Ala-Emali Magazine 2/23

Ovi uuteen taidekokemukseen

Monttu ry:llä on takanaan työntäyteinen vuosi. Yhdistys on saanut nuoresta iästään huolimatta paljon aikaan. Tapahtumatuottajana olen erityisen onnellinen yleisötapahtumista, joita olemme jo ehtineet järjestää useita. Niistä henkilökohtainen suosikkini on tatuointitapahtuma Candyland Tattoo Weekend.

Tatuointitapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa toukokuussa –23 ja sen välitön suosio yllätti jopa kokeneen tapahtumajärjestäjän. Iso Konepajahalli oli täynnä tatuointiartisteja, ja kiinnostunutta yleisöä saapui Karkkilaan eri puolilta Suomea.

Tatuointitaide alkaa saada ansaitsemansa huomion yhtenä taidemuotona muiden joukossa. Tatuointi ei ole merkki kapinasta tai nuoruuden hurjapäisyydestä, vaan se on oma ja arvostettu taiteen muoto.

Ikä, sukupuoli, ammatti tai yhteiskuntaluokka ei enää määrää kuka tästä taidemuodosta saa nauttia. Kaiken lisäksi, tatuointitaiteesta voivat nauttia myös ne, jotka eivät itse halua tatuointeja!

Haluankin haastaa mukaan tatuointimessuille myös sinut, jolla ei ole ja jolle ei tule tatuointia. Väitän, että saatat yllättyä.

Jokainen tatuointiartisti on taiteilija, jolla on oma tyyli ja kädenjälki. Tämä on helppo huomata, kun on mahdollisuus nähdä rinnakkain useiden artistien töitä.

On pieniä sarjakuvamaisia teoksia, kuin ihoon kopioituja valokuvia, suuria ja värikkäitä abstrakteja kuvia, anime-tyyliä, hentoja ja herkkiä viiva-

Liity jäseneksi!

piirroksia, ronskia ja rohkeaa tyyliä, realistista ja surrealistista – kaikkea, mitä kuvitella voi ja vähän enemmän.

Candyland järjestetään jälleen 24.–25.5.2024. Paikalla on vähintään 100 Suomen eturivin tatuointiartistia. Uskallatko haastaa mahdolliset ennakkoluulosi ja astua uuteen taidekokemukseen?

Mari Salovaara

Monttu ry:n puheenjohtaja

Haluatko liittyä Ala-Emalin kulttuuriyhdistys Monttu ry:n kannatusjäseneksi? Jäsenmaksulla tuet muun muassa tapahtumien järjestämistä Högforsin ruukkialueella. Jäsenenä saat myös rahanarvoisia etuja, kuten alennusta kirppistapahtumien myyntipaikoista sekä vaihtuvia tarjouksia yrityksiltä. Liittymismaksu on 25€ (vuonna 2023).

Liity jäseneksi osoitteessa alaemali.fi

Tapahtumakalenteri

2.12.23 Mari Rantasila ja Heli Kemiläinen (A&M -klubi) (Kino Laika)

20.1.24 Ykspihlajan kino-orkesteri (säestää Juho Kuosmasen mykkäelokuvia) (Kino Laika)

20.–21.1.24 Kansainvälinen kissanäyttely (Rurok) (Konepajahalli)

3.2.24 Rompetori (Konepajahalli)

24.2.24 Antti Reini (Kino Laika)

17.3.24 MLL:n Lastenvaate ja -tarvikekirppis (Konepajahalli)

6.4.24 Arppa (Kino Laika)

20.4.24 Maarit Hurmerinta duo (Kino Laika)

30.4.24 Hiski Salomaa -ilta (Kino Laika)

18.5.24 Karkkilan Vahvin -kilpailu (Konepajahalli)

24.–25.5.24 Candyland Tattoo Weekend (Monttu ry, Outi Vihlman Tattoo)

15.6.24 Ala-Emalin kesäkauden avajaiset (Monttu ry)

26.6.24 Sakari Kuosmanen (Kino Laika)

26.6.–11.8.24 Kaihon kultamaa -valokuvanäyttely (Kino Laika)

27.7.24 Edu Kehäkettunen (Kino Laika)

17.8.24 Viitasen Piia (Kino Laika)

31.8. The Renegades Revisited feat. Graham Johnson, Pekka Tiilikainen & Beatmakers (Kino Laika)

Julkaisija

Ala-Emalin kulttuuriyhdistys Monttu ry www.alaemali.fi

@alaemali.karkkila

alaemali.karkkila@gmail.com

Valurinkatu 2 D 4, 03600 Karkkila

Päätoimittaja

Hanna Salmisto

Taitto ja ulkoasu

Minttu Wikberg

Paino

Karkkilan Painopalvelu

Tämän lehden toimitustyö on osa Ala-Emalin markkinoinnin ja matkailun kehittämishanketta, joka on saanut Leader-rahoitusta.

