Aalto University Magazine 24

A ALTO UNIVERSIT Y MAGA ZINE 24

24

HUHTIKUU 2019

Koko elämän oppimäärä s. 12

Sinä omistat osaamisesi s. 30

Työn murros

Hidasta kiertoa

Utelias ei putoa kelkasta

Kuvittaja Parvati Pillain tuntoja, muistoja ja muistikuvia ajalta, jolloin hän saapui Intiasta Suomeen opiskelemaan Aalto-yliopistoon.

Sisältö Teema

12 Koko elämän oppimäärä 28 Nykyoppiminen voi tapahtua virtuaalimaailmassa 30 Sinä omistat osaamisesi

Kalle Kataila

”Oppimisen ilo on voima, josta pitää saada nauttia koko elämän ajan.”

5 Avauksia – Petri Suomala ja oppimisen ilo.

36 Hidasta kiertoa – pois pikamuodista.

6 Nyt – Pieniä uutisia, isoja asioita.

38 In-house – Kauppakorkeakoulu on nyt Otaniemessä.

10 Nyt – Mikko Kosonen on uusi hallituksen puheenjohtaja.

11 Oho – Kristiina Kruus kohtasi työnhaun haasteet.

12 Koko elämän oppimäärä – yliopistot saivat uuden tehtävän.

18 Maria Clavert on teknologiakasvatuksen työelämäprofessori.

20 Kuka – Karla Nieminen on itseoppinut ihmissuhdetaitaja.

24 Yhteistyö – Uuden lastensairaalan taide tuo lohtua.

28 Nykyoppiminen tapahtuu usein virtuaalimaailmassa.

30 Sinä omistat osaamisesi – täydennyskoulutus osana opintopolkua.

34 Työn murros tarjoaa tukuttain tutkittavaa, sanovat Eero Vaara ja Hertta Vuorenmaa.

40 Aalto-yliopisto Junior – neljäsluokkalaiset pelityöpajassa.

42 Toisilta oppimassa – alumnit ja opiskelijat kirittävät toisiaan.

43 Vierailulla – mielikuvitus on väkevä työkalu, sanoo Matthew C. Wilson.

44 Utelias ei putoa kelkasta, uskovat professorit Pedro Vilaça, Rupesh Vyas ja Alexander Frey.

46 Väitöksiä – Emma Nordbäck ja etätiimien johtajuus; Henriikka Huunan-Seppälä ja groteski kuvasto; Mihai Iulian Florea ja huipputehokkaat algoritmit.

48 Arjen valintoja – Marja Rastas kouluttaa taidekasvattajia.

50 Ville Pulkki tietää, miltä matematiikka kuulostaa musiikkina.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 3

Veera Konsti

Tekemässä

”PITKÄN HAAVEILUN jälkeen hankin

itselleni VR-laitteen, joka sytytti kipinän luoda virtuaalisia maailmoja.

Aloin opiskella ohjelmia, joilla voisin toteuttaa ideani. Graafisen suunnittelun osaamisen ansiosta tietyt konseptit, kuten 3D ja käyttöliittymät, aukesivat minulle nopeasti. Vajaan viikon kuluttua laitteen hankkimisesta olin jo julkaissut ensimmäisen yksinkertaisen VR-pelin, ja sain siitä hyvää palautetta. Haave siis johti minut oppimaan innokkaasti uutta.”

Wille Valkeisenmäki

”TIEDEVIESTINTÄÄ TEHDESSÄ oppii koko

ajan asioista, joihin ei muuten törmäisi.

Sähköinen liikenne, valosaaste ja tekoäly ovat esimerkkejä aiheista, joista olen viime aikoina saanut kirjoittaa ja samalla oppia. Tutkimus, josta kirjoitan, liittyy lähes aina jollain lailla kestävään kehitykseen, uusiin energiamuotoihin ja päästöjen vähentämiseen. Huolestuttavat uutiset ilmastonmuutoksesta ahdistavat, mutta samalla tiedän, että tutkijat tekevät koko ajan töitä maailman pelastamiseksi.”

Riikka Hopiavaara

”OLEN HILJATTAIN oppinut ymmärtä-

mään käyttäjäkeskeisen suunnittelun ja niin sanotun juridisen palvelumuotoilun merkityksen. Arvostan niitä, ja ­yritän itsekin luoda mahdollisimman käyttäjä­ ystävällisiä ratkaisuja erityisesti silloin, kun on kyse laillisia oikeuksia selittävien verkkosivustojen tai asiakirjojen suunnittelusta. Pienetkin parannukset suunnit­ telussa voivat merkitä suurta hyötyä käyttäjälle.”

Parvati Pillai

JULKAISIJA Aalto-yliopisto, viestintäpalvelut PÄÄTOIMITTAJA Jaakko Salavuo TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Paula Haikarainen AD & KUVATOIMITTAJA Liisa Seppo, Otavamedia OMA Oy TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU Wille Valkeisenmäki

4 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

STÖMER ÄRI KK MP

I

Riikka Heinonen, Venla Helenius, Riikka Hopiavaara, Minna Hölttä, Antti Ilvessuo, Iiro Immonen, Jaakko Kahilaniemi, Kalle Kataila, Olli Kiikkilä, Anne Kinnunen, Krista Kinnunen, Veera Konsti, Eeva Lehtinen, Anna Muchenikova, Markku Pihlaja, Parvati Pillai, Tiiu Pohjolainen, Marjukka Puolakka, Mikko Raskinen, Anu Salmi-Savilampi, Sourya Sen, Joanna Sinclair, Heli Sorjonen, Noora Stapleton, Anne Tapanainen, Tiina Toivola, Annamari Tolonen, Sergei Tretyakov, Annamari Typpö, Adolfo Vera, Maija Vikman KÄÄNNÖKSET Ned Kelly Coogan OSOITE PL 18 000, 00076 Aalto PUHELIN 09 470 01 VERKOSSA aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI magazine@aalto.fi OSOITTEENMUUTOKSET alumni@aalto.fi PAINOTYÖN TILAAJA Unigrafia Oy SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy PAINATUS Grano Oy, 2019 PAPERI Maxioffset 250 g/m2 (kansi) & 120 g/m2 (sisäsivut) PAINOS 33 000 (suomenkielinen) & 4 000 (englanninkielinen) OSOITELÄHDE Aalto-yliopiston alumni- ja kumppanuusrekisteri (CRM) TIETOSUOJAILMOITUKSET aalto.fi/fi/palvelut/tietosuojailmoitukset ISSN 1799-9324 painettu ISSN 2323-4571 verkkojulkaisu

Y

KANSI Kalle Kataila TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT Tiina Aulanko-Jokirinne, Anna Berg, Glen Forde, Anni Hanén, Terhi Hautamäki,

MI

LJÖ M Ä RKT 4041 0955 Painotuote

Avauksia

Yliopisto kulkee mukana elämän mittaisella opintopolulla Oppiminen mahdollistaa sopeutumisen, kun olosuhteet muuttuvat, tai pärjäämisen aiempaa paremmin, kun ne eivät muutu. Kansallisen lainsäädännön uudistuminen ja työelämän nopea muutos ovat nyt nostaneet jatkuvan oppimisen valokeilaan.

Tiukka kahtiajako työelämän ja opiskeluajan kesken on historiaa. Elämässä on jaksoja, joiden aikana osaamisen kartuttamisen ja hyödyntämisen painotus vaihtelee, vaikka molemmat ovat koko ajan läsnä.

Yliopiston näkökulmasta sekä tutkintokoulutusta että jatkuvaa oppimista tarvitaan. Ne täydentävät toisiaan. Tutkinnot ovat hyvin pohdittuja osaamis- ja sivistyspaketteja, joiden avulla on helppo viestiä omasta potentiaalista työmarkkinoilla. Toisaalta potentiaalin kehittäminen tai ylläpitäminen edellyttää asennetta, jossa valmistuminen merkitsee vain valmistumista jatkamaan.

Yliopistoille jatkuva oppiminen on osin hyödyntämätön mahdollisuus. Selvitys eurooppalaisista korkeakoulutuksen trendeistä (EUA 2018) osoittaa, millaisia palveluja yliopistot tarjoavat jatkuvan oppimisen tueksi. Aiempien opintojen pisteyttäminen, hyväksilukeminen osaksi uutta tutkintoa, on palveluista yleisin. Sitä tarjoaa 59 prosenttia eurooppalaisista korkeakouluista. Seuraavaksi tyypillisimpiä ovat joustavat koulutusohjelmat ja opiskelupolut (58 %) sekä yhteistyössä toteutetut kurssit (53 %).

Alle puolet korkeakouluista tarjoaa ohjausta jatkuvaan oppimiseen, ja vain noin neljäsosalla on tarjolla verkkoohjelmia. Näihin lukuihin peilaten Aalto-yliopisto on eturintamassa. Me tarjoam­me jo nyt kaikkia edellä mainittuja palveluita.

Parannettavaakin on. Voimme avata sisältöjä uusille kohderyhmille eli tarjota kursseja ja tutkinnon osia myös muille kuin tutkinto-opiskelijoille. Voimme parantaa mahdollisuutta suorittaa kokonaisia tutkintoja joustavasti erilaisissa elämäntilanteissa. Voimme tarjota aivan uudenlaisia sisältöjä ja oppimisen muotoja. Voimme ylipäätään keskittyä opettamisen ohella oppimisen tukemiseen, näkyväksi tekemiseen ja laadunvarmistamiseen.

Tarjonnan runsaus ei ole ydinasia. Tärkeintä on tunnistaa tarve ja löytää oikeat kohderyhmät. Osa oppijoista on täysipainoisesti työelämässä ja haluaa päivittää osaamistaan. Osa hakee työlleen uutta suuntaa. Osa on kokonaan sivussa työelämästä ja tarvitsee suurempaa käännöstä rakentaakseen osaamistaan tyystin uudelleen.

Me haluamme tarjonnan vastaavan tarpeisiin. Kehitämme tapoja, joiden avulla osaamisen elinikäinen kehittäminen muuttuu suunnitelmalliseksi. Kun yliopisto haluaa palvella oppijaa, kohtaavat laadukas tarjonta, lähestyttävyys ja opiskelun joustavuus.

Toimimme aktiivisesti myös muiden yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa.

Tekniikan alan yhteistyöyliopisto FITech ja sen avaukset, viimeisimpänä ICTalalla, on tästä mainio esimerkki.

Mitä syntyy, kun tämä kaikki onnistuu? Yksilölle syntyy näkymä henkilökohtaisesta, elämän mittaisesta oppimisen polusta, jota on helppo päivittää muutosten myötä. Syntyy uudenlaista ja laadukasta oppimista, kun taustoiltaan erilaiset oppijat kohtaavat. Lisäksi pys-

Jaakko Kahilaniemi

IHMINEN OPPII JATKUVASTI – onneksi.

tymme reagoimaan nopeasti yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tarpeisiin.

Haasteitakin riittää, esimerkkinä kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen.

Myös opetuksen ja oppimisen tuen skaalaaminen siten, että se tavoittaa kasvavat opiskelijamäärät, vaatii työtä ja pedagogisesti viisasta uuden teknologian käyttöä. Niin ikään rahoitukseen ja kannustimiin pitää kiinnittää huomiota.

Nämä kysymykset voidaan ratkaista.

Oppimisen ilo on voima, josta pitää saada nauttia koko elämän ajan. •

Petri Suomala opetuksesta vastaava vararehtori AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 5

Nyt

Lasten keskittymiskyky kärsii hälyssä aikuisia enemmän

Parvati Pillai

AALTO-YLIOPISTON ja belgialaisen Erasme-sairaalan neurotieteilijät

tutkivat aikuisten ja lasten kykyä keskittyä yhteen puhujaan taustahälyssä. Lasten aivotoiminta seurasi puhujan ääntä huonommin kuin aikuisten, erityisesti taustahälyn kasvaessa. ”Hälyisässä ympäristössä, kuten meluisassa luokkahuoneessa, lasten kyky keskittää huomionsa opettajaan häiriintyy, ja se taas voi vaikuttaa oppimistuloksiin”, tutkija Veikko Jousmäki sanoo.

Tutkimuksessa verrattiin aikuisia ja 6–9-vuotiaita lapsia. Aivo­ toimintaa seurattiin MEG-kuvantamismenetelmällä samalla, kun tutkittavat seurasivat yhtä puhujaa taustahälyn keskeltä.

Jos ympäristössä ei ole hälyä, keskittymiskyky säilyy sekä aikuisilla että lapsilla. Kun taustahäly lisääntyy, aikuinen pystyy edelleen seuraamaan puhetta, mutta lapsella tarkkaavaisuus heikkenee.

Tutkimuksen mukaan kyky keskittyä yhteen äänivirtaan taustahälyn keskellä kehittyy iän myötä. Mittaukset tukevat aikaisempaa havaintoa siitä, että lasten on vaikea ymmärtää puhetta meluisissa ympäristöissä. ”Seuraavaksi etsimme uusia keinoja auttaa lapsia selviytymään hälyisissä kasvu- ja oppimisympäristöissä”, Jousmäki sanoo.

Jousmäen lisäksi tutkimuksessa oli mukana akateemikko Riitta Hari Aalto-yliopistosta.

Keinotekoiset metapinnat heijastavat aaltoja epätavallisiin suuntiin PEILI ON ARKINEN esimerkki heijastu-

Sergei Tretyakov

vien aaltojen manipuloinnista. Samoin ovat ääniaaltoja heijastavat pinnat, joilla parannetaan tilojen akustiikkaa. Kun aalto törmää heijastavaan pintaan tietyssä tulokulmassa ja energia kimpoaa takaisin, heijastuskulma on sama kuin tulokulma. Tämä klassinen heijastuslaki

6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

pätee kaikkiin yhdenmukaisiin pintoihin.

Aalto-yliopiston tutkijat ovat kehittäneet uusia metapintoja heijastuvien aaltojen manipulointia varten, jolloin kyseistä lakia rikkomalla saadaan aikaan haluttu pintaheijaste.

Metapinnat ovat keinotekoisia rakenteita, jotka koostuvat aallonpituutta pie-

nemmässä mittakaavassa jaksottaisesti järjestyneistä meta-atomeista. Meta-atomit koostuvat tavanomaisista materiaaleista, mutta jos ne asetetaan jaksoittaisesti, pintaan voidaan saada aikaan epätavallisia ominaisuuksia, joita ei voi saavuttaa luonnollisilla materiaaleilla.

Tutkimuksessa käytettiin yhtenäisiä sähkövirralla muokattavia metapintoja heijastuvien aaltojen suunnan määrittämiseen. Metapintojen avulla ääniaaltoja voidaan heijastaa haluttuun suuntaan. ”Nykyiset aaltojen heijastumisen säätelyyn tarjolla olevat ratkaisut joko eivät ole tehokkaita tai niiden soveltaminen on vaikeaa”, sanoo tutkijatohtori Ana DíazRubio. ”Ratkaisimme molemmat ongelmat.

Onnistuimme kehittämään erittäin tehokkaita metapintoja, minkä lisäksi malliamme voi muokata eri toimintoihin sopivaksi. Nämä metapinnat tarjoavat monipuolisen perustan heijastumisen säätelemiselle.”

Metapintojen avulla ääniaaltoja voidaan heijastaa haluttuun suuntaan.

Lisää kierrätystä ja miljardibisnestä akkualalle BATCircle-konsortiolle (Finland-based Circular Ecosystem of Battery Metals) noin 10 miljoonan euron rahoituksen.

Aalto-yliopiston johtama konsortio parantaa kaivosteollisuuden, metallinjalostuksen ja akkukemikaalien tuotantoprosesseja ja lisää litiumioniakkujen kierrätystä. Tarkoituksena on vahvistaa yhteistyötä yritysten ja tutkimusorganisaatioiden välillä sekä löytää uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

EU:n mukaan Euroopan akkumarkkinoiden arvo voi nousta 250 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä. BATCircle-konsortion tavoitteena on, että ainakin viiden miljardin markkinat luodaan Suomessa. Hyödyntämätöntä potentiaalia on etenkin akkujen kierrätyksessä.

Litiumioniakut ovat yleisiä kulutuselektroniikassa, ja niiden käyttö kasvaa voimakkaasti muun muassa sähköautojen määrän lisääntyessä. Kiertoon litiumioniakuista päätyy vain noin viisi prosenttia.

Konsortion johtaja, apulaisprofessori Mari Lundström korostaa, että akku-

Glen Forde

BUSINESS FINLAND on myöntänyt

Akkujätettä ja harvinaisten maametallien talteen ottamiseen käytettyjä kemikaaleja.

jen kierrätyksen ongelmiin tulee löytää ratkaisuja pian, ja Aalto-yliopisto keskittyy projektissa erityisesti tähän. Tutkijoilla on paljon osaamista akkumetallien mekaanisista sekä pyro- ja hydrometallurgisista prosesseista. Pyrometallurgia tarkoittaa korkealämpötilan sulatusprosesseja, hydrometallurgia metallien liuotusta esimerkiksi happoihin ja liuenneiden metallien talteenottoa. ”Vahvuutemme on myös monitietei­ syys: teknisen tutkimuksen ohella voim­-

me perehtyä akkuliiketoiminnan ekosysteemeihin”, Lundström sanoo.

Akkuteollisuutta hallitsevat nyt aasialaiset yritykset, ja Eurooppa on vaarassa tulla yhä riippuvaisemmaksi tuonnista.

BATCircle on osa EU:n Strategista Energiateknologiaohjelmaa (SET Plan).

Konsortiossa on mukana kaikkiaan 22 yritystä, neljä yliopistoa, kaksi tutkimuslaitosta sekä kaksi kaupunkia. Projekti on kaksivuotinen, ja sen kokonaisbudjetti on yli 20 miljoonaa euroa.

Aalto-yliopiston sijoitus maailmassa taiteen ja muotoilun alalla QS World University Rankings 2019

Heli Sorjonen

Seremoniaviikolla juhlitaan valmistuneita AALTO-YLIOPISTON korkeakouluissa v­ ietetään maisterien ja kandidaattien todistustenjakotilaisuuksia 12. kesäkuuta. Kaikki valmistuneet, heidän perheensä sekä alumnit ovat tervetulleita Graduation Party -valmistujaisjuhlaan (Alvarinaukio, Espoo).

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun maisteri- ja tohtoripromootio ­järjestetään 13. kesäkuuta Väreessä ­(Otaniementie 14, Espoo) ja Kandidaattikeskuksessa (Otakaari 1, Espoo).

Seremoniaviikon päättää tekniikan alan tohtoripromootio 14. kesäkuuta Dipolissa (Otakaari 24, Espoo). Juhlaa isännöi Sähkötekniikan korkeakoulu.

• aalto.fi/ceremony-week

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 7

Katso lisää Fragile Water -näyttelystä https://bit.ly/2C5SmOj

muotoilun opiskelijaa yhdistivät voimansa Fragile Water -näyttelyssä, joka esittelee veden kulutuksen vaikutuksia.

Hauraat lasiesineet symboloivat vesiresurssien haavoittuvuutta.

