Amnesty -lehti 3/2014

Hinta 5,50 €

Ihmisoikeuksien puolesta.

3/ 2014

SAMASSA VENEESSÄ? Maailmassa on eniten pakolaisia 20 vuoteen. Yhä harvempi heistä on tervetullut Eurooppaan, Australiaan tai Yhdysvaltoihin.

Ihmisoikeuksien puolesta.

3 / 2014

Tässä numerossa 9

Seksityön dekriminalisointi puhuttaa Amnestyn kanta seksityöhön valmistuu kesällä 2015. Kyse on siitä, miten ihmisoikeusjärjestö voi parhaiten toimia seksiä myyvien ihmisten oikeuksien turvaamiseksi.

Töissä Gazassa ”On keinotekoista, että YK on Gazan suurimpia työllistäjiä. Sehän on holhousyhteiskunta”, suomalainen Merit Hietanen sanoo. Hän on asunut ja työskennellyt Gazassa kolme vuotta.

3 5 6 8 17 24 25 27 28 31 32 33 34 35

Tekijät: Puolukoita ja valokuvia Pääkirjoitus: Viikko solidaarisuutta Lyhyesti: Laajamittaista kidutusta Nigeriassa Uskalla kysyä: Palkintona polkupyörä Reportaasi: Pakolaisten rajattu tulevaisuus Asiaa: Ääriliike Isis etenee Irakissa Asiaa: Sotarikos ei vanhene Matkalla: Levoton Georgia Teetä ja ihmisoikeuksia: Lempiaineena ihmisoikeudet? Kulttuuri: Syksyisiä kirjoja Aktivisti: Avaa kotisi ovet! Toimi! Amnestylla Venäjä-viikko Kolumni: Hymy vai irvistys? Menot: Vakava lattarileffa

Tekijät.

Kumisaappaat vai vaelluskengät, Lea Pakkanen? ”Kumisaappaat ovat kätevät marjastaessa. Tänä syksynä marjastuskausi jäi minulta tosin väliin eikä Länsirannan aavikolla ole kumisaappaille tarvetta.” Työskentelet ihmisoikeustarkkailijana Länsirannalla, millaisia päiväsi ovat? ”Ajan tiimini kanssa ristiin rastiin Jordanjoen laaksoa, joka on Länsirannan itäosassa sijaitseva, lähes 90-prosenttisesti Israelin sotilashallinnon alainen aavikkoja maanviljelysalue. Vierailen beduiinikylissä ja maanviljelijöiden kodeissa, juon minttuteetä ja kirjaan ylös siviileihin kohdistettuja rikkomuksia: tuhottuja taloja, siirtokuntalaisten myrkyttämää karjaa ja maakaappauksia. Seuraavaksi meitä työllistää beduiiniheimojen siirto kaupunkitaajamaan. Tämä tulee todennäköisesti merkitsemään heidän perinteisen elämäntapansa loppumista ja lukuisia sosiaalisia ongelmia.”

Miltä ihmisoikeudet näyttävät, Laura Lehtinen? ”Jossain paremmalta, jossain huonommalta. Pienetkin edistysaskeleet merkitsevät paljon. Työtä on paljon, mutta uskon, että pikkuhiljaa mennään kohti maailmaa, jossa jokainen ihminen voi elää ihmisarvoista elämää vapaana ja vailla pelkoa.” Sieniä vai puolukoita? ”Puolukoita ehdottomasti. Sienten kanssa en ole vielä ihan ystävystynyt.” Mikä ihmisoikeusloukkaus mietityttää juuri nyt? ”Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta ympäri maailmaa.” Laura Lehtinen on helsinkiläinen kuvittaja ja graafikko.

Why human rights, Kobi Wolf ? ”I describe myself as an activist with camera, and I try to expose stories that are not in the main news. People are asking me, why I don’t take beautiful photos of landscape or animals. My answer is that there are many photographers who are happy to take those pics, but there is another reality with no happy ending – and it is my duty to expose it.” What makes a journalistic photo good or touching? ”Intimacy. For me, a photographic work begins without a camera. Camera is a tool to express my feeling and relationship to the place and the people. Only later I choose the photographic language that will document the subject. A photographic language is essential for anyone who wishes to inscribe his work with a personal imprint.” Kobi Wolf is a Israel based photographer living in Tel Aviv.

Lea Pakkanen on helsinkiläinen vapaa toimittaja.

PÄÄTOIMITTAJA Ilpo Kiiskinen TOIMITUSSIHTEERIT Noora Jussila & Marie Kajava ULKOASU & TAITTO Jesse Pasanen PAINO Lehtisepät Oy, Jyväskylä JULKAISIJA Amnesty International Suomen osasto ry. Kultti ry:n jäsen. JOUKKOJULKAISU ISSN 1458-3879 Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy 11.12.2014. Aineistot viimeistään 19.11.2014.

Lehti ei vastaa toimitukseen lähetetystä aineistosta, jonka julkaisusta ei ole sovittu etukäteen. TOIMITUSKUNTA Anna Autio, Marie von Bell, Anu-Elina Ervasti, Johanna Frondelius, Inka Granqvist, Satu Helin, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Jaakko Kaartinen, Evelin Kask, Kirre Koivunen, Teemu Kuusimurto, Aura Lindeberg, Nina Lindberg, Oona Loman, Mari Mäkiö Kirsi Pere, Alexandra Peth, Juha Peurala, Miikka Pirinen, Minna Rajainmäki, Katriina Rosavaara, Paula Sundell, Katja Tähjä, Erja Vainikka-Howard, Veera Vehkasalo, Kaisa Viitanen, Jarkko Virtanen, Mari Waegelein, Timo Wright, Heli Yli-Räisänen, Silja Ylitalo

KIRJOITTAJAT Anu-Elina Ervasti, Frank Johansson, Noora Jussila, Jaakko Kaartinen, Marie Kajava, Ilpo Kiiskinen, Iina Lindeman, Saara Manelius, Lea Pakkanen, Heli Sariola, Veera Vehkasalo

Amnesty-lehti tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin. Lehden avustajat ovat alan ammattilaisia.

KUVAAJAT/KUVITTAJAT Mikko Kuivalainen, Laura Lehtinen, Jesse Pasanen, Juha Peurala, Miikka Pirinen, Kobi Wolf

Amnesty International Suomen osasto ry Hietaniemenkatu 7A 00100 Helsinki

KÄÄNTÄJÄ Be Nordling OIKOLUKU Meri Haikarainen KANNEN KUVITUS Laura Lehtinen

Juttutarjoukset ja palautteet: noora.jussila@amnesty.fi marie.kajava@amnesty.fi

n ä ä m e k e t ä t i n e e n m i l l Auta esta turva ille ö t m y t o a j Su e l l i a t s i u a a n a j a a a p r m a y t s ne m a a t Os

Lahjako Presen

rtti

tkort

Kesko_l

ahjakort

Päävoittona Toyota Yaris Hybrid

Tukijoillemme postitetaan syksyn aikana nippu arpoja. Lunasta arvat ja katso, voitatko sinä jonkin loistopalkinnoista. Voit osallistua arpajaisiin myös netissä osoitteessa onlinearpa.net/amnesty

ti_kortit_

PAINO.in

dd 3

2.5.201

3 12.0 2

Pääkirjoitus.

Viikko solidaarisuutta

En vecka för solidaritet

uutisissa ei viime viikkoina ja kuu-

kausina ole voinut välttyä Venäjältä. Maan tuki Ukrainan separatisteille, Ukrainassa käynnissä oleva sota ja sen johdosta käynnistynyt pakote- ja kauppasota EU:n tai Yhdysvaltojen sekä Venäjän välillä on mediassa jatkuva ykkösaihe.

vähemmän olemme kuitenkin kuulleet siitä, mi-

tä tämä merkitsee ihmisoikeuksille Venäjällä. Kymmeniä ihmisiä istuu vankilassa vain sen takia, että he ovat osallistuneet mielenosoituksiin. Riippumattomia toimittajia häiritään. Venäjän hallitusta arvosteleva televisioasema ja kriittisiä verkkosivuja yritetään lakkauttaa lakikikkailun avulla. Kansalaisaktivisteja on vankilassa ja kansalaisjärjestöjä suljetaan, koska ne kieltäytyvät rekisteröitymästä ”ulkomaalaisiksi agenteiksi”. Homoaktivisteja vainotaan ja ihmisoikeusloukkauksia paljastavat asianajajat saavat tappouhkauksia. Mielenosoitukset, jotka eivät suoraan tue hallitusta, joko kielletään tai siirretään syrjäiseen paikkaan. ukrainan sota ei siis tee ihmisoikeusaktiivien elä-

i nyheterna under de senaste veckorna och månaderna har man inte kunnat undgå Ryssland. Landets stöd till separatisterna i Ukraina, kriget i Ukraina och på grund av detta pågående sanktions och handelskrig mellan EU eller USA och Ryssland är hela tiden toppnyhet. betydligt mindre får vi höra om vad kriget betyder för de mänskliga rättigheterna i Ryssland: Ett tiotal personer sitter i fängelse bara för att de deltagit i en demonstration. Oberoende journalister trakasseras och en regeringskritisk tv-station och webbsidor hotar stängas med påfundiga lagar. Medborgaraktivister sitter i fängelse och medborgarorganisationer stängs, för att de vägrar registrera sig som ”utländska agenter”. Homoaktivister trakasseras och jurister som avslöjar människorättskränkningar hotas till livet. Demonstrationer, om de inte direkt stöder regeringen, förbjuds eller flyttas till avlägset läge. kriget i ukraina gör inte aktivisternas liv det minsta lättare i Ryssland. Ofta gör det de ännu svårare för dem att verka. Nya regler och inskränkningar görs utan att någon reagerar för världens uppmärksamhet är annanstans. När jag skriver den här texten är Amnestys Internationella generalsekreterare Salil Shetty just på väg till Moskva, där han hoppeligen träffar landets ledning. När tidningen är ute vet vi om det lyckades eller ej. Det låter bekant: när jag deltog i en större Amnesty-delegation i Moskva i januari var möten lagda på kort.

mää Venäjällä yhtään helpommaksi. Sota jopa rajoittaa entisestään heidän toimintamahdollisuuksiaan. Uusia sääntöjä ja rajoituksia tulee jatkuvasti, eikä kukaan reagoi, sillä maailman huomio on muualla. Samoihin aikoihin, kun kirjoitan tätä pääkirjoitusta, Amnestyn kansainvälinen pääsihteeri Salil Shetty on lähdössä Moskovaan, jossa hän toivon mukaan tapaa maan johtoa. Lehden ilmestyessä tiedämme, oliko tapaamisia vai ei. Ennen matkaa mitään vahvistuksia ei ole tullut. Tilanne on tuttu: kun osallistuin tammikuussa Amnestyn suureen delegaatioon Moskovassa, tapaamiset viranomaisten kanssa olivat kortilla. eftersom vi inte har diskussionskontakt med beslutsfattarna, är Amnestys mål att på alla möjliga koska keskusteluyhteyttä päättäjiin ei ole, sätt stödja det trängda medborgarsamhället. Det sikAmnestyn tavoitteena on kaikin mahdollisin keinoin tar vår solidaritetsvecka i oktober på. Och det siktar tukea ahdingossa olevaa kansalaisyhteiskuntaa. Tä- vår aktiva påverkan gentemot Finlands ambassad i hän tähtää solidaarisuusviikko, jonka Suomen osasto Moskva till, att också diplomaterna deltar i stödarjärjestää lokakuun alussa. Tähän tähtää myös aktiivi- betet. nen vaikuttaminen Suomen Moskovan lähetystöön, jotta diplomaatitkin osallistuisivat näihin talkoisiin.

Frank Johansson Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja.

VAPAALLA

1. Lue Marja Björkin uusin romaani Mustalaisnaisen kehtolaulu, joka on vangitsevaa tarinointia keskellämme elävistä toisista. 2. Mene ja katso Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla elokuvia 18.–28. syyskuuta. 3. Varaa jo nyt liput Joan Armatradingin keikalle helmikuussa 2015 Helsingin Musiikkitalossa.

Lyhyesti.

Asiaa ihmisoikeuksista eri puolilta maailmaa

Amnesty Intern ational

Tekstit Noora Jussila ja Marie Kajava

Ales Bialiatski

Nigerian armeija ja poliisi syyllistyvät laajamittaiseen kidutukseen nigeria . Amnestyn tuoreesta Welcome to

hell fire: Torture and other ill-treatment in Nigeria -raportista selviää, miten Nigeriassa vangitaan ihmisiä usein laajoissa operaatioissa ja kidutetaan rangaistukseksi ja rahan tai tunnustuksen kiristämisen yhteydessä. Tunnustuksia hankitaan kiduttamalla etenkin silloin, kun oikeusjuttu tahdotaan ratkaista mahdollisimman nopeasti. ”Kidutus on rutiinia turvallisuusviranomaisten toiminnassa ympäri Nigeriaa siitä huolimatta, että Nigerian perustuslaki kieltää kidutuksen”, sanoo Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Tiina Valonen. Kidutuksesta on tullut niin olennainen osa Nigerian poliisin toimintaa, että monilla poliisiasemilla on epävirallinen kidutusvirkailija. Poliisilla on käytössään hälyttävä kirjo erilaisia kidutusmenetelmiä, kuten kynsien tai hampaiden repiminen irti, kuristaminen, sähkösokit ja seksuaalinen väkivalta.

