Sherlockin ja Johnin suhde seksologin silmin

Sherlockin ja Johnin suhde seksologin silmin - Queeriys on katsojan silmissä?

HUOM! Sisältää juonipaljastuksia.

Kuva TV-sarjasta Uusi Sherlock (BBC 2010-2017, Mark Gatiss & Steven Moffat): pääosan esittäjät Benedict Cumberbatch ja Martin Freeman

Pohdintaessee Outi Santavuori, KM Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Pariterapeutti Kliininen seksologi Neuropsykiatrinen valmentaja www.aurinkoiseksi.com 4.6.2023

2

Sisällys

Kiitän kommenteista lämpimästi Elinaa ja Juhaa! <3

1. Jaksokuvaukset ……………………………………………………………3 2. Johdanto ja taustaa………………………………………………………4 2.1 Representaatioiden kaipuu 2.2 Olipa kerran 2.3 Fanfiction ja shippaaminen 2.4 Johnlock-ilmiö

3. Hurmaava homo-oletus……………………………..……………….10 3.1 Asetelma päälaellaan 3.2 ”Jos tarvitsette toista makuuhuonetta” 3.3 Silmäniskuja faneille

4. John Watsonin identiteettikipuilu………………………………..13 4.1 ”Tiedoksi, en ole oikeasti homo” 4.2 ”Edellinen komentajasi” 4.3 Draamaton kolmiodraama 4.4 Valittu perhe ja suurin uhraus

5. Sherlock Holmesin mysteeri…………………………………………22 5.1 ”Seksi ei liikuta minua” 5.2 ”Hän on minun kanssasi” 5.3 ”Miksi lähtisin illalliselle, jos en ole nälkäinen?”

5.4 Redbeard-trauma

6. Lähelle on pitkä matka…………………………………..……….……35 7. Lopuksi: Queeriys on katsojan silmissä?..........................41

3

1. Jaksokuvaukset BBC:n Uusi Sherlock (2010-2017, Mark Gatiss & Steven Moffat) Jakso 1 Kausi Vaaleanpunainen 1 kuolema – Study in Pink • Asuintoveruus • Lääke(itse)murhat • Naisen ruumis pinkissä jakkupuvussa

Jakso 2 Sokea pankkiiri – The Blind Banker • Keltaiset graffitit • Kiinalaista keramiikkaa • Idässä matkustaneita kuolee • Kiinalainen sirkus

Kausi Kiusallinen skan2 daali – A Scandal in Belgravia • Domina (Irene Adler) kiristää kännykän kuvilla • Sherlock alasti Buckinghamissa Kausi Tyhjä ruumisauto – 3 The Empty Hearse • Johnilta menee hermo Sherlockiin • Salaliittoteorioita • John siepataan • Metropommi

Helvetin hurtta – The Hound of Baskerville • Baskervillen nummella liikkuu hirviökoira • Armeijan laboratoriossa tehdään geenikokeita Kolmas pyörä – The Sign of Three • Johnin ja Maryn häät • Sotilaan murha suihkussa • Polttarit • Kummituspoikaystävät

Kausi Kuusi Thatcheriä – 4 The Six Thatchers • Ruumis pysäköidyssä autossa • Patsaita varastetaan • Maryn tiimiläinen vainoaa • Loppunäytös akvaariossa

Etsivän valhe – The Lying Detective • Rikas filantrooppi murhailee • Johnilla uusi terapeutti • Sherlock ratkeaa huumeisiin • Sherlock vaarassa potilaana

Jakso 3 Elämä pelissä – The Great Game • Vihjeitä eri rikoksista uhrien lukemina • Moriarty tavataan • Taideväärennös • Loppunäytös uimahallissa Loppunäytös – The Reichenbach Fall • Moriartyn rikosaalto • Sherlockia epäillään • Loppunäytös sairaalan katolla Vala pitää – His Last Vow • Arrogantti sanomalehtimoguli • Sherlockia ammutaan • Joulu Holmesien luona • Sherlock karkotetaan Viimeinen erä – The Final Problem • Tyttö lentokoneessa • Euruksen tarina • S&J&Mycroft vankilasaarella • Loppunäytös Holmesien palaneella kartanolla

Jakso 4

ERIKOISJAKSO: Karmiva morsian – The Abominable Bride • Kuollut morsian murhaa (1800-l) • Sherlock lentokoneessa • Loppunäytös vesiputouksella

4

2. Johdanto ja taustaa 2.1 REPRESENTAATIOIDEN KAIPUU Katsoin teinin kanssa BBC:n Uutta Sherlock -sarjaa YLE Areenasta. Minulle kerta on... mones. Teini piti itsestään selvänä, että toisistaan lempeästi ärtyvät "kaverukset", Sherlock Holmes ja John Watson, päätyvät romanttisesti yhteen, niin kuin Internetin fanfiction-sivustoilla on toivottu. Sarja leikittelee ajatuksella hyvin hienovaraisesti, ja mielestäni mimikoi romanttisen elokuvan kaavaa ainakin tiettyyn pisteeseen. En tiedä totuutta, mutta kiitän mielessäni sarjan toista käsikirjoittajaa Mark Gatissia, joka itsekin ”kuuluu sateenkaarijoukkueeseen”. Liikutun ajatuksesta, että tämän ajan nuoret voivat elää sellaista aikaa, jolloin se on mahdollista: samaa sukupuolta olevien rakkaus voisi jo olla tarina muiden joukossa.

Muistan omat teinivuoteni, jolloin homoseksuaalisuuteen ei juuri törmännyt vaan se oli vain yksinäinen salaisuus omassa mielessä. 1990-luvulla merkittävin vertaistuen lähde olivat elokuvat ja televisiosarjat: Interview with the vampire, Philadelphia, Heavenly Creatures, Boy’s don’t cry. Ei haitannut, että samaistuttava kohde oli vampyyri, murhaaja, AIDSiin kuoleva tai viharikoksen uhri – muutakaan ei ollut. Joskus piti tyytyä siihen, että kukaan toinen ei ehkäpä huomannut päähenkilöiden välistä virettä tai elokuvan outoa tunnelmaa. Kohtauksen edestakaisin kelailuun saattoi riittää merkitsevä katse tai hätäinen poskelle annettu suukko.

Maailmankuvani liikahti huomattavasti ja pysyvästi parempaan suuntaan, kun näin lukioikäisenä elokuvahistorioitsija Vito Russon dokumentin The Celluloid Closet (katso Youtubessa), joka kertoi homoseksuaalisuudesta Hollywood-elokuvissa liikkuvan kuvan alkuhämäristä aina 1990-luvun puoliväliin. Vuonna 1934 julkaistu Haysin koodi, eli elokuvastudioiden sensuuriohje, piilotti homoseksuaalisuuden ja muunkin moraalisesti arveluttavan elokuvien subtekstiin vuosikymmeniksi. Dokumentti näytti ne vihjeet, joilla viitattiin seksuaalivähemmistöihin. Sain tietää, että ”rivien välistä” seksuaalivähemmistöjä oli ollut löydettävissä kaikkina aikoina – meitä olikin joka paikassa: Charlie Chaplinin mykkäfilmeissä, James Deanin Nuoresta kapinallisessa, Marilyn Monroen Piukoista paikoissa. Vuosituhannen

5

taitteen jälkeen audiovisuaalisessa kulttuurissa on tavattu myös sateenkaarevia ihmisiä, joille ei käy huonosti. Representaatiot monimuotoistuvat pikkuhiljaa.

Palataan nykyhetkeen ja BBC:n Uuteen Sherlockiin. Representaatioiden nälkä ei ole sateenkaariyhteisössä nähdäkseni vähentynyt. Ymmärrettävistä syistä me etsimme kaltaisiamme niin ruuduilta kuin niiden ulkopuoleltakin. Esseeni kohteena olevasta Sherlock Holmes -kaanonin tulkinnasta on löydetty samaistumispintaa niin homoseksuaalisuuden kuin aseksuaalisuuden teemoissa, vaikka Uusi Sherlock ei ota kantaa päähenkilöidensä seksuaali-identiteetteihin tai heidän väliseensä suhteeseen. Avaan aihetta seksologian näkökulmasta ja kerron omaan katsomiskokemukseeni perustuvan mielipiteeni siitä, mitä sarja kertoo subtekstissään etsiväkaksikon seksuaalisuudesta ja ihmissuhteista.

2.2 OLIPA KERRAN Sherlock Holmes on skotlantilaisen kirjailijan ja lääkärin Arthur Conan Doylen luoma salapoliisihahmo, joka seikkaili pääosin 1800-luvun lopun Lontoossa. Hänen ystävänään, asuinkumppaninaan ja apurinaan toimi Dr. John Watson. Holmesin seksuaalisuutta on arvuuteltu ennenkin, mutta en lähde esseessäni vertailemaan tätä BBC:n modernisoitua versiota alkuperäiseen Doylen luomaan kaanoniin tai muihin siihen perustuviin, lukuisiin filmatisointeihin.

Pysyttelen kirjoituksessani omassa katselukokemuksessani ja seksologian alan tietämyksessäni.

Uuden Sherlockin jännittävä tarina alkaa, kun konsultoiva etsivä Holmes ja sodasta palannut lääkäri Watson päätyvät kämppäkavereiksi yhteisen ystävän kautta. Miljöönä on edelleen Baker Street, mutta ajankohtana 2010-luku. Miesten ensitapaaminen löytyy videoklippinä BBC:n virallisilta Sherlock-sivuilta. Watson tempautuu saman tien mukaan Holmesin hurjaan elämään, jossa sarjamurhaajat, terroristit ja huijarit jäävät kerta toisensa jälkeen kakkoseksi etsivän lähes yli-inhimillisen deduktiivisen päättelykyvyn vuoksi. Yhtä nopeasti Watsonille selviää, että Holmes vie monesti läheistensä hermot lähelle kärähtämispistettä ylimielisyytensä, lapsellisuutensa ja sosiaalisen taitamattomuutensa vuoksi. Miesten välille syntyy kuitenkin jo ensimmäisen rikosmysteerin yhteydessä välittämistä, huumoria ja saumatonta yhteistyötä. Käytän heistä tästä eteenpäin etunimiä kuten sarjassakin tehdään.

6

2.3 FANFICTION JA ”SHIPPAAMINEN” Internetin fanfiction-sivustoilla Sherlockin ja Johnin rakkaustarina elää omaa elämäänsä vastoin Uusi Sherlock -sarjan tekijöiden lausuntoja. Fanfictionilla tarkoitetaan alkuperäisen

kirjoittajan

fiktiiviseen

tarinaan

perustuvaa,

sen

ihailijan

kirjoittamaa

oheiskertomusta, jolla ei ole virallista asemaa. Modernin fanfictionin esiinmarssi alkoi 1960luvulla supersuositun Star Trek -sarjan faneille tehdyn Spockanalia-lehden myötä. PehmoBDSM:n popularisoinut Fifty shades of Grey (E. L. James) oli alun perin Twilight-sarjan fanfictionia.

Yksi tunnetuimmista viime vuosien fanfictionin kohteista lienee Harry Potter -saaga (J. K. Rowling).

Tietyssä mielessä voisi sanoa, että Uusi Sherlock on itsekin fanfictionia, koska sen käsikirjoittajat Gatiss & Moffat ovat tunnustaneet olevansa suuria Doylen ihailijoita ja kaikesta näkee, että he ovat todella Sherlock Holmes -kaanoninsa lukeneet.

Shippaaminen (shipping, sanasta relationship) on fanikuntien (fandom) toimintaan olennaisesti liittyvä ilmiö, jossa fanit haluavat nähdä fiktiivisten hahmojen välillä romanttisen tai seksuaalisen suhteen ilman että virallinen tarina tätä tunnustaa. Yksi ensimmäisistä laajoista shippauksista on Salaiset kansiot (X-files) -sarjan Fox Mulder ja Dana Scully 1990-luvulla. Slash fiction on shippaamisen alalaji, jossa toive tai käsitys romantiikasta tai erotiikasta kohdistuu samaa sukupuolta olevien hahmojen välille: uraauurtavina Kirk ja Spock edellä mainitussa Star Trekissä 60-luvun lopulta alkaen. Sherlockin ja Johnin shippaus on ollut fanfiction-yhteisöjen suosituimpien joukkoon kuuluvia jo vuosikausien ajan. Slash fictioniin liittyy myös manga/animelaji yaoi (poikarakkaus), mitä termiä käytetään joskus myös homoeroottisesta shippaamisesta.