Näyttely on esillä vuoden 2019 loppuun saakka HelsinkiVantaan lentoasemalla tuloaula 2B:ssä. Yhteistyökumppani on lentokenttäoperaattori Finavia.

Anne Kinnunen

VIISI VESITUTKIJAA ja 17

Nina Hyry: Seasick Sea

Anne Kinnunen

8 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

Nyt

Markku Pihlaja / Kirkon kuvapankki

Mikko Raskinen

Kauppakorkeakoulun uudisrakennuksen taidekonsepti kuvastaa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Taiteilija Kirsi Kivivirran valkoisesta posliinisavesta valmistaman Stageteoksen materiaali viittaa Kauppakorkeakoulun entisen päärakennuksen julkisivun reliefiin.

ESPOON UUSI piispa

Kaisamari Hintikka sai virkaan vihkimisen yhteydessä piispanviran tunnukset eli piispanristin ja -sauvan sekä hiipan ja kaavun. Kaavun ja siihen kuuluvan päähineen, hiipan, on suunnitellut muodin maisteriopiskelija Emilia Kuurila. Asun materiaaleja ovat pellava, villa ja silkki.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 9

Nyt

Mikko Kososen sisällä asuu pieni tutkija Hallituksen puheenjohtaja on strategiatyön asiantuntija.

Teksti: Eeva Lehtinen Kuva: Jaakko Kahilaniemi SITRAN YLIASIAMIES Mikko Kosonen valmistui kauppatieteiden maisteriksi vuonna 1982 ja tohtoriksi yhdeksän vuotta myöhemmin Helsingin kauppakorkeakoulusta. Vuonna 2016 hän palasi alma materiinsa uuteen rooliin, Aaltoyliopiston hallituksen jäseneksi, ja vuoden 2019 alusta hän on toiminut hallituksen puheenjohtajana.

Välissä on ollut yli 20 vuotta hektisiä tehtäviä Nokiassa, jossa Kosonen johti strategiatyötä ja tietohallintoa yrityksen voimakkaan kasvun vuosina. Sen jälkeen hän tutki ja kirjoitti strategiasta, ja vuodesta 2008 päätyönä on ollut yliasiamiehen pesti Sitrassa.

Mikko Kosonen teki väitöskirjansa työn ohessa Nokiassa. Systeemiliiketoiminnan kansainvälistymistä käsittelevä väitöskirja oli alansa ensimmäinen. ”Väitöskirjaa tehdessäni pääsin saman tien soveltamaan ja testaamaan tutkimustuloksiani Nokiassa. Tohtoriopinnot antoivat ymmärrystä ja itseluottamusta, ja niiden kautta löysin myös itsestäni pienen tutkijan. Nokian ja Sitran välissä tein taas muutaman vuoden tutkijan töitä, kun kirjoitimme professori Yves Dozin kanssa kirjan ja useita julkaisuja strategisesta ketteryydestä”, Kosonen kertoo.

Hyvä strategia on yksinkertainen Strateginen johtaminen on ollut Mikko Kososen työ- ja tutkimusuran ytimessä. ”Hyvä strategiaprosessi sitouttaa kaikki avaintoimijat yhteiseen ’löytöretkeen’. Hyvä strategia taas kiteyttää organisaation arvolupauksen ja tarjoaa kaikille toimijoille innostavan ja uskottavan polun eteenpäin. Se myös elää ajassa ja päivittyy maailman muutoksen myötä.”

Aalto-yliopisto valmistelee uutta strategiaansa. Yliopistoyhteisö voi osallistua valmisteluun muun muassa esittämällä kysymyksiä, joihin uuden strategian tulisi vastata. Hallituksen puheenjohtaja on tyytyväinen työn etenemiseen.

10 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

”On tärkeää, että yhteisö on mukana ja esittää ajatuksia, ideoita ja näkemyksiä. Niistä kiteytyvät prosessin myötä ne tekijät, jotka tekevät Aalto-yliopistosta erityisen”, sanoo Kosonen.

Hän muistuttaa, että kansainvälinen osaamiskilpailu on kovaa. ”Esimerkiksi Aasian yliopistoilla on rahaa ja ihmisiä enemmän kuin meillä koskaan voi olla. Kukaan ei enää pärjää yksin, ja meidän tulee löytää parhaat omaan arvomaailmaamme sopivat kumppanit maailmalta. On tärkeää verkottua ja vaikuttaa monipuolisesti yhteiskunnassa.” ”Meidän pitää myös löytää uusia ratkaisuja elinikäisen oppimisen uusiin haasteisiin ja hyödyntää uuden teknologian mahdollistamia oppimisen polkuja pysyäksemme kilpailukykyisinä. Myös tärkeään kestävän kehityksen haastee-

seen on vastattava tosissaan. Aallolla on tälläkin saralla paljon annettavaa.”

Otaniemen ainutlaatuinen osaamiskeskittymä Mikko Kosonen oli mukana yliopiston hallituksessa sen päättäessä vuonna 2016 sijoittaa Aallon kaikki ydintoiminnot Otaniemeen. Nyt tuo päätös on toteutunut, kun sekä Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu että Kauppakorkeakoulu toimivat Otaniemessä. ”Upea ja ainutlaatuinen kampus on ehdottomasti vahvuutemme. Kaikkien korkeakoulujemme sijoittuminen samaan paikkaan tuo aitoa monitieteisyyttä. Otaniemen ekosysteemissä on perustutkimusta, soveltavaa tutkimusta, taidetta ja yrityksiä. Se on osaajien keskittymä, jossa yhdessä luodaan ratkaisuja maailman vaikeisiin ongelmiin.” •

Oho!

Oi aikoja, oi tapoja!

Kemian tekniikan korkeakoulun tuore dekaani Kristiina Kruus ei kaipaa työnhaussa viime vuosituhannen tapoja.

Teksti: Paula Haikarainen Kuva: Kalle Kataila Kuvitus: Parvati Pillai ”ASUIN 1990-LUVUN ALUSSA perheineni

yli neljä vuotta Yhdysvalloissa. ­Sitten halusimme palata takaisin Eurooppaan.

Työnantajani oli Genencor, amerikkalainen teollisen biotekniikan yritys, joka valmistaa entsyymejä. Yrityksellä oli Hollannin Delftissä tutkimuskeskus, jossa aloitin tutkijana. Se oli kiinnostavaa ja haastavaa työtä, josta olin innoissani. Suunnittelimme asuvamme Hollannissa vähintään viisi vuotta.

Vajaan vuoden kuluttua suunnitelmat saivat kyytiä. Genencor päätti lopettaa eurooppalaisen tutkimuskeskuksensa ja siirtää kaiken toimintansa Yhdysvaltoihin. Oli liian kallista pitää yllä keskusta toisella puolella maailmaa. Tilanne oli näyttänyt toisenlaiselta Hollantiin muuttaessamme, mutta bisneksessä kaikki voi muuttua yhdessä yössä.

Vaikka perheellemme tarjottiin mahdollisuutta lähteä Kaliforniaan, emme sitä halunneet. Kansainväliset muutot ovat raskaita, ja lasten koulujenkin kannalta piti puntaroida, mikä olisi järkevintä. Päätimme palata Suomeen, ja aloin etsiä töitä.

Olen biotekniikan asiantuntija, ja ala oli nousussa. Suomessa perustettiin biocityjä. Uskoin sijoittuvani tutkimuksen pariin teollisuudessa, mutta todellisuus osoittautui karuksi. Teollisuuden työpaikkoja ei juuri ollut. Ja kun onnistuin pääsemään työhaastatteluun, minulle saatettiin sanoa, että olen liian iäkäs. Oli vuosi 1997, jolloin olin alle 40-vuotias.

Se oli tyrmistyttävää, en kokenut olevani lainkaan vanha. Mutta viime vuosituhannella niin sai sanoa työhaastattelussa!

Ystävä kehotti minua hakemaan Suomen Akatemialta tutkijan paluumuutto­ apurahaa. Sen myötä voisin tulla tekemään tutkimusta VTT:lle. Sielläkään ei ollut mahdollisuutta palkata minua suoraan, ei ollut ylimääräisiä paikkoja.

Tein rahoitushakemuksen, ja Akate­ miassa tykättiin siitä kovasti. Valitettavasti sen vuoden määrärahat vain olivat jo loppu – toukokuussa. He kehottivat hakemaan vuoden päästä uudestaan.

Olen sen verran hätäinen, etten halun-

nut jäädä odottelemaan. Lisäksi olin jo aloittanut työskentelyn VTT:llä, sillä Akatemian rahoitus oli vaikuttanut ­suhteellisen varmalta. Onneksi vastaan tuli tutkimusprofessori Liisa Viikari.

Hän laittoi hösseliksi ja onnistui järjestämään ­tutkimukselleni rahoitusta ­vuodeksi.

Siitä, ensi alkuun palkattomasta työstä, alkoi urani VTT:llä ja jatkui sitten onnellisesti 21 vuotta. Tutkimustyössä vastaavanlainen alku ei liene aivan poik­ keuksellista, mutta en soisi sellaista kenellekään.” •

12 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

Koko elämän oppimäärä Lakimuutos teki jatkuvasta oppimisesta yliopistolle neljännen tehtävän. Kuka laatii elinikäisen oppimisen opintosuunnitelman ja mitä siitä seuraa?

Teksti: Terhi Hautamäki Kuvitus: Kalle Kataila

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 13

O

hjelmistoalan ammattilaiset hankkivat työuran lomassa uusinta tietoa koneoppimisesta. Syventävä oppi inspiroi heitä kehittämään uudenlaisia digipalveluita, jotka helpottavat asiointia ja nostavat organisaatioiden tehokkuutta huimasti.

Samaan aikaan iso joukko ihmisiä on jäänyt digiasioissa kärryiltä. He tuskailevat uusien hienojen sovellusten kanssa. Se siitä tehokkuuden kasvusta. Palvelut eivät vapautakaan työntekijöitä tuottavampaan työhön, vaan aika kuluu pulassa olevien käyttäjien ja asiakkaiden auttamiseen.

Esimerkin opetus: ihmisyksilöiden koulutus hyödyttää paitsi heitä itseään, myös muita ihmisiä ja yhteiskuntaa ympärillä. Mutta samalla toisten putoaminen kelkasta haittaa paitsi putoajia itseään, myös muita.

Tämä on yksi iso kysymys, kun puhutaan jatkuvasta oppimisesta. Meille on nyt visioitu elämänmittaista opinpolkua, ja siihen pitäisi saada kaikki mukaan.

joutuu rakentamaan uutta: muuttamaan kurssia, syventämään johonkin suuntaan, etsimään uutta erikoistumisalaa.

Aalto-yliopiston oppimispalveluiden päällikkö Eija Zitting on painiskellut yliopistoille annetun uuden tehtävän parissa. Hänen mukaansa jatkuvan oppimisen vaatimus tarkoittaa ainakin sitä, että yliopiston pitää tarjota entistä monipuolisemmin lyhyitä moduuliopintoja tai tutkinnon osia. Ne ovat tiiviimpiä kuin tutkinnot, erikoistuneempia kuin avoimen yliopiston kurssit – ja saavutettavampia myös työttömälle tai yksinyrittäjälle kuin markkinahintaiset täydennyskoulutukset. ”Ihmisellä olisi yliopiston kanssa elinikäinen kumppanuussuhde: kouluttaudut, olet jossain roolissa ulkomaailmassa ja palaat välillä takaisin päivittämään osaamista. Olisi hienoa, jos opintovapaasta tulisi maan tapa”, Zitting visioi.

Elinikäinen oppija kuulostaa varsin aktiiviselta tapaukselta. On totta, että ihmiset joutuvat olemaan hereillä, seuraamaan oman alan muutoksia. Mutta Zittingin mukaan elämänmittainen opetussuunnitelma ei Neljäs tehtävä yliopistolle ole vain yksilön vastuulla.

Yliopistolla on tähän asti ollut kolme tehtävää: opetus, ”Ihmistä ei voi jättää yksin miettimään, mitähän tutkimus ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Jotta teh- minulle tapahtuu viiden tai kymmenen vuoden aikana. tävät eivät loppuisi kesken, vuoden 2019 alusta mukaan Vertaistukea voi saada esimerkiksi hyvin toimivasta tuli vielä neljäs, jatkuva oppiminen. alumniverkostosta. Se on meille tärkeä, kun viestimme Se on kirjattu uuteen korkeakoululakiin, ja opetus- ja omasta tarjonnastamme.” kulttuuriministeriö osoitti sille 30 miljoonan euron kerDigivälineillä opetusta voi toteuttaa räätälöidysti. taluonteisen rahoituspotin. Yliopistoille heitettiin teh- ­Yliopisto voi myös jalkautua yrityksen tiloihin. Jatkuva tävä ilman tarkempia toimintaohjeita, ja nyt ne miettioppiminen tarkoittaa Zittingin mukaan sitäkin, että vät, miten siihen vastaavat. samoilla kursseilla on yhä useammin sekä nuoria opisElinikäiset oppijat ovat niitä, jotka ilmoittautuvat kelijoita että työelämässä jo kouliintuneita. tänäkin vuonna uusiin avoimen yliopiston perusopin”Siinä on mieletön oppimisen mahdollisuus molemtoihin. He ovat niitä, jotka suorittavat palaveriputken mille.” lomassa johtamiskursseja tai kiittelevät väitöstyönsä Kaikki tämä tietysti maksaa. Erillisrahoitus auttaa alkulehdillä perhettä kärsivällisyydestä. alkuun, mutta Zittingin mukaan yliopistot joutuvat Suomalaiset ovat ahkeria opiskelijoita, jopa omalla miettimään itse toteutusmalleja. Resursseja haetaan rahallaan. Itse maksavien osuus on kasvanut esimeryritysyhteistyöstä ja yhä tiiviimmästä yhteistyöstä muikiksi Aalto EE:n täydennyskoulutuksissa, joissa puolet den korkeakoulujen kanssa.

MBA-tutkinnon suorittajista kustantaa 35 800 euroa ”Yhteisin ponnistuksin saadaan laajempi setti kuin omasta kukkarostaan. silloin, kun kukin taistelee yksinään.”

Mutta on myös monia, joille opintoihin palaaminen tuntuu mahdottomalta. Ei ole varaa irrottautua töistä Osaajavajeen paikkaamista eikä pomo maksa täydennysopintoja. Moni on myös itse Osaavista koodareista on huutava pula. Elinkeinoeläoma pomonsa, jonka energia menee leivän tienaamimän valtuuskunta arvioi viime vuonna, että Suomen seen mikroyrityksessä. ohjelmistoyritykset voisivat palkata heti 7 000–9 000 Päättäjien toisteleman hokeman mukaan miljoona uutta työntekijää. Vuoteen 2025 mennessä vaje kasvaa suomalaista on koulutettava uudelleen kymmenen vuo- jopa 25 000–40 000 henkilöön. den kuluessa. Miten se oikein toteutetaan?

Yksi haasteeseen vastaaja on FITech-hanke, jolla paikataan osaajavajetta nopeammin kuin pelkkä tutkinNopeampaa ja täsmänä tokoulutus pystyy. Aalto-yliopisto kouluttaa tietotekTulevaisuuden uudelleenkoulutus ei tarkoita sentään niikan (ICT) osaajia muiden teknisen alan yliopistojen sitä, että kaikki joutuisivat vaihtamaan alaa kesken työ- kanssa verkostossa, jolle opetus- ja kulttuuriministeriö uran. Sen sijaan nuorena hankitun tutkinnon päälle myönsi juuri 10 miljoonaa euroa.

14 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

Teema

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 15

”ICT-alalle siirtyy muun alan koulutuksen saaneita ihmisiä. Haluamme avata kaikille halukkaille kandivaiheen perusopetuksen, joka sisältää perusohjelmointitaitoja ja ohjelmistotuotantoa. Toisaalta alan ammattilaisten tiedot vanhenevat, ja moni haluaa syventää osaamistaan esimerkiksi koneoppimisessa ja teollisessa internetissä”, kertoo ICT-hanketta vetävä Aaltoyliopiston professori Petri Vuorimaa.

FITech-verkosto syntyi jo aiemmin paikkaamaan Turun seudun osaajapulaa. Yritysten kanssa keskustelu auttaa räätälöimään opintoja. ”Yksi mahdollisuus on koulutussisältöjen yhteistyö, jossa yliopisto tarjoaa yleisen osuuden, ja yrityksen edustajat järjestävät ryhmätyötä, työpajoja tai lähipäiviä”, Vuorimaa pohtii.

Hän visioi tulevaa: Tekoäly voi antaa alumneille ­suosituksia aiempien opintojen perusteella ja seurata täydennysopintojen etenemistä. Yritysten koulutus­ 16 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

paketteja ja verkko-opetusta voidaan yhdistellä yli­ opiston järjestämiin opintoihin.

Tavoite kuulostaa kunnianhimoiselta: ”Tulevaisuudessa ei tuoteta vain tutkintoja vaan elinikäinen ura”, Vuorimaa sanoo.

Työelämän oppia vaikea mitata

Elinikäisen oppimisen hintalappu oli viime vuonna 18,9 miljardia euroa. Siitä valtion ja kuntien osuus oli 15,5 miljardia, loput tulivat yrityksiltä.

Tämä käy ilmi Sitran selvityksestä. Samalla tuli esiin, kuinka vaikeaa kaikkea oppimista on mitata.

Paljon tapahtuu muualla kuin kurssimuotoisessa koulutuksessa.

Mitä korkeampaa osaamista vaativa työ, sitä enemmän itse työ muistuttaa oppimista ja ongelmanratkaisua. ”Kun teet työtä ja samalla opit, on vaikeaa erotella, mikä osa oli työtä ja mikä oppimista, tai laskea sen euro-

Tarjotakseen parasta koulutusta yliopistojen on saatava tehdä tutkimusta.

määriä”, sanoo Sitran johtava asiantuntija Sinimaaria Ranki, joka on selvittänyt koulutuksen rahavirtoja.

Sitra on koonnut Osaamisen aika -hankkeessaan yhteen ministeriöiden, korkeakoulujen ja työelämän järjestöjen edustajia. Päämääränä on synnyttää ajatuksia, joita tulevat hallitukset voisivat ottaa päätöksissään huomioon. Vaikka työ on vasta alussa, pääsanoma on se, että koulutus on investointi, josta ei ole varaa tinkiä. ”Kun käytetään oikealla tavalla rahaa osaamisen kehittämiseen, ihmisiä putoaa vähemmän pois työelämästä. Silloin tarvitaan vähemmän resursseja korjaavaan puoleen”, sanoo Sitran vanhempi neuvonantaja Tapio Huttula.

Jatkuva oppiminen ei ole ainoastaan täsmäkoulutusta yritysten tarpeisiin. ”Kouluttautuminen on yksilön näkökulmasta aina hyvä asia. Se on hyvä työllistymiselle, mutta se tuo elämään muutakin hyvää, kuten itsevarmuutta ja tietoisuutta yhteiskunnasta”, Ranki sanoo.