Kidutusta ei käytetä vain ääriryhmä Boko Haramin jäseniksi epäiltyjä vastaan, vaan myös tavallisiin naisiin, lapsiin ja miehiin. Nuorin Amnestyn raportissa mainittu kidutuksen uhri on 12-vuotias. ”Sotilaat pidättävät satoja ihmisiä etsiessään henkilöitä, joilla on yhteyksiä Boko Haramiin. Pidätyksen jälkeen he kiduttavat epäiltyjä tavalla, joka muistuttaa keskiaikaisia noitavainoja”, Valonen sanoo. Kidutus on mahdollista näin laajassa mittakaavassa, koska ketään ei aseteta vastuuseen siitä. Suurinta osaa Amnestyn dokumentoimista Nigerian puolustusvoimiin kohdistuvista kidutussyytöksistä ei ole tutkittu. ”Amnestyn viesti Nigerian viranomaisille on selkeä – kriminalisoikaa kidutus, lopettakaa pidätettyjen eristäminen ulkomaailmasta ja tutkikaa tehokkaasti kaikki väitteet kidutuksesta”, Tiina Valonen sanoo.

Valkovenäläinen aktivisti ja ihmisoikeuskeskus Viasnan johtaja Ales Bialiatski vapautettiin 21. kesäkuuta. Hän kertoi vapautuksen johtuvan Valko-Venäjän hallitukseen kohdistuneesta kansallisesta ja kansainvälisestä paineesta. Bialiatski kertoi, että on hyvässä kunnossa ja aikoo jatkaa työtään ihmisoikeuksien puolesta. Bialiatski pidätettiin lähes kolme vuotta sitten. Hän pääsi vankilasta vuosi ja 8 kuukautta ennen tuomionsa päättymistä.

Ales Bialiatskia vastaan nostetut syytteet ja vangitseminen olivat poliittisia. Tarkoituksena oli estää Bialiatskin laillinen ja rauhanomainen ihmisoikeustyö.

Valko-Venäjän perustuslaki turvaa oikeuden kokoontumis- ja järjestäytymisvapauteen. Näitä oikeuksia loukataan Valko-Venäjällä rajoittavalla lainsäädännöllä ja sen toimeenpanolla.

Vankeudessa istuvat edelleen entinen presidenttiehdokas Mykalai Statkevich ja nuorison oppositiojohtaja Eduard Lobau. He ovat mielipidevankeja, jotka ovat ainoastaan harjoittaneet ihmisoikeuksiaan rauhanomaisesti.

LEHTIKUVA / REUTERS / Edward Echwalu

Siviilit jäävät ilman oikeutta Afganistanissa afganistan . Yhdysvaltain ja Naton joukkojen iskuissa kuolleet siviilit ja heidän omaisensa ovat jääneet ilman oikeutta Afganistanissa. ”Yhdysvaltain joukot ovat tappaneet tuhansia afgaaneja operaation alkamisen jälkeen, eikä uhreilla ja heidän omaisillaan ole ollut juurikaan mahdollisuuksia korvauksiin”, Amnestyn Aasian ja Tyynenmeren aluejohtaja Richard Bennett sanoo. Amnestyn Left in the Dark -raportti kuvaa, miten Yhdysvaltain sotilasoperaatio pakoilee vastuuta Afganistanissa. Yhdysvaltain armeijan oikeusjärjestelmä ei onnistu saamaan sotilaitaan vastuuseen laittomista tapoista ja muista ihmisoikeusloukkauksista. ”Tutkimissamme tapauksissa kuoli yhteensä 140 siviiliä, eikä yhdessäkään ollut nostettu syytteitä. Todistusaineisto todennäköisistä sotarikoksista ja laittomista tapoista on selvästi jätetty huomioimatta”, Benett toteaa. Amnesty tutki vuosilta 2009–2013 kymmenen tapausta, joissa oli kuollut yhteensä ainakin 140 siviiliä. Joukossa oli myös raskaana olevia naisia ja ainakin 50 lasta. Amnesty haastatteli 125 silminnäkijää, uhria ja omaista. Kahdessa tapauksista on raskauttavaa todistusaineistoa sotarikoksista. ”Vaadimme Yhdysvaltain armeijaa suorittamaan välittömästi tutkinnan kaikista raporttimme tapauksista ja kaikista muista, joissa siviilejä on tapettu. Uhrit ja heidän omaisensa ansaitsevat saada oikeutta”, Richard Bennett sanoo.

uganda . Den nya lagen mot homosexualitet förklarades ogiltig i augusti av Ugandas grundlags-

domstol. Lagen förklarades ogiltig för att det inte fanns tillräckligt många representanter på plats i parlamentet när den röstades igenom i december 2013. Sedan lagen trädde i kraft i mars 2014 har Amnesty dokumenterat till exempel en ökning av polisvåld och utpressning mot hbtq-personer. Många har även tvingats fly landet.

JOPA

vuoden vankilarangaistusta istuva María Teresa Rivera joutui tuomituksi saatuaan keskenmenon. Elsalvadorilainen Rivera ei tiennyt olevansa raskaana, mutta joutui keskenmenon vuoksi sairaalaan. Sairaalan työntekijä teki Riverasta ilmoituksen poliisille. Rivera tuomittiin heinäkuussa 2012 syylliseksi törkeään murhaan siitä huolimatta, että häntä vastaan esitetyissä todisteissa oli suuria puutteita. Riveran tuomio on yksi esimerkki raskauteen, raskauden keskeytyksiin ja keskenmenoihin liittyvistä vankeusrangaistuksista El Salvadorissa.

Lisää todisteita sotarikoksista Ukrainassa ukraina . Hallitusta tukevat miliisit sekä ve-

näjämieliset separatistit ovat syyllistyneet sotarikoksiin Ukrainassa. Lisäksi Venäjä yllyttää separatisteja rikoksiin. Amnestyn julkaisemista satelliittikuvista näkyy, että Venäjän tykistö vahvistaa asemiaan Itä-Ukrainassa. ”Tämän konfliktin kaikki osapuolet ovat osoittaneet piittaamattomuutta siviilien hengestä ja rikkoneet räikeästi kansainvälisiä velvoitteitaan”, Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson sanoo. Amnestyn todistusaineisto osoittaa, että Venäjä ruokkii konfliktia sekä puuttumalla siihen suoraan että tukemalla esimerkiksi aseviennin muodossa Itä-Ukrainan separatisteja, joiden epäillään syyllistyneen vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Amnesty vaatii Ukrainan viranomaisia suorittamaan kattavan ja riippumattoman tutkinnan kaikista väitetyistä vakavista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista ja varmistamaan, että sotarikosten uhrit saavat oikeutta.

Uskalla kysyä! Miksi Amnesty järjestää arpajaiset, toiminnanjohtaja Frank Johansson? ”arpajaiset ovat uusi, kustannustehokas

ja riskitön keino hankkia varoja, ja varainhankinta on riippumattoman ja ammattimaisen ihmisoikeustyön elinehto. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen Joku raja! -kampanja täyttää kymmenen vuotta ja siksi ensimmäisten Amnesty-arpajaisten tuotto käytetään naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustamiseen Suomessa ja maailmanlaajuisesti. Monille suomalaisille järjestöille tavaraarpajaiset ovat olleet erinomainen varainhankinnan muoto. Me toivomme tietysti, että nyt kun posti on kuljettanut arpajaislipukkeet amnestylaisten koteihin, mahdollisimman monet innostuvat osallistumaan ja tukemaan naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtämme tätäkin kautta. Eikö maailmassa ole jo tarpeeksi tavaraa? Arpajaispalkinnot on valittu tarkoin. Pyrimme välttämään kaikkea turhaa krääsää, ja suuri osa yli 70 000 palkinnosta on valmistettu Suomessa. Mukana on myös eettisesti valmistettuja Amnesty-tuotteita suoraan Mifukon tehtaal-

ta Keniasta ja paljon aineettomia palkintoja, kuten lahjakortteja herkutteluun ja muihin elämyksiin. Arpajaisten päävoittaja saa valita joko vähäpäästöisen Toyota Yaris -hybridiauton tai K-raudan lahjakortin – halusimme varmistaa, että voittaja voi valita auton sijasta myös muuta. Tiedämme, että joihinkin meistä arpajaiset eivät uppoa, ja he voivat jatkaa ihmisoikeustyön tukemista toisella tavalla. Arpajaiset ovatkin yksi lisä ihmisoikeustyön tukimuotojen joukossa. Mitä voin tehdä, jos en halua osallistua? Arpajaisiin osallistuminen sekä arpojen ja voittojen lunastaminen on täysin vapaaehtoista. Voit palauttaa avaamattomat arvat palautuskuoressa, niin että voimme käyttää ne uudestaan.” Mikäli et jatkossa halua arpoja kotiisi postitettuna, laita viestiä osoitteeseen: amnesty@amnesty.fi tai soita numeroon (09) 5860 440. Teksti Saara Manelius

Christiania Bikes

Nyt.

Seksiä myyvien ihmisoikeudet on turvattava Seksin myyntiin ja ostoon liittyvät ihmisoikeuskysymykset puhuttavat Suomessa ja muualla maailmassa. Amnestyn kanta seksityöhön valmistuu kesän 2015 edustajainkokouksessa. alkuvuodesta 2014 Amnesty joutui ryöpytyksen kohteeksi, kun brittiläinen Daily Mail -iltapäivälehti julkaisi kansainvälisen sihteeristön valmisteleman, seksityötä koskevan järjestön sisäisen paperin. Taustapaperissa ehdotettiin, että Amnesty useiden YK-järjestöjen ja ihmisoikeustoimijoiden tapaan asettuisi kannattamaan globaalisti seksityön dekriminalisointia eli rangaistavuuden poistoa. Dekriminalisaatio ei tarkoita prostituution laillistamista eli legalisaatiota, joka tarkoittaa esimerkiksi työlainsäädännön luomista.

Kansainvälinen sihteeristö pyysi Amnestyn eri maiden osastoilta palautetta seksityön dekriminalisointiin liittyen kesään 2014 mennessä. koko prosessin taustalla on se, että seksuaalioikeuksia koskevan My Body, My Rights -kampanjan myötä Amnesty on aloittanut globaalin työn seksuaalioikeuksien osalta. Laajamittainen työ on mahdotonta, jos järjestö sulkee silmänsä seksin myyjiin kohdistuvilta oikeudenloukkauksilta. ”Amnestyn kanta seksuaalisessa hyväksi-

käyttötarkoituksessa tehtyyn ihmiskauppaan ei ole muuttumassa. Ihmiskauppa on vakava ihmisoikeusloukkaus, ja valtioiden on ehkäistävä ihmiskauppaa ja taattava uhreille apu ja suojelu”, Amnestyn sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Tiina Oikarinen sanoo. Kansainvälinen oikeus kuitenkin tekee erottelun prostituution ja ihmiskaupan välille. Jos seksityön harjoittamiseen ei liity pakkoa, petosta, väkivaltaa tai edellä mainittujen uhkaa, kansainvälisen oikeuden mukaan kyse ei ole ihmiskaupasta.

Yksinkertaisuudessaan seksityön dekriminalisointia koskevassa prosessissa on siis kysymys siitä, miten Amnesty voi parhaiten toimia seksiä myyvien ihmisten oikeuksien turvaamiseksi. Siihen yksinkertaisuus sitten päättyykin. Kysymys seksityön sääntelystä liittyy läheisesti esimerkiksi siirtolaisten heikkoon oikeudelliseen asemaan ja toisaalta sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvaan syrjintään. Haastetta lisää se, että Amnesty on kansainvälisenä järjestönä ottanut tavoitteekseen globaalin kannan löytämisen myös seksityöhön. kevään 2014 aikana Suomen osasto keskusteli seksiä Suomessa myyvien ihmisten, yhteistyöjärjestöjen, asiantuntijoiden sekä viranomaisten kanssa. Valtaosa keskustelukumppaneista kannattaa seksin myynnin dekriminalisoimista. Sen sijaan mielipiteet siitä, tulisiko seksin oston tai toisen seksityön avustamisen olla rangaistavaa, vaihtelivat suuresti. Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon seksin ostamisen kriminalisoinnista ihmiskauppaa ehkäisevänä toimenpiteenä. Os-

ton kriminalisoinnin puolesta ovat ottaneet kantaa myös Euroopan parlamentti ja YK:n naisten oikeuksien CEDAW-sopimusta valvova asiantuntijakomitea. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson tuo eduskuntaan syksyllä lakimuutoksen, joka laajentaa Suomessa käytössä olevaa osittaista seksin ostokieltoa niin, että seksin osto ihmiskaupan tai parituksen uhrilta olisi rangaistavaa myös tuottamuksellisena eli tilanteessa, jossa seksin ostaja ei ole varmistanut, että seksin myyjä ei ole ihmiskaupan uhri tai parituksen kohde. ”Amnestylla ei ole kantaa seksin oston kriminalisointiin. Olemme kuitenkin pettyneitä siihen, että lakimuutoksen valmistelussa ei ole kuultu ihmisiä, jotka myyvät seksiä Suomessa. Hallituksen esityksestä puuttuu myös arvio lakimuutoksen ihmisoikeusvaikutuksista”, Tiina Oikarinen sanoo. Hän korostaa, että edellä mainittu on vastoin Suomen kansainvälisiä velvoitteita: ihmiskaupan vastaiset toimenpiteet eivät saa vaikuttaa negatiivisesti ihmiskaupan uhrien tai muiden haavoittuvassa asemassa olevien, kuten seksiä myyvien siirtolaisten, oikeuksien toteutumiseen.

