Aalto University Magazine 25

A ALTO UNIVERSIT Y MAGA ZINE 25

25

LOK AKUU 2019

Hyvästi, öljy! s. 12

Valo on loputon lähde s. 26

Hämähäkkisilkki syntyy mikrobeista

Akustiikan tutkijat saavat esineet soimaan

Strategia elää ajassa

sisältö Anna Muchenikova ja Parvati Pillai suunnittelivat sarjan kuvituksia Aalto Töölön työmaa-aitaan.

5 Avauksia – Kristiina Mäkelä allekirjoittaa koulutuspolitiikan tavoitteet.

32 Tieteestä – Pienen pienet anturit voivat olla aivotutkimuksen apuna.

6 Nyt – Pieniä uutisia, isoja asioita.

35 Yhteistyö – Ekosetti opastaa av-alaa kestäviin ratkaisuihin.

10 Vierailulla – Marja Makarow on uusi kunniatohtori.

11 Oho! – Tuomas Auvinen ja taimen tarina.

12 Teema – Hyvästi, öljy! Tutkimus tuo ratkaisuja energiamurrokseen.

17 Teema – Martti Larmin viisi vaihtoehtoa fossiilisille polttoaineille.

18 Tieteestä – Hämähäkki opetti tutkijoita tekemään synteettistä biomateriaalia.

19 Kolumni – Teemu Malmi setvii sote-kysymyksiä.

20 Kuka – Kari Korkman on muotoilun edistäjä.

24 Yrittäjyys – Pia-Maria Nickström ja Hanna Tikander neuvovat mimmejä sijoittamaan.

26 Teema – Fotoniikka eli valotiede vaikuttaa lähes kaikkialla.

30 Yhteistyö – PdP-tuotekehityskurssilla opitaan kokeilemalla.

36 Tieteestä – Vesa Välimäki ja Koray Tahiroğlu tutkivat akustiikan ihmeitä.

38 Teema – Strategian laatiminen on elävää yhteistyötä.

41 In-house – Helsinki Design Week laajeni Espooseen.

42 Kumppanuus – Tauno Voipio tulee kampukselle kuin kotiinsa.

44 Vau! – Taide ja matematiikka yhdistyivät näyttelyteoksissa.

45 Kampus – Aalto Works -korttelin rakentaminen alkaa.

46 Väitöksiä – Mika Jalava ja vesi jonka syömme; Veera Westenius ja lintuinfluenssavirus; Tiina Ojala ja yritysjurismi.

48 Arjen valintoja – Tuukka Saarimaa puntaroi kaupunkitalouden ratkaisuja.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 3

Iiro Immonen

Tekemässä

INTOHIMONI VALOKUVAUKSEEN syntyi vaikuttavien ja mieleenpainuvien valokuvien myötä jo nuorena. Koen, että valokuvan ja kuvituksen rooli on suuri missä tahansa viestinnässä. Työni koostuu ihmisten kohtaamisesta ja heidän kuvaamisestaan, joten olen vastuussa aina myös kuvattavalle.

Kuvatessa vien heidän aikaansa, mutta myös jotain heistä itsestään. Näin luottamus minun ja kuvattavan välillä on todella tärkeää, mistä olen aina kiitollinen.

Iiro Immonen

TYÖSSÄNI KUVITTAJANA arvot, ohjeistus, materiaalit sekä formaatit tulevat asiakkaalta. On kuitenkin pieniä asioita, joihin pystyn itse vaikuttamaan, kuten vaikkapa kierrätetyn paperin valitseminen.

Kuvituksia tehdessäni kiinnitän huomiota hahmojen erilaisuuteen ja aitouteen.

Pyrin myös luomaan mahdollisimman monipuolisia, erinäköisiä ja erikokoisia hahmoja sekä välttämään tiettyjä stereotypioita tai sukupuolirooleja.

Jolanda Jokinen

JULKAISIJA Aalto-yliopisto, viestintäpalvelut PÄÄTOIMITTAJA Jaakko Salavuo TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Paula Haikarainen AD & KUVATOIMITTAJA Liisa Seppo, Otavamedia OMA Oy KANSI Kalle Kataila

4 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

STÖMER ÄRI KK MP

I

Riikka Hopiavaara, Minna Hölttä, Iiro Immonen, Jaakko Kahilaniemi, Kalle Kataila, Krista Kinnunen, Martti Larmi, Annika Linna, Eeva Lehtinen, Teemu Malmi, Casey McCee, Anna Muchenikova, Parvati Pillai, Tiiu Pohjolainen, Aleksi Poutanen, Nina Pulkkis, Marjukka Puolakka, Matti Rajala, Mikko Raskinen, Anu Salmi-Savilampi, Mona Salminen, Laura Siira, Heli Sorjonen, Noora Stapleton, Anne Tapanainen, Aleksi Tikkala, Tiina Toivola, Annamari Tolonen, Annamari Typpö KÄÄNNÖKSET Ned Kelly Coogan, Annamari Typpö OSOITE PL 18 000, 00076 Aalto PUHELIN 09 470 01 VERKOSSA aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI magazine@aalto.fi OSOITTEENMUUTOKSET alumni@aalto.fi PAINOTYÖN TILAAJA Unigrafia Oy SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy PAINATUS Grano Oy, 2019 PAPERI Maxioffset 250 g/m2 (kansi) & 120 g/m2 (sisäsivut) PAINOS 32 000 (suomenkielinen) & 5 000 (englanninkielinen) OSOITELÄHDE Aalto-yliopiston alumni- ja kumppanuusrekisteri (CRM) TIETOSUOJAILMOITUKSET aalto.fi/fi/palvelut/tietosuojailmoitukset ISSN 1799-9324 painettu ISSN 2323-4571 verkkojulkaisu

Y

TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT Matthew Allinson, Tiina Aulanko-Jokirinne, Mark Fletcher, Riikka Haikarainen, Sinikka Heikkala,

MI

LJÖ M Ä RKT 4041 0955 Painotuote

Avauksia

Suomi tarvitsee lisää aaltolaisia

ohjelmassa on luku Osaamisen, sivistyksen ja innovaatioiden Suomi, jossa määritellään koulutus- ja tiedepolitiikan suuntaviivoja. Otsikointi on kannaltamme osuva. Tutkimuspohjaisen korkeimman opetuksen tulee tukea osaamista, sivistystä ja innovaatioita.

Mitään osa-aluetta ei saa unohtaa.

Erityisesti osaamisen kehittäminen on lähellä sydäntäni. Olen vuosien mittaan keskustellut aiheesta paljon sekä Aalto-yliopiston provostina että työn muutoksesta kiinnostuneena johtamisen professorina. Samalla olen huomannut, että koulutuskysymykset ovat suuri huolenaihe.

Laadukas koulutus on hyvinvointimme perusta. Hallitusohjelmassa korkeakoulupolitiikan tavoitteet ovat kunnianhimoiset: nostaa Suomen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomenot neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta sekä nostaa korkeakoulutettujen määrä 50 prosenttiin uusista ikäluokista vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteiden toteutuminen toisi merkittävän lisän suomalaiseen osaamiseen.

Julkisen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopolitiikan tulee edistää sellaisten osaamiskeskittymien rakentumista, että ne houkuttelevat yrityksiä sijoittamaan toimintojaan aiempaa enemmän Suomeen. Tämä edellyttää osaamiskeskittymien ytimessä toimivilta yliopistoilta paitsi maailmanluokan laatua, myös keskittymistä vahvuusalueisiinsa.

Aalto-yliopisto on tämän kehityksen keihäänkärki Suomessa. Olemme määrätietoisesti rakentaneet yliopistosta yhteistyökumppaneineen koko maata palvelevaa innovaatiokeskittymää, joka on verkottunut maailman johtavien keskusten kanssa.

Toinen suuri koulutuspolitiikan tavoite, korkeakoulutettujen määrän nostaminen 50 prosenttiin ikäluokasta, on sekin erinomainen. Opiskelupaikkojen lisäyksen on kohdennuttava aloille ja alueille, joilla on suurin kysyntä työmarkkinoilla, ja jotka tukevat kansantalouden innovointikykyä. Avainaloja ovat tekniikka, liiketaloustiede sekä yhä

enenevässä määrin luovat alat eli Aaltoyliopiston kolme pääalaa.

Valtakunnallisesti tarkasteltuna korkeakoulutuspaikkojen lisäystarve koskee erityisesti Uudenmaan maakuntaa, jossa on väestöpohjaan suhteutettuna liian vähän aloituspaikkoja. Lisäksi monet yritykset kärsivät osaajapulasta juuri Uudellamaalla. Myös tämän tarkastelun johtopäätös on selvä: Suomi tarvitsee lisää aaltolaisia!

Aallon asema yhteiskunnallisesti relevantin osaamisen ja radikaalienkin innovaatioiden moottorina on tunnustettu, mutta yhtä tärkeää on ymmärtää yliopiston vahva sitoutuminen sivistyksen rakentamiseen.

Sivistys ei ole pelkkää tiedon omaksumista ja soveltamista, eikä yliopistokoulutus tähtää ensisijaisesti jonkin tietyn ammatin hallitsemiseen, vaan antaa valmiudet jatkuvaan oppimiseen ja omien osaamistarpeiden tunnistamiseen.

Mikko Raskinen

PÄÄMINISTERI Antti Rinteen hallitus-

Tällä on selkeä yhteys Aallon tapaan toimia. Koulutamme itsenäisesti ajattelevia muutoksentekijöitä.

Opiskelijan oma kasvu sekä sen edellyttämä oma ajattelu ja vastuullisuus rakentuvat yhdistämällä korkealaatuinen tutkimus ja opetus – ei ole yhtä ilman toista. Tämän lisäksi aaltolaisilla on aito mahdollisuus oppia toisiltaan; oppijoiden opettajilta ja opettajien oppijoilta.

Sivistynyt ihminen uskaltaa ajatella itse, uskaltaa olla vapaa ja ottaa vastuun itsestään, teoistaan ja kohtalostaan.

Kristiina Mäkelä provosti AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 5

Nyt

IVAN PAVLOVIN kuuluisassa psykologian kokeessa koira saatiin erittämään sylkeä kelloa soittamalla. Nyt Aalto-yliopiston ja Tampereen yliopiston materiaalitutkijat ovat tehneet Pavlovin innoittamana materiaalin, joka oppii reagoimaan uuteen ärsykkeeseen.

Tutkimuksessa merileväuutetta, vettä ja kultananopartikkeleita sisältävä kiinteä geeli saatiin sulamaan juoksevaksi värivalojen avulla, ilman suoraa lämmitystä.

Pavlov koulutti koiraa soittamalla kelloa sitä ruokkiessaan. Koira oppi yhdistämään kellonsoiton ruokaan ja kuolaamaan heti kellon kuullessaan. Tutkimusryhmän kehittämä geeli noudattaa samaa logiikkaa, mutta ruokaa vastaa lämmittäminen ja kelloa värillinen valo. Kun geeliä valaistaan sulattamisen aikana punaisella ja sinisellä valolla, se alkaa spontaanisti sulaa myös ilman lämmittämistä, pelkkien värivalojen vaikutuksesta.

Geelin ehdollistuminen on sen sisältämien kultananopartikkeleiden ansiota.

Ne sekoittuvat geeliin summittaisesti.

Jos geeli sulatetaan ja kovetetaan uudelleen ilman, että siihen suunnataan valoa tietyllä aallonpituudella, partikkelit pysyttelevät geelissä edelleen summittaisesti. Mutta jos geeliä valaistaan sulattamisen aikana sopivalla sinisellä ja punaisella valolla, nanopartikkelit takertuvat yhteen ja muodostavat ketjuja. Kun tätä geeliä valaistaan sinisen ja punaisen valon sekoituksella, ketjut lämpenevät eri tavoin kuin yksittäiset nanopartikkelit, ja geeli oppii sulamaan itsestään.

Kultananopartikkelit toimivat ikään kuin materiaalin muistina.

Tutkimus toteutettiin Aalto-yliopiston ja Tampereen yliopiston yhteistyönä Suomen Akatemian rahoittamassa Biosynteettisten hybridimateriaalien molekyylimuokkauksen HYBERhuippuyksikössä.

Jolanda Jokinen

Tutkijat kouluttivat materiaalia kuin Pavlovin koiraa

Petri Ala-Laurilan tutkimusryhmä / Aalto-yliopisto & Helsingin yliopisto

Pimeässä tehty tutkimus valaisee aivojen toimintaa TUTKIJAT OVAT osoittaneet tarkan yhteyden silmästä lähtevien hermoimpulssisarjojen ja nisäkkään käyttäytymisen välillä. Tutkimuksessa selvitettiin, miten hiiren aivot tulkitsevat silmien välittämiä hermoimpulsseja heikossa valossa.

Tutkimus tehtiin Aalto-yliopistossa ja Helsingin yliopistossa professori Petri Ala-Laurilan johdolla.

Aisti-informaatio välittyy aivoihin hermoimpulsseina hermoratoja pitkin.

Ei kuitenkaan tarkasti tiedetä, miten aivot tulkitsevat näitä signaaleja, sillä

hermosto kuljettaa samaa viestiä monissa eri muodoissa. Myöskään eläimen käyttäytymistä ohjaavien yksittäisten hermoimpulssisarjojen rakennetta ei täysin tunneta.

Tutkimuksessa joukko hiiriä opetettiin uimaan valoa kohti pilkkopimeässä labyrintissa. Tutkijat mittasivat, kuinka tehokkaasti hiiret löysivät valon. Valoa himmennettiin kerta kerralta siten, että lopuksi vain pieni määrä valohiukkasia eli fotoneja pääsi kulkeutumaan hiiren silmiin.

Pimeässä verkkokalvolta aivoihin lähtevien, hermoimpulsseja välittävien informaatiokanavien määrä rajoittuu vain kahteen herkimpään, ON- ja OFFkanavaan. Tutkijat selvittivät, kumpi näistä ohjasi hiiren käyttäytymistä.

Ryhmän tekemä läpimurto perustuu tutkimusmenetelmien yhdistämiseen.

Tutkijat kehittivät tavan mitata yksittäisistä fotoneista peräisin olevia, verkkokalvon kautta tulevia sähköisiä signaaleja. Lisäksi heidän oli löydettävä yhteys signaalien ja hiiren käyttäytymisen välillä. Hiirten liikkeitä labyrintissa seurattiin pimeänäkökameroilla, joiden tallentamaa tietoa analysoitiin syväoppimiseen perustuvan ohjelmiston avulla.

Tulokset ovat olennaisia niin näkötutkimukselle kuin laajemmin aivotutkijoille. Tutkimus myös kumoaa neurologiassa vallinneen uskomuksen, jonka mukaan aivot valitsevat kahdesta kilpailevasta signaalista sen, joka sisältää enemmän tietoa. Nyt paljastui, että aivojen kannalta merkittävää olisikin informaation välittämisen muoto eikä informaation määrä.

Tutkimuksessa hiiriä opetettiin uimaan kohti valoa labyrintissä.

6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

Aurinko ratkaisuksi myös ilmastointiin

1 895

Casey McGee

KANSAINVÄLISEN TUTKIJARYHMÄN

mukaan ilmastointi nielee vuosisadan lopulla jopa 35 kertaa enemmän energiaa kuin nykypäivänä.

Aalto-yliopiston, MIT-yliopiston ja SMART:n (Singapore-MIT Alliance for Research and Technology) tutkijat selvittivät, miten kasvava energiantarve voisi vauhdittaa aurinkosähköalaa.

Tutkijat hyödynsivät ennusteita globaalista sosioekonomisesta kehityksestä, ilmastonmuutoksesta sekä ilmastointilaitteiden energiatehokkuudesta. Tietojen pohjalta he laativat ennusteen, jonka mukaan ilmastoinnin vuosittainen energiankulutus kasvaa vuosisadan loppuun mennessä nykyisestä, noin koko Ranskan sähkönkulutusta vastaavasta 400 terawattitunnista lähes 14 000 terawattituntiin, mikä vastaa lähes koko Intian sähkönkulutusta. Liiketoiminnassa se tarkoittaa kasvua nykyisestä noin 50 miljardista eurosta yli biljoonaan euroon vuodessa.

Aurinkosähköllä voitaisiin jo nyt kattaa noin puolet ilmastointiin käytetystä

Sekä ilmastoinnin tarve että aurinkosähkön tuotanto kumpuavat samasta lähteestä.

sähköstä, kun sähkön varastointimahdollisuutta ei huomioida. Osuus kuitenkin kasvaa merkittävästi, koska ilmastointilaitteet yleistyvät vaurastuvilla trooppisilla alueilla, joissa aurinkosähkön ja ilmastoinnin tarpeen vaihtelut ovat

pieniä. Mikäli vuorokauden sisäiset vaihtelut saadaan tasoitettua kotitalouksiin sopivilla kylmävarastoilla, jopa 81 prosenttia ilmastoinnin vaatimasta energiasta voitaisiin saada auringosta tämän vuosisadan lopulla.

uutta opiskelijaa aloitti opintonsa Aalto-yliopistossa syksyllä 2019. Hakijoita kevään yhteishaussa oli yli 12 500, joista 68 % oli asettanut Aallon ensisijaiseksi kohteeksi.

Ensisijaisten hakijoiden määrä nousi 15 % edellisvuodesta.

Promootioissa vihittiin uusia kunniatohtoreita

Matti Rajala

AALTO-YLIOPISTON seremoniaviikolla

kesäkuussa 2019 juhlittiin valmistuneita ja järjestettiin kaksi promootiota.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun maisteri- ja tohtoripromootiossa vihittiin kuusi uutta kunniatohtoria: videotaiteilija, ohjaaja, valokuvaaja Eija-Liisa Ahtila; käyttäjälähtöisen suunnittelun professori Jacob Buur, University of Southern Denmark; professori emerita, tekstiilitaiteilija Helena Hyvönen; maisema-arkkitehti Leena Iisakkila; Helsinki Design Weekin perustaja, toimitusjohtaja Kari Korkman; visuaalisen kulttuurin professori Irit Rogoff, Goldsmiths, University of London; media-artisti, Ars Electronica

-festivaalin johtaja Gerfried Stocker; päätoimittaja, kustantaja Daniel Thawley, A Magazine Curated by.

Tekniikan alan tohtoripromootiossa vihittiin seuraavat kunniatohtorit: teknologiajohtaja Matti Kauhanen, ABB; pääjohtaja Arvo Kokkonen, Maanmittauslaitos; professori Enrique J. Lavernia, University of California; johtaja Marja Makarow, Biokeskus Suomi; kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä, Espoon kaupunki; toimitusjohtaja Jussi Pesonen, UPM-Kymmene Oy; tutkimusjohtaja Markku Tilli, Okmetic Oy. Kunniatohtorin arvo on korkein huomionosoitus, jonka yliopisto voi osoittaa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 7

EHT-yhteistyöhanke

TIETEEN OSCARIKSI kutsuttu Breakthrough Prize in Fundamental Physics 2019 myönnettiin 347 tutkijalle, jotka onnistuivat ensimmäistä kertaa historiassa kuvaamaan mustan aukon ja sen varjon. Kolmen miljoonan dollarin palkinto jaetaan tasan tutkijoiden kesken.

