Page 1

Peruskoulun petos! Onko sinuakin huijattu ala-asteelta asti? • Aalto porskuttaa, muut poraavat • Why Finland keeps begging for approval

aallon Ylioppilaslehti #1/2010

Pääsihteeri on tottunut haiseviin vastalauseisiin. Sikatila opettaa.


sisällys / #1/2010 — 3

#1/2010 5 pääkirjoitus 6—7 aallonharja Otaniemessä koodataan sosiaalista äänityökalua, joka säästää Jay-Z:n Euroopan-matkalta.

8—13 helmenkalastus

22

Yliopisto avattiin norjaksi. Aaltolaiset uhkaavat ruuhkauttaa Ylioppilasliikunnan. Millaista on ulkomaalaisen huippuyliopiston opiskelijatoiminta? Sorbusmimmi paneutuu ystävänpäivän kunniaksi kuntalaisten parittamiseen. Opiskelijat vaativat ja vararehtori lupaa, että Aallossa opetus paranee.

14 koukussa Saku Mantere palauttaisi yliopiston juurilleen ja kertoo, miksi muiden koulujen pitäisi ottaa oppia TaiKista.

15—17 ihmeidentekijät

30

Ylioppilaskunnan ensimmäisellä hallituksella on isot uudenvuodenlupaukset.

18—20 rahat tai henki Uusi yliopistolaki pani koulut keräämään itselleen pääomaa. Se on kuitenkin vasta alkua.

22—29 porsasten herra Teemu Halme paimentaa työkseen 20 000 opiskelijaa ja muutamaa sataa sikaa.

30—37 suuri kiltteyskusetus Koulussa meistä kasvatetaan tommeja ja annikoita. Työelämään halutaan kuitenkin Peppi Pitkätossu. Kenen on syy?

38—39 kotisatama Inka Järvinen aloitti työt Stockan kassalla ja päätyi Tanskan kautta t-paitasuunnittelijaksi ja graafikoksi.

40—41 opiskelijaelämä Vuosijuhlista tulikin varpajaiset ja ensimmäisestä opiskelijasyksystä krapula.

43 opiskelu Opettele aivolohkosi, opit paremmin.

45 gallup Kuka pelkää kuolemaa, hämähäkkejä tai työttömyyttä?

46—47 mielipide & lukijalta 48—49 kulttuuri Helmikuussa saa taas speksiä. Massamuseoiden vihaaja tsekkasi Pablon.

50—51 in english Finland or Moominvalley?

53 messages in a bottle The Worst Working Class Hero Ever

54—55 iltasatu Olipa kerran Kolme ja yksi joukkuetta

14


4 — #1/2010 / miehistö

1

Maija Astikainen ”Olen TaiKin toisen vuoden valokuvauksen opiskelija. Tykkään järjestää juhlia ja teen suuruudenhulluja suunnitelmia, jotka harvoin toteutuvat. Pidän matkustamisesta, uusiin paikkoihin tutustumisesta, parvekepuutarhuroinnista ja kivoista yllätyksistä. Aaltolaiset lähettäisin pulkkamäkeen ja lumiukkoja tekemään.” Maija kuvasi tähän Ainoon pääsihteerin sikölätissä, kansi ja sivu 22.

2

Timo Idänheimo ”Opiskelen viestintätekniikkaa entisellä TKK:lla. Paraikaa työstän diplomityötäni, joka on lähempänä psykologiaa kuin tekniikkaa. Pidän valokuvaamisesta, urheilemisesta, kesästä sekä kavereiden kanssa hengailusta. Mielestäni eräs hieno retkipaikka jokaiselle aaltolaiselle olisi helmikuussa järjestettävät kyykän maailmanmestaruuskisat Tampereen takamailla, Sherwoodin metsissä.” Timo kuvasi Aallonharjalla ratsastavan Futuunsin, sivu 6.

3

Annu Nieminen ”Teen remonttia ja tykkään pojista. Pojat ovat parhaimmillaan kikatusseurana, lohduttajina, harkkatyöpareina ja sulhoina. Olen myös informaatioverkostojen diplomi-insinööri, vapaa kirjoittaja, johdon konsultti, amatöörimuusikko ja osa-aikainen tutkija. Isona minusta tulee kirjailija. Ollessani pieni isosiskoni ilmoitti minun olevan John Lennonin reinkarnaatio. Uskoin niin aika pitkään. Uskon vieläkin kaiken, mitä siskoni sanoo. Aaltolaiset veisin pulkkamäkeen, koska siellä oppii lähikontaktista ja muistaa, että alamäessäkin on usein hauskaa ja vauhdikasta.” Annu julistaa sodan työelämälle ja peruskoululle sivulla 30.

päätoimittaja Anna Munsterhjelm art director Mirka Suikkanen toimittaja Tuuti Piippo kirjoittajat Erna Bodström, Tiina-Mari Haka, Tuukka Hetemäki, Mikko Ikola, Johanna Mitjonen, Annu Nieminen, Reetta Nurmo, Antti J. Peltonen kuvaajat ja kuvittajat Matti Ahlgren, Maija Astikainen, Teemu Granström, Aukusti Heinonen, Milena Huhta, Timo Idänheimo, Pauli Kervinen, Veera Lipasti, Noomi Ljungdell, Minna Mäkipää muut tekijät Annukka Saikkonen (logo) Sarah Alden (editing) KUSTANTAJA Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY) Ilmoitusmyynti: RC-kustannus Oy, 044 5000450 Valtakunnalliset kampanjat: Pirunnyrkki Oy, 020 7969582 Mediakortti: www.ainolehti.fi/media Paino Art Print Oy Painos 8 000 Sisäsivujen paperi: Dito 100g/m2 Kannen paperi: Galerie Art Gloss 250g/m2 ylioppilaslehti aino Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 4. krs, 00100 Helsinki etunimi.sukunimi@ayy.fi 040 5879514 www.ainolehti.fi ISSN-L 1798-4394 ISSN 1798-4394 Kannen kuva Maija Astikainen


PÄÄKIRJOITUS / #1/2010 — 5

Tervetuloa uuteen Aino-kauteen!

Emil Bertell

Tammikuusta lähtien Aino on ollut Aaltoyliopiston ylioppilaskunnan (AYY) virallinen ylioppilaslehti. Sen kunniaksi panimme sekä ulkoasun että sisällön uusiksi. Annukka Saikkonen suunnitteli lehdelle uuden logon ja Mirka Suikkanen ulkoasun. Tänä vuonna Aino ilmestyy kahdeksan kertaa – neljästi keväällä ja neljästi syksyllä. Mitä tykkäät? Odotamme palautettasi osoitteessa toimitus@ayy.fi.

Hullujen hommaa Parisuhde, yöunet, vatsalihakset, hyvät bileet. Siinä muutama esimerkki asioista, jotka olen joskus menettänyt töitteni takia, välillisesti tai välittömästi. Kaverini taas jaksaa edelleen ilahtua, jos hän ehtii lopettaa työnsä valoisaan aikaan. Toiselta ystävältäni ovat jo kaikki lähiomaiset ”kuolleet” – mummon hautajaiset kun ovat vastaanpanematon tekosyy yhteisten menojen peruuttamiselle. Oikea syy on työnteko, tietysti. Työn vaatimukset nousevat samaa vauhtia kuin työntekijät vähenevät. Vai kuvittelemmeko vain? Käskeekö pomo oikeasti istumaan töissä viimeisen bussin lähtöön asti? Olettaako asiakas, että häneen otetaan yhteyttä välittömästi? Olisiko projektisuunnitelma todella huonompi, jos sen tekemiseen käyttäisikin viisi tuntia vähemmän aikaa? Ehkä olemme vain rakentaneet sellaisen harhakuvan. Se ei olisi ihme, kun esikuviksi nostetaan superihmisiä, jotka heräävät viideltä, joogaavat hiukan ja leipoa paukauttavat kolmelle lapselleen biodynaamisia sämpylöitä ennen töihin lähtöä. Vähintään kymmentuntisen työpäivän jälkeen hilpaistaan vielä puolimaraton ja siemaillaan viiniä puolison seurassa. Tämän Ainon pääjutussa Suuri kiltteyskusetus Annu Nieminen kyseenalaistaa koulun

opetukset ja työelämän vaatimukset. Ne eivät kohtaa, mutta haittaako se? Lue Annun johtopäätös sivulta 30. AYY:ssakin on alkuvuonna puhuttu työstä ja siitä saatavasta korvauksesta. Hallitus ehdotti, että sen palkkioita nostettaisiin 1100 euroon, puheenjohtajan osalta 1400 euroon kuukaudelta. Viikoittaiseksi työmääräksi arvioitiin kuutisenkymmentä tuntia – tammikuussa ei kuulemma päästy vielä noinkaan pieniin lukemiin. Puheenjohtaja kertoi ottaneensa edellisenä hallitusvuotenaan muutaman tuhannen euron lainan elääkseen. Esitys hyväksyttiin, muttei mutinoitta. Edaattorit huolivat siitä, luodaanko korkeampien palkkioiden politiikalla taloudellisesti kestämätön linja ja millaista hallituskulttuuria ylioppilaskuntaan ollaankaan rakentamassa. Työn määrää tai työtuntien lukua ei kyseenalaistettu. Olipa työnantaja varaton tai vauras, ylioppilaskunta tai pörssifirma – ylipitkät päivät parin euron tuntipalkalla ovat kestämätön ratkaisu. Sellainen työkulttuuri kun ei ole ihan terve. Anna Munsterhjelm päätoimittaja


6 — #1/2010 / Aallonharja

Musanörtin unelmaduuni Otaniemessä koodataan sosiaalista äänityökalua, joka säästää Jay-Z:lta lentolippurahat. Teksti: Tuuti Piippo Kuva: Timo Idänheimo Jay-Z:llä on ongelma. Pitäisi tehdä biisi ruotsalaistuottajan kanssa, mutta keskellä kiertuetta ei ehdi lennellä Pohjolan ja Amerikkojen välillä. Äänitiedostojen lähetteleminen edestakaisin vie liikaa aikaa ja on epävarmaa. Jay-Z:n räppäämä raita saattaa päätyä vääriin käsiin. Viiden vuoden päästä muistellaan jo hymyssä suin aikoja, jolloin ääntä piti siirtää vaikeimman kautta. Nyt neljä TKK:n kasvattia rakentaa musiikin tekijöiden ja tilaajien ongelmaan ratkaisua nimeltä Futuuns. Tarkoitus on helpottaa ihmisten välistä vuorovaikutusta äänen työstämisprosessin aikana. Nettisivuston kautta useampi ihminen voi muokata samaa kappaletta ja kommentoida toisten lisäämiä ääniraitoja. Arto Tolosen, Teemu Yli-Hollon, Tommi Koskisen ja Kimmo Nurmiston kehittämä yksinkertainen, flash-pohjainen työkalu Audio Sketching Tool on toistaiseksi ainoa laatuaan. Futuuns on yhteisö, johon käyttäjä voi luoda profiilin ja kertoa osaamisestaan tägien avulla. Samoin sivustolta voi etsiä tarvitsemaansa kykyä: kun säveltäjä tarvitsee biisiinsä saksofonistin, hän voi etsiä sellaisen tägien perusteella ja pyytää osallistumaan projektiin. Saksofonisti lataa kappaleen koneelleen, äänittää osuutensa ja lataa sen sivustolle projektin osaksi. Kommentoida voi vaikka chatissa tai viestiketjujen avulla. Jatkossa Futuuns osaa jopa ehdottaa, kenen kanssa kannattaisi hommailla. Musiikkiteollisuus ja wannabe-tuottaja eivät ole ainoita hyötyjiä. Futuunsin avulla voi työstää vaikkapa vuoropuheluita tai äänitarinoita, joita kuka tahansa pääsee jatkamaan. Myös mainostoimistot, tuotantotalot, pelifirmat ja koulut voivat hyötyä työkalusta. Mahdollisuuksia riittää, koska audiota tarvitaan yllättävän monessa paikassa. His-

simusiikkikin on yhden tekemää ja toisen tilaamaa. – Ansaintalogiikka perustuu luovan yhteisön kaupallistamiseen – siis siihen, että joku maksaa audiosta, Nurmisto selventää. Futuuns jalostettiin ideasta tuotteeksi TKK:n konseptoinnin ja käsikirjoittamisen sekä multimediaprojektien kursseilla, joilla opiskelijat joutuivat miettimään, millaista palvelua haluaisivat käyttää viiden vuoden päästä. Musiikkia kymmenisen vuotta tuottanut Tolonen alkoi miettiä, miten tuotoksia voisi siirtää turvallisemmin. – Asuin kurssin aikaan Intiassa, mutta Teemu kävi kertomassa idean luokan edessä. Tiimi löytyi nopeasti, ja lopulta meidät ohjattiin [Tekesin rahoittamaan] Tuli-ohjelmaan. Ideasta muodostui lopulta päivätyö kolmelle muullekin. Tuli-ohjelma tukee alkuvaihetta, kunnes projektille perustetaan oma yritys. Nyt Futuunsia testaavat ensimmäiset ulkopuoliset käyttäjät, ja työkalu julkaistaan vuoden 2010 aikana. Otaniemen Venture Parkiin asettuneet yrittäjänalut ovat ehtineet myös käydä Aalto Entrepreneurship Societyn järjestämällä matkalla Piilaaksossa oppimassa, ettei epäonnistumista kannata pelätä. Atlantin toisella puolella konkurssia pidetään arvokkaana oppimiskokemuksena. – Totuus on se, että harva onnistuu ekalla kerralla, toteaa Yli-Hollo. Ja Nurmisto lisää: – Paitsi me. • Liiketoimintasuunnitelmakilpailu Venture Cup valitsi Futuunsin joulukuussa 2009 yhdeksi sen ideavaiheen viidestä voittajasta. Samassa kisassa sijoittui myös arkkitehtiopiskelijoiden Sauna Savu, josta kerrottiin Ainossa 1/2009.


Aallonharja / #1/2010 — 7


8 — #1/2010 / HELMENKALASTUS

Kjære venner! - Velkommen til åpningen av Aalto Universitet, lausui norjalainen Nina Hellelund Finlandia-talon lavalla. Aalto ei tyytynyt tammikuun alussa pidetyissä avajaisissaan vain suomen-, ruotsinja englanninkieliseen ohjelmaan. Kansainvälisyys ei myöskään jäänyt pelkäksi sanahelinäksi presidentin, pääministerin ja rehtorin puheissa. Finlandia-taloon ja Kiasmaan kutsuttua 2 500 avajaisvierasta tervehti 18 aaltolaista opiskelijaa ja alumnia eri kielillä - japanista espanjaan ja viittomakielestä tanskaan. Maisteriopintojaan TaiKin ympäristötaiteen ohjelmassa viimeistelevän Nina Hellelundin mielestä avajaiset olivat hienot, mutta tunnelmaltaan hieman melankoliset. - Avajaisten monikielisyys antoi Aallosta hyvin avoimen ja kansainvälisen kuvan. Ja aina on mukava tavata muita ulkomaalaisia opiskelijoita. •


HELMENKALASTUS / #1/2010 — 9

Ky saa pitää rahansa – vai saako? Antti Savolaisen ja Kaarlo Väisäsen KY:n omaisuuspäätöksestä tekemä valitus palasi myös korkeimmasta hallinto-oikeudesta hylättynä. KHO:n mukaan KY:llä oli oikeus lahjoittaa leijonanosa omaisuudestaan KY ry:lle ja KY-säätiölle. KY:n edustajisto päätti lahjoituksista lokakuussa 2008. Rahapeli ei ole vielä kokonaan pelattu: AYY:n hallitukselle on ilmoitettu, että KY:n loppuvuonna 2009 tekemiin päätöksiin aiotaan hakea muutosta Helsingin hallinto-oikeudesta. AYY:n edustajisto on myös antanut hallitukselle ponnen, jossa se vaatii hallitusta”tekemään kaikkensa selvittääkseen perinpohjaisesti KY:n omaisuuden siirtymiseen liittyvät epäselvyydet suhteessa tapahtumiin ja toiminnan laillisuuteen”.

Aalto osti Dipolin, muttei sen nimeä Kolme vuosikymmentä teekkareiden ylioppilaskuntatalona ja sen jälkeen TKK:n koulutuskeskuksena palvellut TKY:n Dipoli myytiin vuoden 2009 viimeisenä päivänä Aalto-Yliopistokiinteistöt Oy:lle kymmenellä ja puolella miljoonalla. Oikeus Dipoli-nimen käyttöön ei sisälly kauppaan automaattisesti, vaan siitä ja taidekokoelmasta neuvotellaan vielä erikseen.

vieraissa / Sarjassa esitellään Aallon koulutusohjelmia pinnan alta.

Kauppiksen ajattelevat haahuilijat

TKK SANOI LUKUKAUSIMAKSUILLE TAHDON TKY ehti vielä viimeisillä viikoillaan jättää eriävän mielipiteen Teknillisen korkeakoulun päätökseen esittää Aallolle EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille lukukausimaksua. 8000 eurolla saisi TKK:n ehdotuksen mukaisesti osallistua Erasmus Mundus -maisteriohjelmaan. Uusi yliopistolaki mahdollistaa lukukausimaksujen perimiskokeilun vuoteen 2014 asti.

Kauppakorkean mittapuulla johtamisen opiskelijoita voi kutsua hörhöiksi humanisteiksi.

Opintotukeen voidaan vaatia entistä enemmän pisteitä

Opiskelijat: Kravatteja? Jakkupukuja? Tuskin. Hörhöjen kaatopaikka, sanoo johtamisen pääaineopiskelija. ”Fiksuja, mutta liian hörhöjä mihinkään muuhun.” Kauppiksen ajatteleva porukka, ainakin omasta mielestään. Tai vaan humanistihenkisin. Opiskelu: Organisaatioiden toiminta, kehittäminen ja johtaminen. Teorioita ja työkaluja liiketoiminnan kehittämisen, henkilöstön sekä ympäristö- ja yhteiskuntavastuun aihepiireistä. Opiskelijan mukaan on itsestä kiinni, mitä sillisalaatista oppii. Henkilöstöjohtaminen on selkein ja vanhin kokonaisuus. Tulevaisuus: ”Ajatus ei ole se, että heistä tulee johtajia heti,” sanoo professori ja ainevastaava Kari Lilja. Pääaine johtaa yleensä erilaisiin asiantuntija- ja konsultointitehtäviin. Liljan mukaan yritykset tarvitsevat paljon asiantuntemusta strategiatyöstä, innovaatioista, sijoittaja- ja sidosryhmäsuhteista ja muusta viestinnästä. Siihen tarpeeseen hörhöt vastaavat. Tai perustavat oman yrityksen.

Ruotsissa luovutaan sukupuolikiintiöistä Länsinaapurissa siirrytään vihdoin 1900-luvulle, sillä Ruotsin hallitus aikoo lopettaa korkeakoulujen sukupuolikiintiöt. Tähän asti kiintiöihin on turvauduttu silloin, kuin korkeimmilla mahdollisilla pisteillä hakevia on enemmän kuin opiskelupaikkoja. Malli on suosinut erityisesti naisvaltaisille aloille halunneita miehiä, joten tulevaisuudessa mieseläinlääkäreitä ja miespsykologeja löytynee Ruotsista nykyistä vähemmän.

Mirka Suikaknen

Koonnut: Anna Munsterhjelm & Tuuti Piippo, kuva: Matti Ahlgren

Opintotuen uudistamista pohtiva työryhmä on esittänyt, että opintotuki sidottaisiin jatkossa indeksiin. OPM:n ryhmä ehdottaa myös, että tukeen oikeuttava kuukausittainen opintopistemäärä nostettaisiin 4,8 pisteestä viiteen ja että tukea saisi hakea ensin vain kolmeksi vuodeksi kanditutkintoon ja vasta sen jälkeen maisteriopintoihin. Esitys on parhaillaan yliopistoissa lausuntokierroksella. Opintotuen rakenteellisen kehittämisen tarkoituksena on pidentää työuria ja lyhentää opintoaikoja.

Ulkopuolisille: Aallon yhteinen Creative Sustainability -maisteriohjelma on uutuus. Kanditason peruskursseille mahtuu ohjelmien ulkopuolisia opiskelijoita. Kursseja järjestetään myös yhdessä International Business -ohjelman kanssa. Johtamisen kursseja voi päntätä avoimessa, jos muille ei mahdu. •


10 — #1/2010 / sorbusmimmi / Pakinoitsija tarkkailee AYY-politiikkaa pöydän alta

Kunnon diili Aaltolaiset pääsevät nyt Yliopistoliikuntaan jumppaamaan ja pumppaamaan.

Keppiä kaikille eli minne hävisivät AYY:n rahat?