suomessa prostituutiota säännellään rikoslaissa, ulkomaalaislaissa ja järjestyslaissa. Rikoslaki kriminalisoi parituksen, ihmiskaupan ja seksin ostamisen ihmiskaupan tai parituksen uhrilta. Järjestyslaki kieltää seksin myynnin ja oston julkisilla paikoilla. Ulkomaalaislain mukaan EU:n ulkopuolelta tuleva henkilö voidaan käännyttää Suomesta, jos hänen epäillään myyvän seksiä. Amnestyn Suomen osaston konsultaatiossa selvisi, että ulkomaalaislain käännytyspykälä asettaa erittäin haavoittuvaan asemaan kolmansista maista tulevat seksiä myyvät ihmiset, jotka saattavat olla myös ihmiskaupan uhreja. Tammikuun 2011 ja huhtikuun 2013 välisenä aikana yhteensä 131 henkilöä käännytettiin Suomesta pykälän perusteella. Tällä hetkellä käännytetään pääosin Nigerian ja Venäjän kansalaisia. Seksin ostajat ja parittajat voivat käyttää hyväksi sitä, että käännytyksen uhkan pelossa myyjät eivät välttämättä uskalla ottaa yhteyttä poliisiin edes väkivalta- ja hyväksikäyttötilanteissa. Amnesty on jo vuosia vaatinut käännytyspykälän poistamista ulkomaalaislaista. Myös kansallinen ihmiskaupparaportoija on ilmaissut huolensa siitä, että Suomen

Amnesty on kansainvälisenä järjestönä ottanut tavoitteekseen globaalin kannan löytämisen myös seksityöhön.

viranomaiset eivät tutki ihmiskaupan mahdollisuutta riittävästi ennen kuin käännyttävät seksiä myyviä ihmisiä. Syyskuun alussa eduskunnalle luovuttamassaan raportissa ihmiskaupparaportoija suosittaa sekä käännytyspykälän että järjestyslain seksin myyntikiellon poistamista. suomen järjestyslaki kieltää seksin myynnin ja oston julkisessa tilassa, mutta oikeusministeriön vuonna 2013 valmistuneen selvityksen mukaan valtaosa kiellon perusteella annettavista sakoista on kohdistunut seksin myyjiin. Amnestyn haastattelemat seksityöntekijät ja tutkijat kertoivat, että Helsingissä järjestyslain valvonnasta vastaavan poliisin käyttäytyminen on ollut epäasiallista, uhkaavaa ja rasistista – erityisesti järjestyslain tehostetun valvonnan jaksolla vuonna 2012. Tuolloin poliisi pysäytteli toistuvasti seksiä myyviä ihmisiä, kysyi henkilöllisyyspapereita, paljasti seksiä myyvien työn luonteen heidän seurassaan olleille ihmisille, tutki seksityöntekijöiden laukkuja ja antoi laukuista löytyneiden kondomien perusteella sakkoja. Poliisin ahdistelu ja häirintä oli niin laajamittaista, että seksityöntekijät jättivät

keväällä 2012 anonyymin ryhmäkanteen eduskunnan oikeusasiamiehelle yhteistyössä Pro-tukipiste ry:n kanssa. ”Poliisien harjoittama häirintä, ahdistelu ja seksin myyjien kohtaaman väkivallan vähättely ja tutkimatta jättäminen ovat arkipäivää kaikkialla maailmassa. Seksin myyjien sakottaminen kondomien mukana kantamisesta vaarantaa heidän oikeutensa terveyteen ja vie pohjan hivin vastaiselta työltä – siksi esimerkiksi UNAIDS kannattaa seksityön dekriminalisointia”, Tiina Oikarinen sanoo. amnestya on kritisoitu seksityön dekriminalisointia koskevassa prosessissa ihmiskaupan ja naisiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemisen unohtamisesta. Lisäksi järjestö on saanut risuja siksi, että poliisin epäasiallista toimintaa tai rikosoikeusjärjestelmän toimimattomuutta ei ole katsottu riittäväksi perusteeksi dekriminalisoinnin puolustamiselle. Kriitikot ovat sanoneet, että huomio on kiinnitettävä prostituution ehkäisemiseen ja rikosoikeusjärjestelmän vahvistamiseen eli poliisin kouluttamiseen ja sen takaamiseen, että myös seksiä myyvien oikeudenloukkaukset tutkitaan asianmukaisesti.

”Dekriminalisoinnin kannattamisen taustalla on ajatus siitä, että kriminalisointi lisää stigmaa ja haavoittuvuutta sekä altistaa seksin myyjät häirinnälle ja väkivallalle. Poliisien kouluttaminen ei tästä näkökulmasta katsottuna siis riitä, jos syrjivät rakenteet ja lait jätetään voimaan”, Oikarinen sanoo. Hän korostaa, että seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan ehkäiseminen puolestaan edellyttää puuttumista ilmiön taustasyihin eli köyhyyteen, siirtolaisten heikkoon asemaan ja sukupuolten väliseen epätasa-arvoon. Amnestyn konsultaatiossa on korostunut myös se, että eri puolilla maailmaa rajanveto niin sanotun vapaan ja toisaalta pakkoprostituution välillä ei ole välttämättä kovin selkeä tai ongelmaton. Oikarisen mukaan olisi kuitenkin käsittämätöntä, jos Amnesty sulkisi silmänsä seksin myyjiin kohdistuvilta oikeusloukkauksilta vain siksi, että aihe on poliittisesti arkaluontoinen ja vaikea. Seksityötä koskeva kanta on käsittelyssä Amnestyn kansainvälisessä edustajainkokouksessa kesällä 2015. Teksti Marie Kajava Kuvat Marie Kajava & Jesse Pasanen

Henkilö.

Siviilien puolella Merit Hietanen vietti kesänsä eri tavoin kuin moni suomalainen – YK:n riveissä sotatantereella Gazassa. Hänen mielestään puolueettomuus ei tarkoita sitä, että siviilien kärsimys jätetään tuomitsematta.

” nyt tuntuu ihan hyvältä , kun olen saanut nukuttua. Välillä oli aika rankkaa.” Israelin ja Hamasin viimekesäisen sodan aikana Merit Hietanen, 30, oli Gazassa ja piti huolta siitä, että pahimmillaan 320 000 YK:n suojiin paennutta ihmistä saivat tarpeeksi vettä. Hän heräsi aamuisin YK:n palestiinalaisia pakolaisia avustavan UNRWA-järjestön työntekijöiden majoitustilaksi muutetun toimiston lattialta. Hietanen istahti aamupalaveriin kello 7.30 ja kulutti päivät puhelin kourassa jännittäen sitä, pääsevätkö avustusrekat läpi ainoalta auki olevalta rajalta. Lisäksi Hietanen metsästi paikallisia vedenkuljetusfirmoja ja koordinoi kansainvälisiä järjestöjä turvaamaan näiden liikennöintiä sotatantereella, jollaiseksi koko Gaza muuttui 50 päivän ajaksi. Kun Hietasella oli aikaa, hän ajoi panssaroidulla autolla pakolaissuojiksi muutettuihin kouluihin tapaamaan pakolaisia ja tarkistamaan hygieniatilannetta, joka paheni sodan edetessä. Syyhy, täit ja ripuli levisivät vedenpuutteesta kärsivissä

suojissa. Tulitauon aikana Hietanen käynnisti suojissa hygieniakampanjan, jonka ansiosta epidemiat saatiin kuriin. Puolen yön aikaan työvuoro loppui, mutta pommitukset jatkuivat. Kun naapurissa sijaitsevaan Islamilaiseen yliopistoon osui, toimiston ikkunoita särkyi ja piha täyttyi sirpaleista.

”Kun on ulkona Gazasta, kantaa huolta tiimistään, ystävistä ja kollegoista, jotka ovat sisällä.”

hietanen istuu Länsiran-

nalla, Jerikon helteisessä illassa sitruunalimonadi edessään. On elokuun 17. päivä ja hänellä on takana ensimmäinen tauko neljään viikkoon. Kuukauden päivystämisen päätteeksi hän ajoi Länsirannan halki miehensä ja kissansa luokse Jordaniaan. Joutilaat kolme päivää kuluivat enimmäkseen nukkumiseen. Naisen kasvot näyttävät silti väsyneiltä. Neljä viikkoa sotaa ja unen puutetta eivät pyyhkiydy hetkessä pois. Tunnin kuluttua edessä on paluumatka Gazaan. Hietanen työskentelee UNRWA:n kenttätoimistossa Gazassa. Järjestö perustettiin vuonna 1949 huolehtimaan 700 000 palestiinalaispakolaisesta, jotka Israelin valtion perustaminen vuonna 1948 jätti jälkeensä. Nyt UNRWA vastaa liki viidestä

”Jos ihmiset eivät pääse liikkumaan, ajatuksetkaan eivät pääse liikkumaan.”

miljoonasta palestiinalaispakolaisesta Länsirannalla, Gazassa, Jordaniassa, Libanonissa ja Syyriassa. Gazan operaatio on UNRWA:n suurin. ”Usein ajattelen, että UNRWA on Gazassa kuin valtio ja sen eri osastot ministeriöitä”, Hietanen luonnehtii. Kuvaus ei tunnu liioittelulta. Gazan 1,5 miljoonasta asukkaasta 1,2 miljoonaa eli 80 prosenttia on UNRWA:n rekisteröimiä pakolaisia. Pakolaisleirit ovat kokonaisia kaupunkeja, joiden kouluja ja terveyskeskuksia ylläpitävät UNRWA:n 12 000 työntekijää. UNRWA:n ruoka-avun varassa on 800 000 gazalaista. Rauhan aikaan Hietanen toimii ikään kuin UNRWA:n valtion tasa-arvovaltuutettuna. Hän vastaa sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisesta järjestön tarjoamissa palveluissa ja luotsaa tasa-arvoa ajavia projekteja, jotka tarjoavat esimerkiksi kouluttautumis- ja työllistymismahdollisuuksia naisille. Viime kesän sodan aikaan Hietanen määrättiin vastaamaan vedenjakelusta Gazan sisäisille pakolaisille, jotka hakivat turvaa UNRWA:n 90 koulusta. ”Vesi kuljetettiin kouluille tankkiautoilla, joista täytettiin katoilla sijaitsevat vesisäiliöt. Kuljetuksia vietiin useita kertoja päivässä, mutta se ei riittänyt. Pahimmillaan yhteen kouluun majoittui 9 000 ihmistä, eikä koulujen infraa ole suunniteltu tällaiseen käyttöön”, Hietanen sanoo. Hän on kuitenkin tyytyväinen työhön, jota UNRWA teki sodan aikana. ”Gazassa pakolaisten määrä ylitti nopeasti 50 000 ihmisen rajapyykin. Syyrialaispakolaisten Zaatari-leiri Jordaniassa on mieletön operaatio ja siellä on 80 000 ihmistä, jotka ovat saapuneet vähitellen. Nyt Gazassa piti pystyä tarjoamaan hetkessä suoja 290 000 pakolaiselle UNRWA:n tiloissa.” gazassa kuoli kesän sodan aikana 2 101 ihmistä, heistä

1 454 oli siviilejä ja 491 lapsia. Loukkaantuneita arvioidaan olevan yli 10 000, sisäisiä pakolaisia liki puoli miljoonaa. Myös 11 UNRWA:n paikallista työntekijää kuoli sodassa. Hietanen ei tuntenut heitä henkilökohtaisesti, mutta kuolemat järkyttävät. Hietasta ei silti juurikaan pelottanut kesän kuukausina.

”Olen oppinut luottamaan YK:n turvajärjestelmiin. Lisäksi uskon, että Israel todella yrittää välttää YK:n Gazan päämajaan osumista.” Työhön liittyvä riski on itsestäänselvyys. ”Ei voi olettaa, että työskennellessään Gazassa on yhtä turvassa kuin Helsingissä. Koen kuitenkin, että UNRWA:lla olemme niin turvassa kuin sodan keskellä vain voi olla. Sodan aikana koordinoimme kaiken liikkumisemme Israelin kanssa, he tiesivät sijaintimme tarkalleen.” Humanitaarisen työn tekijän ammatinvalinta vaikuttaa kuitenkin läheisten yöuniin. Hietasen äiti on ollut kesän ajan kauhuissaan. ”Siksi yritänkin keskittyä olemaan erityisen hyvällä tuulella ja positiivinen, kun puhun äidin kanssa puhelimessa”, Hietanen kertoo. Äiti ei myöskään tiedä ihan kaikkea tyttärensä vierailuista kouluissa ja kentällä sodan aikana. ”Mies sen sijaan on asian kanssa sujut. Hän luottaa siihen, ettei meidän annettaisi olla siellä jollemme olisi turvassa.” kesän sodassa myös konfliktissa puolueeton UNRWA

joutui taistelukentäksi. Sodan puolivälissä mediassa raportoitiin, että kolmesta UNRWA:n koulusta oli löytynyt Hamasin raketteja. Hietanen oli harmissaan uutisten esitystavasta. ”Koulut, joista raketteja löytyi, eivät olleet suojina käytettyjä kouluja vaan niitä, jotka olivat sodan aikaan tyhjillään. Sota alkoi gazalaisten kesälomien aikaan”, Hietanen kertoo. Israel puolestaan pommitti UNRWA:n suojana käyttämiä kouluja kuusi kertaa. Kymmeniä ihmisiä kuoli. Hietanen tuomitsee sekä palestiinalaisryhmien että Israelin toiminnan. ”Se, löytyykö kouluista palestiinalaisryhmien raketteja vai osuuko niihin Israelin pommi, on yhtä lailla loukkaus UNRWA:n immuniteetille. Se, että tyhjistä kouluista löytyy raketteja, ei oikeuta iskemistä suojina käytettyihin kouluihin”, Hietanen sanoo. Paikalliset ja kansainväliset työntekijät työskentelevät UNRWA:lla rinta rinnan. Sodan aikana kansainväliset työn-

tekijät voivat kuitenkin halutessaan tulla evakuoiduiksi. Paikallisilla työntekijöillä tällaista mahdollisuutta ei ole. Hietasesta se tuntuu hirveältä. ”Toisaalta, tämä ei ole heille mitään uutta. He ovat kokeneet monta sotaa ja ovat kiitollisia siitä, että moni kansainvälisistä työntekijöistä jäi sinne.” Hietanen oli yksi niistä, jotka jäivät. ”Sodan aikaan on vaikeampaa olla Gazasta ulkona kuin sisällä. Edellisessä sodassa vuonna 2012 minut sijoitettiin UNRWA:n Jerusalemin rinnakkaistoimistoon, josta koordinoidaan vedet, ruuat ja muut tarvikkeet Israelin puolelta Gazaan. Kun on ulkona Gazasta, kantaa huolta tiimistään, ystävistä ja kollegoista, jotka ovat sisällä.” Kesken haastattelun Hietasen puhelin soi. Toimistolta ilmoitetaan, että ainakin seuraavana päivänä hänen on määrä työskennellä Jerusalemin toimistosta käsin, turvallisuussyistä. ”Harmittaa ihan todella paljon”, Hietanen puuskahtaa laskiessaan puhelimen takaisin pöydälle. ”Tiimini odottaa minua sinne huomenna, lupasin palata!” Hänen mukaansa UNRWA:n kansainvälisten ja paikallisten työntekijöiden tilanne on erilainen. ”Meillä ei ole samoja paineita kuin paikallisilla työntekijöillä, esimerkiksi huolta perheen turvallisuudesta. Paikalliset eivät voi koskaan sataprosenttisesti sanoa, pääsevätkö seuraavana aamuna töihin, sillä monet joutuvat yön pommitusten aikana muuttamaan kodistaan toiseen paikkaan.”