Erillisen esseensä ansainnut pohdinta olisi se, miksi ylipäätään slash fiction on heterohahmojen välistä shippaamista suositumpaa. Yksinkertainen selitys olisi, että heteroromantiikkaa on tietysti saatavilla niin paljon kuin jaksaa katsoa. Oma tulkintani tästä siis on, että sateenkaarevaa romantiikkaa ja samaistumishahmoja on yhä edelleen liian vähän saatavilla. Tätä väitettä tukee yksinkertainen laskutoimitus: tutkimuslomakkeiden kysymyksistä riippuen noin 10 prosenttia ihmisistä on jollain tavalla sateenkaarevia, mutta kuka tahansa voi todeta, että sama osuus ei päde elokuvien, TV-sarjojen ja kirjojen henkilöhahmogallerioihin. Ei siis pidä väheksyä sitä, mikä merkitys fanfictionilla on representaation tarjoajana ja jopa

7

vertaistukena, jos muuta ei ole saatavilla tai vertaisten pariin ei tohdi vielä lähteä keskeneräisyyden, häpeän tai paljastumisen pelon vuoksi. Tarinat on luotava itse – omaksi ja muiden iloksi.

2.4 JOHNLOCK-ILMIÖ Fandomin (fanikunnan) keskuudessa Sherlockin ja Johnin suhteen shippaamista kutsutaan Johnlockiksi (John + Sherlock). Esimerkiksi Pinterest ja Youtube ovat täynnä meemejä, kuvamanipulaatioita, videoklippikoosteita ja fanien tekemää kuvataidetta aiheesta. Olen kerännyt seuraaville sivuille muutamia esimerkkejä niistä. Tekijät esiintyvät nimimerkkeinä ja materiaalin laatu vaihtelee kovasti.

Johnlock-videoita: Happier https://www.youtube.com/watch?v=aeCIemtfa0A Sherlock and John: Light https://www.youtube.com/watch?v=l9GZgXpAPNs The Words Unspoken https://www.youtube.com/watch?v=ov12y5UP6TU Johnlock Evidence https://www.youtube.com/watch?v=fsKWdvsxvN4 Toisissa fanien tekemissä kuvissa ja meemeissä on ohjelmassa tapahtuneita asioita:

https://fi.pinterest.com/pin/1085860160135065994/ https://fi.pinterest.com/pin/706150416601302823/

8

https://fi.pinterest.com/pin/21884748163557956/

https://fi.pinterest.com/pin/36943659415698379/

Yhtä lailla löytyy myös materiaalia, jonka tapahtumia ei koskaan ollut sarjassa:

https://fi.pinterest.com/pin/24558760455817968/

https://fi.pinterest.com/pin/444449056954486555/

https://fi.pinterest.com/pin/398357529515419458/

9

Koska sarjassa on niin paljon näkyvää ja ei-niin-näkyvää homoromanttista vihjailua, sitä on syytetty queerbaitingistä. Sanalle ei ole hyvää suomennosta. Termi ”pinkkipesu” tulee aika lähelle, mutta sillä viitataan yleensä yritysten tapaan esittää itsensä sateenkaariystävällisinä ilman todellisia tekoja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Queerbaiting tarkoittaa sateenkaariyleisön kosiskelua ilman että materiaali kuitenkaan tarjoaisi mitään aitoa näkyvyyttä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Sitä harrastetaan myös siksi, että saataisiin lisää julkisuutta kohauttamalla.

Vain subtekstinä esiintyvään sateenkaarevuuteen kyllästyneet kriitikot ovat huomauttaneet, että Haysin koodin (ks. s. 4) aloittama sensuurin valtakausi on ollut ohi jo aikoja sitten, ja enää syitä homoromanttisuuden piilottamiselle ei ole. Myös osaa faneista on suututtanut Uuden Sherlockin tekijöiden yhtenäinen linjaus, jonka mukaan parivaljakon suhdetta ei ole tarkoitettu nähtävän romanttiseksi. Ei kuitenkaan tarvitse olla seksuaaliterapeutti huomatakseen, millä tavalla miehet katsovat toisiaan. Mielestäni sarjan sisällössä ja ”virallisessa selityksessä” on niin iso ristiriita, että väkisinkin ajattelen sen olevan tahallinen: sarjasta ei ole haluttu tehdä selkeästi ”homosarjaa”, koska se olisi rajannut katsojakunnasta suuren osan pois: jopa äärikonservatiivisessa Kiinassa sarjaa on katsottu 69 miljoonaa kertaa videopalveluissa.

Huomaan, että minulle − 1990-luvun teinille − riittää, että sarjan voi tulkita queeriksi (=sateenkaarevaksi), vaikka se onkin tehty helposti sulavaksi myös konservatiivisemmalle yleisölle. Kerron seuraavissa luvuissa huomioitani siitä, millä tavalla Uusi Sherlock on niin ihastuttavan (hetero)normeja rikkova.

10

3.Hurmaava homo-oletus 3.1 ASETELMA PÄÄLAELLAAN Kulttuurimme kyllästämä heteronormatiivisuus tarkoittaa sitä, että ihmisten oletetaan jakautuvan kahteen toisilleen vastakkaiseen ja toisiinsa vetoa tuntevaan sukupuoleen, naisiin ja miehiin. Hetero-oletuksen vuoksi esimerkiksi nuorilta miehiltä kysellään tyttöystävistä (ja päinvastoin) ja liian usein gynekologin vastaanotolla kohdulliselle, homoseksuaalille henkilölle tyrkytetään raskauden ehkäisyä. Heteronormin vuoksi nainen ja mieshän eivät voi olla ”vain” ystäviä – näin voi käydä vaikka kyseessä olisi kaksi sateenkaari-ihmistä, joiden seksuaaliset suuntautumiset eivät edes voisi kohdata.

Myös historia on täynnä suhteita ja ihmisiä, joihin on kohdistettu heteroluentaa: vaikkapa sukulaistätejä, jotka nukkuvat samassa sängyssä ystävättärensä kanssa säästösyistä sekä ”vanhojapoikia”, joiden etelänlomakuvissa esiintyy joka kerta sama vähäpukeinen mieskaveri.

Maalauksissa ja valokuvissa ”kaksi ystävystä syleilevät toisiaan alusvaatteissa”, mutta eroottinen lataus on typistetty selittämällä se pois kuvatekstissä. Tulkinnat toki muuttuvat ja anakronismia on syytä välttää.

Uusi Sherlock kääntää hyvin raikkaalla ja hauskalla tavalla heteronormittamisen päälaelleen: muut ihmiset olevattavat jatkuvasti, että Sherlock ja John, parivaljakkona liikkuvat miehet ja asuintoverit, ovat myös romanttisia kumppaneita. Sarja ikään kuin näyttää meille, miltä heteronormatiivisuus voi homosta tuntua. Tämä tapahtuu hyvin luontevasti käänteisellä asetelmalla: kahta heteromiesoletettua luullaan jatkuvasti homoiksi. Kiinnostavaa on, että Sherlock ei kertaakaan korjaa oletusta, mutta Johnille tuntuu olevan tärkeä kertoa, että hän ei ole homo. Palaan tähän seikkaan myöhemmin.

3.2 ”JOS TARVITSETTE TOISTA MAKUUHUONETTA” Suurimmaksi ”shippaajaksi” (ks. s.6) fanikunta nimeää miesten vuokraemännän.

Rouva Hudson pitää Sherlockia ja Johnia pariskuntana heti kättelyssä. Sarjan ensimmäisessä

11

jaksossa hän olettaa, että vasta sisään muuttamassa olevat miehet pärjäävät yhdellä makuuhuoneella (”There’s another bedroom upstairs, if you’ll be needing two bedrooms”; kausi 1, jakso 1, 00:15:20). Kuten jatkossa aina, John kiirehtii korjaamaan, että he eivät ole pariskunta.

Eräässä riitelykohtauksessa (kausi 1, jakso 3, 00:05:20) John ryntää ulos ja aamutakkiin pukeutunut Sherlock huutaa loukkantuneen oloisena hänen peräänsä ”Where are you going?!” kääntyen sohvalla mököttäen seinään. Paikalle pyyhältävä rouva Hudson toteaa: ”Have you two had a little domestic [=parisuhderiita]? Kun sarjan puoivälissä John kertoo aloittaneensa seurustelun, rouva Hudson kysyy ”So soon after Sherlock?”, eikä pysty pidättämään hämmentynyttä nauruaan, kun vastoin hänen oletustaan kumppani onkin nainen: ”You really have moved on, haven’t you?” (kausi 3, jakso 1, 00:15:30).

Sherlockin veli Mycroft kiusoittelee Johnia jo ensi tapaamisella tiedustellen häneltä, milloin he ilmoittavat Sherlockin kanssa kihlauksestaan (kausi 1, jakso 1, 00:36:35). Myös ventovieraat olettavat heidät pariskunnaksi: tarjoilija haluaa tuoda kynttilän pöytään jotta heidän treffeillään olisi romanttinen tunnelma (kausi 1, jakso 1, 00:49:00) ja pikkukylässä hotellin omistavan mies (kausi 2, jakso 1, 00:17:30) pahoittelee, ettei ”teille pojille ole vapaana parisängyllistä huonetta”. Hotellinpitäjän mieskumppani kysyy Johnilta: ”Onko sinunkin [miehesi] kuorsaaja?”. Skuuppia metsästävä toimittaja kärttää Sherlockilta, onko hänen suhteensa Johniin pelkästään platoninen (kausi 2, jakso 3, 00:14:00).

3.3 SILMÄNISKUJA FANEILLE Miehet tekevät välillä itsekin pilaa homo-oletuksesta. The Reichenbach fall -jaksossa (kausi 2, jakso 3, 00:55:20) Sherlock pyytää Johnia ottamaan häntä kädestä, koska heillä on käsiraudat ja heidän täytyy juosta – John vastaa hänen käteensä tarttuen, että nyt ihmiset ainakin alkavat juoruta heistä. The Great Game -jaksossa Sherlock on juuri pelastanut Johnin pommilta, joka häneen oli kiinnitetty, kun John sanoo: ”I’m glad no-one saw that… you ripping my clothes off in a darkened swimming pool. People might talk” (kausi 1, jakso 3, 01:22:00). Rouva Hudson on myös nähnyt heidän harjoittelevan paritanssia yhdessä, josta seurasi tietenkin juoruja (kausi 3, jakso 2, 01:23:20).

12

Sarjan tekijät ovat vähintään sarjan ensimmäisen kauden jälkeen olleet hyvin tietoisia siitä, että suuri joukko faneja toivoo Sherlockin ja Johnin välille selkeän romanttista ja seksuaalista lähentymistä. Kuin silmäniskuna tälle toiveelle eräs sarjan juonessa esiintyvä Sherlock-fani selittää Sherlockin (vale)kuoleman takana olevan Sherlockin ja hänen arkkivihollisensa Moriartyn salaliiton.

Katsojille esitetään mahdollinen skenaario, joka päättyy puoli sekuntia ennen näiden miesten välistä Uusi Sherlock (BBC): Andrew Scott ja Benedict Cumberbatch

suudelmaa (kausi 3, jakso 1, 00:29:27).

Kahden hengen polttareissa John ja Sherlock pelaavat arvuuttelupeliä esittämänsä henkilön nimi otsassa. He horjuvat yrittäessään siristellen lukea nimilappua toisen otsassa. John koskettaa Sherlockin polvea kumartuessaan hänen lähelleen (K3, J2, 00:48:10) ja toteaa ensin itse itselleen ”I don’t mind”, johon Sherlock vastaa kohauttamalla olkiaan koskettelun hyväksyen (koko hulvaton polttarikohtaus on katsottavissa Youtubessa). 1800-luvulle sijoittuvassa Abominable Bride -erikoisjaksossa Sherlock, John ja Johnin vaimo Mary ovat kyttäämässä holvikossa salakerhon kokoontumista, jolloin he eivät näe suoraan toisiaan. John sanoo: ”I thought I was losing you. I thought perhaps we were neglegting each other”. Tähän Sherlock vastaa: ”Well, you’re the one who moved out.” John tuhahtaa : ”I was talking to Mary.” (K3, J4, 01:08:10).

