Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä pakko-oireinen häiriö eli HOCD
Seksuaaliterapeutti Outi Santavuori www.aurinkoiseksi.com 19.1.2019
Sisällys:
1. Johdanto ……………………………………………………………………………….. 3 2. Mitä HOCD ei ole?...................................................................... 5 3. Oireista …………………………………………………………….…………………... 7 4. Miten HOCD toimii? …………………………………..………………….………. 10 5. Mitä eroa on aidolla homouteen havahtumisella ja HOCD:lla?. 12 6. Mikä avuksi? ……………………………………………………………….……..…..13 7. Terapian kompastuskiviä ……………………………………………………….. 16 8. Testejä ………………………………………………………….……………………….. 17 9. Lähteet …………………………………………………………………………..……… 18
www.aurinkoiseksi.com
S i v u 2 | 18
1. JOHDANTO Olen vastaanotollani törmännyt viime aikoina useamman kerran ilmiöön, josta en ollut aiemmin kuullut: heteroksi itsensä määritelleet pohtivat yhtäkkiä pakkomielteisesti, ovatko sittenkin homoja. Päätin tutustua aiheeseen, että osaisin olla paremmin avuksi asiakkailleni ja tehdä samalla ilmiötä tiettäväksi myös muille ammattilaisille. Löysin asiasta muutaman keskustelupalstamaininnan lisäksi vain yhden suomenkielisen nettisivun. HUOM! Tämä teksti perustuu pääasiassa lopussa lueteltuihin lähteisiin ja niiden suomentamiseen. En ole HOCD-ekspertti, vaikka olen seksuaaliterapeutti ja hoitanut siitä kärsiviä asiakkaita. Alussa kuvatussa tilanteessa kyseessä on pakko-oireisen häiriön eli OCD:n (obsessive compulsive disorder) alalaji HOCD. Lisäkirjain H tulee sanasta homosexual, vaikka oikea termi olisi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä OCD. HOCD:lle ei ole virallista diagnoosiluokitusta, koska se on vain yksi monenlaisista
OCD-tyypeistä,
joilla
ei
ole
vakiintuneita
määritelmiä.
Seksuaaliterapeutille vastaan saattaa tulla myös esimerkiksi ROCD (Relationship OCD), jossa henkilön pakkomielteenä ovat parisuhde ja siihen liittyvien rakkaudentunteiden aitous. Pakko-oireiselle häiriölle ovat tyypillisiä obsessiot eli pakkoajatukset ja kompulsiot eli pakkotoiminnot. Tavanomaisen pakko-oireisen häiriön tyypillisiä piirteitä voivat olla mm. saastumispelko (pakonomainen käsienpesu), liiallinen tarkistelu (vaikka järjestelyn tarve,
ovea
lukittaessa),
tai
symmetrian
asioiden
jatkuva
laskeminen omassa mielessä, häiritsevät
seksuaaliset
tai
www.aurinkoiseksi.com
S i v u 3 | 18
toisten vahingoittamiseen liittyvät ajatukset ja pakonomainen hamstraaminen. Pakko-oireista häiriötä sairastaa arvioiden mukaan noin 3% ihmisistä. HOCD:ssä pakkoajatukset ja -teot liittyvät pelkoon siitä, että oma seksuaalinen suuntautuminen on yhtäkkiä muuttunut tai että on tähän asti luullut väärin olevansa hetero. Toki myös homoseksuaali voi pelätä havahtuvansa heterouteen, mutta se on paljon harvinaisempaa. Jatkossa tässä tekstissä sanan ”homo” tilalle voi sijoittaa minkä tahansa seksuaalisen suuntautumisen, kunhan se on eri kuin mitä henkilö on tähän asti itsestään ajatellut. OCD:tä sairastavista noin 12%:lla on tämä alatyyppi. Kaiken kaikkiaan homopakkooireista kärsii jossain vaiheessa elämäänsä noin 0,4% väestöstä, joka Suomessa tarkoittaa likimäärin 20 000 ihmistä. Olen asiakastyössä kohdannut myös henkilöitä, joilla on häiritseviä pakkoajatuksia pedofiliaan liittyen. Usein he ovat olleet odottavia tai vauvaikäisten lasten äitejä. Heidän kohdallaan ajattelen äidiksi tulemisen ja siihen liittyvän vastuunottamisen kanavoituvan ahdistuksena, jolle aivot ovat ”keksineet” kaikkein kauheimman syyn, mitä kuvitella saattaa. Eniten seksuaaliseen