Pätkätyöt, yrittäjämäinen työ ja katkokset työurassa kuuluvat elämänkulkuun, ja moni kehittää osaamistaan itse, ilman työnantajan tukea.

Tärkeä kysymys onkin se, kannustaako yhteiskunta itsensäkehittämiseen. Esimerkiksi työttömän pitäisi voida ja uskaltaa opiskella ilman pelkoa toimeentulon menettämisestä.

aikaa monitieteisyydelle ja kiinnostaville sivuainekokeiluille.

Hautamäki pohtii, että pitkällä aikavälillä perustulo tukisi parhaiten elinikäistä oppimista. Voisi tehdä sekä töitä että opiskella joustavasti statuksen muuttumatta, ja ansiotyö kannattaisi aina.

Yliopiston tehtäviä ei myöskään voi lisätä ilman rahoituksen lisäämistä, jos halutaan säilyttää laatu.

Hautamäen mukaan rahoitus kannustaisi jatkuvan oppimisen kehittämiseen, jos se määräytyisi suoritettujen opintopisteiden, ei tutkintojen mukaan. Tällöin ei olisi väliä, suorittaako opintoja tutkinto-opiskelija, toisen yliopiston opiskelija vai työelämästä piipahtava oppija.

Perusta on yhä tärkein

Elinikäinen oppija ei aina palaa korkeakoulun penkille.

Ehkä hän suorittaa ulkomaisia online-opintoja, hakeutuu Supercellin koodarikouluun tai jos on oikein kunnianhimoinen, pyrkii Nasan ja Googlen rahoittaman Singularity Universityn intensiivikurssille ratkomaan ihmiskunnan suurimpia ongelmia.

Tulevaisuudessa syventävää oppia tarjoavat entistä useammat tahot.

Vaihtoehtoiset opintiet eivät silti tarkoita, että nuoruusajan pitkällisestä koulutuspolusta voitaisiin oikoa mutkia. Nuorena tehty tutkinto antaa perustan, jonka Joustoa jo tutkinnon tekoon avulla riittää kykyä opiskella pitkin elämää. YliopisAalto-yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja toistakaan ei voi tehdä pelkkiä täsmäkurssittajia – jotta Tapio Hautamäki opiskelee diplomi-insinööriksi ne voivat tarjota parasta koulutusta, niiden on saamaisterivaiheessa. Hänen alallaan opiskelijat valmistava tehdä tutkimusta, josta syvällisin ja tuorein tieto tuvat keskimäärin seitsemässä vuodessa, ja siinä ajassa ­kumpuaa. heille on ehtinyt karttua keskimäärin kaksi vuotta oman ”Haasteena on muistaa kärsivällisyys. Pitkällä aikaalan työkokemusta. välillä täytyy sallia se, että joku uppoutuu teorioiden Työnantajille he ovat ihannetapauksia: nuoria, kousyvyyksiin ja tulee ulos jossain vaiheessa uuden ajaluttautuneita ja oikeaa kokemusta keränneitä. tuksen kanssa. Siihen rinnalle tarvitaan nopeampiYliopiston rahoituksen kannalta he ovat kuitenkin tahtista vuoropuhelua yritysten kanssa”, pohtii Sitran liian pitkään opinnoissa notkuvia, ”huonoja” opiskeli­Sini­maaria Ranki. joita. Yliopistot saavat rahaa tutkinnoista, uusien lasMoni on miettinyt, mennäänkö jatkuvan oppimikentaperusteiden mukaan erityisesti nopeasti valmissen vaatimuksissa ja rahoituspaineissa liikaa ulkoisilla tuvista. ehdoilla. Entä jos aletaan kouluttaa tilauksesta ihmi”Olemme koettaneet korostaa, ettei yhteiskunnalle siä kapeaan tehtävään, joka sitten pahimmillaan katoaa, ole arvokasta tuottaa opintoputkessa ihmisiä valmiskun koulutuksen tilannut monikansallinen jätti häipyy tumaan ilman työkokemusta. Opiskeluaikaisen työkoSuomesta? kemuksen avulla pystyy suuntaamaan opintoja ja saa Aalto-yliopiston Zittingin mukaan täytyy pitää varmuutta tekemiseen, mikä palvelee todennäköisesti huolta, että koulutustarjonta on riittävän monipuolinen työnantajaa ja yhteiskuntaa paljon enemmän”, Hautaja että yliopistolla on keskusteluyhteys riittävän erilaismäki sanoo. ten toimijoiden kanssa.

Hautamäen mukaan jatkuvan oppimisen idea pitäisi ”Samalla kun tuemme jatkuvaa oppimista, meillä on ymmärtää jo tutkintovaiheessa. Jos halutaan niitä oma sivistystehtävämme. Ja kaiken taustalla perustutmonipuolisia ja innovatiivisia oppijoita, pitäisi olla kimus tuottaa uutta tietoa koulutuksen pohjaksi.” • AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 17

Opettajien teknologiainnostus saa tarttua!

Teknologiakasvatuksen työelämäprofessori Maria Clavert kannustaa nuoria tekniikan pariin ja kehittää oppiaineiden rajoja rikkovaa yhteisopettajuutta.

Teksti: Marjukka Puolakka Kuva: Veera Konsti TEKNOLOGIAOSAAMINEN ON Suomen

kilpailuvaltti. Tulevaisuudessa alan huippuosaajia tarvitaan yhä enemmän.

Ongelmana on kuitenkin se, että matemaattis-luonnontieteellisten aineiden kiinnostus on jo pitkään ollut nuorten keskuudessa laskussa. Ja vaikka oppimista mittaavat PISA-tulokset kertovat suomalaistyttöjen olevan hakoja matematiikassa, on diplomi-insinööriopiskelijoista vain noin viidennes naisia. ”Vääriä mielikuvia on syytä kitkeä pois. Tekniikkaa ei opiskella vain tekniikan takia, vaan alalla tarvitaan monipuolista osaamista ihmisen käyttäytymisen ymmärtämistä myöten. Peruskoulujen ja lukioiden opettajilla on iso rooli siinä,

18 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

kuinka luonnontieteelliset aineet esi­ tellään: mihin matematiikkaa tarvitaan ja mihin kaikkeen fysiikka taipuu”, sanoo Aalto-yliopiston uudessa teknologia­ kasvatuksen työelämäprofessuurissa (Professor of Practice) kesäkuussa 2018 aloittanut Maria Clavert.

Hän on koulutukseltaan kasvatustieteiden tohtori ja haluaa vaikuttaa nuorten opintopolkuun peruskoulusta yliopisto-opintoihin sekä kehittää opettajien koulutusta teknologia-alalla.

”Työelämäprofessuureissa vahvin panos on yleensä yhteiskunnallisessa vaikuttavuudessa”, sanoo Maria Clavert. ”Näin on myös omalla kohdallani – haluan tukea kaikilla koulutusasteilla tehtäviä valintoja ja kehittää opettajien koulutusta kautta oppiaineiden.”

Teknologiakasvatus on Suomessa uusi tutkimusala. Sen tavoitteena on lisätä opiskelijoiden ymmärrystä teknologioiden soveltamiskohteista, sillä ne ovat yhä suuremmassa roolissa kaikilla aloilla. ”Tarkoituksena on edesauttaa sitä, että Tulevaisuuden muutoksentekijöitä yliopistosta valmistuvat eri alojen asianYliopiston perinteiset kolme tehtävää tuntijat eivät lamaannu teknologioiden ovat opetus, tutkimus ja yhteiskunnalliedessä. Jokaisen on hyvä ymmärtää oman nen vaikuttavuus. alansa ja teknologian välisiä yhteyksiä.”

Yli oppiaineiden rajojen

Monitieteinen teknologiakasvatus edellyttää yhteistyötä opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Harva opettaja on yksin sekä talouden, taiteen että tekniikan asiantuntija.

Yhteisopettajuudella voidaan parantaa oppimistuloksia ja opetuksen laatua.

Teknologiakasvatus valmentaa tule­ vaisuuden muutoksentekijöitä, sillä yhä useampien globaalien haasteiden ratkai­ semiseen tarvitaan teknologiaosaamista ja ymmärrystä tekniikan tuomista mah­ dollisuuksista.

Vuoropuhelua ja rajojen rikkomista Maria Clavert tekee yhteistyötä Helsin­ gin yliopiston teknologiakasvatuksen apulaisprofessori Kaiju Kankaan kanssa. Kangas aloitti kasvatustieteelli­ seen tiedekuntaan perustetussa profes­ suurissa elokuussa 2018. Opettajankou­ lutuksen käsityötieteessä hän vastaa tek­ nologiakasvatuksen sivuaineesta. Se on tarkoitus laajentaa koskemaan kaikkia opettajaopiskelijoita yli oppiainerajojen.

Teknologiakasvatus on oma tutkimus­ alansa, mutta Clavertin mielestä sitä ei ole syytä eriyttää omaksi oppiaineeksi. ”Opettajien tulisi tuoda teknologioiden mahdollisuuksia esille kaikessa perus­ opetuksessa. Sama koskee yliopistoja.

Aallossakin kaikilla oppiaineilla on omat teknologiasisältönsä, on kyseessä sitten tekstiilisuunnittelu tai kvanttifysiikka.”

Clavert toivoo voivansa vaikuttaa sii­ hen, että ammatissa jo toimivat opettajat saavat teknologiakasvatuskoulutusta. ”Opettajien täydennyskoulutusta tar­

Teknologiakasvatus innostaa nuoria oppimaan teknologioista, erityisesti opettajien innostus tarttuu.

vitaan läpi koko opintopolun peruskou­ lusta korkeakouluihin. Aallolla on sen rakentamisessa vahva rooli yhdessä Hel­ singin yliopiston kanssa.”

Clavert panostaa työssään myös ope­ tuksen kehittämiseen erityisesti kandi­ daattitason perusopinnoissa. Hän haluaa lisätä yhteistyötä eri alojen opettajien välille. Kapea-alaisten kurssien sijaan yhteisopettajuus tarjoaa laajempia koko­ naisuuksia, joissa opiskelijat pääsevät soveltamaan tietoa ja ratkomaan käytän­ nönläheisiä ongelmia. ”Monitieteinen teknologiakasvatus edellyttää yhteistyötä ja vuoropuhelua eri oppiaineiden välillä. Aallossa on pal­ jon hyviä teknologiakasvatuksen moni­ tieteisiä malleja, joita voidaan viedä muillekin opettajille täydennyskoulu­ tuksen kautta.”

Aaltonaut kannustaa uteliaisuuteen Aalto-yliopiston kehitysasiantuntijana Clavert oli mukana perustamassa Design Factoryyn monitieteistä Aaltonautsivuainekokonaisuutta. Syksyllä 2013 alkanut Aaltonaut on kaikille Aallon kandidaattivaiheen opiskelijoille tarkoi­ tettu tuotekehityksen sivuaine, jonka kes­kiössä ovat tiimityö, kommunikaatio­ taidot sekä yrittäjähenkisyys.

Maria Clavert valmistui Helsingin yliopistosta kasvatustieteiden maisteriksi vuonna 2010 ja kasvatustieteiden tohtoriksi 2018. Vuonna 2010 hän aloitti kehitysasiantuntijana Aalto-yliopiston Design Factoryssa, joka on tuotekehityksen monitieteinen tutkimus- ja oppimisympäristö.

Insinööriopetuksen kehittämiseen erikoistunut Clavert oli mukana ­luomassa monitieteistä Aaltonaut-sivuainetta.

Hänet nimitettiin teknologiakasvatuksen työelämä­professorin (Professor of Practice) tehtävään 1.6.2018. Jane ja Aatos Erkon säätiö lahjoitti viisivuotisen työelämä­professuurin perustamiseen 300 000 euroa.

Kun tulevat kauppatieteilijät, insinöö­ rit ja designerit tuodaan yhteen, syntyy yhteistyötaitoja, jotka ovat valttia työ­ markkinoilla. Jokaisella kurssilla on mukana useamman alan opettajia, joiden yhtenä tehtävänä on kannustaa opiskeli­ joita ­uteliaisuuteen ja aloitteellisuuteen. ”Kurssit ovat itsessään hyviä esimerk­ kejä poikkitieteellisestä teknologia­ kasvatuksesta. Aaltonautissa kehitetty yhteisopettajuuden malli osoittaa sen, mitä monialainen yhteistyö parhaimmil­ laan tarjoaa.”

Aaltonaut toimii kehittämisalustana, jossa on helppo kokeilla uudenlaisia opetuksen tapoja. Clavert kannustaakin opettajia tulemaan mukaan toimintaan. ”Yhteisopettajuuden parhaita puolia on se, että sekä noviisit että kokeneet opettajat voivat jakaa kokemuksiaan, saada kannustusta ja oppia toisiltaan.

Tämä innostaa opettajia kokeilemaan uusia opetustapoja ja virittää kiinnostuk­ sen opetuksen kehittämiseen. Opettajien innostus tarttuu myös opiskelijoihin.”

Aalto-yliopisto on Suomen suurin tekniikan yliopisto, jonka opettajilla on ainutlaatuinen mahdollisuus toimia teknologiakasvatuksen pioneereina. ”Pyrin työssäni siihen, että opetuksen asiantuntijuus ja kehitystyö näkyy paitsi Suomessa myös kansainvälisesti.” • AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 19

Kuka

20 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

Itseoppinut ihmissuhdetaitaja Karla Nieminen opettaa kursseillaan ihmissuhdetaitoja ja verkostoitumista. Hän on testannut omat oppinsa myös käytännössä, sillä on ollut omien sanojensa mukaan niissä ”niin huono”.

Teksti: Maija Vikman Kuvat: Veera Konsti

Y

läkouluikäinen Karla Nieminen oli turhautunut. Hän koki, ettei osannut tutustua ihmisiin eikä keskustella niin hyvin kuin olisi halunnut. ­Nieminen oli ihmistyyppiä, joka sanoi asiansa, mutta kaikenlainen ylimääräinen jutustelu tuntui hänestä vieraalta.

Nieminen oli kuullut koulussa neuvoja ihmissuhdetaidoista, kuten sen, että ihmisiä kannattaa lähestyä ystävällisesti. ”Tällaiset yleismaailmalliset säännöt ovat ihan hyviä, mutta ne eivät yksinään vielä riitä”, sanoo Nieminen. ”Kaipasin konkreettisempia neuvoja.”

Ahkerana lukijana hän alkoi ahmia amerikkalaisia ihmissuhdetaito-oppaita, ja käytännönläheisiä vinkkejä ihmisiin tutustumiseksi alkoi löytyä. Nieminen harjoitteli kuulumisten kyselemistä ja keskusteluiden aloittamista. ”Ihmissuhdetaitojen kehittymisen kannalta on tärkeää harjoitella ja tottua myös virheiden tekemiseen. Ei ole edes mahdollista hallita kaikkea niin hyvin, ettei kömmähdyksiä koskaan tulisi. Kannattaa mieluummin opetella suhtautumaan virheisiin osana oppimisprosessia.”

Tärkeät ihmissuhteet luodaan opiskeluaikoina Haasteet ja haasteiden voittaminen innostivat Karla Niemistä. Hän opiskeli laajaa matematiikkaa ja fysiikkaa lukios­sa, ja hakeutui diplomi-insinöörin opintoihin silloiseen Teknilliseen korkea­kouluun.

Pääaineeksi valikoitui elektroniikka.

Se vaihtui muutaman vuoden jälkeen tuotantotalouteen, kun Nieminen havaitsi olevansa kiinnostunut myös yritysmaailmaan liittyvistä kokonaisuuksista.

Nieminen meni mukaan kaikenlaiseen opiskelijatoimintaan, Sähkökillasta Teekkariratsastajiin. ”Opiskelijayhdistyksissä mukana olemisesta oli hyötyä myös myöhemmin työelämässä. Rakensin verkostoja, ja samalla sain paljon uusia kavereita. Yhteistyön tekeminen tuli tutuksi.

Opin myös hallitustyöskentelystä paljon yhdistysten hallituksissa.”

Juhlista ei ollut pulaa, joten uusia ihmisiä saattoi halutessaan tavata jatkuvasti. ”Otaniemi on siinä mielessä hauska paikka opiskelijalle, että bileet, koti ja

koulu ovat kaikki lähekkäin. Matkoihin ei kulu aikaa, ja otaniemeläiset pääsevät juhlimaan ja verkostoitumaan keskenään helposti.”

Yliopistoaikanaan Nieminen kuului myös tuotantotalouden kiltaan, Prodekoon. Nykyisin hän on Prodekon alumnijärjestön hallituksessa. Vuonna 2019 hän on hallituksen puheenjohtaja. ”Lukemieni itsensäkehittämisoppaiden ansiosta ymmärsin jo opiskeluaikana, että alumneihin kannattaa tutustua. Juhlissa menin rohkeasti istumaan minulle ennestään tuntemattomien alumnien joukkoon. Tuolloin suurin osa opiskelijoista viihtyi lähinnä keskenään omissa porukoissaan.”

Verkostoitumisen hyödyistä puhutaan opiskelijoille nykyään enemmän, sanoo Nieminen. ”Konkreettisia hyötyjä ovat alumnien kautta saadut kesätyöpaikat ja ylipäätään molemminpuolinen oppiminen. Yhteistyö on monin tavoin arvokasta myös alumneille.”

Hän on alumnihallituksessa toimiessaan ilahtunut siitä, miten innokkaasti nykyopiskelijat ovat mukana järjestämässä yhteistoimintaa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 21

”Myynnin luonne pitää ymmärtää oikealla tavalla: se on auttamista.” ”Tuotantotalouden laitos on myös mahdollistanut alumniyhteistyötämme.

Olemme saaneet esimerkiksi tiloja ja resursseja käyttöömme.”

Alumnien ja opiskelijoiden väliseen yhteistyöhön kuuluu ekskursioita, ver­ taisoppimista ja erilaisia tapahtumia ym­­ päri vuoden, vuosijuhlista vappusamp­ panjoihin ja cocktaileista seminaareihin.

Myyntitaidot ovat ihmissuhdetaitoja Opiskeluaikana Karla Nieminen perusti yrityksen, Jäänmurtajat Oy:n, jonka kautta hän alkoi työskennellä ihmissuh­ detaitojen kouluttajana.

Yrittämisestä hänellä on paljon sanot­ tavaa. ”Aloitteleva yrittäjä saa yliopistolta paljon apua, kuten teoriatietoa ja ana­ lyyttisen ajattelun opetusta, yhteistyö­ taitoja ja jonkin verran verkostojakin.

Myynnin opetus kuitenkin loisti poissa­ olollaan silloin, kun itse aloitin. Yritys­ hän ei menesty sillä, että tuote on hyvä, vaan sillä, että se saadaan myytyä!”

Aloittava yrittäjä ei Niemisen mukaan läheskään aina ymmärrä myynnin tärke­ yttä – tai sitä, mistä siinä todella on kyse. ”Myynnin luonne pitää ymmärtää oikealla tavalla: se on auttamista.”