Event Horizon Telescope -yhteistyöhankkeen ainoa suomalaisjäsen on akatemiatutkija Tuomas Savolainen Aalto-yliopiston Metsähovin radiotutkimusasemalta. Savolainen oli mukana analysoimassa valtavaa datamäärää, jonka avulla kuva saatiin aikaiseksi.

TOUKOKUINEN NÄYTÖS 19 Helsingin Kaapelitehtaalla toi

Mikko Raskinen

catwalkille 26 uutta opinnäyte- tai ryhmätyömallistoa. Muodin ammattilaisista koostunut kansainvälinen tuomaristo jakoi näytöksessä useita palkintoja. Kuva on Diesel-palkinnon saaneen maisteriopiskelija Justus Kantakosken mallistosta.

8 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

Nyt

Aleksi Tikkala

Vuoden nuori muotoilija 2019 on Laura Väre, tuore taiteen maisteri Aalto-yliopistosta. Kuvassa on mukana myös hänen suunnittelemansa metallinen Hide-valaisin, jolla on eloisa otsatukka.

Eeva Suorlahti

TOMORROW’S ARCHIVES -näyttely esittelee materiaalikokeiluja.

Iittalan ja Aalto-yliopiston yhteistyössä opiskelijat tutkivat ennakkoluulottomasti materiaalien ominaisuuksia. Hankkeeseen osallistui 43 muotoilun opiskelijaa.

Näyttely on esillä Iittala & Arabia Muotoilukeskuksessa (Hämeentie 135 A, Helsinki) 10.11.2019 saakka.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 9

Vierailulla

”Aalto on lunastanut lupauksensa ennätysajassa” Biokeskus Suomen johtaja Marja Makarow vihittiin tekniikan kunniatohtoriksi Aalto-yliopiston tohtoripromootiossa.

Tieteen kentän monitaitaja kannustaa suomalaisyliopistoja kansainvälisiin kumppanuuksiin.

Teksti: Marjukka Puolakka Kuva: Heli Sorjonen Mitkä ovat tunnelmasi promootion jälkeen? Olen iloinen ja ylpeä tästä kunniasta. Promootiossa kunnia- ja riemutohtorien rinnalla juhli suuri joukko nuoria kansainvälisiä tohtoreita. Heissä on valtavasti talenttia, josta Suomen kannattaa pitää kiinni. Heille tulisi järjestää mahdollisimman sulava siirtyminen yrityselämään tai jatkoon akateemisella polulla.

Aalto on myös eturintamassa Suomessa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tuottajana. Eikä tarvinnut kuin katsoa uusien tohtorien nimilistaa todetakseen, että yliopisto on aidosti kansainvälinen. Myös professorikunta on nopeassa tahdissa kansainvälistynyt.

Entä kuinka Aalto-yliopisto pärjää tulevaisuudessa? Sillä on erinomaiset lähtökohdat tarttua suuriin kysymyksiin, joiden suuntaan yliopisOlit perustamassa Aalto-yliopistoa.

Onko sen kehitys edennyt toivottuun tot kaikkialla maailmassa hapuilevat.

Edessä olevat valtavat haasteet edellyttäsuuntaan? Olin mukana Aallon ensimmäisessä hallituksessa auttamassa uutta vät monitieteistä tutkimusyhteistyötä.

Kun monissa yliopistoissa monitieteiyliopistoa lentoon. syys ja tieteidenvälisyys on vasta alkuAalto on ennätyslyhyessä ajassa metreillä, ollaan Aallossa niiden suhteen lunastanut lupauksensa. Sen kunnianjo pitkällä. himoinen tavoite oli muuntautua kolmen perustajayliopistonsa kautta tiedeyliopistoksi. Tänään Aallossa on lukuisia Yliopistojen kansainvälinen verkottuminen on tätä päivää. huippututkijoita, joille Euroopan tutkiOnko suomalaisyliopistoilla musneuvosto ERC on myöntänyt arvostettua kärkitutkimusrahoitusta. Jo tämä tässä petrattavaa? Kaikille suomalaisyliopistoille olisi tavattomasti hyötyä kertoo siitä, että tiedeyliopisto on totta.

siitä, että ne panostaisivat kansainvälisen yhteistyön rakentamiseen. Kumppanien määrän tulee olla tarkasti rajattu, ja olisi hyvä löytää itseään parempia, mutta saman henkisiä kumppaneita.

Yliopistoväki Britanniassa on laajalti kauhuissaan brexitistä, joka uhkaa sulkea brittitutkijat ulos eurooppalaisista konsortioista. Monet brittiyliopistot hakevatkin kumppanuuksia, joissa ne voisivat olla jopa fyysisesti läsnä EU-maiden yliopistojen kampuksilla. Käsillä on loistava tilaisuus päästä läheiseen yhteistyöhön huippuyliopistojen kanssa.

Myös Euroopan komission uusi European Universities -ohjelma tarjoaa mahdollisuuden rakentaa rajat ylittävää yhteistyötä. Ideana on, että rajattu määrä EU-maiden yliopistoja pääsee kehittämään yhteisten intressien mukaista koulutusta ja tutkimusta. Ohjelman ensimmäisen pilottihaun voittajakonsortioihin kuuluvat Aalto-yliopisto, Tampereen yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Jyväskylän yliopisto. •

Marja Makarowin (vas.) seurassa promootion juhalatunnelmissa ovat työelämäprofessori Taina Tukiainen ja professori Riitta Smeds.

10 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

Oho!

Kuiva hiekkamaa koitui kohtaloksi Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaani Tuomas Auvinen istutti tammen, mutta ei osannut arvioida ympäristön vaikutusta.

Teksti: Paula Haikarainen Henkilökuva: Kalle Kataila Kuvitus: Jolanda Jokinen ”KOULUIKÄINEN POIKAMME kyläili kummitätinsä luona ja palasi ylpeänä kotiin mukanaan ruukku, jossa oli tammen taimi. Terhosta kasvatetulla taimella oli kunnianarvoisa historia: se oli peräisin Turun lähellä sijaitsevasta arboretumista, jossa on hyvin vanhoja tammia.

Taimi oli hieno niin pojan kuin koko perheen mielestä. Ajattelimme sen sopivan upeasti Itä-Suomessa sijaitsevan kesäpaikkamme pihaan. Nyt istutetaan tammi, ja kymmenen vuoden päästä ihaillaan, miten se on kasvanut!

Vietiin sitten varsinaissuomalainen jalo tammentaimi itäsuomalaiseen hyvin kuivaan hiekkamaastoon.

Suurella toivolla se istutettiin ja yritettiin kaikin keinoin vaalia. Mutta toissa kesä, jolloin tammen olisi pitänyt juurtua, oli ennätyksellisen kuuma. Huonostihan siinä kävi. Taimi nuukahti täysin, ja viimeinenkin lehti irtosi tänä kesänä. Totesimme vain, että levätköön tämä tammi rauhassa.

Tarina on esimerkki siitä, ettei hienollakaan yksilöllä ole mahdollisuutta selvitä, jos se joutuu vääränlaiseen elinympäristöön. Vertaan asetelmaa työelämään.

Työntekijä voi olla motivoitunut ja osaava, mutta vääränlaisessa ympäristössä hän kuihtuu silmissä. Mielestäni tähän kiinnitetään rekrytoinneissa liian vähän huomiota. Korostamme osaamista, kokemusta, taustaa ja koulutusta, mutta emme aina riittävästi pohdi sitä, onko työympäristö juuri tälle hakijalle sopiva.

Toki voimme muokata kulttuuria istuttamalla siihen uudenlaisia taimia ja pyrkiä tietoisesti muuttamaan ympäristöä tuomalla sinne jotain toisenlaista. Tällöin vastuullisuus on erityisen tärkeää, ja johtajien tulee avoimesti kertoa, että nyt sinä tammena tulet tähän kuivaan hiekkamaastoon, mutta toivomme tässä olevan metsän viidenkymmenen vuoden päästä.

Johtamisessa minua kiinnostaa, miten löytää täydellinen liitto, match, että syntyisi kukoistusta – hyvinvoinnin ja innostumisen kautta tapahtuvaa onnistumista. Se on etenkin luovilla aloilla ensiarvoisen tärkeää. Asenne ’olen vain töissä täällä’ kumpuaa usein siitä, jos matchia ei synny. Se ei ole kummallekaan osapuolelle ansioksi.” •

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 11

Teema

Hyvästi, öljy!

On aika kääntää selkä uskolliselle ystävälle, josta on kuoriutunut vihollinen.

Teksti: Annamari Tolonen Kuvitus: Jolanda Jokinen

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 13

Teema

Pohjolassa kotien suurin energiasyöppö on lämmitys.

N

e lämmittävät kotimme, antavat virtaa kahvinkeittimelle ja pitävät vaatteemme valmistavat tehtaat käynnissä. Ne toimivat jugurttipurkkiemme raaka-aineena, kuljettavat meidät töihin ja tuovat ruuan kauppoihin. Fossiiliset polttoaineet, öljy, kivihiili ja maakaasu, ovat seuranamme kaikilla elämän alueilla.

Fossiilisten polttoaineiden tiheään muotoon pakkautunut hiili on verraton energiankantaja. Kääntöpuolena sen polttamisesta syntyvällä hiilidioksidilla on ilmastoa lämmittävä vaikutus. Ja fossiilisten polttoaineiden mukana tupruttelemme ilmakehään hiilen, joka on sitoutunut maaperään satojen miljoonien vuosien aikana.

Ekologinen kriisi pakottaakin kysymään, selviämmekö ilman tätä uskollista mutta planeettamme kestokyvyn ylittävää kumppania. ”Ilman muuta selviämme. Eri sektorit muuttuvat fossiilivapaiksi eri tahtia: ensin sähkö, sitten lämpö ja viimeisenä liikenne”, arvioi apulaisprofessori Annukka Santasalo-Aarnio. Hän tutkii Aalto-yliopistossa energian varastointia ja konversiota eli prosesseja, joilla energiaa muutetaan muodosta toiseen. ”Mutta meidän täytyy mullistaa tapamme tuottaa ja käyttää energiaa.”

villa, tuuleen, aurinkoon, biomassaan ja ydinvoimaan perustuvilla teknologioilla. Lisäksi tarvitaan fossiilivapaita polttoaineita esimerkiksi raskaaseen liikenteeseen ja teollisuuteen. ”Lähtökohta on, että yhteiskunta sähköistyy puhtaasti tuotetulla sähköllä. Tuuli- ja aurinkovoimakapasiteetin pitäisi yli kymmenenkertaistua, sillä biomassan käyttöä ei voida kestävällä tavalla enää merkittävästi lisätä”, Temmes avaa hankkeen laskelmia.

Kylmässä pohjolassa kotien suurin energiasyöppö on lämmitys, ja kaukolämpö on merkittävä kivihiilen ja maakaasun käyttäjä. Smart Energy Transition -hanke on mallintanut, miten Helsingin kokoinen kaupunki lämpiäisi puhtaasti.

Sen mukaan fossiiliset polttoaineet voitaisiin pitkälti korvata tuuli- ja aurinkovoimalla toimivilla teollisilla ja kiinteistökohtaisilla lämpöpumpuilla. Ne keräävät lämpöä maasta, vedestä ja hukkalämmön lähteistä, kuten teollisuudesta ja rakennuksista. Varavoimaa tarjoaisi biomassalla toimiva sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitos. ”Energiamurroksessa sähkö ja lämpö kietoutuvat tiukemmin yhteen”, Temmes sanoo.

Hajauta ja hallitse

Fossiiliset polttoaineet ovat pitäneet parhaansa mukaan huolen siitä, että energiantuotantomme on vakaata, keskitettyä ja hallittavaa. Pökköä voidaan heitFossiiliton Suomi nojaa tuulivoimaan Suomessa yli 40 % sähkön, lämmön, liikenteen ja teolli- tää pesään silloin, kun sähköä ja lämpöä tarvitaan.

Hajautetussa, tuuleen ja aurinkoon nojaavassa järsuuden energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla jestelmässä sähkön tarjonta vaihtelee, joten tarvitaan ja turpeella. On selvää, että siteen katkaiseminen ei ole tapoja tasata kysynnän ja tarjonnan vaihteluita. yksinkertaista. ”Meillä on jo paljon tehokkaita energian varastointiGlobaali energiamurros on kuitenkin alkanut ja Suomi voi viedä sen voitokkaasti maaliin, esittää Smart tekniikoita, kuten vesivoimaa, lämpövarastoja ja akkuteknologiaa, ja uutta kehitetään koko ajan. Varastointi Energy Transition -tutkimushanke. Aalto-yliopiston johtamassa hankkeessa monitieteinen tutkijaryhmä on ei kuitenkaan ole taikakeino, jolla uusiutuvasta energiasta saadaan tasaista, vaan meidän säädeltävä myös mallintanut fossiilivapaan Suomen. ”Ei ole olemassa yksittäistä teknologiaa, joka voidaan energian kulutusta”, Annukka Santasalo-Aarnio sanoo.

Tulevaisuudessa meidän täytyy siis kiinnittää enemsiirtää fossiilisten polttoaineiden tilalle, vaan kokonaisuus muodostuu puroista”, sanoo hankkeen johtaja, pro- män huomiota siihen, milloin käytämme sähköä. Tässä kohtaa teknologia rientää apuun: älykkäillä sähköverfessori Armi Temmes Kauppakorkeakoulusta. koilla ja rakennusten automaatiolla on kysynnän ja tarHankkeen mallinnuksen mukaan 95 % Suomen prijonnan tasapainottamisessa tärkeä rooli. määrienergiasta voitaisiin tuottaa jo markkinoilla ole14 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 15

Teema

Puhdas energiajärjestelmä vaatii suurta muutosta liiketoimintaan ja veropolitiikkaan. ”Energian ja rakentamisen välille muodostuu tiivis yhteispeli. Rakennuksissa on omaa aurinkosähkön tuotantoa ja lämpöpumppuja. Ne säätävät omaa kulutustaan esimerkiksi älykkäillä lämmitysjärjestelmillä ja varastoivat energiaa lämminvesivaraajiin ja maalämpökaivoihin. Energiatehokkaalla rakentamisella torjutaan lämpöhukkaa”, Armi Temmes sanoo.

Näitä tutkitaan myös Santasalo-Aarnion ryhmässä. ”Suomalainen teollisuus on tällä hetkellä erittäin kiinnostunut aiheesta. Business Finlandin johdolla rakennetaan alan ekosysteemiä, jossa on mukana suomalaisia yliopistoja ja suuria yrityksiä.”

Teknologia on apu, ei ratkaisu

Tarvitsemme kipeästi ja kiireellisesti vaihtoehtoisia tapoja lämmittää koteja, tuottaa puhdasta sähköä kahvinkeittimille ja kuljettaa ihmisiä ja tavaroita paikasta Öljyyn perustuva liikennejärjestelmämme kaipaa toiseen. perinpohjaista remonttia. Sähköautot, joukkoliikenne Yhtä tärkeää on suunnata katse energian kulutukseen. ja uudet liikkumispalvelut tarjoavat vaihtoehtoja omalla ”Aivan ensimmäiseksi meidän täytyy vähentää turhaa bensa- tai dieselautolla ajamiselle, mutta ne eivät ratkuluttamista. Teollisuus ja sen kuljetuksista johtuva liikaise raskaan liikenteen ja lentoliikenteen ongelmaa. ”On epätodennäköistä, että liikenteessä päästään irti kenne ovat yksi suurimpia energiasyöppöjä”, Annukka Santasalo-Aarnio sanoo. nestemäisistä hiilipohjaisista polttoaineista, sillä hiili Puhdasta energiajärjestelmää ei rakenneta pelkällä on energian kantajana ylivoimainen. On kuitenkin eri asia, saadaanko hiili fossiilisista polttoaineista, biopoh- teknologialla, vaan se vaatii suurta systeemistä muutosta, Armi Temmes huomauttaa. Vaaditaan muutoksia jaisista raaka-aineista vai jo ilmakehässä olevaa hiilimarkkinoihin, liiketoimintaan, vero- ja tukipolitiikkaan dioksidia kierrättämällä”, Annukka Santasalo-Aarnio sekä yritysten toimintamalleihin. sanoo. ”Meidän täytyy heti alkaa purkaa esimerkiksi veroLiikenteen fossiilivapaiden polttoaineiden kehityktuksen esteitä uusiutuvaan energiaan siirtymisen sessä on otettu mammutinharppauksia viime vuosina. tieltä”, Temmes sanoo.

Kotimainen Neste on tuonut markkinoille uusiutuvan Energiamurros näkyy jo markkinoilla. Tuulivoimadieselin ja lentokerosiinin, joilla voidaan vähentää pääsloiden, aurinkopaneelien, akkujen, lämpöpumppujen ja töjä jopa 90 % perinteisiin polttoaineisiin verrattuna. energiaa säästävän teknologian hinnat ovat laskeneet Santasalo-Aarnion tutkimusryhmä on mukana huomattavasti. Tarjolla on uudenlaisia liikkumispalveNeste Digifuel -hankkeessa, jossa kehitetään uusiutuluita ja kotitalouksien energiankäyttöä sääteleviä älykvaa bensiiniä. ”Toistaiseksi kaikki uudet polttoaineet joutuvat vielä käitä järjestelmiä. ”Uudet energiaratkaisut vaativat monen teollisuukilpailemaan halvan öljyn kanssa.” denalan yhteistyötä ja globaalia mittakaavaa. Toisaalta Liikenteen polttoaineiden seuraavana askeleena niissä on valtavasti liiketoimintamahdollisuuksia”, pidetään synteettisiä polttoaineita, joita voidaan valSantasalo-Aarnio sanoo. mistaa päästöttömästi uusiutuvalla energialla esimerEnergiamurros antaa jokaiselle mahdollisuuden olla kiksi käyttämällä vedestä erotettavaa vetyä ja ilmasta heittämässä hyvästi fossiilisille polttoaineille. saatavaa hiilidioksidia. ”Ilmastoahdistukseen liittyy tunne, ettei asioille voi Nestemäinen polttoaine sopisi yhteen nykyisen tehdä mitään. Oma aurinkosähkö tai lämpöpumppu moottoriteknologian ja polttoaineiden jakeluinfrastruktuurin kanssa. Synteettiset polttoaineet ovat myös antaa hallinnan tunnetta ja konkreettisen keinon osallupaava sähkön varastoinnin ratkaisu ja niillä voitaisiin listua omilla toimilla ilmastonmuutoksen hillintään”, Armi Temmes sanoo.• korvata öljyä kemianteollisuuden raaka-aineena.

Kasvihuonekaasu talteen ja tankkiin

16 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

Lue lisää: Aaltovaikutuskirja

Viisi vaihtoehtoa fossiilisille polttoaineille 1.

2.

Biomassoista ja jätevirroista valmistettu uusiutuva diesel vähentää kasvihuonepäästöjä jopa 90 % tavalliseen dieseliin verrattuna. Se on erinomaista polttoainetta, ja sitä voidaan tankata sellaisenaan dieselajoneuvoihin.

