Page 1

Sedät ja tädit perinteitä pelastamassa • 2 x fuksivuosi • Siperia opetti taikkilaista • Stuntmies Tung Bui • Rivikylterin vastaisku • Anna mulle turpiin!

aallon Ylioppilaslehti #5/2010

Jaakko Aspara on jo suorittanut Aalto-yliopiston pitkän oppimäärän.


Broaden your perspective Apply for International Internship in Spring and Summer 2011!

Vastuun viitta (detail). Vesa Pesonen

This is not practice – it’s real. Join an international consulting team for 8-12 weeks. Work with exceptional people and learn from them. McKinsey’s International Internship gives you the chance to challenge yourself. This is not just another internship – it’s the start of your career! To apply, please visit www.mckinsey.com and select Helsinki Recruiting. The program is intended for students with more than 150 credits and the application period ends on October 22, 2010.

With any questions, please contact Merja Kolehmainen at McKinsey Helsinki, tel. +358 9 6157100 or email merja_kolehmainen@mckinsey.com.


sisällys / #5/2010 — 3

6

#5/2010

17

”Kauppis oli muutoksen aikaa. Kasvattavaa, mutta niin rankkaa, että olin monta vuotta masentunut.” Näyttelijä, KTM Tung Bui HELMENKALASTUS Kauppatieteen maisteri Tung Bui tahtoo pelastaa maailman. Taikkilaisten huviretki. Aalto aloittaa koulun. Rehtori seuraa sorbusmimmiä. Kaikille ei riitä kotia. Koukussa Aallon kampus ja varareksi Kyyrä.

”Oli selvää, ettei viisi vuotta riitä tutkintoon. Tulin tänne pitämään hauskaakin.” Fuksivuodestaan kertova Pete

42

SYVISSÄ VESISSÄ Sedät ja tädit ovat valmiit panemaan arvovaltansa peliin entisten ylioppilaskuntiensa puolesta. 10 sääntöä opiskelun ja työn yhdistämisestä. Henkilökuva Aallon mallipoika Jaakko Asparasta. Kaksi tarinaa fuksivuodesta. Toimittaja kävi Otaniemi Fight Clubissa ottamassa turpiinsa.

Opettajanhuoneessa kytee hiljainen kapina. Onneksi on kesä. MATO-ONGELLA Festari maistuu väikkäriä paremmalta. Perässälaahaajat. Kolumni Porista. Tavallinen ihminen kävi Assemblyssä. Matkakertomus Siperian-junasta. Opettajat kesälomalla. Parties and alcohol. Iltasatu: Rivikylterin kosto.


4 — #5/2010 / MIEHISTÖ

päätoimittaja Anna Munsterhjelm art director Jaakko Suomalainen toimittajat Johanna Mitjonen, Tuuti Piippo kirjoittajat Erna Bodström, Tiina-Mari Haka, Tuukka Hetemäki, Tero Ikäheimonen, Reetta Nurmo, Sanna Räty, Niclas Storås, Liisa Tervinen, Ida Valpas kuvaajat ja kuvittajat Tom Engström, Timo Idänheimo, Karhu Jalonen, Anna-Leena Kilpeläinen, Helen Korpak, Joonas Lehtimäki, Veera Lipasti, Minna Mäkipää, Mari Mäkiö, Camilla Nenonen, Liisa Tervinen, Katri Tikkanen KUSTANTAJA Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY) Toimitusneuvosto Hanne Haapoja, Tuomas Jääskeläinen, Aku-Ville Lehtimäki, Juhani Mykkänen, Antti Oksanen, Jussi Rosendahl, Teija Sutinen, Maija Töyry (PJ)

KYMMENEN EUROA TUNNILTA Tunnustan. En ole koskaan ollut opiskelun ohella vakituisesti töissä. Olen ihailun ja hämmästyksen sekaisin tuntein seurannut kanssaopiskelijoita, joille luentosalin, työpaikan ja oman sängyn välinen pyhä kolminaisuus on arkipäivää. Valitellessani tulevan tentin aiheuttamaa stressiä nämä superihmiset kertovat menevänsä suoraan luennolta kaupan kassaksi tai yövuoroon vartiointiliikkeeseen. Kun minä lähden viikonlopuksi laivalle, he tekevät parikymmentä tuntia töitä. Millä se sitten elää, te mietitte. Minäkään en lomaile. Olen jokaisen joulu- ja kesäloman töissä, välillä kahdessakin. Säästän. Teen satunnaisia keikkatöitä, jos siihen on tarvetta. Vakituisen työpaikan hankkiminen opiskeluaikana tuntuu kuitenkin liian isolta hinnalta omasta vapaaajasta. Voin asua laitakaupungilla ja ostaa kaupasta sitä halvinta juustoa, jos se tarkoittaa sitä, että pomon sijaan minä päätän, mihin aikani käytän. Vaikka se sitten kuluisikin tenttiin lukiessa. Ida Valpas

Ilmoitusmyynti: Timo Herttua, 040 4827080 Mediakortti: www.ainolehti.fi/media Paino Art Print Oy Painos 28 000 Sisäsivujen paperi: Dito 100g/m2 Kannen paperi: Galerie Art Gloss 250g/m2 ylioppilaslehti aino PL 69 02150 Espoo Käyntiosoite: Lämpömiehenkuja 3 02150 Espoo etunimi.sukunimi@ayy.fi 050 5209447 www.ainolehti.fi ISSN-L 1798-4394 ISSN 1798-4394 Kannen kuvA Veera Lipasti Tämä Ainon numero on Aalto-yliopiston abilehti.

Isan kirjoittama juttu kymmenen sääntöä työn ja opiskelun yhdistämisestä alkaa sivulla 10.

ANONYYMIT ELÄIMET JOONAS LEHTIMÄKI


PÄÄKIRJOITUS / #5/2010 — 5

Tämä on sinun lehtesi, opiskelija!

JS

Tule Ainon avustajaksi: kirjoittamaan, kuvittamaan, lavastamaan tai vaikka bloggaamaan. Lähetä sähköpostia päätoimittajalle ja kerro, mitä tahtoisit tehdä.

OMASSA LAUMASSA Yliopisto on täynnä eläimiä. On kukkoja, kanoja, kettuja, sikojakin. Aallosta löytyy arvattavasti enemmän lajeja kuin Korkeasaaresta. Kaikille on yhteistä se, että ne kuuluvat johonkin laumaan. Lauma on se porukka, joka tavallisena päivänä syö yhdessä, huonona päivänä potkii samaa seinää ja erittäin hyvänä päivänä tanssii samalla pöydällä. Ala-asteella lauman jäsenet laittoivat samanlaiset lenkkarit, nyt samanlaiset Facebook-statukset. Hiukan varttuneemmat laumalaiset popsivat keskenään rapuja ja menevät sitten toistensa kanssa naimisiin. Aika harva kehtaa puolustaa itseään, mutta lauman puolesta ollaan valmiita vaikka menemään oikeuteen tai valehtelemaan julkisesti. Jos jää kiinni, lauma suojelee. Jolleivät omat rahat riitä, lauma lainaa. Joskus omassa laumassa on niin siistiä, että tulee vedettyä yhdessä överit. Yhteishenki päihdyttää ja usko omasta ylivoimaisuudesta täyttää pään. Nyt mennään! Ikävimmässä tapauksessa ne överit vedetään jonkin toisen lauman kustannuksella. Se

tarkoittaa aina tahallista loukkaamista. Kukaan ei voita täydellisesti, mutta moni itkee, suuttuu tai turhautuu. Nyt pitäisi tietenkin varoittaa uusia opiskelijoita. Laumassa tyhmyys tiivistyy ja sitä rataa. Siksi sanonkin: ryhtykää laumaeläimiksi. Sillä ilman laumoja ei ole mitään. Ei auringonnousun aikaan kerrostalon katolla kumottuja kuohuviinejä, ei öisiä alastonjuoksuja, ei nappiin menneitä projekteja. Ei sitä mieletöntä fiilistä, kun tajuaa olevansa kotona näiden ihmisten kanssa eikä ketään haittaa, vaikka tukka olisikin rumasti. Ilman laumoja olisi jäänyt moni lapsi ja idea syntymättä. Lauma on se paikka, jossa jokainen korni klisee eletään todeksi. Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta! Toivon, että kaikki te uudetkin opiskelijat löydätte Aallosta oman laumanne. Sellaisen, joka kantaa surkeimpinakin päivinä. Anna Munsterhjelm Päätoimittaja


6 — #5/2010 / Aallonharja


Aallonharja / #5/2010 — 7

POTKIVA BISNESMIES Kauppatieteen maisteri Tung Bui tahtoo kuuluisaksi näyttelijäksi, ritariksi ja stuntmieheksi, että voisi muuttaa maailmaa. TEKSTI: TUUTI PIIPPO KUVA: MARI MÄKIÖ Farkkuihin ja valkoisiin tennareihin pukeutunut nuori mies venyttelee niskaansa, lämmittelee reisiään, nousee metallisen palkin päälle ja hengittää syvään. Sitten hän ponnistaa ja hyppää suorilta jaloilta takaperinvoltilla maahan. Hyvät naiset ja herrat, tässä on Tung Bui. Hänestä tulee isona kansainvälinen tähti. Useimmat suomalaiset tunnistavat jo kasvot Salatuista Elämistä, jossa Bui näytteli viime talvena japanilaista vaihto-oppilasta Noaa. Osa tuntee Buin tyyppinä, joka toi parkourin Suomeen. Sama kaveri on heitellyt voltteja ja suorittanut hengenvaarallisen näköisiä temppuja lukuisissa mainoksissa ja leffoissa. Paitsi että Buin tavoite on tulla maailmankuuluksi näyttelijäksi ja stuntmieheksi, hän haluaa olla myös täydellinen aviomies ja isä. "Tavoittelen täydellisyyttä kaikessa, mutta se on laajeneva käsite – täydellisyys kasvaa sitä mukaa kuin asioita tavoittaa." Kauppisvuosina ristiriita arvostuksen tavoittelun ja jalon soturielämän välillä kulminoitui. Aiemmin vapaa-aikansa karatelle uhrannut Bui päätti ensimmäistä kertaa elämässään kokeilla perisuomalaisen kosteaa juhlin-

tatapaa ja pinnallista ”bileverkostoitumista”, johon kuitenkin pettyi nopeasti. "Kauppis oli mulle muutoksen aikaa statushörhöstä humanistiksi. Se oli kasvattavaa, mutta niin rankkaa, että olin masentunut monta vuotta. Ekonomin koulutus on silti tosi hyvä pohja, joka tasapainottaa mun filosofista puolta." Rankat opiskeluvuodet johtivat henkiseen kasvuun, joka kypsytti Buin yrittäjäksi. Kun pomo konsulttifirmassa kysyi valmistuvalta kauppatieteen maisterilta mahdollisesta työsuhteen jatkosta, Bui vastasi, että ajatteli ruveta stuntmieheksi. Siitä huolimatta, että konsultin työ oli kivaa. Ainahan siihen voisi palata. "Heti valmistumisen jälkeen sanoin mentorilleni H-P Virkille, että pyrin maailmanmaineeseen puolessa vuodessa", Bui kertoo ja naurahtaa. Intohimo ohjaa samaan suuntaan edelleen, vaikka paparazzit eivät vielä seuraakaan. "Mulla on tunne, tavoite ja halu tulla kuuluisaksi ja arvostetuksi, ei miksikään BBjulkkikseksi. Ei egoni takia, vaan koska arvostetulla ihmisellä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ihmiskunnan kehitykseen." •

Tervetuloa! Maja Hudel Harri Nuora Liisa Jokinen Mikko Merz Martti Paakkinen Jaakko Parkkonen


8 — #5/2010 #4/2010 / HELMENKALASTUS

HUVIRETKI FESTAREILLE Kamerat valmiiksi: ensimmäiset viralliset Aalto-opiskelijat ovat joukossamme! Kolmelle kampukselle tehty tarkastusmatka osoitti, että keltanokat näyttävät aika lailla samoilta kuin aiempinakin vuosina. Töölössä farkkua ja pastellivärejä, Otaniemessä teepaitoja ja reppuja, Taikissa tilkkua ja mustaa. Stereotypiat eivät kuole tänäkään vuonna. Taikissa aloitti 123 uutta opiskelijaa, kauppiksessa 436 ja TKK:lla 1237. Valikoitunutta porukkaa: yli kymmenestätuhannesta hakijasta vain viitisentoista prosenttia sai opiskelupaikan Aallosta. Fuksit, phuksit, mursut ja muut untuvikot otettiin vastaan kullekin koululle tyypillisillä seremonioilla. TOKYO ry järjesti taikkilaisille tulokkaille perinteisen piknikin, joka jouduttiin siirtämään sateen tieltä Suvilahteen. Ei huono vaihtoehto, sillä vanhan voimalan tiloissa oli juuri käynnissä taidefestari AHNE. Ehkä ensi vuonna teekkaritkin pääsevät ydinvoimalaan ja kylterit pankkiin piknikille. Lue juttu kahdesta erilaisesta fuksivuodesta sivulta 28.


REHTORIN RUPINAT/ HELMENKALASTUS / #5/2010 — 9 Pakinoitsija tarkkailee AYY-politiikkaa pöydän päältä. Pakinoitsijan nimi ei ala T-kirjaimella. AALLON

YLIOPPILAS

LEHTI

#4/2010

a!

aksu Aika p

Suomalaise

t tyhjä

päät pois

Suomalaisi

sta yli

opistoista!!1

oilijan 1 • Muot

punainen

lanka

firma • Hei

anna mulle

töitä!

IIKAN KUNTAPOLIT MPPU YLIOPPILAS NKÄÄNTÖTEÄ. 2000-LUVUNTTAVIN SILMÄ ESI EDESS KUNNIOITE IN IHAN SILMI TEHTI

PALJON MELUA AINOSTA 10. TOUKOKUUTA ilmestyy kevään viimeinen Aino. Sen Operaatio rahansiirto -juttu kertoo KY-ylioppilaskunnan omaisuuspäätöksistä ja sen tulevaisuustyöryhmän toiminnasta. Päätoimittajalta häviää Facebook-kavereita. 17. TOUKOKUUTA AYY:n hallituksen jäsen Atte Harjanne kirjoittaa aiheesta hallitusblogiin. Hän leimaa tulevaisuustyöryhmän toiminnan moraalittomaksi: ”Kyltereiden ja teekkareiden välille rakennettiin tarkoituksella pelon ja epäluottamuksen ilmapiiriä”. Kirjoitus saa sata ylöspäin ja 90 alaspäin osoittavaa peukkua. 18. TOUKOKUUTA Yksitoista AYY:n kylteriedaattoria lähettää Ainon toimitusneuvostolle kirjeen, jossa se tiedustelee, onko Operaatio rahansiirto ollut asiallinen ja noudattanut lehden linjapaperia. Toimitusneuvosto käsittelee asiaa kahdessa kokouksessa ja sähköpostitse. Ennen edustajiston kokousta kylterit ovat kutsuneet taikkilaisia luokseen kuulemaan ”totuuden rahansiirrosta”. 4. KESÄKUUTA säätiöintipäätöstä tekemässä olleet KY:n edustajiston jäsenet julkaisevat kannanoton Ainon artikkelista. Juttu on heidän mielestään puolueellinen ja syyttävä. Allekirjoittajat toivovat aaltolaisille myös ”onnea ja menestyksekästä yhteiseloa sillä tiellä, joka voi viedä meidät parempaa tulevaisuutta kohti”. 6. KESÄKUUTA Hesari julkaisee Jaakko Lyytisen kirjoittaman jutun Salaiset kansiot. Sen sisältö on käytännössä sama kuin Ainon aiemmassa jutussa. Loppulauseessa Lyytinen arvelee, että AYY:n ilman puhdistumiseen voi mennä muutama opiskelijapolvi. Samana päivänä Ainon nettisivuilla on kolmisentuhatta kävijää, mikä on kymmenen kertaa tavallista enemmän. 29. ELOKUUTA Ainon toimitusneuvosto vastaa kylteriedaattorien kyselyyn. Toimitusneuvoston mukaan Operaatio Rahansiirto on noudattanut lehden linjapaperia.

Kuva: Helen Korpak

1. SYYSKUUTA AYY:n keskustelupalstalla on yli kaksituhatta KY:n omaisuuspäätöksiä sivuavaa viestiä. Päätoimittaja on saanut kesän aikana yhden fanipostikortin, 18 kiittävää sähköpostia ja neljä kritisoivaa. Mukana on myös tämä: ”Onnea valitsemallasi tiellä. Se ei tule jatkumaan pitkään”. Operaatio rahansiirto ja muut AYY-aiheiset jutut ovat luettavissa osoitteessa ainolehti.f Keskustelua on käyty myös ylioppilaskunnan foorumilla osoitteessa ayy.f i/node400.