Korkein hallinto-oikeus antoi sitten AYY:lle karttakeppiä 45 miljoonan euron edestä. Toivottavasti oli edes hyvät vibat. No, pääseepähän KY:n sinivihreä siloposkieliitti jatkamaan keskinäistä viininmaisteluaan kuten ennenkin. Ei tule Jens ”Kampus Otaniemeen” Sörensen tai kukaan muukaan väärinajattelija niitä fyrkkoja näkemään. Teekkarien kultapoju-Valtoselle voi sentään kiiltosilmä Anne Liiri räpsytellä herätessään, että ”Ooh kulta, harmittaako?”. Kuka tässä maassa muutenkaan enää demokratiaan uskoo? Diilailu ja kaverit ovat menestyksen avain. Rakkaudesta aatteeseenhan kaksi viime vuosikymmenen kylterisankaria lennätettiin Lontoosta asti leipomaan meidän Matista SYL:n puheenjohtaja. LTKY, KY, TYY, ÅAS, SHS ja maaseudun tulevaisuuden ylioppilaskunnat nakkasivat Aallon puppelipoitsun johtamaan ylioppilasliikettä ja luomaan Suomelle hallitusohjelmaa. Mimmi haluaakin moiskauttaa Matille märän onnittelupusun: jatkapa säätiöiden asian edistämistä siellä Lapinrinteessäkin! Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, etteivät kylterit olleet vuoden viimeisten päivien ainoita juonijoita. Teekkareiden suurmestari, lammasmieli Heimonen, valmisteli kaikessa hiljaisuudessa Dipolin luovuttamisen Äiti Aurinkoiselle 10,5 miljoonan euron korvausta vastaan. Rakettien räiskyessä ei taidettu huomatakaan, kuinka tekemätön kampuspäätös edistyi? Taikkilaisilla ainakin taisi olla liian kiire joulumyyjäisiä puuhatessa. Arabian basaarissa Donit Kronqvist ja Sipola säkenöivät keräämässä säälipisteitä rahattomilta taiteilijoilta. (Pussaan valmistumisen johdosta myös Jukka Liukkosta, jonka korvaamiseen TOKYO ry tarvitseekin kolme koulutuspoliittista vastaavaa. Karhulaukkumies takaisin! Kaipaan sua.) Vajareiden vastapainoksi vedetään välillä ihan överiksi. Tyylitajuttomuudestaan tunnetut koodaajanörtit tekivät ylioppilaskuntaliikkeen isoimman kiinteistökaupan viidakon elukoiksi pukeutuneina. Kuka nyt olikaan tripillä ja kenen kanssa? AYY:n edustajiston puheenjohtajat olivat sentään paikalla valvomassa kuntalaisen etua: Peltola mehiläisenä, Hilska kaljapullona ja Turunen kylterinä. Pullon ja herhiläisen käsiin tämäkin mimmi jättää huoletta etujensa valvomisen. Hallituksen valinta on jo niin 90-lukua, ettei se ketään kiinnosta. Valittu on, joo, vaikka paneelin pitäjä Tuomas ”kylterinhoito” Telkkä kovasti arvelikin Valtosen ehdotuksessa olevan ”pari totaalia hasardia”. Ei silti, nyt hallituksessa on niin paljon biolaisia ja tutalaisia että tuolla kokoonpanollahan saa vaikka lääkefirman pystyyn. Moraalikin on viime aikoina ollut sen mukaista. Neiti Hasardi Hyrköstä taitaa tosin tulla isona Rehtori. AYY:n sisäsiittoisessa käpypiirissä tunnelma höyryää nyt niin lämpimänä, ettei menne kauan, kun taas kaksi edaattoria heräävät samasta vuoteesta. Rakastakaa toisianne, niin ehkä ylioppilaskuntakin lähentyy! Sorbusmimmi Kiroileva nainen ja hyvä pano

Hyviä uutisia urheiluhulluille ja muillekin liikunnan kavereille: Aalto on tehnyt Helsingin yliopiston Yliopistoliikunnan kanssa sopimuksen, joka oikeuttaa aaltolaiset opiskelijat ja työntekijät käyttämään Yliopistoliikunnan palveluita ja tiloja. Hinta on tiputettu samaan kuin HYYläisillä. Esimerkiksi 57 eurolla irtoaa kausikortti, jolla saa kuntoilla puoli vuotta rajoituksetta. Yliopistoliikunnan käyttökerrat pysyivät tammikuun alussa samoissa lukemissa kuin vuosi sitten, joten ainakaan vielä eivät aaltolaiset ole salille syöksyneet. Toisaalta tuntien tai tilojen määrääkään ei ole uuden käyttäjäryhmän myötä erikoisesti nostettu, myöntää Helsingin yliopiston liikuntajohtaja Mika Suikki. – Pyrimme vastaamaan kysyntään, kun sitä tulee. Tietysti joskus on ahtautta tai tilanpuutetta. Nyt eletään kuitenkin kävijäpiikkiä. Kunhan uudenvuodenlupaukset laantuvat, palataan taas tasaisempiin määriin. Sopimus on voimassa elokuun loppuun. Jatkosta neuvotellaan samalla, kun pääkaupunkiseudun seitsemän yliopistoa pohtivat liikuntapalveluiden kehittämistä. – Tämän vuoden aikana päätetään, järjestetäänkö ylioppilasliikuntaa tulevaisuudessa keskitetysti vai erikseen, Suikki kertoo. Hänen mukaansa Helsingin yliopisto on vahvasti yhteisten palvelujen kannalla. Jos yhteistyöhön päädytään, tarkoittaa se todennäköisesti Otahallin palveluiden päivittämistä Yliopistoliikunnan tasolle ja toiminnan ulottamista Helsingistä Espooseen. •

Opintopsykologeja ei riitä taikkilaisille Helmikuussa järjestetään TKK:n ja Kauppakorkeakoulun opiskelijoille Otetta opiskeluun -työpajoja, joissa käsitellään esimerkiksi jaksamista ja hyvinvointia edistäviä toimintatapoja. Miksei työpajaan ole kutsuttu taikkilaisia, Kauppakorkeakoulun opintopsykologi Minna Nevala? – TaiKissa ei ole omaa opintopsykologia, joka olisi osallistunut järjestämiseen. Vastaavia työpajoja on pidetty TKK:lla ja HSE:ssa ennenkin, joten ehkä niiden sisältö sopii paremmin teekkareille ja kyltereille. Toivon, että jatkossa tällaiset tapahtumat olisivat kaikille avoimia. TKK:lla on tähän asti työskennellyt kaksi vakituista opintopsykologia ja HSE:llä yksi. TaiKissa ostopalveluna hankittu opintoneuvontapsykologi on pitänyt putiikkiaan auki kolmisen kertaa kuukaudessa, kaksi tuntia kerrallaan. • Seuraavan Ainon teemana on opiskelijoiden hyvinvointi. Osallistu jutun tekemiseen ja vastaa kyselyyn osoitteessa ainolehti.fi.


HELMENKALASTUS / #1/2010 — 11

Ylioppilaskuntana poliittinen nuorisojärjestö tai bilekerho Ulkomaisten huippuyliopistojen opiskelijat kadehtivat suomalaisten resursseja. Teksti & kuvat: Mikko Ikola Brittien Oxford, Sveitsin ETH Zürich sekä Kiinan Tsinghua ja Fudan ovat maailman parhaita yliopistoja. Siis samaa kastia, johon Aaltokin tähtää. Niiden opiskelijajärjestöillä ei ole kuitenkaan juuri mitään yhteistä. Suomalaisten ylioppilaskuntien resurssit yllättävät aina ulkomailla. Pohjoismainen ylioppilaskuntamalli on uniikki: missään muualla ei opiskelijajärjestö vastaa tuhansien opiskelijoiden asumisesta, terveydenhuollosta, edunvalvonnasta ja peruspalveluista samassa laajuudessa. Ja omaisuus: TKY:n hallituksen tapaamat sveitsiläiset raapivat lujasti päätään miettiessään, miten Dipolin kaltainen pytinki on voinut olla opiskelijajärjestön omistuksessa. Sikäläisellä opiskelijajärjestöllä VSETH:llä (Verband der Studierenden an der ETH) on tilat parinsadan metrin päästä ETH:n päärakennuksesta Zürichin keskustassa. Samanlaisia yhtymäkohtia yliopiston hallintoon kuin AYY:ssä ei kuitenkaan tarvita – VSETH ei tee juurikaan edunvalvontatyötä. Sen sijaan ylioppilaskunta on ison kokoluokan bileorganisaatio. Kekkereiden järjestämiseen sillä on KY-talon tyyliin pari mukavan kokoista biletilaa. Toiminnan luonteesta johtuen VSETH:n hallitukseen päätyy keskimäärin erilaisempia ihmisiä kuin meillä. Kuivankalpakoiden kopoilijoiden sijasta he ovat todellisia tanssilattian partaveitsiä, jotka yön pikkutunneilla räppäävät teekkaritkin hurmokseen.

Ulkomaantuliaisia Vau! Näitä meillekin: •Colleget   ja niiden yhteisöllisyys. Opiskelijat ja professorit ovat luontevasti toistensa kanssa tekemisissä. •Yhteinen   kampus. Keskiaikaisten linnojen hankkiminen Suomeen on haastavaa, mutta todellisia kohtauspaikkoja tarvitaan. Nyt on kilta- ja kahvihuoneita: tulevaisuudessa voisi olla opettajille ja opiskelijoille yhteisiä vapaa-ajanviettohuoneita. Ja Suomesta maailmalle: •Etenkin   Kiinassa ja Sveitsissä ihmeteltiin meikäläisten ylioppilaskuntien resursseja ja voimaa. Turha byrokratia ei hidasta esimerkiksi tapahtumien järjestämistä. •Jatkossa   Aallossa ollaan Suomen muihin yliopistoihin nähden vielä askelta pidemmällä, kun ylioppilaskunnan puheenjohtaja istuu rehtoraatin viikoittaisissa kokouksissa ja koulutuspoliittisista asioista vastaava hallituksen jäsen johtoryhmässä.

Hauskana yksityiskohtana ETH ja Zürichin yliopisto ovat kuin omat pääkaupunkiseutulaiset yliopistomme: toisessa kaikki insinööri- ja talousaineet ja toisessa humanistit. Aallossa tosin ei kouluteta upseereita, kuten ETH:ssa tehdään. Bilekerhosta kaukana on Tsinghuan ylioppilaskunta Pekingissä. Vahvalla poliittisella nuorisojärjestöllä on hyvät kontaktit puolueeseen: onpa Kiinan nykyinen presidenttikin aikoinaan toiminut ylioppilaskunnan puheenjohtajana. Sekä Tsinghuassa että shanghailaisessa Fudanin yliopistossa kiinalainen hallintomalli haittaa toimintaa. Opiskelijajärjestöillä ei ole oikeutta suureen omaisuuteen, joten suurin osa tapahtumista järjestetään sponsorirahoituksella. Se nostaa yksittäisen tapahtuman järjestelytyömäärän melkoiseksi. Omia tilojakaan ei ylioppilaskunnalla juuri ole, ja yliopiston tilojen käyttöön vaaditaan byrokraattinen lupaprosessi. Toisaalta – Kiinan opiskelijakulttuurissa tiloille ei ole tarvettakaan siinä määrin kuin suomalaisilla. Tavallisesti iltaa vietetään varaamalla huone isosta karaokeluolasta. Oxford on huippuyliopistoista perinteisimpiä. Yhteisöllinen kulttuuri elää siellä 38 collegen kautta. Lähes jokaisella collegella on varallisuutta kymmenien miljoonien eurojen arvosta: ne omistavat muun muassa keskiaikaisia linnoja. Osakuntia muistuttavat colleget huolehtivat myös osaltaan opetuksesta ja niissä järjestetään paljon henkilökohtaista ja pienryhmäopetusta. Oxfordissa tai muuallakaan maailmassa ei sitsata teekkareiden tai kyltereiden tavoin, mutta omassa collegessa käydään illallisella jopa päivittäin. Mukana on myös professoreita, jotka ovat collegen jäseniä siinä missä opiskelijatkin. • TKY:n hallitus vieraili Iso-Britanniassa, Sveitsissä ja Kiinassa viime vuonna.

1

2

3

1. Iso-Britannia 2. Sveitsi 3. Kiina


12 — #1/2010 / HELMENKALASTUS

Sinä aaltolainen valokuvaaja, toimittaja, kuvittaja, lavastaja, kolumnisti, sarjakuvapiirtäjä, stailaaja, sadunkirjoittaja, kriitikko, graafikko, gallupintekijä, lehtinainen tai -mies – liity Ainon avustajaporukkaan!

Ammattilainen ei tarvitse olla, tärkeintä on innostus ja kiinnostus tulla tekemään Ainosta Aaltoopiskelijoiden näköinen, oloinen ja makuinen ylioppilaskuntalehti. Kerran kuussa järjestämme yhteisen avustajatapaamisen ja juttuja suunnitellaan ja käsitellään yhdessä toimituksen kanssa. Aino on aikakauslehti, johon mahtuu monenlaista juttu- ja kuvatyyppiä: kerro siis, mitä mieluiten tekisit. Myös juttu/kuvausideat ovat erittäin tervetulleita. Maksamme avustajille pienen palkkion.

Ilmoittaudu päätoimittajalle: anna.munsterhjelm(a)ayy.fi tai tule käymään Ainon toimituksessa: Pohjoinen Rautatiekatu 21 B, 4. kerros. Tervetuloa!

Ei enää proffien monologeja Opetus on Aallon kouluissa retuperällä, sanovat opiskelijat. Vararehtori lupaa kulttuurinmuutoksen, tutkinnonuudistuksen, videokonferensseja ja virtuaaliympäristöjä. Ammattikorkeaa ei Aallosta kuitenkaan tehdä. Teksti: tiina-mari haka KUVITus: mirka suikkanen

Aalto-yliopiston opetuksesta vastaava vararehtori Martti Raevaara puhuu rauhallisesti, mutta kaikkea muuta kuin innottomasti. – En lähtisi siitä, että opetuksen tämänhetkinen tilanne on kaikin puolin huono. Parannettavaa silti löytyy, ja asiaa tulisi tarkastella ensisijaisesti koulukohtaisesti, eikä pyrkiä harmonisoimaan opetusta Aalto-tasolla. Yhtä kategorista, kaikkiin tilanteisiin pätevää ratkaisua opetuksen kehittämiseen ei Raevaaran mukaan ole. Ryhmäkoon pienentäminen olisi tärkeää monissa tapauksissa, mutta toisaalta se ei välttämättä ole aina tarkoituksenmukaista. Opiskelijoiden tutorointi ja opettaja-opiskelijasuhde sen sijaan ovat tärkeimpiä muutosalueita. – Tutoroinnilla en tarkoita pelkkää opintojen ohjausta, vaan kokonaisvaltaista pohdintaa siitä, miten opiskelijaan suhtaudutaan: onko hän asiakas vai asiantuntijayhteisön jäsen, maalailee Raevaara. Voisi kuvitella, että opiskelijoiden näkeminen osana tutkijayhteisöä tyrmätään vetoamalla epäpätevyyteen – kuka nyt haluaisi akateemista neitsyttä soheltamaan omaa tutkimustaan? – Se, että opiskelija pääsisi mukaan edes seuraamaan tutkimusta voisi olla paljon motivoivampaa kuin se, että ottaa kolme vuotta tietoa vastaan hierarkkisissa opetustilanteissa ennen kuin pääse kosketuksiin tieteen tekemisen kanssa. Siinä vaiheessa into on saattanut lopahtaa. Tarvitaan siis kokonaisvaltaista kulttuurinmuutosta. Raevaara puhuu myös opetustapojen uudistamisesta. – Opetus on kautta linjan varsin konservatiivista tällä hetkellä. Liian vähän on opetta-


Sarjassa otetaan selvää siitä, onko Aallossa kaikki paremmin. Tällä kertaa tarkastelussa opetus. / HELMENKALASTUS / #1/2010 — 13

”Liian vähän on opettajia, jotka uskaltavat kokeilla uusia opetustapoja.”

Me vaadimme ”Haluamme säilyttää oman alamme erityispiirteet niin sisällöissä kuin opetustavoissa. Taidetta ei voi opettaa kuten matematiikkaa.” Opiskelija, Taideteollinen korkeakoulu

”Vaatimustasoa on laskettava, jotta valmistuisimme määräajassa.” Opiskelija, Teknillinen korkeakoulu

”Vaatimustasoa on nostettava, jotta koulumme olisi joskus vielä oikeasti kansainvälisesti kilpailukykyinen. Lisäksi ryhmäkoot ja sisäänottomäärät pienemmiksi.” Opiskelija, Kauppakorkeakoulu

jia, jotka uskaltavat kokeilla uusia opetustapoja tai nähdä opetustapahtuman vuorovaikutteisena, Raevaara harmittelee. Hän itse on kehittänyt Taideteollisen korkeakoulun opetusta 1980-luvulta alkaen ja kunnostautunut erityisesti tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisessä. Raevaara kertoo lukuisia esimerkkejä Skypea muistuttavan videosovelluksen ja Second Lifen avulla toteutetuista opintojaksoista. Teknologia mahdollistaa vaikkapa ulkomaisten professorien osallistumisen opetukseen ilman fyysistä siirtymistä maasta toiseen. Kontaktiopetukselle varattu aika voidaan käyttää johonkin hyödyllisempään ja vuorovaikutteisempaan kuin kalvojen kopiointiin. Kuulostaa hienolta ja kunnianhimoiselta. Jokseenkin vaikeaa on vain kuvitella pölyisten professorien vaihtavan piirtoheittimen lennosta verkko-opiskeluympäristöön ja luokan edessä esittämänsä monologin kansainväliseen videoseminaariin. Onkohan vararehtorilla jotain näkemystä siitä, miten tämä kulttuurinmuutos tulisi toteuttaa? – Ensinnäkin opetuksen arvostusta tulisi nostaa, jolloin kaikilla olisi halu kehittää opetustaan ja kerätä pedagogista portfoliota tutkimukseen liittyvien meriittien ohella. Esimerkiksi professorien urajärjestelmä tenure trackissa tämä on nostettu tärkeäksi osa-alueeksi. Lisäksi pedagogisen koulutuksen tulisi olla helposti saatavilla ja sen tulisi olla mielekästä, Raevaara linjaa. Tällä hetkellä opetustaitojen kehittäminen koetaan kuitenkin hömppänä, joka on pois itse asian, tutkimuksen, edistämisestä. Ja vaikka opetushenkilökunnan keskuudessa kokonaisvaltainen kulttuurinmuutos onnistuisikin kannustinjärjestelmän avulla ja parhaita käytäntö-

jä jakamalla, on opiskelijoiden sitouttaminen oma haasteensa. Esimerkiksi diplomi-insinöörin tutkinnon vaativuudesta on käyty paljon keskustelua. – Vaatimustaso on mielenkiintoinen kysymys. On kuitenkin hyvä tehdä ero kuormittavuuden ja haastavuuden välille. Teknillisessä korkeakoulussa kyse on enemmänkin ensiksi mainitusta, mikä johtuu vuoden 2005 tutkintouudistuksesta. Haastavuus sen sijaan syntyy siitä, kun opiskelu kirjaimellisesti haastaa opiskelijan ajattelemaan ja luomaan itse, jolloin se on mielekästäkin. Tämä on tietenkin positiivinen asia, ja siihen pitäisi pyrkiä. Raevaara haluaisikin uudistaa tutkintorakenteen pikimmiten. Uudessa tutkintorakenteessa tulisi olla tilaa vapaille opinnoille, jotta poikkitieteellisyys todella toteutuisi. Lisäksi tilausta olisi moduuleille, joissa oppimista tapahtuu myös yliopiston ulkopuolella, esimerkiksi erilaisissa yritysprojekteissa. Eikö akateeminen väki pelkää käytännönläheisyyden vievän fokusta liikaa ammattikorkeakoulumaiseen suuntaan? – Ei sellaista ilmapiiriä kyllä ole. Kaikki riippuu siitä, miten käytäntö nivotaan osaksi teoriaa. Projekteihin tulee aina liittyä raportointia ja analyysiä, jotta akateemista oppimista tapahtuu. •


14 — #1/2010 / koukussa Sinut valittiin Aallon hallitukseen kolmen ylioppilaskunnan ehdotuksesta. Ajatko siellä siis opiskelijoiden asiaa? Edunvalvontaahan tämä ei ole. Hallituksessa en edusta opiskelijoita, vaan mun tehtäväni on ajatella Aaltoa kokonaisuutena. Voin kuitenkin tuoda hallitukseen ymmärrystä opiskelijoista ja nuorista, kunnianhimoisista tutkijoista. Tapaamme AYY:n edustajien kanssa aina hallituksen kokousten välissä. 12 vuotta sitten olit TKY:n hallituksen puheenjohtaja. Miltä Aallon ylioppilaskunta näyttää? AYY:lla on nyt valtava mahdollisuus olla jatkamatta vanhoja perinteitä ja rakentaa uusi kulttuuri. Tulla eriytymättömäksi osaksi tiedeyhteisöä ja saada opintoasiat sekä koulutus- ja sosiaalipoliittinen edunvalvonta hoidettua sitä kautta. Silloin opiskelijat voisivat samaistua omaan alaansa siinä missä ainejärjestöihin tai kiltoihinkin. Ylioppilaskunnalla on lakiuudistuksen jälkeen myös paljon suurempi legitimiteetti haastaa yliopistoa. Aina ennen, kun hallinnolle russutettiin jostain, voitiin siellä vedota siihen, että Opetusministeriö käski. Nyt ei enää voida.

