Amnesty-lehti 4/2015

Hinta 5,50 €

Ihmisoikeuksien puolesta.

4 / 2015

Ihmisoikeuksien puolesta.

4 / 2015

Jarkko Virtanen

Tässä numerossa

9

Hopi hopi, Obama!

Presidentti Barack Obamalla on vuosi aikaa lunastaa lupauksensa Guantánamon sulkemisesta. Mika Aaltola Ulkopoliittisesta instituutista arvioi, että vankileirillä on kymmenkunta pidätettyä, joita Yhdysvallat ei vapauta koskaan.

17

Ravinto on ihmisoikeus Ruoka on tärkeä osa ihmisarvon kunnioittamista maailmassa, jossa joka yhdeksäs ihminen menee nukkumaan nälkäisenä. Vantaan ruokahävikkivarasto toimii kauppojen hävikkiruoan ja katutason ruoanjakelun välissä.

3 5 6 8 12 16 27 28 31 32 33 34

Tekijät: Lanttulaatikkoa ja punaviiniä Pääkirjoitus: Pakolaiset ja Pariisi Lyhyesti: Kohti ilmastosopimusta Uskalla kysyä: Miksi allekirjoittaa vetoomus?

Henkilö: Syyria – Välimeri – Malta Kolumni: Jälleen pakolaisista?

På resa: Förändringen sker lokalt Teetä ja ihmisoikeuksia: Ovet auki turvapaikanhakijoille Kulttuurijoulu: Laatua silmille, korville ja sydämelle Aktivisti: Claudia Medina puhuu kidutusta vastaan Toimi! Lipaskerääjiä kaivataan Kolumn: Om det var jag

Tekijät.

Varför just mänskliga rättigheter, Katarina Pettersson? ”När jag var 14 år såg jag en film om dödsstraff. Sedan dess har jag visserligen ibland kommit att ifrågasätta de mänskliga rättigheternas normativitet, men aldrig tappat tron på att de hjälper oss att göra världen till en lite bättre plats.”

Vad önskar du av människorättsåret 2016? ”Att Finland äntligen tar sitt ansvar för att motverka våld mot kvinnor.”

Morot-, potatis- eller kålrotslåda? ”Kålrotslåda! Men ännu hellre vår släkts urgamla recept på kålpirog.

För mig är den julens absoluta kulinariska höjdpunkt!”

Miltä ihmisoikeudet näyttävät, Eeva Meltio? ”Ihmisoikeusteemojen kuvittaminen ovat siinä mielessä haastavaa, että monet aiheet ovat jo aika läpikoluttuja, kuten nyrkki ilmassa tai vaikka poliisit mielenosoittajien kimpussa. Esimerkiksi liian realistinen kuvaustapa ei välttämättä tuo artikkeliin lisäarvoa. Parhaiten toimii kuva, joka tuo artikkeliin oman tulkintansa ja herättää lukijassa kysymyksiä.”

Mikä ihmisoikeuskysymys mietityttää juuri nyt, Jaakko Laasanen? ”Maailmanlaajuinen pakolaiskriisi, ketäpä ei. Toivon, että osaisimme suhtautua hädänalaisiin myötätunnolla, eikä ongelmana tai rasitteena.”

Mitä toivot joulupukilta lahjaksi? ”Pullon hyvää punaviiniä.”

Riisipuuro kanelilla vai sokerilla? ”Kanelilla. Käytän sitä puurossa vain kerran vuodessa, ja harvinainen makukombo tekee joulupuurosta erityisen merkityksellisen.”

Meltio on helsinkiläinen graafinen suunnittelija ja kuvittaja.

TOIMITUSSIHTEERIT Marie Kajava & Heli Sariola ULKOASU & TAITTO Maikki Rantala PAINO Lehtisepät Oy, Jyväskylä JULKAISIJA Amnesty International Suomen osasto ry. Kultti ry:n jäsen.

JOUKKOJULKAISU ISSN 1458-3879 Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Seuraava lehti ilmestyy 3.3.2016. Aineistot viimeistään 10.2.2016.

Lehti ei vastaa toimitukseen lähetetystä aineistosta, jonka julkaisusta ei ole sovittu etukäteen.

Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Amnestyn virallisia kannanottoja.

TOIMITUSKUNTA Anna Autio, Marie von Bell, Anu-Elina Ervasti, Johanna Frondelius, Inka Granqvist, Satu Helin, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Noora Jussila, Jaakko Kaartinen, Evelin Kask, Kirre Koivunen, Teemu Kuusimurto, Nina Lindberg, Aura Lindeberg, Iina Lindeman, Oona Loman, Mari Mäkiö, Kirsi Pere, Alexandra Peth, Juha Peurala, Miikka Pirinen, Minna Rajainmäki, Roni Rekomaa, Katriina Rosavaara,

Mitä jäi mieleesi ihmisoikeusvuodesta 2015? ”Amnestyn syysseminaarissa vieraillut Syyrian pakolainen Muhammad Kazkji, jonka tarina haaksirikosta Välimerellä meni luihin ja ytimiin.”

Laasanen työskentelee Amnestyn viestintäharjoittelijana syystalven 2015.

Pettersson är forskare i socialpsykologi vid Helsingfors universitet.

PÄÄTOIMITTAJA Suvi Reijonen

3

Paula Sundell, Katja Tähjä, Veera Vehkasalo, Kaisa Viitanen, Jarkko Virtanen, Mari Waegelein, Timo Wright, Heli Yli-Räisänen KIRJOITTAJAT Frank Johansson, Jaakko Kaartinen, Marie Kajava, Jaakko Laasanen, Katarina Pettersson, Heli Sariola, Ida Sulin KUVAAJAT/KUVITTAJAT Tomi Asikainen, Etana edition, Miika Immonen, Mikko Kuivalainen, Eeva Meltio, Roni Rekomaa, Eveliina Suonto, Markus Viljasalo, Jarkko Virtanen, Elina Warsta OIKOLUKU Meri Haikarainen

KANSIKUVA Markus Viljasalo TAKAKANSI Etana Editions Amnesty-lehti tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin. Lehden avustajat ovat alan ammattilaisia.

Juttutarjoukset ja palautteet: marie.kajava@amnesty.fi heli.sariola@amnesty.fi Amnesty International Suomen osasto ry Hietaniemenkatu 7A 00100 Helsinki Puh. 09 5860 440 amnesty@amnesty.fi

Pääkirjoitus.

Pakolaiset ja Pariisi

Flyktingar och Paris

PARIISIN TERRORI-ISKUT ovat ym-

märrettävästi järkyttäneet maailmaa.

Amnesty muiden mukana suree omaisten kanssa ja vaatii syyllisiä vastuuseen.

Samalla tietenkin ihmettelemme, miksi vastaavat iskut edellisenä päivänä Beirutissa tai aiemmin Ankarassa, Bagdadissa, Mogadishussa ja eri puolilla Syyriaa eivät järkytä ja saa mediahuomiota samalla tavalla. Miksi sosiaalisessa mediassa ei osoiteta solidaarisuutta näiden iskujen uhreille? Miksi valtionpäämiehet eivät yhdessä rintamassa näkyvästi tuomitse näitä iskuja?

Eivätkö kaikki ihmiset, kuten YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ensimmäisessä artiklassa sanotaan, ole syntyneet ”vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan”?

ON HELPPO SANOA, että Pariisi on meitä lähempänä sekä

maantieteellisesti että kulttuurisesti ja että uutiskriteerit siksi painottavat iskua muiden kustannuksella. Amnesty kuitenkin toimii maailmanlaajuisesti, emmekä katso asioita tältä kannalta.

Pariisin iskuista seuranneisiin reaktioihin valitettavasti liittyy myös pakolaisvastaisia näkökantoja, kun suuria ihmisryhmiä ja islam uskontona tuomitaan muutaman yksilön teon takia. Meidän on pakko reagoida.

Suuri osa Eurooppaan pyrkivistä pakolaisista pakenee samaa Isis-järjestön väkivaltaa, jota viattomat uhrit kohtasivat Pariisissa. He ovat kohdanneet väkivaltaa jo vuosia. Vaikka pakolaisten joukossa olisi myös ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä, kaikkia ei saa tuomita sen perusteella.

TERRORDÅDEN I PARIS har förståeligt förskräckt värl-

den. Bland andra deltar Amnesty i de anhörigas sorg och kräver att de skyldiga ställs till svars för sitt dåd. Samtidigt förundrar vi oss över varför liknande dåd dagen innan i Beirut eller tidigare i Ankara, Baghdad, Mogadishu eller i olika delar av Syrien inte väcker samma förskräckelse och inte får samma medieuppmärksamhet.

Varför visas inte samma solidaritet för dessa offer i sociala medier? Varför fördömer inte statschefer i enig front dessa attacker? Är inte alla människor, som det sägs i FN:s Allmänna förklaring om de mänskliga rättigheterna, födda “fria och lika i värde och rättigheter”?

DET ÄR LÄTT att säga att Paris är oss närmare både geogra-

fiskt och kulturellt och att nyhetskriterierna därför betonar det här dådet på bekostnad av andra. Eftersom Amnesty arbetar globalt kan vi inte se på saker ur det här perspektivet.

Och då det till reaktionerna på dåden i Paris tyvärr också hör flyktingfientliga synpunkter, där några enskilda människors verk leder till fördömanden av stora människogrupper och islam, är vi tvungna att reagera. En stor del av flyktingarna, som försöker komma till Europa, flyr samma våld av Isis-organisationen som de oskyldiga offren i Paris mötte. De har mött det här våldet redan i flera år. Fast det bland flyktingarna fanns sådana som gjort sig skyldiga till människorättskränkningar, får alla inte dömas på den grund.

Eurooppa ei saa eikä voi kääntää pakolaisille selkäänsä.

OLEMME VALITETTAVASTI oppineet, että ylikierrok-

silla käyvä turvallisuuskeskustelu tarkoittaa yleensä lisää ihmisoikeusloukkauksia. Syylliset pitää saada tuomiolle, mutta viattomien ei pidä joutua kärsimään.

Eurooppa ei saa eikä voi kääntää pakolaisille selkäänsä. Mikäli teemme niin, toimimme juuri kuten terroriiskujen takana olevat ihmiset toivovat. Kun tarjoamme pakolaisille laillisia ja turvallisia reittejä Eurooppaan sekä kunnollisia turvapaikkakäsittelyjä, takaamme parhaiten myös oman maanosamme turvallisuuden. Samalla pidämme yllä omaa inhimillisyyttämme.

VI HAR TYVÄRR lärt oss att när säkerhetsdiskussionen

går på övervarv, så leder det ofta till fler människorättskränkningar. De skyldiga skall dömas, men oskyldiga skall inte lida för deras skull.

Europa varken får eller kan vända flyktingarna ryggen.

Gör vi det så beter vi oss precis så som människorna bakom terrordåden hoppas på. Genom att erbjuda trygga och lagliga rutter till Europa och ordentliga asylprocesser, garanterar vi på bästa sätt vår egen världsdels säkerhet. Och dessutom upprätthåller vi vår egen mänsklighet.

Frank Johansson Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja.

VAPAALLA 1. Lue Patti Smithin muistelmateos M-train. Kirja on ihana, arkinen ja runollinen pohdiskelu kahviloista, kirjoittamisesta, lukemisesta ja matkustamisesta. 2. Kuuntele Adelen uusi levy. Vie jalat alta!

3. Osallistu Amnestyn Kirjeitä vapaudelle -kampanjaan, ja ole osa maailman suurinta ihmisoikeustapahtumaa.

5

Lyhyesti.

6

Asiaa ihmisoikeuksista eri puolilta maailmaa

Tekstit Marie Kajava ja Heli Sariola

Mielipidevangit

Kohti ihmisoikeudet huomioivaa ilmastosopimusta

+

RANSKA. Pariisin ilmastokokouksen päätavoitteena on sopia kaikkia maailman valtioita sitovasta ilmastosopimuksesta. Sopimusluonnosta on muodostettu valtiokohtaisesti niin, että valtiot ilmoittavat, millaisiin päästövähennyksiin ne sitoutuvat vuoden 2020 jälkeen. Tavoitteena on rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu kahteen asteeseen.

Globaalin ilmastosopimuksen muodostamisen keskiössä ovat esimerkiksi vastuunjaon kysymykset vauraiden valtioiden ja kehitysmaiden välillä. Marraskuun lopulla alkanut kokous jatkuu joulukuun 11. päivään asti.

+

ILMASTONMUUTOS VAIKUTTAA ihmisten mahdollisuuksiin nauttia ihmisoikeuksistaan, joita valtioiden on velvollisuus kunnioittaa ja suojella. Ilmastonmuutoksen haittavaikutukset kohdistuvat suhteettoman paljon köyhyydessä eläviin ihmisiin, naisiin ja lapsiin, alkuperäiskansoihin sekä muihin syrjityssä asemassa eläviin.

Amnesty vaatii valtioita huomioimaan ympäristölakien lisäksi kansainväliset ihmisoikeusnormit, kun uudesta ilmastosopimuksesta neu-

votellaan. Keskeiset ilmastonmuutokseen jo liitetyt seuraukset vaikuttavat kielteisesti ihmisoikeuksiin.

Esimerkiksi maanviljelyn satojen ja kalansaaliiden ennustetaan putoavan, kuivuudesta ja nälästä kärsivien määrän lisääntyvän 600 miljoonalla ja pääsyn puhtaan veden luokse vaikeutuvan ilmastonmuutoksen vuoksi. Veteen liittyvät katastrofit ja merenpinnan nouseminen sekä muut ilmastonmuutoksesta aiheutuvat ympäristökuormitukset uhkaavat rannikkoseuduilla ja tulva-alueilla asuvien ihmisten elämää ja elinkeinoja.

Amnesty korostaa, että myös ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvissä toimissa on kunnioitettava ihmisoikeuksia.

PARIISIN ILMASTOKOUKSESSA tehdyt päätökset vaikuttavat kauaskantoisesti ihmisten elämään ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Ilmastonmuutos lisää epätasa-arvoisuutta valtioiden välillä ja pakolaisten määrää valtioiden sisällä ja mannerten välillä. Maailman valtioiden yhteisestä ja sitovasta uudesta ilmastosopimuksesta on neuvoteltu vuodesta 2012 alkaen.