13

4. John Watsonin identiteettikipuilu 4.1 ”TIEDOKSI, EN OLE OIKEASTI HOMO” (suhde Sherlockiin) Uusi Sherlock -sarjassa emme tiedä Johnin menneisyydestä juuri muuta kuin että hän on armeijan lääkäri, joka on loukkaantunut taistelussa Afganistanissa. Hänellä on Harry (Harriet) niminen sisko, joka on alkoholisti ja lesbo. Sisaren seksuaalinen suuntautuminen paljastuu, kun Sherlock tekee ensimmäisessä jaksossa virheen Johnin ulkomuotoon liittyvässä päättelyketjussa.

Nopeasti käy selväksi, että vaaran viehätys yhdistää häntä ja Sherlockia: myöhemmin Johnia kuvaillaankin ”lääkäriksi joka ei koskaan palannut sodasta”. Emme siis tiedä mitään esimerkiksi hänen aiemmista seksi- tai seurustelusuhteistaan.

Sarjan neljän ensimmäisen jakson ajan John tapailee kuumeisesti naisia, mutta he kokevat aiheellisesti, että hän on jo varattu. Sherlock ei todellakaan suhtaudu tukien Johnin yrityksiin löytää seurustelukumppani vaan oudoksuu deittailua ja pahimmillaan tunkee treffeille mukaan.

Sarja myös vihjaa, että John ei harrasta deittikumppanien kanssa seksiä: kun hän yöpyy treffien jälkeen naisen luona, Johnin nähdään nukkuvan sohvalla (kausi 1, jakso 3, 00:06:29). Tässä aukikirjoitettuna kohtaus, jossa tapailunpoikanen kaatuu jälleen:

Kausi 2, jakso 1, A Scandal in Belgravia, 00:48:18 Johnin iltasuunnitelmat treffikumppanin kanssa peruuntuvat Sherlockin takia.

John: I’m really sorry.

Jeanette: You know my friends are so wrong about you. You are a great boyfriend.

John: Okay, that’s good. I mean, I always thought I was great…

Jeanette: [Ivallisesti] And Sherlock Holmes is a very lucky man.

John: Oh, Jeanette, please…

Jeanette: No, I mean it. It’s heartwarming. You’ll do anything for him. And he can’t even tell your girlfriends apart!

14

John: No, I’ll do anything for you. Just tell me what it is that I’m not doing.

Tell me!

Jeanette: Don’t make me compete with Sherlock Holmes!

John: I’ll walk your dog for you! --Jeanette: I don’t have a dog!

John: No, because that was the last one… Okay. [Painaa päänsä alas nolona.]

Jeanette: [Tyrmistyneenä] Jesus!

John: I’ll call you.

Jeanette: No! [Lähtee ovet paukkuen.]

John yrittää siis paikata Sherlockin ensisijaisuudesta loukkaantunutta tapailukumppaniaan lupaamalla ulkoiluttaa naisen olematonta koiraa. John tulee paljastaneeksi samalla, että hänkään ei Sherlockin lailla ole kiinnittänyt riittävästi huomiota deittailuseuraansa muistaakseen näistä olennaisia yksityiskohtia.

Myös Sherlockiin silmänsä iskenyt domina Irene Adler tunnistaa välittömästi miesten välisen kemian (kausi 2, jakso 1, 00:25:50): hän vihjaa ensimmäisessä kohtauksessaan, että John rakastaa Sherlockia, koska ei lyönyt tätä satuttavasti tilanteessa, jossa Sherlock provosoi saadakseen nyrkistä kasvoihinsa. Paljonpuhuva on myös kohtaus Johnin ja Irene Adlerin välillä hylätyssä tehdashallissa:

Kausi 2, jakso 1, A scandal in Belgravia, 00:52:50 John: You’ve texted him a lot. [Aiemmin John on huomauttanut Sherlockille, että tekstareita on tullut 57.]

Irene Adler: [Kertoo, että tekstarit ovat olleet ihan tavallisia, kuten yrityksiä kosiskella Sherlockia illalliselle.]

John: You flirted with Sherlock Holmes?

Irene Adler: At him. He never replies.

John: Sherlock always replies to everything. He’s Mr. Punchline. He will outlive God trying to have the last word.

Irene Adler: Does that make me special?

15

John: I don’t know. Maybe.

Irene Adler: Does that make you jealous?

John: We are not a couple.

Irene Adler: Yes you are. --John: Who the hell knows about Sherlock Holmes, but for the record – if anyone out there still cares – I’m not actually gay.

Irene Adler: Well I am. Look at us both.

Adler tarkoittaa, että vaikka hän on lesbo ja John antaa ymmärtää olevansa hetero, niin he ovat kumpikin ihastuneita Sherlockiin. ”En ole homo” on lausahdus, jonka kuulemme useampaan otteeseen Johnin suusta. The Reichenbach fall -jaksossa Johnin Sherlockista kertova blogi on tehnyt kaksikosta kuuluisan, mutta John suuttuu ”What the hell are they implying?”, kun lehti kirjoittaa hänestä ”poikamiehenä jonka seurassa Sherlock Holmes liikkuu” (kausi 2, jakso 3, 00:03:25). Sherlock tyytyy tilanteessa vain hämmästelemään, miksi Johnia häiritsee se, mitä ihmiset sanovat. Samassa jaksossa John näyttää toteen, että hän toden totta välittää ihmisten puheista (ja jälleen kerran Sherlockista): mestarietsivää pidättämään tullut poliisi saa nyrkistä kutsuttuaan tätä friikiksi ja John päätyy saman poliisiauton taakse kuin Sherlockkin.

Onneksi Internetistä löytyy fanfictionin lisäksi myös akateemisia artikkeleita Sherlockin ja Johnin suhteesta . Yritin olla lukematta niitä, koska halusin kirjoittaa vain omasta kokemuksestani, mutta pari kertaa repsahdin. Seksuaali- ja pariterapeutille on kiinnostavaa, miten artikkeleissa pyritään tekemään eroa romanttisen ja platonisen rakkauden välille. Miksi pitäisi? Miksi toinen olisi toista arvokkaampi? Eräässä artikkelissa tarkastellaan alkuperäisiä Doylen tekstejä, joissa John ihailee tulevassa vaimossa Maryssa tämän ulkonäköä mutta Sherlockissa hänen mieltään.

Näin hän idealisoi heitä kumpaakin ja kannattelee heitä myös ajatuksissaan. Näitä kahta seikkaa pidetään romanttisen rakkauden tunnusmerkkeinä. Fyysistä läheisyyttä molempien kanssa Doylen tarinoissa kuvataan korkeintaan kädestä pitelynä. Seksologina on pakko tehdä huomio, että artikkeli ei tunnista sapioseksuaalisuutta – sitä että joskus älykkyys vetoaa siinä määrin, että sukupuoli menettää merkityksensä vetovoiman kohteessa. Toki tuntuu siltä, että Johnille itselleen romanttisen ja platonisen raukkauden erolla tuntuu olevan väliä, koska mielestäni sarjaa vihjaa, että hän kipuilee asian kanssa välillä kovastikin.

16

4.2 ”AIEMPI KOMENTAJASI” (suhde Majuri Sholtoon) Johnin ja Maryn häissä saamme mielenkiintoista tietoa Johnin ihmissuhdehistoriasta vähintään rivien välissä. Väkisinkin tulee mieleen, että tämän jakson myötä tulee rasti ruutuun loppuihinkin klassisen gay-in-denial-ilmiön oireisiin. Gay-in-denial tarkoittaa torjuttua, latenttia homoseksuaalisuutta. Homoutensa torjuvat ovat usein niitä, jotka vahvimmin kieltävät ei-heteron suuntautumisen mahdollisuuden itsessään. Ikävänä kuriositeettina mainittakoon, että gay-in-denial-ilmiö voi joskus mennä jopa aggressiivisuuden puolelle, joten sitä tavataan valitettavasti myös homofobisten viharikosten tekijöiden ja homoseksuaalisuutta vastaan kiihkeästi saarnaavien uskonnollisten johtajien joukossa. John on mustasukkainen Sherlockista, vahtii mitä hänestä ja heistä sanotaan, kieltää systemaattisesti rakkaussuhteen mahdollisuuden ja etsii kuumeisesti naissuhdetta, vaikka ei ole kiinnostunut deittikumppaneistaan vaan viettää kaiken aikansa Sherlockin kanssa.

John odottaa kovasti näkevänsä häissään vanhan komentajansa armeija-ajoilta. Hän on varma, että majuri Sholto tulee, vaikkei tämä erakkona koskaan käy missään. Majurin saapuessa hymy leviää Johnin kasvoille ja hän lähtee Sholtoa vastaan jättäen Maryn ja Sherlockin kaksin: Kausi 3, jakso 2, The Sign of Three, 00:13:10 Sherlock: [Nyrpeän oloisena] So that’s him… Major Sholto. If they’re such a good friends, why does he barely even mention him?

Mary: He mentions him all the time to me. Never shuts up about him.

Sherlock: About him? It’s definetely him that he talks about? --- I’ve never even heard him say his name.

Mary: Well, he’s almost a recluse [=erakko]. You know since… [viittaa tilanteeseen, jossa komentajan alaisia kuoli]. I didn’t think he’d show up at all. John says he’s the most unsociable man he’s ever met.

Sherlock: [Närkästyneenä] He is?! He’s the most unsociable? Ah, that’s why he’s bouncing around him like a puppy.

Mary: [Hymyilee] Oh, Sherlock. Neither of us were the first, you know.

17

Sherlock on kohtauksessa mustasukkainen majuri Sholtosta. Tulkitsen niin, että John on jättänyt kertomatta Sholtosta juuri sen vuoksi, että tämä muistuttaa jollain tavalla hänen nykysuhdettaan Sherlockiin ja John on arvannut Sherlockin reaktion. Marylle hän on puhunut komentajastaan, koska Maryn ja Sholton välillä ei voi olla vertailuasetelmaa. Sherlock hämmästelee närkästyneenä, miten John voisi puhua lakkaamatta jostakusta muusta ja pitää tätä Sherlockia epäsosiaalisempana. Se on ominaisuus, jota Sherlock itse ylpeänä kantaa. Sherlock sanoo katkerana Johnin hyppivän Sholton ympärillä kuin koiranpentu. Mary sen sijaan suhtautuu rennosti ja toppuuttelee Sherlockia: ”Tiedäthän, että kumpikaan miestä ei ollut [Johnin] ensimmäinen”.

Näemme myöhemmin Sherlockin piilottelevan Johnilta, että tutkii netissä majuri Sholton taustoja. Sherlock ei yleensä ole kiinnostunut muista ihmisistä ja heidän suhteistaan, mutta ottaa tapojensa vastaisesti Sholton esille Johnin kanssa heidän istuessaan puistonpenkillä odottamassa pääsyä rikospaikalle: Kausi 3, jakso 2, The Sign of Three, 00:34:40 Sherlock: [Pitkä hiljaisuus] So why don’t you see him anymore?

John: Who? Sherlock: Your previous commander, Sholto.

John: Previous commander?

Sherlock: I meant ex.

John: Previous suggests that I currently have a commander.

Sherlock: Which you don’t.

John: Which I don’t.

Sherlock: Of course you don’t. --- He was decorated [=saanut kunniamitalin], wasn’t he? A war hero.

John: Not to everyone. --- Why have you suddenly taken an interest in another human being?

Sherlock: I’m chatting… [loukkaantuneena] Won’t be trying that again.

John: Changing the subject completely… You know it won’t alter anything, right? Me and Mary getting married. We’ll still be doing this.

If you were worried.

18

Sherlock: I wasn’t worried.

John: The thing about Mary… she has completely turned my life around.

Changed everything. But for the record, over the last few years, there are two people who have done that and… the other one is… [viittaa Sherlockiin, mutta huomaakin tämän häipyneen kesken kaiken] …a complete dickhead.

Sherlock puhuu majuri Sholtosta Johnin ”entisenä komentajana” antaen ymmärtää, että hän itse on nykyinen komentaja tai siis tullut komentajan tilalle, samanlaiseen tärkeään asemaan, jonkalaisia voi olla vain yksi kerrallaan. Ajatuksen herättyä miehet kiistävät sen yhteistuumin kolme kertaa. Sholtoon palataan jaksossa vielä kerran tämän teeman puitteissa: Kausi 3, jakso 2, The Sign of Three, 01:15:40 Sherlock on selvittänyt kesken Johnin ja Maryn häiden, että majuri Sholto on salakavalan puukotuksen uhri ja vuotaisi kohta kuiviin hotellihuoneessaan, ellei suostu päästämään apua sisään.

Sholto: [Sanoo lukitun oven läpi] Mr. Holmes, you and I are similar I think.