PIENSARJATUOTTEET TAIDE LASI

Heikki Savola

RATKAISUKESKEINEN

Ala-Emali, Karkkila

Lukutoukan työhuone

Sola-Salin hoitohuone

LYHYTTERAPEUTTI VYÖHYKETERAPIAHOITAJA

Kaihon kultamaa

Marja-Leena Hukkasen valokuvanäyttely Aki Kaurismäen elokuvamaailmasta KINO LAIKASSA 26.6.-11.8.2024

teksti MIKA LÄTTI kuva CHRIS-TOMAS KONIECZNY

Valokuvaaja Marja-Leena Hukkanen on ollut vuodesta 1984 useiden Aki Kaurismäen elokuvien still-kuvaaja ja kuvaussihteeri. Valokuvanäyttelyynsä ”Kaihon kultamaa” hän on koonnut rakkaimmat matkan varrella syntyneet kuvansa.

Hukkanen on käyttänyt valokuvaajan työssään hienovaraisesti kaksoisrooliaan still-kuvaajana ja kuvaussihteerinä. Eläessään elokuvan tekemisen arkea tuotantoryhmien jäsenenä hän on tallentanut kuviinsa elokuvien omimmat tunteet. Samalla kun mustavalkoiset ja värivalokuvat raottavat Aki Kaurismäen elokuvien tekemisen esirippua, ne ovat itsenäisiä taideteoksia. Hukkasen työ jatkaa myös suomalaisten elokuvien still-kuvaajien ammattitaitoista perinnettä.

Marja-Leena Hukkanen (s.1959) on opiskellut Limingan taidekoulussa ja hän valmistui valokuvaajaksi vuonna 1983 Lahden taideteollisesta oppilaitoksesta. Hänet on palkittu Sodankylän elokuvajuhlilla 1996 merkittävästä työstä elokuvan puolesta. Taiteen valtion palkinnon Hukkanen sai vuonna 2007.

Valokuvanäyttely ”Kaihon kultamaan” avajaiset ovat keskiviikkona 26.6. klo 18 Ala-Emalilla (Valurinkatu 2C, Karkkila). Avajaisissa esiintyy Sakari Kuosmanen.

Lyhyesti

Suomen makein tatuointitapahtuma Candyland Tattoo Weekend järjestetään 24.–25.5.24 Konepajahallissa. Halli on täynnä toinen toistaan taidokkaampia tatuointiartisteja, livemusiikkia, ruokaa ja juomaa sekä rentoa tunnelmaa.

Osa artisteista toteuttaa tapahtumassa walkin -tatuointeja, isompiin kuviin kannattaa varata etukäteen aika suoraan tatuoijalta. Lista osallistuvista artisteista julkaistaan alaemali.fi -sivulla. Kannattaa myös ottaa seurantaan tapahtuman sometilit!

Ala-Emalin kesäkauden avajaisia vietetään lauantaina 15.6.2024. Tapahtuman huipennuksena on suuren suosion saavuttanut Kylpyankkakellunta. Kyseessä on leikkimielinen kilpailu, jossa osallistujien kylpyankat lasketaan ruukkialueen läpi virtaavaan Karjaanjokeen. Ensimmäisenä maaliviivan ylittänyt ankka voittaa ja sen omistaja saa palkinnon. Oman ankan voi koristella kisakuntoon ennen kilpailua järjestettävässä tuunauspajassa.

Kesäkauden avajaisten muu ohjelma julkaistaan lähempänä tapahtumaa. Avajaisten kanssa samaan aikaan on Karkkilan Rautapäivät sekä Rompetori, joten tapahtumaa ja väkeä on paljon koko ruukkialueella ja eri puolilla kaupunkia.

Uudenmaan taidetoimikunta palkitsi Karkkilan koskireitillä sijaitsevan mediataidetila Sielun Uudenmaan taidepalkinnolla. Palkinto myönnettiin kannustuksena omaperäiselle ja taiteellisesti kunnianhimoiselle uudelle taidetilalle. Sielu on viime kesänä avattu, matalan kynnyksen taiteilijavetoinen tila. Näyttelyohjelma keskittyi tunnettujen suomalaisten mediataiteilijoiden ja elokuvantekijöiden teoksiin sekä taidepainotteisiin tapahtumiin.

