Amnesty-lehti 2/2016

Hinta 5,50 €

Ihmisoikeuksien puolesta.

2/ 2016

LÄHES KOLME MILJOONAA syyrialaista on paennut Turkkiin. Monilla heistä

ei ole kunnollista terveydenhuoltoa, työtä tai mahdollisuutta koulunkäyntiin. EU:n ja Turkin välinen pakolaissopimus sulki heidät välitilaan.

Ihmisoikeuksien puolesta.

2 / 2016

Heikki Rönkkö

Tässä numerossa

Urheilujuhlan varjossa Ihmisoikeusloukkaukset ovat nykyään lähes erottamaton osa urheilutapahtumia. Mitä yksittäinen urheilija voi tehdä tilanteen parantamiseksi?

Lentokonekaapparista mediatirehtööriksi Myanmarista satelee rohkaisevia ihmis oikeusuutisia, mutta rohingya-vähemmistöstä ei saa puhua. ”Kun armeijan tiukka ote heltyi, jännitteet pääsivät jälleen esiin. Yli puoluerajojen ajatellaan, että rohingyat eivät kuulu tähän maahan”, Soe Myint sanoo.

3 5 6 8 16 17 25 27 28 31 32 33 35

Tekijät: Kohti rantakallioita Pääkirjoitus: Turvaa väkivallan uhreille! Lyhyesti: Tervetuloa pakolaiset Uskalla kysyä: Mitä on rasismi? Kolumni: Aktivismin muuttuvat muodot Reportaasi: Syyrian sotaa paenneiden Istanbul Asiaa: Liian heteronormatiivista? Matkalla: Venäläisellä luomumaatilalla Teetä ja ihmisoikeuksia: Kohti käytäntöä Kulttuuri: Irakissa syntyneiden taidetta Aktivisti: Sitoutuminen ei ole vaikeaa Toimi! Tule mukaan Pride-tapahtumiin! Menot: LHBTIQ-turvapaikanhakijoiden oikeudet

Tekijät.

Miksi juuri ihmisoikeudet, Pinja Tavasti? ”Ihmisoikeudet ovat inhimillisyyden peruspilareita. Kaikkien ihmisoi keuksia tulisi kunnioittaa ja arvos taa. Ja koska niin ei tapahdu, ha luan toimia tilanteen parantami seksi.” Mikä ihmisoikeuskysymys mieti tyttää sinua juuri nyt? ”Pakolaistilanne on yksi Euroopan suurimpia ihmisoikeuskysymyksiä. Emme saa kääntää selkäämme tur vaa hakeville. Aihe pyörii mielessä, sillä teen gradua pakolaisten repre sentaatioista lehtikuvissa.” Kermajäätelö vai sorbetti? ”Sorbetti. Se viilentää paremmin kuumaa kesää. Ja kesällähän on kuuma, toivottavasti.” Tavasti on viestinnän harjoittelija Amnestyssa kevään ja kesän 2016. Hän opiskelee visuaalista journalismia.

PÄÄTOIMITTAJA Suvi Reijonen TOIMITUSSIHTEERIT Marie Kajava & Aishi Zidan ULKOASU & TAITTO Aleksi Jalonen PAINO Lehtisepät Oy, Jyväskylä JULKAISIJA Amnesty International Suomen osasto ry. Kultti ry:n jäsen. JOUKKOJULKAISU ISSN 1458-3879 Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy 29.9.2016. Aineistot viimeistään 7.9.2016.

Miltä ihmisoikeudet näyttävät, Elina Warsta? ”Jokaisella ihmisellä on oikeus tulla nähdyksi. Koen, että kuvittajana vastuuni on luoda kuvamaailmaa, joka kuvaa ihmisyyden ja ihmisten kirjoa. Uskon, että tällä tavoin tuen ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa, vaik ka kuvitettavana aiheena ei olisikaan ihmisoikeudet.” Millainen on kiinnostava ihmis oikeusaiheinen kuvitus? ”Minuun kolahtavat parhaiten kuvi tukset, jotka ovat visuaalisesti pelkis tettyjä, mutta joissa on jokin jippo. Kuvat, jotka toimivat ilman tekstiä, aukeavat katsojalle nopeasti ja vies tivät asiansa vahvasti.” Warsta on kokkolalainen kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka tekee lehden Uskalla kysyä! -palstan kuvitukset.

Lehti ei vastaa toimitukseen lähetetystä aineistosta, jonka jul kaisusta ei ole sovittu etukäteen. Kirjoituksissa esiintyvät mielipiteet eivät ole Amnestyn virallisia kannanottoja. TOIMITUSKUNTA Anna Autio, Anu-Elina Ervasti, Reetta Haarajoki, Satu Helin, Hanna-Kaisa Hämäläinen, Noora Jussila, Jaakko Kaartinen, Evelin Kask, Kirre Koivunen, Teemu Kuusimurto, Nina Lindberg, Iina Lindeman, Anni Lindgren, Kirsi Pere, Alexandra Peth, Juha Peu rala, Miikka Pirinen, Roni Reko maa, Heidi Rostén, Paula Sundell, Katja Tähjä, Veera Vehkasalo, Kaisa Viitanen, Jarkko Virtanen, Mari Waegelein, Timo Wright

Mikä ihmisoikeuskysymys mietityt tää juuri nyt, Heidi Rostén? ”Turkin ja EU:n pakolaissopimus. Lehmänkauppa ihmisoikeuksia louk kaavan Turkin kanssa tarkoittaa, että EU on siirtynyt pakolaispolitiikassaan virallisesti harmaalle alueelle.” Miksi myös urheilu on ihmisoikeus kysymys? ”Urheilijan lähtökohdista ihmisoikeu det liittyvät oikeuteen urheilla ja teh dä se omana itsenään. Nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä kaikille, eivät aina edes Suomessa.” Hiekkarannat vai saariston kalliot? ”Rakastan molempia, mutta ranta kallioiden pinnoilla leikittelevä valo, veden liplatus ja maiseman karu kauneus – ei ole sen ihanampaa!” Rostén on helsinkiläinen tiedottaja ja vapaa toimittaja. Hän kirjoitti lehteen urheilusta ja ihmisoikeuksista.

KIRJOITTAJAT Johanna Auranheimo, Anu-Elina Ervasti, Marie Kajava, Anni Lind gren, Saara Manelius, Aino-Kaisa Manninen, Tiia Nylén, Suvi Reijo nen, Heidi Rostén, Paula Sundell, Aishi Zidan KUVAAJAT/KUVITTAJAT Khaled Eid, Laura Lehtinen, Eeva Meltio, Roni Rekomaa, Heikki Rönkkö, Hussein Nassir Salih, Pinja Tavasti, Mari Waegelein, Elina Warsta OIKOLUKU Meri Haikarainen KANSIKUVA Khaled Eid

TAKAKANSI Laura Lehtinen Amnesty-lehti tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin. Lehden avustajat ovat alan ammattilaisia. Juttutarjoukset ja palautteet: marie.kajava@amnesty.fi aishi.zidan@amnesty.fi Amnesty International Suomen osasto ry Hietaniemenkatu 7A 00100 Helsinki Puh. 09 5860 440 amnesty@amnesty.fi

Amnesty ja Sideways yhteistyössä esittävät: Kannetaan vastuu -pelastusliiviteos Sideways-festareilla 17.-18.6. Helsingissä. Liput ja lisätiedot: www.sidewayshelsinki.fi

Pääkirjoitus.

Turvaa väkivallan uhreille – nyt! Skydda våldsoffren – nu! AMNESTYN SUOMEN OSASTO on kam

panjoinut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan jo 12 vuotta. Uutta tukea työhön antaa vuosi sitten voimaan astunut Istan bulin sopimus, joka velvoittaa hallitusta ryhtymään viimein toimiin. POLTTAVIMPIA kysymyksiä on turvakotipaikkojen li

sääminen. Viime vuonna yksin pääkaupunkiseudulla käännytettiin 528 ihmistä turvakodin ovelta paikkojen puutteen vuoksi. Luvussa eivät ole mukana lapset. Täl lä hetkellä Suomessa on 118 perhepaikkaa turvakodeis sa. Jotta päästäisiin edes Euroopan neuvoston suositus tasolle, paikkoja tarvitaan yli nelinkertainen määrä. Halli tus lupaa tuoreessa tasa-arvo-ohjelmassaan lisärahoitusta kaksi miljoonaa euroa vuosittain. Tätä vauhtia palvelum me olisivat riittävällä tasolla siis noin 20 vuoden päästä. Toinen huolemme on rais kauskriisikeskusten määrä: tällä hetkellä uhrien saama apu on sa tunnaista ja riippuu täysin uhrin kotipaikkakunnasta. Raiskaus kriisikeskuksia tarvittaisiin tä män kokoiseen maahan 13, kun niitä Suomessa on tasan yksi. LISÄKSI ON asioita, jotka eivät

AMNESTYS FINLÄNDSKA SEKTION har kampanjat mot

våld mot kvinnor i 12 år. Vi får nytt stöd från Istanbulkon ventionen, som trädde i kraft för ett år sedan och förplik tar regeringen att äntligen vidta åtgärder. EN AV DE MEST brännande frågorna är att öka antalet

platser på skyddshem. I fjol avvisades bara i huvudstads regionen 528 personer från skyddshemmen därför att det inte fanns tillräckligt med plats. Barnen ingår inte i siff ran. För tillfället finns 118 familjeplatser i skyddshemmen i Finland. För att ens komma upp till nivån som Europa rådet rekommenderar krävs fyra gånger mer platser. Re geringen lovar i sitt färska jämställdhetsprogram två mil joner euro mer per år. Med den här takten kommer alltså vår service att vara på en tillräcklig nivå om cirka 20 år. Vår andra oro gäller antalet våldtäktskriscentraler. Nu är hjälpen till offren slumpartad och beror helt på var offret bor. Ett land i Finlands storlek skul le behöva 13 våldtäktskriscent raler när det i dag finns exakt en central.

Vuonna 2015 pääkaupunkiseudulla käännytettiin 528 ihmistä turvakodin ovelta paikkojen puutteen vuoksi.

maksa mitään: hallitus on uudis tamassa lakia lapsen huoltajuudesta ja tapaamisoikeudes ta. Kun niistä määrätään jatkossa, on otettava huomioon väkivalta toista vanhempaa kohtaan. Puolisoon kohdistu va väkivalta on väkivaltaa myös lasta kohtaan. Vaadimme lisäksi sovittelun kieltämistä tilanteissa, joissa on tapah tunut lähisuhdeväkivaltaa: toissa vuonna soviteltiin 1 829 tapausta. Lähisuhdeväkivallan dynamiikan vuoksi väki vallan tekijä ja kohde eivät voi koskaan olla tasavertaises sa neuvottelutilanteessa. Näiden asioiden puolesta kampanjoimme. Kuten muis sakaan asioissa, työ ei pääty ennen kuin olemme saavutta neet tavoitteemme. Voit allekirjoittaa vetoomuksen osoit teessa amnesty.fi/vetoomukset tai lahjoittaa kymmenen euroa kampanjatyöhön. Ohjeet löydät tämän lehden ilmoi tuksesta.

DE SSU TOM FINNS det saker

som inte kostar något. Regerin gen ska förnya lagen om vårdnad om barn och umgängesrätt. I fort sättningen ska man ta hänsyn till våld mot en förälder när man be slutar om vårdnad och umgängesrätt. Våld mot partnern är också våld mot barnet. Vi kräver att medling förbjuds i fall av våld i en nära relation. 2014 medlades 1 829 fall. På grund av dynamiken av våld i nära relationer kan den som brukar våld och den som utsätts för våld aldrig vara i en jämlik förhandlingssituation. De här sakerna kampanjar vi för. På samma sätt som i andra frågor tar arbetet inte slut förrän vi uppnått våra mål. Du kan underteckna petitionen på amnesty.fi/vetoo mukset eller skänka tio euro till kampanjarbetet. Instruk tionerna hittar du i en annons i den här tidningen.

Suvi Reijonen Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston viestintäpäällikkö.

VAPAALLA 1. Menen fiilistelemään Meidän Festivaalille Pekka Kuusistoa ja Tuusulanjärven kulttuurimaisemia. Amnesty on 24.–30.7. järjestettävän festivaalin yhteistyökumppani. 2. Piipahdus Rääkkylän kesäkihaukseen 8.–9.7. kuuluu keskikesän perinteisiin. 3. Rauman pitsiviikoilla 23.–31.7. voi pujahtaa vanhojen sisäpihojen myyntikojuille ja kahviloihin. Paras tapa viettää kesäpäivä!

Lyhyesti.

Asiaa ihmisoikeuksista eri puolilta maailmaa

Tekstit Marie Kajava ja Aishi Zidan

Kuolemanrangaistus Valtaosa ihmisistä on valmiita vastaanottamaan pakolaisia MAAILMA. Amnesty International teki ke vään 2016 aikana kyselyn, joka selvitti ihmisten asenteita pakolaisia kohtaan. Selvitys tehtiin 27 maassa eri puolilla maailmaa ja siihen osallistui yhteensä yli 27 000 ihmistä. Vastaajista 73 prosenttia sanoi kyselyssä, et tä ihmisillä on oikeus paeta sotaa tai vainoa mui hin maihin. Kyselyyn osallistuneista 66 prosent tia vastasi, että heidän maansa hallituksen pi täisi tehdä enemmän pakolaisten auttamiseksi. ”Ihmiset ovat valmiita toivottamaan pakolaiset tervetulleiksi. Monien hallitusten epäinhimillinen vastaus vaikeaan pakolaistilanteeseen on kuiten kin ristiriidassa kansalaisten ajatusten kanssa”, Amnestyn Suomen osaston vt. toiminnanjohta ja Niina Laajapuro sanoo. ENSIMMÄISTÄ KERTAA tehdyn ns. pako laisindeksin kärkimaiksi nousivat Kiina, Saksa ja Britannia. Kyselyyn vastanneista kiinalaisista jo pa 46 prosenttia sanoi olevansa valmiita majoit tamaan pakolaisia omaan kotiinsa. Kiinalaisista 86 prosenttia vastasi, että heidän kotimaansa pi täisi tehdä enemmän pakolaisten auttamiseksi. Saksalaisista vastaajista 96 prosenttia sa

noi olevansa valmiita vastaanottamaan pakolai sia maahansa ja 56 prosenttia omaan naapurus toonsa. Kärkimaiden lisäksi erityisen myönteisesti pakolaisiin suhtautuivat kyselyyn vastanneet jor danialaiset ja kreikkalaiset. Maat ovat vastaan ottaneet suuret määrät pakolaisia viime vuosina. ”Kansalaisten ajatukset näyttävät olevan lä hempänä kansainvälisen oikeuden periaatteita, kuin päättäjien, jotka ovat yhä vahvemmin ky seenalaistaneet kansainväliset rakenteet, jotka on tehty suojelemaan hädässä olevia”, Laajapu ro sanoo. NIHKEIMMIN PAKOLAISIIN suhtautuivat kyselyssä mukana olleista maista Venäjä, Indo nesia ja Thaimaa. Suomi ja muut Pohjoismaat ei vät olleet mukana pakolaiskyselyssä. Amnesty vetoaa kansainväliseen yhteisöön pa kolaisten tilanteen parantamiseksi. Maailmassa on tällä hetkellä 19,5 miljoonaa pakolaista, jois ta vain satatuhatta saa vuosittain kiintiöpaikan. Lisäksi järjestö peräänkuuluttaa valtioilta pysy vän järjestelmän ja rahoituksen luomista pako laisten auttamiseksi.