+

-

Indonesialainen Filep Karma vapautui yli 10 vuoden vankeudesta marraskuussa. Karma pidätettiin, koska hän nosti Papuan itsenäisyyslipun salkoon.

Shaker Aamer palautettiin Guantánamosta Isoon-Britanniaan yli 13 vuoden vankeuden jälkeen. Aameria pidettiin pitkiä aikoja eristyksissä.

Amnestyn Kirjeitä vapaudelle -kampanjassa on kerätty kymmeniä tuhansia allekirjoituksia. Saudiarabialaisen asianajajan Waleed Abu al-Khairin vapauttamiseksi on vedonnut yli 8 000 suomalaista. Hän istuu 15 vuoden tuomiota, koska puolusti monia rauhanomaisia aktivisteja, kuten bloggari Raif Badawia.

Venäläinen Natalia Sharina vangittiin ”ekstremistisen kirjan” hallussapidosta Moskovassa, koska hänen työpaikaltaan ukrainalaisen kirjallisuuden kirjastosta löydettiin ukrainalaisen nationalistin kirjoittamia teoksia.

Angolassa 15 rauhanomaista aktivistia joutui oikeuden eteen viiden kuukauden pidätyksen jälkeen. Heitä syytetään ”kapinoinnista ja vallankaappausyrityksestä”.

Thaimaa palautti kiinalaiset aktivistit Dong Guangpingin ja Jiang Yefein kotimaahansa, vaikka heillä on YK:n myöntämä pakolaisstatus. Tiananmen-aktivisteja uhkaa Kiinassa kidutus ja muu epäinhimillinen kohtelu.

7

Eveliina Suonto

SUOMI. Kiinalainen mielipidevanki Chen Zhenping vapautettiin lokakuun alussa seitsemän vuoden vankeudesta. Falun Gongin harjoittamisen vuoksi vankeuteen tuomittu ja toistuvasti kidutettu Chen saapui Suomeen perheensä luo turvaan. Hänen tyttärensä ovat asuneet jo vuosia Rovaniemellä. Amnestyn Suomen osasto on tehnyt pitkään työtä Chenin vapauttamisen puolesta.

Ennätysmäärä teloituksia Pakistanissa ja Saudi-Arabiassa PAKISTAN | SAUDI-ARABIA. Pakistanissa tehdään epämiellyttävää ennätystä: marraskuun lopussa maan oli määrä teloittaa jo 300. ihminen tänä vuonna.

Viranomaiset ilmoittivat teloittavansa Abdul Basitin, joka istuu pyörätuolissa, sillä hän sairastui vakavasti vankeuden aikana. Pelkästään lokakuussa Pakistanissa teloitettiin 45 vankia – maasta onkin kovaa vauhtia tulossa yksi maailman eniten teloittavista valtioista.

Kuolemanrangaistusta ei ollut käytetty Pakistanissa vuoden 2008 jälkeen, mutta se otettiin uudelleen käyttöön viime joulukuussa. Päätöksen taustalla on Pakistanin historian pahin terrori-isku, jossa Taliban-

liike tappoi Peshawarin kouluiskussa 150 ihmistä, joista valtaosa oli lapsia. Viranomaiset ilmoittivat palauttavansa kuolemanrangaistuksen terrorismituomioihin, mutta suurin osa teloituksista ei ole liittynyt terrorismiin. Amnestyn mukaan teloitukset tahraavat Pakistanin maineen.

“Monet kuolemantuomiot langetetaan oikeudenkäynneissä, jotka eivät täytä kansainvälisiä oikeudenmukaisuuden kriteerejä. Vangit eivät saa riittävästi oikeudellista neuvontaa eivätkä kiduttamalla saadut ’tunnustukset’ kestä tarkastelua”, Amnestyn Etelä-Aasian tutkimusjohtaja David Griffiths sanoo.

Myös Saudi-Arabiassa on teloitettu tänä vuonna jo 151 ihmistä, mikä on eniten sitten vuoden 1995.

Kuolemantuomioita langetetaan Saudi-Arabiassa yleisesti lievempinä pidetyistä rikoksista, kuten huumerikoksista. Lähes puolet tänä vuonna teloitetuista olivat syyllistyneet tekoihin, jotka eivät täytä kansainvälisen oikeuden ”vakavien rikosten” määritelmää.

Kuluneen vuoden aikana Saudi-Arabiassa on teloitettu huumerikoksista 63 ihmistä, joista 45 oli ulkomaan kansalaisia.

8

67 VUOTTA SITTEN YK:n yleiskokous hyväksyi Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen.

Legendaarinen istunto pidettiin 10. joulukuuta, ja kaksi vuotta myöhemmin yleiskokous julisti päivän ihmisoikeuksien päiväksi. Yleismaailmallinen julistus on ensimmäinen ihmisoikeussopimus, jonka kansakunnat hyväksyivät yksimielisesti. Sen 30 artiklaa määrittävät ne oikeudet, joihin jokainen ihmiskunnan jäsen on oikeutettu.

Pitkä asevelvollisuus ajaa pakoon Eritreasta ERITREA. Eurooppaan tulevista pakolaisista kolmanneksi suurin ryhmä on eritrealaiset. Moni nuori pakenee asevelvollisuutta, jonka pituutta ei ole rajattu. Asevelvollisuus voi kestää pahimmillaan jopa 20 vuotta. Maan viranomaiset ovat vakuutelleet, että sen kestoa rajataan 18 kuukauteen, mutta käytännössä näin ei ole.

Afrikan sarvessa sijaitsevassa Eritreassa asevelvollisuus koskee jokaista aikuista, ja palvelukseen otetaan jopa 16-vuotiaita poikia ja tyttöjä.

Monet laitetaan pakkotöihin.

Amnestyn haastattelemat asevelvolliset kertoivat olleensa palveluksessa vuosia ilman vapaata.

Luvattomasta lomasta voi joutua vankilaan. Myös ulkomaille pakenevien asevelvollisten kohtalo on kova: jos heidät saadaan kiinni, heidät pidätetään ja laitetaan maan alla sijaitseviin alkeellisiin selleihin tai varastokontteihin. Sama kohtelu odottaa Euroopan maista palautettavia turvapaikanhakijoita. Kidutus ja muu epäinhimillinen kohtelu on yleistä.

Siitä huolimatta, että Eritreassa vallitsee surkea ihmisoikeustilanne, monet Euroopan maat hylkäävät yhä useammin eritrealaisten turvapaikkahakemuksia. Amnesty vaatii Eritreaa lakkauttamaan rajoittamattoman asevelvollisuuden ja kaikkia valtioita tunnustamaan, että kyseessä on vakava ihmisoikeusloukkaus.

Uskalla kysyä!

Miksi kannattaa allekirjoittaa vetoomuksia, maakohtaisen työn asiantuntija Anu Tuukkanen? ”VETOOMUSTEN AVULLA tuodaan viranomaisten tietoon se, että lukuisat ihmiset ovat huolissaan tai tietoisia jostakin asiasta. Vetoomukset ovat tapa osallistua, ja Amnesty sai alkunsa unohdettujen vankien puolesta vetoamisesta. Samat keinot ovat edelleen käytössä.

Vetoomuksia on erilaisia: joskus vedotaan yksilöiden puolesta, joskus pyritään vaikuttamaan lainsäädäntöön. Pikavetoomuksilla toimitaan yleensä ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi joutuneen yksittäisen ihmisen puolesta.

Vetoomukset viestivät viranomaisille, että heidän toimistaan tiedetään, eivätkä he voi tehdä mitä tahansa ilman, että siihen puututaan.

Kotimaan vaikuttamisessa vetoomuksen takana oleva suomalainen äänestäjäkunta voi ilmaista mielipiteensä suoraan poliitikoille ja päättäjille.”

Miten Amnesty toimittaa vetoomukset perille? ”Vetoomukset toimitetaan sekä kirjeenä että sähköisesti. Valtioissa, joissa postin kulku on epävarmaa, käytetään apuna kuriiripalveluita tai paikallista Amnestyn osastoa. Suurem-

missa kampanjoissa vetoomukset viedään henkilökohtaisesti suurlähetystöön, jotta päästään keskustelemaan valtioiden edustajien kanssa. Kun vetoomukset koskevat ihmisoikeuspuolustajia, ne lähetetään usein myös kyseisen maan Suomen suurlähetystöön ja muistutetaan siitä, että Suomen edustajien on toimittava EU:n ihmisoikeuspuolustajia koskevien suuntaviivojen mukaan.”

Onko vetoomuksilla vaikutusta? ”Usein vetoomuskampanjoiden suoraa vaikutusta on vaikea mitata. Vetoomuksilla on kuitenkin saavutettu onnistumisia jopa Kiinan kaltaisissa valtioissa. Vuonna 2014 väkivaltaisen miehensä murhasta kuolemaantuomitun Li Yanin tuomio arvioitiin vetoomusten ansiosta uudelleen ja muutettiin lievemmäksi rangaistukseksi. Myös rakenteellisiin ongelmiin voidaan vaikuttaa: viime vuoden Kirjeitä vapaudelle -kampanja sai aikaan parannuksia raskausajan terveydenhoitoon Etelä-Afrikan Mkhondossa, jossa vallitsi muuta maata korkeampi äitiyskuolleisuus.”

Teksti Jaakko Laasanen

El

in

aW ar sta

Nyt.

9

OBAMAN VIIMEINEN VUOSI HOPE eli toivo luki Barack Obaman kampanjajulisteissa vuonna 2008. Presidenttiin ihastuneet ovat joutuneet toteamaan, että Obamakin on vain poliitikko, jonka toimintaa maan sisä- ja ulkopolitiikan perinteet rajoittavat.

KUN VASTAVALITTU presidentti Barack Obama vannoi virkavalansa tammikuussa 2009, Washington oli hurmoksessa. Odotukset ensimmäistä afroamerikkalaista presidenttiä kohtaan olivat valtavat, ja monet Yhdysvalloissa ja Euroopassa toivoivat täydellistä suunnanmuutosta Obaman edeltäjän George W. Bushin kritisoituun politiikkaan.

Ihmisoikeusjärjestöjen suurennuslasin alla oli niin sanottu terrorismin vastainen sota, jonka varjolla Yhdysvallat kidutti terroristiepäiltyjä ja lennätti heitä ympäri maailmaa sijaitseviin salaisiin pidätyskeskuksiin. ”Barack Obamaan ladatut odotukset liittyivät erityisesti presidentinvaalikampanjaan. Demokraatit halusivat esikuvan, johon ihastua”, Ulko-

poliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola sanoo.

Alku sujuikin kuin tanssi: Obama lupasi sulkea Kuubassa sijaitsevan Guantánamon vankileirin, vähentää ydinaseita ja taistella ilmastonmuutosta vastaan. Ensimmäinen vuosi presidenttinä huipentui Nobelin rauhanpalkinnon vastaanottamiseen.

10

Oikeudenkäynnit ja pidätettyjen sijoittaminen ovat Guantánamon sulkemista jarruttavia kysymyksiä.

OBAMA ALOITTAA viimeistä vuottaan presidenttinä, ja ihastus on haihtunut. ”Ihmisoikeuskysymyksiä, kuten Guantánamon sulkemista, lennokki-iskuja ja terrorismia on pohdittu, mutta se ei ole tuottanut tuloksia”, Aaltola sanoo.

Hänen mukaansa ihmisoikeudet ovat enemmän esillä ja korostuneemmassa roolissa demokraattihallinnon aikana kuin republikaaneilla, jotka painottavat amerikkalaisia kulttuurisia arvoja.

Demokraateille ihmisoikeudet edustavat sen mittaria, kuinka hyvin hallinto pystyy noudattamaan ja edistämään tärkeinä pitämiään liberaaleja arvoja.

Aaltola muistuttaa, että Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa ohjaa vahvasti vallan tasapainon periaate, jonka perusteella valta on jakautunut hallinnon eri osien välille. Tällaisessa järjestelmässä presidentti ei voi yksin tehdä isoja päätöksiä. Esimerkiksi Guantánamon sulkeminen ei ole edennyt, koska hallinnon politiikka ei ole yksimielistä ja jopa senaatin demokraattiedustajat ovat vastustaneet vankien siirtämistä omiin vaalipiireihinsä.

Presidentti joutuukin ihmisoikeuspolitiikassaan tasapainoilemaan jatkuvasti oikeuksien ja kansallisen turvallisuuden välillä. Republikaanit voittivat viime syksynä järjestetyt kongressivaalit ja ovat tämän vuoden alusta hallinneet sekä senaattia että edustajainhuonetta. Jo aiemmin republikaaneilla oli enemmistö edustajainhuoneessa.

Kahtiajakoa korostaa myös Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen. ”Yhdysvaltojen sisäpoliittinen tilanne ja se, että demokraateilla ei ole riittävästi valtaa kongressissa, on näkynyt Obaman politiikassa.

Kaksijakoisuus näkyy myös parhaillaan käytävissä esivaaleissa ja puolueiden erilaisissa ihmisoikeusnäkemyksissä. Obaman demokraattihallinto on irtisanoutunut kidutuksesta, mutta osa

republikaanien presidenttiehdokkaista kannattaa sen käyttöä.”

Amerikkalaiset valitsevat uuden presidentin ensi vuoden marraskuussa.

KESKUSTIEDUSTELUPALVELU CIA:n salainen pidätysohjelma on lakkautettu, mutta Obaman hallinto ei ole ottanut vastuuta tahdonvastaisista katoamisista tai luvannut korvauksia uhreille. ”Rankaisemattomuuden näkökulmasta asia ei ole vielä loppuun käsitelty. Joitakin alemman tason sotilaita asetettiin vastuuseen Irakissa tapahtuneesta epäinhimillisestä kohtelusta ja kidutuksesta jo Bushin aikana. Tuomiot eivät kuitenkaan ole ulottuneet riittävän korkealle tasolle”, Mehtonen sanoo.