zan talouden ja gazalaisten liikkuvuuden paranemista. Israel on saartanut Gazaa vuodesta 2007 lähtien. ”Paikallinen yrittäjyys on tuhoutunut, koska saarron vuoksi ihmiset eivät pysty viemään tuotteitaan. Töitä ei ole. On vaikeaa vähentää pelkoa ja vihaa, jos ihmiset on lukittu pienelle alueelle ilman mahdollisuuksia tehdä mitään. Israelin on pakko höllentää saartoa”, Hietanen sanoo. ”Meidänkin työmme muuttuu muuten mahdottomaksi. On keinotekoista, että YK on Gazan suurimpia työllistäjiä. Sehän on holhousyhteiskunta.” ”Jos ihmiset eivät pääse liikkumaan, ajatuksetkaan eivät pääse liikkumaan. Se taas lisää konservatiivisuutta ja ajatusten sisäsiittoisuutta.” Hietanen juo limonadinsa loppuun, hyppää autoonsa ja vilkuttaa ikkunasta. Kun hänet kahden päivän kuluttua päästetään takaisin Gazaan, sota eskaloituu pahimpaan vaiheeseensa: Asuinrakennuksiin kohdistuneet ilmahyökkäykset ajavat pakolaisiksi ennätysmäärän ihmisiä. Kahdensadan metrin päässä UNRWA:n toimistosta sortuu 14-kerroksinen tornitalo. Sadat menettävät kotinsa. Kymmenen päivää myöhemmin Hamas ja Israel solmivat tulitauon. Hietanen päivittää Facebook-statuksensa: ”Voiko tämä olla totta? Näen hymyt ihmisten kasvoilla ja haluan uskoa. Nyt piiloudun juhlintaan liittyviä riemunlaukauksia.” Teksti Lea Pakkanen Kuvat Kobi Wolf

hietanen on asunut ja työskennellyt Gazassa kolme

vuotta. Hänen mielestään pysyvä rauha alueella edellyttää Ga-

Sekä Israelia että Hamasia epäillään sotarikoksista israelin ja gazaa hallinnoivan Ha-

masin konflikti viime kesänä kesti seitsemän viikkoa ja vaati 2 100 palestiinalaisen ja 72 israelilaisen hengen. Yhtenä yllykkeenä konfliktille toimi kolmen israelilaisen teinipojan sieppaaminen ja tappaminen Israelin miehittämällä Länsirannalla kesäkuussa. Hamasin johtaja Khaled Meshaal sanoi, että Hamasin jäsenet olivat teon takana. Heinäkuun alussa Jerusalemissa tapettiin palestiinalainen teini. Tekoa epäillään kostoiskuksi. Konflikti alkoi Hamasin raketti-iskuilla ja Israelin ilmaiskuilla. Sodaksi se yltyi heinäkuun puolivälissä, kun Israel aloitti maahyökkäyksen Gazaan. Konfliktin kumpaakin osapuolta epäillään sotarikoksista. Hamasin summittai-

set raketti-iskut Israeliin loukkaavat kansainvälistä oikeutta. Israel ei puolestaan ole täyttänyt kansainvälistä velvoitettaan suojella siviilejä Gazassa. amnestyn mukaan on todisteita, että

Israel on kohdistanut iskujaan nimenomaisesti sairaaloita ja sairaanhoitohenkilöstöä kohtaan Gazassa. Joitain lääkintätiimeistä on estetty kokonaan pääsemästä apua tarvitseville alueille Gazassa. Amnestyn haastattelemat sairaanhoitohenkilökuntaan kuuluvat ihmiset ovat kertoneet hyökkäyksistä tunnistettavasti merkittyjä sairaaloita ja ambulansseja kohtaan. Gazan sairaalat kärsivät konfliktin aikana pahasta polttoaine-, sähkö- ja vesipulasta. Myös lääkkeistä ja muista tarvik-

keista on pulaa. Näin on ollut koko Israelin seitsemän vuotta jatkuneen Gazan saarron aikana, mutta kesän konflikti pahensi tilannetta entisestään. ”Sairaanhoitoon kohdistuneille hyökkäyksille ei voi olla oikeutusta missään tilanteessa”, sanoo Amnestyn Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan aluejohtaja Philip Luther. Israel iski konfliktin aikana ainakin kuusi kertaa YK:n palestiinalaisia pakolaisia avustavan UNRWA:n ylläpitämiin kouluihin. Amnesty on vaatinut Gazan konfliktin aikana tapahtuneista, epäillyistä sotarikoksista viipymättä tehokasta ja puolueetonta tutkintaa.

RAJALLA Pakeneminen on nykyään yhä vaarallisempaa. Pakolaisten ja siirtolaisten matka katkeaa näkyviin ja näkymättömiin muureihin, jotka ovat piirtyneet maiden rajoille viime vuosina. Teksti Noora Jussila Kuvitus Laura Lehtinen

Kaikkiaan noin puolet EU alueelle pyrkivistä pakolai tulee sotaa käyvästä Syyri ja epävakaista Afganistan Somaliasta ja Eritreast

U:n isista iasta nista, ta.

yk:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan maailmassa oli

vuoden 2013 lopulla 11,7 miljoonaa pakolaista. Jo neljättä vuotta sotivasta Syyriasta on paennut liki kolme miljoonaa ihmistä. Pakolaisten, siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden liikkuminen on vaikeutunut vuosi vuodelta, kun vielä toistaiseksi vakaat ja rikkaat Eurooppa, Australia ja Yhdysvallat ovat sulkeneet rajojaan ei-toivotuilta tulijoilta. Kun pakolaiset ja siirtolaiset joutuvat kiertämään yhä vaarallisempia reittejä pitkin, on käsillä suuren kokoluokan humanitaarinen kriisi. eurooppaan pyrkiminen on vienyt hengen 23 000 ihmiseltä vuodesta 2000 alkaen. Tänä vuonna syyskuun puolivälissä 500 pakolaista hukkui Maltan vesillä. Vain kymmenen pelastui. UNHCR:n mukaan yksin tämän vuoden kesä-elokuussa Välimereen hukkui yli 1 600 pakolaista. EU on viime vuosina tiukentanut rajavalvontaa päämäärätietoisesti. Kun yksi raja sulkeutuu, kääntyvät pakolaiset ja siirtolaiset toisen puoleen. Ennen vuotta 2012 Kreikan ja Turkin välinen maaraja oli yksi pääväylistä EU:n alueelle. Vielä elokuun 2012 ensimmäisellä viikolla rajan ylitti noin 2 000 ihmistä. Myöhemmin samassa kuussa kreikkalaisviranomaiset käynnistivät niin sanotun Operaatio Kilven, joka tarkoitti 10,5 kilometrin pituisen aidan rakentamista ja 1 800 poliisin lähettämistä rajalle. Rajanylittäjien määrä laski nopeasti alle kymmeneen ihmiseen viikossa. Kun maaraja Turkista Kreikkaan sulkeutui, pakolaiset ja siirtolaiset hyppäsivät veneisiin. Egeanmereltä Kreikan saarille tulleiden määrä nousi vuodessa 169 ihmisestä 3 265:een. Myös liikenne Turkin ja Bulgarian rajalla vilkastui. Ennen Kreikan-rajan sulkemista EU:n alueelle tuli Bulgarian rajan yli noin 1 700 ihmistä. Vuonna 2013 tulijoita oli jo 11 158. Bulgarian viranomaiset vastasivat kasvavaan pakolaisten ja siirtolaisten määrään samoin kuin kreikkalaisviranomaiset – he rakensivat 30 kilometrin pituisen aidan ja lähettivät rajalle 1 570 poliisia ja 141 partioautoa. Toimet olivat rajavalvonnan ja rajan sulkemisen kannalta yhtä tyrmäävän tehokkaat kuin Kreikassakin. Vielä syys-marraskuussa 2013 ennen tehotoimia Turkin ja Bulgarian rajan ylitti noin 8 000 pakolaista. Tammi-maaliskuussa 2014 ylittäjiä oli enää 300. Valtaosa Bulgariaan vuonna 2013 tulleista oli paennut Syyrian sisällissotaa. Kaikkiaan noin puolet EU:n alueelle pyrkivistä pakolaisista tulee sotaa käyvästä Syyriasta ja epävakaista Afganistanista, Somaliasta ja Eritreasta. kun eu : n muurit nousevat yhä korkeammalle, yhä

suurempi osa pakolaisista ja siirtolaisista jää jumiin Libyan, Marokon, Turkin ja Ukrainan kaltaisiin kauttakulkumaihin, joilla ei ole toimivaa turvapaikkajärjestelmää ja joissa ihmisoikeusloukkauksien riski kasvaa pakolaisten ja siirtolaisten huonon aseman vuoksi.

Omien rajojensa tiukentamisen lisäksi EU on pyrkinyt luomaan itselleen puskurivyöhykkeen tekemällä kahdenvälisiä sopimuksia etupäässä naapureidensa, kuten Venäjän, Balkanin maiden ja Turkin kanssa. Näiden lisäksi eri EU-mailla on vielä kahdenvälisiä palautussopimuksia. Kreikalla on esimerkiksi palautussopimus Turkin kanssa, Espanjalla Marokon ja Ranskalla siirtomaaaikaisten alusmaidensa Beninin, Burkina Fason, Kamerunin, Cap Verden, Kongon, Gabonin, Senegalin, Tunisian ja Mauritiuksen kanssa. Puskurimaiden tehtävä on auttaa EU:ta siirtämään epätoivottuja tulijoita takaisin niihin maihin, joista he ovat EU:n alueelle tulleet. Sopimukset ovat ongelmallisia, koska niillä EU ikään kuin ehdollistaa naapurivaltioiden tuen sillä, että ne estävät ihmisiä tulemasta EU:n alueelle. Sopimuksissa ei ole mitään ihmisoikeustakeita, vaan ihminen voidaan palauttaa takaisin kolmanteen valtioon ilman, että hänen voidaan varmistaa olevan turvassa siellä. On perusteltua pelätä, että palautussopimuksilla voidaan palauttaa pakolaisia myös ilman, että he ovat missään vaiheessa päässeet hakemaan turvapaikkaa. Sopimuspapereiden lisäksi puskurivyöhykkeen luomiseen on kulunut tukuittain rahaa. Vuosina 2007–2013 puskurimaille annettiin arviolta 384 miljoonaa euroa, jotta ne auttaisivat pakolaisten ja siirtolaisten pysäyttämisessä. Myös erinäisiin valvontamekanismeihin on syydetty EU-rahaa. Algeriaan, Egyptiin, Libyaan ja Tunisiaan on rakennettu valvontamekanismeja, jotta etenkin Kypros, Ranska, Kreikka, Italia, Malta ja Espanja saisivat nopeasti tietoa rajojaan lähestyvistä ”epäilyttävistä aktiviteeteista”. Pakolaiset ja siirtolaiset eivät ole turvassa EU:n sisälläkään. Etenkin Bulgariasta, Kreikasta ja Espanjasta käännytetään pakolaisia ja siirtolaisia laittomasti ilman, että heille annetaan edes mahdollisuutta hakea turvapaikkaa. Useat pakolaiset ja siirtolaiset ovat kertoneet rajavartijoiden ja merivartioston kohdelleen heitä kaltoin. heinäkuussa 2014 australian merivartiosto pysäyt-

ti veneen, jonka kyydissä oli 157 srilankalaista turvapaikanhakijaa – miehiä, naisia ja lapsia. Turvapaikanhakijat olivat merellä pidätettynä kuukauden, ennen kuin uutiset heistä kantautuivat Australiaan. Joukko juristeja kyseenalaisti pidätyksen oikeudenmukaisuuden ja vei jutun oikeuteen. Tapaus on yhä käsiteltävänä. Srilankalaiset turvapaikanhakijat puolestaan siirrettiin 3 000 kilometrin päähän Australian rannikosta piskuiselle Naurun saarelle. Australia on maailman kuudenneksi suurin valtio, kokonainen maanosa, mutta silti se on vuodesta 2012 alkaen ulkoistanut turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia kauas, pienten valtioiden maaperälle. Nauru on maailman

pienin saarivaltio ja aivan liian monen ikävän tilaston kärjessä. Työttömiä on 90 prosenttia väestöstä. Ainoa luonnonvara on fosfaatti, jonka vuoksi valtaosa saaresta on louhittu asuinkelvottomaksi. Kummoiset eivät ole Naurulle siirrettyjen turvapaikanhakijoidenkaan olot. Kun Amnestyn tutkijat vierailivat Naurulla 2012, alueella tulvi ja turvapaikanhakijoiden asuinteltat vuosivat. Isommissa armeijan teltoissa majoittui kussakin 16 ihmistä, pienemmissä viidestä kuuteen turvapaikanhakijaa. Sänkyjen lisäksi telttoihin ei mahtunut juuri muuta. Päivällä lämpötila teltoissa kohosi yli 40 asteen. Turvapaikanhakijat kärsivät erilaisista ihosairauksista ja masennuksesta. Suurin osa Naurulle sijoitetuista turvapaikanhakijoista oli Sri Lankasta ja Afganistanista. Vuoden 2012 vierailun jälkeen Amnestya ei enää päästetty Naurun saarelle. Naurun lisäksi Australia siirtää turvapaikanhakijoita 1 500 kilometrin päässä olevalle Papua-Uuteen-Guineaan

kuuluvalle Manuksen saarelle, jossa olot eivät ole juuri paremmat. Australiassa vastaanottokeskuksissa on noin 4 000 turvapaikanhakijaa, Naurun ja Papua-Uuden-Guinean vastaanottokeskuksissa yli 2 000. On syytä epäillä, että turvapaikanhakijat pannaan rankkoihin ja nöyryyttäviin olosuhteisiin turvapaikanhakuprosessin ajaksi, jotta he luovuttaisivat ja palaisivat lähtömaihinsa. Tuoreimpana käänteenä Australia on tänä vuonna neuvotellut Kambodžan kanssa mahdollisuudesta siirtää Naurulla olevat turvapaikanhakijat Australiasta 5 000 kilometrin päähän Kambodžaan. selkään ammuttu luoti tappoi Carlos LaMadridin,

