aamu, jonka isä on J.Valon. Piton ensimmäinen 305 päivän tuotos oli 7 631 kg, toinen 9 365 kg ja sitten onkin 10 000 kg ylittynyt vuosittain. Siitä se kestävyys tuleekin, kun ei ensimmäisenä vuonna ”revi” itseään puhki, vaan rakenne ehtii vahvistua ja tuotos nousee vuosi vuodelta. Ensimmäiset vuodet Pito oli asemalypsyssä, mutta jo useita vuosia se

100-tonnari Pito ja omistajansa Helena ja Esa Karjalainen. Kuva: Merja Kallio

on käynyt robotilla maitonsa antamassa. Piton vahvuudet ovat erittäin hyvät jalat ja vahva keskiside utareessa, jolloin robottilypsykin sujuu helposti. Helenan sanojen mukaan Pito on erittäin terve, iloinen ja nauttii elämästään tilan muiden noin 70 lehmän kanssa. Suurin

osa karjasta on ayrshirea, vain muutama holstein on joukossa. Mahtavia etelä-savolaisia laidunmaisemia odotellen, iloista kevättä Pitolle ja sen hoitajille, toivottavasti ei pitovaikeuksia ole jatkossakaan! Merja Kallio

Ayrshire-lehti

1/2013

Ayrshire SATATONNARI LOOTUS 165 000 kg – sitkeä maitotykki Iso, valkoinen ja omapäinen

”Eiköhän laiteta tuo iso, valkoinen hieho myyntiin? Sehän on sitä itsepäistä Tolpin sukua. Ja vielä nuorsonnistakin.” Näin tuumasi minulle äitini, Haukiniemen tilan emäntä Kaija Heikkinen, syksyllä 1999 hiehojen sisäänoton jälkeen. Siisteydestä tarkka emäntä ei pitänyt valkoisen lehmän väristä. Silloin ei arvattu, että valkoinen väri ja raamikas, iso koko olisivat tulevaisuudessa vielä hyvin tavoiteltuja tunnusmerkkejä ayrshirelehmälle tässäkin karjassa. Ei liioin sitäkään, että tämä lehmä tekisi aivan poikkeuksellisen lehmän uran kotikarjassaan, jopa rodussaankin. Lootus poiki ensimmäisen kerran tammikuussa 2000 sonnivasikan, joita on sittemmin siunaantunut kuusi lisää. Ensikko ei säästellyt itseään, vaan alkoi lypsää reipasta tahtia tasaisella lypsykäyrällä. Äitini oli ollut aivan oikeassa Lootuksen luonteesta, suvun lehmien vahvaluontoisuus näkyi tässäkin ensikossa. Onneksi lypsy oli helppoa, utare oli korkealla ja tyhjeni tasaisesti, joten Lootuksen pinna ei tarvinnut ylimääräistä venytystä. Mihinkään hempeilyihin hän ei ole hoitajiensa kanssa antautunut. Vanhemmiten kärttyinen luonne on aavistuksen tasoittunut, mutta vain aavistuksen. Ystäviä

ei ole liiemmin lajitoverienkaan joukossa, eikä ainakaan ikätoverien, jotka on jo sukupolvia sitten jatkojalostettu.

Laihaa maitoa kovalla tahdilla

Aluksi Lootuksen lypsytaipumuksiin ei erityisemmin

kiinnitetty huomiota, se vain antoi maitoa samaa tahtia kuin holstein-friisiläiset, joita oli silloin puolet karjasta Poikimavälin siirtyminen, joka alkoi jo ensimmäisestä kaudesta, ei haitannut, kun maitoa tuntui riittävän. Pitoisuuksilla ei sen sijaan juhlittu. Lehmää yritettiin aluksi tiineyttää kuuliaisesti

reilun vuoden poikimavälille, mutta sepä ei tälle poikkeuksellisen paljon kiimassa keikkumisesta pitävälle rouvalle passannut. Ja hän kun oli ovela ja itsetietoinen, näytteli valekiimatkin niin taidokkaasti, sai sitten maksaa metkunsa läpikauden lypsyllä. Kahteen kertaa oli siemennetty tiinettä lehmää, ja umpikautta ei sitten tullutkaan. Lootus on vienyt pitkämaitoisuuden käsitteen karjassamme ihan omalle tasolle. Seitsemännen poikimisen jälkeen Lootuksen maitomäärä oli vuosi poikimisesta vielä 50 kg. On aivan turha rasittaa tällaista lehmää poikimisilla, kun se on kuitenkin riskialtteinta aikaa vanhahkolle eläimelle. Kahdeksannen poikimisen (7.1.2010) jälkeen Lootus lypsi lähes kolme vuotta yhteen soittoon ennen yhdeksättä poikimista 1.1.2013. Pitkäksi venähtäneellä laktaatiolla maitoa kertyi reilut 34 000 kg.

Loputon ruokahalu ja sitkeys selviytymiskeinoina

Raskaansarjan palkintoseppele. Kuva: Jani Pasanen

Mitkä ominaisuudet ovat tehneet Lootuksesta muita lehmiä paremman lypsikin, ja kuinka se on säilynyt karjassa korkeista tuotoksista rasittumatta? Suurin avu on ollut valtaisa karkearehun syöntikyky. Lootuksen iso koko ja erityisesti rungon kapasiteetti

1/2013

Ayrshire-lehti

LOOTUKSEN SUKUPUU ALLU i. Smörboll Errant OOLA i. Korpraali TOLPPI *1970 (8 poikimista) i. Rantasaaren Raksu KOHINA *1979 (8) i. Limalahden Änssi POPEDA *1984 (3) i. Metsä-Paavolan Höplä VENUS *1989 (6) i. Kukkolan Malmi JUPITER *1995 (4) i. Niemen Verneri LOOTUS *1997 (9-) i. Väntin Jäntti (M. Tunnus*A. Parkki) SYPRESSI *2003 (4) i. Koirasalmen Kari VAAHTERA *2006 (5-) i. Margot Calimero HYASINTTI *2010 i. R Facet

ovat silmiinpistäviä verrattuna rotunsa muihin edustajiin. Kun menee melkein mihin aikaan tahansa navettaan, Lootus saattaa olla ainoana lehmänä syömässä säilörehua. Huikeita tuotoksia eivät ole tuoneet korkeat väkirehumäärät, vaan nimenomaan karkearehun syöntikyky. Kuivaheinän perään hän on erityisen perso. Jos poikimisen aikaan olo on ollut hutera, kuivaheinän tuominen eteen on nostanut mummelin melkeinpä kuolleista. Monenlaista tapahtumaa, kuten hoitajien vaihtuminen sukupolven vaihdoksessa Kaija ja Pekka Heikkisestä Simo Heikkiseen, on tälle kahdella

LOOTUKSEN 305 PÄIVÄN TUOTOKSET Maito kg Rasva kg 1. 305 9931 423 2. 305 11698 495 3. 305 11806 484 4. 305 14290 566 5. 305 13220 507 6. 305 16589 687 7. 305 15948 627 8. 305 12283 521 Keskim. 13220 538 Maitoa keskimäärin/elinpäivä 34,7 kg

r-% 4,26 4,23 4,1 3,96 3,84 4,14 3,93 4,24 4,08

Valkuais kg 301 368 371 419 415 501 484 387 405

v-% 3,03 3,15 3,14 2,93 3,14 3,02 3,03 3,15 3,07

Solut 0 0 47 128 120 289 91 137 113

LOOTUKSEN VUOSITUOTOKSET Vuosi 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Keskim./v Yhteensä Keskim./elinpv

Maito kg Rasva kg 11133 475 11477 484 11078 458 9805 420 14803 579 15587 606 12523 502 16651 695 15201 602 11525 447 14080 592 12261 539 7726 322 510 21 12604 517 164360 6742 34,7 kg

r-% Valkuais kg 4,27 338 4,22 362 4,13 343 4,28 323 3,91 442 3,89 491 4,01 380 4,17 534 3,96 463 3,88 381 4,2 449 4,4 422 4,17 256 4,12 17 4,1 399 4,1 5201

v-% Solut 3,04 112 3,15 51 3,1 51 3,29 192 2,99 142 3,15 115 3,03 92 3,21 363 3,05 100 3,31 115 3,19 148 3,44 236 3,31 189 3,33 189 3,17 150 3,16

INKALILJA *2011 i. Palmyra Tri-Star Reality

vuosituhannella eläneelle tervaskannolle matkan varrella siunaantunut. Simo on huumorimiehenä useaan otteeseen todennutkin, että Lootus on säilynyt ja tuottanut karjassa ”hoidosta huolimatta”. Lootuksen rakenne ei ole mikään varsinainen ylpeydenaihe. Vaikka habitus on hieman kirveellä veistetty, se ei ole pettänyt miltään osin. Jalat, vaikkakin raskasluustoiset, ovat hyväasentoiset ja sorkat sorkkahoitajan mukaan erityisen terveet. Sorkkurin mukaan ”viilaus ja lakkaus” riittävät. Kuivakka olemus ja tasainen kuntoluokka eivät ole rasittaneet turhanpäiten

niveliä. Utarekin pysyi kintereen yläpuolella seitsemänteen poikimiseen saakka. Viimeisillä poikimakerroilla utare on venynyt tasaisesti alas, mutta hyvät vedinsijainnit ja pehmeä utarekudos mahdollistavat normaalin lypsyn ilman eri järjestelyjä.

Hulvatonta menoa kiimassa

Lootuksen kiimakäyttäytymisen kuvaaminen on ihan oma lukunsa. Syrjäänvetäytyvästä lehmästä kuoriutuu, ei-niinsäännöllisesti-kolmen-viikonvälein, kaiken huomion haluava diiva, jonka soidinmenoja ei voi

olla huomaamatta sokeinkaan navetoija. Olenkin monesti kehottanut vanhaa rouvaa hillitsemään halujaan, moinen irstailu kun ei kuulu vanhuksen ar vokkaaseen käytökseen. Heti navetan ovea avatessa, jos muori ei tule jo karanneena vastaan, huuto on korvia huumaava. Viereisten parsien asukit saavat tuta, kun mummo yrittää könytä niiden niskaan niin, että kytkyt sinkuvat liitoksistaan. Erityisen haluttavana Lootus kokee näinä päivinä Simon, jonka se yrittää vetäistä vaatteista ruokintapöydältä tiukkaan otteeseensa. Lypsy ei ole ollenkaan mieluista näinä huuman hetkinä. Niillä koivil-

Ayrshire-lehti

la, joilla ei enää kovin pitkiä askeleita oteta, annetaan kyllä kyytiä lypsimille. Kiimakalenterista on mahdoton ennustaa rouvan kiertoa, lypsykäyttäytymisen muutos on varmempi merkki. Kun joskus vähän pidemmäksi venähtävä kiima on saavuttanut huipennuksensa, Lootus painautuu kuin vetreämpikin kissaeläin selkä notkolle, nostaa ja laskee häntäänsä kuin kutsuen sonnisulhoa paikalle. Aiempina vuosina, kun askel oli kevyempi ja karkaaminen längistä helpompaa, Lootus yhytettiin usein aamulla karanneena. Siinä olivat saaneet osansa kiimariekkumisesta muut lehmät ja väkirehurobottikin, joita muori oli yön rangaissut. Ja kaikki tämä show esitettiin hyvin monta kertaa, ennen kuin siemennys tuotti tulosta. Nyt vanhuudenhöperyys on vähän hillinnyt menoa, juuri olleen kiiman aikana muut merkit olivat entiset, mutta mummeli ei edes huomannut olevansa irti kytkyistään. On annettu vähän lisää liikkumatilaa vanhukselle.

Ei jalostuksellisesti kiinnostava

Kun Lootuksen poikkeukselliset lypsykyvyt alkoivat herättää meissä huomiota ja rakennekin oli aikalaisiinsa

1/2013

82. Harmiksemme vain yksi lypsyssä oleva jälkeläinen, tyttären tytär, calimerolainen Vaahtera, on murtamassa tätä myyttiä. Se on tulossa pian siemennykseen kuudetta poikimista varten, kestävyysindeksillä 85. Vaahteran kahdesta tyttärestä vanhempi, facetilainen Hyasintti on poikimassa huhtikuussa Genial Situationista ja vielä lupaavammalta näyttävä realitylainen Inkalilja sai hiljattain viimeisen Pokerannoksen. Toivotaan näiden jatkavan sukunsa emien perinteitä: maitoa ja kestävyyttä ilman NTM:ää.

Hitaasti kiiruhtaen

Monen polven duunareita. Kuva: Jani Pasanen

verrattuna eri luokkaa, ajattelin, että tällä lehmällä voisi olla jotain annettavaa ayrshirejalostukselle. Sain vastauksen, ettei keinosiemennykseen tarjoamani sonnivasikka ollut kiinnostava. Kerrasta oppineena en ole sen jälkeen turhaan tarjonnutkaan. Ymmärsin kyllä, ettei sen valkuaisprosentilla ja sukutaulun ”väärillä” sonneilla päästäisi korkeisiin jalostusar-

Ajan patinoimia, mutta kestäneet isältä pojalle. Kuva: Jani Pasanen

voihin. Lootuksen jalostusar vo (nykyisin NTM) on vaihdellut sen eliniän aikana +21-(-21), tällä hetkellä lukema on tukevasti pakkasella, -17. Ainoat yli sadan indeksit ovat maitoindeksi 112 ja pitkämaitoisuus 133. Kuten sukutaulun emien poikimakerroista voi päätellä, myöskään Lootus ei periytä kestävyyttä, sen kertoo indeksi

Näin vanhan lehmän elämänlanka on oletettavasti ohut. Noutaja voi tulla milloin hyvänsä, viedä eläimen ihan saappaat jalassa. Ja näin me tietysti toivommekin, hienolle uralle tulisi arvoisensa lopetus. Kun se aika tulee, navetan tyhjyyden tunne on varmasti isompi kuin vain yksi tyhjä parsipaikka. Haluan päättää tarinani kuitenkin positiivisiin tunnelmiin ja kuvailla mieliinne, millainen Lootus olisi ihmishahmona. Hänessä yhdistyvät kaksi päinvastaista persoonaa, riippuen aivan kuun vaiheista. Arkiminä on ”velisikiö”, joka nyrpeänä vihaa maailmaa ja haluaa rauhassa syrjäytyä. Ja ajatelkaa, kuinka kiusallista oli 150-tonnarijuhlissa, kun tälle ”päivänpaisteelle” yritettiin ihmisjoukon edessä virittää ruiskukkaseppelettä. Kansallispuku vain puuttui… Mutta antakaas olla, yksi päivä voi muuttaa kaiken! Silloin astuu esiin ihmisiässä yli satavuotias ”airasamulin”, verkkosukkainen dramaqueen, joka vanhainkodissa nauraa äänekkäästi 30 vuotta nuorempien pappojen seurassa ja kertoo pikkutuhmia vitsejä. Ja nipistää ohikulkevaa nuorta sairaanhoitajapoikaa takapuolesta silmää iskien. Eevastiina Heikkinen

1/2013

Lootus 165 000 kg - A Tough Milker Big, white and stubborn ”Shouldn’t we sell that white heifer? It is related to that stubborn cow Tolpi and on top of that bred from a young sire.” My mother Kaija Heikkinen at Haukiniemi farm raised the question in the autumn of 1999 after the heifers were brought in from the summer pastures. She was very particular about tidiness in the cowshed and didn’t like the colour of the white heifer. Nobody could guess at that time, that white colour, a robust frame and big size in the future would be desirable trademarks for an Ayrshire cow even in this herd. Neither could anyone guess, that this cow would make an outstanding career in the herd and also in the breed. Lootus calved for the first time in January 2000 and had a bull calf. Since then she has had six more. She didn’t spare herself but started to milk well from the very beginning. My mother had been right about the character of Lootus. She was as strong headed as the rest of that family. Luckily she was easy to milk, the udder was situated high enough and emptied well. She wasn’t chummy with her caretakers. Now as an older cow her character has softened a little, but only a little. She doesn’t have many friends among the other cows, anyway not with the cows her own age, because they are already long gone. Thin milk at a hard rate At first no notice was taken of the milking qualities of Lootus. She just gave milk at the same rate as the HolsteinFriesian cows, of which there were about half of the herd at that time. From the very beginning her calving intervalls shifted considerably, which didn’t matter much while she still milked a lot. The contents of the milk, though, weren’t that good. At first we tried hard to get the cow in calf, so that she would calf once a year, but this didn’t suit this cow, who liked to be in heat a little too much. Once we inseminated her two times though she already was in calf, because she could pretend so well that she was in heat. She had to pay for that by milking two lactations without any rest in between. Lootus has taken the concept of single lactation to another level in our herd. One year after her 7th calving she still milked 50 kg a day. It was quite unnecessary to burden an oldish cow with calvings. After her 8th calving on the 7th of January 2010 she milked almost three years before her 9th calving on the 1st of January 2013. During this extended lactation she milked more than 34 000 kg. Endless appetite and toughness as means of surviving What characteristics have made Lootus to a better milking cow than the other cows and how has she managed to survive in the herd, without being strained from high production? The most important characteristic has been her ability to eat coarse fodder. Her big size and especially the capacity of her frame are obvious compared to other representatives of the breed. When you enter the cowshed at any time, night or day, Lootus may be the only cow eating silage. The immense

Ayrshire-lehti

production has not been produced by concentrates, but specifically by her ability to eat coarse fodder. She likes dry hay more than anything else. If at the time of her calving she appears to be a little staggering, the offering of dry hay in front of her, has almost awakened her from the dead. This lasting cow has been through a lot of changes during her lifetime. Her caretakers Kaija and Pekka Heikkinen are now retired and Simo Heikkinen has taken over. Simo has several times in a humorous tone said that Lootus has survived and produced in spite of the care. The conformation of Lootus gives no reason for pride. Even though her body looks a little as if it were shaped with an axe, it hasn’t given up at any part. Despite the heavy bone shape of her legs they are well shaped and her hooves are healthy. They only have to be ”filed and lacquered” according to the hoof trimmer. Thanks to her dry appearance and even condition her joints haven’t been under too much strain. Her udder has also stayed over the hock until her 7th calving. After that it has steadily gone down, but her other udder qualities permits a quite normal milking. Not interesting enough for breeding When we became more aware of that Lootus had exceptional milking abilities and we also thought that her conformation comparing to cows of her own age was outstanding, I decided that this cow could have something to give to the Ayrshire breed and offered AI a bull calf from her. I got the answer that the bull calf I had offered wasn’t interesting enough. After that I didn’t even bother to offer them anymore bull calves. Lootus breeding index (nowadays NTM) has varied from +21 to -21. At this point it is -17. Her milking index is 112 and persistency 133. Lootus has one granddaughter in milk, Vaahtera sired by Calimero. She has had 5 calves. One of Vaahteras daughters Hyasintti, sired by Facet, is expected to calf in April from General Situation. Another daughter Inkalilja sired by Reality got our last Poker dose. We hope that these two will continue the cow line with much milk and longevity. Going slow A cow, the age of Lootus, can die at any time and when that time comes, we hope she will go painlessly. That would be an honourable end to a great career. When she is gone, the emptiness in the cowshed will feel a lot bigger than the emptiness of just one stall.

Ayrshire-lehti

Lootus 165 000 kg – en Seg Mjölkko Stor, vit och envis ”Skall vi inte sälja den där stora vita kvigan? Hon härstammar från kon Tolpis envisa släkt och har dessutom en ungtjur till far.” Det sade min mor Kaija Heikkinen, husmor på gården Haukiniemi, hösten 1999 efter det att kvigorna tagits in från sommarbetet. Husmodern var noga med renligheten, därför tyckte hon inte om kvigans vita färg. På den tiden räknade ingen med att vit färg och robust storlek en gång skulle vara eftersträvansvärda egenskaper hos en Ayrshireko också i denhär besättningen. Inte heller kunde någon ana, att just denna ko skulle göra en enastående karriär i sin hembesättning och t.o.m inom hela rasen. Lootus kalvade första gången i januari 2000 och fick en tjurkalv, av dessa har vi sedermera begåvats med 6 stycken till. Förstakalvaren sparade inte sig själv utan började genast mjölka mycket med en jämn mjölkkurva. Min mor hade haft rätt beträffande Lootus lynne, hon var lika stark till karaktären, som resten av korna i samma släkt. Som tur var gick mjölkningen lätt, juvret befann sig på rätt höjd och tömdes bra. Något närmare umgänge med sina skötare ville kon inte ha. På äldre dagar har det vresiga lynnet en aning utjämnats, men bara litet. Några goda vänner bland de andra korna har hon inte heller. Alla de som var i samma ålder, som hon, har redan utgått ur besättningen. Mager mjölk i rask takt Ingen noterade i början Lootus kapacitet, att ge mycket mjölk. Hon bara gav mjölk i samma takt som de HolsteinFrisiska korna i besättningen. Dessa utgjorde vid den tiden ungefär hälften av koantalet. Det, att kalvningsintervallen blev längre än normalt redan från första kalvningen, störde inte mycket då mjölkproduktionen inte minskade. Halterna i mjölken var dock i lägsta laget. I början försökte vi få kon dräktig, så att kalvningsintervallen skulle bli ett år, men det passade inte denhär individen, som tyckte om att hoppa omkring brunstig. Hon var så övertygande skenbrunstig, att vi en gång inseminerade henne 2 gånger efter det att hon redan var dräktig. Det fick hon betala för, genom att det inte blev någon sinperiod för henne den gången. Lootus har fört begreppet ”lång laktation” till en ny nivå i vår besättning. Ännu ett år efter den sjunde kalvningen mjölkade Lootus 50 kg. Det är helt onödigt att anstränga en sådan ko med kalvningar, eftersom de innebär risker, i synnerhet för äldre kor. Efter den åttonde kalvningen den 7.1.2010 mjölkade Lootus nästan 3 år i ett streck före den nionde kalvningen den 1.1.2013. Under denna långa laktation fick hon ihop över 34 000 kg. En aldrig sinande aptit och seghet som överlevnadsstrategi Vilka är de egenskaper, som har gjort Lootus till en bättre mjölkko än de andra korna och hur har hon kunnat kvarstå i besättningen, utan att ansträngas av den höga produktionen? Den viktigaste orsaken är nog Lootus förmåga att tillgodogöra sig grovfoder. Lootus storlek och kroppens kapacitet

1/2013

är iögonfallande, när man jämför med de övriga representanterna för rasen. Vilken tid på dygnet man än går till ladugården är det Lootus, som ibland som enda ko, står och äter ensilage. Det är alltså inte stora mängder kraftfoder, som har bidragit till de fantastiska resultaten, utan specifikt förmågan att äta grovfoder. Bäst tycker Lootus om torrt hö. Om hon verkar litet medtagen efter en kalvning har ett fång torrt hö nästan fått henne att återuppstå från de döda. Lootus har upplevt många förändringar under sitt långa liv, som t.ex. en generationsväxling, när Kaija och Pekka Heikkinen överlät gården till Simo Heikkinen. Simo brukar humoristiskt konstatera, att Lootus har överlevt och producerat ”trots skötseln”. Lootus exteriör har inte varit orsak till någon stolthet, men fastän Lootus ser grovt tillyxad ut, har ingen del gett upp. Trots att benen är grova är de välplacerade och klövarna är friska. Enligt klövklipparen behöver de bara ”filas och lackas”. Lootus konditionsklass har hållits på en jämn nivå, vilket har bidragit till att lederna inte utsatts för onödig belastning. Juvret har hållits ovanför hasen ända till den sjunde kalvningen. Efter det har det stadigt sjunkit nedåt, men placeringen av spenarna och den mjuka juverstrukturen bidrar till att mjölkningen kan ske utan extra besvär. Inte intressant ur förädlingsperspektiv När Lootus stora mjölkningskapacitet började väcka vår uppmärksamhet och exteriören i jämförelse med kor i samma ålder också var i en klass för sig, tänkte jag att denhär kon kunde ha någonting att ge Ayrshire-förädlingen. Som svar fick jag att den tjurkalv jag erbjudit till förädling, inte var intressant. Vis av skadan har jag efter det inte erbjudit någon mer tjurkalv till förädling. Lootus index (nuförtiden NTM) har varierat från +21 till -21. För tillfället ligger det stadigt på -17. Mjölkindexet 112 och indexet för lång mjölkperiod 133, är de enda indexen över 100. Lootus har en dotterdotter Vaahtera efter Calimero. Av Vaahteras döttrar skall Hyasintti, som är efter Facet, kalva i april. Hon är inseminerad med Genial Situation. Den yngre dottern Inkalilja, efter Reality, verkar ännu mera lovande. Hon blev inseminerad med den sista dosen vi hade av Poker. Vi hoppas att dessa två skall fortsätta arvet efter sina mödrar. Mycket mjölk och god uthållighet, utan NTM. Skynda sakta En såhär gammal ko, som Lootus, kan dö när som helst. Vi hoppas förstås, att en fin karriär skall få ett värdigt slut. När den tiden kommer, känns nog ladugården mycket tommare än bara den tomma båsplats Lootus lämnar efter sig.

