teksti Marjo Steffansson - kuva Max Steffansson
-- Heli Möller ent. Orenius -- s. 1951 Suolahdessa Kellosepänkadulla ja asuu synnyinsijoillaan -- naimisissa, yksi lapsi, kaksi lapsenlasta Juulia 4 v ja Silja 1v -- Äänekosken apulaiskaupunginjohtaja -- Suolahden viimeinen kaupunginjohtaja vuosina 1992-2006
ntaa ja juuret vetää HELI MÖLLER OTTI TYTTÖNIMENSÄ takasin mennessään naimi-
siin kesäkuussa. Samaan aikaan elämässä tapahtui muitakin mullistuksia: Heli rakensi miehensä Risto Korhosen kanssa ensimmäisen yhteisen kodin Suolahteen Kellosepänkadulle. Juuri samalle paikalle, missä hän syntyi. Nyt synnytyssalin virkaa toimittanut huone toimii apulaiskaupunginjohtajamme työhuoneena. Tuliterä mansardikattoinen talo näyttää siltä, kuin se olisi seissyt tontilla aina. Heli palasi sananmukaisesti juurilleen ja ympyrä sai sulkeutua. - Synnyin kuusikymmentä vuotta sitten perheemme ainoaksi lapseksi. Isäni Viki Möller oli suolahtelaisten tuntema Hotelli Keiteleen portsari. Kerttu-äiti oli myymäläapulaisena Takalon kaupassa, Osuuskaupassa ja Valtasen kioskilla. Äiti teki pitkän työrupeaman myös Suojarinteellä. Äiti asuu nyt Kuhnamon palvelutalossa. Vaikka olin ainoa lapsi, en ollut yksinäinen. Talossa asui myös äidin veljien, Erkki ja Veikko Lehtosen perheet ja Hilma-mummo asui pihapiirissä olleessa mökissä. Pappani Toivo Lehtonen rakensi synnyinkotini, kun se purettiin, purkujätteistä löytyi vuoden 1933 Hesari. Heli kertoo lapsuutensa olleen onnellinen. Kellosepänkatu oli työläisten asuttamaa aluetta, kadun naiset pesivät pyykkiä Möljän rannassa olleessa pyykkituvassa, huuhtelivat lakanat avannossa ja kakarat laskivat mäkeä Kukkulalta alas. - Isä oli luonteeltaan kulkija, herkkä ja taiteellinen. Äiti on vahva persoona ja huomaan perineeni vanhemmiltani näitä piirteitä. Olen voimakas tunneihminen, mutta minusta löytyy määrätietoisuutta. Isän menovietti vei meidät viideksi vuodeksi Seinäjoelle, jossa aloitin koulutieni. Kun palattiin takaisin Kellosepänkadulle, jatkoin koulua tuossa ikkunasta näkyvässä Asemakadun koulussa. Heli ei ollut mallioppilas, kertoo kuitenkin viisastuneensa myöhemmin. Kirjoitti Telakalta ylioppilaaksi, läksi serkkunsa Tuijan kanssa Helsinkiin ja meni töihin teollisuusvakuutusyhtiöön. Opiskeli Tampereen yliopistossa sosiaalialaa, vaihtoi sen hallinto- ja kunnallisalaan, ja myös kunnallisoikeus tuli tutuksi luentosaleissa. Myöhemmin työnantajina ovat olleet Pohjola, Kela, verohallinto ja kuntaliitto. - Oli minulla elämässä muutakin kuin opiskelua ja työtä. Olin 14-vuotias, kun tapasin Huvipuistossa tulevan mieheni. Pertti haki nahkatakissaan mua tanssimaan Hopeista kuuta, ja niin minua vietiin. Kos-