+ Amnestyn vuotta 2015 koskeva kuolemanrangaistus raportti kertoo, että ensimmäistä kertaa enemmistö maailman valtioista ei salli kuolemanrangaistusta. + Kuolemanrangaistus on kielletty täysin 102 maassa. Kaikkiaan 140 valtiota on kieltänyt kuolemanrangais tuksen tai ei toteuta sitä käytännössä. + Vuonna 2015 neljä uutta valtiota eli Madagaskar, Kon go, Suriname ja Fiji luopuivat kuolemanrangaistuksesta kokonaan. Mongolia päätti samoin, ja lakimuutos astuu siellä voimaan vuonna 2016.

Kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanojen eli teloi tusten määrä nousi vuonna 2015 hälyttävästi: niitä toteutettiin eniten viimeiseen 25 vuoteen ja jopa 54 prosenttia enemmän kuin vuonna 2014. Vuonna 2015 teloitettiin yhteensä ainakin 1 634 ihmis tä. Teloituksista lähes 90 prosenttia tapahtui Iranissa, Pakistanissa ja Saudi-Arabiassa. Teloituksia toimeenpanevien valtioiden määrä nousi vuodesta 2014, jolloin valtioita oli 22. Vuonna 2015 te loituksia toteutti 25 valtiota. Eniten teloituksia toimeen panivat Kiina, Iran, Pakistan, Saudi-Arabia ja Yhdysval lat. Kiina pitää edelleen teloitusten määrän salassa.

Sergei Chuzavkov / AP Photo / Lehtikuva

UKRAINA. Ukrainalaisen Susana Džamaladinovan, 32, eli artistinimeltään Jamalan euroviisuvoitto nosti esiin Krimin tataarien tilanteen. Jamalan kappale käsitteli tataarien väestösiirtoja Neuvostoliitossa vuonna 1944, mutta moni näki siinä viittauksen nykypäivään. Krimin tataarit ovat joutuneet ahtaalle jälleen, kun Venäjä miehitti Krimin. Tataariaktivisteja on kadonnut ja paennut Krimiltä. Krimin tataarien ylin poliittinen elin Mejlis sekä useita heidän medioitaan on suljettu.

Rypälepommit tappavat lapsia Jemenissä JEMEN. Saudi-Arabian johtaman liittouman pudot tamat rypälepommit tappavat siviilejä Jemenissä, Am nestyn toukokuussa julkaistusta raportista käy ilmi. Rypälepommeista irtoaa ilmassa useita itsenäi siä pommeja eli tytärpommeja, jotka leviävät laajal le alueelle. Räjähtämättöminä maastoon jäävät pom mit voivat tappaa ja vammauttaa ihmisiä vielä pitkään konfliktin päättymisen jälkeen. Amnestyn mukaan Jemenissä voi olla tuhansia räjähtämättömiä tytärammuksia rypälepommeista. Etenkin lapset ovat vaarassa, sillä he saattavat leik kiä pienillä tytärpommeilla. Osa pommeista voi näyt

tää pikkupalloilta, toiset juomatölkeiltä. Amnesty haastatteli useita paikallisia rypälepom mien vaikutuksista. Järjestö dokumentoi kymmenen uutta tilannetta, joissa rypälepommit olivat haavoit taneet tai tappaneet yhteensä 16 siviiliä. Heistä yh deksän oli lapsia, joista kaksi kuoli. Uhreja vaatineis ta räjähdyksistä osa tapahtui viikkoja tai jopa kuu kausia sen jälkeen, kun varsinainen rypälepommi oli pudotettu alueelle. Amnesty vaatii kansainvälistä yhteisöä auttamaan rypälepommien siivoamisessa Jemenissä. Järjestö vaatii myös, että rypäleaseiden käyttö kielletään.

Osa pommeista voi näyttää pikku palloilta, toiset juomatölkeiltä.

12 EU-MAATA JATKAA aseiden ja sotilastekno logian vientiä Egyptiin, vaikka maan hallinto on vaientanut arvostelijansa kovin ottein. EU jäädyt ti aseviennin Egyptiin elokuussa 2013, kun u usi sotilashallinto oli tukahduttanut Muslimiveljeskun nan mielenosoituksen verisesti. Tästä huolimatta aseteknologian tai aseiden välittämistä ovat jat kaneet muun muassa Ranska, Saksa ja Italia.

Jopa 13-vuotiaita naimisiin Burkina Fasossa BURKINA FASO. Alaikäisten pakkoavioliitot vie vät tuhansilta tytöiltä oikeuden lapsuuteen länsi afrikkalaisessa Burkina Fasossa. Amnestyn rapor tin mukaan jopa 13-vuotiaita on naitettu. Joillakin paikkakunnilla Burkina Fasossa yli puolet tytöistä on naimissa ennen kuin he täyttävät 18 vuotta. ”Monella näistä naisista ja tytöistä ei ole mah dollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä. He ei vät saa päättää, milloin ja kenen kanssa menevät naimisiin. Kun he ovat naimisissa, heidän odote taan hankkivan lapsia mahdollisimman pian”, Am nestyn sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustu van syrjinnän asiantuntija Tanja Noponen sanoo. Perheet naittavat tyttäriään vahvistaakseen su kujen liittolaisuuksia, parantaakseen sosiaalista asemaansa tai vaihtokauppana. Esimerkiksi Cé line pakotettiin 15-vuotiaana naimisiin tädin mie hen perheeseen. Tyttö pakeni hääpäivänä. ”Tätini sanoi, että he tuhoavat minut, jos pake nen. Silti pakenin aviomieheni kotoa. Mutta kun saavuin kotikylääni, perheeni sanoi, etten voi asua enää heidän kanssaan.” Ehkäisy on monille naisille Burkina Fasossa liian kallista tai heidän puolisonsa vastustavat sen käyttöä. Lähes kaikki Amnestyn haastattelemat naiset kertoivat kohdanneensa henkistä tai fyysis tä väkivaltaa, jos he olivat ehdottaneet ehkäisyä.

Uskalla kysyä!

Mitä on rasismi, tutkija Vesa Puuronen?

”RASISIMI TARKOITTAA sitä, että joi takin ihmisryhmiä rodullistetaan ja nämä ryh mät asetetaan toisiinsa nähden eriarvoiseen asemaan yhteiskunnassa. Rodullistaminen voi liittyä ulkonäköön, esimerkiksi ihonväriin, hiusten laatuun tai kallonmuotoon. Se voi liit tyä myös kulttuuriin, kuten kieleen, uskon toon tai tapoihin.”

Milloin rasismista tulee ihmisoikeus ongelma? ”Rasismi johtaa aina ihmisoikeuksien louk kaamiseen. Vanhin rasismin muoto on niin sanottu vanha rasismi, jonka tunnetuim pia edustajia ovat natsi-Saksan järjestelmä ja Etelä-Afrikan apartheid. Näissä ihmisoikeudet määräytyivät rodun mukaan. Huonoimmiksi määritellyillä ihmisryhmillä ei Saksassa ollut edes oikeutta elämään. Suomessa oli vuoteen 1970 asti voimassa sterilisaatiolaki, jota sovellettiin rodullisin pe rustein, eniten romaneihin.

Eli

Wa rst a

Tällä hetkellä Suomessa vähemmistöihin kuuluvat kohtaavat syrjintää työhönotossa, koulutuksessa ja kielellisten oikeuksien suh teen. Rasismin aiheuttama ihmisoikeuslouk kaus on käsillä myös esimerkiksi silloin, kun ravintola syrjii romaniasiakasta.” Onko rasismin määrittelystä tullut hanka lampaa nykyisessä julkisessa keskuste lussa? ”Rasismi on voimakas ja poliittisesti vaaralli nen käsite. Tämän vuoksi sitä yritetään kier tää. Yksi tällä hetkellä käytössä oleva keino on määritellä rasismi niin kapeasti, että oikeas taan kukaan ei ole rasisti.” Vesa Puuronen on rasismitutkija ja sosiolo gian professori. Teksti Saara Manelius

Nyt.

POLITIIKKAA EI PÄÄSE PAKOON Aktivistien ahdistelua, korruptiota, homopropagandalakeja, häätöjä ja poliisiväkivaltaa – ihmisoikeusloukkaukset ovat lähes erottamaton osa suuria urheilutapahtumia. Mutta mitä urheilija voi tehdä ihmisoikeuksien parantamiseksi? ALOITUSPOTKUN jälkeen kreikkalainen jal kapallostadion hiljeni. Pelaajat istuutuivat alas, pallo lakkasi pyörimästä. Komean, kaksi mi nuuttia kestäneen pelinseisauksen takana oli vat tammikuussa vastakkain pelanneet kreik kalaiset joukkueet AEL Larissa ja Acharnaikos. Istumaprotestilla haluttiin osoittaa solidaarisuut ta Välimerellä henkensä menettäneille ja kiinnit

tää huomiota Eurooppaan saapuneiden pako laisten asemaan. Urheiluväen katseet kohdistuvat tänä kesä nä jälleen Rio de Janeiroon. Elokuussa käynnis tyvien kesäolympialaisten isännyydestä vastaa vaa Brasiliaa ovat varjostaneet poliisiväkivalta ja pakkohäädöt. Paitsi ihmisoikeusloukkausten, myös urheilu

protestien historiaan mahtuu monenlaista. Kuu luisimpia kannanottoja lienee esitetty Mexico Ci tyn vuoden 1968 olympialaisissa, joissa afro amerikkalaiset Tommie Smith ja John Carlos ottivat kantaa kotimaansa rotuerottelua vastaan kohottamalla nahkahanskoilla verhotut nyrkkin sä ilmaan palkintopallilla. Hieman tuoreempia esimerkkejä ovat mielenilmaukset seksuaalija

”Urheilijan ensisijainen tehtävä on keskittyä urheiluun.”

sukupuolivähemmistöjä syrjiviä lakeja vastaan Yhdysvalloissa, jossa huipputason urheilijat ovat protestoineet näyttävästi myös maansa poliisi väkivaltaa vastaan. URHEILIJAN NÄKÖKULMASTA kannan otot eivät kuitenkaan ole täysin ongelmattomia. ”Osa urheilijoista on maksanut kalliin hin nan aktivismistaan. Poliittisista syistä Vietna min sotaan lähtemästä kieltäytyneeltä nyrkkei lijä Muhammad Alilta riistettiin mahdollisuus nyrkkeilyn maailmanmestaruuteen vuosiksi”, sanoo urheiluoikeuteen perehtynyt lakimies Lassi Jyrkkiö. Australialainen Peter Norman seisoi Smithin ja Carlosin kanssa palkintokorokkeella. Hänes tä tuli nyrkkiprotestin jälkeen maansa urhei lupiireissä persona non grata, koska hän tuki kaksikon elettä pitämällä palkintoseremonias sa Olympic Project for Human Rights -merk kiä rinnassaan. ”Australia ei valinnut häntä olympialaisiin enää koskaan sen jälkeen, vaikka suoritukset olisivat riittäneet kirkkaasti,” Jyrkkiö kertoo. Urheilun epäpoliittisesta ihanteesta huoli matta politiikka on erottamaton osa urheilua. Myös kilpailuja järjestävät tahot joutuvat toisi naan ottamaan kantaa. Apartheid-politiikka sulki Etelä-Afrikan vuosiksi esimerkiksi olympialaisis ta. Olympiakisoja havittelevalle Saudi-Arabialle on ainakin julkisuudessa tehty selväksi, ettei ki sojen myöntämiselle ole perusteita, ennen kuin naiset saavat kilpailla maassa. KANSAINVÄLISILLE urheiluareenoille mie lenilmauksia ei kuitenkaan kaivata. Muun muas sa Kansainvälinen Olympiakomitea linjaa poliit tiset ja ideologiset kannanotot kisojen ulkopuo lelle. Rio de Janeiron kesäolympialaisiin parhail laan valmistautuva uimari Ari-Pekka Liukkonen on osittain samoilla linjoilla. Vaikka Liukkonen arvostaa muun muassa ruotsalaisen korkeus hyppääjä Emma Green Tregaron sateenkaari protestia vuoden 2014 Moskovan MM-kisois sa, hän näkee urheilun ja politiikan erillään pi tämisen perusteltuna. Kisojen aikana Green Tregaro herätti huomiota sateenkaaren värisil lä kynsillään, joilla hän vastusti Venäjän syrjiviä

homolakeja. Kannanotoissa on Liukkosen mie lestä oltava tarkkana ja mietittävä, minkälaisia vaikutuksia niillä saattaa olla kilpailutuloksiin ja voivatko ne jopa estää muita kilpailemasta. ”Jos politikoinnille avataan kisoissa ovia, olemme hyvin pian tilanteessa, joka alkaisi nä kyä myös kisatuloksissa. Niin sanotut poliittisesti oikeat urheilijat voittaisivat. Olympialaisiin osal listujat ja kisoja seuraavat tulevat ympäri maail maa, ja jokaiselle asialle löytyy niin kannattajat kuin vastustajatkin”, Liukkonen summaa. Lassi Jyrkkiön mukaan Kansainvälisen Olym piakomitean mielenilmaukset kieltävä sääntö on lain näkökulmasta ongelmallinen: ”Se on sään tönä melkein niin laaja, ettei se ole sääntö ollen kaan. Se antaa tulkitsijalleen hirveästi valtaa.” Toisin sanoen politiikan oven näennäises ti kiinni pitävä sääntö voi oikeastaan avata oven poliittisille hylkäämisille eli ”urheilun riistämiselle urheilusta”. Jyrkkiö kuitenkin uskoo, että julki nen paine pitää viime kädessä huolta siitä, et tei väärinkäytöksiä tapahdu. KANNANOTOT KISOJEN ulkopuolella ovat oma lukunsa. Sotšin kisojen aikaan otsikoihin nousseet Venäjän homopropagandalait saivat Liukkosen kertomaan julkisesti omasta seksu aalisesta suuntautumisestaan. Ulostulon pääl limmäisenä syynä oli oma urheilu-ura, mutta te

ko oli myös selkeä arvovalinta. Liukkonen halusi omalla panoksellaan osallistua seksuaalivähem mistöjen oikeuksista käytävään keskusteluun. ”Mietitään vaikka omaa lajiani eli 50 metrin vapaauintia, joka on maailmalla äärimmäisen kil pailtu. Lajin huipulla kaikkien urheilijoiden fyysi nen kunto on käytännössä viritetty niin tappiin, että erot tulevat helposti psyykkiseltä ja sosiaa liselta puolelta. Silloin on hyvinkin oleellisessa osassa se, että urheilija pystyy olemaan oma it sensä”, Liukkonen toteaa. Jotain asenneilmapiiristä kertoo se, että Liuk konen on ensimmäinen kaapista ulos tullut suo malainen huippu-urheilija. Teko sai osakseen valtavasti myönteistä palautetta. ”Se, että asia kosketti niin monia niinkin pal jon – kyllähän se herätti itsenikin näkemään, mi ten tärkeästä asiasta loppujen lopuksi oli kyse”, Liukkonen sanoo. Hän toivoo aiheen hiljalleen arkipäiväistyvän niin, etteivät omat tai muiden kaan ulostulot nousisi enää uutisten otsikoiksi. URHEILUKISOIHIN kytkeytyvät ihmisoi keusloukkaukset tai kisojen järjestäminen ih misoikeuksia loukkaavassa maassa eivät ole uusi ongelma. Sen enempää urheilijoilla kuin ihmisoikeusjärjestöillä ei ole sananvaltaa, kun kisaisännyyksistä päätetään. Taloudelliset int ressit ajavat muun edelle ja korruptio rehottaa.