Biokaasu on vaihtoehto maakaasulle lämmön- ja sähköntuotannossa sekä ajoneuvojen polttoaineena. Biokaasuun voitaisiin mahdollisesti lisätä vetyä, mikä edelleen parantaisi kaasun ominaisuuksia. Vetyä voidaan tuottaa vedestä uusiutuvalla energialla.

3.

Synteettisiä polttoaineita, kuten metanolia, voitaisiin valmistaa uusiutuvalla energialla. Näillä voi olla laajaa käyttöä meriliikenteessä ja uusiutuvan energian varastoinnissa sekä myös maantieliikenteessä. Synteettiset polttoaineet ovat markkinoilla ehkä jo kymmenen vuoden sisällä.

4.

Ilmastoystävällisempää lentoliikenteen polttoainetta, biokerosiinia, tuotetaan jo, mutta se on kalliimpaa kuin raakaöljypohjainen kerosiini. Biokerosiinin laajamittainen valmistus edellyttää suurempaa kysyntää – ja kuluttajilta kalliimpiin lentohintoihin sopeutumista.

5.

Meriliikenne on suuri kasvihuonepäästöjen lähde. Erilaisista raaka-ainelähteistä ja muun muassa metsäteollisuuden sivutuotteista on kehitteillä bioöljyjä, joita voitaisiin jatkojalostaa edullisiksi meriliikenteen polttoaineiksi.

Vinkit antoi energiatekniikan professori Martti Larmi.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 17

Tieteestä

Hämähäkkiä matkimalla uutta biomateriaalia Hämähäkki on opettanut tutkijoita tuottamaan synteettistä biomateriaalia, josta voi tulevaisuudessa valmistaa vaatteita, kännykänkuoria ja auton osia.

Teksti: Riikka Hopiavaara Kuvat: Nina Pulkkis ja Aivan TIESITKÖ, ETTÄ hämähäkkinaaras kutoo

seitsemää erilaista seittiä? Ja että hämähäkkiä matkimalla ihminen on oppinut valmistamaan lähes yhtä vahvaa silkkistä materiaalia kuin hämähäkinseitti?

Hämähäkinseitin silkki rakentuu proteiinista, jonka ansiosta seitin silkki on sekä kestävää että hyvin venyvää. Seitti on yksi sitkeimmistä materiaaleista maailmassa. Aikamoista ihmeainetta siis.

Silkin tuottaminen ihmisen tarpeisiin on erityisen kiinnostavaa materiaalin loistavien ominaisuuksien takia. Tutkijoita kiinnostaa erityisesti seitti, jota hämähäkki käyttää liikkumiseen ja roikkumiseen. Se on yhtä aikaa erityisen vahvaa, jäykkää ja sitkeää kuitua.

Hämähäkin geenit tunnetaan

Hämähäkin matkiminen alkaa tutustumalla sen geeneihin, joista on olemassa paljon tietoa. Tutkijat tietävät, mikä geeneistä tuottaa seitin silkkiä. Bioteknologian kehittyminen viimeisten 20–30 vuoden aikana on puolestaan mahdollistanut sen, että tutkijat pystyvät istuttamaan tietyn geenin mikrobin soluun. Näin mikrobista saadaan hämähäkinseitin kaltaisen silkin tuottaja. Mikrobit ovat yksinkertaisia, yleensä yksisoluisia eliöitä, joita ovat esimerkiksi bakteerit, hiivat, homeet ja virukset.

Silkin tuottajamikrobina voi toimia esimerkiksi rihmasieni nimeltään Trichoderma reesei, jota on käytetty pit-

Silkkistä lankaa tai kalvoa valmistetaan suurjännitteen avulla. Raakamateriaalia laitetaan pitkään ohueen putkeen, jonka päästä materiaali suihkuaa alumiinilla päällystetylle pinnalle muodostaen kalvon.

kään teollisten entsyymien tuottamiseen muun muassa biopolttoaineiden valmistuksessa. Luonnossa puuta hajottava sieni ei aiheuta sairauksia. Lisäksi sillä on yksi tärkeä ominaisuus: kun solu on tuottanut sisällään uutta materiaalia, se työntää valmiin aineen ulos itsestään.

Kun geeni on paikallaan solussa, se voidaan aktivoida esimerkiksi alkoholilla tai hiilihydraateilla. Geeni on lisättävä vain yhteen soluun, sillä solujen jakautuessa tutkijoilla on yhä useampi solu tuottamassa silkkimateriaalia.

Biologia tapahtuu vedessä

Korvaa-projektin valmistamien kuulokkeiden muovi- ja nahkaosat tuotettiin mikrobien avulla. Projektissa tutkittiin ja kehitettiin erilaisia mikrobiprosesseja pehmeiden, kovien, vaahtomaisten ja nahanomaisten materiaalien luomiseksi. Suunnittelijat hyödynsivät näitä materiaaleja kuulokkeiden eri osissa. Osaa materiaaleista ei ole aiemmin käytetty teollisessa muotoilussa. Hämähäkin seittiä muistuttavaa silkkiä käytettiin kuulokkeissa ääntä välittävänä elementtinä. VTT ja Aalto-yliopisto tuottivat materiaalit, teollisesta muotoilusta vastasi Aivan ja projektivaiheiden dokumentoinnista ja kuvauksesta Fotoni Film.

18 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

Mikrobit tuottavat biosynteettisen silkin bioreaktorissa, jossa on veden lisäksi sokeria, aminohappoja ja vitamiineja.

Lopputuloksena on vaaleaa höytyvää, josta silkki ja solut on eroteltu toisistaan.

Prosessi ei lopu mikrobien työhön, sillä raakamateriaalia pitää vielä työstää. Tutkijat valmistavat silkkistä lankaa tai kalvoa suurjännitteen avulla. He laittavat raakamateriaalia pitkään ja ohueen putkeen, jonka päästä materiaali suihkuaa ilman läpi alumiinilla päällystetylle pinnalle ja muodostaa kalvon. Materiaali ei tuoksu miltään, ja se tuntuu sormien välissä uskomattoman silkkiseltä, pehmeältä ja joustavalta. Kuin silittäisi hyvin pehmeää, lyhytkarvaista eläintä.

Tästä kierrätettävästä biomateriaalista voisi valmistaa vaatteiden, kirurgisten ompelulankojen ja haavatyynyjen lisäksi monenlaisia esineitä kännykänkuorista lentokoneen ja auton osiin. • Artikkelia varten on haastateltu Korvaa-projektiin osallistunutta VTT:n tutkijaa Pezhman Mohammadia, joka väitteli Aalto-yliopistossa joulukuussa 2018.

Aallossa hämähäkkisilkkiä tutkii professori Markus Linder.

Kolumni Lue lisää: Aaltovaikutuskirja

Terveydenhoidon tehostaminen voi parantaa myös sen laatua OLEN LASKENTATOIMEN professori ja keskittynyt tutki-

Aleksi Poutanen

mustyössä kahteen suureen teemaan: laskennan rooliin yritysten ohjaus- ja johtamisjärjestelmissä sekä terveydenhoitoon ja sen tehostamismahdollisuuksiin.

Sote-menot ovat jo pitkään kasvaneet bruttokansantuotetta vauhdikkaammin, mikä on kestämätön yhtälö.

Se ei silti ole mikään luonnonlaki, joka on vain hyväksyttävä – edes väestön vanhetessa. Suurimmalla osalla ihmisistä hoidon tarve kasvaa vasta yhden tai kahden viimeisen elinvuoden aikana.

Kun tarkastellaan esimerkiksi kirurgisten leikkausten määriä, Suomi on terveysjärjestö WHO:n listauksissa korkealla. Alueiden välillä on kuitenkin suuria eroja, jotka eivät selity sairastavuudella. Tämä viittaa siihen, että leikkausten määrää ohjaa kysynnän sijaan

niiden tarjonta. Tilanteen muuttaminen vaatii tehokasta johtamista ja tuotantorakenteiden uudistamista.

Se taas ei onnistu ilman suurempia sote-alueita.

Kunnallisalan kehittämissäätiön ja yhdeksän sairaanhoitopiirin rahoittamassa tutkimuksessa vertailimme eri sairaanhoitopiirien kustannuksia. Laskimme, että sote-kustannuksista on mahdollisuus säästää jopa 2,6 miljardia euroa palveluiden tasoon oleellisesti puuttumatta. Tämä onnistuisi ottamalla mallia tehokkaimmista sairaanhoitopiireistä, tarkastelemalla leikkausten määrää, tehostamalla leikkaussalien, laboratorioiden ja kuvantamispalveluiden toimintaa, ohjaamalla resursseja kuntoutukseen sekä panostamalla vanhustenhoitoon. Suomessa esimerkiksi dementiapotilaita hoidetaan liian usein makuuttamalla sairaalassa, mikä voi olla kohtalokasta ja kallista.

Keväällä 2019 kaatuneeseen Sipilän hallituksen soteehdotukseen tehtiin suuri valuvika. Hintakilpailua ei otettu siinä huomioon, vaan yksityisille ja julkisille sote-keskuksille maksettava hinta laskettiin julkisen toimijan kustannustason mukaan. Markkinalogiikan mukaan yksityiset yritykset sijoittuvat erityisesti sinne, missä potilaita on runsaasti. Näin julkinen sektori joutuu hoitamaan reuna-alueet, jolloin kustannustaso nousee, ja yritykset saavat automaattisesti kovemman korvauksen eli tulonsiirron yhteiskunnalta.

Näiden yhteiskunnan tason laskelmien jälkeen olemme pureutuneet alan yksittäisiin organisaatioihin ja niiden toiminnan tehostamiseen. Olemme myös etsineet keinoja, joilla henkilöstö saataisiin innostumaan tuottavuuden kehittämisestä. Yksi perusajatuksista on, että toiminnan johtamisen ja suunnittelun pitäisi olla faktapohjaista eli perustua mahdollisimman paljon dataan. Hyvä esimerkki on HUSin psykiatrian yksikkö, jossa kaikille toimenpiteille määriteltiin järjestelmään omat koodinsa. Näin saadaan tarkkaa tietoa siitä, mitä toimenpiteitä potilaille on tehty ja pystytään paremmin seuraamaan ja vertaamaan hoidon vaikuttavuutta.

Suomessa on monella tapaa hieno terveydenhuoltojärjestelmä, joka pärjää erinomaisesti kansainvälisissä vertailuissa. On silti hullua ajatella, että meidän ei tarvitsisi kehittyä ja muuttaa asioita. Aivan kuten teollisuudessa, myös terveydenhoidossa voidaan parantaa sekä tuottavuutta että laatua samanaikaisesti – ja mennä koko ajan eteenpäin.

Teemu Malmi Kirjoittaja on laskentatoimen professori Kauppakorkeakoulussa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 19

Kuka

20 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

Muotoilun edistäjä Jokaisen ihmisen kanssa voi tehdä yhteistyötä, Kari Korkman uskoo. Helsinki Design Week -tapahtuman perustaja innostuu porukalla ideoimisesta.

Teksti: Tiiu Pohjolainen Kuvat: Aleksi Poutanen

K

ari Korkman ajeli kohti Fiskarsia. Vuosi oli 2001.

Autoradiossa soi J. Karjalaisen biisi. Ajaessaan Korkman mietti vastikään toteuttamaansa Design Partners 01 -näyttelyä. VR:n silloisille makasiineille Helsinkiin pystytetyssä 24 tunnin tapahtumassa esiteltiin tuotteita, jotka olivat vasta lähdössä markkinoille.

Habitare-messujen satelliittitapahtuma oli ollut sinänsä menestys, mutta sen tuottaneelle Korkmanille omien sanojensa mukaan ”pirun kallis”. ”Design Partnersin piti olla kertaluontoinen tapahtuma, mutta minulla ei ollut varaa lopettaa sitä. Jos olisin lopettanut kerrasta, kaikki näyttelyyn sijoittamani rahat olisivat menneet hukkaan. Piti keksiä jotain seuraavalle vuodelle”, hän muistelee. ”Ajattelin, että J. Karjalainen on musiikintekijä, joka tuntuu ymmärtävän suomalaista yleisöä. Jäin miettimään, osaisiko hän suunnitella astian tai tuolin, joka yhtä lailla miellyttäisi yleisöä.”

Hullunkuriset työparit

Ajatuskehä jatkui ajomatkalla. Korkman uumoili, että muusikko voisi hyvinkin suunnitella tuotteen, mikäli tällä olisi

työparina muotoilija. Syntyi idea seuraavaan Design Partnersiin.

Vuonna 2002 Designmuseossa aukeni näyttely Two visions, one design. Näyttelyä varten Korkman linkitti yhteen sangen eritaustaisia työpareja. Harri Koskinen sai parikseen tv-tuottaja Saku Tuomisen, Eero Koivisto koreografi Kenneth Kvarnströmin, Brita Flanderin pariksi kutsuttiin kirjailijadramaturgi Outi Nyytäjä. Keskustelipa Korkman jopa J. Karjalaisen kanssa projektiin osallistumisesta. Mukaanlähteneitä briiffattiin ideoimaan ja muotoilemaan uusi tuote.

Korkmanin mukaan näyttelyn lopputulos oli uskomaton. ”Tuotteet olivat hämmästyttäviä, häkellyttäviä suorastaan. Kaksi ventovierasta lähti ideoimaan ja suunnittelemaan. Siinä oli intohimoa mukana. Väitänkin, että vuoden 2002 Design Partners -näyttely vaikuttaa edelleen vahvasti nykyiseen tekemiseeni ja siihen, että poikkialaisuus on sen kantava ajatus.

Näyttelyt antoivat toiminnalle suunnan.”

Nykyinen tekeminen tarkoittaa Helsingin vanhan tulli- ja pakkahuoneen korkeissa tiloissa sijaitsevaa Luovi Productions Oy -toimistoa, josta käsin Korkman luotsaa Helsinki Design Week

-tapahtumaa ja toimii muun muassa maailmanlaajuisen World Design Weeks -verkoston presidenttinä. ”Tämä on minun pienen pieni imperiumini, joka Katajanokalta ponnistaa ja pyörittää Helsinki Design Weekiä, yhtä maailman vanhimmista designviikoista.”

Yksi tapa vahvistaa imperiumia on yhteistyö: ”Luovi on edelleen pieni yritys, jolle yhteistyö muiden kanssa on oikeastaan ainoa mahdollisuus. Ehkä minun vahvuuteni on usko siihen, että jokaisen ihmisen, yhteisön tai yrityksen kanssa voi tehdä yhteistyötä.”

Korkmanin yritys tuottaa muotoiluun littyvää sisältöä ympäri vuoden. ”Design Week on vain kerran vuodessa toteutuva tapahtuma. Siksi kehitämme kaupunkifestivaalista mediaa, joka on muotoilun asialla vuoden ympäri.”

Itsekehitelty titteli

Toista oli kolmisenkymmentä vuotta sitten. Tuolloin Korkman perusti Luovin ilman ensimmäistäkään asiakasta tai tuoteideaa. Takana oli vuosien työskentely muotoilija Hannu Kähösen Creadesign-yrityksessä. Vastavalmistunut kauppatieteiden maisteri oli työskennellyt muotoilutoimiston uusasiakasAALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 21

Kuka

Korkman keksi itselleen ammatin: muotoilutuottaja.

hiljaa. Hän tietää ajattelevansa strategisesti ja kykenevänsä kokonaisvaltaisiin näkemyksiin. Hän tietää olevansa melko hyvä ihmisten kanssa. Senkin hän tietää, että omat vahvuudet ovat praktiikan puolella, hän on tekijämiehiä. ”Tekemiseni on aina perustunut intuitioon tai visioon siitä, mikä on missäkin tilanteessa ollut järkevää tai tarpeellista.

Vaikka se järkevä varmasti usein onkin lainausmerkeissä.”

Pohdinnan jälkeen Korkman uumoilee, että työskentelisi ilmaston puolesta. ”Haluan, että tekemilläni asioilla on merkitystä. Voisin kuvitella tekeväni työtä, jossa etsittäisiin ratkaisuja ilmaston lämpenemistä koskeviin polttaviin kysymyksiin.”

Kari Korkman arvostaa taiteessa ja muotoilussa kykyä reagoida ajan ilmiöihin ja tapahtumiin. Huoli ilmastosta näkyi niin syyskuisessa Helsinki Design Week -tapahtumassa kuin Korkmanin tänä vuonna perustamassa Fiskarsin Ideointi on nautinto Kauppatieteen alan pro gradu -työn Kari taide- ja muotoilubiennalessakin.

Helsinki Design Weekin teemana oli Korkman oli tehnyt pankkimaailmaan.

Hän tiesi, että mikäli hän jäisi työskente- Learning Climate, Fiskarsissa pohdittiin ihmisen ja luonnon yhteiseloa. lemään numeroiden ääreen, hän ei olisi ”Designviikolla ja biennalessa ollaan onnellinen. Kenties tuoretta kauppatieajan hermolla. Näin voimme vaikuttaa teilijää veti taiteen ja muotoilun pariin verenperintö, suvussa on ollut kosolti tai- yleiseen mielipiteeseen ja sitä kautta käyttäytymiseen ja kulutuskäyttäytyteilijoita ja arkkitehteja. miseen.” ”Mikäli minulla olisi toisenlaiset lahSeuraa jälleen pohdiskeleva tauko, jat, olisin varmasti hakeutunut arkkitehja Korkman jatkaa: tuurin pariin. Mutta huomasin varhain, ”Tämä tarkoittaa, että voimme ettei minussa ole sitä, mitä ala edellyttää. vaikuttaa päättäjiin ja teollisuuteen.

Suvussani on aina arvostettu luovuutta.

Halusin olla yhteydessä luoviin ihmisiin.” Eli voimme vaikuttaa tulevaisuuteen.

Omassa työssäni ja asemassani kenties Eniten hän nauttii ideointivaiheesta. tyydyttävintä on, että pystyn vaikuttaSiitä, kun porukassa lähdetään käsittemaan. Aiheiden teemoittelu ja esiin lemään ongelmaa, etsimään ratkaisua nostaminen on minun tapani vaikuttaa. johonkin haasteeseen.

Kun Helsinki Design Week haastaa yri”Se on varmasti yksi syy, miksi olen viihtynyt muotoilun maailmassa pitkälti tyksiä ja yhteistyökumppaneita siinä, miten ne suhtautuvat ilmaston lämpeneyli 30 vuoden ajan.” miseen, teen mielestäni merkityksellistä Ilmastokysymyksiä ei voi vältellä työtä. Designviikko on vahvasti mukana ilmastonmuutosta ehkäisevässä toiminMitä Kari Korkman sitten tekisi, jos ei nassa ja, luoja paratkoon, eihän se mitään voisi työskennellä muotoilun ja taiteen parissa? Toimitusjohtaja miettii pitkään muuta voisi ollakaan.” • hankinnan parissa. Kolmisen vuotta hän työskenteli Kähösen perustaman Moform Oy:n toimitusjohtajana. Mutta sitten iski 1990-luvun lama. ”Me todella yritimme Hannun kanssa löytää hyvää yhteistä tekemistä, mutta se oli synkkää aikaa kaikkialla. Työt vähenivät radikaalisti. Minulle jäi ainoaksi vaihtoehdoksi perustaa oma yritys, mikäli halusin toteuttaa visioitani.”

Ja visioita riitti. Yhteyksiä muotoilijoihin oli syntynyt Creadesignin vuosina.

