Aalto University Magazine 12

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 12

12

TÄMÄ LEHTI KERTOO / IN THIS ISSUE

yliopiston yhteydestä talouskasvuun vihreän ledin metsästyksestä seeking hybrid nanomaterials imprints of the Academic Summit

aalto.fi

...ja paljosta muusta.

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 JOULUKUU / DECEMBER 2014

Tutkimus tuo

kilpailukykyä s. 12

Enlightenment at the Academic Summit p. 42

Enemmän valoa

Lyhyt matka maailmalle

New tricks for nanomagnets

2 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

Innovaatioiden mahdollistaja Teknologia- ja kasvuyritystapahtuma Slush keräsi marraskuussa ennätysyleisön: yli 14 000 henkeä. Tilaisuuden ympärillä käytiin myös vilkasta keskustelua menestyksen resepteistä ja yrittäjyydestä. ”Yliopistojen rooli talouskasvun ja hyvinvoinnin synnyttäjänä on nyt suurempi kuin koskaan”, sanoo Ruotsin teknistieteellisen akatemian IVA:n toimitusjohtaja Björn O. Nilsson. Tämä on seurausta siitä, että tiedon ja osaamisen merkitys yhteiskunnassa on yhä tärkeämpää.

Nilsson osallistui Slushin kanssa samaan aikaan järjestettyyn Aalto-yliopiston Academic Summit -tapahtumaan, jossa tiedemaailman kansainväliset huippunimet ja talouselämän edustajat pohtivat osaamisen ja kilpailukyvyn välistä yhteyttä.

Samaa teemaa tarkastellaan tässä lehdessä.

Aalto-yliopiston tutkimuksesta ja innovaatioista vastaavan vararehtorin Tuija Pulkkisen mukaan yliopistojen ja uuden liiketoiminnan suhdetta ei tulisi nähdä lineaarisena. Ensin tutkitaan ja sitten syntyy yritys -tyyppisen ajattelun sijaan hän puhuu ekosysteemistä. Tässä ekosysteemissä yliopiston tehtävä on kasvattaa uusia osaajia, luoda uutta tietoa, ruokkia oivalluksia – mahdollistaa innovaatioita.

Eveliina Olsson päätoimittaja

Innovation enabler The technology and startup event Slush attracted a record attendance of over 14,000 people in November. Lively debate about recipes for success and entrepreneurship surrounded the happening.

“The role played by universities in generating economic growth and prosperity is now greater than ever,” says Björn O. Nilsson, President of the Royal Swedish Academy of Engineering Sciences. This is a consequence of the ever-increasing social significance of knowledge and expertise.

Nilsson attended the Academic Summit event, which was arranged concurrently with Slush. The Summit provides a forum for top international scientists and representatives of business and industry to discuss the connection between competence and competitiveness. The same theme is examined in this issue of Aalto University Magazine.

Aalto University’s Vice President of Research and Innovation Tuija Pulkkinen says it is a mistake to see the relationship between universities and new business as linear. She would rather speak of an ecosystem model instead of thinking along the lines of First we research, and then business will come. In such an ecosystem, the job of the university is to raise new experts, create fresh knowledge and nourish insights – enable innovation.

Eveliina Olsson Editor-in-chief

KANSI

Enlightenment-valoinstallaatio Otakaari 1 -rakennuksen aulassa marraskuussa. Teos juhlisti World Cultural Council -palkintoseremoniaa ja Academic Summit -tilaisuutta. Sen toteuttivat taiteilijat Petteri Nisunen ja Tommi Grönlund.

COVER

Enlightenment – a light installation decorated the lobby of the Otakaari 1 building in November. This work by artists Petteri Nisunen and Tommi Grönlund celebrated the World Cultural Council Award Ceremony and the Aalto University Academic Summit.

SISÄKANNET JA KESKIAUKEAMA

Tämän lehden taitosta vastannut graafisen suunnittelun opiskelija Terhi Korhonen tuotti lehden avainsanoista typografista taidetta.

Alek si Po uta

nen

INSIDE COVER AND CENTREFOLD

Graphic design student Terhi Korhonen made the layout of this issue and created typographic art out of its keywords.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 3

Tekemässä / On the job

HEIDI-HANNA KARHU valokuvasi Kuka-juttuun Valmetin strategiajohtaja Marita Niemelän ja Teema-artikkeliin kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéllin.

Heidi-Hanna on opiskellut valo­ kuvausta visuaalisen journalismin mais­teriohjelmassa ja on gradua vaille valmis taiteen maisteri. Hän työsken­ telee yrittäjänä ja on erikoistunut mainos- ja lifestyle-kuvauksiin. Hän tekee mielellään myös henkilökuvia ja tarttui innokkaasti tiede-teemaan. ”Tiede tarjoaa kiehtovan näkökulman ihmismieleen ja sen loputtomaan mysteeriin.”

HEIDI-HANNA KARHU photographed Valmet’s Vice President for Strategy Marita Niemelä for the Who column and Professor of Cyber Security Jarno Limnéll for this issue’s theme article.

Heidi-Hanna studies photography in the visual journalism degree programme and only needs to finish her thesis to complete a Master of Arts degree.

She is self-employed and specialises in advertising and lifestyle shoots.

She is also happy to do profiles and seized the science theme with enthusiasm. “Science offers a fascinating perspective on the human mind and its endless mysteries.”

HANNA KOIKKALAINEN valokuvasi lehden tiedepainotteisiin juttuihin professori Filip Tuomiston tutkimusryhmineen sekä spintroniikan tutkimusryhmän vetäjän, professori Sebastiaan van Dijkenin.

Hanna on valmistunut taiteen maisteriksi vuonna 2010. Tieteessä häntä kiehtoo uuden etsiminen. ”Arvostan tutkijoita, jotka omistautuvat intohimoisesti työlleen. Tieteen tekeminen on kuin seikkailua, ja se on myös hyvin luovaa toimintaa.

Minua kiinnostaa erityisesti ympäristöntutkimus sekä arkistojen penkominen. Tulevassa valokuvanäyttelyssäni on mukana arkistomateriaalia, ja olenkin löytänyt itsestäni pienen arkistotutkijan.”

HANNA KOIKKALAINEN photographed Professor Filip Tuomisto with his research team and Professor Sebastiaan van Dijken.

Hanna received her Master of Arts in Photography degree in 2010. In science, Hanna is intrigued by the constant search for the new. “I admire researchers who devote themselves passionately to their work. Doing science is like an adventure, and it is also a very creative activity.

I’m especially interested in environmental research and rummaging through archives. My upcoming photography exhibition includes archive material, and I’ve discovered a bit of an archive researcher within me.”

JULKAISIJA/PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintä/Aalto University, Communications PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ/MANAGING EDITOR: Paula Haikarainen TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU/GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Terhi Korhonen OHJAAVA/TUTORING AD: Liisa Seppo, Alma 360 KUVATOIMITTAJA/PHOTO EDITOR: Liisa Seppo, Alma 360 TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT/CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Petri Allekotte, Heidi Hammarsten, Anni Hanén, Nanna Hänninen, Vesa-Matti Juutilainen, Heidi-Hanna Karhu, Johanna Kinnari, Lasse Lecklin, Janne Lehtinen, Marjukka Puolakka, Aleksi Poutanen, Marion Robinson, Helena Sandman, Jussi Särkilahti, Anna Varakas KANNEN KUVA/COVER PHOTO: Terhi Korhonen KÄÄNNÖKSET/TRANSLATIONS: Ned Kelly Coogan OSOITE/ADDRESS: PL/PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland PUHELIN/TELEPHONE: +358 9 470 01 VERKOSSA/ONLINE: aalto.fi, aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI/E-MAIL: magazine@aalto.fi OSOITTEENMUUTOKSET/CHANGE OF ADDRESS: alumni@aalto.fi PAINOTYÖN TILAAJA/PRINTING COMMISSIONED BY: Unigrafia Oy PAINATUS/PRINTING: Libris Oy, 2014 PAPERI/PAPER: Amber Graphic 240 g/m2 (kansi/cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages) PAINOS/PRINT RUN: 32 000 ILMESTYY KOLME KERTAA VUODESSA/PUBLISHED THREE TIMES A YEAR

4 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

03 Pääkirjoitus – Editorial 04 Tekemässä – On the job Nyt – Now 06 Pieniä uutisia, isoja asioita.

DEFINING THE TERM:

Vesa-Matti Juutilainen

Innovation ecosystem A TRICKY QUESTION: What do we need more research for, when the world is already flooded with information?

Oho! 09

Professori Antti Ahlava kilvoitteli

nuorena arkkitehtina deadlinea vastaan.

10 Avauksia Provosti Ilkka Niemelän mukaan yliopisto

34 Siellä The New Global -hanke luo liiketoimintaa

11

41 Kolumni Sitran yliasiamies Mikko Kosonen kaipaa

kuuluu innovaatiokeskittymän ytimeen.

Vierailulla

Nobelisti Edmond H. Fischer halusi jo 14-vuotiaana tiedemieheksi.

kehittyville markkinoille.

yliopistoihin ketterää johtamista.

12 Teema Yliopisto suuntaa tuntosarvensa

42 In-house Imprints of the World Cultural Council

18 Teema Professori Jarno Limnéll haluaa

45 Visiting Millennium Prize Laureate Stuart Parkin

20 Kuka – Who Valmetin strategiajohtaja Marita Niemelä

46 Väitöksiä 47 Ajankohtaista valintoja 48 Arjen Apulaisprofessori Jaan Praks lähtisi

tulevaisuuteen ja ennakoi yhteiskunnan tarpeita.

Suomesta kyberrauhan välittäjän.

ottaisi biomassasta enemmän irti.

26 Aiheesta Tutkijat kehittävät entistä parempia ledejä.

29 Aiheesta Pilottilaite tekee teräskuonasta arvomineraalia.

science 30 On Hybrid nanomaterials would open up new

opportunities for multifunctional devices.

10 MIN: Professor Sebastiaan van Dijken explores material physics at the borderline of science and technology.

Award Ceremony and the Aalto University Academic Summit.

is an industrious inventor.

mielellään avaruusmatkalle.

50 Palkitut & Kalenteri Teema/Theme

TÄSSÄ LEHDESSÄ TARKASTELEMME, miten tutkimuksen avulla voidaan luoda talouskasvua.

THIS ISSUE LOOKS at how research can promote economic growth.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 5

Nyt

AALTO-YLIOPISTO on nimittänyt professorien tenure track -urajärjestelmään jo yli 200 professoria. Ensimmäiset haut avattiin yliopiston perustamisvuonna syksyllä 2010, ja ensimmäiset nimitykset tehtiin keväällä 2011.

Yliopisto on kansainvälistynyt merkittävästi urajärjestelmän käyttöönoton myötä. Noin 30 prosenttia uusista professoreista tulee Suomen ulkopuolelta. Nimitettyjen keski-ikä on 42 vuotta, ja heistä 26 prosenttia on naisia.

Tenure track tarjoaa tutkijoille selkeän ja tuetun urapolun professorin tehtäviin. Periaatteena on sekä yliopiston että yksilön sitoutuminen akateemiseen uraan. Professori nimitetään kokemuksen ja pätevyyden mukaan jollekin urapolun kolmesta tasosta, ja hän etenee hyvän suoriutumisen kautta. ”Olemme onnistuneet rakentamaan toimivan urajärjestelmän ja saamaan tehtäviin korkeatasoisia professoreita eri puolilta maailmaa. Jo yli puolet lähes 400 professoristamme on nimitetty uuden urajärjestelmän puitteissa”, sanoo Aaltoyliopiston provosti Ilkka Niemelä.

12 MILJOONAA EUROA

on summa, jonka Aalto-yliopisto sijoittaa energiatehokkuuden tutkimukseen vuosina 2012 — 2017.

6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

Anni Hanén

Neljässä vuodessa nimitetty yli 200 professoria

Arkkitehtuurin laitoksen apulaisprofessori Pirjo Sanaksenaho piti tervetuliaisluentonsa Dipolissa huhtikuussa 2014.

Naisetkin nauttivat kilpailemisesta, osoittaa tutkimus — Yleisen uskomuksen mukaan miehet ovat naisia kilpailuhenkisempiä, kun taas naiset ovat miehiä yhteistyökykyisempiä. Tuore tutkimus vahvistaa miesten nauttivan enemmän kilpailemisesta kuin yhteistyöstä, mutta naiset pitävät yhtälailla molemmista.

Tutkijat mittasivat miesten ja naisten fyysisiä reaktioita ja tunnetiloja peleissä, joista osassa kilpailtiin ja osassa tehtiin yhteistyötä. Tarkoituksena oli selvittää, mitkä seikat vaikut­ tavat pelaajien motivaatioon. ”Sukupuolten välisiä eroja on tutkittu paljon, mutta aiemmin ei ole tarkasteltu

niitä fysiologisia mekanismeja, jotka ohjaavat miesten ja naisten käyttäytymistä kilpailutilanteissa. Voit tiedostamattasi antaa virheellisen kuvan motivaatiostasi, mutta kehosi reaktiot eivät valehtele”, sanoo tutkija Matias Kivikangas Kauppakorkeakoulusta. ”Tulokset osoittavat ainakin osan vanhoista stereotypioista virheellisiksi – esimerkiksi sen, että naiset pitäisivät enemmän yhteistyöstä kuin kilpailemisesta. Niin ikään miesten kilpailunhalu voi olla pikemminkin seurausta sukupuoleen kohdistuvista odotuksista kuin synnynnäisistä ominaisuuksista.”

Nyt

nen tilai

Toistuvien sääilmiöiden vaikutus tulviin ja muihin luonnonkatastrofeihin on uuden tutkimuksen avulla ennustettavissa useaa kuukautta ennen tapahtumahetkeä.

Kansainvälinen tutkijaryhmä selvitti El Niño Southern Oscillation -ilmiön (ENSO) yhteyttä tulviin ja kuivuuksiin. Ilmiössä on kyse luonnollisesta ilmastosyklistä, joka muuttaa meriveden lämpötilaa ja myrskyjen liikeratoja trooppisella Tyynellämerellä.

ENSO:n kaksi äärivaihetta, El Niño ja La Niña, muuttavat sääoloja maailmanlaajuisesti ja voivat aiheuttaa pyörremyrskyjä, tulvia tai kuivuutta.

Näillä äärivaiheilla on merkittävä vaikutus tulvariskiin lähes puolella maapallon pinta-alasta, ilmenee tutkimuksesta.