Rion kesäolympialaisten alla Amnesty on raportoinut pakkohäädöistä, ja järjestön arvion mukaan vuosien 2014 ja 2015 aikana Rio de Janeiron osavaltiossa on poliisiväkivallan seu rauksena kuollut 1225 ihmistä. Väkivaltaa ei voi suoraan yhdistää kilpailujen valmisteluun, mut ta tilastot kertovat kuitenkin järjestelmällisestä ja kohtuuttomasta voimankäytöstä. ”Kansainvälisten lajiliittojen tulisi miettiä tar kemmin, minkälaisiin paikkoihin kisoja myönne tään. Esimerkiksi se, että Norja vetäytyi vuoden 2022 talviolympiakisojen hausta, kertoo että ny kyisellään olympialaisia ei oikein länsimainen demokratia pysty järjestämään. Kansainvälisen Olympiakomitean pitäisi katsoa peiliin ja miet tiä, onko tämä oikeasti se mitä halutaan”, Liuk konen sanoo. Jyrkkiön mielestä ei pitäisi tuudittautua aja tukseen, että isot kansainväliset kattojärjestöt olisivat jonkinlainen asioiden oikein hoitamisen tai moraalin linnake. ”Raha on se syy, miksi maissa, joita kan sainväliset toimijat yleensä hylkivät, järjeste tään urheilutapahtumia. Kaikki kiteytyy urhei lun kansainvälisten toimijoiden taloudelliseen intressiin.” Mutta toivoakin on. Jyrkkiö nostaa esiin muun muassa kansainvälistä jalkapalloliitto Fi faa vavisuttaneen korruptioskandaalin, jonka seurauksena puheenjohtaja Sepp Blatter jou tui väistymään. ”Kärjistäen voisi sanoa, että mitä vähemmän korruptoitunut järjestö, sitä ihmisoikeusmyöntei sempi se on. Uskoisin, että esimerkiksi Qatarin kaltaiset tapaukset ovat vähenemässä”, Jyrkkiö viittaa Qatarissa vuonna 2022 järjestettäviin jal kapallon MM-kisoihin. Niiden järjestelyissä on ihmisoikeuksien toteutumisen suhteen epäon nistuttu täysin.

Sen enempää urheilijoilla kuin ihmisoikeusjärjestöillä ei ole sananvaltaa, kun kisaisännyyksistä päätetään. Taloudelliset intressit menevät muun edelle.

SEKÄ LIUKKOSEN että Jyrkkiön mielestä on kaikkien etu, että myös valtiot, joiden toimin ta on ihmisoikeusnäkökulmasta kyseenalaista, pidetään samojen päätöksentekopöytien äärel lä. Oli kyse seksuaalija sukupuolivähemmistö jen oikeuksista tai naisten oikeudesta urheilla, hitaasti etenevää muutosta saattaa jouduttaa se, että kaikki maat ovat keskusteluissa edus tettuina. Yksilötasolla Liukkonen näkee yhteiskunnal listen vaikutusmahdollisuuksien avautuvan ensi sijaisesti aktiivisen urheilu-uran jälkeen. ”Urheilijan ensisijainen tehtävä on keskittyä urheiluun. Urheilusuorituksen optimointi on niin kokopäiväistä työtä, ettei aikaa ja energiaa voi oikein käyttää muuhun. Mutta jos urheilussa saavuttaa paljon, niin on myöhemmin sellaises sa asemassa, että ääntään on mahdollista saa da kuuluville.”

Teksti Heidi Rostén Kuvitus Heikki Rönkkö

Henkilö.

Isojen päätösten mies Soe Myint halusi palvella Burmaa diplomaattina ja todisti armeijan silmitöntä ampumista Rangoonissa. Hän kaappasi lentokoneen 21-vuotiaana ja eli yli 20 vuotta pakolaisena Intiassa. Nykyisin mies asuu Myanmarissa ja johtaa mediayritystä, joka uskaltaa kirjoittaa myös rohingya-vähemmistöstä.

Tästä herrasmiehestä pitäisi kirjoittaa kokonainen kirja: Soe Myintin elämässä on tapahtunut niin paljon, että lehtiartik kelin kokoiseen tilaan ei mahdu kuin hitunen. Tilannetta ei helpota myöskään se, että mies suoltaa puhetta elämästään kuin pieni sanelukone. On siis tehtävä samoin kuin Soe Myint on tehnyt eri vai heissa elämäänsä: on tehtävä päätöksiä ja kuljettava niiden mukaan.

linnon linjoista, ei ollut tilaa. Hallituksen valvonnan ja vaien tamisen keinot olivat voimakkaita.” Kuten monet muut, myös Soe Myint luki kirjoista Burman kultaisesta historiasta. Hän oli ylpeä maastaan, yhteiskun nasta ja myös armeijasta. Nuorimies päätti tähdätä diplomaa tin uralle.

ENSIMMÄINEN PÄÄTÖKSEN PAIKKA: KOHTI DIPLOMAATIN URAA

”Olin niin, niin ylpeä opiskelupaikastani. Professorimme oli diktaattori Ne Winin vaimo ja meitä koulutettiin osaksi yh teiskunnan eliittiä”, Soe Myint muistelee. Hän opiskeli yliopistossa kansainvälisiä suhteita vuonna 1987, kun YK listasi Burman yhdeksi maailman köyhimmistä maista. Uutinen tuli shokkina nuorelle opiskelijalle. ”Me luulimme, että Burmassa menee ihan hyvin. Meidät oli aivopesty ajattelemaan, että hallituksen ja vähemmistö alueiden riidat ovat vähemmistöjen omaa syytä. Ajattelin, et tä maaseudulla elävät ovat pahoja ihmisiä.” Aika oli yhä vaikeampaa kansalle ja juhlavampaa sen elii tille. Maan talous oli romahtamaisillaan. Pinnan alla, kahvi loiden puheensorinassa ja yliopiston vessojen seinäkirjoituk sissa, eli todellisuus, joka kyseenalaisti vallitsevat olosuhteet. ”Vuonna 1987 rahan arvo romahti. Meillä ei ollut pankki järjestelmää, joten kaikki raha oli piilossa tyynyjen alla ja pöy tälaatikoissa. Myin kasettinauhurin, ja yhtäkkiä siitä saama ni raha menettikin arvonsa”, Soe Myint muistelee. ”Ihmisillä ei ollut enää mitään. Ei edes niillä, joilla oli ol lut jotain.” Hallitsija erosi. Opiskelijat olivat merkittävässä roolissa demokratiaa vaativissa mielenilmauksissa, jotka laajenivat

Soe Myint syntyi 48 vuotta sitten Burman (nykyinen Myan mar) pääkaupungissa Rangoonissa (kutsutaan myös Yango niksi) vähävaraiseen perheeseen, joka halusi panostaa lasten koulutukseen. Sisarukset opiskelivat ahkerasti ja heistä kas voikin luokkiensa parhaita oppilaita. Sisällissota ei ollut kaukana historiassa. Nuorella Soe Myintillä ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä maassa tapah tui pääkaupungin kotikatujen ulkopuolella. ”Burma oli yksinkertainen ja kehittymätön siinä suhteessa kuin kehitys käsitetään. Kaupungissa oli vain muutamia au toja. Maa oli sosialistinen, konservatiivinen ja perinteinen.” Sosialistinen sotilashallinto oli pitänyt Burmaa hallussaan aina 1960-luvulta. Sulkeutuneen maan sisällä eli monia etni siä ryhmiä, joista suurimman muodostivat burmalaiset. Pää uskonto oli buddhalaisuus. Soe Myint muistaakin jo nuoruu desta erilaisten arvojen mosaiikin. Arjen ytimen muodosti buddhalainen oppi, jonka mukaan oli oltava tyytyväinen ti lanteeseen, jossa elää. ”Ja samanaikaisesti hallitus kontrolloi kaikkea ja piti olla puolueen jäsen. Poliittiselle aktiivisuudelle, joka poikkesi hal

TOINEN PÄÄTÖKSEN PAIKKA: SOTIA HALLITUSTA VASTAAN

”Toivomme oli kansainvälisen yhteisön huomiossa.” e ri puolille maata. Armeija piti protesteja kurissa kiihtyvällä väkivallalla. Eräs niistä muutti nuorenmiehen elämän: elet tiin syyskuuta vuonna 1988. Soe Myint otti valokuvan aseis tautuneesta sotilaasta kadulla. Hänet pidätettiin ja suljettiin sotilaita kuljettaneeseen kuorma-autoon. Syystä tai toisesta sotilaat unohtivat Soe Myintin läsnäolon – hän istui autossa ja todisti päivän tapahtumat. ”Sotilaat puhdistivat katuja ihmisistä. Näin kaiken sen tap pamisen. Sotilaat ampuivat silmittömästi ihmisiä kolmessa eri kaupunginosassa. Se muutti elämäni.” Kuin tuurilla Soe Myint selvisi tuona päivänä. Nuoren miehen arvomaailma pyörähti ympäri: hän ei voisi olla dip lomaatti maassa, jonka hallitus ja armeija toimivat näin. Soe Myint päätti lähteä Burman ja Thaimaan rajalle kouluttau tumaan taistellakseen etnisten ryhmien rinnalla sotilashal litusta vastaan. Hän saapui keskelle paikallista vähemmistöryhmien vä listä kahinointia ja oli pettynyt. KOLMAS PÄÄTÖKSEN PAIKKA: LENTOKONEKAAPPAUS

Turhautunut nuorimies päätti, että oli toimittava radikaa limmin. Hän ajatteli, että Burman olot paranisivat ainoas taan kansainvälisen yhteisön ja median avulla. ”Kukaan ei välittänyt Burmasta tuolloin. Uutiset olivat lä hinnä Kiinasta Tiananmenin aukion tapahtumista, Iranista ja

Irakista. Toivomme oli kansainvälisen yhteisön huomiossa.” Soe Myint ja hänen kaverinsa tekivät suunnitelman: he kaappaisivat lentokoneen, jotta saisivat draaman kautta maa ilman huomion. Sitten he pitäisivät lehdistötilaisuuden, jossa kerrottaisiin, mitä Burmassa todella tapahtui. ”Matkustimme Bangkokiin ja haimme turvapaikkaa siel tä. Saimme pakolaiskortit ja hieman rahaa.” Elettiin vuotta 1990. Miehet ostivat väärennetyt passit ja lentoliput. Heillä ei missään vaiheessa ollut ajatusta aseen tai pommin ottamisesta mukaan lentokonekaappaukseen. Matka Thai Airlinen lentokoneella Rangoonin suuntaan alkoi. Kun oli lennetty jonkin aikaa, Soe Myint meni lentoko neen ohjaamoon – tai itse asiassa ensin hän avasi vessan oven, sillä oli ensimmäistä kertaa lentokoneessa ja erehtyi ovesta. ”Kerroin lentäjälle, että olimme burmalaisia opiskelijoita ja taistelimme demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta. Meillä oli sotilashallitus maassa, ja halusimme mennä Kalkuttaan pi tämään lehdistötilaisuuden.” Tuolloin 21-vuotias Soe Myint uhkaili lentäjää ”hieman” eikä kertonut, että todellisuudessa matkustamossa oli hänen lisäkseen vain yksi nuori kaapparikaveri, jonka sylissä ei o llut pommia vaan pakettiin kääritty naurava buddhapatsas. Thaimaalainen lentäjä, joka oli entinen opiskelija-aktivisti ja tiesi burmalaisopiskelijoiden tilanteesta, tunsi myötätun toa nuorta konekaapparia kohtaan. Myös tunnelma matkus tamossa kääntyi pelosta myötätunnoksi. Lentäjä käänsi koneen kohti Kalkuttaa. Kone laskeutui ja matkustajat vapautettiin. Poliisi pidätti lentokonekaapparit, mutta he saivat pitää lehdistötilaisuuden. He puhuivat todel lisuudesta sotilasjuntan hallitsemassa Burmassa, vaativat Aung San Suu Kyin ja muiden mielipidevankien vapaut tamista, sotilasjuntan lakkauttamista ja parempaa kohtelua burmalaispakolaisille. Lehdistötilaisuus oli menestys. Sitten nuoret lentokone kaapparit vietiin tutkintavankeuteen. ”Olimme valmiit kuolemaan ja ajattelimme, että olisimme loppuelämän ajan Intiassa vankilassa.” NELJÄS PÄÄTÖKSEN PAIKKA: VAPAA JOURNALISMI

Tutkintavankeuden aikana nuorten burmalaisaktivistien puolesta kampanjoitiin laajalti. Intian hallitus vastusti Bur man sotilasjunttaa, ja valtio sekä juuri virkaan astunut päämi nisteri Chandra Shekhar suhtautuivat burmalaisten mies ten demokratiaviestiin myönteisesti. Lopulta heitä vastaan ei nostettu syytteitä määräajassa. Miehet vapautettiin kolmen kuukauden kuluttua. He saivat myöhemmin poliittisin perus tein turvapaikan Intiasta. Soe Myint aloitti arjen poliittisena aktivistina Delhissä. Hän julkaisi Burmasta kertovaa lehteä, järjesti burmalaisen ruoan festivaalia, teki vaikuttamistyötä, opiskeli journalis tiikkaa, ihmisoikeuksia, politiikkaa ja tietokoneita. Aktivismi vaihtui monipuoliseksi journalismiksi. Itsenäi sellä ja riippumattomalla medialla oli Soe Myintin mieles tä tärkeä osa demokratialiikkeen tukemisessa: hän perusti Mizzima Median, joka keskittyi Burmaa koskevaan verkko uutisointiin. 2000-luvun alkupuolella Mizzima alkoi saada kansainvä listä tukea. Työkenttä laajeni, ja Mizzima koulutti salaa jour nalisteja Burmassa ja ulkomailla. Myös Soe Myintin tähtäi messä oli palata synnyinmaahan, ja työ oli aloitettava heti.