Alvareiden arvot ja uhrit Jopa Sir Yrjön kauneimmissakin unelmissa alkaa näyttää siltä, ettei AYY:stä koskaan tule maailman parasta, kansainvälisintä, monitieteisintä, naapurin jälkeen rikkainta tai muutenkaan vähemmän paskaa ylioppilaskuntaa. AYY:n ydin on hukassa. Alkkarin maailman pelastaja löytyy, tietenkin, sormuksen ritareiden, keihäänkärkien ja muiden menninkäisten joukosta. Edaattorille annetaan tärkeä tehtävä. Löydä AYY! Pelasta se, mitä pelastettavissa on! (Rahaa et, ahne, muuten saa, mutta voidaan kutsua sua jollain nimellä jo ennen kuin oot letkuissa.) Edaattorimme lähtee hybriksessään matkaan rohkeasti. Ytimen etsiminen on aloitettava syvältä, ylioppilaskunnan alitajunnasta. Kellari. Pimeää. Haisee jallulle, samppanjalle ja pilvelle. Kolme selliä, kaikissa kumara hahmo. Yhdessä jämeräpartainen insinööri leikkii Commodore kuusnelosella ja paketoi nyloneita myyntiin. Toisessa dollarinvihreä dodo vetelee Bostonia ja rakentaa laivaa Lontoon-matkalle. Kolmannessa on joku, jolla ei ole tekemistä eikä tunnistettavaa hahmoa, paitsi että sen selässä lukee punavihrein kirjaimin individualisti. Edaattorin pitäisi antaa kaikille kolmelle jotain – aluksi ainakin arvostusta, synninpäästöä, selkääntaputtelua ja rahaa – jotta saisi apua itselleen ja AYY:lle, jonka eteen niin pyyteettömästi työskentelee. Jossain vaiheessa uljasta edaattoriamme alkaa mietityttää, mitä helvettiä näiltä tyypeiltä voisi edes saada? Aallon ideana taisi kuitenkin olla se, että luodaan jotain täysin uutta, täysin vanhentuneiden avulla. Edaattori kokee elämänsä ensimmäisen valaistuksen: tajuaa, ettei edes tiedä mitä hakee. Mutta hei, mitä vilahtaa kellarin nurkan taakse? Ei hitto! Tuollahan menee hallituksen ylisöpön collieparin ekstaattisempi puolikas. Se pyytää mukaansa! ”Miksi?” kysyy edaattori, ja collie vastaa: ”Arvoprosessi!” Edaattori helpottuu. AYY:n tulevaisuus alkaa näyttää paremmalta. Määritellään vähän arvoja hei, ja peilataan sitten SYL:n tosua ja talouden ja omaisuuden hoitopolitiikkaa ja pääsihteeriä niihin. Kyllä! Pimeä ja vaikea on edaattorin etsivän tie – ei mitään verrattuna taiteilijan polun ohdakkeisuuteen, sanokoot arkkinillittäjät mitä vain. Hallituksen puheenjohtaja ei saa rauhaa. Avonaisen virallistamistakin pitää odotella tärkeimpien kokouksien yli; parasta olisi ehkä lähettää se hetkeksi maanpakoon. Älä huoli, Jussi, kyllä ne rahat ja arvot tekemisen meiningillä jostakin löytyvät! Ja kun tulee synkkä ja myrskyinen joulukuun yö, soi valtiaamme puhelin. Valtsi vastaa linnassaan, kotikylteri kainalossaan. ”Noh, Jussi. Ovatko karhut lakanneet murisemasta?” Mitä aiot silloin vastata? Rehtori PS. Kai te tiedätte arvojen ja strategioiden tärkeimmän merkityksen ylioppilaskunnalle? Ei ne mitään toimintaa ohjaa. Tai ohjaa, jos ohjaukseksi lasketaan se, että elämäänsä kyllästyneet suojatyöläiset voivat jättää kaiken kliffan tekemättä siksi, että se ei oikeastaan ole meidän arvojen mukaista. Ja nyt turpa kiinni, mä feisbuukkaan.


Think you can tell us how to run our business? If you can listen as well, you might belong to Generation T. Are you a recent or soon-to-be business or IT graduate? Do you have the passion to push for new ideas – and the wisdom to learn from an IT company with unique expertise in making a difference in everyday lives? Trainee program for business and IT talents We are looking for 20 fresh talents to join Generation T – our intensive 8-month program for trainees in Consulting, Project Management, Customer Relations – Sales Support, and IT Development. Permanent job with career-launching benefits As a successful applicant, you will get a jumpstart to a fulfilling career: a permanent full-time position from January 2011, a senior expert as a mentor, a comprehensive view of Tieto’s business, and a clear development path. Go to www.tieto.fi/generationt for further information and to fill out an application. It’s time for a new generation to step forward.

Knowledge. Passion. Results.


HELMENKALASTUS / #5/2010 — 11

Kuka majoittaisi opiskelijan?

”Vaihtareiden määrää halutaan kasvattaa, mutta heille ei järjestetä asuntoja.”

Tänä syksynä se kotitalosi pihalla telttaileva tyyppi ei ehkä olekaan partiolainen. Joku on vain saattanut kyllästyä kuukausien mittaisen asuntojonon hännillä keikkumiseen. Pääkaupunkiseudulla pula vuokra-asunnoista on pahin kymmeneen vuoteen, laskevat kiinteistövälittäjät. Se tarkoittaa suurempia vuokria, takuusummien nostamista taivaisiin ja murhanhimoista taistelua harvoista vapaista kämpistä. Yhä useammin asunnon nappaa se, jonka vanhemmat ovat valmiita takaamaan lapsensa maksukyvyn. Syyskuun alussa Helsingissä tarjottiin vuokralle kahdeksaa asuntoa alle viidelläsadalla eurolla kuukaudessa. Niistäkin kaksi oli varastoja. Erääseen asuntonäyttöön matkalla ollut kylteri Krista uskoi jo varmistaneensa tarjolla olleen yksiön itselleen. Hän oli soittanut etukäteen, ottanut takuusumman verran käteistä mukaan, pukeutunut siististi ja aikoi olla ensimmäisenä oven takana. Kierrettyään kahdessa viikossa kuusi näyttöä Krista arveli hallitsevansa homman. Erehdys. Rappukäytävässä odotti jo kolme vuokralaiskandidaattia, joista jokaisella oli takuuvuokra mukanaan. Asunnon sai nelikymppinen juristi. Krista etsii asuntoa edelleen. Yhä harvemmalla on varaa lähteä metsästämään kotia yksityisiltä markkinoilta, joten Hoasin asuntojono on räjähtänyt käsiin. Tavallisesti uusia hakijoita tulee vuosittain nelisentuhatta; nyt niitä on noin 5200. Heistä kolmasosa on tänä syksynsä opiskelunsa aloittavia. Siksi Jenni Kuusivuori on ollut alkusyksyn ajan AYY:n tavoitelluin nainen. Puhelin soi ja sähköposti laulaa, kun asunnottomat opiskelijat kyselevät sosiaalipoliittiselta sihteeriltä neuvoa. Elokuun loppuun mennessä yhteydenottoja on tullut kolmisensataa. Kuusivuori edustaa AYY:tä hätämajoitustyöryhmässä, johon kuuluvat myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY), Helsingin ja Espoon kaupungit sekä Hoas. Ryhmä perustettiin keväällä vihreiden valtuustoaloitteesta. ”Ryhmä on toiminut tosi tehokkaasti. Erityisesti Helsinki ansaitsee kiitosta, sillä se on ottanut isoimman vastuun kantaakseen. Hoasin ja Espoon kontribuutio on ollut nolla”, Kuusivuori kertoo. Aikaisempina vuosina opiskelijoita on majoitettu esimerkiksi hostelliin, mutta nyt Helsingin kaupunki tarjosi hätämajoitustiloiksi 25 Sörnäisten Kurvissa sijaitsevaa yksiötä. Oikeasti ne kuuluvat saneerausta odottavaan palvelukeskukseen. Puolet asunnoista on AYY:n käytössä, puolet HYY:n. Kummankin ylioppilaskunnan osasto on jatkuvasti täynnä. Eniten koteja kyselevät Suomen ulkopuolelta tulevat tutkinto-opiskelijat ja vaihtarit, joista moni jättää asunnon hakemisen viime tippaan. Niin kävi sillekin vaihtarille, joka soitti Kuusivuorelle TKK:n päärakennuksen aulasta, matkalaukkujensa keskeltä. Taantuma pahentaa asuntotilannetta, mutta Jenni Kuusivuori haluaa kiinnitää myös huomiota kansainvälisyysstrategioiden toteuttamiseen jatkossa. "Kansainvälistä liikkuvuutta kasvattaessa on mietittävä myös sitä, millaisiin oloihin opiskelijat ulkomailta Suomeen tulevat. Kansainvälistyminen vaatii muutakin kuin vaihtopaikkojen määrän ja sisäänottojen kasvattamista. Asunnottomuus on huonoin mahdollinen alku opiskelulle ja antaa erittäin huonon ensivaikutelman Suomesta ja Aalto-yliopistosta. Hätämajoitustyöryhmä jatkaa pilottihankettaan vielä muutaman kuukauden. Sen jälkeen tarvitaan taas uusia ideoita. • AM


Lipunmyynti alkaa 20.9. klo 10.


KOUKUSSA / HELMENKALASTUS / #5/2010 — 13 Sarjassa esitellään Aallon koulutusohjelmia pinnan alta.

MIND MAP -TEEKKARIT Informaatioverkostojen opiskelijat rakentavat siltoja tekniikan ja sen käyttäjien välille. Opiskelijat: Koulutusohjelman tavoite on tuottaa insinöörejä, jotka ymmärtävät tekniikkaa, taloutta ja ihmistä. Eli sama tyyppi voisi työkseen hoitaa vaikkapa nettisivujen teknisen puolen, sivuille hyvää sisältöä ja johtaa muita tekijöitä. Opiskelijat eroavat keskivertoteekkarista olemalla paitsi fiksuja, myös tyylikkäitä ja sosiaalisia. Tyttöjäkin on enemmän! Opiskelu: Insinööritieteiden lisäksi kursseihin kuuluu viestintää Helsingin yliopistolla, työpsykologiaa, yhteiskuntatieteitä ja liiketaloutta. Ryhmätöitä tekemällä opetellaan vuorovaikutusta ja johtamista. Fysiikasta on karsittu, mutta matikkaa täytyy päntätä yhtä paljon kuin muidenkin teekkareiden. Tulevaisuus: Riippuu pääaineen valinnasta: mediatekniikkaa, tietointensiivistä liiketoimintaa sekä vuorovaikutusta ja viestintää on tarjolla. Opiskelijoista voi tulla vaikka toimittajia, konsultteja, käyttöliittymäasiantuntijoita tai sisällöntuottajia. Tilipussi kertoo enemmän diplomi-insinööriydestä kuin humanistisuudesta. Ulkopuolisille: Mediatekniikan, tuotantotalouden ja tietotekniikan laitokset järjestävät koulutusohjelmaa yhdessä, joten kurssit ovat osaksi samoja. Avoimen puolelta kursseja voi kytätä, mutta sen väylän kautta ei pääse tutkinto-opiskelijaksi. • TP

© iStockPhoto.com/sumonkr

Kyllä! Saat säästää rahasi muuhun. Tämä on ilmaista. TEKin opiskelijajäsenyys on huisin muikeaa, sillä se ei maksa mitään. Tekniikan alan opiskelija saa TEKistä satojen eurojen edut, kuten oikeusturvaa, uraneuvontaa ja Tekniikka&Talous-lehden vuosikerran! Liity heti TEKin opiskelijajäseneksi netissä. Et kadu. www.tek.fi/liity


14 — #5/2010

29.9.10–9.1.11

Ti, pe-su 11-18, ke-to 11-20 I ILMAISILLAT KE JA TO 18-20 WeeGee, Ahertajantie 5, Tapiola I Bussit Kampista 106 ja 110. Puh. 09 - 8165 7512 I www.emma.museum

Aino100x148,5_juba.indd 1

18.8.2010 14:40:39

Työeläke on työllä tehty Opiskele ja tee töitä, se on paras tapa varmistaa riittävä toimeentulo eläkkeelläkin. Tiesitkö, että myös tutkintoon johtava opiskelu näkyy euroina eläkkeessäsi?

Tiedä – älä luule! Eläkelupaus pitää, ja sinäkin saat aikanaan ansaitun osuutesi. Ota selvää eläkkeestäsi. Voit tarkistaa oman eläkekertymäsi työeläkeotteesta, jonka saat työeläkeyhtiösi verkkopalvelusta tai osoitteesta www.tyoelake.fi.

Eläketurvakeskus PENSIONSSKYDDSCENTRALEN

www.etk.fi

”Otaniemen siirtäminen olisi massiivinen operaatio”


KOUKUSSA / HELMENKALASTUS / #5/2010 — 15

AALTO ETSII KOTIA Aallon tuleva kampus on kuuma kysymys, johon jokaisella on vastaus. Keskustelua vetää infrastruktuurista vastaava vararehtori Jorma Kyyrä. Teksti: Tiina-Mari Haka KUVA: MARI MÄKIÖ Aluksi helppo kysymys: mihin Aallon kampus pitäisi mielestäsi sijoittaa? Ihan jo tehtäväni puolesta on sanottava, että sillä ei ole merkitystä. Toki minulla on henkilökohtaisia näkemyksiä. Pyrin suhtautumaan mahdollisimman neutraalisti. Yhteisön on keskusteltava asiasta laajasti. Kesällä kampuksesta on käyty verkkokeskustelua, jonka tulokset julkaistaan syksyllä. Joku oli jo ehtinyt kommentoimaan Aalto Insidessa: Julkaistaanko tälläkin kertaa ainoastaan hallinnon päätöstä tukevia kommentteja? Kyselyn tuloksia on tarkoitus käydä läpi ainakin kolmessa tilaisuudessa syksyn aikana. Prosessi jatkuu niiden myötä ja ratkaisu tehdään joulukuussa. Yksittäisiä kommentteja ei tietenkään ole mitään järkeä julkaista, vaan niistä vedetään johtopäätöksiä. Tanskan tiedeministeriön selvitys tulevaisuuden yliopistokampuksista visioi, että yliopistot olisivat kaikille avoimia monitoimikeskuksia. Sopisiko se Aaltoon? Yliopiston tehtävähän on myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Esimerkiksi yliopistojen kirjastot toteuttavat tätä tehtävää. Tulevaisuudessa voisi olla vaikka tietopalveluja ja oppimiskeskuksia. Aallossa Design Factory tekee yhteistyötä start-up -yritysten kanssa. Amerikkalaisen yliopistoperinteen mukaan “kampus tulee ennen kaupunkia”, kun taas Euroopassa yliopisto on osa kaupunkia. Kumpaan suuntaan Aaltoa viedään? Strategisesti molemmat toimivat, mutta ehkä sekoittuminen olisi paras vaihtoehto. Sisältöjen ja fyysisten tilojen rajojen hämärtyminen on tärkeää. Kaupunkiin integroitunut kampuskin voi olla eristäytynyt yhteiskunnasta ja ympäristöstä. Aalto-yliopisto on kuitenkin jo osa yhteiskunnallista elämää, eikä tilaratkaisu poista sitä. Jos kampuksia tulee yksi, määrääkö eniten erikoistiloja tarvitseva koulu sijainnin? Esimerkiksi Otaniemen siirtäminen on varsin massiivinen operaatio ja noin 70 % Aallon tiloista sijaitsee siellä. TKK:n muuttamiseen Hietalahdesta Otaniemeen kului aikanaan 20 vuotta. Keväällä julkaistujen selvitysten mukaan Taikin nykyiset tilat rajoittavat sekä tieteellistä että taiteellista toimintaa. HSE:llä ei taas ole tarvetta laboratorioille tai studioille. Miten realistinen monen pelkäämä koko kampuksen siirtämisestä Otaniemeen on? Se on yksi vaihtoehto, mutta siihenkin on vielä liian aikaista ottaa kantaa. On täysin luonnollista, että jokainen ajattelee asiaa omalta kannaltaan ja tässä hetkessä. Verkkokeskustelussa monet vastaajat eivät olleet miettineet, miten pitkästä prosessista tässä on kyse. Seiniä on helppo ja nopea rakentaa, mutta siitä ei voida lähteä.

1

Aallon visuaalinen ilme ja esimerkiksi Lämpömiehenkujan ja Design Factoryn sisustus ovat aika poikkeuksellisia suomalaisessa yliopistomaailmassa. Onko tulevalla kampuksella pelikonsoleita, värivaloja, lounge-musiikkia, potkupyöräkaistoja ja säkkituoleja? Toki muotokieli on tärkeä osa tulevaisuuden toimintaympäristöä. Jo olemassa olevia tiloja täytyy uudistaa ja korjailla joka tapauksessa. •


16 — #5/2010

KAIKKI YLIOPPILASKUNNAN PUOLESTA Kun opiskelijoilta loppuvat rahat ja arvovalta, alumnit ratsastavat apuun. Teksti: Anna Munsterhjelm Kuvitus: Minna Mäkipää VALTA ASUU OTANIEMEN KELLAREISSA Teekkareiden kunniakerhoista korkein on kunniavaltuuskunta. Sinne taitaa päästä helpoiten, jos tittelinä on vuorineuvos. Valtuuskunnasta löytyy kaikille tuttuja nimiä: Ollila, Ehrnrooth, Eloranta, Ihamuotila… Jäsenyyden peruste on TKY-ylioppilaskunnan ”tukeminen merkittävällä tavalla”. Joskus entisten teekkareiden tuki ulottuu epäviralliseenkin toimintaan, huhutaan. Kun entiset TKY-aktiivit Kaarlo Väisänen ja Antti Savolainen valittivat KY-ylioppilaskunnan tekemistä omaisuuspäätöksistä hallinto-oikeuteen, vastapuoli epäili valitusrahojen tulleen kunniavaltuuskunnassa vaikuttavien tirehtöörien taskuista. Kunniavaltuuskunnan puheenjohtaja, Sanoman hallituksen puheenjohtaja Jaakko Rauramo kieltää toimistopäällikkönsä mukaan kunniavaltuuskunnan kustantaneen

valituskuluja. Sitä, ovatko yksittäiset henkilöt tukeneet Väisäsen ja Savolaisen toimintaa, hän ei kommentoi. ”Luonnollisesti otamme kiitollisuudella vastaan kaiken tuen”, Kaarlo Väisänen sanoo. Hän ei halua kommentoida tarkemmin sitä, onko tukea pyydetty tai saatu yksittäisiltä henkilöiltä. Sen sijaan Väisänen kertoo, että henkistä tukea on saatu paljonkin. Otaniemen kellareissa olalle taputtelijoita riittää. Harva kuitenkaan haluaa tehdä sitä julkisesti. Oma lukunsa on Teekkaritoiminnan edistämisrahasto TTER. Nykyisin se myöntää avustuksia kaikille Aallon opiskelijoille. Tänä vuonna TTER on myöntänyt suurimman yksittäisen avustuksen, 46 000 euroa, Aallonpohjat-hankkeelle. Sen takaa löytyvät tutut nimet, Kaarlo Väisänen ja Antti Savolainen. Väisäsen mukaan avustus on tarkoitettu KY:n omaisuuspäätöksiin liittyvään oikeudelliseen selvitystyöhön.