ka olin kovin nuori, vanhemmat vastustivat seurusteluamme. Minusta tuli Orenius vuonna 1977, kun mentiin naimisiin. Yhteistä taivalta kesti yli 30 vuotta. Nuorenparin onni kukoisti. Ensimmäinen lapsi Hanna syntyi vuonna 1978 ja kuoli viikon ikäisenä. - Raskaus meni hyvin ja Hanna oli täydellinen kymmenen pisteen tyttö. Kätkytkuolema vei Hannan meiltä. Minulta keskeytyivät opinnot ja elämä pysähtyi. Muutimme Lahteen ja uudet ympyrät auttoivat selviytymään surusta. Kävin töissä Lahden kaupungin teknisessä toimessa ja myöhemmin keskushallinnossa. Kun pääsin työhön kiinni, elämä alkoi jollain tavalla uudelleen. Ja sitten syntyi Sanna-Mari. Oreniuksen perhe muutti Suolahteen. Heli meni kaupungille toimistosihteeriksi vuonna 1982. Urapolku on mennyt pitkän kaavan mukaan. - Naisten on kuljettava pitkä tie, kun mies pääseee maisterin papereilla sisään salamana. Suolahteen perustettiin asuntolautakunta minun ideastani, ja minun ideastani se myös lakkautettiin. Olin suunnittelusihteeri ja kaupunginjohtaja Teuvo Ojan sairastuttua toimin ylimmässä johdossa. Hain kaupunginjohtajan paikkaa vuonna 1992. Aika oli tuolloin sellaista, että lama oli joko tulossa tai menossa. Tuohon aikaan ei Suomessa ollut liiemmälti naisia kaupunginjohtajina. Naiset kun eivät tuppaa hakeutumaan syystä tai toisesta ylimmän johdon tehtäviin. Suolahden kaupunginvaltuusto osoitti ennakkoluulottomuutensa, kun valitsivat naisen, Helin, kaupunginjohtajaksi. - Lehdet otsikoivat isosti: Suolahteen naisjohtaja! Vastustajia oli ja minulta odotettiin näyttöjä nopeasti. Alku oli kovaa, sillä myös työyhteisön sisältä oli muitakin hakijoita. Minun takanani seisoi naisia yli puoluerajojen. Kun Maija Piitulainen aloitti kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuonna 1993, homma helpottui, enkä kokenut itseäni yksinäiseksi. Sain luottamuksen työni kautta. Kun ensimmäinen valtuustokausi oli mennyt ohi, eräs pitkän linjan kokoomuslainen sanoi minulle: ”Kun sua valittiin kaupunginjohtajaksi, en äänestänyt sinua, mutta nyt äänestäisin.” Nyt myöhemmin näen kaupunginjohtajuuden tähänastisen työurani merkittävämpänä.
KOSKA HELI OLI OMAN KYLÄN TYTTÖ, häntä oli helppo lähestyä. Työ-
minästä oli vaikea päästä eroon, se oli mukana myös vapaa-ajalla. Äiti oli tytöstään ylpeä, mutta näki mihin työ johti. Heli oli
aina töissä tai menossa. - Äiti sanoi, että olisit mennyt tavallisiin töihin. Äiti on aina ollut voimakas kannustaja mutta myös voimakkain arvostelija. Työ stressasi avioliittoa, Pertti oli yksityisyrittäjä ja meillä molemmilla oli ylityöpaineemme. Erohan siitä tuli. Äiti pahoitti mielensä kun Keskisuomalainen otsikoi kirkuvasti: Suolahden Oreniukset eri osoitteisiin. Soitin Laatikaiselle, ja kysyin, miksei samoihin aikoihin tapahtunut Sumiaisten Santalan ero saanut palstatilaa. Se oli kuulemma eri asia.
KUNTAFUUSIOITA VALMISTELTIIN ja Heli oli aktiivisesti siinä mukana.
