Aalto University Magazine 17

A ALTO UNIVERSIT Y MAGA ZINE 17

17 ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 LOKAKUU 2016

Yrittäjyyden mielenmaisemassa s. 12

Markkina-alueena maailma s. 30

Kisälliammatin houkutus

Tekoäly optimoi käyttöliittymän

Kekkosen saunasta someen

SISÄKANNET

Kuvittaja Annukka Mäkijärvi sai hahmoihin inspiraatiota Aalto-yliopiston Instagram-kuvista. #otaniemistories

Ideoita, oivalluksia ja toimintaa Otaniemessä on elävä yhteisö. Se konkretisoitui syyskuun alussa, kun tuhatpäinen joukko aaltolaisia kokoontui juhlimaan alkanutta lukuvuotta. Tunnelma oli energinen, iloinen ja odottava, kuten uuden alkaessa yleensäkin.

Kampus muuttuu vauhdilla. Suomalaisten huippuarkkitehtien arvorakennuksia peruskorjataan, ja uudenlaiseen suunnitteluun pohjautuvia tiloja rakennetaan.

Suunnittelussa kiinnitetään huomioita monikäyttöisyyteen ja kohtaamisiin. Kun eri alojen tutkijat ja opiskelijat työskentelevät toistensa läheisyydessä ja yhdessä kumppaneiden kanssa, myös erilaiset kulttuurit ja käytännöt kohtaavat. Parhaimmillaan se synnyttää ideoita, oivalluksia ja toimintaa.

Lehtemme henkilöhaastattelussa bisnesenkeli Timo Ahopelto näkee yliopistot ja korkeakoulut yrittäjyyskipinän sytyttäjinä ja yrittäjyyden mahdollistajina. Sytykkeeksi tarvitaan avointa mieltä, oikeanlaisia ihmisiä ja mahdollisuuksia ruohonjuuritason toimintaan.

Yhteisön merkityksen tunnistaa myös kasvuyrittäjyyden professori Mikko Jääskeläinen.

Yhteisö tukee yrittäjyyttä antamalla vertaistukea ja toimimalla elävänä esimerkkinä. Yrittäjäksi ryhtymiseen kuuluu hänen mukaansa aina etsimistä ja hakemista, mutta vertaistuki auttaa ymmärtämään sen kuuluvan asiaan.

Jääskeläisen mukaan oma osaaminen on yrittäjyyden peruspilari, joka määrittää menestyksen mahdollisuudet. Siksi hänellä on myös selkeä näkemys siitä, miten yliopisto voi parhaiten tukea yrittäjyyttä. Vastaus on yksinkertainen. Kaikkein tärkeintä yliopistolle on olla yliopisto: kouluttaa osaajia ja muutoksentekijöitä.

ata Kalle K

ila

Eveliina Olsson päätoimittaja

Dear reader,

The theme of this issue is entrepreneurship and the entire magazine is in Finnish, but you can read English translations of some articles online at aalto.fi/magazine.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 3

Kalle Kataila

Tekemässä

KALLE KATAILA kuvitti lehden kannet

ja pääartikkelin. Hän on valmistunut maisteriksi Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun valokuvataiteen koulutusohjelmasta, missä on toiminut myös tuntiopettajana.

Yrittäjän arki on Kallelle tuttua, sillä hän on työskennellyt freelancevalokuvaajana ja valokuvataiteilijana.

Nyt edessä ovat uudet haasteet hänen aloitettuaan työt Aalto-yliopiston oppimispalveluiden it-suunnittelijana pian julkaistavan mediapalvelun parissa. Vaikka kiinnostavat työtehtävät tempaavat mukaansa, täytyisi arjesta löytyä aikaa pysähtyä maiseman eteen, Kalle tuumaa.

ANNUKKA MÄKIJÄRVI taittoi tämän

lehden ja teki kuvituksia artikkeleihin ja sisäkansiin. Hän opiskelee graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa, missä on aikaisemmin opiskellut myös taidekasvatusta.

Lehden teema, yrittäjyys, näyttäytyy Annukalle yhtä aikaa uhkana ja mahdollisuutena, kun yhtäällä maalaillaan pirun kuvia seinille ja toisaalla luvataan puoli valtakuntaa.

Freelance-kuvittajana ja -graafikkona työskentely on kuitenkin jo tuonut Annukalle esimakua yrittäjänä toimimisesta, vaikka linna vielä puuttuukin.

JULKAISIJA: Aalto-yliopisto, viestintäpalvelut PÄÄTOIMITTAJA: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Paula Haikarainen TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU: Annukka Mäkijärvi OHJAAVA AD & KUVATOIMITTAJA: Liisa Seppo, Otavamedia OMA Oy TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT: Maija Astikainen, Anni Hanén, Terhi Hautamäki, Pihla Hintikka, Timo Hämäläinen, Minna Hölttä,

Jaakko Kahilaniemi, Kalle Kataila, Grégory Kowalski, Johanna Lassy, Hanna Maula, Marjukka Puolakka, Mikko Raskinen, Aki-Pekka Sinikoski, Laura Siira, Heli Sorjonen, Jussi Särkilahti, Maija Tammi, Outi Törmälä, Tuomas Uusheimo, Adolfo Vera KANNEN KUVAT: Kalle Kataila KÄÄNNÖKSET: Ned Kelly Coogan OSOITE: PL 17800, 00076 Aalto PUHELIN: +358 9 470 01 VERKOSSA: aalto.fi, aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI: magazine@aalto.fi OSOITTEENMUUTOKSET: alumni@aalto.fi PAINOTYÖN TILAAJA: Unigrafia Oy PAINATUS: Libris Oy, 2016 PAPERI: Edixion 250 g/m2 (kansi) & 120 g/m2 (sisäsivut) PAINOS: 32 000 ILMESTYY KOLME KERTAA VUODESSA

4 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

Teema

TÄMÄ LEHTI kertoo yrittäjyydestä.

10

Otaniemeen syntyy uusi kasvuyrityskeskus.

11

Avauksia

12

Teema

18

Teema

Vararehtori Eero Eloranta korostaa opiskelijoiden roolia yrittäjyyden ekosysteemissä.

Millainen on yrittäjän mieli, ja miten yliopisto voi sitä tukea?

Sijoittaja Timo Ahopellon mukaan yrittäjyys on eräänlainen kisälliammatti.

Kalle Kataila

03 Pääkirjoitus 04 Tekemässä Nyt 06 Pieniä uutisia, isoja asioita.

39 Kolumni Matkailuyrittäjä Johanna Vierros perusti startupin, vaikka pääsisi helpommalla palkkatöissä.

20 Kuka Suunnittelijat Anna Ahonen ja

40 Tieteestä Kekkosen saunasta someen – teemana

Aiheesta 24 Professori Antti Oulasvirta

44 Palkitut SYLI voitti Habitare-messujen

Katariina Lamberg perustivat toimiston Pariisiin.

tuo tekoälyn käyttöliittymien suunnitteluun.

27

Aiheesta

Opiskelijoiden suunnittelema Shadow Bug kiipii pelimaailman kärkeen.

28 Alvar Aallon ikoninen In-house

kirjastorakennus avautuu entistä ehompana.

30 Pääsemme mukaan kolmen Siellä

yrittäjän arkeen, jossa markkinaalueena on maailma.

strategisen päätöksenteon prosessit.

10 MIN Professori Eero Vaara

suunnittelukilpailun.

45 Moi! Chief Digital Officer Kati Hagros

rakentaa digitaalisten palveluiden arkkitehtuuria.

46 Väitöksiä Tekniikan tohtori Sebastian Sonntag tutki langattomien verkkojen niputtamista yhteen.

valintoja 48 Arjen Aalto Ventures Program -ohjelman

johtaja Olli Vuola esittelee toimiston trofeen.

36 Vau! Opiskelijat tempaisevat

peruskoulutuksen puolesta.

37

Suomalainen Koulu esittäytyi Burning Man -festivaaleilla Nevadassa.

38 Vierailulla Presidentti Martti Ahtisaari puhui alumnipäivässä koulutuksen merkityksestä.

Oikaisu

Aalto University Magazinen numerossa 16 oli virheellinen ingressi sivulla 12. Artikkelin Maailma tarvitsee uusia materiaaleja oikea ingressi: Uusista kehittyneistä materiaaleista on kova kysyntä. Niiden ansiosta esimerkiksi luunpidennyshoitoa voitaisiin tehdä kivuttomasti.

Toimitus pahoittelee virhettä.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 5

Eeva Suorlahti

Nyt

Aalto-yliopistossa kehitetty Ioncell-F-menetelmä voi mullistaa puuvillan kierrätyksen.

Sen avulla puuvillakankaat voidaan kierrättää ympäristöystävällisesti uusiksi tekstiilikuiduiksi. CHEMARTStutkimushankkeessa syntynyt menetelmä on kemian, puunjalostuksen ja tekstiilialan osaajien yhteistyön tulos.

Yliopiston johto vetoaa:

Suomi kasvun tielle tutkimusta hyödyntämällä _ AALTO-YLIOPISTON REHTORI Tuula Teeri ja hallituk-

sen jäsen, professori Colin Whitehouse ottavat kantaa siihen, miten Suomen suurin yhteiskunnallinen ongelma, taloudellisen kasvun puute, pitäisi ratkaista.

Heidän mielestään sekä valtion että yritysten tulisi juuri nyt investoida tutkimukseen ja sen tehokkaaseen hyödyntämiseen. ”Suomi yrittää tasapainottaa taloutta lyhyen aikavälin mekaanisilla verotus- ja työllistämisratkaisuilla.

Nämä keinot eivät ole riittäviä, vaan kasvu luodaan lisäämällä innovaatioita ja investointeja. Tarvitsemme rohkean kansallisen tutkimus- ja innovaatiovision, joka kantaa yli hallituskausien”, Tuula Teeri sanoo.

Teeri ja Whitehouse ehdottavat tilanteen parantamiseksi kolmea keinoa. Ensiksi tulisi kehittää valtion rahoitusjärjestelmä sellaiseksi, että se kannustaa yliopistoja kansainväliseen kärkeen. Siihen tulisi myös sisällyttää kansainvälinen arviointi siitä, miten yliopistot edistävät yhteiskunnallista kehitystä pitkällä aikavälillä. Kolmanneksi tulisi uudistaa yliopistojen koulutustarjontaa siten, että se tukee seuraavan sukupolven elinkeinoelämää ja työllisyyttä.

Lisää yritysyhteistyötä

Pitkään Suomen Akatemian asiantuntijana toiminut Colin Whitehouse korostaa, että tiivis ja pitkäaikainen yhteistyö yritysten ja yliopistojen välillä on kestävän kasvun avain. Whitehousen mukaan monet kansainväliset avainyritykset hyötyvät säännöllisestä yhteistyöstä yliopistojen kanssa.

Tanskalaisen Damvad-konsulttiyhtiön tuoreen selvityksen mukaan myös Aalto-yliopiston kanssa tutkimusyhteistyötä tekevät yritykset ovat tuottavia, vienti6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

painotteisia ja tietointensiivisiä, ja ne työllistävät keskimääräistä enemmän. Vastaavia tuloksia saatiin tanskalaisen DTU-yliopiston osalta. ”Nyt yliopistoilla on ratkaiseva tilaisuus syventää yhteistyötä ja rakentaa pitkäjänteisiä strategisia kumppanuuksia sekä suomalaisten että kansainvälisten yritysten kanssa. Näin luomme kasvua talouteen ja työllisyyteen. Tämä on toiminut hyvin muissa maissa. En näe mitään syytä, miksi se ei toimisi myös Suomessa”, sanoo Whitehouse. ”Kykenemme ratkomaan yhteiskunnan suuria haasteita, jos investoimme kansainvälisesti kilpailukykyiseen tutkimukseen ja onnistumme yhdistämään yliopistojen ja yritysten osaamisen. Tutkimus luo liiketoimintaa, ja yhteistyö yliopistojen kanssa parantaa yritysten liikevaihtoa ja luo uutta työtä”, toteaa Teeri.

1 553

UUTTA OPISKELIJAA aloitti opintonsa

Aalto-yliopistossa tänä syksynä.

Hakijoita oli yhteensä 9 606.

Nyt

_ Tutkimus paljasti eroja unenaikaisessa aivotoiminnassa

ijä r M äk ka uk An n

REM-vaiheessa unta näkevien aivotoiminta on lähempänä valveilla olevien aivotoimintaa kuin unta näkemättömien.

Aalto-yliopiston ja Wisconsinin yliopiston tutkijat selvittivät aivojen magneettistimulaation ja aivosähkökäyrän yhdistävällä TMS-EEG-laitteella, miten levollisessa, non-REM-vaiheeksi kutsutussa unessa olevien aivotoimintaan vaikuttaa se, näkevätkö he unta vai eivät.

Kun koehenkilöiden non-REM-unta oli kestänyt vähintään kolme minuuttia, tutkijat antoivat kallon ulkopuolelta paikallisia, heikon sähkökentän tuottavia, neuroneja aktivoivia magneettipulsseja. Pulssisarjan jälkeen koehenkilöt herätettiin ja heitä pyydettiin kertomaan, olivatko he nähneet unta ja kuvailemaan unen sisältöä. ”Perinteisesti ajatellaan, että unien näkeminen liittyy vain REM-vaiheeseen.

Tutkimuksen mukaan myös non-REMunesta herätetyt koehenkilöt pystyvät kertomaan unistaan yli puolessa tapauksissa”, kertoo tutkijatohtori Jaakko Nieminen. ”Aivosähkökäyrät osoittivat, että niillä henkilöillä, jotka eivät nähneet unta,

vi

TUORE TUTKIMUS osoittaa, että non-

magneettipulssin tuottama aivoaktivaatio oli selvästi lyhytkestoisempi kuin niillä, jotka olivat nähneet unta.

Havaitsimme myös, että mitä pidempi kertomus unesta oli, sitä enemmän koehenkilöiden aivosähkökäyrät muistuttivat hereillä olevilta mitattuja käyriä”, Nieminen selittää.

Magneettistimulaatiota hyödynnetään muun muassa masennus- ja kipupotilaiden hoidossa. Niemisen mukaan TMSEEG-mittauksien antama tarkka tieto

tietoisuuden tilasta voi auttaa myös aivovammapotilaiden hoidon suunnittelussa.

Nieminen suoritti mittaukset tutkijakollegansa Olivia Gosseriesin kanssa Wisconsinin yliopiston unen- ja tietoisuuden tutkimuskeskuksessa.

Artikkeli tutkimuksesta on julkaistu nature.com-sivustolla.

Mikko Raskinen

_ Muodin pääaine arvioitiin maailman 3. parhaaksi AALTO-YLIOPISTON MUODIN kandidaatti-

Kandidaattiopiskelijoiden työryhmän Ahti–Kiilunen–Kantanen mallistoa esiteltiin Näytös16-muotinäytöksessä toukokuussa.

ohjelma nousi kolmannelle sijalle Business of Fashion -verkkojulkaisun vertailussa, jossa oli mukana 54 yliopistoa eri puolilta maailmaa. Aallon muodin maisteriohjelma sijoittui samalla listalla sijalle 15.

Sijoitus perustuu globaaliin vaikuttamiseen, opetuskokemuksiin ja koulutuksen pitkän aikavälin arvoon. Arviointia varten haastateltiin teollisuuden edustajia, korkeakoulujen opettajia ja tutkijoita sekä hr-ammattilaisia. Lisäksi arvioitiin kansainvälisten muotikilpailujen finalisteja. Opiskelijoilta kysyttiin opetustyytyväisyydestä, käytettävissä olevista resursseista ja arvioitiin heidän työelämävalmiuksiaan.

Business of Fashion julkaisi listansa nyt toisen kerran, ja Aalto-yliopisto oli mukana ensimmäistä kertaa. Sekä kandidaatti- että maisteriohjelmien ykköseksi julkaisu listasi lontoolaisen Central Saint Martinsin.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 7

_ Uusi digiantenni voi mullistaa matkapuhelimet

Jari-Matti Hannula

RADIOTIETEEN ja ­tekniikan tutkijat

Puhelimen antennit on sijoitettu ylä- ja alareunaan ja vievät tilaa kosketusnäytöltä. Uuden menetelmän myötä näytöstä voidaan tehdä suurempi ja muotoilu on vapaampaa.

ovat kehittäneet menetelmän, jonka ansiosta antennit siirtyvät vihdoin ana­ logisesta maailmasta digitaaliseen.

Nykyiset antennit perustuvat jopa puoli vuosisataa vanhaan tekniikkaan. ”Perinteisesti yksi antenni toimii yhdellä tai muutamalla taajuudella.

Hyödyntämällä kehittynyttä digitaali­ elektroniikkaa voimme yhdistää useita pieniä antennielementtejä yhdeksi antenniksi, joka toimii millä tahansa taajuudella. Tällöin älypuhelimen sovel­ lukset, kuten GPS, Bluetooth ja WiFi, eivät enää tarvitse omia antennejaan, vaan kaikki tiedonsiirto tapahtuu yhden antennin kautta. Tämä helpottaa puhe­ limen suunnittelua ja mahdollistaa

suuremman kosketusnäytön, koska antenneille ei tarvita niin paljon tilaa”, kertoo tohtorikoulutettava Jari-Matti Hannula.

Uuden antennin avulla voidaan saavuttaa tiedonsiirtonopeus, joka on 100–1 000­kertainen nykyiseen verrat­ tuna. Lisäksi kuuluvuus ja akun kesto paranevat. Perinteisesti antenneissa on mahdollista saavuttaa joko laaja taajuus­ kaista tai korkea hyötysuhde, mutta ei molempia samanaikaisesti.

Radiotekniikan professori Ville Viikari uskoo uuden menetelmän mullistavan matkapuhelimet ja pitä­ vän Suomen edelleen yhtenä johtavana maana matkapuhelinantennien kehi­ tyksessä. ”Testit viidennen sukupolven puhelin­ laitteissa on aloitettu yhdessä Huawein kanssa. Kehitämme tutkijoiden kanssa myös digitaalielektroniikkaa antennin ohjausta varten.”

_ Sävelet saivat esineet liikkumaan hallitusti AALTO-YLIOPISTON tutkijat ovat teh­

neet läpimurron onnistuessaan liikutte­ lemaan hallitusti useita esineitä väräh­ televän levyn päällä, yhden äänilähteen avulla. Soittamalla tarkkaan valittuja säveliä tutkijat pystyivät liikuttamaan esineitä valitsemiinsa suuntiin ja kir­ joittamaan sanoja levyn päälle laitetuilla metallipaloilla.

Jo vuonna 1878 akustiikan isänä pidetty saksalainen tutkija Ernst Chladni teki kokeita, joissa liikuteltiin hiekkaa värähtelevällä levyllä. Kun levy värähteli tietyllä taajuudella, esineet liik­ kuivat kohti taajuuden määrittämiä koh­ tia, solmuviivoja. Vallitseva käsitys on ollut, että esineiden liike on sattuman­ varaista, ennen kuin ne saavuttavat solmuviivojen paikan.

”Me osoitimme, että liike on ennus­ tettavaa myös solmuviivojen ulkopuo­ lella. Onnistuimme hallitsemaan saman­ aikaisesti, ja silti toisistaan erillisesti, jopa kuutta esinettä, vaikka käytimme vain yhtä äänilähdettä”, sanoo professori Quan Zhou.

