5 minute read
Kaiken keskellä on kulttuuri
teksti HANNA SALMISTO kuvat CHRIS-TOMAS KONIECZNY
Taidetta, balettiesityksiä, oopperaa ja teatteria? Ne ovat kulttuuria, totta kai, mutta kulttuurin käsite pitää sisällään muutakin. Siihen kuuluvat yhteisön ja yksilön arvot, tavat, uskomukset, perinteet ja historia. Koko ihmiskunnan sekä henkinen että rakennettu perintö. Halusin lähteä tutkimaan kulttuurin käsitettä arkipäiväisempien ilmiöiden näkökulmasta. Sanan ”kulttuuri” alkuperä juontaa juurensa latinan kielen viljelyä tarkoittavaan sanaan, joten aloitetaan tutkimus sanan alkuperän välittömästä läheisyydestä, ruoasta.
”Mun mielestä ruokakulttuuri tarkoittaa elämyksien tuottamista”, sanoo kokki ja Kylärafla Kannon yrittäjä Jouni Ukkonen
Ukkonen arvelee, että suomalaisten suhtautumisessa ruokaan näkyy edelleen pula-ajan asenne. Kun ruoasta on niukkuutta, ruoka merkitsee eloonjäämistä.
”Ruokakulttuuri on Suomessa todella nuori. Sota-aikanakin on kuitenkin keksitty hyviä ja maukkaita ruokia niistä raaka-aineista, jotka ovat halpoja ja helposti saatavilla.”
Myös esimerkiksi italialaisen keittiön monet klassikkoruoat koostuvat yksinkertaisista raaka-aineista. Italiassa ruoasta puhutaan paljon ja omasta ruokakulttuurista ollaan ylpeitä. Myös se on osa ruokakulttuuria, että kokoonnutaan yhdessä saman pöydän ääreen. Kulttuuri ei siis tarkoita ainoastaan raaka-aineita ja ruokalajeja, vaan myös tapoja ja arvoja.
”Meillä on Kannossa ajatuksena, että tuomme ruokaan esimerkiksi erilaisia makuja ja rakenteita. Mietin paljon ruoan ulkonäköä ja koen, että se on jollain tavalla jopa taidetta. Ruoka voi mielestäni olla yhtä lailla elämys kuin vaikka taidenäyttely”, Ukkonen sanoo.
Hypätään saunaan, kulttuurin ilmentymään, joka on syvälle juurtunut osa suomalaista identiteettiä.
”Mielestäni saunanlauteet on nykypäivänä ainoa paikka, mihin pystyy istahtamaan ilman häiriöitä ja älylaitteita”, sanoo saunayrittäjä Juulia
Jokinen perusti yleisen saunan Högforsin ruukin vanhaan emalointilaitokseen, vanhan emaliuunin paikalle. Jokinen kertoo, että UUNIn saunassa halutaan tarkoituksella hieman rikkoa ja ravistella perinteitä. Uniikin sijainnin lisäksi tämä näkyy toimintafilosofiassa:
”Voisiko sauna ollakin jotain ihan muuta kuin miltä se mielikuvissamme perinteisesti näyttää? UUNIn konsepti pohjaa perinteiseen suomalaiseen saunaan, japanilaiseen mindfulnessiin ja roomalaiseen kylpyläkulttuuriin.”
Jokinen toivoo, että saunaperinne jatkuu, mutta samalla hän suhtautuu avoimesti tapojen uudistamiseen. Esimerkiksi alastomuus saunassa ei ole tapa, josta on pakko pitää kiinni.
”Miksi vaalia mitään tapaa sillä perusteella, että näin on aina toimittu, jos se sulkee ihmisiä ulkopuolelle?”
Kulttuurin käsite kattaa myös ihmiskunnan rakennetun perinnön, kuten kaikki ympärillämme olevat rakennukset. Milloin jotain rakennusta aletaan pitää kulttuurisesti merkittävänä ja suojelemisen arvoisena? Mitä saa korjata ja mihin ei saa koskea, mikä pitää entisöidä alkuperäistä vastaavaksi ja minkä saa uudistaa?
Kysyin asiasta Toikkakiinteistöt Oy:n Pertti Toikalta ja Tea Toikalta. Toikkakiinteistöt hankki viisi vuotta sitten omistukseensa vanhan Högforsin ruukin kiinteistöjä. Useassa alueen rakennuksessa on tehty sen jälkeen merkittäviä kunnostus- ja uudistustöitä.
”Rakennusten pelastaminen on ensimmäinen asia, siitä lähdetään liikkeelle”, sanoo Pertti Toikka.
Esimerkiksi Ala-Emalin rakennus, jossa myös Kylärafla Kanto sekä UUNI sijaitsevat, oli osittain niin huonossa kunnossa, että vesi satoi sisälle ja linnut lentelivät rikkinäisistä ikkunoista.