Myynti ja ihmissuhdetaidot kytkey­ tyvät Niemisen mukaan monin tavoin yhteen. Hyvä ihmissuhdetaitaja katsoo asioita muiden näkökulmasta ja haluaa auttaa. Niin ikään hyvä myyjä pyrkii aktiivisesti auttamaan. ”Yliopistoihmisten puheet yritysmaa­ ilmasta ovat välillä kuin sketsisarjoista.

Osalla ymmärrys on kaukana todellisuu­ desta. Eihän kukaan tosielämässä jää miettimään, minkä tuotteen koodissa on täydellisin funktio. Totta kai laadulla on merkitystä, mutta markkinoinnin ja myynnin merkitys on käytännössä ihan valtava.” ”Yritysmaailmassa asioista joudutaan usein päättämään nopeaan tahtiin. Valin­ nat tehdään vikkelästi, ja liikutaan eteen­

22 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

päin. Harvoin on aikaa tehdä yhtä perin­ pohjaista analyysia kuin yliopistossa.”

Lounaalle kiinnostavien tuntemattomien kanssa Nykyisin Karla Nieminen työskentelee hankinta-analytiikan konsulttina Sievo Oy:ssa. Sekä elektroniikan opinnoista saatu ohjelmointiosaaminen että tuo­ tantotalouden tuntemus ovat työssä tär­ keitä. Yrityksen perustajat ovat tuotan­ totalouden alumneja, ja Nieminen kuuli työpaikasta alun perin alumniystävänsä kautta.

Hyvin verkostoitunut Nieminen saat­ taa esittää kutsun lounaalle tai tapaami­ seen, vaikkei tuntisi toista entuudestaan.

Häneltä kysytäänkin usein, ”mistä tun­ nemme toisemme”. ”Ihmiset hämmästelevät, miten osa­ sin laittaa heille viestin ja kuka meidät oli esitellyt. Mutta yksittäistä yhdistävää tekijää ei tarvitse olla. Jos törmää kiin­ nostavaan ihmiseen netissä, voi ottaa yhteyttä, vaikkei yhteistä kaveria olisi.”

Niemiselle työelämässä ei myöskään ole ratkaisevaa se, kuka on fiksuin. Omi­ naisuuksien yhdistelmä ja ihmissuhde­ taidot merkitsevät. ”Työkaveri, joka osaa luoda hyvän fii­ liksen ympärilleen, on toivottu tyyppi.” •

• Karla Nieminen valmistui diplomiinsinööriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2013. Pääaineita olivat yritysstrategia, tuotantotalous ja elektroniikka.

• Kirjoittanut kirjan Olet hyvä tyyppi – opas sujuviin ihmissuhteisiin (Otava, 2017), josta on otettu kolmas painos.

• Työskentelee hankinta-analytiikan konsulttina Sievo Oy:ssa.

• Järjestää suosittuja ihmissuhdetaitokoulutuksia yrityksensä Jäänmurtajat Oy:n kautta.

• Kirjoittaa Kehity sellaiseksi kuin haluat -blogia. Tehnyt myös podcasteja Nelosen Suplaan.

Kuka

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 23

Yhteistyö

Voit kuunnella sairaalan äänimaailmaa verkossa: newchildrenshospital.aalto.fi

Lohtua sairaalan seiniltä

Helsingin Uuden lastensairaalan yllätyksellinen taide vie ajatukset sairaudesta poispäin ja ilahduttaa niin lapsia kuin näiden perheitä.

Teksti: Tiiu Pohjolainen Kuvat: Sourya Sen, Antti Ilvessuo

K

ulmapöydässä piirtää pieni totinen tyttö. Samaa näyttää tekevän huomattavasti isompi poika toisella puolen kahviota.

Molemmat värittävät keskittyneinä kaloja.

Kun kahvilassa kääntää katseensa lapsista kohti avoimena avautuvaa alakertaa, ei voi olla huomaamatta vastaanottoaulan keskellä olevaa, liki viiden metrin korkuista virtuaaliakvaariota. Parhaillaan siinä uiskentelevat iloisina ainakin Noelin, Esran ja Nean nimikoimat kalat animoitujen kalojen joukossa. ”Meidän pieni lähtee nykyään aina innoissaan sairaalapäivään, vaikka hänellä on takanaan pitkä ja vaikea sairaalahistoria.

Ympäristö on niin stimuloiva ja jännittävä, että se on aidosti vaikuttava kokemus.”

Helsinkiläisäiti

Vihreälattiainen kahvila sijaitsee Helsingissä, Uuden lastensairaalan toisessa kerroksessa. Olemme Viidakossa, sillä tässä rakennuksessa jokaisella kerroksella on oma nimensä ja sen mukainen visuaalinen tyyli ja teema, jota täydentää oma äänimaailmansa. Viidakko on värikylläinen ja yllätyksellinen.

Ääniä Indonesiasta

Kun Viidakon ruohonvärisillä käytävillä etenee, yllättyy, kun yhtäkkiä korviin kantautuu eksoottista suhinaa ja lintujen 24 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

viserrystä. Palmunlehtien havinaa ja gekkojen ääniä kuiskii yksi sairaalan äänimaailman kaiuttimista.

Eri puolille sairaalaa on sijoitettu 60 kaiutinta. Jokaisella kerroksella on oma äänimaailmansa, joista vastaa lehtori Antti Ikosen vetämä aaltolaisten ryhmä.

Viidakon äänten joukossa saattaa kuulla esimerkiksi erään Sound in New Media -maisteriohjelman opiskelijan Indonesian-lomalla äänittämiä, aitoja viidakon ääniä. Meri-kerroksessa korviin kantautuu Harakan saaren merilintujen ääntelyä, ykköskerroksen akvaarioiden lähellä laineen liplatusta rantakiviä vasten. Äänet kuuluvat kerroksissa pienellä alueella, kuulijansa yllättäen. Opiskelijoiden koodaama äänimoottori luo algoritmin avulla aineksista aina hieman erilaisen äänitekstuurin. Kuten oikeassakaan elämässä äänet eivät koskaan toistu aivan samanlaisina, eivät myöskään Tähti-, Avaruus- tahi Vuori-kerrosten äänet kaiu identtisinä, vaan muuttuvat aina kuin kaleidoskoopista putkahtaen.

Se, että Helsingin Uudessa lastensairaalassa on maailmassa ainutlaatuinen äänimaailmansa, ei ole teknologiaa teknologian vuoksi. Sairaalassa keskitytään hyvän, laadukkaan ja turvallisen hoidon lisäksi hyvään potilaskokemukseen. Äänet ovat yksi keino pyrkiä viemään

lasten ja perheiden huomio kohti mukavia asioita ja siirtää sairauden aiheuttamat tunteet kauemmaksi taka-alalle.

Helsinkiläisäiti, jolla on pitkä asiointikokemus Lastenklinikalta ja Lastenlinnasta, kuvailee Uuden lastensairaalan äänimaailmaa rauhoittavaksi. ”Joidenkin mielestä äänet ovat pieni juttu. Mutta kun vertaan käynteihin aiemmissa tiloissa, joissa laitteet piippasivat, lapset itkivät ja kaikki ääni oli negatiivista, on uudessa sairaalassa todella

”Rankat hoitotoimenpiteet eivät enää aiheuta lapselleni yhtä kovaa pelkoa kuin aiemmin. Hän tietää jo, että heti hoitojen jälkeen pääsee taas käytäville ihmettelemään.”

Arttu Raute, 16, on asioinut Helsingin kaikissa kolmessa HUSin lasten- ja nuorten sairaalassa. Nuori mies on konkari, mutta yllättää silti vastauksellaan. Huomattavin parannus on Rauten mielestä pysäköinnissä.

Kaksivuotiaan äiti

”Sairaalan seinillä on kauniita maalauksia ja tekstejä, joista saan itsekin lohtua.”

Erityislapsen äiti

rauhoittavaa olla. Sairaalassa kun myös vanhemmalla on usein tunteet pinnassa.”

Toinen äiti kertoo, miten lapsensa on ihastunut hisseihin: ”Näkö- ja kehitysvammainen lapseni on todellakin bongannut hissien äänet! Ne yhdistettyinä lapsen tuliseen hissirakkauteen, ja hisseistä on muodostunut hänelle paras paikka koko sairaalassa.”

Perhe onkin ladannut kodin mobiililaitteisiin soittimen, jolla voi soittaa samoja ääniä, joita hississä kuulee.

Seuraa pupua

Yhteistyö

”Parkkihalli on todella valoisa! Vanhemmat ovat joka kerran löytäneet parkkipaikan helposti, usein vielä oven läheltä. Tällaiset asiat helpottavat asiointia paljon. Aiemmin parkkipaikkaa saattoi joutua etsimään vaikka kuinka kauan.” ”En ollut aiemmin ymmärtänyt, miten pienet jutut, kuten Muumit seinillä ja virtuaalikalojen tarkkailu, voivat olla omiaan tekemään sairaalasta paikan, jonne on kiva tulla. Sairaalasta tulee vähemmän pelottava.”

Sisarusten äiti

Arttu Raute tietää, että sairaalakäynteihin kuuluu odottaminen. Joskus hoitoon, tutkimukseen, leikkaukseen pääsyä odotellaan viisi minuuttia, toisinaan tunteja tai yön yli. Hän muistaa yhä, miten viisivuotiaana istui Lastenklinikan aulassa ja kulutti aikaansa tuijottamalla kelloa, jossa tasatunnin koittaessa numero kääntyi ja takaa paljastui pelle.

Uudessa lastensairaalassa on otettu pienet asiakkaat monin eri keinoin huomioon. Esimerkiksi ilmoittautumisen pystyy hyvinkin pieni lapsi hoitamaan.

Ruudulla häntä avustaa pomppiva pupu, ja ilmoittautumisen yhteydessä lapsi voi valita itselleen virtuaalihahmon. Oma avatar liikkuu näytöillä ja johdattaa asiakasta seuraavaan kohteeseen. ”Onhan ne rekat ja suurisilmäiset eläimet ihan hauskoja, mutta eivät enää minua varten”, Arttu Raute pohtii. Hän on havainnut, että puput ja muut härpäkkeet eivät teini-ikäisiä asiakkaita suuremmin kiinnosta. ”Yli kaksitoistavuotiaat räplää vain omia puhelimiaan”, hän naurahtaa.

Mutta sen verran on tämäkin 16-vuotias nostanut katsettaan kännykästä, että mainitsee sisääntuloaulan virtuaali­ akvaarion tehneen koollaan ja värikkyydellään vaikutuksen. Vanha pellekello ­ on kohdannut voittajansa.• 26 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

John Lee, Laura Horton, Jukka Eerikäinen ja Sourya Sen suunnittelivat virtuaaliakvaarion, jonne lapset voivat lisätä itse piirtämiään kaloja uiskentelemaan.

Kaksiulotteisia kaloja VAJAA VUOSI sitten opiskelija Jukka Eerikäinen lukaisi sähköpostin, jossa haettiin tekijää lastensairaalan mediaseinälle.

Ei mennyt kauaa, kun Eerikäinen oli yhdessä opiskelukavereidensa Sourya Senin, Laura Hortonin ja John Leen kanssa pallottelemassa ajatusta virtuaalisesta akvaarioseinästä. Nelikko on Aallon Medialabin opiskelijoita – Eerikäisen sanoin ”suoraan keskeltä audiovisuaalista kilkettä”.

Ryhmälle oli alusta asti selvää, että nyt ei olla tekemässä fotorealismia, mutta lapsiasiakkaan värittämän kalan tulee käyttäytyä virtuaaliakvaariossa kuten oikea kala.

Akvaariosta haluttiin tehdä iloinen ja kivannäköinen ja piirustuksen skannaavasta webkamerasta visuaalisesti miellyttävä.

Vuotta myöhemmin sairaalan kahviossa lasten piirustuksia odottaa vanerista laserleikattu kutkuttavan näköinen skanneriboksi. Lapsi asettaa kuvan laatikon pohjalle, painaa suurta sinistä taikanappia, ja

hetken kuluttua juuri väritetty kala ilmestyy ala-aulan valtavalle seinälle uiskentelemaan muiden kalojen kirjavaan joukkoon.

Akvaariosta on tullut niin keskeinen ja mieluisa osa sairaalakäyntiä, että eräskin helsinkiläisperhe osaa jo varata erikseen aikaa värittämiselle. ”Jos lapsi ei ehdi tehdä kalaa ennen vastaanottokäyntiä, on varmaa, ettemme pääse poistumaan rakennuksesta ennen kuin kala on akvaariossa.”

Se, mikä oli Eerikäiselle, Senille, Hortonille ja Leelle maisteriopintoihin kuuluva vapaavalintainen osa opintoja, on monelle Uuden lastensairaalan asiakkaalle sairaalakäynnin kohokohta. Näin sitä kuvailee kahden helsinkiläisveljeksen äiti: ”Meidän 7- ja 8-vuotiaat pojat olivat todella innoissaan, kun saivat värittämänsä kalat pääaulan virtuaaliakvaarioon. Veljekset pyytävät usein saada nähdä valokuvia, joissa näkyy, miten omat kalat uivat sairaalassa.” •

Virtuaalimaailma on pian opiskelun arkea Uudet oppimismenetelmät vievät opiskelijat pelien, lisätyn todellisuuden ja videoiden maailmaan.

Teksti: Riikka Hopiavaara Kuvitus: Parvati Pillai

Pelit ja pelillistäminen

Opiskelijoille voidaan rakentaa mielekäs oppimiskokemus pelin keinoin. Interaktiiviset harjoitustehtävät voidaan pelillistää pisteiden, tehtävien tai vihjeiden avulla. Peleissä hyödynnetään samoja elementtejä, joita useimmat tietokone-, konsoli- ja mobiilipelejä pelanneet tuntevat. ”Melkein kaikki haluavat pelata pelejä.

Samalla he unohtavat, että ovat sillä hetkellä oppimassa”, sanoo yliopisto-opettaja Maurice Forget.

KLIKKAUS VAIN ja silmien eteen ilmes-

tyy kolmiulotteinen vesimolekyyli. Virtuaalimaailmassa yksi kemian tärkeimmistä perusasioista tallentuu suoraan opiskelijan verkkokalvoille: molekyylit ovat kolmiulotteisia ja niiden rakenteella on väliä. Rakenne määrittää esimerkiksi, onko joku molekyyli lääke vai myrkky. ”Virtuaalimaailmassa opiskelija voi kokeilla molekyylien välisiä reaktioita ja tehdä kokeita, jotka oikeassa laboratoriossa olisivat vaarallisia”, sanoo professori Antti Karttunen.

Tekniikan hankkimisen lisäksi virtuaalikurssin perustaminen vaatii käyttöliittymäosaamista ja opetettavan sisällön paketoimista virtuaalimaailmaan sopivaksi. Menetelmä sopii erityisesti aiheisiin, joissa kolmiulotteisuudella ja vuorovaikuttamisella on suuri rooli, kuten kemiassa.

Virtuaalitodellisuus on esimerkki uusista oppimismenetelmistä. Millaisia muita menetelmiä Aalto-yliopistossa käytetään?

Videotuotanto

Sulautuva oppiminen

Sulautuvassa oppimisessa yhdistetään digitaalisia menetelmiä kasvokkain tapahtuviin oppimistapoihin tarkoituksena luoda oppimistilanteita myös luokkahuoneen ulkopuolella. Tällöin opiskelijat voivat perehtyä aiheeseen missä ja milloin tahansa ennen luokkahuonetapaamista. Kursseilla voidaan hyödyntää eri verkko-oppimismenetelmiä, kuten videota, pelejä tai podcasteja. ”Sulautuvan oppimisen yksi selkeä hyöty on se, että yhteinen hetki luokkatilassa on vuorovaikutteista ja merkityk28 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

sellistä. Yksisuuntaisen luennon sijasta opettaja ja opiskelijat luovat yhdessä uutta tietoa ja ymmärrystä. Opiskelijat tutustuvat kurssimateriaaliin ennen luokkatilakohtaamista myös kampuksen ulkopuolella. Näin yliopisto on läsnä opiskelijan arjessa”, sanoo vieraileva apulaisprofessori Miikka J. Lehtonen, joka on hyödyntänyt sulautuvan oppimisen menetelmiä International Design Business Management -maisteriohjelman kurssilla.

Videot eroavat täysin luokkatilassa luennoinnista eikä perinteistä luentoa kannata suoraan siirtää videomuotoon.

Jokaisella videotuotantoprojektilla on kolme vaihetta: suunnittelu/esituotanto, kuvaus ja jälkituotanto. On tärkeää ymmärtää, mitä jokaisessa vaiheessa tapahtuu ja että suurin osa työstä tapahtuu videostudion ulkopuolella. Videon sisällön huolellisen suunnittelun lisäksi esiintymistaitoihin, visualisointeihin sekä kuvan ja äänen laatuun on kiinnitettävä huomiota. ”Puhujan asento, katsekontakti, hyvä äänenkäyttö ja tarinankerronta ovat tärkeitä myös luentojen pitämisessä. Videota varten niitä on kuitenkin muokattava kameran eteen sopiviksi”, sanoo Aalto Online Learning -hankkeen vetäjä Tomi Kauppinen.

Verkkomateriaalit

Verkkomateriaaleissa on interaktiivisia esimerkkejä ja harjoitustehtäviä, jotka ohjelma tarkistaa automaattisesti. Opiskelija saa heti tietää tehtävän ratkaisun ja palautetta, mikäli tehtävä ei sujunut täydellisesti. Sekä opiskelija että opettaja hyötyvät: opiskelija voi opiskella ja suorittaa verkkokurssia omalla ajallaan, aikatauluista tai paikasta riippumatta. ”Opettajan näkökulmasta tällainen kurssi helpottaa työkuormaa, varsinkin suurilla massakursseilla. Verkkomateriaalin pystytys ja ylläpito vaativat osaamista ja paljon työtä, joten ihan pienille kursseille sitä ei kannata tehdä”, kertoo yliopistonlehtori Pasi Sarolahti, joka on käyttänyt menetelmää ohjelmointikurssilla.

Vuorovaikutus verkossa

Suurten ryhmien keskustelua helpottamaan on kehitetty kalamalja-menetelmä. Alun perin luokkahuonetilanteeseen tarkoitettu vuorovaikutusmenetelmä voidaan siirtää myös verkkomaailmaan. Ruudulla näkyvää tyhjää neliötä painamalla keskustelijat saavat tietää, että joku yleisöstä haluaa osallistua keskusteluun. Silloin yhden neljästä keskustelijasta on poistuttava yleisöön keskustelun seuraajaksi.

Kalamaljan ideana on, että jokaisella on mahdollisuus osallistua keskusteluun, vaikka osallistujia olisi paljon.