1/2013

Ayrshire-lehti

Farmarin lypsykarjanäyttely Farmarin yhteydessä järjestetään lypsykarjanäyttely seuraavalla ohjelmalla Ke 3.7. To 4.7. Pe 5.7.

La 6.7.

Farmari on kesän kohokohta!

Suomenkarja Nuorten kasvattajien kilpailu Ayrshire Junior Handler Showmanship Hiehoagility Holstein

Lisätietoja: ProAgria Etelä-Pohjanmaa: Satu Sillanpää, satu.sillanpaa@proagria.fi tai 040 672 4567 Suomen Ayrshirekasvattajat ry: Minna Kotila, ranta-seppala@suomi24.fi tai 040 548 9373 Suomen Holstein Klubi: Päivi Istolahti, paivi.istolahti@netikka.fi tai 044 332 2778 Faba: Mikko Säynäjärvi, mikko.saynajarvi@faba.fi tai 040 311 5601

farmari.net www.farmari.net

Ayrshire-lehti

1/2013

AYRSHIREN TALVI- JA VUOSINÄYTTELY

Kuvat Saija Räikkönen ja Jari Ahlholm

1/2013

Ayrshire-lehti

â&#x20AC;&#x201C; AYRSHIRE WINTER SHOW 2013

Ayrshire-lehti

1/2013

AYRSHIREN TALVI- JA VUOSINÄYTTELY

Kuvat Saija Räikkönen ja Jari Ahlholm

1/2013

Ayrshire-lehti

Eläinsuojelulaki uudistuu Eläinsuojelulain uudistaminen eteni viime syksynä työryhmien kokoamisvaiheeseen ja virallinen aloitusseminaari oli syksyllä. Silloin järjestettiin Säätytalolla kokoontuminen, jossa esiteltiin tärkeimmät uudistamistarpeet ja kehittämiskohteet. Seminaarissa kuultiin myös valvontaviranomaisen terveiset. Uudistamistarpeita on kartoitettu ministeriön toimesta teettämällä eri tahoilla selvityksiä. Tällainen esiselvitys on mm. oikeudellinen selvitys, jossa katsotaan miten vuoden 2000 perustuslaki tai hallintolaki vaikuttavat eläinsuojelulakiin. Samoin EU-lainsäädännön sovittaminen kansalliseen eläinsuojelulainsäädäntöön selvitettiin. Ministeriö on tehnyt kansalaiskyselyn netin kautta, johon kaikilla kansalaisilla oli mahdollisuus osallistua. Tähän kyselyyn tuli noin 600 vastausta. Myös eri sidosryhmille, kuten kotieläintuottajille, tuottajajärjestöille ja eläinsuojelujärjestöille, suunnattiin kysely. Yhteensä 1200 kotieläintilaa vastasi tähän kyselyyn. Oikeudellista vertailua on myös tehty eri maiden kesken siitä, millaisia eläinsuojelulakeja on olemassa. Ruotsin kansallisen eläinsuojelulain uudistamista varten perustettu työryhmä on antanut viime vuonna raporttinsa, jota luetaan kiinnostuneena myös Suomessa. Norjan eläinsuojelulaki on uudistettu vuonna 2012 ja sitä on jo ehditty muuttaakin. Erityisen mielenkiintoinen on Itävallan eläinsuojelusäädökset – onhan se EU:n jäsenvaltio ja kotieläintuotannoltaan verrattavissa Suomeen vaikeapääsyisine alueineen. Yhteiskuntatieteellinen tutkimus ja yhteiskunnassa tapahtuneet arvomuutokset on myös huomioitu eläinsuojelulain valmistelussa. Eläinten hy-

Maa- ja metsätalousministeriön elintarvikeja terveysosasto on käynnistänyt kansallisen eläinsuojelulain uudistamisen viime vuoden lopulla. Nykyinen eläinsuojelulaki on vuodelta 1996 – osin muutettu vuosien kuluessa - ja todennäköisesti jo aikansa elänyt. Se on kuitenkin toiminut hyvin, vaikka kritiikkiäkin on esitetty. Se on antanut vahvat ja toimivat raamit tehdä eläinsuojelutyötä kaikki osapuolet huomioon ottaen. Hienosäätö on annettu asetuksissa ja eläinlajikohtaisissa suojeluasetuksissa. Hankalat tai tulkinnanvaraiset asiat on ratkaistu oikeuden ennakkopäätöksillä.

vinvointikeskuksen kokoamaa eläinten hyvinvointiraporttia tullaan käyttämään myös lain valmistelussa. Riittävätkö tehdyt analyysit ja selvitykset antamaan selkeää kuvaa eläinten asemoitumisesta nykyiseen yhteiskuntaan, ratkeaa käytävissä kansalaiskeskusteluissa, joissa varmasti tulee erilaisia näkökantoja esiin. Eläinten hyvinvointi – erityisesti tuotantoeläinten hyvinvointi – ja yleensä eläinsuojeluasiat ovat olleet jo osa

yhteiskunnallista keskustelua ja ovat sitä jatkossakin. Tiedotusvälineet ovat tuoneet siihen myös oman mausteensa. Eläinsuojelujärjestöt ovat aktiivisia, onhan kansallisen eläinsuojelulain uudistaminen juuri se paikka, jolloin järjestöillä on mahdollisuus profiloitua. Tuottajajärjestön kanta on, että Suomessa tulee voida harjoittaa tulevaisuudessakin kannattavaa kotieläintuotantoa vastuullisesti, eettisesti ja eläinten hyvinvointinäkökulmat

huomioon ottaen. Kansalaisilla on vahvat ja kuuluvat mielipiteet – joskus hyvin erilaisetkin siitä, mikä on eläimille parasta. Yhteiskunnallinen keskustelu aiheesta ei tule olemaan laimeaa. Asioilla on taipumus parantua, kun niitä tarpeeksi jauhetaan.

Tuotantoeläinten hyvinvointiyhdistys TEH ry

Uusi eläinsuojelujärjestö, Tuotantoeläinten hyvinvointiyhdistys TEH ry, perustettiin viime keväänä täyttämään monen kotieläintuotannon ammattilaisen tarvetta olla mukana edistämässä tuotantoeläinten hyvinvointia ja terveyttä tuotantoympäristö huomioiden. TEH ry on tarkoitettu yhteiseksi foorumiksi kotieläintalouden tuottajille, ammattilaisille ja muille toimijoille. Yhdistys tuottaa asiantuntijatietoa arvioimalla tutkimustietoa käytännön näkökulmasta, sekä vahvistaa ja tukee kotieläintalouden ammattilaisten osaamista ja kehittymistä. Se osallistuu myös aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun mm. eläinsuojelulain uudistamisesta. Yhdistyksen tavoite on ottaa huomioon toiminnassaan kotieläintuotannon säilyminen ja edistäminen Suomessa. Yhdistyksen nettisivuilla (www. teh.fi) voi hakea jäsenyyttä täyttämällä jäsenhakulomakkeen. Leena Suojala asiantuntijaeläinlääkäri, MTK Kuva: Saija Räikkönen

Ayrshire-lehti

1/2013

Elämäni The Lehmä – Alhaisten Tulppaani AF-VG85 Vuonna 2004, kesähudarissa myytiin Pionin lehmävasikka, Alhaisten Sypressi (i. Kellcrest IceMan) 3 800 eurolla. Samana kesänä olin Alhaisissa juuri silloin, kun Pioni jälleen poiki ja sain keksiä syntyneelle vasikalle nimen. Tulppaani oli ainoa vasikka, jonka nimesin. Sari kuvaili Tulppaanin syntymää Alhaisten Ayrshiren kotisivuilla 15.08.04 näin:”Tänä aamuna

syntyi varsinainen helmi: Alhaisten Tulppaani on kesän alussa 3800 eurolla huutokaupatun Sypressin täyssisko. Odotusarvon täytyy olla lähes -20, jos ei allekin, koska Pionin lehmäindeksi on -15 ja Ice Maninkin odotuksen luulisi olevan aika ”komea”. Lupaava vasikka, erittäin kaunis ja lypsytyyppinen. Tosin tällä hetkellä Tulppaania vaivaa etujalkojen kireät jänteet,

Kaikki alkoi vuonna 2002, kun olin kesätöissä Alhaisten Ayrshiren maatilalla ja sain junnuihin kisaeläimeksi Alhaisten Pioni-nimisen hiehon. Tuo kesä oli aivan mahtava, näin jälkeenpäinkin ajateltuna; sain todella paljon oppia ja tietoa sen lisäksi, että tutustuin ensimmäisen kerran Pionin sukuun. eikä vuohisten suoristaminen tahdo onnistua. Uskon vaivan helpottavan parissa päivässä. Tulppaani tarvitsee aikanaan maitosonnin poikakaverikseen.” Ja kuten Sari ennusti, Tulppaanin jalat suoristuivat muutamassa päivässä. Seuraavana keväänä tuli nettihudariin myyntiin Alhaisten Ayrshirelta kolme hiehoa, joista yksi oli Tulppaani. En saanut mielestäni tätä vasikkaa ja päätin ostaa sen, mutta hinta oli sen verran korkea, että piti

löytää kimppaan muitakin. Pienen kyselykierroksen jälkeen ei löytynyt muita halukkaita syndikaattiin kuin Pöysän Petri ja niin Tulppaani muutti huhtikuussa 2005 Petri Pöysän Uusi-Suon karjaan. Tulppaanista maksettiin 2 800 euroa ja molemmille tuli 50 % omistusoikeus. Tulppaania huuhdeltiin hiehona Skychiefillä ja saatiin neljä siirtokelpoista alkiota, joista tuli kaksi tiineyttä. Näistä alkioista syntyi lehmävasikka Savinnan&Uusi-Suon Villiviini

ET ja sonnivasikka Fiilis ET. Huuhtelun jälkeen Tulppaani siemennettiin Zodiakilla, josta se poiki ensimmäisen kerran jouluna 2006 sonnivasikan Weetabix. Fiilis ET ja Weetabix menivät sonnitilalle kasvamaan lihaksi. Tulppaani siemennettiin toista poikimista varten Suomeen juuri tuodulla Pokerilla ja se poiki tammikuussa 2008 lehmävasikan Savinnan&UusiSuon Alppiruusu. Petrin kuoltua ostin kuolinpesältä 50 prosenttia Tulppaanista, Villiviinistä ja Alppiruususta ja nämä kolme muuttivat Pirkanmaalle robottipihattoon. Tulppaani oli tiineenä sonnista Margot Calimero, josta se poiki lehmävasikan Savinnan&Uusi-Suon Enkelinsiipi. Tulppaanin tytär, Villiviini poiki Remingtonista sonnivasikan Savinnan&Uusi-Suon Eppu, joka muutti tilasonniksi.

Vahva emälinja

Alhaisten Tulppaani AF-VG85 (Kellcrest IceMan - Alhaisten Pioni AF-G76) kolmesti poikineena. Kuva: Frank Robinson

Tulppaani polveutuu siis corneliuslaisesta lehmästä Alhaisten Pioni AF-G76, jonka emä Alhaisten Mimosa ET (i.Pirkkulan Ööri) oli yksi kolmesta sisaruksesta, jotka syntyivät Alhaisten Eerikan (i.Tron) huuhtelusta. Mimosa ET:n sisaruksia ovat Alhaisten Manteli ET (i.Pirkkulan Ööri) ja Alhaisten Nuttu ET (i.Pirkkulan Ööri). Eerikan tyttäriä ovat myös Alhaisten Juttu (i.Niemen Verneri), joka myytiin eloon ja jonka jälkipolvea on ollut mm. ydinkarjassa, sekä aikansa näyttelylegenda Alhaisten Lilja (i.Tervaniemen Ylkä). Liljan tytär Alhaisten Noora (i.Haralan Etro) myytiin Englannissa järjestetyssä huutokaupassa 24 500 markalla. Alhaisten Noo-

1/2013

Ayrshire-lehti

Alhaisten Tulppaani näyttelyssä. Kuva: Heidi Rannikko

Savinnan&Uusi-Suon Alppiruusu AF-VG86 (Des Chamois Poker - Alhaisten Tulppaani AF-VG85). Kuva: Lucinda Morgan

rasta on mennyt keinosiemennykseen kaksi sonnia, Alhaisten Pörssi ET ja Alhaisten Pokeri ET, joiden molempien isä on Korkeakummun Ivar. Alhaisten Eerikan emä on Niemen kartanosta ostettu Niemis Suttu (i.Niemen Utu), josta Alhaisen Sari maksoi 26 000mk. Niemis Sutun isotädistä on myyty keinosiemennykselle sonni Niemen Verneri, joka vaikuttaa monen suomalaisen ayrshiren suvussa vielä tänä päivänäkin.

mukana voitokkaassa hiehojen kasvattajaryhmässä. Tulppaani luokitettiin ensikkona AF-GP81 ja se nosti kolmannen poikimisen jälkeen luokituspisteitään tulokseen AF-VG85. Villiviini ET luokitettiin ensikkona AF-GP82 eikä se jalkarakenteen vuoksi korottanut luokitustulostaan seuraavien poikimisten jälkeen. Alppiruusu sai ensikkona pisteet AF-GP84 ja toisen kerran poi’ittuaan nosti luokitustaan AF-VG86:en. Enkelinsiipi luokitettiin ensikkona AF-GP82 ja toisen kerran poi’ittuaan AF-VG85. Yves haluaa vielä katsoa Enkelinsiiven kolmannen poikimisen jälkeen ensi kesänä. Villiviini ET:n poika

Saavutuksia

Näyttelyissä on käyty ahkerasti ja hyviä sijoituksiakin on tullut. Tulppaani palkittiin Suomen Ayrshirekasvattajien

Total Performance -palkinnolla Yllätys 2010-näyttelyssä ja Tulppaani oli Ayrshire Finland 2005 -valokuvakisan Junior Champion. Tulppaanin tyttäret Alppiruusu (i.Poker) ja Enkelinsiipi (i.Calimero) ovat voittaneet kaksi kertaa Progeny of damkilpailun. Alppiruusun tytär Savinnan Ikikulta (i.Burdette) oli Juhla-Mansikki -näyttelyn Junior Champion ja Junior vara Champion Ayrshire Winter Show 2013-näyttelyssä. Enkelinsiiven tytär Savinnan Inkalilja (i.Erwin) voitti luokkansa kesällä 2012 kaikissa näyttelyissä ja oli Junior Champion Muurikissa ja vara Junior Champion JuhlaMansikissa. Inkalilja ja Ikikulta olivat talvinäyttelyssä 2013

Savinnan Hurmaava -sonni (Des Chamois Poker ET - Alhaisten Tulppaani AF-VG85), täysveli lehmälle S.&U-S Alppiruusu AF-VG86. Kuva: Leena Helkamäki

Savinnan&Uusi-Suon Eppu (i.Remington) on luokitettu AF-GP82 ja Alppiruusun täysveli Savinnan Hurmaava (i.Poker) on tarkoitus luokittaa seuraavalla kierroksella. Alppiruusua huuhdeltiin hiehona Shady Walnut Connilla ja tuloksena oli kahdeksan siirtokelpoista alkiota, joista itse siirrätin kolme ja loput viisi myin. Sain itse kaksi tiineyttä, joista toinen tiineys tuotti sonnivasikan, Savinnan Hocus Pocus ET:n ja toinen tiineys pari kuukautta etuajassa kuolleet, valkoiset lehmäkaksoset. Myyntialkioista syntyi yksi sonni Mukkalaan ja yksi lehmävasikka, Savinnan Heroiini ET Kaarina Jyrkiselle.

Savinnan&Uusi-Suon Villiviini ET ja Alhaisten Tulppaani. Kuva: Tiina Tahvonen

Ayrshire-lehti

Tulppaanin suvusta olen myynyt viisi kappaletta sonneja tilasonneiksi. Savinnan&UusiSuon Eppu AF-GP82 (Remington – Villiviini ET AFGP82) jätti viisi tytärtä ja liudan sonneja. Savinnan Hocus Pocus ET (Conn – Alppiruusu AF-VG86) on nyt astumassa jo toisessa kodissaan ja sillä on tällä hetkellä tyttäriä kymmenkunta ja sonneja lisäksi parikymmentä. Savinnan Hurmaava (Poker – Tulppaani) on myös elossa ja tyttäriä sillä samoin kymmenkunta ja lisää on tulossa. Minusta Hurmaava-sonni on niin hieno, että vein yhden lehmäni sillä astutettavaksi, jotta saisin myös isän kautta Tulppaanin geenejä toisen suvun lehmiini. Savinnan Heinähatun (Calimero – Alppiruusu AF-VG86) ensimmäiset vasikat ovat vasta syntyneet ja Savinnan Jalopeno (Remington – Enkelinsiipi AFVG85) on tuorein tilasonniksi myyty, joka vasta nyt keväällä tulee vuoden vanhaksi ja alkaa töihin.

Aika luopua

Tulppaani poiki kolmannen kerran uudessa kodissaan,

1/2013

pihattonavetassa eikä se osannut heti kulkea aktiivisesti syömässä. Tästä seurasi juoksutusmahakierre. Eläinlääkäri lupasi leikata, mutta sanoi ennusteen olevan huono. Tulppaani kuitenkin toipui kuntoon ja kuukauden päästä se oli täydessä iskussa Haapajärven näyttelyssä sijoittuen toiseksi luokassaan. Samana kesänä tuli toinenkin vastoinkäyminen. Farmari-näyttelyssä Kokkolassa juuri ennen luokkien alkua Tulppaanilla oli toinen takaneljännes poljettu miltei poikki. Eläinlääkäri harmitteli, ettei ole saksia mukana ja minä olin erittäin iloinen, ettei niitä saksia ollut. Kotiin päästyä Tulppaani laitettiin kovalle antibioottikuurille ja taas eläinlääkäri antoi huonon ennusteen, mutta tästäkin vielä noustiin. Sitten koitti se kuuluisa kolmas kerta. Tulppaanin sorkat kuluivat pihatossa kävelystä puhki ja pahimmillaan oli kolmessa jalassa kengät. Tästä seurasi jonkinlaisen bakteerin pääsy verenkiertoon ja se koitui Tulppaanin kohtaloksi. Kaikesta hoidosta huolimatta Tulppaani kuoli juuri ennen joulua 2010. Kuollessaan se oli tiineenä Po-

kerista ja odotin Alppiruusulle syntyväksi joko täyssiskoa tai -veljeä. Tulppaania ei avattu ja näin ollen myös vasikan sukupuoli jäi selvittämättä. Villiviinin kohtaloksi koitui sen huono jalkarakenne. Kun se lisäksi sai voimakkaan colitulehduksen, oli menolippu teurastamolle tilattava. Kävin itse viemässä sen teurastamolle. Kyyti ei ollut tavallinen teuraskuorma vaan samassa autossa oli myös muilta tiloilta ns. tärkeitä eläimiä. Sattumalta samana päivänä ja samalla teurastamolla oli myös Villiviinin ensimmäinen vasikka, tilasonniksi myyty Eppu. Näin äiti ja poika kohtasivat vielä viimeisen kerran. Alppiruusun kanssa kävi todella huono tuuri. Lähdin sen kanssa Iisalmeen Juhla-Mansikki -näyttelyyn. Ennen näyttelyä ihmeteltiin, kun se oli vähän laskenut maitomääräänsä, mutta muuten oli ulkoisesti täysin normaali oma itsensä. En osannut arvata, että Alppiruusu ei siltä reissulta enää palaa. Näyttelyyn saapuessa eläinlääkäri tarkasti eläimet eikä Alppiruusussakaan ollut mitään huomauttamista. Alppiruusun tila alkoi kuiten-

Alhaisten Tulppaani AF-VG85 ja tyttäret. Oikealta Alhaisten Tulppaani AF-VG85 (IceMan), Savinnan&UusiSuon Villiviini ET AF-GP82 (Skychief), Savinnan&Uusi-Suon Alppiruusu AF-VG86 (Poker) ja Savinnan&UusiSuon Enkelinsiipi AF-VG85 (Calimero). Kuva: Frank Robinson

kin heikentyä näyttelyssä ja eläinlääkärin kanssa sitä hoidettiin moneen kertaan, mutta ei tiedetty, mikä Alppiruusua vaivaa. Myös Saaren Klinikalle soitettiin ja kysyttiin neuvoa ja Alppiruusu oli tarkoitus viedä Saaren Klinikalle näyttelypäivänä. Alppiruusu jäi kuitenkin parteen makaamaan eikä noussut ylös. Annoin eläinlääkärille luvan lopettaa Alppiruusun ja eläinlääkäri lähti autolta hakemaan lopetusaineita. Menin ruokintapöydälle istumaan ja otin Alppiruusun pään syliini. Kaksi kertaa se sanoi vienolla äänellä: ”Ammuu, ammuu”, painaen päätään minun syliin ja se oli siinä. Eläinlääkäri ei ehtinyt lopettamaan, kun Alppiruusun elämänliekki sammui. Alppiruusu jäi Iisalmeen, josta se toimitettiin Kuopioon Eviraan avattavaksi, jotta tiedettäisiin mikä sen kohtaloksi koitui. Soitin maanantaina sen avanneelle lääkärille ja hän kertoi saman, minkä myöhemmin tullut avausraportti: juoksutusmahassa useita haavaumia (joista suurin 6cm) ja todella voimakas vatsakalvontulehdus, jolle ei olisi pystynyt tekemään mitään. Harmittihan se todella, mutta mielenrauhan sain, kun tiesin, että kaikki mahdollinen oli tehty ja parempaan ei olisi enää pystynyt. En olisi arvannut, että 2002 vuonna tehty kesätyö vaikuttaisi vielä tänä päivänäkin lehmäuraani ja että omistaisin omia lehmiä. Sinä kesänä sain uskomattoman paljon oppia sekä näyttelykulttuurista, karjanhoidosta että myös ayrshiren jalostuksesta.Tulppaanin ansiosta olen saanut kokea, miltä tuntuu omistaa omia eläimiä ja kokea niiden kanssa erilaisia juttuja. Se on ollut minun elämäni lehmä, jonka tulen aina muistamaan. Tällä hetkellä Tulppaanin jälkipolvista Enkelinsiipi, Inkalilja ja Ikikulta ovat tiineitä ja Tulppaanin suku jatkuu. Sanna Savikko

1/2013

Ayrshire-lehti

1/2013

Lehmäpersoona – The Lehmä

ASMO Pälvis 50-tonnarina. Kuva: Tiina Tahvonen

The Lehmäni – ASMO Pälvis Joistakin ihmisistä tykkää heti ensitapaamisella ja sama toimii myös eläinten kanssa. Omalla kohdallani ASMO Pälvis (Ristitien Johde – Backgård) oli juuri niitä eläimiä, jotka ovat heti jotenkin erityisiä. Olin opiskeluaikoinani, syksyllä 2004, muutaman viikon töissä Ydinkarjassa ja siellä tutustuin – ja jotenkin ihastuin – Pälvikseen. Se oli iso, raamikas, kovatuottoinen, hyvärakenteinen, terve, rauhallinen, kiltti, helppohoitoinen, kaikkea sitä, mitä voi lehmältä toivoa. Lisäksi Pälviksessä oli vielä jotakin muutakin, jotakin, mitä en osaa selittää, jotakin, mikä teki siitä silmissäni erityisen. Työpestini päättyi, keskityin opiskeluun ja puuhasin siinä sivussa muualla 48

lehmien kanssa. En unohtanut Pälvistä, mutta ajattelin, etten näkisi sitä enää. Kesällä 2005 tapasin Ydinkarjan väkeä Farmarissa ja kuulin, että syyskuussa pidettävässä huutokaupassa myytäisiin myös Pälvis. Luonnollisesti rupesin ajattelemaan, että mitä jos… En tiedä, oliko se sitten manipulointia, kerjäämistä, anelua vai pätevää perustelua, mutta sanottakoon, että erinäisten neuvottelujen jälkeen Hannu ja Seija Viitanen suostuivat ajatukseeni, että ainakin yrittäisin ostaa Pälviksen huutokaupasta. Kävin vielä katsomassa sitä sen silloisessa kodissa, ja se ei ainakaan helpottanut pakkomiellettäni saada Pälvis omakseni. Huutokauppapäivänä läh-

din Seijan kanssa toiveikkaana (traileri auton perässä) kohti Jokioisia. Jännitykseni oli lähes käsin kosketeltavissa, mutta sain haluamani ja niin ASMO Pälvis muutti Lammille. En edes joutunut kovin paljon tekemään ”orjatyötä” lehmän hinnan takia, sillä Pälviksen kiinnostavuutta yleisön silmissä vähensi se, että sen toisesta poikimisesta oli reilu vuosi eikä uudesta tiineydestä ollut täyttä varmuutta. Pälvis oli kyllä tuolloin tiine, mutta ennen seuraavaa poikimista sille tuli ”pitkähkö” umpikausi: se piti ruhtinaallisen seitsemän kuukauden mammaloman. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä seuraavina kolmena kautenaan Pälvis lypsi 13000 kilon 305

päivän tuotoksia. Yhteensä Pälvis poiki seitsemän kertaa ja lypsi reilut 89000 kg. Mainittakoon, että utaretulehduksen takia Pälvistä ei koskaan tarvinnut hoitaa. Sen sijaan hedelmällisyys oli sen ongelmakohta. Luonteeltaan Pälvis oli kiltti, mutta kuitenkin erittäin voimakastahtoinen. Se ei koskaan potkinut lypsäjää, mutta kiimassa ollessaan se usein ”vahingossa” pudotti lypsimet. Kävin Pälviksen kanssa muutaman kerran myös karjanäyttelyissä, vaikka takaraskauden takia se ei utareeltaan ihan varsinaisesti näyttelylehmä ollutkaan. Lahden Farmarissa 2008 olin töissä ja Pälvis oli mukana edustamassa kestäviä lehmiä. Päivät olivat pitkiä ja

raava poikiminen tuotti kuolleet kaksoset, sorkkavaivoja ja muita ongelmia. Sorkkahoitaja kauhisteli Pälviksen sorkkien pehmeyttä lehmää hoitaessaan. Toivoin, että laidunkausi vielä kuntouttaisi Pälvistä, mutta loppukesällä sen kunto romahti ja oli selvää, että Pälvis olisi pakko päästää lehmien taivaaseen. Se sai yksityiskyydin trailerilla lähimmälle teurastamolle, sillä vanhaa lehmää ei haluttu enää laittaa teurasautoon. Olin murheellinen, mutta jotenkin minusta tuntui, että minun kuitenkin ”täytyi” lähteä mukaan saattamaan rakasta, vanhaa lehmärouvaani loppuun asti. Talutin sen traileriin ja itkin. Vielä teurastamon pihassa kävin trailerissa halaamassa Pälvistä ja itkin. Tiesin kuitenkin, että muita vaihtoehtoja ei enää ollut. Pälvis oli minulle Lehmä isolla L:llä. En sano, etteikö joskus voisi tulla toisia yhtä tärkeitä lehmiä, mutta läheskään jokaisesta eläimestä ei siihen ole. Se on oikeastaan hyväkin, sillä jos ihan jokaisen lehmän lähtö tuntuisi yhtä pahalta, lehmämaailmassa eläminen olisi välillä aika raskasta. Toisaalta eläinrakkauden takia tulee toisinaan näitä vaikeita päiviä ja aikoja. Pälvis on nyt vihreämmillä niityillä, mutta minun sydämessäni se elää aina.