Tutkijat laittoivat esineet värähtely­ levyn päälle ja videoivat niitä. Tieto­ kone totesi esineiden sijainnin ja valitsi soitettavan sävelen sen mukaan, mikä todennäköisemmin liikutti kohteita haluttuihin suuntiin. Tämän jälkeen tietokone tunnisti kohteen uuden sijain­ nin ja valitsi haluttujen liikesuuntien mukaan seuraavan sävelen. Tätä tois­ tettiin niin kauan, että kohteet saavut­

tivat reittinsä päätepisteen. Perättäiset sävelet muodostivat musiikin kaltaisen äänien ketjun.

Uudella menetelmällä on liikuteltu pieniä esineitä, kuten elektroniikka­ komponentteja, vesipisaroita, kasvien siemeniä, makeisia ja metallikappaleita. ”Sovelluskohteita voisivat olla mikro­ elektroniikkasirujen liikuttelu ja lajit­ telu, lääkepartikkeleiden syöttö farma­ seuttisiin sovelluksiin sekä pienten nestemäärien käsittely laboratorio­ siruissa”, sanoo Quan Zhou.

_ Tutkimuslähtöiselle Canatulle miljoonarahoitus PROFESSORI Esko Kauppisen ja hänen

tutkijakollegoidensa vuonna 2008 perus­ tama Canatu Oy on saanut 22 miljoonan rahoituksen. Summa koostuu eri tahojen tekemistä, yhteensä 10 miljoonan euron sijoituksista sekä Euroopan investointi­ pankin myöntämästä 12 miljoonan euron lainasta.

Canatu valmistaa taipuisaa ja muo­ vailtavaa hiilimateriaalikalvoa kos­ ketusnäyttöihin ja sensoreihin. Tuote 8 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

perustuu Kauppisen ja hänen tutki­ musryhmänsä vuonna 2006 keksimään, nanonupuksi nimettyyn hiilen yhdistel­ mänanomateriaaliin.

Hiilimateriaalikalvoa on valmistettu merkittävälle autoteollisuuden asiak­ kaalle. Tuotantoa on nyt tarkoitus laajen­ taa myös kuluttajaelektroniikkaan.

Yritys sijaitsee Helsingissä ja työllistää 40 henkeä.

uk

n An

k

r ijä äk aM

vi

Heli Sorjonen

Nyt

Nyt Avajaisten kunniavieraita olivat muiden muassa ”riemualumnit” eli 50 vuotta sitten valmistuneet. Kuvassa Tuula Teerin ja Milja Asikaisen seurassa tupsulakkiset diplomi-insinöörit Lea Lillkåll (vas.) ja Marjatta Stenius-Kaukonen sekä tekniikan tohtori Ansa Harju.

Heli Sorjonen

_ Uusi lukuvuosi alkoi keskustellen AALTO-YLIOPISTON SEITSEMÄNNEN lukuvuoden avajai-

Heli Sorjonen

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun professori Juha Varto nimitettiin Aalto-professoriksi tunnustuksena hänen merkittävistä ansioistaan kuvataidekasvatuksen tutkimuksessa ja opetuksessa sekä uraauurtavasta työstä ihmistieteiden metodologian, estetiikan ja filosofian aloilla.

Aino Huovio

sia vietettiin 6. syyskuuta. Juhlapuheiden sijaan rehtori Tuula Teeri ja ylioppilaskunnan puheenjohtaja Milja Asikainen keskustelivat yliopiston tehtävistä ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Molempien mielestä sekä yleinen mielipide että päätöksentekijät välittävät yhä vähemmän tiedosta tai asioiden todellisesta tilasta. ”Yhteiskunta tarvitsee kriittisiä ajattelijoita ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Yliopistojen velvollisuus on turvata tietoyhteiskunta, kehittää uutta tietoa ja vaatia päätöksenteon perustuvan tietoon”, sanoi Tuula Teeri.

Milja Asikainen kaipasi entistä rohkeampaa otetta: ”Yliopistojen pitäisi myötäilyn sijaan ottaa nykyistä vahvempi rooli julkisen keskustelun ohjaamisessa.”

Yliopistojen vaikuttavuutta tullaan jatkossa arvioimaan opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta entistä tarkemmin, mihin Teeri kommentoi: ”Saamme yli puolet ydintoimintojemme rahoituksesta ministeriöltä. Lain mukaan näitä ovat tutkimus, koulutus ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus. On kriittistä Suomen menestykselle, että ansaitsemme ministeriön rahoituksen kaikkien tehtäviemme toteutukseen asianmukaisin perustein.”

Rehtori muistutti erityisesti yliopiston toisesta tehtävästä – siitä, että valmistuvilla opiskelijoilla on työnantajien tarvitsemia taitoja. ”Koulutamme tulevaisuuden tekijöitä, tavoitteena laadukas alakohtainen osaaminen täydennettynä taiteella, luovuudella, monialaisella yhteistyöllä ja yrittäjyydellä. Koulutus, jossa voi vaikuttaa omaan opinto-ohjelmaansa, antaa myös keinot muuttaa maailmaa.”

Milja Asikaisen mukaan opintojen ohessa työskentely ja aktiivisuus opiskelijaorganisaatioissa opettavat niin ikään tulevaisuuden työelämässä tarvittavia taitoja, kuten tiimityötä, sosiaalisia taitoja, ryhmän- ja projektijohtamista. ”On tärkeää saada myös opiskelijat kiinnostumaan yhteiskunnasta.”

Perinteinen köydenvetokilpa käytiin yliopiston johdon ja opiskelijoiden välillä.

Tällä kertaa kisa koitui opiskelijoiden tappioksi.

Aalto Partyn uutuuslajina oli pallomeriuinti.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 9

Nyt

Havainnekuva syksyllä 2017 avattavasta kasvuyrityskeskuksesta, joka sijoittuu entisiin Sähkötekniikan korkeakoulun tiloihin.

_

Otaniemen ekosysteemi täydentyy kasvuyrityskeskuksella Teksti Laura Siira Kuva Aalto CRE

Uusi keskus kerää saman katon alle startupeja, kiihdyttämöitä ja yritysten tarvitsemia palveluita.

Tavoitteena on myös avata yliopiston teknologiaa ja tutkimusinfrastruktuuria yritysten käyttöön.

Otaniemen yrittäjyyskeskittymä saa mittavan lippulaivan vuoden 2017 syksyllä, kun entiset Sähkötekniikan korkeakoulun tilat osoitteessa Otakaari 5 remontoidaan uudenlaiseksi kasvuyrityskeskukseksi. ”Otaniemi on erittäin kysytty paikka – monet haluaisivat perustaa toimitilansa tänne esimerkiksi Startup Saunan kiihdyttämöohjelman käytyään. Aiemmin emme ole voineet tarjota heille tiloja. Myös yliopiston tutkimusryhmistä ja opiskelijaprojekteista syntyy yrityksiä, joita voimme nyt palvella uudella tavalla”, kertoo kiinteistösijoitusjohtaja Eetu Ristaniemi Aalto-yliopiston kiinteistöyhtiö Aalto CREstä.

10 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

Monimuotoiset tilat tarjoavat paitsi kohtuuhintaisia toimistoja yrityksille ja kiihdyttämöille, myös yhteistyö- ja tapahtumatiloja, puuhatiloja eli niin sanottuja maker’s space -tiloja sekä tukipalveluita ravintolasta ja kahvilasta talous- ja lakipalveluihin.

Start-Up Center etsii pienyrityksiä pilottiin Otakaaren uusi keskus on kuitenkin enemmän kuin pelkät seinät. Laajempana tavoitteena on kehittää tapoja, joilla myös yliopiston tutkimusinfrastruktuuria ja teknologiaa sekä niihin liittyvää osaamista voitaisiin avata yritysten käyttöön. Projektissa on avainroolissa Aallon oma yrityskiihdyttämö, ensi vuonna 20-vuotista toimintaansa juhliva Aalto Start-Up Center. Kiihdyttämö on yksi keskeisistä keskukseen muuttavista toimijoista. ”Etsimme parhaillaan pienyrityksiä pilottiin, joka tuo yhteen yritysten tarpeet ja yliopiston resurssit. Samalla kun startupit voisivat hyödyntää yliopiston teknologiaa ja infrastruktuuria, kuten vaikkapa protopajoja ja teollisen internetin osaamista, voimme vahvistaa Aaltolähtöisen teknologian hyödyntämistä

yhteiskunnassa”, Start-Up Centerin johtaja Marika Paakkala sanoo.

Aiemmin Kauppakorkeakoulun alaisuudessa toiminut Start-Up Center siirtyi keväällä osaksi yliopiston tutkimusja innovaatiopalveluita, ja Otaniemeen muuton myötä yhteistyö yliopiston muiden toimijoiden kanssa tiivistyy entisestään.

• Haluatko vuokrata tilaa Otaniemen kampukselta? Lisätietoja: Aalto University Campus & Real Estate, aaltocre.fi

Aalto Start-Up Center Perustettu 1997. Tarjoaa laadukasta yritysneuvontaa, yrittäjyyden kehityspalveluita, asiantuntijatukea sekä modernit toimitilat.

Ollut mukana yli 800 yrityksen kasvutarinassa. Menestystarinoita muun muassa: Rovio, Futurice, Fondia, Ccea, Efima, Synoste, Footbalance, Frogmind.

• start-upcenter.fi • Kiinnostuitko Start-Up Centerin pilotista?

Ota yhteyttä: Marika Paakkala, puh. 040 829 2286, marika.paakkala@aalto.fi

Yliopiston johdon puheenvuoro.

Avauksia

Väärä kysymys mutta oikea vastaus

”S

UOMESTA ON tehtävä osaamisen, yrittäjyyden,

tasa-arvon ja välittämisen yhteiskunta”, sanotaan valtioneuvoston hallitusohjelmassa. Aalto-yliopisto on ollut kaukonäköinen, kun säädekirjaan jo seitsemän vuotta aiemmin kirjattiin kansalliseksi eritystehtäväksemme tukea Suomen menestymistä rakentamalla kilpailukykyä ja edistämällä hyvinvointia.

Aalto-yhteisö on toteuttanut erityistehtäväänsä määrätietoisesti. Kaksi keihäänkärkeä on noussut ylitse muiden: yrittäjyys ja innovaatiot. Kantavia voimia ovat olleet opiskelijat ja alumnit, joille yliopisto on tarjonnut toiminnan puitteet. Tällä hetkellä Slush ja Aaltoes tunnetaan kaikkialla sijoittajapiireissä, mutta myös politiikan tekijät ympäri maailmaa haluavat tutustua Startup Saunaan ja Design Factoryyn ja ymmärtää, mistä Aallon yrittäjyys- ja innovaatiosysteemissä on kyse.

Tuloksia on alkanut kertyä. Slush on Euroopan johtava startup-tapahtuma ja Aaltoes Euroopan suurin opiskelijoiden yrittäjyysyhteisö. Mikä tärkeintä, uusia yrityksiä ja menestystarinoita on syntynyt. Olemassaolonsa aikana Aalto-yhteisöstä on noussut lähes 400 yritystä, joiden yhteinen liikevaihto on noin 70 miljoonaa euroa. Jos lukuun lisätään myös kansainvälinen peliyritys Supercell, jonka perustaja Ilkka Paananen on yliopistomme kasvatti, päästään miljardiluokkaan.

Tekesin selvitysten mukaan Suomen yrittäjyysekosysteemeissä syntyneistä yrityksistä ja niiden liikevaihdosta noin puolet tulee Aallosta. Myös huippuyliopisto MIT nostaa 130 yliopistoa kattaneessa selvityksessään Aallon yhdeksi viidestä, joilla on merkittävin yrittäjyyden kasvupotentiaali. Voidaan kiistatta puhua menestyksestä.

Kannattaa pohtia, mitä tällaisen voimallisen toiminnan takana on. Opiskelijoiden ja Aaltoesin roolia ei voi korostaa liikaa. Opiskelijoiden ehtymätön into etsiä ja kokeilla uutta sekä vahva suuntautuminen yrittäjyyteen on valtava voimavara. Leimallista Aallon opiskelijoille on usko tehdä mahdottomasta mahdollista. Yhteisössämme on poikkeuksellisia lahjakkuuksia, mutta myös runsaasti nöyrää oivallusta siitä, että menestystarinat kasvavat tiimeissä.

Alumnimme toimivat enkelisijoittajina, valmentajina ja kouluttajina. He haluavat antaa takaisin yhteiskunnalle, yliopistolle ja erityisesti nuorille toivoille sen, mitä ovat itse saaneet – korkojen kera. Tämä sitoutuminen yhteiskunnan ja yrittäjyyden uudistamiseen on mittaamattoman arvokasta.

Olen itse saanut kunnian olla kouluttamassa suurta joukkoa sarjayrittäjiä, sijoittajia ja merkittäviä yritysjohtajia heidän opiskeluaikanaan. Lisäksi olen päässyt työskentelemään heidän kanssaan myös yritysympäristössä. Olin vuosia miettinyt, miten pystyisin tunnistamaan ilkkapaanaset ja muut tähdet jo opiskeluvaiheessa. Olin ajatellut, että poikkeuksellisten kykyjen tunnistaminen aikaisessa vaiheessa edesauttaisi heidän uraansa ja hyödyttäisi yhteiskuntaa.

Aivan viime aikoina olen oivaltanut, että asettamani kysymys oli väärä! On tärkeämpää kysyä, mitä pitää tehdä, että kenestä tahansa aaltolaisesta voisi tulla uusi tähti. Tässä meillä on vielä tehtävää, mutta fundamentit ovat olemassa, ja ne toimivat. On rohkaistava kokeilemaan ja tunkeutumaan tiedon polulla yhä syvemmälle.

On kannustettava ja koulutettava näkemään mahdollisuuksia uuteen liiketoimintaan, kestävään kehitykseen ja hyvinvointiin. Aallon arvot tarjoavat hyvän reseptin: intohimo uuden etsintään, rohkeus vaikuttaa ja menestyä sekä vapaus olla luova ja kriittinen vievät pitkälle.

Eero Eloranta

Outi Törmälä

opetuksesta vastaava vararehtori, tuotantotalouden professori

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 11

Teema

Yrittäjän mieli Millainen on yrittäjähenkinen ihminen, ja voidaanko sellaisia yliopistossa luoda?

Teksti Terhi Hautamäki Kuvitus Kalle Kataila

MIND OF AN ENTREPRENEUR Article in English on the web: aalto.fi/magazine

12 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 13

J

OSKUS LIIKEIDEAA ei tarvitse erik-

seen metsästää. Martim Goisin tapauksessa se tuli konkreettisesti iholle, tai oikeastaan tyttöystävän iholle.

Kauppakorkeakoulusta pian valmistuva Gois oli tehnyt kandivaiheen opintonsa San Diegossa Yhdysvalloissa ja matkusteli sen jälkeen pari kuukautta Aasiassa tyttöystävän kanssa.

Syksyllä 2013, matkalta palattuaan, tyttöystävä huomasi pieniä punaisia jälkiä ihollaan, luteiden puremia. Goisilla puremia ei ollut, mutta tyttöystävä ei saanut mielenrauhaa, ennen kuin Gois oli tilannut tuholaistorjunnan tarkastamaan omankin asuntonsa. ”Turhauduin siihen, miten yritys hoiti ongelman. Tuholaistorjunta tuli väärään aikaan eikä kertonut varotoimenpiteistä.

Asiakaspalvelu oli aika heikkoa”, hän kertoo.

Jos hän olisi ollut asunnon omistaja, häntä olisi harmittanut, että asunto myrkytettiin varmuuden vuoksi ilman tietoa, oliko luteita vai ei.

Ongelmanratkojalle kehkeytyi heti ajatus: tämän voisi tehdä paremmin.

14 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

Opiskelija saa kokeilla rauhassa

Luteet ovat kasvava vitsaus ympäri maailman. Matkustelu levittää niitä, mutta ongelmana on myös luteiden kehittämä vastustuskyky torjunta-aineille. ”Kun kymmenen vuotta sitten torjuntaan meni tyypillisesti 1–2 viikkoa, nyt siihen kuluu keskimäärin 3–6 viikkoa”, Gois kertoo.

Mitä pidempään luteet muhivat kodissa, sitä todennäköisemmin ne lähtevät leviämään naapuriin tai vaatteiden välityksellä. Häpeä viivyttää ongelman hoitamista.

Gois alkoi tutkia aihetta aluksi netissä ja selvitti, kuinka luteita hävitetään lämmöllä. Hän aloitti Aalto-yliopiston PDP-

eli tuotekehityskurssin ja ehdotti oman tiimin työksi luteiden tuhoajaa.

Arkisesta ongelmasta syntyi Luteiden Torjunta Helle, jota Gois liikekumppaneineen pyörittää Aalto Design Factorysta käsin.

Kun luteiden valtaaman tilan lämmittää puhalluskalustolla vähintään 52 asteeseen, luteet munasta aikuiseen kuolevat saman päivän aikana eikä patjoja ja kalusteita tarvitse hävittää. Torjuntaaineilla käsittelyn joutuu aina uusimaan.

Hyppy rahoitusalalta ”tosielämän ghostbustersiksi” tuntui ensin hullulta idealta, mutta Gois kokee sen luontevaksi jatkoksi aiempaan aktiivisuuteen. Hän on toiminut dj:nä, järjestänyt klubeja toiminimellä ja sanoo olleensa aina yrittäjähenkinen.

Yliopisto-opiskelu antoi mahdollisuuden kokeilla ja testailla. ”Opiskelun ohessa olen pystynyt rauhassa oppimaan asioita ja tekemään virheitä, eikä yrittäjäksi hyppäämisen riski ole tuntunut niin suurelta.”

Teema Insinööri on jo melkein yrittäjä

”Nämä 10 piirrettä tekevät yrittäjän”. ”20 yrittäjän tärkeintä ominaisuutta”.

Kasvuyrittäjyyden apulaisprofessori Mikko Jääskeläinen pohtii yrittäjyyden tukemista ja edellytyksiä päivittäin.

Hän on nähnyt lukuisia listoja, joissa julistetaan, millainen on yrittäjä.

Mutta sellaista listaa ei oikeasti ole.

Psykologisissa tutkimuksissa ei ole löytynyt erityisen selviä yrittäjän piirteitä, ei edes riskinottohalussa.

Jonkinlaista proaktiivisuutta, optimismia, aktiivista havainnointia yrittäjyyteen liittyy, mutta usein voi olla, että sopiva elämäntilanne tekee ihmisestä aktiivisen optimistin. ”Enemmän kuin persoonasta, nämä piirteet kertovat siitä, millainen kukin sillä hetkellä on”, sanoo Jääskeläinen.

Jääskeläisen työsarkana on yrittäjyyden kehittäminen yliopisto-opintojen luontevaksi osaksi. Tai voi puhua laajemmin yritteliäisyydestä – ajattelun ja tekemisen tavasta, jota tarvitaan millä tahansa työuralla.

Startup- ja kasvuyrittäjistä on tullut tämän päivän sankareita. Jääskeläinen pohtii, että joillekin nuorille haave yrittä-

jyydestä tulee jopa ennen sitä, mitä yrittäjänä käytännössä tekisi.