TAITEILIJA VASTUSTAA AINA Taikissa henki on vahva, vaikka kukkaro olisikin kevyt. Ateneumin ja Arabian käytäviä aikoinaan tallanneet alumnit osoittavat tukeaan useimmiten julkisuudessa – ja yleisöhän kuuntelee kulttuuriväkeä mieluummin kuin yrityspamppuja. Ylioppilaskunta TOKYO sai innovaatioyliopistoa vastustaessaan näkyvää sivustatukea ”aikuisilta”. Kun Aalto-yliopisto oli vasta valtion budjettiriiheen matkaava kasa paperia, kirjoittivat kirjailija ja dokumenttielokuvaopiskelija Elina Hirvonen sekä graafikko, opiskelija Katju Aro Pro Arte -vetoomuksen. Siinä vaadittiin huippuyliopistohankkeen jäädyttämistä. Kirjoittajien mielestä projektia ei ollut valmisteltu avoimesti eikä kaikkia osapuolia kuultu. Pro Arte keräsi yli 5000 allekirjoittajaa, heidän joukossaan suurin osa Suomen nimekkäimmistä taiteilijoista.


#5/2010 — 17

KULTAPOSSUKERHO KOKOONTUU KULISSEISSA Yliopistolakeja tulee ja menee – KY on ja pysyy. Valmistuttuaan KY-henkisimmät kylterit siirtyvät vaalimaan perinteitään Seniorikiltaan. Kaikkein merkittävimmät pönöttäjät edustajisto poimii Kunniavaltuuskuntaan, joka ”tarkkailee ja neuvoo” nuorempaa polvea. Sen jäsenyys on elinikäinen. Parhaillaan puhetta johtaa vuorineuvos Jukka Härmälä. Väkevimmin kylterialumnit osoittivat voimansa, kun miljoonaomaisuutta säätiöitiin ennen AYY:ksi muuttumista. Dollarinvihreä eminenssi ei rähise yhtä näkyvästi kuin entiset tokyolaiset, mutta kulissien takana poliitikoista, toimitusjohtajista ja toimittajista koostuvan poppoon arvovalta on aikamoinen. •

Siksi Aktian paketti alle 27-vuotiaille on sellainen kuin se on. Räätälöi siitä omasi: • Kattava kotivakuutus* • Internetpankki

• Asuntosäästäminen • Vuokravakuus

• Visa, jonka voi suunnitella itse • Opintolaina • Ympäristöystävällinen e-lasku • Rahastosäästäminen tulevien toiveiden toteuttamiseksi *vakuutuksen myöntää Aktia Vahinkovakuutus Oy

Lue lisää ja osallistu arvontaan ja voita Mac Book (arvo noin 1000 €) osoitteessa www.aktia.fi/nuoret Näkee jokaisessa asiakkaassaan ihmisen.


18 — #5/2010

10

SÄÄNTÖÄ TYÖN JA OPISKELUN YHDISTÄMISESTÄ

Kuinka ottaa kaikki irti koulun ohella opiskelemisesta? Aino keräsi parhaat neuvot. Teksti: Ida Valpas Kuvitus: Anna-Leena Kilpeläinen 1. MUISTA AINA TULORAJA

3. JÄTÄ AIKAA LÖHÖILYLLE

Opintotukea nauttivan opiskelijan ei kannata päästä liikaa rahan makuun. Kela on nimittäin kiinnostunut ansaitsemistasi rahoista. Jokaista tukikuukautta kohti saat tienata 660 euroa. Siis bruttona. Viikonlopputöillä ja parilla iltavuorolla raja tulee vastaan yllättävän nopeasti. Jos nostat tukea vuoden jokaiselta kuulta, saat tienata hieman alle kahdeksan tonnia vuodessa. Myös pelkkä asumislisän nosto katsotaan tukikuukaudeksi, jolla on tuloraja. Kannattaa myös muistaa, että jos kesätyöpalkka maksetaan syyskuussa, se katsotaan kyseisenä kuukautena ansaituksi tuloksi. Ja kuka sitten valvoo tulojasi? Vain sinä itse. Kela tai yliopiston opintotukilautakunta tulevat kuvioihin vasta sitten, kun he hoksaavat vuositulorajasi ylittyneen. Hieman armoa voi kuitenkin saada. Jos tulot ylittyvät enintään 220 eurolla, katsotaan sitä läpi sormien. Myös eräpäivän siirtämisestä ja korottomasta osamaksusta voidaan neuvotella.

Aamulla luennolle, päivällä töihin ja illalla ainejärjestön bileisiin. Tenttiinkin pitäisi ehtiä lukea, mutta viikonlopuksi tarjottiin vuoroa tuplapalkalla. Työn ja opiskelun yhteensovittaminen on tuttu haaste monelle, sillä Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 yli 60 prosenttia yliopisto-opiskelijoista kävi opiskelun ohella töissä. Kokonaiskuormituksen kasvaminen liian suureksi näkyy myös Aallon opintopsykologin työssä. Kympin tyttö tai poika ei halua jättää mitään puolitiehen. Kunnianhimo ajaa suorittamaan sekä koulussa että töissä oman vapaa-ajan kustannuksella. Opintopsykologi Minna Nevalan mukaan stressi voi kasvaa nopeasti jo ensimmäisen vuoden aikana, koska omatoimiseen opiskeluun tarvittavaa aikaa ei osata vielä arvioida. ”Kannattaa aluksi katsoa, millaista opiskelu on. Kun osaa arvioida omaa ajankäyttöä, osaa etsiä oikeanlaista työtä”, hän neuvoo. Oman alan työ ja säännöllinen lisätulo voivat kuitenkin antaa myös potkua opiskelulle. Taakkaa voi helpottaa esimerkiksi keskittymällä vuorojaksoin työntekoon ja opiskeluun.

2. ÄLÄ PELKÄÄ YRITTÄÄ Ryhdy omaksi pomoksesi. Aloitteleva yrittäjä ei välttämättä tarvitse muuta kuin hyvän idean. ”Ajatus yrityksestä syntyi syksyllä 2007 silloisessa työporukassa. Opiskelin toista vuotta TKK:lla ja teimme valaistusta Uuden Iloisen Teatterin syksyn produktioon”, kertoo valaistusalan yritys Creative Soulin toimitusjohtaja Pyry Pietiäinen, 24. Oikeasti firman perustaminen ei ole aivan näin yksinkertaista. Yrittäjä tarvitsee rahaa, aikaa ja paineensietokykyä. Edullisinta on perustaa toiminimi, jonka hintalappu on 75 euroa. Esimerkiksi osakeyhtiö vaatii jo 2500 euron rahoitusta. Aloitteleva yrittäjä voi kuitenkin hakea erilaisia avustuksia. ”Täytyy olla valmis itse tekemään töitä monien käytännön asioiden kuten nettisivujen eteen”, Pietiäinen neuvoo. Onneksi kaikkea ei tarvitse opetella itse. Aalto Entrepreneurship Society eli Aaltoes auttaa yrityksen perustamista harkitsevia aaltolaisia.

4. TÄHTÄÄ KOHTI OMAA ALAA Elina Puhakainen, 32, sai oman alan töitä aloittaessaan kolmannen vuoden kiinteistötalouden koulutusohjelmassa. ”Etsin aktiivisesti alan töitä ja siihen aikaan kiinteistötaloutta ja -oikeutta opiskelevien tilanne oli hyvä. Pääsin haastatteluun ja sain töitä kiinteistöalan yrityksestä”, Elina kertoo. Tämän jälkeen opiskeluaika kuluikin lähes täyspäiväisesti työskennellessä. Työpaikka auttoi ymmärtämään korkeakoulun teoreettista maailmaa. Elina valmistui tavoiteajassa. ”Oman alan työpaikan kautta saa jo varhaisessa vaiheessa paljon arvokkaita kontakteja. Lisäksi oppeja pääsee soveltamaan käytännössä ja hahmottaa siten paremmin, mistä tiedoista ja taidoista on työelämässä eniten hyötyä”, Elina listaa työnteon hyviä puolia. Oman alan työkokemuksesta on etua myös valmistumisen jälkeen.


#5/2010 — 19

60 %

yliopisto-opiskelijoista käy opiskelun ohella töissä Tilastokeskus


20 — #5/2010

STRESSI

töiden ja opiskelun yhteensovittamisesta on yleisimpiä syitä opintopsykologilla käymiseen.


#5/2010 — 21

5. OLE AKTIIVINEN Töiden löytämiseksi on oltava valmis näkemään vaivaa. Työvoimatoimiston nettisivuilta on hyvä aloittaa, mutta parhaiten löydät kiinnostavan työn soittamalla suoraan yritykseen. Opiskelijalle sopivaa osa-aikaista tai lyhytkestoista työtä tarjoavat erilaiset vuokratyöfirmat. Hyvin hoidettu projekti saattaa johtaa vakinaistamiseen tai kesätyöhön. Listan erilaisista henkilövuokrausyrityksistä löydät esimerkiksi duunit.net-sivulta. Suhteita kannattaa hyödyntää aina, sillä kaikki avoimet paikat eivät edes tule julkiseen hakuun. Soita kotikaupungin vanhaan kesätyöpaikkaan ja pyydä heitä suosittelemaan sinua pääkaupunkiseudun yksikköön. Kiltojen ja ainejärjestöjen järjestämissä yritystapahtumissa voit luoda paljon hyviä kontakteja sinua kiinnostaviin yrityksiin. Myös uraja rekrytointipalveluiden järjestämiin tilaisuuksiin kannattaa osallistua. ”Käy päivittämässä WebOodiin tietojesi luovutusehdot. Jos sallit, että tietojasi saa käyttää ura- ja rekrytointitarkoituksiin, Aalto-yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut voivat lähettää sinulle tietoa omaan opiskelualaasi liittyvistä työ- ja harjoittelumahdollisuuksista sekä kutsuja tilaisuuksiin, joissa voit tavata eri työnantajia, neuvoo palvelupäällikkö Aila Saloranta.

6. KIRISTÄ VYÖTÄ Kaikki eivät halua tai voi työskennellä opiskelun ohella. TOKYO ja TKY teettivät viime vuonna kyselyn, johon vastanneista 47 prosenttia ei käynyt töissä, vaan opiskeli päätoimisesti. Työttömyys näkyy kuitenkin myös toimeentulossa. Kun opintotuki ilman lainaa on korkeintaan vajaat 500 euroa kuussa, ei Michelin-illallisista kannata haaveilla. HYY tutki viime vuonna toimeentuloa ja huomasi, että palkkatöiden puute vaikutti siihen, miten opiskelija koki taloudellisen tilanteensa. Esimerkiksi työttömyys ja töiden kausiluontoisuus aiheuttivat vastaajissa erityistä huolta. Onneksi pienilläkin tuloilla voi pärjätä. Esimerkiksi Marttaliitolta saa paljon vinkkejä säästeliäämpää arkea varten. Tiesitkö, että jos jätät yhden hampurilaisaterian ja karkkipussin ostamatta joka viikko, säästät vuodessa kuukauden vuokran? Ohjeita halvan ja helpon ruuan valmistukseen löytyy vaikkapa osoitteesta halpojaherkkuja.blogspot.com/.

7. ÄLÄ TUHLAA KAIKKEA KERRALLA Vaikka Osuuspankin vanha säästöpossu olisikin jäänyt lapsuudenkotiin, kannattaa rahaa laittaa edelleen sivuun. Ensi kesän lomamatkaa varten rahaa voi kerätä säästötilille, mutta kun säästöaika pitenee vähintään 2-3 vuoteen, kannattaa rahat sijoittaa osakkeisiin tai yhdistelmärahastoon, vinkkaa Nordean säästämisen ja sijoittamisen palveluyksikön johtaja Jari Ohrankämmen. Suurempi riski tarkoittaa myös mahdollisuutta parempaan tuottoon. Toinen opiskelijalle sopiva säästökohde on asuntosäästöpalkkiotili. ASP-tili on tarkoitettu 18–30-vuotiaille ja sen minimitalle-

tus on 50 euroa kuussa. Kun asunnon hinnasta on saanut kasaan 10 prosenttia, pankki lainaa loput.

8. TAPPELE OIKEUKSISTASI ”Olin kesätyöntekijänä pienessä siivousfirmassa. Työaikoja ja taukoja ei kerrottu etukäteen, vaan keikkojen välissä jouduin odottelemaan toimistolla. Odotusajasta ei maksettu palkkaa. Välillä päivät venyivät kymmentuntisiksi”, kertoo Pauliina, 20. Pomo perusteli järjestelyn sillä, että Pauliinan työsopimuksessa luki ”siivoustöitä tarvittaessa”. Palkkaa ei maksettu myöskään siivousvälineiden puhdistuksesta työpäivän jälkeen. ”Kun laskin, että todellinen tuntipalkka alkaa vitosella, soitin SAK:n kesäduunari-infoon. Siellä sanottiin, että tällainen ei ole laillista.” Pauliina otti asian puheeksi töissä, mutta pomo hermostui ja haukkui hänet. Pauliina irtisanoi työsopimuksensa viikon jälkeen, mutta oikeuksien puoltaminen kannatti. ”Lopulta sain kuukauden myöhässä odotteluajalta siirtymäajan palkan, joka on 85 prosenttia tuntipalkasta”, Pauliina kertoo. Tietoa ja neuvoja oikeuksista saa helpoiten oman ammattiliiton kautta. Lähes kaikkiin ammattiliittoihin on mahdollista liittyä opiskelijajäseneksi, mikä on yleensä maksutonta. Kylterit voivat liittyä ilmaiseksi Suomen Ekonomiliitto Sefeen ja teekkarit Tekniikan Akateemisten Liitto TEKiin. 9 KÄYTÄ HYÖDYKSESI VEROVÄHENNYKSIÄ Työssäkäyvä opiskelija on oikeutettu verovähennyksiin kuten tavallinen palkansaaja. Palkasta saa myös tulonhankkimisvähennystä, joka on valmiiksi 620 euroa. Työhön voi kuitenkin liittyä paljon enemmän kuluja – esimerkiksi puhelin ja tietokone – joista vähennys täytyy hakea erikseen. Työmatkakulut nousevat nopeasti suuriksi. Jos esimerkiksi matkakortin lataukseen kuluu yli 600 euroa vuodessa, kannattaa hakea matkakuluvähennystä. Huijaamaan ei kuitenkaan kannata ryhtyä, sillä täysin perusteettomasta vähennysvaatimuksesta määrätään veronkorotus. Liityithän muuten jo edellisessä kohdassa mainittuun ammattiliittoon? Jäsenyydestä aiheutuvat menot ovat myös verovähennyskelpoisia.

10. ÄLÄ JUURRU Hyvästä työpaikasta saattaa muodostua toinen koti, josta on vaikea irtautua. Älä kuitenkaan unohda päämääriäsi. Pidä silmällä nykyisessä työpaikassa vapautuvia pestejä sekä muiden yrityksen avoimia työpaikkoja. ”Kun useampana päivänä viikossa tuntuu siltä, ettei töihin huvita mennä, tai kehityskeskustelun tulos on, ettei työpaikalla voi edetä, kannattaa miettiä toisen työn etsimistä”, sanoo työnhakupalvelu Monsterin toimitusjohtaja Marja Pylkkänen.•


22 — #5/2010

The Fortum Forerunner Trainee programme allows me to familiarize myself with the field and to get involved hands-on in all sorts of new things. No days are alike, everything from working in projects at a hydropower station to discussing guidelines and processes. There are unlimited possibilities for selfdevelopment. Elon Jonsson, Dam Safety Expert Power Division

Never lacked courage, that’s for sure. Fortum is constantly looking for ways to generate and use energy in a cleaner, environmentally sustainable manner, promoting sustainable development. Our energy can thus improve life for present and future generations. If you can find the same energy within yourself, welcome to work for us! We offer versatile possibilities for growth, development and advancement in your own career. Come and join us to create energy for the next generation!