Kari Korkman päätti ryhtyä muotoilutuottajaksi. Työhönsä ja itse kehittelemäänsä titteliin hän otti mallia elokuvatuottamisesta ja kirjankustantamisesta. ”Siinä missä toiset lukevat käsikirjoituksia tai kuuntelevat demonauhoja, minä aloin opiskella tuoteideoita. Tarjouduin ja asettauduin toimijaksi designerin ja tämän tuoteidean, valmistamisen ja markkinoinnin kohtauspisteeseen.”

22 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

• Kari Korkman on valmistunut kauppatieteiden maisteriksi Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1990. Hänet promovoitiin taiteen kunniatohtoriksi Aalto-yliopistossa kesäkuussa 2019.

• Toimitusjohtaja yrityksessä Luovi Productions Oy, joka toteuttaa muun muassa Helsinki Design Week -tapahtumaa sekä Helsinki Design Weekly -mediaa.

• Maailmanlaajuisen World Design Weeks -verkoston presidentti.

• Kuratoinut lukuisia muotoilunäyttelyitä sekä -tapahtumia: ensimmäinen Design Partners -tapahtuma Helsingissä vuonna 2001, Design Market -tapahtumat vuodesta 2005 alkaen.

Lanseerannut vuonna 2006 PechaKuchapuhekonseptitapahtuman Suomeen.

Vuonna 2019 perustanut Fiskars Village Art & Design Biennalen, joka jatkaa ainakin vuoteen 2025 asti.

• Perheeseen kuuluu puoliso Eevi, jota ilman Korkman ei omien sanojensa mukaan olisi pystynyt suoriutumaan töistään ja yrittäjyydestä. Kolme aikuista tytärtä – Anni, Iris ja Taru –, joista Anni Korkman työskentelee Helsinki Design Weekin ohjelmajohtajana.

• Harrastaa purjehtimista puuveneellä.

Yrittäjyys

Mitä et ole uskaltanut kysyä sijoittamisesta Pia-Maria Nickström ja Hanna Tikander kaipasivat ymmärrettävää talouspuhetta ja perustivat Mimmit sijoittaa -yhteisön.

Teksti: Laura Siira Kuvat:Mona Salminen ”SIJOITTAMINEN ON mulle vasta puoli

vuotta vanha tuttu”, sanoo Hanna Tikander, toinen Mimmit sijoittaa -yhteisön perustajista. Yhteisön tavoitteena on kertoa sijoittamisesta mahdollisimman ymmärrettävästi ja kiinnostavasti, niin että etenkin pörssissä aliedustetut nuoret naiset innostuisivat mukaan. Hommassa ei haittaa, vaikka sijoittamisesta ei olisi vielä kertynyt syvällisintä tietoa. Päinvastoin – se varmistaa, että kaikki mitä Mimmit sijoittaa -kanavilta tulee ulos, on myös kohderyhmän sulateltavissa.

Tikanderin ystävä Pia-Maria Nickström perusti Mimmit sijoittaa -blogin vuonna 2018. Hän huomasi, ettei kauppatieteiden kandinakaan ymmärtänyt pankkineuvottelussa käytettyjä sijoitustermejä. ”Mietin, kuinka on sitten niiden ystävieni laita, joilla ei ole korkeakoulututkintoa alalta. Innostuin opiskelemaan sijoittamista ja huomasin, että se on oikeastaan aika helppoa – tai ainakin sen voi tehdä helpoksi. Pienellä työmäärällä ja alkupääomalla pääsee mukaan, ja se on paljon kannattavampaa kuin pelkkä säästäminen”, sanoo Nickström, joka opiskelee markkinointia ja rahoitusta Kauppakorkeakoulussa.

Vastoin omia odotuksiaan myös Tikander innostui sijoittamisesta luettuaan Nickströmin blogia ja lähti mukaan ystävänsä yritykseen. Ensimmäinen, sijoittamisen aloittamiseen keskittyvä after work -tapahtuma järjestettiin Helsingissä tammikuussa 2019. Paikkoja oli 35, kiinnostuneita osallistujia 4 000. Mimmit sijoittaa sai sosiaalisessa mediassa nopeasti valtavan nosteen. Kevään aikana tapahtumia kertyi jo kymmeniä, ja podcast-jaksoilla on kymmeniätuhansia kuuntelijoita. Heistä 98 prosenttia on nuoria naisia. ”Pitkällä tähtäimellä toivomme, että pörssistä tulisi tasa-arvoisempi. Sijoittaminen on yhä liian riippuvaista siitä, onko kotonasi puhuttu rahasta ja sijoittamisesta tai onko vaarisi ostanut sinulle osakkeita, kun olet ollut vauva. Kaikilla pitäisi olla oikeus sijoittamiseen”, Nickström sanoo.

24 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

Toivomme, että pörssistä tulisi tasa-arvoisempi, sanovat Hanna Tikander ja Pia-Maria Nickström.

Voinko menettää kaikki rahani?

Miten pörssiin pääsee? Mikä on osake, ja miten sen hinta muodostuu? Pitääkö itse löytää osakkeille ostaja, jos niitä haluaa myydä? Voinko menettää kaikki rahani?

Nickström ja Tikander halusivat luoda foorumin, jossa sijoittamisesta saa kysyä ihan mitä vain. ”Monilla on sijoittamiseen liittyviä harhaluuloja ja pelkoja, joiden vuoksi aloittamista lykätään”, Tikander sanoo. ”Luvut saavat kuitenkin ihmiset aina motivoitumaan. Puhumme paljon esimerkiksi korkoa korolle -ilmiöstä. Kun näytämme tapahtumissamme laskelman siitä, mitä pienikin kuukausisijoitussumma voisi olla 20 vuoden päästä, se on käännekohta. Ihmiset hiljenevät, kaivavat puhelimensa esiin ja ottavat kuvan siitä.”

Naisten osuus rahastosijoittajina kasvaa jatkuvasti, ja rahasta ylipäätään puhutaan enemmän. Historiallisista syistä miehet kuitenkin dominoivat pörssiä. Miehillä on ollut enemmän rahaa käytössään, ja mitä kauemmin rahojaan on pörssissä pitänyt, sitä enemmän rahaa on yleensä kertynyt. Sijoittaminen on myös aiemmin vaatinut enemmän tietoa ja rahaa, Nickström sanoo. ”Nykyisin sijoittamisen maailma on avautunut periaatteessa kaikille laajo-

jen indeksirahastojen ja matalakuluisten sijoitusinstrumenttien kautta. Kuitenkin usein, kun puhutaan sijoittamisesta, mennään heti syvemmälle. Emme halua unohtaa niitä, joilla on tarve kuulla, mikä on pörssi ja mikä on osake.”

Työtä, joka ei tunnu työltä

Alun perin Nickström ja Tikander suunnittelivat pyörittävänsä Mimmit sijoittaa -yhteisöä opiskelun ohella, mutta suosion myötä tilanne on kääntynyt toisin päin. Yhteisömedian pystyttäminen on vaatinut tiukkaa suunnittelua ja jatkuvaa läsnäoloa. ”Vahvuutemme on se, että edustamme itse kohderyhmäämme. Teemme sisältöä, joka palvelee aidosti heitä, ei kenenkään muun intressejä”, sanoo Tikander, joka opiskelee visuaalista markkinointia Haaga-Heliassa.

Tuloja mimmit saavat yrityskeikoilta, muusta yritysyhteistyöstä ja mainosten myynnistä omille kanaville. ”Kyllä sijoitussalkkumme voisivat paksummin, jos olisimme vakitöissä. Tämä on kuitenkin niin hauskaa, ettei se edes tunnu työltä. Olen aina halunnut yrittäjäksi”, Nickström sanoo. ”Kauppiksessa opiskelussa on hienoa myös se, että opintoihin voi yhdistää oman yrityksen kehittämistä.”

Monilla on sijoittamiseen liittyviä harhaluuloja ja pelkoja, joiden vuoksi aloittamista lykätään.

Passiivinenkin pärjää

Sijoittamiseen mimmit eivät sen sijaan käytä liikaa aikaa. He eivät usko, että aktiivinen osakepoiminta olisi merkittävästi tuottoisampaa kuin yleinen markkinakehitys. ”Olemme molemmat tosi passiivisia pitkän tähtäimen sijoittajia. Luotamme matalakuluisiin indeksirahastoihin ja

sitä kautta enemmän siihen, että maailmantalous kasvaa kuin että jokin yksittäinen yritys nousee”, Nickström sanoo.

Sijoittajan uralla tärkeintä on kuitenkin aloittaminen. Ja juuri siihen Nickström ja Tikander aikovat kannustaa niin kauan, kun yleisöä kiinnostaa kuunnella. ”Olisin todella toivonut, että joku olisi

kertonut minulle näistä asioista tai että olisin itse törmännyt tällaiseen yhteisöön kymmenen vuotta sitten. Olen säästänyt monta vuotta väärin”, Tikander sanoo. ”Nyt voin puolen vuoden sijoituskokemuksella sanoa, että se tarjoaa turvaa ja mahdollisuuksia, voimaannuttaa, kun olet turvannut selustasi – jo sillä pienellä summalla joka kuukausi.” • AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 25

Teema

Valo on loputon lähde Valo vaikuttaa kaikkialla, ei vain luonnossa. Fotoniikan eli valotieteen sovelluksia käytetään laajasti tutkimuksessa, teollisuudessa ja yritysmaailmassa. Ala voi luoda miljoona uutta työpaikkaa Eurooppaan vuoteen 2030 mennessä.

Teksti: Mark Fletcher Kuvitus: Jolanda Jokinen

F

ysiikan osa-alueisiin lukeutuvaa fotoniikkaa pidetään tulevaisuuden alana. Se liittyy seuraavan sukupolven laitteisiin ja teknologiohin, jotka toimivat valon nopeudella, säästävät ympäristöä ja ovat tehokkaita ja taloudellisia – siis suureksi hyödyksi yhteiskunnalle.

Euroopan komissio on määrittänyt fotoniikan yhdeksi kehitystä vauhditta26 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

vaksi teknologiaksi (KET) muun muassa nanoelektroniikan, nanoteknologian ja bioteknologian rinnalle. Niitä pidetään innovaatioiden keskeisinä rakennusosina kaikilla teknologian sektoreilla. Mutta vaikka fotoniikan arvo on nousussa, sen merkitystä voi olla vaikea konkretisoida, sanoo Photonics Finlandin toiminnanjohtaja Juha Purmonen. ”Fotoniikka ei itsessään ole oma sovellusalueensa, mutta kun sitä hyödynne-

tään muissa ratkaisuissa, siitä tulee ratkaisevan tärkeä elementti.”

Valon uudet käyttökohteet

Fotoniikan keskeisiä sovellusalueita ovat tieto- ja viestintäteknologia, teollisuus, bio- ja terveystieteet, valaisimet ja näyttölaitteet, turvallisuus, energia, metrologia, kuvantaminen ja sensorit.

Apulaisprofessori Caterina Soldano Aalto-yliopistosta sanoo, että vaikka foto-

niikka nähdään uutena ilmiönä, joka on mahdollistanut monet tämän hetken hienoimmista sovelluksista ja laitteista, valoa tuottava prosessi on suhteellisen vanha keksintö. ”Varhaisia esimerkkejä ovat vaikkapa hehkulamppu ja silmälasit. Nykyinen tieteellinen tieto ja ymmärrys sekä teknologinen kehitys ovat kuitenkin johtaneet aivan uudenlaisiin tapoihin luoda, manipuloida ja havaita valoa. Laserteknologia on tästä täydellinen esimerkki.”

Fotoniikan historia voisi olla myös laserin historiaa. Laserin keksiminen lähes kuusikymmentä vuotta sitten on vaikuttanut merkittävästi ihmiskuntaan monilla eri aloilla. Laserlähtöisille teknologioille on myönnetty kahden viime vuosikymmenen aikana useita fysiikan Nobel-palkintoja, mutta ne pohjautuvat edeltävien vuosikymmenten tutkimukseen ja innovaatioihin.

Fotoniikka muuttaa maailmaa

Fotoniikan tutkimusryhmää Aalto-yliopistossa johtaa professori Zhipei Sun.

Hän jakaa fotoniikan kehityksen neljään pääryhmään: valon eli fotonien tuottamiseen, muokkaamiseen, johtamiseen ja havaitsemiseen. ”Alaa on perinteisesti kiinnostanut valon tuottaminen esimerkiksi hehkuja led-lamppujen avulla, mutta nyt painopiste on siirtymässä siihen, että valoa voitaisiin tuottaa ja sen kulkua ohjailla aiempaa tehokkaammin.”

Samalla kun perinteisen teknologian tarjoamien mahdollisuuksien rajat ovat tulossa vastaan, fotoniikka tarjoaa uusia kiinnostavia näkymiä. Kenties ilmeisimpiä sovellusalueita ovat peli- ja viihdeteollisuus. Fotoniikan laaja-alaisuutta ja potentiaalia ei kannata kuitenkaan vähätellä. ”Esimerkiksi internet ei toimisi ilman fotoniikkaa, sillä lähes kaikki data kulkee valokuidussa. Datakeskukset tarvitsevat tulevaisuudessa entistä enemmän kapasiteettia. Valoon perustuvat teknologiat täydentävät tai korvaavat nyt käytössä olevat elektroniikkaan tai sähkötekniikkaan perustuvat ratkaisut. Yritysnäkö-

kulmasta fotoniikka soveltuu moniin tämänhetkisiin ratkaisuihin ja avaa lisäksi uusia mahdollisuuksia”, Juha Purmonen sanoo.

Mahdollisuuksien runsaudensarvi

Optiset tiedonsiirtoratkaisut rakentavat uutta yhteiskuntaa, jossa data siirtyy lähes reaaliaikaisesti ympäri maailman miljoonissa valokuituverkoissa. Nämä valoon perustuvat teknologiat puolestaan ruokkivat uusia tekoälyalgoritmeja, joiden ansiosta meillä on tulevaisuudessa käytössämme itseohjautuvat autot, älykkäät kaupungit, esineiden internetiin pohjautuva teollisuus 4.0 sekä kokonaisvaltainen ymmärrys ilmastosta.

Terveysalalla fotoniikan avulla voidaan kehittää puettavan teknologian tuotteita, kuten rannekkeita tai vaatteita, jotka edistyneisiin biosensoreihin yhdistettynä tekevät nopeita diagnooseja, havaitsevat sairaudet varhaisessa vaiheessa ja seuraavat ja arvioivat hoitovasteita.

Koittaa siis täsmälääketieteen aika.

Näköpiirissä on jo mahdollisuus etsiä AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 27

Teema

Valtava kasvupotentiaali • Fotoniikan odotetaan luovan miljoona uutta työpaikkaa Eurooppaan vuoteen 2030 mennessä.

• Pelkästään Suomessa on tällä hetkellä yli 200 fotoniikka-alan yritystä.

• Fotoniikkaa hyödyntävillä teknologioilla on merkittävä vaikutus maailmantalouteen. Fotoniikan maailmanmarkkina-arvon ennustetaan ylittävän 600 miljardia euroa vuonna 2020.

• Fotoniikka-alan kasvu oli yli kaksinkertainen koko maailman bruttokansantuotteeseen verrattuna vuosina 2005–2011.

• Fotoniikan vaikutus Euroopan talouteen on noin 10 prosenttia.

• Euroopan fotoniikkamarkkinan arvo on 58,5 miljardia euroa (21 prosenttia globaalista markkinasta) ja ala työllistää Euroopassa 290 000 ihmistä.

Lähde: Photonics21 Multiannual Strategic Roadmap 2021–2027

28 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

ja tunnistaa vakavien – ja toistaiseksi parantumattomien – sairauksien oireita.

Valaistuksessa, elektroniikassa ja näyttölaitteissa fotoniikkaan pohjautuvat ratkaisut korvaavat perinteiset navigaatio- ja tietojärjestelmät, ja kuluttaja voi valita pidemmälle räätälöityjä vaihtoehtoja. Apuun tulevat esimerkiksi kasvojentunnistus tai puettava terveys- ja hyvinvointitekniikka. Niitä voidaan hyödyntää monilla sovellusalueilla esimerkiksi liike-elämässä, viihdeteollisuudessa ja teollisessa suunnittelussa. Ja kun astumme robottiliikenteen aikaan, fotoniikan avulla voidaan ratkaista itseohjautuviin autoihin liittyviä haasteita, parantaa liikenneturvallisuutta ja vähentää ruuhkia.

Fotoniikan vaikutus elintarvikkeisiin ja maatalouteen ei ole yhtä ilmeistä, mutta niin ikään merkittävää. ”Elintarvike- ja maataloussektorilla tarvitaan runsaasti fotoniikkaa hyödyntäviä innovaatioita. Tarve alkaa pellolta ja ulottuu kaikkiin tuotannon vaiheisiin, jotta ruoantuotannosta saadaan taloudellista sekä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää”, sanoo Purmonen.

Valoon perustuvat teknologiat ovat käyttökelpoisia esimerkiksi seuranta- ja mittausvälineissä, maatiloilla, elintarvikkeiden käsittely- ja jalostuslaitoksissa ja kuluttajien käytössä. Maaperän laatua ja satoa tarkkailevat sensorit antavat arvokasta tietoa siitä, miten viljelyn tuloksia voi parantaa.

Tehoa teidonsiirtoon

Fotoniikan avulla tiedonsiirrosta tulee entistä ketterämpää. ”Meillä on tarve sekä lisätä tiedonsiirron nopeutta ja kapasiteettia että vastata tästä aiheutuvaan energiantarpeen kasvuun. Intel julkisti hiljattain piifotoniikkaratkaisun, jonka tiedonsiirtonopeus on huima 400 gigabittiä sekunnissa. Se on perinteistä kuparikaapelia kymmenen kertaa nopeampi, kuluttaa noin kolme kertaa vähemmän sähköä ja mahdollistaa pidemmät etäisyydet”, professori Sun sanoo.

Myös laserkirurgiassa kehitysaskeleet voivat olla mullistavia. Tällä hetkellä siinä käytetään yhden mikronin aallonpituutta, joka sijoittuu lähi-infrapunaalueelle.

Arvioiden mukaan vasta 20 prosenttia kaikista globaalin fotoniikkamarkkinan mahdollisuuksista on hyödynnetty vuonna 2020.

– Photonics21 Multiannual Strategic Roadmap 2021–2027

muuttaa yhteiskuntaa esimerkiksi mahdollistamalla konenäön, tekoälyn ja niiden pohjalta tapahtuvan päätöksenteon ja viestinnän”, Sun sanoo.

Siinä missä Sun kollegoineen tekee fotoniikan perustutkimusta, professori Caterina Soldanon lähestymistapa on soveltavampi. Hänen tavoitteenaan on kehittää uusia laitteita ja sovelluksia.

Soldano tutkii optoelektroniikkaa, jossa valon tuottamiseen ja havaitsemiseen käytetään orgaanisia molekyylejä.