19, juuri kun hän oli kiipeämässä raja-aidan yli takaisin Meksikon puolelle maaliskuussa 2011. LaMadridin ampuivat Yhdysvaltain rajavartijat. Yleensä rajalta pyritään Yhdysvaltain puolelle. Yhdysvaltain oikeuslaitoksen mukaan LaMadrid sat-

pakolainen tarvitsee kansainvälistä suoje-

lua koska hänen henkensä, vapautensa ja koskemattomuutensa ovat vaarassa kotimaassa. Pakolaisia vainotaan esimerkiksi rodun, kansallisuuden, uskonnon tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Paenneilla on oikeus hakea turvaa ulkomailta ja saada kansainvälistä suojelua. Turvapaikanhakija hakee turvaa toisesta valtiosta. Siirtolaisuuteen on monia syitä. Siirtolainen on saattanut lähteä kotimaastaan esimerkiksi paremman elämän, toimeentulon, perheen tai rakkauden perässä.

”Pohjois-Euroopan maat eivät edistä vastuunkantoa” ” eu : n sisällä olisi mahdollisuus soli-

daarisuuteen ja vastuunkantoon pakolaisista, mutta Pohjois-Euroopan maat eivät ole edistäneet sitä. Luulen, että Suomessa ollaan tyytyväisiä siitä, että meille tulee vuosittain vain 3 000 pakolaista. Ruotsiin tulee tänä vuonna yli 70 000 pakolaista, mutta ei Suomi ole ehdottanut, että entä jos Pohjoismaat jakaisivat tämän taakan”, sanoo Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen. YK:n pakolaissopimuksen allekirjoit-

taneet 145 valtiota ovat sitoutuneet kantamaan vastuunsa pakolaiskysymyksestä. Myös YK:n pakolaisjärjestö UNHCR painottaa kansainvälistä solidaarisuutta ja taakan jakamista pakolaisasioissa. Suuret pakolaismäärät kasvattavat väistämättä ruuan, veden, energian, terveyspalveluiden ja koulutuksen kysyntää. Ne saattavat heiluttaa yhteiskunnan tai ympäristön tasapainoa. Susanna Mehtosen mukaan yksi ratkaisu voisi olla, että useampi maa ottaisi käyttöön kiintiöpakolaisjärjestelmän. Tällä hetkel-

tui kivenheittäjän ja rajavartijan väliselle linjalle, eikä siten ole pystytty sulkemaan pois sitä, etteikö vartija olisi toiminut itsepuolustukseksi. Syytteitä ei ole nostettu, eikä nosteta monista muistakaan vastaavista tapauksista. Tammikuusta 2010 lähtien ainakin 15 ihmistä on kuollut Yhdysvaltain rajavartijoiden käsissä Meksikon-rajalla. Yli puolet kuolleista on meksikolaisia, osa ammuttu kivenheittotapausten yhteydessä, kuten Carlos LaMadridkin. Ainoatakaan Yhdysvaltain rajavartijaa vastaan ei ole nostettu syytteitä kuolemista. Nämä kuolemantapaukset ovat kuitenkin vain murto-osa kaikista rajakuolemista. Vuosien ajan keskiamerikkalaiset ovat tahtoneet vaihtaa taloudellisen ja poliittisen epävakauden tai väkivaltaiset olot amerikkalaiseen unelmaan. Jo matka Meksikon halki Yhdysvaltain-rajalle on hengenvaarallinen. Suurin osa siirtolaisista saapuu Keski-Amerikasta Meksikoon tavarajunien kyydissä. Usein myös lapsia matkustaa junilla etsimään vuosia sitten matkaan lähteneitä vanhempiaan. Meksikolaiset rikollisjengit sieppaavat vuosittain noin 20 000 siirtolaista ja kiristävät rahaa heidän perheiltään. Raiskatuksi joutuu kuusi kymmenestä siirtolaisnaisesta. Myös Meksikon viranomaisten on todistettu loukanneen siirtolaisten ihmisoikeuksia. Viranomaisten haaviin jää vuosittain kymmeniätuhansia rajalle pyrkiviä. Helpoimmat rajanylityskohdat on aidattu. Yli 3 000 kilometrin pituiselle rajalle on pystytetty yhteensä yli 1 000 kilometrin pituudelta erilaista aitaa ja muuria, mikä pakottaa pakolaiset ja siirtolaiset uuvuttaville aavikonylityksille tai yrittämään Yhdysvaltoihin meriteitse. Kaikki eivät selviä matkasta. Tarkkoja tietoja rajaa ylittäneiden kuolemista ei ole. Eri järjestöjen ja Meksikon viranomaisten lähteet kertovat kuitenkin yli 5 000 ihmisen kuolleen rajaa ylittäessään vuosina 1998–2008.

lä kiintiöpakolaisia ottavat Pohjoismaiden lisäksi Yhdysvallat, Australia, Kanada, Uusi-Seelanti, Alankomaat, Irlanti, Britannia, Chile, Benin, Burkina Faso ja Brasilia. ”Euroopan tasolla kiintiötä voisi nostaa. Järjestöjen tavoitteena on 20 000 pakolaisen kiintiö Euroopassa vuoteen 2020 mennessä. Jos ihmisillä on laillisia keinoja saada turvaa, he eivät joudu pakenemaan vaarallisia reittejä pitkin. Ehkä voimme näin välttää kuolemia Välimerellä”, sanoo Susanna Mehtonen.

valtaosa maailman pakolaisis-

ta, 86 prosenttia, elää tälläkin hetkellä muualla kuin länsimaissa. Vuonna 2013 enemmistö maailman pakolaisista oli sellaisissa maissa kuin Pakistan, Iran, Libanon, Jordania, Turkki, Kenia, Tšad ja Etiopia. Suurimman vastuun pakolaisista kantavat usein konfliktimaiden naapurimaat. Tilanteesta selvitäkseen ne tarvitsevat kansainvälistä vastuunjakoa, vähintään humanitaarista apua ja rahaa. Kaikki eivät edes tahdo Eurooppaan, Australiaan tai Yhdysvaltoihin. Heidät, jotka joutuvat jättämään kotinsa sodan vuoksi tai etsiäkseen työtä, pakotetaan lähtemään yhä vaarallisemmille matkoille. 16-vuotias Rahim pakeni sekasortoisesta Afganistanista vuonna 2012, juuri kun Eurooppa alkoi sulkea maarajojaan. Hän halusi turvaan Eurooppaan. Ensimmäisellä yrityksellä Bulgarian rajapoliisi sai Rahimin kiinni, hakkasi hänet ja vei rajan yli takaisin Turkkiin. Seuraavilla kahdella yrityksellä Rahim pääsi veneellä melkein Kreikan Lesvosin saarelle, mutta kummallakin kerralla Kreikan merivartiosto sai veneen kiinni ja käännytti sen takaisin Turkkiin. Kun Amnesty tapasi Rahimin alkuvuodesta 2014, hän kertoi aikovansa edelleen pyrkiä Eurooppaan. Jos me olisimme Rahimin asemassa, millaista kohtelua toivoisimme rajalla saavamme?

Suurimman vastuun pakolaisista kantavat usein konfliktimaiden naapurimaat.

Lähteet: Jutussa on käytetty Amnesty Internationalin ja UNHCR:n raportteja sekä haastateltu Amnestyn oikeudellista asiantuntijaa Susanna Mehtosta.

22.-26. LOKAKUUTA 2014 HELSINKI

CINEMAISSÍ

Asiaa.

”POHJAA EI OLE VIELÄ SAAVUTETTU” Ääri-islamilainen Isis-järjestö hyödyntää Irakin ja Syyrian kaaosta alueensa laajentamiseen. Pohjois-Irakissa on käynnissä etninen puhdistus. sunnalainen ääriliike Isis on vallannut nopeasti suuria osia Irakista ja Syyriasta. Viimeistään amerikkalaisen videojournalistin James Foleyn raaka teloitus elokuussa toi järjestön tavallisen tvkatsojan tietoisuuteen. Syyskuussa Isis ilmoitti tappaneensa toisen amerikkalaistoimittajan, Steven Sotloffin, sekä brittiläisen avustustyöntekijän David Hainesin. Järjestön toimintatavat ovat erittäin raakoja. Se teloittaa vastustajiaan julkisesti ja jakaa väkivaltaista materiaalia sosiaalisessa mediassa. Isis on suhteellisen varakas ryhmittymä, jolla on käytössään nykyaikaisia aseita ja joka pyrkii luomaan järjestystä valtaamilleen alueille. Arvioiden mukaan järjestöllä on tuhansia taistelijoita. Se on houkutellut riveihinsä myös paljon ulkomaalaisia. Selitys tälle on Helsingin yliopiston professorin Hannu Juusolan mukaan käytännöllinen: alueelle on helppo mennä, sillä lento Turkkiin ja rajanylitys vievät taisteluiden ytimeen. isisin etenemisen taustalla on Juusolan mukaan alueen kaoottinen tilanne. Irak on valtiona hajotettu, ja siltä puuttuu tehokas armeija. Uskonnollista vastakkainasettelua

korostavat konfliktit keräävät taistelijoita läheltä ja kauempaa. ”Sekä Irakin että Syyrian konfliktit ovat korostaneet uskonnollista identiteettiä: ratkaisevaa on, kuulutko sunneihin vai shiioihin”, Juusola sanoo. Alueen ihmisille tilanne on katastrofaalinen. Amnestyn syyskuussa julkaiseman raportin mukaan Isis on aloittanut Pohjois-Irakissa systemaattisen etnisen puhdistuksen. Pohjois-Irakissa olleen Amnestyn asiantuntija Donatella Roveran mukaan Isisin tavoitteena on ”tuhota kaikki jäljet ihmisistä, jotka eivät ole arabeja tai sunnimuslimeita”. Myös Juusola kuvaa tilannetta suureksi humanitaariseksi kriisiksi. Tavallisilla ihmisillä ei hänen mukaansa ole juuri muita vaihtoehtoja kuin paeta tai liittyä taistelijoihin. ”Kaikki eivät ole liittyneet järjestöön syvällisesti ideologisista syistä vaan puhtaasti selviytyäkseen”, Juusola sanoo. viimeiset amerikkalaissotilaat poistuivat Irakista vuoden 2011 lopulla. He jättivät jälkeensä erittäin hauraan turvallisuustilanteen, jota Isis on hyödyntänyt. ”Voi näyttää siltä, että jos Irakin turvallisuuskoneistoa ei olisi hajotettu, ei oltaisi tässä

tilanteessa. Voi myös olla, että lännen passiivisuus Syyriassa on vahvistanut Isis-järjestöä. Mutta tämä on palapeli, jossa on todella monta osasta. Tulehtunut tilanne ei johdu vain yhdestä tekijästä”, Juusola korostaa. Tämän vuoksi tilanteeseen ei myöskään ole yksinkertaista tai nopeaa ratkaisua. Juusolan mukaan keskeistä olisi saada Irak jaloilleen. Ja koska Isis toimii kahden valtion alueella, sen vastainen taistelu täytyy ulottaa myös Syyriaan. Maan sekasortoisen tilanteen takia tämä on kuitenkin nyt lähes mahdotonta. Yhdysvallat on tehnyt ilmaiskuja kapinallisia vastaan, ja YK:n turvallisuusneuvosto on tuominnut Isisin toimet Irakissa, mutta kansainvälinen yhteisymmärrys konfliktien taustalla olevien syiden poistamiseksi puuttuu. Hannu Juusola ennakoi, että epävarmuus ja kuohunta tulevat jatkumaan. ”Puhutaan vähintään kuukausista, ellei vuosista. Pakolaisia tulee koko ajan lisää. Ja aina on mahdollista, että levottomuudet leviävät naapurimaihin. Valitettavasti en usko, että konfliktin pohjaa on vielä saavutettu.” Teksti Heli Sariola

Isis

Amnesty International

(Irakin ja Suur-Syyrian islamilainen valtio) • On ääri-islamilainen järjestö, joka pitää hallussaan noin kolmannesta Irakin maa-alasta ja suuria alueita Syyriasta. • Käyttää itsestään myös nimeä Islamilainen valtio (Islamic State, IS). • Noudattaa sharia-lain ankarinta tulkintaa ja on julistanut sodan vääräuskoisia vastaan. • On irrottautunut terroristijärjestö al-Qaidasta. Eroon johtivat Isisin äärimmäisen väkivaltaiset otteet, joita al-Qaida ei hyväksynyt. • Ryhmää johtaa Abu Bakr al-Baghdadi, joka julistautui kesäkuussa ”kaikkien muslimien johtajaksi”.