suuntautumiseen
liittyvästä
OCD:stä
kärsivät
kuitenkin
heteromiehet ja silloin pelkona on tyypillisesti homoseksuaalisuus. Heteronaisilla naiskiinnostukseen liittyvät tilanteet ovat siinä mielessä helpompi vastaanottaa, että naisfantasiat ovat hyväksytympiä
kulttuurissamme,
mutta
toisaalta HOCD voi olla naiselle kuormittavampikin, koska ongelman häiritsevyyttä voi ulkopuolisen olla vaikeampi nähdä. HOCD on ahdistava kenelle tahansa siitä kärsivälle, koska ajatukset ovat egodystonisia eli itselle vieraita, ja koska homouteen liittyy meilläkin vielä vahva stigma. www.aurinkoiseksi.com
S i v u 4 | 18
2.MITÄ HOCD EI OLE? Joskus heteromiehen HOCD voi saa alkunsa, kun toinen mies ilmaisee kiinnostuksensa, joku luulee henkilöä homoksi tai hän törmää homopornoon, jonka huomaakin kiihottavaksi. Tässä häiriössä ei kuitenkaan ole kyse seksuaalisesta suuntautumisesta vaan pakko-oireista. On tavallista, että ihmisiä kiinnostaa esimerkiksi pornossa kaikki sellainen, mitä itse ei haluaisi toteuttaa. Se juuri tekee pornon katselusta niin jännittävää ja kutkuttavaa. Kun katsellussa pornossa ei ole samaistumiskohteita, tilanne on helppo etäännyttää ja mieli on vapaa nauttimaan kiihotuksesta. Yksi maailman suurimmista pornosivuista on julkaissut kävijätilaston, jonka mukaan naiset katsovat kaikkein eniten lesbopornoa ja toiseksi eniten homopornoa. Tämä ei tarkoita, että kaikki pornoa katsovat naiset olisivat lesboja tai että he haluaisivat salaa olla homomiehiä. Seksuaalinen materiaali – oli se mitä vain eläinten parittelusta anatomisiin kuviin sukuelimistä – herättää meissä yleensä reaktioita, koska ihminen on seksuaalinen olento. Fantasiat ovat tabujen pelikenttää, koska ”väärin” tekemisen ajattelu stimuloi.
Sen
sijaan
oikeasti
väärin
tekeminen myös tuntuu väärältä terveellä ihmisellä. Tässä kohtaa haluan huomauttaa, että fantasioiden todeksi eläminen vaikkapa BDSM-seksiä harrastamalla ei missään
nimessä
ole
väärin
tabujen
rikkomisesta huolimatta – kyseessähän on aikuisten ihmisten suostumuksellisuuteen perustuva leikki. Useilla heteroilla on homoseksuaalisia fantasioita, mutta vain HOCD:stä kärsivät ajattelevat, että ne voivat vastentahtoisesti johtaa tosielämän kokeiluihin. Seksuaalisen suuntautumisen sijaan kyseessä on se, ettei voi saada varmuutta jostain – tämä pätee kaikkiin pakko-oireisiin häiriöihin. Elämän www.aurinkoiseksi.com
S i v u 5 | 18
tosiasioihin kuuluva epävarmuus yhdistyy HOCD:ssä pelkoon siitä, ettei pystyisikään rakastavaan ihmissuhteeseen seksuaalisesti kiinnostavan ihmisen kanssa. Lisäahdistusta tuo ajatus siitä, että ei tunne itseään vaan on elänyt ”jonkun muun elämää” heterona. Kyseessä ei ole myöskään homofobia vaan pelko valheellisesta identiteetistä. Asiakas sanookin yleensä useasti, että ”Ei minulla ole mitään homoja vastaan.” Identiteetti on meille niin perustavanlaatuinen mielen rakenne, että OCD on sille herkullinen kohde. Asiaa hankaloittaa se, että tosiasiassa hyvin harva meistä on 100% homo tai 100% hetero vaikkakin useimmat ovat enemmän kallellaan suuntaan tai toiseen. Kuitenkin oikeanlaisen henkilön ja oikeanlaisen tilanteen kohdatessa itsensä voi löytää epätodennäköisenä pitämästään seksuaalisesta kohtaamisesta. Tällaisen ei silti tarvitse johtaa identiteetin uudelleenrakenteluun, jos se ei tunnu tarkoituksenmukaiselta askeleelta. Meidän
