KOTISATAMA / #1/2010 — 41
Graafisen suunnittelun kandi Inka Järvinen, 28, aloitti työelämänsä suuren tavaratalon myyntitiskiltä. Nyt hän viihtyy pienissä firmoissa, joissa jokaisella työntekijällä on nimi. Teksti: Reetta Nurmo Kuva: Noomi Ljungdell
Pieniä kuvioita ”Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli Helsingin Stockmannilla 15-vuotiaana. Siitä lähtien olin töissä Hulluilla päivillä, kausimyyjänä ja iltatyöntekijänä lastenvaate- ja myöhemmin taidetarvikeosastolla. Yhteensä seitsemän vuotta. Asiakaspalvelu ei ole minua varten. Työskentelin tavaratalossa, koska tarvitsin rahaa ja se oli hyvä työpaikka kesäisin ja opintojen ohella. Aloitin vaatesuunnittelun opinnot TaiKissa heti lukion jälkeen ja valmistuin kandiksi vuonna 2004. Vuoden ajan opiskelin myös graafisella. Vaatetusosastolta valmistumisen jälkeen tarvitsin taukoa ja lähdin Kööpenhaminaan työharjoitteluun Punk Royal -vaatefirmaan. Punk Royalin suurperhe Tanskan aika naurattaa vieläkin, meno siellä oli todella rentoa. Pomoinani oli PR-ammattilainen ja taidemaalari. Lisäksi siellä työskenteli kaavoittaja, suunnittelija ja joukko random-apureita, jotka olivat tuttuja ja kavereita. Työharjoittelun jälkeen jäin yritykseen töihin. Päivääni kuului koneella istumista, suunnittelua ja printtien painamista käsin. Teimme vaatteiden mallikappaleet ja esimerkiksi second hand -mallistoja. Silloiset työkaverini olivat tosi aktiivisia kaikessa, mitä tekevät. Jokaisella taisi olla firma, jossa he toteuttivat omaa juttuaan maalaamisesta laulamiseen. Näin, kuinka paljon ihmiset voivat omistautua, ja kuinka he ovat valmiita taistelemaan sen puolesta, mihin uskovat. Taantuma vei päivätöihin Palattuani Suomeen vuonna 2006 jatkoin opintojani graafisella ja aloittelin freelancer-yrittäjänä. Minulla oli oma T-paitamerkki Girls of Boredom ja tein kuvituksia esimerkiksi Trendille.
”Kaikki meni todella hyvin – ennen taantumaa.”
En tykkää myydä tai hoitaa raha-asioita, joten agenttitoimiston listoille pääseminen oli onni. Kaikki meni todella hyvin – ennen taantumaa. Laman myötä tilauksia peruuntui eikä uusia tullut enää samaa tahtia kuin ennen. Olin muutenkin suunnitellut hakevani kokemusta päivätöistä ja viime helmikuussa aloitin työt designtoimisto Werkligissä. Ennen kammosin tämän alan työpaikkoja. Werklig on kuitenkin pieni firma, jossa pääsen tekemään erilaisia töitä yritysilmeestä sisustukseen, kuvituksiin ja erilaisiin materiaalivalintoihin. Kokemus opetti sanomaan ei Pienessä porukassa tehdään yhdessä. On tärkeää saada palautetta muiltakin kuin graafikoilta. Eiväthän asiakkaatkaan ole graafikoita eikä leipätyöni ole taidetta. Kun teen freelancerina kuvituksia, tilanne on erilainen. Enää en suostu töihin, jotka eivät sovi tekniikalleni. Kokemuksesta tiedän, että on tärkeää tuntea olonsa hyväksi työpaikassa. Siihen vaikuttaa firman ajattelumaailma ja se, miten työntekijää kohdellaan. Tykkään pienestä firmasta: siitä, kun työntekijään luotetaan eikä ole mitään kellokorttimeininkiä.” •