Fortum Forerunner Graduate Trainee Programme. Apply September 13th - October 3rd.

www.fortum.com/forerunner


KIRJEITÄ LUKIJOILTA / #5/2010 — 23 Lähetä korkeintaan 2000 merkkiä pitkä kirjeesi osoitteeseen toimitus@ayy.fi

TOTUUS KY:N OMAISUUSLAHJOITUKSISTA Ainon 4/2010 artikkeli ”Operaatio rahansiirto” on herättänyt paljon keskustelua, mutta aiheuttanut myös suurta mielipahaa etenkin kyltereiden keskuudessa. Suurin möhläys artikkelissa oli perusteeton väite siitä, että KY:n edustajisto ei olisi ollut tietoinen omaisuuslahjoitusten valmistelusta, vaan – kuten artikkeli väittää – olisi projekti ollut pienen porukan aikaansaama puhallus. KY:n edustajisto ohjasi lahjoitusten valmistelua alusta asti ja teki kaikki päätökset asiaan liittyen yksimielisesti. KY tiedotti suunnitelmista laajasti myös jäsenistöään, aktiivitoimijoita ja tärkeimpiä sidosryhmiä. Omaisuuslahjoitukset KY:n satavuotista historiaa jatkaville KY ry:lle ja KY-säätiölle eivät tulleet kenellekään yllätyksenä. Säätiöinnistä päättäneet vuoden 2008 KY:n edustajiston jäsenet kirjoittivat vastineen Aino-lehden artikkeliin ja se löytyy osoitteesta ainolehti.f i/kyvastine. Toivomme, että lukijat käyvät lukemassa vastineen netistä. KY:n tavoite on ollut alusta asti luoda AYY:sta vahva edunvalvoja ja kaikkien yhteinen ylioppilaskunta. KY:ltä siirtyi uuteen ylioppilaskuntaan jäsenmäärään suhteutettuna huomattavasti enemmän varallisuutta kuin TKY:ltä tai TOKYO:lta. KY:n 806 opiskelija-asuntoa sekä 8,9 miljoonaa euroa sijoitusvarallisuutta tekevät markkina-arvoltaan yli 60 miljoonan eu-

ron omaisuuden (AYYE 3/10, Talouskatsaus). KY:n lahjoitukset on todettu laillisiksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa 31.12.2009. Päätöksessä yksiselitteisesti todetaan, että KY:n lahjoituspäätökset ovat kyltereiden etujen mukaisia KY:n sääntöjen mukaisesti ja että lahjoituksista huolimatta ylioppilaskunnalle jää tarpeeksi varallisuutta lakisääteisten tehtävien suorittamiseen. Nyt vireillä olevat hallinto-oikeusvalitukset ja AYY:n aikeet prosessin pitkittämiseksi ovat kallista ajan, rahan ja energian haaskausta asiassa, jonka lopputulos on jo selvä: kiistellyt rahat ovat lahjanantajan toiveiden mukaisesti kyltereiden käytössä. Tosiasia on, että AYY on Suomen toiseksi rikkain ylioppilaskunta, joten omaisuudesta ylioppilaskunnan toiminnan tulevaisuus ei jää kiinni. Nyt olisi otettava yhdessä suunta eteenpäin ja lopetettava turhauttava ja ylioppilaskuntaa kahtia jakava riitely. Tiina Kanninen KY ry:n hallituksen puheenjohtaja Susanna Kemppinen KY ry:n pääsihteeri

AYY TUTKII ONKO JÄSENISTÖN OIKEUKSIA LOUKATTU Ainon artikkeli ”Operaatio rahansiirto” tarttui nasevasti asiaan, joka on varjostanut yhteisen ylioppilaskunnan alkutaivalta. Artikkelissa viitattiin Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan edustajiston päätöksiin, joilla se lahjoitti noin yhdeksän kymmenystä vapaasta sijoitusomaisuudestaan Helsingin kauppatieteiden ylioppilaiden säätiölle ja yhdistykselle. Ylioppilaskunnan varsinainen toiminta – edunvalvonta, tapahtumat ja palvelut – rahoitetaan vapaalla sijoitusomaisuudella ja jäsenmaksutuotoilla. Lahjoitus on heikentänyt merkittävästi ylioppilaskunnan toimintamahdollisuuksia ja AYY onkin joutunut supistamaan toimintaansa. Ylioppilaskunta tutkii onko omaisuuslahjoituksella loukattu AYY:n jäsenistön oikeuksia. Ulkopuolinen asiantuntijataho on tehnyt asiasta erityistarkastuksen, jonka tulokset asettavat lahjoituksen kyseenalaiseen valoon. Selvitystyö on paljastanut useita seikkoja, joiden perusteella AYY katsoo, että lahjoitusta on pidettävä pätemättömänä. Nämä perusteet olisivat lisäksi vaikuttaneet asian käsittelyyn hallinto-oikeudessa ja korkeim-

massa hallinto-oikeudessa. Asian etenemiseen ja taustoihin voi tutustua perinpohjaisemmin ylioppilaskunnan internetsivuilla osoitteessa www.ayy.fi/omaisuuskysymys. Ylioppilaskunta haluaa kutsua KY-säätiön ja KY-yhdistyksen keskustelemaan tilanteesta avoimesti ja etsimään yhdessä parhaan ratkaisun kaikkia osapuolia rasittavaan tilanteeseen. AYY on varma, että asiassa on löydettävissä ratkaisu, jolla turvataan kylterikulttuurin elinvoimaisuus ja koko jäsenkunnan etu. Ylioppilaskunta toivottaa koko jäsenistölleen menestyksekästä syksyä ja muistuttaa, että omaisuuslahjoituskysymys on vain pieni osa ylioppilaskunnan tämänhetkisestä toiminnasta. Jussi Valtonen AYY:n hallituksen puheenjohtaja Teemu Halme AYY:n pääsihteeri

HAEMME HUIPPUMYYJIÄ! Biisoni ja Rema Partners tarjoavat ainutlaatuisen huippumyyjän koulutuksen, jonka myötä pääset suoraan töihin asiakasyrityksiimme. Työ on ajanvaraustyötä eri asiakkaiden toimipisteissä. Voit vapaasti sovittaa työajat opiskeluihisi. Hae nyt: www.biisoni.fi


24 — #5/2010

AALLON MEDIASEKSIKKÄIN TYYPPI ON JO TEHNYT KAIKEN SEN, MITÄ YLIOPISTO VASTA TAVOITTELEE. SIKSI JAAKKO ASPARALLE JA AALTO-YLIOPISTOLLE SOPIVAT SAMAT ARVOT. Teksti: Tuuti Piippo Kuvat: Veera Lipasti

Tohtori Aalto, Mister Aalto, yliopiston puuhamiesten märkä uni. Aalto-yliopiston ruumiillistuma. Suomen nuorin professori. Tässä se nyt istuu, pienessä työhuoneessa kauppiksen markkinoinnin laitoksella Helsingin Töölössä. Tai ei oikeastaan istu, vaan vääntelehtii. Kuin olisi tuoliinsa liian pitkä. Työpöytä lainehtii papereita ja kirjoja – kuten meillä kaikilla. Kauluspaita ja neule sen päällä nousevat välillä vahingossa liian ylös, niin että alaselkä näkyy. Hän hymyilee usein, näyttää vilpittömältä ja herättää luottamusta olemalla läsnä. Katsoo tyylikkäiden silmälasien takaa ikkunasta ulos kaukaisuuteen tai suoraan silmiin. Ihan tavallinen nuori mies, joka saattaa kaataa kahvia housuilleen. Kohtelias, kyllä. Komeakin. Ja hyvin älykäs, ei epäilystäkään. Motivoitunut ja aikaansaava. Mutta ei yli-ihminen millään tavalla. Mediassa hehkutettu tuplatohtori Jaakko Aspara alkaa puhua mediahuomiosta ihan kysymättä. Hän on ensimmäinen, joka on suorittanut tutkinnon kaikissa Aallon kouluissa. Aalto-mallipojaksi Aspara ei myönnä tarkoituksella pyrkineensä. Hän vain sattuu olemaan kiinnostunut juuri näiden tieteiden välisistä rajapinnoista. Vaihdetaan hetkeksi pikakelaukselle, koska nämä asiat voit lukea monesta muustakin lähteestä: syntynyt Helsingissä 1981, ylioppilaaksi Töölön yhteiskoulusta 2000, diplomi-insinööriksi 2004, kauppatieteiden tohtoriksi 2007, taiteen tohtoriksi 2009. Myynnin johtamisen professoriksi 26-vuotiaana. Asparan isä on kenraali, kertoo Nyt-liite. Kympin poika, kuusi laudaturia ja yksi eximia, tietää City-lehti. Asparan omilta sivuilta löytyy hengästyttävä luettelo julkaistuja artikkeleita ja mielipidekirjoituksia – kvartaaleittain jaoteltuna – apurahoja, pari tietokirjaa ja muutama väitöskirja. Se on aika paljon 29-vuotiaalta. Monen palasen on pitänyt loksahtaa oikeaan koloseen ja useimmat niistä näyttävät pudonneen paikalleen melkein itsestään. Jaakko Asparalla on ollut hyvät geenit, hyvä kasvatus, hyviä virikkeitä, hyviä valintoja. Ja hyvät arvot. ARVO NUMERO 1: INTOHIMO UUDEN ETSIMISEEN Aspara pyörii tuolillaan ja kertoo lukeneensa pienenä lasten tiedekirjoja. Se ei vielä tee lapsineroa. Koulussa hän oli aina kiinnostunut monista asioista. Ehkä siksi kymppejäkin tuli. Tutkijan uraa Aspara ei ajatellutkaan – ”paitsi ehkä joskus”.

”Kyllä mä olen aina pärjännyt koulussa hyvin, tai tosikin hyvin. Mutta näissä hommissa ei ole niin kauheasti merkitystä, mitä on aiemmin ollut tai tehnyt.” Aspara alleviivaa jatkuvasti tätä työtä – koska puhuisi mieluiten vain siitä eikä itsestään – mutta intoutuu silti muistelemaan menneitä. Esimerkiksi lukion valintaa, joka oli helppo, koska hän ei halunnut ”mihinkään nörttilukioon” (eli Ressuun tai SYKiin). Lukiossa 1990-luvun lopulla Nokian uudenlaiset kännykät ja tuotekehitys alkoivat kiinnostaa. Muotoilukin vaikutti seksikkäältä. ”Tää kuulostaa nyt siltä, kuin mä olisin ollut ihan fiiliksissä jostain Nokiasta. Mutta niin mä ehkä olinkin. Eihän lukiolaisen valinnat kauheasti perustu millekään järkevälle.” Aspara pääsi papereilla Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan tuotantotaloutta, joka on enemmän kauppatiedettä kuin tekniikkaa. Pääaineeksi hän valitsi International Design Business Managementin, joka vei jo silloin luennoille Otaniemen lisäksi Arabianrantaan ja Etu-Töölöön. Kauppatieteen väitöskirjaa ei siis voi oikeastaan kutsua alanvaihdoksi. Ja viimeinen timantti Mister Aallon kruunuun, taiteen tohtorin tutkinto – se nyt oli enemmän harrastus. Aspara painottaa, ettei muista tutkinnoista ole juuri hyötyä nykyisessä työssä markkinoinnin laitoksella. Ei, vaikka kaikkien hänen lopputöidensä aiheet pyörivät jotenkin markkinoinnin tai sijoittamisen ympärillä. Olennaisempaa on se, mitä tekee tohtorintutkinnon saamisen jälkeen: onnistuuko tekemään laadukasta tutkimusta ja tuottamaan tieteellisiä julkaisuja. ”Mä en missään nimessä mitenkään suosittele kolmea tutkintoa kenellekään, mutta professorin uraa kyllä”, Aspara sanoo ja katsoo silmiin. ARVO NUMERO 2: VAPAUS LUOVUUTEEN JA KRIITTISYYTEEN Vaikka tuoli näyttää edelleen epämukavalta, professori ei vaihtaisi sitä ihan heti toiseen. Päivät täyttyvät kirjoittamisesta ja lukemisesta, joista hän nauttii. Opetettavia kursseja on muutama vuodessa. Kun Aspara kertoo graduohjattavistaan, hän hymyilee lempeästi. ”Tässä työssä saa olla asioista mitä mieltä tahtoo. Työajat saa itse valita. Voisin lähteä mökille kirjoittelemaan pariksi kuukaudeksi, jos haluaisin. Olen tosi tyytyväinen, että päädyin tänne.” Teräviä mielipiteitä Asparalla riittää. (Suomalaisten pitäi-


#5/2010 — 25

”Kuulostaa, että mä olisin ollut ihan fiiliksissä jostain Nokiasta. Ehkä olinkin. Eihän lukiolaisen valinnat perustu millekään järkevälle.”


26 — #5/2010

”En missään nimessä suosittele tällaista kenellekään.”

si luopua nationalismista. Kuluttajan pitäisi voida nähdä tilitiedoistaan sen liikkeen nimi, jossa on asioinut. Ravintoloissa pitäisi saada parempaa palvelua.) Niitä hän myös naputtelee mielellään ylös ja lähettelee lehtiin. Joskus ne synnyttävät vilkastakin keskustelua. ARVO NUMERO 3: ROHKEUS VAIKUTTAA JA MENESTYÄ ”En mä kuitenkaan mikään hirveä kiihkoilija ole. Jos on tutkinut jotain asiaa vuosia, siitä puhutaan mediassa paljon ja itse tietää miten se on oikeasti, miksei siitä kirjoittaisi johonkin.” Tutkimuksessa eletään Asparan mukaan vanhan ja uuden ajan murrosta. Nyt jopa vaaditaan valmiiksi julkaisukelpoisia, helposti ymmärrettäviä väitöskirjoja. Stereotypioiden mukaan tutkimus on veristä kilpailua. Asparakin vahvistaa, että kilpailu on kovaa, kun artikkeleita yritetään saada parhaisiin lehtiin. Kyynärpäätaktiikkaa hän ei tunnista enää tähän aikaan kuuluvaksi ilmiöksi. Ainakaan kauppiksessa. Kansainvälisissä huippuyliopistoissa henki voi olla toinen: kollegoiden kokemusten mukaan jopa ”paska”. ARVO NUMERO 4: VASTUU VÄLITTÄÄ, SUVAITA JA INNOSTAA Aspara lähti tutkijapolulle oikeastaan vahingossa, kun lopputyön ohjaaja Henrikki Tikkanen vinkkasi laitoksella avautuvasta paikasta. Sittemmin Tikkanen ja Aspara kirjoittivat kauppiksen pääsykoekirjanakin käytetyn Strategisen markkinoinnin perusteet yhdessä Petri Parvisen kanssa. Ennen professorin postit jaettiin väittely- ja ikäjärjestyksessä sitä mukaa kun edellinen viranhaltija eläköityi tai kuoli pois. Nyt paikat ovat Asparan mukaan kiinni enemmän omista ansioista kuin iästä. Kuvioon kuuluu, että tuoreet tohtorit lähtevät yhä useammin muualle ja palaavat omaan kouluunsa myöhemmin. Asparakin vietti vuoden vierailevana tutkijana New Yorkissa. Siitä hän puhuu mielellään. Takaraivoon tuntuu jääneen myös ajatus uudestaan ulkomaille lähtemisestä. Mutta vielä ei malttaisi, kun on Aalto ja kaikkea. Ja sitä paitsi: Suomessa tutkija voi saada äänensä kuuluviin ja jopa vaikuttaa yhteiskuntaan. Jenkeissä ihmetohtorikin olisi vain pieni pisara valtameressä.

ARVO NUMERO 5: PERUSTANA EETTISYYS, AVOIMUUS JA TASA-ARVO Suomessa on Asparan mielestä erityistä myös se, että kuka tahansa, taustasta riippumatta, voi opiskella yliopistossa. Hänelle itselleen tiukkatahtinen opiskelu oli mahdollista kesätyörahoilla ja säästöillä – ”tai siis, vanhempien avustuksella”. Kaksi ensimmäistä teekkarivuottaan hän asui kotona. Sittemmin avustusta ovat jakaneet useat säätiöt, eikä yliopiston palkassakaan valittamista ole. Silti. Aspara tykkää kirjoittaa ja saada asioita aikaiseksi. Hänestä tuntuu hyvältä, kun omia tekstejä julkaistaan. Hän tekee mielellään yhteistyötä, seuraa alaansa kansainvälisesti ja on siitä kolmekymppiseksi harvinaisen hyvin perillä. Tähän asti Aspara on tehnyt melkeinpä vain sellaisia asioita, jotka aiheuttavat ällistystä muissa. Hän tietää, miten uralla edetään: apulaisprofessorista oikeaksi, artikkeleja mahdollisimman hyviin tieteellisiin julkaisuihin, laadukasta tutkimusta omasta ja muiden mielestä merkittävistä aiheista, kansainvälistä kokemusta. Asparan todeksi elämät arvot eivät juuri poikkea Aalto-yliopiston arvoista. Puitteet ovat siis kaikin puolin kunnossa. Jaakko Asparan taustalla ja saavutuksilla sitä saattaisi kuitenkin miettiä, olisiko jo aika hypätä lammesta suurempiin vesiin eviään kokeilemaan. ”Joskus tulee mietittyä, että pitäiskö. What if.” Vaikka itse olisikin aluksi pelkkä pisara, on meri aina meri. Mutta: ”Kuten sanoin, olen tietoisesti tässä, tyytyväisenä. Suomessa ja Aallossa on ihan mielenkiintoista ja miellyttävää olla.” Näin sanoi Aspara toukokuussa. Loppukesällä hän kertoo aloittavansa vierailevana professorina Maastrichtin yliopistossa, joka killuu maailman parhaiden yliopistojen listoilla paremmilla sijoilla kuin useimmat suomalaiset yliopistot. Vierailu hollantilaisessa bisneskoulussa kestää lokakuuhun asti. Tällä kertaa. Sinnekin Aspara kutsuttiin varta vasten. Hyvä Asparalle, mutta ikävää Aallolle. Suuret esikuvat kun harvoin viihtyvät ihan mielenkiintoisissa ja miellyttävissä olosuhteissa pitkään. Juuri siksi suuret esikuvat muuttavat maailmaa. •


#5/2010 — 27


28 — #5/2010


#5/2010 — 29

Fuksivuosi! Ikimuistoinen elämys täynnä toisiaan rakastavia ihmisiä, kuohuvia oluttölkkejä ja railakasta hurlumheitä. Tai vain vuosi muiden joukossa. Kaksi entistä fuksia kertoo tarinansa. TEKSTI: REETTA NURMO KUVITUS: KATRI TIKKANEN