ainakin
jossain
määrin
suvaitsevaisessa
kulttuurissamme
homoseksuaalisuuteen havahtumisen pelkääminen voi tuntua liioittelulta ja huvittavalta. Pakko-oireisuudessa ei kuitenkaan ole kysymys järjestä vaan tunteesta ja aivojen ”jumiutumisesta”. Joidenkin pakko-oireisten kohdalla ajattelen, että pelkistetyimmillään häiriö liittyy aivokemiaan, joka on korjattavissa lääkityksellä – olen nähnyt oireiden katoavan muutamassa viikossa, kun lääkitys on saatu kohdilleen. Lääke ei kuitenkaan ole ensimmäinen ratkaisu varsinkaan
lievemmissä
tapauksissa,
jotka
voivat
ratketa
muutamalla
vastaanottokerralla ja psykoedukaatiolla.
www.aurinkoiseksi.com
S i v u 6 | 18
3. OIREISTA
Tyypilliset HOCD:n oireet voidaan jakaa välttämiskäyttäytymiseen, pakkotoimintoihin, pakkoajatuksiin ja ajatusvääristymiin.
A) Välttämiskäyttäytyminen, esimerkkejä: • Toisten miesten seuran välttely, ettei pelättyjä kiinnostuksen tunteita nousisi tai ettei ajatuksia joutuisi koko ajan punnitsemaan. • Sateenkaarikulttuurin (esim. homoseksuaalisuutta käsittelevien elokuvien) ja homoseksuaalien ihmisten karttaminen ahdistavien ajatusten vuoksi. • Kieltäytyminen
tekemästä
mitään (omasta mielestä) naisille tyypillisenä pidettyä. • Pukuhuonetilanteiden välttäminen. • Seksuaaliseen suuntautumiseen, seksuaalisuuteen tai parisuhteisiin liittyvien keskustelunaiheiden välttely.
B) Pakkoteot, esimerkkejä: • Oman ulkonäön, äänen tai eleiden jatkuva tarkkailu, ettei vaikuttaisi homolta
toisten
silmissä.
Oman
miehekkyyden
ylikorostaminen.
Käyttäytymisen taustalla on pelko, että joku ulkopuolinen ”näkisi omaan sieluun” ja löytäisi sieltä kaappihomon. Se todistaisi HOCD-henkilölle, että hän on ns. itsensä kieltänyt (in denial) homo. Tällaisia seksuaaliselta suuntautumiseltaan myöhäänheränneitä todella on, mutta heille www.aurinkoiseksi.com
S i v u 7 | 18
havahtuminen on mahdollisen alkushokin jälkeen positiivinen ja helpottava kokemus. • Heteropornon katsominen, että voi tarkkailla kiihottaako se varmasti tai homopornon katsominen, että voi varmistua siitä, että se ei kiihota. Mahdollisesti pakonomainen itsetyydytys heteropornon avulla. • Omien genitaalien kiihotustilan pakonomainen tarkkailu. HOCD-ihminen voi etsiä tahtomattaan jatkuvasti viitteitä siitä, mikä häntä kiihottaa. Genitaaleihin keskittyminen jo sellaisenaan voi saada aikaan fyysistä kiihotusta ja penis voi reagoida ajatusten lisäksi vaikkapa tahattomaan kosketukseen. Jos samaan aikaan tuijottaa toisia miehiä salilla, voi tehdä väärän johtopäätöksen. Lisäksi sukuelinten vireystila vaihtelee todellisuudessa muutenkin sattumanvaraisesti pitkin päivää – HOCD:sta kärsimätön ei vain kiinnitä asiaan huomiota. • Joskus miestenvälisen seksin kokeilu, jotta henkilö voi todeta, että se ei tunnu hyvältä. Jos kokemus on epäonnistunut, kiihottumisongelmat voidaan selittää pois (esim. humalasta johtuvaksi) ja HOCD saa taas lisää polttoainetta
homoseksuaalisen
käyttäytymisen
perusteella.