Sherlock: Yes, I think we are.

Sholto: There’s a proper time to die, isn’t there?

Sherlock: Of course there is.

Sholto: And one should embrace it when it comes. Like a soldier.

Sherlock: Of course one should but not at John’s wedding! We wouldn’t do that, would we, you and me? We would never do that to John Watson. --Sholto: [Avaa oven] I believe I am in need of medical attention.

John: I believe I’m your doctor.

Mitä samaa Sherlockissa ja Sholtossa siis oikeastaan on, kun Sherlock myöntää yhtäläisyyden ennen kuin kuulee, mitä Sholto edes tarkoittaa? He jakavat ainakin jonkinlaisen kunniakoodin, ehkä viehätyksen vaaraan ja ymmärtääkseni rakkauden Johniin. John ihailee heitä kumpaakin kiihkeästi ja häneen viitataan lämpimästi kummankin miehen ”omana tohtorina”: edellisessä jaksossa Sherlock sanoi Johnille tyytyväisenä ”I prefer my doctors clean-shaven” (kausi 3, jakso 1, 00:57:55), kun huomaa tämän ajaneen Sherlockin toiveen mukaisesti viiksensä pois. Mitä tästä

19

kaikesta pitäisi päätellä? Väkisin tulee mieleen, että Johnilla on ollut vähintään jonkinlainen bromance (=platoninen, miestenvälinen rakkaussuhde) komentajan kanssa. Hän on voinut olla ehkäpä Johnin sapioseksuaalisen (ks. s.15) ihailun kohde tai jonkinlainen erotisoitu isähahmo – tätä emme voi tietää. Eipä olisi ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun epätodennäköinen rakkaus syntyy rintamalla – satunnaisseksikokemuksista puhumattakaan.

4.3 DRAAMATON KOLMIODRAAMA (suhde Maryyn) Uuden Sherlockin kuudennessa jaksossa (kausi 2, jakso 3, The Reichenbach Fall) Sherlock joutuu lavastamaan oman kuolemansa, koska arkkivihollinen Moriarty uhkaa tappaa hänen läheisensä, jollei Sherlock tee itsemurhaa. Sherlock on tämän jälkeen kaksi vuotta poissa häivyttääkseen maan pinnalta koko Moriartyn terroristijärjestön. John ei tiedä suunnitelmasta, jotta ”itsemurha” olisi uskottava. Hänen suruaan ja kärsimystään on vaikea katsella. Näemme Johnin kahdesti Sherlockin haudalla. Ensimmäisellä kerralla hautajaisten jälkeen hän rukoilee ihmettä Sherlockilta: ”I was so alone and I owe you so much. Oh please, there’s just one more thing. One more miracle, Sherlock, for me. Don’t be dead. Would you, just for me, just stop it?”.

Katsojat näkevät, että Sherlock kuulee Johnin sanat puiden varjossa.

Toisella kerralla, seuraavan jakson (kausi 3, jakso 1, The Empty Hearse) alussa, on kulunut kaksi vuotta, ja John katselee hautaa käsi kädessä tulevan vaimonsa Maryn kanssa. Sherlockin ollessa kuvioissa hänen naissuhteensa ovat nähdäkseni olleet tuomittuja epäonnistumaan, mutta suhde Maryn kanssa pääsee syntymään, kun Sherlock oli kuolemansa teeskentelyn vuoksi pitkään poissa. Ehkä John käy morsiamensa kanssa Sherlockin haudalla ikään kuin hyväksyttämässä hänet ja pitääkseen Sherlockin mukana heidän elämässään. Pian tämän jälkeen Sherlock järjestää Johnille hyvin tökeröllä ja itselleen ominaisella tavalla Suuren Paljastuksen ja palaa kuolleista.

Ensin John meinaa pyörtyä, sitten häneltä menee totaalisesti kuppi nurin. Välienselvittelyä kestääkin pitkän aikaa riidellen ja painien. Ystävääni lainatakseni: ei tuollaista tapahdu, ellei toista rakasta. Mielestäni Mary ymmärsi heti, miten Sherlockin paluu tulee muuttamaan heidän elämäänsä ja hyväksyi, että tästä lähin Johnin mukana kaupanpäällisinä tulee myös Sherlock.

20

Marya olisi ihana inhota sarjan Yoko Onona, joka tulee kaksikon väliin, mutta käykin päinvastoin: Mary varmistaa monin tavoin, että Sherlock ja John voivat olla taas yhdessä niin kuin aina ennenkin. Mary sanoo tuohtuneelle Johnille heti välienselvittelyn jälkeen, että pitää Sherlockista ja riidan toiselle osapuolelle hän lupaa salaa, että puhuu Johnin ympäri antamaan tälle anteeksi. Kun kolmikko sitten valmistelee Johnin ja Maryn häitä, Marylla on juoni saattaa miehet yhteen, kun molemmat vielä etsivät toisiaan uudestaan emotionaalisesti. Mary mm. sanoo Johnille (kausi 3, jakso 2, 00:31:00), että ”Sherlock on peloissaan. Meidän täytyy todistaa, ettei mikään muutu.”

Myös Sherlock tajuaa, vaikka hänen ihmissuhdetaitonsa ovat välillä kovin vaatimattomat, että Maryn tultua kuvioihin John on onnellisempi. Kumpikin pyrkii antamaan tilaa toisilleen Johnin elämässä. Toki Maryltä se onnistuu paljon paremmin kuin Sherlockilta, joka tasapainottelee omistushalunsa ja Johnille hyvän tahtomisen välillä. Esimerkiksi valokuvaajan täytyy

erikseen

pyytää

Sherlockia

poistumaan asetelmasta, kun Marysta ja Johnista on tarkoitus ottaa häävalokuvia (kausi 3, jakso 2, 00:08:20). Toisaalta Sherlock haluaa varmistaa hääparin onnen ja uhkailee Maryn perään edelleen haikailevaa ex-poikaystävää viettämästä tämän kanssa enää kahdestaan aikaa.

Uusi Sherlock (BBC): Morgan Freeman, Amanda Abbington, Benedict Cumberbatch

Lisäksi hän tekee hääpuheessaan valan, että tulee aina olemaan hääparin tukena. Silti sydäntä särkee katsella, kun Sherlock lähtee hääjuhlista kesken tanssiaisten haikeana ja yksin.

4.4 VALITTU PERHE JA SUURIN MAHDOLLINEN UHRAUS John, Sherlock ja Mary muodostavatkin sarjassa nähdäkseni jonkinlaisen hullunkurisen perheen − vähän kuin sateenkaari-ihmisille tutun valitun perheen (chosen family). Mielestäni sarja esittelee ihmissuhdeanarkismia parhaimmillaan: on erilaisia läheisiä ihmissuhteita, eikä niiden tarvitse täyttää normeja, asettua hierarkiaan tai sulkea toisiaan pois. Johnin suhde Maryyn

21

vain vahvistaa hänen ja Sherlockin suhdetta tai siis tekee selväksi sen, että miesten välillä on jotain sellaista, mitä heterosuhde ei voi uhata – ne painivat eri sarjassa, ovat eri asteikolla. John toteaa vitsinä häissä, että eivät he kaikki kolme voi kuitenkaan tanssia yhdessä, ”joku raja sentään” (K3, J2, 01:23:30). Marylla on sen sijaan niin paljon pokkaa, että voisin kuvitella hänet esittelemässä perhettään: ”Tässä on mieheni John ja hänen miehensä Sherlock”. Synnyttämäänkin mennään porukalla, ja Sherlock väittelee sillä aikaa vauvan kanssa, kun uupuneet vanhemmat nukkuvat.

Käärme luikertelee kolmikon paratiisiin Magnussen-nimisen sanomalehtimogulin muodossa. Tällä on raskauttavaa tietoa Maryn menneisyydestä agenttina – kumpikaan etsivätiimistämme ei tiedä, että Mary on valehdellut heille kaiken historiastaan. Kun Mary on yrittämässä salamurhata Magnussenia, Sherlock on muista syistä metsästämässä saman miehen päätä vadille. Hätkähdyttävässä kohtauksessa Mary tulee ampuneeksi Sherlockia ja koko petos valahtaa katsojien silmille. Maryn pyynnöistä huolimatta Sherlock kertoo asiasta heti Johnille ja järjestää heidät selvittämään asiaa luokseen (kausi 3, jakso 3, 00:56:00). Tilanteessa John sanoo Marylle vihaisena: ”Sinä istut nyt tähän niin kuin muutkin asiakkaat, ja me päätämme haluammeko sinut vai emme.” Lopulta John antaa Marylle anteeksi, eikä halua kuulla hänen menneisyydestään. Ehkäpä suurimpana rakkaudentekonaan itsemurhan näyttelemisen ja useamman Johnin hengenpelastusoperaation ohella Sherlock lopulta ampuu Magnussenin poliisien läsnäollessa pelastaakseen Maryn julkiselta paljastukselta ja mahdollistaakseen näin Johnin parisuhteen ja onnen jatkumisen. Sherlockia itseään uhkaa tämän vuoksi karkotus maasta ja varma kuolema valtion peitetehtävässä.

Mary tekee kuitenkin tarinan suurimman uhrauksen, kun hän astuu Sherlockin ja luodin väliin The Six Thatchers -jakson lopussa. Mary kuolee miehensä käsivarsille Sherlockin seuratessa jähmettyneenä tilannetta. Emme voi tietää varmasti, miksi Mary teki tällaisen päätöksen. Oliko kyseessä entisen agentin refleksi monin tavoin tärkeän miehen edestä? Ajatteliko hän, että hänenlaisensa agentit eivät joka tapauksessa elä vanhaksi kuten oli aiemmin aprikoinut? Tiesikö hän, että John tarvitsee Sherlockia enemmän kuin vaimoaan? Vai perustuiko päätös siihen, että koska aseen uhkaamaksi oli jouduttu hänen menneisyytensä vuoksi, hänen kuului kuolla? Juuri kun kolmikon elämä on asettunut uomiinsa ja täydentynyt vielä Rosie-vauvalla, katsojaa järkytetään taas sydänjuuria myöden.

22

5. Sherlock Holmesin mysteeri Sisältövaroitus: acefobia

5.1 ”SEKSI EI LIIKUTA MINUA”

Uudesta Sherlockista olisi mahdotonta kirjoittaa ottamatta esiin päähenkilön

aromanttisia ja aseksuaalisia piirteitään. Alkuperäistä Doylen Sherlock-hahmoa on myös ymmärtääkseni jossain yhteyksissä pidetty aseksuaalina. Uuden Sherlockin mestarietsivä painottaa systemaattisesti pitkin sarjaa, että häntä eivät romanttiset suhteet kiinnosta. Sherlock pyörittelee tylsistyneenä silmiään, kun joku mainitsee seksin. Hänelle on täysin käsittämätöntä, mitä John naisten tapailusta toivoo. Sarjassa myös annetaan ymmärtää, ettei Sherlockilla ole koskaan ollut seksi- tai seurustelusuhteita. Näiden seikkojen valossa viittaan häneen tässä luvussa aseksuaalina, vaikka jokaisella ihmisellä (ja miksei fiktiivisellä hahmollakin) on ehdoton itsemäärittelyoikeus. Tietenkään emme voi tietää, miten hän itse itsensä määrittelisi tai mitä sarjan tekijät ovat hänen seksuaalisuudestaan ajatelleet. Joka tapauksessa pidän herkullisena, että aseksuaalilta vaikuttavaa miestä on valittu näyttelemään Benedict Cumberbatchin tapainen komistukseksi mielletty karisman supertähti. Ilkeä stereotypia aseksuaaleista on, että he olisivat jonkinlaisia tylsännäköisiä hiirulaisia, mutta Cumberbatch on äänestetty useampaan kertaan maailman seksikkäimmäksi mieheksi.