Rakennearvostelupalvelu FabaRANE

Perimän parhaat piirteet H

välillä pidin taukoa istumalla Pälviksen vieressä. Muutaman kerran nukahdin siihen ja havahduin näyttelyvieraiden ottaessa valokuvia… Kokeilin Pälviksen kanssa myös showmanshipiä, ei niin kovin hyvällä menestyksellä. Se voimakastahtoisuus… Pälvis ei myöskään ollut mitenkään erityisen seurallinen. Sitä sai kyllä rapsutella ja harjata, mutta usein se katsoi minua pitkin pitkää nenänvarttaan kuin sanoen: ”No, voit sinä minua harjata, jos se on sinusta hauskaa.” Ydinkarjassa Pälviksestä oli alkiotyttäriä (ainakin neljä) ja yksi oma tytärkin, mutta niiden vaiheista en tiedä tarkemmin. Minulla ollessaan Pälvis teki kaksi lehmävasikkaa, kaksi sonnia ja viimeisenä kuolleet sekakaksoset. Tyttäristä ASMO Viola (Pärepuusaaren Osandur) ei millään osa-alueella ollut emänsä veroinen, joten sen ura jäi hyvin lyhyeksi. Toinen tytär SaRan Idoli on tilasonnista Joukolan Amor ET, jonka emä oli hieno ja kestävä, yli 60 tonnia lypsänyt lehmä Hjärterum Rosetti ET ja isä Des Chamois Poker. Idoli poikii ensi kesänä ja toivon, että siitä tulee emänsä veroinen lehmä. Idolin syntymän jälkeen Pälvis sairastui vatsakalvontulehdukseen ja oli todella huonossa kunnossa, mutta selvisi siitä kuitenkin. Ihan ennalleen Pälvis ei palautunut ja kuudes kausi jäi ”vain” kymppitonniin. Seu-

Ayrshire-lehti

1/2013

SSÄ EN E MM

ältää: ANE sis FabaR earvostelun isteet okitusp nn • rake eindeksit ja lu sen havainyk nn • rake nteen ja kehit ja tulosteet ot tila d y e k v y n n e • ä jalost yhte a v yhdess ta in is ll n in no o s ly ten ana • tulos vojan kanssa ja kesämisen tt ri tusneu ä ä m piteistä itteiden • tavo n jatkotoimen lu kuste en tuksen kirjauks • kanta llisen valiokoro o d • mah

Salla Rautio

Kuvittele paras mahdollinen lehmä, me hoidamme loput.

www.faba.fi

Salla ja Pälvis. Kuva Juha-Pekka Seppänen

Ayrshire-lehti

1/2013

Lehmäpersoona - The Lehmä The Cow – ASMO Pälvis Just like there are people you can be fond of the very first time you meet them, the same thing can happen with animals. For me ASMO Pälvis (sire Ristitien Johde, dam sire Backgård) was one of those animals that are somehow special. While I was still studying, in autumn 2004, I worked for some weeks in Nucleus Herd and there I learned to know – and admire – Pälvis. She was tall, deep bodied, well milking, healthy, calm, kind, had a good conformation and was easy to take care of; everything you can hope for from a cow. Besides all that there was something else in her, something that I can’t explain but that made her special to me. My time in Nucleus Herd ended and I concentrated on my studies. I didn’t forget Pälvis but I didn’t think I’d see her anymore. Next summer I heard ASMO Pälvis would be for sale in auction in September. Naturally I started to think what if… I don’t know if it was manipulation, begging or smart reasoning but let’s say that after many discussions Hannu and Seija Viitanen agreed with me that I’d at least try to buy Pälvis from the auction. I went to the farm where Pälvis lived that time to see her and that didn’t ease my obsession to get her. The auction day came and I was hopeful and very excited. I got what I wanted and so ASMO Pälvis moved to Lammi. I didn’t even have to work very much for Hannu and Seija to get the cow paid because Pälvis had calved almost a year ago and it was uncertain if she was pregnant again so people in the auction weren’t very interested in her. She actually was pregnant then but before the calving she was dry “quite long”: she had a 7 months maternity leave. It wasn’t a problem because after that she had three 13000 kg 305 day productions. Altogether Pälvis produced over 89000 kg during her lifetime and calved seven times. I have to mention that she never needed treating for mastitis. Fertility was a problem, though. Pälvis was kind but still she had a powerful character. She never kicked people who were milking her but there often happened some “accidents” with milking machines when she was in heat. A couple of times I went to a show with Pälvis even though she really wasn’t a show cow because she had a tilt udder. In 2008 Farmariagricultural fair was held in Lahti city and I was working there. Pälvis and some other mature cows

stayed there all the days the fair was open. My days were long and sometimes I went to have a break sitting next to Pälvis. A couple of times I fell asleep there and woke up when people took pictures of me and the cow. I also tried showmanship with Pälvis… but it really wasn’t a success. The powerful character… Pälvis wasn’t very social either. You could pet and brush her if you wanted but often she looked at me like saying: “Oh well, you can brush me, if you find it fun…” In the Nucleus Herd there were at least four embryo daughters out of Pälvis and one that she had herself but I don’t know more about them. During the time Pälvis was mine she had two heifer calves, two bull calves and dead twins. The first daughter ASMO Viola (Pärepuusaaren Osandur) didn’t compare to Pälvis in any area so her career wasn’t very long. The second daughter Sa Ran Idoli is by a barn bull Joukolan Amor, whose dam was Hjärterum Rosetti ET, a fine and long-lasting cow who milked over 60 tons, and sire Des Chamois Poker. Idoli will calve next summer and I hope she’ll become as good as Pälvis was. After Idoli was born Pälvis got peritonitis and her condition was very bad. She still survived even though she didn’t fully recover and her sixth lactation was “only” 10000 kg. The results of the next calving were dead twins, hoof problems and other worries. The hoof trimmer was terrified when he was treating Pälvis, the cow’s hooves were so soft. We all hoped summer would help Pälvis but in the end of summer Pälvis’s condition worsened dramatically and it was obvious that it was time to let her away. I took her in a trailer and we drove her to the nearest slaughter house. I was crying but somehow I felt I had to accompany my dear grand old lady (11 years) on her last trip. Outside the slaughter house I went into the trailer and hugged Pälvis for the last time… and cried. Still I knew there were no other choices anymore. For me Pälvis was the Cow with a capital C. I’m not saying there won’t be any other cows that could be as important to me as Pälvis was but there won’t be many. That is actually a good thing because if giving up a cow was always that difficult living in a cow world would sometimes be quite hard. On the other hand if you love animals you sometimes have to face these hard days. Pälvis is now in cows’ heaven but she’ll always live in my heart. Salla Rautio

1/2013

Ayrshire-lehti

Taudit uhkana eläinten terveydelle

Uudet nautataudit uhkana eläinten terveydelle Mycoplasma bovis löytyi vasikkakasvattamosta

Mycoplasma bovis -tartunta todettiin ensimmäisen kerran Suomessa kahden vasikkakasvattamon hengitystietulehdusnäytteistä Pohjois-Savossa loppuvuodesta 2012. Vähän myöhemmin todettiin samalla alueella Mycoplasma boviksen aiheuttamaa utaretulehdusta lypsykarjatilalta ja tartuntoja myös kontaktitiloilta. Tartunnan alkulähde on selvitystyön alla. Ruotsissa Mycoplasma bovista on todettu muutamalla nautatilalla v. 2012. Muualla maailmassa tartunta on varsin yleinen, tiettävästi vain Norja ja Uusi-Seelanti ovat vapaita taudista. Euroopassa Mycoplasma boviksen on arveltu aiheuttavan noin 30 % vasikoiden hengitystietulehduksista.

Oireita kaiken ikäisillä naudoilla

Mycoplasma bovis -bakteeritartunta voi aiheuttaa oireita kaiken ikäisillä naudoilla alle viikon ikäisistä vasikoista lypsylehmiin. Vasikoilla esiintyy useimmiten hengitystieoireita kuten yskimistä, silmä- ja sierainvuotoa sekä tihentynyttä hengitystä. Osalla vasikoista esiintyy hengitystieoireiden yhteydessä niveltulehdusta yhdessä tai useammassa nivelessä. Tyypillinen oire Mycoplasma bovikselle on korvatulehdus, jolloin vasikan toinen tai molemmat korvat roikkuvat alaspäin. Vasikka saattaa pitää päätään vinossa korvasärystä johtuen. Tartunnan kohteeksi joutuneilla tiloilla esiintyy myös

Naudoilla esiintyy Suomessa muuhun Eurooppaan verrattuna varsin vähän tarttuvia tauteja. Maassa jo olevat taudit ovat kuitenkin vuosien mittaan levinneet eläinkaupan ja tilojen välisten muiden kontaktien kautta, joskin joitakin tauteja, kuten BVD, on saneerattu pois. Viime vuoteen asti vältyttiin EU-aikana elinkeinon ja tuottajien vastuullisen toiminnan ansiosta uusien tautien tulolta maahan, mutta viime syksynä todettiin kaksi uutta nautojen tarttuvaa tautia; Mycoplasma bovis- ja Schmallenberg-tartunnat. kasvussa jälkeen jääneitä, rääpälöityneitä vasikoita. Lehmillä Mycoplasma bovis aiheuttaa tarttuvaa utaretulehdusta, joka useimmiten alkaa yhdestä neljänneksestä leviten sitten helposti muihin neljänneksiin mahdollisesti myös verenkierron kautta. Utare turpoaa ja maito on vetistä, kellertävän ruskehtavaa ja kokkareista. Tulehtuneiden neljännesten maitotuotos laskee voimakkaasti. Tauti voi aiheuttaa myös lieviä yleisoireita, mutta yleensä lehmällä ruokahalu säilyy. Niveltulehdusoireet ovat myös täysikasvuisilla naudoilla mahdollisia tai jopa taudin ainoa oire. Sonneilla Mycoplasma bovis aiheuttaa kives- ja rakkularauhasen tulehdusta sekä siittiöiden laadun heikkenemistä.

Lääkitys tehoaa huonosti

Mycoplasma bovis -tartuntojen lääkehoito on lähes mahdotonta, sillä bakteerin rakenteesta johtuen eivät tavanomaiset antibiootit yleensä tehoa siihen. Hoitokokeilut lisäävät riskiä antibiooteille vastustuskykyisten kantojen ke-

hittymisestä myös muissa bakteereissa. Mycoplasma boviksen aiheuttama utaretulehdus ei vastaa antibioottihoitoon ja sairastunut lehmä on syytä poistaa nopeasti karjasta. Kasvussa jälkeen jääneet, hengitystietulehdusta sairastavat vasikat on suositeltavaa lopettaa, samoin vasikat, joilla on keskikorvan tulehdus tai niveltulehdus.

Näytteenotto

Epäilyttävä maitonäyte kannattaa aina heti lähettää laboratorioon, jossa käytetään PCR–diagnostiikkaa, joka sisältää testauksen myös Mycoplasma bovis -bakteerin varalta. Perinteisellä viljelymenetelmällä jää Mycoplasma bovis usein toteamatta pitkän kasvatusaikansa takia. Hengitystietulehdusten näytteenottoon soveltuvat parhaiten eläinlääkärin vasikan hengitysteistä ottamat syväsivelynäytteet. Eläinlääkäri voi ottaa näytteeksi myös sierainlimaa yskivien, raskaasti hengittävien tai niveltulehdusta potevien vasikoiden sieraimesta. Verinäytteistä voidaan tutkia Mycoplasma bovis -vasta-aineita,

mutta positiiviseksi katsottava vasta-ainetaso vaatii vielä lisäselvityksiä. Verinäytetutkimus sopii koko karjan, mutta ei yksittäisten eläinten Mycoplasma bovis -tilanteen selvittämiseen.

Tartunta leviää eläinten mukana

Mycoplasma bovis leviää tilalta toiselle pääsääntöisesti oireettomien tartunnankantajaeläinten mukana ja sen epäilläänkin tulleen maahan tuontieläinten matkassa. Tauti leviää eläimestä toiseen suoran kontaktin kautta kosketus- ja pisaratartuntana. Eläinten lisäksi tauti voi levitä tilalta toiselle myös tartuntaa kantavien nautojen kanssa kosketuksessa olleiden työvälineiden, ihmisten ja kuljetusajoneuvojen mukana, mikäli työvaatteita ja -jalkineita ei vaihdeta tai työvälineiden ja ajoneuvojen puhtaudesta huolehdita. Tartunta voi siirtyä myös maidon kautta Mycoplasma bovis -utaretulehdusta sairastavasta lehmästä vasikoihin. Akuuttia tartuntaa sairastava sonni voi levittää tautia sperman mukana.

Varovaisuutta tautisuojaukseen ja pelisääntöjä eläinkauppaan

Mycoplasma bovis -tartunta saattaa aiheuttaa tilalle suuria tappioita. Uuden eläimen hankinta tilalle on aina riski, jalostuksessa turvallisempia vaihtoehtoja ovat alkionsiirrot ja keinosiemennys. Eläimiä ostettaessa on aina syytä varmistaa, että niiden lähtötilalla ei ole todettu Mycoplasma bovis -tartuntaan viittaavia 51

Ayrshire-lehti

1/2013

Taudit uhkana eläinten terveydelle oireita, utaretulehdusnäytteet on tutkittu PCR-menetelmällä eikä kyseistä bakteeria ole todettu. Tilan tankkimaidon sekä nuorten eläinten sierainlimanäytteiden tutkiminen PCRmenetelmällä Mycoplasma boviksen varalta tuovat lisävarmuutta tilanneselvitykseen. Pitoeläinkaupassa on syytä käyttää ETU-Nautakarjan terveystodistusta sekä hyödyntää terveydenhuollon Nasevaan tuottamaa tietoa karjan kaikkien eläinten terveydentilasta. Lypsykarjatilalle ei pidä ostaa välitysvasikoita, mikäli haluaa välttyä tautiongelmilta. Lomittajille, vierailijoille ja tilapäisille työntekijöille varataan tilan omat suojavaatteet ja -jalkineet sekä mahdollisuus käsien pesuun ja desinfiointiin ennen eläinten parissa työskentelyä.

Vapaaehtoinen vastustusohjelma tulossa

Mycoplasma bovis ei kuulu virallisesti vastustettavien tautien joukkoon, joten elinkeino on ryhtynyt vastustamaan tautia vapaaehtoisin keinoin ja pyrkii rajoittamaan sen leviämistä. Eläinten terveydenhuollon toimesta laaditaan vapaaehtoista vastustusohjelmaa, johon erityisesti aktiivista eläinkauppaa käyvien tilojen kannattaa lähteä mukaan. Mycoplasma bovis -tartunnasta vapaaksi osoittautunut ja eläinkaupassaan taudista vapaana pysyttäytyvä tila hyötyy ohjelman käynnistyttyä tautivapaudestaan myydessään eläimiä toisille tiloille. Tilan vapaus Mycoplasma bovis -tartunnasta vaikuttaa myös tilan mahdollisuuksiin osallistua eläinnäyttelyihin.

Eläinnäyttelyiden järjestäjillä suuri vastuu

Tätä kirjoitettaessa käydään keskustelua ensi kesän eläinnäyttelyiden ja niihin liittyvän Mycoplasma bovis -tartunnan leviämisriskin tiimoilta. Näyttelyjärjestäjillä on vastuu

siitä, että näyttelyyn tulee vain tartunnoista vapaita eläimiä, eikä yksikään tila saa tuliaisiksi tarttuvia tauteja näyttelystä palaavien eläinten mukana. Eläimiään näyttelyyn tuovilla tiloilla on oikeus olettaa, että näyttelyyn osallistuvien eläinten terveydentila on varmistettu siten, että riski tautien leviämisestä on mahdollisimman pieni. Mycoplasma bovis -tartunnan kohdalla tämä edellyttää eläinlääkärin tekemää kliinistä tarkastusta sekä tankkimaito- ja sierainlimanäytteiden tutkimista PCR- menetelmällä jo hyvissä ajoin ennen näyttelyyn ilmoittautumista. Lisäksi tulee eläimiä näyttelyyn tuovan tilan pidättäytyä eläinten ostoista jo kuukautta ennen eläinlääkärin tarkastusta ja näytteenottoa, jotta mahdolliset piilevät tartunnat ehtivät tulla esille. Jatkossa on eläinnäyttelyihin osallistuttaessa mahdollista hyödyntää kehitteillä olevaa vapaaehtoista Mycoplasma bovis -vastustusohjelmaa ja siihen sisältyvää mahdollisuutta osoittaa tila vapaaksi tartunnasta.

Schmallenberg tuli tuulen kuljettamien polttiaisten mukana

Schmallenberg-tartunta on vektorivälitteinen virustauti, joka aiheuttaa lähinnä luomisia ja epämuodostuneita sikiöitä naudoilla, lampailla ja vuohilla. Tautia on vuoden 2011 syksyn jälkeen todettu useissa Keski-Euroopan maissa ja syksyllä 2012 myös Ruotsissa ja Suomessa. Meille tartunta todennäköisesti levisi EteläRuotsista lämpimän syksyn leutojen tuulien kuljettamien polttiaisten mukana. Tauti tarttuu pääasiassa hyönteisten, erityisesti polttiaisten välityksellä märehtijästä toiseen tai myös emältä jälkeläiselle. Tartunta akuutissa vaiheessa suoran kontaktin kautta esimerkiksi ulosteiden välityksellä on teoriassa mahdollista, mutta erittäin epätodennäköistä.

Tartunta leviää helposti kesällä ja syksyllä, jolloin virusta levittävät hyönteiset ovat aktiivisia. Suomessa todettiin ensimmäisen kerran Schmallenbergviruksen vasta-aineita Eviran kartoitustutkimuksissa Ahvenanmaalla olevasta emolehmäkarjasta syyskuussa 2012. Syksyn aikana kävi ilmi, että virusta esiintyy laajasti ainakin Vaasa-Savonlinna -linjan eteläpuolella. Useiden kymmenien tilojen eläimistä on todettu vasta-aineita Schmallenbergvirukselle ja virusta on eristetty myös luoduista lampaan ja naudan sikiöistä. Tämä merkitsee sitä, että viime kesän ja syksyn aikana alkutiineyden herkässä vaiheessa olleista eläimistä osa todennäköisesti tulee saamaan viruksen vaurioittamia jälkeläisiä kevään aikana. Epämuodostumien riski koskee eniten maalis-toukokuun aikana syntyviä vasikoita. Muualta Euroopasta saatujen kokemusten perusteella epämuodostumia on odotettavissa kuitenkin selvästi alle 10 %:lle karjoista ja 5 %:lle eläimistä. Tyypillisiä Schmallenberg-viruksen aiheuttamia epämuodostumia ovat voimakkaasti koukistuneet jäykät jalat, kiero kaula ja selkä sekä vesipää. Lehmien poikimisia onkin syytä valvoa, sillä sikiön epämuodostuneisuus saattaa johtaa poikimavaikeuksiin erityisesti silloin, jos tiiineys on jo edennyt melko pitkälle.

Tuleeko ensi kesänä uusi epidemia?

Schmallenberg-viruksen kanssa samaan ryhmään kuuluvat virukset aikaansaavat tartunnan jälkeen pitkän immuniteetin. Varsinaisen Schmallenberg-viruksen kohdalla tästä ei ole täyttä varmuutta, mutta näin oletetaan tapahtuvan. Kerran tartunnan saanut eläin ei siis enää todennäköisesti sairastu uudelleen. Virus aiheuttaa oireita levitessään uusille alueille, joiden märeh-

tijöillä ei vielä ole tartunnan aikaansaamaa suojaa. Tauti ei leviä suoraan eläimestä toiseen vaan vektoreiden eli polttiaisten välityksellä. Tällä hetkellä ei tiedetä, kykeneekö virus säilymään Suomessa talven yli. Todennäköisesti Schmallenberg-virusta kantavia polttiaisia tulee jatkossakin Suomeen etelä- ja lounaistuulten kuljettamina.

Schmallenberg eläinkaupassa

Mikäli halutaan eläinkaupassa varmistaa, että ostettava kantava eläin ei ole saanut Schmallenberg-tartuntaa, voidaan asia selvittää verinäytteestä tehtävällä vasta-ainetutkimuksella. Mikäli vasta-aineita ei todeta, ei polttiaisvapaalla kaudella eli talvella ole riskiä kyseisen tartunnan aiheuttamista sikiön epämuodostumista tai luomisista. Mikäli taas vastaaineita todetaan, on pieni riski Schmallenberg-tartunnan aiheuttamista muutoksista olemassa. Mikäli eläimellä tiedetään olleen vasta-aineita jo ennen tiinehtymistä, ei riskiä epämuodostumista tai luomisista ole.

Luomisen ja kuolleena syntymisen syyt kannattaa selvittää

Evira selvittää projektiluonteisesti luomisten syitä maksuttomasti toukokuun 2013 loppuun asti. Tutkimus sisältää sikiöiden ja jälkeisten tutkimukset ja luomisen syyn selvittämiseksi otettujen verinäytteiden tutkimukset.