Jos
seksikokemus on miellyttävä, mutta ei yhtä nautinnollinen kuin naisten kanssa, kokemus on vielä varmemmin karhunpalvelus itselle. Pakkooireisuudessa ei ole kyse homoseksistä vaan ajatusjumiutumasta, joka liittyy siihen, ettei enää nauttisi heteroseksistä ja että koko elämä menisi (väärältä tuntuvalla tavalla) uusiksi. Siksi pakonomaisesti tapahtuvia seksikokeiluja tulisi välttää.
www.aurinkoiseksi.com
S i v u 8 | 18
C) Pakkoajatukset • Mentaaliset rituaalit -
Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvien ajatusten ylianalysointi: Katsoinko vastaan tullutta hyvännäköistä miestä vähän liian pitkään? Viihdynkö ystäväni kanssa, koska olen oikeasti hänestä seksuaalisesti kiinnostunut?
-
Lapsuudenkokemusten
muistelu
vihjeiden
etsimisen
vuoksi:
esimerkiksi lääkärileikkien ja teini-iän seksikokeilujen läpikäynti yhä uudestaan. Kumpiakin on suurella osalla ihmisistä, eivätkä ne kerro seksuaalisesta suuntautumisesta välttämättä mitään. Uteliaisuus ei ole orientaatio.
Myöskään
samaa
sukupuolta
olevan
henkilön
seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi joutuminen ei muokkaa ihmisen seksuaalista suuntautumista.
-
Heterouteen liittyvien ajatusten jankkaaminen omassa mielessään.
-
Varmistuksen
hakeminen
omasta
suuntautumisesta
muilta.
Esimerkiksi henkilö voi kysellä läheisiltään, ovatko he joskus epäilleet, että hän voisi olla homo tai näkevätkö he hänen käytöksessään ”naismaisuutta”. Henkilö voi vaatia vahvistusta myös entisiltä tai nykyisiltä seksipartnereiltaan: Olenhan niin kuin muutkin miehet? Osaanhan tyydyttää sinut? www.aurinkoiseksi.com
S i v u 9 | 18
D) Ajatusvääristymät 1. Mustavalkoinen ajattelu: ”Jos mieleen tulle yksikin homoihin liittyvä mielikuva, olen homo.” 2. Katastrofiajattelu: ”Homous tuhoaisi elämäni.” 3. Rauhoittavien ajatusten vähättely tai huomiotta jättäminen: ”Olen aina ollut naissuhteissa, mutta nämä uudet ajatukset muuttavat kaiken.” 4. Vertailu: ”En tule koskaan olemaan yhtä onnellinen kuin heteroystäväni.”
4. MITEN HOCD TOIMII? Kun ihminen on huolestunut mahdollisesta homoseksuaalisuudestaan, yhtäkkiä
suuri
osa
ajatuksista
ja
teoista
kertookin
seksuaalisesta
suuntautumisesta: mikä tahansa voi antaa vihjeen siitä onko homo vai hetero. Olisinko
niin
taiteesta,
jos
kiinnostunut olisin
oikeasti
hetero? Käyttäisinkö punaista paitaa?
Halaisiko
ystäväänsä
näin
hetero
lämpimästi?