Perustutkimuksesta sovelluksiin ”Haluan olla luomassa seuraavan sukuUseimmat Aalto-yliopiston fotoniikan polven optoelektroniikan ratkaisuja”, tutkimusryhmistä sijaitsevat MicronoSoldano sanoo. vassa, joka on Aalto-yliopiston ja VTT:n Orgaanisten materiaalien avulla yhteinen mikro- ja nanotekniikan tutkivoidaan kehittää aivan uudenlaisia jousmuskeskus. tavia ja muokattavia laitteita. Sellaisia Professori Zhipei Sun tutkii ryhmiovat esimerkiksi vaatteisiin integroidut neen erilaisten nanomateriaalien omisensorit ja matkapuhelimien taittuvat naisuuksia ja miten niitä voi hyödyntää näytöt. fotoniikan sovelluksissa. ”Olen työskennellyt sekä perustutki”Pidän tärkeänä, että kaikki fotoniikkalaitteet yhdistetään tehokkaisiin mik- muksen parissa että tutkimus- ja kehitysympäristössä. Minulla on hyvä käsirosiruihin. Esimerkiksi pitkälle integroidut, erittäin herkät ja nopeat fotoniik- tys siitä, miten laboratorioissa tehdyistä innovaatioista siirrytään kohti markkikasensorit sekä kuvantamis- ja tietojenkäsittelylaitteet tukevat käynnissä olevaa noita lähellä olevia sovelluksia. Tavoitteeni on yhdistää nämä kaksi puolta” • teollisen internetin vallankumousta. Se ”Pääsyy yhden mikronin käyttöön on se, että sillä saadaan helposti suuri teho.

Kahden mikronin aallonpituus olisi kuitenkin parempi, mikä johtuu siitä, että 90 prosenttia kehostamme on vettä. Kahden mikronin aallonpituudella nestekerros ei ole lasersäteilylle läpinäkyvä, joten työskentely on tarkempaa ja kontrolloidumpaa ja terveelle kudokselle aiheutuu vähemmän vaurioita”, sanoo Sun.

Fotoniikka Suomessa SUOMESSA KEHITETÄÄN fotoniikkaan pohjautuvia ratkaisuja niin globaaleihin kuin paikallisiinkin haasteisiin. ”Virtuaalitodellisuutta (VR), lisättyä todellisuutta (AR) ja tehostettua todellisuutta (MR) hyödyntävät ratkaisut ovat hyviä esimerkkejä teknologisista ratkaisuista, joita Suomessa kehitetään. Niihin ovat keskittyneet esimerkiksi Varjo Technologies ja Dispelix, joiden kummankin käsistä tulee maailmanluokan innovaatioita”, sanoo Photonics Finlandin toiminnanjohtaja Juha Purmonen.

Näiden lisäksi Suomessa on yli 200 yritystä, jotka kehittävät optisia antureita ja kuvantamista, mikroja nanofotoniikkaa sekä laser- ja valokuitua hyödyntäviä ratkaisuja.

Niitä käytetään laserkirurgiassa, tiedonsiirrossa, näyttölaitteissa ja sensoreissa.

Suurten metsien Suomessa on alettu hyödyntää fotoniikkaa myös droneen kiinnitettävässä Lidarvalotutkassa (Light Detection and Ranging), jolla voidaan kartoittaa metsävaroja ja havaita metsäpaloja.

Suomen Akatemia on valinnut lippulaivaohjelmaansa tulevaisuuden kannalta tärkeimmät teemat ja ryhmitellyt ne kuudeksi lippulaivaksi. Yksi näistä on PREIN – Fotoniikan tutkimuksen ja innovaatioiden lippulaiva.

PREIN on valoon perustuvien teknologioiden osaamisklusteri, jossa yli 300 ihmistä tekee monitieteistä yhteistyötä tutkimuksen, teollisuuden ja yhteiskunnan hyväksi. Klusteria johtaa Tampereen yliopisto ja mukana ovat Aalto-yliopisto, ItäSuomen yliopisto sekä VTT. Hanke yhdistää koko arvoketjun perustutkimuksesta soveltavaan tutkimukseen, tuotekehitykseen ja kaupallistamiseen. Aalto-yliopisto palkitsi PREIN-projektiryhmän Tutkimusvaikuttaja-palkinnolla lukuvuotensa avajaisissa syyskuussa 2019.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 29

Yhteistyö

Tuotekehitystä oppii rohkeasti kokeilemalla Opiskelijat ratkovat yritysten antamia haasteita.

Teksti: Eeva Lehtinen Kuvat: Mikko Raskinen Tuotekehityskurssi Product Development Project (PdP) kuvastaa Aalto-yliopiston ydintä: kolmen eri alan opiskelijat ratkovat yhdessä tosielämän haasteita ja tuottavat niihin tutkimustietoon perustuvia ratkaisuja. Lukuvuoden kestävän kurssin päätteeksi opiskelijat esittelevät aikaansaannoksensa projektityön tilanneelle yritykselle sekä suurelle yleisölle.

Kurssi perustettiin jo 23 vuotta sitten professori Kalevi Ekmanin aloitteesta. Ekman on kurssin ohjaimissa edelleen. ”Me valmennamme maailman parhaita tuotekehittelijöitä. Sellaisia, jotka osaavat rohkeasti soveltaa yliopiston oppeja käytäntöön ja viestiä työn tuloksista,” Ekman sanoo. ”Yritykset tuovat tiimeillemme mitä erilaisimpia haasteita. Joitakin he eivät itse uskaltaisi yrityksen sisällä vakavissaan ehdottaa. Kurssillemme ne sen sijaan tarjoavat mielenkiintoisia oppimiskokemuksia. Yritys hyötyy, kun opiskelijamme ovat ideoineet, mitanneet ja testanneet heidän antamaansa haastetta rohkeasti.”

Lukuvuonna 2018–19 kurssin opiskelijat tuottivat 12 projektityötä, joista kaksi esitellään tällä aukeamalla.

Uusi kurssi käynnistyi syyskuussa 2019, ja tiimit ovat hyvässä vauhdissa ideoimassa projektejaan. PdP-kurssin lopputuotoksia pääsee ihastelemaan 15. toukokuuta 2020 Product Design Galassa, joka järjestetään Design Factorylla Otaniemessä.

30 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

Koiran tehtävänä on tunnistaa hajun sijainti. Palkaksi saa makupalan.

Robotti opettaa koiraa KOIRAT OVAT paitsi ihmisen parhaita ystäviä myös korvaamattomana apuna vaikkapa näkövammaisten oppaina tai tullitehtävissä. Viime vuosina koirien pistämätön hajuaisti on osattu valjastaa sairauksien, kuten syövän, etsimiseen.

Nose Academy on tutkimuspohjainen startup-yritys, joka perustettiin syöpähajututkimuksen tarpeisiin. Yritys haastoi opiskelijat tekemään robotin, joka kouluttaa koiraa hajujen tunnistamiseen ja toimii virikkeenä silloin, kun koira on yksin. Sen tulee palkita koiraa onnistumisesta, ja omistajan pitää pystyä seuraamaan etänä koiran toimia esimerkiksi työpäivän aikana.

Hajuaukot kehitettiin sopiviksi erikokoisille kuonoille.

Hissi kulkee kitkan avulla ”RAKENTAKAA PROTOTYYPPI

”Tällaisella robotilla on monta etua: osa työläästä valmennuksesta voidaan korvata robotilla, ja toisaalta koira voi paremmin, kun sillä on mielekästä tekemistä yksin ollessaan”, kertoo Nose Academy -yrityksen Anna Hielm-Björkman, joka myös johtaa syöpähajututkimusta tekevää ryhmää Helsingin yliopistossa.

Nose knows -opiskelijatiimin projektipäällikkönä toimi Shreyasi Kar, toisen vuoden maisteriopiskelija Aalto-yliopistosta. ”Ryhmässämme oli kuusi aaltolaista opiskelijaa ja lisäksi viisi Etelä-Koreasta käsin työskennellyttä opiskelijaa”, Kar kertoo. ”Halusimme suunnitella työkalun, jossa ihmisen rooli on vähäinen. Suunnittelimme robottiin sovelluksen, joka rekisteröi kaiken, mitä koira tekee. Tämä tuottaa tärkeää dataa tutkijoille. Koiran toimia pystyy myös seuraamaan etänä sovelluksen avulla.”

Ideana on, että koira etsii hajuja laitteesta, ja kun se tunnistaa oikein, se saa makupalan. Ruoka-automaatti ei ole aivan laitteen vieressä, jotta koira saa myös tarpeellista liikuntaa.

Erityishaasteena oli perehtyä koiran käyttäytymiseen ja sielunelämään.

Koirat kun eivät aina toimi ihmisten odotusten mukaisesti. ”Käytimme paljon aikaa esimerkiksi siihen, että testasimme robotin hajuaukkojen muotoa ja väriä. Laitteen pitää sopia erikokoisille koirille ja erilaisille kuonoille niin, että koira tuntee olonsa mukavaksi ja haluaa tehdä harjoitteita.”

Nose Academy innostui projektista niin paljon, että jatkaa tuotteen kehittämistä Design Factoryn tiloissa. ”Se on käytännönläheinen ja inspiroiva ympäristö, jossa on kaikki mitä tarvitsemme viedäksemme prototyyppiä eteenpäin”, Hielm-Björkman sanoo.

vapaasti liikkuvasta tulevaisuuden hissistä, joka pystyy kulkemaan paitsi ylös ja alas, myös sivusuuntaan. Hississä ei ole köysiä eikä kaapeleita pitämässä sitä ylhäällä”. Tällaisen toimeksiannon tuotekehityskurssin opiskelijaryhmä sai hisseihin erikoistuneelta Kone-yhtiöltä.

Perinteisiä ylös ja alas kulkevia hissejä mahtuu yhteen hissikuiluun vain yksi. Sivusuuntaan liikkuminen mahdollistaisi useamman hissikorin sijoittamisen kuiluun, mikä tarkoittaa säästöjä energiankulutuksessa, ajassa ja rakentamiskustannuksissa. ”Teimme tehtävän mukaisesti vapaasti liikkuvan hissikorin. Sen liikkumiseen käytimme mecanumpyöriä, joissa on pieniä rullia 45 asteen kulmassa pyörän akselista.

Niiden avulla moottori liikuttaa hissin koria sivu- tai pystysuuntaan.

Hissikori pysyy ja liikkuu hissikuilussa puhtaasti kitkan avulla. Meidän piti valita sekä kuilun että pyörien materiaalit niin, että saamme aikaan riittävän kitkan niiden välille,” kertoo maisteriopiskelija Hanna Nortomaa, joka toimi tiiminvetäjänä.

Freelevator-ryhmässä oli yhdeksän opiskelijaa eri aloilta. Aaltoyliopiston opiskelijoiden lisäksi mukana oli neljä opiskelijaa intialaisesta Mumbain yliopistosta. ”Tiimin toimintatavat olivat ketteriä, vaikka opiskelijat työskentelivät kahdella eri aikavyöhykkeellä. He myös pitivät yrityksemme edustajat hyvin kartalla. Sovimme heti alkuun, että tiimi tekee viikoittain lyhyen videon edistymisestään”, kertoo Tommi Huotari, joka työskentelee Koneessa Senior Chief Design Engineer, Concepts -tehtävässä.

Myös lopputulos saa kehuja. ”Sekä tekninen että visuaalinen toteutus olivat neuvokkaita ja laadukkaita.

Prototyyppi on nyt Koneen tuotekehitysyksikössä Hyvinkäällä. Se on antanut hyviä ideoita muille projekteille ja lähtee näyttelyyn Dubaihin, jossa on esillä vastaavia projekteja maailmalta,” Huotari sanoo.• AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 31

Tieteestä

Pienen pieni anturi, suuren suuri tehtävä Millin tuhannesosien kokoinen anturi kertoo lääkärille, toimiiko annettu hoito aivoissa.

Teksti: Riikka Hopiavaara Kuvat: Iiro Immonen

A

katemiatutkija Emilia Peltola pitää kädessään anturia, jolla on tulevaisuudessa merkittävä tehtävä aivosairauksien hoidossa. Useat sairaudet, kuten masennus, krooninen kipu, Parkinsonin tauti ja epilepsia, aiheutuvat aivojen hermovälittäjäaineiden häiriöistä. Hermovälittäjäaineiden avulla solut muun muassa viestivät keskenään.

Ongelmat aineiden tuotannossa aiheuttavat Parkinsonin taudissa esimerkiksi käsien vapinaa.

Parkinsonin taudin ja epilepsian hoidossa on saatu hyviä tuloksia syväaivostimulaatiolla. Siinä potilaan aivoja stimuloidaan sähköisesti tuottamaan hermovälittäjäaineita, kuten dopamiinia. Jos aivoihin asennettavaan hoitolaitteeseen lisättäisiin anturi, lääkäri saisi tietää reaaliajassa, miten välittäjäaineet reagoivat annettuun hoitoon. Hermovälittäjäaineet ovat niin pieniä, että niitä ei pysty näkemään. Niinpä mikään laite ei voi tuoda niiden toimintaa silmiemme eteen, vaan tietoa pitää kerätä muulla tavoin. ”Anturin ehdoton etu olisi sen tuottaman tiedon reaaliaikaisuus. Hermovälittäjäaineet liikkuvat hyvin nopeasti solusta toiseen ja vain tosiaikaisella menetelmällä saamme tietää, miten paljon ainetta kulloinkin on. Hoidosta tulisi tehokkaampaa ja haittavaikutusten riskit pienenisivät”, Peltola kertoo.

Peltola on sekä tekniikan tohtori että lääketieteen tutkija. Monitieteisestä taustasta on hyötyä tekniikkaa ja biologiaa yhdistävässä työssä. Keväällä 2019 saadun akatemiarahoituksen sekä Jane ja Aatos Erkon säätiön rahoituksen turvin hän etsii parasta mahdollista keinotekoista materiaalia hermovälittäjäainetta mittaaviin antureihin.

Kohti uusia hoitomuotoja

Hermovälittäjäaineiden pitoisuuksien lisäksi on tärkeää tietää, missä kohtaa hermovälittäjäainetta vapautuu, miten nopeasti ainetta vapautuu solusta ja miten 32 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

Akatemiatutkija Emilia Peltola etsii parasta keinotekoista materiaalia hermovälittäjäainetta mittaaviin antureihin.

Tutkijat kasvattavat koekappaleiden pinnalle hiilinanoputkia ja -kuituja tai pipetoivat nanotimantteja. Nanokuidut ja -putket ovat muodostuneet grafeenista, joka on yksi hiilen muodoista. Nanotimantit ovat keinotekoisesti valmistettuja, mikroskooppisen pieniä timantteja.

nopeasti solu ottaa aineen takaisin talteen. Nykyisillä menetelmillä tätä tietoa ei saada.

Mittauspaikka aivoissa vaikuttaa siihen, mitä hermovälittäjäainetta voidaan mitata. Esimerkiksi oppimiseen ja muistiin vaikuttavan hermovälittäjäaineen glutamaatin toimintaa tutkitaan erityisesti hippokampuksessa. Paikallisilla mittauksilla saadaan uutta tietoa sairauksien mekanismeista sekä aivojen ja lääkkeiden toiminnasta.

Peltola uskoo, että jos mittaaminen olisi mahdollista kehomme sisällä, tutkijat voisivat kehittää uusia diagnostiikka- ja hoitomenetelmiä. ”Meillä voisi olla uusia hoitoja, jotka eivät vain hidasta sairauksia vaan pysäyttävät tai jopa parantavat ne.”

Neula-tyyppinen anturi soveltuu esimerkiksi mittauksiin aivoleikkeissä.

Anturin kärjen halkaisija on vain yhden mikrometrin suuruinen.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 33

Tieteestä

solun toiminnot: solujen liikkumisen, yhdistymisen, signaalivälityksen ja immuunipuolustuksen. Anturin toiminMitä tapahtuu, kun saat tikun sormeesi nalle nämä ihmiselle elintärkeät proetkä saa sitä pois? Sinua suojellakseen teiinit ovat kuitenkin haitallisia. Ne asetkehosi kehittää arpikudoksen tikun tuvat anturin pinnalle niin, että mitatympärille. Tämä on hyvä asia, sillä muutava aine ei pääse perille. Suolaliuokten tulehdus saattaisi levitä ja olla hensessa anturit toimivat, mutta heti kun genvaarallinen. Kehosi toimii samalla tavalla myös silloin, kun tikun paikalla on nesteessä, kuten verinäytteessä tai soluviljelmässä, on proteiineja, mittaus ei sinne varta vasten asennettu, sinua hoionnistu yhtä hyvin. tava esine, kuten anturi.

Tutkimuksen tekee entistä haastavamMeitä suojeleva puolustusjärjestelmä maksi se, että pinnalle kiinnittyneet protekee Emilia Peltolan työn haastavaksi, teiinit eivät aina pilaa mittauksia. Antusillä anturin ympärille kehittyvä arpirin toiminnan ja proteiinien määrän välikudos estää mitattavien aineiden päänen korrelaatio on kuitenkin yhä myssyn sen pinnalle. Mittaus ei silloin enää teeri. Kokeissa on nimittäin havaittu, että onnistu. vaikka pinnalla olisi paljon proteiineja, Tutkijoiden toiveena on, että kehoon anturin sähkökemia toimii. Eli paljon asennettavat anturit tulisivat osaksi proteiineja ei välttämättä tarkoita sitä, kudosta. Näin tapahtuu silloin, kun hermosolut kiinnittyvät anturiin. Kehomme että anturi ei toimisi. Tutkijoilla on vielä kuitenkin lähettää anturin ympärille her- selvitettävänä, miten pinnan rakenteilla voisi ohjata proteiinien kiinnittymistä motukisoluja, jotka muodostavat mittaamista haittaavan arpikudoksen. Jotta siten, että ne eivät häiritsisi mittausta. anturi houkuttelisi oikeita soluja, sen pinnan tulisi olla tietynlainen. Millainen, Nanokuitujen sitä tutkijat eivät vielä tiedä. paksuus ratkaisee Emilia Peltola tekee töitä Micronovassa, missä on hyvät tilat tehdä kokeellista tutHyvät, pahat proteiinit kimusta. Valmiita antureita tutkittaessa Jo pelkästään arpikudosongelman rattyöskentelyn on oltava steriiliä, vaikka kaisemisessa riittää työsarkaa. Sen varsinaista puhdastilaa ei tarvita. Huolisäksi myös proteiinit tuottavat päänneen kaapissa on erilaisia tutkittavia vaivaa.

Proteiinit ovat kaikkien solujen raken- antureiden koekappaleita, joiden matenusaineita, ja ne suorittavat lähes kaikki riaaleissa yhdistyy erilaisia hiilen olo-

Oikea materiaali tekee anturista osan kehoa

34 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

Soluviljelmistä saadaan paikallista tietoa esimerkiksi tämän kaltaisen kasvatusalustan avulla. Alustan mikroelektrodijärjestelmässä on 44 mikroskooppisen pientä anturia vieri vieressä.

muotoja. Kun anturimateriaalit ovat valmiita, on aika varsinaisten kokeiden, joissa tutkitaan hermovälittäjäaineiden mittaamista sekä solujen ja erilaisten hiilipintojen tai proteiinien ja pintojen välistä vuorovaikutusta.