Opiskelualaan identifioituminenhan kuulostaa TOKYOn ja TaiKin nykymenolta? Muut voisivatkin ottaa oppia TaiKista. Mikään paratiisi ei sekään ole: esimerkiksi kansainvälinen tutkimustoiminta on vasta kehittymässä. Tekemällä yhteistyötä HSE:n ja TKK:n kanssa TaiK voi kuitenkin päästä kunnon etulyöntiasemaan muihin taideyliopistoihin verrattuna. Toinen lempiryhmäsi on nuoret tutkijat. Miten heitä pitäisi tukea? Perusopinnoista on huolehdittu ja jatko-opiskelijoitakin ajateltu. Sitten jää kuitenkin jopa 10– 20 vuoden erämaataival, jolle jengi on jätetty yksin, vaikka tutkimuksen tekeminen on ihan peijakkaan vaikeaa muutenkin. Tiedeyhteisö ei tue tutkijoiksi haluavia ihmisiä riittävästi; usein ei ole mitään ryhmää, johon samaistua. Yliopiston pitäisi taata puitteet, muttei sanella sitä, mitä pitää tutkia. Aalto voisi haastaa humboldtilaisen mallin ja palata vaikka Platonin Akatemiaan. Yliopiston ideaa ei saa kadottaa turhaan teknologiahypetykseen.

Palatkaa Platoniin! Aaltokin voidaan vielä sössiä, sanoo korkeakoulusäätiön hallituksen jäsen Saku Mantere. Teknologiahypetyksen sijasta pitäisi palata akateemisen vapauden juurille. Teksti: Anna Munsterhjelm Kuva: Teemu Granström

Olet tutkinut myös niitä 2000-luvun it-firmoja, jotka saivat paljon riskirahaa, mutta eivät koskaan tuotettaan valmiiksi. Voiko Aalto-kuplakin vielä puhjeta? Kaikki voidaan sössiä! Jos hallinnosta tehdään entistäkin raskaampi ja vastuu asiakaspalvelusta unohdetaan, Aallosta tulee uusi HUS. Tai jos luotetaan vaan ideologiseen hömpänpömppään eikä olla tietoisia riskeistä. Aalto ei tosin ole mikään kupla. Rahoitusta ei annettu tulevaisuuden lupaukselle, vaan kolmelle satavuotiaalle korkeakoululle. Harrastat musiikkia ja sen tekemistä. Mikä kappale Aalto olisi? Alfred Schnittken postmoderni sinfonia: siinä on eri aiheita ja monisävyisyyttä, jotka kuitenkin tavoittelevat harmoniaa. Se on muusikolle aika kiehtova soitettava. •


#1/2010 — 15

Ihmeidentekijät ylioppilaskunnan historian ensimmäinen hallitus lupaa opiskelijoille isolla kauhalla. TEKSTIt: Anna munsterhjelm & tuuti piippo KUVAT: veera lipasti 1, 2

Tarvitaanko Aaltoon lisää opintopsykologeja? ”Opiskelijoiden hyvinvointi ja edunvalvonta eivät ole nyt hyvällä tasolla. Opintopsykologeja tarvitaan lisää, mutta toisaalta vielä enemmän pitäisi panostaa opiskelijoiden tukeen ja ohjaukseen; ottaa selville, mistä ongelmat ovat lähtöisin. Esimerkiksi epätervettä kilpailua on tosi paljon. Haluaisin kuitenkin, että hyvinvointityö olisi kokonaisvaltaista eikä mikään erillinen osasto.” Elli Leppisaari, kauppatieteiden kandidaatti, 2. varapuheenjohtaja, sosiaalipolitiikka Tuleeko AYY:sta Suomen sponsoroiduin ylioppilaskunta? ”Ylioppilaskuntana tulemme hankkimaan rahaa aluksi myymällä mainoksia opiskelijakalenteriin, uusien opiskelijoiden oppaaseen ja muihin rutiinijuttuihin. AYY ei tule kahmimaan sponsorituloja. Toisaalta Aalto-hype on nyt päällä, ja kai olisi tyhmää olla käyttämättä sitä ollenkaan hyväksi. Se tulee näkymään sponsoreiden rahankäytössä. Imago pitää kuitenkin säilyttää hyvänä.” Lassi Hämäläinen, kauppatieteen kandidaatti, viestintä ja sidosryhmävaikuttaminen 1.Elli Leppisaari 2. Lassi Hämäläinen & Lasse Granroth


16 — #1/2010

3

Tehdäänkö AYY:n uusista nettisivuista Facebook, hs.fi vai Wikipedia? ”Nettisivujen tehtävän määrittelevät olennaisesti opiskelijat. Sivujen tarkoitus on nimenomaan kerätä ihmiset yhteen kertomaan, miten ne toteutetaan. Luotan, että ideamassa tulee opiskelijoilta eikä pieneltä asiantuntijaryhmältä. Arvaukseni on, että sivusto voisi olla niin sanottu feedihubi, vähän niin kuin iGoogle. Opiskelija voisi itse kerätä sivulle itseään kiinnostavat feedit. Yks niistä voi olla ylioppilaskunnan uutisia, yks yliopiston, ja loput mitä vaan.” Lasse Granroth, taiteen kandidaatti, viestinnän kehittäminen ja konseptointi

Pitäisikö Aallolla olla yksi yhteinen kampus? ”Kampuksien suhteen eletään nyt jännää aikaa kunnes yliopisto päättää mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Nykytilanne säilynee joka tapauksessa vielä useita vuosia, joten aion keskittyä itse hoitamaan kampusten välisiä sisäisiä suhteita toimijoiden kanssa. Tärkeintä olisi pitää kaikki samalla sivulla ja luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta fyysisistä etäisyyksistä huolimatta.” 4

Pipsa Penttinen, maisema-arkkitehtiylioppilas, 1. varapuheenjohtaja, kampukset

Millä perusteella AYY:n toimijat valitaan? ”Tärkein peruste ylivoimaisesti: asenne ja kyvyt. Pitää olla ennakkoluuloton, että kestää raskasta ja monimuotoista muutosprosessia. Pitää olla valmis toimimaan kaoottisessa ympäristössä ja nähdä se mahdollisuutena eikä pahana asiana. Meidän tehtävä on rakentaa sellainen yhteisö, jossa myös Aallon taikkilaiset haluavat toimia. Ehkä rajat koulujen välillä hälvenevät pikkuhiljaa. Itse olen ollut tähän asti iloinen prodekolainen ja teekkari. Miksen nyt voisi olla prodekolainen, teekkari plus iloinen aaltolainen? Ne ovat identiteetin eri kerroksia. Uskon, että aaltolaisidentiteetti rakentuu ennakkoluulottomuudesta ja tästä uusien identiteettien löytämisestä.” Jussi Valtonen, tekniikan ylioppilas, puheenjohtaja

Mikä on vuoden tärkein koulutuspoliittinen asia aaltolaisten kannalta? ”Koulutuksen maksuttomuus on merkittävin kysymys kenelle tahansa, aaltolainen tai ei. Toinen asia on koulutuksen aloituspaikat ja se, miten opetusministeriö kehittää tulevaisuuden sisäänottoa. Tekniikan alalle otetaan tällä hetkellä liikaa opiskelijoita sisään. Ylioppilasliikkeen yhteinen tavoite on tänä vuonna lukukausimaksukokeilun tarkkailu ja siihen vaikuttaminen. Ensin pitää muodostaa koulutuspolitiikasta AYY:n linja, jonka edustajisto hyväksyy. Vasta sitten aletaan tehdä vaikuttamistyötä. Lukukausimaksuista kaikki kolme ylioppilaskuntaa ovat olleet samaa mieltä ainakin periaatetasolla.”

5

Janne Peltola, tekniikan ylioppilas, koulutuspolitiikka ja Aalto-yliopisto

3. Pipsa Penttinen 4. Jussi Valtonen 5. Janne Peltola & Atte Harjanne


6

säilyykö ylioppilaskunnan suhde aaltoon hyvänä? ”Aallon haaste on saada ylätason draivi ja ruohonjuuritason halu ja into yhdistymään. AYY:llä voisi olla tärkeä asema siinä yhdistymisessä. Visio on, että meillä AYY:ssä olisi tatsi sekä opiskelijoihin että toimijoihin jokaisella Aallon tasolla. Meillä on nyt aika hyvä keskusteluyhteys löytää yhteinen suunta. Ylioppilaskunta voisi itse tehdä juttuja, aloittaa asioita, jotka yliopisto voisi omaksua tai jättää omaksumatta. Että AYY toimisi puuhaamisen, ei pään aukomisen kautta.” Atte Harjanne, tekniikan kandidaatti, koulutuspolitiikka ja Aalto-yliopisto

Ottaako ylioppilaskunta mallia ulkomaalaisista yliopistoista? ”Suomalainen korkeakoulusysteemi ja ylioppilaskunnat ovat ainutlaatuisia, joten niitä ei voida ihan suoraan verrata ulkomaalaisiin. Ylioppilaskunnilla on Suomessa enemmän vastuuta edunvalvonnasta kuin maailmalla. Ulkomaisilla ylioppilaskunnilla on usein hyviä ideoita, kuten Lundin malli, jossa ylioppilaskunta toimii samassa rakennuksessa yliopiston keskushallinnon kanssa. Pohjoismaisissa ylioppilaskunnissa onkin eniten yhtäläisyyksiä suomalaiseen. Haemme kyllä oppia ulkomailta, ja lähiaikoina käyn ainakin Tallinnan yliopistossa. Jatkamme yhteistyötä pohjoismaisten yliopistojen ja toivottavasti myös Zürichin, Oxfordin ja Kiinan kanssa.”

7

Jarno Lappalainen, tekniikan ylioppilas, kansainväliset asiat

Järjestääkö ylioppilaskunta jäsenilleen lisää asuntoja? ”Ylioppilaskuntien yhdistyttyä nykyiset noin 2500 asuntoa eivät yksinkertaisesti riitä yli 15 000 opiskelijalle. AYY:n tulee yhteistyössä HOAS:n kanssa rakentaa lisää opiskelija-asuntoja keskeisille sijainneille ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien päähän kaikista kolmesta kampuksesta. Yhteinen Aalto-kampus asuntojen muodossa on avain yhteisöllisyyteen riippumatta opetuksen sijainnista.” Taneli Hirvola, tekniikan kandidaatti, asunto- ja kunta-asiat

Pitääkö AYY:n tapahtumien olla kaikille tarkoitettuja ja kaikkia miellyttäviä? ”Kaikille tarkoitettuja - jees; kaikkia miellyttäviä - höps! Tasapaksu on tylsää, ja meitä löytyy ihan opiskelualasta riippumattakin aikamoisen montaa sorttia. Siksi pitääkin tökkiä vähän sinne tänne ja yrittää saada eri ihmiset hymyilemään eri asioille, joskus jopa samoille. Ylimääräisestä vanhoihin muotteihin jaottelusta pitäisi myös päästä eroon: aaltospektaakkeli on meille kaikille yhtä jännä. Kohti uusia seikkailuja! Kulttuuritoimintamme tärkein voimavara, erityisesti näin alkuvaiheessa, on yhdistykset, kerhot ja muut aktiiviset porukat, joita onneksi löytyy laidasta laitaan.” •

8

Saara Hyrkkö, tekniikan ylioppilas, Aalto-yhteisö, kulttuuri- ja järjestöasiat

3. Jarno Lappalainen 4. Taneli Hirvola 5. Saara Hyrkkö

#1/2010 — 17


18 — #1/2010


#1/2010 — 19

Rahat tai henki Aallossa uskotaan, ettei valtiolta heltiä yliopistoille tulevaisuudessa edes perusrahoitusta. Siksi varoja on opeteltu hankkimaan muualta. Teksti: Anna Munsterhjelm Kuvitus: Pauli Kervinen

M

ikä on niin tärkeää, että Kekkonen herätetään henkiin, Lipponen hälytetään eläkkeeltä töihin ja Esko Valtaoja komennetaan kellariin? Raha tietysti. Yliopistouudistus pani koulujen rahoituspakan sekaisin. Perusrahoituksesta huolehtii edelleen valtio, mutta koristeet kakkuun on yliopistojen hankittava itse. Opetusministeriö on antanut yliopistoille kaksi vuotta aikaa kerätä itselleen pääomaa.. Niiden nenän edessä OPM heiluttelee porkkanaa, jolla se on luvannut pääomittaa yliopistoja 2,5-kertaisesti sillä summalla, jonka koulut ovat saaneet kasaan – jos tilillä on määräaikaan mennessä vähintään miljoona euroa.

Mission impossible on nyt puolivälissä, mutta varainkeruu vasta alussa. Esimerkiksi Turun yliopisto ei ole onnistunut haalimaan kasaan kuin kaksi ja puoli miljoonaa, mikä on 20 miljoonan tavoitteeseen nähden suhteellisen vaatimaton summa. Talouden taantuma viskoo toki kapuloita rattaisiin, mutta hidastavimpana tekijänä yliopistojen rehtorit ja varainkeruusta vastaavat pitävät kokemattomuuttaan. Lahjoituksia ei vain osata hankkia. Teatterikorkeakoulun rehtori Paula Tuovisen kommentin allekirjoittaisikin varmasti useampi kollega: – Suomessa ei ole vielä lahjoituskulttuuria eikä varainkeruun osaamista. Otamme tämän tosissamme, mutta ensin opettelemme asiaa, hankimme tietoa ja luomme yhteiskuntasuhteita. Emme lähde soitellen sotaan, eli emme ole asettaneet miljoonan tavoitetta tai mitään muutakaan summaa. Sekä Tuovinen että Oulun yliopiston varainhankintapäällikkö Seppo Heikkilä pitävät rahankeruulle varattua aikaa aivan liian lyhyenä. – Yhdenkin vuoden lisäaika valtion vastinrahoituksen osalta auttaisi merkittävästi, Heikkilä toivoo.

Jos muissa yliopistoissa vietetäänkin unettomia öitä puuttuvia euroja laskien, voidaan Otaniemessä kuorsata tyytyväisenä. Aalto on karannut varainkeruussa aivan omaan sarjaansa, eikä sen miljonääriklubiin taida mahtua muita. Komean 127-miljoonaisen saldon rinnalla kakkosena tulevan Tampereen teknillisen yliopiston parikymppinenkin kutistuu karkkirahoiksi. Aallon tähänastisesta potista 112 miljoonaa saatiin jo yliopiston perustamisvaiheessa Teknologiateollisuudelta ja sitä lähellä olevilta säätiöiltä. Loput 15 miljoonaa on kerätty yrityksiltä, säätiöiltä ja yksityisiltä lahjoittajilta. Suurin yksittäinen summa on ollut kolme miljoonaa. Varainhankintapäällikkö Jyri Tawast luottaa siihen, että loputkin 200 miljoonan euron tavoitteesta saavutetaan vielä tämän vuoden aikana. Moni firma on jo lupaillut muistaa Aaltoa kevään yhtiökokouksessaan. Miten ihmeessä kuukauden ikäinen yliopisto on ehtinyt keräämään tällaisen summan? No, eipä se olekaan. Aalto-vauva sattui vain saamaan äveriään kummisedän. Kummisetä asuu Eteläranta kympissä ja näyttää aika lailla Marcus Nyberghiltä. TKY:n entinen pääsihteeri on pian kaksi vuotta lobannut työkseen Aaltoa Elinkeinoelämän keskusliiton jäsenille. EK ilmoitti sitoutuvansa varainhankintaan jo silloin, kun päätös innovaatioyliopiston perustamisesta tehtiin. – Esittelemme hanketta henkilökohtaisissa tapaamisissa ja juttelemme sen haasteista. Työ on tosi intensiivistä. Jyri Tawastin mukaan näitä treffejä on kertynyt kesän jälkeen jopa kolme–neljäsataa. Tulos on kuitenkin palkitseva – etenkin kun EK huolehtii Aallon yhteisen kampanjan kuluista, eli käytännössä Nyberghin palkasta. Jyri Tawast on siirtynyt Aallon kampanjakoordinaattoriksi HSE:ltä. Aallon ”rahojen rohmuamista” on käsitelty mediassa sen verran, että Nybergh on joutunut usein vääntämään maakuntalehdille rautalankaa. – On kokonaan unohdettu, että jollei Aaltoa olisi perustettu, ei mikään muukaan yliopisto olisi saanut mahdollisuutta tähän lisärahoitukseen. Ei meidän keräämät varat ole muilta pois. Tänä keväänä lahjoituksia aletaan kerätä aktiivisemmin myös kolmen korkeakoulun alumneilta. Ja ruohonjuuresta on hyvä lähteä: Marcus Nybergh on asettanut pöydälleen kupin, johon kyläilijät saavat kilauttaa ylimääräiset kolikkonsa yliopiston hyväksi. Koossa taitaa olla jo kaksi euroa. ”Te romutitte sen, minkä isänne rakensivat. Te lyhytnäköiset ja itsekkäät, te saatanan tunarit…” Turun yliopiston teettämällä videopätkällä itse UKK sättii meitä 2000-lukulaisia, jotka panimme systeemin uusiksi ja ”romah-


20 — #1/2010

”Te romutitte sen, minkä isänne rakensivat. Te lyhytnäköiset ja itsekkäät, te saatanan tunarit…”

dutimme suomalaisen yhteiskunnan”. Uuden rahoitusmallin arvostelijoita löytyy toki nykyajastakin: erityisesti kehäteiden ulkopuolella kritisoidaan Aallon erityisasemaa. – Koemme tämän hieman epäreiluksi. Epämukavaa – myös potentiaalisille lahjoittajille – on se, että monien huomattavien alueellisten, mutta samalla valtakunnallisten, toimijoiden mahdollisuudet tukea oman alueen yliopistoa on EK:n päätöksellä sementoitu. Heidän tukensa menee Aallolle, Itä-Suomen yliopiston viestintäjohtaja Liisa Hakola ilmoittaa. Myös Vaasan yliopiston rehtori Matti Jakobsson toivoisi Aallon pitäytyvän pääkaupunkiseudun kentällä. – Muiden yliopistojen rahoitusasema heikkenee, mikä johtaa yliopisto-opetuksen ja tutkimuksen tason laskuun, jota Aalto ei pysty paikkaamaan, sanoo nyt jo yliopistoon yhdistyneen Turun kauppakorkeakoulun rehtori Tapio Reponen. Lehtikirjoituksissa ja käytäväkeskusteluissa onkin kannettu huolta sivistysyliopiston tulevaisuudesta: tutkimuksen ja opetuksen rappeutumisesta sekä elinkeinoelämän vahvistuneesta asemasta korkeakouluissa. Mitä lahjoittajat tahtovat vastineeksi? Onko meillä kymmenen vuoden kuluttua Kauppakorkeakoulun nykyisen Tieto-salin lisäksi Teknologiateollisuuden nimikkoauditorio, Kone-huoneet ja Ornamo-vessat? Vai aletaanko opiskelijoita ja tutkijoita sponsoroida kuin urheilijoita nykyään? Haalarithan on jo nyt kirjottu tukijafirmojen logoilla, mutta monta mahdollisuutta on vielä käyttämättä. Parhaita tutkijoita voisi kaupata firmalta toiselle kuin potkupalloilijoita, vähemmän hyville perustaa farmijoukkueita… Nybergh naureskelee. Lahjoitusrahoja ei saa korvamerkitä, vaan kaikki lyödään yhteiseen pääomapottiin.Lahjoittajien muistamista ei ole vielä edes ehditty ajatella, mutta Nybergh lupaa jotain mullistavaa vielä keksittävän. – Plakaateilla ei ole ainakaan mikään hirveä kiire. Muutenkin Pro Patria -henkiset graniittitaulut ovat aika kaukana Aalto-hengestä ja nykypäivästä. Nykypäivästä valovuosien päässä tuntuvat olevan myös muutamien yliopistojen varainhankintakampanjat. Turussa alumneihin ja muihin ”yliopiston ystäviin” puhalletaan ehtaa talvisodan henkeä yhdessä Bob Helsingin kanssa toteutetulla videopätkällä. Nauhalla muun muassa Esko Valtaoja ja Supon päällikkö Ilkka Salmi hiip-

pailevat salaperäisesti yliopiston johdon kanssa kellariin kuulemaan Kekkosen palopuhetta. Rakennuksen ulkopuolella zoomataan Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle -tekstiin. ”Yksi euro Turun yliopistolle on kolme ja puoli euroa Suomen tulevaisuudelle.” Helsingin yliopiston varainkeruun keulahahmoksi on noudettu nostomies Paavo Lipponen. Mainostoimisto Taivaan kanssa puuhattu kampanja julkistetaan vasta maaliskuun lopussa, eikä yliopistosta muutenkaan olla halukkaita kommentoimaan rahankeruun tämänhetkistä tilannetta. On Aaltokin ulkopuolisia toimistoja käyttänyt, myöntää varainhankintapäällikkö Tawast. Isommille kampanjoille ei kuitenkaan ole ”akuuttia tarvetta”. – Tässä rakennetaan nyt kokonaan uutta kuviota, johon Aallossa ollaan haettu kokemusta pian kaksi vuotta. Nyt me ollaan jo aika hyviä. Tarkoitus ei ole tyytyä vain kotimaan rahahanojen juoksuttamiseen. Helmikuusta alkaen Aallolle lähdetään hakemaan lahjoituksia myös kansainvälisesti. Halutuimpina yhteistyökumppaneina EK:n Nybergh mainitsee sellaiset digitaalisten palveluiden ja energia-alan yritykset, jotka ovat kansainvälisiä edelläkävijöitä. – Valtaosalla maailman 20 parhaasta yliopistosta on erittäin merkittävä ulkopuolinen rahoitus, Tawast muistuttaa. Hän uskoo, että varainhankinnan osaaminen on tulevaisuudessa ensiarvoisen tärkeää. – Pitkässä juoksussa rahoitusta ei enää riitä valtion kirstusta. Tawast kertoo, että erityisesti Yhdysvalloissa ja Britanniassa jopa puolet yliopiston johdon työajasta on jyvitetty varainhankinnalle. Briteissä myös valtio on tukenut kampanjoiden käynnistämistä taloudellisesti, mikä on nostanut varainhankinnan tuloksia lähes puolella. Mikä on suurin syy siihen, että Aalto on suihkaissut itsensä muiden ohi, herrat rahankerääjät? – Varainhankinta on ollut osa muuta Aalto-hanketta alusta asti. Mietittiin kansainvälisen konsultin kanssa kuinka kampanjat pitäisi toteuttaa, suunniteltiin tätä kohderyhmä kerrallaan. Muut yliopistot eivät tällaiseen lähteneet, Tawast sanoo. Nybergh lataa suoremmin: – Muutostarinan pitää olla hyvä. Meillä on, muilla ei. •