Pakko-oireet perustuvat valikoivaan tarkkaavaisuuteen, joten ajatusjumiutumisen
jälkeen
kaikki
seksuaalisuuteen,
sukupuoliin
tai
romantiikkaan liittyvät asiat ovat huomion valokeilassa. Tällaista valonlähdettä on vaikea sammuttaa, kun se kerran on mennyt päälle. Mieleen saattaa kenellä tahansa tulla, että meteoriitti voi pudota päähän. Tähän on tosiaan teoreettinen mahdollisuus. Terve ihminen kuitenkin ajattelee, että meteoriittien takia ei voi lukkiutua loppuiäksi kotiinsa. HOCD:ssä mieleen juolahtaa, että mitä jos olenkin homo. Onhan se tosiaan mahdollista, koska mistä sen voisi aivan varmasti tietää. Aivot kuitenkin epäonnistuvat hylkäämän tuon www.aurinkoiseksi.com
S i v u 10 | 18
turhan ajatuksen ja ihmisellä nousee tarve tutkia ja poistaa itselle sopimaton ajatus. Ajatuksen tarkastelu antaa sille voimaa ja merkitystä, joka pakottaa ihmisen toimimaan. Mitä tahansa silloin tekeekin, on se ylireagointia turhaan ajatukseen, jonka aivot tulivat virheellisesti merkinneeksi Tärkeää!-tarralla. Aivot kiinnittävät huomiota merkityksellisinä pitämiinsä asioihin, erityisesti uhkiin. Ne eivät erottele todellisia ja irrationaalisia uhkia. Homoajatukset koetaan uhkana identiteetille. HOCD:llä on harmillisesti usein myös suoraan seksielämään liittyviä vaikutuksia, jotka muodostavat herkästi oravanpyörän. Koska HOCD:stä kärsivä on huolissaan seksuaalisuudestaan, asia pyörii mielessä myös seksiä harrastaessa. Jos on hermostunut ja ajatuksissaan, seksi ei varmasti tunnu yhtä hyvältä kuin ennen, jos on edes onnistuakseen. Erektio- ja orgasmivaikeudet lisäävät ahdistusta ja saavat ajattelemaan homoseksuaalisuuden mahdollisuutta yhä enemmän. Tämä kierre olisi hyvä saada katkeamaan heti alkuunsa ennen kuin vaikeudet kroonistuvat ja alkavat vaikuttaa myös mahdollisiin kumppaneihin ja suhteisiin välillisesti. HOCD:sta kärsivä ei usein pysty erottelemaan yleistä kiinnostusta ja seksuaalista kiinnostusta ajatusvääristymiensä vuoksi. Vaikka miespuoleinen ystävä tuntuisi todella tärkeältä ja läheiseltä, kyseessä ei silti välttämättä ole seksuaalinen vetovoima. Ihmiset pitävät kiinnostavina ja miellyttävinä kaikenlaisia asioita tietynlaisista taloista vaikkapa lemmikkieläimiin ja hakeutuvat www.aurinkoiseksi.com
S i v u 11 | 18
niiden läheisyyteen. Valheellisia ja haitallisia uskomusjärjestelmiä kiinnostuksen todellisista motiiveista yritetään purkaa terapiassa.
5. MITÄ EROA ON AIDOLLA HOMOUTEEN HAVAHTUMISELLA JA HOCD:LLA? • Seksuaalisen identiteetin muodostuminen on prosessi, johon kuuluu tiettyjä vaiheita. Oikeasti homoseksuaalin mahdollinen ahdistus vähenee prosessin edetessä ja onnistuessaan päättyy tyytyväisyyteen oman itsen löytymisestä. HOCD:ssä ahdistus kasvaa. • Mahdolliset homoseksuaaliset kokemukset eivät tunnu tyydyttäviltä, eivätkä selkeytä identiteettiä, jos henkilö kärsii HOCD:stä. • HOCD:ssä
homoseksiin
liittyvät
ajatukset ovat epämiellyttäviä, tahdonvastaisia mielikuvia, eivätkä miellyttäviä fantasioita, haaveita tai ”päiväunia”. Pakkoajatukset vähentävät seksihaluja, eivätkä lisää niitä. Mielikuvat aiheuttavat ahdistusta, häpeää, syyllisyyttä ja hermostumista. Homolle ajatus miestenvälisestä seksistä tuntuu yleensä miellyttävältä. HOCD:stä kärsivä saattaa sen sijaan ajatella ”Voi ei! Olen varmaan oikeasti homo ja sitten minun täytyy alkaa harrastaa homoseksiä.” • HOCD:stä kärsivällä ei yleensä ole samansukupuolisia ihastumisia nuoruudessa. • HOCD-ihmiset eivät yleensä ole homofobisia tai vihamielisiä homoja kohtaan. Heitä ahdistaa tietämättömyys, ei niinkään potentiaalinen homous. Itseltäänkin kaapissa olevat miehet (”latentit homoseksuaalit”, gay men in denial) voivat sen sijaan olla ensin vihamielisiä homoja kohtaan.