Hiilinanokuituja tutkittaessa Peltola ja kollegat ovat löytäneet yhteyden nanokuitujen paksuuden ja solujen muodon välillä. Tämän yhteyden avulla he päättelevät, että paksuus vaikuttaa myös siihen, kummat solut kiinnittyvät anturin pinnalle: halutut hermosolut vai ei-toivotut hermotukisolut.

Peltola uskoo, että viisivuotisen akatemiahankkeen aikana tutkimus voi edetä eläimillä tehtäviin kokeisiin. Vaikka lopullinen tuote olisi käytössä vasta yli kymmenen vuoden päästä, tutkimus antaa matkan varrella hyödyllistä ja sovellettavaa tietoa hermo- ja lääketutkimukseen sekä ylipäätään aivojen ja sairauksien ymmärtämiseen. •

Yhteistyö

Audiovisuaalisen alan eko-opas ilmestyi Alan toimijoita herätellään ympäristövastuullisuuteen.

Teksti: Krista Kinnunen Kuvitus: Jolanda Jokinen

SYYSKUUSSA JULKAISTU Ekosetti – opas ekologisesti kestävämpään audiovisuaaliseen tuotantoon on suunnattu laajasti alan toimijoille ja sidosryhmille: mainonnan, elokuvien ja tv-ohjelmien tuottajille ja studioille, kalustovuokraamoille, työntekijöille, tilaajille, rahoittajille ja yhteistyökumppaneille. ”Opas tarjoaa tietoa ja pyrkii inspiroimaan tekijöitä kehittämään toimintaansa ja samalla koko alaa ympäristövastuullisempaan suuntaan. Tavoitteena on tuoda kestävyys mukaan kaikkeen päätöksentekoon ja käytännön työhön”, kertoo tohtorikoulutettava Kaisa Astikainen Aalto-yliopiston elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitokselta.

Hän kokosi oppaan yhteistyössä tv-alan freelancerin, ympäristösuunnittelijaksi Hämeen ammattikorkeakoulussa opiskelevan Anne Puolanteen kanssa.

Ekosetti-opas syntyi osana Aalto-yliopiston monialaista Sustainability in Filmmaking (SUFI) -hanketta. Siinä

selvitettiin elokuvatuotannon ympäristövaikutuksia ja laadittiin ohjeistusta ekologisesti kestäville tuotannoille. ”On tärkeää, että av-ala on mukana yhteiskunnallisessa ja globaalissa ilmastotietoisessa kehityksessä. Alan kansainvälistyessä ja tuotantokokojen kasvaessa on entistä tärkeämpää, että toiminnalle asetetaan myös ekologisia reunaehtoja.

Ja voihan olla, että kestävästä tuotannosta tulee myös Suomessa rahoituksen saamisen ehto”, Astikainen pohtii.

giankäyttöön, matkustamiseen ja logistiikkaan. Ennakkosuunnittelun merkitystä korostetaan.

Esimerkiksi käsikirjoittajia neuvotaan: ”Älä kangistu vanhoihin kliseisiin. Lääkkeiden huuhtominen vessanpöntöstä alas on visuaalisesti tehokasta, mutta toimintana äärimmäisen epäekologista.

Sama pätee heitettäessä tupakantumpit luontoon ja ruoantähteet roskikseen.”

Kohti alan sertifiointia

Kaisa Astikainen osallistui vuonna 2012 vaihto-opiskelijana Saksassa green filmmaking -kurssille. Hän ei ollut aiemmin kuullutkaan aiheesta. Se kiinnosti ja vei Opas painottaa, että kestävä tuotanto mukanaan: hän teki maisterin opinnäyton suunnitelmallinen kokonaisuus, joka teensä Vihreä elokuvanteko – ideologia, tähtää tuotannon ympäristökuormitukedelläkävijät ja käytännöt vuonna 2016. sen pienentämiseen. Opas kannustaa asettamaan tuotannoille kestävyystavoit- Siinä hän selvitti, mikä kestävän tuotannon tilanne on kansainvälisesti. teet, joita seurataan matkan varrella.

Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopan Opas tarjoaa käytännön ekovinkkejä maissa ohjeistuksia ja sertifiointeja on muun muassa tuotannon johtoon, käsiollut käytössä vuosien, jopa vuosikymkirjoitusvaiheeseen, jätehuoltoon, enermenten ajan. Suomessa ”vihreälle tuotannolle” ei ole vielä sertifiointia. Iso kysymys onkin, mikä tekee tuotannosta kestävän.

Suomalaisen av-alan ympäristövaikutuksista tai hiilijalanjäljestä ei ole tutkittua tietoa, mutta muista maista löytyy lukuja, joihin tilannetta voi verrata. ”Esimerkiksi Belgiassa suurimpia tuotantojen päästökuormittajia ovat kuljetukset, jätteet, jälkituotanto, catering ja energia. Todennäköisesti samat kuormittajat ovat meilläkin, joskin meillä on melko toimivat kierrätysjärjestelmät”, Astikainen sanoo.

Oppaan tekijöiden mukaan suomalaisessa tuotannossa tehdään jo monia asioita oikeansuuntaisesti. Tarvitaan kuitenkin lisää työkaluja, koulutusta sekä alan yhteistä järjestäytymistä. ”Tarvitaan siis resursseja, mutta ennen kaikkea kyse on siitä, miten voidaan omaksua uusi, vastuullisempi toimintakulttuuri”, Astikainen painottaa.

Jatkossa Ekosetti-verkkojulkaisuun voidaan räätälöidä työkaluja, kuten hiilijalanjälkilaskuri ja muita seurantatyökaluja. Myös dataa ympäristövaikutuksista Ekosetti-oppaan hankekumppaneita ja rahoittajia ovat Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK, tulisi kerätä. • Audiovisual Producers Finland APFI ry sekä Aallosta Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun elokuvataiteen

Käytännön vinkkejä ympäristövastuullisuuteen

ja lavastustaiteen laitos ja Insinööritieteiden korkeakoulun rakennetun ympäristön laitos.

ekosetti.fi

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 35

Tieteestä

Silitys soikoon Tekniikka voi tehdä soittajan kenestä tahansa. Aivot rakastavat musiikkia, mutta korvien kanssa pitää olla tarkkana.

Teksti: Minna Hölttä Kuva: Jaakko Kahilaniemi KUN KANSAINVÄLINEN asiantuntija-

ryhmä saapui vuosi sitten arvioimaan Aalto-yliopiston tutkimusta ja taiteellista toimintaa, akatemiatutkija Koray Tahiroğlu esitti heille silitysmusiikkia.

Tahiroğlun opiskelija oli tehnyt erikoisen instrumentin silitysraudasta ja -laudasta sekä tietokoneesta. Raudan infrapunalukija tunnistaa laudan eri värisävyt ja siirtää tiedon tietokoneelle, joka muuttaa sävyt säveliksi.

Kuulostaa hauskalta! Äänen ja fyysisen vuorovaikutuksen tutkimusryhmää vetävän Tahiroğlun ja audiosignaalinkäsittelyn professori Vesa Välimäen mukaan kyse on myös isommasta ideasta. ”Kaikki pitävät musiikista. Me haluamme, että kaikilla olisi mahdollisuus myös nauttia sen soittamisesta”, Välimäki sanoo.

Opettaa kieltä ja hoitaa mieltä

Kuulo on aisteistamme vikkelimpiä, ja musiikki laukaiseekin tunnereaktioita nopeammin kuin mikään muu taidemuoto. Jo suosikkikappaleen lempikohdan odottaminen saa aivot erittämään dopamiinia, mielihyvän välittäjäainetta.

Musiikki vaikuttaa kuitenkin paljon muuhunkin kuin tunteisiin. Tutkimusten mukaan se esimerkiksi virkistää muistia, auttaa keskittymään ja vauhdittaa kielen oppimista. Erityisen paljon musiikista hyötyvät ne, jotka harrastavat sitä itse. Mitä nuorempana hommaan ryhtyy, sen parempi, mutta aivot hyötyvät myös aikuisiällä aloitetusta musisoinnista.

Vesa Välimäki soitti jo lapsena pianoa ja huilua, innostui koulussa syntetisaattoreista ja pohti tosissaan ammattimuusikon uraa. Hän valitsi kuitenkin diplomi-insinööriopinnot, koska saattoi samalla perehtyä akustiikkaan. Koray Tahiroğlu musisoi bändeissä, opiskeli Istanbulissa arkkitehdiksi ja koki herätyksen päästessään osaksi tiimiä, joka vuonna 1995 toteutti digitaalisten tekniikoiden avulla yhden internetin ensimmäisistä virtuaalimuseoista: Istanbulin maalaus- ja veistosmuseon. ”Se, että saatoin digitaalisesti tehdä aiemmin mahdottomia asioita oli urani käännekohta.”

Nyt sekä Välimäki että Tahiroğlu ovat mukana Aalto-yliopiston akustiikan 36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

laboratoriossa. Se on monitieteinen keskus, joka kokoaa yhteen alan tutkijat, opettajat ja opiskelijat signaalinkäsittelyn ja akustiikan laitokselta, tietotekniikan laitokselta sekä median laitokselta.

Välimäen erikoisalaa on muun muassa kuulokkeiden ja kaiuttimien äänenlaadun kehittäminen sekä virtuaalinen äänitekniikka, kuten vaikka Jimi Hendrixin kitarasoundin mallintaminen ja koodaaminen. Tahiroğlu tutkii musiikin, tekniikan ja ihmisten vuorovaikutusta. Parhaillaan kaksikko ideoi yhdessä uusia soittimia – joiden yksityiskohdista he eivät vielä suostu hiiskahtamaan.

Perinteisten instrumenttien opettelu vaatii usein kovaa motivaatiota ja ahkeraa harjoittelua. Vaikka jokainen meistä saa syntymälahjana kyvyn ymmärtää musiikkia, moni ei uskalla edes yrittää

tuottaa sitä itse, koska uskoo olevansa rytmitajuton tai laulutaidoton. ”Tietokoneen avulla melkein mikä tahansa esine saadaan soimaan koskettamalla. Maljakko voi kuulostaa vaikka rummuilta tai sinfoniaorkesterilta”, Välimäki sanoo. ”Jokainen osaa käyttää puhelinta tai silitysrautaa, joten miksei niistä voisi jalostaa instrumentteja? Me haluamme antaa ihmisille keinoja tuottaa pienellä vaivalla jotain kaunista”, Tahiroğlu sanoo.

Hertsit ja desibelit

Se, miltä jokin kuulostaa, riippuu äänestä, tilasta ja kuulijasta.

Kuuleminen on fysiologisena prosessina suoraviivainen: ääniaallot muuttuvat korvassa hermosolujen sähköisiksi signaaleiksi, jotka kulkevat tulkittaviksi

aivojen kuuloaivokuorelle ja usein myös tunteita sääteleville limbisille alueille. Ääniaalloilla on taajuus, jonka yksikkö on hertsi. Mitä tiheämpää aaltojen värähtely on, sitä korkeampana ääni koetaan.

Ihmisen kuuloalue ulottuu parhaimmillaan 20 hertsistä 20 000 hertsiin, mutta asteikon yläpään äänet koetaan usein häiritsevinä, jopa tuskallisina. ”Aivomme ovat useimmin virittyneet ihmisäänen taajuudelle, ja siksi korkeat, kirskuvat äänet ovat meistä epämiellyttäviä”, Tahiroğlu selittää. Äänenvoimakkuuden taso mitataan desibeleissä. Kun voimakkuus lisääntyy 10 desibeliä, ihminen kuulee voimakkuuden kaksinkertaistuvan. Puun lehdet suhisevat 10 desibelin voimakkuudella, kovaääninen keskustelu yltää 70 desibeliin ja rock-konsertin 85 desibeliä ylittää

jo melurajan. Yli 120 desibelin äänet ovat välittömästi kuulolle vaarallisia. ”Melu on globaalisti iso ongelma, joka syö hyvinvointia ja aiheuttaa merkittäviä terveyshaittoja stressistä tinnitukseen.

Siksi siltä kannattaa yrittää suojautua kaikin mahdollisin keinoin”, Vesa Välimäki sanoo. ”Kuulokkeet ovat monessa tapauksessa hyvä idea, mutta niiden pitää olla sopivat.

Pahimpia ovat nappikuulokkeet. Mittauksissa havaitsimme, että niillä taustamelun voimakkuus voi jopa lisääntyä.”

Hyvä, paha kaiku

Akustiikkasuunnittelulla voidaan vaikuttaa huimasti siihen, miten ääni kuuluu sisätiloissa. Tiivistetysti kysymys on kaiun hallinnasta, jota esimerkiksi toimistoissa ja luokkahuoneissa voidaan

tehdä akustiikkalevyillä, matoilla ja tekstiileillä. Yksi tila sopii harvoin kaikille, ja siksi muusikon unelma voi olla puhujan painajainen. Välimäki on kokenut sen itsekin. ”Huiluni ei ole koskaan soinut yhtä hienosti kuin tätini häissä, komeasti kaikuvassa kirkossa Turun saaristossa.

Toisaalta suurin osa häävieraista ei varmasti saanut selvää sanaakaan papin puheesta.”

Se, miltä äänet tuntuvat, on hyvin yksilöllistä. Luonnon äänet nousevat usein korkealle lempiäänien listoilla, mutta myös yllättävät äänet voivat koskettaa.

Ennätyslumitalvena 2011 Helsingin kaupunki kasasi kinoksia Senaatintorille ja niistä syntyi tunneleita. ”Paksu lumi sulki kaupungin äänet ulkopuolelle, ja tunnelin sisällä olikin aivan hiljaista”, Tahiroğlu muistelee.

Tutkijoiden lempiäänet löytyvät kuitenkin perhepiiristä. Vesa Välimäelle se on kissan kehräys. ”Siinä on jotain suloista, varsinkin, kun kehräävää kissaa silittäessä tuntee sen kehon värisevän.”

Koray Tahiroğlun ykkönen on hänen lapsensa sydänäänet. ”Kun vaimoni oli raskaana, äänitin sikiön sydämen sykettä. Sydän loi nopeasti, noin 150 kertaa minuutissa, mutta rytmi ei ollut tasainen, vaan siinä oli omat vaihtelunsa. Tuo rytmi oli myös osa vuoden 2010 live-esiintymisiin kehittämiäni musiikillisia rakenteita.”•

Muusikon akustinen unelma voi olla puhujan painajainen.

Vesa Välimäki tekee yhteistyötä muun muassa musiikkifanien ja -ammattilaisten arvostaman kaiutinvalmistajan Genelecin kanssa. Yksikieliseen monokordiin tarttunut Koray Tahiroğlu aikoo seuraavaksi tutkia ainakin tekoälyn musiikille avaamia mahdollisuuksia.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 37

Teema

Näe, kuule, tunne!

Ajattelun laatu paranee, kun strategiaa valmistelee satojen ihmisten joukko, sanoo apulaisprofessori Timo Vuori.

Teksti: Anne Tapanainen Kuvat: Mikko Raskinen

T

eknologian kehitys, digitalisaatio ja globalisaatio vaikuttavat monimutkaisella tavalla yritysten toimintaympäristöön. Jatkuvassa ja nopeatahtisessa muutoksessa toiminnan tarkka ennakointi on vaikeaa. Kilpailussa pärjääminen edellyttää yrityksiltä ketteryyttä, ja siksi myös strategiaa on pystyttävä mukauttamaan.

Apulaisprofessori Timo Vuori Aalto-yliopistosta tuntee erilaiset tavat valmistella ja toteuttaa strategioita.

Vuoren mukaan perusidea – hyödyn maksimointi ja arvon lisäys rajallisella määrällä resursseja suhteessa kilpailijoihin – on pysynyt samana 3 000 vuoden takaisista sotastrategioista alkaen.

Tänään yritysten on kuitenkin jatkuvasti tarkistettava tehtyjä oletuksia ja pystyttävä nopeasti tekemään uusia valintoja.

38 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

”Päätöksenteon kannalta olennaisen näkeminen on edelleen keskeistä, vaikka esimerkiksi datan kerääminen ja asioiden tarkka mittaaminen ovatkin arkipäivää. Skenaariotyöskentely, jatkuva vaihtoehtojen luominen sekä tavoitteiden kannalta oikeiden asioiden mittaaminen ja arviointi ovat tärkeitä”, hän sanoo.

Vuori puhuu elävästä strategiasta, uudenlaisesta tavasta suunnitella toimintaa. Jähmeän, kiveen hakatun mallin sijaan sen ytimessä on elävä työprosessi, jossa strategian toteuttaminen, arviointi ja uudistaminen toistuvat.

Kuunteleminen auttaa onnistumaan Tulevaisuuden ennakointi edellyttää oletusten tekemistä, ja kokeileminen on konkreettinen keino selvittää, mikä polku on todennäköisin ja mitä asioita kannattaa edistää. Vuori mainitsee esi-

merkkeinä kaksi digitaalisia palveluita kehittävää ja analytiikkaa painottavaa yritystä, Googlen ja Amazonin, jotka molemmat tekevät tuhansia kokeiluja vuosittain. Toisaalta kokeilut ja prototyyppien tekeminen ovat tuttuja myös teollisuudesta ja tuotannosta. Suhtautuminen niihin on paljolti sidoksissa johtamiseen. ”Yksinkertaistaen voisi sanoa, että on olemassa kahdenlaisia johtajia: omaan intuitioon luottavat visiojohtajat, jotka eivät näe tarvetta testata ajatteluaan, sekä kokeilua suosivat johtajat, jotka arvostavat jatkuvaa oppimista.”

Vaihtoehtoisten polkujen hahmottaminen ja kokeilu ovat tärkeitä myös Aaltoyliopistossa, jossa tutkimuksesta nousevat strategiatyön uudet opit on jo otettu käyttöön. Vuonna 2021 voimaan tulevaa yliopiston strategiaa valmistellaan koko yhteisön kesken henkilöstöstä opiskelijoihin ja sidosryhmiin. Ihmisten kuunteleminen ja osallistaminen ovat Vuoren mukaan hyödyllisiä ainakin kahdesta syystä. ”Ajattelun laatu paranee. Siinä on eroa, onko ideoimassa kolme vai kolmesataa ihmistä. Kuuntelemalla suurta joukkoa ihmisiä tilanteesta saa laajemman näkymän. Yhdessä ideoidessaan ihmiset myös kehittävät omaa ajatteluaan ja oppivat ymmärtämään eri vaihtoehtoja.”

Entä miten tunnistaa asiat, joita ei kannata muuttaa? ”Omien vahvuuksien tunnistaminen on yllättävän vaikeaa. Organisaatiot saattavat jopa tuhota niitä vahingossa”, sanoo Timo Vuori. ”Niin ylireagoinnissa kuin yli-innostumisessakin vaarana on, että muutetaan liian monta asiaa. Siksi on tärkeää

Timo Vuoren mukaan elävän strategian prosessi kokoaa organisaation eri ryhmien ajattelun nykyhetkeen.

ymmärtää ja analysoida nykyisiä toimintatapoja ja verrata niitä kriittisesti uusiin tapoihin tehdä asioita. Uusien ideoiden toteutus harvoin onnistuu täydellisesti.

Vastassa on samanlaisia käytännön haasteita kuin nykytilanteessakin, ja tämä pitäisi ottaa huomioon.”