Tutkimuksesta saatu tieto voi auttaa avustusjärjestöjä, vakuutuslaitoksia ja väestönsuojelusta vastaavia tahoja laatimaan toimintasuunnitelmia ja varautumaan riskeihin. ”Koska ENSO:n äärivaiheiden ennustettavuus on kohtalaisen hyvä, voivat esimerkiksi avustusjärjestöt tilapäisesti kasvattaa tai siirtää ruoka- ja lääkevarastojaan tulvien varalle”, kertoo Suomen Akatemian tutkijatohtori Matti Kummu Aalto-yliopistosta.

Tutkimus toteutettiin Amsterdamin VU-yliopistossa ja mukana olivat Aalto-yliopisto, hollantilainen Deltares-tutkimuslaitos sekä Scripps Institution of Oceanography ja United States Geological Survey Yhdysvalloista. Tutkimus julkaistiin PNAS-tiedelehdessä.

Professor Maarit Karppinen’s research group is developing better battery materials by means of atomic layer deposition. The car-manufacturing company Toyota found Aalto University’s research group on the basis of a recommendation.

“It’s great that an international manufacturing giant is capable in practice of utilizing the long-term basic research with ALD technology we’ve been doing.

The cooperation has advanced quite smoothly,” Maarit Karppinen says.

Atomic layer deposition (ALD) is a method patented in Finland with which it is possible to produce very thin films of excellent quality with up to atomic layer precision.

In this project, ALD is being utilized in the manufacture of safer lithium-ion batteries. The goal is to be able to replace the liquid, combustion-sensitive electrolyte normally used with a solid-state electrolyte.

The most challenging aspect of the work is the production of a protective layer that is even in quality.

For a company like Toyota, safe and functional batteries are vital.

“In a traffic accident, an easily ignited battery can pose a great risk,” says doctoral researcher Mikko Nisula, who works in the research group.

“Our idea also extends the service life of batteries in operation. In electric cars, the battery makes up a large part of the price, so a longer-lasting battery would mean a great saving.”

Juu

Tulvariskien ennustettavuus tarkemmaksi —

Collaboration with Toyota in materials research —

Vesa -Ma tti

Mikko Raskinen

”We coat the positive electrode particles with a suitable material by utilizing the atomic layer deposition method,” says Mikko Nisula.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 7

Defining the term

Innovation ecosystem President Emeritus Lars Pallesen, DTU, Technical University of Denmark: In DTU terms, innovation occurs when value – monetary or otherwise – is created by some organisation external to the university utilising novel DTU know-how or know-why.

An ecosystem may be viewed as a non-selfdestructive system, which offers biological organisms (in particular humans) the opportunity to live, develop and reproduce.

Hence innovation ecosystem could be used as a label for a liveable, healthy and active society, which is able to flourish in a sustainable, dynamic steady state, thanks to continuous university-based innovation.

Vice President Tuija Pulkkinen, Aalto University: Innovations are not created in isolation. Nor do they develop through a linear process where first basic and then applied research is followed by product development. In reality, innovations are created through interactions that engage both scientific and practical actors.

An innovation ecosystem is a context where this collective learning and co-creation can take place.

The ecosystem brings together the human, social, intellectual and financial capital needed to create innovations and provide prosperity to society.

An effective innovation ecosystem consists of academia as well as the private and public sectors actively communicating and collaborating with each other. An ecosystem has infrastructure that fosters random encounters, promotes entrepreneurship and reduces the need for coordination. An open, informal, high-trust communication culture and active co-creation characterise vibrant innovation ecosystems.

A successful innovation ecosystem is more than the sum of its parts. It brings prosperity to the entire system as well as to its individual members. The ecosystem also considers the longer-term perspective by developing its competence base. By the same token, a vibrant ecosystem ensures the timeliness and agility of its members.

A tricky question What do we need more research for, when the world is already flooded with information?

uu tti J -Ma a s e V

nen tilai

Answered by the Academy of Finland’s Vice President for Research, Professor Marja Makarow:

8 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

“Unlike research, a flood of discreet fragments of information – or beliefs – cannot be used to systematically build a knowledge base for humanity.

Research involves an in-depth examination of a scientific question, which calls for creativity in addition to knowledge and skills acquired through studying.

Furthermore, research puts new findings into context, i.e. makes them a part of a greater knowledge totality that has been constructed by researcher colleagues over the decades or even centuries.

A distinct feature of research activities is critique – researchers themselves evaluate the validity of their findings and, through publication, submit their research to review and reproduction by the international scientific community.”

Palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

Oho!

Tulostin vei voiton

Professori, vararehtori Antti Ahlavan valmis kilpailuehdotus jäi lähettämättä.

Teksti Paula Haikarainen Kuva Terhi Korhonen Kuvitus Vesa-Matti Juutilainen ”OLIN VASTAVALMISTUNUT pennitön arkkitehti vuonna 2001, kun päätin osallistua maineikkaaseen Europan-kilpailuun. Se on suunnattu nuorille arkkitehdeille ja järjestetään samanaikaisesti useassa maassa. Tuo kaupunkisuunnittelukilpailu on sikäli loistava, että rahapalkintojen lisäksi kaikki voitta­­neet ehdotukset yleensä toteutetaan.

Kilpailuehdotukseni sisälsi aivan uudentyyppisiä rivi- ja tornitaloja espanjalaiseen pikkukaupunkiin. Torneissa oli reikiä, ja rivitalot pohjautuivat esivalmistettuihin moduuleihin, joissa on ulokkeita. Ehdotuksessa oli myös jänskää joustavuutta, joka liittyi erilaisiin elämäntapoihin ja perheiden elinkaariin.

Ihan tätä tehtävää varten olin opetellut käyttämään 3D-suunnitteluoh-

jelmaa, jolla pystyi havainnollistamaan suuren mittakaavan kompleksisia tilasarjoja. Koko komeus oli määrä tulostaa A1-kokoon.

Tuohon aikaan oli hirveän kallista tulostaa isoja papereita kopiointifir­ moissa. Niinpä olin ostanut super-A3kokoisia papereita väritulostimeeni, halpaan mustesuihkuprintteriin. Se tulosti pikkuisen suurempia kuvia, joista pystyin leikkaamaan marginaalit pois ja askartelemaan neljästä A3:sta A1-lakanan.

Kuten tavallista, viilasin ehdotusta viimeiseen iltaan saakka. Sitten hajosi tulostin, ja homma tyssäsi siihen.

Arkkitehtuurikilpailuissa on tiukat deadlinet. Ehdotukset pitää toimittaa perille tai saada lähetykseen postileima tiettyyn hetkeen mennessä. Se leima jäi tuolloin saamatta.

Olin käyttänyt tehtävään noin 500 työtuntia, joten kyllä harmitti. Seurasin kuitenkin kilpailua katkeraan loppuun asti, ja palkitut ehdotukset vaikuttivat paljon hatarammilta kuin omani...

Toki töppäyksestä oli hyötyäkin, vaikka ei se silloin mieltä lämmittänyt.

Totuin käyttämään futuristista suunnitteluohjelmaa ja opin, ettei ihan kaikkia asioita kannata jättää viime tippaan.

Oman työn fiksu aikatauluttaminen on asia, jota tähdennän myös arkkitehtuurin laitoksen opiskelijoille. Juuri sen vuoksi, että reaalimaailmassa on ehdottomia deadlineja.”

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 9

Avauksia

Yliopiston johdon puheenvuoro.

Yliopisto innovaatiokeskittymän ytimessä

Y

LIOPISTOILLA ON tärkeä tehtävä edistää tie­

teellistä ja taiteellista sivistystä, tuottaa uutta tutkimukseen perustuvaa tietoa ja antaa tutki­ mukseen perustuvaa opetusta. Yliopistot ovat yhä tiiviimmässä vuorovaikutuksessa ympäröivään yhteis­ kuntaan, ja niiden vaikutus näkyy laajasti kulttuurista ja taiteesta politiikkaan, talouselämään ja teknolo­ giaan.

Yliopistoihin kohdistuu kasvavia odotuksia myös innovaatioiden, kilpailukyvyn, uusien työpaikkojen ja hyvinvoinnin luomisessa. Tämä ei ole mikään ihme, sillä yliopistot tarjoavat innovaatioille keskeisiä rakennusosia: uutta tietoa ja uusia osaajia. Odotuksille tuntuu myös olevan katetta. Tarkasteltaessa kaikkein innovatiivisimpia ja taloudellisesti menestyneimpiä alueita maailmassa, kuten Piilaakso tai Bostonin seutu Yhdysvalloissa, niiden keskiössä toimii ainakin yksi, jollei useampi korkeatasoinen yliopisto.

Korkeatasoiselle yliopistolle on tunnusomaista edelläkävijyys tutkimuksessa ja opetuksessa, kyky moni­alaiseen toimintaan ja vahvat kansainväliset verkostot. Nämä piirteet ovat erinomaisia rakennus­ osia toimivalle innovaatiokeskittymälle. Korkeatasoi­ nen yliopisto vetää puoleensa lahjakkuutta: tutkijoita, opettajia sekä uusia opiskelijoita, joista kasvaa uusia osaajia. Yliopistot myös tuottavat vapaata, kaikkien käytössä olevaa tutkimustietoa innovaatioiden pohjaksi.

Tuloksekkaissa innovaatiokeskittymissä yliopis­ toilla on kuitenkin paljon monipuolisempi rooli kuin vain tarjota perusrakennusosia innovaatioille. Usein innovaatiot jalostuvat menestykseksi monimutkaista reittiä eri toimijoiden välillä. Hyvin toimivaan inno­ vaatiokeskittymään tarvitaan siis monentyyppisiä kumppaneita, jotka toimivat tiiviissä vuorovaikutuk­ sessa ja joilla kaikilla on annettavaa. Yliopisto on tässä oleellinen tekijä, jos se pystyy monialaiseen yhteis­ työhön, sillä on vahvat verkostot sekä kykyä ja halua tehdä syvällistä yhteistyötä monenlaisten kumppanien kanssa. Tällöin tieto liikkuu kumpaankin suuntaan.

Innovaatiokeskittymä tarvitsee puoleensavetäviä paikkoja kohtaamiseen ja yhdessä tekemiseen. Yli­ opiston kampus voi näitä tarjota. Kumppanit puo­ lestaan voivat rekrytoida yliopistosta valmistuneita osaajia, jotka tuovat lisäarvoa jakamalla ja vastaan­ ottamalla uutta tietoa. Yliopisto voi siis parhaimmil­ laan olla innovaatiokeskittymän tärkein toimija.

Aalto-yliopiston kunnianhimoisena tavoitteena on nousta maailmanluokkaan edustamillaan aloilla ja samalla luoda puitteet menestyksekkäälle innovaatio­ keskittymälle, joka synnyttää uusia investointeja ja ­ luo työpaikkoja. Yliopisto on jo nyt pystynyt houkutte­ lemaan uusia osaajia ja osaamista esimerkiksi uudis­ tamalla professorien urajärjestelmää ja rekrytointia.

Samalla se on kansainvälistynyt vahvasti. Myös yritys­ yhteistyö on laajaa, ja yliopiston ympärille on syntynyt uutta opiskelijavetoista yrittäjyyskulttuuria.

Otaniemen alueella on eurooppalaisittain merkit­ tävä innovaatiokeskittymä, jota Aalto-yliopiston kehit­ täminen ja tulevat kampusratkaisut vievät eteenpäin.

Tuore MIT:n tutkimus, jossa Aalto-yliopiston inno­ vaatio- ja yrittäjyystoiminta nostetaan viiden lupaa­ vimman nousijan joukkoon maailmassa, osoittaa, että olemme oikealla tiellä.

— Ilkka Niemelä Janne Lehtinen

provosti

10 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

Arvovieraita yliopistossa.

Edmond H. Fischerin yleisöluento aloitti marraskuun juhlallisuudet Aalto-yliopistossa.

Vierailulla

Nobelisti Fischer nauttii tutkimustyöstä Maailmankuulu biokemisti seuraa edelleen, mitä tieteessä tapahtuu.

Teksti Eeva Lehtinen Kuva Lasse Lecklin Edmond Henri Fischer tiesi jo 14-vuotiaana haluavansa tiedemieheksi. Fischerin isä, kova tupakoitsija, oli menehtynyt tuberkuloosiin. Kuuluisien mikrobiologien Louis Pasteurin ja Robert Kochin innoittamana Fischerkin halusi mikrobiologiksi löytääkseen lääkkeen tuberkuloosiin.

Tänään Edmond H. Fischer on menestynyt ja palkittu biokemisti. Hän sai lääketieteen Nobel-palkinnon vuonna 1992 yhdessä Edwin G. Krebsin kanssa.

Palkinto myönnettiin solun toimintaa eri tavoin säätelevän mekanismin, proteiinifosforylaation, löytämisestä.

Fischer keskittyi solun toiminnan ja etenkin solunsisäisen signaalinvälityksen tutkimiseen.

Nobelisti on jo 94-vuotias mutta selkeäsanainen ja terävä kertoessaan työstään. ”Minusta ei tullut biologia vaan ensin kemisti ja sitten biokemisti. Asuin nuorena Genevessä Sveitsissä ja sikäläisen

korkeakoulun professori neuvoi, että opinnot kannattaa aloittaa kemiasta.

Tohtorintutkinnon jälkeen muutin Yhdysvaltoihin vuonna 1953 ja aloin tutkia fosforylaatiota yhdessä Ed Krebsin kanssa. Krebsin ala oli lääke­ tiede ja osaamisemme täydensivät hyvin toisiaan.”

Läpimurtoa ei voi ennustaa

Tutkijan ura oli Fischerille itsestäänselvyys. Hän kertoo nauttivansa tutkimuksen tekemisestä: oletuksista, kokeista, tuloksista ja niiden perusteella tehtävistä uusista kokeista. ”Koskaan ei voi tietää, milloin ja miten seuraava läpimurto tapahtuu.

Sitä ei voi käskeä eikä ennustaa.”

Vielä eläkkeelläkin Fischer on kiinnostunut uuden etsimisestä. ”Minua kiinnostaa, miksi tutkijat esittävät juuri tiettyjä kysymyksiä ja mitä he haluavat löytää. Nyt eläkkeellä ollessani voin jo nauttia siitä, mitä luen. Ei tar-

vitse koko ajan miettiä, miten tämä uusi asia vaikuttaa juuri meidän tutkimukseemme.”