Sherlockin mahdollista aseksuaalisuutta pohdittaessa on tärkeää tuoda esiin, että ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen sisältyy myös romanttinen suuntautuminen. Henkilö voi olla esimerkiksi heteroromanttinen panseksuaali, joka tarkoittaa että hänen mahdolliset kumppanuussuhteensa olisivat eri sukupuolta olevien henkilöiden kanssa, mutta hän voi pitää toisia seksuaalisesti kiinnostavina heidän sukupuolestaan riippumatta. Yhtä lailla mahdollista on olla vaikkapa homoromanttinen aseksuaali eli henkilö jonka mahdolliset kumppanuussuhdetoiveet kohdistuvat samaan sukupuoleen, mutta hänellä ei ole lainkaan tai juuri lainkaan seksuaalisen vetovoiman kokemusta. Joskus aromanttiset aseksuaalit (lyhennettynä aro/ace – ace-sana viittaa englanninkielen ”ässään”, jota aseksuaalit käyttävät lempinimenä toisistaan) tunnistavat

itsessään

myös

emotionaalisen

suuntautumisen

eli

toiveen

vaikkapa

sydänystävyydestä,

kämppäkaveruudesta

tai halituttavuudesta

tiety(je)n

sukupuol(t)en

edustajien

Sherlockin

voinee

hänen

emotionaalinen

kanssa.

kohdalla

sanoa,

että

23

suuntautumisensa kohdistuu miehiin. Tai sitten John on vain poikkeus sääntöön, mikä on myöskin ihan tavallista ja mahdollista.

Uusi Sherlock on normeja rikkovista sävyistään huolimatta valittavasti, mutta uskoakseni tahattomasti, acefobinen (engl. acephobia) eli asenteeltaan syrjivä ja ymmärtämätön Sherlockin aro/ace-piirteitä kohtaan. Toki Uusi Sherlock on varmasti myös aikansa kuva. Sarja antaa mielestäni ymmärtää, että Sherlockissa on jokin vika, kun häntä ei naiset (tai edes miehet), seksi tai parisuhteet kiinnosta. Toisaalta katsojan sympatiat kohdistunevat Sherlockiin, kun hänelle ilkeillään asiasta. Sherlockin todetessa ”Sex doesn’t alarm me”, Mycroft-veli näpäyttää ”How would you know?” (K1, J1, 00:18:40). Irene Adler kertoo Moriartyn kutsuvan Sherlockia haukkumanimellä ”Neitsyt”. Tulkintani mukaan sarja esittelee Irene Adlerin mahdollisena matkalippuna normatiiviseen parisuhdeonneen – vaikka samalla flirttailee ajatuksella Sherlockin ja Johnin vähemmän salaisesta salarakkaudesta. Toisaalta yhtä lailla Johnlockia ”shippaava” (ks. s.6) fanikunta ei ota huomioon, että Sherlock ei välttämättä koe suhdettaan Johniin perinteisen romanttisella ja/tai seksuaalisella tavalla vaan hän voi tosiaan olla aromanttinen aseksuaali, joka on löytänyt itselleen asuintoverin, ihailijan, rakkauden ja ystävän samasta ihmisestä.

Jos sateenkaariesikuvia ylipäätään on vieläkin liian vähän saatavilla mediassa, niin erityisesti positiivisia aro/ace-representaatioita on lähes olematon määrä. Mieleen ei tule kuin Rillit huurussa (The Big Bang Theory) -sarjan Sheldon, joka tuotti lopulta kuitenkin faneilleen pettymyksen alkamalla seurustella. Onneksi Youtubesta löytyy kerättynä Sherlockin parhaimmat aro/ace-hetket. Toivoakseni samaistumispintaa etsiviä aro/ace-yhteisön jäseniä hymyilyttää myös sarjan toiseksi viimeisen jakson sydäntäsärkevän loppukohtauksen päättyminen keventävään sanailuun, jossa Sherlock ja John päättävät syödä kakkua. Viittaus lienee tahaton, mutta se on sitäkin osuvampi. Kakku on jo parikymmentä vuotta vanha symboli, jota aseksuaalit käyttävät. Se tulee vanhasta, lempeän vitsikkäästä toteamuksesta ”Miksi harrastaa seksiä, kun voi syödä kakkua?”.

Uuden Sherlockin kuva sen päähenkilön mahdollisesta aseksuaalisuudesta ei ole kovin sensitiivinen, mutta myöskään sarjan näkemys Sherlockin mielen toiminnan erityisyydestä ei ole kovin hienotunteinen. On silti minusta ilahduttavaa, että John mainitsee ääneen Aspergerin oireyhtymän (nyk. autismikirjo) Sherlockin ominaisuutena (K2, J2, 00:57:00). Doylen

24

alkuperäiskirjoistakin piirteet ovat ymmärtääkseni poimittavissa, jos kohta oireyhtymä sai nimensä vasta puolisen vuosisataa myöhemmin. Sherlock lienee nepsykirjolla oleva pragmaatikko, jolle rikoksiin liittyvät asiat ovat erityismielenkiinnon kohde. Hän itse sanoo olevansa korkean toimintakyvyn omaava sosiopaatti ja muut haukkuvat häntä ilkeästi psykopaatiksi. Sherlock haluaa kuitenkin pitää läheisensä turvassa ja on heihin erittäin kiintynyt, kokee syvää syyllisyyttä eikä nauti toisten satuttamisesta tai ole väkivaltainen, joten nimittelijät ovat väärässä. Välillä Sherlock myös paljastaa herkän puolensa: hän ihailee tähtitaivasta (K1, J3, 01:04:05) ja sanoo Johnille ”Beautiful, isn’t it?. John vastaa yllättyneenä ”I thought you didn’t care about…”. Sherlock toteaa, että vaikka hän ei välitä kauneudesta, hän osaa kyllä arvostaa sitä: ”Doesn’t mean I can’t appreciate it.”

5.2 ”HÄN ON MINUN KANSSASI” (suhde Johniin) Johnissa on Sherlockille alusta saakka jotain erityistä. John osoittaa hänelle ensi hetkistä alkaen arvostusta, pysyy riittävästi perässä Sherlockin ajatuksenjuoksussa ja täydentää häntä emotionaalisesti ja sosiaalisesti. Sherlock yllättyy ensimmäisessä jaksossa, kun John ärsyyntymisen sijaan osoittaakin ihailevansa häntä – tämän jälkeen Sherlock alkaa hymyillä Johnille aidosti. Sarjan ehkä sydäntälämmittävin seikka on seurata kuinka miehet katsovat toisiaan. Patologi-Molly sanookin Sherlockille: ”You look sad when you think he [John] can’t see you” (K2, J1, 00:38:00). Sherlockiin rakastunut Molly-parka joutuu myös sietämään sitä, että tehdessään töitä tämän kanssa Sherlock kutsuu häntä useaan otteeseen vahingossa Johniksi.

Sherlock alkaa ensimmäisestä tapauksesta saakka mutkattomasti todeta Johnista ”He’s with me” heidän tullessaan rikospaikalle. Sherlock ei myöskään kertaakaan sarjan aikana korjaa, kun heitä luullaan rakastavaisiksi.

Ajattelen, että John on Sherlockille sopiva (asuin-, työ-, elämän-) kumppani: turvallinen, kärsivällinen, joustava, lempeä, älykäs, huumorintajuinen. Hän on riittävän tasainen ja luotettava, mutta omalla tavallaan vetovoimainen. John antautuu Sherlockin karismalle, mutta toisaalta miesten välisestä sanoittamattomasta jännitteestä huolimatta ei toivo häneltä (ainakaan avoimen selkeästi) seksiä tai romantiikkaa. Sherlockin ollessa huoneessa, hän on aina tilanteen

25

kuningas − tai draamakuningatar kuten John toteaa A Sign of Three -jaksossa. Tietyssä mielessä John ajautuu ikään kuin vaimon osaan ja rouva Hudson äidin rooliin Baker Streetin asunnossa – kummallakin seikalla vitsaillaan sarjassa. Molemmat tietävät, että asiat etenevät joko Sherlockin ehdoilla tai sitten ei ollenkaan. Toki Sherlock oppii pikkuhiljaa huomioimaan myös muiden tunteita. Kärsivällisyyttä hänen kanssaan tosiaan tarvitaan, koska niin itsestään selvänä Sherlock pitää sitä, että John vastavuoroisesti priorisoi häntä: K1, J2, The Blind Banker, 01:00:00 Sherlock: I need to get some air. We’re going out tonight.

John: Actually, I’ve got a date.

Sherlock: What?

John: It’s where two people who like each other go out and have fun.

Sherlock: That’s what I was suggesting.

John: No, it wasn’t. At least, I hope not.

Sherlock: Where are you taking her?

John: Cinema.

Sherlock: Dull, boring, predictable…

Sitten Sherlock ehdottaa, että John veisi treffikumppaninsa kiinalaiseen sirkukseen. Tämä toteuttaa idean, mutta Sherlock ilmestyykin samaan näytökseen ja lyöttäytyy heidän seuraansa.

The Hound of Baskerville -jaksossa Sherlock suuttuu Johnille, koska tämä ei usko hänen nähneen hirviötä. Sherlock näpäyttää Johnia ilkeästi − tämän huolehtiessa hänen mielenterveydestään − sanomalla, ettei hänellä ole ystäviä. Seuraavana päivänä Sherlock pyytää anteeksi omalla tavallaan: ”Listen, what I said before, I meant it. I don’t have friends. I’ve just got one” (K2, J1, 00:51:20).

Nähdäkseni Johnin kanssa Sherlock saa kokemuksen minuutensa peilautumisesta toisen rakastavien silmien läpi takaisin itselle. Tällainen peilisuhteessa oleminen on kokemus, jota me

kaikki

tarvitsemme.

Kumppanin

ihannointi

korostuu

erityisesti

ihmissuhteiden

rakastumisvaiheessa. Peilisuhteen olemassaolosta todistaa esimerkiksi Sherlockin kaunis toteamus Johnin blogiin liittyen: ”It helps me if I see myself through his eyes – I’m so much

26

cleverer.” (K3, J4, 01:01:10). Jo kolmannessa jaksossa (K1, J3, 00:10:40) Sherlock totesi Johnin empiessä mukaan rikospaikalle lähtemistä ”I would be lost without my blogger.”

John on Sherlockille katkera, kun Mary kuoli eikä Sherlock pystynyt pitämään heitä lupauksestaan huolimatta turvassa. Sherlock menee raastavan välirikon vuoksi niin epätavallisen pitkälle omalla mittapuullaan, että tapaa terapeutin kysyäkseen, mitä voisi tehdä (K4, J1, 01:22:10). Apua löytyy kuitenkin yllättävältä taholta, sillä Mary on varautunut kuolemaansa ja lähettänyt Sherlockille etukäteen videoviestin: ”I’ll tell you about the man we both love. He never accepts help. He won’t allow himself to be saved. The only way to save John is to make him save you.” Sherlock alkaakin käyttää vaarallisia määriä huumeita saadakseen Johnin huomion, ja pisteeksi i:n päälle järjestää itsensä sarjamurhaajan uhrilistalle yrittäessään samalla saada tätä kiinni. John rientää apuun. Sherlockin kotiuduttua sairaalasta, kun John haluaisi lähteä tyttärensä luokse, käydään sarjan koskettavin keskustelu: Kausi 4, jakso 2, The Lying Detective, 01:16:00 Sherlock: Oh, I do think I can last twenty minutes without supervision.

John: Well, if you are sure.

[Sherlock näyttää ahdistuneelta ja surulliselta.]

Johnin mielessään kuvittelema Mary: Christ, John, stay. Talk. --Sherlock: Are you OK? John: No, I’m not OK. I’m never gonna be OK. We just have to accept that. It is what it is. And what it is… is shit.

[Sherlock näyttää surulliselta ja katuvalta.]

Mary: John, do better.

John: You didn’t kill Mary. Mary died saving your life. It was her choice.

No one made her do it. No one could ever make her do anything... But the point is, you did not kill her.

Sherlock: In saving my life she conferred a value on it [= antoi sille arvon]. It is a currency [= valuuttaa] I do not know how to spend.

John: It is what it is. [John on lähdössä, mutta sitten Sherlock saa Irene Adlerilta onnitteluviestin syntymäpäivän johdosta.] Seriously, when are we gonna talk about this? ---

27

Sherlock: Oh, for god’s sakes. I don’t text her back.

John: Why not? You bloody moron! She’s out there, she likes you and she’s still alive. Do you have the first idea how lucky you are? --Sherlock: As I think I’ve explained to you many times before: romantic entanglement [= sitoutuminen], while fulfilling for other people…

John: …Would complete you as I human being.

Sherlock: That doesn’t even mean anything.

John: Just text her. Phone her. Do something while there’s still a chance.

Because that chance doesn’t last forever. Trust me, Sherlock, it’s gone before you know it. Before you know it!

Mary was wrong about me. She thought that if you put yourself in harm’s way, I’d rescue you or something. But I didn’t, not untill she told me to [jättämällä etukäteen viestin kuolemansa varalta]. And that’s how this works. That’s what you’re missing. She taught me to be the man she already thought I was. Get yourself a piece of that.