Myös organisaation kulttuurilla ja ihmisten tunteilla on merkitystä strategiaprosessissa. ”Avoimen ilmapiirin luominen on tärkeää, jotta vaihtoehdoista ja vaikeistakin asioista voidaan puhua. Onneksi yhä useampi johtaja on tiedostanut psykologisten tekijöiden vaikutuksen. Kun ymmärrämme tunnereaktioita, niitä voidaan johtaa ja valjastaa strategian juurruttamiseen. Miten asia sanotaan ja miltä henkilöstöstä tuntuu, on usein merkityksellisempää kuin se, mitä sanotaan.”

sen mielekkääksi. Jokaisen työntekijän ei silti tarvitse tuntea koko strategiaa. ”Strategian sisäistäminen on välttämätöntä niille, jotka joutuvat tekemään työssään jatkuvasti tilannekohtaisia valintoja. Mutta on paljon tehtäviä, joissa sitä ei tarvitse perin pohjin tuntea.”

Vuoren mielestä elävä strategia sopii kaikille, joilla on tarve muutokseen.

Hyvien päätösten tekeminen edellyttää analyyttisyyttä, ja elävä strategia johdattaa organisaatiota tunnistamaan niin uusia mahdollisuuksia kuin uhkia. Toki malliin sisältyy myös haasteita. ”Elävä strategia edellyttää laajaa tarkastelua, jotta esiin saadaan riittävästi ja epätodennäköisiäkin vaihtoehtoja rinnakkain. Samanaikaisesti toiminnan tulee olla hyvin fokusoitua.”

Elävän strategian käytäntöjä on Suomessa Aalto-yliopiston lisäksi soveltanut esimerkiksi OP Ryhmä, jonka pääjohtaja Eri ryhmien ajattelu yhteen Strategian onnistumisen kannalta on tär- Timo Ritakallio kirjoitti aiheesta kirjan keää, että keskeiset sidosryhmät kokevat Timo Vuoren kanssa. Kirja hyödynsi sekä

Ritakallion käytännön kokemuksia että Vuoren tutkimuksia, jotka käsittelivät Nokian strategiatyötä.

Timo Vuori on työskennellyt myös monien muiden yritysten strategioiden parissa ja on tiiviisti mukana Aallon strategiaprosessissa. Vuoren mielestä prosessi kokoaa organisaation eri ryhmien ajattelun nykyhetkeen. ”Muodollinen prosessi, analyysi ja työkalut tarjoavat rakenteen, jossa ihmiset kehittävät ajatteluaan ja tulevat avoimemmiksi uusille vaihtoehdoille.

Asioiden laajempi tarkastelu taas tuottaa parempia päätöksiä. Hyvää on myös yhdessä oppiminen: tunnistetaan tämänhetkinen todellisuus, sen vaihtoehdot ja todennäköiset seuraukset.”

Artikkelin taustamateriaalina on käytetty Timo Vuoren ja Timo Ritakallion kirjaa Elävä strategia – Kyky nähdä, taito tarttua tilaisuuteen, Alma Talent 2018.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 39

Teema

Uuden strategian valmisteluun on osallistunut koko yliopistoyhteisö.

Elävä strategia tiimiyttää

Yliopisto strategiatyön kokeilulaboratoriona Miksi elävä strategia? Aalto-yliopiston nykyinen strategia on voimassa vuoteen 2020 asti, ja käynnissä on uuden strategian valmistelu. Nopea teknologinen kehitys, jatkuvan oppimisen tarpeet, kestävä kehitys ja kansainvälinen kilpailu muuttavat voimakkaasti myös yliopistojen toimintaa. Siksi yliopisto kartoittaa nykyisten vahvuuksien rinnalle vaihtoehtoisia polkuja.

Yhdessä tekeminen. Lähtötilannetta analysoitiin monipuolisen taustamateriaalin avulla. Käytössä olivat esimerkiksi tutkimuksen ja taiteen vaikuttavuusarviointi, selvitys megatrendeistä ja analyysit toimintaympäristöstä ja omista vahvuuksista. Strategiatyössä on mukana koko yliopistoyhteisö, henkilöstö, opiskelijat ja sidosryhmät. Vaikuttamismah40 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

dollisuuksia on runsaasti: työpajat ja yhteisötilaisuudet, äänestykset ja vuorovaikutteinen portaali verkossa.

Kulmakivet ja kehityskohteet.

Työ on tuottanut suuren määrän ideoita ja näkemyksiä. Yhteisö sai aluksi esittää kysymyksiä, joihin strategiatyön tulisi vastata. Kysymyksiä kertyi kaikkiaan 654, joista seuloutui 14 avainkysymystä. Näihin on yhteisötyöskentelyssä tuotettu 1 900 vastausta. Aineiston pohjalta on tunnistettu kehityskohteet. Myös yliopiston kulmakivet – arvot, tarkoitus ja tapa toimia – on jo kirjattu.

Uusi strategia ohjaa yliopistossa tehtävää työtä vuodesta 2021 alkaen.

Strategian toimeenpanossa hyödynnetään muotoilulähtöisiä menetelmiä.

HINTSA PERFORMANCEN hallituksen puheenjohtaja ja osakas Juha Äkräs pohti jo pitkän johtamisuransa aikana Nokiassa sitä, minkälainen johtaminen ja yrityskulttuuri johtavat hyvään. Hän uskoi näkemykseen, että ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi on avain myös tuloksellisuuteen. Elävä strategia -kirjaan tutustuttuaan monet hänen pohtimansa strategiaan ja johtamiseen liittyvät asiat kirkastuivat. Äkräs poimi elävän strategian mallista Hintsa Performancelle soveltuvia käytänteitä, jotka voisivat sopia muillekin pk-yrityksille tai startupeille: Elävät skenaariot. Strategiatyössä tehdään vaihtoehtoisia skenaarioita, mutta kun strategia etenee toteutukseen, kriittisten oletusten seuranta jää usein puutteelliseksi. Seurantaa voi edesauttaa kirjaamalla kriittisille oletuksille ”liikennevalot”: kun jokin menee vihreästä keltaiselle, asiaa on syytä seurata tarkemmin. Hintsa Performancessa kriittisille oletuksille on kirjattu vaihtoehtoiset toimintasuunnitelmat niin keskipitkällä kuin pitkällä tähtäimellä. Tilanteen muuttuessa toimintaa voidaan joustavasti keskittää toiselle alueelle.

Pienet askeleet ja tunteet. Iso osa strategioista tai integraatioista epäonnistuu, jos unohdetaan, että niiden takana ovat aina ihmiset – tunteineen. Jatkuva pienten muutosten ja kokeilujen tekeminen voi olla radikaalia muutosta pehmeämpi tapa uudistua. Ottamalla muutostilanteissa tunteet huomioon, saadaan ihmiset mukaan ja uskomaan strategiaan.

Avoimuus vaihtoehdoille.

Pk-yrityksissä ja startupeissa uskotaan vahvasti omaan ideaan ja tekemiseen – kuten kuuluukin – mutta matkalla voi iskeä ”strateginen sokeus”, ja kriittiset oletukset jäävät kirjaamatta. Aina ei ole yksin kykyä nähdä ja arvioida mahdollisia haasteita. Tähän voi saada apua hallitustyöskentelystä. Hintsa Performancen hallituksessa on monia yrittäjiä ja sijoittajia, ja hallitus kokoontuu usein.

In-house

Lue lisää: aalto.fi/ unfolded

Muotoilemassa kestävämpää maailmaa Teksti: Tiina Toivola Kuva: Kalle Kataila

AALTO-YLIOPISTON kampus oli yksi syyskuisen

Helsinki Design Weekin päätapahtumapaikoista.

Designs for a Cooler Planet -näyttelykokonaisuus esitteli ratkaisuja nykyistä kestävämpään elämäntapaan. Esillä oli 11 monitieteistä näyttelyä, joissa oli yli 40 tutkimusta ja muotoilua yhdistävää projektia.

New Silk -projekti tutkii hämähäkin silkkiä, yhtä maailman lujimmista materiaaleista, joka ominaisuuksiltaan voittaa olemassa olevat synteettiset materiaalit. •

xxx

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 41

Kumppanuus

Otaniemi, kuin kotiin tulisi Sähköpaja-kurssille alkupääomaa lahjoittanut Tauno Voipio uskoo oppimiseen käsillä tekemisen kautta.

Teksti: Riikka Hopiavaara Kuva: Mikko Raskinen

T

poikana hän purki ja kokosi erilaisia laitteita ruuvimeisselillä. Ensimmäisen radionsa hän valmisti 12vuotiaana. Olipa hän perheestään ensimmäinen, joka sai radioamatööriluvan lähes 60 vuotta sitten.

Ilmailu kiinnosti Voipiota jo lapsena niin paljon, että hän osallistui rakentamallaan lennokilla Helsingin vanhassa Messuhallissa järjestettyyn kilpailuun. Mutta lentolupakirjan hankkiminen siirtyi vuosikymmenillä eteenpäin. Siihen olivat syynä 14-vuotiaana saadut silmälasit sekä sedän lento-onnettomuuden pelästyttämä äiti.

Voipio ei ollut suunnitellut uraa ilmailualalla. Se, että harrastuksesta tulikin työ, oli yllätys. Puolivahingossa hän päätyi hoitamaan tutkaprojektia HelsinkiVantaalle. Siitä alkoi lähes kolmekymmenen vuoden ura Ilmailuhallituksessa, jossa Voipio työskenteli vuosien Radio- ja autoharrastus vei mukanaan Kun Tauno Voipio aloitti tietotekniikan ja elektroniikan aikana muun muassa hallinnollisissa tehtävissä. Lisäksi kiitotiet, lennonjohto, simulaattorit ja monet muut opinnot vuonna 1965, Teknillisen korkeakoulun päätarvitsivat Voipion poikkitieteellistä osaamista. rakennus tuoksui vielä maalille. Koko Otaniemi oli Otaniemessä assistentin työstä alkanut opettajan silloin rakennustelineiden peitossa. ura jatkui myöhemmin omassa lentokoulussa lennonKerran kun Voipio oli opiskelukavereidensa kanssa opettajana. tulossa päärakennuksen salin laskuharjoituksista, he huomasivat, että ulkona loimusi tuli. Kemianosaston työmaa oli tulessa. Opiskelijat riensivät portaita alas Käsillä tekemisen tärkeys vahtimestarin kopille. Kului aikaa ennen kuin he saiRadion ja lennokkien rakentamisen lisäksi Tauno vat vahtimestarin uskomaan, että rakennustyömaalla Voipio oli muutenkin kätevä käsistään. Sormet olitodellakin palaa. Teekkariryhmä suunnitteli jo jonkin vat taitavat sekä soittamaan pianoa että juottamaan jäynän tekemistä, jolla he olisivat saaneet vahtimestapienenpieniä elektroniikan osasia yhteen. Tekniikan rin pois kopista ja päässeet soittamaan apua paikalle. museossa on vielä nykyisinkin esillä tietokone, jonka Tilanne ratkesi lopulta ilman jäyniä. Jäynäkulttuuri kokoamisessa Voipio oli mukana yli 50 vuotta sitten. jäi muutenkin sivuosaan Voipion opiskeluissa, sillä Tiettävästi kone oli toinen Suomessa koskaan valmisvapaa-ajan täyttivät radio- ja autoharrastus. tettu, vaikka tuontikoneita olikin ollut jo käytössä.

Teekkareiden radiokerhossa Voipio tutustui moniin, Kokoamisesta Voipiolla on sormessa muistona arpi. jotka myöhemmin työskentelivät Nokialla ensimmäisViallisten osien poistamisessa käytetty tinaimuri ten kännyköiden parissa. Autokerhon ennakoivan ajon nappasi siitä palasen pois. kurssit puolestaan olivat hyödyksi myöhemmin, kun Koneen rakennusaikoina työryhmään kuuluneiden työ vei pitkin maanteitä parhaimmillaan kymmeniä puolisot keksivät käsitteen atk-minuutti. Koskaan ei tuhansia kilometrejä vuodessa. tiennyt, menikö koneen kanssa viisi minuuttia, tunti vai koko yö.

Tietokoneeseen liittyy yksi monista tarinoista.

Ensimmäinen radio 12-vuotiaana Voipion lasten ollessa teini-ikäisiä perhe vieraili TekTauno Voipion työuralla yhdistyivät hänen harrastukniikan museossa. Ylpeä isä paljasti, että hän oli ollut sena: radiotekniikka, elektroniikka ja ilmailu. Pienenä äällä näyttää hyvin erilaiselta kuin silloin, kun olin rakennuksessa ensimmäistä kertaa, Tauno Voipio sanoo peruskorjatun Dipolin sisätiloissa.

Silloin hänellä oli sylissään kasa betonivalun lautoja. Niitä hän kantoi muiden fuksien kanssa ulos juhlasalista talvella 1966.

Laudat olivat painavia ja täynnä nauloja, juhlasalissa ahdasta ja hankalaa liikkua. Osa opiskelijoista haki muutaman laudan kerrallaan ja toiset kuljettivat ne ulos valmistumassa olevasta Dipolista, josta ylioppilaskunta rakensi itselleen juhlahuoneistoa. Kustannuksissa säästettiin laittamalla fuksit töihin muutamaksi viikonlopuksi.

42 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

Lahjoituksilla rakennetaan tulevaisuutta • Aalto-yliopiston rahoitus muodostuu valtionrahoituksen ja kilpaillun tutkimusrahoituksen lisäksi sijoitustoiminnan tuotoista sekä yliopistolle kohdennetuista yritysten, yhteisöjen ja yksityishenkilöiden tekemistä lahjoituksista.

• Lahjoittaja voi kohdentaa lahjoituksen yleisesti Aaltoyliopistolle, tietylle koulutusalalle – kauppatieteet, taide, tekniikka – tai kohdentaa sen johonkin lukuisista erityiskohteista.

• Lahjoitukset yliopistolle ovat verovähennyskelpoisia.

• Yliopisto on sitoutunut vastuullisen varainhankinnan arvoihin ja periaatteisiin.

Lisätietoja: aalto.fi/lahjoita lahjoittajasuhteet@aalto.fi

Paikka, jossa katseet kohtasivat. Otakaari 1:n A- ja B-salin aula on erityisen merkityksellinen paikka Tauno Voipiolle, sillä siinä kohtaa hän tapasi tulevan vaimonsa Marjan. Tauno oli tulossa luennolta, kun hän sattui kiinnittämään huomiota naisopiskelijaan, joka oli nousemassa portaita. Tuosta hetkestä pari vuotta myöhemmin vaihdettiin kihloja ja perustettiin ensimmäinen yhteinen koti Otaniemeen.

rakentamassa esillä ollutta tietokonetta. Vasta kun isän nimi löytyi tietokoneen varauskirjasta, lapset uskoivat, että hänellä oli osuutensa koneen synnyssä. Pilke silmäkulmassa lapset ehdottivat, että koneen viereen voitaisiin laittaa lasikaappi ja isä sinne esille.

Lapset, lapsenlapset, perhe, ystävät, työkaverit, alaiset. He ovat pääosassa Voipion tarinoissa. Ihmisiin liittyy uran käännekohtakin. Työskennellessään teknologiayrityksessä siellä tehdyt muutokset vähensivät Voipion tiimiä niin rankasti, että hän ei kokenut enää itsekään voivansa jatkaa samassa yhtiössä. Päätökseen vaikuttivat myös teini-ikäiset lapset ja leikki-ikäinen kuopus. Voipion pojat ovat jatkaneet tekniikan alalla, tytär on pohjoismaisten kielten osaaja. Viiden tupsulakin perheessä lahjakkuutta löytyy myös musiikissa.

Sähköpaja, oma kummilapsi

Tauno Voipio tunnustaa olevansa jopa vähän kateellinen nykyisille opiskelijoille. Aalto-yliopiston Sähköpaja on juuri sitä, mitä hän olisi kaivannut omissa opinnoissaan 1960-luvulla: konkreettista käsillä tekemistä ja oppimista yrityksen ja erehdyksen kautta.

Sähköpajakurssilla opiskelijat tekevät mikroohjainta eli hyvin pientä tietokonetta käyttävän projektityön, jonka avulla he pääsevät toteuttamaan oppimaansa käytännössä. Itse testaaminen vauhdittaa oppimista eikä kaikki tieto löydy valmiina tietokoneelta.

Tauno Voipio on lahjoittanut muun muassa Sähköpajakurssille sen alkupääomaa. Hän haluaa tukea tulevaisuuden osaajia, koska Suomen pärjääminen edellyttää, että teemme asiat paremmin kuin muut. Ja siihen tarvitaan oikeiden ihmisten kouluttamista läpi elämän.

Voipio on itse hyvä esimerkki siitä, että etukäteen tehdyt suunnitelmat eivät välttämättä johdattele uran suuntaa. Elämässä ja uralla on oltava valmis oppimaan ja opettelemaan jatkuvasti uutta. Ja mitä enemmän oppii, sitä paremmin ymmärtää, että on paljon asioita, mitä ei vielä tiedä. Tauno Voipio sanoo huomaavansa sen ihan joka päivä.

Hän katsoo Dipolin ikkunasta ulos: vihreitä puita ja punaisia tiilirakennuksia. Maisema on tuttu, vaikka kampus on muuttunut rajusti omista opiskeluajoista.

Silti hän tulee Otaniemeen kuin saapuisi kotiinsa. • AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 43

Vau!

Eleganttia matematiikkaa Taidealojen ja matematiikan opiskelijat valloittivat Espoon kulttuurikeskuksen.

Teoksissa tulkittiin geometrian ja topologian ilmiöitä.

Teksti: Tiina Aulanko-Jokirinne, Matthew Allinson Kuva: Kalle Kataila ”LUOVIEN ALOJEN ihmiset väittävät

usein olevansa huonoja matematiikassa, mutta ei se niin ole”, sanoo taiteilija ja muotoilun opiskelija Megan McGlynn.

Hän oli mukana Espoon kulttuurikeskuksen In Transition – Mathematics and Art -näyttelyn työryhmässä kesällä 2019. ”Matematiikka on kuin kieli: kuka tahansa voi oppia ymmärtämään sitä, kunhan on halukas opettelemaan. Perusteiden omaksumiseen voi mennä jonkin aikaa, mutta matematiikkaa ei tarvitse osata sujuvasti, jotta voisi ymmärtää asioita, luoda yhteyksiä ja kenties löytää myös uudenlaisia ajattelutapoja.”

The älvdans on the moon bridge -teoksen suunnittelivat sisustusarkkitehdiksi opiskeleva Yi-Chiao Tien, bioinformaatioteknologian opiskelija Jannica Savander, taidetta ja liiketaloutta opiskeleva Alisa Kurganova ja muotoilun opiskelija Tomi Hyyppä. Kulttuurikeskuksen arkkitehtuuri oli heille tuttua entuudestaan, ja he halusivat toteuttaa teoksensa portaikon tyhjään tilaan.

Matematiikka on teoksessa läsnä minimipintojen geometrian kautta. Työssä reunoistaan jännitetty kangas asettuu lepotilaan, jossa sen pinta kaareutuu tasaisesti. ”Teos sai inspiraationsa aamunkoiton sumuisista pelloista. Ruotsiksi tätä luonnonilmiötä kutsutaan nimellä älvdans eli keijukaisten tanssi. Työmme on yksinkertainen, visuaalinen taideteos tyhjässä tilassa, jonka läpi ilma virtaa kerroksesta toiseen”, Savander kertoo.