Hänen mukaansa myös Guantánamon sulkeminen voi jäädä symboliseksi eleeksi. ”Itse sulkeminen ei tuo oikeutta ellei muuteta sitä olettamusta, että Afganistanissa, Irakissa ja muualla vangittuja terroriepäiltyjä voidaan pitää määrittämätön aika vangittuina ilman oikeudenkäyntiä.”

Oikeudenkäynnit ja pidätettyjen sijoittaminen ovat Guantánamon sulkemista jarruttavia kysymyksiä. Aaltolan mukaan sotilasoikeudenkäynnit

Yhdysvaltojen maaperällä ovat hallinnolle hankala asia, mutta epäiltyjen tuominen siviilioikeuteen ei myöskään ole mahdollista heihin käytettyjen kyseenalaisten kuulustelumetodien vuoksi.

Yhdysvalloissa ajatellaan edelleen, että maa käy sotaa terroristeja vastaan, minkä vuoksi pidätettyjä kohdellaan taistelijoina eikä siviileinä.

Molemmat asiantuntijat arvioivat, että ne pidätetyt, joita Yhdysvallat ei suostu vapauttamaan tai asettamaan syytteeseen, sijoitetaan Yhdysvaltojen ylläpitämiin suljettuihin laitoksiin. ”Pidätettyjä saatetaan viedä esimerkiksi Diego Garcian saarelle, jossa Yhdysvalloilla on sotilastukikohta Ison-Britannian hallinnoimalla alueella. Näin voitaisiin välttää kansalliseen ja kansainväliseen lainsäädäntöön liittyviä ongelmia”, Aaltola sanoo.

Hän arvioi, että Guantánamossa on kymmenkunta pidätettyä, joita Yhdysvallat ei vapauta koskaan.

Myös Susanna Mehtonen arvioi, että osa pidätetyistä jää mahdollisen Guantánamon sulkemisen jälkeenkin kansainvälisoikeudelliseen limboon. Kaikkia vastaan ei nosteta syytettä, ja esimerkiksi jemeniläisiä pidätettyjä ei voida palauttaa kotimaahan, jossa vallitsee huono turvallisuustilanne.

11

Yhdysvalloissa on eniten vankeja suhteessa väestöön, mikä kielii rikkinäisestä oikeusjärjestelmästä.

SISÄPOLITIIKASSA OBAMAN kaudelle on osunut tapahtumia, jotka kantavat kaikuja 1960-luvun kansalaisoikeusliikkeestä. 18-vuotiaan Michael Brownin ampumisen ja muiden kuolemaan johtaneiden välikohtausten jälkeen pääasiassa valkoisista koostuvia poliisivoimia on syytetty rasismista ja liiallisesta väkivallan käytöstä erityisesti afroamerikkalaisia kohtaan.

Virallisia tilastoja ei ole, mutta arvioiden mukaan Yhdysvalloissa kuolee joka vuosi useita satoja tai jopa tuhat ihmistä poliisiväkivallan seurauksena. Uhreista 27 prosenttia on mustia, vaikka heitä on väestöstä vain 13 prosenttia.

Mustat ovat yliedustettuina myös vankiloissa. Yhdysvalloissa on eniten vankeja suhteessa väestöön, mikä Susanna Mehtosen mukaan kielii rikkinäisestä oikeusjärjestelmästä. Obama on ilmoittanut muuttavansa syrjivää rikosoikeusjärjestelmää vielä ennen kautensa päättymistä.

Yhdysvallat on Japanin ohella ainoa länsimaa, jossa teloitetaan ihmisiä. Mehtonen arvioi, että kuolemanrangaistus ei esimerkiksi talouteen verrattuna ole iso poliittinen kysymys Yhdysvalloissa. Suuri osa amerikkalaisista kannattaa kuolemanrangaistuksen käyttöä.

”Ennen valintaansa demokraattien presidenttiehdokkaaksi Barack Obama ilmoitti että vastustaa kuolemanrangaistusta. Ehdokkaana äänensävy kuitenkin muuttui, koska Obaman täytyi saada ääniä poliittisen kentän molemmilta puolilta”, Mehtonen sanoo.

Viime vuonna Yhdysvalloissa teloitettiin 35 ihmistä, mikä on vähiten sitten vuoden 1994.

Nebraskasta tuli toukokuussa 19. osavaltio, joka on poistanut kuolemanrangaistuksen lainsäädännöstään. ”Viimeisen kahdeksan vuoden aikana seitsemän osavaltiota on luopunut kuolemanrangaistuksen käytöstä. Valtaosa teloituksista tehdään muutamissa etelän osavaltioissa”, Mehtonen sanoo.

Kuolemanrangaistuksen täyskielto oli voimassa lyhyen aikaa 1970-luvulla. Teloitusten lopettaminen ei ole kuitenkaan presidentin käsissä: ainoa mahdollisuus täyskieltoon on, että korkein oikeus linjaa kuolemanrangaistuksen perustuslain vastaiseksi. ”Merkittävä asia seuraavissa vaaleissa liittyykin korkeimman oikeuden tuomareiden nimittämiseen”, Mehtonen korostaa.

Presidentti nimittää korkeimman oikeuden jäsenet eliniäksi.

DEMOKRAATEILLE ON tärkeää, että Yhdysvallat noudattaa luomiaan sääntöjä ja ideaaleja, kuten ihmisoikeuksia. Ohjelmajohtaja Mika Aaltola arvioi, että Obaman hallinto on onnistunut tässä osittain. Esimerkiksi monet sukupuoli- ja seksuaalioikeuksien parissa työskentelevät järjestöt ovat olleet avoimen tyytyväisiä Obamaan. Kesäkuussa 2015 Yhdysvaltojen korkein oikeus teki historiallisen päätöksen, kun se vahvisti samaa sukupuolta olevien parien oikeuden mennä naimisiin.

Aaltola uskoo, että Obama muistetaan vuosikymmenien kuluttua ensimmäisenä afroamerikkalaisena presidenttinä – mikä jo itsessään on erään kansalaisoikeusliikkeen huipentuma.

Koska ihmisoikeudet ovat demokraateille tärkeitä, hän uskoo, että ne ovat keskeisessä roolissa myös puolueen todennäköisen presidenttiehdokkaan, Hillary Clintonin kampanjassa. ”Yhdysvalloissa on vahva oikeustraditio ja ajatus, että Yhdysvallat taistelee ihmisoikeuksien puolesta. Tämä perinne on jopa vahvempi kuin Euroopassa.”

Teksti Heli Sariola Kuvitus Eeva Meltio

12

Henkilö.

Kylmää ja tummaa ”Vene katosi parissa minuutissa pinnan alle”, kertoo Syyriassa syntynyt Muhammad Kazkji, joka selvisi haaksirikosta Välimerellä.

Moni upposi veneen mukana mereen.

HÄN ON MALTAN paras sähköasentaja. Hän käy vapaa-ajalla

kavereiden kanssa tanssimassa klubilla. Hän ei jaksa olla aina kiltti. Ja tänään hänen nenänsä vuotaa.

Flunssainen Muhammad Kazkji vaikuttaa aavistuksen väsyneeltä. Hän puhuu alkuun englanninkielisiä lauseita kuin ulkomuistista: kenties siksi koska kielitaito on niukka tai koska suojaa itseään vaikeiden muistojen edessä.

Takana on matka Amnestyn tutkijan Matteo de Bellisin kanssa. Parivaljakko on vieraillut useissa Euroopan kaupungeissa, joissa Kazkji on kertonut kokemuksistaan ja de Bellis vaatinut, että pakolaisille on varmistettava turvalliset reitit Eurooppaan.

23-vuotias Kazkji on selvinnyt hengissä turvattomalta reitiltä. Lokakuussa 2013 vene, jolla hän ja yli 400 muuta ihmistä matkustivat Libyasta kohti Eurooppaa, upposi Välimereen.

ENNEN HAAKSIRIKKOON johtanutta matkaa Kazkji eli

Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa. Äiti oli kotona lasten kanssa ja isä valmisti työkseen kenkiä. Kazkjilla on kaksi siskoa ja veljeä.

Peruskoulusta Kazkji siirtyi opiskelemaan sähköinsinöörin tutkintoa. Ensimmäisen opintovuoden jälkeen hän aloitti työt. Elämä Syyriassa oli hyvää: yksinkertaista ja turvallista.

Muhammad Kazkji, kuten kuka tahansa nuori, kaipasi ja saavutti sellaisen itsenäisyyden, mitä toivoi.

Kaikki nytkähti, kun arabikevät alkoi Tunisiassa, Egyptissä, Libyassa ja Jemenissä. ”Meillä oli Syyriassa kaikki mitä tarvitsimme, vihannekset, polttoainetta ja autoja, mutta presidentti halusi varastaa kaiken ihmisiltä”, nuorimies kuvailee vuosien takaista aikaa.

Myös Syyriasta tuli rauhattomampi, ja mielenosoitukset vapauden puolesta yltyivät. Hallinto mustamaalasi niitä, jotka osoittivat mieltään, ja presidentti Bashar al-Assadin sotilaat hyökkäsivät. Kazkji ei ollut erityisen poliittinen, ja hän oli saanut opintojensa vuoksi lykkäystä kahden vuoden asepalveluksesta.

Vuonna 2012, kun täysimittainen sisällissota oli alkamassa, Muhammad Kazkji kuitenkin sai kirjeen, jossa sanottiin, että hänen oli liityttävä armeijaan. ”En vastannut mitään. En aikonut lähteä tappamaan omia ihmisiäni. He lähettivät muutamia viestejä lisää ja tulivat kahdesti kotiin hakemaan minua, mutta isäni oli varoittanut asiasta, ja olin pois kotoa. He eivät kysy, he hakevat.”

Tilanne ei rauhoittunut, ja eräänä iltana kun perhe oli illallispöydässä, isä ilmoitti päätöksestään: Muhammadin oli oman ja perheen turvallisuuden vuoksi paettava Syyriasta.

Kazkji muutti Egyptiin. ”En tuntenut oloani tervetulleeksi. En tiedä, ajattelivatko ihmiset, että olin tehnyt jotain pahaa ja siksi lähtenyt Syyriasta.”

Mies viipyi Egyptissä viikon ja lähti Libyaan, jossa läheinen serkku asui. Libyan raja oli suljettu, mutta Kazkji maksoi ja sai järjestettyä autokuljetuksen. ”En ollut koskaan nähnyt sellaista määrää poliiseja. Kuulin etäisten pommien äänet ja olin matkalla pohjoiseen, kohti ääniä. Tie oli tyhjä, olimme keskellä ’ei mitään’.”

Kolmen päivän kuluttua Muhammad Kazkji saapui Mistratan kaupunkiin, jossa autoalalla työskentelevä serkku asui.

Vaikka aika oli jo levotonta ja ihmiset kantoivat aseita, Kazkji asettui kaupunkiin ja löysi sähköalan töitä.

YHDEKSÄN KUUKAUDEN kuluttua tilanne oli niin vaaral-

linen, että Kazkji ei voinut enää jäädä Libyaan. Koska myös naapurivaltiot olivat levottomia eikä paluuta Syyrian ollut – mies olisi pidätetty heti kotimaan rajalla –, ainoa mahdollinen suunta oli pohjoinen. ”Näin uutisista ja kuulin tutuilta tarinoita ihmisistä, jotka olivat saapuneet Eurooppaan. Kuulin, että siellä ei ole väkivaltaa eikä taisteluita.”

Tutut ihmiset kertoivat Kazkjille, että Italiaan voi päästä veneellä yhdessä päivässä ja että kyseessä ei ole heppoinen vene vaan vahva alus. Matka maksaisi tuhat euroa. Valinta ei ollut helppo, sillä vaikka Kazkji osasi uida, hän pelkäsi vettä.

13

Eräänä iltana, kun perhe oli illallispöydässä, isä ilmoitti päätöksestään: Muhammadin oli paettava Syyriasta.

14

Kello oli kaksi. Ketään ei saapunut auttamaan.

Kello oli kolme. Ketään ei edelleenkään saapunut.

Kello oli neljä. Ei ketään.

”Kun katsoo merelle, näkee vain vettä, mutta ei tiedä, mitä on pinnan alla.”

Kazkji päätti lähteä matkaan yhdessä muutaman syyrialaisen ystävän kanssa. ”Ajattelin, että minulle ei voi tapahtua mitään, koska en ollut koskaan tehnyt mitään väärää. Halusin tehdä perheeni onnelliseksi ja ylpeäksi minusta”, hän muistelee.

Ensin piti maksaa, sitten ihmiset ajettiin rantakaupunki Zuwarahiin lähelle Tunisian rajaa. Matkalle lähtijöitä oli yli 400. Mukana oli monia lääkäreitä perheineen, suurin osa oli paennut Syyriasta. Elettiin lokakuuta ja syksyinen merenkäynti oli voimakasta. Ihmiset vietiin piiloon vanhaan rakennukseen, jossa he odottivat matkaan lähtöä kolmen päivän ajan.

LÄHTÖ TAPAHTUI alkuillasta 10. lokakuuta vuonna 2013.

”Meille tultiin sanomaan, että nyt mennään, vene on valmiina.”

Oli jo pimeää, kun ihmiset vietiin rantaan. ”Saavuin viimeisten joukossa suureen veneeseen. Ajattelin, että nyt ei ole enää paluuta. Vene oli ikään kuin kalastusvene, ei niin vahva tai suuri kuin olin toivonut.”

Muhammad Kazkji löysi paikkansa kannelta. Hänen paras ystävänsä Yahya oli jo veneessä. Matkustajat rantaan kuljettaneet miehet toivottivat hyvää matkaa. Meri oli tyyni eikä kuuta näkynyt, kun matkanteko alkoi. ”Vene oli erittäin täysi. Perheet istuivat yhdessä. Emme mahtuneet liikkumaan lainkaan. Mietin Hollantia, toivoin pääseväni sinne, sillä elämä pienissä kylissä vaikutti kivalta.”

Ihmiset olivat hiljaisia. Osa rukoili ja toivoi. Moni pelkäsi.