Verkossa toteutettuna menetelmän etu on se, että opiskelijoiden ei tarvitse olla läsnä. Näin hekin, jotka eivät pääse paikalle, voivat suorittaa läsnäoloa edellyttävät kurssit. ”Kalamalja-menetelmä sopii parhaiten kursseille, joiden aihe on sen verran provosoiva, että se saa aikaan keskustelua. Verkossa toteutettuna keskusteluun saadaan pelillisyyttä ja jännitystä, koska keskusteluun liittyvän henkilöllisyys paljastuu vasta sillä hetkellä, kun hänen kuvansa ilmestyy ruudulle. Verkkokeskusteluun on myös helpompi saada ulkopuolisia asiantuntijoita, koska osallistuminen ei vaadi heiltä matkustamista tai etukäteisvalmistelua”, sanoo professori Teemu Leinonen.

Lisätty todellisuus

Lisätty todellisuus tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että ympäröivään todellisuuteen lisätään elementtejä – kuten ääntä, kuvia ja tekstiä – jotka saadaan näkyväksi mobiililaitteen avulla. ”Lisättyä todellisuutta hyödyntävällä kurssilla opiskelijat voivat esimerkiksi oppia kampuksen energiaratkaisuista niiden oikeassa ympäristössä. Ulkona liikkuminen ja kurssin aihepiiriin tutustuminen lisätyn todellisuuden avulla on aivan eri asia kuin lukea samat asiat kirjasta. Opiskelijat voivat tehdä tehtävät ilman opettajan läsnäoloa. Opettaja seuraa opiskelijoiden edistymistä sovelluksen esittämien kysymysten avulla”, sanoo Maurice Forget, joka on käyttänyt Augmented Reality for Interactive Storytelling (ARIS) -sovellusta useiden erilaisten pelillisten tehtävien rakentamiseen.

Uusia oppimismenetelmiä kehitetään opiskelijoille ja opiskelijoiden kanssa Aalto Online Learning on opetuksen strateginen hanke, joka on kolmen vuoden aikana kehittänyt sulautuvan ja verkko-oppimisen menetelmiä ja ratkaisuja yli 150 eri kurssia varten. Samalla Aaltoon on luotu opettajien yhteisö, joka tukee ja auttaa kehittämistyössä. Hanke on kasvanut yli 200 hengen verkostoksi, joka on mukana sisällöntuotannon lisäksi menetelmien ja oppimisalustojen kehittämisessä.

MAGAZINE 23 \ 29

Sinä omistat osaamisesi Työuralla menestyminen vaatii tietojen ja taitojen jatkuvaa päivittämistä. Vastuu osaamisen kehittämisestä on ihmisellä itsellään.

Teksti: Annamari Typpö Kuvat: Aalto EE ja Aalto-yliopiston arkisto

T

ämä juttu alkaa kliseellä.

Jo muinaiset kreikkalaiset nimittäin ajattelivat, että ihmisen henkinen kehitysprosessi jatkuu läpi eliniän. Sittemmin teemaa ovat pitäneet esillä muun muassa tšekkiläinen kasvatusajattelija J. A. Comenius ja Suomessa J. V. Snellman, Santeri Alkio, J. A. Hollo sekä J. E. Salomaa. Varsinaisesti elinikäisestä oppimisesta alettiin puhua 1960-luvulla, kun Unesco nosti sen kansainväliseen keskusteluun.

Viime vuosina puhe elinikäisestä oppimisesta on aktivoitunut uudelleen työelämän murroksen myötä. Kun toimialat, toimenkuvat ja työn sisällöt ovat pysyvässä muutostilassa, menestyjiksi nousevat sopeutumiskykyiset yksilöt ja organisaatiot, jotka ovat jatkuvasti valmiita kehittämään osaamistaan.

Aalto University Executive Education -yrityksen (Aalto EE) toimitusjohtaja, Kauppakorkeakoulun työelämäprofessori Pekka Mattila sanoo, että jos aiemmin täydennyskoulutukset ja valmennukset nähtiin jonkinlaisena poikkeustilanteena, jopa palkintona tai irtiottona arkityöstä, nyt tilanne on päinvastainen.

Mattilan mukaan sekä organisaatioiden että yksittäisten työntekijöiden pitäisi budjetoida osaamisen kehittäminen osaksi jokaista työpäivää tai -viikkoa.

Yrityksille se voi olla merkittävä etu kilpailussa parhaista tekijöistä. ”Eteenpäin pyrkivät työntekijät haluavat kartuttaa osaamisportfoliotaan, ja yritysten pitää tarjota siihen asian­mukaiset puitteet”, korostaa Raija Kuokkanen, Head of Thought Leadership and Design, Aalto EE.

30 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

Suhde täydennyskoulutukseen onkin muuttumassa. Kuukausia kestävien kurssien ohella osaamistaan voi kehittää vaikkapa kirjoja lukemalla ja videoita katsomalla. Työnantaja voi tarjota henkilöstölleen erilaisia oppimismenetelmiä ja -polkuja yhdistävän opintokokonaisuuden, josta jokainen voi koota itselleen sopivan paketin.

Monimuotoisuus muuttaa komentosuhteita Vastuu oman osaamisen kehittämisestä on siirtymässä yhä enemmän yksilölle itselleen. ”Jokainen voi kohta ajatella, että häntä varten on varattu tietty summa rahaa, jolla voi kehittää itseään. Se on osa työnantajan tarjoamaa kokonaispakettia ja kompensaatiota”, Pekka Mattila sanoo.

Entä jos työnantajaa ei ole? Työurien pirstaloituminen ja itsensätyöllistämisen yleistyminen näkyy myös Aalto EE:n asiakaskunnassa. Esimerkiksi liikkeenjohdon täydennyskoulutusohjelmien MBA- ja EMBA-tutkinnon suorittajista yhä useampi maksaa opiskelunsa itse tai yrityksensä kautta. ”Itsensätyöllistäjien pitää hinnoitella palvelunsa niin, että rahaa jää myös oman osaamisen päivittämiseen”, Mattila sanoo.

Myös vapaita ammattilaisia työllistävillä organisaatioilla on tarvetta päivittää johtamistaitojaan. Kun HR-osasto ei voi komentaa alihankkijoita täydennyskoulutukseen, on varmistettava, että kannustimet itsensä kehittämiseen ovat riittävät.

Vapaaehtoisesti yrittäjiksi ryhtyneet ovat Mattilan kokemuksen mukaan yleensä varautuneet siihen, että osaamista on jatkuvasti ylläpidettävä ja muo-

Erilaisia viittoja ja hattuja käytetään maailmalla yleisesti MBA-ohjelmien valmistujaisissa eli graduaatiossa.

Aalto EE:n MBA- ja Executive MBA -ohjelmista valmistuvien asut suunniteltiin Aalto-yliopistossa.

Puvut henkivät arvokkuutta, mutta myös käyttömukavuus oli tärkeä suunnittelukriteeri. Asujen suunnittelusta vastasivat muodin maisteriopiskelijat Eveliina Ronkainen ja Ksenia Afanasjeva.

vattava. Pakkoyrittäjien asema voi olla haavoittuvaisempi, samoin luovien alojen toimijoiden. Näissä ryhmissä on paljon yhden hengen yrityksiä, joiden kehittämisbudjetit ovat usein vaatimattomia. ”Pitäisi löytää jokin tapa subventoida ammattitaidon ylläpitämistä luovilla aloilla”, Mattila miettii.

Elämän taitekohtiin apua jo löytyy.

Monet organisaatiot esimerkiksi tukevat irtisanottavan henkilöstönsä uudelleentyöllistymistä. Hyviä esimerkkejä ovat Nokia Bridge ja Microsoft Polku, joissa asiantuntijoiden täydennyskoulutusta tarjoava Aalto PRO on ollut mukana. Se on myös kehittänyt yhdessä Uudenmaan

ELY-keskuksen kanssa Further Educated kyky esittää oikeat kysymykset ja löytää with Companies (F.E.C.) -ohjelmakonoikeat asiantuntijat vastaamaan niihin. septin, jonka osallistujista 70 prosenttia Asiantuntijuuden luonnekin on muuttyöllistyy harjoitteluyritykseensä. tumassa. ”Kun ennen haettiin tietyn aihe­alueen Luovuus, kriittisyys ja syväosaajia, nyt korostetaan ennen kaikviestintätaidot kunniassa kea luovuutta, vuorovaikutustaitoja ja Rakenteiden lisäksi työelämän murros kykyä kriittiseen ajatteluun. Tunnisvaikuttaa koulutuksen sisältöihin. Jo timme vuorovaikutuksen merkityksen ­pitkään on puhuttu metataitojen tärkey- jo 1990-luvulla, jolloin se otettiin pakoldestä, oppimaan oppimisesta ja kyvystä liseksi tutkinto-ohjelmaan”, sanoo Raija oppia pois niistä työtavoista ja käytänKuokkanen. teistä, joita ei enää tarvita.

Kriittistä ajattelua ja päätöksentekoa Mattilan mukaan meidän pitäisi herätä kehitetään Aalto EE:ssä muun muassa pohtimaan, miten syvällisesti mitäkin live case -menetelmällä, jossa osallistuasiaa pitää ymmärtää. Monesti riittää jien työstettäväksi tuodaan todellisia AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 31

Pieni aikamatka täydennyskoulutuksen ja liikkeenjohdon koulutuksen markkinointiin 1980-luvulta 2000-luvulle kertoo, että tyyli, laitteet ja vaatteet voivat muuttua, mutta oppimisen ja asiantuntijuuden arvo säilyy.

haasteita yritysmaailmasta. Tentit ovat usein kotitenttejä, joihin sisältyy soveltavaa ongelmanratkaisua. Luokkatenteissä tehdään päätöksiä aikapaineen alla, olemassa olevan tiedon varassa aivan kuten oikeassakin elämässä.

Trenditeemat elävät muutaman vuoden Aalto EE- ja Aalto PRO -brändien alla tarjotaan Suomessa vuosittain satakunta diplomiin tai sertifikaattiin tähtäävää tai avointa koulutusohjelmaa. Myös kansainvälinen toiminta on laajentunut voimakkaasti.

Ohjelmavalikoimaa ja koulutusten sisältöjä kehitetään esimerkiksi Aaltoyliopistossa tehtävän tutkimuksen sekä

32 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

asiakkailta tulevien signaalien pohjalta.

Selkeitä suunnanvaihdoksia ovat olleet siirtyminen suomenkielisestä englanninkieliseen koulutukseen sekä entistä kohdennetumpiin ohjelmiin.

Suurin muutos on ollut digitalisaatio.

Tällä hetkellä Aalto EE:llä on toistakymmentä ohjelmaa, jotka käsittelevät digitalisoitumista eri näkökulmista. Lisäksi verkko-oppimisen valikoima kasvaa koko ajan. Ensiaskelet sen parissa otettiin jo 1980–1990-lukujen taitteessa, kun Teknillisen korkeakoulun koulutuskeskus aloitti Disko-muuntokoulutuksen, joka teki insinööreistä diplomi-insinöörejä. Koulutus toteutettiin lähes kokonaan videoneuvottelulla eli nykytermein verkko-opiskeluna.

Osaamisen kehittäminen on myös liiketoiminnan kehittämistä.

Ajankohtaiset teemat ja trendisanat näkyvät Aalto EE:n ohjelmatarjonnassa maltillisesti. Nyt puhutaan paljon esimerkiksi alustataloudesta, lohkoketjuista ja lean-ajattelusta. Yksi 2000-luvun kestoteemoja on ollut talent management. ”Yleensä muotitermeillä on tietty elinkaari, kolme neljä vuotta, ja sitten tulee taas tilalle jotakin muuta, mutta teema itse säilyy. Selvyyden vuoksi vältämme kauden makuja”, Mattila mainitsee.

Merkittävä muutos on myös se, ettei osaamisen kehittäminen ole enää yksinomaan HR-toimintaa vaan johdon ja liiketoiminnan kehittämistä. Siksi siihen budjetoidaan aiempaa enemmän aikaa ja rahaa, mikä näkyy asiakaskohtaisten ratkaisujen kasvuna. Ensimmäiset räätä-

löidyt ohjelmat toteutettiin vuosina 1991–1992, jolloin yritykset alkoivat peräänkuuluttaa omaa strategiaansa tukevia ohjelmia avoimen tarjonnan rinnalle. ”Tämä vaatii meiltä ketteryyttä, sillä ohjelmien sisältö on aina uniikki. Tavoitteet lähtevät liiketoiminnasta, ja tarkoituksena on tukea osallistujien osaamisen ja henkilökohtaisen kasvun lisäksi myös organisaation kasvua. Haetaan siis ihan suoraan vaikutusta bisnekseen”, kertoo Kuokkanen.

toiselle, ja muilta osallistujilta voi saada arvokkaita näkökulmia omaan työhön.

Verkoston tarjoama tuki on ollut keskeinen menestystekijä myös kolmannelle ikivihreälle, 25-vuotiaalle Turvallisuusjohdon koulutusohjelmalle. Sosiaalinen oppiminen on Aalto EE:n liiketoiminnan ytimessä. ”Meistä yhdessä oppiminen on arvokasta”, Raija Kuokkanen sanoo. •

Klassikot uudistuvat jatkuvasti

Aalto University Executive Education -ryhmä

Uudistuvan ohjelmatarjonnan rinnalla Aalto EE:llä ja Aalto PROlla on myös joukko kestotähtiä. Pitkäikäisin on YTK:n Pitkä kurssi, joka täytti vuonna 2018 jo 50 vuotta. Se käynnistyi silloisen Teknillisen korkeakoulun Yhdyskuntasuunnittelun jatkokoulutuskeskuksessa kauppa- ja teollisuusministeriön myöntämän määrärahan turvin. Nykyisin koulutus toteutetaan Aalto PROn ja Aalto-yliopiston rakennetun ympäristön laitoksen yhteistyönä.

Lähes yhtä kypsään ikään on ehtinyt liikkeenjohdon valmennusohjelma AaltoJOKO®. Ensimmäinen ohjelma käynnistyi Kauppakorkeakoulussa vuonna 1970, ja nyt starttaa järjes­ tyksessään 98. ryhmä. Ohjelma antoi nimen Aalto EE:n edeltäjälle, vuonna 1996 perustetulle JOKO Executive Education Oy:lle. ”AaltoJOKO® elää ja voi hyvin, koska sitä uudistetaan jatkuvasti. Kaksi asiaa on kuitenkin pysynyt: koulutusohjelma antaa tukea henkilökohtaisen johtajuuden kasvuun ja on aina strategialähtöinen”, kertoo Kuokkanen.

Osallistujat ovat kiittäneet koulutusohjelmaa myös vertaisryhmäoppimisesta ja laajasta perspektiivistä. Se, mikä on uutta yhdelle toimialalle, voi olla arkea

• Omistaja Aalto-yliopisto.

• Tarjoaa liikkeenjohdon kehittämispalveluja (Aalto EE), asiantuntijoiden täydennyskoulutusta (Aalto PRO), palveluja yrittäjyyden kehittämiseksi (Aalto ENT) ja finanssialan koulutusta (Finva).

• Financial Times -julkaisu on nostanut Aalto EE:n maailman 50 parhaan liikkeenjohdon kouluttajan joukkoon.

• Kansainvälistyminen alkoi 1995 EteläKoreasta, jossa on jo yli 4 000 alumnia.

• Singaporen tytäryhtiö perustettiin 2000.

• Syntyi vuonna 2010 Aalto-yliopiston perustamisen myötä, kun HSE Executive Education Oy (aiemmin JOKO Executive Education Oy) ja TKK Executive School of Business Oy yhdistyivät.

• Vuonna 1981 perustetun Teknillisen korkeakoulun koulutuskeskus Dipolin perinteitä jatkaa vuonna 2011 perustettu Aalto University Professional Development eli Aalto PRO, johon yhdistyivät Dipolin lisäksi Taideteollisen korkeakoulun täydennyskoulutus sekä TKK:n Lahden-keskuksen koulutukset.

• Aalto PRO liittyi osaksi Aalto EE -ryhmää vuonna 2014. Vuonna 2017 ryhmään liitettiin yritysostolla Finva Finanssikoulutus Oy.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 33

Työn murros tarjoaa tukuttain tutkittavaa Onko työelämässä enää mitään pysyvää? Ainakin jatkuva muutos, vastaavat Future of Work -tutkijat ja kannustavat yhdistämään voimat alan tutkimuksessa.

Teksti: Joanna Sinclair Kuva: Venla Helenius TYÖELÄMÄ MUUTTUU vauhdilla ja moni

työtehtävä on jo riippumaton ajasta, paikasta tai työsuhteesta. Robotiikka ja tekoäly muuttavat tai syrjäyttävät vanhoja ammatteja, samalla kun yhteiskunnan muutokset ja teknologian kehitys luovat kokonaan uusia tapoja organisoida työtä.

Ei ole ihme, että myös tutkijoita kiinnostaa työn ja teknologian kiihtyvä murros. Suomen Akatemian ja Aalto-yliopiston nelivuotisella Future of Work -tutkimushankkeella on kunnianhimoinen tavoite: yhdistää kaikki työn muutoksesta kiinnostuneet tutkijat Aalto-yliopistossa ja luoda maailmanluokan keskittymä työn tulevaisuuden tutkimiselle. ”Future of Work auttaa työelämän tutkijoita löytämään toisensa ja yhdistämään voimavaransa”, tutkija Hertta Vuorenmaa sanoo. ”Tuomme tutkijoiden lisäksi yhteen myös johtajia, vaikuttajia ja ajatushautomoita. Tarjoamme foorumin keskusteluille muun muassa järjestämällä erilaisia tilaisuuksia ja luentosarjoja, sekä tekemällä tutkimusyhteistyötä niin julkisen kuin yksityisen sektorin organisaatioiden kanssa. Ilmarinen on hyvä esimerkki organisaatiosta, jonka kanssa teemme monipuolista tutkimusyhteistyötä”, johtamisen professori Eero Vaara lisää. ”Haluamme, että jatkossa Aalto-yliopisto ja Future of Work nousevat heti mieleen, kun pohditaan, mistä saada käyttökelpoisinta tietoa työn tulevaisuudesta.”

Käytännöllisiä vastauksia kaikkien hyväksi Vaara ja Vuorenmaa tähdentävät maailman olevan täynnä tutkimusta, jota kukaan ei löydä, tai josta ei ole käytännön hyötyä akateemisen maailman ulko34 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

puolella. Future of Work pyrkii muuttamaan tämän ja haastaa tutkijoita tuottamaan relevantteja, hyödyllisiä vastauksia muuttuvasta työmaailmasta niin yhteiskunnalle, yrityksille kuin yksilöille.

Tutkittavaa riittää: johtajuus on murroksessa, samoin strategiatyö, organisointi, liiketoimintamallit – alati kiihtyvässä muutosnopeudessa työhön ei liity juuri mitään pysyvää. ”Sekä tutkijoilla että johtajilla on tällä hetkellä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Juuri se tekee tutkimushankkeestamme äärimmäisen kiinnostavan: mitkään vastaukset eivät ole ilmiselviä tai yleispäteviä. Vastaus, joka sopii tietylle toimialalle Suomessa voi olla täysin epärelevantti esimerkiksi Intiassa”, Vaara huomauttaa.