Fischer uskoo myös vahvasti tieteen tulevaisuuteen. ”Olen varma, että lääketieteessä tapahtuu suuria asioita aivan lähivuosina. Teknologia on tullut vahvasti mukaan tutkimustyöhön. Saamme valtavasti uutta tietoa esimerkiksi geeneistä, ja näitä tietoja voidaan yhdistellä uusilla tavoilla. Alamme vihdoin ymmärtää perinnöllisten sairauksien ja syöpien syntyä.”

—

Edmond H. Fischer vieraili Aalto-yliopistossa marraskuussa, jolloin järjestettiin maailman tiedeneuvoston World Cultural Councilin 31. palkintojuhla sekä Aalto-yliopiston Academic Summit. Fischer toimi World Cultural Councilin puheenjohtajana vuosina 2007–2014.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 11

Teema ASHORE I (PINE, WATER, STONE) 2012

—

Artikkelin kuvituksena on teoksia valokuvaaja Nanna Hännisen kuvasarjasta Life//PAINT, joka reflektoi valokuvan ja maalaustaiteen suhdetta.

Nanna Hänninen (s. 1973) on valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2002. Hän kuuluu kansainvälisesti menestyneeseen valokuvataiteen Helsinki School -ryhmään, jonka jäsenet ovat Aalto-yliopiston opiskelijoita tai alumneja.

12 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

FEELERS OUT FOR THE FUTURE Article in English on the web: aalto.fi/magazine

Teema Teksti Heidi Hammarsten Kuvat Nanna Hänninen

Tuntosarvet tulevaisuuteen Yliopisto on osaamiskeskus, joka toimii entistä tiiviimmässä vuorovaikutuksessa yhteiskunnan ja talouselämän kanssa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 13

Teema

E

UROOPAN KILPAILUKYKY, uusien

työpaikkojen luominen, innovaa­ tioiden synnyttäminen, hyvin­ voinnin kasvattaminen – isoja ja vaikeita haasteita, joihin yliopistojen odotetaan vastaavan. Mutta miten?

Keskustelimme kolmen tieteen ja tutki­ muksen asiantuntijan kanssa, joilla on käytännön kokemuksia asiasta. ”Yliopistojen rooli ei ole koskaan ollut yhtä suuri kuin nyt. Ja se vain kasvaa edelleen, koska tiedosta ja osaamisesta tulee yhä tärkeämpää. Tulevaisuuden yliopisto on osaamiskeskus, kuin kirkko keskellä kaupunkia”, sanoo Ruotsin teknistieteellisen akatemian IVA:n toimitusjohtaja Björn O. Nilsson.

Yliopistojen ja yhteiskunnan väli­ nen vuorovaikutus lisääntyy valtavasti, povaa Nilsson. Siksi opetuksen, tut­ kimuksen ja muiden tahojen kanssa tehtävän yhteistyön on yliopistoissa muututtava.

Nilssonin mukaan yliopistojen ja uuden liiketoiminnan suhde nähdään usein lineaarisena. ”Ajatellaan, että ensin tutkitaan, sitten julkaistaan tutkimustulokset ja sen jäl­ keen aletaan miettiä tulosten kaupal­ listamista. Tämä on virhe, mihin olen aiemmin itsekin syyllistynyt.”

Parempi vertauskuva olisi vaikkapa pilvi, yhtenäinen kulttuuri tai ekosys­ teemi. Tutkimus on nimittäin todista­ nut, että uutta liiketoimintaa tuottavat ideat eivät välttämättä synny yliopisto­ jen sisällä.

Ei yliopistoissa, mutta lähellä

”Stanfordin yliopistossa on tutkittu, että 80 prosenttia uusista liikeideoista tulee jostain muualta kuin suoraan yliopistotutkimuksesta. Yliopistoilla on kuitenkin tärkeä rooli opiskelijoiden osaamisen kasvattajana. Ja uudet ideat syntyvät usein yliopistojen lähellä, esimerkiksi opiskelijoiden startupyri­tyksissä”, summaa Björn Nilsson.

Uusien ideoiden syntymistä pyrkii tukemaan esimerkiksi espanjalainen ESADE Business School, jossa on omat innovaatioihin ja yrittäjyyteen keskittyvät koulutusohjelmansa. Lisäksi vuorovaikutusta yritysmaailman kanssa luo Creapolis, spinoff-yhtiö, joka vuokraa yrityksille tiloja korkeakoulun vierestä.

14 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

PERUSTUTKIMUS ON VAIHTOKAUPPAA, JOSSA EIVÄT LIIKU RAHAT VAAN IDEAT ”Nykyaikainen yliopisto on monitahoinen ja läpileikkaava.

Yksiköiden välisiä rajoja pitää välttää niin paljon kuin mahdollista. On tuotava yhteen ihmisiä eri elämänaloilta, yrittäjiä, tutkijoita ja bisnesjohtajia, ja luotava näistä tuloksia kasvattava sekoitus”, kuvaa ESADEn dekaani Alfons Sauquet.

Akateemisen ja yritysmaailman välillä sujuvasti risteillyt professori Yrjö Neuvo johtaa nykyisin energia­ tehokkuuden tutkimusohjelmaa Aalto-yliopistossa. Hänkin näkee yli­ opiston ja tutkimusmaailman suhteen vuorovaikutuksena, ei joko-tai- vaan sekä-että-kysymyksenä.

”Tutkimusideoita syntyy, kun on teollisuuden kanssa tekemisissä: ahaa, tuolla lailla ne tekevät, voisiko sen tehdä jotenkin uudella tavalla? Myös opetuksen relevanssi kasvaa, kun opettajat ymmärtävät elinkeinoelämän tarpeet”, Neuvo sanoo.

”Pitää olla tuntosarvia tulevaisuuteen, käsitys mihin maailma on menossa.

Perustutkimus on vaihtokauppaa, jossa eivät liiku rahat vaan ideat. Tieto vaih­ tuu, kun juttelee vertaistensa kanssa, mutta keskusteluun pitää olla jotakin annettavaa”, Neuvo korostaa.

Neuvon johtama ohjelma on monitie­ teistä perustutkimusta, jolla vahviste­ taan myös yliopiston sisäistä yhteistyötä.

Käynnissä on yhdeksän tutkimushan­ ketta, joissa kaikissa on tutkijoita vähin­ tään kolmesta Aallon korkeakoulusta.

Tutkimusaiheita ovat esimerkiksi, miten nokkelasti suunnitelluilla aineen nanorakenteilla voitaisiin säilyttää läm­ pöä äärettömän pitkään ilman hävik­ kiä, tai miten voitaisiin tehdä tyhjiötä parempi lämmöneriste. ”Energiatehokkuuden tutkimusoh­ jelma parantaa yliopiston kykyä vastata todella isoihin haasteisiin. Osittainkin onnistuessaan hankkeet ovat käänteen­ tekeviä. Monet niistä menevät hyvin syvälle fysiikkaan, kemiaan ja mate­ riaalitieteeseen, mutta myös kaupalliset ja arkkitehtoniset näkökohdat tulevat usein vastaan jo alkumetreillä.”

Perustutkimusvaiheen jälkeen tavoitteena on, että syntyy ulospäin­ suuntautunutta, käytännönläheisempää tutkimusta. Mukaan halutaan esimer­ kiksi yrityksiä, Tekes ja kansainvälisiä kumppaneita.

Kaikkea ei tarvitse osata

ESADEn Alfons Sauquet korostaa, että yliopiston pitää hahmottaa oma vahvuu­ tensa, jonka avulla se tuottaa lisäarvoa kumppaneilleen. ”Me emme hallitse designia tai tek­ nologiaa, mutta ymmärrämme, miten Perustutkimus on pohja innovaatioita johdetaan. Ja teemme Björn Nilssonin mukaan yliopistojen yhteistyötä muiden alojen osaajien tehtävä on tuottaa erinomaista perus­ tutkimusta, kouluttaa lahjakkaat opiske­ kanssa. Esimerkiksi kalifornialainen Pasadena Arts Center on design-ajat­ lijat eri rooleihin yrityksiin ja julkiselle telussa ällistyttävän hyvä ”, Sauquet sektorille, olla mukana innovaatio­ kehuu ESADEn kumppania. hubeissa sekä valmentaa opiskelijoita Edelläkävijöitä löytyy eri puolilta yrittäjyyteen. maailmaa. Vaikka Piilaakso alkaa olla Yrjö Neuvo on Nilssonin kanssa yhtä kulunut esimerkki yliopistojen ja yritys­ mieltä perustutkimuksen tärkeydestä: tarvitaan kansainvälisen tason huippu­ ten yhteistyöstä, Björn Nilsson nostaa esiin sen vahvuudet. tutkimusta.

Teema

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 15

Teema

Yll채 oleva teos: PRAYER TREE I, 2012

16 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

Edellisen sivun teos: PLANT VI, 2011

Teema

”Yli puolet Stanfordin yliopiston henkilöstöstä on mukana yritystoiminnassa jossain roolissa, kuten omistajina tai hallituksen jäseninä. Sitä suorastaan odotetaan heiltä, ja kysytään missä vika, jos opettaja ei osallistu yritystoimintaan”, Nilsson kertoo.

Sauquetin mukaan myös Cornell Tech -yliopistossa New Yorkissa on kiinnostavia asioita meneillään. ”Siellä on tarjolla monitieteisiä tutkintoja parista kolmesta kiinnostavasta alasta, postdoc-ohjelma yrittäjyydestä, ja kaikessa on mukana digitaalinen perspektiivi. Myös Shanghain yliopistossa tehdään kiinnostavaa työtä”, listaa Sauquet.

Muillakin tutkimuksen asiantuntijoilla on katse Aasiassa. Nilsson kertoo, että Ruotsin tavoitteena on nostaa tutkimukseen käytetyt varat kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, kun osuus on nyt yhden prosentin luokkaa. ”Kiina on tunnistanut akateemisen tutkimuksen tärkeyden, ja se on jo kahdessa prosentissa, tavoitteenaan 2,5 prosenttia bkt:stä”, Nilsson vertaa.

Myös Neuvolla on kokemusta Kiinan isoista panostuksista. ”Siellä pystytään helposti kiinnittämään 100 tai 200 tohtoria johonkin hankkeeseen. Tutustuin Shanghaissa langattoman tietoliikenteen tutkimukseen. Siellä rakennettiin esimerkiksi kokonainen tulevaisuuden tietoliikennejärjestelmä alkaen mikropiireistä ja

SUOMI KELPAA MALLIMAAKSI YHTEISTYÖSSÄ päätyen toimivaan kokeiluympäristöön.

Muuttuiko panostus tuloksiksi, on sitten eri juttu, mutta kyllä siellä jatkuvasti opitaan ja mennään eteenpäin.”

Niukkojen resurssien mallimaa

Yrjö Neuvo huomauttaa, että Suomikin kelpaa mallimaaksi yliopistojen ja yhteiskunnan yhteistyössä, varsinkin jos tulokset suhteutetaan realistisesti resursseihin. ”Yhteistyö yritysten kanssa on luonnollisempaa ja monipuolisempaa kuin Piilaaksossa. Lisäksi meillä on Piilaaksoon rinnastettavissa oleva upea start­ up-innostus, olemme päässeet hyvään vauhtiin.”

Nilsson ja Sauquet vahvistavat Aalto-yliopiston maineen. ”Aallossa on löydetty uusi tapa stimuloida opiskelijoita myös valmistumisen jälkeen esimerkiksi startuptoimintaan”, sanoo Nilsson. ”Me ESADEssa myös kopioimme asioita ja yritämme oppia parhailta tekijöiltä. Tästä on esimerkkinä Startup Sauna – yritämme toistaa sen pienemmässä mittakaavassa”, Sauquet kertoo.

—

Jutun haastateltavat esiintyivät Aalto University Academic Summitissa marraskuussa. Tapahtuman teema oli The Impact of Unversities on Economic Growth.

Yrjö Neuvo: professori, energiatehokkuuden tutkimusohjelman johtaja Aalto-yliopistossa, tekniikan tohtori Cornell Universitystä, Vaisalan hallituksen jäsen. Työskennellyt aiemmin mm. akatemiaprofessorina ja Nokian teknologiajohtajana.

Björn O. Nilsson: toimitusjohtaja Kungliga Ingenjörsvetenskapsakademien IVA:ssa, joka on Ruotsin teknisten tieteiden akatemia, biokemian tohtori Kungliga tekniska högskolanista. Työskennellyt aiemmin johtotehtävissä biotekniikan alan yrityksissä.

Useita Ruotsin-mestaruuksia 800 ja 1500 metrin juoksusta.

Alfons Sauquet: espanjalaisen ESADE Business Schoolin dekaani, kasvatustieteiden tohtori Columbian yliopistosta. Tutkinut mm. osaamisen johtamista ja organisaatioiden oppimista. Ohjausryhmän jäsen EIT:ssä – European Institution of Innovation and Technology.

Rahoittaja hakee tutkimuksen vaikuttavuutta — Brittiläisellä teknisten tieteiden tutkimusneuvostolla EPSRC:llä (Engineering and Physical Sciences Research Council) on vahvoja näyttöjä tutkimuslähtöisten menestystarinoiden luomisesta. Esimerkiksi Intelligent Energy, yksi maailman suurimmista polttokennoja valmistavista yrityksistä, on lähtöisin neuvoston tukemasta tutkimuksesta Loughborough’n yliopistosta.

Valtiollinen EPSRC rahoittaa vuosittain teknisten tieteiden tutkimusta 800 miljoonalla punnalla. Neuvosto painottaa tutkimuksen vaikuttavuutta jo siinä vaiheessa, kun se valitsee rahoituskohteitaan. ”Tutkijoita pyydetään pohtimaan, miten heidän suunnitelmansa sopii laajempaan

kokonaisuuteen: mitä muuta alalla tapahtuu, kuinka tutkimus edistäisi alaa ja miten se ratkaisisi tulevaisuuden haasteita. Tutkijoilta kysytään myös, miten he varmistavat tutkimustuloksista syntyvän akateemista, yhteiskunnallista tai taloudellista vaikuttavuutta”, kertoo johtaja Lesley Thompson.