Ala-Emalissa näkyy hyvin Toikkien tekemisen filosofia: vanhaa säästetään ja hyödynnetään niin paljon kuin mahdollista, mutta samalla tehdään rohkeitakin uudistuksia. Ilman uudistuksia vanhalla tehdasrakennuksella ei olisi käyttöarvoa tänä päivänä.
Kartanotunnelmaa ja kätkettyjä aarteita
Tahto vaalia rakennettua kulttuuriympäristöä näkyy myös Högforsin ruukin Tehtaanpuistossa ja sen rakennuksissa. Tehtaan patruuna Joseph Bremer rakennutti kuvassa näkyvän talon asunnokseen vuonna 1858. Nyt rakennuksessa toimii Tehtaan Hotelli.
Bremerin talon julkisivu oli päässyt huonoon kuntoon, kun se siirtyi Toikkakiinteistöjen omistukseen. Toikat kertovat, että sitä on kunnostettu kesän 2023 aikana, perinteisiä menetelmiä käyttäen. ”Esimerkiksi parvekkeen kaiteiden lahonneet osat on uusittu. Puuseppä on tehnyt ne vanhan mallin mukaan, kaikkia kiekuroita myöten.”
Kiinnostava yksityiskohta löytyy myös nykyisin Tehtaan Hotellin päärakennuksena toimivasta Klubitalosta. Yhden huoneen sisäkattoon on aikoinaan maalattu ruotsalaisen ritarikunnan merkki, joka muistuttaa Daavidin tähteä. Kun tehtaalle tuli saksalaisia vieraita 30-luvun lopulla, maalaus peitettiin levyillä.
”Vuosikymmeniä piilossa ollut maalaus löytyi yllättäen 90-luvulla, kun ilmastointia uusittiin.”
Vanha maalaus on entisöity ja nykyään kaikkien nähtävillä.
Saunan sielu
Tunnistaisitko esineen löylykauhaksi, jos et tuntisi suomalaista kulttuuria? Miten ehdottaisit vieraalla kielellä ”vielä yhdet löylyt”? Arkinen esine tai sana on helppo nähdä kulttuuriin kuuluvana ilmiönä, kun sitä katsoo ulkopuolisen silmin.
Sanan löyly alkuperäinen merkitys liittyy todennäköisesti sieluun ja henkeen. Ehkä siksi saunan sanotaan olevan suomalaisille pyhä paikka.
”Tunnelma saattaa olla hyvinkin harras, kun valaistus on hämärä ja kuuntelee löylyn sihinää. Saunan jälkeen olo on rentoutunut ja raukea. Uskon, että tämä tuntemus elää sanonnassa “pyhä paikka””, sanoo saunayrittäjä Juulia Jokinen.
Toisille sauna on hiljentymisen paikka, toisille taas paikka, jossa voi keskustella ne kaikkein syvimmätkin tunteet.
”UUNIssa rohkaisemme ihmisiä yleiseen saunaan ja jutteluun. Joskus on aivan mahtavaa uppoutua syvälliseen keskusteluun tuntemattoman kanssa. Lauteilla saattaa istua mielenkiintoisen ammatin omaavia ihmisiä, joilta voi oppia jotain aivan uutta tästä maailmasta.”
Kulttuuria kaikilla aisteilla
”Mikä oikeastaan on kulttuuria? Onko olemassa joku standardi, että kun tietyt asiat täyttyy, niin voidaan kutsua kulttuuriksi?” kysyy ravintoloitsija Jouni Ukkonen.
Kysymykseen sisältyy pieni kritiikki. Hänelle itselleen ruoka on kulttuuria, ehdottomasti, vaikka kaikki eivät sitä kulttuurina näe. Ruoka herättää tunteita ja se vaikuttaa kaikkiin aisteihin. Se ei ole pelkkää vatsantäytettä vaan parhaimmillaan elämys. Ja siksi kulttuuria.
Kylärafla Kannon ruokafilosofia lähtee käsityöläisyydestä ja hyvistä raaka-aineista. Vaihtuvalla listalla voi olla annoksia eri maiden keittiöistä, vaikka italialaista, meksikolaista tai aasialaista, ei kuitenkaan sekaisin samassa annoksessa.
Parhaimmillaan ruoka on mainio ikkuna mihin tahansa kulttuuriin. Miksi tietyssä maassa syödään tietynlaisia ruokia, mitä se kertoo alueen historiasta, minkälaisia ruokailuvälineitä he käyttävät, minkälaisia tapoja ruokaillessa noudatetaan ja miksi?
Ehkä omaan, kotoisaan, tuttuun ja turvalliseen, joskus arkiseenkin ruokakulttuuriin voi suhtautua samanlaisella mielenkiinnolla.
”Ruoka on ihmisen elämässä läsnä koko ajan, joten miksi sitä ei ajattelisi myös elämyksenä.”