Kaiken yrittäjyyden peruspilari on kuitenkin oma osaaminen. Osaaminen määrittää mahdollisuudet. Siksi suurin asia, mitä yliopisto voi tehdä yrittäjyyden tukemiseksi, on olla yliopisto. Siis sivistää ja kouluttaa ihmisiä omilla aloillaan. ”Esimerkiksi diplomi-insinööri on jo 90-prosenttisesti yrittäjä. Häntä kiinnostaa, miten asiat toimivat ja miten ne voisivat toimia paremmin.”

Mahdollisuuksien havaitsemista

Yliopisto ei voi pakottaa opiskelijasta yrittäjää, eikä sen tarvitse. Se voi kuitenkin kannustaa havaitsemaan mahdollisuuksia.

Aalto Ventures Program on 25 opintopisteen sivuaineohjelma, jossa simuloi-

daan yrittäjyyttä, kehitetään prototyyppejä, kuunnellaan mentoreita ja opitaan testailevaa työtapaa.

Kaikkeen opetukseen liittyy ihanteellisesti Jääskeläisen sanoin ”salakavalampaa voimauttamista”.

Insinööriopiskelija ei kyllästy puhumaan siitä, miten hänen kurssilla kehittämänsä laite toimii. Mutta häntä voi kannustaa esittämään ideansa siitä näkökulmasta, kuka tätä laitetta käyttää, kannattaisiko tuotekehittelyyn käyttää puoli vuotta, kuinka se rahoitettaisiin ja millaisella organisaatiolla sitä voitaisiin valmistaa. ”Jos yliopistossa tottuu ajattelemaan tällä tavoin, yrittäjäksi ryhtyminen ei ole valtava loikka, vaan enemmänkin sarja pieniä askeleita”, Jääskeläinen sanoo.

Aalto Entrepreneurship Societyn, Startup Saunan ja vastaavien yhteisöjen vertaistuki niin ikään normalisoi yrittäjyyttä, viestittää, mihin yliopistosta voi päätyä. ”Yrittäjäksi ryhtymiseen kuuluu aina epämääräisyyden tunne, etsimistä ja hakemista. Vertaistuki auttaa ymmärtämään, että tämä kuuluu asiaan”, Jääskeläinen sanoo.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 15

Ei kaikkea kantapään kautta

Millainen on yrittäjän mieli: uteliai­ suutta, kyseenalaistamista, ennakko­ luulottomuutta ja toisten osaamisen arvostamista. Ja kärsivällisyyttä.

Juuri viimeksi mainittuun nuori yrittäjä usein kaipaa kokeneen tukea. ”Monella on tarve päästä kauhean nopeasti eteenpäin. Kun sparraan aloittavia yrittäjiä, joudun lähes kai­ kille sanomaan, että tämä kestää sit­ ten pidempään kuin kuvittelit”, toteaa sarjayrittäjä, hallitusammattilainen ja konsultti Kaija Pöysti.

Toisinaan liikeidea on hyvä, mutta Pöysti kokee, että hänellä ei ole siihen mitään annettavaa. Silloin hän voi vinkata sparrattavalle muita kontakteja. ”Joskus kuulee aloittavan yrittäjän valittavan, että hänen sparraajansa ei myynyt yrityksen tuotetta tai esitellyt häntä kenellekään. Mutta jos asiasta ei ollut puhetta, ei sparraaja voi tietää, mitä yrittäjä haluaa. Molempien on tärkeää kertoa, mitä he sparraukselta odottavat.”

Sparraus on joskus kokemusten jaka­ mista ja vielä useammin sitä, että spar­ raaja kysyy ja kysyy, paljon kysymyksiä.

Hienoimpia hetkiä Pöystille ovat ne, kun näkee, että ihmisessä syttyy uusia oivalluksia. ”On aina hienoa, kun sparrattava sanoo ’minulle tuli tästä monia ajatuksia mie­ leen’. Se tarkoittaa, että hänen silmänsä avautuivat uusille asioille, ja hän keksi itse uutta.”

Yrittäjyys luo uutta yrittäjyyttä Kaija Pöysti kuuluu Aallossa synty­ neen Startup Saunan perustajajäseniin ja valmentajiin. Halu sparrata uusia yrit­ täjiä juontaa omista kokemuksista.

Pöysti aloitti opintonsa vuonna 1978 ja perusti ensimmäisen yrityksensä pari­ kymppisenä. Hänen nuoruudessaan yli­ opiston ja yhteiskunnan ilmapiiri ei kan­ nustanut yrittäjyyteen. Pöystillä oli sen­ tään keskimääräistä paremmat lähtökoh­ dat, koska hänen isänsä oli yrittäjä ja hän oli kasvanut yrittäjyyden arkeen.

Jo tuolloin hän näki, kuinka tärkeää on se, että on joku, jonka kanssa voi pallo­ tella ideoita. ”Asiat pitää oppia itse, mutta ihan kaik­ kea ei tarvitse oppia kantapään kautta.”

Ihmisessä syttyy oivallus

Sparraaminen voi tarkoittaa monia asioita kertatapaamisesta systemaatti­ seen liikeidean kehittämiseen ohjelmien ja yrityskiihdyttämöjen kautta. ”Yleensä sovitaan ensin tunnin tapaa­ minen, istutaan alas ja katsotaan, miten kemiat kohtaavat. Tämä on inhimillistä toimintaa, jossa ajatusten yhteensopi­ vuus on tärkeää”, Pöysti sanoo.

Yrittäjänä kehittyy havaitsemaan uutta.

Martim Gois toteaa, että maailmaa ei tar­ vitse mullistaa kerralla, eikä ensimmäi­ sen bisneksen ole pakko olla skaalautuva kasvuyritys.

Yhtä hyvin voi aloittaa perinteisem­ mästä liiketoiminnasta, havainnoida alan ongelmia ja luoda edelleen uutta.

Goisille kävi näin. Torjuntafirmalta pyydetään usein tarkastuksia hotelleihin, joille luteet ovat iso mainehaitta. Tarkas­ tuskäynnit ovat kuitenkin tehoton ja epä­ varma tapa huolehtia luteettomuudesta.

Siksi Goisilla ja liikekumppanilla on työn alla monitorointijärjestelmä, joka ajaa luteen tiettyyn paikkaan ja tunnistaa sen sensoreiden avulla.

Jos kaikki menee hyvin, syntyy kan­ sainvälisesti markkinoitava sovellus ja skaalautuvaa kasvuyrittäjyyttä. Ja sen jälkeen ehkä jotain aivan muuta. ”Näen elämäni projekteina. Tämä on ensimmäinen projektini, ja seuraavat voivat olla ihan muuta. Sen tiedän, että haluan painia isojen ongelmien kanssa ja tehdä asioita, jotka jättävät positiivisen jäljen tähän maailmaan”, Martim Gois sanoo.

KUVITUS Artikkelin ja kannen kuvat ovat Kalle Katailan sarjasta Landscapes and Contemplations, joka tarkastelee maisemaa ja meditaatiota.

Kalle Kataila on helsinkiläinen valokuvaaja, joka on valmistunut taiteen maisteriksi Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta vuonna 2013. Hänen teoksiaan on lukuisissa taidemuseoissa ja kokoelmissa sekä kotimaassa että ulkomailla. Kataila kuuluu maineikkaaseen Helsinki School -ryhmään, ja hänen teoksiaan on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä eri puolilla maailmaa.

16 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

Teema

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 17

Teema

Kisälliammatin houkutus Suomessa on meneillään yrittäjyyden renessanssi, joka voi pelastaa maan talouden. Näin uskoo Timo Ahopelto, yrittäjä ja bisnesenkeli.

Teksti Timo Hämäläinen Kuva Jaakko Kahilaniemi LIFELINE VENTURES -yhtiön partneri

Timo Ahopelto sijoittaa kumppaneidensa kanssa aikaisessa vaiheessa oleviin yrityksiin. ”Koemme olevamme yrittäjiä, joilla on varaa ja halua sijoittaa, sen sijaan että olisimme ammattisijoittajia.”

Ahopelto on itse kokenut ja elänyt startup-yrityksen kasvun kaikkine haasteineen, vastuksineen, vaikeuksineen ja onnistumisineen. Hän on omien sanojensa mukaan ajautunut bisnesenkeliksi.

Ahopelto perusti kavereidensa Jaakko Ollilan ja Jarkko JokiTokolan kanssa vuonna 2000 IT-yhtiö CRF Health Oy:n lähes suoraan koulun penkiltä. Bisnesidea nousi opintojen aikana tehdyistä käytännönläheisistä harjoitustöistä. Ajatuksena 18 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

oli siirtää lääketeollisuuden kliiniset potilastutkimukset paperimaailmasta digitaaliseksi. ”Tavoitteena oli vaatimattomasti tulla maailman parhaaksi. Hakeuduimme heti Yhdysvaltoihin. Halusimme asiakkaaksemme – ja lopulta myös saimme – lääketeollisuuden sähköisten järjestelmien ykkösen, Novartis-yhtiön.”

Vuonna 2015 kumppanukset myivät CRF Health -yhtiön 320 miljoonalla eurolla. Siinä vaiheessa yhtiö työllisti noin 350 henkilöä. Liikevaihto oli 100 miljoonan euron luokkaa.

Ahopelto on ylpeä kumppaneidensa kanssa tekemästään työstä. Maailman 20 suurimmasta lääkeyhtiöstä 18 käyttää nykyään CRF Healthia kliinisissä potilastutkimuksissaan.

”Maailman parhaaksi pääseminen vaatii käsittämättömän määrän työtä ja täydellistä asialle omistautumista 5–10 vuodeksi.”

Ilman ennakkoluuloja

CRF Health oli Ahopellolle ”yrittäjyyden korkeakoulu.” ”Yrittäminen on eräänlainen kisälliammatti, jonka oppii vain käytännössä.

Ensimmäinen yritys, jonka eteen tekee töitä yötä päivää, on jokaiselle yrittäjälle ainutlaatuinen kokemus. Se kokemus ei häviä, kävipä yritykselle miten tahansa.”

Ahopellon mukaan yliopistot ja korkeakoulut ovat tärkeitä kipinän sytyttäjiä ja yrittäjyyden mahdollistajia. ”Aalto-yliopisto on suhtautunut ennakkoluulottomasti yrittäjyyteen. Siellä

syntyi 2000-luvun lopulla Aaltoesopiskelijaliike ja Aalto Venture Garage.

Niistä opiskelijat ovat luoneet edelleen Startup Saunan ja Slush-tapahtuman.”

Startup-yrittämistä ja -ekosysteemejä ei ole synnytetty valtion tukemilla ohjelmilla vaan kehitys on lähtenyt liikkeelle yksittäisten ihmisten ajatuksista ja teoista. Ahopelto nostaa esiin tuttuja nimiä, kuten Aaltoesin perustaja Kristo Ovaska ja Slushin perustaja Miki Kuusi.

Pienestä suureksi

Timo Ahopelto on vakuuttunut, että Suomessa on meneillään yrittäjyyden renessanssi. ”Yrittäjyydestä on monien mielessä tullut houkutteleva vaihtoehto. Asenteet ovat muuttuneet valtavasti puolessa vuosikymmenessä.”

Yrittäjyyden renessanssi ei Ahopellon mukaan tarkoita pelkästään sitä, että nuoret perustavat yrityksiä. Myös yhä useammat vakiintuneissa yrityksissä työskentelevät miettivät, olisiko jonkin tuotteen ympärille mahdollista kehittää uutta liiketoimintaa. ”Suurissa yrityksissä yrittäjähenkisyys voisi olla sitä, että ei ajatella jonkin asian olevan yrityksen liiketoiminnan kannalta liian pieni, vaan pohdittaisiin, kuinka pienestä voitaisiin kasvattaa suuri.”

Klassinen esimerkki on Android, jonka Google osti pienellä summalla.

Nyt Android kilpailee mobiilin tietoliikenteen suurimman käyttöjärjestelmän tittelistä. ”Kannattaa myös muistaa, että monet maailman merkittävimmistä yhtiöistä kuten Facebook, Google ja Apple, ovat syntyneet muutamien henkilöiden ideoista ja työstä.”

Ahopelto huomauttaa, että Suomen startup-ekosysteemi on vasta kehityskaarensa alussa, nyt reilun puolen vuosikymmenen ikäinen. Yhdysvaltojen Piilaaksossa startup-ekosysteemin kehittyminen alkoi jo seitsemänkymmentä vuotta sitten, Lähi-idän piilaaksoksikin kutsutussa Israelissa parikymmentä vuotta sitten. ”Kahdeksan miljoonan asukkaan Israel on pystynyt luomaan ekosysteemin, jossa tehdään yrityskauppoja 200 miljoonalla dollarilla viikoittain. Miksei sama olisi mahdollista Suomessa? Jo nyt olemme lyhyestä kehitysajasta huolimatta saaneet aikaan valtavan hyviä tuloksia.”

Ahopellon mukaan startup-ekosysteemit käyvät jo globaalia kilpailua niin osaajista kuin rahoittajistakin. Helsingin haastajina ovat muun muassa Tukholma, Berliini, Lontoo, Piilaakso ja Tel Aviv.

Eräänä renessanssin ilmentymänä Ahopelto näkee talkoohengen, jolla asioita viedään eteenpäin.

”Moni auttaa yhteisöä ilman, että saa siitä välittömän korvauksen. Nykyään voit saada Suomen parhailta ja kokeneimmilta henkilöiltä ilmaiseksi neuvoja verkostoitumalla ja kysymällä oikeaan aikaan oikealta tyypiltä. Jokin aika sitten se oli lähes mahdotonta.”

Kaveriporukoilla on iso merkitys.

Ahopellon mukaan hyvä tiimi osaa ”iteroida” hyvän tuotteen ja sille markkinan.

Tarvittaessa se pystyy riittävän aikaisin korjaamaan suuntaa ja tunnustamaan tosiasiat. ”Startup Sauna ja Slush ovat eräitä pisteitä, joissa koko Suomen startupmaailma kohtaa. Esimerkiksi menemällä mukaan vapaaehtoisena avustamaan Slushin järjestelyissä pääsee mukaan touhuun ja verkostoitumaan”, Ahopelto vinkkaa.

Hauskaa ja antoisaa

Oman uskonsa startup-yrityksiin ja yrittäjyyden renessanssiin Ahopelto todistaa toiminnallaan bisnesenkelinä. Lifeline Ventures -sijoitusyhtiön hän perusti Petteri Koposen kanssa vuonna 2009.

Sijoitukset olivat ensin pieniä, kymmenien tuhansien eurojen rahoituksia.

Vuonna 2012 kumppanukset perustivat 30 miljoonan euron rahaston, jolloin myös sijoitusten summat kasvoivat.

Uusin Lifeline Ventures III Ky on 57 miljoonan euron rahasto. ”Olemme valmiit ottamaan suuria, joskus hullujakin riskejä. Puhumme teknologia-, markkina- ja tiimiriskistä.

Tiimiriskistä olemme valmiit tekemään vähiten kompromisseja. Sijoitamme mielellämme toimialoihin, jotka jompikumpi meistä tuntee entuudestaan.”

Sijoituskohteena ovat suomalaiset startup-yritykset, jotka hakevat rahoitusta niin kutsutussa enkelivaiheessa tai hieman myöhemmin siemenvaiheessa. ”Yrittäjyyden renessanssi on ainoa asia, joka voi tällä hetkellä pelastaa Suomen talouden. Pienet yritykset toimivat tyypillisesti aloilla, joilla jalostusarvo ja kysyntä kasvavat. ” Ahopellon mielestä suomalaisten startup-yritysten kannattaisi keskittyä aloille, joilla ne voivat olla maailman parhaita. ”Ala sinänsä voi olla kapea tai leveä.

Mutta jos haluaa olla paras, pitää tuotteessa olla kovaa erikoisosaamista.

Suomessa tehdään liian usein geneerisiä asioita kuten ohjelmistotuotteita, joita moni muukin tekee ympäri maailmaa.

Ahopelto puhuu yrittämisestä ja enkelisijoittamisesta innostuneesti. ”Tässä pääsee osallistumaan yhtä aikaa kymmenen yrityksen elämään niiden kehityskaaren alkuvaiheissa. Se on todella mukaansatempaavaa, hauskaa ja antoisaa.”

Ohjeita sijoittajalle startupien kanssa työskentelyyn

1.

Mene mukaan vain hankkeisiin, joihin tunnet intohimoa. Alkavaan yritykseen ei voi sijoittaa pelkästä rahasta.

2.

Sijoittajana luota yrittäjiin.

Valvomalla ja puuttumalla pikkutarkasti operaatioihin olet vain hyvän yrittäjän tiellä.

3.

Vaikeissa tilanteissa aseta yrityksen kokonaisetu oman etusi edelle. Hyvä yritys on aina lopulta kaikille arvokkain.

Timo Ahopelto valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 2009 tuotantotalouden laitokselta pääaineenaan strategia ja sivuaineena tietoliikenneohjelmistot.

Hän työskenteli ensin vuoden ajan konsulttina McKinsey & Company -yhtiössä.

Vuonna 2000 hän perusti kumppaneidensa kanssa CRF Health Oy:n, jonka toimitusjohtajana työskenteli seitsemän vuotta.

Vuosina 2007–2009 Ahopelto työskenteli liiketoimintajohtajana Blyk Oy:ssä, jonka liiketoiminta-ajatuksena oli muuttaa matkapuhelut ilmaiseksi mainonnan avulla.

Startup-yrityksiin sijoittavan Lifeline Ventures -sijoitusyhtiön Ahopelto perusti Petteri Koposen kanssa 2009.

Ahopelto työskentelee useassa startupyrityksen hallituksessa. Sen lisäksi hän toimii Tekesin johtokunnassa ja Elinkeinoelämän Valtuuskunnan, Slush Helsinki Oy:n sekä Startup-säätiön hallituksessa.

Vuonna 2013 Ahopelto debytoi kirjailijana. Kasvuyrittäjän maailmasta kertovan Sand Hill Road -romaanin kirjoittamisessa Ahopelto käytti hyväksi omia kokemuksiaan.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 19

Kuka

20 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

A MARRIAGE OF SORTS Article in English on the web: aalto.fi/magazine

Yhdenlainen avioliitto Anna Ahonen ja Katariina Lamberg suunnittelevat visuaalisia identiteettejä omassa designstudiossaan Pariisissa. Kymmenen yhteisen vuoden aikana taiteilijagraafikoista on kasvanut yrittäjiä ja ystäviä.

Teksti Pihla Hintikka Kuvat Grégory Kowalski

S

E ALKOI kuin salamaniskusta.

Keväällä 2006 graafikot Anna Ahonen ja Katariina Lamberg istuivat Pariisissa Place des Vosges -puiston nurmikolla ja pallottelivat nimiideoita pariisilaiselle naistenvaatemerkille. Naiset tunsivat toisensa opiskeluajoilta ja liikkuivat Pariisissa samoissa piireissä, mutta se oli ensimmäinen kerta, kun he tekivät yhdessä töitä. Sen jälkeen paluuta entiseen ei ollut. ”Ajatuksenjuoksu, synergia ja flow.

Siinä oli jotakin tosi päräyttävää”, Ahonen kuvailee.