#1/2010 — 21

might want to OK if change the world. You It’s OK if you’re analytical. It’s ent. Maybe you persis- theorize. Or experim you’re creative. Or eager, or ld. That’s OK too. ical. If can’t be put into a mo tent, the team player, or the rad nce seldom can devel- People making a differe you want to discover more. Or ever you want. more. Or be. You can be what n lear to t wan you If re. mo op

Apply now for the Vaisala Giant Leap internship program. Application period ends on February 14th, 2010

www.vaisala.com/giantleap


Porsasten herra

22 — #1/2010

Teemu Halme on lunki heppu, josta kaikki pitävät. Sikatilan isäntä, joka on tottunut haiseviin vastalauseisiin eikä turhista hermostu. Silti NELJÄsosa edustajistosta vastusti hänen valitsemistaan AYY:n pääsihteeriksi. Teksti: Johanna Mitjonen Kuvat: Maija Astikainen 1


#1/2010 — 23


24 — #1/2010


#1/2010 — 25 2

ydäntalvella Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan ensimmäisen pääsihteerin Teemu Halmeen kotitilalla on hiljaista. Kolmesataavuotias Metsämaa peltoineen lepää lumen alla. Päivän ollessa lyhyimmillään saattaa joku sikalan emakoista pyöräyttää potran porsaskatraan, mutta muuten ei tapahdu mitään. Maatilan kesäkiireet ovat kaukana, ainoastaan kirjanpito odottaa tekijäänsä. Teemu Halme aistii Absurdistanin ilmapiirin, lukee pääsihteerin Facebook-statuksessa kaksi päivää ennen joulua. Viimeiset viikot ennen uutta yliopistoa ja ylioppilaskuntaa eivät ole yhtä seesteisiä kuin loimaalainen maalaismaisema. Aalto-yliopisto on osoittautunut melkoiseksi tsunamiksi. Yhdistymispäätöksen jälkeen oli selvää, että uudella yliopistolla voi olla vain yksi ylioppilaskunta, joten teekkarit, kylterit ja taikkilaiset ovat jo parin vuoden ajan joutuneet hahmottamaan paikkaansa uudessa. Jotakin tarrataan tulvavirrassa vanhoista ylioppilaskunnista mukaan, mutta vesimassat vetävät kuitenkin väkisin kohti tuntematonta. Halmeen mielestä AYY:n syksylle ominaista on ollut on-offmeininki. – Joko on hirveä riita jostakin tai sitten mennäänkin hirveää vauhtia eteenpäin. Päällimmäisenä toiveena pääsihteerillä on kuitenkin, etteivät konfliktit vaikuttaisi jäseniin. Että palvelut toimisivat totuttuun tapaan. Ettei jäsenille edes näkyisi, kuinka suuresta muutoksesta on kyse. Vaikka ylintä valtaa ylioppilaskunnassa käyttää edustajisto, kulminoituu juuri pääsihteeriin paljon. Viime kädessä odotetaan, että häneltä löytyy mielipide – ja usein myös ratkaisu. Lisäksi pääsihteeri toimii parinkymmenen työntekijän esimiehenä, hallituksen sihteerinä ja – ainakin AYY:ssa – osa-aikaisena likasankona ja syntipukkina. Ei kuulosta kovin kadehdittavalta pestiltä.

1. Porsaita AYY:n oomme kaikki. Teemu Halmeen kotisikalassa on 100 emakkoa. AYY:ssa jäseniä on parisataakertainen määrä. 2. Porsaskuiskaaja. – Jonkun pitää pystyä olemaan rauhallinen. Jollei pääsihteeri pysty siihen, saadaan organisaatio lietsottua vain enemmän ja enemmän stressitilaan, Teemu Halme sanoo.

Harva tietää, että Halme on opiskellut yhdessä Aalto-yliopiston kouluista tai että hän on ollut harjoittelussa amerikkalaisella lypsytilalla. Tai että hän pukeutunut Lumikiksi sitseillä ja on toiselta ammatiltaan sikatilan isäntä. (Viitteitä tilallisuudesta voisi kyllä antaa miehen ahkera Farmville-harrastus Facebookissa!) Halme tiesi jo pienenä ryhtyvänsä maanviljelijäksi. Perheen ainoa lapsi ei halunnut katkaista perinnettä, vaan päätti jatkaa tilaa ja lähti Helsinkiin opiskelemaan maatalous-metsätieteelliseen. Vaikka olihan Halme kiinnostunut monesta muustakin asiasta. Lapsena hän lueskeli historiaa ja matematiikkaa ja ahmaisi kerran Agatha Christien dekkarit kertaheitolla. Tiedonhalu on aina ohjannut Halmeen valintoja. TKK:lle hän haki, koska siellä tarjottiin mielenkiintoisia maa- ja ympäristörakentamisen kursseja, jotka nivoutuvat sopivasti Halmeen maanviljelyskemian ja -fysiikan opintoihin.


26 — #1/2010

Opetusministeri Wallin haluaisi todennäköisesti ottaa pääsihteerin puhutteluun pitkittyneistä opinnoista. Fuksivuotta 1997 viettäneen Halmeen valmistuminen siirtyy uuden tehtävän johdosta edelleen tulevaisuuteen. – Opintoni lepäävät. Kyllähän se tuolla takaraivossa on, että niitä pitäisi edistää. Vaikkei Halme ollut partiolainen tai lukion oppilaskunnan puheenjohtaja, tuli hänestä hyvin nopeasti akateeminen järjestöjyrä. – Kun aloitin yliopistolla, päätin olevani kiinnostunut kaikesta, myös yhdistystoiminnasta. Ja jos ei osaa järjestelmällisesti sanoa ei, joutuu kaikkiin luottamustehtäviin, Halme naureskelee. Ensin tuli osakuntamaailma. Siellä Halme oppi mutkattomaksi eri oppialojen ihmisten kanssa, jutteli kaikille ja oli kiinnostunut kaikista: siitä, mitä teologi tutkii tai siitä, mitä kuuluu antiikin kielten opintoihin. Osakunnassa pääsihteeri ymmärsi saman pyhän yksinkertaisuuden, mikä pätee nyt myös Aallossa: – Opin heti, ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa ajatella asioista, vaan näkökulmat vaihtelevat. TKK:llakin luottamustehtävät löysivät Halmeen, ja hän ryhtyi rakennusinsinöörikillan lukkariksi heti fuksivuotenaan. Harrastuksesta tuli Halmeelle työ, kun hän vuonna 2004 aloitti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan järjestösihteerinä. Samalla reissulla nyt 32-vuotias loimaalainen on edelleen. Ainakin Halme on hyvä siinä, mitä tekee. – Minulla on ollut monta esimiestä, ja Teemu on ollut niistä paras. Hän on jämäkkä, mutta antaa vapautta ja vastuuta, eikä hengitä niskaan, AYY:n sosiaalipoliittinen sihteeri ja Halmeen kanssa samasta Varsinaissuomalaisesta osakunnasta tuleva Liisa Lähteenaho kertoo. – Teemu on excel-velho! Hän laittoi asioita uuteen uskoon, jotta pystyimme paremmin seuramaan palveluiden ja tukien käyttöä. Jos Teemua pitäisi kuvata yhdellä sanalla, sanoisin: luottomies, Minna Vierikko, Halmeen HYY:n aikainen esimies sanoo. Pätevyydestään huolimatta AYY:n ensimmäinen pääsihteeri on paljon muuta kuin harmaa hallintovirkamies. Kaulassakin heiluu yleensä keltainen huivi. Ja toisinaan raidallinen, lehmuksenvihreä tai punainen, hänen ystävänsä muistuttavat. – Teemu on uskomattoman hyvä seuramies ja mahtava laulumies. Teemussa on 360 astetta ihmistä, hänen kanssaan voi keskustella mistä tahansa ja hänen kanssaan voi hölmöillä, ylioppilaskunnan arkistonhoitaja ja museon johtaja, vuosia sitten Halmeeseen osakuntamaailmassa tutustunut Tiina Metso kertoo ja jatkaa: – Teemu on viilipytty, suorastaan raivostuttavan rauhallinen, eikä menetä hermojaan turhasta. – Teemun muuntamiskykyä kuvaa hyvin se, kun vuosi sitten olimme yhdessä Teknologföreningenin järjestämillä Gille-sitseillä. Teemana oli valtakunta ja puoli prinsessaa, me sihteerit olimme kääpiöitä ja Teemu meidän Lumikki. Hän lähti heti täysillä mukaan ideaan, Lähteenaho nauraa. Veikeä varsinaissuomalainen, lähestyttävä, renessanssi-agronomi, rehellinen – mutta ennen kaikkea: rauhallinen. Se on sana, jolla jokainen Teemu Halmeen tunteva häntä kuvailee. Poikkeustilanteitakin on. – Kannattaa osallistua osakuntajuhliin, joissa Teemu vetää reipasta eestiläistä ylioppilaslaulua miekka kädessä. Ensimmäinen mieleen tuleva sana ei ole rauhallinen tai hiljainen, Metso sanoo.

”Jos sataa kaksi viikkoa putkeen, ei se stressaamalla lopu. Se aika tehdään muita töitä.” 3

3&4. Se kohta paistetaan... Eppu ja Epsu ovat tätä lukiessasi jo pekonia.


#1/2010 — 27

4

– Teemu on pitkäpinnainen, mutta jos hänet suututtaa, niin ei hyvää seuraa. En haluaisi siinä tilanteessa olla vastapuolella, Vierikko sanoo. Halme itse sanoo rauhallisuutensa kumpuavan maanviljelijän asenteesta. – Jos sataa kaksi viikkoa putkeen, ei se sade stressaamalla lopu. Se aika tehdään muita töitä. Hakiessaan HYY:stä vuonna 2007 TKY:n pääsihteeriksi Halme sanoi osaavansa työskennellä myös vaikeiden tyyppien kanssa. – Koen harvan henkilön hankalaksi. Jos joku on asiasta kanssani eri mieltä, hänellä on varmasti syy siihen, Halme sanoo. On kuitenkin ollut hetkiä, jolloin on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin. – Mutta kyllä ne yllättävän nopeasti unohtaa. Välillä tulee niin monta asiaa että ahdistaa, mutta sitten tulee taas jotain hienoa. Tämä syksy on ollut sellainen, että hädin tuskin muistaa, mitä on saman päivän aikana tehnyt. Tulee hassu tunne: olenko tehnytkään tänään mitään? Sekin helpottaa, että moni asia on vain lakannut ärsyttämästä. – Ennen ärsytti se, että joutui selittämään uudestaan ja uudestaan samat asiat. Nykyään koen senkin hyödylliseksi, koska samalla tulee itse pohtineeksi, onko toimintamalleissa järkeä.

»

Ylioppilaskunnassa pyörä keksitään joka vuosi uudestaan.


28 — #1/2010

”Teemu on loistotyyppi. Ei ole kuitenkaan hyvä, että pääsihteeri tulee vanhasta ylioppilaskunnasta.”

5

6

7


#1/2010 — 29

Syksy on tuonut ylioppilaskuntakieleen uuden käsitteen: teekkaridiktatuuri.

Ylioppilaskunnassa pyörä keksitään joka vuosi uudestaan. – Aina palataan samoihin kysymyksiin. Se on kuitenkin ominaisuus, joka pitää ylioppilaskuntaliikkeen toiminnassa. Esimerkiksi keskustelua siitä, onko SYL kansalaisjärjestö vai etujärjestö, pitääkin käydä aina uudestaan. Siksi Halme hakeutuikin jo uransa kolmanteen ylioppilaskuntaan töihin. – Tykkään näistä hommista. Ihmisillä on kova into tehdä asioita ja täällä saa tehdä todella fiksujen ihmisten kanssa työtä. Toisaalta ehkä en ole itse ihan fiksu, kun haluan tätä tehdä, hän nauraa. – AYY on kuitenkin haaste, jonka haluan ottaa. Nyt pääsee tekemään uutta, puhtaalta pöydältä. Oikeasti Halmeen pöytä ei ole puhdas. Siinä lukee edelleen Pääsihteeri, Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta. Ainakin joidenkin mielestä. Epäluulo, kyräily ja nurina ovat sanoja, jotka sopivat AYY:n alkutaipaleen kuvailemiseen. Syksy on tuonut ylioppilaskuntakieleen uuden käsitteen: teekkaridiktatuuri. Teemu Halmeen valinta pääsihteeriksi oli kylterien ja taikkilaisten mielestä taas yksi osoitus otaniemeläisten ylivallasta. Pääsihteerivalinta tehtiin marraskuun lopussa pidetyssä edustajiston kokouksessa. Kandidaattien esittelyä seurannut kes-

5, 6 & 7.Pääsihteeri ja possut kuvattiin Fallkullan kotieläintilalla, www.falkulla.com.

kustelu käytiin suljetuin ovin. Tässä keskustelussa osa edaattoreista olisi halunnut palauttaa paikan takaisin hakuun, koska Halmetta pidettiin puolueellisena. Ehdotus ei kuitenkaan saanut tarvittavaa kannatusta, ja äänestyksessä teekkariedaattorit ryhmittyivät Halmeen taakse. Lopuksi joukko edaattoreita jätti eriävän mielipiteensä pöytäkirjaan. – Oli ikävä veto, että TKY:n vanha pääsihteeri haki pääsihteeriksi. Se ei ole hyvä Aalto-hengelle, Miro Ahti, kylteri ja yksi allekirjoittaneista sanoo. – Minulla ei ole mitään Teemua vastaan, hän on loistotyyppi. Hänen kanssaan on helppo ja kiva tehdä töitä. Ei ole kuitenkaan hyvä, että pääsihteeri tulee vanhasta ylioppilaskunnasta, edaattori ja TOKYO ry:n puheenjohtaja Ilmari Arnkil linjaa. – Kritiikkiä kohdatessa vedotaan valitettavan usein ”Tämä on demokratiaa” -korttiin. Tämän demokratian periaatteethan teekkarit pääsivät itse sanelemaan ensimmäisessä kokouksessa. Kritiikki nähdään ”kiukutteluna” ja Aalto-hengen pilaamisena, ei suinkaan aidon huolen esittämisenä edustajiston päätöksentekokulttuurista, hän lisää ja lupaa, etteivät eriävän mielipiteen jättäjät ole kuitenkaan ryhtymässä jatkotoimenpiteisiin. – Kaatunutta maitoa ei kannata itkeä, vaan osoittaa nyt tukea valitulle pääsihteerille, Ahtikin summaa. Halmeelle itselleen niin voimakas vastustus tuli yllätyksenä. – Kyllähän se hiukan harmittaa. Onhan tässä tietty jännittynyt tilanne aluksi, mutta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä eteenpäin. Keväällä Metsämaan sadan hehtaarin pelloille tehdään tarkat viljelyssuunnitelmat: tuonne kylvetään ohraa, tänne vehnää. Samoin AYY:lle luodaan strategia, jonka mukaan edetään tämä vuosi. Halme uskoo, ettei seuraavista kuukausista selvitä ilman kitkaa. Edunvalvonnan puolella pitää hoitaa kolmen alan asiat, ja koko toimintaa pyöritetään neljän toimipisteen välillä. Jo käytännön rutiinien luominen ylioppilaskunnan keskustoimistolla Otaniemessä on aivan oma lukunsa. – Me olemme kuitenkin saman metropolialueen sisällä, optimisti jaksaa muistuttaa. Toisin on uudessa Itä-Suomen yliopistossa. Siellä etäisyyttä kampusten välillä 150 kilometriä. Ja jos Teemu Halmeen suunnitelmat toteutuvat, vilja nousee oraalle viimeistään toukokuun lopussa. •


30 — #1/2010


#1/2010 — 31

Koulussa meitä opetetaan olemaan hiljaa, tottelemaan ja kuuntelemaan. Työelämässä taas näyttävät pärjäävän rohkeat, sanavalmiit ja joskus vähän röyhkeätkin. Kiltteyden opettaminen on suuri kusetus sopeutumiskykyisille lapsille. Teksti: Annu Nieminen Kuvitus: Milena huhta

K  

uuminta kesätyönmetsästyssesonkia paahdetaan jo. Moni miettii kykyjään, halujaan ja mahdollisuuksiaan. Ennen kaikkea mielessä on henkilökohtainen markkinointistrategia: mitä laittaa ansioluetteloon, miten lähestyä jännittävää yritystä (joka ei edes tajua hakea työntekijöitä), miten toimia odotetun haastattelukutsun saavuttua. Ja sitten on niitä sapettavia hannuhanhia, jotka ovat jo varmistaneet työpaikkansa enon suhteilla. Tai niitä ärsyttävän suulaita pyrkyreitä, jotka puhuivat itselleen työn syksyn rekrytointimessuilla. Muille jäi sieltä käteen vain kyniä. Kateus, katkeruus ja kostonhimo leijuvat ilmassa. Osa pääsisi ahdistuksestaan eroon ryhtymällä tuumasta toimeen ja ottamalla hommaan oikean asenteen. Yhdelle ihmisryhmälle katkeruuden tunne on kuitenkin oikeutettu: niille, jotka ovat ottaneet päiväkodin, ala-asteen ja yläasteen opeista vaarin. Niille, jotka kunnioittavat toisia, pyytävät anteeksi väärin tehdessään eivätkä puukota toisia selkään. He iloitsevat muiden menestyksestä, kuuntelevat kun kaveri puhuu ja antavat toisille tilaa ryhmätilanteissa. He ovat kilttejä, sillä sitä yhteiskunta heiltä vaati.


32 — #1/2010

Osa sopeutumattomista päätyy korostamaan erilaisuuttaan kotisohvalle, osasta tulee ulkoministerejä.

