teksti & kuva Teijo Piilonen
Kosket us
FAKTA
Tuure Vierros viettää rauhallisia eläkepäiviä Roihuvuoren kodissaan Helsingissä.
Perhe-elämän alkutaipaleella Kirjailija Tuure Vierroksen opettajanura sai käänteen Äänekoskella.
O
pettajan ura ei ollut minulla varsinaisesti mielessä, mutta jotain piti ruveta leivän tienaamiseksi tekemään. Pääaineeni oli ollut kotimainen kirjallisuus, eikä minulla ollut vanhemman lehtorin pätevyyttä. Olin RUK:ssa, kun vaimoni Enni laittoi puolestani hakupapereita eri puolille Suomea. Olisin päässyt muuallekin, mutta Äänekoski tuntui miellyttävältä vaihtoehdolta, vaikka emme kauppalaa entuudestaan tunteneetkaan. Pääsin tuntiopettajaksi opettamaan sekä historiaa että äidinkieltä. Äidinkielen opettajana jouduin kantamaan ainevihkopinoja kotiin. Haaveenani oli kirjailijan ura, minkä rinnalle aineiden lukeminen kotona ei olisi sopinut. Sen Äänekosken-vuosi ratkaisi, että jos jatkan opettajana, niin nimenomaan historian opettajana. Palvelusaikani loppui syksyllä 1953, kun koulu oli jo alkanut. Muistan saapumiseni Äänekoskelle unenomaisena näytelmänä. Vaimoni oli ehtinyt hankkia asuntoomme kaiken, mikä oli välttämätöntä elämän aloittamiseen uudessa paikassa. Saimme asunnon osoitteesta Kotakennääntie 13. Sen omisti aviopari Wahrman; rouvan veli omisti lähellä sijaitsevan hotelli Hirven. Alakerrassa toimi Niskasen kauppa, josta sai kaikkea mitä tarvitsi. Muuttaessamme Äänekoskelle meillä oli puolivuotias poika Jari. Toinen poikamme sai alkunsa todennäköisesti ensimmäisenä Äänekosken-yönämme, kun tapasimme vaimoni kanssa pitkän tauon jälkeen. äks
| 13
· 2 011
Tero syntyi seuraavana kesänä, kun pestini yhteiskoulussa oli juuri päättynyt. Kollegani, uskonnonopettaja Veikko Mattila, kastoi hänet. Myös hän lähti koulusta, hänet oli valittu Himangan kirkkoherraksi. Tunsin itseni kummajaiseksi mennessäni Hiskinmäen koulun opettajainhuoneeseen.
Olin varmasti nuorin. Eräs miesopettaja veti minut sivuun ja kysyi, poltanko tupakkaa. Kun myönsin polttavani, hän sanoi että naisopettajat ovat valittaneet savusta, niinpä emme polta opettajainhuoneessa. Missä sitten? WC:ssä. Päätin että helpompaa on lopettaa polttaminen kokonaan. Se päätös on pitänyt tähän päivään saakka. Rehtorina oli Paavo Kautto, joka myös opetti historiaa ja äidinkieltä. Hän ei kui-
tenkaan puuttunut työhöni, enkä minä hänen. Rehtorin puheista huomasin keväällä, että mahdollisuuteni jatkaa Äänekoskella olivat vähäiset. Minulla ei ollut pätevyyttä, eikä koulu saanut epäpätevistä opettajista valtionapua. Saksan lehtori Sivee Vesama, Siukku, kuului kauppalan kermaan. Hänellä oli paljon harrastuksia. Aulis Kautto oli hienostunut ja ehdottoman korrekti herrasmies, joka piti matematiikan, fysiikan ja kemian lisäksi kojerakentelua. Itsekin olisin kouluaikoinani sellaisesta pitänyt. Toinen matematiikan lehtori, Leo Rinne, oli aiemmin opettanut Kankaanpään yhteislyseossa, minun koulussani. Rinteiden omakotitalo oli Kotakennääntien varrella, joten usein kuljimme Leon kanssa yhtä matkaa kouluun tai sieltä takaisin. Hyvin jäi mieleen myös poikien käsityönopettaja Vilho Halmekari, joka oli aktiivinen Äänekosken kulttuurielämässä. Hän johti harrastajateatteria, näytteli ja kirjoittikin näytelmiä. Elämäni pyöri koulun ja kodin ympärillä, eikä minulla ollut paljon muita tuttuja, vaimollani Ennillä oli varmasti enemmän. Asuimme Äänekoskella vielä heinäkuulle. Sen jälkeen emme enää kiivenneet Ääne- tai Tärttämäelle näköaloja ihailemaan tai kuvitelleet, miltä tuntuisi asua omakotitalossa Markkamäessä. Äänekoski jäi meiltä taakse. Seuraavana talvena lähdin auskultoimaan saadakseni vanhemman lehtorin pätevyyden.
Tuure Vierros - Syntynyt 20.12.1927 Kankaanpäässä. Historian opettaja ja historiallisia aiheita romaaneissaan käsitellyt kirjailija. - Opettajana: 1953-54 Äänekosken yhteiskoulussa, 1955-56 Haminan yhteislyseossa, 1956-62 Porin lyseossa ja 1962-1989 Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa. - Ensimmäinen romaani Loukkauskivet (WSOY 1959). Vuoteen 2008 mennessä 21 romaania, 4 näytelmää ja lukuisia oppikirjoja ja kirjoituksia mm. tietokirjoihin. Muistellut aikaansa Äänekoskella teoksessaan Vaalivuodet (Edico 2006). - Palkintoja: Porin kaupungin kirjallisuuspalkinto 1960 ja 1962, Nortamo-palkinto 1966, Uuden Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1982, Suomen Maakuntakirjailijain palkinto 1992. - Vaimo Enni Emilia Luodetlahti (k. 2011). Viisi lasta.
NOPEAT Kirjoittaminen vai opettaminen? - Halusin keskittyä kirjailijan työhön, opettaminen ei ollut päämääräni. Mutta mieluisat muistot siitäkin jäivät. Lukiovertailut vai Pisatutkimukset? - Mielenkiintoisia molemmat, mutta suomalaisten koulujen vertailut kiinnostavat niissä opettanutta enemmän. Tietosanakirja vai Google? - Konservatiivina olen enemmän tietosanakirjan ystävä. Kankaanpää vai Helsinki? - Olen asunut suurimman osan elämästäni Helsingissä. Kävin ensimmäisen kerran täällä 17-vuotiaana Suurkisoissa ja kaupunki teki minuun jo silloin suuren vaikutuksen. Toki seuraan synnyinkuntani tapahtumia edelleen. Kauko Juhantalo vai Paavo Väyrynen? - En ole kummankaan suuri ihailija, mutta ehkä näistä laitan etusijalle Juhantalon.
19