Lisätietoja luomisen syiden selvityksestä: www.evira.fi Lisätietoja Mycoplasma bovis -ja Schmallenberg-tartunnoista; www.ett.fi

Olli Ruoho Terveydenhuoltoeläinlääkäri, ETT ry

1/2013

Ayrshire-lehti

Taudit uhkana eläinten terveydelle

Kokemuksia Schmallenberg-viruksesta Viime vuosi oli karjassamme kokonaisuudessaan vaikea. Keväällä sattui ensimmäinen luominen kuukausi ennen odotettua poikimista. Silloin laitoimme sen karjassamme ensimmäistä kertaa olleen virusripulin piikkiin. Kesäkuun puolenvälin maissa sattui kahdella lehmällä peräkkäisinä päivinä tapaukset, että toinen loi taas kuukausi ennen odotettua poikimapäivää ja toinen teki täysiaikaisena

kuolleen vasikan. Tällöin eivät vielä hälytyskellot soineet, vaan oletimme sen edelleen johtuvan virusripulista. Syksymmällä vielä yksi lehmä loi laitumelle juuri umpeenpanon jälkeen. Marraskuussa taas yksi lehmä loi umpeenpanon yhteydessä ja silloin aloin miettiä, että tämä ei ole enää mitenkään normaalia tällaisessa reilun 20 lehmän karjassa. Soitin hädissäni eläinlääkärille, joka tuli ottamaan vasikanraadon talteen ja otti samalla Eviraa varten verinäytteet sekä kaikilta luoneilta että vertailunäytteet. Silloin heräsi epäilys Schmallenbergistä, koska sitä oli tältä alueelta

juuri löydetty. Reilu kuukausi meni tulosten odottelussa ja ilmeni, että kaksi kesäkuussa poikinutta/luonutta ovat Schmallenbergin saaneita. Viimeisimmälle luomiselle ei löytynyt selkeää syytä. Todennäköisesti syksymmälläkin luonut oli Schmallenbergin kantaja, mutta se ehdittiin jo poistamaan karjastamme emmekä saaneet siitä näytettä. Mitään normaalista olotilasta poikkeavia oireita näillä luoneilla ei ole ollut. Loppuvuodesta oli aika epätoivoinen olo, kun alkoi tuntua siltä, ettei meillä ole kohta enää yhtään eläintä poikimassa. Joka kerta lehmää umpeen laittaessa sai

pelätä, että joko taas tulee luominen. Nämä luomiset ovat vaikuttaneet meillä myös tiinehtyvyyteen. Viimeksi eilen jouduttiin poistamaan se kesäkuulla luonut lehmä, joka ei hoidoista huolimatta tullut tiineeksi eikä jaksanut enää lypsääkään, jotta olisin vielä jaksanut sitä tiineeksi yrittää. Kukaan ei ole osannut sanoa tuosta viruksesta oikein mitään. Viimeksi lehdestä asiaa lueskeltuani huomasin, että meillä riittää vielä jännitettävää näiden keväällä poikivien osalta tuleeko epämuodostumia tai muita ongelmia. Katri Karvinen

Tilaa laidunkauden kivennäiset nyt! Kesä Naminon korkea magnesiumpitoisuus pienentää laidunhalvausriskiä. Riittävä natriumin saanti edistää magnesiumin imeytymistä ja ylläpitää kuiva-aineen syöntiä. Kesä Namino on takuuvarma valinta laidunkaudelle! Muut kampanjatuotteet: Viher Hertta Muro ja Farmarin Lypsykivennäinen. Lisätietoa myyjältäsi Agrimarketista!

Kesä Namino 20 kg

265 €

Tilaa nyt – hint a on edulli simm illaan!

/lava tai ssk 600 kg

Hinta voimassa ajalla 11.3.–16.5.2013, koskee suoria tilatoimituksia. Hintaan lisätään alv 14 % sekä rahti.

www.agrimarket.fi www.suomenrehu.fi

Ayrshire-lehti

1/2013

Suomalaista eläinainesta markkinoimaan! Suomessa markkinointi on lähes kokonaan karjanomistajan harteilla ja vastuulla, koska meillä ei ole olemassa avointa tietokantaa kuten esimerkiksi englantilaisilla tai kanadalaisilla kollegoillamme. Tällainen puolueettoman tahon ylläpitämä tietokanta on erinomainen apu eläinainesta markkinoitaessa, koska sieltä jokainen kiinnostunut voi hankkia kaikki tarvittavat tiedot kiinnostavista eläimistä kotoaan käsin ja luottaa tietojen oikeellisuuteen. Toivottavasti tulevaisuudessa AF-luokituksista ja Luokittajaohjelmasta olisi apua tällaisen tiedon tuottamisessa suomalaisten karjanomistajien avuksi.

Kasvattajanimi – tilan ja sen eläinaineksen brändi

Markkinoinnissa puhutaan tuotteen brändäämisestä. Kasvattajanimen käyttöä voidaan pitää eläinaineksen brändäämisenä. Laajemmin ajateltuna se on koko tilan toimintatapojen ja periaatteiden brändinimi. Sama kasvattajanimi yhdistää tilan eläimet, vaikka ne eivät olisi sukua keskenään tai edes samaa rotua. Se yhdistää myös tilan omistajat ja tilan toimintatavat eläinainekseen ja niihin jalostuksen periaatteisiin, joita juuri sillä tilalla toteutetaan. Kasvattajanimi on usein myös tilan nimi ja kertoo näin ollen usein myös tilan ja sen omistajasuvun historiasta. Moni meistä käyttää kasvattajanimeä sen kummemmin ajattelematta sitä brändinä tai markkinointina. Maitotilan siisti ympäristö rakennuksineen, tilakyltteineen

Ulkomaanvieraiden kommenteista heidän vieraillessaan suomalaisissa ayrshirekarjoissa ja näyttelyissä on tullut usein esille, että suomalaisilla karjanomistajilla on navetoissaan ulkomaalaisia kasvattajia kiinnostavaa eläinainesta. Suomalaisiin tapoihin ei kuitenkaan ole kuulunut eläinaineksen markkinointi ja ensimmäiseksi karjanomistajien olisikin unohdettava turha vaatimattomuus, jotta markkinointia voisi alkaa tehdä. ja jaloittelevine tai laiduntavine eläimineen on myös markkinointia, paitsi tilalla käyville vieraille, myös ohi ajaville ihmisille. Samalla markkinoidaan paitsi tilan eläinainesta, myös suomalaista maitoa ja siitä valmistettavia tuotteita. Tilan rakennusten ja koneiden ei tarvitse olla uusia, mutta niiden on oltava kunnossa ja eläinten tulee olla terveitä ja hyvinhoidettuja. Harvemmin asiaa tulee ajateltua, mutta

tämä koskee myös jopa niitä navetta- tai pihakissoja ja kaikkia muitakin tilalla olevia kotieläimiä, siinä missä itse lehmiä. Pitäisi muistaa myös, että tilan omistajat ovat oman tilansa ja eläinaineksensa mainos, niin hyvässä kuin pahassa, sekä tilallaan että sen ulkopuolella, vaikka eivät pukeutuisikaan aina kasvattajanimellä varustettuihin vaatteisiin. Harva meistä haluaa myydä niitä kaikkein parhaimpia

Tilakyltti ja tilan siisti ympäristö hyvinvoivine eläimineen on tärkeä markkinointiväline, markkinoitiin sitten eläinainesta tai suomalaisia maitotuotteita kuluttajille. Kotimaastakin löytyy loistavia esimerkkejä, vaikka tämä kuva onkin Hidden Valleyn tilalta USA:sta. Kuva: Minna Kotila

eläimiään, mutta kasvattajanimelleen saa ihan erilaisen kaiu’un ja brändilleen todellista tehoa, jos onnistuu myymään huippueläimen toiselle tilalle, jossa se menestyy ja tuottaa mainosta kasvattajansa nimelle. Samoin jos onnistuu myymään keinosiemennykseen sonnin, joka tuottaa muille karjanomistajille erinomaisia tyttäriä, saa todella hyvää mainetta kasvattajanimelleen. Valitettavasti tämä toimii myös toisin päin eli niiden sonnien nimet, joiden tyttäret olivat todellisia pettymyksiä tai pommeja, karjanomistajat muistavat vielä vuosikymmenien päästäkin – samoin kuin niiden kasvattajanimet!

Markkinointimateriaali

Ehkä tärkein markkinointimateriaali varsinaisen eläinaineksen ja tilan ympäristön lisäksi ovat hyvälaatuiset potrettikuvat eläimistä. Jos samasta lehmäperheestä on kuvattuna useampia eläimiä, sen parempi. Potrettikuvat eivät ole halpoja, mutta ilman niitä eläinaineksen markkinointi on huomattavasti hankalampaa. Nykyaikana markkinoinnissa on helppoa ja kohtalaisen halpaa hyödyntää nettimarkkinointia, kuten kotisivuja ja facebook-sivuja. Ainoa miinuspuoli tällaisessa markkinoinnissa on, että sivuja tulisi päivittää säännöllisesti ja harvalla lypsykarjatilallisella on tähän aikaa. Myös lehtimainoksia ja esitteitä tarvitaan, jotta ihmiset löytäisivät ne tilan mahdolliset kotisivut. Kotisivuihin, esitteisiin

1/2013

Ayrshire-lehti

ninkielisestä mainoksesta. Mainoksista ja esitteistä kannattaa kuitenkin tehdä omannäköisiä ja yrittää saada ne jollain tavalla erottumaan kaikkien muiden tilojen mainoksista.

Karjanäyttelyt

Hyvälaatuiset potrettikuvat ovat tärkeitä laadittaessa mainoksia ja esitteitä tilan eläinaineksesta. Niitä tarvitaan myös kotisivuja ja muuta internetmarkkinointia varten. Tässä kuvassa on Korkiakosken Poker Amanda ja kuvan on ottanut Lucinda Morgan vuoden 2012 Talvinäyttelyssä.

ja mainoksiin kannattaa miettiä yhtenäinen ilme, huomioiden muun muassa värit ja fontit. Mainosmateriaaliin voi laittaa paljonkin rahaa ja työn voi teettää vaikka mainostoimistolla, mutta aika moni karjanomistaja osaa tehdä hyviä esitteitä myös itse ja kohtuullisilla kustannuksilla. Suomalainen rehellisyys ei ole markkinoinnissa välttämättä ollenkaan paha juttu! Karjanomistaja tuntee omat eläimensä parhaiten itse ja osaa laatia eläinaineksestaan ja tilastaan mainoksia, jotka korostavat parhaiden eläinten parhaita ominaisuuksia, mutta perustuvat silti todellisuuteen. Moni suomalainen vierastaa esimerkiksi potrettikuvien muokkausta tietokoneella tehtyine selkälinjoineen, mutta maailmalla tällaiset toimintatavat ovat normaali käytäntö. Nykyään karjanomistajatkin matkustelevat paljon ja jos joku tulee tilallesi vierailulle, on vain hyvä juttu, että todellisuus vastaa edes osittain markkinoinnissa luotuja mielikuvia. Kokemuksesta tiedän, että alkiot jäävät kyllä ostamatta, vaikka

tila olisi laatinut mainostoimiston avulla hienoja lehtimainoksia ja tilan eläinaines olisi poikkeuksellisen hyvää, mutta maapallon toiselle puolelle matkustettuaan huomaa, ettei tila olekaan sellainen linna kuin mainoksissa ja eläimet kahlaavat mahaansa myöten liejussa. Eläinaineksen markkinointia

kotimaisille ja ulkomaisille kasvattajille voi tehdä aika pitkälle samalla materiaalilla, jonkin verran käännöstyötä tietysti tarvitaan, koska harva Suomen rajojen ulkopuolella hallitsee suomenkielen. Tuotos- ja luokitustiedot ovat kuitenkin aika helppoja käännettäviä ja mallia voi ottaa jonkin tilan englan-

Näyttelyt ovat loistava tilaisuus esitellä tilan parasta eläinainesta suurelle yleisölle. Hyvin menestyvät eläimet antavat tunnettuutta tilan kasvattajanimelle ja esiteltävät hienot, puhtaat ja hyvinhoidetut eläimet ovat myös tärkeää kuluttajatyötä. Tämänvuotisessa Talvinäyttelyssä eläimistä lähetettiin Live-kuvaa netin kautta myös ulkomaille ja näyttely on edelleen katsottavissa netissä. Kuvassa oman eläimensä menestystä tuulettaa Eliisa Kumpula Kuusiniemen Ayrshirestä. Kuva: Minna Kotila

Näyttelyt ovat loistava tilaisuus esitellä oman tilan kaikkein parasta eläinainesta suurelle yleisölle. Näyttelyihin osallistuminen toki vaatii paljon aikaa ja vaivaa eikä se ole ilmaistakaan. Siellä on kuitenkin mahdollisuus esitellä eläimiään parhaimmillaan todella suurelle joukolle toisia kasvattajia ja muuta yleisöä. Hyvin menestyvät eläimet antavat tunnettuutta tilan kasvattajanimelle ja esiteltävät hienot, puhtaat ja hyvinhoidetut eläimet ovat myös tärkeää kuluttajatyötä. Näyttelyissä käy usein kaupunkilaisia, jotka eivät ehkä koskaan aikaisemmin ole nähneet lehmää. Näyttelyyn lähtevän eläimen koulutukseen ei voi koskaan käyttää liikaa aikaa. Sellaiset eläimet ovat todella harvassa, jotka voi ottaa suoraan navetasta pesuun, klippaukseen ja näyttelykehään ja ne käyttäytyvät ja esiintyvät siellä hyvin. Huonosti käyttäytyvät eläimet ovat tilalle huonoa mainosta. Jos tietää jo ennen kotoa lähtöä, että jonkun eläimen kanssa tulee todennäköisesti ongelmia, se on paras jättää kotiin, oli se kuinka hyvärakenteinen tahansa. Jos eläin on kuitenkin tuotu näyttelypaikalle asti, voi vielä harkita, veisikö sitä kehään ollenkaan ja kehästäkin on vielä mahdollista poistua kesken kisan eikä jäädä sinne tappelemaan eläimensä kanssa. Suurin osa toisista karjanomistaja ehkä ymmärtää, että joskus näyttelykehässä on jo turvallisuussyistä käytettävä eläimeen kovia otteita, mutta silti taistelu näyttelykehässä ei ole hyvää mainosta kyseiselle tilalle. Erityisen pahalta eläimen kurittaminen kehässä (tai sen ulkopuolella) näyttää 55

Ayrshire-lehti

varmasti tavallisen kuluttajan silmissä eikä se anna hyvää kuvaa suomalaisesta maidontuotannosta. Aina pitäisi myös muistaa, että järjestys näyttelyssä on vain tuomarin näkemys eikä koskaan ole eläimen vika, jos se sijoitetaan jonon hännille. Ehkä sinä karjanomistajana vain valitsit väärän eläimen näyttelyyn tai tänään ei vain ollut sen muuten niin hienon eläimen päivä. Turhautumistaan tällaisessa tilanteessa ei saisi koskaan purkaa eläimeen! Tämänvuotisessa Talvinäyttelyssä eläimistä lähetettiin Live-kuvaa netin kautta myös ulkomaille ja näyttely on edelleenkin katsottavissa netissä. Näyttelyä myös todella seurattiin netin kautta ulkomailla eli se oli todella hyvä eläinaineksen markkinointiväline myös kotimaan rajojen ulkopuolelle. Myös näyttelyvieraina olleet

1/2013

ulkomaalaiset (jotka usein tai lähes aina myös käyvät tilavierailuilla useissa suomalaisissa karjoissa matkoillaan) vievät sanaa suomalaisen eläinaineksen erinomaisesta tasosta kotimaahansa.

Vientihuuhtelun toteutus

Jo alkionhuuhtelua suunniteltaessa kannattaa huomioida alkioiden mahdollinen menekki ulkomaille, koska vientihuuhtelun toteutus eroaa hieman tavallisesta kotimaanmarkkinoita tai omaa käyttöä varten toteutetusta huuhtelusta. Ennen huuhtelua on oltava yhteydessä läänineläinlääkäriin, joka haluaa mahdollisesti joko itse tai kunnaneläinlääkärin toimesta tarkastaa huuhtelutilat. Vientiin meneviä alkioita ei voi huuhdella navettatilassa, vaan huuhdeltava eläin on vietävä

huuhtelun ajaksi erilliseen tilaan, joka ei ole suorassa yhteydessä navettatiloihin. Lisäksi huuhtelulaboratorion on oltava steriili tila eli laboratoriota ei voi perustaa tupaan keittiön pöydän ääreen, kuten normaalisti huuhteluissa tehdään. Kuitenkin vientihuuhtelu on mahdollista toteuttaa joka tilalla, kun siihen vain varaudutaan etukäteen.

”Reikä” sukupuussa

Yleensä jokainen karjanomistaja arvostaa ja etsii eläinainesta ostaessaan vahvoja ja kestäviä lehmäperheitä. Yleinen vaatimus on, että eläimen takana olisi oltava mahdollisimman monta sukupolvea EX- tai VGluokitettuja emiä. Jos välissä on emiä huonoilla luokitustuloksilla tai kokonaan luokittamattomia eläimiä, on sukupuussa välittömästi ”aukko”. Genomiaikakausi ei ole tätä muuttanut eli

edelleen eläinaineksen ostajat hakevat vahvoja lehmäperheitä ja genomituloksia käytetään korkeintaan lisäapuna jalostuseläimiä valittaessa. Pelkkiin jalostusarvoihin (odotusarvoista puhumattakaan), ilman tietoja takana olevasta lehmäperheestä, perustava jalostuseläinten valinta on aikalailla skandinaavinen ilmiö tai pikemminkin pahe. Hyvän eläinaineksen markkinointi on erittäin helppoa verrattuna siihen, että on onnistunut kasvattamaan sellaisen lehmäperheen, jossa on hyviä luokitustuloksia, korkeaa tuotosta hyvin pitoisuuksin ja kestävyyttä useassa sukupolvessa. Jos navetastasi siis löytyy hyviä lehmäperheitä, pidä huoli siitä, että niistä saavat tietää muutkin kasvattajat – niin Suomessa kuin ulkomailla! Minna Kotila

1/2013

Ayrshire-lehti

Laatulehmien lista

ALL STARS

Ayrshirekasvattajat julkaisee All Stars -laatulehmien listan kerran vuodessa Ayrshire-lehden kevään numerossa. Listalle pääsevät vähintään luokitustuloksen AF GP-80 saaneet lehmät, joiden paras 305 päivän tuotos on vähintään 9500 kg maitoa. Lehmät listataan paremmuusjärjestyksessä luokitustuloksittain tuotoksen perusteella. Eläin voi parantaa asemiaan listalla saamalla paremman luokitustuloksen tai lypsämällä paremman 305 päivän tuotoksen. Lehmät pysyvät listalla niin kauan kuin ne ovat elossa. Poiston jälkeen lehmä pääsee vielä seuraavalle listalle, mutta ei enää sen jälkeen. Karjanomistajan tulee itse huolehtia lehmien tuotostietojen ja elossa olemisen tai poiston ilmoittamisesta. Jos tietoja ei päivitetä, lehmä putoaa pois listalta. All Stars -lehmien tiedot toimitetaan Salla Rautiolle, salla.rautio@gmail.com tai puh 050 525 6109.

ALL STARS - LAATULEHMÄT 1/2013 Luoki- tus Eläin Isä

Paras 305 pv tuotos

Lakt. Omistaja

EX 91-2E Bäckens Komålen Stjärna Komålen ET 10227 – 4,37 – 4,11 3. Laiholahti Laura ja Jouko Calimero 9873 – 3,99 – 3,42 4. Laiholahti Laura ja Jouko EX 90-3E Joukolan Viennetta EX 90-3E Joukolan Vohveli Rounion Danesco 9728 – 4,45 – 3,46 4. Laiholahti Laura ja Jouko EX 90-2E Saga Trident 11601 – 3,70 – 3,29 4. Ahonkivi Olavi EX 90-2E Kuortin Tilli Jerry 10897 – 4,34 – 3,54 3. Laiholahti Laura ja Jouko

VG 88 VG 88 VG 88

Joukolan Vaavikki AT Tunkki Rannan Tityy

Calimero Jerry Ice Man

11982 – 4,00 – 3,31 2. 9984 – 4,21 – 3,36 2. 9792 – 4,03 – 3,53 4.

Laiholahti Laura ja Jouko Tanner Jyri ja Tia Koljonen Aaro ja Mirja

VG 87

Lagace Iceman Model ET

Ice Man

11116 – 4,59 – 3,43 5.

Tanner Jyri ja Tia

VG 86 Hjärterum Rosetti ET Cornelius 12155 – 3,78 – 3,30 5. Laiholahti Laura ja Jouko VG 86 Kuortin Paprika Pardner 11821 – 3,65 – 3,54 4. Ahonkivi Olavi VG 86 Rounion Beliissa Heligo 11676 – 3,60 – 3,21 3. Ahonkivi Olavi VG 86 Rounion Romeo Saga Valentine Romeo 11479 – 3,67 – 3,14 2. Ahonkivi Olavi VG 86 Jysynmäen Akileia ET Poker 11251 – 4,43 – 3,54 2. Mty Tikka VG 86 Kurhilan Ympyrä Conn 11247 – 4,20 – 3,57 2. Kallio Merja VG 86 Lunden Romeo Tometta Romeo 11057 – 4,00 – 3,41 3. Laiholahti Laura ja Jouko VG 86 Rasilan Cal Pirpana Calimero 10476 – 3,80 – 3,23 2. Viitanen Seija ja Hannu VG 86 Ronde Conn Catherine ET Conn 10431 – 3,69 – 3,02 3. Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija Pekkolan Ponteva 13866 – 4,38 – 3,25 5. Viitanen Seija ja Hannu VG 85 Rasilan Suffeli VG 85 Rounion Hjärta Ylisma Rounion Uno ET 12213 – 3,40 – 3,55 2. Ahonkivi Olavi Jerry 12016 – 2,79 – 2,73 3. Ahonkivi Olavi VG 85 Lunden Jerry Tometta Copper 11982 – 3,57 – 3,11 4. Teiskonlahti Heli ja Antti VG 85 Majaniemen Unelma VG 85 Paakkosen Öökull Kildare Uliver ET 11178 – 4,19 – 3,59 2. Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu Copper 11073 – 3,12 – 3,11 3. Ahonkivi Olavi VG 85 Rounion Unihiekka VG 85 Kildare Upsider ET Conn 10943 – 4,13 – 3,30 2. Nousiainen Pirjo VG 85 Pakasen Valeriaana Conn 10831 – 3,67 – 3,36 3. Pakkasmaa Pauliina VG 85 Rasilan Vernissa Rounion Danesco 10823 – 4,03 – 3,40 2. Viitanen Seija ja Hannu VG 85 AT Tuurre Pardner 10804 – 3,79 – 3,35 3. Tanner Jyri ja Tia VG 85 Lagace Iceman Diamond ET Ice Man 10750 – 4,17 – 3,26 3. Viitanen Seija ja Hannu