Sielun väki hautoo parhaillaan uutta näyttelyohjelmaa ja suunnittelee avaavansa ovet taas kesällä 2024! Myös ensi kesänä Sieluun on ilmainen sisäänpääsy ja tiedossa kiinnostava nykytaiteen kokonaisuus. Taiteesta voi nauttia rennosti, vaikka lasillisen äärellä. Kuva Sami van Ingenin teoksesta Polte.

Chris-Tomas Konieczny

Nelli Palomäki

Hanna Salmisto

VERHOOMO

Huonekalujen kunnostus ja verhoilu

sari@verhoomohavu.fi

040 574 6132

Ala-Emali, Valurinkatu 2 C, Karkkila (Vintamon liiketilassa)

Avoinna sopimuksen mukaan

MALANKA Kosmetiikka Lukutoukan työhuone

Fillarikorjaamo Neljäysi

Luomukaista

Toikkakiinteistöt

Sola-sali

Studio Lunkki

Terapiapalvelut Heidi Salo

UUNI boutique sauna & juhlatila

Vintamo

Mylly Glass

Kino Laika

Mediataidetila Sielu

Fiona&Fiona

Kylärafla Kanto

Pilvenhalkoja

Tehtaan Hotelli

Verhoomo Havu

Taidetila

Juulia Jokinen sai idean saunasta, kun hän näki vanhan emalointilaitoksen oviaukosta näkymän Karjaanjoelle. Nyt näkymää voi ihailla UUNIn lauteilta.

teksti HANNA SALMISTO kuvat CHRIS-TOMAS KONIECZNY

Taidetta, balettiesityksiä, oopperaa ja teatteria? Ne ovat kulttuuria, totta kai, mutta kulttuurin käsite pitää sisällään muutakin. Siihen kuuluvat yhteisön ja yksilön arvot, tavat, uskomukset, perinteet ja historia. Koko ihmiskunnan sekä henkinen että rakennettu perintö. Halusin lähteä tutkimaan kulttuurin käsitettä arkipäiväisempien ilmiöiden näkökulmasta. Sanan ”kulttuuri” alkuperä juontaa juurensa latinan kielen viljelyä tarkoittavaan sanaan, joten aloitetaan tutkimus sanan alkuperän välittömästä läheisyydestä, ruoasta.

”Mun mielestä ruokakulttuuri tarkoittaa elämyksien tuottamista”, sanoo kokki ja Kylärafla Kannon yrittäjä Jouni Ukkonen

Ukkonen arvelee, että suomalaisten suhtautumisessa ruokaan näkyy edelleen pula-ajan asenne. Kun ruoasta on niukkuutta, ruoka merkitsee eloonjäämistä.

”Ruokakulttuuri on Suomessa todella nuori. Sota-aikanakin on kuitenkin keksitty hyviä ja maukkaita ruokia niistä raaka-aineista, jotka ovat halpoja ja helposti saatavilla.”

Myös esimerkiksi italialaisen keittiön monet klassikkoruoat koostuvat yksinkertaisista raaka-aineista. Italiassa ruoasta puhutaan paljon ja omasta ruokakulttuurista ollaan ylpeitä. Myös se on osa ruokakulttuuria, että kokoonnutaan yhdessä saman pöydän ääreen. Kulttuuri ei siis tarkoita ainoastaan raaka-aineita ja ruokalajeja, vaan myös tapoja ja arvoja.

”Meillä on Kannossa ajatuksena, että tuomme ruokaan esimerkiksi erilaisia makuja ja rakenteita. Mietin paljon ruoan ulkonäköä ja koen, että se on jollain tavalla jopa taidetta. Ruoka voi mielestäni olla yhtä lailla elämys kuin vaikka taidenäyttely”, Ukkonen sanoo.

Hypätään saunaan, kulttuurin ilmentymään, joka on syvälle juurtunut osa suomalaista identiteettiä.

”Mielestäni saunanlauteet on nykypäivänä ainoa paikka, mihin pystyy istahtamaan ilman häiriöitä ja älylaitteita”, sanoo saunayrittäjä Juulia Jokinen.