[Sherlock yrittää lohduttaa Johnia sanomalla tämän olevan hyvä mies. John torjuu tämän ja alkaa tunnustaa kuvittelemalleen Marylle pettäneensä tätä flirttailemalla toisen naisen kanssa tekstiviestein.]

I’m not the man you thought I was, Mary. I’m not that guy. I never could be. But that’s the point. That’s the whole point. Who you thought I was… is the man who I want to be.

Mary: [Hymyillen] Well, then, John Watson. Get the hell on with it.

[John alkaa itkeä ja Sherlock nousee ottamaan hänet syleilyynsä.]

Sherlock: It’s okay.

John: It’s not okay.

Sherlock: No. But it is what it is.

John on vihainen itselleen, että petti Marya tekstailemalle toisen kanssa. Hän on projisoinut tämän vihan Sherlockiin, jotta tunne olisi helpompi kestää. Tässä kohtauksessa hän alkaa Sherlockin avulla antaa anteeksi itselleen ja Sherlock (BBC 2010-2017, Gatiss & Moffat): sitä kautta luopuu vihastaan Sherlockia Uusi Martin Freeman ja Benedict Cumberbatch

28

kohtaan. John sanoo keskustelussa aromanttisiin kohdistetun stereotypian siitä, että romanttinen parisuhde ”täydentäisi Sherlockin ihmisenä” ja tyrkyttää hänelle näin amatonormatiivisuutta eli ajatusta siitä, että kaikki ihmiset voisivat paremmin romanttisessa suhteessa. Onneksi Sherlock osaa jo vastata, ettei tuollainen puhe edes tarkoita mitään.

John ei mielestäni myöskään ymmärrä, että Sherlockille suhde Johniin on se suhde, joka saa hänet haluamaan olla parempi ihminen. Sherlock on asettanut itsensä käsittämättömään vaaraan Johnin takia monia kertoja, oppinut panemaan omat tarpeensa syrjään antaakseen Johnin ja Maryn suhteelle mahdollisuuden ja hän kysyy Johnilta neuvoja, miten muiden ihmisten kanssa toimitaan emotionaalisesti. Sherlock oppii lohduttamaan, tukemaan, halaamaan, kysymään kuulumisia – ylipäätään välittämään muista ihmisistä Johnin kanssa ja Johnin takia, vaikka nerokkuudesta ja kylmähermoisuudesta Sherlockin kanssa kilpaileva isoveli on yrittänyt kasvattaa hänestä kovaa: Mycroft muistuttaa Sherlockia useasti ”Caring is not an advantage” (= välittämisestä ei ole etua).

Vaikka Johnin mielestä Sherlock olisi kokonaisempi romanttisessa parisuhteessa, niin hän ei ole kyllä kovin riemastunut vaan pikemminkin hyvin hämmentynyt ja vaivautunut (K3, J3, 00:18:20), kun Sherlockilla (muka) on suhde Maryn kaason Janinen kanssa. Kyseessä on Sherlockin juoni päästä lähelle rikollista, jonka sihteerinä Janine toimii, mutta tätä hän toki ei tapansa mukaan kerro Johnille vaan antaa tämän hämmästellä. Fanikunta epäilee jälleen, että John on mustasukkainen, kun ei pysty katsomaan Sherlockin ja Janinen lähtösuukkoa vaan kääntää katseensa vähemmän hienovaraisesti kattoon silmät pyöreinä. Johnilla kestää pitkän aikaa päästä takaisin kärryille siinä, mikä Sherlockia on koko ”suhteen” ajan kiinnostanut: rikosjutun ratkaiseminen.

Sarjan pahiksetkin tekevät huomioita Sherlockin ja Johnin suhteesta, ja käyttävät hyväksi Sherlockin dramaattisessa

rakkautta

ystäväänsä

maauimalakohtauksessa

kohtaan. Ensimmäisen kauden tapaamme

ensimmäistä

kertaa

päättävässä Sherlockin

arkkivihollisen Moriartyn, niin että tiedämme millainen tämä konsultoivaksi rikolliseksi itseään kutsuva terroristinero on.

29

S1, J3, The Great Game, 01:19:50 Moriarty: If you don’t stop prying [=nuuskimista], I’ll burn you. I will burn the heart out of you.

Sherlock: I have been informed that I don’t have one.

Moriarty: But we both know that it’s not quite true [katsoo Johniin].

Moriarty sanoo tuhoavansa Sherlockin sydämen viitaten sillä Johnin tappamiseen ja ehkä samalla myös Sherlockin inhimillisen herkkyyden tuhoamiseen, joka on herännyt Johnin avulla.

Sanomalehtimoguli Magnussen, kylmä hirviö hänkin, toteaa ”Look how you care about John Watson, your damsel in distress [=neitosi hädässä]” (K3, J3, 01:12:00). Rouva Watsonin matelijaksi nimittämä Mycroft sanoo aloittaessaan kertoa tarinaa Eurus-siskosta, että kyseessä on perheasia.

Hän haluaa Johnin poistuvan. Sherlock vastaa raivoa tihkuen, että juuri sen takia John jää paikalle.

Johnin kasvoilla läikähtää nopea hymy (K4, J3, 00:09:30).

5.3 ”MIKSI LÄHTISIN ILLALLISELLE, JOS EN OLE NÄLKÄINEN” (tapaus Irene Adler) A Scandal in Belgravia -jaksossa esitelty domina Irene Adler on kiinnostava poikkeus sääntöön, jännittävästi heijasteleva särö Sherlockin aromanttisuudessa. Toki on aivan tavallista, että kenellä tahansa romanttinen tai seksuaalinen suuntautuminen voi joustaa tietyssä tilanteessa tai tietyn ihmisen kohdalla. Sherlock nauttii älykkäästä shakista, jota Irenen kanssa pääsee pelaamaan yrittäessään selvittää pääsyä tämän hallitseman kiristysmateriaalin äärelle.

Irene on hänen veroisensa: vähän kuin naispuoleinen versio Moriartysta − ja toki myös tämän rikoskumppani. Välillä kuitenkin mietin, täyttääkö Irenen harrastama Sherlockin kiusoittelu ihan suostumuksellisuuden kriteerejä.

Sherlockia ei juuri Irenen temput hetkauta, mutta jokin naisessa kuitenkin vetoaa.

Huomaan pohtivani, saako jonkintasoinen kiinnostuminen Irenesta hänet tuntemaan itsensä ”normaaliksi” vastatessaan niihin odotuksiin, joita muut hänelle tyrkyttäen esittävät. John kummastelee Sherlockin käytöstä Irenen suhteen ja kysyy rouva Hudsonilta, onko Sherlockilla ikinä ollut tyttö- tai poikaystävää tai minkäänlaista suhdetta, mutta tämä ei tiedä vaan toteaa, ettei kukaan muukaan tiedä mitä Sherlockin päässä liikkuu (K2, J1, 00:51:20). Ajattelen, että jos

30

Sherlock olisi kiinnostunut parisuhteista tai seksistä, hän valitsisi Irenen kaltaisen naisen: vaarallisen, huippuälykkään, ylimielisen – vähän niin kuin Sherlock itsekin on. Toisaalta Irene on Sherlockin vastakohta: voimakkaan seksuaalinen ja halussaan häpeämätön. Hauskaa vastakohtaisuutta on myös se, että Sherlock on (mahdollisesti) aseksuaali ja Irene omien sanojensa mukaan lesbo. Silti heillä on selittämätöntä vetovoimaa toisiinsa. Irenea kutsutaankin sarjan maailmassa ”The Woman” -lisänimellä, joka mielestäni on nokkela viittaus siihen, että hän olisi Sherlockille Se Oikea Nainen, jos naiset häntä kiinnostaisivat.

Irenen pyytäessä Sherlockia useita kertoja illalliselle, Sherlock vastaa toistuvasti: ”Why would I have dinner, if I’m not hungry?”. Johnin kanssa sen sijaan hänet nähdään useamman kerran ravintolapöydässä, vaikka Sherlock ei aina syökään mitään. Kerran Sherlock jopa pyytää Johnia ulos syömään kanssaan. Ajattelen, että Sherlock kokee emotionaalisen yhteyden Johniin turvalliseksi, koska tämä ei odota häneltä romantiikka tai seksiä. Johnin kanssa Sherlock on mukavuusalueellaan: hänellä on kumppani, joka rakastaa ja on läsnä arjessa, mutta sietää Sherlockin kommervenkkejä, eikä vaadi tunteista puhumista. Irenen kanssa seksi on koko ajan läsnä, koska Irene tuo sen joka keskusteluun.

Sherlock voittaa lopulta Irenen tämän omassa pelissä, jossa tämä on antanut Sherlockin kuvitella, että olisi oikeasti seksuaalisesti kiinnostunut etsivästä. Sherlock kuitenkin huomasi Irenen pulssin kohoamisen ja pupillien laajenemisen, ja löysi naisen ihastuksen tunteita hyödyntämällä ratkaisun avaimet kiristysskandaalissa. Hän toteaa Irenea näpäyttääkseen: ”I imagine John Watson thinks love is a mystery to me, but the chemistry is incredibly simple and very destructive. --- I’ve always assumed that love is a dangerous disadvantage. Thank you for the final proof” (K2, J1, 01:20:00).

Myöhemmin Sherlock kuitenkin pelastaa Irenen hengen ja säilyttää muistona tämän puhelinta. Lohduttaessaan Johnia tekstiviestien lähettämisestä toiselle naiselle Sherlock myöntää, että jopa hän on joskus myös yhtä inhimillinen ja tekstailee Irenelle, vaikka ”Se ei ole hyvä ajatus, yritän olla lähettämättä, mutta joskus… tiedäthän”. Sarjan viulukappaleen pituisen loppukohtauksen aikana näemme, että miesten siivotessa Baker Streetin asuntoa entiseen kuntoonsa räjähdyksen jäljiltä, Sherlock lähettää tekstiviestin ”You know where to find me” ilmeisesti Irene Adlerille.

31

5.4 REDBEARD-TRAUMA Ymmärtääkseni Sherlock Holmesia pidetään BBC:n sarjan maailmassa jollain lailla viallisena. Olisi acefobista ja ableistista väittää, että aseksuaalisuus tai Asperger-piirteet olisivat ihmiselle mikään tragedia – ne ovat osa luonnollista, synnynnäistä neurokirjon ja seksuaalisuuden monimuotoisuutta. Sen sijaan trauma selittäisi sen, että Sherlockin on niin vaikea myöntää ja ilmaista rakastavansa ja tarvitsevansa muita. Sarjan puolivälin jälkeen alamme saada vihjeitä siitä, mistä voisi olla kysymys. Muistiinpanojeni mukaan Johnin ja Maryn häissä kuulemme ilmaisun Redbeard ensimmäisen kerran, kun Mycroft varoittaa Sherlockia sekaantumasta hääparin asioihin: ”Muistathan Redbeardin!” (K3, J2, 00:16:10). Hienovaraisesti asiaan viitataan myös yöllisessä, Sherlockin seksuaalisia tarpeita kartoittavassa, kiusallisessa keskustelussa: K3, J4, The Abominable Bride, 00:42:20 Sherlock ja John odottelevat kartanon huvimajassa mahdollisen ”kummitusmurhaajan” ilmestymistä.

John: She is a remarkable woman.

Sherlock: Who? John: Lady Carmichael.

Sherlock: The fair sex is your department, Watson. I’ll take your word for it. --- Marriage is not a subject upon which I dwell.

John: Oh, why not?

Sherlock: What’s the matter with you this evening? --John: I am currently attempting to have a perfectly normal conversation with you.

Sherlock: Please don’t.

John: Why do you need to be alone?

Sherlock: If you are referring to romantic entanglement [=sitoumus], Watson, which I rather fear you are, as I have often explained before, all emotion is abhorrent [=vastenmielinen] to me. --John: You’re a living, breathing man. You’ve lived a life, you have a past.

You must have had…

Sherlock: Had what?

32

John: You know… experiences.

Sherlock: [Kyllästyneenä] Pass me a revolver, I have sudden need to use it.

John: Damn it, Holmes. You are flesh and blood. You have feelings, you have… You must have… impulses.

Sherlock: Dear lord, I have never been so impatient to be attacked by a murderous ghost.

John: As your friend, as someone who worries about you… What made you like this?

Sherlock: Oh, Watson. Nothing made me. I made me… [Kuulee koiran jalkojen rapinaa ja kuiskaa] Redbeard?