Asiaa.

SOTARIKOS EI VANHENE Sotarikoksesta syyttäminen on niin vakavaa, että todisteiden on oltava vedenpitävät. Siksi oikeus toteutuu hitaasti. kaasuiskut syyriassa tappoivat siviilejä. Isis-järjestö on teloittanut satoja siviilejä Pohjois-Irakissa. Molemmat ovat sotarikoksia, mutta ketään ei vielä ole syytettynä. Siviilejä on kuollut, mutta tekijöiden saattamisesta vastuuseen puhutaan yhä varovaisesti. ”Vaikka voitaisiin yleisellä tasolla epäillä, että sotarikos näyttää tapahtuneen, ei sittenkään tiedetä tarkasti mitä on tapahtunut”, selittää Punaisen Ristin oikeudellinen neuvonantaja Jani Leino. sotarikoksia ovat vakavat kansainvälisen sodan oikeussääntöjen loukkaukset, kuten siviileihin tai sotilaisiin kohdistuvat julmuudet, antautuvan sotilaan tappaminen, ihmiskilpien käyttäminen, tahallinen hyökkäys siviiliväestöä kohtaan tai tahallinen suuren kärsimyksen aiheuttaminen. Sotarikokset on määritelty tarkasti kansainvälisissä sopimuksissa sekä maiden kansallisessa lainsäädännössä. Kriteerit sotarikoksille ja niihin syyllistymiselle ovat niin tarkat, että haasteena on tarpeeksi saumattoman todistusaineiston esittäminen. ”Ensin on todistettava, että sotarikos todella on tapahtunut. Teon on oltava tahallinen tai selkeän vastuuttomuuden aiheuttama. Sodassa sattuneet vahingot – vaikkapa siviilikohteen pommittaminen ohjusjärjestelmään tulleen vian takia – eivät ole sotarikoksia”, Jani Leino sanoo.

”Syyriasta esimerkiksi voidaan todeta, että kemiallisten aseiden käyttö oli sotarikos. Mutta kuka sen teki? Onko vastuussa sotilas vai myös komentaja? Kysymys edellyttää tarkkaa selvittämistä ja tietojen keräämistä, jotta syyte voidaan nostaa, asia tutkia ja tuomio antaa.” tapahtuneen selvittäminen ja todistusaineiston kerääminen ovatkin keskeisin osa sotarikoksiin puuttumista ja niistä vastuuseen saattamista. Tietoon kiinni pääseminen edellyttää paikalle menemistä, eivätkä edes kaikki tiedon äärelle pääsevät voi käyttää sitä. Konflikti- ja sotatoimialueilla toimivien humanitaarisen avun järjestöjen mahdollisuudet kerätä ja välittää sotarikoksiin liittyvää tietoa ovat rajatut. ”Mahdollisuutemme viedä apua kriisialueille ja työntekijöiden turvallisuus siellä perustuvat meidän puolueettomuuteemme. Jos samalla syyttäisimme osapuolia sotarikoksista ja keräisimme todistusaineistoa, toimintamahdollisuudet häviäisivät”, Leino selittää. Siksi kriisialueilla liikkuu paljon ihmisoikeusjärjestöjen tutkijoita. ”Meidän tehtävämme on paljastaa, tutkia ja dokumentoida. Syyttämisestä ja tuomioista vastaavat sitten tuomioistuimet”, sanoo Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen.

pitävistäkin todisteista huolimatta sotarikokset jäävät joskus syyttämättä pitkiksi ajoiksi tai kokonaan. Tämä johtuu politiikasta. ”Omassa maassa on kova kynnys lähteä syyttämään vallassa olevia epäiltyjä. Kansainväliseen rikostuomioistuimeen ICC:hen jutut voivat siirtyä, jos valtio on hyväksynyt tuomioistuimen perussäännön tai jos YK:n turvallisuusneuvosto päättää niin, mutta senkin saattaa estää poliittinen vallankäyttö. Esimerkiksi Syyriassa tapahtuneita sotarikoksia ei ole siirretty ICC:n vastuulle, koska Venäjä vastustaa sitä”, Susanna Mehtonen sanoo. Tällä hetkellä on epäselvää sekin, miten Ukrainaan, Gazaan ja Israeliin liittyviä sotarikoksia käsitellään. Mehtosen mielestä järjestöjen kampanjoinnin ja vaikuttamistyön tavoitteeksi pitää asettaa se, että sotarikokset nähtäisiin kansainvälisessä yhteisössä niin vakavina rikoksina, että ihmiset saatetaan niistä vastuuseen ilman mitään poliittista harkintaa. ”Amnestyn työn varsinainen vaikuttavuus sotarikosten selvittämisessä riippuu siitä, miten hyviä raportteja laadimme. Sotarikokset eivät vanhene koskaan. Vastuuseen voidaan saattaa, kun aika on kypsä.”

Teksti Jaakko Kaartinen

AMNESTYN SYYSSEMINAARI 25.–26.10.

Maailman tila ahdistaa – mitä tehdä? lauantaina 25.10. syysseminaarin vieraina ovat Amnestyn Ukrainan

ja Israelin osastojen johtajat Tanya Mazur ja Yonatan Gher. He kertovat siitä, miten Amnesty toimii puolueettomana tarkkailijana räjähdysherkissä tilanteissa.

Voima-lehden kustantaja Tuomas Rantanen. Päättäjiä ovat paikalla edustamassa presidentti Tarja Halonen, europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen ja Ylen Yhteiskunta-yksikön vetäjänä vuoden 2015 alussa aloittava Riikka Venäläinen.

sunnuntaina 26.10. kokeneet vaikuttajat ja politiikan sekä median

mikä huolettaa juuri sinua?

päättäjät pureskelevat aktivistien vaikuttamisen tarpeesta kumpuavia ideoita. Mentoreina toimivat Pekka Haaviston vaalikampanjan päällikkö Riikka Kämppi, vasemmistoaktivisti Dan Koivulaakso sekä

Voit ehdottaa omaa ideaasi mentorien käsiteltäväksi Amnestyn Facebook-sivuilla tai Twitterissä (tunnisteella #amnestysyys) tai sähköpostitse anu.merenlahti@amnesty.fi.

Amnestyn syysseminaari 25.–26.10. Helsingin kauppakorkeakoulu, Runeberginkatu 14-16. Seminaarin koko ohjelma osoitteessa amnesty.fi/syysseminaari. Ilmoittautuminen verkossa tai puh. (09) 5860 440. Etäisyys Helsinkiin ei saa olla este. Matka- ja majoituskuluja korvataan, kysy lisää ilmoittautumisen yhteydessä.

Matkalla.

Reissaajien ahaa-elämyksiä maailmalta

ISÄNTIÄ JA VIERAITA? Eri puolilla Georgiaa on leimahtanut tasaisin väliajoin paikallisia konflikteja. Poliisi ja päättäjät kuittaavat tapaukset usein humalaisten tappeluina tai tavallisina naapuririitoina.

tiilistä rakennettu minareetti nousee kylän keskellä, taustalla siintävät vehreät kukkulat, jotka muuttuvat vähitellen mahtavaksi Kaukasus-vuoristoksi. Ollaan Pankisin laaksossa Duisin kylässä Georgiassa. Suurin osa alueen asukkaista on kistejä eli etnisiä tšetšeenejä: osa jo 1800-luvulla tulleita, osa vasta viime vuosikymmenten aikana rajan takaa paenneita. Alue oli levoton erityisesti Tšetšenian sotien aikana 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa, jolloin alueelle pakeni taistelijoita rajan yli ja se oli käytännössä suljettu ulkomaalaisilta. Nyt monet pelkäävät radikalisoitumista. Miehiä on lähtenyt esimerkiksi Syyriaan taistelemaan, ja arabimaista on saatu rahaa uusien, entistä hienompien moskeijoiden rakentamiseen. juuri lukion päättänyt Nona esittelee kylää. Hänellä ei ole huivia, vaan mustat kiharat hiukset ovat avoinna. Yllään hänellä on pitkä, värikäs hame. Nonaa kuunnellessa voi kuvitella olevansa kenen tahansa nuoren, opiskeluja jännityksellä odottavan nuoren naisen seurassa. Muutaman kuukauden päästä alkavat historian opinnot yliopistossa pääkaupungissa Tbilisissä. Vaikka kaupunkiin ajaa muutamassa tunnissa, Nona on käynyt siellä vain kerran. Uusi elämä jännittää ja houkuttaa samalla aikaa. Hänen haaveenaan on opiskella opettajaksi ja palata kotikylään töihin. Toisenlaisesta arjesta muistuttavat parrakkaat nuoret miehet sekä ei-perinteiseen tapaan hunnutetut naiset kylänraitilla matkalla koraanikouluun. Koko maassa muslimeja on noin 10 prosenttia väestöstä, mutta minareetteja näkee silti harvoin.

”isäntiä ja vieraita”, sanoo koke-

nut toimittaja, kouluttaja ja Go Group Media -järjestön johtaja Margarita Akhvlediani trendikkään kahvilan terassilla muutaman päivän päästä Tbilisissä. Georgiassa elää hänen mukaansa edelleen vahvana ajatus siitä, että maan todelliset isännät ovat ortodoksikristittyjä ja georgiaa äidinkielenään puhuvia ja muut ovat maassa

vieraina – ehkä paikoin pidettyinä mutta silti vieraina. Akhvledianin mukaan maassa kasvavaan nationalismiin sekä eriytymiseen pitäisi tarttua, ennen kuin on liian myöhäistä. eri puolilla georgiaa on leimahtanut tasaisin väliajoin paikallisia konflikteja, ja etnisten ryhmien välien voi nähdä kiristyneen. Poliisi ja päättäjät kuittaavat tapaukset usein humalaisten tappeluina tai ihan tavallisina naapuririitoina. Myös moskeijoille on nykyään vaikea saada rakennuslupia. Tämä on oivallista maaperää radikalisoitumiselle.

Jos kysyy Nonalta tai hänen ystäviltään, suurin osa heistä pitää itseään todennäköisesti georgialaisena. Ehkei äidinkieleltään georgiankielisenä, mutta kuitenkin georgialaisena. Kaikille Duisin nuorille todellisuus ei ole sama. Jos Nonalla on mahdollisuus lähteä vuorten keskeltä opiskelemaan yliopistoon ja haaveilla opettajan työstä, maalla ja sen nuorilla on vielä toivoa. Teksti Kirsi Pere Kuvitus Jesse Pasanen

Teetä ja ihmisoikeuksia. Keskustelua oikeasti tärkeistä asioista

Ihmisoikeuskasvatus alkaa välitunnilla Kun nuorille puhutaan ihmisoikeuksista, luennoiminen ei riitä. Opettajan täytyy itse rakentaa reilua ja kunnioittavaa ilmapiiriä.

”Opettaja ei voi rikkoa sitä vastaan, mitä opettaa.”

terveystiedon opettaja Riikka Mero saapuu haastatteluun suoraan välituntivalvonnasta. Hän pahoittelee hieman kiireistä aikatauluaan. ”En ole todellakaan ehtinyt laittaa tukkaa”, Mero naureskelee ennen valokuvausta Hyrylän yläasteella. Myös Amnestyn ihmisoikeuskasvatuksen asiantuntija Maarit Pihkalalla on ollut vilkas päivä. Naiset ehtivät kuitenkin istahtamaan alas hetkeksi. Heitä kiinnostaa yhteinen aihe, eli se, miten opettaa ja puhua nuorille ihmisoikeuksista. Kiire on usein esteenä myös silloin, kun nuorille yritetään avata ihmisoikeuksien kaltaista laajaa käsitettä. Yhdellä oppitunnilla tai kouluvierailulla ei ehdi tehdä kovin paljon. Mero ja Pihkala korostavatkin, että ihmisoikeuksien kunnioittamisen pitäisi olla osa koko koulun tai ryhmän arkea. ”Opettaja ei voi rikkoa sitä vastaan, mitä opettaa”, Pihkala huomauttaa keskustelun alussa. riikka mero toivoo opetusryhmiinsä ilmapiiriä, jossa kaikki uskaltavat sanoa mielipiteensä. Hän haluaa oppilaiden pohtivan, kuinka läskiksi haukkuminen tai väärälle vastaukselle ilkkuminen vaikuttaa luokkatoveriin. ”Yläasteikäisten kanssa se lähtee ruohonjuuritasolta: siitä, kuinka he kohtelevat toisiaan, miten he puhuvat toisilleen tai opettajilleen ja millaisia sanavalintoja toisista käytetään”, Mero sanoo. Myös oppitunneilla ihmisoikeusasiat on tuotava nuorten kokemusmaailmaan. Tylsä tai liian korkealentoinen tunti saa nuoret nuokkumaan pulpeteissaan. ”Minä luotan tarinoihin. Ihmisoikeusloukkauksista kertoessa voidaan käyttää tarinoita oikeista ihmisistä, kuten vaikkapa uhatuksi

joutuneista blogien kirjoittajista, joihin nuoret pystyvät samastumaan”, Maarit Pihkala miettii. ”Bloggaajien kohtaamat vaikeudet voivat yllättää, sillä sananvapaus ja muut perusoikeudet tuntuvat monelle itsestään selviltä”, Riikka Mero sanoo. Ymmärtämiselle on annettava aikaa. ”Kun kasiluokkalaisten kanssa tehdään ihmisoikeuspyramideja, joissa erilaisia oikeuksia laitetaan tärkeysjärjestykseen, se on monille kauhean vaikeaa. Perusoikeudet toteutuvat heidän arjessaan niin hyvin, ettei välttämättä ymmärretä, mitä arvoa on esimerkiksi oikeudella tehdä työtä”, Mero kertoo. myös ihmisoikeuksien poliittinen ulottuvuus on yläkoululaisille vielä vaikea hahmottaa, Mero miettii. ”Meillä kävi Amnestyn kouluvierailija, joka kertoi luokalle vetoomuksista. Oppilaiden oli vaikeaa ymmärtää, mitä sellainen auttaa. Miksei vain mennä ja pelasteta sitä henkilöä sieltä.” ”Vaikka tavallaanhan koulu on kuin pieni yhteiskunta. Sen puitteissa pystyy opettamaan yhteiskunnan rakenteita ja sitä, kuinka omaan elämänpiiriin voi vaikuttaa”, Pihkala huomauttaa. Puhe kääntyy yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Sekä Mero että Pihkala ovat sitä mieltä, että ymmärtääkseen ihmisoikeuksia nuorella pitää olla käsitys omasta paikastaan yhteisössä ja yhteisiin asioihin vaikuttamisesta. ”Koulussa voitaisiin harjoitella vaikka kirjeiden kirjoittamista rehtorille tai viranomaiselle. Sehän on tavallaan kansalaistaito”, Pihkala sanoo. Mero on samaa mieltä, mutta arvioi samalla, että osallistuminen tuntuu monista kaukaiselta. Hän kertoo tuskailevansa joskus sen kanssa, kuinka passiivista suomalainen koulunkäynti on.