30 — #5/2010

Millaisena muistat fuksivuotesi? 56 % Hauskana, mutta rankkana 24 % Elämäni parhaana aikana 12 % Vuotena muiden joukossa Rankkana 8 % Aino kysyi elokuussa lukijoiden muistoja ensimmäisestä opiskeluvuodesta. Parasta opiskelun aloittamisessa 1. Uudet kaverit 2. Opintojen aloittaminen mielekkäällä alalla 3. Opiskelijatoiminta Ensimmäisenä opiskeluvuotenaan aaltolaiset ovat stressanneet eniten opiskelusta (60 %) ja

TUM! TUM! TUM! Päässä jyskyttää. Kiinni muurautuneiden silmäluomien raosta tunkeva valo porautuu hitaasti ja tuskallisesti aivokuoren läpi. Kurkkua on raastettu hiekkapaperilla. Jalka kramppaa, kun sitä yrittää suoristaa. Lattialla nököttää raiskatun näköinen lakki, jonka tupsun karvat ovat sotkeentuneet toisiinsa. Eilisillan muistot valuvat hitaasti mieleen. Kuivuneet huulet vääntyvät onnelliseen hymyyn. Ensimmäisenä opiskeluvuotena Peten, 21, kämppä kumisi yksinäisyyttään. Siellä tuli lähinnä nukuttua – muuten Pete notkui Otaniemessä. Älkääkä käsittäkö väärin: luennoilla Peteä ei nähnyt kuin harvoin. Niemeen häntä vetivät kaverit ja bileet. Opintopisteitä ei juuri kertynyt, mutta Pete on tyytyväinen. Muistoissa siintävät juhlat, ulkomaanmatkat, tapahtumat ja uudet ihmiset. Opiskelua edeltäneeseen inttivuoteen verrattuna fuksin elämä oli jotain ihan muuta. “Minulle oli opintojen alusta asti selvää, ettei suositeltu viisi vuotta riitä tutkin-

sosiaalisista paineista (28 %). Näistäkin stressattiin: aikataulut, lähtö armeijaan, parisuhde, työt, oman suunnan löytäminen opiskelussa ja elämässä, oikean alan valinta, Kalliossa asuminen, raha, koulun ja työn yhdistäminen, ei mikään ja kaikki. 60 % aaltolaisista osallistui fuksivuonnaan opiskelijatoimintaan viikottain. Vaikuttiko railakas opiskelijaelämä opintojesi sujumiseen negatiivisesti? 54 % Ei ollenkaan 33 % Vähän 12 % Paljon

toon. Tulin tänne pitämään hauskaakin.” KELLON SEKUNTIVIISARIN TAHTI on hidastunut. Varmasti on. Vastapäätä istuva tyttö heilauttaa vaaleat hiuksensa niskaan, räpsäyttää pitkiä muoviripsiään ja kikattaa kuin hikassa. Tanakka jalkapalloilija, kotoisin jostain Lapista, tulee tiskiltä, mitä, kai kolmannen tuoppinsa kanssa pöytään. Keskittyy, keskittyy, hymyä! Taustalla soi joku muotipop. Kauppiksen fuksit eli mursut toivotetaan tervetulleiksi opiskelijayhteisöön pitkän kaavan mukaan. Ensimmäiset viikot ovat täynnä ohjelmaa, jolla pyritään tutustuttamaan uudet opiskelijat toisiinsa ja opiskelijayhdistysten tarjoamaan toimintaan. Miikan, 23, mielestä mursumeininki oli väkinäistä. “Mennään baariin istumaan tuntemattomalla porukalla, eikä meillä ole mitään yhteistä”, Miika kuvaa. Jännittyneenä ei riennoista osaa kieltäytyäkään. “Sitten istuu outojen tyyppien kans-

7 % joutui fuksivuonna silloin tällöin rahavaikeuksiin juhlimisen takia. 79 % prosenttia Ainon kyselyyn vastanneista ei joutunut ongelmiin koskaan. 20 % aaltolaisista harkitsi ensimmäisen opiskeluvuoden aikana vähentävänsä alkoholinkäyttöä. Esimerkiksi näiden takia: vei aikaa, aiheutti muistinmenetyksiä, ei ollut kivaa, tutorit painostivat juomaan ja se ärsytti. “Juhlia oli liikaakin ja rahaa olisi tarvittu muuhunkin. Kuitenkin bileistä poisjättäytyminen olisi tarkoittanut myös porukasta irtaantumista.”

sa ja laskee minuutteja, että koska kehtaa lähteä.” Juhliessaan Miika kertoo olevansa enemmänkin istuskelijatyyppiä. Opiskelijabileiden jatkot taas järjestetään useimmiten yökerhoissa. “En jaksa käydä niissä, koska en ymmärrä, mitä siistiä on hengata hirveässä metelissä, katsella ihan vitun kännissä olevia ihmisiä ja maksaa kalliista juomista.” KUN MIIKA MUUTAMA vuosi sitten avasi kauppakorkeakoulun oven, sekä ihmiset että opiskelu tuntuivat tutuilta. Ero lukioon ei ollut suuri. “Opiskelu yliopistossa ei ole sen vaikeampaa. Erona oli se, että oli muistettava enemmän yksityiskohtia”, Miika sanoo. Aluksi Miika suunnitteli valmistuvansa mahdollisimman nopeasti, mutta mieli muuttui nopeasti. Kiirehtimiselle ei ollut mitään syytä, koska töitä ehtisi elämässä paiskia myöhemminkin. Ensimmäiseltä vuodelta kertyi reilut 60 opintopistettä. Viime keväänä Miika totesi, ettei kauppakorkeakoulun valikoimasta löydy


#5/2010 — 31

“Kallion baareissa notkuttiin useana päivänä viikossa. Kyllähän se pistää harkitsemaan juomisen vähentämistä, kun on aina koulussa krapula. “ “YTHS:n terkkarikin sanoi phuksitarkastuksessa, etta alkoholinkäyton lisääntyminen phuksivuonna on normaalia, ja että kyllä se siitä tasoittuu.” “Kiltatapahtumissa kaadettiin puoliväkisin viinaa kurkusta alas niin kauan kun tajun puolesta kehtasi. En muista ainoatakaan tapahtumaa, joka ei olisi pyörinyt tavalla tai toisella Kuningas Alkoholin ympärillä. Olihan niitä urheilutapahtumiakin, mutta jos itse

sopivaa opiskeltavaa syksyksi. Niinpä hän aloittaa tänä syksynä opinnot kauppiksen lisäksi TKK:lla. Hyvistä arvosanoista huolimatta Miikan opiskeleminen jää yleensä viime tinkaan, ja silloin tällöin tenttiin tulee mentyä parin tunnin yöunilla. “Kun onnistuu toistuvasti epätoivoisessa aikataulussa, ei motivoidu muuttamaan elämäntapoja.” Opiskelussa onkin Miikan mielestä oleellista tunnistaa oma tapansa oppia. Ongelmia tulee, jos lukiossa on pärjännyt vain opettelemalla ulkoa. Kun luettavana on monta kirjaa, vaaditaan perslihaksilta kestokykyä. PETEKIN VALITSI ENSIMMÄISELLE vuodelle kaikki suositellut opinnot. Kevään korvilla opintointo kuitenkin laantui. TKK:lla opiskelu oli erilaista kuin lukiossa, koska kurssit vaativat enemmän töitä ja olivat vaikeampia. Lopulta opintopisteitä lyötiin rekisteriin kolmisenkymmentä – noin puolet tavoitteesta. Opiskelijatoiminta sen sijaan humallutti nuoren miehen.

urheilusuoritus kesti kymmenen minuuttia ja kosteat jatkot tuntikausia, niin mikäköhän oli tapahtuman pääasiallinen tarkoitus?” 55 % on sitä mieltä, että alkoholi liittyy liian usein opiskelijatapahtumiin.

Miten yhteisössänne (ainejärjestö, kilta, osasto) suhtaudutaan alkoholinkäyttöön? 0 % Nuivasti. Emme juuri käytä. 51 % Sallivasti. Juodaan, kunhan homma pydyy ruodussa. 49 % Kannustavasti. Juodaan niin paljon kuin pystytään

Mikä luo eniten paineita opiskelijatoimintaan osallistumisesta? 24 % Opiskelukaverit 14 % Opiskelija-aktiivit 10 % Tutorit 13 % Yleinen paine 13 % En kokenut sosiaalista painetta 40 %

“Osallistuin aivan kaikkeen.” Ikimuistoisinta oli matka kylpyammesoudun MM-kisoihin Norjaan. Suomea tapahtumassa edustivat Otaniemen 20-päinen teekkarilauma ja kollegat Tampereelta. Matka Trondheimiin taitettiin bussilla ja laivalla. Siinä oli aitoa road trip -tunnelmaa. Kilpailun idea on joen ylittäminen ammeella, kanisterin nappaaminen vastapuolelta ja sen kuljettaminen lähtörantaan. Otaniemen joukkue on perinteisesti keskittynyt muiden lauttojen tuhoamiseen. Innostuen meloimme jälleen kiinni heidän lauttaansa, ja käsikähmä molemmilla lautoilla alkoi. Miehiä ja naisia viskottiin jokeen puolin ja toisin. Jossakin vaiheessa tilanne ilmeisesti alkoi näyttää norjalaisista toivottomalta, sillä he heittivät nappaamansa kanisterin jokeen! kirjoitetaan Koneinsinöörikillan Ko-lehden matkareportaasissa vuoden 2004 kisan tuoksinasta. Paluumatkaan kuuluu vielä oleellisena osana pulahdus ruotsalaisen teknillisen korkeakoulun suihkulähteessä. Petelle matkasta ei juuri jäänyt selviä muistikuvia, mutta sitä on muisteltu ku-

vien ja videoiden avulla. Ohjelma näytti sisältävän pääasiassa “viinanjuontia ja tyhmiä temppuja”. Teekkarin kevät huipentui tietysti vappuun. Wappuriehan julistus karnevaaliOtaniemessä, uuden teekkarilakin painaminen ansaitusti päähän, kello kahdeksan sillis Ulliksen koleassa kevätaamussa, jäyniä... “Kun on haalarit ja humalassa, mikään ei ole pyhää.” MIIKA MUUTTI OMAAN kotiin puolisen vuotta opintojen aloittamisen jälkeen. Harppaus omille siiville oli helppo. Vanhempien omistamasta yksiöstä tallusteli kymmenessä minuutissa takaisin lapsuudenkodin huomaan. “Kotoa muuttamisessa parasta oli omilla ehdoilla meneminen: voin siivota tai herätä koska itse haluan”, Miika kertoo. Omaan kotiin muuttaminen ei ollut pääkaupunkiseudulta kotoisin oleville Miikalle ja Petelle suurikaan muutos, mutta monelle muulle on. Oman elämän hallinta ja perusasioiden hanskaaminen saattavat panna pään sekaisin. Lapsuudenkodista saadut eväät punnitaan: tuleeko laskut hoidettua


t a a p i a Kun k 32 — #5/2010

keskustelukumppania

KORKEAKOULUPAPIT Aalto-yliopistossa Taideteollinen korkeakoulu Henri Järvinen p. 050 355 9294 henri.jarvinen@evl.fi

Kauppakorkeakoulu Minna Tuominen p. 050 596 5417 minna.tuominen@evl.fi

Teknillinen korkeakoulu Juha Lassila p. 040 531 1052 juha.lassila@evl.fi

Teknillinen korkeakoulu Jaani Vilkkilä p. 040 513 0853 jaani.vilkkila@evl.fi

Kirkkomuusikko

Espoon oppilaitostyössä Katja Kangas p. 040 720 0764 katja.kangas@evl.fi www.helsinginseurakunnat.fi www.otapapit.net www.kappelikuoro.net

AALLOSSA FUKSI KAAPATAAN MUKAAN Aallon kolme koulua ovat vasta luomassa yhteistä kulttuuria ja kunkin omat perinteet elävät vielä vahvoina. Taikissa fiilistellään vapaasti yhdessä, kauppiksessa mursulössiä ohjataan määrätietoisesti ja TKK:lla killat ottavat tulokkaat syliinsä. TAIKISSA pelkästään fukseille suunnattuja tapahtumia on vain muutamia, TOKYO ry:n varapuheenjohtaja ja tuutori Kasperi Mäki-Reinikka kertoo. Osastojen sisällä vuosikurssien rajat ovat väljät, ja opiskelijat tutustuvat nopeasti toisiinsa. Usein fuksit tutustuvatkin paremmin vanhempiin saman osaston opiskelijoihin kuin muiden osastojen fukseihin. “Kaikkia opiskelijoita yhdistää kuitenkin intohimo alaan”, Mäki-Reinikka sanoo. Taikin tapahtumat ovat suurelta osin vapaamuotoista hengailua esimerkiksi piknikillä tai taidenäyttelyssä. Anniskeluoikeuksilla varustettu opiskelijaravintola Kipsari kokoaa uudet ja vanhat opiskelijat yhteen. Fuksitoimintaa ohjaa vapaus. “Alkoholi ei ole missään tapahtumassa ohjelmanumero, vaan kaikki saavat juoda mitä haluavat. Tapahtumista ja vaikuttamismahdollisuuksia kerrotaan, ja fuksit voivat osallistua itselleen mieluiseen toimintaan”, Mäki-Reinikka summaa. KAUPPIKSESSA on vahvat mursukasvatusperinteet, joista pidetään tiukasti kiinni. Mursun kalenteri täyttyy nopeasti, jos hän haluaa osallistua kaikkiin tapahtumiin: Mursujaiset, Mursumessut, Hietsupäivä, kuntikset, harkkasitsit... “Tapahtumavalikoima on laaja, koska haluamme tarjota jokaiselle jotakin”, KY:n hallituksen kulttuurivastaava Katariina Lindholm kertoo. Vaikka tarjontaa on paljon, mitään ei haluta tuputtaa. “Luulen, että painetta osallistua syntyy vasta-aloittaneilla keskenään”, Lindholm sanoo. Sitsikulttuuriin alkoholi kuuluu vahvasti, mutta Lindholm muistuttaa, että tarjolla on aina myös alkoholiton vaihtoehto. Mursut osallistuvat perinteisesti aktiivisesti: Lindholmin mukaan jopa 90 prosenttia mursuista osallistuu ensimmäisten viikkojen tapahtumiin. TKK:N fuksimajuri Lauri Marja-aho luotsaa fuksikippareiden joukkoa, jotka vastaavat killoissaan uusien opiskelijoiden vastaanottamisesta. “Kaikki pystyvät osallistumaan niin aktiivisesti kuin itse haluavat. Fukseja kannustetaan tulemaan ja pitämään silmät auki. Jos vaikka löytäisi itselleen sopivia kavereita ja toimintaa”, Marja-aho vinkkaa. Ensimmäisiin tapahtumiin lukeutuvassa Otasuunnistuksessa teekkariyhdistykset pitävät rasteja, ja phuksit tutustuvat niiden toimintaan hauskanpidon merkeissä. TKK:lla opiskelijatoiminnan ensimmäisen vuoden tärkein tehtävä on tutustuttaa fuksit teekkarikulttuuriin ja opiskeluun TKK:lla. Loppuhuipennus koetaan vappuna, kun ensimmäisestä teekkarivuodestaan kunnialla suoriutuneet fuksit saavat painaa tupsulakin kutreilleen. Fuksit osallistuvat tapahtumiin vaihtelevasti. “Joitakin näkee ensimmäisenä päivänä ja seuraavan kerran vappuna”, Marja-aho kertoo. Teekkarit ovat tunnettuja reippaasta alkoholinkäytöstään, mutta Marja-ahon mielestä juominen ei ole itsetarkoitus. “Fuksivastaavana olin itse monesti selvin päin. Se oli melkein hauskempaa! Ihmiset täällä ovat pelkästään niin mukavia, ettei hauskaa tarvitse hakea alkoholin avulla.” AYY:ssa Aallon kolmelle korkeakoululle yritetään luoda myös yhteisiä perinteitä. Lindholm ja Mäki-Reinikka suhtautuvat niihin kuitenkin varauksella. Ylioppilaskunnan ensimmäisen puolen vuoden aikana on selvinnyt, että ainakin kauppakorkeakoulun ja taideteollisen korkeakoulun fuksiperinteet ovat hyvin erilaisia. “AYY-perinteitä yritetään antaa ylhäältä päin. Tässä nämä, pitäkää hauskaa”, Mäki-Reinikka sanoo. Molemmat ovat sitä mieltä, että perinteille pitää antaa aikaa kehittyä luonnollisesti. AYY:n kautta eri koulujen kulttuuria järjestävien tahojen yhteyttä voitaisiin parantaa, ja tapahtumia voitaisiin lähteä kehittämään yhdessä. “Aallon yhteinen kulttuuri syntyy kuitenkin ennen kaikkea yksittäisten ihmisten kohtaamisesta”, Lindholm miettii. Syyskuun 22. päivä järjestettävä Hyökyaalto-tapahtuma on tarkoitettu kaikille Aallon ensimmäisen vuoden opiskelijoille.