www.aurinkoiseksi.com
S i v u 12 | 18
• ”Rantatesti”: Heteromiehet kiinnittävät usein rannalla huomiota naisiin, homomiehet toisiin miehiin. HOCD-miehet kiinnittävät huomion itseensä ja yrittävät tarkkailla ovatko he kiihottuneita tai kiinnostuneita. • Homomiehet toivovat usein löytävänsä samansukupuolisen elämänkumppanin. HOCD:stä kärsivät heteromiehet osaavat yleensä kuvitella jakavansa elämänsä vain naisen kanssa. Kiinnostuksen irrottaminen seksistä saattaa siis selkiyttää henkilön ajatuksia. • HOCD:stä kärsivä haluaa olla varma suuntautumisestaan. Homo ei etsi todisteita suuntautumiselleen, eikä mieti mistä voi tietää olevansa homo.
6.MIKÄ AVUKSI? HOCD:hen on todettu auttavan mindfulness-tekniikat ja kognitiivinen käyttäytymisterapia, erityisesti altistushoidot. Myös lääkityksestä saattaa olla apua. Tavoitteena on, että asiakas huomaa kiinnittävänsä liikaa huomiota ajatuksiinsa, antavansa niille turhaa painoarvoa ja ylireagoivansa niihin. Tärkeää
on
omien
ajatusvääristymien
tunnistaminen
ja
haitallisten
ajatusrakennelmien uudelleentyöstäminen. Ajatusvääristymät pyritään korvaamaan rationaalisilla, objektiivisilla ja tarkoituksenmukaisilla ajatuksilla.
www.aurinkoiseksi.com
S i v u 13 | 18
Olennaista on ymmärtää, että pakkoajatusten kanssa ei kannata lähteä väittelyyn. Sen häviää aina. Kun ahdistava ajatus tulee mieleen, siihen voi kerran ”vastata” mielessään − jos pohdinta jatkuu, kyseessä on ongelmaa ylläpitävä mentaalinen rituaali. Kun yrittää todistella itselleen, että ei ole homo, aivot päättelevät yhä edelleen, että alkuperäinen ajatus on tärkeä, koska se saa huomiota. Pakkoajatusten tunnistaminen ja nimeäminen pakkoajatuksiksi auttaa. Mielessään kannattaa todeta: ”Kappas, sainkin taas pakkoajatuksen! Tämä kertoo siitä, että HOCD:ni syöttää minulle jälleen asioita.” Altistus on hankala tekniikka, koska siinä täytyy ensin oppia sietämään ahdistusta ennen kuin tuloksia voidaan saavuttaa. Kukaan ei voi päästä eroon pyörällä kaatumisen pelosta, ellei ala pyöräilemään. Tarkoituksena on tahallisesti, mutta vähitellen laittaa asiakas kohtaamaan omien epämiellyttävien ajatusten nostama ahdistus ja opettaa aivoille, että siitä selviää. Pakkoajatukset ja -toiminnot ovat opettaneet aivoille tähän asti, että epämukavista ajatuksista ja tilanteista ei selviä. Tulee myös muistaa, että homouteen liittyvistä ajatuksista ei voi päästä kokonaan: kaikilla meillä tulee mieleen kaikenlaista, koska aivomme tuottavat mielikuvia koko ajan. Ajatukset eivät määrittele seksuaalista suuntautumista vaan korkeintaan
tekomme
voivat
sen
tehdä.