Empatia ja sensitiivisyys yhä tärkeämpää

Vaikka kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia, osaavat tutkijat kertoa jo monista kiinnostavista ilmiöistä.

Hertta Vuorenmaa ja Eero Vaara luettelevat viisi keskeistä tutkimusaluetta: johtajuus, organisointi, strategiatyö, palvelullistaminen ja liiketoimintamallit.

Työelämässä tarvitaan yhä moninaisempia taitoja. Teknologian omaksumisen ohella viestinnälliset ja vuorovaikutustaidot – medialukutaidosta puhumattakaan – ovat keskeisiä. ”Jatkuva muutos ei ole uusi asia, mutta muutoksen nopeus on. Työntekijöiltä vaaditaan nyt ennen kaikkea intoa ja kykyä uuden oppimiseen sekä muutosresilienssiä eli sopeutumiskykyä yllättävissä tilanteissa”, Vuorenmaa korostaa.

Hän kertoo myös sosiaalisten taitojen nousevan koko ajan tärkeämmäksi rekrytointivaltiksi. Eritoten valkokaulustyöntekijöiltä odotetaan yhä enemmän empatiakykyä ja kriittistä ajattelua. Johtajille voi puolestaan tulla yllätyksenä, kuinka suuria tunteita uuteen teknologiaan liittyvä epävarmuus voi laukaista. ”Vaikka työ ja teknologia muuttuvat, pysyvät ihmiset pitkälti samanlaisina.

Esimerkiksi häpeän tunne voi olla intensiivinen, jos ei hallitse uutta teknologiaa.

Johtajilta vaaditaan näin ollen yhä suurempaa sensitiivisyyttä – herkkyyttä ­tunnistaa näitä tilanteita”, Vuorenmaa sanoo ja muistuttaa, että empatiaakin voi opetella.

Rohkeita uudistuksia ja resurssipulaa Eeron Vaaran mukaan organisaatioilla on käytössään yhä värikkäämpiä keinoja järjestää työn tekemistä ja sen tapoja.

”Suomessa ollaan usein etujoukoissa näissä asioissa. Espoon kaupunki on tästä hyvä esimerkki. Se toteutti koko strategiatyönsä tarinan kautta. Espootarina on Espoon strategia. Tarina suuntaa kaupungin toimintaa kohti yhteisiä tavoitteita”, Vaara kertoo.

Työelämää leimaavat nyt Vaaran mukaan paitsi tällaiset raikkaat uudet tuulet, myös se, ettei hyvään johtajuuteen välttämättä venytä, vaikka tietoa olisi. ”Yleinen ymmärrys kasvaa koko ajan.

Monissa organisaatioissa osataan muutosprosessien johtamisen periaatteet oikein hyvin, mutta johtajilla ei ole realistisia mahdollisuuksia toteuttaa niitä”, Vaara sanoo. ”Useissa suomalaisyrityksissä yli­ opittiin säästäminen finanssikriisin aikaan, ja se syö johtamiseen tarvittavia resursseja.”

Tutkimusaiheita riittää

Future of Work -hankkeessa tutkimuskohteista on runsaudenpulaa. Vaara ja Vuorenmaa listaavat kilvan kiinnostavia ilmiöitä: nuoret ammattilaiset pistävät henkilöstöjohtajat koville shoppaillessaan arvoihinsa sopivaa työpaikkaa. Keikkatyö kasvaa räjähdysmäisesti.

Alustatalous rikkoo rakenteita ja luo uusia. Ammattiyhdistysten merkitys ­hiipuu monella alalla.

”Ja kaiken keskellä yhteiskunnan rakenteet ja lainsäädäntö laahaavat vielä paljon perässä. Käynpä missä tahansa puhumassa työelämän muutoksesta, vastaanotto on äärimmäisen innostunut. Tutkimustiedon tarpeellisuutta ei tarvitse perustella”, Hertta Vuorenmaa toteaa.

Eero Vaara komppaa kollegaansa: ”Tämä aihe koetaan todella tärkeäksi kaikilla yhteiskunnan aloilla. Se on tutkijalle harvinainen tilanne. Olemme eturintamassa tutkimushankkeen kanssa.”

Tarkoituksena ei ole keksiä pyörää uudelleen. Kaikki mukaan valitut tutki­ musprojektit ovat olemassa olevia hankkeita, joiden parissa on jo syntynyt tuloksia. Viidessä keskeisessä tutkimusalueessa paneudutaan muun muassa johtajuuteen, toimialoihin ja liiketoimintamalleihin, palvelullistamiseen, organisointiin ja strategiatyöhön.

Tarkoitus on viestinnän ja verkostoitumisen kautta tavoittaa lisää tutkijoita sekä virkistää ja syventää dialogia ympäröivän maailman kanssa. ”Sotkemme pakkaa ja pakotamme ihmisiä verkostoitumaan järjestämällä yhteisiä tilaisuuksia. Esimerkiksi alumneille on suunnitteilla Future of Work -tilaisuus syksyllä 2019”, Vuorenmaa kertoo. •

Kaiken keskellä rakenteet ja lainsäädäntö laahaavat perässä.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 35

Hidasta kiertoa Vaateteollisuus on ilmastopahis ja vesistöjen saastuttaja.

Materiaalien kierrätys ei riitä ratkaisuksi, vaan koko systeemin on muututtava, sanoo muodin kiertotalouden asiantuntija.

Teksti: Minna Hölttä Kuvat: Mikko Raskinen

VAARINI KÄYTTÄÄ samaa pukua häissä,

syntymäpäiväjuhlissa ja hautajaisissa.

Isotätini vaatekaapissa oli niin väljää, että talvileninki, kesäleninki ja juhlaleninki näyttivät henkareillaan arvokkailta keräilykappaleilta.

Toista on nyt, kympin t-paitojen aikakaudella. Muodin tutkimuksen professori Kirsi Niinimäen mukaan suuri muutos tapahtui vuosituhannen vaihteessa, kun pikamuoti valtasi markkinat. ”Ja sykli on vain kiihtynyt. Ennen mallistoja tuli neljä vuodessa, mutta nyt esimerkiksi Zara tuo liikkeisiinsä uuden malliston joka toinen viikko.”

Maailman vaatetuotannon volyymi on kaksinkertaistunut viidessätoista vuodessa. Yksin Euroopassa kulutetaan vuodessa noin 6,4 miljoonaa tonnia vaatteita. Samalla vaatteiden käyttöaika on lyhentynyt yli kolmanneksen. Hankittu vaate säilyy kaapissa keskimäärin kolme vuotta ja pääsee käyttöön 44 päivänä.

Puolentoista kuukauden pitämisen jälkeen sitä odottaa todennäköisesti polttaminen tai kaatopaikka.

Arvokasta jätettä

Vaatebisneksen malli on lineaarinen: alkupäässä on raaka-ainetta, loppupäässä jätettä. Vain prosentti vaatteisiin käytetystä materiaalista hyödynnetään käytön jälkeen uusien vaatteiden raaka-aineena. ”Neitseellinen raaka-aine on kuitenkin yhä arvokkaampaa. Tällä hetkellä esimerkiksi puuvillan maailmanmarkkinahinta on alhainen, mutta kysynnän kasvaessa ja peltoalan kutistuessa rajat tulevat vastaan”, Niinimäki sanoo.

Vaateteollisuus tuottaa noin kymmenesosan maapallon kasvihuonepäästöistä; enemmän kuin laivaliikenne ja kansainvälinen lentoliikenne yhteensä.

Käytöstä poistettujen vaatteiden jalostaminen uuden tekstiilikuidun raakaaineeksi pienentäisi päästöjä merkittävästi, eikä teollisuus menettäisi 100 miljardin dollarin arvosta raaka-ainetta.

Muodin kiertotalouden tiellä on kuitenkin monta haastetta.

Osa haasteista on teknisiä, kuten se, miten erilaiset kuidut erotellaan toisistaan. Ongelmia aiheuttaa varsinkin elas-

”Muodin kiertotaloudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siksi eri alojen yhteistyö on niin tärkeää”, sanoo professori Kirsi Niinimäki.

taani, jota lisätään vaatteisiin käyttömukavuuden takia. Elastaania ei saa erotettua muista kuiduista mekaanisesti eikä kemiallisesti. Lisäksi se lyhentää vaatteiden käyttöikää ja päästää väriä paljon muita kuituja helpommin.

Punaruskeaa väriä saadaan pajunkuoresta. Kasviperäisiä luonnonvärejä on käytetty tekstiilien värjäämiseen jo tuhansien vuosien ajan.

36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

Tulevaisuudessa ei enää suunnitella tuotteita, vaan elinkaaria.

”Siksi esimerkiksi mustat joustavat farkut haalistuvat tosi nopeasti”, Kirsi Niinimäki selittää. ”Tiedämme koko ajan paremmin, mitä kuituja voidaan kierrättää milläkin menetelmällä – ja mitä ei voida ollenkaan. Se tieto pitäisi saada tuotannon alkupäähän ja kysyä, pitäisikö meidän lopettaa joidenkin kuitujen valmistus kokonaan.”

Värit metsästä ja pellolta

Kuitujen kierrätyksen onnistuminen on tärkeää, mutta se on vasta alkua. Kiertotaloudessa myös kemikaalit pitää saada kiertämään. Viidennes maailman teollisuuden aiheuttamasta vesien saastumisesta johtuu tekstiilien värjäyksessä ja käsittelyssä käytettävistä kemikaaleista.

Kiinassa on jo alueita, joiden pohjavedet ovat pilaantuneet kokonaan. ”Jos kierrättäisimme myös kuidun sisältämän väriaineen, ei seuraavassa vaiheessa tarvitsisi enää valkaista kuituja ja värjätä niitä taas uudestaan”, ­Niinimäki sanoo.

Väriaineille on myös myrkyttömiä vaihtoehtoja. Niinimäki on tutkinut pitkään kasvivärien mahdollisuuksia.

Hänen lemmikkinsä on sinistä väriä antava värimorsinko. ”Se on hyvin suomalainen ja erityinen, koska sinistä väriä saa luonnosta vain siitä ja joistain jäkälistä. Tavallaan katsomme historiaan, sillä olemme hävittäneet matkan varrella tietoa, joka voidaan ottaa uudestaan käyttöön, yhdistettynä uuteen teknologiaan.”

Värikasvien viljely toisi maatalouteen uutta potkuja. Väriaineita saadaan myös ruoka- ja metsäteollisuuden sivuvirroista, ja niitä voidaan kasvattaa bakteerien avulla.

Tutkimustiedon ja teknologisten ratkaisujen lisäksi vaaditaan ennakkoluulottomuutta kaikilta kierron osapuolilta: suunnittelijoilta, kaupalta ja kuluttajilta.

Kun liikkeelle ei lähdetä neitseellisestä

kankaasta vaan kierrätysmateriaalista, lopputuloksena voi olla yhden mariininsinisen sijaan 20 eri sinisen sävyä. ”Miksi kaiken pitäisikään olla juuri samaa sinistä?” Niinimäki kysyy. ”Meidän pitäisi päästä pois massa­ tuotantoajattelusta. Pienet tehtaat voisivat hyödyntää paikallisia materiaaleja ­ ja jätteitä yksilöllisempien tuotteiden valmistamiseen – se on tulevaisuutta.”

Luovuutta ja rakkautta

Kun Kirsi Niinimäki valmistui tekstiilisuunnittelijaksi 1980-luvulla, Suomessa oli vielä tekstiili- ja vaateteollisuuden suurtuotantoa. Sitten tulivat Neuvostoliiton romahdus ja globalisaatio. ”Nyt kerron opiskelijoille, miten tuotanto etenee lopputuotteeksi saakka ­toisella puolella maapalloa.”

Teollisuuden jälkeen Niinimäki teki uran yrittäjänä ja Metropolian yliopettajana ja koulutusohjelman johtajana.

Aalto-yliopistossa hän tutkii ja välittää uusinta tietoa opiskelijoille.

Vaateteollisuus on mullistunut täysin Niinimäen uran aikana, ja kolmenkymmenen vuoden kuluttua se näyttää taas aivan erilaiselta. Siksi koulutuksessa ­painotetaan oppimisen taitoja, laaja-­ alaisuutta ja luovaa ajattelua.

Opiskelijat miettivät ympäristökuormaa jatkuvasti, ja Niinimäen mukaan lähes jokainen heistä käy jossain vaiheessa läpi kriisin pohtiessaan omaa suhdettaan alaan. ”Itse yritän välittää heille systeemitason ajattelua eli sitä, että kiertotaloudessa ei ole kyse yksittäisen tuotteen parantelusta vaan koko tuottamisen ja

kuluttamisen tavan muutoksesta. Tulevaisuudessa ei enää suunnitella tuotteita, vaan elinkaaria – ja niihin sopivia tuotteita.”

Olennainen osa muutosta on materiaalien kierron hidastaminen. Siksi erilaisten muokkaus-, korjaus- ja vuokrauspalvelujen määrä lisääntyy. Kirsi Niinimäki uskoo, että myös massatuotannon rakenteet ovat haastettavissa. ”Pikamuoti on itse asiassa hyvin epävarmaa bisnestä. Siinä tulee aina ekstratuotantoa, joka sitten myydään pilkkahintaan tai poltetaan. Entä jos kaikki t­ehtäisiinkin asiakkaan toiveiden ja mittojen mukaan niin, ettei mitään menisi hukkaan?”

Kuluttajia Niinimäki neuvoo satsaamaan laatuun ja harkitsemaan ostoksia tarkkaan. ”Meidän pitäisi nähdä vaatekaappi investointina ja rakastua vaatteisiin aina uudestaan.” •

• Lisää muodin kiertotaloudesta voi lukea Kirsi Niinimäen toimittamasta kirjasta Sustainable Fashion in a Circular Economy sekä Ellen McArthur -säätiön raportista A New Textiles Economy: Re-designing Fashion’s Future.

Aalto-yliopistossa kehitetyllä menetelmällä syntyi tekstiilikuitua rouva Jenni Haukion juhlapukuun: https://bit.ly/2tVMXFa

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 37

In-house

38 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

Kauppakorkeakoulu on nyt Otaniemessä MESSINKIÄ, TAMMEA, käsintehtyjä yksityiskohtia ja muitakin muistumia Töölöstä on Kauppakorkeakoulun uudessa rakennuksessa Espoon Otaniemessä. Ilmeen ja tunnelman avainsanoja ovat autenttinen, arvokas, lämmin ja kestävä.

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun toiminta uudessa rakennuksessa alkoi helmikuussa 2019. Maisteri- ja tohtoriopetus järjestetään uusissa tiloissa, ja lähes viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen kaikki korkeakoulun laitokset ovat saman katon alla.

Kauppatieteiden kandidaattiopetus siirtyi Otaniemeen jo syksyllä 2015. Englanninkielinen International Business -kandidaattiohjelma jatkaa toimintaansa Mikkelissä. ”Nyt myös maisteriopiskelijat voivat helpommin suorittaa monialaisia opintoja, ja ympäristö luo hyvät edellytykset eri alojen väliselle yhteistyölle. Kampus tarjoaa niin ikään hienot puitteet esimerkiksi yrittäjyyteen”, sanoo dekaani Ingmar Björkman.

Uuden nelikerroksisen rakennuksen nimi on Kauppa­ korkeakoulu ja osoite Ekonominaukio 1. Avajaisia vietetään toukokuussa 2019.

Rakennus tarjoaa tilat yhteensä noin 2 000 henkilölle.

Ravintola Arvo, kahvila Kylteri sekä valtaosa opetustiloista ovat katutasossa. Muut opiskelijoiden tilat, henkilöstön ­työhuoneet sekä kokous- ja ryhmätyötilat sijaitsevat ­ylemmissä kerroksissa.

Kauppakorkeakoulun rakennus on osa isompaa kokonaisuutta, jonka kaksi muuta osaa ovat Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun rakennus Väre ja kauppakeskus A Bloc.

Korttelin on suunnitellut Aallon alumneista koostuva ­Verstas Arkkitehdit.

Entinen, Helsingin Töölössä sijaitseva rakennus säilyy jatkossakin Aalto-yliopiston ja yhteistyökumppaneiden kohtaamispaikkana. Rakennus peruskorjataan vaiheittain.

Hankkeen on tarkoitus valmistua vuoden 2020 loppuun mennessä, jolloin rakennukseen muuttaa johtamiskoulutusta tarjoava Aalto University Executive Education.•

Teksti: Noora Stapleton Kuva: Mikko Raskinen

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 39

Digilinnut lentoon pelilaudalla Riemu ratkeaa, kun katapultilla ponkaistu lintu osuu possuun ja pudottaa sen pelikentälle.

Päivänkehrän koulun 4M-luokka on tullut Aalto Junioriin toteuttamaan mobiilipeleistä tutun Angry Birdsin lautapelinä.

Teksti: Riikka Hopiavaara Kuvat: Jaakko Kahilaniemi

ALUKSI NELJÄSLUOKKALAISET Ella

Kiuru, Julia Kasslin ja YiFei Guo sopivat työtehtävistä: yksi rakentaa katapultin, toinen pelilaudan ja kolmas askartelee possut ja linnut. Jokaisella on oma vastuualueensa, mutta kaikki auttavat toisiaan.

Ennen ryhmiin jakautumista lapsille on kerrottu, miten pelejä oikeasti tehdään. Oli kyse sitten perinteisestä lautapelistä tai digitaalisesta pelistä, työtä tekee aina monen eri alan ammattilaisten ryhmä. Tiimiin kuuluvat yleensä suunnittelija, graafikko, ohjelmoija, kenttäsuunnittelija, ääniteknikko ja testaaja.

Koska peliala on monitieteinen, viestinnän

merkitys korostuu. Lasten kanssa jutellaankin erilaisista tavoista kommunikoida. ”Viestintätaitojen vahvistamisen lisäksi työpaja kannustaa luovaan taiteelliseen ja tieteelliseen ongelmanratkaisuun. Lapset esimerkiksi rakentavat ritsat omatoimisesti ilman rakennusohjeita”, kertoo työpajan vetäjä Carolin Piotrowski. ”Hei, millaisen nenän mä teen tälle possulle?” ”Eks possuilla ole sellainen, missä on kaksi reikää?” ”Vielä tarvitaan lintuja. Millaisia niitä oli siinä kuvassa?”

Pelialalla käytetään tyypillisesti testaavaa toimintamallia, jossa pelin idea toteutetaan ja sitä kokeillaan esimerkiksi lautapelin muodossa. Digitaaliseen muotoon peli päätyy vasta testauksen jälkeen. Malli vaatii paljon luovaa ongelmanratkaisua ja kykyä siirtää digitaaliset mekaniikat fyysiseen maailmaan sopiviksi. ”Teidän pelikenttä näyttää hyvältä!

Miettikää vielä, miten possut pysyvät rakennelmien päällä. Voitte vaikka käyttää sinitarraa.”

Keskittyneen työskentelyn katkaisee silloin tällöin naurun pyrskähdys, kun 40 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

Ella Kiuru, YiFei Guo ja Julia Kasslin testaamassa rakentamaansa peliä.

joku keksii jotain hauskaa. Possulle punaiset korvat tai katapultti, josta singo­taan lintujen sijaan possuhahmoja.

