yhteistyökumppanilta
mirva lahtimaa Sanna Lohenoja / Faba
rutiineihin. Jokainen tyhjä lehmä on menetys, varsinkin jos tulos tulee yllätyksenä. Tiineyden toteamiseen on käytössä useita menetelmiä; rektaalitutkimuksesta ja eläinlääkärin ultrauksesta aina uudempiin maitonäytteestä tehtäviin tiineystesteihin. Suositeltavaa on tehdä tiineystarkastus kahteen kertaan, sillä osa tiineyksistä päätyy aina varhaisluomiseen, jota ei välttämättä huomata. Varhaistiineystarkastuksia pystyy kokenut seminologi tekemään n. 35 vrk:n kuluttua siemennyksestä, eläinlääkärit tekevät ultrauksia alkaen noin 32 tiineysvuorokaudesta. Uusin menetelmä on istukkahormonin määritykseen perustuva tiineystesti, jonka voi tehdä maitonäytteestä n. 28 tiineysvuorokauden jälkeen. Näiden lisäksi on tietenkin progesteronitesti apuna (joko maidosta laboratoriossa tehtävä tai esimerkiksi P4-pikatesti). Pikatestin käyttökohteena on etenkin kiiman varmistaminen. Pääomaa kiinni eläimissä
Riittävästi hyvälaatuista, tuotosvaiheen mukaista rehua ja huolellinen kiimanseuranta – niistä on hyvä hedelmällisyys tehty. Kuvan lehmällä on Heatime -kiimanseurantapanta.
Jalostusvalinnoilla on suuri merkitys tilan tulevan tuotannon kannattavuudelle.
mennyksiä kannata aloittaa ennen 3 kk poikimisesta; tämä ajatusmalli on turha myytti, joka elää edelleen ja jolle ei ole taloudellisia perusteita. Liian myöhään lypsykaudella tiinehtynyt lehmä lihoo loppulypsykaudella. Tuloksena on usein ns. fat cow syndrooma, jossa lihavuus altistaa aineenvaihduntasairauksille poikimisen yhteydessä, aiheuttaa ketoosia, hidastaa hormonitoiminnan käynnistymistä seuraavalla lypsykaudella, jne. Kierre on katkaistavissa, mutta se vaatii tiukkoja toimenpiteitä sekä ruokinnassa, eläinten tuotantokauden mukaisessa ryhmittelyssä että aktiivisessa hedelmällisyyden hallinnassa. Varmista jokainen tiineys ja löydä tyhjät ajoissa
Säännöllisten tiineystarkastusten tulee kuulua jokaisen lypsykarjatilan normaali-
Kasvatettavien uudistuseläinten määrää ja niiden laatua on nykyisessä taloustilanteessa syytä tarkastella entistä tarkemmin. Jalostusvalinnoilla on suuri merkitys tilan tulevan tuotannon kannattavuudelle. Ovatko tulevat lehmät sellaisia, joista tulee paljon maitoa, syövät hyvin ja pysyvät terveinä ja tuotannossa mahdollisimman pitkään? Mistä tiedän sen vai luulenko vain mutu-tiedon perusteella? Tuotosseurannan ja jalostusarvostelun tulosten laaja-alainen hyödyntäminen on osa karjan säännöllistä managementia. Yhä useammassa karjassa genomitestataan syntyviä lehmävasikoita, ja genomitestin perusteella valitaan ne, jotka kasvatetaan lehmäksi saakka. Panokset satsataan niihin eläimiin, joista todella halutaan tulevaisuuden tekijöitä tilalle. Parhaille eläimille käytetään usein X-sukupuolilajiteltua spermaa, jolloin saadaan lehmävasikoita parhaista emistä. Liharotusonnien käyttö yhä laajemmassa määrin on perusteltua sellaisille emille, joista ei ole niin väliksi saada lypsyrotuista lehmävasikkaa. Faban valikoimissa on Ysukupuolilajiteltua siementä liharotusonneista, jolloin syntyvä vasikka on 90%:n varmuudella sonnivasikka. Liharotuisen sonnivasikan risteytyslisä on eri teurastamoiden vasikkavälityksessä noin 60–80 euroa/vasikka, joten Y-lajitellun siemenen käyttö useammankin kerran on kannattavaa. Suurin lisäarvohan lypsykarjatilalle tulee siitä, että liharotuiset sonnivasikat lähtevät tilalta huomattavan nopeasti, yleensä paljon nopeammin kuin vastaavat lehmävasikat. Jokainen lisäkasvatuspäivä tietää työtä ja kustannuksia, ja tavoite on kuitenMAITOA SUOMESTA 3 / 2016
| 23