#5/2010 — 33

SUOMI-FUKSI-SUOMI FUKSI = ensimmäisen vuoden opiskelija PHUKSI = teekkariversio edellisestä MURSU = kauppiksen ensimmäisen vuoden opiskelija MURSUKASVATUS = tavoitteena on opiskelijayhteisön perinteisiin, toimintaan ja ihmisiin tutustuttaminen, kylteriksi kasvaminen ISOHENKILÖ = teekkarituutori FUKSIKAPTEENI = killan isohenkilövastaava FUKSIMAJURI = fuksitoiminnan koordinaattori Taikkilaiset eivät ole kokeneet tarpeelliseksi keksiä erikoisia nimityksiä. Fuksi on fuksi ja tuutori on tuutori.

ajallaan, sujahtaako suuhun Saarioisten plättyä vai omatekoista makaronilaatikkoa. Lapsuuden traumatkin saattavat pulpahtaa pintaan. Koulukiusattujen voi olla vaikea lähteä solmimaan uusia ihmissuhteita uudellakaan paikkakunnalla, koska ihmisten lähestyminen koetaan vaikeaksi. Vanhat ystävät ovat jääneet kotiseudulle, ja tutkimukset osoittavat, että paikkakunnan vaihtaminen katkaisee vähintään yhden merkittävän ihmissuhteen. Yksinäisyys kolottaa aina jotakuta, mutta korkeakouluopiskelun raadollisuudesta puhutaan vain harvoin. Sillä yliopistosta voi valmistua vaihtamatta koskaan sanaa kenenkään kanssa. MUSIIKIN PAUHU LAKKAA ja valot lävähtävät päälle. Viralliset bileet ovat päättyneet. On aika siirtyä maan alle. Betonin tuoksu tulvahtaa sieraimiin raskaan teräsoven auetessa naristen. Oven takaa kaikuva hiljainen jumputus yltyy. Tupa on täynnä, muutama tuttu nostaa käden tervehdykseksi. Huojuvat päät, oluen maltainen tuoksu, toisiaan syleilevien nuorukais-

ten laahaava duetto. Kotoisa olo. Kolme shottia, kiitos! Ja lopuksi: porras kerrallaan. Tuuletusparveke. Avaimet, kellä ne on? Lukko kilahtaa auki ja luukku aukeaa. Tikapuita kavutessa ei pelota, vaan olo on vahva. Katolle levitetty hiekka rahisee jalkojen alla. Vielä on hämärää. Taivaanrajassa näkyy poltteinen punainen juova. Minuutti, kaksi ja auringon ensisäteet lävistävät ilman. Yön viimeinen bissetölkki sihahtaa auki. Toisin kuin ajatellaan, aktiivinen opiskelijatoiminta ei vaikuta alkoholinkäytön määrään ja koettuun stressiin. Päinvastoin, aihetta tutkinut Minna Niemi osoittaa gradussaan, että opiskelijatoimintaan osallistuminen vähentää stressiä. Teekkari-Peten mielestä alkoholi kuuluu opiskelijakulttuuriin. “Humalassa on mukava olla ja täällä sitä saa halvalla.” Peten juomatahti oli fuksivuonna reipas. Hän joi itsensä aina humalaan, ja juhlintakertoja kertyi fuksivuonna keskimäärin muutama viikossa. Juhlinnan kaava on pit-

kä. Aloittelua, bileet, bileistä jatkamaan... Vuoteen mahtui myös muutama, parin viikon mittainen tipaton jakso, ”ihan muuten vain”. Peten perussääntö on, että alkoholinkulutusta mietitään, jos se sotkee elämää. “Oikeastaan menin aamuluennolle useammin krapulassa kuin selvin päin, koska morkkiksessa tuli raahauduttua paikalle. Ei se opiskelun kannalta varmaan ole hirveän tehokasta”, hän toteaa. Vaikka Petelle alkoholi maistuukin, hänen mielestään teekkarit eivät katso siitä kieltäytyjiä kieroon. Viinaa on kuitenkin aina tarjolla. “Esimerkiksi kiltahuoneen varastoon on avaimet noin 40 tyypillä, joten kaljaa on helppo hankkia.” Peten kaveriporukka muodostuu sosiaalisista tyypeistä. Heille teekkarikulttuuri on ykkösjuttu, eikä Pete tunne niitä opiskelijoita, joille fuksivuosi olisi ollut vain vuosi muiden joukossa. “Sellaiset opiskelee, ei ne käy bileissä.” Pete ei ole kokenut sosiaalista painetta osallistua, vaan halu osallistua on lähte-


AYY:N EDUSTAJISTON SYKSYN KOKOUSAIKATAULU AYY:n edustajisto kokoustaa syksyn 2010 aikana kuukausittain. Edustajisto on ylioppilaskunnan ylin pӓӓttӓvӓ elin, ja nӓissӓ kokouksissa pӓӓtetӓӓn siis tӓrkeimmӓt suuntaviivat kaikelle AYY:n toiminnalle. Kokoukset ovat avoimia kaikille ylioppilaskunnan jӓsenille. Tervetuloa! Edustajiston kokous 7/2010 Kokousaika: 29.9.2010 kello 17.00 Kokouspaikka: Arabianranta (tarkentuu myӧhemmin) Kӓsittelyssӓ muun muassa uusien opiskelija-asuntojen rakentaminen ns. Kivimies-projektin yhteydessӓ ja jӓsenmaksun periaatteet. Edustajiston kokous 8/2010 Kokousaika 10.11.2010 kello 17.00 Kokouspaikka: Dipoli, Otakaari 24, Espoo

Kӓsittelyssӓ muun muassa edustajiston puheenjohtajan valinta vuodelle 2011 sekӓ vuoden 2011 hallituksen muodostajan valinta sekӓ talousarvio ja toimintasuunnitelma. Edustajiston kokous 9/2010 Kokousaika: 30.11.2010 kello 17.00 Kokouspaikka: Dipoli, Otakaari 24, Espoo Kokouksessa muun muassa valitaan edustajiston varapuheenjohtajat sekӓ hallitus vuodelle 2011 ja pӓӓtetӓӓn jӓsenmaksusta. Edustajiston kokous 10/2010 Kokousaika 16.12.2010 kello 17.00 Kokouspaikka: Helsinki (paikka varmistuu myӧhemmin) Kӓsittelyssӓ muun muassa hallinnon opiskelijaedustajien valitseminen.

Pysy KӒRRYILLӒ - TILAA AYY:N VIIKKOTIEDOTE AYY:n viikkotiedote ilmestyy lukukausien aikana kerran viikoittain ja kasaa yhteen pakettiin ylioppilaskunnan tuoreimmat kuulumiset, tӓrkeimmӓt tapahtumat ja joskus jopa jotain hauskaa. Viikkotiedotteen voi lukea netissӓ osoitteessa www.ayy.fi/viikkotiedote.

Jos haluat saada AYY:n viikkotiedotteen sӓhkӧpostiisi, sen voi tilata seuraavista osoitteista: AYY:n viikkotiedote suomeksi: http://list.ayy.fi/mailman/listinfo/ayy-info-fi AUS:s veckorapport på svenska: http://list.ayy.fi/mailman/listinfo/ayy-info-sv AYY’s newsletter in English: http://list.ayy.fi/mailman/listinfo/ayy-info-en

AYY:n yhteystiedot AYY:llä on palvelupisteet Arabianrannassa, Kampissa ja Otaniemessä. AYY:n keskustoimisto toimii väliaikaisissa tiloissa Otaniemessä osoitteessa Lämpömiehenkuja 3. Yhteystiedot ja aukioloajat löytyvät myös AYY:n internet-sivuilta www.ayy.fi/yhteystiedot. Keskustoimisto Lämpömiehenkuja 3 02150 Espoo ayy@ayy.fi

Arabianranta Hämeentie 135 C 00560 Helsinki arabia@ayy.fi 09 756 30431 Avoinna ma–pe klo 11.30–14

Palvelupiste Kauppakorkeakoululla Kauppakorkeakoulun päärakennus, pohjakerroksen A-siipi 040 353 8275 tai 040 353 8272 Avoinna ma–to 10.30–16.00, pe suljettu Asuntosihteeri päivystää ma 14-16, ti 10-12, ke 14-16 ja to 9-11

Otaniemi Otakaari 11 02150 Espoo otaniemi@ayy.fi 050 520 9400 tai 050 520 9401 Avoinna ma–pe klo 9–16. Asuntotoimisto on avoinna arkisin klo 12–16 sekä jokaisen kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä klo 9–16.


#5/2010 — 35

JOKA FUKSIN OHJESÄÄNTÖ ALOITA OPINNOT AVOIMIN MIELIN. Anna uusille ihmisille ja asioille mahdollisuus. Yhdessäolo voi olla juhlimisen ohella vaikka opiskelua porukalla tai petankkia Brahen kentällä. ÄLÄ PANIKOIDU. Pyydä apua ja kysy neuvoa. Tutoreita ja isohenkilöitä voi nykäistä hihasta: heidän duuninsa on vastata. Tai lyökää päänne yhteen uusien opiskelukavereiden kanssa. Ensimmäinen vuosi on aina vähän sekoilua. MENE MUKAAN TOIMINTAAN. Monet läpi elämän kestävät suhteet on luotu ainejärjestön saunaillassa tai sitseillä kilistellessä.

nyt aidosti itsestä. “Niin ja ei minua ole vaikea puhua ympäri. Jos joku sanoo, että tuu, niin mä sanon okei.” EI OPISKELIJATOIMINTA SAA Miikaltakaan pelkkiä moitteita. Esimerkiksi urheilukerhot ovat kylterin mielestä luonteva ja hyvä tapa osallistua opiskelijayhteisön toimintaan. Niissä käyminen ei edellytä porukan tuntemista, eikä pukuhuoneessakaan ole pakko jutella, jos siltä tuntuu. Miika on itse käynyt kauppiksen golf-kisoissa ja mäiskimässä tennispalloa koulukavereiden kanssa. Bileistä mieluisimpia ovat baarikierrokset. Esimerkiksi KY:n Hukkaputkessa edetään räkälästä toiseen pienellä porukalla haalarit päällä. Railakkaaseen opiskelijaelämään liittyvä runsas alkoholinkäyttö on Miikasta itseään toteuttava ilmiö: opiskelijat pyrkivät täyttämään heille annetut odotukset dokaamisesta. Hän on kuullut tapauksista, joissa alkoholinkäyttö on riistäytynyt käsistä ja karannut ongelmaksi asti.

OSAA SANOA EI. Tunne rajasi ja tee niinkuin itsestä tuntuu parhaalta. Kaikissa kekkereissä ei ole pakko käydä, jos ei huvita. Opiskelija-aktiivit tuppaavat olemaan aktiiveja kaikkialla. Jotta voit hoitaa velvollisuutesi hyvällä sykkeellä, on sinun osattava myös kieltäytyä luottamustoimista. SUORITA OPINTOJA. Veemäiset perusopinnot kannattaa hoitaa ensimmäisenä vuonna pois alta. Esimerkiksi kieliopinnot ovat tuottaneet tuskaa yhdelle jos toisellekin viimeisen vuoden opiskelijalle. Asiantuntijoina ikiteekkari ja opiskelija-aktiivi Jaska Viherkari, KY ry:n Katariina Lindholm, TOKYO ry:n Kasperi Mäki-Reinikka ja AYY:n teekkarijaoston fuksimajuri Lauri Marja-aho.

“Suomalainen juomakulttuuri on muutenkin niin fucked up. Opiskelijameno ei ainakaan auta asiaa.” Nyytin keskustelupalstoilla opiskelijat kertovat kokeneensa alkoholittoman vaihtoehdon valitsemisen tukalana. Vuoden 2008 terveystutkimuksessa korkeakouluopiskelijoista 47 prosenttia oli sitä mieltä, että alkoholittoman vaihtoehdon valitseminen herättää huomiota muissa. Terveystutkimuksessa selvisi myös, että sosiaaliset paineet alkoholilla läträämiseen ovat suuret. Miehistä 17 ja naisista 12 prosenttia kertoi juovansa kavereiden painostuksesta useammin kuin itse halusi. ENSIMMÄINEN OPISKELUVUOSI ON Miikan mielestä totuttelua uuteen elämään. Hän itse haki silloin suuntaa pääaineelle, joka kauppiksessa valitaan ensimmäisen vuoden lopussa, ja tutustui biletarjontaan tietääkseen, missä kannattaa käydä. Eli opinnot kannattaa suorittaa kunnialla, mutta kuitenkin oman hyvän olon ehdoilla.

“Mielestäni ei kannata uhrata koulun takia asioita, joista nauttii,” Miika sanoo. Miikaa railakkaamman fuksivuoden elänyt Pete ei kadu mitään. Paitsi: “Yhden tytön kyllä suututin.” Tänä vuonna teekkarin tarkoituksena on suorittaa enemmän opintoja. Jo itsekunnioitus vaatii sitä. Edellisvuoden muistoja hän ei kuitenkaan aio unohtaa kirjapinojen alle. “Fuksivuosi oli ihana. Se oli hauskaa, älyttömän siistiä aikaa.“. • Haastateltujen nimet on muutettu. Juttua varten on haastateltu myös Nyyti ry:n toiminnanjohtaja Helena Partista ja ikiteekkari Jaska Viherkaria.


36 — #5/2010

Bosco Martinez (yllä) yrittää ohittaa selällään makaavan Vesa Ylhäisen puolustuksen. Mattopainitekniikoiden hallinta on vapaaottelussa elintärkeää.


#5/2010 — 37

TUNTI TURPAAN Jos käsityksesi teekkarista on soluasunnossa koodaava nörtti, tämä juttu on juuri sinulle. Otaniemi Fight Clubissa ei näppäilemällä pärjää. Teksti: Tero Ikäheimonen Kuvat: Timo Idänheimo TATAMIMATTO ON MUUTTUNUT LIMAISEKSI käärmeennahaksi jalkojeni alla. Kaksikymmentä kiloa harteikkaampi vastustajani Gilbert Cymbaum tarttuu niskaani, siirtää minut sivuun varmalla otteella – kuin meneillään olisi illan viimeinen hidas – ja potkaisee varovasti polvella vatsaani. “Let him feel the knee!” kannustaa harjoituksia vetävä Bosco Martinez. Jo puolen tunnin harjoittelun jälkeen paita ja housut ovat hiestä läpimärät, mutta Martinez ei anna armoa. ”Let’s try some escapes”, hän jatkaa ja ryhtyy näyttämään yhdessä Vesa Ylhäisen kanssa, miten kääntää itsensä parempaan asentoon, jos on päätynyt selälleen mattoon vastustajan maatessa päällä. Tätä osuutta opetuksesta seuraankin erityisen tarkasti. Aurinko on jo laskenut kohti Tapiolaa, mutta elokuun alun pakahduttava helle leijuu ilmassa paksuna verhona. Täällä Jämeräntaipaleen tatamisalissa, Teekkarikylän ytimessä, on parhaillaan käynnissä Otaniemi Fight Clubin harjoitukset. Yhdistyksen neljä kertaa viikossa järjestettävissä harjoituksissa treenataan useimmiten juuri tätä 2000-luvun hittilajia: vapaaottelua. ”JOS BRUCE LEE ja Rocky tappelis, kumpi voittais?” Pikkupoikien pihaleikeistä tuttu kinastelun aihe on kiinnostanut miehiä iät ja ajat: jos kaksi erityylistä kamppailulajien huippua kohtaisi, kumpi voittaisi? Pärjäisikö idän mystinen kung fu -mestari nyrkkeilysankarille? Sama kiinnosti myös brasilialaista Rorion Gracieta, jonka isä Hélio oli kehittänyt japanilaisen jujutsun pohjalta oman kamppailulajinsa, brasilialaisen jujutsun. Lajissa vastustaja yritetään saada luovuttamaan mielikuvituksellisten jalka- ja käsilukkojen avulla – siis vääntämällä ja kääntämällä vastustajan raajat niin epämukavaan asentoon, että kipu pakottaa hänet luovuttamaan. Suvun miehet todistivat lajinsa tehokkuuden Brasiliassa järjestetyissä otteluissa, joissa pienikokoisemmat Graciet nöyryyttivät muiden lajien mestareita. Se ei kuitenkaan riittänyt Rorionille. Hän halusi, että koko maailma oppisi tuntemaan brasilialaisen jujutsun. Siispä suunta sinne, missä unelmista tehdään totta: Yhdysvaltoihin. Gracien haaveena oli järjestää turnaus, jossa maailman parhaat kamppailulajien taitajat ottaisivat yhteen ilman sääntöjä, mies miestä vastaan. Hän esitteli ideansa vuonna 1992 yhdysvaltalaiselle liikemiehelle Art Davielle sekä Conan Barbaari - ja Red Dawn -elokuvien ohjaajalle John Miliukselle ja he haistoivat rahan. Juuri tätä yleisö oli


38 — #5/2010

"Täydellä vatsalla ilta olisi päättynyt oluen ja lounaan siivoiluun tatamin lattialta."