Lapset eivät ole aikaisemmin tehneet ­ritsoja, mutta eri tapoja kokeilemalla ­valmistuu lopulta toimiva heittoväline. ”Laita siihen ritsaan vielä yksi kuminauha.”

Ongelmiin keksitään ratkaisuja yhdessä. Näitä tulevaisuuden pelintekijöitä ei tarvitse kehottaa pitämään hauskaa, se tulee heiltä luonnostaan. ”Kivaa oli!”, lapset huikkaavat ja ottavat itse rakentamansa pelit mukaan Aalto Junior -kassiin. •

Aalto-yliopisto Junior tarjoaa peruskoulu­laisille ja lukiolaisille kursseja, kerhoja, teematapahtumia ja opintokäyntejä. Oppilaitokset voivat myös tilata tutkijan vierailemaan koulussaan. Toiminta tukee opettajan työtä muun muassa seuraavilla aloilla: biotekniikka, elektroniikka, robotiikka ja ohjelmointi, fysiikka, kemia, matematiikka sekä taide ja muotoilu.

• junior.aalto.fi

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 41

Toisilta oppimassa Teksti: Tiina Aulanko-Jokirinne Kuva: Olli Kiikkilä/Prodeko

Alumniyhteisö Prodeko ja tuotantotalouden laitos kokeilevat yhdessä elinikäisen oppimisen menetelmiä. Ne perustuvat vertaistyöskentelyyn ja yhteistyöhön.

TUOTANTOTALOUDEN PRODEKO-yhteisön alumnit ovat syksystä 2018 lähtien kokoontuneet yhteisten teemojen äärelle jakamaan työssä syntyneitä henkilökohtaisiakin kokemuksia. Kursseilla, joiden aiheita ovat olleet johtajuus, henkilökohtainen kasvu ja yrityskauppojen toteuttaminen, on syntynyt hyviä kohtaamisia ja oivalluksia. Kurssit ovat valmennusprosessin kaltaisia.

Jatkuvan oppimisen vertaisryhmissä syntyvät oivallukset voivat olla hyvin yksinkertaisia ja helposti yleistettävissä.

Yrityskauppakurssia fasilitoinut Heikki Koponen nostaa esille professori Timo Vuoren alustuksen, jossa tämä vertasi yrityskaupan toteuttamista hyvään parisuhteeseen. ”Yrityskaupoissa yhdistyy kaksi erilaista kulttuuria. Resepti onnistumiseen on yllättävän yksinkertainen: puhutaan, keskustellaan ja kuunnellaan. Koetetaan ymmärtää toista osapuolta eikä puututa jokaiseen virheeseen.”

Jari Ylitalon ja Juha Äkräksen vetämällä johtajuuskurssilla on pureuduttu muun muassa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin malliin, jonka oli luonut urheilulääkäri Aki Hintsa. Mallin keskiössä on oma identiteetti ja syvä olemassaolon perusta. Sitä kehystävät muut voimavara-alueet, kuten uni, ravinto, terveysasiat ja ihmissuhteet. Arjen tasapainoisuus on avainsana. ”Arki muuttuu tekemällä konkreettisia muutoksia, mutta useimmilla kulkee ’pitäisi-reppu’ mukana päivästä toiseen.

Repusta voidaan ottaa rohkeasti esille esimerkiksi uusi aamurutiini, jonka

42 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

avulla pääsee hyvin käsiksi uuteen päivään”, Jari Ylitalo sanoo.

tyyppisestä urapolusta, eikä pysty niihin samaistumaan.”

Alumnien ja tutkintoopiskelijoiden kesken

Tohtoriopintoihin aihe työuralta

Tuotantotalouden laitokselle tulee vuosittain viitisenkymmentä uutta opiskelijaa. Alumnit ja opiskelijat oppivat tuntemaan toisensa hyvin. Ei ole tavatonta, että opiskelijat kohtaavat jo opintojensa aikana Risto Siilasmaan ja Ilkka Paanasen kaltaisia esikuvia, jotka ovat aktiivisesti mukana Prodekon alumnitoiminnassa.

Laitosjohtaja, professori Risto Rajala kertoo, että alumneja ja opiskelijoita saatetaan yhteen muun muassa pikamentoroinnin ja alumnimentorointiohjelman kautta. Siinä missä pikamentoroinnissa voidaan jakaa kokemuksia tietyistä teemoista, alumnimentoroinnissa voi saada tukea ja uusia ajatuksia omaan urapolkuun. ”Pikamentorointitapahtuma on huikea tilaisuus tavata korkeissa asemissa olevia johtajia. Keskustelut ovat syvällisiä ja kohtaamiset aitoja. Niissä keskustellaan avoimesti myös epävarmuuksista ja epäonnistumisista”, tuotantotalouden opiskelija Susanna Tamminen sanoo.

Alumnimentoroinnissa opiskelijoiden pienryhmä tapaa alumnia muutaman kerran kevään aikana. Susanna Tamminen arvostaa tapaamisia. ”Alumnimentoroinnissa voi kuulla oikeita työkokemuksia ja saada inspiraatiota ja suuntaa oman uran suunnitteluun. Muuten voi olla vähän hukassa, jos kuulee ainoastaan parista stereo-

Elinikäisen oppimisen mahdollisuudet eivät tähän lopu. Tuotantotalouden laitoksella on kokeiltu myös osa-aikaisia tohtoriopintoja jatkuvan oppimisen hengessä.

Nyt IMS Talentilla partnerina työs­ kentelevä Ari Virtanen aloitti tohtoriopinnot, kun hän oli töissä Koneella vuonna 2015. Ari Virtasen väitöskirjassa tarkastellaan, miten onnistuneesti Kone muuttuu teknologiateollisuuden tuotevalmistajasta palveluratkaisujen toteuttajaksi. ”Ari Virtanen on tehnyt yhteistyötä laitoksen huippututkijoiden kanssa, ja olemme saaneet rakennettua poikkeuksellisen hyvän yhteistyön tutkijoiden ja kohdeyrityksen välille. Yhteistyö Arin kanssa on auttanut minuakin tutkijana”, Risto Rajala toteaa. •

Prodeko • 50 vuotta vanha tuotantotalouden kilta, alumniyhteisö on osa sitä.

• Jäseniä on 2 500.

• Suomen aktiivisin alumniyhdistys alumnien, opiskelijoiden ja yliopiston henkilöstön yhteisten aktiviteettien määrällä mitattuna.

• Toiminta sisältää yritysvierailuja, tapaamisia ja perinteitä.

• Vuosittainen Prodeko-seminaari järjestetään huhtikuussa.

Kuvataiteilija kehittää tieteellisen ajattelun työkaluja

Vierailulla

Aalto-yliopiston viides residenssitaiteilija Matthew C. Wilson tutkii ajatusten moniulotteista luonnetta.

Teksti: Tiina Toivola Kuva: Mikko Raskinen TIEDE JA KULTTUURI muokkaavat

yhdessä tulevaisuuden visioita, sanoo residenssitaiteilija Matthew C. Wilson.

Hän käyttää esimerkkinä elokuvaohjaaja Stanley Kubrickia, joka teki yhteistyötä tekoälypioneeri Marvin Minskyn kanssa kehittäessään pahamaineista älykästä HAL 9000 -tietokonehahmoa tieteiselokuvaansa 2001: Avaruusseikkailu. ”Nyt puhumme Sirille ja Alexalle, mutta tarvitsimme elokuvia valmistelemaan tietoisuuttamme niiden tuloa varten.”

Wilson arvostaa sitä, että taide on Aalto-yliopistossa tieteen ja muiden tutkimusmuotojen rinnalla, ja lisää: ”Jos saamme siirrettyä käyttämämme työkalut irti niiden omista tieteenaloista, voimme keksiä niille uutta käyttöä.”

Wilsonin mukaan taiteellinen tutkimus ja taiteen harjoittaminen ovat yhtä tärkeitä kuin tieteellinen tutkimus, mutta ne hyödyntävät eri menetelmiä. ”Jos käytössäsi on vain vasara, näet ympärilläsi pelkästään nauloja. Mutta jos sinulla on enemmän työkaluja, voit lähestyä ja ratkaista ongelmia monin tavoin. Nykyhetken monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan laaja työkalupakki.”

Wilson tutkii ”tulevaisuuden kuvastoa”, kollektiivisia kuvakokoelmia, ideoita ja ideologioita, jotka muuttavat maailmaa.

”Tulevaisuus kumpuaa aina historiasta. Elämme nyt maailmassa, joka oli aiemmin olemassa vain ajatuksina. Kun tulevaisuuden visioita toteutetaan, prosessilla on aina myös tahattomia seuraamuksia. Taide ja kulttuuri tarkastelevat noita seuraamuksia, sekä ennen kuin ne syntyvät että niiden ilmestyttyä.

Ne luovat siltaa historian ja tulevaisuuden välille. Tiede ja kulttuuri vaikuttavat samoissa kuvittelun ja ajattelun muutoksen prosesseissa.”

Näin hän heräsi juuri ennen nukahtamista ja sai kiinni oivalluksista unen ja valvetilan välissä.

Kokeellisia prosesseja

Tietotekniikan ja kirjallisuuden opiskelijasta taiteilijaksi siirtyneellä Wilsonilla on pitkä kokemus taiteen ulkopuolisista diskursseista ja menetelmistä. ”Antropologia ja sen osallistuvan havainnoinnin menetelmä ovat aina kiinnostaneet minua. Ideana on, että voit osallistua johonkin yhtä aikaa useassa eri Mielikuvitus käyttöön asemassa tai roolissa, eivätkä ne välttäTieteen rajat ja rajoitukset tulevat toisimättä kumoa toisiaan.” naan väkisinkin vastaan. Wilson korosKun Wilson aloittaa yhteistyön eri tietaa ei-analyyttisten tekniikoiden merki- teenalojen tutkijoiden kanssa, hän haluaa tystä näiden rajojen rikkomisessa. ymmärtää heidän käyttämiensä menetel”On olemassa pitkä lista tieteilijöitä ja mien lisäksi myös sen, mikä heitä motikeksijöitä, joiden ahaa-elämykset ovat voi. Kysymykseen, mikä häntä itseään syntyneet muiden kuin analyyttisten motivoi, kuuluu vastaus: prosessien kautta. Friedrich Kekulé ”Yleensä ajatellaan, että taiteen tulisi kuvaili saaneensa idean bentseenin muokata elämäämme paremmaksi, tuoda rakenteesta nähtyään unta omaa hänsiihen kauneutta ja nautintoa. Mutta täänsä purevasta käärmeestä. Ja Alfred harmonia löytyy usein vasta sitten, kun Russel Wallace sai Darwinista riipolemme ensin kokeneet epävarmuutta pumatta ajatuksen luonnonvalintaan ja epämukavuutta – kun olemme joutuperustuvasta evoluutiosta sairastaessaan neet ponnistelemaan vallitsevien käsimalariaa.” tysten uudelleen arvioimiseksi. Minun Wilson kertoo myös, kuinka keksijä työni tarkoituksena on houkutella ihmiThomas Edison muokkasi ajatteluaan siä juuri tällaiseen prosessiin.” • pitämällä käsissään teräspalloja, jotka putosivat, kun hän oli vajoamassa uneen.

Matthew C. Wilsonilla on Master of Fine Arts -tutkinto Columbian yliopistosta Yhdysvalloista. Kuvataiteilija tekee videoteoksia ja veistoksia, jotka tutkivat luonnon, historian, talouden ja havainnoinnin prosesseja.

Aalto-yliopiston residenssikauden aikana hän kehittää taideprojektia yhdessä Kemian tekniikan ja Perustieteiden korkeakoulujen kanssa ja pitää luentoja.

• matthewcwilson.com Artist-in-Residence-ohjelma tuottaa taideteoksia, jotka kumpuavat taiteen ja tieteen välisestä vuoropuhelusta.

Residenssin aikana taiteilija kehittää omaa luovaa projektiaan ja osallistuu Aaltoyhteisön toimintaan. Residenssivuoden tulokset esitellään yleisölle. Vuonna 2011 perustettuun ohjelmaan kutsuttuja taiteilijoita on tähän mennessä viisi.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 43

Utelias ei putoa kelkasta Miten yliopisto voi tarjota eväitä jatkuvaan oppimiseen? Kysyimme kolmelta professorilta.

Teksti: Annamari Tolonen Kuvat: Adolfo Vera, Anni Hanén

Mikä on tärkeää jatkuvassa oppimisessa?

Miten tarve jatkuvaan oppimiseen näkyy alallasi?

Pedro Vilaça materiaalien liittämisen professori: Uusia materiaaleja ja materiaalien ominaisuuksia kehitetään ahkerasti, ja suunnittelu- ja valmistustekniikat muuttuvat.

Nousevat alat, kuten avaruusteknologia,­ asettavat uudenlaisia osaamisvaatimuksia. Suomi on yksi maailman teollisesti menestyneimmistä maista: täällä on k­ansainvälisen huipputason yrityksiä­ raaka-aineiden tuotannosta huipputeknologiaan, mutta vain viisi miljoonaa ihmistä. Tarve osaamisen päivittämiseen on kova kilpailukyvyn ylläpitämiseksi.

Alexander Frey molekyylibioteknologian professori: Biotekniikan alalla uutta tietoa kertyy ja menetelmät ja teknologia kehittyvät valtavaa vauhtia. Esimerkiksi monet uutisissa huomiota saaneet geenimuokkausteknologiat on kehitetty aivan viime vuosina. Kärryiltä tipahtaa helposti, jollei osaamistaan päivitä.

44 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

Rupesh Vyas visuaalisen viestinnän muotoilun ja informaatiomuotoilun professori: Luovan alan työ on murroksessa.

Esimerkiksi graafisessa suunnittelussa tekoäly voi jo hoitaa rutiininomaisia tehtäviä, kuten taittoa. On tärkeää ylläpitää kykyjä ja taitoja, joiden tarve säilyy teknologian muutoksista huolimatta: luovaa ja kekseliästä ajattelua sekä yksilöllistä ilmaisutyyliä. Uuden kokeilu ja oppiminen pitää luovuuden terässä.

Rupesh Vyas: Korkeakoulutuksella ­ on avainrooli tulevaisuuden työelämän tarpeisiin sopeutumisessa.

On tärkeää sekä sitouttaa opiskelijat jatkuvaan oppimiseen että tarjota mahdollisuuksia päivittää osaamista elämän eri vaiheissa.

Yksilölliset koulutuspolut tulee tehdä mahdollisiksi. Kurssimuotoinen opiskelu ei sovi kaikille eikä aina johda parhaisiin oppimistuloksiin. Esimerkiksi alumnien ja opiskelijoiden yhteistyöprojektit ovat hedelmällisiä molemmille.

Pedro Vilaça: Yliopistolla on opetuksen lisäksi muitakin tapoja edistää jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia. Uutta tietoa, osaamista ja innovaatioita viedään ulospäin esimerkiksi tutkimukseen perustuvien yritysten kautta.

Sisäinen motivaatio ja sitoutuminen ovat oppimisessa tärkeintä. Voi olla hankalaa rohkaista alansa huippuosaajaa opettelemaan uusia toimintatapoja. Siksi meidän tulee osoittaa opiskelijoillemme, että itsensä jatkuva kehittäminen tuo iloa ja parantaa elämänlaatua.

Alexander Frey: Yliopisto voi rohkaista ylläpitämään uteliaisuutta kaikkea uutta kohtaan sekä kehittää kykyä sopeutua muutoksiin ja omaksua nopeasti uusia taitoja.

Se, pitäisikö yliopistolla olla vahvempi rooli osaamisen ylläpitämisessä myös valmistumisen jälkeen, on Suomessa avoin kysymys. Se on myös poliittinen kysymys.

Miten jatkuvaa oppimista voi tukea?

Pedro Vilaça: Monitieteisyys on ehdoton vahvuus. Nykyään arvostetaan hyvin erikoistunutta osaamista, mutta viisaiden päätösten tekeminen vaatii laajaa ymmärrystä yhteiskunnasta ja maailmasta. Muutokset, jotka vaikuttavat työhömme, eivät aina tapahdu omalla alallamme. Esimerkiksi esineiden internet ja tekoäly ovat monen tieteenalan risteyk­sessä.

Yliopiston juuret ovat filosofiassa ja laajassa sivistyksessä – meidän pitää vaalia tätä perintöä. Se auttaa näkemään, että mahdollisuuksia oppia uutta on loputtomasti!”

Aalto Alumni Aalto Alumni

Circle Circle

Rupesh Vyas: Meillä on loistavat resurssit kannustaa ihmisiä astumaan oman alansa ulkopuolelle ja kokeilemaan jotain täysin uutta. Vahvuuksiamme ovat moni­tieteisyys ja kansainvälisyys, vahva visio, l­ aadukas opetus ja tutkimus sekä huipputeknologia.

Meidän täytyy olla proaktiivisia ja muistaa, että muutos on uusi normaali.

Myös strategiamme täytyy kehittyä ­jatkuvasti.

Alexander Frey: Yksi ­parhaista tavoista ruokkia elinikäistä uteliaisuutta on ongelmalähtöinen oppiminen. Se kannustaa etsimään ongelmiin luovia ratkaisuja ulkoa opettelun sijaan ja kartuttaa samalla uusia taitoja ja ­joustavuutta.

Alallamme opetus on erittäin käytännönläheistä ja relevanttia työelämän kannalta. Meidän täytyy kuitenkin jatkuvasti uudistua, jotta se pysyy sellaisena. •

Sisäinen motivaatio ja sitoutuminen ovat oppimisessa tärkeintä.

alumnicircle.aalto.fi

Aallon alumni ja opiskelija, liity nyt ja päivitä yhteystietosi!

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 45

Etätiimien jaettu johtajuus Kun työtiimin jäsenet ovat hajallaan maailmalla, tarvitaan jaettua johtajuutta. Emma Nordbäck selvitti väitöstyössään, ovatko globaalit yritykset siihen valmiita.

Teksti: Marjukka Puolakka Kuvat: Iiro Immonen TIIMITYÖSKENTELYSTÄ NAUTTIVA DI

Emma Nordbäck pääsi väitöstutkimuksessaan yhdistämään täydellisesti sen, mikä häntä palavasti kiinnostaa – ihmiset, jotka tekevät yhteistyötä teknologian parissa. ”Tutkin jaetun johtajuuden toimivuutta monikansallisten yritysten globaaleissa tiimeissä. Jaetussa johtajuudessa tiimin jäsenet pääsevät kukoistamaan omalla asiantuntijuudellaan, kun he vuoroin johtavat tiimiä”, Nordbäck kertoo.

Johtamismuotoa tarvitaan kipeästi ­tiimeissä, jotka ovat etäällä toisistaan.

Jo aikaero asettaa omat ehtonsa: yhden jo­htajan tiimissä tämä saattaa nukkua silloin, kun tarvitset apua. Toisaalta yhden henkilön osaaminen ei välttämättä riitä koko tiimin kaikkien asioiden johtamiseen esimerkiksi tuotekehitysprojekteissa, joissa tarvitaan monen alan asiantuntijoita.