”Teini-ikäisten ajattelu on usein minäkeskeistä. Ysiluokkalaiset alkavat jo ymmärtää vaikuttamisen taitoja, mutta heitä on vaikeaa saada ajamaan sellaisia asioita, joista he eivät hyödy itse”, aikoinaan Yhdysvalloissa opiskellut Mero miettii. moninaisuuden kohtaaminen on Pihkalan mukaan usein parasta ihmisoikeuskasvatusta. Oppilaiden erilaiset taustat voivat kuitenkin merkitä myös haasteita. Jos nuori on esimerkiksi kohdannut seksuaalista väkivaltaa tai tulee hyvin erilaisesta kulttuurista, hän voi ahdistua joistain ihmisoikeusloukkauksiin liittyvistä teemoista. ”Amnestyn kouluvierailuissa on tarkoitus, että luokkaan mennessään vierailija kysyy, onko luokassa monia eri kulttuureja tai jotain muuta erityistä. Siinä opettaja voi hienovaraisesti vinkata, millaiset asiat eivät ehkä toimi tunnilla”, Pihkala kertoo. Seksuaalioikeuksia käsittelevillä Mun rajat -tunneilla on tärkeää jakaa tietoa siitä, mistä saa apua, jos omia seksuaalioikeuksia on loukattu. ”Tiedän, että niilläkin tunneilla on lähtenyt aukeamaan joitakin vyyhtejä nuorten omista kokemuksista liittyen esimerkiksi kotiväkivaltaa tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön”, Pihkala sanoo. Mero on terveystiedon tunneilla tottunut käsittelemään arkojakin aiheita. Hän harmittelee kuitenkin sitä, ettei opettaja voi aina tietää oppilaiden elämäntilanteita. ”Sanon jakson alussa ryhmille, että jos tulee liian paha olla, niin aina saa siirtyä hetkeksi käytävään.” jos oppilas on opetettavista asioista eri mieltä, Mero ja Pihkala neuvovat rohkaisemaan häntä pohdiskeluun. Taitava opettaja heittää kysymyksiä ilmaan eikä provosoidu jyrkistäkään kommenteista.

”Ysiluokkalaiset alkavat jo ymmärtää vaikuttamisen taitoja, mutta heitä on vaikeaa saada ajamaan sellaisia asioita, joista he eivät hyödy itse.”

Maarit Pihkala

”Nuoret voivat kysyä esimerkiksi, miksei Norjan joukkomurhaaja Anders Breivikiä voida tappaa. Siinä voi avata taustoja esimerkiksi kuolemanrangaistuksen syrjivyydestä ja lopullisuudesta”, Pihkala kertoo. Kymmenen vuotta opettajana ollut Mero on jo aiemmin haastattelussa pohdiskellut nuorten arvoja. Esimerkiksi homoseksuaalisuudesta puhutaan hänen mielestään sallivammin kuin ennen, mutta rahan merkitys näkyy yhä enemmän oppilaiden arjessa. Arvostus luokassa voi riippua siitä, millainen kännykkä nuorella on tai ajaako hän mopoautolla. ”Kun tunneilla puhutaan nuorten toiveista, moni sanoo haluavansa rikkaan kumppanin ja hyväpalkkaisen ammatin. Ne ovat aika kovia arvoja”, Mero sanoo. ”Olen kommentoinut internetissä uuden opetussuunnitelman luonnosta, jossa kannustettiin oppilaita tuomaan kouluun omia iPadeja ja muita laitteita. Minusta se on tosi eriarvoistavaa niiden kannalta, joiden perheissä tabletteja ei ole”, Pihkala pohtii. kouluvierailijoilta Mero toivoo panostusta tunnin rakenteeseen ja opetta-

mismetodeihin. Varsinkin tunnin aloitus on tärkeä. ”Se, että itse hallitsee asian, ei välttämättä takaa onnistunutta vierailua. Pitää olla osallistavia menetelmiä ja monenlaista tekemistä. Jos luennoidaan kaksi tuntia, niin teini on aika uuvuksissa”, Mero sanoo. Pihkala taas toivoo opettajilta oma-aloitteisuutta. Kun tunnilla on käynyt pari kouluvierailijaa, opettaja voi alkaa itsekin hyödyntää heidän käyttämiään metodeja. ”Ja löytyyhän netistäkin vaikka miten paljon materiaalia! Sopivien asioiden löytäminen vain vaatii opettajalta paljon vaivannäköä”, Mero miettii. Tiedon antamisen lisäksi kouluvierailun – ja ihmisoikeuskasvatuksen yleensäkin – päämääränä on voimauttaa nuoria tietämään oikeutensa, käyttämään niitä ja nauttimaan oikeuksistaan ja oppimaan, kuinka myös muiden oikeuksia voi edistää. ”Oikeutensa tunteva osaa puolustaa itseään ja vähän kaveriakin”, Riikka Mero kiteyttää. Teksti Anu-Elina Ervasti Kuvat Juha Peurala

Riikka Mero

Kulttuuri.

ISLAMIA, VOODOOTA

– ja hieman rakkautta Tältä sivulta löydät tärppejä syksyn kiinnostaviin kirjoihin. Ne eivät ole romaaneja. valokuvia ja arkea

runoa

tietoa

Syyskuussa ilmestyi kaksi kiinnostavaa, runsain valokuvin höystettyä kirjaa. Teoksen Voodoo – Afrikan arkea sivut täyttyvät kirjailija Juha Vakkurin sanoin ja valokuvaaja Juha Metson kuvin. Liken kustantama teos sijoittuu Länsi-Afrikan voodoo-uskonnon eli vodunin synnyinsijoille ja katsoo menneeseen sekä nykypäivän arkeen. Vakkuri on matkustanut jo yli kymmenen vuoden ajan osaksi vuotta Beniniin ja tuntee paikat sekä tavat tarkasti. Juha Metso kuvasi viime talvena kirjan hurjan hienot voodoo-aiheiset kuvat Beninissä. Toimittaja Anni Valtosen ja valokuvaaja Milka Alasen teos Uusia suomalaisia puolestaan katsoo lähelle kotimaahan ja monikulttuurisiin perheisiin. Kirjassa yhdessä elämisestä iloine ja suruineen kertoo kaksitoista pariskuntaa tilanteessa, jossa toinen puolisoista on syntynyt muualla kuin Suomessa. Kirja kertoo, että Helsingissä jo liki viidennes avioliitoista solmitaan suomalaisen ja ei-suomalaisen kanssa, eli rakkaus vaikuttaisi olevan painava syy muuttaa Suomeen.

Nuoren palestiinalais-tanskalaisen Yahya Hassanin omaelämäkerrallinen runokokoelma Yahya Hassan kuvaa nuoren miehen kasvua lapsesta aikuisemmaksi ympäristössä, jossa muslimi-isä kasvattaa nyrkillä ja pelolla. Tie kohti varkauksia, pahoinpitelyitä, huumeidenkäyttöä ja vankilatuomioita on vääjäämätön. Hassanin runot laajenevat kuvaamaan arkielämää Kööpenhaminaan muuttaneiden siirtolaisten keskuudessa. Runoteos on ollut myyntimenestys, ensin muissa Pohjoismaissa, sittemmin maailmanlaajuisesti. Nyt teos ilmestyy suomeksi Tammen julkaisemana. Suomessa myös vast’ikään vieraillut runoilija ei kaihda kovia sanoja, jotka kohdistuvat muslimiyhteisöön. Kirjoittaminen on ehkä jossain mielessä pelastanut Yahya Hassanin, mutta hän on saanut tuoreen runoteoksensa ja julkisuudessa esiintymisten vuoksi myös lukuisia tappouhkauksia.

Alkusyksystä on ilmestynyt kaksi islam-aiheista kiinnostavaa kirjaa. Vuonna 2011 murhatun pakistanilaisen Syed Saleem Shahzadin kirjoittama Kuoleman sisäpiiri – Terroristijohtajat bin Ladenin jälkeen (Like) avaa islamististen ääriliikkeiden mysterisoituakin maailmaa ja ihmisiä. Shahzad oli moniin kansainvälisiin lehtiin kirjoittava tutkiva toimittaja. Terroristijohtajille hän oli sekä vieras että panttivanki. Shahzad pääsi haastattelemaan useita al-Qaidan ja Talebanin johtajia muun muassa Irakissa, Afganistanissa ja Pakistanissa. Vuonna 2011 Shahzad siepattiin ja surmattiin sen jälkeen, kun hän oli paljastanut Pakistanin laivaston yhteydet al-Qaidaan. Toisena syyskirjana ilmestyy tutkija- ja toimittajaparivaljakko Merryl Wyn Daviesin ja Ziauddin Sardarin kirjoittama teos Islam (Into kustannus). Historiaa, nykypäivää ja islamin suhdetta länsimaihin avaava kirja johdattaa kiisteltyyn uskontoon, joka niin usein yhdistetään terrorismiin tai naisen alistamiseen. Kirjan mukaan islam kuitenkin alkujaan ajoi oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Maailmalla kiitosta saaneen teoksen tekeekin epäilemättä tärkeäksi pureutuminen kysymykseen siitä, mitä islam todella on.

Juha Metso

Teksti Marie Kajava

Aktivisti.

SOLIDAARISUUTTA SOHVALLA

Majoitusaktiivi ja pappi Marjaana Toiviainen tahtoo tönäistä ihmisiä avaamaan kotinsa sekä kohtaamaan toisensa.

1. erilainen hiihtoloma

3 . ei hyväntekeväisyydelle

”Talvella minulle tuli vahva tunne siitä, että ei voi olla niin, että kovalla pakkasella ihmiset nukkuvat ulkona eikä hätämajoitusta riitä. Aloittamani kampanjan idea oli, että kutsutaan asunnoton viikoksi omaan kotiin. Kohtaamiset saivat aikaan paljon yksilötason muutosta. Kotonani asui romanialainen pariskunta kolme kuukautta. Elimme kielimuurista huolimatta yhdessä tavallista elämää, tapasimme ystäviäni ja pariskunta haki minulle lääkkeitä, kun olin kipeä.”

”Kampanjat eivät poista ongelmien lähteitä, ja eniten pelkään, että kampanjat nähdään almuina. En usko auttamiseen yhtään. Uskon kohtaamisissa tapahtuviin muutoksiin. Kukaan ei ole kampanjoissa vain auttaja tai autettava. Yhteiskuntaa muutetaan rakenteiden kautta, mutta ihminen tahtoo muuttaa vain sellaista, joka koskettaa hänen sieluaan ja jonka hän todella kohtaa. Kun erilaiset ihmiset elävät arkea yhdessä, se saattaa muuttaa vallankumouksellisesti heidän ajatuksensa siitä, millaisessa maailmassa he tahtovat elää.”

2. tilaa kaikille ”Sohvalle stadiin -kampanja lähti liikkeelle Helsingin asuntotilanteesta. Monilla kaupunkiin tulevilla opiskelijoilla ei ole kotia, kun opinnot alkavat. Erityyppiset ihmiset ovat nyt avanneet heille ovensa, mukana on yli sata kotia. Pienet asiat luovat maailmaa, jossa ihmiset ovat tervetulleita toistensa elämään ja kaupunkiin. Ei ole meistä riippumaton asia, miten kaupunki rakentuu. Nykytilanne perustuu siihen, että me vaadimme itsellemme yhä enemmän tilaa ja tahdomme asua vain samanlaisten seurassa.”

Toiviainen aloitti elokuussa 2014 työn Kallion seurakunnan pappina. Kampanjat on järjestetty yhdessä Kallion seurakunnan, Helsingin seurakuntayhtymän ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kanssa. Teksti Veera Vehkasalo Kuva Miikka Pirinen

Toimi!