EPSRC:n rahoitusmuodot ovat moninaiset. Neuvosto tukee erilaisia hankkeita yksittäisistä matka-apurahoista jopa kuusivuotisiin, miljoonien puntien tutkimusohjelmiin. Toisinaan se myös pyytää tutkimusehdotuksia tietyltä alalta. ”Päätämme rahoitettavat aiheet joko keskustelemalla sekä tutkimusyhteisöjen että teollisuuden kanssa tai pidämme erityisiä

katsauksia vain tiettyjen tahojen kanssa.”

Thompsonin mukaan tällä hetkellä kiinnostavimpia aiheita ovat kvanttitutkimuksen soveltaminen, big data ja materiaalitutkimus.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 17

Teema

Kyberdiplomatialle on kysyntää Bitit ovat tänään läsnä lähes kaikessa mitä teemme. Jarno Limnéll kehottaa valppauteen tietoverkkojen käytössä ja haluaa Suomesta kyberrauhan välittäjän.

Teksti Marjukka Puolakka Kuvat Heidi-Hanna Karhu

J

OKA HETKI tietoverkoissa kulkee miljoonia sähköposteja ja twiittejä ja internetistä ladataan satoja tunteja videoita. Yritysten, organisaatioiden ja kansalaisten koneilta verkkoon tallentuu jatkuvalla syötöllä dataa, jonka määrä tietoverkoissa kaksinkertaistuu joka toinen vuosi. Tätä tietoa havittelee moni. Rikollisille tieto on rahaa. ”Hankalaa kyberrikollisuudessa on se, että voit olla täysin tietämätön varkaiden läsnäolosta. Fyysisessä maailmassa huomaat, jos joku vie puhelimesi. Sen sijaan kovalevyltä varastetut tiedot ovat edelleen koneellasi, mutta myös jossain muualla”, toteaa Jarno Limnéll.

Aalto-yliopiston uusi kyberturvallisuuden professori tietää, että yhteiskunnan infrastruktuuri nojaa vahvasti kybermaailmaan. Sähköntuotanto, terveydenhoito, vedenpuhdistamot, finanssijärjestelmät ja logistiikkaketjut perustuvat tietoverkkoihin. ”Pelon ilmapiiriä ei pidä lietsoa, mutta tosiasiat pitää tunnustaa. Jos hyökkääjillä on riittävästi tahtoa ja osaamista, kykenevät ne bittiavaruuden kautta vahingoittamaan yhteiskunnan toimintaa ja saamaan aikaan hyvinkin ikäviä asioita.”

Hakkerit ovat jo siellä

Niin yritysten asiakasrekisterit, palkanlaskenta, strategiasuunnitelmat, sähköpostit, tarjoukset kuin sopimuksetkin voivat rikollisten käsissä olla kovaa valuuttaa. ”Yritysten tulisi olla huolissaan siitä, 18 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

mitä omissa verkoissa nyt jo liikkuu.

Rikollisilta suojauduttaessa on usein lähtökohtaisesti hyväksyttävä se ajatusmalli, että hakkerit ovat jo sisällä.

Kyse on siitä, millaisiin toimenpiteisiin ryhdytään.”

Limnéllin mukaan osa suomalaisyrityksistä on ottanut kyberturvallisuusasiat selkeäksi osaksi henkilöstön koulutusta. Toiset taas panostavat verkkoturvallisuuteen ainoastaan hankkimalla kallista teknologiaa. Sitten on niitä, jotka elävät siinä hyvässä uskossa, etteivät asiat koske heitä. ”Helpoimmin ja kustannustehokkaimmin verkkojen turvallisuustaso paranee sillä, että jokainen työntekijä huolehtii perusasioista ja ymmärtää omat velvollisuutensa. Keinot ovat yksinkertaisia: laita salasanat kuntoon, älä avaa epäilyttävien sähköpostien liitetiedostoja, lukitse työasema koneelta poistuessasi, älä asenna kahvipöydältä löytynyttä muistitikkua koneeseen.”

Kyberturvallisuudesta kansalaistaito

Verkkokäyttäytymisen vaarat ovat enemmän kiinni asenteista kuin teknisestä osaamisesta. Vakavin kyber­uhka suomalaisessa yhteiskunnassa on välinpitämättömyys tai varsinkin vanhemmalla väestöllä ymmärtämät­tömyys. ”Mokailkaa mieluummin aamyöllä Jaskan grillillä kuin internetissä. Verkkopäivitykset leviävät kulovalkean tavoin. On tervettä ajatella, että minkä Facebookiin laittaa, sen jälki on ikuinen.

Moni ei viitsi edes huolehtia, että älypuhelimen PIN-koodi olisi jokin muu kuin 0000 tai 1234”, huomauttaa Limnéll.

Pilvipalveluiden myötä tieto leviää yhä hajanaisemmin ja palveluntarjoajat tallentavat dataa toisella puolella maailmaa oleviin datakeskuksiin. Ongelmana on se, kuka tietoihin pääsee käsiksi, millä motiiveilla ja kuinka tietoja yhdistetään.

Paitsi omien tietojen menetys, on yksityishenkilön uhkana myös koti- tai mobiililaitteeseen tunkeutuminen. Älypuhelinkin voidaan valjastaa niin sanotuksi zombie-koneeksi, jota käytetään suurissa palvelunestohyökkäyksissä, kun lähdetään kaatamaan nettisivustoja.

Hysteerisen panikoinnin sijaan Limnéll kehottaa valppauteen ja arki­ järjen käyttöön. ”Otat tietoisen riskin, jos koneellasi ei ole edes perustietoturvaohjelmia ja surffailet vähänkin arveluttavilla sivuilla. Verkkorikolliselle ei ole väliä sillä, onko kohteena Anne Suomesta tai Pierre Ranskasta, he menevät sieltä, missä aita on matalin.”

Suomi internetin huoltopäälliköksi Limnéll oli mukana laatimassa Sitran kyberturvallisuusjulistusta, joka korostaa alan suomalaiselle liike-elämälle avaamia mahdollisuuksia. ”Kyberdiplomatialle on nyt kysyntää. Suomalainen luottamuspääoma on maailmalla kovaa valuuttaa ja se pitää kääntää kasvumahdollisuuksiksi alan teollisuudelle. Suomesta voi tulla iso toimija kansainvälisillä foorumeilla.”

Teema Tuoreen professorin tavoitteena on yhdistää yliopiston päivittäinen toiminta elävän elämän bisnesmaailmaan.

Tutkimuksessa hän haluaa keskittyä sekä suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuden kehittämiseen että kotimaista liike-elämää hyödyntäviin kohteisiin.

Limnéll uskoo kyberturvallisuuden olevan tekijä, joka kaikkein merkittävimmin muuttaa käsitystämme ja ymmärrystämme turvallisuudesta yleensä. ”Kyberturvallisuuteen on tartuttava strategisella otteella. Suomen pitää vahvemmin nousta pelkästä teknologiatasosta pohtimaan isoa kuvaa eli kyberturvallisuuden vaikuttavuutta koko yhteiskunnassa.”

Keskustelu tietoverkkojen turvallisuudesta on nostanut esiin ajatuksia kyberministerin ja tietoyhteiskunta­ ministeriön perustamisesta Suomeen. ”En välttämättä lähtisi perustamaan kyberministerin virkaa, sillä digitaalisuudelle tulisi antaa entistä suurempi painoarvo kaikissa ministeriöissä.

Mutta kaipaan selkeämpää vastuun­ kantamista kokonaisuudesta, jolloin tietty taho vastaisi niin kyberturvallisuuden uhkien kuin mahdollisuuk­ sienkin hallinnasta.”

Näin parannat omaa tietoturvaasi:

1.

Tee salasanastasi monimutkainen äläkä käytä samaa salasanaa kaikkialla.

2.

Suojaa älypuhelimesi ja vaihda PIN-koodiksi muu kuin 0000 tai 1234.

3. Älä avaa epäilyttäviä sähköpostien linkkejä tai liitetiedostoja.

4.

Ota varmuuskopiot älypuhelimen, tabletin ja tietokoneen tiedoista.

5.

Kuten liikenteessä, pysy valppaana. Arkijärkeä käyttämällä pääsee jo pitkälle.

—

Jarno Limnéll valmistui upseeriksi Maanpuolustuskorkeakoulusta vuonna 2000 ja valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta 2002. Sotatieteiden tohtoriksi hän valmistui vuonna 2009.

Limnéll palveli upseerin uralla pitkään ennen siirtymistään liike-elämään. Hän toimi Stonesoftin kyberturvallisuusjohtajana 2011–2013 ja työskentelee nykyisin McAfeen kyberturvallisuusjohtajana.

Limnéll nimitettiin syyskuussa osaaikaiseen kyberturvallisuuden Professor of Practice -tehtävään Sähkötekniikan korkeakoulussa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 19

Kuka

20 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

Kuka

Lyhyt matka maailmalle Valmetin energia- ja selluliiketoiminnan strategiajohtaja Marita Niemelä halusi jo teininä pois pienestä ja pohjoisesta Oulusta tekemään suuria asioita.

Kilometreissä matkasta ei tullut pitkä, mutta ura on ollut polveileva ja monipuolinen.

Teksti Minna Hölttä Kuvat Heidi-Hanna Karhu

40

MILJOONAA TONNIA on

hurja määrä kasvihuonekaasua; yhtä paljon tupruaa vuodessa 24 miljoonasta autosta.

Samalta määrältä ilmakehä on säästynyt, kiitos Valmetin kymmenen viimeisen vuoden aikana valmistamien kattiloiden, jotka tuottavat energiaa uusiutuvista raaka-aineista fossiilisten polttoaineiden sijaan.

Juuri tällaisia, ympäristön ja bisneksen kannalta kannattavia ratkaisuja Marita Niemelä visioi yrityksen energia- ja selluliiketoiminnan strategiajohtajana – ja on työstä silminnäh­­den innoissaan. ”Olen aina ollut intohimoisen kiinnostunut teknologiasta, mutta ennen kaikkea siitä, mitä sillä voidaan tehdä, ja miten sillä voidaan parantaa yhteiskuntaa ja hiilijalanjälkeä”, hän sanoo. ”Urapolkuni on ollut mutkikas, mutta on hauska katsoa taaksepäin ja huomata, miten tietyt asiat ovat pysyneet samoina koko matkan ajan.”

Tutkijana yritysmaailmassa

Lukiolaisena Marita Niemelä rakasti luonnontieteitä ja saattoi viettää tunti-

kausia huoneessaan yhtälöitä ratkoen.

Silti hän suunnitteli lääkärin, toimittajan tai arkkitehdin uraa. ”Halusin ammatin, jossa voisin työskennellä missä päin maailmaa tahansa.

Oulussa oli pimeää ja kylmää, enkä halunnut ainakaan pohjoisemmaksi.

En minä kyllä kauhean kauas päässyt, 650 kilometrin päähän”, hän nauraa osoittaen ikkunan takana avautuvaa Espoon Keilaniemeä.

Niemelä piipahti valtiotieteellisessä tiedekunnassa, mutta jatkoi sitten parempien työllisyysnäkymien houkuttelemana Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan kemiaa ja ympäristöteknologiaa. ”Minua olisi kiinnostanut kaikki mahdollinen, mutta päätin lopettaa haihat­ telun ja suoritin opinnot loppuun.”

Jo ensimmäisessä työpaikassaan Nesteen jalostamolla Niemelä tajusi, että saadakseen vimmatusti kaipaamaansa vastuuta ja vaikuttavia työtehtäviä hän tarvitsi jatkokoulutusta. Lisensiaatintyötä seurasi väitöskirja, jonka Niemelä teki TKK:lla entisen Nesteen pomonsa, professori Outi Krausen ohjauksessa.

”Rakensin omin pikku kätösin katalyyttisen reaktorin, ja automaatiopuolen poikien kanssa teimme siihen ohjausjärjestelmän”, hän muistelee hymyillen. ”Minulla ei ole koskaan ollut erikoislahjakkuutta, joka olisi ohjannut uralla tiettyyn tehtävään. Sen sijaan olen ollut suunnattoman kiinnostunut tieteestä, tutkimuksesta sekä teknologiasta ja hankkinut monipuolisen koulutuksen ja osaamisen, joka on antanut vahvan pohjan työelämään.”

Enemmän irti biomassasta

Biotaloudesta kuulee usein povattavan uutta veturia Suomen taloudelle. Marita Niemelästä ajatus on nurinkurinen. ”Sehän on jo Suomen talouden veturi, tai ainakin vankka tukijalka”, hän huudahtaa. ”Perinteinen metsäteollisuuskin on biotaloutta, ja sillä on valtava merkitys kansantaloudelle. Vuonna 2012 sen osuus koko Suomen viennistä oli 20 prosenttia, teollisuustuotannosta 18 prosenttia ja teollisuuden työpaikois­ takin 15 prosenttia.”

Valmet on perinteisen metsäteollisuuden suurimpia laitetoimittajia: AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 21

Kuka

maailman paperista 40 prosenttia syn­ tyy sen valmistamilla koneilla. Marita Niemelän työtä on miettiä, miten yri­ tyksen osaamista voisi hyödyntää myös uusissa biojalostamoprosesseissa, joissa jokainen biomassatonni – oli se sitten puuta, maatalouden jätettä tai kierrä­ tyspaperia – yritetään käyttää mahdol­ lisimman kannattavalla ja kestävällä tavalla. Tuloksena voi olla esimerkiksi bioenergiaa, biokemikaaleja tai uusia materiaaleja.

Hyviä esimerkkejä löytyy läheltä ja kauempaakin. Joensuussa Valmet rakentaa yhdessä Fortumin kanssa pyrolyysilaitosta, jossa metsätähteestä tehdään raskasta polttoöljyä korvaa­ vaa bioöljyä. Sen 50 000 tonnin vuosi­ tuotanto riittää 10 000 kotitalouden lämmitysenergiaksi. Tulevaisuudessa jatkojalostettua bioöljyä voidaan mahdollisesti käyttää myös liikenteen polttoaineena ja kemianteollisuuden raaka-aineena. Yhdysvalloissa toimii jo Valmetin rakentama, maailman ensim­ mäinen kaupallinen LignoBoost-laitos, joka erottelee ligniinin sellutehtaassa syntyvästä mustalipeästä. Kuivatulla ligniinillä voidaan esimerkiksi kor­ vata tehtaan energiaksi tarvitsemaa fossiilista polttoainetta ja vähentää siten hiilidioksidipäästöjä. Ligniini on myös lupaava uusien biomateriaalien raaka-aine. ”Biomassa ei ole uusi asia, mutta kil­ pailussa menestyminen edellyttää kek­ seliäisyyttä ja näkemyksellisyyttä sen käsittelyyn. Uudet jalostusteknologiat ovat suuri mahdollisuus myös perintei­ sille metsäyhtiöille”, Niemelä korostaa.