”Tiesin, että Burma muuttuisi. En tiennyt miten ja milloin, mutta muutoksen oli tapahduttava.” Vuonna 2006 Mizziman ensimmäinen toimisto perustet tiin Rangooniin. Kaikki oli tehtävä salassa, sillä journalistien työtä rajoitettiin koko ajan ja vankilaan joutuminen uhkasi. ”Vuoden 2010 vaalit olivat merkittävät. Ne eivät olleet va paat tai läpinäkyvät, mutta tärkeä askel armeijan totalitaari sesta hallinnasta osittaiseen siviilihallitukseen. Myös Aung San Suu Kyi vapautettiin tuolloin”, Soe Myint kuvailee. Siitä lähtien maailmalle on tihkunut positiivisia uutisia Burmasta: sananvapaus on kohentunut ja mielipidevankeja on vapautettu. Vuonna 2011 ulkomailla elävät burmalaiset saivat valoisan uutisen. ”Oli kotiinpaluun aika. Tiesimme, että riskejä on edelleen ja meidät saatetaan pidättää minä tahansa päivänä – president tinä oli armeijahallituksen entinen pääministeri.” VIIDES PÄÄTÖKSEN PAIKKA: KOTIINPALUU

Tammikuussa 2012 Soe Myint palasi Myanmariin (entinen Burma) ja asettui silloiseen pääkaupunki Yangoniin (entinen Rangoon). Mies halusi olla mediauudistusten aallonharjalla, ja Mizzima onkin kasvanut arvostetuksi mediaksi. ”Kun palasin takaisin, muutoksia oli tapahtunut. Nuorem pi sukupolvi kutsui maata Myanmariksi. Niinpä minäkin pu hun nykyään Myanmarista.” Maa, josta mies aikoinaan lähti, on muuttunut monella muullakin tapaa: Vaikka armeija on edelleen voimakas ja bur malaisbuddhalaisen yhteiskunnan kannalla, armeijan edus tajat eivät enää voi toimia ihmisoikeuksia loukkaavalla taval la, laittaa ihmisiä vankilaan tai sanoa mitä huvittaa. Jonkin lainen läpinäkyvyys takaa sen, että ihmiset vaativat päättäjiä sanomisistaan tilille. Soe Myint korostaa, että myanmarilaisessa yhteiskun nassa on paljon kauniita arvoja, kuten se, että ihmisillä on kyky selviytyä arvokkaasti kaikkein vaikeimmissa olosuh teissa. Rinnalla elävät isot ongelmat, jotka näkyvät entistä kirkkaammin, koska yhteiskunta on avautunut: Vallalla on eriarvoisuus, joka perustuu tarkkaan hierarkiaan. Naisten syrjintä on yleistä. Ilmapiiri syrjii vähemmistöjä, erityisesti uskonnon perusteella. ”Hallitus on tehnyt esimerkiksi maasieppauksia ja soti laat ovat raiskanneet tyttöjä. Menneisyydellä on paljon vai kutusta nykyisyyteen, sillä Myanmarissa se tapahtui ikään kuin eilen.” Harvojen rikkaiden ja köyhän enemmistön välinen kuilu on jättiläismäinen, mutta ero ei ole enää maaseudun ja kau pungissa elävien välillä. Soe Myint korostaa peruskoulutuk sen tärkeyttä ja sitä, että erityisesti nuorten on saatava väli neitä ajattelun tueksi. Nykyisin köyhilläkin myanmarilaisilla on kännykkä tai muu väline, jolla päästä internetiin ja tietoon käsiksi. Tämä on mahdollisuus, mutta toisaalta asettaa ih miset haavoittuvaan ja helposti manipuloitavaan asemaan. KUUDES PÄÄTÖKSEN PAIKKA: ROHINGYAT

”Monet ajattelevat meitä kansallispettureina, koska kirjoi tamme rohingyoista.” Soe Myintin kasvoilla ei näy hymyn häivää. Hän tietää koti maansa tilanteen. Rohingyat ovat yli miljoonan ihmisen musli mivähemmistö Myanmarissa. He puhuvat pääasiassa bengalin

Soe Myint pelkää, että rohingya-pakolaiset jou tuvat alttiiksi esimerkiksi islamististen ääriryhmien hyväksikäytölle. kieltä ja asuvat pohjoisessa Rakhinen osavaltiossa. Jännitteitä buddhalaisten ja muslimien välillä on ollut Myanmarissa pitkään. Sotilasjuntta on ajanut rohingyoja pois maasta useaan otteeseen, ja viimeksi vuonna 2012 muslimien ja buddhalaisten väliset väkivaltaisuudet ajoivat satojatuhan sia rohingyoja pakoon ulkomaille. ”Kun armeijan tiukka ote heltyi, jännitteet nousivat jälleen esiin. Yli puoluerajojen ajatellaan, että rohingyat eivät kuulu tähän maahan. Heillä ei ole oikeuksia, heillä ei ole töitä, heidät on eristetty leireille”, Soe Myint luettelee ja toteaa, että rohin gyat ovat käytännössä maan sisäisiä pakolaisia. Myanmarin väestölaskennassa vuonna 2015 heitä ei huomioitu lainkaan. Soe Myint korostaa, että pelkästään rohingya-sanan käyt tö on äärimmäisen herkkä kysymys. Kun sanaa käyttää sano malehden artikkelissa, toimitukseen tulvii vihapostia. Mies on tehnyt päätöksen, että Mizziman julkaisemissa englan ninkielisissä lehdissä kirjoitetaan rohingyoista. ”Kun on saanut koulutuksensa ulkomailla, ymmärtää, että jos ihminen haluaa olla tunnustettu rohingyana, niin hänen on saatava olla rohingya. Tai jos haluaa olla identiteetiltään mies tai nainen, niin on saatava olla sitä mitä haluaa. Ihmis tä on kunnioitettava.” Kyse on mitä suurimmissa määrin etnisen vähemmistön tunnustamisesta, kansalais- ja ihmisoikeuksista. Soe Myint pelkää, että ulkomailla rohingya-pakolaiset joutuvat alttiiksi esimerkiksi islamististen ääriryhmien hyväksikäytölle. Tä hän mennessä Myanmarin uusi hallitus ei ole antanut merk kejä paremmasta ja jopa Aung San Suu Kyi on saanut kritiik kiä rohingyojen unohtamisesta. Samanaikaisesti kun syrjintä ja vihapuhe lisääntyvät Myanmarissa, maassa myös kampanjoidaan laajasti niitä vastaan ja ihmisoikeusaktivistit ovat yhdistäneet voiman sa. Soe Myintin mielestä Myanmarissa eletään merkittävien päätösten aikaa. Mies on hetken hiljaa, mutta uskaltautuu lo pulta ennustamaan, että ehkä jokin parantuu. Ehkä Myanma rissa ei ole tulevaisuudessa enää tappamista tai vihapuhetta. Ehkä syrjintä ja ihmisoikeuksien universaali luonne tiedos tetaan paremmin. ”Mutta suuremmat kysymykset, kuten saavatko rohingyat kansalaisuuden – sen suhteen en näe valoa. Luulen, että kysy mys vaiennetaan taka-alalle ja hallitus keskittyy esimerkiksi korruption vastaiseen työhön.” Soe Myint korostaa, että tämänkaltaiset valinnat näyttävät paperilla ja kansainvälisissä uutisotsikoissa hyvältä, mutta ne jättävät yksin ihmiset, joiden pitäisi olla osa yhteiskuntaa. On siis pysyttävä tehdyssä päätöksessä vielä pitkään. On kirjoi tettava Myanmarin hylkäämistä rohingyoista. Teksti Marie Kajava Kuvat Roni Rekomaa

Kolumni.

Miten sinä haluat olla mukana På vilket sätt vill du vara Amnestyn muutoksessa? med i Amnestys utveckling? JÄRJESTÖMAAILMA oli hyvin erilainen, kun kymme

DÅ JAG FÖR TIO ÅR SEDAN kom med i Amnestys verk

AMNESTYN AKTIVISMIN halutaan tukevan vaikutta

I FRAMTIDEN vill man att aktivismen inom Amnesty

nen vuotta sitten tulin mukaan Amnestyn toimintaan. Kasvoin järjestötoimijaksi Amnestyn paikallisryhmäs sä, osallistuin vuosikokouksiin ja muihin tapaamisiin. Sit temmin pop-up-kulttuuri ravintola- ja siivouspäivineen sekä Tahdon2013 -kampanjoineen ovat haastaneet van hat järjestöt sekä kaltaiseni järjestötoimijat. Kun maail ma muuttuu, on aktivisminkin muututtava. vampaa ja tuloksekkaampaa ihmisoikeustyötä. Siksi van hoja toimintamuotoja on lakkautettu ja uusia, tavoitteisiin paremmin vastaavia rakenteita luodaan tilalle. Uusina toi menpiteinä on perusteilla pakolaisverkosto ja jo lansee rattu Aktivistiviesti-uutiskirje. Se tarjoaa eväitä ihmis oikeusvaikuttamiseen yksin, kavereiden kanssa tai osa na paikallisryhmätoimintaa. Jatkossa toivottavasti yhä useampi ihminen seisoo Amnes tyn arvojen takana, toteuttaa ih misoikeustyötä arjessaan ja luo da ihmisoikeusmyönteisempää ilmapiiriä. AKTIVISMIN kehittämistyön

samhet var organisationsvärlden mycket annorlunda. Jag växte upp till en organisationsaktör i lokalgrupp, jag deltog i årsmöten och andra sammankomster. Senare har pop-up kulturen med sina restaurang- och städdagar samt kam panjen ”Tahdon-2013” utmanat de gamla organisationerna samt organisationsaktörer som mig. När världen förändras måste också aktivismen förändras. skall stöda ett effektivare arbete för mänskliga rättigheter och nå bättre resultat. Därför skapar man nya strukturer som bättre svarar mot nya strategiska mål. Som nya åtgär der har redan lanserats flyktingnätverk och nyhetsbrevet ”Aktivistiviesti”. I nyhetsbrevet finns förslag om hur man kan medverka till att förbättra de mänskliga rättigheterna antingen ensam, tillsammans med kompisar, eller i lokal grupper. Förhoppningsvis står al lt flera människor i framtiden för Amnestys värden, förverkligar de mänskliga rättigheterna i sin var dag och verkar för ett mera positi vt klimat för dem.

Jäsendemokratia kuulostaa puisevalta, mutta käytännössä kyse on avoimuudesta.

rinnalla Amnesty parantaa jä sendemokratiaa ja osallisuutta. Jäsendemokratia kuulostaa pui sevalta, mutta käytännössä kyse on avoimuudesta ja vuo rovaikutuksesta. Kehitystyössä vastaamme muun muassa siihen, miten jäsenet ja tukijat saavat paremmin äänensä kuuluviin Amnestyn toimiston ja johtokunnan suuntaan ja päinvastoin. Amnestyn päätöksenteosta tehdään läpi näkyvämpää. Pohdittavana on myös se, miten jäsenemme kokevat jä sendemokratian. Yhdelle se on Amnestyn kansainvälisiin linjoihin vaikuttamista, toiselle sitä, miten ihmisoikeusta voitteiden eteen kampanjoidaan. Tärkeintä Suomen osas tossa on avoimemman toimintakulttuurin luominen, jolla jäsenten ja tukijoiden näkemykset huomioidaan parhaiten. KANNUSTAN KAIKKIA miettimään, mikä on oma tapa

olla mukana ihmisoikeustyössä. Yhdelle se on Amnestyl le lahjoittaminen, toiselle vetoomuksen kirjoittaminen ja kolmannelle vaikuttaminen Amnestyn suuntaan – kaik ki ovat tärkeitä. Jäsendemokratian kehitystyöstä kiinnostuneille jär jestetään ensimmäinen avoin tapaaminen jo 15. kesäkuu ta Amnestyn toimistolla. Ilmoittautumiset johtokunta@ amnesty.fi. Tervetuloa mukaan!

VID SIDAN AV utvecklandet av

aktivismen förbättrar Amnesty medlemsdemokratin och delak tigheten . Medlemsdemokrati låter kanske träigt men i praktiken är det fråga om öppenhet och växelverkan. I ut vecklingsarbetet vill vi att medlemmarnas och anhängar nas åsikter i riktning mot Amnestys kontor och dess led ning iakttas bättre och vice versa. Man gör Amnestys bes lutsfattande mera transparent. Vi funderar också på vad medlemsdemokrati innebär för våra medlemmar. För nå gon innebär det hur man medverkar i Amnestys interna tionella verksamhet, för någon annan hur man för kam panj för för de mänskliga rättigheterna. Viktigast för den Finländska sektionen är att skapa en öppnare verksam hetskultur inom vilken våra medlemmars och anhänga res åsikter iakttas bäst. JAG UPPMUNTRAR alla att fundera över sitt eget sätt att

vara med i arbetet för de mänskliga rättigheterna. För nå gon är det genom att donera till Amnesty, för någon annan genom att skriva en appell och för en tredje genom med verkan inom Amnesty – alla sätt är viktiga. För dem som är intresserade av utvecklandet av medlemsdemokratin ordnas den första öppna sammankomsten den 15. juni i Amnestys kontor. Anmälningar johtokunta@amnesty.fi. Välkommen med!

Aino-Kaisa Manninen Kirjoittaja on Amnestyn Suomen osaston johtokunnan ensimmäinen varapuheenjohtaja.

Reportaasi.

VÄLITILASSA Turkki on vastaanottanut lähes kolme miljoonaa sotaa pakenevaa syyrialaista. Monille heistä väliaikaisesta pakolaisuudesta on tullut pysyvää arkea.

Teksti Aishi Zidan Kuvat Khaled Eid

Can-järjestön pieni klinikka hoitaa turkkilaisen terveydenhuollon ulkopuolelle jääviä syyrialaisia.

Istanbuliin on syntynyt oma rinnakkaistodellisuus syyrialaisille.

BEYOĞLU Trendikkäässä istanbulilaiskahvilassa soi The Beatlesin Yellow Submarine. Valtavan Istanbulin sykkivin sydän eli Taksimin aukio ja ostoskatu Istiklal ovat vain kivenheiton päässä. Turkkilaiset hipsterit juovat lattea ja ramppaavat ulkona tupakalla. Ujosti hymyilevä Ahmed, 21, voisi ole mukseltaan olla samanlaista huoletonta nuorisoa. Mutta hänen elämänsä on kaikkea muuta. Vain reilu kuukausi on kulunut siitä, kun Ahmed joutui sanomaan hyvästit vanhemmilleen ja kotikaupungilleen Aleppolle. Hänestä tuli yksi 2,7 miljoonasta syyrialaisesta, jotka ovat paenneet sotaa Turkkiin. Ahmed ei esiinny täs sä artikkelissa oikealla nimellään, jotta voi suojella Syy riassa olevaa perhettään. Ahmed sinnitteli Syyriassa pitempään kuin monet. Aleppo on jakautunut kaupunki, jonka toinen puolisko on kapinallisten ja toinen Syyrian hallinnon hallussa. Ahme din perhe jäi Syyrian hallituksen alueelle, joka ei ole yhtä pahoin tuhoutunut. Mutta ei sielläkään helppoa ollut. Ah medin isä lähes kuoli tulituksessa kapinallispuolelta. Säh köt ja vesi olivat poikki usein, eikä töitä enää ollut. Taudit levisivät, kun lääkkeitä ja lääkäreitä ei ollut riittävästi. Ja ennen kaikkea ei ollut mitään näkymää siitä, että tulevai suudessa tapahtuisi käänne parempaan. Kukaan ei tiedä, kauanko Syyrian sota voi vielä jatkua. Konflikti on käynyt vain vuosi vuodelta monimutkaisem maksi. Syyrian sisällä pakolaisia on yli 6,5 miljoonaa. Li säksi jo viisi miljoonaa syyrialaista on päätynyt samaan kuin Ahmed: he ovat paenneet henkensä edestä pois ko timaastaan. ”Päätin vain jossain vaiheessa, että haluan paremman tulevaisuuden”, Ahmed sanoo. Juuri Turkki on ottanut viisi vuotta kestäneen sodan aikana eniten syyrialaisia vastaan. Se näkyy Istanbulin kaupunkikuvassa, jossa elää syyrialainen rinnakkaisto dellisuus: Keskustassa mainostetaan arabiaksi niin kau neushoitoja kuin asuntoja. Sivukujalta löytyvästä pikkura vintolasta saa hyvää syyrialaista falafelia. Avustusjärjestö International Rescue Committee arvioi syksyllä, että pel kästään Istanbulissa on enemmän syyrialaisia pakolaisia kuin EU-alueella yhteensä.