Nordbäckin tutkimuskohteena oli kuusi globaalia IT-alan yritystä, joiden virtuaalitiimit koostuivat pääosin Eurooppaan ja Aasiaan sekä Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin sijoittuneista paikallisyksiköistä. Tutkimuksen rungon muodostivat kuudentoista eri tiimin jäsenille tehdyt haastattelut.

Autonomian pitää tulla sekä tiimin nimetyltä johtajalta että kaikista paikallis­ organisaatioista.”

Aidon tiimityön ja jaetun johtajuuden edellytyksenä on se, ettei hajallaan olevien tiimien johtajuus keskity vain yhteen paikallisyksikköön. Tiimejä pitäisi myös rakentaa tietoisesti niin, että asiantunti­ juus jakautuu niissä mahdollisimman Irti pomottelusta tasaisesti.

Eri maiden paikalliset kulttuurit tuovat ”Jaetun johtajuuden onnistumiseen jaettuun johtajuuteen omat haasteensa. tarvitaan siihen kannustavaa ilmapiiriä.”

Siinä missä Suomessa on totuttu suhteelTeknologia helpottaa jaetun johtajuulisen matalan hierarkian työkulttuuriin, den koordinointia ja työ­prosessien halpidetään Aasiassa usein yhden johtajan lintaa. Digitaaliset projektinhallintatyömallia luontaisempana. kalut auttavat tehtävien jaossa ja madal”Monikansallisten yritysten tulisi tavat kynnystä osallistua tiimin päätök­arvioida kriittisesti omaa johtamiskultsentekoon. tuuriaan. Tiiminjohtaja Suomessa ei ­esimerkiksi välttämättä tiedä, antavatko Lenkkarit jalkaan muiden organisaatioiden paikalliset joh- ja leikkipuistoon tajat tiimin jäsenille riittävästi autonoOsan tutkimuksestaan Nordbäck teki miaa omatoimiseen päätöksentekoon.

Washingtonissa American University -yliopistossa. Siellä vietetty reilu vuosi oli sekä huikea kokemus, että tutkimustyön tuottavinta aikaa. ”Sain keskittyä täysillä väitöskirjan tekoon, analysoin tekemiäni haastatte­ luita ja kirjoitin muun muassa kaksi artikkelia. Sain myös paljon ystäviä, joiden luona olen sen jälkeen vuosittain ­vieraillut.”

Nordbäck työskentelee Aalto-yliopiston International Design Business Management (IDBM) -ohjelmassa. ”Akateeminen ura on pitkään ollut haaveeni. Jo kandivaiheessa opetin lukioissa matematiikkaa ja fysiikkaa.”

Nordbäck vastaa IDBM:n FITech-sivuainekokonaisuudesta. Suomalaisten tekniikan yliopistojen muodostama FITechverkosto tarjoaa joustavia verkko-opintoja uudenlaisten yritys- ja yliopistoyhteistyömallien avulla.

Kolmevuotiaan Nelli-tytön äidin vapaa-aika kuluu paljolti leikkipuistois­sa ja perheen kanssa touhutessa. Myös juoksuharrastus pitää liikkeessä, takana on jo muutama maraton.

Emma Nordbäck 5.10.2018: Shared Leadership in Global Virtual Teams: Building Conditions for its Emergence and Team Effectiveness.

46 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

Väitöksiä AALTO-YLIOPISTON VÄITÖSKIRJAT VERKOSSA: aaltodoc.aalto.fi; shop.aalto.fi

Groteski tekee oudosta haluttavaa ja kauniista outoa NYKYINEN MEDIAKULTTUURI on tulvil-

laan groteskia kuvastoa, jota hallitsevat hirviöt, vampyyrit, ihanteista poikkeavat ruumiit sekä ylenpalttinen väkivalta.

TaM Henriikka Huunan-Seppälä ­selvitti väitöstyössään groteskin kuvaston suhdetta normeihin, ideologioihin ­ ja yhteiskunnan valtarakenteisiin.

Tutkimus lähestyi aihetta seitsemän klassikkoelokuvan kautta: Pink Flamin­gos, Antichrist, Alien: Resurrection, Fight Club, Kill Bill, Satyricon ja The Cook, the Thief, His Wife & Her Lover. Elokuvissa huomion kohteena ovat niljakkaat hirviöt ja ihmis-eläinhybridit, sairaat mielet ja runnellut ruumiit, saasta ja rivoudet sekä sadistinen terrori ja masokistinen nautinto.

Groteski materialisoi, kärjistää ja kääntää nurin normeja, tabuja ja ihanteita. Sen kuvastossa heijastuvat ruumiillisuuteen ja kauneusihanteisiin liittyvät

Työkaluja suurten tietomassojen optimointiin Depar tment of Signal Processing and Acoustics

Mihai Iulian Florea

Aalto-DD 197/2018

Constructing Accelerated Algorithms for Large-scale Optimization

C onstructing Accelerated A lgorithms for Large-scale Optimization Framework, Algorithms, and Applications

Mihai Iulian Florea

�� ��

��

��

��

��

�� �� BUSINESS + ECON OMY

SCIEN CE + TECHNOLOGY CROSSOVER D O C TO R A L DISSERTATIONS

Aalto Universit y

AR T + DESIGN + ARC HITECTURE

2018

D O C TO R A L DISSERTATIONS

arvostukset, mutta myös sukupuoli- ja identiteettikysymykset. Naisruumiiseen kohdistuvien tabujen runsaus kertoo tabujen patriarkaalisesta alkuperästä.

Ihanteiden groteskit irvikuvat taas kielivät vallitsevien ihanteiden teennäisyydestä ja ahdistavuudesta.

Groteski on vaikuttava visuaalisen viestinnän väline, joka vetoaa vahvasti tunteisiin ja kytkeytyy tiedostamattomiin ajatusmalleihin.

Vastaväittäjä professori Noël Carroll City University of New Yorkista piti tutkimuksen merkitystä tieteenalalle suurena. Carroll on kansainvälisesti arvostettu taidefilosofi, jonka vierailu Suomessa oli merkkitapaus.

M.SC. MIHAI FLOREAN signaalinkäsitte-

vahvuudet ja nousee ylivertaiseksi niiden joukosta. ACGM voi toimia täysin automaattisessa tilassa, jossa se ratkaisee optimointiongelmia ilman parametreja, mutta hyödyntää silti mahdollista käyttäjän syötettä.

ACGM tuo uusia mahdollisuuksia lääketieteelliseen kuvantamiseen, jossa se lisää merkittävästi syöpätutkimuksissa käytettävien ultraäänikuvien tarkkuutta.

Toisena opponenttina toiminut professori Nesterov arvosti väitöstutkimusta suuresti. Väitöskirjan arvosana on ”kiittäen hyväksytty” ja sille on myönnetty Sähkötekniikan korkeakoulun vuoden 2018 väitöskirjapalkinto. •

lyn alan väitöstyö perehtyi tehokkaisiin algoritmeihin, joilla ratkaistaan miljoonien muuttujien optimointiongelmia.

Optimointialgoritmeihin liittyvä ”nopeutus” viittaa niille tehtyihin muutoksiin, jotka lisäävät merkittävästi algoritmien tehokkuutta. Väitöstyössään ­Florea analysoi perusteellisesti olemassa olevia nopeutettuja menetelmiä.

Algoritmien nopeutuksen keksi Juri Nesterov, kun hän vuonna 1983 esitti arvostetun nopean gradienttimenetelmänsä (Fast Gradient Method, FGM).

Florea esittää työssään yksinkertaisen, mutta vahvan matemaattisen rakenteen, joka tuo FGM-laskentaan uuden näkökulman ja luo yleisemmän algoritmin – nopeutetun yhdistetyn gradienttimenetelmän (Accelerated Composite Gradient Method, ACGM). ACGM yhdistää tunnetuimpien nopeutettujen algoritmien

Henriikka Huunan-Seppälä 14.12.2018: Unfolding the Unexpressed: The Grotesque, Norms and Repressions.

Mihai Iulian Florea 23.10.2018: Constructing Accelerated Algorithms for Large-Scale Optimization: Framework, Algorithms and Applications.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 47

Arjen valintoja

Mihin kuvisopettajia tarvitaan, Marja Rastas?

Maailmassa on taidekasvatuksen mentävä aukko, sanoo kuvataidepedagogiikan lehtori.

Teksti: Krista Kinnunen, Paula Haikarainen Kuva: Jaakko Kahilaniemi

Aalto-yliopistossa koulutetaan ­kuvataideopettajia – aiemmin ­kuvaamataidonopettajia – jotka sijoittuvat peruskouluihin ja ­lukioihin sekä taideoppilaitoksiin.

Riittääkö heille töitä?

Opiskelijoita otetaan vuosittain sisään kolmisenkymmentä, ja tavoitteena on, että saman verran valmistuisi vuosittain.

Muutokset kuvataiteen asemassa perus­ opetuksen ja lukion opetussuunnitel­ missa vaikuttavat suoraan ­opetusalalla tarjolla olevien työtehtävien määrään.

Meiltä valmistuvat työskentelevät­ kuitenkin monipuolisesti taidekasva­ tustehtävissä, asiantuntijoina tai tutki­ joina. Osa valmistuvista työllistää itse itsensä taiteen ja taidekasvatuksen seka­ työläisinä.

Näyttääkin siltä, että maailmassa on taidekasvatuksen mentävä aukko: val­ mistuneilla on yhä enemmän kysyntää yhteiskunnan eri sektoreilla. Hyvä esi­ merkki on taidekasvattajien rantautumi­ nen kirjastoihin ja varhaiskasvatuksen pariin.

Miksi kuvataidetta pitää opettaa kouluissa – eikö se ole pikemminkin harrastus? Entä jos ei vain osaa yhtään piirtää?

Kuvataide koulun oppiaineena on pal­ jon muutakin kuin piirtämistä. Se on tai­ teellista ajattelua, visuaalisen kulttuurin ilmiöihin perehtymistä ja niiden kriit­ tistä tutkimista, oman ajattelun haasta­ mista taiteen ilmiöiden äärellä, erilais­ ten kommunikaation, vuorovaikutuksen ja vaikuttamisen keinojen oppimista. Eli asioita, jotka koskettavat ketä tahansa.

Ja jos et mielestäsi osaa yhtään piirtää, voi olla, ettet ole tullut huomanneeksi, miten moni-ilmeinen ilmaisuväline se 48 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

on. Taitava opettaja osaa ohjata niin, että hoksaatkin osaavasi sellaista, mitä et tiennyt osaavasi.

Opetusministeriön vuonna 2017 julkaiseman raportin mukaan luovat alat ­tuottavat bruttokansantuotteesta 3,6 prosenttia eli enemmän kuin ­esimerkiksi metsätalous. Silti tuntuu, että niitä ei oteta vakavasti. Mitä tilanteelle voisi tehdä?

Opettajien kouluttajana sanoisin, ­että pitää sinnikkäästi, äänekkäästi ja hyvin argumentoiden huolehtia koulujen tai­ deaineista. Kun kasvavat ihmiset saavat syvällisen pohjan taiteisiin jo koulussa, syntyy henkilökohtainen taidesuhde ja parhaassa tapauksessa oivallus taiteen ja kulttuurin laajemmistakin merkityksistä.

Moraalifilosofi Martha Nussbaum peräänkuuluttaa taiteiden ja humanis­ tisten alojen opetusta osaksi kaikkien yliopistojen opetusohjelmia. Hänen mukaansa taiteet kasvattavat kykyä ­asettua toisen asemaan – niillä on suora yhteys eettisen ajattelun kehittymiseen ja ekososiaaliseen oikeudenmukaisuu­ teen. Meillä Aallossa kaikille opiskeli­ joille suunnattua taideopetusta tarjoava yksikkö University-Wide Art Studies on loistoesimerkki siitä, että tämä voidaan toteuttaa käytännössä.

En ole ollut opettajana koulussa, vaan muissa kuvataiteeseen liittyvissä opetus­ tehtävissä jo opiskeluajoista, 1980-luvun puolivälistä asti. Aloitin lasten ja nuor­ ten parissa, sen jälkeen toimin pitkään vapaan sivistystyön parissa, ja omien tohtoriopintojeni myötä siirryin opetta­ jaksi entiseen korkeakouluuni.

Opetuksen kehittäminen on intohi­ moni. Työ helsinkiläisen kansanopiston kuvallisen viestinnän linjan vastaavana opettajana lähes 15 vuoden ajan oli eräänlainen pedagoginen laboratorioni.

Tuona aikana aloitin tohtoriopinnot ja omaksuin tutkivan opettajan asenteen.

Tämän kokemuksen myötä oli helppoa siirtyä töihin yliopistoon.

Nykyisessä työssäni upeat opiskeli­ jamme pitävät huolen, että ajatteluni pysyy liikkeessä.

Kuka on lempitaiteilijasi?

En osaa nostaa esiin yksittäistä nimeä, mutta on taiteilijoita, jotka ovat vaikutta­ neet jopa radikaalisti omaan ajatteluuni.

Tällainen on esimerkiksi säveltäjä John Cage. Hän räjäytti nuoressa minussa kaikki taiteiden väliset rajat konsertissa, jossa instrumentteina olivat kivet, kävyt ja muut luonnosta kerätyt objektit.

Toisaalta on nykytaiteilijoita ja teok­ sia, jotka kuin varkain avaavat uuden näkökulman. Tällainen oli Outi Pieskin näyttely Čuolmmadit EMMAssa, Espoon modernin taiteen museossa. Näyttely Mikä sinut sai alalle?

Kuvallisuus on ollut minulle tärkeää käsitteli aistillisesti vaikuttavalla tavalla ­lapsesta asti. Elin kannustavassa kodissa saamelaisten kulttuuriperinnettä ja ja sain kiinnostukseeni tukea. Aluksi sen perustana olevaa luontosuhdetta.

Samalla se esitti voimakkaan poliittisen opiskelin suomen kieltä, kirjallisuutta, kannanoton vähemmistökulttuurin teatteritiedettä ja taidehistoriaa, mutta melkein sattuman kautta päädyin ”kuvik­ oikeuksista. Taiteilija onnistui kosketta­ maan – ei julistamalla, vaan kysymyksiä selle” silloiseen Taideteolliseen korkea­ kouluun. herättämällä. •

Aalto-yliopiston yhteisen taideopetuksen kuvanveistosalissa on kokoelma vanhoja kipsisiä piirustusmalleja. ”Kuvataide on siksikin kiehtova pedagogiikan alue, että siinä nykypäivä ja tulevaisuus käyvät jatkuvaa vuoropuhelua menneisyyden kanssa”, sanoo Marja Rastas.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24 \ 49

Miltä matematiikka kuulostaa musiikkina?

Apulaisprofessori Ville Pulkin teoksessa yhdistyvät tiede ja taide.

Teksti: Riikka Hopiavaara Kuvitus: Parvati Pillai KUN VILLE PULKKI oli teini-ikäinen,

Commodore 64 avasi hänelle oven binäärilukujen maailmaan. Kahdeksanvuotiaasta pianoa soittanut Pulkki alkoi eräänä iltana tapailla peiton reunaa kuin olisi soittanut lukuja pianon koskettimilla. Hän päätti kokeilla samaa oikealla pianolla. Binäärilukujen ykköset ja nollat muuntuivat Pulkin käsissä musiikiksi: luku nolla oli hiljaisuus ja ykkönen merkitsi peukaloa painamassa jotain pianon kosketinta. Esimerkiksi Pulkin binäärimusiikissa desimaaliluku kaksi soitetaan etusormella ja luku viisi yhtä aikaa peukalolla ja keskisormella.

Nuorena alkanut kiinnostus matematiikan muotoilemiseen musiikiksi poiki binäärilukuteoksen lisäksi muitakin teoksia. Fraktaaliteos syntyi Helsingin yliopiston studiokurssilla. Fraktaali on tuttu käsite kaikille matematiikkaa opiskelleille. Sillä tarkoitetaan matemaattista kuviota, joka säilyy ulkonäöltään täysin samanlaisena, vaikka sitä tarkastelee eri mittasuhteissa. Pulkin mielestä kurssilla syntynyt musiikki ei kuitenkaan kuulostanut fraktaaliselta eli sellaiselta musiikilta, jossa esimerkiksi sama melodia ilmentyisi eri tavoin, kuten hitaina ja 50 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 24

nopeina rytmeinä, tai suurina ja pieninä kuvioina melodioissa. Hän alkoikin pohtia, voisiko fraktaalisuuden tuoda musiikissa esille yksinkertaisella tavalla ja vielä niin, että teos kuulostaisi länsimaiselta, sointuvalta musiikilta.

Pulkki antoi asian hautua mielessään, kunnes kerran, ollessaan nukahtamaisillaan, hän keksi ratkaisun. Mitä jos hän avaisi tunnetuimman fraktaalikuvion, Kochin käyränä tunnetun lumihiutaleen sakaran, ja siirtäisi sen nuottiviivastolle hieman muokattuna?

Fraktaalin sakara nuoteiksi

Ville Pulkin fraktaaliteoksen alussa yksi soitin soittaa hitaimman tason yksin. Vähitellen loputkin soittimet liittyvät mukaan toistaen fraktaalisesti monimutkaistunutta sävelkulkua nopeammin ja korkeammalta. ”Fraktaaliteoksessa yhdistyvät konkreettisesti tiede ja taide. Olen iloinen, että olen pystynyt luomaan jotain uutta, josta ihmiset pääsevät nauttimaan”, kertoo Ville Pulkki harrastuksena syntyneistä teoksistaan. •

• Professori Ville Pulkki tutkii

Kuvittele, että soittimen ääni on yhtäjaktilaäänentoistoa Aalto-yliopiston soinen viiva, joka kulkee nuottiviivastolla sähkötekniikan korkeakoulussa. ajassa eteenpäin. Tietyllä ajanhetkellä • Hänet valittiin akustiikan professoriksi viiva nousee kohtisuoraan ylös ja jatkaa (Assistant Professor) vuonna 2012, eteenpäin korkeammalla taajuudella. ja hänet vakinaistettiin 2015.

Hetken kuljettuaan viiva laskeutuu yhtä • Vuonna 2014 Pulkki sai Samuel L. Warner jyrkästi sille korkeudelle, mistä se aluksi -muistomitalin elokuvien äänitekniikan lähti. Näin saadaan yksi fraktaalin sakara edistämiseksi tehdystä työstä. kirjoitettua nuoteiksi. Pulkki ainoastaan muokkasi Kochin fraktaalin sakaran kolTutustu Ville Pulkin miomaisesta neliönmalliseksi saadaksävellykseen verkossa: seen musiikillisesti merkityksellisen https://bit.ly/2TCdoyc melodian aikaiseksi.

TÄMÄ LEHTI KERTOO • jatkuvasta oppimisesta • työelämän murroksesta • muodin kiertotaloudesta

aalto.fi