Lamberg hymyilee ja nyökyttelee vieressä.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin kaksikko pyörittää Pariisin 11. kaupunginosassa omaa designstudiota, joka on suunnitellut esimerkiksi Turo-vaatemerkin uuden visuaalisen identiteetin, vaateprinttejä Adidakselle, Dieselille ja Lacostelle, Wallpaper-lehdelle kannen ja otsikoiden typografian sekä kukkaprintin, jolla koko pariisilainen Printempstavaratalo paketoitiin 150-vuotisjuhliensa kunniaksi. Vuonna 2014 Ahonen & Lamberg valittiin Suomessa vuoden graafikoiksi.

Studion pyörittäminen Pariisissa kuulostaa unelmaduunilta, mutta matkalla menestyväksi yritykseksi riittää ylä- ja alamäkiä. ”Onneksi emme etukäteen pelänneet, mitä yrityksen pyörittäminen vaatii.

Hyppäsimme tyhjän päälle vain silkasta innosta tehdä yhdessä töitä”, Lamberg sanoo.

Shekkejä ja karhukirjeitä

Anna Ahonen ja Katariina Lamberg tulivat Pariisiin alun perin opiskelijavaihtoon. Molemmat jäivät sille tielle.

Lamberg työskenteli Self Service -muotilehden suunnittelijana, Ahonen freelancerina.

Kun ensimmäinen duotyö oli valmis, viidakkorumpu alkoi pauhata. Kansainväliset asiakkaat kolkuttelivat jo ovella, kun Lamberg irtisanoutui ja perusti Ahosen kanssa yrityksen syksyllä 2006, ensin Suomeen. ”Ranskalainen byrokratia tuntui hullulta, joten työskentelimme ensin suomalaisilla toiminimillä, sitten osakeyhtiönä”, Ahonen sanoo.

Suomesta Ranskaan päin työskenteleminen ei ollut ihan mutkatonta. ”Olimme Ranskassa suomalaisen yrityksen työntekijöinä eli palkansaajina.

Siksi sosiaaliturva- ja eläkemaksut tulivat kalliiksi ja menivät Strasbourgin kautta”, Lamberg kertoo.

Myös arvonlisäveron kanssa tuli joskus ongelmia, kun suomalainen yritys teki Ranskassa kansainvälisiä töitä. ”Suomessa kukaan ei osannut neuvoa meitä”, Ahonen toteaa.

Pari vuotta myöhemmin kaksikko sai tuttavalta vihiä hyvästä pariisilaisesta kirjanpitäjästä. Hän sai heidät vakuuttumaan, että ranskalaisessa systeemissäkin on etunsa. Suunnittelutoimisto Ahonen & Lamberg muuttui ranskalaiseksi. ”Ranskassa ei makseta osinkoja ainakaan tämän kokoisista yrityksistä.

Toimimme gérant- eli liikkeenjohta-

jan tittelillä ja jaamme yrityksen puoliksi. Saamme ’johtajakorvausta’ eli maksamme itsellemme palkkaa, josta maksamme henkilöveroa”, Lamberg selvittää.

Sen lisäksi, että kirjanpidossa ja kuluissa on maiden välillä eroja, totuttelua vaati Ranskan hidas byrokratia. ”Kun Suomessa yrittäjä voi hoitaa kaiken netissä, Ranskassa lähetetään usein papereita postitse. Ja shekkejä”, Ahonen kertoo.

Kaksikko on oppinut, että shekeissä on hyvätkin puolensa. Kun lähetti tulee toimistolle, ei tarvitse stressata käteisestä vaan voi ojentaa shekin.

Mutta suurin ero Suomen ja Ranskan välillä ovat maksuajat. Kun Suomessa palkkiot maksetaan kahdessa viikossa, Ranskassa ne tulevat kolmessa kuukaudessa, jos silloinkaan. ”Alkuaikoina jouduimme odottelemaan rahoja usein puoli vuotta. Pahimpia ovat isot yritykset. Meillä on yhä osa rahoista saamatta yhdeltä ranskalaiselta keskisuurelta muotitalolta”, Lamberg toteaa.

Karhuamista onkin pitänyt harjoitella säännöllisesti. ”Monesti asiakas vastaa tyylikkäästi, että shekki on varmaan hävinnyt postissa.”

Luovan työn ja yrittämisen tasapaino Rohkeus, kritiikki ja luottamus omaan tekemiseen. Rahoitus- ja toimintasuunnitelma. Riskinottokyky ja realistiset unelmat. Yhteiset halut ja päämäärät.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 21

Ahonen ja Lamberg luettelevat yrittämisen tärkeimpiä asioita kuin yhdestä suusta. ”Suunnittelemme usein visuaalista ilmettä aloittelevien yritysten kanssa.

Sen näkee heti, jos pohja ja arvot eivät ole kunnossa. Jos asiakkaan päämäärä, aikataulu ja tuotto ovat epäselviä, tunnemme tekevämme vain pintaa”, Lamberg kuvailee.

Siitä heidän itsensä ei ole tarvinnut murehtia. Yhteistyö on aina ollut luonnollista, suorastaan symbioottista. Lamberg hoitaa raha-asiat, kirjanpidon ja palkanmaksut, Ahonen taas on yrityksen tunteista puhuva diplomaatti. Projektien vetovastuu riippuu siitä, kumpi ehtii vastata asiakkaalle ensin. Tai kummalla hänen kanssaan synkkaa paremmin. ”Rakastan Excel-taulukoita ja minulla on sairas tarve pitää asiat järjestyksessä”, Lamberg nauraa. ”Palaveeraamme ja puhumme, missä haluamme olla viiden tai kymmenen vuoden päästä. Yrittäjät eivät voi hippeillä koko ajan”, Ahonen jatkaa.

Mutta ei työssä ole kyse pelkästä yrittämisestä.

Ulos kuplasta

Neljä vuotta sitten Ahonen ja Lamberg istuivat alas ja ottivat asian varovasti esille. Liikevaihto oli kasvanut, ja se oli pönkittänyt liikenaisten egoa. ”Kasvoimme taiteilijoista ja graafikoista yrittäjiksi. Uppouduimme yrittäjäkuplaan ja puhuimme vain tuottavuudesta. Sitten tajusimme, ettei meidän tarvitse tehdä kapitalistista kasvua ja palkata väkeä. Meille ovat tärkeämpiä muut arvot.”

Yksi niistä on itse työ. He tekevät monenlaisia projekteja yhtä aikaa ja rakastavat uusien asioiden oppimista.

Syksyllä julkaistiin Lambergin subjektiivinen Pariisi-opas, Sacré Cœur -kirja, nyt tekeillä on visuaalinen identiteetti uudelle pariisilaisvaatemerkille ja toinen kalustesuunnittelutoimistolle Suomessa.

Lisäksi he suunnittelevat 10-vuotisjuhlajulkaisua töistään. Näyttelyitä on pidetty Tokiossa, New Yorkissa ja Helsingissä, ja on duo ehtinyt myös opettaa saksalaisessa taideyliopistossa.

Kaksikko hoitaa myös projektiensa tuotantoa. ”Kun suunnittelimme kanadalaisen kenkäfirma Aldon Lontoon-lippulaivamyymälään sen 400 neliömetrin tilaan kiertävät maalaukset, valitsimme tekniikan, hankimme firman maalaamaan kuvat seiniin käsin ja tsekkasimme, että maalatut neliöt olivat oikeanväriset ja tarpeeksi suorassa tai vinossa”, Ahonen sanoo.

Ahonen & Lambergin tyyli tunnetaan levottomien elementtien kesyttämisestä, 22 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

jonkinlaisen kaaoksen järjestämisestä graafiseen muotoon. ”Designimme peruslähtökohta on klassinen, johon tuomme mukaan innovaation, särön tai halkeaman. Jos meidän täytyy ajatella sitä kaksi, kolme tai neljä kertaa, silloin asiakas ja heidän asiakkaansa kiinnittävät siihen varmasti huomiota kaksikymmentä kertaa. Sellaista on hyvä design”, Lamberg sanoo.

Yhdessä läpi harmaan kiven

”Ettekö te olekaan pariskunta?” Japanilainen asiakas kysyi kuusi vuotta sitten sushi-illallisella Tokiossa.

Kaviaarilla täytetyt futomakit meinasivat lentää suomalaisten suista ulos. ”Onhan yrityksen pyörittäminen yhdenlainen avioliitto”, Ahonen sanoo ja nauraa. ”Me olemme Annan kanssa aviopari, joka ei harrasta seksiä. Olemme taloudellisesti ja ajankäytöllisesti vastuussa toisillemme ja jaamme melkein kaiken”, Lamberg jatkaa.

Naisista kasvoi työn kautta paitsi bisneskumppanit myös läheiset ystävät, jotka tuntevat toistensa hyvät ja huonot puolet. Vuosienkin jälkeen on säilynyt luottamus siihen, että yhdessä mennään vaikka läpi harmaan kiven. ”Vastuunjakaminen ja emotionaalinen turvaverkko on tärkeää. Olemme molemmat kasvaneet kymmenen vuoden aikana, emmekä aina samaan suuntaan, mutta silti kaikki tuntuu yhä mielekkäältä”, Ahonen sanoo.

Heidän mielestään yrittämisessä on parasta vapaus. Että voi tehdä asioita, joista tykkää. Ja lähteä töistä aikaiselle aperitiiville tai hakemaan lapsia hoidosta, kun haluaa. ”Jos on nainen ja haluaa lapsia, ne on vain tehtävä murehtimatta. Anna kannatteli yritystä äitiyslomani ajan neljä vuotta sitten ja minä tänä vuonna, kun Anna sai ensimmäisen lapsensa”, Lamberg kertoo.

Ennen lapsia naiset tulivat töihin vasta yhdentoista aikoihin. Nyt he saattavat olla siellä jo yhdeksältä. Se on pariisilaisittain aikaista. ”Lounastauko pidetään aina, koska silloin ollaan ystäviä ja puhutaan elämästä.

Toisinaan työasiat lopetellaan lähtemällä ulos lasilliselle”, Ahonen sanoo.

Aperitiivin alkeet designduo muistaa oppineensa jo Helsingin Kipsari-baarissa opiskeluaikoina. Silloin luotu verkosto on yhä voimissaan. ”Silloin etsittiin itsekritiikin ja äärimmäisen analyysin kautta omaa juttua, jota tehtiin täysillä. Se on yksi onnistuneen yrittämisen avain”, Lamberg sanoo. ”Opimme, että itse tekeminen on hauskaa”, Ahonen sanoo. ”Se menee aina yrittäjyyden edelle.”

LAMBERG HOITAA RAHAASIAT, AHONEN ON YRITYKSEN DIPLOMAATTI

Anna Ahonen ja Katariina Lamberg kuvailevat toisiaan kuin perheenjäseniksi, joita pidetään tavallaan itsestäänselvyyksinä.

Kuka

Anna Ahonen, 35, on kotoisin Hyvinkäältä ja opiskeli graafista suunnittelua Taideteollisessa korkeakoulussa ja pariisilaisessa ENSADissa. Työskenteli freelancesuunnittelijana ennen omaa yritystä. Asuu yhdeksännessä kaupunginosassa poikaystävänsä ja 8-kuukautisen tyttärensä kanssa. Harrastaa joogaa, veneilyä, road trippejä ja kulttuuririentoja.

Katariina Lamberg, 38, on kotoisin Helsingistä ja opiskeli Helsingin yliopistossa kirjallisuutta sekä Taideteollisessa korkeakoulussa ja pariisilaisessa ESAG Penninghenissa graafista suunnittelua. Työskenteli Self Service -muotilehden senior designer -suunnittelijana ennen omaa yritystä. Asuu Montmartrella aviomiehen ja 4,5-vuotiaan poikansa kanssa. Harrastaa joogaa, pilatesta, kirjallisuutta, puutarhanhoitoa ja kombuchan keittämistä.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 23

Pienikin puute käyttöliittymässä voi olla ison ihmisjoukon ongelma, tietää professori Antti Oulasvirta.

24 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

Aiheesta ARTIFICIAL INTELLIGENCE INTRODUCED TO DESIGN Article in English on the web: aalto.fi/magazine

Tekoälystä tuli

suunnittelija Yhdeksäntoista vuotta sitten maailma seurasi, kun Deep Blue peittosi Kasparovin shakissa.

Nyt algoritmit haastavat ihmiset fiksumpien käyttöliittymien luojina.

Teksti Minna Hölttä Kuvat Jussi Särkilahti

P

ROFESSORI Antti Oulasvirralla on idea: tehdä

itseoptimoivia käyttöliittymiä, jotka taipuvat automaattisesti yksilöiden tai ryhmien tarpeisiin näistä kerättyä dataa analysoimalla.

Nykyisin analyysin tekee tavallisesti designtiimi, joka sitten ideoi, testaa, muokkaa ja lopulta esittää asiakkaalle ratkaisunsa. Oulasvirran mukaan prosessissa on hankaluutensa. ”Jo kahdeksan sivuelementtiä voidaan yhdistää 1080 tavalla, mikä on ihmiselle mahdoton määrä hahmottaa.

Suunnittelijat eivät pysty millään miettimään läpi kaikkia erilaisia vaihtoehtoja, vaan kallistuvat usein niihin ratkaisuihin, jotka ovat heille entuudestaan tuttuja.”

Oulasvirran tutkimusryhmä hakee parhaita mahdollisia ratkaisuja algoritmien avulla. Algoritmi on yksityiskohtainen toimintaohje, jonka voi ohjelmoida etsimään vaihtoehtoja fiksulla tavalla. Algoritmille määritellään etsintäavaruuus, eli mahdollisten suunnitelmien joukko, kuten vaikka kaikki mahdolliset tavat järjestää verkkosivun elementit. ”Algoritmille valtava määrä ei ole mikään ongelma, ja se voi helposti etsiä ja ehdottaa sopivia ratkaisuja melkein loputtomien vaihtoehtojen joukosta. Suunnittelijat ovat kertoneet arvostavansa erityisesti sitä, että algoritmiemme ehdottamat suunnitelmat ovat erilaisia.”

Aikaa, rahaa ja hermoja

Ensin algoritmille pitää opettaa, mikä on ihmiselle hyvää ja huonoa. Hyvän ja huonon määrittelyssä tutkijat käyttävät matemaattisia ja simulaatiomalleja esimerkiksi motorisesta suorituksesta, oppimisesta, päätöksenteosta tai vaikka visuaalisesta tarkkaavaisuudesta. Kognitiotieteilijänä uransa aloittanut Oulasvirta osoittaa työhuoneensa seinää peittävää kirjahyllyä.

”Jos sinun pitäisi etsiä tuolta tietty musta kirja kaikkien mustien kirjojen joukosta, siihen kuluisi aikaa. Jos sen sijaan tietäisit, että se on sininen ja poikittain, löytäminen olisi paljon helpompaa” hän havainnollistaa. ”Samaan tapaan tietokoneiden tulee tietää ihmisen näköhavaintojen toimintaperiaatteet, kun ne tarjoavat ehdotuksia käyttöliittymän muotoiluun.”

Kun yhä suurempi osa työstä ja vapaa-ajasta on ruutuaikaa, pienikin käyttöliittymän puute voi olla ison ihmisjoukon ongelma. Jos sivulla on liian vähän toimintoja, emme löydä haluamiamme asioita. Jos niitä on liikaa, koemme etsimisen ahdistavaksi ja rasittavaksi.

Koko sivusto voi olla myös väärin käsitteellistetty, jolloin käyttäjän on vaikea ymmärtää, minkä kategorian alle hänen kaipaamansa asiat on sijoitettu. Hän eksyy helposti yhä kauemmas etsimästään ja voi lopulta hylätä sivuston, käyttöliittymän tai jopa palvelun kokonaan. ”Käyttöjärjestelmä Symbianin ongelmat olivat Nokialle kova pala”, Oulasvirta muistuttaa. ”Ja Microsoft joutui vetämään takaisin olohuonemetaforaa soveltavan käyttöjärjestelmän käyttäjien reaktioiden takia.”

Oulasvirran mukaan algoritmit voidaan valjastaa toimivampien käyttöliittymien luojiksi kahdella tavalla.

Yksi vaihtoehto on antaa pallo käyttäjälle niin, että tämä määrittelee tavoitteensa ja saa sitten tarpeisiinsa sopivan ehdotuksen. ”Se olisi sellainen nollasta sataan vaihtoehto, vastakohta nykyiselle tilanteelle, jossa otamme valmiin pohjan ja sovitamme ajatuksemme siihen”, hän hymyilee. ”Toinen skenaario on lisätä valmiiseen käyttöliittymään katselija, joka tekee käyttäjistä havaintoja, ja niiden pohjalta joko automaattisesti parantaa toimivuutta, esimerkiksi www-sivuston tapauksessa vaihtaa vaikka AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 25

linkkien paikkaa, kuvien kokoa, otsikoita, tai sitten ehdottaa muutoksia sivuston rakenteeseen. Teemme myös designin louhintaa, eli käymme algoritmisesti läpi tuhansia verkkosivuja saadaksemme esiin tilastollisen keskiarvon, jota voidaan sitten käyttää suunnittelun pohjana.”

Mitä kone voi oppia?

Itseoptimoiva verkkopalvelu on yksi esimerkki odo­ tuksia ja pelkoakin herättävästä tekoälystä. Yleensä tekoälyllä tarkoitetaan älykkäisiin toimintoihin pysty­ viä tietokoneita tai tietokoneohjelmia. ”Alussa oli idea: shakki on tosi vaikea peli, voisiko ­tietokoneen saada pelaamaan sitä? Pienen pähkäi­ lyn jälkeen tutkijat tajusivat, että se onkin oikeastaan yksinkertainen ongelma siitä näkökulmasta, että vaikka etsintäavaruus on laaja, se on hyvin määritelty”, Antti Oulasvirta selittää.

Vuonna 1997 koitti historiallinen hetki, kun IBM:n tekoäly Deep Blue voitti shakin suurmestari Garry Kasparovin New Yorkissa järjestetyssä ottelussa.

Koneen ylivoima loogisessa pelissä on vielä helppo hyväksyä, mutta suunnittelijaksi ryhtyminen onkin ­ eri asia. ”Designiin liittyy visuaalisuutta, luovuutta ja paljon inhimillistä tietoa, joiden on ajateltu kuuluvan tieto­ koneelta ulottumattomaan alueeseen. Siksi suunnitte­ lua on pitkään pidetty automatisoimattomana alana”, Oulasvirta pohtii. ”Monet arkipäiväisetkin jutut, kuten vaikka tiskien kerääminen, ovat osoittautuneet tietokoneille hyvin vaikeiksi. Mutta kun tarkemmin ajatellaan, niin käyttö­ liittymän suunnittelu on oikeastaan enemmän shakkia kuin arkiaskareita – siinäkin etsintäavaruus on hyvin määriteltävissä.”

Suunnittelun automatisointi ei silti tarkoita suunnit­ telijoiden katoamista. ”Jos designerin työ on lähinnä palasten yhdistelyä, niin eihän se ole järkevää ajankäyttöä. Automatisoinnin ansiosta ihmiset voivat keskittyä korkeamman tason

ajatteluun, jota ei voi antaa tietokoneelle; pohtia uusia palvelukonsepteja, brändäyksiä, tutkia käyttötapoja ja niin edelleen. Tilanne on vähän sama kuin lentokoneen autopilotissa: eiväthän lentäjätkään enää tee peruslen­ tämistä vaan jättävät sen tietokoneelle.”