Ja nyt on aika vaatia kostoa! Koulun oppien ja työelämän vaatimusten välillä on ristiriita. Koulussa opetetaan kuuntelemaan, mitä muilla on sanottavana. Kysymään, kun ei tiedä. Kuuntelemaan nöyrästi viisaampiaan. Työelämä taas imee itseensä tekijöitä, jotka puhuvat silloinkin, kun eivät tiedä, mistä puhuvat. Jotka näyttävät tietävän, sillä se on tärkeintä. Törkein huijaus kohdistuu sopeutumiskykyisiin ja sosiaalisesti lahjakkaisiin lapsiin, jotka pyrkivät ja onnistuvat toimimaan niin kuin vaaditaan. Parhaiten systeemistä uivat usein ulos ne, jotka eivät sopeudu koulun ideaaliin. He tottuvat nuoresta asti selittelemään tekojaan ja pärjäämään tilanteissa, joissa he eivät ole luonnostaan hyväksyttyjä. Osa heistä päätyy korostamaan erilaisuuttaan kotisohvalle, osasta tulee ulkoministerejä. Ristiriitahan on verrattavissa vähintäänkin törkeään petokseen! Aion kaavaa syyllisen esiin.

Onko vika… a) koulussa? Elämäni ensimmäiset 21 vuotta luulin olevani tuhma. En kuten muut tytöt. Epäkiltti. Kunnes tajusin olevani niin äärettömän kiltti, etten edes tajua sitä. Koulussa luodaan insentiivejä kuuliaisena ja kilttinä olemiseen. Sopiva auktoriteettien miellyttämisen tarve palkitaan tarroilla, leimoilla ja arvosanoilla. Onko tässä mitään järkeä? Toisten kunnioittaminen on tietenkin asia erikseen, mutta onko kiltteydessä itsessään mitään tavoiteltavaa? Lasten kiltteydestä hyötyvät lähinnä heitä kaitsevat aikuiset: vanhemmat, lastenvahdit, tarhantädit – ja opettajat. Ensimmäisenä koulupäivänäni ala-asteella opettaja kertoi, että jo tänään tulisimme oppimaan yhden asian. Taito olisi kuulemma hyvin tärkeä ja yksi vaikeimmista. Se oli hiljaa olemisen taito, opettaja kuiskutti jännittyneenä. Sitten harjoiteltiin, ihan hiljaa. Äimänä olevat seitsenvuotiaat jähmettyivät liian suuriin pulpetteihin. Tunsin oloni karusti petetyksi: hiljaa oleminen! Tämän vuoksi en tosiaankaan odottanut neljää vuotta kouluun pääsyä. Kilteistä tytöistä on puhuttu ja kirjoitettu jo kauan, mutta aivan yhtä lailla kärsijöitä ovat kiltit pojat, jotka ilmentävät kilttiyttään hieman eri muodoissa kuin klassiset kiltit tytöt. He ovat yhtä velvollisuudentuntoisia kuin tytöt, mutta kätkevät kilttiytensä muihin poikana olemisen vaatimuksiin. (Ei kilttiä tyttöäkään tunnista päällepäin: hän saattaa samalla kokea tarvetta olla esimerkiksi fyysisesti ihailtava hemaiseva pimu tai kylän kuumin rokkistara.) Kiltin tytön syndroomaa puitaessa keskitytään usein tapoihin päästä kiltteydestä eroon: aloita kickboxing, huuda kovaa ulkona, sano ei ja heitä lautanen seinään. Kilttien sijaan vaadin muutosta yhteiskuntaan ja osoitan sormella tuhmia ja tyhmiä! Kilttien ihmisten käännyttämisyritykset ovat yleensä typeriä. Ihminen toimii hyvin, kun hän saa käyttää omiksi kokemiaan toimintamalleja. Kilttien tyttöjen ja poikien yhtäkkiset yritykset

Ain’ suhteil’ työtäs tee? Aaltolaiset tekevät työtä muutenkin kuin rahasta, saavat töitä kavereiden avulla ja oppivat jo alaasteella olemaan syömättä keltaista lunta.

Kaikki Ainon työelämäkyselyn vastaajat kertovat tekevänsä töitä kesäisin ja enemmistö myös lukuvuoden aikana. Heitä yhdistää opiskeluaikaisen työkokemuksen arvostaminen korkealle ja erottaa näkemykset reiluista perusteista työn saamiselle.

Olen saanut opiskeluaikanani oman alani kesätöitä: 45 % Joka kesä 52 % Toisinaan 3 % En koskaan


#1/2010 — 33

olla tuhmia menevät miltei poikkeuksetta mönkään. Seuraa vääristä syistä tehtyjä matkoja, avioeroja ja itsesyytöksiä. Eikä edes tunnu paremmalta. Oikeanlaista muutosta saamme aikaan vain muuttamalla sitä, mitä odotamme lapsilta ja minkälaista käytöstä heissä rohkaisemme, kun he muodostavat omia käyttäytymismallejaan. Nostetaan siis syytetyn penkille helppo uhri: kasvatusinstituutiot. Mutta onko oikein soimata koulua? Kyllä siellä opetetaan paljon toimiviakin elämänohjeita. Kun olin kolmannella luokalla, koulussamme Helsingin kakkosnorssissa lanseerattiin juhlavuoden kunniaksi ala-asteemme oma laulu. Saksanopettaja oli tehnyt sanat ja musiikinopettaja säveltänyt melodian. Koko koulun yhteisessä aamunavauksessa hän veivasi pianoa ja kuoro hoilasi antaumuksella. Minä, tuolloin vielä kaapissa oleva kiltti, kuuntelin tarkkaan ja otin joka säkeestä elämänneuvot talteen. Yksi jäi mieleen yli muiden: ”Viisas kysyy, kun ei tiedä, viisas poh-tii, arvioo-oi…”.

Siitä lähtien olen esittänyt typeriä kysymyksiä niin paljon, että minua on syytetty milloin älyni piilottelusta ja ärsyttävästä naiiviudesta, milloin glamourblondistrategian hyväksikäyttämisestä. (Viimeisestä sain syytteen ystävältäni Terolta sen jälkeen, kun hän oli lukenut Henry Laasasen teoksen Naisten seksuaalinen valta.) Myös TaiKissa opetuksen kehittämisen parissa pitkän uran tehnyt ja Aallossa vararehtorina vaikuttava Martti Raevaara puolustaa peruskoulua. – Peruskoulu ja lukio ovat muuttuneet hyvään suuntaan. Oppilaiden ja opiskelijoiden rohkeus, kommunikaatiovalmiudet ja kyky käyttää medioita omien ajatustensa esittämiseen ovat kehittyneet, Raevaara sanoo. Monet kasvatusinstituutiot ovat kokeneet muutoksia sitten hiljaisia lapsia leiponeen kansakoulun. – Henkilökohtaisia portfolioita kootaan jo päiväkodeissa. Australiassa on jopa meneillään projekti jokaisen kansalaisen digi-

Työnteosta saa rahaa. Jos sitä ei lasketa, kannattaako opiskelijan käyttää aikaa työntekoon? Kyllä, sanovat aaltolaiset.

Saa arvokasta kokemusta duunarihommista ja ymmärtää paremmin duunareita valmistuttuaan ehkä johonkin johtamistehtäviin.

Ei tartte ihan kylmiltään lähteä työelämään.

Opiskelijaelämässä mukana oleminen opettaa vähintäänkin yhtä paljon kuin opinnot, ja muihin aktiiveihin luodut suhteet ovat todennäköisesti käyttökelpoisia myöhemmin elämässä. Aktiivithan ovat juuri niitä hyviä tyyppejä, joita firmatkin metsästävät!

En keksi mitä virkaa on diplomi-insinöörillä, joka ei valmistuessaan ole tehnyt töitä. On myös ihan hyvä selvittää, onko juttu, johon päästäkseen kuluttaa 5–10 vuotta elämästään, mielekästä.

tai sitten ei. Olisi kiva, jos voisi vaan keskittyä opiskeluun rauhassa. Vetää sen intensiivisesti läpi ja pois alta. ”Huonoissa” työpaikoissa olen oppinut eniten. Että näin en halua tehdä, näin ei pidä johtaa ja näin menetän ne parhaat työntekijät muualle. Hyvästä johtamisesta on kiinni käytännössä koko firman menestys, jollei sitä lasketa pelkästään rahassa.

Työnteko kannusti monipuoliseen itseopiskeluun.

»


34 — #1/2010

kolme myyttiä menestyksestä MYYTTI 1: Naiset törmäävät työelämässä lasikattoon.

MYYTTI 3: Ilman kansainvälistä kokemusta ei voi menestyä.

”Naisten kohtaamasta lasikatosta on tehty paljon tutkimusta ja julkisuudessa monet naiset ”Olen työskennellyt ulkomailla useita vuosia: ovat kertoneet vaikeuksistaan edetä uralla. LaLontoossa, Singaporessa ja Luxemburgissa. Misikatto ei siten ole pelkkä myytti, mutta uskon, nulle kansainvälisestä kokemuksesta on ollut että sen merkitys on viimeisen kymmenen vuovaltavasti hyötyä. En tosin tiedä, mitä olisi taden aikana vähentynyt. Uskon myös, että täpahtunut ilman sitä. hän on monen muun seikan ohella vaikuttaKyllä ilman kansainvälistä kokemusta nut se, että naisten oma kiinnostus ja halukvoi menestyä, mutta sen avulla menestyy varkuus hakeutua vaativiin johtamistehtäviin on masti paremmin. Elämme niin vahvassa sidoklisääntynyt. sessa kansainväliseen talouteen, että sen ymMinulla on ollut paljon tuuria työelämässä. märtämisestä on etua. Olen saanut mahdollisuuksia toimia mielenkiinMinusta olisi tärkeää, että suomalaiset toisissa ja haastavissa tehtävissä. En ole koskävisivät ulkomailla töissä, sillä meillä on palkaan törmännyt lasikattoon.” jon annettavaa maailmalle. Erityisesti kannattaa Anne Brunila, lähteä silloin kun lapset ovat pieniä. yhteiskuntasuhteiden ja Moni on myös tullut ulkomailta ja kokestävän kehityksen johtaja, Fortum kenut hankalaksi sijoittua töihin Suomessa. Ulkomaankokemus ei ole mikään taikatemppu. Tärkeintä on tehdä työtä, josta on intohimoiMYYTTI 2: sesti kiinnostunut. Ellei ole, joku innostuneemTöitä saa vain suhteilla. pi saattaa ajaa ohi. Asenne ja tahto ratkaisevat työelämässä, ei kansainvälinen kokemus.” ”Kukapa ei haluaisi sanoa, että oma ura on pelkästään omaa ansiota? Pitkältihan se onkin, Bo Harald, koska olemme oman elämämme maalareita, ja Executive Advisors -yksikön johtaja, Tieto oma vietti puskee eteenpäin tiettyä kohdetta kohti - edes tietämättä usein miksi. Näyttelijän ammatissa suhteiden tar(TP) ve korostuu - Suomen kokoisessa maassakaan enää harvoin pärjää ilman agentin apua. Ja vielä vähemmän, jos pyrkii ulkomaille töihin. Ulkomailla yksittäisten näyttelijöiden lähettämiä esittelynauhoja ja -kuvia ei usein huolita edes avattaviksi, elleivät ne tule suosituksen tai agentuurin kautta. Los Angelesissa jopa vitsaillaan, etta näyttelijän pääammatti on oikeastaan kinkereillä ja koekuvauksissa juokseminen - suhteiden luomisen tuloksena buukattu elokuva tai TVsarja onkin vain sokeria kakun päälle. Perverssiä. Onneksi Suomessa asiat eivät ole edenneet niin pitkälle. Suomessa ammattimme kulkee toisessa muodossa suhteiden kautta: ihmiset, joiden kanssa on tehnyt hommansa hyvin, soittavat ja pyytävät uudestaan töihin. Mutta ensimmäinen kerta on usein oman puurtamisen ja hieman tuurinkin tulosta.” Irina Björklund, näyttelijä ja muusikko, Los Angeles

Mitä siitä jää käteen, kun rahat on syöty? Aaltolaiset ovat oppineet työelämässä manipuloimaan, koodaamaan ja sietämään mulkkuja. Puhelinmyyjänä opin markkinoimaan eli manipuloimaan ihmisiä. Opin, ettei homma ole oikeasti niin vaativaa ja ahdistavaa kuin koulussa. IT-hippeily on yllättävän joustavaa. Luovassa työssä realiteettina on, että kovempi tyyppi tekee helposti satakertaisesti tehokkaammin duunia. Siinä tajuaa oikeasti olla stressaamatta ja yrittämättä pingottaa oman kykynsä yläpuolelle. Koulussa tehokkuusajattelu on paljon syvemmällä.

Eräässä vartiointihommassa opin, että mitä isokenkäisempi tyyppi, sitä vähemmän hän osaa lukea tai ymmärtää lukemaansa. Fuksikesän harjoittelussa pienessä startup-firmassa opin, että asiakas on mulkku. Aika paljon on tullut opittua tietotekniikasta, bisneksestä, jähmeästä yrityskulttuurista, ketterästä yrityskulttuurista, töissä viihtymisestä, ihmisistä, laista, rahan arvosta, kusetetuksi tulemisesta ja ennen kaikkea itsestään. Tutkimusapulaisena opin, että yliopistolla on paljon turhaa byrokratiaa ja että proffat voivat olla surkeita esimiehiä.

”Tärkeintä on tehdä työtä, josta on intohimoisesti kiinnostunut. Ellei ole, innostuneemmat ajavat ohi.”

Kätevät suhteet Suurin osa (72 prosenttia) vastanneista on sitä mieltä, että töiden saaminen suhteilla on realiteetti. Vain kahden osallistujan mielestä se on väärin. Keino on myös suosittu: enemmistö oli myös saanut töitä verkostojensa kautta. Kas näin! Baarissa tulee usein ilmi, jos jossain on tarvetta työntekijälle. Frendejään voi pyytää lukemaan ja kommentoimaan oman CV:nsä ja sparraamaan oman value propositionin kanssa. HSE:llä verkostot auttavat eteenpäin myös, mikä-


#1/2010 — 35

Kahden taulun välissä Opettajat kasvattavat lapsista hyviä ryhmässä toimijoita ja kouluttavat heitä ottamaan toiset huomioon. Työnantajat etsivät ihannetyöntekijästään tehokkuutta, omatoimisuutta ja hyvää asennetta. Aino kysyi ala- ja yläkoulun sekä lukion opettajilta, minkälaisia ominaisuuksia he pyrkivät lapsille koulussa opettamaan. Kasvattajien vastauksissa toistui sosiaalisten taitojen merkityksen korostaminen: keskustelutaidot, ryhmässä toimimisen hallitseminen ja muiden ottaminen huomioon ovat joka koululaisen perusvalmiuksia. Myös kärsivällisyys ja suvaitsevaisuus lukeutuivat ominaisuuksiin, joita lapsille halutaan koulussa opettaa. Vastapainoksi kysyttiin työnantajan näkökulmaa. Korkeakouluopiskelijoiden ihannetyöpaikkalistoilla pyörivien työnantajien edustajat kertoivat, mitä ominaisuuksia he etsivät ihanteellisessa työntekijässä. Jälleen löytyi toistoa: motivaatiota, omatoimisuutta ja tehokkuutta haettiin eri sanakääntein. Kaikki työnantajat olivat yhtä mieltä siitä, että opiskeluaikana hankitulla työkokemuksella on suuri merkitys rekrytointiprosessissa. Opettajien mielipiteet jakautuivat kysyttäessä, pitäisikö koulun ylipäätään valmentaa lapsia ja nuoria työelämää varten. Jotkut nostivat esiin huolen lahjakkaista lapsista, joiden inspiroimiseen varattuja resursseja opettajat pitivät tällä hetkellä hyvin vähäisinä.

li saa apua itse haastattelutilanteeseen – esimerkiksi konsulttitoimistojen case-haastatteluihin. Isäni kollega tiesi mitä opiskelen, joten hän tarjosi minulle työpaikkaa. Kaveri tunsi harrastuksen kautta eräästä firmasta vanhempainlomalle jäävän henkilön, jolle tarvittiin sijaista. Kun vapailta markkinoilta ei töitä herunut yrittämisestä huolimatta, piti valitettavasti turvautua vanhempien suhteisiin saadakseen töitä. Näin on käynyt paria kertaa lukuunottamatta aina.

Muista aina nämä: •Ryhmässä toimiminen •Toisten huomioon ottaminen •Erilaisuuden hyväksyminen •Keskustelutaidot •Kärsivällisyys 1

Ihannetyöntekijän tärkeimmät ominaisuudet: •Motivaatio •Intohimo •Kommunikaatiotaidot •Tehokkuus •Toimeenpanokyky 2

1. Koulussa 2. Töissä

taalisesta näytekansiosta, joka seuraa mukana läpi elämän, Raevaara kertoo. – Toki myönnän, että yleisellä tasolla koulun tehtävänä on sosiaalistaa: tuottaa kunnollisia, kuuliaisia ja ahkeria kansalaisia. Minusta tämä ei kuitenkaan sulje pois omaa luovaa ajattelua ja kriittisyyttä tai kykyä ilmaista omia ajatuksia selkeästi ja rohkeasti, Raevaara tiivistää.

b) työelämässä? Myönnetään: koulun solvaaminen siitä, että siellä opetetaan olemaan toisille kilttejä, on toisaalta typerää ja lyhytkatseista. Olisiko ongelma sittenkin työelämässä, joka tuntuu nykyään monella alalla toistavan sokeasti kestämättömiä toimintatapoja? Tehtäviin halutaan motivoituneita, nälkäisiä ja adrenaliinia uhkuvia nuorukaisia, joiden presenssi täyttää huoneen. Motivaatio on kuitenkin usein teeskenneltyä, eikä ole järin inhimillistä edes odottaa mitään muuta. Ihannetyöntekijä on amerikkalaiseen tapaan ainakin verbaalisella tasolla minäänsä täynnä. Itsevarmuutta korostetaan yli kykyjen. Mitä ihmettä työelämä tekee tällaisilla oman elämänsä sankareilla? Pitää kääntyä asiantuntijan puoleen. Miltei 20 vuotta Työelämän tutkimuskeskusta johtanut Tuula Heiskanen näkee työnantajien vaativan vastavalmistuneilta korkeakouluopiskelijoilta tiettyjä valmiuksia alaan katsomatta. – Rekrytointi-ilmoittelussa toistuu yhteinen piirre, haetaanpa minkä alan osaajia hyvänsä. Vaaditaan sosiaalisia taitoja, ryhmä-

Nuorempana pääsi sukulaisten työpaikoille, nykyään verkostojen kautta kuulee työpaikoista ja haastatteluissa voi namedroppailla yhteisiä tuttuja. Pääsin isäni kautta ensimmäiseen oikeaan kesätyöpaikkaan elintarviketehtaalle 17-vuotiaana. Työ oli fyysisesti rankkaa mutta helppoa. Pienellä paikkakunnalla ei ollut monia mahdollisuuksia päästä kesätöihin alle 18-vuotiaana eikä moni ikäisistäni edes halunnut vielä tehdä töitä. Pääsin lähisukulaisen imussa Nokia Siemensille tekemään työtä, joka ei kiinnostanut pätkääkään. Olisi voinut käyttää ajan vaikka opiskeluun.

Kaikki eivät ole hyötyneet suhteista työnhaussa. Jokainen on oman onnensa seppä. Käyttäisin itsekin hyväkseni, jos sattuisi tilaisuus kohdalle. Itse voin kuitenkin ylpeänä sanoa saaneeni kaikki työni täysin omilla ansioillani. Olisin ylpeä, jos saisin oman alan töitä omin avuin, mutta ainakaan vielä saalis ei ole kovin mainittava.