Teotkin
määrittelevät
vain
elämäntapamme − identiteetti on aina rakentamisen ja itsemäärittelyn tulos. Altistuksen voi tehdä kolmea eri kanavaa pitkin: 1) Visuaalinen altistus: Katsellaan jotakin, mikä aiheuttaa ahdistusta, mutta pidättäydytään mentaalisilta rituaaleilta eli ajatuksilta, jotka pyrkivät selittämään tai neutraloimaan reaktioita. Kun vähäisempää ärsykettä www.aurinkoiseksi.com
S i v u 14 | 18
(esim. hyvännäköisen miespuoleisen julkisuudenhenkilön kuvaa) on opittu sietämään
ilman
pakkoajatuksiin
vastaamista,
siirrytään
kohti
hankalampaa materiaalia (esim. alastonkuvat miehistä), kunnes sekään ei herätä reaktioita. Lopuksi asiakas voi katsella vaikka homopornoa, kunnes se asettuu ihmisen sietoikkunaan. 2) Tilannekohtainen altistus: Toimitaan samaan tapaan kuin yllä eli kohdataan asioita, joita ennen on vältellyt ja jotka ovat aiheuttaneet pakko-ajatuksia ja ahdistusta. Esimerkiksi henkilö viettää ensin kahdestaan aikaa samansukupuolisen ystävänsä kanssa, sitten opettelee käymään uudestaan uimahallissa tai kuntosalilla (tai paikoissa joissa joutuu tekemisiin toisten alastomien miesten kanssa) ja lopuksi hän voi vierailla vaikka homobaarissa, kunnes sekään ei enää herätä ei-toivottuja reaktioita. 3) Mielikuvallinen altistus: Henkilö kirjoittaa
itsestään
tarinan
homomiehenä. Minkälaista elämä homona olisi? Mitä kaikkea negatiivista hän ajattelisi homoudesta seuraavan? Tarinaa tarkastellaan ja puretaan terapiassa. En suosittele omin päin tehtäviä altistusharjoituksia. Tee-se-itsealtistustyöskentely
lisää
helposti
mentaalirituaaleja.
Altistuksessa
on
tarkoituksena antaa turvallisesti periksi häiritseville ajatuksille ja sitä kautta vähentää niiden merkitystä. Tarkoitus ei ole todistaa, että ajatuksia ei ole tai että ne eivät aiheuttaisi reaktioita. Ideana on näyttää aivoille, että tavallista päivää voi jatkaa, pulpahtaa mieleen sitten mitä hyvänsä. Usein HOCD:stä kärsivä henkilö voi pelätä, että ajatuksille periksi antaminen tarkoittaisi
homoseksuaalisten
impulssien
toteuttamista
ja
homoksi
”ryhtymistä”. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Seksuaalista suuntautumista www.aurinkoiseksi.com
S i v u 15 | 18
ei pysty tahdonalaisesti muuttamaan. Sen takia usein uskonnollisessa viitekehyksessä tapahtuvat ns. eheyttämishoidot ovatkin länsimaissa yleensä kiellettyjä. (Suomessa tosin eivät ole: sote-alan ammattilainenkin saa harjoittaa ko. henkistä väkivaltaa niin paljon kuin lystää, kunhan ei tee sitä ammatissaan vaan yksityishenkilönä.) Joskus asiakas voi kertoa, että altistusharjoitukset ovat saaneet hänet ”tuntemaan itsensä homoksi” ja ahdistumaan yhä enemmän. Silloin hänelle voi kertoa, että todelliset homot eivät tunne itseään homoksi, koska homous ei tunnu miltään. Se että ”tuntuu homolta” tarkoittaa, että henkilö ei tiedä mistä homoudessa on kysymys eli että hän ei ole homo. Heterokaan ei osaa vastata kysymykseen ”Miltä tuntuu olla hetero?” Se on vain luonnollinen asiantila ja osa itseä. Tietyt selektiiviset serotoniinin takaisinoton estävät mielialalääkkeet (SSRI-lääkkeet) toimivat usein hyvin vaikeissa pakko-oireisissa häiriöissä. Vaikutukset alkavat yleensä vasta useamman viikon jälkeen ja paras hoitotulos saadaan yhtäaikaisella terapialla.