TURKKI ON TEHNYT valtavan työn vastaanottaessaan

niin paljon syyrialaisia. Tilanne olisi haastava mille tahan sa maalle. Myös ongelmia on paljon. Vaikka Turkin johto vakuuttaa yhä puheissaan pitävänsä ovet auki syyrialaisil le, käytännössä se on sulkenut rajansa hiljalleen. Amnes ty ja useat muut tahot ovat raportoineet, miten Turkki jopa ampuu nykyään rajanylitystä yrittäviä syyrialaisia. Myös Ahmedin oli tehtävä hurja matka päästäkseen turvaan. En sin hän teki viikon ajan matkaa läpi kapinallisalueen, jota Venäjän ilmavoimat moukaroivat. ”Kapinallispuoli Aleppossa oli täysin tuhoutunut. Ilmas sa oli kolme tai neljä venäläistä hävittäjää, jotka pommit tivat”, Ahmed kuvailee. ”Eräs vanhempi mies, joka pakeni samalta alueelta kuvasi, että jos vuorilla olisi jalat, ne pa kenisivat.” Rajalle saavuttuaan hän tarpoi salakuljettajien kokoa man ryhmän mukana tunteja kukkulalta toiselle. Rajavar tijat huomasivat heidät, kun he olivat ylittämässä raja-aitaa. ”Minä jäin kiinni aitaan. Ihmiset työnsivät ja repivät

Okmeydani Bağcılar

Beyoğlu Fatih

I S TA N B U L

2 km

Istanbulin katu kuvaan on ilmaantunut syyrialaisia kauppoja ja ravintoloita.

inua. Oli pimeää, emmekä nähneet mitään. Kun olin m päässyt läpi, kuulin ampumista ja näin taskulamppujen valoa. Juoksimme puolitoista tuntia ja lähes uimme mu dassa. Olin ihan poikki”, Ahmed kuvailee. Kuten monelle muulle syyrialaiselle, myös Ahmedille Turkin piti olla vain välipysäkki. Sodan alkuvaiheessa mo net ajattelivat palaavansa pian kotiin, mutta sodan pitkit tyessä yhä useampi tähyää muualle. Ahmedin veli oli päässyt vuonna 2015 Saksaan. Sinne Ahmedinkin piti jatkaa matkaansa. Mutta saavuttuaan Turkkiin hän sai kuulla, että tie Eurooppaan sulkeutuu: EU ja Turkki olivat tehneet pakolaissopimuksen, jonka no jalla Kreikkaan luvatta pyrkivät palautettaisiin Turkkiin. Tieto tuntui musertavalta vaarallisen matkan jälkeen. Nyt Ahmed ei tiedä, mitä tehdä. MONET JÄRJESTÖT OVAT arvostelleet EU:n ja Turkin

sopimusta. Amnestyn mukaan Turkkia ei voi pitää turval lisena maana pakolaisille monestakaan syystä. Yksi niistä

on se, että Turkki on palauttanut tuhansia syyrialaisia ta kaisin sodan keskelle. Avoimien ovien politiikka on saanut yhä ontomman kaiun. Turvallisuus on myös taloudellista turvaa, terveyttä ja elämää. Niitä Turkki ei pysty tarjoa maan. Syyrialaisilla ei ole Turkissa virallista pakolaisase maa, sillä Turkilla on omat varaumansa pakolaissopimuk sissa. Syyrialaisia kutsutaankin ”vieraiksi”. ”Se on naurettavaa. En minä ole täällä kyläilemässä, vaan jouduin pakenemaan sotaa”, Ahmed sanoo. ”Suurin osa syyrialaisista täällä haluaa lähteä eteenpäin Euroop paan. Olen kuullut syyrialaisista, jotka palasivat Syyriaan kuultuaan tästä sopimuksesta. Jos vaihtoehtona on pysyä täällä kadulla tai kuolema, niin monet valitsevat jälkim mäisen.” Ahmed pärjää Turkissa paremmin kuin monet maan miehensä, sillä hänellä on Istanbulissa sukulaisia, joiden luona hän saa asua toistaiseksi. Hän pysyy hengissä, saa ruokaa ja hänellä on katto pään päällä. Mutta se ei riitä, kun ei ole tulevaisuudennäkymiä. Elämä on tauolla.

20 Opettaja Abdelhamid selittää maailmankaikkeutta oppilailleen. Osa oppilaista käy iltaisin töissä, ja 12-vuotias Hasan oli kesän vaatetehtaalla töissä. Koulun alakerrassa toimii lääkäriklinikka.

”Minulle koulu on tällä hetkellä tuhat kertaa tärkeämpi kuin työ. En halua tuhlata elämääni baarimikkona tai vas taavana. Olen kuullut, että Saksassa voi ottaa lainaa, jotta voi keskittyä opiskelemiseen.” Myös huoli läheisistä vaikeuttaa elämän rakentamista Turkissa tai muuallakaan. On vaikeaa nukkua, kun ei tie dä, mitä perheelle voi tapahtua. Ahmed vilkuilee jatkuvasti uutisia puhelimestaan. Hän kertoo, miten isä oli saattanut hänet kapinallisalueelle. Kun hyvästien aika tuli, he vain halasivat viisi minuuttia. ”Pyysin häntä tulemaan mukaani. Myös siksi, että mi nua pelotti olla ilman häntä.”

OKMEYDANI Neljäsluokkalaisten tunnilla opetellaan maailmankaik keutta. Suurin osa luokan syyrialaisista lapsista on kym menvuotiaita. Muutamat ovat vanhempia, sillä sodan vuoksi heiltä on jäänyt kouluvuosia välistä. Monet ovat menettäneet sisaruksiaan, toisen vanhemmista tai mui ta sukulaisia. Mutta nyt ei mietitä sitä, vaan planeettoja ja tähtiä. Oppilaat tapittavat keskittyneesti. ”Kuvitellaan, että minä olen maa ja sinä olet aurinko”, opettaja Abdelhamid selittää luokalle ja liitutaulun edes sä seisovalle oppilaalle. ”Jos kävelisin sinusta kauemmas, minulle tulisi koko ajan kylmempi.” Syyrialaisen Can-järjestön pyörittämässä koulussa ope tetaan alakouluikäisiä lapsia. Koulua käydään aamu- ja il tavuoroissa, jotta mahdollisimman moni pääsisi tunneil le. Iltavuorossa luokat ovat pienempiä, sillä etenkin pojista osa joutuu tekemään iltaisin töitä. Koulussa olevat lapset ovat kuitenkin onnekkaita. Tur kissa syyrialaisilla on oikeus käydä koulua, mutta käytän nössä tämä oikeus ei usein toteudu. Ihmisoikeusjärjestö Hu man Rights Watch arvioi vuonna 2015, että Turkissa vaille opetusta jää 400 000 syyrialaislasta. Arabiaksi opettavia kouluja on aivan liian vähän. Amnestyn Turkin osaston pa kolaiskampanjasta vastaava Begüm Başdaşin mukaan Turkissa ei ole myöskään selkeää linjaa, millaisen opetus ohjelman mukaan syyrialaisten lasten tulisi opiskella. Can-järjestön koulu pyörii lahjoitusten varassa. Syyrian sodassa kaikki on politisoitunutta, niin myös koulut. Eri laisilta konservatiivisia islamintulkintoja edustavilta jär jestöiltä voisi saada enemmän lahjoituksia. Rahalla olisi kuitenkin ehtoja. Opetuksen pitäisi myötäillä uskonnollis ta maailmankuvaa, eivätkä esimerkiksi tytöt ja pojat saisi olla samassa luokassa. Sitä koulun johto ei halua. Naapu ruston turkkilaisasukkaat ovat olleet suureksi avuksi. He ovat keränneet rahaa koululle ja sen alakerrassa sijaitse valle lääkäriklinikalle.

”Muutamat oppilaat ovat menettäneet inhimilliset tunteensa, koska ovat nähneet niin paljon pahuutta.”

OPPILAIDEN EDESSÄ HYMYILEVÄ opettaja Abdelha

mid vakavoituu, kun hän istuu tunnin jälkeen teekupposen ääreen puhumaan. Sota ja pakolaisuus ovat pakottaneet myös opettajan miettimään työtään uudelleen. Osa oppi laista on ollut jo pitkään Turkissa ja päässyt jonkinlaiseen tasapainoon, mutta toiset ovat vasta tulleet sodan keskeltä. ”Muutamat oppilaat ovat menettäneet inhimilliset tun teensa, koska ovat nähneet niin paljon pahuutta. He tarvit sevat todella paljon tukea”, Abdelhamid sanoo. Opettaja on itsekin vasta saapunut Turkkiin. Abdelha mid lähti Idlibin maakunnasta Pohjois-Syyriasta vasta talvella, kun ei ollut saanut opettajan työstä palkkaa enää kuukausiin. Abdelhamid kertoo, miten hän oli oppilaiden sa kanssa joutunut sukeltamaan pulpettien alle Syyrian hallinnon pommikoneiden saapuessa. Enää muutama op pilas tuli tunneille. ”He olivat viidennellä luokalla, mutta vain yksi osasi lu kea ja kirjoittaa hyvin”, Abdelhamid kertoo. ”Ja koulusta oli ryövätty jopa suurin osa pöydistä.” 12 -VUOTIAS Hasan on päässyt juuri tunnilta. Hasan on

kotoisin Alepposta, mutta kotikaupunkiaan hän ei ole näh nyt neljään vuoteen. Hänen perheensä lähti Syyriasta jo so dan varhaisessa vaiheessa. Aluksi perhe asui Etelä-Tur kissa pakolaisleirillä. Leireillä on peruspuitteet elämälle – ruokaa, lääkäreitä ja suojaa. Lopulta Hasanin perhe muutti Istanbuliin. Esikoisena Hasan on tottunut kantamaan vastuuta – te levisio ei vakavaa poikaa kiinnosta. Hän saattaa kymmen vuotiaan pikkuveljensä kouluun ja auttaa häntä läksyissä. Kesäisin Hasan auttaa perheen elättämisessä: viime ke sä meni vaatetehtaalla, jossa hän siivosi lattioita ja lajitte li kankaita. Tuhansien syyrialaislasten on arvioitu teke vän töitä Turkissa. ”Aluksi en tykännyt Turkista, mutta nyt on kivempaa”, Hasan sanoo. ”Muistan Syyriasta ystäväni ja puiston ko tini läheltä. En tiedä, missä ystäväni ovat nyt.” KOULUN ALAKERRASSA kellarikerroksen oveen on nii

tattu A4-paperille lääkäriklinikan nimi. Sisällä parikym mentä ihmistä odottaa hoitoon pääsyä. Joku köhii. Yhden miehen jalka on turvonnut, sillä hän yritti ylittää Turkin ra jan yksitoista kertaa kävellen. Vielä pari viikkoa sitten jal ka oli niin pahasti tulehtunut, että kävely oli vaikeaa. Nyt mies pystyy jo nilkuttamaan. Myös sairaalahoitoon syyrialaisilla olisi oikeus. Järjes töistä kerrotaan kuitenkin, että käytännössä hyvin monella pakolaisella on suuria vaikeuksia saada kunnollista hoitoa. Yksi ongelma on kielimuuri. Turkkia osaamattomat syy rialaiset eivät välttämättä pysty selittämään ongelmaan sa lääkärille.

Toinen ongelma liittyy byrokratiaan. Jos syyrialainen on rekisteröity alun perin esimerkiksi eteläturkkilaiselle paikkakunnalle, hän ei ole oikeutettu palveluihin muualla. Can-järjestön klinikka auttaa tällaisia väliinputoajia. Huonoimmassa kunnossa klinikalle tulijoista ovat Syy riasta hiljattain saapuneet, sillä sairaalaverkosto on äärim mäisen heikolla tolalla Syyrian kapinallisalueilla. Sairaalat ovat olleet jo pitkään iskujen kohde julmassa sodassa, eikä lääkäreitä tai lääkintätarvikkeita ole riittävästi. Klinikalle on saapunut lapsia, joita rotat ovat purreet; diabeetikkoja, jotka eivät ole saaneet lääkkeitä pitkään aikaan. Klinikkaa johtavan lääkärin Mazenin mukaan lääk keiden saatavuus on jatkuva ongelma myös Turkissa asu vien syyrialaisten keskuudessa. Perheillä ei ole varaa lääk keisiin, joita heille määrätään. Korvatulehdukset ja muut yksinkertaiset vaivat jäävät hoitamatta. Klinikka saa vä lillä lahjoituksena tai alennuksella lääkkeitä, joita he ja kavat potilaille. ”Joskus emme vain pysty auttamaan. Esimerkiksi yhden

lapsen silmä oli turvonnut umpeen tulehduksen takia. Hä nen äidillään ei ollut varaa ostaa lääkkeitä”, Mazen kertoo. Selvää on, että Turkin hallitus ei pysty auttamaan kaik kia pakolaisia. Se ei ole ihme, kun pelkästään syyrialaisia pakolaisia on lähes kolme miljoonaa. Amnestyn Begüm Başdaş korostaakin, että kansainvälisen yhteisön pitäi si kantaa suurempi vastuu ja tukea Syyrian naapurimai ta enemmän. ”Ei vain taloudellisesti vaan myös pakolaisten uudel leensijoittamisen kautta”, Başdaş sanoo.

FATIH Muutaman ratikkapysäkin päässä Istanbulin maailman kuuluista maamerkeistä, Hagia Sofiasta ja Topkapi-palat sista, sijaitsee Fatihin kaupunginosa ja Aksarayn alue. Syyrialaisyhteisössä Aksaray tunnettaan salakuljetta jien pääkallopaikkana. Tänne tultiin – ainakin vielä ennen

Monet syyrialaispakolaiset ovat käyttäneet säästönsä, jotta pääsevät Turkkiin asti. Suurin osa heistä elää köyhyysrajan alapuolella.

Turkin ja EU:n pakolaissopimusta – järjestämään vaaral lisia matkoja Välimeren yli. Vielä kesällä 2015 puistot ja tien varret olivat täynnä Irakista ja Syyriasta saapuneita perheitä matkalaukkuineen. Nytkin muutamissa kojuissa riippuu pelastusliivinippuja. Osa niistä on väärennettyjä, eli ne muuttuvat vedessä raskaaksi. Sellaiset liivit vetävät pohjaan ennemmin kuin pelastavat. Useat tunnetut ravintolaketjut Alepposta ja Damaskok sesta ovat avanneet ovensa Turkissa. Moni niistä sijaitsee juuri Aksarayssa. Irakilaisten ylläpitämästä ravintolasta kadulle kaikuvat libanonilaiset klassikkokappaleet. Sydä menmuotoiset falafelit paistuvat öljyssä yhdessä aleppo laisravintoloista. Ruokalistat ovat arabiaksi. Ravintolan kassan takana seisoo 23-vuotias Muhammed, joka ker too pärjäävänsä hyvin arabialla. Turkkia on turha opetel la, sillä hän ei halua jäädä Istanbuliin. ”Kaikki syyrialaiset täällä kokevat Turkin väliasemana. Kaikki koulutetut haluavat Eurooppaan, jotta voisivat teh dä työtä, johon heillä on koulutus”, myös Muhammed sanoo. TURKISSA EI OLE TULEVAISUUTTA. Tuon lauseen kuu

Leefan ja Abdulkaderin lapset Seema ja Ahmed ovat vaikeasti kehitysvammaisia. Turkissa vanhemmilla ei ole ollut varaa ostaa heille kaikkia tarvittavia lääkkeitä.

lee monen syyrialaisen suusta. Toki osa syyrialaisista on jo hyväksynyt, että pysähdykselle ei näy päätepistettä. Varak kaammat ovat perustaneet ravintoloita, köyhemmät puur tavat tehtaissa ja keittiöissä nälkäpalkalla. ”Monet ovat käyttäneet säästönsä, jotta pääsevät tän ne asti. Pienellä osalla on rahaa senkin jälkeen. Suurin osa heistä elää köyhyysrajan alapuolella”, Amnestyn Başdaş kuvailee. Turkki joutuu luovimaan valtavaksi paisuneen pako laiskriisin kanssa. Uusia ongelmia nousee jatkuvasti lisää. Başdaşin huolena on, että epäluuloisuus ja viha pakolaisia kohtaan kasvavat. Se on aito riski maassa, jossa on valta va määrä ihmisiä, joilla ei ole näköalaa paremmasta tule vaisuudesta. ”Turkissa on valtava joukko syyrialaisia, jotka ovat ali ravittuja, kouluttamattomia, vailla kunnollista asuntoa, työttömiä tai töissä sellaisissa tehtävissä, joita kukaan muu ei suostu tekemään.” Muhammed yritti sinnitellä kotikaupungissaan Alep possa mahdollisimman pitkään, jotta olisi saanut oikeus tieteen opintonsa päätökseen. Vuosi sitten tuli raja vas taan. Muhammed näyttää puhelimestaan kuvia tulituk sessa tuhoutuneista rakennuksista. Yhdessä kerrostaloista oli hänen kotinsa. Kuten monen syyrialaisen nuoren mie hen, myös Muhammedin pelkona oli lisäksi asevelvollisuus. Kutsu taistelemaan maanmiehiä vastaan olisi voinut tulla milloin vain. Hän valitsi mieluummin raskaan ravintola työn pienellä palkalla. ”En tiedä Istanbulista mitään, sillä käyn vain töissä ja nukun”, hän sanoo.