»


36 — #1/2010

aalto: tutkinnot tullaan mukauttamaan työelämään Samalla kun työnantajat peräänkuuluttavat työkokemusta, yliopistot haluavat opiskelijoista eroon tehokkaasti ja nopeasti. Opintoaikojen rajausten mukaan korkeakouluopintojen pitäisi sujua keskiverto-opiskelijalta viidessä vuodessa. Toteutuneet valmistumisajat kuitenkin viestivät suurimman osan opiskelijoista olevan kummajaisia, valitettavan hitaita. Opiskelijat hankkivat elantoa, elämänkokemusta ja näkemystä alastaan tekemällä palkkatöitä opintojen ohessa. Tämä on mieleen myös työnantajille, joista useat suhtautuvat varauksella vuosikaupalla akateemisessa maailmassa ilman muuta työkokemusta seikkailleihin tohtoreihin. Millä kannalla on Aalto-yliopisto? Opetuksesta vastaava vararehtori Martti Raevaara, onko opintoputkessa mitään järkeä? – On väärinkäsitys, että yliopisto haluaisi rakentaa opiskelijalle opintoputken, jossa menestyksellinen opiskelu ja työkokemuksen hankkiminen ovat toistensa vastakohtia, Raevaara torjuu. Vararehtorin mukaan ongelma syntyy siitä, että keskustelu opiskelijoiden työnteosta on yksipuolista. – Usein keskustelu työssäkäynnistä liitetään lisäelannon ansaitsemiseen, jolloin työssäkäynti on välttämätön paha ja hidastaa opiskelua. Työnteon myötä syntyvää työkokemusta ja verkottumista harvemmin tässä yhteydessä nostetaan esiin, Raevaara muistuttaa. Taiteen lisensiaatti Raevaaralla on pitkä

Mitkä ovat reiluja perusteita työpaikan saamiseen? Oikeudenmukaiset kriteerit jakavat mielipiteitä. Mikään peruste ei saa lähellekään enemmistöä taakseen. 14% Suoritettu tutkinto 10% Opintosuoritusten keskiarvo 1% Sukunimi 14% Kertyneet vapaaehtoistehtävät 13% Kertynyt elämänkokemus 14% Itse muodostetut suhdeverkostot 2% Äidin/isän/muun sukulaisen muodostamat suhdeverkostot 17% Sosiaaliset taidot 7% Tuuri 7% Riittävä röyhkeys

kokemus TaiKin opetuksen kehittämisestä. Hän näkee opintojen ohessa työskentelemisestä olevan etua myös oppimiselle. – Syvällinen oppiminen perustuu henkilökohtaisten merkitysten rakentamiseen suhteessa aiemmin opittuun ja opitun soveltamiseen uusissa tilanteissa. Näin opiskelun ja työelämän yhteyttä voidaan pitää tärkeänä myös opiskelijan oppimisen kannalta, Raevaara linjaa. Raevaara listaa työelämän nykyisiin vaatimuksiin lukeutuvan kyvyn elää epävarmuudessa, taidon kommunikoida erilaisten ihmisten kanssa ja tunneälyn. – Näiden valmiuksien saavuttamiseen ei tarvita erillisiä kursseja vaan opittavat sisällöt liitetään osaksi alan opintoja. Samoin henkilökohtainen työurasuunnittelu on osa tutkinnon sisältöä, ei vasta valmistumisen jälkeen kohdattava haaste, vararehtori painottaa.

Mistä ala-asteella oppimastasi taidosta sinulle on ollut eniten hyötyä myöhemmin? Heti nokkahuilunsoiton jälkeen lukemisesta. Hiljaa paikallaan istumisesta. Hyvistä käytöstavoista – kuten vanhempien ihmisten kunnioittaminen, toisten kuunteleminen ja oman vuoronsa odottaminen.

Aallossa lähdetään ensi lukuvuonna uudistamaan koulutusohjelmien tutkintovaatimuksia tulevaisuuden ammatillisten vaatimusten mukaan. – Nykyisin koulutusohjelmien opetussuunnitelmatyön lähtökohtana ovat valitettavan usein opettajat ja heidän kurssinsa, Raevaara pahoittelee. Ideaalin yliopiston tarjoamat valmiudet työelämää varten eivät kuitenkaan ole Raevaaran mukaan avaintekijä – vaan tärkein löytyy jälleen kerran peilistä. – Lähtökohtana on elinikäinen, jatkuva oppiminen ja oppimisen intohimo. Vaikka työpaikat kouluttavat henkilöstöään, henkilökohtainen omien tietojen ja taitojen teoreettinen ja käytännöllinen kehittäminen sekä kiinnostus ja taito uuden oppimiseen lähtee itsestä.

Pipo pois! Ala-asteelta jäi aaltolaisille mieleen myös elämän ohjenuoria. Ruokapöytätapojen lisäksi muistiin on painunut, että ei saa keskeyttää kun muut puhuvat, pitää olla ajoissa ja kätellessä puristetaan reilusti. Kohtele toisia niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Käytöksestä.

On parempi esittää huono ajatus, jos sillä saa huomion käsiteltävään asiaan, kuin hyvä, joka ohitetaan.

Ehkä opin vähän keskittymään.

Laulu lähtee hiljaisuudesta.

Oikeudenmukaisuudesta. Meillä oli hyvät opettajat, jotka eivät antaneet kiusaajille tilaa luokassa. Kaikille piti olla reilu, vaikkei olisi ollutkaan kaveri.

Kel onni on, se onnen kätkeköön.

Paksunahkaisuudesta ja kirjoittamisesta. Tunnollisuudesta ja esiintymisestä. Vasemmalle sirklaamisesta.

Pipo pois päästä sisällä. Kyseenalaistaminen on kielletty. Keltaista lunta ei saa syödä.


#1/2010 — 37

työosaamista ja kielitaitoa – sekä hyvin usein vankkaa kokemusta, Heiskanen listaa. Lisäksi tutkimusjohtaja muistuttaa projektityön hallinnan sekä monialaisissa tiimeissä toimimisen taidoista. Hän allekirjoittaa myös olemuksen ja esittämisen taidon tärkeyden. – Rekrytointitilanteessa kuvaan astuu osaamisen esittämisen taito, Heiskanen myöntää. Opiskelijoita usein askarruttaa, mikä merkitys opiskeluaikana hankitulla työkokemuksella on tulevan työelämän kannalta. Tutkimusjohtajalta ei heru mullistavaa viisautta. – On tutkimusnäyttöä siitä, että ne valmistuneet, joilla on entuudestaan työkokemusta omaa koulutusalaa vastaavalta alalta, työllistyvät paremmin kuin ne, joilta kokemus puuttuu, Heiskanen kertoo.

c) …vai sittenkin menestyksen määritelmässä? On myös mahdollista, että syyllinen löytyy muualta. Ehkäpä koulu opettaa juuri sitä, mitä sen pitääkin, ja työelämä on juuri sitä, mitä se on - mutta käsitys menestyksestä on ahdas. Määrittelemme menestyksen usein jollain tavalla työelämässä pärjäämiseksi. Mutta työelämähän voi olla tyhmä! Miellämme toisinaan esimerkiksi Jari Sarasvuon menestyjäksi, koska hän on saavuttanut näkyvällä urallaan näkyviä virstanpylväitä. Tällöin menestyksen indikaattorina on hieman epämääräinen menestyvältä vaikuttaminen. Jos määrittäisimme menestyksen ilmaisimeksi esimerkiksi tieteellisen tietämyksen lisäämisen maailmasta, genetiikan huippututkijana työskentelevä luokan hiljaisin tyttö taitaisi vetää pidemmän korren. Menestys on niin monitahoinen ja subjektiivinen käsite, että päätäni alkaa särkeä. Siihen liitetään monesti valta: jos on saavuttanut itselleen vaikutusvaltaisen aseman, on kai jotenkin menestynyt. Myös taiteelliset saavutukset, maallisen hyvinvoinnin haaliminen itselle ja tunnetuksi tuleminen assosioidaan menestymiseen. Kaikki ne liittyvät jollain tavalla siihen, miltä ihmisen elämä näyttää ulospäin. Työelämässä pärjääminen taas on huono indikaattori, sillä työelämiä on niin monenlaisia. Ja monet niistä ovat arvostuksiltaan vähän hölmöjä. Ehkä parempi määritelmä menestymiselle olisi, että onnistuu tekemään sen, mitä haluaa tehdä. Huolestun silti, kun en ihan äkkiä keksi lähipiiristäni yhtään ihmistä, joka olisi saavuttanut haluamansa olematta kertaakaan epäkiltti. Ehkeivät työelämän ja koulun välillä olevat epäjatkuvuuskohdat olekaan epäkohtia. On erinomaisen hyvä asia, ettei koulu valmista ihmisiä työelämää varten. Vain sillä tavalla eksymme tarpeeksi miettiäksemme, mitä todella haluamme elämällä tehdä. Tai ehkä olen vain ihan liian kiltti ymmärtääkseni, että tämäkin on osa salaliittoteoriaa, jonka tavoite on saada kiltit kyykkyyn. •

Huolestun, kun en ihan äkkiä keksi yhtään ihmistä, joka olisi saavuttanut haluamansa olematta kertaakaan epäkiltti.


38 — #1/2010 / KUUKAUDEN KUVA Matti Ahlgren kuvasi tammikuussa yksityiskohtia Centre National de la Recherche Scientifiquen rakennuksesta Pariisissa. Kuvaajan mielestä rakennus on epäinhimillinen betonimöhkäle, johon verrattuna Otaniemen rakennuksetkin alkavat yhtäkkiä näyttää kauniilta.


KUUKAUDEN KUVA / #1/2010 — 39


40 — #1/2010 / Kotisatama / Palstalla seurataan opiskelijaa alusta nykyhetkeen.


KOTISATAMA / #1/2010 — 41

Graafisen suunnittelun kandi Inka Järvinen, 28, aloitti työelämänsä suuren tavaratalon myyntitiskiltä. Nyt hän viihtyy pienissä firmoissa, joissa jokaisella työntekijällä on nimi. Teksti: Reetta Nurmo Kuva: Noomi Ljungdell

Pieniä kuvioita ”Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli Helsingin Stockmannilla 15-vuotiaana. Siitä lähtien olin töissä Hulluilla päivillä, kausimyyjänä ja iltatyöntekijänä lastenvaate- ja myöhemmin taidetarvikeosastolla. Yhteensä seitsemän vuotta. Asiakaspalvelu ei ole minua varten. Työskentelin tavaratalossa, koska tarvitsin rahaa ja se oli hyvä työpaikka kesäisin ja opintojen ohella. Aloitin vaatesuunnittelun opinnot TaiKissa heti lukion jälkeen ja valmistuin kandiksi vuonna 2004. Vuoden ajan opiskelin myös graafisella. Vaatetusosastolta valmistumisen jälkeen tarvitsin taukoa ja lähdin Kööpenhaminaan työharjoitteluun Punk Royal -vaatefirmaan. Punk Royalin suurperhe Tanskan aika naurattaa vieläkin, meno siellä oli todella rentoa. Pomoinani oli PR-ammattilainen ja taidemaalari. Lisäksi siellä työskenteli kaavoittaja, suunnittelija ja joukko random-apureita, jotka olivat tuttuja ja kavereita. Työharjoittelun jälkeen jäin yritykseen töihin. Päivääni kuului koneella istumista, suunnittelua ja printtien painamista käsin. Teimme vaatteiden mallikappaleet ja esimerkiksi second hand -mallistoja. Silloiset työkaverini olivat tosi aktiivisia kaikessa, mitä tekevät. Jokaisella taisi olla firma, jossa he toteuttivat omaa juttuaan maalaamisesta laulamiseen. Näin, kuinka paljon ihmiset voivat omistautua, ja kuinka he ovat valmiita taistelemaan sen puolesta, mihin uskovat. Taantuma vei päivätöihin Palattuani Suomeen vuonna 2006 jatkoin opintojani graafisella ja aloittelin freelancer-yrittäjänä. Minulla oli oma T-paitamerkki Girls of Boredom ja tein kuvituksia esimerkiksi Trendille.

”Kaikki meni todella hyvin – ennen taantumaa.”

En tykkää myydä tai hoitaa raha-asioita, joten agenttitoimiston listoille pääseminen oli onni. Kaikki meni todella hyvin – ennen taantumaa. Laman myötä tilauksia peruuntui eikä uusia tullut enää samaa tahtia kuin ennen. Olin muutenkin suunnitellut hakevani kokemusta päivätöistä ja viime helmikuussa aloitin työt designtoimisto Werkligissä. Ennen kammosin tämän alan työpaikkoja. Werklig on kuitenkin pieni firma, jossa pääsen tekemään erilaisia töitä yritysilmeestä sisustukseen, kuvituksiin ja erilaisiin materiaalivalintoihin. Kokemus opetti sanomaan ei Pienessä porukassa tehdään yhdessä. On tärkeää saada palautetta muiltakin kuin graafikoilta. Eiväthän asiakkaatkaan ole graafikoita eikä leipätyöni ole taidetta. Kun teen freelancerina kuvituksia, tilanne on erilainen. Enää en suostu töihin, jotka eivät sovi tekniikalleni. Kokemuksesta tiedän, että on tärkeää tuntea olonsa hyväksi työpaikassa. Siihen vaikuttaa firman ajattelumaailma ja se, miten työntekijää kohdellaan. Tykkään pienestä firmasta: siitä, kun työntekijään luotetaan eikä ole mitään kellokorttimeininkiä.” •


Muotoilun Antti Nurmesniemi 2010 -jatkokoulutusapurahat lukuvuodelle 2010–2011 www.askonsaatio.fi


OPISKELIJAELÄMÄ / #1/2010 — 43

Opiskelijatyttö etsii tähteään.

Juhlan kiertokulku Vuosijuhlia on vietetty aina. Joskus kaameissa kaavuissa, joskus vaimojahdissa. koonnut: ANNA MUNSTERHJELM

Elävien kuplijoiden seura Ensimmäisenä yliopistosyksynäni join niin paljon kahden euron siidereitä, että nauroin vain kuplia. Istuin kerhohuoneiden repaleisilla sohvilla ja kuuntelin kun muut kertoivat kuka olen mistä tulen ja miksi halusin tätä niin hirveästi. Olin riemulla ja kokonaan mukana siinä pilvessä, jossa parannettiin maailmaa niin pitkään, että metrot alkoivat taas kulkea. Olin se, joka fuksiaisten jatkoilla tanssi viimeisenä pöytien päällä, alla ja välissä. Olin se, jota katsottiin odottavasti huonojen vitsien jälkeen. Täällä kukaan ei tuntenut sitä hiljaista Siljaa, joka muutti Helsinkiin lakkiaisten jälkeen. Yksi vanhempi opiskelija tuli ehdottamaan, että lähtisin ehdolle ainejärjestön hallitukseen. Sillä oli ruskeat silmät ja raidallinen paita rypyssä. Nauroin sille vähän kuplia ja hymyilin niin että tiesin kuopan kovertuvan vasempaan poskeen. Sen takana istui yksi joka aina tuijotti seinää eikä koskaan minua, vaikka kuinka yritin kääntää katsetta ajatuksen voimalla. En tiennyt miten niin harmaasilmäisille jutellaan. En tiennyt miten kenellekään jutellaan, mutta ne muut onneksi osasivat. Ajattelin aina, että tulee uusi tilaisuus, jos en tänään uskalla. Uskalsin kuitenkin tanssia, ja minua kaivattiin tanssimaan. Ainejärjestön hallitus yritti toisen kerran. Koversin kuoppaa syvemmäksi ja tanssin sen pöydän alle. Halasin kaikkia. Hymyilin kaikille. Kaikki oli tässä, eikä siihen tarvittu muuta kuin kuplat ja sohvat. En tarvinnut muuta. Ehkä joskus hetken ajan mietin, miten siidereitä ja kaksieurosia yhtäkkiä riitti aamuun asti ja seuraavalle päivälle, kun kävelin kotiin samat ripsivärit liimaantuneena silmien alle. Että miten harmaasilmäinen istui aina vaan samassa paikassa, mutta raidallista ryppypaitaa en enää löytänyt hoippumasta pöytien välistä. Ehkä se löysi etsimänsä ainejärjestön hallitukseen. Samalla kerhohuoneen sohvat jäivät autiommiksi kuin ennen, kuplat siirtyivät isompiin saleihin. Tanssimusiikkia soitettiin harvemmin. Joku puhui sohvalla opiskelustressistä ja hieroi ohimoitaan. En tiennyt, missä etkot pidetään. Yritin nauraa kuplia. Minut katsottiin hiljaiseksi. Silja Proosa

1

1870-luku: ”Jo aikaisemmin keväällä oli esitetty suurten juhlien järjestämistä, mutta tuolloin todettiin, että juhlat vaatisivat lainan ottamista joko jäseniltä tai yhdistyksen ulkopuolelta.” Teekkareiden ensimmäinen vuosijuhla järjestettiin lopulta keväällä 1879 vuosikokouksen yhteydessä, vain viiden vuoden harkinta-ajan jälkeen. 1920-luku: Vastaperustettu ylioppilaskunta KY tahtoi päästä nopeasti muiden akateemisten kuntien joukkoon. Vuosijuhla oli juhlava, akateeminen ja jopa virallinen tilaisuus. Puhe naiselle pidettiin jo ensimmäisissä juhlissa 1924. 1960-luku: ”Kerran kurssikaverini toi Maskiksiin tai joihinkin naamiaisiin tytön, joka luuli tulevansa tavallisiin vuosijuhliin. Sillä oli helmet kaulassa ja minkkiä – me muut oltiin kaameissa maskeissa ja kaavuissa. Muuten taideopiskelijoiden meno oli kyllä yllättävän akateemista.” 1970-luku: ”Vuosijuhlia kyllä järjestettiin, mutta ne olivat TKY:tä hallinneiden vasemmistolaisten juttu. Me muut oltiin siitä ihan ulkopuolella. Porvarit tanssivat KY:llä tai Bottalla, taistolaiset Otaniemessä.” 1990-luku: ”Löysin entisen vaimoni KY:n vuosijuhlista. Kahden vuoden päästä siitä erosimme ja suostuin jonkun teekkarikillan vuosijuhliin kaverin tyttöystävän kämppiksen aveciksi. Nyt olemme naimisissa.” 2005: ”Tämä [TKY:n] vuosijuhla on mennyt vähemmän perinteisten kaavojen mukaan kuin minä oletin. En minä sano, että se olisi haitan-

2 1. KY:n vuosijuhlat vuonna 1954 2. KY:n vuosijuhlat vuonna 1969

nut, että porukka seilasi edes takaisin, mutta itse olin vähän että jaahas, että mitä täällä tapahtuu.” 2009: ”Kauppakorkeakoulussa vuosijuhlapukeutumiseen panostetaan, koska vuosijuhlaa arvostetaan tilaisuutena paljon. Samassa puvussa ei voi aina mennä. Hah-hah! Sehän olisi skandaali, herranen aika.” 2010: AYY viettää ensimmäisiä vuosijuhliaan varpajaisina Design Factorylla ja Urdsgjallarissa. Ohjelmassa ei ole pönötystä, vaan elämyksiä ja seikkailuja, järjestäjät lupaavat. Lähteet: Kolmen vartin karonkka – KY:n 75-vuotishistoriikki, Kylteri 2/2009, Polin suojiin me saavumme taas – Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta 125 vuotta, Polyteekkari 16/2005, entiset ja nykyiset kylterit, taikkilaiset ja teekkarit.


44 — #1/2010 / OPISKELU / Sukellus parempaan oppimiseen

Aivopuoliskojen tasapeli

Pilkunnyhrääjä Puhuuko päässäsi jatkuvasti joku? Paneudutko tosiasioihin, yksityiskohtiin ja loogisiin kokonaisuuksiin? Opitko hiljaisuudessa, suunnitelmallisesti, pänttäämällä ja istumalla luennoilla? Vasen aivopuolisko vastaa suurimmasta osasta kieleen ja puheeseen liittyvistä asioista. Se käsittelee asioita lineaarisesti, analyyttisesti, rationaalisesti ja yksi kerrallaan. Haasteenasi on koota yksityiskohdista kokonaisuuksia. Harjoittele visualisointia, kehittele mielikuvia ja opettele kuuntelemaan intuitiotasi. Kuuntele, mitä mistäkin asiasta tulee mieleen, vaikkei kaikki tuntuisi heti järkevältä. Kirjaa havainnot ylös mielivaltaiseen järjestykseen. Kun teet muistiinpanoja, käytä värejä ja kuvioita. Värit voivat esimerkiksi symboloida asiakokonaisuuksia.

Luova tyyppi Mietitkö suuria kokonaisuuksia? Opitko parhaiten pienessä puheensorinassa tai musiikin tahdissa, kavereiden seurassa, mukavassa tilassa, karkkia napostellen? Muistatko asiat mieli- ja kielikuvien avulla? Projektit ja käytännön oppimistehtävät tukevat kokonaisuuksien hahmottamista, mikä on ominaista oikealle aivopuoliskolle ja kinesteettisille oppijoille. Haasteenasi on pilkkoa kokonaisuudet pienempiin osiin ja lopulta yksityiskohtiin. Vasenta aivopuoliskoa vahvistaakseen opittavista asioista kannattaa puhua tai väitellä. Itselle ominaisia oppimismuotoja ei tarvitse hylätä, vaan ottaa pikkuhiljaa uusia käyttöön. Lukiessasi tekstejä silmäile, ajattele, etsi videoita, piirrä kaavioita. Muistettavista yksityiskohdista voi vaikka säveltää laulun.Tai piirrä kokonaisuus miellekartan avulla loogiseen järjestykseen. Sekin voi olla taideteos. •

Lähteet: Erkinjuntti, Hietanen, Kivipelto, Strandberg, Huovinen – Pidä aivosi kunnossa. WSOY 2009. Jill Bolte Taylor’s stroke of insight, TED.com

Kumpi dominoi, oikea vai vasen? 1970-luvulla vanhemmat testauttivat lapsiaan ja ohjasivat heitä opiskelemaan luonnontieteitä tai taiteita sen mukaan, kumpi aivopuolisko toimi vahvemmin. Ihanteellisin tila oppimisen ja elämän kannalta olisi aivopuoliskojen tasapaino: jos kallistut vasemmalle, vahvista oikeaa ja päinvastoin. Perinteinen koulutyö tukee silti vasemman aivopuoliskon vastuulla olevia taitoja eli lukemista, kirjoittamista, vieraita kieliä ja matematiikkaa. Teksti: Tuuti Piippo Kuva: Aukusti Heinonen


GALLUP / #1/2010 — 45

Kuka pelkää kuolemaa? TEKSTI JA KUVAT: VEERA LIPASTI

1

2

3

4

5

6

7

8

9

mitä pelkäät juuri nyt? 1. hanna-mari, graafinen sunnittelu: Aalto-byrokratian konkretisoitumista opiskelussa. (Valmistunko koskaan?) 2. Jan, kiinteistötalous: Hauskuuttomuutta. 3. Pauli, rahoitus: Toista finanssikriisiä heti perään. 4. Mikko, kiinteistötalous: Jätskin loppumista maailmasta. 5. laura, johtaminen : Rahattomuutta. 6. juha, graafinen suunnittelu: Etten ehdi bussiin. 7. Jane, ympäristötaide: Lumeen elävältä hautautumista. 8. Mikael, johtaminen: Lumien sulamista. 9. Emil, rakennustekniikka: Ettei polveni kuntoudu kunnolla.