Ayrshire-lehti

1/2013

VG 85 Jysynmäen Ajatar Security 10670 – 4,10 – 3,31 2. Mty Tikka VG 85 AT Umba Jerry 10575 – 3,34 – 3,45 3. Tanner Jyri ja Tia VG 85 Visserdale Sheila Calimero 10556 – 4,06 – 3,13 2. Koljonen Aaro ja Mirja VG 85 Usva Tyrisevän Miqur 10291 – 4,33 – 3,53 4. Järvenkylä Reiska VG 85 Lunden Ice Man Tometta Ice Man 10270 – 3,15 – 3,50 6. Ahonkivi, Suutari VG 85 Ronde Conn YepYep ET Conn 10065 – 3,96 – 3,18 3. Viitanen Seija ja Hannu VG 85 Vuppu Conn 9764 – 4,60 – 3,37 3. Mertanen Anne ja Juha VG 85 Mapleburn Yvella ET BBB Kellogg 9754 – 4,04 – 3,54 2. Kallio Merja VG 85 Rounion Yrtti Romeo 9618 – 3,29 – 3,52 2. Ahonkivi Olavi VG 85 Jysynmäen Alli Poker 9531 – 4,09 – 3,35 2. Mty Tikka VG 85 Jysynmäen Ässä Conn 9527 – 4,78 – 3,53 3. Mty Tikka GP 84 Ylihaaviston Talvikki Tyrisevän Miqur 13651 – 3,83 – 3,30 2. Koljonen Aaro ja Mirja GP 84 Rannan Fadu Calimero 13109 – 4,58 – 3,21 4. Koljonen Aaro ja Mirja GP 84 Kurhilan Ura McCornic Nelson 12366 – 3,77 – 3,15 2. Kallio Merja GP 84 Karhilan Utuliina ET Lindero 12225 – 4,92 – 3,48 4. Suutari Pekka GP 84 Kyytselän Tasha Jerry 12114 – 3,86 – 3,00 4. Ylimäki Susanna ja Jari GP 84 Rannan Tettiina Jerry 11474 – 4,55 – 3,22 2. Koljonen Aaro ja Mirja GP 84 Ojalan Valimero Calimero 11426 – 3,05 – 3,11 2. Ahonkivi Olavi GP 84 Koiviston Yninä Pärepuusaaren Osandur 11186 – 4,09 – 3,69 3. Bodbacka Anne ja Rajaniemi Jussi GP 84 Jysynmäen Vilja Pardner 10772 – 3,82 – 3,26 4. Mty Tikka GP 84 Pakasen Valkovuokko Copper 10653 – 4,07 – 3,20 2. Pakkasmaa Pauliina GP 84 Ynix Kellcrest Unix 10330 – 4,20 – 3,28 2. Mikkelä Teemu ja Rasi Merja GP 84 Joukolan Allison Happiness 10191 – 3,64 – 3,50 2. Laiholahti Laura ja Jouko GP 84 Lehmuston Eila Security 10168 – 4,40 – 3,44 1. Peltola Riikka ja Peltonen Mika GP 84 Hjärterum Rojal ET Cornelius 10114 – 4,65 – 3,59 6. Toikka Hannu ja Tiina GP 84 DesPrairies Ytyliina ET Jerry 10084 – 3,80 – 3,28 2. Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija GP 84 Lehmuston Ällä Hector 10022 – 5,27 – 3,77 3. Peltola Riikka ja Peltonen Mika Calimero 9857 – 4,46 – 3,61 2. Tanner Jyri ja Tia GP 84 AT Vedenneito GP 84 Kuortin Aliissa Poker 9579 – 3,84 – 3,37 2. Ahonkivi Olavi GP 83 Laurikaisen Audi Ruokoniemen Orava 14748 – – 2. Oikarinen Marianna ja Vesa Tyrisevän Miqur 13176 – 3,79 – 3,61 3. Suutari Pekka GP 83 ASMO Upea ET Heligo 13113 – 3,94 – 3,45 4. Laiholahti Laura ja Jouko GP 83 Joukolan Urrican GP 83 Joukolan Aniston Remington 12260 – 3,66 – 3,47 2. Ylimäki Susanna ja Jari Conn 12178 – 4,22 – 3,27 4. Mty Tikka GP 83 Glen Malcolm Valory ET GP 83 Anoppi Normandin 12103 – 3,85 – 3,36 2. Ammattiopisto Lappia Alasirkkalan Timon 11692 – 3,76 – 3,39 2. Järvenkylä Reiska GP 83 Järvenkylän Ymmaya GP 83 Rannan Uraliisa Jerry 11464 – 4,02 – 3,35 3. Koljonen Aaro ja Mirja GP 83 Kurhilan Viikuna Conn 11197 – 4,38 – 3,45 2. Kallio Merja GP 83 Vanilla Calimero 11148 – 5,09 – 3,69 2. Mty Uudispiha (Rönkkö Nina ja Tuomas) Poker 11119 – 3,63 – 3,04 2. Mty Tikka GP 83 Jysynmäen Airam GP 83 Unus Copper 11023 – – 3. Oikarinen Marianna ja Vesa Romeo 10839 – 4,44 – 3,10 2. Viitanen Seija ja Hannu GP 83 Rasilan Vitja GP 83 Rounion Uliissa Special K 10732 – 3,49 – 3,06 5. Ahonkivi Olavi GP 83 Majaniemen Tilli Pat Laro 10597 – 4,54 – 3,42 3. Teiskonlahti Heli ja Antti GP 83 Tupamäen Ylva Ice Man 10418 – 3,94 – 3,37 3. Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu Calimero 10394 – – 2. Oikarinen Marianna ja Vesa GP 83 Kurhilan Abba GP 83 Suitian Anjou Poker 10301 – 4,16 – 3,42 2. Mukkala Piia ja Sami GP 83 Urania Conn 10284 – 4,28 – 3,35 1. Tammenpään MTY Kildare Uliver 10274 – 3,87 – 3,27 3. Mty Tikka GP 83 Jysynmäen Yeni GP 83 Unelma Tyrisevän Miqur 9982 – 4,46 – 3,72 2. Kinnunen Jukka ja Katri GP 83 Rannan Pramea Pardner 9926 – 3,90 – 3,09 3. Koljonen Aaro ja Mirja GP 83 Viekas Conn 9846 – 4,24 – 3,45 3. Mertanen Anne ja Juha GP 83 Uusi-Suon Vanessa McCornic Nelson 9837 – 4,69 – 3,28 3. Savikko Sanna

1/2013

Ayrshire-lehti

GP 83 Kuortin Yoplait Conn 9690 – 4,14 – 3,13 2. Kuortti MTY GP 83 Martin Äppelsiini Calimero 9624 – 4,60 – 3,42 2. Ammattiopisto Lappia GP 83 Jysynmäen Aula Modem 9570 – 3,71 – 3,32 2. Mty Tikka GP 83 Joukolan Ainikki Faucher Futis ET 9569 – 5,01 – 3,73 2. Laiholahti Laura ja Jouko GP 83 Jysynmäen Yaris Calimero 9504 –3,71 – 3,45 3. Mty Tikka Kotimäen Urkki 14465 – 4,68 – 3,44 3. Mty Tikka GP 82 Jysynmäen Yppi GP 82 Pakasen Tiramisu Jerry 13615 – 4,15 – 3,41 4. Pakkasmaa Pauliina GP 82 Jysynmäen Villa Kildare Dupont 13393 – 3,65 – 3,24 4. Mty Tikka GP 82 Taivalmäen Amor Hector 13088 – 3,47 – 3,16 2. Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu GP 82 Rounion Timjami Ripken 12638 – 3,43 – 2,81 2. Ahonkivi Olavi GP 82 Aari Modem 12492 – – 2. Oikarinen Marianna ja Vesa GP 82 Rannan Avena Orraryd 12292 – 3,69 – 3,22 2. Koljonen Aaro ja Mirja GP 82 Äyskäri Mischief 12133 – 3,95 – 3,25 3. Mikkelä Teemu ja Rasi Merja GP 82 Vanilja Orraryd 12088 – 4,20 – 3,76 2. Suutari Pekka GP 82 Ylihaaviston Tiitu Ice Man 11994 – 4,44 – 3,23 2. Koljonen Aaro ja Mirja GP 82 Venla Tyrisevän Miqur 11885 – 4,18 – 3,53 4. Mty Uudispiha (Rönkkö Nina ja Tuomas) GP 82 Vimpula Copper 11623 – 4,59 – 3,27 3. Mertanen Anne ja Juha GP 82 Lallin Uranium Copper 11583 – 3,92 – 3,10 3. Laiholahti Laura ja Jouko GP 82 Jysynmäen Agnes Jerome 11513 – 4,14 – 3,36 2. Mty Tikka GP 82 Lehmuston Yle Hector 11441 – 4,13 – 3,39 2. Peltola Riikka ja Peltonen Mika GP 82 Harjun Välke AT Seepa 11436 – 3,45 – 3,57 3. Tanner Jyri ja Tia GP 82 Hjärta 240 Cornelius 11326 – 4,44 – 3,17 5. Ahonkivi Olavi GP 82 Rounion Pardner Saga Pardner 11324 – 3,50 – 3,32 3. Ahonkivi Olavi GP 82 Jysynmäen Aileen ET Poker 11188 – 3,85 – 3,48 2. Mty Tikka GP 82 Karhilan Fiona Trident 11069 – 4,41 – 3,55 3. Suutari Pekka GP 82 Jysynmäen Angel Modem 11045 – 3,86 – 3,66 2. Mty Tikka GP 82 Rasilan Viuhka Copper 10921 – 4,17 – 3,17 3. Viitanen Seija ja Hannu Mischief 10894 – 4,05 – 3,14 3. Mertanen Anne ja Juha GP 82 YetSet GP 82 Joukolan Fiksu Conn 10888 – 4,33 – 3,38 2. Laiholahti Laura ja Jouko Conn 10672 – 4,11 – 3,31 2. Laiholahti Laura ja Jouko GP 82 Faucher Femina ET GP 82 Portaankorvan Armo Poker 10566 – 3,99 – 3,51 2. Mukkala Piia ja Sami Conn 10543 – 4,14 – 3,46 2. Viitanen Seija ja Hannu GP 82 Rasilan Ulpu Hector 10521 – 3,90 – 3,30 3. Laiholahti Laura ja Jouko GP 82 Joukolan Yosetti GP 82 Lashburn Aurora ET Copper 10493 – 4,05 – 3,31 2. Mty Tikka Conn 10483 – 3,86 – 3,42 3. Laiholahti, Huitti & Ranta, Kärkkäinen, GP 82 Karhilan FinaMarie Suutari Trident 10414 – 4,30 – 3,45 2. Laiholahti Laura ja Jouko GP 82 Kurhilan Valeriaana ET GP 82 Kuortin Saldo Peterslund 10363 – 4,46 – 3,99 3. Kuortti MTY GP 82 Jysynmäen Ynnä Hector 10265 – 4,30 – 3,30 3. Mty Tikka GP 82 AT Tossi Peterslund 10201 – 4,19 – 3,46 3. Tanner Jyri ja Tia Happiness 10146 – 3,87 – 3,33 2. Peltola Riikka ja Peltonen Mika GP 82 Lehmuston Anna-Kaisa GP 82 Paakkosen Ilona Mäkelän Ulaus 10067 – 3,98 – 3,17 7. Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Asmo Raippe 10043 – 4,05 – 3,31 3. Pakkala Rauni ja Jarmo GP 82 Ullevi GP 82 Äri Cacylite 10038 – 4,43 – 3,47 3. Ammattiopisto Lappia GP 82 Rannan Angervo Normandin 10017 – 3,61 – 3,19 1. Nousiainen Pirjo GP 82 Kurhilan Yllätys Hector 9890 – – 2. Oikarinen Marianna ja Vesa Kellcrest Unix ET 9838 – 4,00 – 3,13 2. Peltola Riikka ja Peltonen Mika GP 82 Lehmuston Yasmin GP 82 Joukolan Albertta Kellcrest He-Man ET 9828 – 4,27 – 3,41 2. Laiholahti Laura ja Jouko GP 82 Lehmuston Agronomi ET Poker 9780 – 4,30 – 3,42 2. Peltola Riikka ja Peltonen Mika Poker 9766 –3,52 – 3,58 2. Kallio Merja GP 82 Uusi-Suon Anna GP 82 Pakasen Yrtti Kildare Dupont 9587 – 4,01 – 3,31 2. Pakkasmaa Pauliina Conn 12917 – 4,10 – 3,38 3. Kallio Merja GP 81 Kurhilan Vanilla GP 81 Evira Security 12496 – – 2. Oikarinen Marianna ja Vesa

Ayrshire-lehti

GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 81 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80

1/2013

AT Seastar Tupamäen Vaakuna Uusi-Suon Äppelsider Untuva Nikkilän Amalia Paakkosen Viltti Alhaisten Soilikki Valio HH ElmaElli Hjärterum Billy Betsy Unelma Rounion Egatta Aro-Tannerin Ämmi Pakasen Villiruusu Kotikummun Vishy Pakasen Vehnä Rounion Ymjami AT Rossi Pakasen Viivi Jysynmäen Yotuel Tupamäen Venla Kataran Topas Alajuoksu Lagace Yelly-Modaline ET Lallin Apropo Uusi-Suon Whisky Alakerta

Kangassalon Kelli Saarihaan Tuima Hector Pardner Kildare Darude ET Conn Galant Conn Ristourn Billy Conn Rounion Yrjänä Purolan Orkko Conn Orraryd Kildare Dupont Calimero Pardner Special K Purolan Orkko Romeo Trident’s Lot Normandin Dilligent Poker Copper Conn

12479 – 4,00 – 3,51 12223 – 4,09 – 3,28 11771 – 3,89 – 3,69 11405 – – 11277 – 3,64 – 3,39 11225 – 4,68 – 3,14 11219 – 4,47 – 3,09 11057 – 4,95 – 3,28 10813 – 3,70 – 3,35 10771 – 3,70 – 3,01 10766 – 4,27 – 3,47 10744 – 4,09 – 3,45 10742 – 4,34 – 3,84 10678 – 3,84 – 3,42 10584 – 4,96 – 3,57 10527 – 3,88 – 3,29 10422 – 3,70 – 3,43 10389 – 3,84 – 3,07 10359 – 4,05 – 3,30 10346 – 4,68 – 3,83 10345 – 3,44 – 3,32 10094 – 3,42 – 2,90 10056 – 4,46 – 3,34 9857 – 4,02 – 3,57 9762 – 3,82 – 3,38 9693 – 3,33 – 3,03 9605 – 4,38 – 3,39

3. 3. 3. 3. 2. 2. 4. 3. 1. 5. 3. 2. 2. 2. 3. 3. 3. 7. 2. 3. 2. 2. 2. 3. 2. 2. 1.

Tanner Jyri ja Tia Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu Laiholahti Laura ja Jouko Oikarinen Marianna ja Vesa Laiholahti Laura ja Jouko Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Rautio Salla Mertanen Anne ja Juha Kotila Minna ja Pasi Viitanen Seija ja Hannu Mty Rauhamaa Ahonkivi Olavi Kotila Minna ja Pasi Pakkasmaa Pauliina Vestman Sari ja Halonen Tommi Pakkasmaa Pauliina Ahonkivi Olavi Tanner Jyri ja Tia Pakkasmaa Pauliina Mty Tikka Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu Ahonkivi Olavi Mikkelä Teemu ja Rasi Merja Laiholahti Laura ja Jouko Laiholahti Laura ja Jouko Ahonkivi, Laine Mikkelä Teemu ja Rasi Merja

Vaski Ylpeä Timantti Uska Uudispihan Ypykkä Anjalan Ulpikka Lallin Aqua Suurniityn Reipas Kuortin Tattari Uhma Uusi-Suon Uuttera Rasilan Touche Taateli Unelma Joukolan Useful AT Ripsa Vekkuli-Erja Majaniemen Upea Yvette Ypi Jysynmäen Völlykkä Haapalan Ahava Kiran Fantastic Ice Nikkilän Viulu Haapalan Vehnä Peräpellon Urtica Karhilan Ukulele ET

B Jurist Mischief Tyrisevän Miqur Asmo Sortti Hector Peltomäen Sattami Modem Saukon Joachim Tyrisevän Miqur Viikin Record Conn Hjärterum Rardner ET Ojaniityn Rumba Jurist Heligo Kangassalon Kelli Ice Man Conn Hector Dilligent Pardner Des Prairies Felix Ice Man Romeo Purolan Orkko Conn Tyrisevän Miqur

14158 – – 13476 – 3,78 – 3,29 13192 – 3,45 – 3,34 13061 – 3,59 – 3,59 12952 – 3,82 – 3,18 12556 – 4,39 – 3,48 12469 – 3,39 – 3,24 12435 – 4,51 – 3,36 12307 – 3,23 – 3,42 12204 – 4,32 – 3,50 12192 – 3,32 – 3,05 11833 – 4,04 – 3,25 11789 – 3,93 – 3,42 11748 – 4,72 – 3,60 11727 – 4,26 – 3,38 11694 – 3,50 – 3,55 11677 – 4,32 – 3,33 11645 – 3,67 – 3,18 11592 – 4,55 – 3,36 11512 – 4,29 – 3,74 11446 – 4,46 – 3,35 11383 – 4,01 – 3,23 11363 – 4,00 – 3,42 11321 – 3,95 – 3,32 11311 – 4,40 – 3,68 11233 – 4,31 – 3,29 11193 – 3,77 – 3,37

4. 2. 1. 4. 3. 4. 2. 6. 5. 4. 2. 5. 5. 2. 2. 3. 2. 4. 2. 1. 4. 2. 2. 2. 3. 4. 6.

Oikarinen Marianna ja Vesa Ammattiopisto Lappia Tammenpään MTY Mty Rauhamaa Mty Uudispiha (Rönkkö Nina ja Tuomas) Mikkelä Teemu ja Rasi Merja Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu Niemi Heikki ja Saarela Raija Ahonkivi Olavi Lappalainen Kirsi ja Kari Nousiainen Pirjo Viitanen Seija ja Hannu Mertanen Anne ja Juha Mty Uudispiha (Rönkkö Nina ja Tuomas) Laiholahti Laura ja Jouko Tanner Jyri ja Tia Mikkelä Teemu ja Rasi Merja Teiskonlahti Heli ja Antti Tammenpään MTY Keinänen Kari ja Alli Mty Tikka Tiikkainen Anu ja Lasse Viitanen Seija ja Hannu Laiholahti Laura ja Jouko Tiikkainen Anu ja Lasse Mikkelä Teemu ja Rasi Merja Suutari Pekka

1/2013

GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80 GP 80

Ayrshire-lehti

Utu Martin Yöntaika Tupamäen Fazeriina Älva Rauhamaan Ansa Lehmuston Auringonkukka Rounion Vemadi Vilma Admin Jysynmäen Uuder Jysynmäen Aarre Paakkosen Unihiekka HH Ykatzu Tupamäen Yuanita Valma Tosca Aromi Lehmuston Armi Haralan Bertta Asteri Kurhilan Voralinde Peräpellon Tulikukka Uudispihan Asteri Joukolan Andalucia Lehmuston Agraari ET Ainu Ademia Veri Kellcrest Amaranth ET Toikan Anyway Rauhamaan Yysa Anjalan Voikukka Aisku Joukolan Aloha Paakkosen Teatheadangel Alhaisten Uriel Tintti Tupamäen Vilkas Ystävä Jysynmäen Yökkö Karhilan Ylander Lehmuston Akuliini Forte Haapalan Yksityinen ET Tupamäen Vikkelä Rasilan Ailakki Aqvarelli AT Assi Alina Rounion Eucalyptys Tasankolan Elviira Pakasen Aronia Kotikummun Ötiäinen Rounion Voptio Yöntähti Haapalan Äkkipiä

Vanha-Variksen Rana Hector Kildare Dupont ET Piettisten Umuli Poker Modem Heligo Niemelän Ooppium Normandin Copper Poker Conn Tyrisevän Miqur Cacylite Pardner Vanhatalon Muksu Jerome Remington Ristitien Johde Copper Lindero Lusi-Kottilan Luiro Hyötylän Piuha Pardner Poker Arvonniemen Pate Modem Conn Hector Trident Purolan Orkko K Lens Modem Remington Tyrisevän Miqur McCornic Nelson Tyrisevän Miqur Calimero Ruokoniemen Orava Kildare Uliver Lindero Modem Ice Man Rinteen Onnenpoju Kildare Dupont ET Kellcrest He-Man ET Des Prairies Felix Hector Lindero Potter Rannan Vaahto Lagace Uddepum Cacylite Kildare Darude ET Purolan Orkko Mischief

11115 – 4,51 – 3,57 3. 11017 – 4,22 – 3,40 2. 11009 – 3,71 – 3,48 2. 10970 – 3,87 – 3,48 2. 10922 – 3,81 – 3,18 2. 10851 – 5,08 – 3,50 2. 10828 – 3,78 – 3,25 3. 10806 – 4,03 – 3,84 4. 10797 – 3,74 – 3,56 2. 10772 – 4,58 – 3,46 5. 10748 – 3,78 – 3,08 2. 10708 – 4,26 – 3,18 2. 10703 – 2,58 – 3,26 2. 10697 – 3,66 – 3,19 2. 10621 – 4,96 – 3,44 2. 10615 – 4,27 – 3,39 5. 10565 – 4,71 – 3,29 2. 10564 – 3,70 – 3,20 2. 10555 – 3,34 – 3,28 5. 10553 – 4,55 – 3,36 2. 10515 – 4,07 – 3,59 4. 10489 – 4,25 – 3,23 3. 10459 – 4,24 – 3,78 1. 10458 – 4,26 – 3,53 2. 10429 – 4,03 – 3,15 2. 10426 – 4,14 – 3,64 2. 10401 – 4,08 – 3,37 2. 10374 – 4,03 – 3,37 2. 10356 – 4,44 – 3,51 3. 10347 – 4,31 – 3,41 2. 10340 – 4,01 – 3,19 3. 10317 – 4,53 – 3,66 3. 10306 – 3,87 – 3,29 2. 10301 – 4,22 – 3,49 2. 10230 – 3,69 – 3,21 2. 10230 – 4,41 – 3,18 3. 10147 – 4,24 – 3,48 5. 10144 – 3,96 – 3,33 2. 10144 – 4,56 – 3,29 2. 10082 – 4,24 – 3,47 3. 9946 – 4,54 – 3,67 2. 9904 – 4,27 – 3,60 2. 9870 – – 3. 9836 – 3,97 – 3,68 3. 9777 – 4,12 – 3,50 2. 9764 – 3,61 – 3,12 2. 9750 – 4,71 – 3,50 2. 9749 – 4,19 – 3,35 2. 9726 – 4,70 – 3,75 2. 9718 – 3,84 – 3,50 2. 9717 – 3,61 – 3,21 2. 9695 – 3,92 – 3,29 2. 9688 – 3,97 – 3,81 3. 9660 – 3,78 – 3,91 2. 9587 – 4,77 – 3,60 2. 9584 – 3,68 – 3,20 2.

Mty Rauhamaa Kulju Vuokko ja Esko Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu Tammenpään MTY Mty Rauhamaa Peltola Riikka ja Peltonen Mika Ahonkivi Olavi Lappalainen Kirsi ja Kari Koivikon Kartano Oy Mty Tikka Mty Tikka Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Laiholahti Laura ja Jouko Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu Mikkelä Teemu ja Rasi Merja Ikkeläjärvi Katariina ja Veli Mertanen Anne ja Juha Peltola Riikka ja Peltonen Mika Kuortti MTY Mertanen Anne ja Juha Kallio Merja Mikkelä Teemu ja Rasi Merja Mty Uudispiha (Rönkkö Nina ja Tuomas) Laiholahti Laura ja Jouko Peltola Riikka ja Peltonen Mika Lappalainen Kirsi ja Kari Mikkelä Teemu ja Rasi Merja Mty Rauhamaa Mty Tikka Toikka Hannu ja Tiina Mty Rauhamaa Mikkelä Teemu ja Rasi Merja Mertanen Anne ja Juha Kotila Minna ja Pasi Paakkonen Jouni ja Eronen Päivi Kotila Minna ja Pasi Ikkeläjärvi Katariina ja Veli Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu Mertanen Anne ja Juha Mty Tikka Kinnunen Jukka ja Katri Peltola Riikka ja Peltonen Mika Oikarinen Marianna ja Vesa Tiikkainen Anu ja Lasse Näyskä Iina ja Uusitalo Perttu Viitanen Seija ja Hannu Mertanen Anne ja Juha Tanner Jyri ja Tia Mikkelä Teemu ja Rasi Merja Ahonkivi Olavi Kivilahti Jani ja Räikkönen Saija Pakkasmaa Pauliina Vestman Sari ja Halonen Tommi Ahonkivi Olavi Rautio Salla Tiikkainen Anu ja Lasse

Ayrshire-lehti

1/2013

AYRSHIRE FINLAND 2012 - VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET

AYRSHIRE FINLAND 2012 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET

Ayrshire Finland 2012 -valokuvakilpailuun osallistui 44 kuvaa: 28 hieholuokkiin ja 16 lehmäluokkiin. Kilpailun tuomarina toimi Yves Charpentier. Voittaneet kuvat palkitaan Suomen Ayrshire-

kasvattajat ry:n 30 euron lahjakortilla. Palkinnot jaetaan Ayrshirekasvattajien kevätkokouksessa. Onnittelut voittajille ja kiitos kaikille valokuvakilpailuun osallistuneille!

Hei,

Hello,

Lähetän arvosteluni vuoden 2012 valokuvakilpailuun. Rehellisesti täytyy tunnustaa, että tehtävä oli tänäkin vuonna erittäin vaikea, erityisesti hieholuokissa. Mutta hauskaa se kuitenkin oli. Haluaisin kiittää teitä, että pyysitte minua viralliseksi tuomariksenne ja ennen kaikkea haluaisin vilpittömästi onnitella kaikkia kilpailuun osallistuneita. Kiitos kilpailuaineiston valmistelusta vastanneille. Aineisto oli selkeä ja helposti seurattava.

I am sending you my judging for the 2012 photo competition. Honestly again this year it has been a very hard job to do, mainly in the heifer classes. But it was fun doing that anyway. I would like to thank you for asking me to be your official judge and most of all I would like to sincerely congratulate all the participants in the competition. Thanks to those who prepare the document, it was clear and easy to follow.

Paljon kiitoksia. Parhain terveisin

Thanks very much and best regards.