- Minulla meni siinä kolme vuotta ja kansanäänestyksessä se sitten teilattiin. Ryhdyin kansanedustajaehdokkaaksi, mutta vetäydyin kesken kampanjan. Kaipasin muutosta elämääni, olin pikkukaupungin kaupunginjohtaja ja eronnut nainen, ei juoruilulta välttynyt. Touhujani vahdittiin suurennuslasilla. Laskujeni mukaan minulle leivottiin 13 mieskandidaattia. Vuoden virkavapaus ja töihin Suomen kuntaliittoon. Heli koulutti kuntajohtajia ja teki Suomen kuntakenttään sopimusmallit. -Mulle olis riittänyt kouluttajan hommia, kiersin ympäri Suomea ja hotellit ja motellit eivät jaksaneet viehättää. Palasin Suolahteen, takaisin minua vetivät tytär, äiti, koti ja Risto. Risto teki Sisä-Suomen Lehteen juttuja Helistä. Vaikka Risto oli Helin tavoin suolahtelainen, eivät he nuoruudessaan olleet tekemisessä toistensa kanssa. - Asuttiin eri puolilla kaupunkia eikä tunnettu toisiamme. Tutustuin Ristoon vasta kaupunginjohtajana. Risto teki toimittajana juttuja milloin mistäkin, minä olen avoin ihminen ja Risto hyvä kuuntelija. Puhuttiin elämästä ja huomattiin, että viihdytään hyvin yhdessä. Minä olin maailmaa kiertänyt nainen ja vuonna 2001 Risto soitti mulle pyysi kesäretkelle Kuopioon. Se oli minusta uskomatonta. Kuopioon! Ja me lähdettiin. Viisikymppisenä ihastuminen pohjautuu eri asioihin kuin nuorempana. Meillä on hyvä kumppanuus ja yhdessä on hyvä olla. Meillä kummallakin on omat elämät takana, eikä meidän tarvitse aina hyysätä yhdessä. Risto on humaani ihminen. Kun Heli palasi pallilleen fuusioita lähdettiin puuhaamaan uudestaan. Se oli välttämätön ratkaisu. - Kyllä mä osasin olla naiivikin. Olin innoissani rakentamassa uutta kuntaa ja laitoin kaikki likoon. No, eihän kaikki ole ollut ihan semmoista kun kuvittelin, mutta
kuitenkin järkevää ja perusteltua. Kun päätös fuusiosta oli tehty mä sain täyslaidallisen niskaan. Minulta kysyttiin, mitä pahaa me suolahtelaiset ollaan tehty kun kun sä teet meille tämän? Istuin yksin autossa ja itkin sitä, että oonko minä nyt pettänyt tutut ihmiset. Apulaiskaupunginjohtaja Möller tietää toimintakulttuurien yhteensovittamisen olevan se vaikein juttu. Ja uskaltaa sanoa sen ääneen, kun on kokenut ja nähnyt paljon, on ihan oikea ihminen sen sanomaankin. - Kyllä yhteensulautumista on tapahtunut. Harmittaa välillä, kun rivien välistä saa lukea, että Suolahden porukka on sitä ylimääräistä. Kohta meistä jää moni eläkkeelle, saadaan uutta verta johtoon eikä ole vanhoja rasitteita. Uskon, että olen täyttänyt oman paikkani apulaiskaupunginjohtajana. Meillä on kaupunginjohtaja Hannu Javanaisen kanssa hyvä työnjako: Hannu hoitaa elinkeinopolitiikkaa ja minä henkilöstöä. Ollaan luotu yhdessä hyvät toimintaperiaatteet. Kyllä mun työn luonne on muuttunut Suolahden ajoista ja jokainen meistä muokkaa työnsä luoteensa mukaiseksi. Monia ärsyttää, että meillä on apulaiskaupunginjohtaja. Arvelen, jos olisin toisella nimikkeellä, se ei olisi ehkä hyväksyttävämpää. Itse tiedän tekeväni työtä koko rahan edestä, enkä välitä puheista. Minulla on intohimoinen ote työhön, se johtuu Suolahdessa opitusta kulttuurista. Jään eläkkeelle vuonna 2014, työsuhteeni on pysyvä, mutta työnkuvaa saatetaan miettiä jossain vaiheessa. Äänekoskella puoluepolitiikka on suuremmassa osassa kuin Suolahdessa, ja täytyy muistaa se, ettei meillä ole Suolahtipuoluetta.
HELI JA RISTO RAKENSIVAT yh-
teisen kodin. Helillä on voimakas tunneside paikkaan, tontille on haudattu rakkaat koirat, lapsuuden leikkimökki nököttää pihassa, uudessa pönttöuunissa on vanhasta uunista kauniit valurautaiset luukut ja talossa juhlittiin häitä kesäkuussa – tahdon sanottiin siinä huoneessa jossa Heli syntyi. - Me ollaan sopeuduttu hyvin yhteen ja mulla on hyvä olo. Tärkeintä mulle on mummon hommat.
”Äiti sanoi, että olisit mennyt tavallisiin töihin.” äks
| 13
· 2 011
13