Tapiolan puutarhakaupunki ja majakan mieleen tuova, korkeakattoinen tila kulttuurikeskuksen ylimmässä kerroksessa toimivat pohjana Crystal garden -teokselle. Sen suunnittelivat ja toteuttivat muotoilun opiskelija Iiro Törmä, matemaatikko Saara Vestola ja graafikko Punit Hiremath.

44 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

The älvdans on the moon bridge –teoksen innoittajana olivat sumuiset pellot aamunkoitteessa.

Luonnonilmiötä kutsutaan ruotsiksi keijukaisten tanssiksi.

Kristallipuutarhan kukkien terälehdet toistivat samaa monikulmiota eri muotoihin taivutettuna.

Näyttelyn teokset syntyivät Aaltoyliopiston Kristallikukkia peilisaleissa: Matematiikka kohtaa taiteen ja arkkitehtuurin -kurssilla. ”Kurssilla lähestyttiin modernin matematiikan ilmiöitä visuaalisten työkalujen avulla. Vähäisetkin matematiikan pohjatiedot riittävät. Osallistujien suhde matematiikkaan vaihteli huomattavasti, ja keskustelimme paljon matematiikan ja luovuuden välisestä vuoropuhelusta”, Törmä sanoo. ”Matematiikkaa on kaikkialla, ja peloton suhtautuminen siihen on oppimisen

avain. Taiteen visuaaliset menetelmät tarjoavat erinomaisen kosketuspinnan matematiikan tutkimuksen keskeisiin elementteihin”, sanoo kurssin vastuuopettaja Kirsi Peltonen.

Kurssille osallistunut Megan McGlynn on samaa mieltä. ”Kurssi rohkaisee taiteen ja muotoilun opiskelijoita tarttumaan matemaattisiin käsitteisiin – ja matematiikan opiskelijoita työskentelemään muotoilijoiden kanssa – mutta toivottavasti työmme tarjoaa rohkaisua myös laajemmalle yleisölle. Se osoittaa, ettei matematiikka ole mikään oma irrallinen, käsittämätön maailmansa. Matematiikkaa on kaikkialla, ja se on eleganttia ja innostavaa.” •

Kampus

Aalto Works -korttelin rakentaminen alkaa Teksti: Noora Stapleton Kun kortteli on valmis, se tarjoaa kodin muun muassa Insinööritieteiden korkeakoulun laitoksille, Sähkötekniikan korkeakoulun sähkökonesalille, Aalto Design Factorylle, Startup Saunalle, Aalto Ventures Programille sekä Aallon yhteistyökumppaneille. •

Lue lisää: aalto.fi/fi/kampus/ aalto-yliopisto-works

Playa Arkkitehdit ja Aalto-yliopisto

TÄLLÄ PAIKALLA on monta nimeä: Konemiehen kortteli, Konekortteli, K-kortteli.

Konetekniikan laitoksen entisistä rakennuksista koostuva kortteli on Otaniemen kampuksen kortteleista viimeinen, jossa tehdään isoja peruskorjauksia. Samalla se on ensimmäinen, jossa puretaan vanhojen rakennusten osia ja rakennetaan niiden tilalle uusia.

Uusi elämä tuo mukanaan uuden nimen: Aalto Works. Kortteli on erilaisten työpajamaisten tilojen ainutlaatuinen yhdistelmä. Se luo uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön.

Aalto Works -tiloissa voi rakentaa ja testata prototyyppejä. Laboratorioissa ideoita voi kehittää valmiiksi tuotteiksi tai teknologioiksi asti.

Uuteen käyttöön kunnostettavien sisätilojen lisäksi hanke sisältää uudisrakennuksia sekä viheralueiden parannusprojektin.

Peruskorjaus ja uudisrakentaminen toteutetaan vaiheittain. Ensimmäiset alueet valmistuvat jo vuonna 2019, ja koko korttelin arvioidaan olevan valmis vuoteen 2023 mennessä.

Havainnekuvia uudesta korttelista.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 45

Väitöksiä

Vesi, jonka syömme Peräti 70 prosenttia elämälle arvokkaasta makeasta vedestä kuluu ruuantuotantoon.

Mika Jalava kehitti mallin, joka optimoi eri maiden ruokavalioita niin, että vettä säästyy.

Teksti: Marjukka Puolakka Kuvat: Iiro Immonen ”RUOKA ON aivan keskeinen asia vedestä

puhuttaessa. Vehnäkilon tuotanto kuluttaa maailmalla keskimäärin 1 600 litraa vettä, yksi naudanlihakilo taas 15 000 litraa. Syinä ovat kasvien yhteyttäminen ja muut elintoiminnot, jotka vaativat paljon vettä”, sanoo ruuantuotannon vedenkulutuksesta väitellyt Mika Jalava.

Vesikriisi maailmalla on jo täyttä totta.

Ylivoimaisesti suurin syy siihen on väestönkasvu. ”Lyhyellä tähtäimellä väestönkasvun hillintä ei auta, meitä on jo paljon. Tarvitaan muutoksia ruokavalioihin.”

Usein tarjottu ratkaisu ruuantuotannon vedenkulutuksen hillitsemiseen on lihan korvaaminen kasvikunnan tuotteilla. ”Eri maissa on niin erilaiset ruokatottumukset, että yksi malliruokavalio kaikille ei ole toimiva ratkaisu. Ruuassa on valtaosalle ihmisiä muitakin arvoja kuin että se pitää hengissä.”

Jalava kehitti työssään optimointimallin, jolla maakohtaisia ruokavalioita muutetaan pienin askelin niin, että eläintuotteita korvataan kasvituotteilla. Tar-

koituksena ei ole tasapäistää ruokalautasia, vaan säilyttää ruokavalioissa mahdollisimman paljon niiden kansallisia piirteitä. ”Pienistä muutoksista lähteminen on varmasti tehokkaampaa kuin määrätä ylhäältä, että muuttakaa kaikki.”

Aalto OptoFood -malli huomioi tuotantoalueen vaikutuksen ruokatuotteiden vedenkulutukseen. Malli jakaa Suomenkin karttaruutuihin, joiden viljelyolosuhteita se hyödyntää ruokavalioiden vesitehokkuuden laskennassa.

Ruokaa 10 miljardille ihmiselle

Ruokaa tarvitaan koko ajan enemmän, sillä vuonna 2050 maailmassa on arviolta Jalava uskoo, että paras tapa ruokavalion 9–10 miljardia ihmistä. Riittävätkö ruokavalion muutokset, ruokahävikin muutoksiin on valmistaa ja tuoda saatapienentäminen ja tuotannon tehostamiville hyviä vaihtoehtoja. nen takaamaan ruokaturvan tulevaisuu”Olen itse paatunut lihansyöjä ja metdessa? sästäjä. Paras tapa kaltaisteni käännyt”Riittävät. Jos nämä tekijät lasketaan tämiseen on tarjota hyvää kasvisruokaa. yksinkertaisella tavalla yhteen, saadaan Avainasemassa ovat elintarviketeollisuus, kokit, bloggarit ja muut ruokatren- globaalisti jopa 2–3-kertainen ruuan saatavuuspotentiaali. Isompi kysymys ovat dien luojat.” ruuantuotannon ympäristövaikutukJalava itse käy puhumassa ruokavalion muutoksista kokkauskursseilla. Kun set, jos tuotannon lisäämiseen käytetään kasvisruokaan panostetaan, ei se ole liha- huonoja keinoja.”

Jos taas mitään ei tehdä, on isosti syytä ruuan korvike, vaan entistä parempaa huoleen. Polttopisteessä kaikissa skenaaruokaa kaikille kuluttajille.

Suomessa naudanlihakilon tuotannon rioissa on Afrikka. Vuonna 2100 siellä on jopa 4,5 miljardia ihmistä, ja maanosa on vedenkulutus on noin puolet maailman keskiarvosta. Jalavan kehittämä globaali entistä riippuvaisempi ruuan tuonnista.

Aalto OptoFood huomioi tuotantoalueen

Astronautista vesitaloustutkijaksi

Jalava on aina halunnut ymmärtää, miten asiat ympärillä toimivat. Pikkupoikana askelmerkit olivat selvät: ”Haluan astronautiksi! Kun ikää tuli muutama vuosi lisää: lentäjäksi ainakin!

No, tiedemieheksi sitten!”

Tiedemiehenä Jalava pysyy veden äärellä. Hän jatkaa tutkijatohtorina Aalto OptoFood -mallin kehittämistä ja laajentamista muun muassa ruuantuotannon hiilivaikutuksilla.

Avaruus ei ole vuosien myötä kadonnut Jalavan elämästä. Hän on Suomen Avaruustutkimusseuran puheenjohtaja, joka esitystensä päätteeksi tapaa näyttää kuvia Kuusta ja Maasta. ”Maapallosta näkyy avaruuskuvissa lähes pelkästään sinistä merta ja valkoisia pilviä, vesiala on käyntikorttimme.

Jos emme pidä vedestämme huolta, on meillä pirun pitkä matka hakea sitä lisää!”

Mika Jalava 30.8.2019: The water we eat – methods for estimating water use of diets in changing food systems.

46 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

AALTO-YLIOPISTON VÄITÖSKIRJAT VERKOSSA: aaltodoc.aalto.fi; shop.aalto.fi

Lintuinfluenssavirus voi levitä salakavalasti OSA LINTUINFLUENSSAVIRUKSISTA

pystyy leviämään jopa erittäin tehokkaasti ihmissolusta toiseen. Tämä ilmeni DI Veera Westeniuksen väitöstutkimuksesta, jossa hän tartutti ihmisestä ja linnuista eristettyjä lintuinfluenssaviruksia ihmisen immuunisoluihin ja tarkkaili solujen puolustusreaktioita sekä viruksen lisääntymistä ja leviämistä. Biotekniikan alan väitöstyö tehtiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Asiantuntijamikrobiologiayksikössä.

Lintuinfluenssavirukset ovat influenssa A -viruksia, joita vastaan ihmisellä ei ole vastustuskykyä. Westenius havaitsi, että sekä ihmisille että linnuille vaarallinen H5N1-virus aiheuttaa ihmisen immuunisoluissa voimakkaan puolustusreaktion, mutta pystyy silti leviämään soluissa erittäin tehokkaasti. Sen sijaan linnuille vaarattomampi H7N9virus ei käynnistä ihmisen soluissa puolustusreaktiota, vaan pystyy lisään-

tymään ja leviämään ikään kuin salassa elimistöltä. Leviäminen ei kuitenkaan ole yhtä tehokasta kuin H5N1-viruksella.

Lievää tautia linnuissa sekä ihmisissä aiheuttaneet H9N2-virukset olivat kausi-influenssan kaltaisia.

Tulokset voivat osin selittää, miksi osa lintuinfluenssaviruksista voi aiheuttaa ihmiselle jopa kuolemaan johtavan taudin ja osa vain lieviä flunssan kaltaisia oireita.

Westeniuksen havainnot auttavat varautumisessa maailmanlaajuiseen epidemiaan eli pandemiaan. Työ on myös auttanut ylläpitämään Suomen valmiutta biologisia uhkia vastaan, koska tutkimus on kehittänyt bioturvallisuusmenetelmiä.

Veera Westenius 22.3.2019: Avian influenza virus infection in human innate immune cells.

Yritysjuristin tie auktoriteetista asiakaspalvelijaksi TUOTON TAVOITTELU ja eettisyys eivät ole ristiriidassa yritystoiminnassa. Näin toteaa KTM, OTM, LL.M. Tiina Ojala yritysjuridiikan alan väitöskirjassaan.

Ojala perehtyi tutkimuksessaan yrityksissä tapahtuvaan muutokseen, joka ohjaa toimintaa kohti asiakaskeskeisyyttä, eettisyyttä ja vastuunkantoa. Ojalan käytännön työ yritysmaailmassa toi väitöskirjaan yritysjuridiikan ja -etiikan sekä liikkeenjohdon ja taloustieteen näkökulmia.

Yritystoiminnan tehokkuutta voidaan mitata muutenkin kuin rahassa. Tehokkuus edellyttää yhtä lailla asiakkaan ja yhteiskunnan odotuksiin sopeutumista. Yrityksen kaikkien organisaatiotasojen tulisi kantaa vastuu asiakaskokemuksen onnistumisesta. Asiakaslähtöisyys näkyy yhä enemmän myös juristien ja lääkärien työssä. Aiemmin auktori-

teettina toiminut lääkäri tai juristi toimii tulevaisuudessa enemmänkin asiakkaansa rinnalla ikään kuin työparina.

Yritysjuristin tehtävät ovat siirtymässä oikeudenkäynti- ja sopimusvelvoitteista väärinkäytösten ja epäeettisen toiminnan ehkäisemiseen. Nykyaikainen ja lisäarvoa tuottava yritysjuristi varmistaa asiantuntemuksellaan yksilöiden vastuunkantoa ja eettistä ajattelua. Hän ymmärtää oman roolinsa osana liiketoimintakokonaisuutta ja on roolissaan aktiivinen ja tilanneherkkä. Juridiikan termeillä hienostelun sijaan hän uskaltaa ottaa kantaa ja antaa ymmärrettäviä ja yksiselitteisiä suosituksia.

Tiina Ojala 29.3.2019: Osakeyhtiön oikeudellinen riskienhallinta: Muutos kohti asiakasta, eettisyyttä ja vastuunkantoa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25 \ 47

Arjen valintoja

Miten täyttäisit joutomaan, Tuukka Saarimaa?

Tulipa tontille puisto tai tornitalo, kaupunkitaloustieteen professori huolehtisi siitä, että ratkaisu punnitaan tarkkaan.

Teksti: Paula Haikarainen Kuva: Jaakko Kahilaniemi

Millä keinoin hyvää asumista voidaan tarjota myös pienituloisille?

Segregaation oletettuja ongelmia pyritään ratkaisemaan sosiaalisella sekoittamisella. Eli rakentamalla tuettua asumista, kuten kaupungin vuokra-asuntoja, Asutko punavihreässä kuplassa? neliöhinnoiltaan kalliille alueille.

Asun Kalasatamassa, kerrostalossa Mutta kannattaako yhteisiä resursseja Helsingissä. suunnata segregaation torjumiseen vai käyttää sama rahamäärä tarjoamalla asuOlet kotoisin Kainuusta. miseen suoraa tukea sitä tarvitseville tai Kaipaatko maaseudulta mitään? vaikka lisäresursseja kouluille? Näiden Olen kaupungista kotoisin: Kajaanista.

Pohjoisesta kaipaan talvea, en oikeastaan järjestelmien toimivuudesta meillä ainakin on jonkin verran näyttöä. muuta.

Toki voi aina perustella, että Oodista on niin paljon hyötyä juuri tässä paikassa, että se kannatti tehdä. Mutta laskelmat pitäisi tehdä oikeilla arvoilla eikä heittää kustannuksia hatusta.

Mikä on kaupunkien maankäytön perimmäinen ongelma?

Liika sääntely. Houkutteleville alueille kaavoitetaan liian vähän asuntoja.

Esimerkiksi Kalasatamassa on yhden perheen townhouseja siinä, missä voisi olla korkea kerrostalo.

Jos neliöhinnat osoittavat alueen olevan haluttu, mutta sitä ei rakenneta, ratkaisuun pitäisi olla erityisen pätevä Pitäisikö kaikki kaupunkien Etenkin suurissa kaupungeissa syy. joutomaat täyttää? Jos pläntti on asuinalueet näyttävät eriytyvän Usein kuulee, että korkeista ja tiiviisti kaupungin kalleinta tonttimaata, kuten voimakkaasti. Tällöin kuilu rakennetuista alueista tulee epäviihtyiHelsingin Musiikkitalon ja Oodi-kirjasrikkaiden ja köyhien välillä kasvaa, ton välinen alue, sen tulisi hyödyttää kau- siä. Mutta kun ajattelen Helsingin väeseikö vain? Oikeastaan kukaan ei tiedä, punkilaisia esimerkiksi niin, että pääsisi tötiheyttä, en pidä uhkaa uskottavana. onko eriytymisestä eli segregaatiosta nauttimaan hienosta puistosta. Jostain suurta haittaa. Sitä toistellaan, mutta Miten asuntopolitiikkaan syystä tämä alue on jätetty kesken, asiaa on vaikeaa tutkia. saataisiin lisää faktatietoa?

Pohjimmiltaan kyse on asuntomarkki- vaikka se voisi olla viihtyisä.

Helsinki Graduate School of Economics, Toki voi miettiä, onko puisto paras noiden hintamekanismista. Siitä, että ratkaisu ylipäätään. Kaikella kun on aina johon professuurini sijoittuu, on yksi on perheitä, joilla on erilaiset tulot, ja tapa tuoda lisätietoa päättäjille. Aallon, vaihtoehtoiskustannuksensa. kaupunkialue, jossa on erilaisia naaHelsingin yliopiston ja Hankenin yhteiEsimerkiksi keskustakirjaston tontin purustoja. Naapurustot eroavat toisisnen tutkijakoulu käsittää taloustieteen arvo oli rakennuspäätöstä tehtäessä taan jo sen perusteella, miten helppoa keskeiset osa-alueet. arvioitu tasolle, joka vastaa neliöhintaa on päästä keskustaan, jossa suurin osa Uusi tieto ja tulokset syntyvät opetukHyvinkään keskustassa, mikä on käsittätyöpaikoista yleensä sijaitsee. Tai että sen, opinnäytetöiden, jatko-opiskelijoimätöntä. Taloustieteilijä alkaa tällöin alueella on jokin houkuttelevuustekijä, den sekä väitelleiden tutkijoiden kautta. miettiä, että jos tontti olisikin myyty kuten merenranta.

On tärkeää, että tutkijat kertovat aktiivirakennuttajalle, saatu korkea kerrosNe, joilla on eniten maksuhalua ja sesti tuloksistaan ja osallistuvat yhteistalo ja sen asunnoista paljon rahaa, eikö -kykyä, päätyvät asumaan halutuille kunnalliseen keskusteluun päättäjien, alueille. Silloin näyttää siltä, että joissain höyty olisi suurempi. Olisi voitu rakentaa samanlainen Oodi vaikkapa Pasilaan, poliitikkojen ja virkamiesten kanssa. naapurustoissa asuu paljon pienituloiMutta niinhän se lopulta on, että poliisia, ja se puolestaan näyttäisi aiheuttavan jossa maa on halvempaa, ja saatu samalla tikot itse päättävät, mitä tietoa haluavat esimerkiksi opettajien palkkoihin lisää köyhyyttä. Vaikka kyse on hintakäyttää. • vähän lisää rahaa. mekanismista.

48 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 25

A ALTO UNIVERSIT Y MAGA ZINE 25

TÄMÄ LEHTI KERTOO • energiamurroksen ratkaisuista • fotoniikasta eli valotieteestä • akustiikan tutkimuksesta Belenos Group of Arts esiintyi Otaniemen yö -tapahtumassa 21. syyskuuta 2019.

aalto.fi