”Yliopistolla en ole yrityksen sanan­ saattaja vaan saan esittää omia mieli­ piteitäni ja käyttää asiantuntemustani laajemmin. Minusta on mahtavaa puhua opiskelijoille teknologiasta, biojalosta­ moista ja energiatulevaisuudesta.

Kestävässä kehityksessä on niin monta reunaehtoa ja ulottuvuutta – ympäristö, taloudellinen kannattavuus ja sosiaali­ nen ulottuvuus eettisine kysymyksineen – ja ne kaikki pitää ottaa huomioon.”

Kursseilla ei istuta tuppisuina.

Niemelä pistää opiskelijat kysymään ja perustelemaan. ”Vuorovaikutus on työelämässäkin hirmuisen tärkeä taito. Opiskelijat ovat nykyään paljon rohkeampia kuin minun aikoinani”, hän kiittelee.

Viestintätaidoissa on siis petrattu, mutta vastaako yliopistokoulutus muuten teollisuuden tarpeita? Marita Niemelän mielestä kyllä – jos opiskelija ottaa siitä hyödyn irti. ”Jo TKK:n aikaan valinnanmahdolli­ suuksia oli paljon, ja Aallossa niitä on vielä enemmän. Opiskelijoilla on suuri mahdollisuus mutta myös iso vastuu kasata kokonaisuus, jolla pärjää työ­ elämässä”, hän painottaa.

Oman elämänsä parhaan neuvon Niemelä kertoo saaneensa lisensiaa­ tintyönsä ohjaajalta Jussi Rastaalta, joka kehotti impulsiivista oppilastaan tekemään vähemmän ja ajattelemaan enemmän. ”Se on mainio ohjenuora, jota olen yrittänyt noudattaa.”

Akateeminen harrastus

Kun puhe kääntyy opettamiseen, innos­ tuu vauhdikkaasti puhuva Niemelä entisestään. ”Se on rakas akateeminen harrastus, jossa ihmisläheinen puoleni pääsee esiin.”

—

Marita Niemelä valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1987, tekniikan lisensiaatiksi 1991 ja tekniikan tohtoriksi 1997.

Teknillisessä korkeakoulussa tekemässään väitöskirjassa hän paneutui C1-kemiaan ja katalyyttisiin prosesseihin.

Nykyään Niemelä on vuodenvaihteessa Metsosta irtautuneen Valmetin sellu- ja energialiiketoiminnan strategiajohtaja sekä Aalto-yliopiston dosentti, joka pitää soveltavia kursseja muun muassa biopolttoaineista ja biokemikaaleista.

Hän on aiemmin työskennellyt johtotehtävissä Metsossa, Pöyryssä ja Avantum Technologiesissa, määräaikaisena professorina Aallossa sekä tutkijana VTT:llä.

22 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

Kuka

A short distance but a long journey From a young age, Marita Niemelä wanted to leave small and northern Oulu to achieve great things.

Measured in miles, she never got that far, but her career has been long and versatile.

In secondary school, Marita Niemelä adored the natural sciences and would spend hours in her room solving equations. Nevertheless, she first planned a career in medicine, journalism or architecture.

“I wanted a profession that would allow me to work anywhere in the world. Oulu was dark and cold, and I didn’t want to go any further north at least. I never got very far, however, just 650 kilometres away,” she says, laughing and pointing at the Espoo landscape beyond the window.

At first, she studied political sciences and communication for a bit, but then decided to switch over to Helsinki University of Technology (currently Aalto University) to study chemistry and environmental tech because of love for science and better employment prospects. She now holds a Dr. Tech. in Chemical Engineering.

Marita Niemelä’s current employer Valmet is a leading technology provider for the forest industry: more than

40 per cent of the world’s paper is produced with Valmet’s machines. Niemelä’s job is to identify how the company’s expertise can be harnessed also to benefit new biorefinery processes that would utilise each tonne of biomass, be it wood, agricultural waste or recovered paper, as profitably and sustainably as possible. These biorefineries could produce bioenergy, bio-based chemicals or new materials in addition to the traditional products.

Over the past ten years, Valmet has delivered over 13 GWth of boiler capacity that uses renewable fuels instead of fossil fuels to produce energy. The atmosphere has hence been spared of 40 million tonnes of greenhouse gas emissions annually. This huge amount is equivalent to what 24 million cars produce in a year.

Solutions like this, beneficial both for the environment and from a business perspective, are what she now envisions professionally as Valmet Pulp and Energy’s Vice President of Strategy – and she clearly loves this work.

24 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 25

Aiheesta

Professori Filip Tuomisto takanaan ”nitriditutkijat” (vasemmalta): Vera Prozheeva, Tanja Heikkinen, Florence Linez, Natalie Segercrantz ja Sami Suihkonen.

26 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

Aiheesta

valoa Enemmän

Nobelistien kanssa yhteistyötä tekevät tutkijat kertovat, miten ledeistä voi tulla vieläkin parempia.

Teksti Minna Hölttä Kuvat Hanna Koikkalainen

L

ED ON LYHENNE sanoista light-emitting diode, valoa antava diodi. Se on puolijohdekomponentti, jossa kerrosrakenteet on suunniteltu ja rakennettu niin, että sen lävitse kulkeva sähkövirta saa aikaan värillistä valoa. Yksinkertaista? ”Se, että saat kotiisi lampun, joka toimii ledeillä ja hohtaa kivaa valoa, on monta kertaa monimutkaisempi juttu kuin valmistaa hehkulamppu, jossa on vain yksinkertainen metallilanka”, professori Filip Tuomisto oikaisee.

Yksi mutkista on ihmissilmää miellyttävän valkoisen valon tuottaminen.

Fysiikan Nobelilla hiljattain palkittujen Isamu Akasakin, Hiroshi Amanon ja Shuji Nakamuran 1990-luvulla kehittämä sininen led on hyvä alku, mutta se ei yksin riitä. ”Ideaali olisi yhdistää sininen jo aiemmin kehitettyyn punaiseen ja vihreään. Vihreät ledit eivät kuitenkaan ole riittävän tehokkaita, joten on keksittävä muuta”, Tuomisto kertoo.

Nykyään valkoinen valo toteutetaan niin, että sinisen ledin päälle tulee fosforikerros, joka muuttaa osan sinisestä valosta punaiseksi ja keltaiseksi.

Kolmen värin yhdistelmä näyttää valkoiselta, mutta samalla valoa menee hukkaan ja hyötysuhde heikkenee. ”Tehokkaan vihreän ledin kehittäminen tekisi fosforin tarpeettomaksi.

Toinen haaste on selvittää, miksi ledien teho heikkenee tietyn virrantiheyden

ylittyessä. Kolmas liittyy puolestaan siihen, miten puolijohdemateriaalissa syntyvä valo saadaan mahdollisimman tehokkaasti ulos. Ratkaisua voi etsiä kikkakolmosilla. Tai sitten pitää oikeasti ymmärtää, miksi led käyttäytyy tietyllä tavalla, miksi sillä on tietyt optiset ja sähköiset ominaisuudet”, Tuomisto selittää.

Atomien tarkkuudella

Ledin ymmärtäminen vaatii materiaalien tarkkaa tuntemista. Filip Tuomisto

tutkii erityisesti puolijohdemateriaalien pistevirheitä, eli poikkeamia niiden atomitason rakenteessa. ”Jokin atomi voi puuttua tai olla väärässä paikassa, ja nämä virheet määrittävät pitkälti puolijohteen ja siten myös ledin ominaisuudet”, hän selittää ja nostaa tärkeimmäksi vakanssivirheiden, eli puuttuvien atomien, tutkimusmenetelmäksi positroniannihilaatiospektroskopian. Atomitason kidevirheille, niiden laadulle ja määrälle poikkeuksellisen herkkää menetelmää alettiin kehittää

Positronikiihdyttimen kohtiokammio. Kuvassa näkyvät sähkömagneetit ohjaavat tyhjöputkessa kulkevat positronit tutkittavalle näytteelle.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 27

Aiheesta

Otaniemessä jo vuonna 1958, ja puolessa vuosisadassa on otettu jättiharppaus eteenpäin. ”Olemme maailman ykkösiä menetelmän kehittämisessä sekä käytössä ja tehneet sen kanssa yhteistyötä muun muassa tuoreiden nobelistien kanssa”, Tuomisto hymyilee.

Materiaalitutkimuksen lisäksi Aalto-yliopisto panostaa myös ledien valmistusmenetelmien ja rakenteiden tutkimiseen. Ensimmäiset reaktorit hankittiin 1990-luvulla, ja infrastruktuuria on parannettu sen jälkeen mittavilla laiteinvestoinneilla. Aalto onkin Suomessa ainoa paikka, jossa on mahdollista valmistaa led-komponentteihin tarvittavia puolijohdemateriaalikerroksia alusta loppuun asti. ”Kun aloitin väitöskirjan tekemisen vuonna 2004, meitä oli pari kaveria puuhailemassa sinisten ledien kanssa. Nyt meillä on Micronovassa koossa porukka, joka pystyy kontrolloimaan koko ketjun kaasupullosta aina valmiiseen lediin asti ja tekemään töitä maailman huippujen kanssa”, Amanon ja Nakamuran tutkimusryhmissä työskennellyt tutkija Sami Suihkonen kertoo.

Iso riski, iso mahdollisuus

Sekä Tuomisto että Suihkonen painottavat, miten tärkeää on, että ledien kehittämiseen tarvittava monipuolinen osaaminen ja tekniikka löytyvät saman katon alta. ”Monet kokeet jäisivät tekemättä ilman tiivistä yhteistyötä”, Sami Suihkonen kiteyttää. ”Meidän ei tarvitse tyytyä tutkimaan valmistajien ledejä, vaan voimme tehdä niitä itse ja siksi kokeilla myös eksoottisempia rakenteita”, Tuomisto lisää.

Viime vuosina Aallon tutkijat ovat selvittäneet muun muassa, mistä käytön aikainen komponenttien heikkeneminen johtuu. Heikkeneminen on merkittävä ongelma paitsi ledeissä myös laserdiodeissa, joita käytetään esimerkiksi blu-ray-levyissä. ”Nitridimateriaaleille tekemämme kokeet osoittavat, että syy löytyy vakanssivirheisiin varastoituneesta ylimääräisestä vedystä. Kun laserdiodiin johdetaan riittävän paljon virtaa, vety lähtee 28 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

liikkeelle ja aikaisemmin harmittomat vakanssivirheet alkavatkin heikentää materiaalin ominaisuuksia. Tutkimustulos on niin merkittävä, että se uutisoitiin myös alan kansainvälisissä ammattilehdissä”, Filip Tuomisto kertoo.

Voisiko tehokas vihreä ledikin syntyä juuri Aallossa? ”Tietenkin voi, mutta ei se hirveän todennäköistä ole”, Tuomisto ja Suihkonen nauravat. ”Toisin kuin yritysmaailmassa, meillä on mahdollisuus kokeilla monimutkaisia juttuja ja korkean riskin ideoita.

Onnistumisen todennäköisyys on pieni, mutta jos kaikki menee nappiin, voimme saavuttaa todella suuria asioita.”

tamiseen tarvitaan vähemmän sähköä, jolloin kuumeneminen vähenee ja myös alumiinia tarvitaan vähemmän”, Sami Suihkonen selittää.

Kodeissa ledit ovat jo yleisiä, mutta toimistoissa, kaupoissa ja kaduilla hohtavat vielä loistelamput ja halogeenit.

Syy tähän on raha. Kun hankinnan ja käytön kulut lasketaan yhteen, ledin ero esimerkiksi loisteputkeen on niin pieni, ettei vaihtaminen ole taloudellisesti kannattavaa. Siksi myös edullisempien valmistusmenetelmien kehittäminen ledeille on tärkeää. ”Jos ledien hinta saadaan vähänkin alaspäin, tilausmäärät kasvavat, jolloin valmistuksesta tulee tehokkaampaa ja hinnat laskevat entisestään. Syntyy positiivinen kierre, jonka ansiosta Positiivinen kierre valaistuksen sähkönkulutus pienenee”, Led on hehkulamppua ja loisteputkea energiatehokkaampi ja kestävämpi vaih- Suihkonen maalailee.

Kyse on globaalistikin isosta asiasta: toehto, mutta siihenkin liittyy ympäristöhaasteita. Yksi niistä on ylikuumene- valaistus nielee arviolta viidenneksen misen estävä jäähdytyselementti, jonka maailmassa tuotetusta sähköstä. Ledien avulla kulutus on mahdollista nipistää materiaalina käytetään yleensä alumiimurto-osaan nykyisestä. nia. Sen valmistaminen ja prosessointi ”Energiankulutusta pitää vähentää kuluttaa luonnonvaroja ja vie runsaasti kaikilla sektoreilla, jotta pystymme energiaa. jatkossakin elämään tällä planeetalla”, ”Jos pystymme valmistamaan tehokkaampia ledejä, saman valomäärän tuot- Filip Tuomisto muistuttaa.

LED PERUSTUU PUOLIJOHDETEKNIIKKAAN

LINSSI

HEIJASTIN

LED-SIRU JA FOSFORI PIDIKE METALLIKONTAKTIT

FOSFORI

AKTIIVINEN ALUE ALUSTAKIDE

Aiheesta

Teräskuonasta arvomineraalia Otaniemen kampuksella toimii maailman ensimmäinen laite, joka valmistaa terästeollisuuden sivutuotteesta 50 kertaa arvokkaampaa raaka-ainetta.

Teksti Marjukka Puolakka Kuvat Mikko Raskinen TERÄKSEN VALMISTUKSESSA syntyvä kuona on kiinteää mustaa mönjää, jota päätyy suuria määriä kaatopaikalle. Nyt Aalto-yliopistossa on rakennettu laite, joka muuttaa kuonaa kalsiumkarbonaatiksi ja toimii myös hiilidioksidinieluna.

PCC:nä tunnettu kalsiumkarbonaatti on paperiteollisuuden tarvitsema arvomineraali.