7.TERAPIAN KOMPASTUSKIVIÄ HOCD:n liittyvä terapia toimii niin kuin muukin terapia: etsitään, tunnistetaan ja nimetään huonosti tai negatiivisesti toimivia ajatus- ja käytöskulkuja. Pyrkimyksenä on hyväksy ne, mutta riisua ne merkityksistä, jolloin olo helpottuu ja häiritsevät reaktiot vähenevät. Pakko-oireisten häiriöiden hoidossa aivoja myös ”ohjelmoidaan” uudelleen: aivot oppivat yhtä hyvin niin huonoja kuin hyviä malleja. Ihmisillä on taipumus suhtautua ajatuksiinsa niin kuin ne olisivat totta ja käyttäytyä ajatustensa mukaisesti, vaikka lopputulos olisi epätarkoituksenmukainen. www.aurinkoiseksi.com
S i v u 16 | 18
Jotkut HOCD-asiakkaat haluaisivat seksuaaliterapeutilta vahvistuksen siihen, että he ovat homoja vain siksi, että ahdistava pähkäily voisi vihdoin päättyä. Tähän lankaan ei pidä mennä:
kaapista tulo
homona ei auta ihmistä, joka ei ole homo. Epätoivoisimmat ovat valmiita tyytymään sinkkuuteen tai epätyydyttävään homoseksiin, koska ovat ”tulla hulluiksi”. Bi/panseksuaalit voivat olla erityisen hankalia hoitaa ja heillä työskentelyn pitäisikin keskittyä epätietoisuuden sietämiseen. Ammattiavun piiriin hakeutumista voidaan vältellä, koska HOCD-henkilö pelkää, että terapeutti todella toteaa hänen olevan homo. Ylipäätään seksuaalisuus on monelle vaikea aihe, ja pakko-oireet herättävät nekin järjenvastaisuudellaan monessa häpeää. Hankaluutta voi lisätä, että asiakas pelkää terapeutin luulevan häntä homovastaiseksi. Koska asiakkaan mielestä homoudessa ei sinänsä ole mitään väärää − homoseksuaalinen käytös ei vain tunnu heterosta ymmärrettävästi mukavalta − tilanne on monimutkainen avata.
8. TESTEJÄ https://ocdla.com/gay-ocd-hocd-test https://moodsmith.com/hocd/#denial
www.aurinkoiseksi.com
S i v u 17 | 18
9.LĂ„HTEET
How do I know I am not gay and how do I overcome HOCD https://moodsmith.com/hocd/ Dr Elaine Ryan, 18.1.2018, Moodsmith
Homosexual Obsessive Compulsive Disorder (HOCD): A Rare Case Report https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4347158/ Bhatia & Kaur, 1.1.2015, Journal of Clinical and Diagnostic Research
Homosexual Obsessive Compulsive Disorder (HOCD): When a disorder causes sexual disorientation https://www.psychologytoday.com/us/blog/understanding-the-eroticcode/201804/homosexual-obsessive-compulsive-disorder-hocd Ph.D. Joe Kort, 16.4.2018, Psychology Today
https://ocdla.com/sexual-orientation-hocd-gay-ocd-treatment-1969 https://ocdla.com/sexual-orientation-hocd-gay-ocd-treatment-2-1970 https://ocdla.com/sexual-orientation-ocd-hocd-sub-types-treatment-1975 https://ocdla.com/sexual-orientation-ocd-challenges-treatment-hocd-1978 https://ocdla.com/hocd-30-things-you-need-to-know-5522 OCD Center of Los Angeles, 2010-2017
Kuvat ovat valokuvien ilmaisjakelusivustolta www.pixabay.com
www.aurinkoiseksi.com
S i v u 18 | 18