Jokinen perusti yleisen saunan Högforsin ruukin vanhaan emalointilaitokseen, vanhan emaliuunin paikalle. Jokinen kertoo, että UUNIn saunassa halutaan tarkoituksella hieman rikkoa ja ravistella perinteitä. Uniikin sijainnin lisäksi tämä näkyy toimintafilosofiassa:

”Voisiko sauna ollakin jotain ihan muuta kuin miltä se mielikuvissamme perinteisesti näyttää?

UUNIn konsepti pohjaa perinteiseen suomalaiseen saunaan, japanilaiseen mindfulnessiin ja roomalaiseen kylpyläkulttuuriin.”

Jokinen toivoo, että saunaperinne jatkuu, mutta samalla hän suhtautuu avoimesti tapojen uudistamiseen. Esimerkiksi alastomuus saunassa ei ole tapa, josta on pakko pitää kiinni.

”Miksi vaalia mitään tapaa sillä perusteella, että näin on aina toimittu, jos se sulkee ihmisiä ulkopuolelle?”

Kulttuurin käsite kattaa myös ihmiskunnan rakennetun perinnön, kuten kaikki ympärillämme olevat rakennukset. Milloin jotain rakennusta aletaan pitää kulttuurisesti merkittävänä ja suojelemisen arvoisena? Mitä saa korjata ja mihin ei saa koskea, mikä pitää entisöidä alkuperäistä vastaavaksi ja minkä saa uudistaa?

Kysyin asiasta Toikkakiinteistöt Oy:n Pertti Toikalta ja Tea Toikalta. Toikkakiinteistöt hankki viisi vuotta sitten omistukseensa vanhan Högforsin ruukin kiinteistöjä. Useassa alueen rakennuksessa on tehty sen jälkeen merkittäviä kunnostus- ja uudistustöitä.

”Rakennusten pelastaminen on ensimmäinen asia, siitä lähdetään liikkeelle”, sanoo Pertti Toikka.

Esimerkiksi Ala-Emalin rakennus, jossa myös Kylärafla Kanto sekä UUNI sijaitsevat, oli osittain niin huonossa kunnossa, että vesi satoi sisälle ja linnut lentelivät rikkinäisistä ikkunoista.

Ala-Emalissa näkyy hyvin Toikkien tekemisen filosofia: vanhaa säästetään ja hyödynnetään niin paljon kuin mahdollista, mutta samalla tehdään rohkeitakin uudistuksia. Ilman uudistuksia vanhalla tehdasrakennuksella ei olisi käyttöarvoa tänä päivänä.

Kartanotunnelmaa ja kätkettyjä aarteita

Tahto vaalia rakennettua kulttuuriympäristöä näkyy myös Högforsin ruukin Tehtaanpuistossa ja sen rakennuksissa. Tehtaan patruuna Joseph Bremer rakennutti kuvassa näkyvän talon asunnokseen vuonna 1858. Nyt rakennuksessa toimii Tehtaan Hotelli.

Bremerin talon julkisivu oli päässyt huonoon kuntoon, kun se siirtyi Toikkakiinteistöjen omistukseen. Toikat kertovat, että sitä on kunnostettu kesän 2023 aikana, perinteisiä menetelmiä käyttäen. ”Esimerkiksi parvekkeen kaiteiden lahonneet osat on uusittu. Puuseppä on tehnyt ne vanhan mallin mukaan, kaikkia kiekuroita myöten.”

Kiinnostava yksityiskohta löytyy myös nykyisin Tehtaan Hotellin päärakennuksena toimivasta Klubitalosta. Yhden huoneen sisäkattoon on aikoinaan maalattu ruotsalaisen ritarikunnan merkki, joka muistuttaa Daavidin tähteä. Kun tehtaalle tuli saksalaisia vieraita 30-luvun lopulla, maalaus peitettiin levyillä.

”Vuosikymmeniä piilossa ollut maalaus löytyi yllättäen 90-luvulla, kun ilmastointia uusittiin.”

Vanha maalaus on entisöity ja nykyään kaikkien nähtävillä.

Saunan sielu

Tunnistaisitko esineen löylykauhaksi, jos et tuntisi suomalaista kulttuuria? Miten ehdottaisit vieraalla kielellä ”vielä yhdet löylyt”? Arkinen esine tai sana on helppo nähdä kulttuuriin kuuluvana ilmiönä, kun sitä katsoo ulkopuolisen silmin.

Sanan löyly alkuperäinen merkitys liittyy todennäköisesti sieluun ja henkeen. Ehkä siksi saunan sanotaan olevan suomalaisille pyhä paikka.