"Jos haluaa opetella vapaaottelua mennäkseen hakkaamaan jonkun, voi etsiä toisen lajin."

aina halunnut: nyt päästäisiin lopultakin selvittämään, kuka oli kovista kovin. Syntyi Ultimate Fighting Championship, kahdeksan ottelijan turnaus, jonka voittajalle oli luvassa 50 000 dollaria palkintorahaa ja titteli maailman kovimpana kamppailijana. Sääntöjä ei käytännössä ollut, vain pureminen ja silmien tökkiminen oli kiellettyä. Ottelut päättyivät luovutukseen, tyrmäykseen tai tuomarin keskeytykseen. Rorionin nuorempi veli Royce voitti marraskuussa 1993 pidetyssä turnauksessa kaikki vastustajansa erilaisilla lukoilla ja kuristuksilla. Ja Graciet onnistuivat tavoitteessaan: suvun luoma laji oli saatu kerralla kamppailulajimaailman huulille. Turnauksella oli kuitenkin paljon kauaskantoisempiakin seurauksia. TAMMIKUUSSA 2005 tv-katsojat seuraavat, kun humalainen vapaaottelija Chris Leben virtsaa toisen ottelijan sänkyyn tämän ollessa suihkussa. Kyseessä on yhdysvaltalaisen Spike TV -kaapelikanavan uuden The Ultimate Fighter -realitysarjan avausjakso. 2000-lukulaisen postpostmodernin roskaviihteen huipennuksessa joukko testosteronilla kyllästettyjä miesvapaaottelijoita suljetaan tvkameroiden kanssa taloon, jaetaan kahteen joukkueeseen ja laitetaan ottelemaan vastakkain. Voittajalle on luvassa ammatti-

laissopimus vapaaottelukehään – samaan kehään, jota Royce Gracie hallitsi vuosikymmentä aikaisemmin. Kymmenessä vuodessa Ultimate Fighting Championshipistä on kasvanut maailman suurin vapaaotteluita järjestävä organisaatio, jonka ottelutapahtumat keräävät jenkkien maksu-tv:ssä miljoonia katsojia. Myös The Ultimate Figher -sarjasta tulee lähes välitön hitti, minkä ansiosta vapaaottelutapahtumia ryhdytään näyttämään yhä useammilla tv-kanavilla ja parempaan katseluaikaan. Ilmiö ruokkii itseään. Vapaaottelun harrastajamäärät moninkertaistuvat hetkessä ja harjoituksia järjestävien seurojen alkeiskurssit täyttyvät ennätysajassa. Vuonna 2006 tapahtuu lopullinen käänne. UFC:n vapaaottelut ohittavat maksu-tv:ssä nyrkkeilytapahtumat. Sen 200 miljoonan dollarin liikevaihto on enemmän kuin nyrkkeilyotteluilla koskaan maksutv:n historiassa. 2000-luku on saanut uuden kuningaslajinsa. ”Viimeiset pari vuotta ovat olleet kovaa buumia”, Suomen vapaaotteluliiton puheenjohtaja Petteri Maunu vahvistaa. Maunun mukaan Suomessa on noin 3000 vapaaottelun harrastajaa, joista 70 ottelee myös kehässä ammattilaissäännöin. Tarkkaa harrastajamäärää ei ole tilastoitu, mutta Vapaaotteluliiton mukaan määrä on edelleen kasvussa.

ITSE ASIASSA VAPAAOTTELU ei ole kovinkaan vapaata. Väkivaltaisesta ja anarkistisesta turparallista kehittyi reilussa kymmenessä vuodessa oikea urheilulaji, jossa on hyvin tarkat säännöt. Sen englanninkielinen nimi MMA eli mixed martial arts onkin huomattavasti kuvaavampi, sillä laji vaatii kamppailulajien monipuolista osaamista: pärjätäkseen täytyy hallita sekä pystyottelu (lyönnit ja potkut) että matto-ottelu (paini ja lukot). Matsissa kaksi kamppailijaa kohtaa kehässä, jonka koko ja muoto vaihtelevat järjestäjän mukaan. Myös otteluiden kesto vaihtelee. Erät kestävät kolme tai viisi minuuttia, ja niitä voi olla ottelussa yhdestä viiteen. Kiellettyä on muun muassa sormien ja varpaiden vääntely, iskut vyön alle ja silmiin sekä maassa makaavan tallominen. Amatöörien ja ammattilaisten säännöissä on valtava ero. Harrastajien säännöt kieltävät esimerkiksi maassa makaavan vastustajan lyömisen tai potkimisen. ”Tässä on kaikki kamppailulajit, mitä voidaan urheilumaisesti harrastaa”, Bosco Martinez sanoo. Martinez on Otaniemi Fight Clubin puheenjohtaja ja perustaja, joka vetää usein harjoituksiakin. Tämän jutun ilmestyessä yhdistys on liitetty virallisesti AYY:n rekisteriin. Ennen illan harjoituksia istumme Martinezin kanssa Otaniemen Cantinan te-


#5/2010 — 39

Mattopainin lisäksi hyvältä vapaaottelijalta vaaditaan pystyottelun osaamista. Janne Salonkangas (vas.) ja Vesa Ylhäinen harjoittelevat thainyrkkeilystä lainattua polvipotkua. Bosco Martinez seuraa taustalla.


Suoriutuu kokeesta kuin kokeesta. Tule Humaciin niin näet, että Macilla on kaikki vastaukset, niin luokassa kuin sen ulkopuolellakin.

Meiltä saat Macit opiskelijaystävälliseen hintaan. Humac Oy • Erottajankatu 1-3, 00100 Helsinki • Aurakatu 1, 20100 Turku • p. 0207 559 425 • shop.humac.fi TM ja © 2010 Apple Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Apple, Apple-logo ja MacBook Pro ovat Apple Inc:n Yhdysvalloissa ja muissa maissa rekisteröityjä tavaramerkkejä. Muut yritys- ja tuotenimet saattavat olla omistajiensa tavaramerkkejä. Videokeskustelut edellyttävät laajakaistaista internet-yhteyttä; saattaa olla maksullinen. Microsoft Office myydään erikseen.


#5/2010 — 41

Jo lämmittely laittaa lihakset koville. Tavoitteena on kiertää harjoituskaverin ylävartalon ympäri koskettamatta lattia.

rassilla – joka tosin on suljettu. Se osoittautuu pelastuksekseni, sillä olen viattoman tietämätön tulevasta rääkistä. Täydellä vatsalla ilta olisi päättynyt oluen ja lounaan siivoiluun tatamin lattialta. Kolmatta vuotta materiaalitekniikkaa Teknillisessä korkeakoulussa opiskeleva Martinez ajautui kamppailulajien pariin ”puolivahingossa”. ”Pienenä kiinnosti kaikenlainen könyäminen ja painiminen lumikasoissa”, Martinez muistelee. Jalkapallon ja judon kautta hän päätyi harjoittelemaan japanilaista jujutsua. ”Jujutsussa on aika paljon samaa kuin vapaaottelussa, kuten mattopainia, mutta treenimetodit ovat erilaisia.” Ennen vapaaottelua Martinez ehti harrastaa lukion ajan wing tsung kung futa, josta myös Bruce Lee ammensi oppinsa. Se on aggressiivinen taistelulaji, jossa keskitytään ”erityisesti lyönteihin ja käsillä puolustautumiseen”. Ajatus kamppailuyhdistyksen perustamisesta syntyi hiljalleen. Opiskelut alkoivat viedä liikaa aikaa, jolloin arjen ja harjoittelun yhdistäminen muuttui vaikeaksi. Yhdistys toi kaivattua joustavuutta harjoitteluun. ”Lisäksi hyvien kavereiden kanssa on lämpimämpi tunnelma treenata.” Martinezin puheessa on tasaisen rauhallinen rytmi. Keltainen printtipaita ja haalistuneet farkut maastoutuvat Otaniemen loppukesään sulavasti. Jos en tietäisi, voi-

sin veikata Martinezin harrastukseksi aivan yhtä hyvin salibandya tai roolipelejä. Minua lyhyempi Martinez on vain tyytyväinen matalaan profiiliin: hän ei kaipaa rähisijän mainetta. ”En ole koskaan joutunut tappeluun; käyttämään opittuja taitoja.” PAINIESSA VÄÄNTYNYTTÄ KYYNÄRPÄÄTÄ vihloo, varpaasta on irronnut nahkaa ja molemmat pohkeet kramppaavat. Takana on kaksi tuntia treeniä: painia ja käsilukkojen harjoittelua. Elimistöni alkaa pumpata suoniin mielihyvähormonia palkkioksi illan iskuista. Pienet ruhjeet kuuluvat asiaan, mutta pahoilta loukkaantumisilta on vältytty, sillä kaikki harjoitukset tehdään huolellisesti ja hitaasti. Martinezin mukaan tärkeintä on turvallisuus. Fight Clubin harjoituksiin ovat aloittelijatkin tervetulleita. Siksi tänään kielenä on englanti: brasilialainen vaihto-oppilas, vastustajani Gilbert sattui kävelemään tatamisalin ohi lämmittelyn aikana. Pian hän oli itse hikoilemassa muiden mukana. Keskimäärin harjoituksissa on käynyt kolmesta kuuteen henkeä, mutta Martinez on toiveikas, että lukukauden alku tuo harjoituksiin lisää väkeä. Syksyllä yhdistys voisi järjestää alkeiskurssin, mikäli kiinnostuneita riittäisi. Harjoittelun fyysisyys asettaa tiettyjä rajoitteita sille, kuka voi aloittaa harrastuksen. Aloittelijan tulisi olla perusterve ja osa-

"Painiessa vääntynyttä kyynärpäätä vihloo, varpaasta on irronnut nahkaa ja molemmat pohkeet kramppaavat. Elimistö pumppaa suoniini mielihyvähormonia palkkioksi illan iskuista." ta nauttia raskaasta liikunnasta, Martinez listaa. Molemmat kriteerit tuntuvat yksien harjoitusten perusteella järkeviltä. ”Ainoastaan tappelijoita tänne ei kaivata. Jos haluaa opetella vapaaottelua mennäkseen hakkaamaan jonkun, voi etsiä toisen lajin.” Treenien lopuksi kaikki osallistujat kättelevät toisiaan ja kiittävät harjoituksista. Hikiset miehet katoavat yksitellen Otaniemen pimenevään iltaan. •


42 42 —— #5/2010 #4/2010 / Kotisatama / Palstalla seurataan opiskelijaa alusta nykyhetkeen.


VASTAPAINO Aaltolaiset irrottautuvat opiskelusta

KUN TARVITSET TAIVASTA ”Kun olin Intiassa työharjoittelussa, kuuntelin joka aamu työmatkalla Daniel Powterin biisiä Bad Day. Täysillä. Se sulki hektisyyden hetkeksi ulkopuolelle. Jokainen Intiassa asunut tietää sen äänen, pölyn ja liikenteen kakofonian, jota ei pääse muuten pakoon. Musiikki on parhaita tapoja tyhjentää pää. Käyn keikoilla, kuuntelen musiikkia kavereiden kanssa tai urheillessa. Useimmiten se on osana jotain muuta toimintaa. Valmistuttuani maisteriksi ajattelin että ihanaa, työasioita ei tarvitse ajatella kuin töissä. Opiskeluaikana kun oli koko ajan jotain kesken: opinnot tai gradu. Nyt jatko-opiskelijana olen taas palannut siihen vaiheeseen.” Minni Särkkä on KTM, joka tekee väitöskirjaansa TKK:n HEMA-instituutissa.


44 — #5/2010 / PERÄSSÄLAAHAJAT


KOLUMNI / #5/2010 — 45

Yhdellä kortilla kaikki!

S-Etukortilla voit maksaa ostoksesi, kerätä Bonusta ja maksutapaetua, sekä hyödyntää useat tuote- ja tapahtumaedut ympäri Suomen.

Kouluonnen salaisuus

Maaherrankatu 13, 50100 Mikkeli, p. (015) 206 11, www.suursavo.fi

”Kolmantena iltana päädymme terassilla siihen, ettei mikään koulu ole täydellinen.”

Ensimmäisen koulupäivän iltana puhumme uusien kavereiden kanssa vatsavaivoista. Siis niistä, joita syntyi, kun jännitti koulun alkua niin paljon. Istumme ruskeilla lattiatyynyillä viinilasit kädessä ja avaudumme kuin vanhoille ystäville. Yksi kertoo, kuinka kamalalta tuntui, kun aamulla tuli luokkaan ja silmälasit menivät huuruun. Se siitä ensivaikutelmasta. Toinen vuodattaa entisestä psykopaattipomostaan, josta pääsi eroon lähtemällä opiskelemaan. Kaikki ovat odottaneet tätä päivää monta kuukautta, eri syistä. Ymmärrän, että olemme etuoikeutettuja. Moni haluaisi tähän tilanteeseen, rupattelemaan uusien kavereiden kanssa ensimmäisestä koulupäivästä. Se lataa tiettyjä paineita yliopistolle ja opiskelulle itsessään. Me odotamme, että opiskelu muuttaa meitä ja maailmaamme. Me odotamme innostavaa ilmapiiriä, hyvää opetusta, toimivaa johtajuutta, ensiluokkaista palvelua. Moni on jättänyt toiseen kaupunkiin poikaystävän, avovaimon, lapsia, työn tai kodin, jotta saisi olla täällä. Uskon, että moni tulee pettymään yliopistoon tänä syksynä. Se kun harvoin antaa mitään valmiina. Yliopistopaikan tai -tutkinnon arvostus sen ulkopuolella syntyy harvoin opetuksen todellisesta tasosta tai siitä, miten hyvin ihmiset viihtyvät koulussa. Arvostus perustuu osittain mielikuviin – ja perspektiivin puutteeseen. Suomen huipuksi luokiteltava yliopisto ei välttämättä tunnu erikoiselta, jos on opiskellut ulkomailla. Kolmantena iltana päädymme terassilla siihen, ettei mikään koulu ole täydellinen. Saman päätelmän olen kuullut monelta, joka on päässyt opiskelemaan unelmiensa korkeakouluun. Siksi kannattaa ottaa kaikki irti opiskeluajasta sinänsä. Koulu tarjoaa puitteet, joista voi itse luoda mieleisensä opiskelumuistot. (Jos puitteiksi voi kutsua toisia ihmisiä, joita kiinnostavat samat asiat.) Uudesta perheestään voi pienellä vaivalla luoda niin nostattavan, etteivät papereihinsa mumisevat luennoitsijat enää haittaa. Kymmenen vuoden päästä en luultavasti muista mitään siitä, mitä opettajat puhuivat ensimmäisellä viikolla. Muistan uuden kaupungin leveät kadut, uusien ystävien paatospuheet ja naurut, myötätuntoiset uudet hymyt ja sanat. Ehkä muistan ensimmäisen auringonlaskun uuden kodin parvekkeella. Muistan varmasti, miltä tuntuu lopulta löytää omiensa joukkoon. Muistan hetket, joissa en enää mieti, mitä nuo minusta ajattelevat, vaan voin puhua mistä vaan. Ja ne ymmärtävät. Muistan kutkuttavan tunteen uudesta yhteisöstä ja siitä, että kaikki on meille mahdollista. Tuuti Piippo Kolumnisti aloitti juuri opiskelun Taiteen ja median laitoksella Porissa.


46 — #5/2010 / KULTTUURIKOKEMUS / Ei-hipsteri kävi tietokonefestareilla.

Nörttien joulu ja juhannus Luulin etten tunne ketään, joka harrastaisi LANpartyja. Sitten entinen kämppikseni ilmoitti pitävänsä bileet – lanitusbileet. En ollut uskoa korviani. Sellainen supliikki seuramies kun hänkin oli. Samoin olen aina ajatellut, etten tunne ketään, joka kävisi Assemblyssa, joka on nörteille sama kuin Flow-festari urbaaneille skeneilijöille (jotka eivät siis todellakaan ole hipstereitä). Eli jotakuinkin vuoden kohokohta. Siksi palautan mieleeni sosiaalisen ja mukavan kämppikseni vaeltaessani miesvoittoisessa nörttiarmadassa kohti Hartwall Areenaa. Voihan täälläkin olla ihmisiä tästä elämästä! Ties vaikka johonkin tuttuun törmäisi. Epäilen tosin vahvasti. Assy-neitsyenä minulla ei ole hajuakaan siitä, mitä alueella pitäisi tehdä. Yritän siis hillitä hölmistynyttä haahuiluani ottamalla asiaan antropologisen lähestymistavan. Havaintosaldo jää kuitenkin aika niukaksi, koska ihmiset ihan tosissaan kommunikoivat ensisijaisesti ircissä tai vastaavassa. Välillä joku sentään hörähtää tai huudahtaa, ja kun isolla screenillä näytetään livedemo (whatever that is), alkaa rock-konserttimainen aplodeeraus ja tuuletushurraus. Etnografiani jää kuitenkin lähinnä ulkoisten attribuuttien arvostelun tasolle – mikä on tietenkin ihan hauskaa. Pääsalissa on niin pimeää, ettei kenenkään habituksesta erota mitään detaljeja. Itsensä koristelun sijaan oman konepaikan tuunaaminen taitaa olla ykkösjuttu. Värikkäät valot, outo musiikki ja mikroaaltouunin näköinen aparaatti kuuluvat erääseenkin varustukseen. Tunnen olevani täysin väärässä kontekstissa ja huomiotaherättävän kassalla. Luojan kiitos skenen ytimessä olevat eivät sitä – tai minua ylipäätään – huomaa, koska ovat niin syventyneitä peliin. Kiertelen vielä hetken muissa tiloissa. Erilaisilla pleikkari- ja äksboks-pelipisteillä näkyy olevan ihan ruuhkaksi asti muitakin, jotka tietävät prossun ylikellottamisesta yhtä paljon kuin minä. Eli nada. Loppuajan istun pääsalissa valomerta tuijottaen ja mietin elämän tarkoitusta. Pääsen vielä todistamaan palkintojen jakoa. Ainoa sarja, jonka aiheen ymmärrän, on cooleimmin koristeltu paikka. Kun taas yhden heprealta kuulostavan sarjan voittajatiimi Kikkeliskokkelis kuulutetaan lavalle, totean, että on aika lähteä. Naistenhuoneessa huomaan tarkistavani pariin otteeseen, olenko tulkinnut oven ihmishahmosymbolia oikein. Täällä kukaan ei meikkaa peilin edessä eikä koppeihin ole jonoa. Plussaa siis siitä, että kerrankin oli tarpeeksi vessoja tytöille. Tiina-Mari Haka


#5/2010 — 47

SIPERIA OPETTI Junallinen Aallon opiskelijoita matkusti toukokuussa Venäjän halki Shanghain maailmannäyttelyyn. Liisa Tervinen lähti matkaan epäluuloisena taikkilaisena, mutta palasi Suomeen ylpeänä aaltolaisena. Teksti ja kuvat: Liisa Tervinen


48 — #5/2010

NELJÄSTOISTA TOUKOKUUTA Helsingin rautatieasemalla 82 aaltolaista pakkautuu Moskovaan menevään Tolstoi-junaan. Suuri kerran elämässä -matka on alkamassa. ”Aalto sitä, Aalto tätä”, ajattelin heti hankkeesta kuultuani. Kuten moni taikkilainen ja päivälehtien lukija, minäkin olin kyllästynyt puheisiin innovaatiosta, ylioppilaskuntien yhdistämisestä ja rahoitusriidoista. Mutta kun keväällä tarjoutuikin mahdollisuus lähteä matkalle mukaan, aloin pohtia, olisiko minulla rohkeutta niellä ennakkoluuloni. Otin haasteen vastaan ja ilmoittauduin reissuun. MONELLE MATKA konkretisoituu vasta junassa, jonka reitti kulkee Moskovasta Siperian halki Mongolian Ulan Batoriin ja sieltä Kiinan rajalle. Meillä on viisi makuuvaunua, konferenssi-, ravintola- ja suihkuvaunut sekä tasaisin väliajoin vaihdettava veturi. Tutustumme venäläiseen henkilökuntaan – ja toisiimme. Aalto on Tracks -matkaajat tulevat Aallon kolmesta koulusta – opiskelijoita ja muutama henkilökunnan edustajakin. Idea

on lähtenyt opiskelijoilta ja suunnittelu hoidettu kokonaan vapaaehtoisvoimin. Alan ymmärtää, että tärkeintä yliopistossamme ei ole hallinto tai julkisuuskuva, vaan se, millaisen ilmapiirin me opiskelijat itse luomme. ”Halusimme vuokrata oman junan Venäjän halki Kiinaan”, kauppakorkeakoulussa opiskeleva Santeri Everi kertoo ja jatkaa, ettei tehtävä ollut helppo. Järjestäjänä oli virallisen instituution sijasta innostunut opiskelijajoukko: kukapa ottaisi tosissaan puhelua, jossa joku haluaa vuokrata kokonaisen junan. HALKOESSAMME AIKAVYÖHYKKEITÄ suunnittelemme Aalto-yliopistolle monumenttia ja uutta kampusaluetta, vertailemme kiinalaista ja suomalaista projektijohtamista, testaamme eReader-laitteita ja järjestämme maailmallakin tunnettuun TEDx-konseptiin perustuvan esitelmätilaisuuden. Mukaan mahtuu myös iltaohjelmaa elokuvailloista teekkarikulttuurissa perinteeksi muodostuneisiin sitseihin. Kenenkään ei anneta jäädä yksin hyttiinsä. ”Eiväthän ikävät ihmiset lähde viikoksi junaan Siperiaan, joten halusin tavata ne,


#5/2010 — 49

Santeri Everi oli mukana matkajärjestelyissä alusta asti.