Yves Charpentier, Ayrshire Canada

LUOKKA 1: 3 - 8 kuukautta

1. F. Päivölän Intohimo i. Palmyra Poker Riggins, e. Koivulinnan Veronica, ei. Forever Schoon Special K, kasv. ja om. Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti

2. E. Koiviston Ihana i. Palmyra Tri-Star Burdette, e. Viivi, ei. Asmo Teflon ET, kasv. ja om. Anne Bodbacka ja Jussi Rajaniemi

3. B. Majaniemen Show Ilo i. Kellcrest Showstar ET, e.Riemu, ei. Suontaan Jehta, kasv. ja om. Heli ja Antti Teiskonlahti

4. D. Änkön In-Ca i. Du Petit Lac Hammer ET, e.HH Uni-Ca ET, ei. Shady Walnut Conn, kasv. ja om. Sari ja Ari Änkö

5. C. Savinnan Ikikulta i. Palmyra Tri-Star Burdette, e. Savinnan & Uusi-Suon Alppiruusu AF-VG86, ei. Des Chamois Poker, kasv. ja om. Sanna Savikko

6. A. Savinnan Ironia i. Palmyra Tri-Star Burdette, e. Savinnan Enya AF-GP82, ei. Visserdale Valtsu ET, kasv. ja om. Sanna Savikko

1/2013

Ayrshire-lehti

Class 1: 3 - 8 months Placings: F - E - B - D - C - A - G Very nice class of heifers. F over E: very close placing, I am just giving an advantage on the heifer F, she is showing more capacity and she is stronger on the crops area. E over B: another very close placing, the E heifer is showing a bit better rump and a bit more dairy character compare to heifer B. B over D: heifer B is showing a better side view of the rear legs and also a bit more dairy character. D over C: heifer D is a lot more stylish and also showing more refinement on her thighs. C over A: heifer C is a little bit stronger on her topline and a she has a better rump 7. G. Ä.Iltatähti structure as well. i. Faucher Poker Erwin ET, e. Ovela, ei. A over G: the A heifer has better feet and legs and also showing a better body condition Juntulan Leima, kasv.ja om. Sari ja Ari Änkö compare to heifer G.

LUOKKA 2: 9 - 11 kuukautta

1. D Nikkilän Iltarusko 2. B. Kuortin Ibero i. Faucher Poker Erwin, e. Usva, ei. Kildare i. Faucher Poker Erwin, e. Haralan Bertta, Jerry, kasv. Niina ja Pekka Lemola, om. ei. Ristitien Johde, kasv. ja om. MTY Kuortti Salla Rautio

3. C. Ranta-Seppälän Immi i. Palmyra Poker Riggins, e. Aro-Tannerin Ämmi, ei. Purolan Orkko, kasv. ja om. Minna ja Pasi Kotila

Class 2: 9 - 11 months Placings: D - B - C - A D over B: very close placing, the D heifer is showing a better rear legs position and a bit more body depth, I must admit that heifer B is showing more angularity than heifer D. B over C: heifer D is showing more angularity and she is stronger in the crops area than heifer C. C over A: C has a better rump structure and a better loin strength.

AYRSHIRE FINLAND 2012 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET

Ayrshire Finland 2013 valokuvakilpailun kutsu julkaistaan Ayrshire-lehdessä 2/2013.

Luokka 1: 3 - 8 kuukautta Järjestys: F - E - B - D - C - A - G Todella hyvä hieholuokka. F ja E olivat tasaväkisiä. F kuitenkin voitti, koska sillä on enemmän kapasiteettiä ja se on vahvempi lapojen takaa. Myös E ja B olivat hyvin tasaväkisiä. Hieholla E on kuitenkin hieman parempi lantio ja se on hieman lypsytyyppisempi kuin hieho B. B:n takajalat ovat sivulta katsottuna paremmat ja se on myös hieman lypsytyyppisempi kuin D. D on paljon tyylikkäämpi ja sillä on hienommat reidet kuin C:llä. C:n selkälinja on hieman vahvempi ja sillä on parempi lantion rakenne kuin A:lla. A:lla on paremmat jalat ja sen kuntoluokka on myös parempi verrattuna hiehoon G.

Luokka 2: 9 - 11 kuukautta Järjestys D - B - C - A D ja B olivat todella tasaväkisiä. Hieholla D on parempi takajalkojen asento ja hieman 4. A. Riihikallion Ihana syvempi runko, tosin hieho B on kulmikkaampi kuin hieho D. i. RosayreYeltsin ET, e.Riihikallion Apila, B on kulmikkaampi ja se on vahvempi lapojen takaa kuin C. ei. Arvonniemen Pate, kasv. Tommilan C:llä on parempi lantion rakenne ja vahvempi lanneselkä kuin A:lla. perikunta, om. Olavi Ahonkivi

Ayrshire-lehti

1/2013

AYRSHIRE FINLAND 2012 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET

LUOKKA 3: 12 - 14 kuukautta

1. A. Savinnan Inkalilja i. Faucher Poker Erwin, e. Savinnan & Uusi-Suon Enkelinsiipi AF-VG85, ei. Margot Calimero, kasv. ja om. Sanna Savikko

2. B. Hirvitarhan Icicle i. Palmyra Poker Riggins ET, e. Aisku AF-GP80, ei. Lagace Modem ET, kasv. ja om. Anne ja Juha Mertanen

3. F. Joukolan Idena-Lol i. Du Petit Lac Emerson ET, e. Mapleburn Edina-Lol ET, ei. Lagace Modem ET, kasv. ja om. Laura ja Jouko Laiholahti

4. C. Majaniemen Ihmekukka i. Kellcrest Showstar, e.Majaniemen Yasmiini, ei. Ruokoniemen Orava, kasv. ja om. Heli ja Antti Teiskonlahti

5. G. Joukolan Imelä i. Des Chamois Edam ET, e. Joukolan Vohveli, e. Rounion Danesco, kasv. ja om. Laura ja Jouko Laiholahti

6. I. Yellow Briar Harriet ET i.Des Chamois Poker ET, e. Yellow Briar Jerrica, ei. Ripken, kasv. Yellow Briar Farm, om. Seija ja Hannu Viitanen

7. E. Hirvitarhan Ibitza i. Palmyra Tri-Star Reality, e. Exel AFGP82, ei. Des Prairies Potter, kasv. ja om. Anne ja Juha Mertanen

8. H. Järventaustan Insider i. Jelyca Oblique, e. Kildare Upsider ET AF-VG85, ei.Shady Walnut Conn, kasv. ja om. Pirjo Nousiainen

9. D. Koiviston Iines i. Palmyra Poker Riggins, e. Yökkö, ei.Pärepuusaaren Osandur, kasv. ja om. Anne Bodbacka ja Jussi Rajaniemi

Class 3: 12 - 14 months Placings: A - B - F - C - G - I - E - H - D Superb class of heifers. A over B: extremely close placing, heifer A just showing a bit better bone quality and a bit better position of the rear legs compare to heifer B. B over F: the B heifer is showing more body capacity and a longer neck compare to heifer F. F over C: close placing, the F heifer is showing a better rear legs position and she has also a better rump structure than heifer C. C over G: heifer with more body depth and more angularity. G over I: heifer G is showing a longer neck and better rear legs setting than heifer I. I over E: very very close placing, heifer I just showing a bit more chest width compare to heifer E. E over H: E is a heifer with lot more development and lot more capacity. H over D: H is a heifer with a much better loin strength and a better rear legs position.

Luokka 3: 12 - 14 kuukautta Järjestys A - B - F - C - G - I - E - H - D Loistava hieholuokka. A ja B olivat todella tasaväkisiä. Hieholla A on hieman parempi luustonlaatu ja hieman parempi takajalkojen asento verrattuna hiehoon B. B:llä on enemmän rungon kapasiteettia ja pidempi kaula kuin hieholla F. F ja C olivat tasaväkisiä. Hieholla F on parempi takajalkojen asento ja sillä on myös parempi lantion rakenne kuin hieholla C. C: llä on syvempi runko ja se on kulmikkaampi kuin G. G:llä on pidempi kaula ja parempi takajalkojen asento kuin hieholla I. I ja E olivat hyvin tasaväkisiä. I:llä on hieman leveämpi rinta kuin hieholla E. E on paljon kehittyneempi ja sillä on enemmän kapasiteettia kuin H:lla. H:lla on paljon vahvempi lanneselkä ja parempi takajalkojen asento kuin D:llä.

1/2013

Ayrshire-lehti

LUOKKA 4: 15 - 17 kuukautta

2. A. Kildare Hello-Vicky ET i.Kildare Jerry, e. Kildare Wilton Victoire ET, ei. Labrie Wilton ET, kasv. Kildare Farm, om. Nousiainen Pirjo

Class 4: 15 - 17 months Placings: C - A - B C over A: very very easy winner in this class, heifer C is showing a much better loin strength and more length of body than heifer A. A over B: A heifer is showing more angularity and more body depth than heifer B.

3. B. Joukolan Das.Idales ET i. Des Chamois Poker ET, e. Maple-Dell Herman Dasales, ei. Visserdale Herman, kasv. ja om. Laura ja Jouko Laiholahti

Luokka 4: 15 - 17 kuukautta Järjestys: C - A - B C oli todella, todella helppo voittaja tässä luokassa. Sillä on paljon vahvempi lanneselkä ja se on paljon pidempi kuin hieho A. A on kulmikkaampi ja syvempi kuin hieho B.

Luokka 5: yli 18 kuukautta

1. E. DesPrairies Princess ET i. DesChamois Poker ET, e. Des Prairies Prudam, ei. Royalcroft Brendan, kasv. Francois Beaudry, om. Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti

2. D. Forever Schoon Helmi-Edith ET i. Margot Calimero, e. Forever Schoon Edith 2, ei. Forever Schoon BK Price, kasv. Forever Schoon Farm, om. Laura ja Jouko Laiholahti

4. A. HH Hipatsu i.Des Prairies Potter, e.Haralan Pikatsu, ei. Charlot, kasv. Hannu Huitti ja Mikko Ranta, om. MTY Kuortti

5. B. Des Chamois Hokkuspokkus ET i. Don-Sher Hector, e. Marilie B B Polkie ET, ei. Blackaddar BB Kellogg, kasv. Des Chamois Farm, om. Sari ja Ari Änkö

Class 5: 18 months and over Placings: E - D - C - A - B E over D: E is a superb animal, balance, tall and dairy, she is a very very easy winner, she is showing a lot more style, lot more dairy strength and lot more angularity than heifer D. D over C: heifer D is showing a better loin strength and a longer neck than heifer C. C over A: heifer C is showing a bit more body depth and angularity than heifer A. A over B: heifer showing a better rump structure and a better body condition.

3. C. Margot Harriet ET i.Blackaddar BB Kellogg, e. Margot Luciolle, ei. Margot Lorenzo, kasv. Margot Farm, om. Pirjo Nousiainen

AYRSHIRE FINLAND 2012 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET

1. C. Faucher Loto Hope ET i.Des Chamois Poker ET, e. Faucher Loto Opa, ei. Faucher Loto ET, kasv. Faucher Farm, om. Eliisa ja Martti Kumpula

Luokka 5: 18 kuukautta ja vanhemmat Järjestys: E - D - C - A - B E on upea eläin, tasapainoinen, korkea ja lypsytyyppinen. Se on todella, todella helppo voittaja. Se on paljon tyylikkäämpi, lypsytyyppisempi ja kulmikkaampi kuin hieho D. D:n lanneselkä on vahvempi ja sillä on pidempi kaula kuin hieholla C. C on hieman syvempi ja kulmikkaampi kuin hieho A. A:lla on parempi lantion rakenne ja sen kuntoluokka on parempi kuin hieholla B.

Ayrshire-lehti

1/2013

AYRSHIRE FINLAND 2012 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET

JUNIOR CHAMPIONS

Junior Champion: Class 5 letter E, Des Prairies Princess ET Reserve Junior Champion: Class 4 letter C, Faucher Loto Hope ET Honorable Mention: Class 3 letter A, Savinnan Inkalilja

Junior Champion: Luokka 5, hieho E, Des Prairies Princess ET Vara Junior Champion: Luokka 4, hieho C, Faucher Loto Hope ET Kunniamaininta: Luokka 3, hieho A, Savinnan Inkalilja

Superb classes of heifers, lot of good ones for the championship, many very well-balance animals, with style and dairy strength as well.

Loistavia hieholuokkia, paljon hyviä ehdokkaita kolmeksi parhaaksi. Paljon todella tasapainoisia eläimiä, jotka ovat myös tyylikkäitä ja lypsytyyppisiä.

Junior champion over the reserve: the junior champion, she is a very very easy winner, she is showing more style, more dairy strength and more angularity compare to the reserve.

Junior Champion on todella, todella helppo voittaja. Se on tyylikkäämpi, lypsytyyppisempi ja kulmikkaampi kuin Vara Junior Champion.

Reserve junior champion over the honorable mention: the reserve is showing more refinement and she is just a bit more dairy compare to the very nice honorable mention heifer.

Vara Junior Champion on hienostuneempi ja hieman lypsytyyppisempi kuin todella hieno kunniamaininnan saanut hieho.

LUOKKA 6: 2-vuotiaat lehmät

1. C. Kuusiniemen Youngman Encelikki i. B B Copper Youngman ET, e. Kuusiniemen Tyylikki, ei. Woodland V Pardner, kasv. ja om. Eliisa ja Martti Kumpula

2. B. Forever Schoon Elly-Edith ET i. Margot Calimero, e. Forever Schoon Edith 2, ei. Forever Schoon BK Price, kasv. Forever Schoon Farm, om. Laura ja Jouko Laiholahti

4. E. Margot Harriet ET i. Blackaddar BB Kellogg, e. Margot Luciolle, ei. Margot Lorenzo, kasv. Margot Farm, om. Pirjo Nousiainen

5. D. Änkön Esmeralda i. Mapleburn Remington ET, e. Faucher Yogi, ei. Kildare Jerry, kasv.ja om. Sari ja Ari Änkö

Class 6: 2 year-old Placings: C - B - A - E - D C over B: close placing, the cow C is showing more chest width, more body depth and a better rear udder than the cow B. B over A: cow B is showing more stature, more length of body and a bit sharper on the shoulder area than cow A. A over E: A is showing a better fore udder shape and a bit more body depth than the cow E. E over D: showing more capacity in her udder and a better rear udder attachment width and height. Best udder of the class: cow A

3. A. Savinnan Enya i. Visserdale Valtsu ET, e. Uusi-Suon Vanessa AF-GP83, ei. Mc Cornic Nelson kasv. ja om. Sanna Savikko

Luokka 6: 2-vuotiaat Järjestys: C - B - A - E - D C ja B olivat tasaväkisiä. Lehmän C:n rinta on leveämpi, sillä on syvempi runko ja parempi takautare kuin lehmällä B. B on korkeampi, pidempi ja hieman terävämpi olkapäiden alueelta kuin lehmä A. A:lla on paremman muotoinen etu-utare ja hieman syvempi runko kuin lehmällä E. E:llä on enemmän kapasiteettia utareessa ja sillä on parempi takautareen kiinnityksen leveys ja korkeus kuin lehmällä D. Paras utare luokassa: lehmä A.

1/2013

Ayrshire-lehti

LUOKKA 7: 3-vuotiaat lehmät

2. D. DesPrairies Angnesia ET i.Kildare Jerry, e. Des Prairies Praline ET, ei. Blackaddar BB Kellogg, kasv. Des Prairies Farm, om. Olavi Ahonkivi

3. B. Faucher Jerry Leitha Annabella ET i.Kildare Jerry, e. Faucher Pardner Leitha, ei. Lagace Pardner, kasv. Faucher Farm, om. Eliisa ja Martti Kumpula

Class 7: 3 year-old Placings: A - D - B - C A over D: A cow is a very nice and solid cow and a very easy winner in this class, showing a much better udder and more angularity compare to cow D. D over B: close placing, cow D just showing more capacity and a better rump structure compare to cow B, I must admit that the cow B has a better mammary system than the cow D. B over C: a cow with a much better udder and better rear legs setting. Best udder of the class: cow A Luokka 7: 3-vuotiaat Järjestys: A - D - B - C 4. C. SaRan Esikko A on todella hieno ja virheetön lehmä ja se on todella helppo voittaja tässä luokassa. Sillä i. Des Prairies Potter, e. SaRan Valkovuokko, on paljon parempi utare ja se on lypsytyyppisempi kuin lehmä D. ei. Purolan Orkko, kasv. ja om. Salla Rautio D ja B olivat tasaväkisiä. Lehmällä D on enemmän kapasiteettia ja parempi lantion rakenne kuin lehmällä B. Tosin lehmällä B on parempi utare kuin lehmällä D. B:llä on paljon parempi utare ja parempi takajalkojen asento kuin C:llä Paras utare luokassa: lehmä A.

LUOKKA 8: 4 - 5 vuotiaat lehmät

1. A. Savinnan&Uusi-Suon Alppiruusu i. Des Chamois Poker, e. Alhaisten Tulppaani AF-VG85, ei. Kellcrest Iceman, kasv. Sanna Savikko ja Petri Pöysä, om. Sanna Savikko

2. B. Uusi-Suon Adeliina i. Covey-Farms Romeo ET, e. HH Trid RoiCa ET, ei. Ardrossan K. Trident, kasv. Petri Pöysä, om. Merja Kallio

3. F. Rounion Conn Saga Wiolette i. Shady Walnut Conn, e. Rounion Pardner Saga, ei. Woodland V Pardner, kasv. ja om. Olavi Ahonkivi

4. E. Ronde Conn YepYep ET i. Shady Walnut Conn, e. Ronde Romeo Cendrillon, ei. Covey-Farms Romeo, kasv. Ronde Farm, om. Seija ja Hannu Viitanen

5. G. HH Victoria i. Lindero, e. Hjärterum Silvia ET, ei. Kellcrest Ice Man ET, kasv. Huitti Hannu ja Mikko Ranta, om.Sari ja Ari Änkö

6. C. DesPrairies Ytyliina ET i. Kildare Jerry, e. Des Prairies Praline ET, ei. Blackaddar BB Kellogg, kasv. Francois Beaudry, om. Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti

AYRSHIRE FINLAND 2012 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET

1. A. Korkiakosken Poker Amanda i. Des Chamois Poker ET, e. Tyrsky ET, ei. Tyrisevän Miqur, kasv. ja om. Anu ja Jari Ahlholm

AYRSHIRE FINLAND 2012 -VALOKUVAKILPAILUN TULOKSET

Ayrshire-lehti

1/2013

Class 8: 4 - 5 year-old Placings: A - B - F - E - G - C - D A over B: very close placing, two very solid and balance cows, I just prefer the capacity and the udder depth of the A cow compare to the B cow. B over F: B cow is showing much more body depth and dairy character compare to cow F. F over E: very close placing, the cow F is showing a better loin strength compare to cow E. E over G: E cow is showing more style, more stature and more angularity then the cow G. G over C: a cow with more chest width and a better udder depth. C over D: a cow with much better feet and legs, much more capacity and a better teat placement. Best udder of the class: cow A

7. D. Yninä i. Pärepuusaaren Osandur, e. Sentti, ei. Kan- Luokka 8: 4 - 5-vuotiaat gassalon Kelli, kasv. ja om. Anne Bodbacka Järjestys: A - B - F - E - G - C - D A ja B olivat hyvin tasaväkisiä. Kaksi todella virheetöntä ja tasapainoista lehmää. Pidän ja Jussi Rajaniemi

lehmän A kapasiteettia ja utareen syvyyttä parempana kuin lehmän B. B:llä on paljon syvempi runko ja se on lypsytyyppisempi kuin lehmä F. F ja E olivat todella tasaväkisiä. Lehmällä F on vahvempi lanneselkä kuin lehmällä E. E on tyylikkäämpi, korkeampi ja lypsytyyppisempi kuin lehmä G. G:n rinta on leveämpi ja sillä on parempi utareen syvyys kuin C:llä. C:llä on paljon paremmat jalat, paljon enemmän kapasiteettia ja parempi vedinten sijainti kuin D:llä. Paras utare luokassa: lehmä A

GRAND CHAMPIONS Grand Champion: Class 7 letter A: Korkiakosken Poker Amanda Reserve Grand Champion: Class 8 letter A: Savinnan&Uusi-Suon Alppiruusu Honorable Mention: Class 8 letter B: Uusi-Suon Adeliina

Grand Champion: Luokka 7, lehmä A: Korkiakosken Poker Amanda Vara Grand Champion: Luokka 8, lehmä A: Savinnan&Uusi-Suon Alppiruusu Kunniamaininta: Luokka 8, lehmä B: Uusi-Suon Adeliina

To me these 3 cows are really superior to all the other ones, they are balance, dairy, powerful and they have good udders.

Minulle nämä kolme lehmää ovat todella upeita muihin verrattuna. Ne ovat tasapainoisia, lypsytyyppisiä, voimakkaita ja niillä on hyvät utareet.

Grand champion over the reserve, a close placing, the champion cow, just showing a bit more width on her rear udder attachment and a bit better teat size compare to the very nice cow as reserve champion. Reserve champion cow over the honorable mention, same reasons as in the regular class, showing more capacity and a better udder depth. Best udder cow: The grand champion cow, winner of class 7, letter A. CONGRATULATIONS TO ALL!!!!!

Grand Champion ja Vara Grand Champion ovat tasaväkisiä. Championin voittaneella lehmällä on hieman leveämpi takautareen kiinnitys ja hieman parempi vedinten koko verrattuna todella hienoon Vara Championiin. Vara Championin voittanut lehmä on parempi kuin kunniamaininnan saanut samoista syistä kuin niiden omassa luokassa, enemmän kapasiteettia ja parempi utareen syvyys. Paras utare: Luokka 7, lehmä A: Korkiakosken Poker Amanda Paljon onnea kaikille!

Muistathan lähettää kestävien lehmien tiedot syksyn lehteä varten! Tiedot tulee lähettää Merja Kalliolle 15.9. mennessä osoitteeseen merja.kallio@elisanet. fi tai merja.kallio@semex.fi Kestävien lehmien tuotosraja on 70 000 kg. Tarvittavat tiedot: lehmän nimi, syntymäaika, poikimakerrat, isä, emä, emänisä, emänemä, elinikäistuotos ja päivämäärä, mihin mennessä tuotos on kertynyt, sekä omistaja. 68

1/2013

Ayrshire-lehti

Syksyn 2012 luokituskierros Tuloksista

Vuoden kolmannella luokituskierroksella syyskuussa luokitettiin 454 lehmää ja kaksi sonnia. Vuoden 2012 lopullinen luokitusten yhteismäärä oli 1 348 lehmää ja kymmenen sonnia. Syksyn luokituskierroksella luokitustulokset notkahtivat jonkin verran kahteen edelliseen luokituskierrokseen verrattuna. Syy tähän löytynee siitä, että syksyn kierroksella tuli mukaan jälleen useita uusia tiloja, ja niinpä F-luokkaan luokitettiinkin normaalia enemmän lehmiä eli lähes 7,5 % lehmistä. VG-luokkaan luokitettiin 7 lehmää. Tuloksen vähintään G 75 saavutti silti lähes 72 % lehmistä.

Vuoden 2012 kaikki luokitustulokset osapisteineen on nyt tallennettu Luokittaja-ohjelmaan. Ayrshireyhdistyksen syyskokouksessa tehtiin päätös siitä, että kaikki luokitustulokset ovat julkisia, ellei karjanomistaja sitä erikseen kiellä. Niinpä jokainen voi nyt nähdä kaikki luokitustulokset Luokittaja-ohjelman nettipalvelussa. Hankkimalla tunnukset ohjelmaan voi lisäksi tulostaa erilaisia koosteita luokitustietokannasta.

Vasemmalla Korkiakosken Poker Adeline AF-VG 87. Kuva: Jari Ahlholm

Tilastoon ei rajan noston takia saatu syyskuun luokituksissa yhtään uutta sonnia. Sonnitilaston kärkeen nousi Mapleburn Remington ET, jolta löytyy jo 69 luokitettua tytärtä (62 % GP tai yli). Sonnilistan 35 kärki pysyi lähes muuttumattomana sijoitusten muuttuessa korkeintaan kol-

Ayrshiren luokitustulosten jakautuminen luokitusluokittain syksyn 2012 kierroksella: Excellent 90-97 Very Good 85-89 Good Plus 80-84 Good 75-79 Good 70-74 Fair 60-69 Yhteensä

Syyskuun 2012 loppuun mennessä yhteensä 6 997 ayrshirelehmää on AF-Class luokitettu, ja monet näistä jo useampaan kertaan. Nämä lehmät ovat 919 eri sonnin tyttäriä. EX-luokituksen on saanut kautta aikojen 6 lehmää ja VG-luokkaan on luokitettu yhteensä 112 lehmää. Vuodesta 2004 syyskuuhun 2012 yli 75 pisteen tuloksen on saanut 50,6 % lehmistä, kun vuoden 2012 kolmella luokituskierroksella yli 75 pistettä saaneiden lehmien osuus oli jo 77 %.