Muutaman tunnin kuluttua tapahtui jotain. Muhammad Kazkji näki valoa, joka lähestyi venettä. Kyseessä oli pieni pikavene, jonka kyydissä oli 6–7 ihmistä. Heillä oli aseet ja he vaativat kapteenia pysäyttämään veneen ja palaamaan takaisin Libyaan. ”Ihmiset puhuvat vanhaa arabiaa ainoastaan sellaisissa tilanteissa, joissa he eivät halua muiden tietävän, mistä maasta ovat peräisin. Aksentista ei voinut tunnistaa heidän kansallisuuttaan. He sanoivat olevansa poliiseja.”

Vene jatkoi kulkuaan entistä nopeammin, poliisina esittäytyneet seurasivat ja alkoivat ampua venettä kohti. Muhammad Kazkji tunsi luodin lentävän päänsä yläpuolella ja pelkä-

si, osuisiko seuraava häneen. Ihmiset huusivat, lapset itkivät.

Kello oli tuolloin Kazkjin käsityksen mukaan noin yksi tai kaksi yöllä. Pelottelu jatkui aamukuuteen saakka: tunkeutujat ampuivat kohti venettä, sitten lähtivät ja palasivat takaisin ampumaan. ”Tuntui, että silmäni olivat auki, mutta mieleni oli jossain muualla, koska en voinut uskoa, mitä tapahtui.”

Lopulta pikavene häipyi.

AAMUN AURINKO ilmestyi hiljalleen. Kazkji toivoi veneen

olevan jo lähellä Italian rajaa. ”Noin kymmenen aikaan aamulla joku kertoi, että veneen alakerrassa on vettä, että vene alkaa täyttyä vedellä, koska luodit olivat tehneet siihen reikiä.”

Vene oli keskellä merta. Puolen päivän aikaan eräs matkustajista, syyrialainen lääkäri jolla oli satelliittipuhelin, soitti Italiaan. ”Siellä sanottiin, että olette lähempänä Maltaa, soittakaa maltalaisille. Hän soitti Maltalle. He lupasivat tulla kahden aikaan. Ymmärsimme, että kaksi tuntia oli liian pitkä aika.

Jatkoimme matkaa ja koetimme vahvistaa venettä, heittää vettä ulos ja tukkia reikiä.”

Matkustajat toivoivat ehtivänsä Maltalle ennen pelastusjoukkoja. Merenkäynti yltyi, aallot kasvoivat. Ihmiset koettivat tasapainottaa venettä eri tavoin.

Kello oli kaksi. Ketään ei saapunut auttamaan.

Kello oli kolme. Ketään ei edelleenkään saapunut.

Kello oli neljä. Ei ketään.

Veneessä matkustaneen syyrialaisnaisen synnytys käynnistyi. Ihmiset kuulivat, kun synnytyksessä auttanut lääkäri kertoi, että kello oli 16.15. Se oli vauvan syntymisen tarkka aika.

SITTEN VENE K AATUI kylki edellä veteen. Muhammad

Kazkji istui veneen kannella ja oli valmiina, kun kaikki tapahtui. Hän oli arvannut, ettei vene kestäisi enää kauaa.

Kazkji kertoo, että merivesi oli todella kylmää ja tummaa.

Hän koetti päästä pintaan, mutta jalka oli jäänyt kiinni johonkin. ”Pelkäsin todella paljon. Muistan miettineeni, että tämä on pahinta, mitä ajattelin etukäteen ja nyt se tapahtuu. Melkein kuolin, mutta sain jalkani vapautettua ja pääsin pintaan.”

Kazkji etsi katseellaan venettä, mutta sitä ei näkynyt enää

15

missään. Kazkji etsi ystäväänsä Yahyaa, mutta häntäkään ei näkynyt. Veden varassa olevat ihmiset huusivat eivätkä ymmärtäneet, mihin vene oli kadonnut. He etsivät läheisiään, jotka olivat uponneet sen mukana. ”Vene katosi parissa minuutissa pinnan alle.”

Muhammad Kazkji ja muut pelastuneet jatkoivat uimista.

Apua ei näkynyt missään. Aallot olivat korkeat. Aurinko alkoi hiipua. Ihmiset ehtivät olla meressä kauan, Kazkjista aika tuntui parilta tunnilta.

Lopulta auringon jo laskiessa maltalaiset ja italialaiset saapuivat. He aloittivat selviytyneiden pelastus- ja etsintätyöt.

Veneessä olleista yli 400 matkustajasta 212 pelastui. Merestä saatiin nostettua ainoastaan 26 kuollutta, muut katosivat veneen mukana. ”He tulivat erittäin myöhään. Jos apu olisi tullut ajoissa, he olisivat voineet pelastaa kaikki matkustajat.”

Muhammad Kazkji pelkäsi, että häntä ei löydetä merestä, koska oli jo melko pimeää. Lopulta hänet pelastettiin maltalaiseen laivaan.

TAPAHTUNEESTA ON noin kaksi vuotta. Nykyisin nuori-

mies asuu Maltalla kahden veneestä pelastuneen kaverinsa kanssa. Hän elää tätä päivää ja toivoo huomista. Sen enempää hän ei ajattele tulevaisuutta. ”Olen onnellisessa asemassa. Matkustin juuri Matteon (Amnestyn tutkija) kanssa Itävaltaan, ja siellä syyrialaiset turvapaikanhakijat nukkuvat metroasemilla kylmässä.”

Sähköasentajan työ tuo tärkeän itsenäisyyden tunteen. ”Olen paras sähköasentaja Maltalla, aivan pian olen maailman paras sähköasentaja, sitten koko galaksin. Vietän välillä myös vapaa-aikaa ja käyn ravintolassa tai klubilla tanssimassa. Olen järjestänyt kämppiksilleni töitä ja he ovat nyt alaisiani, joten he keittävät minulle aamuisin kahvia”, Kazkji kertoo hymyillen.

Alku Euroopassa oli kuitenkin painajaismaista. Pelastuneet joutuivat elämään Maltalla vankilamaisissa olosuhteissa. Monet eivät saaneet unta. Muhammad näki painajaisia aalloista ja kuolleista sinisistä vauvoista.

Heti kun oli saapunut Maltalle, Kazkji pyysi lupaa soittaa perheelleen Syyriaan. Vanhemmat tiesivät, että poika oli veneessä Välimerellä matkalla kohti Eurooppaa. Puhelin an-

nettiin viiden päivän kuluttua, ja vanhempien pelko purkautui hallitsemattomasti. ”Äitini oli ollut sairaana, hän itki ja huusi, että miksi teen tällaista, miksi hänen on pitänyt itkeä monta päivää. Sanoin, että en halunnut aiheuttaa tällaista perheelleni enkä voinut tietää. Halusin vain, että he olisivat ylpeitä minusta.”

Kazkji soitti myös ystävänsä Yahyan äidille ja kertoi pojan kuolleen. Kymmenen päivän kuluttua merestä pelastuneet siirrettiin vastaanottokeskukseen. ”Olin vihainen Maltalle, koska olosuhteet olivat sielläkin niin huonot.”

Kazkjista tuntui, että hän oli menettänyt kaiken mereen, ja viha purkautui päätöksenä paeta Amsterdamiin ja hakea sieltä turvapaikkaa. Mies matkasi lautalla, jalan ja junalla, ja saapui Hollantiin. ”Se oli kaikki mitä toivoin. Tulppaanit, lehmät, suklaa. Sain apua unettomuuteen ja kipuihin.”

Vuoden 2014 huhtikuussa kuuden kuukauden oleskelu Amsterdamissa päättyi, kun Kazkji palautettiin Dublin-asetuksen nojalla Maltalle. Hän oli kuitenkin saanut Amsterdamissa hieman toivoa ja ymmärsi, että ei voinut antaa itsensä kuolla suruun.

Takaisin Maltalla rahaton Kazkji nukkui puistoissa ja bussipysäkeillä muutaman yön ajan, kunnes löysi afrikkalaisten tuttavien kautta maalaustöitä.

Maalaustyöt vaihtuivat sähkötöiksi, ja Muhammad Kazkjin elämä on Maltalla ”ok”. Hän ei tarvitse kenenkään apua ja tienaa tarpeeksi voidakseen lähettää osan rahasta perheelleen Syyriaan. Kazkjilla on oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella. Hän unelmoi, että saa perheensä pois Syyriasta. ”Kaikki taistelut käydään nyt Damaskoksen lähettyvillä. Sodan osapuolet haluavat Damaskoksen, koska se joka saa kaupungin hallintaansa, hallitsee koko Syyriaa. Juuri nyt sieltä on hyvin vaarallista yrittää lähteä yhtään mihinkään.”

Teksti Marie Kajava Kuvat Markus Viljasalo

Kolumni.

16

Jälleen kolumni pakolaisista?

Ännu en kolumn om flyktingar?

PAKOLAISKYSYMYS KIINNOSTAA, herättää tunteita ja

FLYKTINGFRÅGAN engagerar, väcker känslor och skapar

TÄSSÄ KUUMENTUNEESSA ilmapiirissä unohdamme

MEN I DETTA upphettade debattklimat glömmer vi lätt

luo mielipiteitä. Mediasta saamme lukea, miten ”pakolaisvirtaa” olisi hallittava, miten vastaanottokeskukset ”vuotavat yli” ja miten olisi erotettava ”lailliset” pakolaiset ”laittomista”. Voimasanat ja synkät ilmaisut muodostavat metaforien ja lukujen kanssa melkoisen sekamelskan. Samalla yhä useampi on voimakkaasti jotakin mieltä, ja valitettavasti radikaaleimmat äänet ovat usein ne, jotka kuuluvat.

helposti, mistä oikeasti keskustelemme ja mihin otamme kantaa. Puhumme pakolaisvirroista ja tulvista, mutta muistammeko, että kyse on ihmisistä eikä luonnonvoimasta? Puhumme siitä, kenet tulisi päästää Suomeen, mutta unohdammeko – tai emmekö tiedä – ettei tämä ole meidän asiamme ratkottavaksi? Että turvapaikan hakeminen toisesta maasta on perustavanlaatuinen ihmisoikeus.

On kokonaan toinen kysymys, kenellä on oikeus jäädä tänne. Mutta siitäkään ei sinun tai minun tarvitse olla yhtään mitään mieltä. Juuri sitä tarkoitusta varten meillä on olemassa viranomaiset sekä kansainvälinen lainsäädäntö.

PARHAILLAAN KÄYDÄÄN yhä kii-

åsikter. I medierna får vi läsa om hur vi bör hantera ”flyktingströmmen”, om hur mottagningscentralerna ”svämmar över”, och om hur man ska bära sig åt för att skilja de ”illegala” invandrarna från de ”lagliga”. Kraftuttryck och dystopiska fraser blandas med metaforer och siffror i en salig blandning. Samtidigt tycker allt fler av oss allt mer, och tyvärr är de radikalaste rösterna de som hörs bäst. bort vad vi egentligen debatterar och tycker till om. Vi talar om flyktingströmmar och översvämningar, men minns vi att det är fråga om människor som du och jag, inte om en naturkraft? Vi talar om vem som borde eller inte borde släppas in i Finland, men glömmer vi bort – eller vet vi inte – att det inte är vår sak att avgöra? Att det de facto är en grundläggande mänsklig rättighet att söka asyl i ett annat land?

Vem som har rätt att stanna är sedan en annan fråga, men inte heller detta ska du och jag behöva ha åsikter om – det är därför vi har internationell lagstiftning och för ändamålet upprättade myndigheter.

Radikaaleimmat äänet ovat usein ne, jotka kuuluvat.

vaampaa loanheittoa niin kutsuttujen kukkahattutätien ja ”rajat kiinni” -porukan välillä. Kahtiajakoa tekee yhä jyrkemmäksi se, että raja kulkee myös sukupuolten välillä. Monikulttuurisuuden puolestapuhujat ovat usein juuri ”tätejä” ja naisia ja tyypillinen vastustaja on valkoinen, keski-ikäinen mies.

On hämmentävää, että molemmissa leireissä käytetään samoja argumentteja edistämään täysin vastakkaisia tavoitteita: ihmisoikeuksien, tasa-arvon, vapauden ja demokratian vaaliminen toimii perusteluna sekä muista kulttuureista tulevien ihmisten vastaanottamiselle että torjumiselle.

Itseen kohdistuvia rasismisyytöksiä taas voidaan kieltää syyttämällä antirasisteja rasismista, sillä he eivät suvaitse rasisteja.

Tässä keskustelussa on erittäin haasteellista edetä rakentavaan suuntaan.

TÄMÄN KAIKEN keskellä on olemassa riski, että sekä avoi-

men Suomen vastustajat että sen puolestapuhujat unohtavat tärkeimmän asian: tulokkaiden on saatava äänensä kuuluviin ja olemassaolonsa huomioiduksi. Heidän on voitava tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Meidän on ymmärrettävä, ettei merkitystä ole ainoastaan sillä, miten puhumme, vaan myös sillä, kuka puhuu.

Mikäli teemme näin, tämä voi olla viimeinen kolumni, jonka kirjoitan tästä aiheesta.

SOM BÄST PÅGÅR en allt inten-

sivare pajkastning mellan så kal�lade blomsterhattstanter och de som vill ”stänga våra gränser”. Det som gör tudelningen ännu skarpare är att den också följer könsgränserna: mångkulturförespråkarna är så ofta just ”tanter” och kvinnor, medan den typiska motståndaren är en vit, medelålders man.

En förvirrande omständighet är dock att båda lägren kan använda samma argument för att främja totalt motsatta mål: värnandet om mänskliga rättigheter, jämlikhet, frihet och demokrati är motiveringar som förs fram både för att välkomna och utestänga människor från andra kulturer. Beskyllningar om rasism kan i sin tur förnekas genom att beskylla antirasister för rasism, eftersom de inte tolererar rasister.

I den här diskussionen är det en stor utmaning att komma vidare på ett konstruktivt sätt.

MITT I ALLT detta finns det en risk att inte bara mot-

ståndare till utan även förespråkare för ett öppet Finland glömmer bort det viktigaste: att nykomlingarna bör få sin röst hörd, sin existens uppmärksammad och sin chans att bli en del av det finländska samhället förverkligad.

Vi måste inse att inte bara hur vi debatterar utan också vem som debatterar har betydelse. Gör vi det kan detta vara den sista kolumnen av det här slaget jag skriver.