Samanlaista elämää viettää moni muu syyrialainen. Jo pa 250 000 syyrialaisen on arvioitu tekevän töitä pimeäs ti Turkissa. Heillä ei ole varaa valittaa työehdoista, koska työn saaminen on vaikeaa, eikä heillä ole lainsuojaa. EU:n ja Turkin pakolaissopimuksen ehtona Turkki on luvannut helpottaa työlupien saamista. Se ei kuitenkaan lohduta Mu hammedia. ”Kun kuulin sopimuksesta, ymmärsin, miten pahasti ju missa olen”, hän sanoo ja naurahtaa turhautuneesti.

BAĞCILAR Istanbul levittäytyy valtavana kerrostalojen mattona Bosporin salmen molemmilla rannoilla. Vaikka matkus taa metrossa lähes puoli tuntia, ei ole vielä lähelläkään kau pungin laitaa. Virallisesti kaupungissa on lähes 15 miljoo naa asukasta, mutta tarkkaa todellista lukua tietää tuskin kukaan. Etenkään nyt, kun kaupunkiin on pakkautunut yhä enemmän pakolaisia Syyriasta, Afganistanista ja Irakista. Bağcilarin lähiössä asuu paljon Turkin kurdivähemmis töä. Myös monien Syyrian kurdien on helpompi löytää paik kansa tällaisilta alueilta. Vaikka Syyrian ja Turkin kur dien murteessa on suuria eroja, he ymmärtävät jotenkin toisiaan. Täällä Damaskoksesta kotoisin oleva viisihenki nen kurdiperhe on asunut vaatimattomassa kolmiossaan siitä lähtien, kun saapui Turkkiin elokuussa 2014. Perheen kolmesta lapsesta kaksi on vaikeasti kehitys vammaisia. Ahmed on 18-vuotias, mutta näyttää tarha ikäiseltä. Seema taas täyttää pian seitsemän vuotta. Syy riaan jääminen ei ollut enää vaihtoehto. Pääkaupunki Damaskos on ollut Syyrian mittapuilla suhteellisen rau hallinen, mutta talous on kärsinyt sodasta. Lasten lääk keet kävivät yhä kalliimmiksi, eikä töitä ollut. ELÄMÄ TURKISSA EI OLE ollut sen helpompaa. Perheen

isä Abdulkader etsi töitä Turkkiin saavuttuaan kuukau sitolkulla. Hän sai väliaikaisen viiden kuukauden pestin rakennustyömaan vahtina. Rakennus on valmis, joten työt ovat ohi. ”Kun soitan, työnantajat saattavat pyytää käymään, mutta kun he näkevät minut, he sanovat minun olevan liian vanha.” Abdulkader on huolissaan myös asumisesta. Perhe on saanut kodin sukulaisten kautta, mutta vuokranantaja ha luaa heidät pois asunnosta. Kalliit vuokrat ovat ongelma monelle syyrialaiselle. Vuokrat ovat kohonneet kysynnän mukana, ja osa vuokranantajista käyttää syyrialaisten on netonta tilannetta hyväkseen kiskomalla heiltä korkeam paa hintaa. Asuinpaikkojen puute on yksi Syyriasta paen neiden suurimmista huolista. Pakolaisleireillä on tilaa vain

Syyrialaisperheelle vaarallinen matka Välimeren yli ei olisi ollut mahdollinen.

murto-osalle pakolaisista, joten suurimman osan on pär jättävä kaupungeissa omillaan. Juuri leirien ulkopuolella elävät ovat usein haavoittuvimmassa asemassa. Abdulkaderin ja hänen vaimonsa Leefan lapset tar vitsevat vanhempien jatkuvaa huomiota ja apua. Ahmed ei pysty käymään vessassakaan yksin. Sekä Seema että Ah med tarvitsevat myös ison kasan lääkkeitä, joihin perheel lä ei ole varaa. ”Voin antaa heille vain 5–10 prosenttia lääkkeistä ja hoi doista, joita he tarvitsevat. Kaikkein välttämättömimmän eli ne lääkkeet, jotka pitävät heitä hengissä”, Abdulkader sanoo. Näistä syistä perhe päätti hakea turvapaikkaa Euroo pasta tai Pohjois-Amerikasta. Heille vaarallinen merireit ti ei olisi ollut vaihtoehto edes ennen Turkin ja EU:n pako laissopimusta. Heti Istanbuliin saavuttuaan perhe mars sikin YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n toimistolle. Aluksi virkailija oli antamassa heille tapaamista yli vuoden pää hän, kuten suurelle osalle pakolaisista. Lasten vuoksi ta paamisaika heltisi kuukauden päähän. Perhettä haastateltiin kahdesti, mutta sen jälkeen seu rasi neljän kuukauden hiljaisuus. Sitten Abdulkader sai pu helun. Perheen hakemus oli siirretty järjestölle, joka aut taa valitsemaan Yhdysvaltoihin sijoitettavia kiintiöpako laisia. Seurasi haastatteluja ja kuukausien odotus, mutta kaikki se palkittiin. Miljoonista syyrialaisista, jotka etsi vät turvaa ja ihmisarvoista elämää, juuri heidät oli valittu kiintiöpakolaisiksi. Yhdysvallat on perheelle lupaus siitä, että perhe voi vihdoin asettua jonnekin. ”En voi kiistää sitä, että muutos myös pelottaa”, äiti-Lee fa sanoo. ”Minä olen kuitenkin aina uskonut, että kovien

aikojen ja vaikeuksien päätteeksi seuraa jotain hyvää”, isä-Abdulkader lisää. Kolea kevätilma tunkeutuu taloon sisälle. Lämmitin hönkii kuumaa ilmaa. Perheen tytär Gilan tarjoilee vä lillä kahvia tai mehua pienistä kupeista. 20-vuotias Gilan kertoo haluavansa suorittaa Yhdysvalloissa viimein kou lunsa loppuun. ”Odotan, että elämämme nytkähtäisi eteen päin”, hän sanoo. TEEHETKEN JÄLKEEN perhe piipahtaa lähikauppaan.

Ahmed peitellään vaunuihin kunnolla, jottei kylmyys pää sisi puremaan. Lähikaupan pitäjästä Mustafasta on tul lut tuttu naapuruston syyrialaisille. Kauppahyllyillä tuot teiden etiketit ovat arabiaksi. Tuotteita tehdään syyrialai sella työvoimalla pyörivillä tehtailla. Kassan ylle seinään on teipattu paperilappunen, jolle on rustattu arabiaksi, et tei kauppa myy velaksi. ”Jos myymme velaksi syyrialaisille, he voivat olla Sak sassa jo seuraavana päivänä”, Mustafa selittää. Väliaikaistilassa moni etsii tiedonmuruja siitä, miten päästä eteenpäin. Huhut liikkuvat syyrialaisyhteisössä no peasti. Monet puhuvat esimerkiksi siitä, miten Kanada on lupautunut ottamaan lisää pakolaisia. Harva tietää, miten niitä paikkoja pitäisi hakea. Bağcilarissa odottavalle perheelle uusi tulevaisuus au kesi kuitenkin toukokuussa. Heiltä tulee Whatsapp-vies ti Istanbulin lentokentältä. Matka tuntemattomaan Mis sourin osavaltioon on alkanut. Haastatellut syyrialaiset esiintyvät tekstissä turvallisuussyistä ainoastaan etunimillä.

”Odotan, että elämämme nytkähtäisi eteenpäin.”

Asiaa.

LIIAN HETERONORMATIIVISTA? Lukion terveystiedon tunnilla seksistä puhuttiin vain miehen ja naisen välisenä asiana. Se sai koululaisen ajattelemaan, ettei hän voi olla lesbo.

ALUKSI espoolainen Tuuli Sorella Tamminen ei pitänyt koulun seksuaali terveyskasvatusta ollenkaan outona. Oli ihan normaalia, että kun puhuttiin sek suaalisuudesta, kyse oli heteroudesta, ja kun puhuttiin seksistä, tarkoitettiin miehen ja naisen välistä yhdyntää. Sama toistui vuodes ta toiseen. ”Opettajat tuntuivat mainitsevan seksuaali vähemmistöt sellaisella mentaliteetilla, että ei hän tässä luokassa kukaan lesbo ole, mutta niitä on tuolla jossain kaukaisuudessa. Siksi pi din ensin omaakin lesbouttani mahdottomana”, s anoo Tamminen, nykyisin 18-vuotias abitu rientti. Lukion uudessa opetussuunnitelmassa sa notaan, että sukupuolen ja seksuaalisen suun tautumisen moninaisuuden ymmärtäminen luo edellytyksiä sukupuoli- ja tasa-arvotietoisel le opetukselle. Erityisiä vaatimuksia siitä, käsi telläänkö asiaa vähemmistöjen seksuaalisuu den näkökulmasta, ei ole. Valinta jää siis kun kin opettajan oman tulkinnan varaan. TAMMISEN MUKAAN koulussa seksiä ja ehkäisyä käsiteltiin vain lisääntymisen näkökul masta eikä tunteista puhuttu lainkaan. Asia esi tettiin niin, että mies ja nainen tuntevat vetoa toi siinsa ja haluavat harrastaa seksiä. Kondomia pitää käyttää, jotta ei tule raskaaksi. Siinä se. Opetuksessa ei puhuttu mitään tilanteesta, jossa ei tunnekaan vetoa vastakkaista sukupuol ta kohtaan. ”Edes sitä ei käsitelty, miten seksi kahden naisen välillä toimii. Mietin, että onko se vaan paljon pussailua?” Amnestyn sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Tanja Nopo sen mukaan stereotypioiden ja normien haas taminen ovat tärkeä osa seksuaalikasvatusta. ”Järjestelmä, joka olettaa ihmisten kuuluvan kahteen vastakkaiseen sukupuoleen ja ilmaise van sukupuoltaan ja seksuaalisuuttaan tämän kahtiajaon kautta, luo syrjintää, turvattomuut ta, kielteisiä asenteita ja väkivaltaa.” Koulussa etenkin ehkäisystä puhuttiin Tam misen mukaan heteronormatiivisesti. Hän olisi kaivannut lisätietoa ehkäisykeinoista ja siitä, mit kä taudit tarttuvat kahden naisen välillä. ”Koska aihetta ei käsitelty ollenkaan, minulle ei tullut aluksi edes mieleen, että kahden nai senkin välillä pitää käyttää ehkäisyä”, Tammi nen sanoo.

Lähtökohtana moninaisuus

AMNESTYN NOPONEN painottaa, että ih misoikeuksiin kuuluu lupa määritellä oma sek suaalinen suuntautumisensa ja sukupuoli-iden titeettinsä. Noponen arvioi, että riippuu paljon opettajasta, koulusta ja paikkakunnasta, ottaa ko opetus seksuaalivähemmistöjä huomioon. Abiturientti Tamminen muistaa opettajien tiedonpuutteen vaikuttaneen opetukseen. Kun hän yritti selittää terveystiedon opettajalleen, et tä aseksuaalisuus on seksuaalisuutta, jossa hen kilö ei tunne halua harrastaa seksiä, opettaja katsoi Tammista hyvin epäuskoisesti. ”Miten opettajat voisivat opettaa vähemmistö seksuaalisuuksista, kun he eivät edes itse tiedä mistä puhuvat?” Teksti Tiia Nylén Kuvitus Laura Lehtinen

Ideaaliyhteiskunnassa yksilön ei tarvitsisi määritellä omaa seksuaalija sukupuoliidentiteettiään lainkaan, sillä yhteisö ei loi si siihen tarvetta. Vuoden 2015 Finlandia Junior -ehdokas, kirjailija Siiri Enoranta, lähestyy aihetta teoksissaan. ”Yksittäisen ihmisen on toki helpompi tulla ulos kaapista kuin pirstoa koko kaa pin idea säpäleiksi, vaikkakin jälkimmäi nen asia on se, mitä kohti pitäisi pyrkiä”, Enoranta sanoo. ”On selvää, ettei ihmiseläintä voi jakaa raa'asti kahteen eri sukupuoleen, mies tai nainen, eikä seksuaalisuus ole määriteltä vissä niin yksinkertaisin termein kuin hetero, homo tai bi.” Seksuaali- ja sukupuolivä hemmistöjen oikeuksia ajavan Seta ry:n nuorisotyön koordi naattori Lotte Heikkinen ot taa kantaa nykyiseen ajattelumalliin: ”Sitä tuli si muuttaa niin, että esi merkiksi hetero-oletuksen sijaan lähtökohtana olisi ihmi sen moninaisuus.” Yhteiskunnan tasolla Heikkinen pitää tärkeimpinä tavoitteina vähemmistöjen oikeuksien hiomista lainsäädännössä, vi ranomaisten tietoisuuden kasvattamista ja yksilön vastuuta muun muassa syrjin tään puuttumisessa. Suhtautuminen seksuaalija sukupuo livähemmistöihin on Heikkisen mukaan rinnastettavissa turvapaikanhakijoiden kohtaamaan syrjintään ja ennakkoluuloi hin, sillä kummassakin tilanteessa koki jan on vaikea luottaa yhteiskuntaan. Heik kisen mukaan Suomen nykyinen hallitus asettaa taloudellisen tilanteen vähemmis töjen oikeuksien edelle. Teksti Johanna Auranheimo Kirjoittajat ovat Kallion ilmaisutaidon lukion opiskelijoita.

25,90 e

21,90 e

Uutuuksia Amnesty Storessa! SNOWDEN- ja EGS-paidat 32,90 e

32,90 e

Matkalla.