Uutta tietoa ohjelman avulla

Sonnitilasto muuttuu

Koska syksyn luokituskierroksen jälkeen sonnilistassa oli jo 98 sellaista sonnia, joilla on vähintään 15 tytärtä, päätettiin rajaa nostaa jälleen piirun verran ylemmäksi. Nyt tässä lehdessä julkaistaan luokitustulokset vain sellaisten sonnien osalta, joilla on vähintään 20 luokitettua tytärtä. Listassa on syksyn luokituskierroksen jälkeen 79 sonnin tulokset eikä listalle mahdu enää yhtään tilasonnia.

Kautta aikojen tilastoa

KPL 0 7 129 190 94 34 454

% 0,00 1,54 28,41 41,85 20,70 7,49 100 %

me pykälää ylös- tai alaspäin. Muutama nousija kuitenkin oli. Parhaita tuloksen parantajia olivat sijalta 8 löytyvä Margot Calimero, jonka sijoitus nousi 9 pykälää, Kellcrest Happiness ET, jonka sijoitus nousi 5 pykälää sijalle 23 ja Blackaddar Sherlock, joka nousi 10 pykälää sijalle 32.

Koska luokitukset tallennetaan nykyisin kaikkine osapisteineen Luokittaja-ohjelman tietokantaan, on ohjelman avulla saatavissa tarkka tieto kunkin sonnin tyttärien rakenteesta. Jokainen luokittava tila voi jo nyt omilla tunnuksillaan tehdä tietokannasta erilaisia hakuja ja nähdä haluamansa sonnin tyttärien luokitustulokset ja luokituskeskiarvot. Jatkossa aiomme julkaista myös lehdessä yhteenvetotaulukon, jossa on ohjelman tietokannasta lasketut luokituspisteiden keskiarvot kaikille niille sonneille, joilla on vähintään 15 luokitusta tallennettuna uuteen tietokantaan. Taulukkoon lasketuista osa-

Kaikki AF-Class luokitustulokset: F (60-69) G (70-74) G (75-79) GP (80-84) VG (85-89) EX (90-97) AF-luokitettuja lehmiä yht.

1735 1718 2047 1379 112 6 6997

KPL KPL KPL KPL KPL KPL KPL

24,80 24,55 29,26 19,71 1,60 0,09 100

% % % % % % %

Ayrshire-lehti

pisteiden keskiarvoista näkee jo varsin selvästi, mitkä ovat kunkin sonnin vahvuudet ja mahdolliset heikkoudet. Vaikka luokitustuloksia on tallennettu uuteen Luokittajaohjelmaan vasta viime vuodesta lähtien ja aineisto on siten vielä hyvin rajallinen, on taulukkoon laskettu myös laktaatiokeskiarvo luokitusraporteilla ilmoitettujen poikimakertojen perusteella. Mitä suurempi lukema on, sitä paremmin rakenne kestää useampia poikimisia ja sitä todennäköisemmin sonnin tyttäret nostavat luokitustaan poikimakertojen lisääntyessä. Sonnilla, jonka luokitetut tyttäret ovat kaikki ensikoita, luku on tietysti tasan 1,00 eikä kestävyydestä voi tehdä vielä mitään päätelmiä. Lukema yli 2,00 kertoo sen, että sonnin jälkeläiset todennäköisesti nostavat luokitustaan vielä yli kolme kertaa poikineinakin eli hyvä lehmä vain paranee vanhetessaan. Jos jo pitkään käytössä olleen sonnin laktaatio-keskiarvo jää edelleen alle kahden, ovat sonnin tyttäret todennäköisesti olleet ”rakenteensa huipulla” ensikkoina. Jonkinlaisena tavoitteena voisi jatkossa pitää kokonaispisteitä 80 ja laktaatio-keskiarvoa yli 2,00. Vuoden 2012 luokitus-

1/2013

AF-CLASS LUOKITUSTEN SONNIKOHTAISTEN PISTEIDEN KESKIARVOT

(mukana sonnit, joilla Luokittaja-ohjelmaan tallennettuja tyttärien luokituksia väh. 15 kappaletta) 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22.

Nimi Margot CALIMERO Des Chamois POKER ET Mapleburn REMINGTON ET Duo Star NORMANDIN Don-Sher HECTOR Lagace MODEM ET Shady Walnut CONN Kellcrest ICE MAN ET Visserdale VALTSU ET Des Prairies POTTER Ayr-Phoe IDEOSTAR ET Beau Lac NEMO Kildare JEROME ET Lagace RISTOURN Blackaddar SHERLOCK Palmyra Jerry BENDIG Purolan ORKKO Viikin RECORD Asmo SALE ET Asmo SIIRAKKI ET Kildare SYLVEST ET Asmo SAFIR ET

tulosten perusteella sonneista vain Margot Calimero pääsee tähän tulokseen, mutta odotamme mielenkiinnolla, miten taulukko muuttuu, kun lisää luokitustuloksia saadaan tallennettua ohjelmaan. Jokaisen luokittavan tilan kannattaakin nyt hankkia tunnukset Luokittaja-ohjelmaan ja ottaa täysi hyöty uudesta

KPL 24 62 44 24 43 78 36 15 20 95 43 19 17 37 24 15 22 38 29 19 21 15

KOK. PIST. 80 80 80 79 79 78 78 78 78 78 78 78 77 77 77 76 75 74 74 74 74 73

LANTIO 81 83 83 79 81 79 79 80 82 81 81 80 78 78 79 79 79 74 75 76 75 78

UTARE 80 80 80 79 78 79 78 78 77 78 78 79 78 77 77 76 77 75 76 75 75 74

palvelusta. Palvelu toimii sivulla http://www.lankuri.net/ luokittaja/index.jsp ja ohjelman etusivulta löytyvät ohjeet ja yhteystiedot käyttäjätunnuksien hankkimista varten. Linkki ohjelman aloitussivulle löytyy myös Suomen Ayrshirekasvat-

JALAT 79 80 79 79 78 77 77 78 78 77 77 78 76 78 76 75 73 75 74 75 76 74

LYPSY- TYYPPI 81 81 80 79 79 79 78 79 78 78 78 77 80 78 77 76 76 73 73 74 74 72

LAKT. KA 2,08 1,64 1,34 1,87 1,86 1,76 1,72 1,66 1,35 1,23 1,04 1,00 1,35 1,05 1,04 1,00 1,90 1,55 1,44 1,21 1,09 1,13

tajien kotisivuilta. Yhdistyksen kotisivuilta, kohdasta Luokitus, löytyvät edelleen myös kaikki yli 75 luokituspistettä saaneet lehmät, sonnitilastot sekä muuta tietoa luokituksesta. Katariina ja Veli Ikkeläjärvi

LUOKITTAJ

www

Suomen Ayrshirekasvattajat Finnish Ayrshire Breeders ry

SONNIKOHTAISET AF-CLASS LUOKITUSTULOKSET paremmuusjärjestyksessä 2004 – kierros 3/2012

Listattuna ovat kaikki ne sonnit, joilla on vähintään 20 luokitettua tytärtä. Sonnit ovat paremmuusjärjestyksessä sen mukaan, kuinka monta tytärtä on luokitettu GP tai paremmin. Saman tuloksen saaneilla sonneilla järjestyksen ratkaisee luokitettujen lukumäärä. NIMI (*=tilasonni) 1. Mapleburn REMINGTON ET 2. Kildare DUPONT ET 3. Des Chamois POKER ET 4. Visserdale DILLIGENT ET 5. Lagace RISTOURN 6. Blackaddar KARAMILK 7. Don-Sher HECTOR 8. Margot CALIMERO 9. Covey-Farms ROMEO ET 10. Des Prairies POTTER 11. Kildare JERRY 12. Woodland V PARDNER 13. Ardrossan K.TRIDENT 14. Duo Star NORMANDIN 15. Shady Walnut CONN 16. Kildare ULIVER ET 17. Birghdale COPPER 70

YHT. 69 21 130 39 38 26 135 162 48 126 145 144 48 43 271 28 138

GP+ 62 % 57 % 53 % 51 % 47 % 46 % 45 % 43 % 43 % 42 % 41 % 41 % 41 % 41 % 39 % 39 % 38 %

EX 0 0 0 0 0 0 0 1 0 0 1 0 1 0 0 0 0

VG 2 0 7 2 0 0 1 7 4 0 12 8 2 0 17 2 5

GP 41 12 63 18 18 12 60 62 17 54 47 52 17 18 89 9 48

G (75-79) 21 8 41 9 16 8 48 57 13 42 42 35 18 20 84 12 52

G (70-74) 5 1 15 7 2 3 15 24 6 25 28 28 4 2 55 4 20

F 0 0 4 3 2 3 11 11 8 5 15 21 6 3 26 1 13

1/2013

NIMI (*=tilasonni) 18. Kellcrest ICE MAN ET 19. Ayr-Phoe IDEOSTAR ET 20. Covey Palmyra O. RIPKEN ET 21. ORRARYD 22. Lagace MODEM ET 23. Kellcrest HAPPINESS ET 24. Forever Schoon MM CORNELIUS ET 25. Bonnie Brae HELIGO 26. Des Chamois PAT LARO 27. P-B TRIDENT´S LOT 28. Forever Schoon SPECIAL K 29. Des Prairies FELIX 30. Roi GALANT 31. La Saphiniere CACYLITE ET 32. Blackaddar SHERLOCK 33. Mardel VOLAGE ET 34. Visserdale VALTSU ET 35. Heikkilän OMPPU-LIMU 36. Kildare JEROME ET 37. Purolan ORKKO 38. Ristitien JOHDE 39. Kangassalon KELLI 40. Tyrisevän MIQUR 41. Ruokoniemen ORAVA 42. B JURIST 43. Larch Grove MISCHIEF 44. K LENS 45. PETERSLUND 1213 46. Pärepuusaaren OSANDUR 47. Suontaan JEHTA ET 48. Lars LARSGÅRD 49. Rauhaniemen IKE 50. Ojaniityn RUMBA 51. Korkeakummun IVAR 52. BOTANS 53. Asmo OHITUS ET 54. Asmo SALE ET 55. Hyötylän PIUHA 56. Asmo SIIRAKKI ET 57. Viikin RECORD 58. Vehkalan KULLERO 59. Kurhilan NEUMAN ET 60. Niemelän OOPPIUM 61. Rinteen ONNENPOJU 62. Lammin LIFE 63. Alhaisten LÖÖPERI 64. Kildare SYLVEST ET 65. Pulkkalan NÄKY 66. Saukon JOACHIM 67. Valkaman LAIVA 68. Pulkkalan PRIHA ET 69. Lusi-Kottilan LUIRO 70. Vanhatalon MUKSU 71. Laurilan IPOLLO 72. Heikkilän KINGI 73. Hirvivainion KUOPUS 74. Lammin JIFFE 75. Haralan ETRO 76. Asmo NYYRIKKI ET 77. Suontaan NOCTURNO 78. Koirasalmen KARI 79. Peltosaaren MELLI

Ayrshire-lehti

YHT. 117 42 21 30 171 23 36 60 39 34 42 21 22 28 24 35 32 21 32 182 56 151 144 45 81 68 35 192 54 60 44 20 20 41 25 24 42 28 26 62 31 31 58 20 82 50 23 23 57 51 31 48 42 35 37 30 27 26 24 23 22 20

GP+ 38 % 38 % 38 % 36 % 35 % 34 % 33 % 31 % 30 % 29 % 28 % 28 % 27 % 25 % 25 % 22 % 21 % 19 % 18 % 17 % 17 % 15 % 15 % 15 % 14 % 14 % 14 % 13 % 12 % 11 % 11 % 10 % 10 % 9% 8% 8% 7% 7% 7% 6% 6% 6% 5% 5% 4% 4% 4% 4% 3% 3% 3% 2% 2% 2% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0 %

EX 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

VG 6 0 2 0 2 0 2 4 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 2 1 0 1 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0

GP 39 16 6 11 58 8 9 15 12 10 11 6 6 7 6 8 7 4 6 30 9 24 21 7 12 9 5 26 7 7 5 2 2 3 2 2 3 2 2 3 2 2 3 1 4 2 1 1 2 1 1 1 1 1 0 0 0 0 0 0 0 0

G (75-79) 41 22 3 10 74 10 11 19 11 12 12 11 3 17 12 10 14 3 18 67 15 34 23 14 24 34 8 55 14 16 6 6 5 11 4 5 17 8 12 26 6 8 17 5 20 7 14 7 13 19 10 4 7 5 3 2 4 4 3 1 1 3

G (70-74) 20 4 4 5 32 5 10 12 10 5 14 3 7 4 6 10 8 6 5 57 10 35 62 12 26 20 13 56 16 15 15 4 8 10 8 5 16 9 11 20 4 10 19 9 14 13 4 7 15 9 12 16 10 12 9 12 4 4 9 10 10 7

F 11 0 6 4 5 0 3 10 6 7 4 1 6 0 0 7 3 8 3 26 21 58 37 12 19 4 9 55 17 22 18 8 5 16 11 12 6 9 1 12 19 11 19 5 44 28 4 8 27 21 8 27 24 17 25 16 19 18 12 12 11 10 71

Ayrshire-lehti

1/2013

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT

Valokuvakilpailun ensimmäinen vuosi oli menestys Junnutiimi järjesti Kuukauden kuva -kilpailun ensimmäistä kertaa vuonna 2012. Alle 18-vuotiaat junnut saivat joka kuukausi lähettää kilpailuun kaksi ayrshireaiheista kuvaa. Joka kuukausi Junnutiimi valitsi Vuoden Kuva 2012 -kilpailun voittaja julkistettiin ja palkittiin saapuneista kuvista parhaan. Talvinäyttelyn yhteydessä. Kuva: Tammikuussa 2013 käynnistyi Vuoden kuva 2012 -äänestys, Jari Ahlholm ja yleisö pääsi äänestämään kuukauden kuvista parasta. Ääniä annettiin yhteensä 105 ja voittajaksi selviytyi heinäkuun kuva 47 äänellä. Kuvan oli ottanut 15-vuotias Tiia Keinänen.Voittaja palkittiin Ayrshire Winter Show’ssa Junior Handler-päivänä. Hyvän palautteen ansiosta kilpailu päätettiin järjestää uudelleen tänä vuonna.

Haastattelussa Vuoden kuva 2012 -palkinnon voittaja Tiia Keinänen Kotipaikkakunta Tuusniemi Onko teillä kotona lehmiä? Kuinka paljon ja minkä rotuisia? Lehmiä on kolmisenkymmentä. Meillä on ayrshireä, holsteinia, yksi jersey-lehmä ja kaksi lsk:ta.

Kiinnostuksen kohteet/ harrastukset? Harrastan perheen kanssa lehmänäyttelyitä ja samalla osallistun Junior Handler -kisoihin. Vapaa-ajallani olen paljon navetassa, lehmät ovat siis suurin kiinnostuksen kohteeni. Tykkään myös valokuvata, lenkkeillä ja hoitaa isosiskoni lasta Mikkoa. Mistä sait innostuksen näyttelytoimintaan? Milloin aloitit junnuharrastuksen? Aloitimme näyttelyissä käynnin vuonna 2010. Ensimmäinen näyttely oli Farmari Mikkelissä, jossa toimin pelkästään paskavahtina. Junnut aloitin kuitenkin vasta kesällä 2011 Muurikki-näyttelyssä. Ensimmäisenä vuonna ei rohkeus riittänyt osallistumaan junnuihin, ja vasta vuonna 2011kiinnostuinkin lehmistä kunnolla. Mikä Junior Handlerissa/näyttelyissä on mielekkäintä? Näyttelyissä parasta on se tunnelma ja jännitys, mikä siellä paikan päällä vallitsee. On myös mukavaa laittaa eläimet kuntoon kehää varten ja niiden kouluttaminenkin on mielekästä puuhaa. Se on myös mukavaa, kun pärjää junnuissa, siinä kova työ palkitaan. Näyttelyissä mukavaa on myös nähdä muita lehmäihmisiä. Mukavin muisto näyttelyistä? Junior Handler Champion oli mahtavaa voittaa vuonna 2011 Runnilla. Ne olivat semmoiset pienet junnukisat, mutta silti Junior HandlerChampion oli tosi upea juttu, sitä en unohda ikinä! Myöskin se on tosi mukavaa, kun joskus eläimet pärjäävät rakenneluokissa. Kaikki näyttelyt ovat olleet ikimuistoisia ja hauskoja! Mitä suunnitelmia sinulla on jatkossa? Entä ensi kesälle? Ensi kesänä olisi tarkoitus osallistua Farmari-näyttelyyn ja Pielavedellä järjestettäviin paikallisiin junnukisoihin. Tahdon osallistua mahdollisimman moniin kisoihin, saada kokemusta lisää, että minusta tulisi varmempi ja parempi esittelijä. Miksi päätit osallistua Valokuvakisaan? Osallistuin, koska tykkään valokuvata ja lehmäaiheiset kilpailut on niin harvassa, että on tosi mukavaa, kun on tällainen valokuvakisa järjestetty. Miltä voittaminen tuntui? Voitto tuntui tosi hyvälle, enkä uskonut, että voittaisin kisan. Olo oli ehkä hieman epätodellinen, kun kuulin voitostani.

Vuoden kuva 2012 oli Tiia Keinäsen ottama heinäkuun kuva, joka sai 47 ääntä.

Oliko kilpailuun lähetettäviä kuvia vaikea valita? Ei oikeastaan. Kun olin käynyt kuvaamassa eläimiä, katsoin kaikki ottamani kuvat läpi ja valitsin kaksi parasta, jotka sitten

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT 72

1/2013

Ayrshire-lehti

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT

AF Future -vihkot tulivat taas! Uudistuneet AF Future -vihkot on tilattavissa Junnutiimiltä sähköpostitse osoitteesta junnutiimi@gmail.com. Vihkoja on kolmea erilaista ja niitä on aikaa tehdä koko vuosi 2013. Ensimmäisen tason tehtävät on tarkoitettu alle 13-vuotiaille junnuille, toisen tason tehtävät on tarkoitettu 13-18-vuotiaille ja kolmanteen tasoon, Näyttelyt & Rakenne, voivat osallistua kaikki alle 18-vuotiaat nuoret. Vihkoissa on erilaisia tehtäviä, ja niihin pääsee tutustumaan ainakin kesän suurimmissa näyttelyissä.

Ayrshire Aitoa rakkautta ayrshire omistajalleen antaa, lempeitä ja rauhallisia, ne ruskeaa väriään ylpeästi kantaa. Aito ja voittamaton, sellainen ayrshire on. Monet ayrshiret ovat kilttejä ja veikeitä, ne mukanaan kantavat vanhoja perinteitä. Ne ovat pieniä ja pippurisia, ehkäpä siinä on niiden kestävyyden salaisuus, antakaa siis ayrshirelle tilaisuus!

styksesToiselle sijalle ääneLehtisen sä selviytyi Anna äänellä. toukokuun kuva 26

Kolmas sija meni ni kymmenellä ääne in ikään Anna Lehtiselle ja helmik llä. uun kuvalle

lähetin Junnutiimille. Usein kuitenkin kysyin äitini tai siskojeni mielipidettä kuvista, joita olin lähettämässä. Kiitos niille, jotka minun kuvaani äänestivät!

Kesätapahtumia junnuille Ensi kesänä Junnutiimi järjestää jälleen junnupäivän sekä tuomarointikurssin. Tarkemmat päivämäärät ilmoitetaan myöhemmin Ayrshire-junioreiden Facebook-sivulla ja Junnufoorumilla (www. ayrshire-finland.com/suomi/keskustelu).

Kesäpäivä lehmän kanssa Aurinko mukavasti lämmittää, järvikin omaa musiikkiaan liplattaa. Vieressäni mulla ystävä paras, eläin ihana ja rakas. Se väriltään on ruskea, saattaapa muutama täplä olla valkea. Kooltaan iso tai pieni, muodoiltaan muhkea tai soikea, tiedän että sinä olet ystäväni oikea. Aika meidän muistot kultaa, kun sun päällesi ripottelen multaa. Tiia Keinänen

Kuukauden kuva -kilpailu

Myös näyttelykuvia saa lähettää. Kuvat tulee lähettää junnutiimin sähköpostiosoitteeseen (junnutiimi@gmail.com) kyseisen kilpailukuun viimeiseen päivään mennessä.

Junnutiimi järjestää vuoden mittaisen Kuukauden kuva -kilpailun. Kilpailuaika on vuoden 2013 tammikuusta saman vuoden joulukuuhun.

Junnutiimi valitsee kuvista joka kuukausi parhaan, joka pääsee Ayrshirekasvattajien nettisivujen etusivulle kuukauden ajaksi. Seuraavan vuoden tammikuussa kotisivuilla on mahdollisuus äänestää kaikista kuukauden kuvista parasta. Eniten ääniä kerännyt palkitaan vuoden 2014 Sarka-näyttelyssä. Lisäksi yhdistys saattaa käyttää hyvin onnistuneita ja tarkkoja kuvia esimerkiksi lehdessä. Lähetäthän kuvasi tarpeeksi isoina, jotta niitä voidaan käyttää! Mukavia kuvaushetkiä! Junnutiimi

Säännöt:

Kilpailuun saavat osallistua kaikki vuoden 2013 aikana 18 vuotta täyttävät ja sitä nuoremmat. Kilpailuun voi osallistua joka kuukausi korkeintaan kahdella kuvalla. Kuvissa tulee esiintyä ayrshirerotuisia eläimiä mielellään kilpailukuun maisemissa (ei kuitenkaan vaatimus).