Katarina Pettersson Kirjoittaja on sosiaalipsykologi ja poliittisen retoriikan tutkija Helsingin yliopistossa.

Reportaasi.

RAVINTO ON IHMISOIKEUS Nälkä ei ole poistunut maailmasta. 2000-luvun alusta lähtien kansainvälisessä keskustelussa on korostettu ruokaa ihmisoikeutena. Valtioilla on velvollisuus suojella ja toteuttaa ihmisten oikeus ruokaan, sillä riittävä ravinto on tärkeä osa ihmisarvon kunnioittamista.

Teksti Marie Kajava Kuvat Jarkko Virtanen

18

RUOKA ON IHMISEN elinehto kuten puhdas vesi ja ilma.

Lisäksi riittävä ja laadukas ruoka on edellytys ihmisarvoiselle elämälle – siis elämälle, joka on vapaa nälästä.

Ravinto on itsessään ihmisoikeus, mutta se takaa monien muiden oikeuksien toteutumisen ja päinvastoin. Mutta ensin on selvitettävä mistä puhutaan, kun puhutaan ruoasta. Yhtäällä on kehityskeskustelu ja globaali nälkä, toisaalla ruokaturva ja kolmantena ihmisen oikeus riittävään ravintoon.

GLOBAALIN NÄLÄN poistaminen ja ruokaturva-ajattelu

ovat olleet keskiössä monissa viime vuosikymmenten kehitystavoitteissa.

Vuonna 1996 järjestetty Maailman ruokahuippukokous asetti tavoitteeksi sen, että aliravittujen määrä puolitetaan vuoteen 2015 mennessä. Jo vuonna 2002 pidetyssä seurantakokouksessa havaittiin, että tavoite oli todella kaukana.

Tällöin keskeiseksi keinoksi parantaa tilannetta otettiin ihmisoikeusajattelu: terävöitettiin sitä, että valtioilla on vastuu käyttää kaikkia mahdollisia keinoja suojellakseen ja toteuttaakseen ihmisten oikeutta ruokaan.

Myös YK:n vuosituhattavoitteista ensimmäinen oli äärimmäisen köyhyyden ja nälän puolittaminen. Tämänkin tavoitteen takaraja on ollut vuodessa 2015. Köyhyyden puolittamisessa onnistuttiin, mutta monien valtioiden merkittävistä edistysaskelista huolimatta nälkätavoitteeseen ei ole aivan päästy, kun otetaan huomioon kehitysmaat kokonaisuudessaan.

Joka yhdeksäs ihminen maailmassa menee nukkumaan nälkäisenä, ja maailmassa on edelleen hieman alle 800 miljoonaa aliravittua ihmistä. Nälkätulosta paikataan kuitenkin juuri lanseeratuissa kestävän kehityksen tavoitteissa, joissa tavoite on koventunut ja joissa nälkä mainitaan jälleen heti kärkeen. Post2015-tavoite numero kaksi kuuluu seuraavasti: ”Poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta”. ”Tavoitteet yrittävät kukistaa nälän kokonaan vuoteen 2030 mennessä. Mittarina käytetään pitkälti saatavilla olevaa laskennallista kalorimäärää kutakin ihmistä kohti. Se ei kuitenkaan vielä kerro, saavatko esimerkiksi perheessä

kaikki jäsenet tarpeeksi ruokaa ja mikä on ruoan ravitsemuksellinen laatu ja kulttuurinen sopivuus”, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:ssa työskentelevä Kaisa Karttunen arvioi. Karttunen on tehnyt työtä nälän, ruoan ja ruokaturvan parissa vuosikymmenten ajan Suomessa, muissa Euroopan maissa ja kehitysmaissa.

Ruokaturva puolestaan syntyy, kun kaikilla ihmisillä kaikkina aikoina on mahdollisuus saada riittävästi omien tarpeidensa mukaista ruokaa, joka mahdollistaa terveen ja aktiivisen elämän, Karttunen kertoo. Tämän toteutumiseen vaikuttavat muun muassa ruoan tuotannon määrä, kuljetus ja varastointi, turvallisuus sekä ihmisten ostovoima. ”Ruokaturvatilanne on hauras erityisesti alueilla, jotka kärsivät vaikeista luonnonolosuhteista, luonnonkatastrofeista ja konflikteista. Silloin pettävät useat ruokaturvan peruspilarit samanaikaisesti”, Karttunen kuvailee.

RAVINTOA, KUTEN muitakin kehityshaasteita, on lähes-

tytty yhä enemmän ihmisoikeuksien näkökulmasta 2000-luvun alusta lähtien. ”Koska nälän poistamisessa ja ruokaturvan saavuttamisessa edistyminen oli hidasta, ryhdyttiin kansainvälisissä keskusteluissa korostamaan ruokaa ihmisoikeutena. Sen mukaan valtioilla on velvollisuus käyttää kaikkia mahdollisia keinoja suojellakseen ja toteuttaakseen ihmisten oikeutta ruokaan.”

Alkujaan oikeus riittävään ravintoon on kirjattu jo vuonna 1948 hyväksyttyyn Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen. Sen 25. artiklan ensimmäisessä kohdassa todetaan, että jokaisella ihmisellä on ”oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta”.

Myöhemmin oikeutta on tarkennettu taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan sopimuksen 11. artiklassa. Artiklan mukaan yleissopimuksen ”sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden saada itselleen ja perheelleen tyydyttävä elintaso, joka käsittää riittävän

”Ruokaturvatilanne on hauras alueilla, jotka kärsivät vaikeista luonnonolosuhteista, luonnonkatastrofeista ja konflikteista.”

19

20

21

” Ruoan hinnan nopea nousu vuosina 2007–2008 sysäsi melkoisen määrän uusia ihmisiä nälkäisten joukkoon.” ravinnon, vaatetuksen ja sopivan asunnon, sekä oikeuden elinehtojen jatkuvaan parantamiseen”.

Artikla velvoittaa sopimusvaltiot myös ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että tämä oikeus toteutetaan ja tunnustamaan vapaaehtoisuuteen perustuvan kansainvälisen yhteistoiminnan merkityksen. Artiklan toinen kohta sitoo valtiot ryhtymään yksin ja yhdessä toimenpiteisiin, jotka varmistavat oikeuden toteutumisen esimerkiksi ruoan jakelun ja elintarvikevarastojen tasapuolisen jaon suhteen. ”Oikeudellinen lähestyminen asettaa ihmiset esimerkiksi maasta, uskonnosta tai sukupuolesta riippumatta ruoan saannin suhteen samalle viivalle. Riittävä ruoka on osa ihmisarvon kunnioittamista. Oikeus ruokaan -ajattelu myös määrittää sen, kenen vastuulle oikeuksien toteutuminen kuuluu”, Karttunen sanoo.

MILTÄ NÄLKÄ NÄYTTÄÄ maailmassa vuonna 2015?

”Nälkäisten – siis ruoasta liian vähän energiaa saavien – määräksi on arvioitu noin 795 miljoonaa. Heistä suurin osa asuu Kaakkois-Aasiassa, mutta koko väestöön nähden suhteellisesti suurin osuus on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Energianpuutteen lisäksi eri puolilla maailmaa kärsitään myös valkuaisen ja vitamiinien puutteesta – noin kaksi miljardia ihmistä kärsii heikosta ravitsemuksesta”, Karttunen kertoo.

Muutamat tosiasiat kuvaavat nykynälkää: The State of Food Insecurity in the World -raportin mukaan suuri enemmistö nälässä elävistä, noin 780 miljoonaa ihmistä, asuu kehitysmaissa. Näillä alueilla aliravitsemuksesta kärsivien prosentuaalinen osuus on pudonnut 1990-alun 44,4 prosentista noin 12,9 prosenttiin kokonaisväestöstä. Vaikka nälkäisten määrä ei ole muuttunut huimasti pitkään aikaan, on nälkäisten määrä suhteessa väestönkasvuun vähentynyt. Nälästä kärsivät enemmän naiset ja tytöt kuin miehet ja pojat. Lasten nälkä – sekä alipainon että aliravitsemuksen kohdalla – on vähentynyt maailmassa. Ja enemmän kuin kaupunkien asukkaita, nälkä vaivaa maaseutujen ihmisiä, jotka usein tuottavat ruokaa itse, mutta joille ei riitä omaa ruokaa vuoden ympäri ja joilla ei ole varallisuutta ostaa sitä.

Kun puhutaan vuosituhattavoitteista, nälän vähentämisen tavoitteet saavuttaneita valtioita yhdisti se, että niissä oli poliittisesti rauhallinen tilanne ja taloudellista kasvua sekä jonkinlaiset suuntaviivat haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten suojelemiseksi. Niitä valtioita, jotka eivät

saavuttaneet tavoitteita, yhdisti muun muassa luonnon tai ihmisen aiheuttamat katastrofit, poliittinen epätasapaino ja rauhattomuus.

Kaisa Karttunen kääntää katseen ympäristöön: maailmanlaajuinen ja sitouttava ilmastosopimus on keskeinen tekijä, kun puhutaan nälkätilanteesta nyt ja tulevaisuudessa. Karttunen ei näe ruokatilanteen paranevan maailmassa, jossa ihmisiä on koko ajan enemmän, mikäli ilmastonmuutosta ja kasvihuonepäästöjä ei saada kuriin. Lisäksi taloudellinen tilanne luo haasteita. ”Ruoan tuotannon kasvattaminen ei riitä, jos samaan aikaan ei pysytä vähentämään köyhyyttä ja parantamaan ihmisten kykyä hankkia itselle ja perheelleen ruokaa”, hän korostaa. ”Tilanne on herkkä siinä mielessä, että ruoan hinnan nopea nousu vuosina 2007–2008 sysäsi melkoisen määrän uusia ihmisiä nälkäisten joukkoon. Ne kotitaloudet, jotka käyttävät lähes kaikki tulonsa ruokaan, vähensivät nopeasti kuluttamansa ruoan määrää ja laatua hintojen noustessa.”

2000- LUVUN ALKUPUOLELLA FAO:n ja muiden toimi-

joiden yhteistyönä muotoiltiin vapaaehtoiset ohjeet sen varmistamiseksi, että oikeus ruokaan toteutuu. Tuolloin keskustelu ravinnosta ihmisoikeutena otti vasta ensiaskeliaan, ja ohjeiden oli tarkoitus tuoda oikeus ruokaan lähemmäs käytäntöä. Ohjeet on kohdistettu valtioille, ja ne koskevat esimerkiksi demokratiaa ja markkinoita, turvallista ruokaa ja sen saavutettavuutta. ”Muutamista maista on hyviä esimerkkejä siitä, miten ohjeita on toteutettu. Brasilian nollanälkä-ohjelma on pystynyt vähentämään nälkäisten ja köyhien määrää selvästi erilaisten sosiaalisten ja maatalouden kehitysohjelmien kautta”, Karttunen sanoo.

Hän oli mukana tekemässä ohjeistusta ja korostaa, että keskeiseksi tekijäksi on havaittu – niin Brasiliassa kuin muualla – että ihmisten pitää päästä itse mukaan päättämään ja toteuttamaan oikeus ruokaan- ja ruokaturvaohjelmia.

Vain hieman aiemmin, vuonna 1999, YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien asiantuntijakomitean yleiskommentti oikeudesta ruokaan määrittää, että ruoan on oltava saatavilla, mutta sen on lisäksi oltava saavutettavissa, riittävää ja turvallista. Ensimmäisellä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että ruoka on luonnollisesti kalastettavissa, metsästettävissä tai sitä on oltava myynnissä

Ihmiset eivät hae ainoastaan leipää, he hakevat myös seuraa.

Nykyjärjestelmässä ihminen kuitenkin jonottaa leipäjonossa, saa muovikassillisen ruokaa ja menee yksin kotiin syömään.

Hävikkiruoka menee perille VIIME KESÄNÄ Vantaan Koivukylään avattiin ruokahävikkivarasto, jota ylläpitää Vantaan kaupunki. Varasto on osa Vantaan seurakuntayhtymän ja Diakonia-ammattikorkeakoulun kanssa toteutettavaa Yhteisen pöydän projektia. Vanhassa Soliferin tehtaassa on 40 neliötä kylmätilaa ja 350 neliötä varastointitilaa. Hävikkivaraston tarkoituksena on toimia palveluna kauppojen ja elintarviketehtaiden hävikkiruoan ja katutason ruoanjakelun välissä. ”Kun me hoidamme kylmäkuljetuksen ja -varastoinnin, pienemmät yhdistykset, jotka jakavat ruokaa, voivat keskittyä omaan työhönsä”, kertoo projektipäällikkö Hanna Kuisma.

Kuisma toivoo myös Suomeen ruokajonojen rinnalle yhä enemmän yhteisöruokailuja ja muita yhteisöl-

lisempiä ruoka-avun jakamisen tapoja. Ihmiset eivät hae ainoastaan leipää, he hakevat myös seuraa. Kuisma korostaa esimerkiksi yksinäisyyden ja syrjäytymisen kierteen riskejä nykyjärjestelmässä, jossa ihminen jonottaa leipäjonossa, saa muovikassillisen ruokaa ja menee yksin kotiin syömään.

SUOMESSA KERTYY Kuisman mukaan noin 450 miljoonaa kiloa hävikkiruokaa vuodessa. Eniten hävikkiä – noin 160 miljoonaa kiloa – tuottavat kotitaloudet. Vasta sen jälkeen tulevat ravintolat ja cateringpalvelut, kaupat, elintarviketehtaat ja maatalous.

Suomalainen heittää ruokaa hukkaan keskimäärin 60–80 kiloa vuodessa. Samanaikaisesti suomalainen

nälkä on sitä, että ruokaa ei ole tarpeeksi. Kuisma kuvaa tilannetta, jossa vanhemmat eivät syö, jotta lapsille riittää ruokaa. Lisäksi suomalainen nälkä voi tyypillisesti olla määrän sijaan tai rinnalla laadullista eli yksipuolista ja matalalaatuista ravintoa.