”Tunnelma saattaa olla hyvinkin harras, kun valaistus on hämärä ja kuuntelee löylyn sihinää. Saunan jälkeen olo on rentoutunut ja raukea. Uskon, että tämä tuntemus elää sanonnassa “pyhä paikka””, sanoo saunayrittäjä Juulia Jokinen.

Toisille sauna on hiljentymisen paikka, toisille taas paikka, jossa voi keskustella ne kaikkein syvimmätkin tunteet.

”UUNIssa rohkaisemme ihmisiä yleiseen saunaan ja jutteluun. Joskus on aivan mahtavaa uppoutua syvälliseen keskusteluun tuntemattoman kanssa. Lauteilla saattaa istua mielenkiintoisen ammatin omaavia ihmisiä, joilta voi oppia jotain aivan uutta tästä maailmasta.”

Kulttuuria kaikilla aisteilla

”Mikä oikeastaan on kulttuuria? Onko olemassa joku standardi, että kun tietyt asiat täyttyy, niin voidaan kutsua kulttuuriksi?” kysyy ravintoloitsija Jouni Ukkonen.

Kysymykseen sisältyy pieni kritiikki. Hänelle itselleen ruoka on kulttuuria, ehdottomasti, vaikka kaikki eivät sitä kulttuurina näe. Ruoka herättää tunteita ja se vaikuttaa kaikkiin aisteihin. Se ei ole pelkkää vatsantäytettä vaan parhaimmillaan elämys. Ja siksi kulttuuria.

Kylärafla Kannon ruokafilosofia lähtee käsityöläisyydestä ja hyvistä raaka-aineista. Vaihtuvalla listalla voi olla annoksia eri maiden keittiöistä, vaikka italialaista, meksikolaista tai aasialaista, ei kuitenkaan sekaisin samassa annoksessa.

Parhaimmillaan ruoka on mainio ikkuna mihin tahansa kulttuuriin. Miksi tietyssä maassa syödään tietynlaisia ruokia, mitä se kertoo alueen historiasta, minkälaisia ruokailuvälineitä he käyttävät, minkälaisia tapoja ruokaillessa noudatetaan ja miksi?

Ehkä omaan, kotoisaan, tuttuun ja turvalliseen, joskus arkiseenkin ruokakulttuuriin voi suhtautua samanlaisella mielenkiinnolla.

”Ruoka on ihmisen elämässä läsnä koko ajan, joten miksi sitä ei ajattelisi myös elämyksenä.”

Valurinkatu 2C - ALA-EMALI - Karkkila

Tuhat askelta Karjaanjoen laitaa

teksti elokuvaohjaaja Mia Halme kuva Nelli Palomäki

Tuhannen askeleen laskeminen alkaa Tehtaanhotellin koivukujalta Ruukkialueen 150-vuotiaalle myllylle, jonka hämärissä virtaa mediataidetta. Myllyn nimi on nyt Sielu. Vanhat kiviseinät suojaavat taiteilijoiden työtä ja Sielun taustalla kohisee koski. Sitten joen yli Tiilisiltaa pitkin. Siellä on valokuvia, missä jo menneet ihmiset tekevät omia hommiaan näillä samoilla paikoilla. Alajuoksulla lintubongari odottelee kai koskikaraa.

Ala-Emalin keltainen neonvalo, oven takana Kino Laika ja Kylärafla Kanto, joiden yhteinen aula tuntuu olohuoneelta poppareilla. Aula on sulattamo, johon tullaan elokuvista, hieronnasta, ruokapöydästä ja terassilta. Jos pitää sulatella, aina löytyy tuttu tai tuntematon, tai vähintään joku koira, jolle jutella. Nyt päätypöydässä pelataan shakkia ja joen toisella puolella onneaan koittaa pari perhokalastajaa.

Hiljaisen käytävän Sola-saliin kulkee matot kainalossa joogeja. Ravintolan ympärillä kupliva kuhina ja hidas (itse)tutkiskelun alue elävät vierekkäin. Kenenkään pöydällä ei ole läppäri auki eikä taustalla soi hissimusa. Hyvä paikka hengähtää. Kun kuljettaa kättä pitkin käytävän rou-

itsensä joen vietäväksi. Kelluessa näkee siihen kohtaan, missä oli entisaikaan tehtaan naisten pyykkäyspaikka. Mitähän he olisivat tähän sanoneet?

Joen laitaa kulkeminen aiheuttaa kyllä virtausta sielussa.