Palkinnot:

JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT • JUNNUT 73

Ayrshire-lehti

1/2013

Ayrshire vuosinäyttely – Ayrshire Winter Show 2013 Tuomari Jamie McOuat, Kanada JUNIOR YEARLING / KEVÄTHIEHOT 1.3. - 31.5.2012 syntyneet hiehot Luokan sponsori O SK MAITOKOLMIO 1. JOUKOLAN JAMAICA (Jelyca Oblique x Woodland V Pardner) om. Laura ja Jouko Laiholahti 2. JÄRVENTAUSTAN JÄKÄLÄ (Rosayre Eagle ET x Duo Star Normandin) om. Pirjo Nousiainen 3. AT JCB (Palmyra Tri-Star Reality x Woodland V Pardner) om. Tia ja Jyri Tanner 4. KALLIOKIELEN JATTA (Palmyra Tri-Star Burdette x Don-Sher Hector) om. Tuija Suominen ja Jouni Lehtonen 5. ROUNION BASILIKA (Nexus Dreamer x BBC YesSir ET) om. Olavi Ahonkivi 6. JOUKOLAN JUICYFRUIT (Jelyca Oblique x Kellcrest Lucas ET) om. Kristiina ja Veli Iivarinen 7. JOUKOLAN JALOPENO (Faucher Poker Enrique ET x Don-Sher Hector) om. Laura ja Jouko Laiholahti 8. KALLIOKIELEN JIPPU (Palmyra Tri-Star Burdette x Blackaddar George) om. Tuija Suominen ja Jouni Lehtonen 9. KOSOLAN JUPITER (Palmyra Tri-Star Burdette x Rintalan Tuhari ET) om. Jorma Sillanpää 10. KIVILAHDEN JAVILLA (R Facet x Des Chamois Poker ET) om. Leena ja Simo Kivilahti 11. RIITMAAN JUUSTO (Blackaddar George x Visserdale Security) om.Elina ja Mika Kavander 12. RIITMAAN JUGURTTI (Palmyra Jerry Bendig ET x Visserdale Security) om. Elina ja Mika Kavander 13. MAJANIEMEN JULIETTE (Beau Lac Nemo ET x Ayr-Phoe Ideostar ET) om. Heli ja Antti Teiskonlahti 14. JOKELAN HELGA (Palmyra Tri-Star Burdette x Blackaddar BB Kellogg) om. Erika ja Jukka Särkijärvi 15. RASILAN JAMBALYA (Blackaddar Sherlock x Birghdale Copper) om. Seija ja Hannu Viitanen 16. KARHILAN JESTELLE (Jelyca Oblique x Des Chamois Poker ET) om. Pekka Suutari 17. JENNIHAUKIO (Savinnan Hurmaava x Purolan Orkko) om. Leena Helkamäki 18. JIPPO (Savinnan Hurmaava x Shady Walnut Conn) om. Leena Helkamäki

Hiehojen kärkikolmikko. Kuva: Jari Ahlholm

19. KOIVISTON JANNARIINA (De La PlainePrime x Hyötylän Piuha) om. Anne Bodbacka ja Jussi Rajaniemi 20. TAIVALMÄEN JAMBA (Palmyra Tri-Star Reality x La Sapiniere Bermudes ET) om. Taivalmäen Ayrshire

INTERMEDIATE YEARLING / TALVIHIEHOT 1.12.2011 - 28.2.2012 syntyneet hiehot Luokan sponsori ARKKITEHTITSTO JOUNI PITKÄRANTA 1. ROUNION OPA BURDETTA (Palmyra Tri-Star Burdette x DesChamois Poker ET) om. Olavi Ahonkivi 2. FAUCHER POKER ILTALAULUET (Des ChamoisPoker ET x Peterslund 1213) om. Elina ja Mika Kavander 3. KORKIAKOSKEN GLAMOUR MODEL ET (Palmyra Tri-Star Reality x Labrie Wilton ET) om. Anu ja Jari Ahlholm 4. SAVINNAN IRONIA (Palmyra Tri-Star Burdettex Visserdale Valtsu ET) om. Sanna Savikko 5. JOUKOLAN PAC JEWEL ET (Palmyra Tri-Star Reality x Shady Walnut Conn) om. Laura ja Jouko Laiholahti 6. KOIVISTON JUSTIINA (Palmyra Poker Riggins ET x Purolan Orkko) om. Anne Bodbacka ja Jussi Rajaniemi 7. FAUCHER REMINGTON JASMIN ET (Mapleburn Remington ET x La Sapiniere Cacylite ET) om. Alli ja Kari Keinänen 8. JOUKOLAN JELLY-EDITH ET (Palmyra Tri-Star Reality x Margot Calimero) om. Laura ja Jouko Laiholahti 9. TOIKAN INVENTAARIO ( Ayr-Phoe Ideostar ET x Bonnie Brae Heligo) om. Tiina ja Hannu Toikka 10. ROUNION JALIISSA (BBC YesSir ET x Glen Malcolm SS Zodiak) om. Tiina ja Keijo Harju-Keturi 11. TAIVALMÄEN JULISSA (Ayr-PhoeIdeostar ET x Margot Calimero) om. Taivalmäen Ayrshire

SENIOR YEARLING / SYYSHIEHOT 1.9. - 30.11.2011 syntyneet hiehot Luokan sponsori DAIRYTEC 1. SAVINNAN IKIKULTA (Palmyra Tri-Star Burdette x Des Chamois Poker ET) om. Sanna Savikko

Savinnan Ayrshire voitti hiehojen kasvattajakilpailun. Kuva: Jari Ahlholm

1/2013

Ayrshire-lehti

Ayrshire vuosinäyttely – Ayrshire Winter Show 2013

Lehmien kolmen kärki. Kuva: Jari Ahlholm

Korkiakosken karja voitti lehmien kasvattajakilpailun. Kuva: Jari Ahlholm

2. ROSAYRE POKER’S LOVEFULL ET (Des Chamois Poker ET x Bonnie Brae Garth) om. Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti 3. MAPLEBURN ISABELLA ET (Margot Calimero x Mapleburn Remington ET) om. Juha Rinkinen ja Jani Huotari 4. PÄIVÖLÄN INESMONA ET (Mapleburn Remington ET x S K Medalist ET) om. Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti 5. KURHILAN RIGGINS IITURI (Palmyra Poker Riggins ET x Lagace Modem ET) om. Merja Kallio 6. RASILAN IHANNE (Palmyra Tri-Star Reality x Des ChamoisPoker ET) om. Seija ja Hannu Viitanen 7. ÄNKÖN ILOSILMÄ (Du Petit Lac Hammer ET x Kellcrest Professor ET) om. Sari Änkö 8. ÄNKÖN ILONPISARA ET (Jelyca Oblique x Birghdale Copper) om. Sari Änkö 9. DU PETIT PONT ICETEA ET (Lagace Ristourn x Lombard Dale TD Vortex ET) om. Tiina ja Hannu Toikka 10. IHME (VR Ruoste x Savian Vihtori) om. Marjut Lumme

2 YEAR OLD COWS / 2-V LEHMÄT 1.9.2010 - 28.2.2011 syntyneetlehmät Luokan sponsori OY FEEDEX AB

SUMMER YEARLING / KESÄHIEHOT 1.6. - 31.8.2011 syntyneet hiehot Luokan sponsori A-REHU 1. KUUSINIEMEN ISABELLA (Ronde Remington Elias ETx Kildare Jerry) om. Eliisa ja Martti Kumpula 2. KOIVISTON IHANA (Palmyra Tri-Star Burdettex Asmo Teflon ET) om. Anne Bodbacka ja Jussi Rajaniemi 3. PÄIVÖLÄN INTOHIMO (Palmyra Poker Riggins ET x Forever Schoon Special K) om. Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti 4. JÄRVENTAUSTAN INSIDER (Jelyca Oblique x Shady Walnut Conn) om. Pirjo Nousiainen 5. ÄNKÖN IN-CA (Du Petit Lac Hammer ET x Shady Walnut Conn) om. Sari Änkö 6. ROSAYRE BB RHIANNA ET (Blackaddar BB Kellogg x Woodland View Willy3 ET) om. Erika ja Jukka Särkijärvi 7. PETÄISMÄEN ICELOVE (Faucher Poker Erwin x Kellcrest Ice Man ET) om. Alli ja Kari Keinänen

JUNIOR & 2-YEAR OLD HEIFERS / 2-VUOTIAAT HIEHOT 1.12.2010 - 31.5.2011 syntyneet hiehot Luokan sponsori FABA OSK 1. KORKIAKOSKEN ANDY IDEAL (Ronde Remi Andy ET x Kellcrest Ice Man ET) om. Anu ja Jari Ahlholm 2. SAVINNAN INKALILJA (Faucher Poker Erwin ETx Margot Calimero) om. Sanna Savikko 3. RANNAN INTOPINKEE (Mapleburn Remington ET x Des Chamois Poker ET) om. Mirja ja Aaro Koljonen 4. KUUSINIEMEN REALITY JULIETTE (Palmyra Tri-Star Reality x MapleburnRemington ET) om. Eliisa ja Martti Kumpula 5. SARAN IIRIS (Palmyra Poker Riggins ET x Roi Galant) om. Salla Rautio

1. KORKIAKOSKEN REMI SCARLETT (Mapleburn Remington ET x EmbryoStar Sylvester ET) om. Anu ja Jari Ahlholm 2. ROSAYRE HEART ET (Des Chamois Poker ET x Blackaddar BB Kellogg) om. Alli ja Kari Keinänen 3. ROUNION YELTSIN SAGA HANIETTE (Rosayre Yeltsin ET x Shady Walnut Conn) om. Katariina ja Veli Ikkeläjärvi & Tia ja Jyri Tanner 4. KUUSINIEMEN CONN MONA HELLEN ET (Shady Walnut Conn x S K Medalist ET) om. Eliisa ja Martti Kumpula

3 YEAR OLD COWS / 3-V LEHMÄT 1.9.2009 - 31.8.2010 syntyneet lehmät Luokan sponsori DELAVAL 1. RASILAN HENRIKA (Terrace Bank Abber x Margot Calimero) om. Seija ja Hannu Viitanen 2. AT HAVISAMANDA (Palmyra Jerry Bendig ET x Des Chamois Poker ET) om. Tia ja Jyri Tanner 3. JOUKOLAN HEISSAN (Beau Lac Nemo ET x KildareDarude ET) om. Laura ja Jouko Laiholahti 4. MAPLEBURN HERBINA ET (Margot Calimero x Mapleburn Remington ET) om. Elina ja Mika Kavander 5. MAPLEBURN PIA’S PROMISE ELEGIA ET (Cedarvale Charleston x Blackaddar BB Kellogg) om. Elina ja Mika Kavander 6. DES PRAIRIES PRINCESS ET (Des Chamois Poker ET x Royalcroft Brendan) om. Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti 7. SAVINNAN ENYA (Visserdale Valtsu ET x Mc Cornic Nelson ET) om. Sanna Savikko 8. ROUNION SAGA HABELLE (Rosayre Yeltsin ET x Covey-Palmyra O Ripken ET) om. Olavi Ahonkivi

4 YEAR OLD COWS / 4-V LEHMÄT 1.9.2008 - 31.8.2009 syntyneet lehmät Luokan sponsori RAISIO AGRO 1. KORKIAKOSKEN REMI AMELIE (Mapleburn Remington ET x Birghdale Copper) om. Anu ja Jari Ahlholm 2. KORKIAKOSKEN REMI ELEGANCE (Mapleburn Remington ET x Woodland V Pardner) om. Anu ja Jari Ahlholm 3. ROUNION EHTOORUSKO (Des Prairies Potter x Birghdale Copper) om. Olavi Ahonkivi 4. SAVINNAN & UUSI-SUON ENKELINSIIPI (Margot Calimero x Kellcrest Ice Man ET) om. Sanna Savikko 5. KUUSINIEMEN ELSIE EMILY ET (Lagace Modem ET x Blackaddar BB Kellogg) om. Eliisa ja Martti Kumpula 6. AT EASHA (Lagace Ristourn x Shady Walnut Conn) om. Tia ja Jyri Tanner

Ayrshire-lehti

1/2013

Ayrshire vuosinäyttely – Ayrshire Winter Show 2013 7. JONHOLM REMINGTON FRANCINE ET AF-GP82 (Mapleburn Remington ET x Forever Schoon MM Cornelius ET) om. Olavi Ahonkivi 8. KUUSINIEMEN CALIMERO AILAKKI (Margot Calimero x Kangassalon Kelli) om. Eliisa ja Martti Kumpula 9. YLIHAAVISTON EEDEN (Des Chamois Poker ET x Birghdale Copper) om. Mirja ja Aaro Koljonen 10. MAJANIEMEN EKSTAASI (Des Prairies Potter x Birghdale Copper) om. Heli ja Antti Teiskonlahti 11. SARAN ESIKKO (Des Prairies Potter x Purolan Orkko) om. Salla Rautio

5 YEAR OLD COWS / 5-V LEHMÄT 1.9.2007 - 31.8.2008 syntyneet lehmät Luokan sponsori ALTA/HH EMBRYO 1. ROSAYRE ASSI-REGAN ET (Blackaddar BB Kellogg x Woodland View Willy3 ET) om. Laura ja Jouko Laiholahti 2. KORKIAKOSKEN POKER AMANDA (Des Chamois Poker ET x Tyrisevän Miqur) om. Anu ja Jari Ahlholm 3. KORKIAKOSKEN POKER ADELAIN ET (Des Chamois Poker ET x Kellcrest Ice Man ET) om. Anu ja Jari Ahlholm 4. JYSYNMÄEN AKILEIA ET (Des Chamois Poker ET x Shady Walnut Conn) om. MTY Tikka 5. ÄNKÖN ANETTE (Des Chamois Poker ET x Birghdale Copper) om. Sari Änkö 6. AT ALIVER (Kildare Uliver ET x Rounion Pietari) om. Tia ja Jyri Tanner 7. RONDE CONN CATHERINE ET (Shady Walnut Conn x Covey-Farms Romeo ET) om. Saija Räikkönen ja Jani Kivilahti

Junior Handler-kilpailun voittajakolmikko. Kuva: Jari Ahlholm Junior Handler Champion Maiju Pajula

Junior Handler Reserve Champion Karoliina Nieminen

Junior Handler Honorable Mention Lilli Laiholahti

MATURE COW / VARTTUNEET LEHMÄT ennen 1.9.2007 syntyneet lehmät Luokan sponsori PRO AGRIA ETELÄ-POHJANMAA 1. JOUKOLAN VIENNETTA (Margot Calimero x Forever Schoon MM Cornelius ET) om. Laura ja Jouko Laiholahti 2. RONDE CONN YEPYEP ET (Shady Walnut Conn x Covey-Farms Romeo ET) om. Seija ja Hannu Viitanen 3. RANNAN HEIDI (Kellcrest He-Man ET x Covey-Farms Romeo ET) om. Mirja ja Aaro Koljonen 4. SUVI (Seppälän Poppeli x Uutelan Kairi) om. Marjut Lumme

Junior Handler Tuomari John Cochrane, Iso-Britannia JUNIOR HANDLER Junior Handler sekä Junior Handler Championin sponsori VALIO LUOKKA 1. 2000 - 2002 syntyneet 1. Kiia Iivarinen 2. Aamos Taivalmäki 3. Arttu Sillanpää 4. Suvi Keinänen 5. JosefiinaKavander 6. Miia Rajaniemi

LUOKKA 2. 1998 - 1999 syntyneet 1. Karoliina Nieminen 2. Iiris Nissilä 3. JustiinaKavander 4. Emma Falin 5. Pinja Kuntsi 6. Siiri Lumme 7. Sini Ylönen

8. Eero Vanhatalo

Junior Champion Joukolan Jamaica sekä Lilli ja Laura Laiholahti. Kuva: Jari Ahlholm

LUOKKA 3. 1997 syntyneet 1. Lilli Laiholahti 2. Helmiina Kavander 3. Tiia Keinänen 4. Anna-Leena Kivilahti 5. Oona Taivalmäki LUOKKA 4. 1996 syntyneet 1. Maiju Pajula 2. Suvi Mertanen 3. Antti Vanhatalo 4. Netta Rummukainen 5. Riikka Harju-Keturi LUOKKA 5. 1995 syntyneet 1. Heikki Vanhatalo 2. Anna Lehtinen 3. Janina Suokas 4. Meri Nissilä

Showmanship-voittaja Juulia Ahlholm. Kuva: Jari Ahlholm

1/2013

Ayrshire-lehti

Ayrshire vuosinäyttely – Ayrshire Winter Show 2013 Showmanship Tuomari Yves Charpentier, Kanada SHOWMANSHIP Showmanship -luokan sponsori VALIORYHMÄ 1. Juulia Ahlholm 2. Sari Vanhatalo 3. Eveliina Kumpula 4. Karin Svensson 5. Juho Vanhatalo 6. Niina Toikka

7. Sanna Savikko 8. Sari Änkö 9. Tia Tanner 10. Salla Rautio 11. Sanna Tiilikainen 12. Hannu Toikka

Junior Champion

Joukolan Jamaica, Laura ja Jouko Laiholahti

Grand Champion ja Reserve Grand Champion tittelit menivät Korkiakosken karjaan. Kuva: Jari Ahlholm

Reserve Junior Champion Savinnan Ikikulta, Sanna Savikko

Honorable Mention

Kuusiniemen Isabella, Eliisa ja Martti Kumpula

Grand Champion

Korkiakosken Remi Amelie, Anu ja Jari Ahlholm

Reserve Grand Champion

Korkiakosken Remi Elegance, Anu ja Jari Ahlholm

Honorable Mention

Joukolan Viennetta, Laura ja Jouko Laiholahti

Kasvattajaluokka, hiehot

1. Savinna, om. Sanna Savikko 2. Joukola, om. Laura ja Jouko Laiholahti 3. Koivisto, om. Anne Bodbacka ja Jussi Rajaniemi 4. Rounio, om. Olavi Ahonkivi

Kasvattajaluokka, lehmät

1. Korkiakoski, om. Anu ja Jari Ahlholm 2. Aro-Tanner, om. Tia ja Jyri Tanner 3. Rounio, om. Olavi Ahonkivi

Ayrshire-lehti

1/2013

Yhdistyksen ilmoituksia

Tarvikemyyntihinnasto sis. alv 24%

50 € Orvus 50 € Takki Clear Magic 18 € Hupparit aikuisten 35 € lasten 25 € Topline Power 16 € 15 € Final Mist 18 € Pipo 15 € White Touch Up 18 € Lippis 30 € Liima 8 € Kauluspaita Pesuharja 15 € T-paita, valkoinen 20 € Selkälinjaharja 12 € T-paita, painatuksin aikuisten 15 € lasten 12 € Lehti 10 € 20 € Juliste 5 € Pikeepaita lasten 10 € Ayrshire-lehtikansio 15 € Bokserit 10 € Showmanship-opas 5 € Huivi Tuomarointi-opas 5€ 20 € Kortit 4 kpl sarja 2 € Laukku 30 € Pinssi 1 € Ostoskori Tarrat 1€ Tarvikkeita voi ostaa yhdistyksen osastolta eri tilaisuuksissa. Lisätiedot ja tilaukset: Seija Viitanen, p. 050 596 9552 e-mail: seija.viitanen@aina.net. Postimaksu lisätään tilauksiin.

Ayrshirekasvattajien kunniakirjat Yhdistys myöntää hakemuksesta jäsenten omistamille ayrshirelehmille 50-, 75- ja 100-tonnarikunniakirjoja. Kunniakirjaa varten tulee toimittaa lehmän viimeisin lehmäkortti sekä haluttaessa valokuva, joka voidaan liittää kunniakirjaan. Lisätietoriville voidaan laittaa maininta tyttäristä, ks-sonneista tai näyttelymenestyksestä. Kunniakirjan hinta 5 € sis. alv. Hakemukset toimitetaan Vilma Pohjolalle, vilma.pohjola@gmail.com tai osoitteella Pyhäntie 32, 23140 HIETAMÄKI.

Varaukset kesän ja syksyn 2013

luokituskierroksille Vilma Pohjolalta, vilma.pohjola@gmail.com. Lisätietoja myös kotisivuilla www.ayrshire-finland.com/luokitukset. 78

Kasvattajanimirekisteri Suomen Ayrshirekasvattajat ry pitää kirjaa jäsentensä kasvattajanimistä. Kasvattajanimi on se nimi, jota karjanomistaja voi halutessaan käyttää tilalla syntyneiden lehmien ja sonnien etuliitteenä. Syntyvät alkiovasikat saavat pääsääntöisesti huuhtelutilan kasvattajanimen. Kasvattajanimi on usein tilan nimi. Jos tilan nimi on kovin yleinen tai nimi on jo käytössä toisella kasvattajalla, voi kasvattajanimeksi ottaa minkä tahansa sopivan nimen, jota muut eivät vielä käytä. Kasvattajanimirekisteriä ylläpitää Salla Rautio, jolle voi ilmoittaa tilalla käytössä olevan nimen osoitteeseen: Salla Rautio, Kataloistentie 338 as 2, 16900 LAMMI e-mail: salla.rautio@gmail.com Kasvattajanimen rekisteröinti: 1. Nimi rekisteröidään kirjallisella ilmoituksella yhdistykselle. 2. Yhdistyksen jäsenet eivät voi rekisteröidä itselleen toisella jäsenellä jo olevaa kasvattajanimeä. 3. Kasvattajanimeksi ei voi valita myöskään sellaista nimeä, joka on vakiintuneessa käytössä keinosiemennykseen sonneja myyvällä tilalla, vaikka ko. tila ei olisikaan yhdistyksen jäsen. 4. Kasvattajanimen saa käyttöönsä se, joka ensin ehtii sen rekisteröidä. 5. Mikäli useammalta tilalta on jo myyty ks-sonneja samalla nimellä, ei kasvattajanimeä tarvitse vaihtaa. Suosituksena on se, että vähemmän sonneja myynyt vaihtaa nimen. Kasvattajanimen käyttö: 1. Pääsääntöisesti syntyvä vasikka saa sen tilan kasvattajanimen, jonka omistuksessa emä on syntymähetkellä. 2. Alkiovasikat nimetään sen tilan mukaan, jonka omistuksessa geneettinen emä huuhteluhetkellä oli. Suosituksena on, että myös ulkomaiset alkiovasikat saisivat huuhtelutilan kasvattajanimen. 3. Mikäli eläin on myyty kantavana tilalta toiselle, voivat ostaja ja myyjä keskenään sopia, kumman kasvattajanimi vasikalle annetaan. Kasvattajanimirekisteri on yhdistyksen nettisivuilla osoitteessa: www. ayrshire-finland.com > Palaute/Liity/Tilaa > Kasvattajanimirekisteriin ilmoitetut tilat

LIITY JÄSENEKSI Kun haluat liittyä jäseneksi, ota yhteyttä jäsenasioiden hoitajaan Ritva Laaksoon joko sähköpostitse osoitteeseen ritva.laakso@toholampi.fi tai puhelimitse 0400-542 170. Toivomme, että ilmoitat jäsentietoihin kaikki seuraavat tiedot: Nimi, osoite, sähköpostiosoite, puhelinnumero sekä kasvattajanimi (jos sellainen on käytössä). Yhdistyksen jäsenmaksu vuonna 2013 on 70 €. Perhejäsenmaksu on 100 €, jolloin kaikki 18 vuotta täyttäneet ja nimetyt perheenjäsenet ovat jäseniä. Jäsenmaksu sisältää Ayrshire-lehden tilauksen. Alle 18-vuotiaat voivat edelleen osallistua maksutta yhdistyksen toimintaan. Pelkkä Ayrshire-lehden tilaus maksaa 20 €/vuosikerta. Myös lehtitilaukset tehdään Ritva Laaksolle yllä olevaan osoitteeseen.

1/2013

Ayrshire-lehti

KYSY LISÄÄ OMALTA YHTEYSHENKILÖLTÄSI

Ayrshire-lehti

1/2013

Suomen Ayrshirekasvattajat ry

KEVÄTKOKOUS Järjestetään 3. - 4.4.2013 klo14.00 alkaen Kokkolassa, Hotelli Seurahuoneella Ohjelma: Keskiviikko 3.4. Klo 14.00 Klo14.30 Klo 17.00 Klo 17.30 Klo 20.00

Majoittuminen hotelliin Lähtö tilavierailulle Tarja ja Pekka Venetjoen tilalle Lohtajalle (Herlevintie 44, Marinkainen). Linja-autokuljetus tilalle ja takaisin. Lähtö tilalta takaisin hotellille. Saunat ja takkahuone käytettävissä. Illallinen, jonka jälkeen illanvietto ja karaoke klo 3.30 saakka

Torstai 4.4.

Klo 8.00-10.00 Aamiainen Klo 10.00 Kevätkokous, jossa käsitellään sääntöjen määräämät asiat sekä valitaan uusi jäsen hallitukseen eroa pyytäneen Kimmo Kuorikosken tilalle. Klo 11.15 Luento ID-Import Klo 12.00 Lounas ja huoneiden luovutus Klo 12.45 Luento sorkkasairauksista, eläinlääkäri Minna Kujala Klo 14.15 Kahvi

Kokouspaketin hinta 95 € /hlö, sisältäen kaiken edellä mainitun, sekä yöpymisen kahden hengen huoneissa. Pelkkä kokouspäivä 30 w /hlö, sisältäen lounaan, luennot ja kahvin. Ilmoittautumiset 22.3.2013 klo 14 mennessä Juha Rinkiselle, juha.rinkinen@moisio.eu tai 040-5176465.

Tervetuloa mukaan!

Hallitus

AYRSHIREKASVATTAJIEN HALLITUKSEN YHTEYSTIEDOT: Nimi, tehtävä Minna Kotila puheenjohtaja

Osoite Kirkkojärventie 75, 69300 TOHOLAMPI

Sähköposti ranta-seppala@suomi24.fi minna.kotila@gmail.com

Puhelin 040-548 9373

Seija Viitanen varapuheenjohtaja Foorumi, Market

Rasilankuja 20, 16900 LAMMI

seija.viitanen@aina.net

050-596 9552

Vilma Pohjola sihteeri, kotisivut

Pyhäntie 32, 23140 HIETAMÄKI

vilma.pohjola@gmail.com

050-324 8061

Kimmo Kuorikoski

Kuorikoskentie 70, 69600 KAUSTINEN

kimmo.kuorikoski@pp.inet.fi

040-525 1697

Juha Rinkinen

Linnanperäntie 161, 34450 JÄMINKIPOHJA

juha.rinkinen@moisio.eu

040-517 6465

Heli Teiskonlahti

Kyrönlahdentie 923, 39340 KARHE

tlahti@kolumbus.fi

040-593 8738

Saija Räikkönen

Sahilantie 4, 35820 MÄNTTÄ

saija.raikkonen@suomi24.fi

040-731 4232

Katariina Ikkeläjärvi kotisivut

Ikkeläjärven kiertotie 224, 61880 IKKELÄJÄRVI

katariina.ikkelajarvi@maxinetti.fi

040-552 2371

Anu Ahlholm

Kaketinperäntie 143, 86710 KÄRSÄMÄKI

jari.ahlholm@luukku.com

050-594 6001

Yhdistyksen taloudenhoitaja: Ritva Laakso, Kirkkojärventie 35, 69300 Toholampi, puh. 0400-542 170, ritva.laakso@toholampi.fi 80