Risuja Hanna Kuismalta saavat tavalliset kuluttajat, jotka heittävät syömäkelpoista ruokaa pois, koska eivät osaa säilöä sitä tai antavat mielihalujensa ohjata liikaa sattumanvaraisia ostopäätöksiä. Kauppojen vastuussa Kuisma korostaa myynti- ja käyttöpäiväyspolitiikan roolia ja sitä, että kauppojen hyllyillä pidetään liian laajaa tarjontaa, jolloin väistämättä syntyy paljon hävikkiä.

Reportaasin valokuvat on kuvattu Vantaalla ruokahävikkivarastossa lokakuussa 2015.

kaupassa. Toisella tarkoitetaan, että taloudellinen ja fyysinen pääsy ruoan luo on taattava. Ihmisillä on oltava varaa hankkia ruokaa ilman, että joutuu tinkimään jostain muusta tärkeästä. Ruoan on oltava kaikkien, myös vanhusten tai liikuntarajoitteisten saavutettavissa. Riittävyydellä tarkoitetaan, että ruoan laadun on tyydytettävä ihmisten tarpeet monipuolisesti, myös ravintoaineiden kannalta, ja ravinnon suhteen on otettava huomioon esimerkiksi kulttuuriset tavat ja rajoitukset. Ravinnon turvallisuudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että ruoka ei saa sisältää mitään terveydelle haitallisia aineita.

Merkittävää kehitystä oikeudessa ruokaan tapahtui, kun nykyinen YK:n ihmisoikeusneuvosto perusti erityisraportoijan tehtävän vuonna 2000. Oikeus ruokaan -erityisraportoija, kuten muutkin raportoijat, on kyseiseen oikeuteen erikoistunut asiantuntija, joka tekee aihepiiristään raportteja ihmisoikeusneuvostolle. Riittävyyden, saavutettavuuden ja laadun lisäksi erityisraportoija korostaa sitä, että ruoka takaa fyysisen ja henkisen,

yksilöllisen ja yhteisöllisen, täyden ja arvostetun elämän vailla pelkoa.

Kesäkuussa 2014 nimetty nykyinen oikeus ruokaan -erityisraportoija Hilal Elver ilmaisi Pariisin ilmastokokouksen alla huolensa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta ruokaturvaan. Hän arvioi, että ilmastonmuutos uhkaa ruokaturvaa ja voi vuoteen 2080 mennessä lisätä aliravitsemuksesta kärsivien ihmisten määrää 600 miljoonalla.

Elver myös korosti lausunnossaan, että kun ihmisoikeusperustaisesta ilmastosopimuksesta neuvotellaan, kaikki ihmiset – erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevat – on otettava huomioon.

Oikeus ruokaan -raportoija työskentelee paitsi maailmanlaajuisesti, myös maakohtaisesti. Tänä vuonna Elver on raportoinut ruokatilanteesta esimerkiksi Marokossa, jossa nälkää näkevien ja köyhyydessä elävien tilanne on parantunut keskimääräisesti paljon. Elver kuitenkin vaati valtiota huomioimaan, että oikeus ruokaan on toteuduttava myös niille marokkolaisille, jotka kuuluvat haavoit-

24

Ruoka ei ole ainoastaan ravintoa lautasella vaan voimakkaasti latautunut ihmisoikeuskysymys. tuviin ryhmiin tai elävät kaukana kaupungeista. Alkuvuodesta 2015 erityisraportoija matkusti Filippiineille ja vaati maan hallitusta kiireesti luomaan selkeän linjauksen, joka edistää ruokaoikeuden toteutumista. Siinä missä valtion talous on kasvanut, oikeus riittävään ja ravitsevaan ruokaan ei toteudu suurimmassa osassa maata, Hilal Elver kommentoi. Hän korosti sitä, että Filippiinien noin neljä miljoonaa aliravittua lasta muodostavat valtion tulevaisuuden.

KOSKA IHMISOIKEUDET ovat jakamattomia ja toisis-

taan riippuvaisia, oikeus ruokaan liittyy läheisesti muihin ihmisoikeuksiin. Ääritilanteessa se, että oikeus ruokaan ei toteudu, johtaa kuolemaan ja loukkaa ihmisen oikeutta elämään.

Arkisella tasolla esimerkiksi oikeus asianmukaiseen asuntoon liittyy ruokaoikeuden toteutumiseen: mikäli kotia ei ole tai siitä puuttuu lämmittämiseen ja varastointiin liittyvät perusvälineistöt, asukkaiden oikeus ruokaan ei voi toteutua. Mikäli ihminen elää nälässä tai saa yksipuolista ravintoa, hänen oppimiskykynsä kärsii ja hän saattaa jättää koulun kesken. Esimerkiksi jos lasten oikeus ruokaan ei toteudu, voi seurata tilanne, jossa alaikäiset lapset etsivät työtä saadakseen rahaa ruokaan. Äärimmäisenä riskinä on, että lapsi päätyy erityisen vaarallisena pidettyyn työhön, kuten lapsisotilaaksi, tai altistuu seksuaaliselle hyväksikäytölle saadakseen ravintoa.

On ensisijaisesti valtioiden vastuu suojata ja edistää ihmisoikeuksia – myös oikeutta ruokaan. Valtioiden vastuu ruokaoikeudesta ilmaistaan eri sopimuksissa eri tavoin,

mutta pääasiallisesti valtioiden on kunnioitettava, suojattava ja täytettävä oikeus ravintoon. ”Ruokaoikeuden toteutumista voidaan mitata ja valvoa muun muassa mittaamalla lasten ravitsemustilaa, esimerkiksi kasvua suhteessa ikään. Ruokapula tai ruoan heikko laatu näkyy usein ensimmäisenä lapsissa”, Karttunen sanoo.

Hän lisää, että oikeusnäkökulmasta voidaan tarkastella esimerkiksi, miten ruokaturvakysymyksiä käsitellään kunkin maan lainsäädännössä tai kehitysohjelmissa ja onko budjeteissa kohdennettu riittävästi varoja ruokaturvan hoitamiseen.

Intialaisen taloustieteilijä ja filosofi Amartya Senin lausunto, jonka mukaan maailman nälänhädät eivät johdu siitä, että ruokaa olisi liian vähän, on edelleen kipeän ajankohtainen ja laajennettavissa koskemaan kaikenlaista nälkää. Ruoka liittyy läheisesti ihmisen kuluttajuuteen: siis kykyyn tuottaa mutta ennen kaikkea ostaa. Karttunen korostaa, että valtiossa voi olla ruokaa niin paljon, että sitä viedään ulkomaille ja samalla ihmisiä, jotka kärsivät nälästä eivätkä pysty ostamaan ruokaa.

Karttunen nostaa esimerkiksi Intian, jossa oli nälkäisiä 210 miljoonaa vuonna 1990 ja vuonna 2012 nälkää näki 190 miljoonaa. Vuonna 1990 maasta vietiin riisiä ulkomaille 0,5 miljoonaa tonnia ja vuonna 2012 noin viisi miljoonaa tonnia.

Samaan aikaan kun nälkäisten määrä siis laski vain vähän, riisin vienti kymmenkertaistui.

Esimerkki kuvaa osuvasti, miten mutkikas ja tärkeä aihe ruoka on. Se ei ole ravintoa lautasella, vaan voimakkaasti latautunut poliittinen, taloudellinen sekä sosiaalisten ja kulttuuristen tapojen sävyttämä ihmisoikeuskysymys.

LÄHTEET:

FAO, YK, Suomen YK-liitto, The State of Food Insecurity in the World 2015 -raportti, The Right to Food – voluntary guidelines, Nälkä ja yltäkylläisyys – ruokaturva maailmassa -teos (Gaudeamus 2014).

AMNESTYSTORE.FI

1.

2.

3.

4.

Lämpöä jouluun Amnesty Storesta 1. Kun ostat ystävälle tai perheenjäsenelle Sytytä valo! -aineettoman lahjan, tuet Amnestyn ihmisoikeustyötä. Lahjakortteja on viisi erilaista.

2. Mifukon ihanat jakarandapuun pudonneista oksista veistetyt linnut saapuvat Keniasta Suomeen jouluksi.

3. Sytytä Amnesty-kynttilä tuomaan valoa ja lämpöä joulun odotukseen!

4. Verso Designin Marja- ja Helmipannunaluset ovat tämän joulun uutuustuote Amnesty Storessa. www.amnestystore.fi

Tilaa uudistunut Maailman Kuvalehti!

Ihmiset • Kulttuuri • Ympärist ö • Ilmiöt

11/2015

Elokuvaohjaaja

Hamy Ramezan

| 6,

90 €

”Miksi pakolaismiehet on demonisoitu?”

Maailman Kuvalehti kertoo rohkeudella ja rakkaudella muuttuvasta maailmasta, eri kulttuureista, ilmiöistä ja ympäristöstä.

Viisi ! numeroa

0 5 , 7 1 Tilaa lehti osoitteesta maailmankuvalehti.fi/viisi tai allaolevalla kupongilla

Elina Hirvonen: Isät, vaatikaa lapsellenne parasta!

Mikä saa lähtemään töihin kriisialueelle?

Brasilian raavaat kaivosmiehet

Vau, mikä mies!

Teema: Miehet!

Röyhkeä, pitkä, mustasukkainen ...

Millainen mies on haluttava eri puolilla maailmaa?

MaKu112015_1-5.indd 1 22/10/15 17:06

Kyllä kiitos!

Tilaan Maailman Kuvalehden.

Vuoden lehdet (11 nroa) kestotilaus, 42 €

Maailman Kuvalehti maksaa postimaksun.

Tarjoushintaan 5 numeroa määräaikainen, 17,50 €

määräaikainen tilaus, 52 € Nimi Osoite Postinro ja -toimipaikka Sähköposti Puhelin

Tunnus 5013411 00003 Vastauslähetys

Rakkaudesta muuttuvaan maailmaan Tarjous on voimassa 31.12.2015 asti ja koskee kotimaan tilauksia. Tilaus alkaa seuraavasta numerosta. Nimi- ja osoitetietoja voidaan käyttää Maailman Kuvalehden markkinointiin.

Yhteystietoja ei luovuteta kolmansille osapuolille.

MK-AMN-viisi

På resa.

27

FÖRÄNDRINGEN SKER LOKALT I Kenyas huvudstad Nairobi är kontrasterna mellan låginkomstområden och de lummiga förorterna större än någonsin.

NAIROBI – ”Staden i solen”, som turistbroschyrerna säger, eller smutsig i solen, som många som jobbar och bor där hellre säger. Jag har bott här som barn, jobbat här som journalist och representerat Amnesty här i olika repriser. Men det är tio år sedan sist.

Staden har vuxit mera på tio år än under de föregående 30. Det finns nya vägar genom staden som kineserna har byggt och nya skyskrapor både i centrum och i utkanten av staden dit utländska företag och ambassader flyr.

Korruptionen är som den var. En journalist som skrivit om det greps nyligen, men släpptes fri efter högljudda protester. Kontrasterna mellan låginkomstområden och de lummiga förorterna är större än någonsin. Misären i kåkstäderna där över hälften av invånarna bor kan inte beskrivas.

Det finns mycket färre turister.

AMNESTYS KONTOR ligger längs den stora vägen norrut. På kontoret jobbar numera alla våra forskare och kampanjsamordnare för Östafrika, Afrikas Horn och området kring de stora sjöarna. De flesta är lokala och nyanställda.

I två dagar sitter jag med små grupper och hör dem berätta om sitt arbete; våldet i Burundi, flyktingarna från Somalia, straffrihet i Sydsudan, yttrandefriheten i samband med uppkommande val i många länder och godtyckliga gripanden som en del av kriget mot terrorism. Jag är mäkta imponerad. De är unga och ivriga, skarpa och professionella. Amnestys strategi att bli mera lokalt förankrad och lokalt relevant har lyckats.

I SAMMA KONTOR jobbar också Amnestys kenyanska sektion. Dess huvudprojekt handlar om att jobba med och ge sluminvånarna en egen röst.

City Carton var en etablerad kåkstad med cirka 500 invånare invid Wilson flygfältet lite söder om centrum. Problemen började efter att den förre presidenten Daniel arap Moi grundade en skola för rika barn på granntomten. För två år sedan förstörde polisen mitt i natten utan förvarning alla husen och en stor del av egendomen. Människorna hade bott där i 40 år.

I dag bor de som finns kvar i tillfälliga skjul av plast och korrugerad plåt på en sumpig vägremsa invid deras gamla tomt, som nu bara är ogräs och som gränsas av ett högt staket.

Det har regnat i ett par dagar och leran och fukten finns överallt. Den kommer både uppifrån och nedifrån. Då elektriciteten är falskkopplad med improviserade ledningar är risken för dödliga stötar akut. Vi lyssnar på resignerade gamla kvinnor som varit med om fyra olika vräkningar och på frustrerade ynglingar som inte tror att de har någon framtid.

MED AMNESTYS hjälp har invånarna stämt Moi för vräkningen och beviljats en rejäl ersättning av domstolen. Men eftersom den förra presidenten har överklagat domen har invånarna inte sett några pengar. Det är en ruskigt kom-

plicerad rättssak med otydliga ägandeförhållanden, övertramp av polisen och fel som domaren gjort under processen. Och ingen vet när saken kommer upp i högre rättsinstans.

Naomi Barasa, vår lokala samordnare, uppmuntrar och uppmanar till gemensam kamp. ”Om ni alla håller ihop, kommer er röst att höras”, säger hon. ”Ni får inte ge upp, vi står vid er sida.”

De ekonomiska och sociala rättigheterna är sedan några år tillbaka garanterade av Kenyas nya grundlag, men få vet om det. Kampen mot fattigdomen, i det här fallet för rätten till bostad, kommer att ta tid. Amnesty informerar, organiserar samfund och deltar i rättsaker. Vi kan göra det för att vi finns på plats.

Text Frank Johansson Illustration Miika Immonen

Teet채 ja ihmisoikeuksia.

Keskustelua oikeasti t채rkeist채 asioista

Kun minimi ei riit채

29

Turvapaikanhakijoiden kanssa pitäisi tehdä enemmän kuin laki ja oikeudet vaativat. Suomeen saapuneille on avattava ovet suomalaiseen elämään jo ennen päätöstä turvapaikasta, ja esimerkiksi kidutuksen traumatisoimat tulijat pitää saattaa hoitoon.