Aaro Väheväinen ja paikalliset opiskelijat lounaalla Shanghaissa.

”Eiväthän ikävät ihmiset lähde viikoksi Siperianjunaan. Halusin tavata ne, jotka lähtevät.”

jotka lähtevät!” Liisa Itkonen sanoo. ”Vähän jännitti tietysti etukäteen, kun en tuntenut ketään. Mutta aavistin, että reissusta tulisi mahtava.” Ensimmäisten päivien tutustumisleikkien jälkeen olemme jo yhtä suurta junaperhettä. KESKELLÄ MONGOLIAN erämaata eräs teekkari kysyy, aionko taideopiskelijana tehdä valmistumiseni jälkeen oikeita töitä. En voi kuin nauraa. Stereotypiat istuvat sitkeässä. Myönnän itsekin ajatelleeni, että kaikki teekkarit ovat matikkaneroja, jotka viihtyvät omissa oloissaan Otaniemessä, ja että markkinoinnin opiskelijat kulkevat merkkivaatteet päällä Helsingin pintaliitopaikoissa. Mutta kun teekkarit ja kylterit erottu-

Mukana oli myös salamatkustaja. Teekkarit Taru Öster ja Mira Kyllönen Moskovan asemalla.

vat edessäni hauskoina, ystävällisinä ja mielenkiintoisina persoonina, jotka ovat avoimen innostuneita tutustumaan muihin opiskelijakulttuureihin ja kertomaan omistaan, murtuvat muurit pikku hiljaa. MONGOLIAN JA KIINAN rajalla on haikeaa jättää radan kolina, oma junamme ja sen hymyilevä henkilökunta. Siirrymme busseilla Pekingiin ja sieltä yöjunalla Shanghaihin. Kiinassa tutustumme paikallisiin yliopistoihin ja opiskelijoihin. Alkumatkan kansallisen tason tapaaminen on laajentunut kansainväliseksi kulttuurivaihdoksi, jossa opiskelijat jakavat käyntikorttejaan. ”Melkein kaikki meni! Sadasta taisi jäädä jäljelle kymmenen”, Taikista vasta valmistunut Jukka Liukkonen sanoo tyytyväisenä. •


50 — #5/2010 / GALLUP

KUINKA KESÄLOMA SUJUI, OPE?

”Grillaten ja chillaten!” Tapio "Tassu" Takala, TKK

”Hioimme Burn Victoria -bändimme EP:tä studiossa ja keikoilla.” Petri Parvinen, HSE

”Värittelin kuutioita ja olin keskellä talvea.” Harri Hakula, TKK

”Suomenlinnassa telakalla vanhaa majakkalaivaa kunnostaen.” Timo Salli, TaiK


#5/2010 — 51

PARAS AIKA OPEN VUODESTA Kun opiskelija lähtee joululomalle, joku jää aina koululle korjaamaan esseitä ja syöttämään arvosanoja verkkoon. Kesä on ainoaa aikaa, kun korkeakouluopettaja ehtii todella hidastaa. Teksti Anna Munsterhjelm & Tuuti Piippo Kuvat & gallup Veera Lipasti

Useimmista tuntuu, ettei työnantajaa, yliopistoa, kiinnosta.

te ovat vain lisääntyneet korkeakouluopettajien Tiesitkö, että 40 prosenttia korkeakoulujen työssä. Lisäksi kaivataan palkitsemista, reiluutta opettajista tekee yli 50-tuntista työviikkoa? Tai ja itsenäisyyttä. Useimmista tuntuu siltä, ettei että suurin osa heistä pitää työpaikkansa kulttyönantajaa – yliopiston hallintoa – kiinnosta. tuuria liiankin vaativana ja työkeskeisenä? ”Työnantaja voisi vaikka järjestää hyvinEi kovin moni muukaan tiedä. Opiskelivointipäiviä; pitää hyvinvointiteemaa pinnalla – jat osaavat sentään pitää meteliä ongelmistaan, mutta ei. Keväällä Ainossa kirjoitettiin opiskelimutta opettajat tyytyvät usein jupisemaan koljoiden uupumisesta, mutta sekään ei herättänyt legoiden kesken – tai pitämään jupinat omahenkilökunnan keskuudessa minkäänlaista kesna tietonaan. kustelua”, aaltolainen opettaja pohtii. Opetushallituksen alkuvuodesta julkaise”Aallon pitäisi palkata lisää väkeä, että man selvityksen mukaan korkeakoulujen opetkuormittavuus pienenisi.” tajanhuoneissa kytee hiljainen kapina. InnosOpettajien työehtosopimus sisältää 1600 tusta ja kutsumusta opetus- ja tutkimustyöhön tuntia työtä vuodessa, eli saman verran kuin kuulemma löytyisi, mutta jatkuvat muutokset, opiskelijoiden ideaali. Opettajat tekevät työtunepärealistiset vaatimukset ja työyhteisön kaoottiensa käytöstä suunnitelman lukuvuoden alustisuus uuvuttavat. Apuakaan ei aina saa: opetsa. Erään pitkäaikaisen opettajan mukaan siis tajat kautta linjan arvioivat saaneensa työterveyshuollolta liian vähän tai ei ollenkaan tukea ”laittavat sinne ihan hassuja numeroita”, jotka laitoksen johtaja sitten hyväksyy. Käytännössä työssä jaksamiseen. papereihin kirjattu tuntimäärä ylittyy reippaasti, Ja ironista kyllä, useimmiten loppuun kun pitää opettaa ja tutkia samalla. Siinä missä palavat ne, jotka ovat työssään kaikkein motiyksi luento vie opiskelijan aikaa vaikkapa kolme voituneimpia. tuntia, opettajalta siihen uppoaa moninkertaiOpettajien työuupumus on ollut iso ilnen tuntimäärä. miö jo kymmenisen vuotta. Eikä tauti ole vain Mutta onneksi on kesä! Kiireisen toukokotimainen: Suomen lisäksi sitä on tutkittu esikuun jälkeen opetkin pääsivät upottamaan varmerkiksi Kiinassa ja Iso-Britanniassa. paansa mökkijärveen, tuijottelemaan taivasta Eräs Aalto-yliopiston opettaja ehdottaa, riippukeinusta tai taapertamaan golfpallon peettä nyt niin muodikasta slow life -ajattelua alettaisiin levittää henkilökunnan työkulttuuriin. rässä viheriölle. Kaikkein mieluiten opettajat tosin lomaiTyön vaatimuksiin se ainakin sopisi: opetushallisivat lyhyempiäkin pätkiä lukukausien aikana, lituksen tutkimuskin kertoo, että pedagoginen mutta – arvaatte varmaan – useimmille se on kehittäminen tarvitsee hidasta aikaa. mahdotonta. • Todellisuus on toinen. Kiire ja ajanpuu-


52 — #5/2010 / IN ENGLISH / Busting the Finnish myths.

THE LEGEND OF PARTIES AND ALCOHOL parties and Alcohol seem to form an inseparable unity of finnish student life. Is there life outside the alcohol-filled parties? TEXT: ERNA BODSTRÖM ILLUSTRATION: Js

"What I find odd is the amount of drinking related events where lots of students travel around town getting drunk… reveals a British Aalto student. He must be talking about the bar crawls - pretty much every student town in Finland has its own. But the alcohol-filled student events don’t stop there. Another foreign student remembers the freshman party opening with three shots: " I wonder how it is accepted that the student union supports this." It does seem as alcohol and parties are inseparable in the Finnish student life. How does Saara Hyrkkö, being in charge of culture and associations at the Aalto University Student Union (AYY), feel about this? "I think it is partly a legend", Hyrkkö answers. "New students expect for the alcohol-filled parties and, therefore, the students most interested in the life-style get most involved. The legend keeps on feeding itself." So why are the alcohol-filled parties so expected? Why do we drink? "Finns drink to be together", replies Antti Maunu, a researcher of sociology at the University of Helsinki. "In Finland, the boundaries between the I and the others are firm. Drunkenness creates an exceptional circumstance, in which people have a permission to cross the boundaries of privacy and to get closer to each other." Many drinking feasts do offer the option of not drinking alcohol. For example, at sitsi, a dinner accompanied by singing and vodka, you can usually enrol for an alcohol-free dinner. At a bar crawl, you may choose to drink soda instead of beer.

Still, 14 percent of Finnish university students feel that, because of social pressure, they drink more alcohol than they would actually want, exposes the Health Study of University Students 2008. If you decide to go to a drinking feast but not to drink, you need to stay strong. For some people, your choice may be hard to swallow. " When a person chooses not to drink, it may be interpreted not as turning down the drink but as turning down the group", Maunu explains. Is it even possible to really party without alcohol? "Certain studies show that Finnish students are unaware of how to have fun without alcohol. They see it as a theoretical option, but don’t know how to accomplish it in practise", Maunu comments. "Without alcohol people need to find other ways to cross the privacy barrier." Still, seven percent of university students report not using any alcohol, according to the Health Study of University Students. Where can you meet these people? "Parties are just the most visible part of student life, not all of it", Hyrkkö assures. "The Aalto University Student Union has almost 200 clubs focused on culture, sports, culinary et cetera. You just need to stay open-minded and join the club of your interest." In the near future, the number of alcohol-free students may be rising. "Statistically, it is evident that the younger generation views alcohol usage more critically than before", Maunu confirms. "So far, we know change is happening but we don’t know why." •


Neljättä kertaa. Arkea huippusuoritusten tekijöille.

Jos haluat työn, jonka monet mahdollisuudet ja haasteet antavat sinulle tilaisuuden tehdä merkityksellisiä asioita joka päivä, tule Accenturelle. Kehität kykyjäsi ja kasvat ammatillisesti työskentelemällä yhdessä lahjakkaiden kollegojen kanssa. Opit vertaistaan vailla olevasta kokemuksesta samalla kun autat asiakkaitamme huippusuoriutujiksi. Työskentelet yrityksessä, joka on valittu Suomen parhaaksi työpaikaksi neljänä vuonna peräkkäin. Jos haluat tämän olevan arkeasi, Accenture on paikkasi.

Tutustu meihin accenture.fi/tyopaikat

© 2010 Accenture. All rights reserved.

Accenture on Suomen paras työpaikka.


54 — #3/2010 / ILTASATU


ILTASATU / #5/2010 — 55

Kuvitus: Minna Mäkipää

RIVIKYLTERIN KOSTO

Elokuun lopun tuulessa haisi syksy. Ja kumin, metallin ja bensan käry. Pohjoisella Rautatiekadulla paloivat autot. KY-talon edessä oli käynnissä väkivaltainen mielenosoitus. Tutkiva journalismi oli räjäyttänyt rivikylterin silmille likaisen salaisuuden: puolet entisen ylioppilaskunnan omaisuudesta oli säätiöity. Ja millä tavalla! Syksyisessä Etu-Töölössä näytti siltä, että rivikylterit aikoivat puolestaan räjäyttää KY:n Sisäpiirin naamalle jotain ihan muuta. Esimerkiksi Fiat Punton. Sisäpiiri oli kerääntynyt KY-talon lipalle, jonne raivostuneet rivikylterit karjuivat palautetta. Palautetta, jota he eivät olleet päässeet aiemmin kertomaan. Olihan heidän etujaan törkeästi poljettu. ”Yhteistyön kättä on tarjottu kaikissa oikeusasteissa. Mihin vielä pitää valittaa, että siihen tartutaan?” karjui laskentatoimea opiskeleva poika. ”Tulkaa pois sieltä! KY-talo kuuluu yhteisen ylioppilaskunnan sijoituskiinteistöksi. Kolmanteen kerrokseen mahtuu asianajotoimisto tai vaikka yksityinen lääkäriasema! Jos olette kiltisti, niin saatte jäädä hetkeksi vuokralle,” kiljui puolestaan markkinointia lukeva tyttö. Alakerran Nolla-baarin ikkunat oli isketty palasiksi kylttien varsilla. Sisällä istuvat graafikot ja deejiit katsoivat sivupeilin kokois-

ten silmälasinlinssien takaa ihmeissään kadulla riehujia. Muodikkaasti pukeutunut rivikylterityttö oli lähdössä Ranskaan vaihtoon – valitettavasti apurahan kanssa. ”Mistä nyt kansainvälinen työkokemus, kun kahvilassakaan ei ole pakko käydä kuin asiakkaana? J’accuse!” hän kiljaisi ja tarkisti samalla verbin taivutuksen liikeranskan luentomonisteesta. Erään ainekerhon puheenjohtaja oli hiiltynyt saatuaan säätiöltä toiminta-avustuksen. ”Eihän kaikelle tälle rahalle keksi edes käyttöä! Otaniemessä sen sijaan riittäisi kerhoja, joille jakaa.” Lipalla Sisäpiiri näytti tuntevan olonsa yhtä mukavaksi kuin Vasemmistoliiton kansanedustajat Pörssiklubilla. Lähestyvä sireenien ulina antoi ymmärtää, että kohta poliisit hajottaisivat 21 B:n edestä muutakin kuin vappujuhlat. Kylterit olivat siirtyneet KY:n mollaamisesta uuden ylioppilaskunnan puolustamiseen. ”Olen tutustunut vanhempiini ihan uudella tavalla. Ylioppilaskunnan kämppiin kun on nykyään vähän pitempi jono! Pihallekin lentää heti, kun viisi vuotta tulee täyteen. Pistää opiskelemaan!” iloitsi mursunrutkula. Espoolaisrivikylteri puolestaan riemuitsi liikuntasubventioiden katoamisesta. ”Yliopistoliikunta pelasti minut ylikunnolta! Tulee käytyä harvemmin puntilla, kun aiemmin Esport Centerissä. Laitteisiin on sellaiset jonot, että jää aikaa palautumisellekin!” Ja joukon valtasi sentimentaalisuuden puuska: he ryhtyivät muistelemaan yhteisiä vuosiaan AYY:n kanssa. ”Entäs sekin tapahtuma, jonka nimessä oli enemmän superlatiiveja kuin Alex Stubbin treenipäiväkirjassa?” ”Mahtavaa! Ihanaa! Räjähtää!” huusivat kylterit kuorossa, niin että Museokatu kaikui. Kylteriperinteet – kuntikset, kulttuuriviikot ja kaljarallit – ketä ne oikeastaan kiinnostivat, kun olemassa oli uusi, uljas AYY? Mutta, kuten tunnettua, KY:n toiminta on aina perustunut profeetoihin. Miehiin ja naisiin, jotka tulevat ja sanovat, miten asiat ovat. Valonheittimet syttyivät. Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan laulajat oli pukeutunut oransseihin kaapuihin. Se aloitti tasaisen messuamisen maan parhaan kuoron auktoriteetilla. Tunnelma oli kuin itsemurhalahkon kokoontumisessa. Lipalta kuului kumiseva ääni: ”Älkää kysykö, mitä me olemme tehneet KY:n hyväksi, vaan mitä te voitte tehdä opintojenne eteen. Pää kylmänä. Kaikki. Koko ajan.” Rivikylteri alkoi epäröidä. ”Jaksa pidellä tätä kylttiä. Kädet ihan rakoilla. Syöny rapuja koko kesän.” Tuukka Hetemäki Kirjoittaja valmisteli tämän pakinan salassa.


www.aalto.fi

Aino 5/2010  

Syyskuussa Aino palaa kouluun! Korkeakoulujen lisäksi mennään lukioon: vuoden viides Aino on Aalto-yliopiston abinumero.

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you