YHDEN EKOPARATIISI, TOISTEN EI-NIIN-PARATIISI Vapaaehtoistyö venäläisellä luomutilalla opetti ystävyydestä ja kivusta. KUN OLIN ASUNUT vuoden verran Moskovassa, huomasin kaipaavani ainaisen melun ja pakokaasujen keskeltä kipeästi maaseudun rauhaan. Jo parin viikon kuluttua saavuin pieneen venäläiseen ky lään, muutaman hehtaarin kokoiselle luomuvi hanneksia tuottavalle maatilalle. Tehtäväni oli auttaa viikon ajan maatilan töissä, palkaksi sain majoituksen ja ruokaa. ENSIN MINULLE näytettiin huoneeni, jon ka seinillä roikkui suuria chilisäkkejä. Siirryim me pihalle, jossa oli suuri pöytä venäläiseen ta paan ääriään myöten täynnä ruokaa. Ruokailun jälkeen lähdin kitkemään kasvimaata. Aurinko porotti ja punajuurien lehdet viilsivät käsivarte ni ruhjeille. Olga tuli auttamaan, ja vitsailimme työn rankkuudesta. Meillä synkkasi heti. Olga on minua 13 vuotta vanhempi ja hänellä on lähes ikäiseni poika Sergei. Olgan mies Pavel työskentelee päivisin metsässä ja sinappipellolla. Olga, Pavel ja Sergei pyörittävät lähes kolmisin maatilaa. He ovat kotoisin Ukrainasta ja pääty neet Venäjälle 20 vuotta sitten työn perässä. He ovat saaneet säästetyksi rahaa, jolla rakentavat taloa Ukrainassa. He unelmoivat kotiinpaluusta. Aiemmin perhe asui Jekaterinburgissa ja myi torilla vaatteita. Sellaisia isänmaallisia, joissa lu kee isoin kirjaimin ”Russia”. He joutuivat jät tämään torikojunsa korkeiden vuokrien vuoksi ja päätyivät mutkien kautta luomutilalle. Perhe käy kerran vuodessa Ukrainassa. Silloin Russia- collegepuvut vaihtuvat siisteihin asuihin. ISTUIN KUORIMASSA keittiössä perunoita, kun Olga yhtäkkiä nosti housunlahkeensa reisiin asti ja pyysi katsomaan suonikohjujaan ja mus telmiaan. Ne tekivät kipeää. Vain hetkeä aiem min olin valittanut, että selkäni on välillä kipeä. Olga kertoi, että merisuola lämpimässä kylpyve dessä on hyvä parannuskeino. ”Niin”, unelmoin Moskovassa odottavasta kylpyammeesta. Olgalla ei ollut edes juoksevaa vettä. Mietin, mitä ihmettä sanoisin hänelle. Eh dotin, että hän istuisi enemmän, kun tekee keit tiötöitä. Ideani tuntui pisaralta valtameressä.

Olga näytti käsiään ja sanoi, ettei jaksa lypsää vuohia. Ehdotin hänelle, että Sergei voi si lypsää vuohet. Olga totesi, että eivät miehet voi lypsää, koska heillä on niin suuret kädet. Kerroin kokemuksistani ranskalaisella maatilal la, jolla talon isäntä lypsi 40 lehmää aamuin il loin. Näin pienen virneen Olgan kasvoilla. Ehkä onnistuin sittenkin tuulettamaan jonkin ummeh tuneen tavan hänen edukseen. TILANOMISTAJA Aleksander saapui Mos kovasta citymaasturillaan maatilalle. Hän asetteli pöydälle suuria muovirasioita, joissa oli luomu piirakoita. Hän ei vaikuttanut piittaavan niinkään ekologisuudesta – tärkeämpää oli puhdas ruoka ja bisnes. Aleksander totesi, että kuka Mosko vasta oikeasti pitää, kaupunki on vankila. Hänen

mielestään maaseudulla on puhdasta ilmaa, ja maatila on paratiisi. Tuo paratiisi ei varmasti ole paratiisi kaikille. Viimeisenä työpäivänäni söin Olgan, Sergein ja Pavelin kanssa yhteistä lounasta. Tilanomistaja saapui maatilalle nuoren naisen ja miehen kans sa. Olga kertoi, että he olivat journalisteja, jotka tulivat tekemään juttua maatilasta. Sanaakaan ei kysytty perheeltä, joka tekee suurimman työn. Löysin myöhemmin internetis tä artikkeleita maatilasta. Ne kertovat idyllisestä ja ekologisesta luomumaatilasta, johon ei kuu lu edes ripausta Olgan, Pavelin ja Sergein työn täyttämästä arjesta. Teksti Paula Sundell Kuvitus Eeva Meltio

Teetä ja ihmisoikeuksia. Keskustelua oikeasti tärkeistä asioista

Paperista tekoihin Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustava Istanbulin sopimus astui Suomessa voimaan viime kesänä. Mutta mikä käytännössä muuttuu sopimuksen myötä – ja milloin?

Suomeen on vihdoin tulossa auttava puhelin, johon väkivallan uhrit voivat ottaa yhteyttä mihin vuorokauden aikaan tahansa.

PIRJO LILLSUNDELLA on rohkaisevia uutisia. Sosiaali- ja terveysministeriön neu votteleva virkamies kertoo, että ministeriös sä päästään pian viimeistelemään asetusta, jonka lopputulosta nais- ja ihmisoikeusjärjes töissä odotetaan innolla. Kuvio liittyy viime kesänä voimaan astu neeseen Istanbulin sopimukseen. Se on en simmäinen eurooppalainen ihmisoikeussopi mus, jolla torjutaan naisiin kohdistuvaa väki valtaa ja perheväkivaltaa. Tähän mennessä sopimus on ollut sanoja paperilla, mutta työn alla olevalla asetuksella aiotaan perustaa työ ryhmä, joka vastaa sopimuksen toteuttami sesta. Amnestylla sukupuoleen ja seksuaalisuu teen perustuvan syrjinnän asiantuntijana työs kentelevän Tanja Noposen mukaan naisjärjes töt ovat vaatineet 1990-luvulta asti väkivallan vastaista koordinaatioyksikköä, jolla olisi se kä riittävät resurssit että tarpeeksi valtaa teh dä päätöksiä. Hän toivoo, että myös järjestöt, kunnat ja tutkijat saisivat uudessa elimessä äänensä kuuluviin. ”Toivotaan, että asetus saataisiin kesän ai kana. Silloin koordinaatioelin voitaisiin muo dostaa heti syksyllä ja päästäisiin laatimaan toimeenpanosuunnitelmaa”, Lillsunde kertoo. SUOMI ON SAANUT useasti risuja riittä mättömistä toimista naisiin kohdistuvaa väki valtaa vastaan YK:n CEDAW-komitealta. On gelma on laaja: EU:n perusoikeusviraston vuonna 2014 julkaisemassa tutkimuksessa lähes puolet haastatelluista suomalaisnaisis ta kertoi, että oli kokenut fyysistä tai seksuaa lista väkivaltaa 15-vuotiaana tai vanhempana. Tähän ongelmaan Istanbulin sopimus pyr kii pureutumaan koko Euroopan tasolla. So pimustekstissä vaaditaan muun muassa riit tävästi turvakotipaikkoja lähisuhdeväkivallan uhreille, ympärivuorokautisia auttavia puhe limia sekä lakimuutoksia, joissa otetaan huo mioon naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liitty vät ilmiöt. Tämän tyyppisiä muutoksia Amnes tykin on vaatinut. Istanbulin sopimus koskettaa useita eri hallinnonaloja. Moni kohta käsittelee terveysja sosiaalipalveluita, mutta toisissa kyse on esimerkiksi koulujen opetussuunnitelmista tai oikeusministeriön tontille kuuluvista laki muutoksista. Yksityiskohtia on niin paljon, et

tä niissä menee helposti sekaisin. Juuri siksi sosiaali- ja terveysministeriön asetus kiinnostaa Noposta niin kovasti: kysy mys työryhmän perustamisesta on tärkeä. Ku ka pitää sopimuksen toimeenpanon lankoja käsissään, kuka seuraa toimenpiteiden suju mista ja miten varmistetaan, että rahkeet riit tävät tehokkaisiin toimiin? K ÄYTÄNNÖN TOIMET ovat lähteneet Suomessa käyntiin hitaasti, mutta tiedossa on joitakin edistysaskelia. Suomeen on vihdoin tulossa auttava puhelin, johon väkivallan uh rit voivat ottaa yhteyttä mihin vuorokaudenai kaan tahansa. Lillsunde arvioi, että puhelimen toiminta alkaa aikaisintaan loppuvuodesta. Turvakotien rahoitus siirtyi viime vuoden alussa valtion vastuulle, ja henkilöstön päte vyysvaatimuksista säädettiin kesällä. Turva kotitoimintaan on budjetoitu vuosittainen kah den miljoonan euron lisäys vuoteen 2019 a sti. Tänä vuonna rahoitus on 11,5 miljoonaa. Toiveissa oli tosin paljon suurempi summa. ”Sosiaali- ja terveysministeriö esitti kah ta ylimääräistä miljoonaa vielä tälle vuodelle, mutta sitä ei saatu”, Lillsunde kertoo. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) arvion mukaan tarvittaisiin noin 40 miljoonaa euroa vuodessa, jotta turvakotipalvelut saa taisiin kattavalle tasolle. Tällä hetkellä ainakin sadat väkivaltaa kokeneet jäävät vuosittain il

Mikä Istanbulin sopimus? • Euroopan neuvoston yleissopi mus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. • Ensimmäinen aihetta Euroopas sa säätelevä sopimus, joka sitoo allekirjoittajamaita oikeudellisesti. • Sopimuksessa on neljä periaa tetta: väkivallan ehkäiseminen, uhrien suojeleminen, tekijöiden saattaminen vastuuseen sekä val tioiden ja järjestöjen yhteistyön parantaminen.

man tarvitsemaansa apua. Amnestyn Nopo nen kertoo, että pääkaupunkiseudun turvako deilta saatujen tietojen mukaan ainakin 528 naista jäi viime vuonna ilman turvakotipaikkaa. Osalla heistä oli mukanaan lapsia. ”Ei riitä, että väkivaltaa kokeneille löyde tään vain jokin turvapaikka, sillä turvakodeis sa on erityisosaamista väkivaltatilanteista ja uhrien tukemisesta”, Noponen huomauttaa. Pirjo Lillsunden mukaan myös THL arvioi parhaillaan sitä, millainen tarve turvakodeil le on jatkossa. Suomessa on tällä hetkellä 19 valtion rahoittamaa turvakotia. RAHOITUKSEN nihkeydestä on helppo syyttää huonoa taloustilannetta, mutta No posen mukaan kyse ei ole pelkästään siitä. ”Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ on ollut vuosikymmeniä aliresursoitua. Mi nusta kyse on siitä, mikä laitetaan etusijalle: riittäähän nytkin rahaa vaikkapa asehankintoi hin tai satojen miljoonien liikenneinvestointei hin”, hän huomauttaa. Kaikki uudistukset eivät vaadi suuria ra hasummia. Lillsunden mukaan esimerkiksi lisäkoulutuksen avulla saataisiin sosiaali- ja terveysalan palvelurakenteisiin enemmän väki valtaosaamista. Hän viittaa siihen, että väkival lan tunnistamisen ja uhrien tukemisen pitäisi olla kaikkialla kiinteä osa arkea: silloin esimer kiksi neuvoloissa ja lääkäreiden vastaanotoilla huomattaisiin ottaa esiin oikeita asioita ja uh reille osattaisiin tarjota oikeanlaista apua. Pääkaupunkiseudulle kaavaillussa tukikes kuksessa on tarkoitus tarjota raiskausten uh reille ammattitaitoista tukea ja ohjata heitä jat kohoitoon. Myös tarpeelliset näytteet voitaisiin ottaa heti, vaikka rikoksen kohteeksi joutunut ei haluaisi tehdä rikosilmoitusta tai ei olisi vie lä valmis päättämään asiasta. ”Tällä hetkellä näytteiden ottaminen Hel singin yliopiston oikeuslääkäriasemalla edel lyttää yhteydenottoa poliisiin. Se ei vastaa Is tanbulin sopimuksen edellytyksiä”, Lillsunde kertoo. UUDISTUS ILAHDUTTAA Noposta. To sin hän huomauttaa, että seksuaalisella väki vallalla on monia muitakin muotoja kuin rais kaukset – kuten seksuaalinen häirintä inter netissä tai seksuaaliseen kanssakäymiseen painostaminen.

”Toisaalta tavoitteena on syytteeseen saaminen, toisaalta se, että väkivallasta päästäisiin eroon.”

Tanja Noponen

”Olemme korostaneet matalan kynnyksen tuki keskusten tärkeyttä, koska niiden tarkoitus on toi mia muun muassa turvallisina pohtimisen paikkoi na, joihin voi hakeutua koettuaan väkivaltaa tai sen uhkaa”, hän sanoo. ”Palvelut voivat auttaa ja tukea ihmistä myös tekemään rikosilmoituksen tai esimerkiksi mene mään sairaalaan.” Ruohonjuuritason palveluja järjestävät kansa laisjärjestöt, joiden osaamisella on myös Istanbulin sopimuksessa tärkeä rooli. Niidenkin palveluille on enemmän tarvetta kuin tarjontaa. Esimerkiksi rais kauskriisikeskuksia on Suomessa vain yksi, Hel singissä sijaitseva Tukinainen ry:n keskus, jolla on toimipiste myös Jyväskylässä. Euroopan neuvoston suositusten mukaan niitä tarvittaisiin vähintään 13. Pirjo Lillsunde ottaa esiin järjestöjen ja viran omaisten yhteistyön tärkeyden sekä sen, että myös viranomaiset voivat ohjata ihmisiä järjestöjen mata lan kynnyksen palvelujen pariin. ”Mutta matalan kynnyksen palveluita ei tällä hetkellä ole lainkaan riittävästi. Niitä pitäisi lisätä. Silloin väkivallasta ilmoitettaisiin mahdollisesti viran omaisillekin enemmän”, Noponen vastaa. PALVELUIDEN LISÄKSI Istanbulin sopimuk seen sisältyy muun muassa lainsäädännöllisiä vaa timuksia. Suomessa puheenaiheiksi ovat nousseet esimerkiksi keinot tyttöjen sukupuolielinten silpo

”Matalan kynnyksen palveluita ei ole tällä hetkellä riittävästi. Niitä pitäisi lisätä.”

misten estämiseksi ja se, pitäisikö pakkoavioliitot voida mitätöidä ilman avioeroprosessia. Noposen mukaan yksi merkittävä näkökoh ta liittyy lasten huolto- ja tapaamisoikeutta kos kevaan lainsäädäntöön. Istanbulin sopimus vaatii huomioimaan laissa mahdollisen perheväkivallan. ”Vaikka väkivalta perheessä ei kohdistuisi suo raan lapseen, se on silti väkivaltaa lasta kohtaan. Tällaiset asiat pitäisi ehdottomasti ottaa mukaan tarkasteluun”, Noponen selventää. Toinen muutos, jota Amnesty on vaatinut pit kään ja josta Istanbulin sopimuksessakin puhutaan, on raiskauksen määrittelyn lähteminen uhrin suos tumuksen puutteesta eikä esimerkiksi rikoksen yh teydessä käytetystä väkivallasta. Sopimuksessa vaaditaan myös pakollisen sovit telun kieltäminen muun muassa tilanteissa, joihin liittyy lähisuhdeväkivaltaa. Suomessa sovittelu ei ole pakollista, mutta Amnesty on peräänkuulutta nut sen kieltämistä kokonaan: lähisuhdeväkivaltaan liittyy tyypillisesti valtasuhde, jolloin väkivallan koh de ja tekijä eivät ole koskaan tasaveroisessa ase massa. Keväällä hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa mainittiin, että tällaisten rikostapausten sovittelun kriteerejä aiotaan arvioida. PALJON YKSITYISKOHTIA, asetuksia ja py käliä. Kokonaisuutena Istanbulin sopimuksessa ei kuitenkaan ole kyse vain yksittäisistä säännöksistä

Pirjo Lillsunde

tai edes väkivallan uhrien auttamisesta. Taustal la on halu muuttaa kansalaisten asenteita: sopi muksessa puhutaan muun muassa ihmisarvosta, kaikkien kunnioittamisesta ja kaavamaisten suku puoliroolien välttämisestä. Mukana on myös vaati muksia tasa-arvokasvatuksesta, opetuksesta kou luissa ja jopa median roolista. ”Ja myös hoitotoimenpiteistä tekijöille. Toisaal ta tavoitteena on syytteeseen saaminen, toisaal ta se, että väkivallasta päästäisiin eroon”, Lillsun de huomauttaa. Noponen kiittelee erityisesti sitä, että sopimuk sessa tunnistetaan naisiin kohdistuva väkivalta ni menomaan tasa-arvo-ongelmana. Johdannossa mainitaan muun muassa, että naiset ja tytöt ovat miehiä alttiimpia sukupuoleen perustuvalle väki vallalle ja tietyt ryhmät ovat erityisen haavoittuvia. Syksyllä tarkentunee, millä käytännön toimilla tavoitteita edistetään Suomessa ja kuinka hyvin järjestöjen vaatimuksia kuullaan. Pitkään toivotut uudistukset voivat vielä vesittyä, jos toimeenpa noon ei varata tarpeeksi resursseja. ”Kaikkia asioita, joita tässä on otettu esiin, täy tyy pohtia sitten toimeenpanosuunnitelmassa”, Pir jo Lillsunde kertoo. ”Vaikka asioita menee eteen päin, vielä on paljon tekemistä.” Teksti Anu-Elina Ervasti Kuvat Pinja Tavasti

Kulttuuri.