Diagnooseja, taidetta ja arkkitehtuuria

Oulasvirta painottaa, että käyttäjäystävällinen tieto­ tekniikka on paljon enemmän kuin fiksuja valikoita ja nopeita hakuja; käytön pitää tuntua mielekkäältä, osal­ listavalta ja hallittavalta. Kun parannuksia tehdään suurten joukkojen käyttämissä palveluissa, edut voivat olla valtavia: työssä tehtävät virheet vähenevät, sujuva käyttö vapauttaa resursseja, ergonomia paranee. Suun­ nittelun automatisaatio mahdollistaa myös keskittymi­ sen yksilöllisiin tarpeisiin, kuten vaikka sokeuteen tai iän mukanaan tuomiin haasteisiin, joiden huomioimi­ seen ei aiemmin ehkä ole ollut resursseja.

Automatisaation ja tekoälyn kehitys on ollut viime vuosina huimaa. Hiljattain IBM:n tekoäly Watson diag­ nosoi 60-vuotiaalta naiselta harvinaisen leukemian, joka oli jäänyt lääkäreiltä huomaamatta. Koneet tekevät myös vauhdilla tuloaan muillekin luoville aloille kuin suunnitteluun. Algoritmi on esimerkiksi opetettu maa­ laamaan van Goghin tavoin, ja Aalto-yliopiston tieto­ tekniikan laitoksen tutkijat ovat olleet mukana kehittä­ mässä DeepBeat-räppigeneraattoria, jonka tuottamien sanoitusten riimikerroin on parempi kuin ammatti­ räppääjillä. ”Ja Aallon uusi laskennallisen arkkitehtuurin profes­ sori Toni Kotnik kehittää algoritmia, joka osaa ehdot­ taa luovia arkkitehtonisia ratkaisuja, jotka kuitenkin muodostavat kestäviä rakenteita”, Oulasvirta kertoo. ”Sovellusaloja on valtavasti esimerkiksi robotiikassa, joten tekoälyn ja laskennallisten tieteiden opiskelu on todellista tulevaisuuteen panostamista.”

• Antti Oulasvirta vetää User Interfaces -tutkimusryhmää tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan laitoksella.

• Euroopan tutkimusneuvosto (ERC) on myöntänyt hänelle 1,5 miljoonan euron ERC Starting Grantin käyttöliittymien optimoinnin tutkimiseen.

• Hänen johtamansa hanke Itseoptimoivat www-palvelut sai kolmivuotisen 370 000 euron rahoituksen Jane ja Aatos Erkon säätiöltä ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiöltä.

26 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

Aiheesta

Lopputyön ninjat loikkasivat pelimaailman kärkeen Opintopisteiden jahtaamisesta alkanut pelisuunnittelu johti Applen kaupassa menestyvän Shadow Bugin syntyyn.

Siinä sivussa syntyi oma yritys.

Teksti Marjukka Puolakka Kuvat Muro Studios KAIKKI ALKOI syksyn 2014 Game Jam

-viikonlopusta, jossa kolme Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijaa piti hauskaa pelisuunnittelun parissa.

Porukan taiteilija on Juha Ylimäki, koodari Kim Valori ja ääniasiantuntija Veli Laamanen. ”Yhteistyö sujui niin hyvin, että päätimme tehdä isomman kouluproggiksen yhdessä. Mietimme, että Kimin kehittämä pc-pelimekaniikka voisi toimia hyvin mobiililaitteen kosketusnäytöllä.

Tein muutaman erilaisen grafiikan, ja siitä se lähti”, Juha Ylimäki kertoo.

Shadow Bug -pelin sankari on varjoissa viihtyvä ninja, jonka kotimetsässä ilkeä tehdas syöksee saasteputkestaan outoja otuksia. Alkaa itämaisen musiikin siivittämä miekkataistelu, jossa toimintapeleille tyypilliset liikkeet, hyppy ja miekanheilautus, on yhdistetty yhdeksi eleeksi. ”Halusimme antaa hahmolle liikkumisen vapautta, joka kosketusnäyttöpeleistä yleensä puuttuu. Pelissä edetään vihollista näpäyttämällä, jolloin ninja syöksyy sen kimppuun”, Kim Valori sanoo.

Aluksi peliprojektin innoittajana olivat siitä saatavat opintopisteet. Kuviot alkoi-

vat kuitenkin laajentua ja pian käsissä oli opintojen lopputyö. Ja paljon muuta.

Ei hassumpi portfolio

Nyt Ylimäki, Valori ja Laamanen kehittävät pelejä yhteisessä Muro Studios -yriApp Storen etusivulle tyksessä. Yrityksen nimen innoittaja on Potin räjäytti Applen App Store -sovelShadow Bugin Muro-niminen pääpahis, luskauppa, jonka Best New Games -osio jonka suussa narskahtelee tämän musernosti Shadow Bugin etusivulleen kuuden taessa pelaajia hampaisiinsa. parhaan pelin joukkoon. Ei mikään pikiPhonelle ja iPadille kehitetyn Shadow kujuttu, julkaiseehan Apple viikoittain Bug -pelin maksullinen versio on myyyli 4 000 uutta peliä. nyt hyvin. Nyt Muro Studios Oy kehit”App Storen etusivulle pääsy oli kova tää siitä ilmaiseksi ladattavaa Shadow juttu. Toinen oli Metacritic-palvelun Bug Rush -versiota, jossa hahmojen metpelille antamat 81 pistettä. Se tarkoitsästystä voi edesauttaa pelin sisäisillä taa, että peliammattilaisten keskuudessa ostoilla.

Shadow Bug on todistetusti huippupeli”, ”Tarkoituksena on kehittää Shadow Ylimäki iloitsee.

Bugista vuoden 2017 alkuun mennessä Maailmanlaajuinen julkisuus ja tunpc-versio. Tämän jälkeen tavoitteena on nustukset eivät olleet onnenkantamoisia. siirtyä kokonaan pc- ja konsolipuolelle”, Näkyvyyden eteen on paiskittu töitä ja Valori toteaa. kierretty pelialan konferensseja.

Samalla on aika saattaa loppuun opinVuoden 2016 alussa Shadow Bug valit- näytteen kirjallinen osio ja saada käteen tiin Bostonin suuren Pax East -konfemaisterinpaperit. Tulevaisuus näyttäyrenssin arvostettuun Indie Showcase tyy yrittäjyydessä ja pelistudion kasvat-näyttelyyn. Peli valittiin niin ikään tamisessa.

Pocket Gamer -tapahtuman Big Indie ”Shadow Bug on hyvä meriitti yriPitch -kilpailun kärkijoukkoon. Beatcon- tyksen portfoliossa, kun alamme kehitkonferenssissa ja Aalto-yliopiston tää uusia yhteistyökuvioita”, sanoo Summer of Startups -tapahtumassa Ylimäki. voitto heltisi parhaalla pitchauspuheella.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 27

28 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

In-house Silmäys siihen, mitä Aalto-yliopistossa tapahtuu juuri nyt.

Tervetuloa uuteen Oppimiskeskukseen!

Teksti Paula Haikarainen Kuva Tuomas Uusheimo

Arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema kirjastorakennus avautuu uudistuneena 31. lokakuuta.

Otaniemen ytimessä, metroaseman vieressä sijaitseva Oppimiskeskus on paitsi kaikille avoin tieteellinen kirjasto myös uudistuvan kampuksen monitoimitalo. Se tarjoaa tiloja opiskeluun, työskentelyyn, kohtaamisiin tai vaikka rentoutumiseen kahvikupin äärellä.

Keskus kokoaa yliopiston kirjastopalvelut saman katon alle: sinne muuttivat Töölön ja Arabian kampuskirjastot sekä arkkitehtuurin laitoksen kirjasto. Uusi palvelu Visual Resources Centre tarjoaa digitaalisia ja painettuja kuvaaineistoja ja materiaaleja opiskeluun, projekteihin, opinnäytteisiin, tutkimukseen sekä inspiraatioksi.

Ensimmäisen kerroksen Tori ja alin kerros K – joka on kuvassa vielä kalustamattomana – ovat avoinna joka päivä aamuseitsemästä puoleenyöhön. Siellä voi vetäytyä lukemaan tai päivänokosille seinään rakennettuihin pehmustettuihin ”pesäkoloihin”.

Vuonna 1970 valmistuneen arvorakennuksen peruskorjaus oli vaativa urakka ja kesti lähes kolme vuotta.

Hankkeen mittavuutta kuvastaa esimerkiksi se, että kirjastossa oli tietoaineistoa kuudentoista hyllykilometrin verran. Nyt sitä on vain viiden kilometrin verran, mutta myös Varastokirjastoon sijoitettu aineisto on tarvittaessa saatavissa.

• Pääsuunnittelu: Arkkitehdit NRT Oy, Tuomo Remes, arkkitehti SAFA • Sisustussuunnittelu: JKMM Arkkitehdit Oy, Päivi Meuronen, sisustusarkkitehti SIO

WELCOME TO THE NEW LEARNING CENTRE Article in English on the web: aalto.fi/magazine

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 29

Siellä

Markkinaalueena maailma Tapaamme kolme yrittäjää, joiden liiketoiminta on ollut kansainvälistä alusta alkaen. Kristo Ovaskan, Annina Koskiolan ja Pekka Laurilan arki on hektistä mutta palkitsevaa.

Teksti Hanna Maula Kuvat Kristo Ovaska, Annina Koskiola, Pekka Laurila

30 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

PILVENPIIRTÄJIÄ JA PALAVEREJA. Kristo Ovaskan Instagram-kuvat elävät mukana aktiivisen yrittäjän arjessa ja juhlassa. Viereisellä sivulla näkymät Torontosta, San Franciscosta ja Singaporesta. Tällä sivulla tunnelmia Smartly.ion toimistoilta San Franciscosta ja New Yorkista sekä henkilöstön strategiapäiviltä Helsingistä ja Kreikasta. xxxxxx xxxxx xxxxx xxxx xxxxxxxx

PITÄÄ PÄÄSTÄ MAAILMAN PARHAAKSI

K

AUPPAKORKEAKOULUN ALUMNI

Kristo Ovaska, 33, sukelsi startup-maailmaan jo opiskeluaikana.

Hän oli mukana perustamassa Aalto Entrepreneurship Societya, Startup Saunaa ja Startup Life -harjoitteluohjelmaa. ”Kymmenen vuotta sitten Suomessa oli vain vähän startup-yrityksiä. Silloin arvostettiin enemmän perinteitä ja isoja firmoja. Nyt Suomi on yksi parhaita paikkoja rakentaa yritys. Sekä tekninen osaaminen että infrastruktuuri ovat kunnossa, ja asennekin alkaa olla kohdillaan.”

Ovaska korostaa, että globaalissa taloudessa osaaminen ei riitä, vaan tarvitaan myös oikeanlaista kunnianhimoa. ”Ei tule tähdätä Suomen tai Pohjoismaiden parhaaksi, vaan pitää päästä maailman parhaaksi. Muuten joku syrjäyttää sinut ennemmin tai myöhemmin.”

Aalto-yliopiston rooli uudenlaisen kulttuurin rakentumisessa on ollut Ovaskan mielestä ratkaiseva. ”Kaikkialla maailmassa merkittävät startup-ekosysteemit rakentuvat huippuyliopistojen ympärille.”

Hän pitää startup-yritysten kasvun suurimpana pullonkaulana rekrytointia,

ja siinä yliopistoilla on tärkeä rooli osaajien tarjoajana.

Ovaska puhuu kokemuksesta. Hänen yrityksensä Smartly.io rakentaa Facebook-mainonnan osto- ja optimointityökalua ja rekrytoi jatkuvasti. ”Liikevaihtomme kasvaa yli 10 prosenttia kuussa, joten tarvitsemme koko ajan uusia osaajia. Rekrytoimme paljon nuoria, joille voimme tarjota kansainvälisiä uramahdollisuuksia nopeastikin.”

Yritys on kolme vuotta vanha, ja sillä on jo 90 työntekijää ja 400 asiakasta.

Liikevaihdosta yli 98 prosenttia tulee ulkomailta.

Ovaskaa vauhti ei huimaa, sillä häntä motivoi jatkuva uuden oppiminen. ”Yrittäjänä oppii varmaan nopeammin kuin missään muussa hommassa ja voi tarjota myös muille ihmisille mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen. Startupissa kaikki saavat vastuuta paljon enemmän kuin jollain vaihtoehtoisella urapolulla.”

Yrittäjyydessä häntä kiehtoo myös mahdollisuus vaikuttaa ja parantaa asioita.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 31

Siellä

PARASTA YRITTÄJÄN ARJESSA ON VAIHTELEVUUS

Startup Lifen matkassa Kaliforniaan ”Ehdottomasti yksi parhaista kokemuksista tähän asti”, hehkuttaa kauppatieteiden opiskelija Karri Kurunmäki, joka oli Startup Life -harjoittelussa Multitactionilla Kalifornian Piilaaksossa vuonna 2014. Hän arvioi harjoittelusta olleen paljon hyötyä. ”Ulkomailla työskentely on tärkeää sekä henkilökohtaisen kasvun että uusien työelämän taitojen ja kulttuuriosaamisen kannalta. Vaihto-opiskeluun verrattuna tällainen kokemus antaa toisenlaisia eväitä. Vastuuta on enemmän, ja uusia juttuja oppii sekä töissä että arjessa”, Kurunmäki kuvaa.

Startup Life on Aalto-yliopiston järjestämä harjoitteluohjelma. Sen kautta lahjak-

32 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

kaat opiskelijat pääsevät työharjoitteluun yhdysvaltalaisiin startup-yrityksiin, pääasiassa San Franciscossa ja Piilaaksossa.

Vuonna 2011 käynnistynyt ohjelma toimii mutkattomasti niin työnantajan kuin harjoittelijankin näkökulmasta, sillä viisumit ja lennot hoituvat Startup Lifen toimesta. Palkallinen harjoittelu kestää 3–12 kuukautta.

Ohjelmapäällikkö Henni Roinin mukaan Startup Life tarjoaa monenlaista hyötyä. ”Jos opiskelija hyväksytään ohjelmaan, mutta ei sillä kertaa saa harjoittelupaikkaa, käteen jää silti roppakaupalla oppeja työnhausta Startup Lifen tapahtumien ja henkilökohtaisen palautteen kautta. Hävitä ei voi.”

Voittoa tavoittelemattoman ohjelman kautta jo yli sata nuorta on saanut tekemiseen ja kokemiseen perustuvaa oppia sekä verkostoja maailman johtavassa startupyritysten ekosysteemissä.

”Opiskelijat keräävät osaamista parhailta ja tuovat sen mukanaan Suomeen. Jos pärjää Piilaakson teknologiayrityksessä, pärjää missä vain. Ohjelma tuottaa Suomen seuraavia yritysjohtajia, johtoryhmien jäseniä sekä tekijöitä. Saamme tänne lisää globaalia kasvuajattelua, mikä tuottaa merkittävää kansantaloudellista hyötyä”, sanoo Roini.

Yksi ohjelman tavoitteista on saada nuoret kiinnostumaan yrittäjyydestä. Kurunmäki vahvistaa tavoitteen toteutuvan. ”Piilaaksossa pärjääminen loi itseluottamusta ja leimahdutti liekkeihin yrittäjyyskipinän.” startuplife.fi

MESSUJA JA TOIMISTOHOMMIA. Annina Koskiolan kesän ohjelmaan kuului muun muassa osallistuminen Viva Technology -kasvuyritystapahtumaan Pariisissa. Proximi.io palkittiin kategoriassa Travelers & Advertising Next Interaction, ja palkinto pääsi heti esille messustandille. Asiakaskeissien ratkomisen, nettisivujen päivittämisen, somettamisen ja toimistotöiden lisäksi Koskiola teki myös remonttia.

Uunituore toimisto sijaitsee Startup Maria -keskittymässä, entisessä sairaalakiinteistössä Helsingissä. Siellä voi työpäivän piristykseksi vaikka nauttia lounasta kattoterassilla.

Sinnikkyys ratkaisee

Annina Koskiolalla, 28, oli arkeologian opintojensa alkuvaiheessa aivan muut suunnitelmat kuin ryhtyä yrittäjäksi. ”Gradussani tarkastelin, miten museot hyödyntävät mobiilisovelluksia. Kävi selväksi, että tarvetta on, mutta tarjontaa ei. Päätin lopulta lähteä rakentamaan mobiiliratkaisuja museoille itse.”

Sittemmin Koskiolan yrityksen Proximi.ion kohderyhmä on laajentunut. ”Museoiden budjetit ovat rajallisia, joten pohdimme, mitkä alat voivat hyödyntää sisätilapaikannusta.”

Nyt asiakaskunnassa on muun muassa mainos-, peli- ja tapahtuma-alojen toimijoita.

Annina Koskiola kokee olleensa aina itsenäinen oman tiensä kulkija. Hänen mielestään yrittäjän polulla tärkeää on sitkeys, selkeä visio, intohimo ja vankkumaton usko omaan asiaan. Alkuvaiheessa avuksi oli myös Aalto Start-Up Center. ”Saimme sieltä arvokkaita neuvoja käytännön asioissa, näkyvyyttä sekä tilat,

joihin kehtasi viedä asiakkaita. Tapahtumia oli paljon, ja voitimme yhden pitchaus-kilpailunkin.”

Koskiola vietti aikoinaan seitsemän vuotta ulkomailla. Tämä lienee syynä siihen, että hänen yrityksensä on ollut kansainvälinen ensimmäisestä päivästä alkaen. Vaikka kieli- ja aikaerot ovat aiheuttaneet joskus pientä päänvaivaa, kansainvälisyys on luontevaa yritykselle, jonka asiakkaat löytyvät tyypillisesti verkon kautta.

Parasta yrittäjän arjessa on Koskiolan mukaan vaihtelevuus. Matkan varrella oppii myös paljon ja muuttuu itsekin. ”Alun jännittämisestä ja epävarmuudesta pääsee nopeasti eroon”, hän vakuuttaa.

Koskiola näkisi ympärillään mielellään enemmän ja eri taustoista ponnistavia yrittäjiä. ”On paljon osaavia ihmisiä, joilla on valtavan hyviä ideoita. Sinnikkyys ratkaisee, mitä niistä syntyy.”

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 33

VAATII OPETTELUA KESKITTYÄ OLENNAISEEN

UBERIN KYYDISSÄ JA KONEESSAKIN. Pekka Laurilan viime kuukausien kuva­ päiväkirja sisältää muistoja työmatkoilta, kuten helteisestä Moskovasta ja pienemmältä kentältä Turusta, jossa tehtiin Iceyen tuotteiden lentotestausta. Viikonloppuisin firmansa talousjohtaja saattoi löytää itsensä juottamasta piirilevyjä laboratoriossa – ja toisinaan taas lehtien sivuilta aamukahvia juodessaan.

34 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

Siellä

Avaruusteknologiaa maailmalle

Pekka Laurila, 27, harjoitteli yrittäjyyttä jo lukioaikana. ”Teimme kaverin kanssa videokuvausta ja editointia ja rahoitimme sillä muutaman kesän. Myöhemmin lähdimme Aalto-1-opiskelijasatelliittia tekevästä porukasta pienellä tiimillä mukaan Kauppiksen ja Stanfordin yliopiston yhteistyössä järjestämälle Venture Formation -kurssille, josta sain eväitä startupin perustamiseen.”