Amnestyssa ajankohtaista juuri nyt

Älä vaikene! Romanien oikeudet -verkosto hakee koordinaattoria Amnestyn Romanien oikeudet -verkosto etsii uutta koordinaattoria vahvistukseksi tiimiinsä. Työ on vapaaehtoista ja sisältää romanien syrjintää koskevien uutisten kääntämistä englannista suomeksi, tiedottamista sähköpostilistalla, yhteydenpitoa romanityötä tekevien Amnestyn paikallisryhmien ja muiden romanityötä tekevien järjestöjen kanssa sekä osallistumista Amnestyn Suomen osaston romanikampanjoinnin suunnitteluun. Toivomme, että koordinaattorilla on aiheeseen liittyvää asiantuntemusta tai kiinnostusta romanien syrjintään liittyviin ihmisoikeuskysymyksiin. Jos kiinnostuit, lähetä hakemus osoitteeseen niina.laajapuro@amnesty.fi perjantaihin 17.10. mennessä. Vapaamuotoisesta hakemuksesta on hyvä käydä ilmi koulutus, työ- ja järjestökokemus, kielitaito, mahdollinen ihmisoikeuksiin ja romanikysymyksiin liittyvä asiantuntemus tai kiinnostus, sekä se, miksi koordinaattorin tehtävä kiinnostaa sinua. Halutessasi voit liittää hakemukseen mukaan myös cv:n. Toivomme, että koordinaattori sitoutuu toimeen vähintään kahdeksi vuodeksi. Lisätietoja:  Ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro, niina.laajapuro@amnesty.fi

Amnestyn kansainvälinen Venäjä-toimintaviikko järjestetään 6.–12.10. Älä vaikene! -kampanjaan kuuluvalla viikolla otetaan kantaa muun muassa sanan- ja kokoontumisvapauteen, kansalaisjärjestöjen toiminnan rajoittamiseen, HLBTI-oikeuksiin ja ihmisoikeuspuolustajien asemaan. Viikon aikana muistetaan myös murhattua venäläistä toimittaja ja ihmisoikeus-

puolustaja Anna Politkovskajaa. Haluatko mukaan Venäjä-viikon kampanjointiin vaikkapa järjestämällä mielenilmauksen omalla paikkakunnallasi? Lisätietoja:  Kampanjakoordinaattori Outi Haapanen, outi.haapanen@amnesty.fi

Seuraa Amnestya somessa Facebookista ja Twitteristä bongaat Amnestyn tuoreimmat uutiset, raportit ja vetoomukset. Lisätietoja: Twitterissä @amnestyfinland www.facebook.com/amnestyfinland

Perusta kirjapiiri Tänä syksynä järjestämme osana kidutuksen vastaista työtä avoimen Stop kidutus-kirjapiirin Amnestyn toimistolla. Piiri kannustaa ihmisiä lukemaan aiheeseen liittyviä kirjoja ja katsomaan elokuvia. Tapaamisissa keskustellaan luetusta tai nähdystä. Olet tervetullut Helsingin kirjapiiriin tai voit perustaa oman piirin ja tulla mukaan kidutuksenvastaiseen työhömme! Ohjeet kirjapiirin perustamiseen, kirjalista ja elokuvalinkki osoitteessa facebook.com/amnestykirjapiiri Lisätietoja:  Ihmisoikeuskasvatuksen asiantuntija Maarit Pihkala, maarit.pihkala@amnesty.fi

Tule mukaan Amnestyn Venäjätoimintaan Helsingissä alkaa toimia Venäjätyöhön suuntautunut paikallisryhmä. Ryhmä kokoontuu noin kerran kuukaudessa, osallistuu Amnestyn kansainväliseen kampanjointiin ja tekee vetoomustyötä oman nimikkohenkilönsä puolesta. Tervetuloa mukaan! Lisätietoja:  Kampanjakoordinaattori Outi Haapanen, outi.haapanen@amnesty.fi

Vetoa tekstiviestillä Liity Amnestyn maailmanlaajuiseen pikavetoomusverkostoon, saat tekstiviestillä säännöllisesti vetoomuspyyntöjä. Lisätietoja: amnesty.fi/sms

Tule aktivistiksi ihmisoikeuskasvatusryhmään! Kiinnostaako sinua saada ihmiset toimimaan yhdenvertaisemman ja reilumman maailman puolesta? Ihmisoikeuskasvatus-ryhmä kouluttaa kouluvierailijoita sekä osallistuu Amnestyn vaikuttamistyöhön ja mielenilmauksiin. Voit valita itse, miten tahdot toimia ryhmässämme. Ihmisoikeuskasvatus-ryhmän seuraava kokoontuminen on 30. lokakuuta Helsingissä Amnestyn toimistolla. Lisätietoja:  Ihmisoikeuskasvatusryhmän koordinaattorit Heta Heiskanen, heta.heiskanen@gmail.com ja Reija Matero, reija.matero@uta.fi sekä ihmisoikeuskasvatuksen asiantuntija Maarit Pihkala, maarit.pihkala@amnesty.fi

Lisää vapaaehtoistyön muotoja osoitteessa: amnesty.fi/ mukaan-toimintaan

Kolumni.

Saako ihmisoikeusaktivisti hymyillä? nuori marokkolaistyttö on palaamassa kotiin Amnestyn kansainvälisestä nuorisotapaamisesta. Blogissaan hän kertoo, kuinka innoissaan pohjoismaiset nuoret olivat tempauksesta marokkolaisten ihmisoikeuksien puolesta. ”Hieno osoitus siitä, että olemme ihmisiä, emme sukupuolen tai ikäryhmän edustajia, emme jonkun maan kansalaisia”, hän kirjoittaa. Vain hieman myöhemmin Amnestyn Facebooksivun seuraaja pitää mauttomana sitä, että helsinkiläiset aktivistit juoksevat hymyssä suin Midnight Run -tapahtumassa. Heillä on kasvoillaan kidutuksen jälkiä esittäviä maskeerauksia. Joku toinen kommentoi, että vakavan asian ääressä ei saisi irvistellä.

Får en människorättsaktivist le? en ung marockansk flicka är på väg hem från Amnestys internationella ungdomsträff. I sin blogg berättar hon hur entusiastiska de nordiska ungdomarna var över aktionen till försvar för de mänskliga rättigheterna i Marocko. ”En fin påminnelse om att vi är människor, inte företrädare för ett visst kön eller en viss åldersgrupp, eller medborgare i något visst land”, hon skriver. Bara lite senare en följare på Amnestys Facebooksida anser det smaklöst att aktivister i Helsingfors springer Midnattsloppet Midnight Run med leenden på läpparna. Deras ansikten är maskerade så att de föreställer märkta av tortyr. Någon kommenterar att man inte får gyckla med ett så allvarligt tema.

i denna de sociala mediernas era måste etiska frågeställningar kring kampanjkommunikation begrundas sosiaalisen median valtakaudella kampanjavies- alltmer ingående, man kan inte söka skapa uppmärktinnän eettisyyttä pitää miettiä entistä tarkemmin, samhet med vilka medel som helst. Också människor huomiota ei saa hakea med goda avsikter måskeinolla millä hyvänsä. te tänka på hur de verMyös hyvää tarkoittavikar och vad som följer av verksamheten. Dären ihmisten on mietittävä tapoja, joilla toimivat för är kritisk diskussion ja mitä toiminnasta seuav godo. När vi planerar raa. Siksi kriittinen kesAmnestys kampanjer, kustelu on hyvä asia. begrundar vi noggrant Kun suunnittelemme Amnestyn kampanjoita, pohdimme toimintatapoja våra strategier. Vi för inte kampanj för att framhåltarkoin. Emme kampanjoi pitääksemme hyviä asioita la det som är bra, utan för att förändra världen. Vårt esillä – vaan muuttaaksemme maailmaa. Työllämme arbete måste få konkreta följder. När Amnestys företrädare talar med media eller on oltava konkreettisia seurauksia. Kun Amnestyn edustajat puhuvat tiedotusvälineille beslutsfattare, väljer vi våra ord försiktigt. Våra krav tai päätöksentekijöille, valitsemme sanamme varoen. kläs i samma språk som de internationella avtal vi Vaatimukset ovat samaa kieltä kuin ne kansainväliset kräver att världens stater efterföljer. sopimukset, joiden noudattamista vaadimme valtioilta. men amnesty äger inte sina krav. Budskapet mutta amnesty ei omista vaatimuksiaan. ”Lopet- ”Sluta tortera” tillhör alla som vill ställa sig bakom ortakaa kidutus” -viestin omistaa jokainen, joka haluaa den och verka för att de ska bli verklighet. Så länge toimia sen puolesta, että tavoitteeseen päästään. Niin det finns tortyr i världen är det viktigt att budskapet kauan kuin maailmassa kidutetaan, on tärkeää, että upprepas av så många som möjligt. Viktigare än hur edellä mainittua viestiä toistaa mahdollisimman mo- man säger det är därför att man säger det - på nytt ni. Tärkeämpää kuin se, miten viesti ilmaistaan, on se, och på nytt. että se todella ilmaistaan – yhä uudelleen ja uudelleen. Den marockanska tjejen berättar i sin blogg hur Marokkolaistyttö kertoo blogissaan, miltä tuntuu det känns när frustrationen omvandlas till aktivism: kun turhautuminen muuttuu toiminnaksi: ”Aiemmin ”Tidigare var jag som en sovande vulkan. Nu har jag olin kuin nukkuva tulivuori. Nyt huomasin, että maail- märkt att man kan vara arg på världen så länge man malle voi olla vihainen, kunhan tekee jotain sen muut- gör något för att förändra den.” Det finns mer än tre miljoner Amnestyaktiva i tamiseksi.” Amnestylaisia on maailmassa yli kolme miljoonaa. världen. I det gänget ryms både leenden, idéer och Siihen porukkaan mahtuu hymyä, ideoita ja irvistyksiä. gyckel.

”Eettisyyttä pitää miettiä entistä tarkemmin, huomiota ei saa hakea keinolla millä hyvänsä.”

Ilpo Kiiskinen Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston viestintäpäällikkö.

Menot.

Kuvakaappaus elokuvasta Las Libres / At Dusk Media

NAISET SORRON ALLA Meksikolaisessa Las Libres -dokumenttielokuvassa syytteet abortista muuttuvat tuomioiksi törkeästä verisukulaisen murhasta. abortti ja siihen liittyvä lainsäädäntö on aihepiiri, joka jakaa mielipiteitä ympäri maailman. Helsingissä lokakuun loppupuolella järjestettävä Latinalaisen Amerikan elokuvafestivaali Cinemaissi pureutuu aiheeseen Gustavo Montañan ohjaamalla dokumenttielokuvalla Las Libres – The Story Continues. ”Dokumentti valottaa keskeisiä ihmisoikeuskysymyksiä Meksikossa sekä Latinalaisessa Amerikassa. Keskiössä on naisten asema ja erityisesti abortti rikoksena. Aihetta lähestytään elokuvan päähenkilöiden, vankilaan tuomittujen naisten elämäntarinoiden kautta”, sanoo Amnestyn KeskiAmerikan ja Meksikon maakoordinaattori Katariina Oivo. Oivon mukaan naisten oikeuskamppailua seuraava elokuva heijastelee samalla myös muita Meksikossa yleisiä ihmisoikeusloukkauksia, kuten alkuperäisväestön syrjintää ja ongelmia, jotka johtuvat esimerkiksi

Meksikon lainsäädännön ja oikeusjärjestelmän korruptoituneisuudesta. dokumenttielokuvassa todetaan, että Meksikossa rikoslaki keskittyy niihin, jotka ovat jo valmiiksi epäoikeudenmukaisessa asemassa. Tämä koskee esimerkiksi alkuperäiskansojen naisia, jotka eivät puhu lainkaan espanjaa ja ovat niin sanotusti helppoja kohteita rangaistusjärjestelmälle. Elokuva näyttää, miten järjestelmä tuomitsee pahimmillaan keskenmenon saaneita naisia jopa 30 vuodeksi vankeuteen, kun syytteet abortista muuttuvat tuomioiksi verisukulaisen murhasta. Las Libres -elokuvanäytöksen jälkeen ohjelmassa on keskustelua seksuaalioikeuksista sekä Amnestyn aborttiin liittyvästä ihmisoikeustyöstä. Keskustelutilaisuuteen osallistuu sekä aborttioikeutta että Latinalaisen Amerikan ja Meksikon ihmisoikeustilannetta tuntevia asiantuntijoita.

”Yleisö pääsee kuulemaan samalla myös Amnestyn työstä seksuaalioikeuksien turvaamiseksi, Suomen toiminnasta alueella sekä parhaillaan käynnissä olevista kansainvälisistä neuvotteluista seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämiseksi”, Oivo kertoo. Keskustelutilaisuudessa on mahdollisuus vaikuttaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämiseen ja allekirjoittaa Amnestyn vetoomus abortin dekriminalisoimiseksi eli rangaistavuuden poistamiseksi El Salvadorissa. Latinalaisen Amerikan elokuvafestivaali Cinemaissi järjestetään Helsingissä 22.–26.10. Las Libres – The Story Continues esitetään perjantaina 24.10. kello 19.30. Teksti Iina Lindeman

”Huolestuin kovasti tavasta, jolla Venäjä suhtautuu hlbti-ihmisiin. Mietin, miten voisin tehdä arjen aktivismia ja koettaa olla osallinen muutoksessa. Minulle luontaisin tapa nostaa esille aiheita on tehdä niistä julisteita. Kun omat rahkeet ovat vähäiset, on hienoa tietää, että Amnesty jaksaa puskea kehitystä eteenpäin tärkeissä asioissa.” –Pekka Piippo, luova johtaja/Hahmo Design