IKKUNA IRAKISTA PAENNEIDEN TAITEESEEN Out of Baghdad -verkkosivustolla on esillä ja myytävänä irakilaisten turvapaikanhakijoiden julisteita.

POMMIN TUHOAMIA autoja ja muita kul kuneuvoja. Murtunutta, halkeilevaa maata. Pu naisia neniä. Verinen jänis. Heppoisia veneitä. Out of Baghdad -verkkosivuston kuvamaailma on karu ja tärkeä. Sivusto tarjoaa irakilaisille tur vapaikkaa hakeville kuvataiteilijoille tilan, joka on samanaikaisesti kauppa ja galleria. KUN ON PAKKO jättää koti ja hakea turvaa toisaalta, taakse jää paljon: taiteilijan kohdalla tämä voi tarkoittaa tehdyistä töistä tai jopa am matista luopumista. Ajatus toimintamuodosta, jossa taiteilijat voi vat harjoittaa ammattiaan mahdollisimman ke vyesti, syntyi suhteessa turvapaikanhakijoiden muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Yhdistetty nettikauppa ja -galleria on hyvä vaihtoehto: tai teilijoiden ei tarvitse investoida varastoon, sillä julisteita painetaan Helsingissä sitä mukaa kun tilauksia tulee. ”Tuottoa tärkeämpää on kontakti ja keskus telu taiteilijan kanssa. Mutta myös jokainen omalla taiteella tienattu sentti on tärkeä, sillä hyväntekeväisyyden kohteena oleminen on tur vapaikanhakijoille rankkaa”, Out of Baghdad -si vuston perustaja Maija Hurme sanoo. Verkkosivustolla on nähtävänä ja myynnissä kahden irakilaissyntyisen kuvataiteilijan eli Hod hayfa Salihin ja Hussein Nassir Sallihin julis teita. VUONNA 2006 Irakin turvallisuussyistä jättä nyt Hodhayfa Salih matkasi ensin Ukrainaan. Kun siellä syttyi sota, hän pakeni jälleen: tällä kertaa Suomeen. Hän asuu Helsingissä ja odot taa turvapaikkapäätöstä. ”Euroopassa minulla on tarvitsemani vapaus puhua ja saada näkyville töitäni”, Salih toteaa. Kemijärven vastaanottokeskuksessa asu va Hussein Nassir Sallih saapui viime vuoden syyskuussa vaarallisen matkan päätteeksi Suo meen. Hän joutui jättämään kotimaansa ja opin

Yksityiskohta Irakissa syntyneen ja maasta paenneen kuvataiteilija Hussein Nassir Sallihin teoksesta Rabbit.

not taideakatemiassa, sillä ilmaisunvapauden ti lanne on Irakissa huono. ”Työni käsittelevät herkkiä aiheita, kuten us kontoa ja politiikkaa, ja se on suuri ongelma Ira kissa.” Out of Baghdad -projekti on Hussein Nassir Sallihille eräänlainen ikkuna: hän on saanut ta vata suomalaistaiteilijoita ja toisaalta myös oma työ tulee nähdyksi. Arki vastaanottokeskukses

sa ei tarjoa Sallihille tarpeeksi tilaa ja materiaa leja taiteen tekemiselle tai töiden säilyttämisel le, mutta hän työskentelee jatkuvasti. ”En ajattele liikoja, vaan piirrän ja teen yk sinkertaisia kokeiluja.” https://printmotor.com/outofbaghdad/ Teksti Marie Kajava

Aktivisti.

TOIMISTOTYÖTÄ Ihmisoikeuksien puolesta voi tehdä työtä monin tavoin. Esa-Pekka Koistinen lahjoittaa viikoittain aikaansa Amnestylle. 1. SITOUTUMINEN EI OLE VAIKEAA

2. IHMISOIKEUDET ENSIN

”Muistan kun kaverini Jyväskylässä oli aikoinaan Amnestyn feis sarina. Tajusin heti, että feissaaminen ei ole minun juttuni, se on myymishommaa. Pari vuotta sitten kesällä, kun ei ollut mitään tekemistä, mietin millaista vapaaehtoistyötä voisin tehdä. Olen sillä tavalla auttavai nen tyyppi, ja otin yhteyttä Amnestyyn. Kohta tulee kaksi vuotta täyteen Amnestyn toimistovapaaehtoisena. Käyn tiistaisin Amnestyn toimistolla: teen postituksia, syötän ve toomustietoja tietokoneelle, pakkaan Amnesty Storen tuotteita ja teen esimerkiksi varastohommia. Työhön sitoutuminen ei ole vaikeaa. Voin tehdä vapaaehtoistyö tä yhden tunnin – tai kuusi, jos sattuu olemaan aikaa.”

”Tietty vapaus, yksilön- ja olemisenvapaus, on minulle tärkeää. Ajattelen, että ihmisoikeudet ovat se perusta ja pohja, jonka kaut ta on hyvä ajatella myös muita maailman asioita. Voisi kuvitella, et tä ihmiset olisi helpompi saada kohtelemaan luontoa ja ympäristöä paremmin, kun me ensin kohtelisimme toinen toisiamme hyvin. It sekeskeisyys, ahneus ja itsensä suojeleminen muiden kustannuk sella ovat esteitä tämän toteutumiselle.”

3. VÄHÄN KUIN HARRASTUS ”Vapaaehtoistyö on vähän niin kuin harrastus, paitsi että se ei mak sa mitään – eikä siitä makseta. Teen jotain mistä pidän ja samalla tapaan ihmisiä. Se että antaa aikaa, ei ole itseltä pois. Mutta ke sällä kun on enemmän vapaa-aikaa, aion toimistotyön lisäksi kier tää festareita ja mökkeillä!” Teksti Marie Kajava Kuva Mari Waegelein

Toimi.

Facebookista ja Twitteristä bongaat Amnestyn tuoreimmat uutiset, raportit ja vetoomukset. Twitterissä @amnestyfinland Facebookissa facebook.com/ amnestyfinland

Mukaan Prideille! Amnesty näkyy jälleen kesällä Prideilla eri puolilla Suomea. Tänä vuonna jokainen on tervetullut edustamaan Amnestya Pride-tapah tumissa. Järjestetäänkö sinun paikkakunnallasi tai lähistölläsi Pride-ta pahtuma? Tule mukaan ja tilaa materiaalia sisältävä ”Pride-matka laukku” tai liity tapahtumaa varten jo mahdollisesti koossa olevaan amnestylaisten joukkoon. Tänä vuonna Amnesty kampanjoi Pride-tapahtumissa Sateenkaarisensitiivisyyttä turvapaikkamenettelyyn -teemalla. Ilmoittaudu ja kysy lisää: outi.pallasoja@amnesty.fi

Tilaa amnestylaisten oma uutiskirje Vetoa verkossa Amnestyn verkkosivuilla jul kaistaan säännöllisesti vetoo muksia yksittäisen ihmisen tai tietyn maan ihmisoikeustilan teen parantamiseksi. Allekirjoittamalla vetoomuksia voit vaikuttaa! Lisätietoja: amnesty.fi/vetoomukset

Aktivistiviesti on Amnestyssa toimivien oma uutiskirje, jonka saat sähköpostiisi kerran kuu kaudessa. Aktivistiviesti välit tää ajankohtaista tietoa käynnis sä olevasta kampanjoinnista ja vinkkaa, miten voit osallistua ih misoikeuksien puolustamiseen omassa arjessasi. Tee tilaus osoitteessa: www.amnesty.fi/tilaa-aktivistiviesti

Save the date: Syysseminaari Amnestyn Suomen osaston syys seminaari järjestetään 8.–10. lokakuuta Helsingissä. Tapah tumapaikkana on Valkoinen sa li osoitteessa Aleksanterinkatu 16–18. Seminaarissa pohditaan pa kolaisten oikeuksia. Lisäksi kat se suunnataan jo kevään 2017 kuntavaalien kampanjaan, jossa Amnesty tekee töitä naisiin koh distuvaa väkivaltaa vastaan.

Vetoa tekstiviestillä Kun ihminen tuomitaan kuole maan, häntä kidutetaan tai hänet vangitaan mielipiteensä vuoksi, Amnestyn pikavetoomuskirjoit tajat kaikkialla maailmassa tart tuvat toimeen. Tekstiviesti on nopea tapa toimia hädässä ole van ihmisen puolesta. Liity Amnestyn maailman laajuiseen pikavetoomusverkos toon, saat tekstiviestillä säännöl lisesti vetoomuspyyntöjä. Lisätietoja: amnesty.fi/osallistu/ liity-hataviestiverkostoon

Lisää vapaaehtoistyön muotoja osoitteessa: amnesty.fi/osallistu

Kuvat: Freepik, Amnesty

Amnesty somessa

Tule kehittämään jäsendemokratiaa Haluatko vaikuttaa siihen, mi ten Amnestyn jäsenet ja tukijat saavat äänensä kuuluviin? Voisi ko Amnestyn päätöksenteko ol la entistä läpinäkyvämpää? Jos vastasit myöntävästi, tule mu kaan kehittämään Suomen osas ton jäsendemokratiaa. Johtokunta kutsuu jäsenet ja tukijat avoimeen tapaamiseen Amnestyn toimistolle (Hieta niemenkatu 7, Helsinki) 15.6. klo 18. Tapaamisessa käynnistetään keskustelu, jonka tavoitteena on luoda osastolle linjaukset jäse nistön kuulemisesta päätöksen teossa. Kokoukseen voi osallistua myös etäyhteydellä. Jäsendemo kratian kehittämiseen lisäksi on mahdollista osallistua kommen toimalla johtokunnan kehitys työtä matkan varrella. Ilmoittauduthan tapaami seen 10.6. mennessä lähettämäl lä viestin osoitteeseen johtokun ta@amnesty.fi otsikolla ”jäsen demokratia”.

Haluan olla sun lähellä. Lähestymiskieltokaan ei estä mua.

Viime vuonna yksin Helsingissä ilman turvakotipaikkaa jäi yli 500 kotoaan pakenemaan joutunutta naista. Raiskauskriisikeskuksia on Suomessa yksi, kun niitä tarvittaisiin 13. Teemme työtä turvakotien ja raiskauskriisikeskusten rahoituksen varmistamiseksi.

Sinä voit auttaa. Liity naisiin kohdistuvan väkivallan vastustajiin, ja lahjoita 10 euroa työhömme tekstaamalla AMNESTY numeroon 16499.

Menot.

Vesa Moilanen / Lehtikuva

YLPEÄSTI PAKOLAISTEN PUOLESTA Helsinki Pridessa kampanjoidaan seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvien turvapaikanhakijoiden oikeuksien puolesta. VIIME VUONNA 25 000 kävijää kerännyt Helsinki Pride täyttää jälleen kesäisen kau pungin. Amnesty järjestää tapahtumassa pa neelikeskustelun, jonka teemana on seksuaa li- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien turva paikanhakijoiden asema ja oikeudet. Mukana keskustelussa on turvapaikanhakijoiden paris sa työskenteleviä sekä turvapaikan saaneita ih misiä. Tällä hetkellä arki Suomen vastaanottokes kuksissa ei ole yksinkertaista sukupuoli- ja sek suaalivähemmistöihin kuuluvalle turvapaikan hakijalle. Amnestyn sukupuoleen ja seksuaa lisuuteen perustuvan syrjinnän vastaisen työn harjoittelija Silja Kanerva kertoo, että muut tur vapaikanhakijat voivat suhtautua vihamielises ti vähemmistön edustajaan – saattaahan koti maassa homoseksuaalisuus olla jopa kuoleman rangaistukseen johtava rikos. ”Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on kohdistunut vastaanottokeskuksissa häirintää ja väkivaltaa. Tähän ei ole aina pystytty puut tumaan tarpeeksi järjestelmällisesti”, Kanerva sanoo. AMNESTY KOROSTAA myös sukupuoli sensitiivisen asenteen merkitystä kaikessa vi

ranomaistyössä. Uudistuneet tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki edellyttävät syrjinnän en naltaehkäisyä ja kieltoa. Turvapaikkaa hakeva henkilö ei välttämät tä edes tiedä, että seksuaalisen suuntautumi sen vuoksi vainon kohteeksi joutuminen voi ol la peruste turvapaikan myöntämiselle. Turvapai kanhakija ei kenties osaa tuoda asiaa itse ilmi, ja siksi on tärkeää tarjota yleistä oikeudellista neuvontaa. Turvapaikkaprosessissa keskiöön on noussut hakijan kertomuksen uskottavuuden arviointi. ”Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen koh dalla se on tarkoittanut, että selvitetään sitä, kuuluuko hakija näihin vähemmistöihin – vaik ka henkilökohtaisen identifioitumisen pitäisi ol la ratkaiseva ja riittävä kriteeri. Uskottavuuden arviointi perustuu turvapaikkapuhuttelua teke vän käsityksiin siitä, mitä homous on”, Kaner va sanoo. Hän korostaa, että maissa, joissa homous on kriminalisoitu, seksuaalija sukupuolivähem mistöihin kuuluvan ihmisen identiteetti saattaa ilmentyä hyvin erilaisilla tavoilla kuin Suomes sa. Ihminen on saattanut esimerkiksi pelkojen ja leimautumisen tähden elää pitkäänkin hetero suhteessa.

AINAKIN JÄRJESTÖT HeSeta ja Pirkan maan Seta ovat jo organisoineet neuvontaja vertaistukipalveluja turvapaikanhakijoiden auttamiseksi. Kanerva kuitenkin toivoo, että LHBTIQ-turvapaikkatyöhön (lesbot, homot, bit, transihmiset, intersukupuoliset, queerit) saatai siin vihdoin rahoitusta. ”Ihmiset ovat kokeneet lähtömaissaan, mat kalla ja myös täällä Suomessa todella rankkoja asioita, joita on tarpeen päästä käsittelemään vertaistukiryhmässä”, Kanerva sanoo ja koros taa sitä, että seksuaalija sukupuolivähemmis töihin kuuluvat turvapaikanhakijat ovat erittäin marginaalisessa asemassa ja heidän on siksi vaikea saada tukea.

Helsinki Pride 27.6.–3.7. Amnestyn paneeli keskustelu järjestetään Kansalaistorilla 30.6. klo 16.30. Amnesty julkaisee kesäkuun alussa seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvien turva paikanhakijoiden puolesta vetoomuksen, jon ka voi allekirjoittaa kaikissa kesän Pride-ta pahtumissa. Teksti Anni Lindgren

Laura Lehtinen