”TÄMÄN SYKSYN turvapaikanhakijamäärä tuli yllätyksenä, koska nousu oli niin äkillinen. Syyskuussa yhden viikon aikana tuli enemmän turvapaikanhakijoita kuin koko viime vuonna yhteensä”, sanoo Pakolaisneuvonta ry:n toiminnanjohtaja Elina Castrén.

Castrén arvioi, että tapahtumien nopeus huomioiden Suomessa onnistuttiin ensi vaiheessa vastaamaan tilanteeseen varsin hyvin. Erityisesti vastaanottokeskusten perustaminen, ihmisten majoittaminen ja turvapaikanhakijoiden rekisteröinti on hoidettu varsin asiallisesti. ”Mediassa kyllä on paljon virheellistä tietoa ja vääriä käsityksiä. Otsikkotasolla on haluttu luoda kuvaa jostain hallitsemattomasta vyörystä”, miettii maahanmuuttajatyön aktiivi ja pitkään Länsi-Uudenmaan maahanmuut tajakoordinaattorina työskennellyt Börje Mattsson.

sessa ja perustuslaissa määritelty palautuskielto on myös keskeisessä asemassa: ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. ”Turvapaikanhakijan ensimmäinen oikeus on hakea turvapaikkaa”, Castrén kertaa.

Tutkinnan jälkeen turvapaikan saavat ne, joiden tilanne täyttää Geneven sopimuksen määrittelemät edellytykset. Suomessa oleskeluluvan voi saada myös toissijaisen suojelun perusteella – jos on merkittäviä perusteita

kentämiseen. Esimerkiksi humanitaarisesta suojelusta on halukkuutta luopua. Tällainen on hyvin surullista”, Castrén toteaa.

Mattsson on samoilla linjoilla. ”Euroopan laajuisesti on asetettava tavoitteeksi turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanottamisen ja kotouttamisen tason nostaminen – ei kaikkein huonoimpien mallien seuraaminen. Ongelmat eivät ratkea piikkilangalla”, hän sanoo.

Huolenaiheita liittyy Suomessa käytäntöihin ja resursseihin, joilla tänne saapuneiden turvapaikanhakijoiden kanssa toimitaan. ”Meillä on ensisijaisesti keskitytty hakemusten käsittelyn tehostamiseen ja nopeuttamiseen. Sitä onkin resursoitu mittavasti.

Nyt olisi panostettava siihen, että haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät tunnistetaan ja että traumatisoituneet ja kidutuksen uhrit saavat asianmukaista hoitoa, Elina Castrén sanoo.

Castrén korostaa, että oikeusturvariskit kasvavat, mikäli haavoittuvia ryhmiä ei tunnisteta. Tällöin saatetaan tehdä vääriä päätöksiä. ”Vaarana on myös päätösprosessin politisoituminen. Se näkyi keskustelussa siitä, miten arvioidaan vaikkapa Irakin ja Somalian turvallisuustilannetta.”

Katto, patja ja ruoka eivät riitä – Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden akuutit palvelutarpeet pitää selvittää nopeasti.

SUOMI ON tähän saakka hoitanut velvoitteensa melko hyvin, ajattelevat sekä Castrén että Mattsson.

Oikeudet, jotka turvapaikanhakijoilla on, pohjaavat kansallisessa lainsäädännössä toimeenpantuihin kansainvälisiin sopimuksiin.

YK:n pakolaissopimuksessa eli niin sanotussa Geneven sopimuksessa määritellään pakolaisuuden edellytykset ja pakolaisille kuuluvat oikeudet. Euroopan ihmisoikeussopimuk-

uskoa, että kotimaahan palautettu henkilö joutuisi vakavaan vaaraan.

Kolmanneksi oleskelulupa voidaan ulkomaalaislain mukaan myöntää humanitaarisen suojelun nojalla eli mikäli paluu kotimaahan ei onnistu esimerkiksi ympäristökatastrofin tai huonon turvallisuustilanteen takia. ”MEIDÄN LAINSÄÄDÄNTÖMME on varsin hyvällä tasolla. Tässä uudessa tilanteessa poliittista painetta tuntuu kuitenkin olevan sekä lainsäädännön että käytännön hei-

CASTRÉN JA MATTSSON toivovat, että keskustelussa turvapaikanhakijoista kyettäi-

30

”Tässä uudessa tilanteessa poliittista painetta tuntuu olevan sekä lainsäädännön että käytännön heikentämiseen.”

Börje Mattsson

”Vähimmän mahdollisen sijaan pitää tehdä se, mitä tilanne edellyttää.”

Elina Castrén

siin seuraavaksi keskittymään siihen, miten Suomeen saapuneiden toipuminen ja kotoutuminen lähtisivät mahdollisimman turvallisesti ja hyvin liikkeelle jo ennen mahdollista turvapaikkapäätöstä.

Katto, patja ja ruoka eivät riitä – Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden akuutit palvelutarpeet pitää selvittää nopeasti. Elina Castrén toteaa, että esimerkiksi kidutuksen traumatisoimat turvapaikanhakijat pitää saattaa hoitoon. Sitä varten vastaanottokeskuksiin pitää välittömästi järjestää riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Molempien mielestä seuraava askel tulisi ottaa

pidemmälle, kuin mitä laki ja oikeudet vaativat. Pakolaiskysymys voidaan ratkaista vain lähtömaissa, mutta ihmiset, jotka ovat saapuneet Suomeen turvapaikanhakijoina, pitää saada mukaan arkiseen elämään uudessa maassa. Tämä työ on aivan alussa. ”Vähimmän mahdollisen sijaan pitää tehdä se, mitä tilanne edellyttää. Kunnat ovat vasta heräämässä uuteen tilanteeseen. Sen sijaan kansalaisyhteiskunta ja tavalliset suomalaiset ovat lähteneet liikkeelle aivan ennennäkemättömästi”, Börje Mattsson sanoo.

Se, että kutsuu toisen ihmisen syömään kotiinsa, ei ole Mattssonin mukaan romantiikkaa vaan todellisuutta. Kontakteja turvapaikanhakijoihin voi luoda ja ovia voi avata harrastamisen, opiskelun ja työnteon kautta. ”Ei ole niin, että vain pakolaisten ja maahanmuuttajien pitäisi integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Meidän kaikkien on yhdennyttävä monikulttuuriseen yhteiskuntaan.”

Teksti Jaakko Kaartinen Kuvat Roni Rekomaa

Kulttuuri.

31

Lue toimituksen jouluvinkit

L U O J I R U U T T L KU

!

A U

Kaikilla ei ole lämmintä sänkyä

Chansonia, maailmanmusiikkia ja performanssi

”Du varg, du varg, kom inte hit”, hämärässä huoneessa soi Ronja Ryövärintyttärestä tuttu kehtolaulu, ja seinillä on valokuvia lapsista, jotka nukkuvat tai yrittävät saada unta. Mutta lapset eivät makaa turvallisissa sängyissä vaan muun muassa ojissa, kaduilla, pysäkeillä, sairaaloissa ja pakolaisleireillä.

Ruotsalainen valokuvaaja Magnus Wennman on kuvannut syyrialaispakolaisia viimeisten viiden vuoden aikana. Sota on jättänyt yli kaksi miljoonaa lasta kodittomaksi. Wennman on valinnut kuviensa kohteeksi lapset, jotka ovat näytäneet hänelle, missä nukkuvat nykyisin. Kuvia kotinsa jättäneistä lapsista on otettu esimerkiksi Unkarin ja Serbian rajalla, Kreikassa, Turkissa ja Jordaniassa. Lapsista jokainen kaipaa mennyttä, nukkea, vanhempaa tai kotia, josta on jotunut eroon. Wennmanin valokuvat kertovat seurauksista, joita sota jättää päivittäin jälkeensä.

Aino Venna yhdistelee musiikissaan ranskalaisia chansoneja ja vanhaa rock and rollia. Vennalta ilmestyi marraskuun lopulla sinkku Joulumaa, jonka artisti on lahjoittanut Amnestyn käyttöön. Uutukainen versio jouluklassikosta on kuunneltavissa Spotifyssa.

Savoy-teatterissa juhlitaan vuoden vaihtumista jazzin, funkin, afrobeatin ja voodoo-rytmien tahdissa, kun lavalle astuu Helsinki-Cotonou Ensemble. Länsi-Afrikan Beninistä alkunsa ja inspiraationsa saanut suomalaisyhtye on julkaissut kaksi levyä, joista Fire, Sweat & Pastis valittiin vuoden 2014 kansanmusiikkilevyksi.

Loppiaisena Musiikkitalossa nähdään mielenkiintoinen performanssi, kun Helsingin kaupunginorkesteri, näyttelijälegenda John Malkovich ja venäläispianisti Ksenia Kogan yhdistävät voimansa. Report on the Blind -performanssi sulattaa yhteen avantgarde-säveltäjä Alfred Schnittken musiikin ja argentiinalaisen kirjailijan ja ihmisoikeusaktivistin Ernesto Sabaton tekstiin perustuvan monologin.

Där barnen sover -näyttely on esillä Tukholman valokuvataiteen museossa (Fotografiska) 24. tammikuuta 2016 asti.

Aino Venna Savoy-teatterissa 12.12. klo 19.

Helsinki-Cotonou Ensemble Savoy-teatterissa 31.12. klo 19.00.

HKO Report on the Blind Helsingin Musiikkitalossa 6.1.2016 klo 15.

Sininen kirja

Katso maailmaa

Nykyisin Yhdysvalloissa asuvan Susan Abulhawan toinen suomennettu romaani Sininen välissä taivaan ja veden vie lukijan Gazaan.

Teos on kaunis verkosto Barakan palestiinalaisperheen elämää monien sukupolvien ajan. Osa perheestä elää Israelin miehityksen alla Gazassa ja osa sen vuoksi paossa ulkomailla.

Itsekin palestiinalaispakolaisten lapsena syntynyt Abulhawa tietää mistä kirjoittaa. Romaanin kieli on aistikasta, ja se onnistuu kertomaan ennen kaikkea siitä, millaista on elää tavallista arkea ilon, leikkien ja kuoleman värittämässä Gazassa. Teos keskittyy kodin, juurien ja vapauden etsimiseen.

Ylen internetpalvelu Kolmas ulottuvuus sai alkunsa vuonna 2011. Dokumenttielokuvia löytyy sekä palvelun kotisivulta että Yle Areenasta. Ohjelmaa on niin iso läjä, ettei laatukatsottava lopu kesken joulunpyhinä.

Kolmatta ulottuvuutta ei voi hehkuttaa liikaa: se vastaa tarpeeseen katsella maailmaa laajemmin kuin Euroopan ja Pohjois-Amerikan tv-tuotantojen täyttämät televisiokanavat tarjoavat.

Yksi varma vinkki on Farida Pachan ohjaama mielettömän kaunis dokumenttielokuva Suolankerääjät (My Name Is Salt), joka on kuvattu Intiassa. Elokuva seuraa perheen elämää, joka rytmittyy vuodenaikojen ja suolan keräämisen ympärille hiekkaisilla ja vetisillä alueilla Gujaratin osavaltiossa.

Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja veden (Like 2015)

Lisätietoja ohjelmista osoitteessa kolmasulottuvuus.fi

Aktivisti.

”EN SUOSTU VAIKENEMAAN” Claudia Medina tietää, miltä tuntuu joutua viranomaisten mielivallan kohteeksi.

Hän taistelee sen puolesta, että yksikään nainen ei joutuisi kidutetuksi Meksikossa.

1. ”EI” VAIKENEMISELLE ”Olen mukana kampanjassa, jonka tarkoitus on yhdistää kidutettuja naisia ja rohkaista heitä vaatimaan muutosta. Olen tehnyt itsestäni esimerkin: muutkin kidutuksen uhrit uskaltavat tehdä virallisia valituksia kun kuulevat kokemuksistani. Mitä useampi kidutus tulee julki, sitä useampi uhri rohkaistuu kertomaan oman tarinansa – ja tästä syntyy muutos. Aluksi tuntui raskaalta käydä läpi omia kokemuksia julkisuudessa, mutta nykyisin se on jo helpompaa. Ajattelen, että puhumalla voin saavuttaa voiton kiduttajistani. Juuri he halusivat että vaikenen, mutta en suostu siihen.”

2. KULISSIT MURTUVAT ”Kidutus on Meksikossa hyvin yleistä, eikä viranomaisten toiminnassa ole näkyvissä muutosta parempaan.

Sen sijaan kansainvälinen huomio ja ulkopuolinen paine muutokselle on kova. Esimerkiksi Amerikan maiden ihmisoikeuskomissio on arvostellut Meksikon ihmisoikeustilannetta niin ankarasti, että hallituksen on pakko vastata kritiikkiin.

Meksikon hallitus on yrittänyt ylläpitää kulissia, joka alkaa nyt murtua.”

3. VOIMAA VIESTEISTÄ ”Minulla on kaksi voimanlähdettä. Ensimmäinen ovat rakkaat poikani, joille yritän turvata paremman tulevaisuuden ja opettaa oikeita arvoja. Toiseksi minua auttaa jatkamaan kaikki se tuki, jokainen kortti ja allekirjoitus vetoomuksessa, jota olen saanut ympäri maailmaa. Se, että ihmiset uskoivat minuun silloinkin, kun oman kotimaani viranomaiset eivät uskoneet syyttömyyteeni, antoi valtavasti voimaa. Olen joutunut muuttamaan pois kotikaupungistani Veracruzista. Kaipaan sieltä merta, sen tuoksua ja viilentävää henkäystä.”

Meksikon merivoimien sotilaat kiduttivat Claudia Medinaa, jotta hän tunnustaisi syyllisyytensä huumerikoksiin. Tekaistuista syytteistä luovuttiin helmikuussa 2015. Kiduttajia ei ole saatu oikeuden eteen.

Teksti Heli Sariola Kuva Tomi Asikainen

Toimi.

Kiinnostaako johtokunnan jäsenyys?

Amnestyn johtokunta kaipaa riveihinsä uusia kasvoja eri puolilta Suomea! Asetu ehdolle johtokuntavaaleihin, jos sinulla on näkemystä Amnestyn Suomen osaston tulevaisuuden suunnasta ja halu sitoutua vastuulliseen tehtävään kahdeksi vuodeksi.

