Repen jalanjäljillä.
Hittinikkarin muistoa vaalitaan Koivistossa
Helismaa muistetaan myös Kapeella, missä hänen lapsuusmaisemiensa henkeen on tehty tukkilaispolku.
Tässä talossa oli Helismaan mummola. Maria-äidin istuttama pioni vasemmalla.
Sukututkimusta tehnyt Sakari Koivu on ollut Helismaan pesueeseen usein yhteydessä vanhojen Koivisto – kuvien ja – tarinoiden tiimoilta.
Reino Helismaa, joka on myös ÄKSän erikoishaastattelussa sivulla 12, vietti lapsuutensa ja nuoruutensa kesiä Äänekosken Koivistonkylällä. Poika muistetaan rasavillinä, ja vuonna 1936 käydessään viimeistä kertaa Äänekoskella hänen kerrotaan tehneen Suutarin tyttären pihalla – laulun Hotelli Hirvessä. – Repe oli kiertueella Keski-Suomessa, ja muut seurueesta lähtivät illalla ravintolaan juhlimaan, taustoittaa Helismaan pikkuserkku Sakari Koivu. – Helismaa itse jäi huoneeseensa kirjoittamaan laulua. Alunperinhän se oli lukkarin tytär, josta laulettiin. Kärjen Topi sitten sanoi, ettei kirkko anna ikinä anteeksi sanavalintaa, ja tilalle vaihdettiin suutari. Laulun taustoista tiedetään kylällä kertoa sen verran, että Helismaan serkku Samuelilla oli tapana riiuutella suutarin Kaisaa eli Kaisa Kauttoa.
Esa Koivu kertoo, että kaikki Helismaan sisarukset kuuluivat olevan kovia keksimään lauluja ja ralleja. – Kun pesue matkasi junalla tai laivalla kesäisin Lahteen, tuli joka asemasta jonkinlainen laulunvärssy. Niinhän se Repekin myöhemmin kiersi Lapissa ja kirjoitti kämppien jätkistä lauluja.
– Repe ei päästänyt Samppaa ikinä itsestään mihinkään, roikkui perässä tukkiuitoissa ja joka paikassa. Niin se voikin olla, että hän on iltahämärissä seurannut esikuvaansa pihaan, jossa on aitta ja pihlajapuu, ja jopa kuullut kuiskauksiakin, Sakari Koivu maalailee. – Sitten muistot poikasena vietetyistä kesistä ovat muistuneet mieleen Äänekosken maisemissa, ja laulu syntyi. Alun perin Helismaan perhe tuli Koiviston taloon 1920-luvulla. – Kun Helismaan isä ammuttiin Helsingissä saksalaisten sotilaiden toimesta, muu perhe tuli mummolaan nälkää pakoon, kuvailee Esa Koivu. – Tuon pionin Helismaan äiti Maria toi mukanaan ja istutti. Siinä se vieläkin töröttää, hän osoittaa vuosikymmenien ajan säilynyttä kasvia vanhan pihapiirin reunassa.
Koiviston kylän kyläpäällikkö Matti Hämäläinen kertoo arvostavansa ihmisten Helismaa-tietoutta. – On kiva huomata, että ihmiset tietävät nuoruushistoriasta. Ainahan tällaiset nimimiehet ovat kylälle kuin kylälle iso asia, ja kun laulujakin on kerran näistä maisemista tehty, niin kyllä Helismaan muisto on meille arvokas.
Kyläpäällikkö Matti Hämäläinen tuntee tarinat suutarin tyttärestä ja arvostaa sitä, että ihmiset muistavat Helismaan Koivisto-yhteyden.
Riina Nygrén
Ku rki
ä Ks
| 61
· 2 0 13
13