Sherlock viittaa Punaparraksi merirosvoleikeissä kutsumaansa lapsuudenystävään, jonka kauheasta kohtalosta katsojat eivät vielä tiedä. Sarjassa siis vihjataan, että Redbeardiin liittyvät tapahtumat tekivät Sherlockista sellaisen kuin hän on. Sherlockin ensimmäinen ja ainoa ystävyyssuhde päättyi siihen, että hänen psyykkisesti sairas sisarensa surmasi pojan. Trauma oli niin musertava, että leikkitoveri muuttui Sherlockin muistoissa lemmikkikoiraksi ja sisko katosi hänen mielestään kokonaan jouduttuaan laitokseen. Ajattelen, että ystävän menettäminen näin järkyttävällä tavalla sai Sherlockin sulkemaan pois toisiin ihmisiin liittyvät tarpeensa, koska lämpimien tunteiden osoittaminen ja toisten tarvitseminen asettaisi heidät vaaraan. Tämän tarpeen myöntämisen kanssa Sherlock kipuilee nähdäkseni koko sarjan ajan. Johnin kanssa tuo inhimillisyyden peittämiseen rakennettu muuri murtuu, ja Johnia hän tarvitsee suhteen ensi hetkistä saakka. Hänellä ei koskaan ole ollut ystäviä kuten hän itse pariin otteeseen mainitsee, mutta Johnin kanssa hän tuntee ystävyyteen ja rakkauteen liittyviä tunteita, ja tiukassa tilanteessa myös kertoo hänelle tarvitsevansa tätä.

Jaksossa A Scandal in Belgaravia Irene Adler on huumannut Sherlockin ja John huolehtii tokkuraisen asuintoverinsa sänkyyn nukkumaan (K2, J1, 00:36:50) sanoen ”I’ll be next door if you need me”. Sherlock mutisee: ”Why would I need you?”, johon John vastaa ”No reason at all”. Fanikunta on tulkinnut tätä niin, että John toivoo Sherlockin myöntävän haluavansa tämän viereensä sänkyyn, mutta siitä tässä kohtauksessa ei mielestäni ole kyse. John tarjoaa apuaan ystävälleen, niin kuin on tarjonnut sadat kerrat tähän mennessä, mutta Sherlock ei osaa arvostaa

33

sitä. Hän ei vielä tässä tilanteessa halua myöntää tarvitsevansa Johnia vaan pitää tätä itsestään selvyytenä, mikä ymmärrettävästi ärsyttää Johnia.

Mycroft-veli kertoo Sherlockin olleen tunteikas lapsi, kunnes Redbeard kuoli (K4, J3, 00:13:20). Mycroft valehteli vanhemmilleen päästäkseen heidät helpommalla, että sisko kuoli vankilamaisessa laitoksessa, mutta onkin huolehtinut hänestä yksin kaikki nämä vuodet. Sherlock on nähdäkseni sarjassa kaikkea muuta kuin tunteeton – sen sijaan toisten ihmisten tunteet, ellei hän välitä tästä ihmisestä suuresti (tai joku Sherlockin läheinen välitä), ovat hänelle aika yhdentekeviä. Rouva Hudsonkin vinkkaa, että jos jokin tärkeä selvittämättömään mysteeriin liittyvä on hukassa, niin se löytyy Sherlockin raivonpuuskassa puukolla lävistämänä takanreunukselta. Eurus kiduttaa Sherlockia pakottamalla hänet ylipuhumaan Mollyn (patologin joka on rakastanut Sherlockia yksipuolisesti ja onnettomasti läpi sarjan) sanomaan Sherlockille puhelimessa rakastavansa tätä. Sherlock kokee Mollyn kiusaamisesta niin suurta tuskaa, että hakkaa palasiksi arkun, jonka Eurus on järjestänyt paikalle pelotteeksi. Eurus toteaa: ”Emotional context destroys you every time, Sherlock” (K4, J3, 01:03:10).

Eurus hukutti Sherlockin parhaan ystävän, koska oli mustasukkainen ja olisi halunnut leikkiä Sherlockin kanssa. Sarjan dramaattisimmat kohtaukset tapahtuvatkin useimmiten veden äärellä: Moriartyn tapaaminen uimahallissa, taistelu vesiputouksella, Maryn kuolema akvaariolla.

Sherlock antaa kuitenkin anteeksi Eurukselle, ottaa lapsuudessa kokemaansa yksinäisyyteen vajonneen sisaren syleilyynsä (K4, J3, 01:21:10) ja lopulta ratkaisee tämän keksimän lorun sisältämän arvoituksen löytääkseen ja pelastaakseen Johnin. Sarjan viimeiset minuutit tiivistävät mielestäni sen sanoman: ihmiset tarvitsevat toisiaan − me tarvitsemme yhteyttä toisiin ihmisiin.

Viimeisessä kohtauksessa Sherlock soittaa mykäksi taantuneen siskonsa kanssa viulua. Näemme samalla kuvavirtana, miten Holmesien perhe tekee sovinnon. Äiti koskettaa Mycroft-veljen kättä anteeksiannon merkiksi. John ja Sherlock leikkivät onnellisina Rosie-vauvan kanssa Baker Streetin asunnolla. Ehkä Redbeard-trauman käsittely ja sisaren löytyminen uudestaan tekevät Sherlockille jatkossa helpommaksi ilmaista rakkauttaan ja välittämistään esimerkiksi Rosie Watsonille – ja mahdollisesti jopa tämän isälle joskus.

Huomaan miettiväni, voisiko Moriarty olla metaforan sille, mikä Sherlockia kiusaa: tunteet ja niiden mukanaan tuoma tieto siitä, että hän tarvitsee toisia ihmisiä.

34

K3, J4, The Abominable Bride, 01:22:40 Sherlock on mielikuvituksessaan vesiputouksella, jonne hänen arkkivihollisensa – aiemmin kuollut Moriarty – ilmestyy.

Sherlock: Moriarty is dead.

Moriarty: Not in your mind. I’ll never be dead there… You once called your brain a hard drive. Well, say hello to the virus. This is how we end, you and I. Always here. Always together.

Sherlock: You have a magnificent brain, Moriarty. I admire it. I concede [=myönnän] it may be even the equal of my own. --- But you are going in to the water, short-arse [=pätkä].

[Alkavat taistella ja yrittävät työntää toisensa vesiputoukseen.]

Moriarty: [Taistelun tuoksinnassa] Oh, you think you’re so big and strong, Sherlock. Not with me… I am your weakness. I keep you down.

Every time you stumble, every time you fail, when you are weak, I am there. --- [Sherlock joutuu alakynteen.]

[John ilmestyy paikalle.]

John: If you wouldn’t mind stepping away from my friend. I do believe he finds your attention a shade annoying.

Moriarty: That’s not fair. There’s two of you.

John: There’s always two of us. Don’t you read the Strand [=sanomalehti]? --Moriarty: Oh, why don’t you two just elope [=karkaa naimisiin], for god’s sake?

John: Impertinent [=hävytöntä]!

[Moriarty päätyy vesiputoukseen.]

Ilman inhimillistä tarvitsevuuttaan Sherlock ehkä ajattelee voivansa olla nerokas kone, joka toimisi ennakoitavasti ja tarkoituksenmukaisesti. Sherlock joutuu kerta toisensa jälkeen kuitenkin myöntämään, että hänen tunteensa tulevat kylmän rationaalisuuden tielle. Tunteet ja tarpeet yllättävät hänet uudestaan ja uudestaan kuin katalia juonia ja rikoksia tehtaileva Moriarty.

Ajattelen Johnin olevan Sherlockin elämän tasapainottava tekijä: toisaalta ihminen, jonka vuoksi vaikeitakin tunteita on päässyt pintaan, toisaalta joku jonka kanssa tunteita voi ottaa turvallisesti vastaan. Moriarty joutuu siis kohtauksessa toteamaan: ”Te olette aina yhdessä”, kuin kolikon kaksi puolta, järki ja tunteet.

35

6. Lähelle on pitkä matka Olen lopuksi kerännyt Sherlockin ja Johnin väliset dialogit, missä he puhuvat suoraan suhteestaan tai ainakin yrittävät sanoittaa ääneen tunteitaan toisiaan kohtaan. Vaikka Sherlockin ja Johnin suhde elää teekupillisten keittämisessä, nokkelassa sanailussa, toisesta ärsyyntymisessä, paljonpuhuvissa katseissa, luottamuksessa toisen rinnalla pysymiseen ja hengenvaaraan toisen puolesta heittäytymisessä, muutaman kerran miehet puhuvat keskenään siitä, mitä heidän välillään tunnetasolla tapahtuu. Alkuperäisissä tarinoissa tällaista ei voisi kuvitellakkaan, minkä vuoksi heti ensimmäisessä jaksossa käyty keskustelu tarinan miesten välisen kiinnostuksen laadusta on varsin pysäyttävä: K1, J1, A Study in Pink, 00:49:00 Ravintoloitsija: Sherlock! Anything on the menu free for you and your date.

Sherlock: [Johnille] Do you want to eat?

John: [Ravintoloitsijalle] I’m not his date.

Ravintoloitsija: [Kertoo Johnille, että Sherlock pelasti hänet kerran vankilalta.] I’ll get a candle for the table. It’s more romantic.

John: I’m not his date. [Ravintoloitsija tuo kynttilän, jolloin John luovuttaa inttämisen.] Thanks. --- People don’t have archenemies in real life. It doesn’t happen. [Viittaa pahaenteiseen ensitapaamiseen Sherlockin veljen Mycroftin kanssa.]

Sherlock: Doesn’t it? Sounds a bit dull.

John: So who did I meet?

Sherlock: What do real people have, then, in their ”real lives”?

John: Friends… People they know, people they like, people they don’t like… Girlfriends, boyfriends.

Sherlock: Yes, well, as I was saying, dull.

John: You don’t have a girlfriend then?

Sherlock: Girlfriend? No, not really my area.

John: Oh, right… Do you have a boyfriend? Which is fine, by the way.

36

Sherlock: I know it’s fine.

John: So you’ve got a boyfriend then.

Sherlock: No. John: No… OK. You’re unattached. Like me… Fine… Good.

Sherlock: [Miettii hetken] John, umm… I think you should know… I consider myself married to my work and… while I’m flattered, I’m really not looking for any…

John: No, I’m not asking… No… I’m just saying, it’s all fine.

Sherlock: Good. Thank you.

Tässä keskustelussa kummankaan seksuaalinen suuntautuminen ei tule ilmi, mutta selville käy, että molempien mielestä homous on OK asia, kumpikaan heistä ei seurustele ja että Sherlock ei ole kiinnostunut Johnista poikaystävämateriaalina. Jään miettiminään, miksi Sherlock sanoo, että tietää homouden olevan OK. Miksei hän sano, että tietenkin homous on OK (of course it’s fine)?

Onko Sherlock pohtinut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että hän voisi yhtä hyvin olla homokin tai onko häntä oletettu homoksi aiemminkin. En tiedä, mutta pidän sanavalintaa kiinnostavana.

Sherlock ja John onnistuvat hyvin harvoin puhumaan vakavissaan tunteistaan ilman että kuolemanpelko, pitkään kytenyt kiukku tai suuri suru olisi läsnä antamassa pontta ilmaisulle.

Heidän hyvästelynsäkin Sherlockin karkotuksen – joka ei tietenkään lopulta realisoidu – edessä menee vitsailuksi kiusallisen tilanteen helpottamiseksi: K3, J3, His Last Vow, 01:23:50 Sherlock: Since this is likely to be the last conversation I’ll have with John Watson, would you mind if we took a moment? [Mycroft ja Mary poistuvat.]

John: So here we are [rykäisee].

Sherlock: William Sherlock Scott Holmes John: Sorry?

Sherlock: That’s the whole of it. If you’re looking for baby names.

John: [Naurahtaa] No, we’ve had a scan. We’re pretty sure it’s a girl.

Sherlock: Oh… OK.

37

John: [Kiusaantunut hiljaisuus] Yeah… you know. I can’t think of a single thing to say.

Sherlock: No, neither can I. --- [kiusaantunutta pälyilyä ja small talkia] John, there’s something I should say… I’ve meant to say always and I never have. Since it’s unlikely we’ll never meet again, I might as well say it now: Sherlock is actually a girl’s name.

John: [Naurahtaa] It’s not.

Sherlock: It was worth a try.

John: [Hymyilee] We are not naming our daughter after you.

Sherlock: I think it could work [hymyilee]. To the very best of times, John.