Laurilan luotsaama Iceye kehittää mikrosatelliitteihin perustuvaa palvelua, jolla voidaan tarjota lähes reaaliaikaista tietoa avaruudesta sääolosuhteista riippumatta.

Avaruusteknologiaan perustuvan tuotteen tuominen markkinoille vie vuosia. Laurila kiittelee alkuvaiheessa saatua tukea. ”Yliopiston tuki niin tiedon kuin infrankin osalta oli äärettömän tärkeää. Olimme Tekesin rahoittamassa Tutkimusideoista uutta tietoa ja liiketoimintaa -ohjelmassa yliopiston sisällä pari vuotta ennen kuin spinnasimme oikeaksi yritykseksi. Ne olivat tärkeitä oppivuosia rekrytoimisen ja johtamisen sekä asiakkaiden ja rahoittajien etsimisen näkökulmasta.”

Laurila arvioi suomalaisten vahvuuksiksi maailmalla osaamisen lisäksi suo-

ruuden ja rehellisyyden. Omaa arkeaan hän kuvaa hektiseksi. ”Nyt meitä on jo 25 henkeä, ja kaikki sortuu -poukkoilua on vähemmän. Vaatii kuitenkin opettelua keskittyä olennaiseen, koska tekemistä ja tapaamisia olisi aina enemmän kuin aikaa. Kenttää täytyy pitää silmällä laajalti, vaikka matkustaminen viekin aikaa ja rahaa. Kilpailevat ratkaisut voivat tulla mistä vain.”

Uuden sukupolven Suomea rakentamassa Annina Koskiola, Kristo Ovaska ja Pekka Laurila näkevät, että startupeilla on merkittävä yhteiskunnallinen rooli. ”On niin paljon negatiivisia uutisia.

Startupeissa on valoa ja toivoa”, Koskiola sanoo. ”Startupit työllistävät, ja niillä on vaikutus Suomen vientiin, mutta vieläkin merkittävämpänä pidän sitä, että ne kouluttavat uuden sukupolven suomalaisia, jotka mahdollistavat yhteiskunnan kehittymisen. Tämä joukko voi olla myöhemmin töissä muuallakin, vaikka isoissa yrityksissä tai julkisella sektorilla”, Ovaska sanoo.

Nuoret yrittäjät itse eivät haaveile palkkatyöstä muiden leivissä. ”Kyllä se vaatisi vähän totuttelemista.

Varmaan tylsistyisin aika nopeasti”, Koskiola kiteyttää.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 35

Vau!

Katse kiinnostavaan projektiin.

Iloa peruskoulun penkille!

Timanttinen peruskoulu, opiskelun ilo, joukkovoima ja pilke silmäkulmassa.

Niistä on Tempaus2016 tehty.

Teksti Marjukka Puolakka Kuva Aki-Pekka Sinikoski KAIKILLE YHTEINEN peruskoulutus sai

Suomessa alkunsa 1960-luvulla ja on tänään tärkein menestystekijämme maailmalla. Pisa-tuloksissa olemme pitkään loistaneet kärkikastissa. Peruskoululaisten oppimenestys ja opiskelumotivaatio ovat kuitenkin laskussa.

On aika toimia. ”Peruskoulutus on Suomessa ihan timanttia. Tempaamalla haluamme nostaa esille koulutuksen tason ja varmistaa, että se säilyy hyvänä myös tulevaisuudessa”, kertoo Tempaus2016:n koordinaattori Niko Ferm.

Kahden päivän aikana loka-marraskuun vaihteessa tempaajat jalkautuvat kaikkiin Suomen 2 400 peruskouluun.

Asialla ei olla otsa rypyssä, mutta silti tosissaan. Kouluihin viedään positiivisella fiiliksellä oppimisen iloa. Hyvää asiaa tukee tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka on Tempaus2016:n suojelija. ”Peruskoulutuksen tila on edelleen hyvä, mutta muutoksen suunta pitää kääntää. Myös nykyteknologia tarjoaa opetukseen ja oppimiseen mahdollisuuksia, joita ei vielä täysin hyödynnetä.

Olemme liikkeellä, koska asia vaatii huomiota”, toteaa tempauksen viestintävastaava Noora Vänttinen.

tua yhteen kaikkien aikojen isoimmista opiskelijatempauksista”, kertoo Ferm.

Joka koulusta on valittu yksi luokka, jonka oppitunnille tempaaja osallistuu.

Kaikki koulut saavat myös videon näytettäväksi tempauspäivän aamunavauksessa. Liikkeelle on lähdetty koulun toiveista ja tarpeista. ”Emme halua kuormittaa koulua, vaan tuoda iloa ja nostaa esille oppimisen tärkeyttä. Tarjolla on esimerkiksi apuopetusta, matematiikkaa arkielämän pulmien kautta tai vaikkapa yrityksen perustamista”, Ferm sanoo.

Ajatuksissa 24/7

Tempaus2016:n eteen on paiskittu töitä helmikuusta lähtien 70 hengen vapaaehtoisporukalla, jossa on opiskelijoita kaikkialta Aallosta. Kymmenen hengen ydintiimin ajasta järjestelyt ovat lohkaisseet ison osan. ”Tempaus on ollut pitkään mukana kaikessa, mitä teen, ja ajatuksissa 24/7.

Koordinaattorina on tullut vietettyä myös unettomia öitä Tempausta pohtien”, muotoilee Ferm pilke silmäkulmassa. ”Kun hommaa alettiin ideoida marraskuussa 2015, niin ei sitä tajunnut miten isoksi tapahtumaksi tämä paisuu. En malta odottaa tulevia kouluvierailuja”, sanoo Vänttinen tyytyväisenä.

Tempaus huipentuu marraskuun 2. päivän päätösjuhlaan, joka kokoaa yhteen kaikki opetuksen puolestapuhujat ja siitä tempaus.fi kiinnostuneet. Luvassa on sekä asiaa että viihdettä.

Innolla omaan kouluun

Opiskelijatempauksilla on Suomessa pitkät perinteet. Vuonna 1968 kauppatieteilijöiden suomalaisilla vientituotteilla lastaamassa laivassa vieraili Lontoon Towerin kupeessa 15 000 englantilaista. Viimeisin aaltolaisten järjestämä suuri voimannäyttö oli Helsingin Arabiasta Espoon Otaniemeen ulottunut ihmisketju vuonna 2009. Tuolloin 3 000 ihmistä juhlisti Aalto-yliopiston syntyä.

Nyt mukaan on kannustettu opiskelijoita kaikista Suomen yliopistoista. Into lähteä mukaan on yllättänyt jopa tempauskoordinaattorin. ”Monella on iso tunneside omaan peruskouluun, ja on hieno juttu päästä antamaan sille panoksensa. Tämä on myös ainutlaatuinen tilaisuus osallis36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

Yhteiskuvaan kokoontui osa tapahtumaa koordinoivasta tiimistä, alkaen vasemmalta: Henry Sanmark, Tuuli Sarantola, Noora Vänttinen, Tuukka Pykäläinen, Niko Ferm ja Ville Marchant.

Vau!

Suomalainen Koulu kohosi aavikolle Burning Man -festivaalissa esiteltiin ytimekäs vertaisoppimisen malli: kuka tahansa voi opettaa, kun löytää oman juttunsa ja käyttää viiden sormen tekniikkaa.

Teksti Minna Hölttä Kuva Jami Sarnikorpi ELOKUUSSA 2015 Aalto Design Facto-

”Autoimme huomaamaan, että kaikilla on opetettavaa. Sen ei edes tarvitse olla juttu, jossa olet erityisen hyvä. Jos minä olen viisi vuotta opetellut kutomaan sukkaa ja saanut yhden aikaiseksi, voin olla mahtava sukanteonopettaja, koska tiedän kaiken siitä, mikä voi mennä pieleen. Tämä on tutkitustikin vertaisoppimisen vahvuuksia.”

Koulusta saatu palaute oli kiittävää, kannustavaa ja liikuttavaa. ”Jotkut tulivat niin onnellisiksi löydettyään opettajankykynsä, että alkoivat itkeä”, Laurila kertoo.

Tapahtuman jälkeen koko tyhjästä noussut kaupunki hävisi taas sinne, mistä se oli tullutkin, sillä ideana on olla jättämättä jälkiä autiomaahan. Jäljet muualla voivatkin sitten olla mittavat. ”Burning Manista on syntynyt taiteilijoita ja yritysideoita. Se auttaa näkemään Tiedettä tiukassa paketissa oman potentiaalin ja rohkaisee tekemään Koulun perusidea on opettaa ihmiset hullujakin asioita”, kolmikko pohtii. löytämään asiat, joita he voivat opettaa, Myös Koulun matka jatkuu. Yritykja opettaa heidät ne opettamaan. set ovat kiinnostuneet vertaisoppimi”Metodissa on puristettu valtava sen mallista, ja yhteistyössä Kirkon ulkomäärä pedagogiaa tiukkaan pakettiin. maanavun kanssa konseptia on tarkoitus Yksinkertaisesti: ihmiset oppivat parhaikokeilla pakolaisleirillä. Koulu on Fire ten vertaisiltaan, ja hyvään oppituntiin -työryhmälläkin on uusia suunnitelmia. riittää viisi olennaista elementtiä”, selitJoulukuun alussa pala Burning Mania tää Elina Koivisto ja nostaa peukalonsa Kyynelistä kohti avaruutta tuodaan Helsingin Suvilahteen viikonlopystyyn.

Tiedon puun katveessa järjestettiin puksi, ja ensi vuonna Nevadan aavikolta ”Ensin tulee aktivointi. Peukalo aamu- ja iltavuoroissa koulutuksia, joissa otetaan yhteys avaruuteen. merkitsee innostamista, herätetään ensin etsittiin opetettavat asiat, ja sitten ”Siirrymme maallisista ongelmista kuulijoiden mielenkiinto aihetta kohtaan rakennettiin oppitunnit niiden ympäuniversaalien pariin”, avaruustekniikasta esimerkein tai aktivoinnin kautta. Eturille. Tunnit kirjattiin lukujärjestykseen. diplomityötä tekevä Sarnikorpi vihjaa. sormi merkitsee teoriaa ja tiivistämistä. ”Siihen tuli kaikkea labyrintin piirtäKeskisormi on motivointi, eli sen kiteyt- misestä suomalaiseen saunakulttuuriin”, täminen, miksi juuri tämä asia on tärkeää Elina Koivisto hymyilee. kouluonfire.com ryn Anssi Laurila sai Demos Helsingin Roope Mokalta viestin: mitä jos veisimme ensi vuonna Koulun Burning Man -tapahtumaan?

Koulu on vertaisoppimisen malli, joka on saanut alkunsa Demos Helsingin Lapinlahden sairaalassa järjestämästä tapahtumasta vuonna 2012. Burning Man taas on luovasta hulluudesta tunnettu festivaali Nevadan autiomaassa Yhdysvalloissa. Se kerää vuosittain kymmeniä tuhansia osallistujia. ”Olimme juuri lähdössä Nevadaan kuusimetrisen kannel-installaation kanssa, ja toppuuttelin Roopea, että katsotaan.

Suomeen palattuamme ajattelin, että ei enää ikinä – ja kahden viikon päästä olimme jo täyttä päätä Koulun kimpussa”, Laurila nauraa.

osata. Nimetön on ihmisten saaminen vuorovaikutukseen ja pikkurilli soveltaminen. Nämä elementit sopivat kaikkeen opettamiseen, oli sitten kyseessä merimiessolmu tai avaruusteknologia, 15 minuutin pikasessio tai 15 päivän seminaari.”

Alun perin idea oli viedä Nevadaan vain ihmisiä, mutta sitten syttyi ajatus hyödyntää yhtä festivaalialueen keskeisistä tiloista. ”Pian olimmekin tutussa tilanteessa: miten ihmeessä tämän teemme, mistä saadaan tekijät ja millä kaikki maksetaan”, muistelevat Laurila ja Jami Sarnikorpi, joka myös oli ollut mukana kanteleurakassa.

Puskaradio ja some osoittivat tehonsa, ja mukaan saatiin joukko osaajia Aallosta ja sen ulkopuolelta. Kauppatieteilijöiden, insinöörien, muotoilijoiden, opetusalan ammattilaisten, tapahtumatuottajien, äänisuunnittelijan, av-gurujen, lavastajan ja puutyön- ja käsityön opettajan yhteistyöllä 120 neliön tilaan nousi Tiedon puu. Se oli aaltopahvista tehty ja ledeillä valaistu struktuuri, jonka alle siroteltiin sadoittain kahvisäkkituoleja ja kymmeniä liitutauluja.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 37

Vierailulla

Arvovieraita yliopistossa.

Koulutus on kasvun tae Kysyimme presidentti Martti Ahtisaaren näkemyksiä koulutuksesta.

Teksti Johanna Lassy Kuva Maija Astikainen

Pohjoismainen hyvinvointi­ yhteiskunta on aina ollut sydän­ tänne lähellä. Mitä ajattelette sen tilasta nyt?

Reilu ja oikeudenmukainen yhteiskunta on kaiken avain. Yhdysvalloistakin katsotaan Pohjoismaita paikkana, jossa ”amerikkalainen unelma” todellisuudessa toteutuu. Tällainen yhteiskunta estää myös konfliktien syntymistä. On kuitenkin oltava varuillaan, etteivät tuloerot alkaisi yhtäkkiä kasvaa.

Ja opittaisiinpa se, että meillä on maahanmuuttajia, jotka ovat aivan briljantteja ja tuntevat osia maailmasta paljon paremmin kuin meillä kukaan. Meidän on kyettävä luomaan sellaiset edellytykset, että hekin menestyvät, sillä se hyödyttää meitä kaikkia.

Minkälaisessa tilanteessa näette Suomen olevan viiden vuoden päästä?

Katson Suomea luottavaisin mielin. Kun vierailen paikkakunnilla, joilta Nokia on lähtenyt, on hienoa nähdä, miten paljon 38 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

uutta on luotu vaikeasta tilanteesta huolimatta. Hyvä esimerkki on myös puunjalostusteollisuus, joka on tehnyt uusia avauksia. Ja sote-keskustelu on esimerkki siitä, että käytännön toimia voidaan ja pitääkin aina miettiä uudelleen.

Tärkeintä on saada talous kasvuun ja olla vieläkin innovatiivisempia kuin olemme jo olleet.

Mikä rooli koulutuksella on tulevaisuudessa?

Koulutus on ollut ja on edelleen keskeinen tekijä Suomen kehityksessä. Sen on oltava myös ajassa kiinni. Eilisen työkalut eivät ratkaise huomisen ongelmia.

Uskon vahvasti tasa-arvoiseen ja laadukkaaseen perusopetukseen, mutta myös korkea-asteen koulutuksen tulee olla hyvin resursoitua. Meidän täytyy tukea esimerkiksi tutkimustoimintaa, joka edistää innovaatioita, eikä rahoitusta saa sirpaloittaa liian pieniksi osiksi.

Koulutuksen kehittäminen on hankalaa, jos ei ole varmuutta, että sitä halutaan tukea.

Koulutusjärjestelmämme on luonut osaajia, jotka ovat innovatiivisia ja kykeneviä luomaan uusia mahdollisuuksia.

Toisaalta meidän jokaisen on tehtävä parhaamme, että käytämme ne mahdollisuudet hyväksemme. Oppimisprosessi kestää koko elämän, ja siinä sen charmi onkin. Ei se kehittyminen tapahdu itsestään. Mekin toimistollani keskustelemme paljon ja pidämme toisemme ajan tasalla siitä, mitä on kehitteillä.

Miten suomalaisten taito synnyttää innovaatioita saadaan pidettyä voimissaan globaaleilla markkinoilla?

Globalisaatio on ollut meille hyvä, ja on edelleenkin. Globalisaation tila ei kuitenkaan ole koskaan pysyvä, ja siihen täytyy sopeutua. Silloin tarvitaan innovatiivisuutta ja kekseliäisyyttä. Maailmahan on hirmuisen mielenkiintoinen!

Uskon nuoriin, ja heidän kykyynsä luoda uutta. Sitä pitää tukea. Suomi menestyy sillä, että kun tehdään jotain, tehdään se niin hyvin, että siinä ei ole kellään nokankoputtamista.

Aalto­yliopiston kunniatohtorina olette seurannut uuden yliopiston syntyä ja sen kasvua. Miltä kuusi­ vuotias näyttää Teidän silmissänne?

Uuden luomisen kannalta Aallon syntyminen oli todella positiivinen juttu! Eri alojen osaajat ovat nyt lähempänä toisiaan, ja juuri sitä tarvitaan, jotta innovatiivisuus lisääntyy. Professorikuntaan on saatu houkuteltua hienoja nimiä, joilla on myös paljon käytännön kokemusta.

Suomen kasvun kannalta Aalto-yliopisto on aivan keskeisessä asemassa.

Nyt täytyy vain varmistaa, että on riittävästi resursseja.

Presidentti Martti Ahtisaari vieraili pääpuhujana Kauppakorkeakoulun Homecoming Day -alumnitapahtumassa 26. elokuuta 2016.

Kolumni

Tuhatkertainen löytöretki KUN OPISKELIN kanditutkintoa, yrittä-

Maija Tammi

jyyden opettajamme antoi kieli poskella neuvon, joka on kouluajoilta jäänyt parhaiten mieleen. ”Älkää perustako yritystä, ennen kuin olette sössineet jonkun toisen liiketoiminnan.” Olin luonnollisesti samaa mieltä.

Viisi vuotta myöhemmin huomaan tehneeni luonnollisesti täysin päinvastoin.

Perustin tiimini kanssa startupin, jonka kannattavaksi kasvattaminen tarkoittaa tämänhetkisen liiketoiminnan tuhatkertaistamista. Kaiken lisäksi ala on maailman kilpailluin – matkailu.

Helpommalla pääsisi palkkatöissä.

Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Yrittäjyys näet on kuin täydelliset bootsit, joita etsii vuosia, ja kun viimein löytää oikean parin, ei voi enää kuvitella elävänsä ilman.

Vuosi sitten näistä bootseista tuli erottamaton osa minua. Niiden löytäminen vei aikansa, sillä en tiennyt, että minusta piti tulla yrittäjä. Tiesin vain, ettei perinteinen toimistotyö yhdeksästä viiteen houkutellut, ja ajatus jakkuun pukeutumisesta ahdisti.

Sen lisäksi minua vaivasi pohjaton idealistin tuska – halusin tehdä jotain, millä on merkitystä isossa mittakaavassa, mutta en keksinyt, miten. Halusin pureutua oikeaan ongelmaan, en tehdä elämästä helpompaa tai halvempaa niille, joille se jo on molempia.

Jälkikäteen ajateltuna on syytä kiittää suurempia voimia siitä, että löysin kaksi ihmistä, jotka ovat samalla löytöretkellä.

Meille tämä ongelma on maailman yhä leveämmiksi repeytyvät tuloerot. Se, että luxemburgilainen Louis tienaa yhdessä viikossa enemmän kuin pakistanilainen Pavel neljässä kuukaudessa.

Tuntui siltä, että asiaan voisi vaikuttaa. Auttaa ihmisiä kuluttamaan niin, että se hyödyttää pyramidin pohjalla eläviä jo valmiiksi varakkaan huippujoukon sijaan.

Loimme Duaran, joka antaa matkailijoille mahdollisuuden yöpyä kehittyvien maiden kyläyhteisöissä ja kokea perheiden arkea aidoimmillaan.