Professori Mika Järvinen esittelee pilottilaitetta ylpeänä. Se otettiin käyttöön Otaniemen kampuksella tammikuussa 2014.

Energiatekniikan koehallin lattiasta kattoon ulottuva laitteisto sijaitsee kolmessa tasossa. Kuona ohjataan ylimmän tason syöttimestä reaktoriin, joihin pumput syöttävät tarvittavan liuoksen. ”Prosessissa teräskuona reagoi kemikaalina käytetyn ammoniumsuolan vesiliuoksen kanssa. Seoksesta suodatetaan irti kalsiumpitoinen neste, jonka annetaan reagoida hiilidioksidin kanssa.

Tuloksena saadaan kiinteää kalsium­ karbonaattia.”

Euroopassa PCC:tä tarvitaan erityisesti paperiteollisuudessa. Kalsiumkarbonaattia käytetään paperin laadun parantamisen lisäksi muun muassa valkoisessa kalkkimaalissa sekä täyte­aineena lateksikäsineissä.

Ämpärillisestä teräskuonaa syntyy 4–6 kiloa korkealaatuista kalsiumkarbonaattia.

Seuraavaksi on edessä prosessin skaalaaminen teollisuuden mittakaavaan.

Pilottilaitteessa yksi tuotantokierros kestää 40 minuuttia. Sen aikana kymmenestä kilosta teräskuonaa syntyy viisi kiloa PCC:tä. Haasteena on myös tuotteen pesuun tarvittavan veden haihdutus ja tuotteen tehokas kuivaus. ”Menetelmä on voitava skaalata ainakin tuhatkertaiseksi, jotta se toimii terästeollisuuden yhteydessä olevassa tuotantolaitoksessa. Seuraava askel on terästehtaan kylkeen rakennettava PCC-tuotannon demonstraatiolaitos.

Lupaavan uuden teknologian mahdollisuudet eivät jää vain PCC:n tuotantoon.

Tutkijat Sanni Eloneva ja Arshe Said selvittävät parhaillaan, kuinka teräskuoTestauslaitos tehtaan kylkeen nasta saadaan kalsiumin lisäksi uutettua Tutkijoilla on vielä edessään haasteita Kaatopaikkajäte hyötykäyttöön muita arvometalleja. Prosessia ollaan ”Olemme todistaneet, että voimme tehdä ennen innovaation kaupallistamista. soveltamassa myös muiden teollisuuden teräskuonasta 50 kertaa arvokkaamman Suurimpia näistä ovat kalsiumkarbosivutuotteiden ja jätteiden käsittelyyn. naatin hiukkaskoon puristaminen yhä tuotteen”, sanoo Mika Järvinen.

Kun laite saadaan kytkettyä terästehpienempiin mittoihin ja oikean kidePaitsi taloudellisia etuja, tuo uusi taan kylkeen, voidaan jatkossa osa tehmuodon tuottaminen. laite myös merkittäviä ympäristö­ Pilottilaite valmistaa nyt 20 mikromet- taan hukkalämmöstä hyödyntää PCC:n hyötyjä. Teollisuuden sivutuotteena tuotantoon. rin kokoisia hiukkasia, kun tavoitteena syntyvää teräskuonaa viedään Eurooon 2–4 mikrometriä. Jo nyt laitteisto pan kaatopaikoille noin 16 miljoonaa tuottaa kahta kidemuotoa hallitusti. tonnia vuosittain. ”Jos kaiken tämän kuonan kalsium saataisiin talteen, voitaisiin vuosittain tuottaa noin 13 miljoonaa tonnia PCC:tä.

Samalla sidottaisiin lähes kuusi miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa.”

Perinteisesti PCC:n tuotannossa syntyy suuria hiilidioksidipäästöjä raakaaineena käytettävän kalsiumkarbonaatin poltosta ja polttoon tarvittavasta fossiilisesta polttoaineesta. PCC:n tuottaminen teräskuonasta vähentäisi näitä päästöjä.

Myös louhittavaa kalkkikiveä säästyisi.

Työtä menetelmän kehittämiseksi on tehty jo vuodesta 2004. Patentin siihen omistavat Aalto-korkeakoulusäätiö, Rautaruukki Oyj ja Åbo Akademi.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 29

On science

Hybrid nanomaterials for data storage and wireless applications To exploit and control magnetism, existing technologies rely on the use of magnetic fields or intense current pulses. As an alternative, scientists are developing hybrid nanomaterials which are responsive to both electric and magnetic fields. These constructs offer valuable performance economies, writes Professor Sebastiaan van Dijken, head of the Nanomagnetism and Spintronics research group.

Illustration Vesa-Matti Juutilainen

T

HE MAGNETIC needle of

a compass aligns itself along the earth’s magnetic field.

However, if the same needle is placed in an electric field, it does not respond.

Yet, the ability to control magnetic materials by an electric field (voltage) rather than a magnetic field would open up new opportunities for the design of multifunctional devices, including smart memories, programmable sensors, computational circuits and tunable microwave components.

To attain this goal, researchers have been studying so-called multiferroic materials. These compounds simultaneously possess the properties of a magnetic and a ferroelectric material, and thus respond to external magnetic and electric fields.

30 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

Unfortunately, while many magnetic and ferroelectric materials exist in nature, compounds that combine both properties are extremely rare.

In addition, while it is possible to achieve single-phase multiferroicity in a laboratory setting, it is usually at very low temperatures, which is fairly useless in terms of the development of nanoelectronic devices.

Teaching nanomagnets new tricks

The Nanomagnetism and Spintronics group studies alternative ways for realising electric-field control of magnetism. In our approach, we eschew the synthesis of complex single-phase materials and instead combine more conventional and stable magnetic and

ferroelectric materials that demonstrate the requisite behaviors when exposed to high temperatures.

Built at the nanoscale, thin films of each material are linked together by strong coupling at their interfaces, enabling them to be used as a single entity. If the connection between the materials is sustained, magnetic fields will influence not only the magnetic film, but also its ferroelectric counterpart.

Conversely, if an electrical bias voltage is applied across these junctures, the properties of the magnetic segment of the structure can be manipulated using an electric field.

Choosing appropriate materials, engineering robust interfaces and optimising strong interferroic coupling are all essential in ensuring the

On science

effectiveness of the entire structure.

In practice, the synthesis of hybrid materials is achieved by sequential thin-film growth in pulsed-laser and magnetron sputter deposition systems. Lithography is then used to pattern the continuous multilayer films into nanoscale structures for the characterisation of various functional properties, such as electronic transport, magnetic switching and ferromagnetic resonance.

These experimental research efforts are conducted in our own laboratory and the facilities of the Nanomicroscopy Center and the cleanroom of Micronova, which are all located at Aalto University. The main goal is to teach our nanomagnets new tricks by matching them with proper ferroelectric neighbors.

Energy efficiency

The research field of spintronics studies the functional use of magnetic materials in nanoelectronic structures and devices. Developed over the past 25 years, it is one of the success stories of nanotechnology. Based on the magnetic properties (or spin) of electrons, rather than just their charge, it has produced several revolutionary applications, including the read head of computer hard disk drives and non-volatile magnetic random access memory

(MRAM). These devices and other spintronic structures utilise intense current pulses to electrically write and erase magnetically stored information, which produces heat waste and thus incurs considerable power losses.

By employing hybrid multiferroic materials, however, electric fields can be used to control the magnetic functions of spintronic devices, nullifying these drawbacks. Since the ferroelectric part of our nanomaterials is insulating, the application of an electric bias voltage does not result in significant current flow. This limits the power usage and introduces significant economies to the system. Conservative estimations of the attainable gain in energy efficiency indicate that electric-field driven devices can use up to a 1,000 times less power to perform the same magnetic operation as electric-current controlled architectures. Thus, besides multifunctionality, a drastic reduction in energy consumption has been one of the goals driving intense research on composite multiferroic structures.

State of the art

To date, our project has already delivered a robust coupling system, which augurs well for future exploration. Both classes of materials used by us are subdivided into different

domains in which magnetisation or ferroelectric polarisation point in different directions. Normally, the materials are not uniform in this respect. However, by coupling them at their interface, the ferroelectric domains can be powerfully imprinted into the magnetic film. Because of this, the magnetic orientation and the ferroelectric polarisation of the hybrid structure become mutually aligned throughout. This not only emphasises the strength of the bond that we have achieved between the two materials, but it also provides a powerful platform for the investigation of pure electric-field controlled magnetic effects, making concurrent uses of magnetic fields or intense electric currents no longer necessary.

Two electric-field driven phenomena that are of particular interest for device applications are deterministic magnetic switching and reversible motion of magnetic domain walls, both of which were demonstrated in our laboratory in recent years. This is highly encouraging and creates a variety of new opportunities for future research and practical developments within our research group.

What next?

Besides its relevance for spintronics, another research field that might AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 31

On science

harness the unique attributes of hybrid multiferroic materials is magnonics. Magnonics is a young and rapidly evolving discipline aiming at the manipulation of propagating wave-like disturbances in magnetic materials, also known as spin-waves.

In analogy to photonics taking control of the flow of light, it allows for the design of specific materials properties and band structures.

Importantly, and differently from photonics, the spin-wave index of refraction depends strongly on the magnetisation direction. Local electric-field control of magnetisation could thus serve as an energy-efficient mechanism for the emission and routing of spin-waves in magnetic materials that are efficiently coupled to a ferroelectric sub-system.

Because long coherence lengths (good for information conservation) and small wave lengths (good for device scalability) can be combined in magnonics, new concepts for parallel processing in cellular networks and other spin-wave-based computing schemes are now being considered.

It is within this exciting research field that our hybrid nanomaterials could find great utility and where we hope to make innovative science and technology contributions in the coming years.

— Sebastiaan van Dijken The author is a physics professor and recipient of the European Research Council’s prestigious ERC Starting Grant for the period 2012–17.

—

Further reading T.H.E. Lahtinen, J.O. Tuomi, and S. van Dijken, Pattern transfer and electric-field induced magnetic domain formation in multiferroic heterostructures, Adv. Mater. 23, 3187 (2011) T.H.E. Lahtinen, K.J.A. Franke, and S. van Dijken, Electric-field control of magnetic domain wall motion and local magnetization reversal, Sci. Rep. 2, 258 (2012) B. Van de Wiele, L. Laurson, K.J.A. Franke, and S. van Dijken, Electric field driven magnetic domain wall motion in ferromagnetic-ferroelectric heterostructures, Appl. Phys. Lett. 104, 012401 (2014) K.J.A. Franke, D. Lopez Gonzalez, S.J. Hämäläinen, and S. van Dijken, Size dependence of domain pattern transfer in multiferroic heterostructures, Phys. Rev. Lett. 112, 017201 (2014) 32 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

10 min

An explorer of material physics Text Paula Haikarainen Photo Hanna Koikkalainen Who are you?

I am Professor Sebastiaan van Dijken and I work at the School of Science’s Department of Applied Physics.

What does your research group do?

Through experimentation, the Nanomagnetism and Spintronics group studies how magnetic materials behave when you reduce their size to the nanoscale and integrate them with other active materials. Of particular interest to us are the electric and magneto-optical properties of hybrid nanomagnets and the tailoring of their functions in small electric fields.

What is the most difficult aspect of your work?

From a scientific viewpoint, we address challenging and relatively new subjects.

So, difficult is an essential and good thing in this respect. Other aspects of working life can consume a lot of time, but I try to deal with them by employing strict time management.

What makes your research group special?

Our group has total control over the entire research line, from the synthesis of complex hybrid materials to final analysis. Laser and sputter deposition systems are used to grow thin films, typically between one and 100 nanometers thick. Lithography is then How did you end up in this field? used to pattern nanoscale structures During the final years of secondary school in the Netherlands, I considered for the characterization of highphysics and psychology as study options. resolution structural properties, electronic transport, magnetic At university, I luckily realised how switching, etc. For this, we utilize much I enjoyed hands-on physics our own laboratory, but we also experiments in a laboratory setting. heavily rely on the infrastructures I have never regretted my quite of the Nanomicroscopy Center coincidental study choice. and Micronova.

What’s best about your work?

Why did you choose The exploration of new ideas with a young and motivated group and strong a career in academia?

Besides a two-year period at international collaborators is very the IBM Research Center in the US rewarding. It is interesting to explore and one year at VTT in Finland, I material physics at the borderline have mostly worked in academia after between fundamental science and technology. The research infrastructure I obtained a PhD degree in physics in 2000. Academia provides a dynamic at Aalto University allows us to test scientific environment because of the new concepts and to develop new large proportion of bright, early-stage measurement techniques. Seeing researchers and the constant influx something new and developing of new people and ideas. In my opinion, an understanding is a lot of fun. this cannot be matched by research Applying such findings to actual positions in industry. solid-state devices, on the other hand, opens up other realities with interesting perspectives.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 33

Siell채

34 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

Siellä

Uutta liiketoimintaa etsimässä Kehittyvien maiden vaurastuminen muuttaa maailmanmarkkinoita.

The New Global -hanke auttaa suomalaisyrityksiä luomaan liiketoimintaa ja innovaatioita köyhimpien kansanosien tarpeisiin.

Ensimmäinen yritysyhteistyöhanke suuntautui Tansaniaan.

Teksti Anna Varakas Kuvat Petri Allekotte, Helena Sandman ja Terhi Korhonen

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 35

Siellä

D

AR ES SALAAM, Tansania,

Itä-Afrikka. On kesäkuun alku, ja lämpömittari kipuaa kolmenkymmenen asteen tuntumaan. ItäAfrikan toiseksi suurin kaupunki kuhisee elämää.

Matalien puiden varjossa, Kigambonin hiekkarannalla kokoontuu kymmenpäinen joukko aaltolaisia ja suomalaisyritysten edustajia. He ovat saapuneet Tansaniaan kehittääkseen uutta liiketoimintaa ja innovaatioita vähävaraisten yhteisöjen tarpeisiin.

Mutta mikä on The New Global? Keitä rannalla oikein kokoustaa ja miksi Dar es Salaam? Kelataanpa ajassa hieman taaksepäin.

Yhdessä kehittyville markkinoille Keväällä 2014 The New Global -hankkeen Business Engagement Manager Petri Allekotte kiersi erilaisissa yritystilaisuuksissa ympäri Suomea. Hänen tehtävänään oli innostaa suomalaisyrityksiä kiinnostumaan kehittyvistä markkinoista. ”Tulevaisuudessa innovaatiot syntyvät markkinoilla, joita leimaavat kasvavan keskiluokan tarpeiden tyy36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

dyttäminen ja nopeasti hupenevat luonnonvarat. Uusien tuotteiden ja palveluiden on oltava tuotantotavoiltaan resurssitehokkaita, edullisia sekä sosiaalisesti ja teknisesti älykkäitä”, Allekotte kertoo.