[Ojentaa kätensä].

[John puristaa kättä ja Sherlock kävelee lentokoneeseen.]

Todellinen anteeksipyytäminen ja antaminenkin onnistuu vain kun miehet hetken aikaa luulevat räjähtävänsä yhdessä taivaan tuuliin: Kausi 3, jakso 1, The Empty Hearse, 01:10:00 Sherlock ja John ovat löytäneet metrotunneleista aikapommin, joka on räjähtämässä kahden minuutin päästä.

John: Oh my god. This is it.

Sherlock: I’m sorry.

John: What?

Sherlock: I can’t do it, John [yrittää purkaa pommia]. I don’t know how…

Forgive me. Please, John, forgive me for all the hurt I’ve caused you.

John: No, no, no. This is a trick. Another one of your bloody tricks. You are just trying to make me say something nice.

Sherlock: Not this time.

John: It’s just to make you look good, even though you behaved like… [viittaa siihen, että Sherlock antoi hänen luulla olevansa kuollut kahden vuoden ajan]. I wanted you not to be dead.

Sherlock: Yeah, well. Be careful what you wish for. If I hadn’t come back you wouldn’t be standing there. You’d still have a future with Mary [itkee].

38

John: Yeah, I know… Look, I find it difficult… I find it difficult, this sort of stuff.

Sherlock: I know.

John: You were the best and the wisest man that I have ever known [itkee]. And yes, of course I forgive you.

[Sherlock nostaa päänsä näyttäen helpottuneelta.]

Kun Sherlock on kuullut, että John antaa hänelle anteeksi kahden vuoden kuolleena olon esittämisen, hän alkaa nauraa ja sulkee aikapommin löytämästään kytkimestä. Jälleen kerran hänen oli järjestettävä dramaattinen kohtaus saadakseen itsestään ja Johnista irti ne tunteet ja sanat mitä oli tärkeä tuoda esiin. Hänen keinonsa ovat niin julmia, että Johnin kärsivällisyys selittyy mielestäni jälleen vain rakkauteen kuuluvan idealisaation kautta. John antaa anteeksi rakastamalleen miehelle uudestaan ja uudestaan. Jaksossa The Lying Detective John kuvittelee mielikuvassaan Maryn sanovan Sherlockin törkeän ja ylimielisen käyttäytymisen jälkeen: ”He’s not a monster…. Well, yes he is, but he is our monster.” Tämän yllä kuvatun metrotunnelikohtauksen jälkeen miesten välit palaavat ennalleen taas kerran.

Ainoa hetki, kun John sanoo rakastavansa Sherlockia, tapahtuu kun hän pyytää tätä bestmaniksi. John ilmoittaa, että hän haluaa olla ihmisten edessä (hääseremonian aikana) molempien rakastamiensa ihmisten kanssa eli Maryn ja Sherlockin. Sherlockilla menee pasmat täysin sekaisin tästä ääneen lausutusta tunnustuksesta, jollaista hän ei ehkä koskaan aiemmin ole kuullut.

K3, J2, The Sign of Three, 00:20:20 John: So, the big question. The best man…

Sherlock: [Alkaa luennoida ketä pitää maailman parhaana miehenä.]

John: …For my wedding.

Sherlock: [Ehdottaa poliisipäällikkö Lestradea] He’s a man and good at it. --John: Look, Sherlock, this is the biggest and most important day of my life.

Sherlock: [Epäileväisenä] Well…

39

John: No, it is. It is! …And I want to be up there with the two people that I love and care about most in the world.

Sherlock: Yes… John: Mary Morstan and…

Sherlock: Yes… John: And… [Yrittää saada Sherlockin hoksaamaan itse.] You. [Sherlock räpyttelee silmiään tovin ja on pitkään hiljaa jähmettyneenä.]

John: Sherlock… It’s getting a bit scary now…

Sherlock: [Vetää vihdoin henkeä ja nielaisee.] So, in fact… you mean…

I’m your… best… friend?

John: Yeah, of course you are. Of course you’re my best friend.

[Sherlock on niin hämmentynyt, että juo teekupista, johon äsken vahingossa tiputti preparoimansa silmämunan.]

John: Well, how was that?

Sherlock: Surprisingly okay. [Katsoo kun silmämuna pulpahtaa pinnalle teekupissa.]

Sherlockin hääpuhe on yksi koskettavimmista kohtauksista sarjassa ja ainoa hetki, jolloin hän sanoo rakastavansa Johnia. Tämä lausunto annetaan vieläpä julkisesti ja hyvin kauniilla tavalla.

K3, J2, The Sign of Three, 00:24:40 I never expected to be anybody’s best friend… and certainly not the best friend of the bravest and kindest and wisest human being I have ever had the good fortune of knowing. John, I am a ridiculous man, redeemed [= tehdä paremmaksi] only by the warmth and constancy of your friendship… but as I am apparently your best friend, I cannot congratulate you on your choice of companion [viittaa itseensä].

Actually now I can: Mary, when I say you deserve this man, it is the highest compliment of which I am capable. John, you have endured war, and injury, and tragic loss – sorry again about that last one [viittaa siihen kun feikkasi kahden vuoden ajan tehneensä itsemurhan].

So know this: today you sit between the woman you have made your wife and the man you have saved – in short, the two people who love

40

you most in all this world – and I know I speak for Mary as well, when I say that we will never let you down and we have a lifetime ahead to prove that.

Now onto some funny stories about John… [huomaa että yleisö nyyhkii liikuttuneena. Sherlock hämmentyy]. What’s wrong? What happened?

Why are you all doing that? [Kääntyy Johnin puoleen]. John? Did I do it wrong? [John nousee halaamaan häntä.]

Tiukan paikan tullen miehet siis kurkottavat välisensä sanattoman tunnemuurin yli ja tavoittavat toisensa. Vaikka he ovat hyvin läheisiä, niin toisen luokse tuntuu silti usein olevan pitkä matka.

Niin kuin monella muullakin meistä tässä ihmiselämässä.

41

7. Johtopäätökset: Queeriys on katsojan silmissä?

Lähdin innokkaana esittämään mielipiteitäni Sherlockin ja Johnin suhteesta, koska Uusi Sherlock on jo vuosia kutkuttanut minua seksologina ja kiinnostanut myös henkilökohtaisella tasolla vauhdikkaana, epänormatiivisena ja monikerroksisena salapoliisiseikkailuna. Huomasin kuitenkin pian, kuinka kiusallista ja outoa seksuaaliterapeutille oli lähteä tekemään tulkintoja tai arvailemaan kenenkään seksuaalisuudesta yhtään mitään. Toivon siis, että lukija ottaa tämän esseen leikkimielisenä seksologisena sormiharjoituksena ja mielikuvituksekkaana pariterapeutin tajunnanvirtana. Aion siis jatkossakin kunnioittaa niin fiktiivisten kuin todellisten ihmisten oikeutta itsemäärittelyyn. Annoin itselleni aiheen herättämistä ristiriitaisista tunteista huolimatta luvan antautua jälleen kerran Uuden Sherlockin tarinan vietäväksi, mutta tein tietoisen ratkaisun olla tutustumatta akateemisiin lähteisiin aiheesta, jotta en eksyisi liian syvälle teemallisesti tai ajallisesti. Sen sijaan halusin kuvata pelkästään omaa katsojakokemustani ja sen herättämiä ajatuksia. Teksti perustuu siis vain siihen, mitä minä sarjassa näen. Esseeni lukija voi vetää omat johtopäätöksensä katkelmista, jotka olen tähän litteroinut.

Kuten johdannossa totesin, osa sarjan faneista on olleet pettyneitä, kun Sherlock ja John eivät ”saaneetkaan toisiaan” kaiken sen homoromanttisuudella flirttailun jälkeen. Mutta mitä ”he saivat toisensa” edes tarkoittaa? Minun mielestäni he löysivät yhteyden toisiinsa uudestaan ja uudestaan, ja jatkoivat elämäänsä toistensa elämän tärkeimpinä (aikuisina) ihmisinä: järkyttävät kriisit ja muut ihmissuhteet vain vahvistivat lopulta heidän välejään. Mikä voisi olla onnellisempi loppu? Asian ääneen sanominen tai parisuhdenormien täyttäminen olisivat minulle olleet antikliimaksi. He olivat jo yhdessä ja olivat olleet siitä saakka, kun tunsivat ainutlaatuisen yhteyden välillään. Sarjan lopussa he jäivät Baker Streetille kinastelemaan, selvittämään murhamysteereitä ja kasvattamaan lasta – kuten Mary sarjan viime minuuteilla selostaa: ”When all else fails, there are two men sitting, arguing in a scruffy flat like they’ve always been there and they always will. The best and wisest men I have ever known, my Baker Street boys, Sherlock Holmes and Doctor Watson.” Tällaiset ikuiset tarinat tuovat meille lohtua.

Jos haluaa heittäytyä vielä kriittiseksi, niin täytyy todeta, että sarja tahtomattaan rajaa sitä, minkä normin sisällä kahden miehen pitäisi suhteessaan pysyä: jos miehet noin selvästi

42

rakastavat toisiaan, niin kyllä siinä ”jotain homoa” täytyy olla. Asiaa pidetäänkin vitsailun kautta esillä – joskin onneksi teeman huumori on sarjassa lämmintä ja oivaltavaa. Se on mukavaa vaihtelua siihen mihin olen tottunut. Ehkä tulevaisuudessa näemme sarjan, jossa miehet voivat asua yhdessä ja sanoa rakastavansa toisiaan, eikä kenenkään tarvitse tehdä numeroa heidän seksuaalisista suuntautumisistaan tai yrittää lokeroida heitä. Tällöin viesti voisi vihdoinkin olla: ei ole niin vaarallista tuntea läheisyyttä tai vetovoimaa samaa sukupuolta olevaan ihmiseen, vaikka olisi ajatellut olevansa hetero. Identiteettiään ei tarvitse määritellä tai uudelleenarvioida, eikä edes jakaa sen sisältöä kenenkään kanssa. Ja toisaalta: tarvitsemme edelleen kipeästi lisää avoimesti sateenkaarevia sarjoja, joissa seksuaali-, sukupuoli- ja suhdevähemmistöihin kuuluvat ihmiset rakastuvat, harrastavat seksiä ja perustavat perheitä. Sarjoja, joissa kaikki tarpeellinen sanottaisiin ääneen ja joista jokainen voisi löytää oman esikuvansa.

Kukaan ei voi sanoa varmaksi sitä, onko Sherlock Holmes esimerkiksi aromanttinen aseksuaali, joka on emotionaalisesti kiinnostunut miehistä. Tai sitä, onko John Watson vaikkapa heteroromanttinen biseksuaali, jolla on sapioseksuaalisia taipumuksia. Näin asia on tietyssä mielessä meidän jokaisen kohdalla: identiteetti on jotakin, millä kuvaamme itseämme toisille ja mikä tekee oman olon kotoisaksi. Se ei ole lokero, diagnoosi tai tuomio. Identiteetilla on lupa kehittyä ja kasvaa, jos niin luonnostaan tapahtuu. Aivan yhtä OK on, että se pysyy samana läpi elämän. Netin syövereissä taistellaan kuuluiko Sherlockin ja Johnin suhteeseen seksiä, mutta mielestäni sillä ei ole väliä. Sarjassa rikotaan tietyssä mielessä sekä hetero- että homonormatiivisuuden asetelmia, koska tämän me tiedämme ilman tulkintojakin: kaksi miestä asuu yhdessä, rakastaa toisiaan ja heidän välillään on jonkinlaista vetovoimaa tai jännitettä. Silti meille ei näytetä, että he päätyisivät samaan sänkyyn tai julistaisivat toisensa ”siksi ainoaksi oikeaksi”. Suhde ei tarvitse täyttyäkseen perinteisiä romanttisia tai seksuaalisia tekoja vaan se saa olla sellainen kuin on. It is what it is. Se jos mikä on queeria. Mielestäni Uusi Sherlock on yksi 2000-luvun kauneimmista rakkaustarinoista. Minulle sarja on siis ihanasti, merkityksellisesti ja läpikotaisin queer. Nauroin, itkin, elin mukana, samaistuin. Ja olen siitä kiitollinen.

Päätän pohdintani vielä yhteen lainaukseen sarjasta – alkuperäinen sitaatti on Oscar Wildelta ja representaatioiden nimissä todettakoon, että hänkin kuului sateenkaarikansaan – The truth is rarely pure and never simple.