Yrityksen avulla haluamme tarjota tilaisuuden lisäansioihin niille, joilla on yllin kyllin kaikkea muuta paitsi rahaa.

Kuten sille tansanialaisen maasai-per-

heen äidille, jonka luona itse yövyimme, ja joka purskahti liikutuksesta itkuun, kun kuuli, että maksamme hänelle vaivanpalkkaa 10 euroa kumpikin.

Toivomme, että kokemus jättää elinikäisen jäljen sekä paikallisiin että matkailijoihin.

Totta puhuakseni olisimme luultavasti laittaneet pillit pussiin aikoja sitten, ellei yrityksellämme olisi viheliäistä ongelmaa ratkottavana. Niin olisi voinut käydä, ellei työmme vaikutus kylissä näkyisi ja menisi jatkuvasti tunteisiin.

Tai oikeammin – silloin emme olisi koskaan aloittaneetkaan.

Johanna Vierros

Kirjoittaja on sosiaalisesti kestäviä matkailuelämyksiä tarjoavan Duara Travelsin perustajajäsen ja viimeistelee tutkintoa Creative Sustainability -maisteriohjelmassa.

Tieteestä

Kekkosen saunasta someen – strategisen päätöksenteon prosessit Poliittinen ulottuvuus ja sen ymmärtäminen on olennainen osa strategista johtamista, toteaa professori Eero Vaara.

Kuvitus Annukka Mäkijärvi

40 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

On science

M

ITEN NOKIA päätyi johtavaksi globaaliksi tele-

tai vähemmän eksplisiittisesti rakennetaan historiaa, nykypäivää ja varsinkin tulevaisuutta.

Yritysten on tärkeää vedota eri sidosryhmiin ja saada kannatusta ideoilleen vetoavien tai dramaattisten kertomusten avulla. Joskus näissä kertomuksissa luodaan innostavia ja mobilisoivia tulevaisuudenskenaarioita, joiden avulla myydään startupeja tai saadaan pörssikurssit nousuun. Toisinaan narratiivit ovat yltiöpositiivisia ja luovat odotuksia, jotka ovat epärealistisia, mikä voi myöhemmin aiheuttaa ongelmia tai jopa kriisejä.

Päätöksenteko on myös retorista peliä, jossa narratiiRationalistisesta sosiaaliseen vien lisäksi muunlaiset vetoavat keinot ovat tärkeä osa Yritysten ja muiden organisaatioiden strateginen päävaikuttamista. Joskus kyse on retorisista ja diskursiivitöksenteko on tärkeä tutkimuskohde – ei vain näiden sista kamppailuista, joita käydään mediassa(kin). Talviorganisaatioiden itsensä vaan koko yhteiskunnan kanvaara ja Fennovoima ovat hyviä esimerkkejä legitimaanalta. Monet ekonomistit ja esimerkiksi rahoituksen tiokamppailuista. tutkijat lähestyvät strategista päätöksentekoa rationaStrategiset prosessit ovat usein poliittisia, ja tällä en listisesta lähtökohdasta, eli oletuksena on, että ihmiset tarkoita vain sitä, että ideologiset tai poliittiset näketoimivat ainakin rajallisen rationaalisesti. mykset voivat olla olennainen osa päätöksentekoa. Kyse Todellisuus on kuitenkin moninaisempi, ja sosiaalion laajemmin siitä, että esimerkiksi yritysjohto ei ole set, kulttuuriset ja poliittiset tekijät ovat olennainen osa yhtenäinen rationaalinen toimija, vaan koostuu ihmistrategista päätöksentekoa sekä johtamista. Siksi uusi sistä, joilla on omat taustansa, preferenssinsä ja intstrategiatutkimus on keskittynyt strategisen päätökressinsä. Organisaatioissa ja niiden ympärillä on myös senteon ja johtamisen sosiaalisiin prosesseihin ja käymonia muita toimijoita, jotka ovat enemmän tai vähemtäntöihin. Kauppakorkeakoulussa tätä suuntausta vie män mukana itse päätöksenteossa omine näkemyksieteenpäin Strategy Work Program (strategywork.org). neen. Siksi poliittinen ulottuvuus ja sen ymmärtäminen on olennainen osa strategista johtamista, jossa todellaRetorista peliä kin usein käydään keskustelua ja kiistellään investoinOlen itse erityisen kiinnostunut kielestä, poliittisista neista tai vaikkapa joidenkin projektien laillisuudesta. prosesseista ja historiasta. Kieli on keskeinen ajatteMyös vastustus on olennainen osa strategista päätöklun ja toiminnan väline, joka paitsi heijastaa ideoita sentekoa. Kritiikki voi siis olla myös hyödyllistä, varsinmyös luo todellisuutta. Esimerkiksi yritysten strategiat kin jos se tuo esiin ongelmia ja haasteita, joita muuten ovat usein narratiivisia – kertomuksia, joissa enemmän ei ollut huomioitu. kommunikaatioyhtymäksi? Miksi sen onnistumistarina muuttui päätöksiksi siirtyä pois matkapuhelintoimialalta? Miksi monet yrityskaupat ja fuusiot epäonnistuvat? Miten Talvivaaran innovaatiot ovat paisuneet valtaviksi yhteisiksi ongelmiksi? Miten on mahdollista, että Fennovoima etenee projektina sen kiistanalaisuudesta huolimatta? – Muun muassa näitä aiheita tarkastellaan Kauppakorkeakoulun johtamisen laitoksella osana strategiatutkimuksen alaa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 41

Tieteestä Katse tulevaisuuteen – ja Kekkosen saunaan

ilmiöihin sekä niiden muutokseen. Oman tutkimukseni keskeisiä kiinnostuksen kohteita onkin ollut strategisen päätöksenteon kielellisten ja kommunikatiivisten käytäntöjen, kuten narrativiien ja legitimaation, yleisempi muutos.

On olennaista tajuta, ettei ole yhtä tapaa ymmärtää päätöksentekoa. Esimerkiksi kaupunkien tai yliopistojen strategiaprosessit ovat usein sekoitus erilaisia päätöksentekotraditioita ja -diskursseja. Onkin tärkeää kiinnittää huomiota myös siihen, milloin ja miten toimijat rikkovat tai muuttavat perinteisiä käytäntöjä tai luovat uusia. Esimerkiksi Nokian johtajat Kari Kairamosta Jorma Ollilaan ja Steven Elopista Rajiv Suriin ovat luoneet omalla esimerkillään tietynlaisia päätöksentekotapoja, joita on alettu seurata myös muualla. Steve Jobs on monille se suuri tämän ajan strategisen johtamisen sankarihahmo, mutta monet häneen liitetyt päätöksentekokäytännöt ja tavat toimia ovat hyvin ristiriitaisia. Ehkä Applen menestyksen takana ovatkin enemmän keskijohdon ja insinöörien viisaat strategiset ratkaisut, joista me tiedämme vähemmän?

Strateginen päätöksenteko on tärkeä tutkimuskohde, jota ei pidä lähestyä liian kapeasta tai kritiikittömästä näkökulmasta. Strategia ei ole vain taloudellinen kysymys tai pelkästään yritysjohdon asia.

Strategiatutkimuksessa pitää siis katsoa eteenpäin ja miettiä tulevaisuuden päätöksenteon prosesseja ja käytäntöjä. Esimerkiksi kommunikaation mediatisoituminen ja teknologisoituminen vaikuttavat suuresti strategiseen päätöksentekoon ja johtamiseen. Me näemme sen jo nyt esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, jolla on valtava merkitys ihmisten näkemysten ja mielipiteiden muokkaamisessa mutta yhä enemmän myös itse päätöksenteossa.

Katsotaan siis vain tulevaisuuteen? Ei pelkästään.

Strategisen päätöksenteon prosessien ja käytäntöjen syvällinen ymmärtäminen vaatii myös historiallista käsitystä. On tärkeää ymmärtää, millaiset käytännöt ovat olennaisia ja tyypillisiä eri konteksteissa. Esimerkiksi yrityskaupat olivat Kekkosen ajan Suomessa toisenlaisia kuin nykyään. Kun tarkastellaan 1960-luvun lopulla tapahtunutta Asean hissitoiminnan ostoa, joka oli Kone Oy:n ja koko Suomen kannalta historiallisesti merkittävä kauppa, voi todeta, että päätöksenteko on ollut aivan erilaista kuin vaikkapa Nokian ja AlcatelLucentin fuusion yhteydessä.

Kekkosen saunassa tehtiin idänkaupan kannalta tärkeitä strategisia päätöksiä, ja osallistujien piti osata saunoa ja juoda viinaa sopivassa määrin. Suuri poliittinen lataus liittyy myös nykyhetken Fennovoima-projektiin, mutta päätöksenteon areenat ovat monipuolisemEero Vaara pia, ja mediatisoituneita, trollit mukaan lukien.

Asiayhteys ratkaisee

Strategiatutkijan haasteena on hahmottaa sitä, mikä on pysyvää ja yleistä ja mikä taas kontekstisidonnaista – ja miten asiat muuttuvat. Siksi yksittäistapaukset pitää myös suhteuttaa muihin aikansa ja asiayhteytensä

LUKEMISTA Cornelissen, J., Mantere, S. and Vaara, E. 2014.

The contraction of meaning: The combined effect of communication, emotions and materiality on sensemaking in the Stockwell shooting. Journal of Management Studies, 51(5): 699-736.

Golsorkhi, D., Rouleau, L., Seidl, D. and Vaara, E. 2015. Cambridge Handbook of Strategy as Practice, Cambridge University Press: Cambridge.

Laamanen, T., Lamberg, J.-A., and Vaara, E. 2016.

Explanations of success and failure in management learning: What can we learn from Nokia’s rise and fall? Academy of Management Learning and Education, 15(1): 2-25.

Mantere, S., Suominen, K. and Vaara, E. 2011.

Toisinajattelua strategiasta. WSOY: Helsinki.

Second edition in 2012.

Monin, P., Noorderhaven, N., Vaara, E. and Kroon, D. 2013. Giving sense to and making sense of norms of justice in post-merger integration.

Academy of Management Journal, 56(1): 256-284.

Vaara, E. & Lamberg, J.-A. 2016. Taking historical embeddedness seriously: Three approaches to advance strategy process and practice research.

Academy of Management Review, forthcoming.

42 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

10 min

Strategioiden tuntija Teksti Paula Haikarainen Kuva Jaakko Kahilaniemi

Kuka olet?

Olen Eero Vaara, professori Kauppakorkeakoulun johtamisen laitoksella ja laitoksen johtaja.

Mitä teet?

Olen organisaatio- ja strategiatutkija.

Meidän Strategy Work -ohjelmamme tutkii strategisen päätöksenteon prosesseja ja käytäntöjä. Olen kiinnostunut varsinkin kielestä ja kommunikaatiosta, vallasta ja poliittisista ilmiöistä sekä historiasta. Kansainvälisesti minut tunnetaan parhaiten diskurssi- ja narratiivianalyysista.

Kuinka päädyit tähän tehtävään?

Se on sattumien summaa, mutta minulla on aina ollut palava halu ymmärtää sosiaalisia ilmiöitä ja pohtia asioita syvällisesti. Eli tunnen olevani identiteetiltäni tutkija.

Olen paluumuuttaja Aaltoon. Opiskelin ja väittelin tohtoriksi täällä, mutta olen sen jälkeen ollut professorina EMLYON Business Schoolissa Ranskassa ja Hankenilla Helsingissä sekä vierailevana tutkijana SCANCORissa Stanfordissa ja HEC Pariisissa. Työskentelen edelleen myös pysyvänä vierailevana professorina EMLYONissa ja Distinguished Visiting Scholarina Lancasterissa.

Mikä on työssäsi parasta?

Uuden oppiminen ja yhteistyö fiksujen ihmisten kanssa. Tutkijana olen innoissani uusista teorioista ja empiirisistä

tuloksista. Yhteistyön myötä olen päässyt tutustumaan moneen yliopistoon ja paikkaan maailmassa.

On myös palkitsevaa olla aktiivisessa roolissa kansainvälisissä tutkijayhteisöissä ja järjestöissä, kuten European Group for Organizational Studies EGOSissa, jonka puheenjohtaja olin aiemmin, tai Academy of Managementin hallituksessa.

Entä hankalinta?

Tämä on rankkaa työtä, ja aika ei koskaan tunnu riittävän.

Mikä sinua innoittaa?

Uuden keksiminen ja se tunne, että tällä voi olla merkitystä.

Mistä olet urallasi erityisen ylpeä?

Hyvistä artikkeleista sekä uusista näkökulmista ja avauksista tieteessä. Oli esimerkiksi hienoa, että Academy of Managementin OMT-jaosto palkitsi viime vuonna Joep Cornelissenin ja Saku Mantereen kanssa tekemämme artikkelin oman alueensa, eli organisaatio- ja johtamisen teoriaa käsittelevien artikkeleiden, parhaana.

Mitä vielä haluaisit saavuttaa?

Niin monia asioita! Aloitin juuri Academy of Management Journalin ensimmäisenä suomalaisena editorina, ja yritän siinäkin vähän monipuolistaa ja syventää organisaatio- ja strategiatutkimusta.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 43

Palkitut Muotoilun laitoksen opiskelijoiden kahdentoista hengen työryhmä voitti Habitare 2016 -suunnittelukilpailun. Opiskelijoiden kilpailutyö SYLI on poisheitetyistä kankaista ja vaatteista kerroksittain koottu pesämäinen rakennelma, jonka sisään voi mennä.

Kilpailun päätuomari, brittiläinen kuvataiteilija Lucy Orta kuvaili SYLIn olevan erinomainen sosiaalinen ja ekologinen vastaus kilpailun Keko-teemaan.

Kierrätysmateriaaleista tehty työ on samaan aikaan luova, esteettinen, ekologinen, käytännöllinen ja hauska.

Messukeskus ja Aalto-yliopisto järjestävät vuosittain suunnittelukilpailun Habitare-messujen yhteydessä. Muotoilun, arkkitehtuurin ja taiteen opiskelijoille suunnattuun kilpailuun osallistui tänä vuonna 58 ehdotusta, joista viisi finalistityötä oli esillä messuilla Helsingissä syyskuussa. Pääpalkinnon, 5 000 euroa, lahjoitti Suomen Messusäätiö.

Markku Ojala/Suomen Messut

SYLI voitti Habitare-kilpailun

Voitokkaaseen työryhmään kuuluvat Sisko Anttalainen, Karita Asmala, Mindele Grant, Paula Hyry, Jenni Inciarte Villaverde, Piia Jalkanen, Noora Katajalaakso, Pinja Koskelin, Sanni Rajapolvi, Miika Ruotsalainen, Sara Urbanski ja Liisa Vuorenpää.

Janne Lehtinen

Kauppakorkeakoulu nimesi toimitusjohtaja Salla Vainion vuoden 2016 alumniksi. Hän on valmistunut kauppatieteiden maisteriksi vuonna 1994 pääaineenaan kansainvälinen markkinointi.

Vainio on työskennellyt lakitoimisto Fondian toimitusjohtajana vuodesta 2014 ja toiminut aiemmin liiketoiminnan kehittämisen, myynnin ja yleisjohdon tehtävissä tele-, it-, media- ja kustannusaloilla. Hän on ollut myös aktiivinen yliopistoyhteisössä, Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa sekä Kauppakorkeakoulun alumniohjausryhmän jäsenenä.

Tuula Teerille CASEtunnustuspalkinto

Fondia

Salla Vainiosta vuoden alumni 2016

44 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

Anni Hanén

Espoon kaupunki ja Visit Espoo valitsivat ympäristötekniikan professori Jaana Sorvarin vuoden 2016 Espoo Ambassadoriksi. Kongressilähettilään nimittämisellä kaupunki haluaa kannustaa tieteentekijöitä järjestämään konferensseja.

Sorvari on kansainvälisesti tunnettu ympäristötekniikan tutkija ja aktiivinen toimija alansa tutkimusryhmissä ja järjestöissä. Hän oli pääjärjestäjä Otaniemessä syyskuussa pidetyssä NORDROCS-konferenssissa, joka käsitteli pilaantuneen ympäristön tutkimusta ja kunnostusta.

Adolfo Vera

Jaana Sorvarista Espoo Ambassador

Kansainvälinen koulutusalan järjestö CASE, Council for Advancement and Support of Education, myönsi Europe Leadership Award -palkinnon rehtori Tuula Teerille.

Palkinto on tunnustus merkittävästä työstä koulutuksen edistämiseksi. Teerin johdolla Aalto-yliopisto on vakiinnuttanut asemansa yhtenä Suomen johtavista yliopistoista, jolla on ainutlaatuinen monitieteinen identiteetti. Tuula Teeri on Aalto-yliopiston ensimmäinen rehtori ja aloitti vuonna 2009.

Kalevi Ekmanille Maailman kulttuurineuvoston palkinto Maailman kulttuurineuvosto, World Cultural Council, myönsi Jose Vasconcelos World Award of Education -palkinnon koneensuunnitteluopin professorille ja Design Factoryn perustajalle Kalevi Ekmanille.

Palkinto on tunnustus Ekmanin yliopistokoulutukseen tuomasta kansainvälisyydestä, inhimillisestä lähestymistavasta sekä visionäärisistä ideoista.

Niiden ansiosta Design Factory -konseptista on tullut merkittävä monitieteinen oppimisympäristö, joka saattaa yhteen opiskelijat, tutkijat ja yritykset.

Uusi aaltolainen esittäytyy ja kertoo uransa käännekohdista.

Moi!

Teksti Paula Haikarainen Kuva Maija Astikainen

Olen Kati Hagros, Aalto-yliopiston Chief Digital Officer.

ON HAUSKAA palata omille juurille Espooseen. Sen lisäksi, että asun

perheineni täällä, olen identiteetiltäni vahvasti teekkari ja tunnen Otaniemen henkiseksi kodikseni. Täältä löytyivät niin aviomies, ensimmäiset työpaikat kuin ystäväpiirikin, joka on säilynyt tiiviinä.

1.

OPISKELUAIKANANI 1990-LUVULLA olin kiinnostunut poikkitie-

2.

TYÖSKENTELIN KAKSIKYMMENTÄ vuotta

3.

OLEN OLLUT monessa eri funktiossa: tehnyt vies-

teellisestä oppimisesta. Silloin se piti tehdä raskaalla tavalla, opiskelemalla kaksi eri tutkintoa. Olen valmistunut valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta, jossa opiskelin viestintää ja kansantaloustiedettä. Samaan aikaan opiskelin täällä tuotantotaloutta ja tietotekniikkaa ja valmistuin diplomi-insinööriksi.

Nykyiset Aallon opiskelijat ovat onnekkaita, kun voivat yhdistellä eri alojen aineita yhdessä yliopistossa. teollisuudessa, Nokialla ja Koneella, ja asuin kymmenen vuotta ulkomailla: Tukholmassa, Lontoossa, Berliinissä ja Singaporessa.

Nokian palveluksessa asuin kolme vuotta Singaporessa ja alueeni oli koko Aasia. Maailmankartta kääntyi pysyvästi päässäni. Kun meillä opetetaan Euroopan olevan keskellä karttaa, siellä keskiössä onkin Aasia. Ymmärsin alueen rikkauden ja opin aasialaista ajattelutapaa. Sitä nopeutta ja ketteryyttä, miten asioita toteutetaan. Välillä tuntuu, että Euroopassa tekemisen meininki on laiskistunut.