Innovointi kehittyvillä markkinoilla yksin ilman aiempaa kokemusta ja kontaktiverkostoa on Allekotten mukaan vaikeaa. The New Global -hanke kokoaa yrityksiä yhteen, ja tarjoaa niille yhteyksiä paikallisiin yhteisöihin. Näin se pyrkii luomaan otolliset olosuhteet yritysten onnistumisille. ”Kun vierailemme köyhissä yhteisöissä, on tärkeää, että yritykset suhtautuvat näkemäänsä avoimin mielin.

Ihmisten arkipäiväiset ongelmat ovat yritysten näkökulmasta liiketoimintamahdollisuuksia. Emme tavoittele jo olemassa olevien tuotteiden viemistä, vaan uusien, resursseiltaan niukkoihin olosuhteisiin soveltuvien ratkaisujen löytämistä.”

laisyrityksille täysin vieraita. Itä-Afrikkaan suuntautuvaan hankkeeseen valikoitui neljä alueen markkinoista kiinnostunutta yritystä. Mukaan lähtivät vesikemikaaliyritys Kemira, vedenlaadun analysoimiseen ja mittalaitteisiin erikoistunut Alshain, Suomen johtava leikkaussalikalustevalmistaja Merivaara ja videolääkäripalveluja tarjoava MeeDoc. ”Olimme jo pitkään pohtineet, että kasvattaisimme liiketoimintaamme kehittyville markkinoille. The New Global -hanke osui otolliseen saumaan.

Halusimme tutustua Afrikan markkinoihin ennen uusien tuotteiden suunnittelemista”, kertoo Alshainin myyntipäällikkö Lasse Laitinen yhteistyön alkamisesta.

Kemiralla on jo ennestään kaivoksiin liittyvää toimintaa Tansaniassa, mutta nyt yhtiö etsii uusia liiketoimintamahdollisuuksia muilta aloilta. ”Olisimme voineet edetä Tansaniassa jo olemassa olevien suhteidemme varassa, mutta ilman taustatukea olisi Mukana neljä yritystä Tulevaisuuden menestystarinat luodaan ollut haasteellista tutustua köyhän väestön elinolosuhteisiin. Myös verkostoikaukana kotimarkkinoista ja olosuhtuminen muiden osallistujien kesken oli teissa, jotka ovat useimmille suoma-

Siellä

ARKIPÄIVÄISET ONGELMAT OVAT YRITYKSILLE LIIKETOIMINTAMAHDOLLISUUKSIA

Dar es Salaamin kalatori on vilkas kauppapaikka ydinkeskustassa, jossa kohtaavat perinteet ja pilvenpiirtäjät.

The New Global -tiimi, partnerijärjestö Center for Community Initiative sekä paikallisia viranomaisia vierailulla Kekon asuinalueella. Lähes 70 % Dar es Salaamin pinta-alasta on vastaavanlaista epävirallista asuinaluetta, jossa on puutteita infrastruktuurissa.

Matkaohjelma päivittyy tarpeen mukaan tien päällä. Tapaamiset vahvistuvat usein vasta edellisenä päivänä.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 37

Siellä

Alshainin Mikko Oittinen tutkii vesinäytteen tulosta yhdessä paikallisten yhteisöjäsenten kanssa.

38 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

Siellä

Järjestäytyneellä toiminnalla parannetaan elinolosuhteita köyhissäkin oloissa. Yhteisöt investoivat esimerkiksi kaivotekniikkaan ja myyvät puhdasta vettä. Investointi maksaa itsensä takaisin noin kolmessa vuodessa.

kilpailukykyisiksi, että ne voidaan lanseerata myöhemmin myös kehittyneillä markkinoilla. Tällaisia innovaatiota nimitetään käänteisiksi innovaatioiksi, englanniksi reverse innovation. ”Toivoisimme suomalaisyritysten oppivan hankkeen myötä vaatimattomista olosuhteista ponnistavaa innovaatiokulttuuria. Se kuitenkin edellyttää usein suurta ahaa-elämystä yrityksen strategiatasolla”, toteaa Lindeman.

työtä. Opimme paljon paikallisesta ajattelutavasta. Tansaniassa asioista ei sovita etukäteen, vaan kaikki tapahtuu ’tänään’”, summaa Lasse Laitinen.

Tekemällä oppii

Matkan jälkeen käynnistyy liiketoimintaideoiden kiteyttämisvaihe. Sen aikana yritykset soveltavat tuotekehityksessään rapid prototyping -ajattelua: uusia ideoita ei haudota pitkään omassa päässä, vaan ensimmäiset prototyypit tehdään pian ja niiden toimivuutta tesKaikki tapahtuu tänään tataan nopeasti kentällä.

Dar es Salaam on yksi maailman Yritykset saavat avukseen Kauppanopeimmin kasvavista kaupungeista. korkeakoulun maisteriopiskelijoita.

Kaupunkikuva on kiihkeätempoinen Capstone-projektikurssin opiskelijat ja muuttuu päivittäin. Uusia kauppoja matkustavat Tansaniaan ja työstävät ilmestyy kadunkulmiin ja tienvarsiprototyyppejä eteenpäin yhdessä tansamainonta lisääntyy.

Dar es Salaam on arabiaa ja tarkoittaa nialaisten kanssa. ”Ennen matkaa kuvittelimme, että rauhan satamaa. Kaupunki on toiminut jo 1800-luvun lopulta lähtien vilkkaana tuotteemme tulisivat Suomessa valmistettuina liian kalliiksi. Huomasimme kauppapaikkana. Se on houkutellut suojiinsa niin afrikkalaisia, arabialaisia kuitenkin nopeasti, että tansanialaisilta kuin intialaisiakin liike-elämän edusta- löytyy maksu- ja investointivalmiutta.

Ei ehkä kertaostoksena, mutta pidemjia. Nyt myös suomalaisia. mällä aikavälillä”, toteaa Lasse Laitinen. ”Tansanialle on tyypillistä valtava ”Kemiralla prosessi eteni niin, että väestönkasvu, nopeatahtinen kaupunpääsimme esittelemään havaintomme gistuminen ja puutteellinen infrajohtoryhmälle. Meidän tulee ensin ottaa struktuuri. Jätteidenkäsittelyyn, terkantaa siihen, miten liiketoiminnan veydenhuoltoon, hygieniaan, veteen, energianjakeluun ja liikenteeseen liitty- laajentaminen Afrikassa istuu yhtiön vissä asioissa riittää tekemistä. Muihin strategiaan”, kertoo Samantha Kiljunen Afrikan maihin verrattuna maan valtti- projektin jatkosta.

Tansania elää nykyaikaisen teollistukorttina ovat poliittisesti vakaat olosuhhedelmällistä”, kertoo Senior Manager misen kynnyksellä. Muutokseen sisältyy teet”, kertoo Sara Lindeman.

Future Ventures Samantha Kiljunen valtavia liiketoimintamahdollisuuksia.

Kuuden tiivistahtisen Tansanian Kemirasta.

Niitä Kigambonin rannalla kokoustaan matkapäivän aikana suomalaiset tapapitäneet suomalaisetkin etsivät. sivat paikallisten järjestöjen, yritysten, Ulos omalta mukavuusalueelta ”Luomme suomalaisyrityksille mahSuomen suurlähetystön ja eri yhteisöjen Kehittyvillä markkinoilla toimivat paidollisuuksia monimutkaisten haasedustajia. kalliset yritykset kärsivät usein pääteiden ratkaisemiseen siten, että ne ”Hankkeessa on mukana perinteioman, teknologian ja koulutetun työpalvelisivat tulevaisuuden kysyntää. sestä yritysnäkökulmasta tarkastelvoiman puutteesta. Tästä huolimatta Työ vaatii paikallisesti hyvin juurtutuna myös epätavallisempia tahoja, niiden on kyettävä tuottamaan länsikuten hyvin järjestäytyneitä paikallisia nutta tuotteiden ja liiketoimintamalmaisia kilpailijoitaan toimivampia ja yhteisöjä ja eteenpäin pyrkiviä yrittäjä­ lien kehitystä, jossa on mukana useita halvempia tuotteita. tahoja. Yritysten tuominen mukaan täl”Liiketoiminta vähävaraisissa olosuh- nuoria. Heidän osallistumisensa verlaisiin prosesseihin on kansainvälisesti teissa edellyttää avointa mieltä ja oikeaa kostoon on meille tärkeää. Yritykset voivat löytää heistä partnereita, joiden tarkasteltuna jotain aivan uutta – The asennetta. Uusia innovaatioita syntyy New Global on tässä edelläkävijä”, harvoin oman mukavuusalueen sisäpuo- kanssa ratkaisuja työstetään yhdessä”, Sara Lindeman tiivistää. lella”, sanoo The New Globalin projekti- sanoo Lindeman. ”Meidät otettiin erittäin hyvin vaspäällikkö Sara Lindeman. taan. Kaikesta huomasi, että Suomi ja Joskus niukoissa olosuhteissa kehiTansania ovat tehneet pitkään yhteistetyt uudet tuotteet osoittautuvat niin AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 39

Siellä

Fugit landit eos dolent landio. Ut pel es esci doles essimagni que porepre rovitatem is earum

Innovaatioita kehittyville markkinoille —

The New Global on Aalto-yliopiston ja Tekesin yhdessä rahoittama innovaatioja tutkimushanke. Sen tavoitteena on synnyttää tutkimuksen avulla kehittyville markkinoille soveltuvia innovatiivisia tuotteita ja palveluita sekä uutta liiketoimintaa suomalaisyrityksille.

Hankkeessa tehtävä tutkimus on poikkitieteellistä toimintatutkimusta. Mukana on tutkijoita, opiskelijoita ja opettajia Aallon eri korkeakouluista johtamisen, muotoilun, arkkitehtuurin, yhdyskunta- ja ympäristötekniikan sekä teknillisen fysiikan laitoksilta. Tutkimusryhmiä ovat professori Minna Halmeen johtama CESR – Corporate social and environmental responsibility research group, professori Olli Variksen Water and development research group, professori Peter Lundin New energy technologies research group sekä tutkijatohtori Tiina Härkäsalmen vetämä Nodus – sustainable design research group.

The New Global käynnistyi vuoden 2014 alusta. Tämänhetkisiä kohdemarkkinoita ovat Itä-Afrikka, Intia ja Meksiko.

Hanke on osa isompaa Aalto Global Impact -kokonaisuutta, joka tuo yhteen globaalien yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemista edistäviä toimijoita.

Aalto Global Impact tukee kestävää innovointia ja vastuullista liiketoimintaa kehittyvillä, niin sanotuilla Base of the 40 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

Pyramid (BoP) -markkinoilla. Se edistää näiden teemojen näkyvyyttä suomalaisilla innovaatio- ja kehityspoliittisilla foorumeilla ja toimii aktiivisesti kansainvälisessä Global BoP Learning Lab -verkostossa.

Yhdessä yritysten, kansalaisjärjestöjen, viranomaisten ja muiden kumppaneiden kanssa Aalto Global Impact luo opiskelijoille uusia oppimisympäristöjä sekä mahdollisuuksia osallistua todellisten kehityskysymysten ratkaisemiseen esimerkiksi Tansaniassa, Ugandassa, Intiassa ja Meksikossa.

—

newglobal.aalto.fi aaltoglobalimpact.org MITEN KEHITTYVÄT MARKKINAT MUUTTAVAT MAAILMAA? ▯ Maailmanmarkkinoiden painopiste siirtyy kehittyville markkinoille. ▯ Vuoteen 2050 mennessä suurimpia teollisuusmaita ovat Kiina, Yhdysvallat, Brasilia, Intia ja Meksiko. ▯ Afrikan maiden väestö keskiluokkaistuu nopeasti. ▯ Tulevaisuudessa suuri osa kasvihuone­ päästöistä syntyy kehittyvissä maissa. ▯ Luonnonvarojen huvetessa kestävän kehityksen elinehtona ovat ratkaisut, joiden tuottamiseen tarvitaan vain vähän resursseja.

Nopea väestönkasvu, kaupungistuminen ja keskiluokkaistuminen ovat haastavia megatrendejä kehittyvillä markkinoilla, mutta tuovat mukanaan myös liiketoimintamahdollisuuksia.

Kolumni

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen vaatii ketteryyttä LÄHES KAIKKIA länsimaisia yhteiskuntia jäytää sama

hallinnollinen piina kuin Suomeakin: Rakenteellisia uudistuksia on vaikea tehdä, isot yhteiskunnalliset ongelmat hajoavat ministeriöiden väliin ja kokonais­ vastuun kantajia on vaikea löytää. Pitkäjänteisten uudistusten sijaan hallitukset keskittyvät lyhyen aikavälin sektorikohtaisiin kysymyksiin.

Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Viheliäisten ongelmavyyhtien taklaaminen vaatii uudenlaista johtamista ja toimintatapaa yhteiskunnan kaikilta toimijoilta. Esimerkiksi digitalisaation täysimääräi­ nen hyödyntäminen ja il­mas­­tonmuutoksen torju­ minen edellyttävät tiivistä julkisen ja yksityisen sektorin sekä kansalaisten välistä yhteistyötä, jollaista on nykyisellään vaikea saada aikaan.

Myös yliopistomaailman on muututtava. Ollakseen relevantti sen on päästävä nykyistä lähemmäs yhteis­ kunnan ongelmia ja päätöksentekijöitä. Tämä edel­ lyttää yliopistoväeltä kokonaisuuksien ja niiden välis­ ten vuorovaikutussuhteiden parempaa ymmärrystä.

Systeemiajattelua tulisikin edistää kaikissa opinto­ kokonaisuuksissa nykyistä enemmän. Tämä mahdol­ listaisi uudenlaisten kytkentöjen löytämisen ilman, että tieteen laadusta tarvitsisi tinkiä. Systeemiajattelu auttaisi tutkijoita myös kommunikoimaan paremmin päätöksentekijöiden kanssa. Tutkijoiden vaikuttamis­ mahdollisuudet paranevat huomattavasti, jos ja kun he osaavat kytkeä omat tuloksensa päätöksentekijöitä kiinnostaviin ilmiöihin. Tämä edellyttää toki myös tutkijoiden viestintä­taitojen ja -halun kehittämistä.