46 — #1/2010 / MIELIPIDE

Innovaatio on väärinymmärretty lempilapsi

Sisällöttömän innovaatiolässytyksen sijasta pitäisi opetella kysymään oikeita kysymyksiä ja voimistaa verkostoja, kirjoittaa Markus Koljonen.

Vuosien ajan innovaatio-sanaa heiteltiin hurmoksen vallassa huolettomasti ympäriinsä kuin karkkeja penkkariautosta. Seurasi laajamittainen allerginen reaktio, ja innovaatiohumala vaihtui krapulaksi. Tässä olemme tänään: sen sijaan, että innovaatio inspiroisi eri alojen ihmisiä yhteistyöhön ja hyviin aikaansaannoksiin, se tursuaa ektoplasman lailla korvista ulos. Tavallaan hyvä näin. Innovaatiokarnevaalin rauhoituttua ymmärrystä innovaation todellisesta luonteesta on helpompi syventää. Huolimattomassa kielenkäytössä innovaatio on keksinnön synonyymi, ja innovaatioyliopisto Aallon ensisijainen tarkoitus on yllätyksettömästi porautua kammioistaan yhä syvemmälle tieteen pimeään ytimeen. Keskivertopoliitikolle innovaatio on hyvä juttu, ja hyvät tyypit ovat hyvien juttujen puolella. Ja innovaatioiden synnyttämiseenhän riittää, kun vaan syytää tarpeeksi rahaa myllyyn. Onttoihin innovaatiomantroihin kyllästyneet kuitenkin näkevät, että keisarilla ei ole vaatteita. Innovaatio on keksintö, jota hyödynnetään kaupallisesti, kuuluu eräs laajalle levinnyt määritelmä. Tämä määritelmä on edellistä täsmällisempi, mutta yhtä ongelmallinen. Sekin rajoittuu uuden löytämiseen ja elää illuusiossa, että hyöty mitataan parhaiten kaupallisena potentiaalina. Keskustelussa innovaatioteollisuuden hehkuttaminen ja kilpailukyvyn peräänkuuluttaminen ovat kulkeneet käsi kädessä. Mutta mitä sillä kilpailukyvyllä sitten tehdään? Hankitaan lisää kilpailukykyä? Jos innovaation perimmäinen tarkoitus ei ole arvokas itsessään, miksi sen tavoitteleminen olisi vaivan väärti? Mielestäni kaikkein mielekkäimmän ja mielenkiintoisimman määritelmän innovaatiolle on esittänyt Peter Denning. Denningin mukaan innovaatio on uuden käytännön omaksuminen eli sosiaalinen muutos yhteisössä. Muutoksen ei tarvitse perustua uudenuutukaiseen tekniikkaan, vaan riittää, että olemassa olevia toimintatapoja ja välineitä hyödynnetään ympäristöissä ja yhteyksissä, joissa niitä ei ole vielä hyödynnetty. Muutokset vuorostaan avaavat uusia saumoja innovaatioille. Mitä yhteistä on valmistusketjun yksinkertaistamisella, yritysdemokratian voimistamisella sosiaalisten medioiden keinoin, avoimen lähdekoodin opetusohjelmistolla ja yhteisöllisellä taideteoksella? Jokaisella on mahdollisuus

”Innovaatio on sosiaalinen muutos yhteisössä.”

luoda yhteisön toiminnalle uusia ulottuvuuksia ja saada aikaan todellinen, merkityksellinen muutos. Tarvitsemme jatkuvaa muutosta, sillä yhä monimutkaistuvia ongelmia ei voi ratkaista samassa viitekehyksessä, josta ne aiheutuvat. Mystisyyden verho innovaation käsitteen ympärillä on ollut omiaan maalaamaan kuvaa innovaatiotoiminnasta pienen eliitin reviirinä, jonne maallikolla ei ole asiaa. On aika laskeutua Aalto-elitismistä ja puhaltaa tuo verho pois. Innovointi, eli kyky saada yhteisö omaksumaan uusia käytäntöjä, ei ole synnynnäinen supervoima, vaan taito, jonka voi oppia ja jota voi kehittää. Muutoksen aikaansaamiseen tarvitaan kykyä tehdä yhteistyötä, viestiä omia ajatuksiaan, voimistaa verkostoja ja kysyä oikeita kysymyksiä. Maisterin paperit, geenit, kurssiarvosanat ja CV ovat tässä yhtälössä täysin toissijaisia. Denningin määritelmä innovaatiosta kiteyttää mielekkäästi myös Aalto-yliopiston tavoitteen. Me emme halua vain ummehtua työhuoneisiimme sillä verukkeella, että sillä mitä teemme on itseisarvo. Me haluamme olla osa yhteiskuntaa ja sitä muokkaava voima. Me haluamme muuttaa maailmaa. Sisällötön innovaatiolässytys on ammuttava alas. Innovaatiotoiminnan ymmärtäminen laajalla tavalla – muutosteollisuutena – sen sijaan ansaitsee oman hurmoksellisen liikkeensä. Jotta tämä liikehdintä täyttäisi tehtävänsä, innovaation käsitettä on käytettävä selkeästi, harkitusti ja ymmärtäen. Jokaisen, joka haluaa kuulua tähän liikkeeseen, on tuotava julki tavoitteensa saada aikaan muutos. Minä haluan olla osa muutosteollisuutta. Haluan pelastaa maailman. Olen innovaatiohurmoksen uuden aallon pauloissa. Oletko sinä? Kirjoittaja on teollisen muotoilun opiskelija sekä entinen TOKYOn hallituksen puheenjohtaja. markus.koljonen@iki.fi


Kuvat: Mirka Suikkanen

lukijalta / #1/2010 — 47

Jos haluat jättää jälkesi muuallekin kuin vessanseinään (kuvissa Kipsarin naistenhuone), lähetä korkeintaan 2000 merkin mittainen mielipidekirjoituksesi osoitteeseen toimitus@ayy.fi. Emme julkaise nimettömiä kirjoituksia kuin poikkeustapauksissa.

pois poikkiteloilta Aallon kolme koulua ovat enemmän kuin pelkkää taidetta, rahanpyöritystä ja ryypp laskemista. TaiK toki edustaa kulttuuria ja yhteiskuntaa, HSE koko kirjavaa talouselämää ja TKK tekniikkaa ja perustieteitä, mutta on aika paksua väittää, ettei yhtymäkohtiakin olisi. Harva tuntee kattavasti omankaan koulunsa kurssitarjontaa, mutta nyt muutoksen edessä silti varmoin ottein kuitataan noiden toisten oppi ja osaaminen pelkällä kädenheilautuksella. En ymmärrä tätä akateemista protektionismia, kun meille opiskelijoille tarjotaan mahdollisuutta avartaa horisonttia. Minusta Aalto-yliopiston funktio on tarjota lisäresursseja koulujen toiminnalle ja tuottaa yhteistyön kautta lisäarvoa opiskelijoille eli opiskeluyhteisölle eli yhteiskunnalle eli ihmiskunnalle. Kehittämällä opetuksen perusrakenteita ja luomalla puitteet poikkitieteelliselle toiminnalle jokaiselle opiskelijalle tarjotaan entistä monipuolisempia opiskelumahdollisuuksia. Vasta aloittaneena en toki tiedä, kuinka paljon paremmin kaikki ennen oli, mutten silti ymmärrä, kuinka Aalto voisi olla askel taaksepäin. On ymmärrettävää, että kaikki kokenut akateeminen kaarti on organisaatiomuutoksen edessä kankeina, mutta opiskelijayhteisön muutosvastarintaa en ymmärrä. Aikana, jona parikymppisellä perähikiäläiselläkin on tuhat ystävää naamakirjassa, on täysin käsittämätöntä, että Aallon tarjoamiin mahdollisuuksiin ei uskalleta tarttua.

Uuden organisaation luontiin liittyvät haasteet kuuluvat asiaan ja niihin on suhtauduttava asianmukaisella vakavuudella – mutta kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa. Aikuisten maailmaan ei kuulu lähtökohtaisesti poikkitelainen asenne, eikä akateemiseen maailmaan faktapohjaton aatteellinen pönötys. Antti Halme tietoteekkariphuksi

Valmennuskurssit tekevät koulutuksesta maksullisen Valmennuskurssia pidetään nykyään yhtä itsestään selvänä etappina opiskelu-uralla kuin ylioppilaskirjoituksia. Viime vuonna bussien penkit täyttyivät mainoksista, jossa kauniit menestyjät vakuuttivat kouluun pääsevän kovalla työllä ja ahkeruudella, vaikka kaupittelivat samalla parhaimmillaan yli tuhannen euron hintaisia kursseja. Ehkäpä sisään pääsee joskus vielä vain tuolla kovalla työllä ja ahkeruudella, mutta nykyisessä suuntauksessa ratkaisevalta tuntuu myös raha.

Valmennuskurssit lisäävät epätasa-arvoa hakijoiden välillä. Joku tekee vuoden töitä saadakseen kokoon summan, joka vaaditaan kalleimpaan takuuvalmennuskurssiin. Jollakin maksun hoitavat vanhemmat, joiden mielestä hienolta kalskahtava juristin, lääkärin tai yritysjohtajan ura sopisi heidän lapselleen. Joku taas yrittää ja yrittää, kunnes luovuttaa ja käy valmennuskurssin. Kurssien takaamat sisäänpääsyprosentit eivät ole silmänlumetta: suuri osa halutuimmille aloille päässeistä on tukenut tätä liiketoimintaa. Lahjakkaat ja ahkerat ihmiset ovat valmiita panostamaan ja pääsevät sisään. Mutta entäpä ne lahjakkaat ja ahkerat, jotka jäävät vaille tätä etuisuutta? Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, jossa ei ole maksullista koulutusjärjestelmää. Peruskoulussa laadukasta opetusta saa sosioekonomisesta taustasta riippumatta jokainen, lukioissa ja yliopistoissa taas kilpaillaan suorituksen tasolla suhteessa muihin hakijoihin. Laajentuva valmennuskurssitoiminta uhkaa tätä tasa-arvoon perustuvan järjestelmän perusideaa. Vuosi vuodelta hinnat kohoavat ja yhä useampi hakija käy valmennuskurssin. Ehkä suomalainen yliopistojärjestelmä on sittenkin maksullinen. Anonyymi opiskelija


48 — #1/2010 / KULTTUURIKOKEMUS / Gallerioiden ystävä kävi massanäyttelyssä

Pablo, parkkihallin kuningas Isänmaallisena naisena päätin suorittaa picassovelvollisuuteni. Söin vahvistavan aamiaisen, vyötin itseni taisteluvarustukseen ja hyvästelin kotiväkeni. Siedätyshoitona harkitsin myös matkustavani ruuhkabussilla lähiöön ja takaisin. Yhden infernaalisen kokemuksen jälkeen kun toinen tuntuu jo paljon iisimmältä. Älkää käsittäkö väärin. Picasso on mielestäni ihan ookoo. Taide on mielestäni hyvin ookoo. Mutta Ateneum ja Kiasma, ulkomaisista supermuseoista puhumattakaan, ovat kuin espoolaisia parkkitaloja: hulvattoman suuria halleja täynnä partikkeleita, jotka massaan sekoittuessaan menettävät erityisyytensä. Parhaassa tapauksessa pakettiin kuuluu vielä huutavia penskoja, seuraksi pakotettuja aviomiesärjyjä tai kännykkäänsä kailottavia juntteja. Ja ulos ei löydä koskaan, ei ainakaan silloin kun rakko huutaa hoosiannaa ja polvet jo tutajavat kilometrien vaeltamisesta. Aina vain uusia käytäviä, portaita, autoja. Tai taideteoksia. Viihdyn näyttelyissä, joissa on korkeintaan neljä huonetta ja saman verran kävijöitä. Niissä ehtii ajatella, pysähtyä ja olla ainakin ymmärtävinään. Kun menen Taiteen kanssa treffeille, haluan intiimin hetken, en lotisevaa ryhmäseksiä. Ymmärrettävästi en siis ole oikein innostunut useamman sadan teoksen Pablosta. Kansantaloutemme onneksi melkein 300 000 muuta ihmistä on. Kun ensimmäisen kerran yritän Ateneumiin, saan rukkaset. Halvatun pitkä jono ulottuu nimittäin Mikonkadun Intersportin hanskatiskille asti. Toinen käynti: vain vartti sisäänpääsyyn ja saman verran vessajonoon. Hurratkaamme! Olen valmis kohtaamaan Celestinan ja kaverit. Tai siis – olen valmis kohtaamaan kaikki ne maakunnista Helsinkiin matkustaneet, tekonahkanilkkureihin ja poolokauluksiin pukeutuneet Pablo-fanit. Laji ei ole lainkaan harmiton: se liikkuu vähintään kolmen hengen ryppäissä, henkäilee (naaraat) tai rykii (koiraat) kovaäänisesti ja harhailee täyteen ahdatussa tilassa sinne tänne. Lajityypillisiin ääntelyihin kuuluu myös Kato ny tätä, meijän Tiinahan piirs tollasia kaksvuotiaana! –suhahdus. Luokkaretkeläisistä en viitsi edes aloittaa. Sanon vain, että Atskin vahtimestareiden kannattaisi valvoa sitä purkkamällien penkkeihin liimailua vähän tarkemmin. Lähdin pois. Ikeassa oli sinä päivänä tosi väljää. (Ne taulut ja veistokset olivat kyllä ihan ookoo. Mitä nyt pääsin poolokaulusten takaa vilkaisemaan.) Raila Kotivalo 29.1. lähtien Ateneumin kokoelmissa on enää 15 Pablo Picasson teosta.

1. Eläintieteilijä Steve Irwin laskeutuu Volijaniasta Maan pinnalle tutkimaan ihmisiä. Roolissa Lasse Tuominen.


KULTTUURI / #1/2010 — 49

KY-Speksi käskee: Maahan! Opiskelijateatterissa kohelletaan tänä vuonna avaruuspuvuissa. Tekijät lupaavat, että myös ei-kylterit ymmärtävät speksin vitsit. Teksti: Tuuti Piippo Kuva: Antti Hatvala

Kulttuurivasemmiston uusi tuleminen? Vasemmistotaiteilijat ja -kulttuurityöntekijät perustivat tammikuun puolivälissä toimintaryhmä VATAKin, jonka tavoitteena on tuoda taiteen näkökulma poliittiseen keskusteluun ja osaltaan uudistaa Vasemmistoliittoa. Mukana Bellyssä pidetyssä perustamiskokouksessa oli myös joukko taikkilaisia. VATAK on sitoutumaton ryhmä, mutta se voi asiantuntijan roolissa tehdä aloitteita Vasemmistoliiton puoluejohdolle.

Sanoma ajaa freet alan vaihtoon KY-talon Yläkertsi vilisee rymyäviä kyltereitä. Kyllä, rymyäviä kyltereitä. Niitä kauppatieteen opiskelijoita, joista tulee joskus jakkupukuihin ja kravatteihin joka päivä sonnustautuvia konsultteja ja johtajia. Tänään he kuitenkin konttaavat, tekevät ihmispyramideja, kertovat rääväsuisia juttuja, näyttävät persettä – ja nauravat. Paljon. Sitten he taputtavat toisilleen. – Tämän vuoden KY-Speksiä voisi sanoa avaruuskreisikomediaksi, kertoo ohjaaja Elina Lankinen. Esitystä on viety vielä entistä enemmän komedian suuntaan. Ohjaajan mukaan se ei kuitenkaan tarkoita, ettei speksistä löytyisi myös syvyyttä. Luvassa on itsekritiikkiä ja yhteiskunnallisuutta, kuten opiskelijateatterissa yleensäkin. – Me haluttiin kuitenkin olla vähän rohkeampia, irrottautua tutusta kaavasta, tuottaja Olli-Kristian Tukonen sanoo. Lankinen ja Tukonen suostuvat paljastamaan, että tarinassa liikutaan suvaitsevaisuuden ja ennakkoluulojen sietämisen teemoissa – vähän niin kuin Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa. Käsikirjoittajat ja ohjaajat aloittivat työnsä kesällä 2009. Sen jälkeen tekijäporukka on paisunut 80-henkiseksi. Mukana touhuaa ohjaajien, käsikirjoittajien ja tuottajan, näyttelijöiden, tanssijoiden ja muusikoiden lisäksi lavastajia, puvustajia, maskeeraajia, markkinointitiimi, yrityssuhdetiimi… Kauppislaisten lisäksi speksiä tekee vajaa kymmenen TKK:n ja TaiKin opiskelijaa. Periaate on ollut, että kuka tahansa halukas pääsisi mukaan, vaikka karsintoja järjestetäänkin. Aaltolaisuus näkyy tekijöiden mukaan myös esimerkiksi siinä, että ”kylterisidonnaisuutta” on vähennetty. Käsikirjoituksen läpät voi tänä vuonna ymmärtää kuka tahansa. – Omstarteista ei tietenkään voida luvata mitään. •

Markkinaoikeus hylkäsi tammikuun lopussa Journalistiliiton tekemän valituksen Sanoma Newsin uusista freelancereiden sopimusehdoista. Sanoma News vaati keväällä freelancereita allekirjoittamaan sopimuksen, jossa valokuvaaja, kuvittaja tai toimittaja luovuttaa SanomaWSOY-konsernille kaikki töidensä nykyiset ja tulevat taloudelliset oikeudet sekä muuntelu-, muuttamis- ja edelleenluovutusoikeudet. Muuten työt loppuvat. Ehtoja vastustavaan mielenosoitukseen osallistui keväällä 350 ihmistä. Markkinaoikeuden päätöksen kuultuaan osa freelancereista on alkanut harkita opiskelun aloittamista tai jopa alan vaihtamista.

» Kevään muotonäytös Millaista on suunnittelijan arki? Vastauksen ja vuoden muotoilijoiksi valittujen kuuden suunnittelijan töitä löydät Design Forumin palkintonäyttelystä. Muotoilijat 2010 15.1. – 21.2. Design Forumissa. Vapaa pääsy.

» Uuden koulun kuvaajat Keväällä Taidemuseo Meilahteen ripustetaan Helsinki Schoolin – ryhmä valokuvataiteilijoita, jotka ovat opiskelleet, opiskelevat tai opettavat TaiKissa – nuorimman tekijäpolven töitä. Näyttelyn teemoja ovat pohjoinen ulottuvuus ja käsitteellisyys. The Helsinki School – Photography and Video Now 23.2.–23.5. Taidemuseo Meilahdessa. Vapaa pääsy perjantaisin klo 11–16.

» KELA jakaa juhlatukea

Maahan! -KY-Speksin näytökset Kulttuuriareena Gloriassa (Pieni Robertinkatu 12-14) 13.2., 15.-17.2. ja 23.–25.2.2010. Lippuja ja lisätietoja osoitteesta www.kyspeksi.fi.

Vuodenvaihteessa uusitussa Redrumissa soittaa joka keskiviikko nuoria DJ-kykyjä, joista osa ponnistaa TKY:n Entropysta ja KY Open Decksistä. KELA-klubi lupaa Helsingin parasta äänentoistoa, edullisia juomia ja urbaania soundia hiphopista garageen ja reggaesta dubstepiin.

Teekkarispeksin ensi-ilta Helsingissä on 18.3.2010. Lisätietoja osoitteesta www.teekkarispeksi.fi.

KELA: Emperatron DJ’s, Heavyweight DJ’s, INDWT, Cloud 9 ja MC:t C-Star ja Reefer Mc. Keskiviikkoisin Redrumissa kello 22.30–04. Sisäänpääsy 5 euroa (sisältää drinkkilipun).