Kun itse opin kansainvälisyyteen vasta työurani aikana, lasteni elämä on ollut sitä pienestä pitäen.

Tyttäreni on 8-vuotias ja poika 11. He ovat olleet kansainvälisissä päiväkodeissa ja kouluissa, nytkin kaksikielisellä luokalla. tintää, markkinointia ja logistiikkaa, työskennellyt myös strategiajohtajana ja laatujohtajana. Viime vuodet ovat kuluneet ict:n parissa Koneen CIO:na ja nyt Aallossakin tällä puolella.

Maailman digitalisoituminen on johtanut siihen, että it:stä on tullut keskeinen kehittämisen väline. Ja kehittäminen on aina kiinnostanut minua.

Digitalisaatiossa tarvitaan toimivaa teknologiaa. Lisäksi tarvitaan erittäin hyvää palvelumuotoilua ja käytettävyyttä.

Ja kaiken pitää tietenkin olla taloudellisesti järkevää. Tässä mielessä yliopistomme alojen yhdistelmä on ihan täydellinen.

Missioni on vauhdittaa digitaalisia palveluita ja rakentaa niitä kestäville moderneille alustoille. Tulen tekemään paljon arkkitehtuurityötä. Rakennamme Aallolle vahvan digitaalisen infran, palvelut ja näkyvyyden. Haluamme olla suunnannäyttäjä tällä alueella.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 45

Väitöksiä

jalanjälki oli huomattavasti pienempi kuin esivalmistettujen teräsrunkoisten konttiasuntojen.

Kuittisen mukaan ilmastonmuutoksen hillintä tulisi jatkossa sisällyttää humanitaarisen rahoituksen myöntöehtoihin.

Hän uskoo, että suomalaisella ympäristöPsykologian tohtori, DI Amandeep Dhir osaamisella olisi paljon käyttöä maailtarkasteli käytettävyystutkimuksen alan man katastrofien jälkiä korjattaessa. väitöskirjassaan henkilökohtaisen proMatti Kuittinen 30.5.2016: fiilin ja näkyvyyden hallintaa verkkoCarbon footprint in humanitarian ympäristössä. Fokuksessa olivat nuoret construction. What are the CO2 sosiaalisen median käyttäjät ja se, miten emissions and how to mitigate them?

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. he lisäävät ja poistavat itseensä liittyviä valokuvamerkintöjä ja -linkkejä.

Murrosikäiset pojat hakevat valokuviin liitetyillä merkinnöillä ja linkeillä enemmän suosittuutta kuin tytöt. Murrosikäiset ylipäätään hakivat merkinnöillä nuoria aikuisia enemmän tykkäämisiä KTM Terhi Väistö havaitsi markkinoinja kommentteja. Varttuneemmat nuoret nin väitöstyössään, että 10–11-vuotiaiden miehet ja ekstrovertit henkilöt poistavat pelaamien nettipelien valtasuhteet heivalokuva-aineistoa herkimmin. jastuvat myös koulun kaverisuhteisiin.

Tutkimus ammentaa uutta tietoa Työ perustuu kahdessa alakoulussa tehmonitieteiseen akateemiseen keskustyihin ryhmähaastatteluihin. Erityisesti teluun, jota käydään median, ihminen– Väistö tarkasteli tyttöjen keskuudessa kone-vuorovaikutuksen ja tietojärjestel- suosittua MovieStarPlanet-peliä, jossa mätieteen alueilla. Dhirin kehittämien valtasuhteet tulivat näkyviksi. kyselyinstrumenttien avulla voidaan tutPelit vahvistavat usein olemassa olevia kia sosiaalisen median käytöstä syntyvää valtasuhteita. ”Kuuluisien” pelaajien mielihyvää ja kehittää valokuvia sisältäsaamista ystäviksi nettipelissä pyrittiin vien verkkopalveluiden käyttäjäkokekäyttämään oman aseman parantamimuksia. seen koululuokassa. Suosituimmat tytöt pystyivät määrittämään, keitä he hyväkAmandeep Dhir 13.5.2016: syivät ystävikseen nettipelissä. Heidän Exploring Online Self-presentation in leikkeihinsä haluttiin myös mukaan Computer-mediated environments: Motives antamalla lahjoja pelissä. Lapset olivat and Reasons for Photo-tagging and untagging.

Perustieteiden korkeakoulu. tarkkoja siitä, etteivät ryhmän jäsenet pelanneet muita, vanhemmille suunnattuja pelejä. Toisaalta joskus ensimmäisenä uuteen peliin siirtyminen lisäsi statusta ryhmässä.

Väistö näkee lapset aktiivisina kulutArkkitehti Matti Kuittinen kehitti väi- tajina omassa ympäristössään. Työ auttöstyössään vähähiilisen jälleenrakenta- taa ymmärtämään, minkälaista käyttäymisen mallin, joka auttaa kestävän kehi- tymistä liittyy uusien pelien omaksumityksen mukaisessa rakentamisessa. Vuo- seen ja miten nettipelaaminen on sidokteen 2050 mennessä ilmastonmuutos voi sissa lasten kuluttajiksi kasvamiseen. olla syynä miljardin ihmisen pakolaisuu- Terhi Väistö 10.6.2016: teen. Kuittisen kehittämä malli asettaa Children’s discourse on development jälleenrakentamisen ja asumisen pääsin online and offline fields: töille kansallisiin CO2-tilastoihin perus- A study of positions and symbolic power.

Kauppakorkeakoulu. tuvan katon.

Vuonna 2010 maanjäristys tuhosi suuria alueita Haitissa. Kirkon Ulkomaanavun tehtävissä Kuittinen kehitti rakennusmenetelmän, jossa hyödynnettiin talojen sortumisesta syntynyttä betoniProteiinihäkit ovat luonnossa esiintyviä, murskaa. Useita koulukeskuksia rakenproteiineista tarkasti järjestäytyneitä nettiin yhdessä paikallisten asukkaiden rakenteita, joilla on monia tärkeitä omikanssa. naisuuksia. FM Joona Mikkilä osoitti Japanin vuoden 2011 tsunamin jälkeen kemian tekniikan väitöstutkimuksesKuittinen selvitti asumusten energiasaan, kuinka funktionaalisia ja itsejärjestehokkuutta ja kestävää rakentamista. täytyviä biohybridimateriaaleja voidaan Kaatuneista puunrungoista sahattiin valmistaa yhdistämällä proteiinihäkkejä hirsiä, joista tehtyjen rakennusten hiilija viruksia synteettisten molekyylien, Koonnut Marjukka Puolakka

Valokuvat sometykkäysten kalastelussa

Nettipelit ja vallankäyttö koulun kaverisuhteissa

Pakolaisleirien vähähiilinen rakentaminen

Uusia materiaaleja lääkkeenkuljetukseen

46 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

proteiinien ja DNA-origamien kanssa.

Mikkilä selvitti, kuinka monivalenttisuus, hydrofobisuus, elektrolyyttikonsentraatio sekä partikkelien koko ja muoto vaikuttavat proteiinihäkkeihin ja viruksiin perustuvien biohybridimateriaalien itsejärjestäytymiseen. Virukset on perinteisesti mielletty lähinnä taudinaiheuttajiksi, mistä johtuen niiden hyödyntämistä materiaalitieteen sovelluksissa ei ole juurikaan tutkittu.

Kehitettyjä biohybridimateriaaleja voidaan käyttää esimerkiksi biolääketieteessä, sensoreissa, diagnostiikassa sekä nanokoneissa. Materiaalien bioperäisiä rakennusosia voidaan tuottaa ympäristöystävällisillä menetelmillä. Tuloksia voidaan soveltaa muun muassa lääkeaineiden kuljetuksessa ja vedenpuhdistuksessa.

Joona Mikkilä 10.6.2016: Design of Protein Cage-Based Biohybrid Materials.

Kemian tekniikan korkeakoulu.

Yritysten vastuu vedenkäytöstä

Suuyritykset ovat maailman suurimpia vedenkäyttäjiä, mutta niillä on parantamisen varaa vesivarojen kestävässä käytössä. Kestävä vedenkäyttö rasittaa mahdollisimman vähän ekosysteemejä.

Se myös takaa tai parantaa muiden käyttäjien vedensaantia. MSc Suvi Sojamo kehitti väitöstyössään yritysten vesivastuullisuuden keinoja.

Suurimpia vedenkuluttajia ovat maatalous ja elintarviketeollisuus. Myös metsä-, kaivos-, energia- ja tekstiiliteollisuudella on merkittäviä vaikutuksia veteen. Yhä useampi yrityksistä on herännyt vesiriskeihin ja alkanut aktiivisesti osallistua vesipolitiikan ja hallinnon kehittämiseen. Vesivastuullisuuden takaamiseksi yritysten tulee toimia läpinäkyvästi ja yhteistyössä sidosryhmien kanssa.

Sojamo on ollut mukana kehittämässä kansainvälistä yritysten vesivastuullisuusstandardia, YK:n vesivastuullisuuden ohjesääntöjä sekä hankkeita eteläisessä Afrikassa. Hän on myös mukana kehittämässä alan käytänteitä Suomessa.

Suvi Sojamo 17.6.2016: Water-using corporations as agents of water security, management and governance – exploring cases from stewardship initiatives in South Africa to global networks of power.

Insinööritieteiden korkeakoulu.

—

Aalto-yliopiston väitöskirjat verkossa: aaltodoc.aalto.fi, shop.aalto.fi

Linkkiäkään ei jätetä Lapsuudenkodin pätkivät mobiiliyhteydet, satojen tuhansien käyttäjien Nettitutka ja kansainvälisenä standardina julkaistu monitieprotokolla.

Näin syntyi Sebastian Sonntagin väitöskirja.

Teksti Marjukka Puolakka Kuva Maija Tammi ENSIMMÄISEN TIETOKONEENSA Sebas-

tian Sonntag sai 9-vuotiaana. Hän oli kotona ainoa, joka osasi konetta käyttää. ”Vuonna 1990 ei vielä ollut nettiyhteyksiä. Tein koodarikaverieni kanssa ohjelmiston, jonka avulla voimme olla yhteydessä toisiimme”, Sonntag kertoo.

Ovet internetiin aukesivat vuoden 1995 paikkeilla. Tiedonsiirtonopeudet eivät päätä huimanneet, kun yhteys lankapuhelinverkkoon otettiin modeemilla. Matkapuhelinverkkoon kotoa päästiin 1990luvun lopulla. Maaseudulla Suonenjoella mobiiliverkon pätkiminen oli kuitenkin arkipäivää. ”Kahden operaattorin linjoista oli valittava se, joka sillä hetkellä sattui toimimaan. Jos naapuri käytti Soneraa, piti meidän valita Radiolinja. Ajattelin, että asiaan pitää saada helppo tekninen ratkaisu.”

Yhteyksiä luomaan

Gradussaan Sonntag tutki virheenkorjausalgoritmeja, joilla parantaa videotiedonsiirtoa matkapuhelinverkoissa.

Väitöskirjassaan No Link Left Behind Sonntag pääsi ratkomaan ongelmaa, joka häntä oli vaivannut jo teininä. ”Verkkojen yhteiskäytöllä voitaisiin saavuttaa yksittäisen operaattorin verkkoa laajempi peitto ja parempi yhteys.

Ratkaisu olisi saatavilla olevien langattomien verkkojen niputtaminen yhteen.”

Tähän tarvittiin tietoa operaattoreiden verkon kattavuudesta ja siirtonopeuksista eri puolilla Suomea. ”Koodasin ohjelman, joka kerää tietoa matkapuhelimen oman yhteyden laadusta ja lähettää tiedon eteenpäin. Se, että ohjelma on omassa kännykässäni ja juoksen ringin Otaniemessä, ei kuitenkaan riittänyt. Ajattelin, että olisi hienoa, jos saisin softalle muutama sata käyttäjää.”

10 370 000 mittausta

Lataus- ja lähetysnopeutta sekä verkon viivettä mittaava Nettitutka-sovellus laitettiin verkkoon kesän kynnyksellä 2012.

Juhannuksen alla julkaistu Helsingin Sanomien juttu asiasta räjäytti potin.

Kesän lopussa Nettitutkalla oli 10 000 käyttäjää. ”Aloimme saada tuhansia mittaustietoja kuukaudessa. Nyt ohjelmalla on yli 290 000 asennusta ja mittauksia on kertynyt yli 10 370 000. Käyttäjälle sivusto kertoo eri operaattorien yhteyksien laadun ympäri Suomea.”

Valtava datamäärä muodosti perustan monitieprotokollan käytölle matkapuhelinverkoissa. Protokolla valitsee kulloinkin parhaan mobiiliyhteyden ja tekee

katkottoman siirron verkosta toiseen. ”Protokolla on julkaistu kansainvälisenä avoimena standardina ja uskon, että se päätyy vähitellen laajempaan käyttöön.”

Sarjakuva oppimisen apuna

Tuore tohtori on jo hypännyt uusiin haasteisiin ja toteuttanut lapsuuden haaveensa yrittäjyydestä. Sonntagin luotsaama Clarified Studio popularisoi tiedettä, tekniikkaa ja taloutta sarjakuvien avulla. ”Tarinan ja sarjakuvahahmojen avulla voi selittää hankalia ja abstraktejakin asioita, kuten esineiden internet, inflaatio tai matematiikan lukuteoria.”

Tiedesarjakuvista on innostuttu, ja asiakkaina on jo niin yrityksiä, säätiöitä kuin oppilaitoksiakin. ”Haluamme tehdä oppimisen hauskaksi. Koodaajina ja it-nörtteinä kehitämme samalla tekniikkaa, jolla kuka tahansa osaa luoda sarjakuvaa. Uskon, että tieto ja uuden oppiminen muuttavat maailmaa vähän paremmaksi paikaksi.”

Sebastian Sonntag 4.3.2016: No Link Left Behind.

Sähkötekniikan korkeakoulu.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 47

48 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17

Arjen valintoja Asiantuntija kertoo tutkimusalaansa liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista.

Olli Vuola,

oletko seikkailija?

Executive in Residence tuntee riskibisneksen.

Teksti Paula Haikarainen Kuva Jussi Särkilahti Johdat Aalto Ventures Programia eli AVP-ohjelmaa, joka antaa opiskelijoille valmiudet yrittäjyyteen.

Oletko itse yrittäjä?

Taitaa minussa yrittäjänkin vikaa olla.

Olen tehnyt sen kaltaisia hommia koko työelämäni ajan. Mitään ei ole koskaan ollut valmiina, vaan kaikki on pitänyt rakentaa nollasta, tai jopa pakkasen puolelta, ja myydä niin asiakkaille, rahoittajille kuin omille joukoillekin.

Nuorena miehenä tuskin edes tiesin, mitä yrittäjyys tarkoittaa. Koulutusta en ole siihen saanut, sillä opiskeluaikanani ”Otaonnelassa” ei ollut ensimmäistäkään kurssia yrittäjyydestä. Silloin tehtiin projekteja. Ne olivat kaupallisia, niillä oli asiakkaat ja rahoitus, mutta ei perustettu startupia vaan projekti.

Sittemmin on tullut perustettua muutama yritys sekä kotimaassa että ulkomailla. Viimeisin toimi metalli-, laivanrakennus- ja rakennusteollisuuden rajapinnassa. Väitöskirjankin tein työn ja yrittäjyyden ohessa.

Onko AVP kurssi vai sivuaine?

Miten siihen pääsee mukaan, teille taitaa olla tunkua?

AVP:n kautta opiskelijat saavat tarvittavan inspiraation, osaamisen ja verkoston kasvubisneksen rakentamiseen. Osasta meidän tarjonnasta saa opintopisteitä ja osasta ei. Itse en tee eroa näiden välillä, sillä tärkeintä on, että opiskelija saa kokonaisvaltaiset valmiudet kasvuyrittäjyyteen.

Opintopisteellinen tarjonta sisältää yli 20 kurssia ja sivuaineen. Kuka tahansa

Aallon perusopiskelija voi sisällyttää niitä tutkintoonsa. Ensimmäisen neljän toimintavuoden aikana kurssejamme on suorittanut yli 2 000 opiskelijaa.

Opintopisteettömässä toiminnassa järjestämme opintomatkoja, työpajoja ja avointa luentosarjaa. Lisäksi innostamme opiskelijoita yrittäjyyteen. Kohtaamme vuosittain kaikki 2 500 fuksia kasvotusten ja kerromme yrittäjyydestä.

Tässä toiminnassa on ollut mukana lähes 15 000 osallistujaa.

Mukaan pääsevät myös alumnit, sillä useat yrittäjät, enkelisijoittajat ja eri alojen ammattilaiset osallistuvat vapaaehtoisina toimintaamme: vierailijoina luennoilla, opettajina kursseilla, puhujina workshopeissa ja opiskelijoiden mentoreina sekä sparraajina.

Jatkossa pyrimme myös järjestämään opiskelijoille työharjoittelua startupeissa.

AVP:n toimitilojen seinällä komeilee hirvenpää.

Mistä trofee on peräisin?

Hirvi on appiukon kaatama. Ensivierailulla uudessa kodissamme hän kysyi heti, missä hirvi on. En tiedä uskoiko, kun vaimoni yritti ansiokkaasti kertoa, että Olli vei sen Aalto-yliopistoon.

Opiskelijat ovat ottaneet hirven omakseen, ja siitä on tullut AVP:n maskotti ja symboli. Kun vastassa on ensimmäisenä hirvi, se saa hyvälle tuulelle.

Metsästys vai kalastus?

Purjehdus. Koska appi hoitaa metsästyksen, minä voin keskittyä purjehdukseen. Meri ja saaristo ovat minulle tärkeitä. Hyvä ystäväni, arkkitehti Marko Kivistö sanoi, että sieltä sinä ammennat luovuutesi. Viisas mies. Lisäksi teen metsätöitä, hoidan hedelmätarhaa ja muuta käsillä tekemistä.

Englanninkielinen termi venture tarkoittaa liikeyrityksen lisäksi myös uhkayritystä tai seikkailua.

Onko sinulla näppituntumaa tästä puolesta?

Kyllä, seikkailu se on. Joku on käyttänyt myös termiä vuoristorata tai riskibisnes. Sitä se on rahoittajankin kannalta, tarkoittaahan venture capital riskirahaa.

Riskiä ottaa sekä yrittäjä että rahoittaja.

Mutta hyvässä bisneksessä riskiä ei suinkaan pyritä maksimoimaan, vaan minimoimaan. Ottamalla riskiä voidaan saada jotain merkittävää aikaiseksi. Ei tämä maailma muuttuisi tai kehittyisi mihinkään, jos ei otettaisi riskiä.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 17 \ 49

Tervetuloa verkkokauppaan!

shop.aalto.fi

Vedetään yhtä köyttä.

Lahjoita!

Lahjoituksesi vaikuttaa moninkertaisesti.

Tulevaisuus tehdään nyt.

Lahjoituksia:

10 565 681 €

Tilanne 10.9.2016

Tavoite: 20 M€

lahjoittaminen.aalto.fi aalto.fi/lahjoita

TÄMÄ LEHTI KERTOO yrittäjyydestä tekoälystä käyttöliittymän suunnittelussa strategiatutkimuksesta

aalto.fi