Johtokuntaan valitaan vuosittain maaliskuussa pidettävässä vuosikokouksessa neljä uutta jäsentä. Tällä kertaa valitaan puheenjohtaja ja kolme muuta jäsentä kahden vuoden kaudelle.

Vuosikokous järjestetään Turussa 19.–20. maaliskuuta 2016.

Ehdokkaiden on oltava Amnestyn jäseniä.

Johtokunnan tehtävä on johtaa Amnestyn toimintaa. Työhön kuuluu säännöllisiä kokouksia ja yhteydenpitoa kokousten välillä.

Ilmoittaudu johtokuntaehdokkaaksi helmikuun 2016 loppuun mennessä.

Lisätietoja: Rekrytointiryhmän puheenjohtaja Ninni Sandelius, ninni.sandelius@gmail.com, puh. 044 7630 759.

Vetoa verkossa Amnestyn verkkosivuilla julkaistaan säännöllisesti vetoomuksia yksittäisen ihmisen tai tietyn maan ihmisoikeustilanteen parantamiseksi.

Allekirjoittamalla vetoomuksia voit vaikuttaa!

Lisätietoja: amnesty.fi/vetoomukset

33

Amnesty somessa

Tule lipaskerääjäksi joulukuussa!

Ryhdy lipaskerääjäksi ja osallistu Amnestyn joulukeräykseen.

Keräyksen tuotot käytetään turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten oikeuksia puolustavaan työhömme. Voit osallistua lipaskeräykseen pääkaupunkiseudulla koko joulukuun ajan.

Voit kerätä varoja helposti ja joustavasti milloin itsellesi sopii. Jo parin tunnin työpanoksesta on suuri apu! Voit myös halutessasi viedä lippaan esimerkiksi työpaikalle tai kouluun.

Aiempaa kokemusta ei tarvita, ja saat meiltä tarvittavat materiaalit ja ohjeistuksen. Ilmoittaudu lipaskerääjäksi osoitteessa amnesty.fi/ryhdy-lipaskeraajaksi Lisätietoja: Varainhankintakoordinaattori Niina Kari, niina.kari@amnesty.fi, puh. 044 323 6128.

Amnesty-lehden vapaaehtoiseksi Amnesty-lehden toimituskunta etsii uusia jäseniä! Lehden jutut syntyvät vapaaehtoisten toimituskuntalaisten voimin. Toimituskuntaan ovat tervetulleita suomen- ja ruotsinkieliset ihmisoikeuksista kiinnostuneet toimittajat, valokuvaajat, kuvittajat ja alojen korkeakouluopiskelijat. Jäseneksi sitoudutaan vuodeksi kerrallaan.

Toivomme aktiivista osallistumista lehtityöhön.

Lähetä vapaamuotoinen hakemus ja CV sekä muutama juttunäyte 31.12.2015 mennessä tiedottajalle.

Lisätietoja: Tiedottaja Heli Sariola, heli.sariola@amnesty.fi

Kuukausituen suoramaksupäivät 2016 Vuoden 2016 kuukausitukien suoramaksupäivät ovat 5.1., 5.2., 7.3., 5.4., 6.5., 6.6., 5.7., 5.8., 5.9., 5.10., 7.11. ja 5.12. (veloitus kuun 5. päivä) 20.1., 22.2., 23.3., 20.4., 20.5., 20.6., 20.7., 22.8., 20.9., 20.10., 21.11. ja 20.12. (veloitus kuun 20. päivä) Direktbetalningsdatumen för årets 2016 månadsbidrag är 5.1., 5.2., 7.3., 5.4., 6.5., 6.6., 5.7., 5.8., 5.9., 5.10., 7.11. och 5.12. (förfallodag den 5e) 20.1., 22.2., 23.3., 20.4., 20.5., 20.6., 20.7., 22.8., 20.9., 20.10., 21.11. och 20.12. (förfallodag den 20e)

Facebookista ja Twitteristä bongaat Amnestyn tuoreimmat uutiset, raportit ja vetoomukset.

Twitterissä @amnestyfinland Facebookissa facebook.com/ amnestyfinland

Vetoa tekstiviestillä Kun ihminen tuomitaan kuolemaan, häntä kidutetaan tai hänet vangitaan mielipiteensä vuoksi, Amnestyn pikavetoomuskirjoittajat kaikkialla maailmassa tarttuvat toimeen. Tekstiviesti on nopea tapa toimia hädässä olevan ihmisen puolesta.

Liity Amnestyn maailmanlaajuiseen pikavetoomusverkostoon, saat tekstiviestillä säännöllisesti vetoomuspyyntöjä.

Lisätietoja: amnesty.fi/osallistu/ liity-hataviestiverkostoon

Lisää vapaaehtoistyön muotoja osoitteessa: amnesty.fi/osallistu

Kolumn.

34

Om det var jag SÄG ATT DET HÄR skulle bli ohållbart för mig och min fa-

milj. Säg att någon rör om i trygga Finland och gör samhället till en oroshärd. Säg att vi tillbakadragna finnar själva lyckas ställa allting på ända och slopa de värderingar som vi nu tror är heliga.

I så fall behöver jag en plan, pengar och en hel del tur.

Mina värderingar, min identitet och min bakgrund skulle knappast vara en tillgång, och om inte för min egen skull så för mina barns skull tror jag att jag, om jag kände rädsla, skulle försöka komma iväg, åtminstone tillfälligt.

Jag säger tror, för jag vet inte hur stark rädslan måste vara för att överge ett hem. Hur rädd jag måste vara för mina barns räkning för att rädslan skall väga mer i vågskålen än hela deras bagrund, deras grundtrygghet, deras kamrater, deras hälsa och deras lugn. Jag tror att rädslan för något som kommer att ske, något helt abstrakt, väldigt sällan mäter sig med detta. Men rädslan för något man sett, något som är konkret och som finns i ens närhet kan säkert väga mera än allt det där.

Jag säger också att min flykt skulle vara tillfällig. Hur krasst vi än har det, så kommer det att bli bättre, och när det är bättre kommer vi tillbaka hem. Självklart.

Om det går så långt att rädslan vinner måste jag fundera på praktiska saker. Pengar, vägen ut och vem som ska åka.

Och vem blir det som åker? Om rädslan vinner så är det nog mest mina barn jag tänker på, så åtminstone barnen. Jag, om det inte finns en anledning att stanna som överväger vikten av att finnas där för mina barn. Min man, barnens pappa. Jag tror att det är mer självklart att min man åker med barnen än jag, på samma sätt som det är självklart att om vi hamnar i trubbel så är det på grund av mig, inte honom.

Men sen blir det svårt. Våra föräldrar, barnens mor- och farföräldrar? Kan jag stå ut med att låta dem ta skulden för mina val, för det är nog vad som skulle hända? Kan jag stå ut med att ta med gamlingar på flykten, att tvinga dem iväg från sina rötter som avgjort är hundra gånger starkare än de rötter mina barn har? I slutändan är det ju deras beslut, men hur vi än gör så kommer det att bli fel och jag kommer att må dåligt över det resten av mitt liv.

I så fall behöver jag en plan, pengar och en hel del tur.

FÖRST PENGARNA. Lönar det sig att lösa in de placerin-

gar jag har och sälja huset, spara pengarna på kontot? Hur mycket behöver jag i rena kontanter under resan och hur ska jag transportera dem? Bostaden skulle ju vara bra att behålla, vi skulle ju knappast vara borta speciellt länge, men det finns nog inga garantier för att den är vår när vi kommer tillbaka. Och kan jag verkligen lita på banken om allt blir anarki, eller måste jag stoppa in kontanter i ungarnas mjukdjur? Om jag visste vart vi hamnar kan jag ju skicka pengar på förhand, men det är nog risky business.

Det blir väl att fördela risken på sätt eller annat, men bostaden säljer jag nog.

JAG TROR ATT förstahandsva-

let för resevägen är rätt enkelt, ett eller annat grannland, beroende på hur landet ligger. Bara det är tillräckligt säkert har grannländerna klara fördelar i förhållande till länderna längre bort: Det är lätt att återvända när allting lugnat ner sig, samhället fungerar på ett för oss bekant sätt och resevägen är inte svår. En så genomförbar reseväg som möjligt är viktigt, eftersom vi knappast kommer att komma ut ur landet utan problem och därmed inte behöver extra utmaningar i form av svåra transporter. Och eftersom vi säkert kommer att ha vår egendom med oss skulle det ju vara bra om vi kunde resa på ett sätt som ger oss möjlighet att ha koll på resegodset.

Om också grannländerna är osäkra blir det betydligt svårare att komma iväg – hur som helst säkert via ett grannland. I så fall går det knappast att planera resan speciellt långt, utan det gäller att bara ge sig av och se var man hamnar. Det finns säkert hjälp att få på vägen.

Ida Sulin Skribenten är medlem i Amnesty Finlands styrelse. Kolumnen har publicerats tidigare i kultur- och samhällstidskriften Ny Tid.

AMNESTYINTERNATIONAL INTERNATIONAL ylpeänä ylpeänä esittää: esittää: AMNESTY Menot.

35

n ä v i ä p n e i s k u e k i o s Ihmi Mediterranea

ä t e i j r i K a t l i e l l e vapaud RAKKAUTTA, 10.12. klo kloANARKIAA 17–21 Bar Bar Dubrovnik Dubrovnik 10.12.

17–21 Ilmainen sisäänpääsy sisäänpääsy -–tule tuleajoissa! ajoissa!

Ilmainen JA IHMISOIKEUKSIA

(Eerikinkatu11) 11, Hki) (Eerikinkatu

Ihmisoikeusaiheisissa elokuvissa seurataan Human Rights Watch -järjestön kriisitutkijoiden työtä ja burkinafasolaisten ystävysten matkaa Italiaan.

Ku ula tanen Kuva:va:PaPa ula ViiVii tanen

RAKKAUTTA JA ANARKIAA -elokuvafestivaalia vietetään perinteisesti syyskuun lopulla.

Taiteellinen johtaja Pekka Lanerva kirjoittaa tapahtuman ohjelmistokatalogissa, että elokuvafestivaalin yksi tärkeimmistä tehtävistä on tuoda yleisön nähtäväksi elokuvia, jotka eivät muuten päätyisi teattereihin. Tämä ajatus on laajennettavissa elokuvan tasolta ihmisiin ja heidän tarinoihinsa – eli ääniin, joita ei muuten kuultaisi ja kasvoihin, joita ei nähtäisi.

On lohdullista katsoa R&A-festivaaliohjelmistoa: se on fantastisen monipuolinen ja kattaa koko maailmankartan. Ihmisoikeuksista kiinnostuneille on paljon katsottavaa.

van Anna Neistatin elämä. Elokuva avaa todella kiinnostavalla tavalla ovia ihmisoikeustutkijoiden työn konkreettisuuteen – ja ennen kaikkea vaikuttavuuteen.

ELOKUVA CARGO 200 seuraa Ukrainan kriisiä, sekin äärimmäisen inhimillisestä näkökulmasta. Jo toista vuotta kestäneessä kriisissä kärsijöitä ovat myös venäläissotilaiden omaiset,

JJIIMMII TTEENNOORR

KONFLIKTIT ovat otollista maaperää ihmisoikeusloukkauksille. Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla esitettävä dokumenttielokuva E-Team seuraa kansainvälisen ihmisoikeusjärjestön Human Rights Watchin nopean toiminnan yksikön tutkijoiden työtä polttopisteissä eri puolilla maailmaa. Tutkijat tekevät ruohonjuuritason työtä, tutkivat siviileihin kohdistuneita hyökkäyksiä, haastattelevat silminnäkijöitä, kuvaavat ja raportoivat tilanteista päämajansa kautta maailmalle.

Katy Chevignyn ja Ross Kauffmanin ohjaamassa dokumenttielokuvassa seurataan Annan, Olen, Fredin ja Peterin arkea: se risteilee kaikilla heillä Euroopan ja Yhdysvaltain suurkaupunkien ja maailman kriisipesäkkeiden välillä. Keskeisimmän, Syyriaan sijoittuvan tason elokuvaan muodostaa nykyisin Amnestyn kansainvälisessä sihteeristössä kriisitutkijoiden päällikkönä toimi-

VVIIIITTaassEENN PPIIIIaa

Dheepan

jotka eivät tiedä, missä heidän perheenjäsenensä ovat. Heitä auttaa Sotilaiden äidit -järjestö, joka pyrkii selvittämään, mitä sotilaille on tapahtunut.

Dokumenttielokuvassa nähdään kouriintuntuvasti, miten Venäjällä tiukentunut lainsäädäntö ajaa kansalaisjärjestöjä ahtaalle: myös Sotilaiden äidit -järjestö on nykyisin rekisteröity ulkomaiseksi agentiksi. Äärimmäisen ajankohtainen on tositapahtumiin perustuva fiktioelokuva Mediterranea, joka seuraa burkinafasolaisten ystävysten matkaa Ita-

Tulekanssamme kanssammenostamaan nostamaanmalja maljaihmisoikeuksien ihmisoikeuksienpäivän päivänkunniaksi kunniaksijajaosallistumaan osallistumaan Tule Amnestynkansainväliseen kansainväliseenKirjeitä Kirjeitävapaudelle vapaudelle–kampanjaan.

-kampanjaan.Illan Illanaikana aikanavoit voitliittyä liittyä Amnestyn osaksimaailmanlaajuista maailmanlaajuistaihmisoikeuksia ihmisoikeuksiapuolustavaa puolustavaajoukkoa joukkoajajalähettää lähettääviestejä viestejä osaksi vaarassaolevien olevienihmisten ihmistenpuolesta. puolesta.Musiikista Musiikistavastaavat vastaavatJimi JimiTenor TenorjajaViitasen ViitasenPiia.

Piia. vaarassa

amnesty.fi/kirjeitavapaudelle amnesty.fi/kirjeitavapaudelle

s t yn j a A mn e i t s i v i t k ,a n ce Taiteilija ador of Conscie 15 Ambass saaja vuonna 20 on -palkinn