50 — #1/2010 / IN ENGLISH

You are welcome to read Aino! From the beginning of 2010, Helsinki University of Technology (TKK), Helsinki School of Economics (HSE) and the University of Art and Design Helsinki (TaiK) have been just one big university with three different schools in Otaniemi, Töölö and Arabianranta. The three Student Unions merged at the same time. Aino is the magazine of the brand new Aalto University Student Union (AUS/AYY), and these are the English pages made especially for you, all the international and exchange students of Aalto. Aalto is the last name of famous Finnish architects and designers Alvar Aalto and his wife, Aino Aalto. Alvar Aalto designed for example the Finlandia Hall, most of Otaniemi and the Aalto Vase. Together they designed interiors and furniture. Aalto also means a wave. This magazine aims to dive under the wave. We want to see you get all the information you need to live and study in Helsinki or Espoo and feel like home. If there’s something in particular you’d like to read about or if you would like to participate in other ways, such as writing or illustrating, please do tell us about it: tuuti.piippo@ayy.fi.

(Brand) Finland or Moominvalley? text: Erna Bodström illustration: Mirka Suikkanen Finland is the perfect straight A student always sitting in the front row – and always yearning for the approval of the teacher. The country is actually the exemplary member of the European Union when it comes to applying the EU directives. If you’re a foreigner in Finland, you’ve probably been asked questions like: ‘How do you like Finland?’ or ‘What do you think of us Finns?’ The newest hit on the path of becoming a perfect straight A student is the Brand Finland. Apparently, nation brands are the hottest hot all over the world right now, so Finland also had to establish a brand task force to attract investors and tourists. The task force has been applauded by Alexander Stubb, the talkative and lighthearted Foreign Minister of Finland, and Jorma Ollila, the man who made Nokia the most celebrated brand of Finland. Still, the ordinary citizens don’t seem to be impressed. Maybe ‘Brand Finland’ just sounds too commercial and insincere for John Doe. It’s no wonder ordinary citizens have trouble understanding the need for branding the country. Let’s take Tarja Halonen, the President of Finland, as an example of the Finnish attitude. Just taking one look at her before and after she was elected suggests that she has not visited a stylist or a plastic surgeon to better fit the presidential brand – instead she has retained her integrity by keeping her own

style. Even though she has been branded by the Swedish press as Moominmamma, a popular cartoon character always carrying around a big handbag, it is a question of her style resembling the style of Moominmamma, not of her imitating the style of the cartoon character. However, the Moomin brand has stuck with Tarja Halonen - possibly because the Finns unconsciously like to think they actually live in Moominvalley, that is, in a distant and solitary place where nobody needs to lock the doors for the night. Of course, with airplanes, mobile phones and the Internet of today, Finland is not that distant anymore, nor that safe. The citizens of Moominvalley got a gruesome reminder of the insecurity on the New Year’s Eve when four people were shot to death in a shopping mall in Espoo. For centuries, Finland has been dependent on others - first, as an unimportant piece of land within empires and, then, as a miniature nation situated next to a large and powerful empire. It has been essential to the survival of the country to always be aware of what others think about Finland and be sure not to anger anyone. In the end, Brand Finland might be a step forward, since the project is not about what others think of Finland, but what the Finns think of themselves. •


IN ENGLISH / #1/2010 — 51

SWEDEN LETS GO OF GENDER QUOTAS Sweden is moving at last to the 20th century, as the Swedish government intends to drop gender quotas in its universities. Until now, quotas have been resorted to when there are more applicants with the highest possible score than openings. The system has favored especially men applying for female dominated fields. Thus, in the future there will probably be less male veterinarians and psychologists than before.

STUDENT AID MIGHT REQUIRE EVEN MORE CREDITS A work group studying the reform of the student financial aid has proposed that the aid would in the future be linked to an index. The group under the Ministry of Education also suggests that the minimum required credit limit for each month should be increased from 4.8 to 5 credits and that the aid would be available only for three years for the bachelor’s degree and only after that the master’s degree. The universities are currently assessing the proposal. The purpose of the reform is to extend work careers and shorten studying time.

TKK SAYS YES TO TUITION FEES During the last weeks of its existence, Student Union TKY disagreed with a decision reached by the Helsinki University of Technology (now Aalto University School of Science and Technology) to propose that international (non-EU) students coming to study in Aalto University should pay tuition fees. It would cost 8 000 Euros to participate in an Erasmus Mundus Master’s Programme. The new Universities Act makes it possible for Finnish universities to try out tuition fees until 2014.

Contributors: Tuuti Piippo, Erna Bodström & Sarah Alden

What to do? Try these: Linnanmäki Ice Pearl Winter Fest, winter fest at the amusement park. Open 20-28 Feb 2010. Entrance €17 http://www.linnanmaki.fi/en/winter_fest Icepark: ice skating next to the Helsinki Railway Station. Open until end of March. Students €2, skate rental €5 http://icepark.fi/ Design Museum. Get to know the history and development of Finnish design. Students €3 http://www.designmuseum.fi/main.asp?sid=2 Aino, a Finnish restaurant. Traditional dishes €10-32 http://www.marcante.fi/aino/index_english.html Tavastia live rock club. Tickets €10-30 http://www.tavastiaklubi.fi/index_en.php

From Mexico City to Rovaniemi International Business student Sergio Bravo, 25, wants to stay in Finland after graduation. Text & photo: Tuuti Piippo

Why Helsinki? Finland’s good development and education ranks got me interested in it in the first place. I wanted something totally different to what I was used to and I found Finland very different to Mexico. I spent an exchange year in Sweden during my Engineering Bachelor studies and came to visit Helsinki by boat. I liked it so much that I came back for two summer holidays. I had experience in Management Consulting, and HSE had a good name, so I decided to apply to the Master’s Programme in International Business. Did you get what you expected? I started my studies here last August – so far, so good. I had high expectations about the learning methods and the school. It’s been really rewarding. My work experience and the theories I learn here complement each other.

Has studying in Finland changed your future plans? I think so. When I came here I thought it was only to continue my consulting career in Mexico. Right now I feel like I want to stay here for a couple of years after graduation and work as a consultant in Finland. What’s your favourite place in Finland? I’ve been travelling a lot and seen Rovaniemi, Oulu, and I go to Tampere often. But I find Helsinki really exciting. There are so many things to do, so many places to see. The school is pretty demanding and leaves little time for anything else, though. Your dream? I see myself working as a consultant in Finland and growing professionally. At some point I would like to have a family of my own. I find the thought of entrepreneurship attracting, too. Having my own company later would be exciting. •


52 — #1/2010


messages in a bottle / #1/2010 — 53

Officially the worst working class hero ever Summer jobs. Summer jobs. Summer jobs. Why am I writing about summer jobs in the middle of January when this frozen Bangland is under the inhuman influences of the global colding and I am wearing thirteen pullovers because my office temperature is pretty much equivalent to that of a snowman’s broken heart? I’ve got no clue. But that’s not the point. The point is that when there is no point there is no point. See, I’ve got a bit of a problem here. I know nothing about summer jobs because I have never had one. Well, almost never. The year 1995 was different. Back then I was young and stupid, blinded by desperate and dangerous love. The girl I was dating at the time held a summer job and I decided to play along and get one as well. So, on the very first Monday of June, I reported at some constructing company’s office in my hometown. It was seven am. I was tired. Unmotivated. And hungry. “Hello”, I said to my new boss who looked like he had not showered since the days of J.F.K. and U.K.K. “First day, hah? Well, don’t you worry son, we’re gonna really teach you how to work. We make you a man, son. You see those two guys. Go with them”, the boss said. I did see the guys. I did go with them. We took the truck, the three of us. They took turns in driving and smoking. I sat in the back and was nearly killed by an asthma attack caused by their cigarettes. The truck stopped. We had reached our destination. Literally, because the driver had accidentally drove the truck through the window. The house was massive. Four stories filled with stuff we were assigned to clean up. Way too much stuff. See, some people are born with blue-collars. I was born with bad lungs, ugly ears and an attitude level equivalent… well… to that of the snowman’s broken heart. Came the lunch hour and I quit. My first, and still the only summer job has lasted precisely 3 hours and 45 minutes. I get it. I am the worst working class hero ever, but let me explain myself to you. My unwillingness to work in the summer is simply a question of faith. See, there are many things I believe in. Cardigans, bicycles, roller coasters, wearing hats indoors, Chinese food, video games, ice cream

and Chinese people to begin with. I also believe in pole vaulting, the comforting sound that a streetcar makes when it turns left and the dance moves MC Hammer pulled in the 80’s. I even believe in happy little things like peace, sex, love and understanding. But I do not believe in the concept of summer jobs. Summer months should be used for anything but working. Especially here in Funland where summer is shorter than Tom Cruise and that, folks, is too damn short. Let me ask you three questions. 1: How would you rather spend your June? Sailing from Helsinki to Southampton with dear friends or sitting alone in the office somewhere far away from everyone and performing tasks for practically free? 2: How would you rather spend your July? Hanging out at your grandparent’s cottage, reading a book or two or waiting by the phone and answering business calls that don’t really need to be answered? 3: How would you rather spend your August? Traveling around with your lover and learning about the world by seeing it instead of sending emails that somebody will possibly reply after his or her vacation has ended. Yeah, yeah. I know it. I admit it. I am being old and stupid. Sure summer jobs are needed. Sure summer jobs are appreciated. Sure summer jobs are something that benefits both the employer and the employee. But still. Let’s forget the common sense for a while. Let’s forget about experience. Let’s forget about the money and all the connections and letters of recommendations and curriculum’s and vitae’s and professional futures. Let’s focus on something that should still matter in this world that we are living in. Happiness. If it makes you happy it can’t be that bad. If it makes you unhappy, don’t do it. Work the winter. Live the summer. At least once. Just do it. ANTTI J. PELTONEN The columnist is a Helsinki-based freelance journalist and Editor-At-Large for Kasino A4 magazine


54 — #1/2010 / ILTASATU


ILTASATU / #1/2010 — 55

Kuvitus: Minna Mäkipää

Kolme ja yksi joukkuetta

Olipa kerran kaupungintalon auditorio, jonne oli kerääntynyt parikymmentä toimittajaa ja yhteistyökumppania. Korman Pallon toiminnanjohtaja hieroi hikoavia käsiään ja rykäisi kokeeksi mikrofoniin. – Hyvät ystävät! Korman Pallo sijoittui Ykkösessä tällä kaudella hienosti neljänneksi. Tulevalla kaudella tavoittelemme jälleen vahvasti liiganousua. Tavoitteet on kuitenkin syytä asettaa sitäkin korkeammalle. – Ehdotan, että muodostamme naapurikuntien Nappaanniemen Dynamon ja Kalvon Karhujen kanssa uuden Taktiikkajoukkueen. Joukkueeseen tullaan palkkaamaan parhaat ulkomaiset valmentajakyvyt. Kansainväliset treenarit mahdollistaisivat uuden, strategisen tavan pelata jalkapalloa. Tuleva joukkue olisi Suomen ensimmäinen aito huippujoukkue, tavoitteenaan ei enempää eikä vähempää kuin Mestareiden liigan kärkisijat. Toimittajat mutustivat tyytyväisinä nahistuneita sämpylöitä ja kurottelivat laukusta kynää – tavanomaisen hymistelyn sijaan tähän puheeseen sisältyi ehdotus, joka etäisesti täytti uutisen kriteerit. Kyllä se urheilusivuille välttää! Tyytyväisiä olivat myös yleisössä istuneet kunnanjohtajat. Laman taklaamat sponsorit innostuisivat uudesta joukkueesta taatusti. Kunnan varoista oli aiemmin tuettu lähinnä junioritoimintaa. Kunnanisät lupasivat kuitenkin tukea avokätisesti uutta edustusjoukkuetta, edellyttäen, että seudun elinkeinoelämä lähtisi myös mukaan. – Korman Pallon toiminnanjohtajan ehdotuksesta paistaa kuntarajat ylittävä kokonaisnäkemys. Uusi Taktiikkajoukkue tulee

olemaan olennainen osa Suomen jalkapallon kansainvälisen kilpailukyvyn kohentamisessa, hehkutti Nappaanniemen kunnanjohtaja. – Lisäksi pitää muistaa, että naapurimaissa ei vietetä sarjataukoa, joten ehdotuksen toimeenpanemisella on tulenpalava kiire, täydensi Korman Pallon toiminnanjohtaja. Ennen deadlinea ehdotusta ehtivät kannattamaan vielä kahden muun seuran nokkamiehet, alueen kansanedustaja, läheisen paperitehtaan johtaja, Palloliiton varapuheenjohtaja ja liikennemyymälän buffetista yllätetty Kadunmies. Muutaman kuukauden kuluttua Taktiikkajoukkueeseen suhtauduttiin jo toteutuneena tosiasiana. Projektiryhmä valmisteli täyttä päätä joukkueiden yhdistymistä. Valitettavasti valmentajat ja pelaajat, nuo jalkapallojoukkueen toiminnassa triviaalit sidosryhmät, alkoivat paiskoa juomapulloja. – Meitä ei ole kuultu tämän asian valmistelussa lainkaan, sitä paitsi aikataulu on täysin älytön, jalkapallojoukkueen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, äkäili Kalvon Karhujen kapteeni. – Taktiikkajoukkue on ääliömäinen nimi, jokaisella joukkueellahan on taktiikka. Miksei saman tien Juoksemisjoukkue? viisasteli Korman Pallon valmentaja. Projektiryhmän puheenjohtaja torjui kritiikin. – Valmentajille, pelaajille, kannattajille, kentänhoitajille ja futisäideille on lähetetty kyselylomake, jonka kautta toivomme heidän mielipiteitään. Kaikki lomakkeet kyllä luetaan. – Mitä nimeen tulee, se todellakin oli vain työnimi. Uusi joukkue tullaan nimeämään Luuniemestä kansainväliselle kentille ponnistaneen Veikko ”Huttu” Huuhtasen mukaan. Kymmenen vuoden päästä Mestareiden liigan välierissä pelaa Huttu United. Seuraavaksi salpapuolustukseen asettuivat kannatusyhdistykset. Rikkain kannatusyhdistys, Kalvon seudun kansalliseläinten kannattajat ry, ryhmittyi täysin omalle maalialueelle. Talkootöinä ja lahjoituksina kerätystä omaisuudesta lahjoitettiin uudelle kannatusyhdistykselle vain noin puolet. Loput varallisuudesta jemmattiin säätiöön, jonka tarkoituksena on tukea Kalvon jalkapallokulttuuria. Mitä filmausta! Kunnanjohtajienkin muuri hajosi, kun he tajusivat että joukkue voi pelata kotiottelunsa vain yhdessä paikassa. Riita uhkasi koko hankkeen onnistumista. Veikkausliiga taivuteltiin myöntämään ensimmäisille kausille poikkeuslupa: kiertävien kotiottelujen malli toisi Huttu Unitedin vuorotellen pelaaman kolmelle eri stadionille. Uuden kotiareenan rakentamisesta tehtiin kuitenkin periaatepäätös. Projektiryhmän saumaton yhteispeli tuotti tulosta. Vain muutama kausi Korman Pallon toiminnanjohtajan puheen jälkeen arvovaltainen kutsuvierasjoukko kokoontui Veikko Huuhtasen patsaan ympärille juhlimaan uuden joukkueen ensi askelia. Symbolisena eleenä Huuhtasen pronssisia urheilushortseja vasten särjettiin pullo kuohuviiniä. Mestareiden liiga odotti. • TUUKKA HETEMÄKI Kirjoittaja oli FC Honka Aarnivalkean ’Kehittynein pelaaja’ vuonna 1995.


Oletko hakemassa ylioppilaskunnalta asuntoa?

Aalto-yliopisto ja Helsingin yliopisto liikuntayhteistyöhön

Tule tekemään AYY:lle uudet nettisivut

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan jäsenet voivat hakea kaikkiin asuntokohteisiin opiskelukampuksesta riippumatta. Uusia asumisen ohjesääntöjä sovelletaan vain uusiin 2010 vuonna allekirjoitettaviin vuokrasopimuksiin, mutta viimeistään vuonna 2009 allekirjoitettujen vuokrasopimusten ehdot säilyvät ennallaan. Asunnot tullaan jakamaan hakemuksen jättöpäivän ja pistelaskukaavan mukaisesti. Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan Campus-asunnonhakujärjestelmään asuntohakemuksen jättäneiden tulee päivittää hakemukseensa lisätietoja osoitteessa http://campus-ky. uoma.fi/ 15.2.2010–15.3.2010 aikana, jotta hakemus pysyy voimassa. Asumisoikeusaika ylioppilaskunnan asunnossa on yliopiston kandidaatti- ja maisteriohjelmaan valitulle yhteensä enintään viisi vuotta opintojen aloittamisvuoden lukukauden alusta lähtien ja pelkästään maisteriohjelmaan valitulle yhteensä enintään kaksi vuotta, sisältäen irtisanomisajan. Lue lisää AYY:n sivuilta, http://www.ayy. fi: Yhdistyminen > Asuminen

Osana Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston tekemää liikuntayhteistyösopimusta Aalto-yliopiston opiskelijat ja henkilöstö saavat vuoden 2010 alusta käyttöönsä Helsingin yliopiston Yliopistoliikunnan palvelut samoin ehdoin kuin Helsingin yliopistolaiset. Yliopistoliikunnan edullisella kausikortilla voit käyttää palveluja kaikilla Helsingin yliopiston kampuksilla (Keskusta, Meilahti, Kumpula, Viikki). Kausikortilla saa myös alennuksia Yliopistoliikunnan yksilöpalveluista, kursseista ja liikuntatilojen varauksista. Edut saa käyttöönsä esittämällä Yliopistoliikunnassa ensimmäisellä käyntikerralla voimassaolevan opiskelijakortin tai -todistuksen. Lisätietoja osoitteesta http:// www.helsinki.fi/yliopistoliikunta ja Yliopistoliikunnan asiakaspalvelusta: 09-191 22151.

Päästä mielikuvituksesi valloilleen – tule suunnittelemaan uutta ihanaa web-sivustoa ja vaikuttamaan AYY:n ilmeeseen! Etsimme henkilöitä, joilla on osaamista web-kehityksestä, julkaisujärjestelmistä, käyttöliittymistä, käytettävyydestä, graafisesta suunnittelusta, markkinoinnista, viestinnästä tai web-projektien hallinnoimisesta. Ammattilainen ei toki tarvitse olla. Monialaiseen suunnitteluryhmään haetaan ensisijaisesti Aallon opiskelijoita, mutta haku on avoin kaikille. Odotamme sinulta puolipäiväistä työpanosta 6 kuukauden ajan helmikuusta 2010 eteenpäin. Työ ei varmasti ole tylsää, mutta sitä on runsaasti, joten osallistumisesta maksetaan korvaus. Lähetä avoin hakemus ja CV tai portfolio osoitteseen lasse.granroth@ayy.fi. Haemme lisäksi vapaaehtoisia ideoimaan ja testaamaan uutta nettisivua sekä auttamaan sen toteutuksessa. Ilmoittaudu mukaan osoitteeseen lasse.granroth@ayy.fi.

AYY:n uudet yhteystiedot AYY:llä on palvelupisteet kaikilla kampuksilla: Arabianrannassa, Kampissa ja Otaniemessä. AYY:n keskustoimisto toimii väliaikaisissa tiloissa Otaniemessä osoitteessa Lämpömiehenkuja 3. Yhteystiedot ja aukioloajat löytyvät myös AYY:n internet-sivuilta http://www.ayy.fi: AYY > Yhteystiedot.

Arabianranta

Kamppi

KY-Palvelupiste

Otaniemi

Keskustoimisto

Hämeentie 135 C 00560 Helsinki tokyo@taik.fi 09 756 30431

KY-talo Pohjoinen Rautatiekatu 21B 00100 Helsinki palvelu@kyweb.fi 040 353 8283

HSE:n päärakennus, pohjakerroksen A-siipi kiva@kyweb.fi 040 353 8275 tai puh. 040 353 8272

Otakaari 11 02150 Espoo tky@tky.fi 09-4681

Lämpömiehenkuja 3 02150 Espoo ayy@ayy.fi

Avoinna ma–pe klo 11.30–14

Avoinna ma–to 10–16, pe 12–14

Avoinna ma–to 10.30–14.30, pe suljettu Ks. asuntosihteerin ja lakimiehen päivystysajat http://www.ayy.fi/node/424.

Avoinna ma–pe klo 9–16. Asuntotoimisto on avoinna arkisin klo 12–16 sekä jokaisen kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä klo 9-16.

Aino 1/2010  

Helmikuun Ainossa pengotaan koulun ja työelämän ristiriitaa, haastatellaan pääsihteeri-sikalanpitäjä Halmetta sekä Saku Manteretta ja kerrot...

Aino 1/2010  

Helmikuun Ainossa pengotaan koulun ja työelämän ristiriitaa, haastatellaan pääsihteeri-sikalanpitäjä Halmetta sekä Saku Manteretta ja kerrot...

Advertisement