Päätöksentekijöiden tulee puolestaan ymmärtää, että ongelmien kohtaaminen ja osaratkaisujen löy­ täminen edellyttävät tiivistä yhteistyötä yliopistojen

kanssa, vaikka viheliäisimpiin ongelmiin ei olisikaan löydettävissä kaikkia osapuolia täysin tyydyttäviä rat­ kaisuja. Esimerkiksi vastaperustettu Suomen Akate­ mian strategisen tutkimuksen neuvosto voi toimia tässä apuna ja allokoida tutkimusrahoitusta yhteis­ kunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Johtamisenkin pitää muuttua. Yliopistojen on muututtava strategisesti ketterämmiksi. Niillä on oltava strategista herkkyyttä seurata – ei vain omien tieteenalojensa – vaan myös koko yhteiskunnan kehi­ tystä niin, että tekeminen haastaa ja tukee kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Yliopistojen on opit­ tava käyttämään resurssejaan entistä joustavammin, jolloin ongelmien ratkaisemiseen kyetään kohden­ tamaan oikea määrä oikeanlaisia resursseja oikeaan aikaan. Tämä on haastava yhtälö, koska samaan aikaan on resursoitava pitkän tähtäimen perustutkimukseen.

Yliopistojen johtamisen suurin haaste liittyy kuiten­ kin strategisen ketteryyden kolmanteen osatekijään, johdon yhtenäisyyteen. Johdon on kyettävä toimi­ maan yhtenä, koko yliopiston etua ajavana tiiminä, joka samanaikaisesti tuottaa omien tieteenalojensa huippu­tutkimusta ja vaikuttaa tutkimuksen avulla yhteiskunnan hyvinvoinnin kehittymiseen.

— Mikko Kosonen

Kirjoittaja on yliasiamies Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitrassa erikoisalanaan strateginen johtaminen. Hän on valmistunut kauppatieteiden tohtoriksi Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1991.

Terhi Korhonen

—

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 41

In-house

This section gives you a picture of what’s happening at Aalto University.

Top scientists and experts gather for the Academic Summit THE AALTO UNIVERSITY Academic

Summit brought together the world’s top names from academia and business alike.

Participants engaged in debate about the role of universities in supporting economic growth, job creation and wellbeing in the information society.

The five-day event was organised in and around Otaniemi campus between 16 and 20 November 2014.

The event started with a festive ceremony for the World Cultural Council’s Awards of Science. Awards were granted to two leading pioneers in the fields of science and education. Also, six talented young researchers from Aalto University received special recognition from the Council.

The theme of the Summit was The Impact of Universities on Economic Growth. Speakers at the event included the Nobel Laureate Edmond H. Fischer, Millennium Technology Prize Laureate Stuart Parkin and the winner of the Marcus Wallenberg Prize Magnus Berggren.

Different perspectives on the impact of universities on the surrounding

world were presented. The advancing of innovations and academic entrepreneurship was one of the key topics. The official opening of the startup and technology event Slush was held in conjunction with the Summit.

Diverse ideas for creating and building innovation ecosystems around universities were discussed at the Summit, which also addressed the need for strong university-industry cooperation.

The impact of science on human health and wellbeing is expected to be enormous in the future and this was reflected in many presentations.

Addressing global challenges through research and innovation was emphasised from the perspectives of the bioeconomy and sustainable technologies. ICT-based innovations also play an ever-increasing role in solving global challenges. A special session was devoted to debating the need to co-create and the power of individuals versus teamwork in creating new ideas and designs.

World Cultural Council awards —

Aalto University hosted the World Cultural Council’s 31st award ceremony. The Albert Einstein World Award of Science was granted to Professor Sir Philip Cohen from the University of Dundee.

He has contributed to growing awareness of the profound importance of protein phosphorylation, which regulates almost all biological processes within living cells.

The José Vasconcelos World Award of Education was granted to Professor Federico Rosei from the University of Quebec. He has built a global network of young researchers and has launched initiatives to aid materials research. His vision is to bridge the scientific and technological knowledge gap in developing countries.

42 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

The science award laureates, Professor Frederic Rosei and Professor Sir Philip Cohen. The medal was presented to Professor Cohen by his mentor and supervisor Professor Fischer, who said in his touching introductory speech: “It is commonly said that the teacher fails if he has not been surpassed by his students. In this instance, there has been no failure on my part.”

Text Marjukka Puolakka Photos Lasse Lecklin, Johanna Kinnari, Mikko Raskinen Visual identity of WCC Ceremony and Academic Summit Marion Robinson

In addition to the science awards, special recognitions were also given to six young and talented Aalto University researchers: Hele Savin, Camilla Hollanti, Katri Kauppi, Mauri Kostiainen, Matti Kuittinen and Jani Romanoff.

Also in the photo are President Tuula Teeri and the executives of the World Cultural Council, Esteban Meszaros Wild, Colin Blakemore and Edmond H. Fischer.

Professor Edmond H. Fischer presented the Medal for Educational Merit to President Tuula Teeri as a recognition for her contribution to a student-orientated university. In her opening speech, President Teeri pointed out that scientific knowledge, education and culture are the very foundation of the success and wellbeing of mankind.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 43

In-house

This section gives you a picture of what’s happening at Aalto University.

The advancing of innovation and academic entrepreneurship was one of the key topics of the Aalto Academic Summit.

The same themes were present at Slush, the massive startup event held in Helsinki.

The original idea behind Slush came from Aalto University students. This year’s Slush was the biggest startup event in Northern Europe with over 14,000 attendants.

Aalto University was an official partner of the event. The opening of the Academic Summit and one of its sessions were organised at Slush.

Head of Products Sebastian Nyström from Nokia Technologies had the floor in the Summit session From Research to ICT Innovations: “The earlier way for building value chains was for people to build on top of each other. There were companies that specialised in manufacturing, while others handled shipping, and so forth. They would not do everything along the way because this was too expensive. New companies can do everything, whether it involves hardware or software or reaching the markets. A lot of new products are actually vertical and, in this new model, you are building something from top to bottom. In today’s business world, intrabarriers are gone and competition is global. This is like never before.”

In the Creating Together session, the audience witnessed an intriguing debate on whether creativity is a matter of collaboration or a matter of solitude.

Professor Teemu Leinonen demonstrated the power of co-creation with examples like Wikipedia and massive open online courses.

Dean Anna Valtonen urged the audience to ask themselves whether we are more creative alone or together. Professor Stuart Walker from Lancaster University spurred the debate by arguing that our ability to be creative and original is compromised in a group. After a lively discussion, the debaters and the audience shared many views and it was emphasised that there is power in working and creating together, but that strong leadership is also needed to make the final decisions on co-created issues.

44 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

Esteemed guests at the university.

Visiting

The man who enabled Facebook and Google

Text Heidi Hammarsten Photo Lasse Lecklin

This year’s Millennium Prize Laureate Stuart Parkin inspired the audience at the Aalto University Academic Summit. We asked the industrious inventor how exponential growth in computer memory affects us.

What fresh opportunities does increasing memory capacity bring to the individual and society?

It is very difficult to anticipate the future. It is easy to look back and say yes, we can do all this today because of exponential development in computing, but it is extraordinarily difficult for people to imagine what that would mean in the future – a thousandfold improvement in computing power, the ability to store a thousand times as much data a thousand times more cheaply. Lots of what we just take for granted today would have been unforeseen ten years ago.

What the future, with its increasing computer power, most certainly is going to bring is just vastly more possibilities. To me, learning and access to knowledge is the most important thing.

You hold a total of 90 patents associated with memory capacity. Can you estimate what economic or job-creating effects your discoveries have had?

I would argue that neither Facebook or Google would be possible if you couldn’t store digital data. My inventions enabled that. Of course you need communication technologies and computing technologies as well. But fundamentally, the world today has moved from computer-centric to datacentric, it’s all about data.

Which of your discoveries is most important to you personally?

Well, I think it’s the discovery I made more than twenty years ago. I showed that in a magnetic multilayered system, magnetic objects talk to one another through a metal spacer layer. If you change the spacer layer thickness by just a few atomic layers, the coupling changes, so that the surrounding magnetic layers would want to be antiparallel or parallel. This enables us to engineer new magnetic materials, the most important of them called synthetic antiferromagnets, with no net magnetization.

What research themes interest you at the moment and what kinds of practical applications do you expect them to yield?

For me, the most interesting question is how can we build devices that are more biologically inspired, that are not immutable, but will evolve because of the way they interact with other devices and systems. So, essentially, they reconfigure themselves automatically in very profound ways. An other interesting area is how we build three-dimensional devices and structures, how we actually do that physically. I don’t mean in these crude ways like 3D printing, but on the nanoscale it is still very limited what we can do. Yet that will evolve, too, it is just a beginning.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 45

Väitöksiä Padot uhkana Mekong-joella

DI Timo Räsänen tutki väitöstyössään Kaakkois-Aasiassa sijaitsevan Mekong-joen vesistö- ja ilmastomuutoksia. Alueen väestönkasvu ja talouden kehitys on nopeaa, ja niiden myötä myös energian- ja ruoantarve kasvaa. Tämä näkyy patorakentamisen ja vedenkäytön lisääntymisenä.

Tutkimus ennakoi patorakentamisen tuovan merkittäviä muutoksia Mekongjoen vuotuiseen tulvapulssiin, jonka ympärille alueen ekosysteemit ja 70 miljoonan asukkaan elinkeinot muotoutuvat.

Padot uhkaavat alueen ruokaturvaa muuttamalla jokien virtaamia. Tulvien pienentyessä ekosysteemien tuottavuus pienenee. Padot estävät myös kalojen normaalia vaellusta vesistössä, joka on maailman suurin sisävesikalastusalue.

Niin ikään padot pidättävät ravinteita sisältäviä sedimenttejä, jotka tulvan mukana levittäytyisivät tulvatasanteille.

Sedimentit ovat tärkeitä joen suistoalueen muodostumiselle.

Timo Räsänen 22.8.1014: Hydrological changes in the Mekong River Basin – The effects of climate variability and hydropower development.

Insinööritieteiden korkeakoulu.

Äänellä on väliä elokuvakokemuksessa

Aluepääkonttorit katoavat Suomesta

Päivi Takala 19.9.2014: Äänen tunto. Elokuvaäänen kokemuksellisuudesta.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Perttu Kähäri 10.10.2014: Why do regional headquarters live and die?

Kauppakorkeakoulu.

Diplomiviulisti, äänisuunnittelija Päivi Takala esittää, että perinteinen tapa kuvata ääntä tunteisiin vetoavana tai alitajuisena elementtinä ei tee oikeutta tavalle, jolla ääni osallistuu merkitysten muodostumiseen elokuvakokemuksessa. ”Elokuva tulisi käsittää tuntoisena, kokonaisvaltaisena kokemuksena, joka välittyy kaikkien aistien kautta. Perinteisesti elokuvateoriat ja alan opetus painottavat narratiivisuutta tai visuaalisuutta.”

Tuntoisuudella tarkoitetaan sitä, että ihmisen ymmärrys maailmasta rakentuu pohjimmiltaan kehon ja tuntojen kautta.

Väitöstyöhön kuuluu myös kolme taiteellista teosta: dokumenttielokuva Erikoisia tapauksia, tanssielokuva Syvä hengitys sisään ja audiovisuaalinen installaatio Helsingin kaunein ääni.

Metsäbiomassasta polttoainetta tehokkaammin

DI Minna Yamamoto tutki väitöstyössään metsänhakkuutähteiden käyttöä biopolttoaineiden tuotantoprosessissa.

Huomio mobiiliin Tutkimuksessa tarkasteltiin etenkin käyttöliittymään metsäbiomassan kemiallista koostuDI Joanna Bergström-Lehtovirta musta ja sen vaikutusta prosessiin. tutki väitöstyössään mobiililaitteen Biomassan fraktiointimenetelmänä käyttö­liittymän vaikutusta käyttäjänsä tutkittiin rikkidioksidi-etanolisuorituskykyyn. vesikeittoa, joka liuottaa tehokkaasti Tutkimuksen mukaan liikkuminen metsäbiomassan ligniiniä ja hemiselja muiden esineiden käsittely luloosaa vapauttaen selluloosakuidut. samanaikaisesti heikensivät sekä Menetelmän etuja ovat muun muassa mobiililaitteen käytön nopeutta hemiselluloosasokerien täysi hyöettä tarkkuutta. Käyttöliittymällä dynnettävyys, kohtalainen energiantodettiin olevan suuri merkitys siihen, kulutus sekä soveltuvuus useimmille miten käyttäjät pystyvät syöttämään lignosellu­loosaraaka-aineille. laitteeseen tietoa samalla, kun he Tutkittu fraktiointimenetelmä sovelkäsittelevät muita esineitä tai kun tui hyvin sekä havu- että lehtipuubiokäytöstä saatava aistipalaute on massalle, joskin lehtipuun delignifiointi rajoittunutta. oli tehokkaampaa. HavupuubiomasBergström-Lehtovirta kehitti mallin, joka ennustaa peukalon toiminta-alueen san käsittelyä hankaloittivat korkea kuoripitoisuus ja kuoren fenolihapot. laitteen näytöllä. Hänen mielestään Havupuun hydrolyysiä voitiin kuitenpuhelinten suunnittelussa on menty kin parantaa pinta-aktiivisten aineiden tekniikka edellä eikä käytön tehokkuuavulla. teen ole juuri kiinnitetty huomiota. ”Mobiililaitteita ei ole suunniteltu Minna Yamamoto 26.9.2014: tukemaan ihmiskäden toimintaa tai SO2-ethanol-water fractionation and olemaan ergonomisia, toisin kuin monet enzymatic hydrolysis of forest biomass.

Kemian tekniikan korkeakoulu. muut arjen välineet. Toisaalta niitä on mahdollista muokata uudella teknologialla melkein loputtomasti käyttäjän ominaisuuksien mukaan.”

Joanna Bergström-Lehtovirta 30.8.2014: The Effects of Mobility on Mobile Input.

Perustieteiden korkeakoulu.

46 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

Ulkomaisten yhtiöiden Suomessa toimivat tytäryhtiöt saivat 1990-luvulla vastuulleen muita maita, kuten Baltian maat ja Venäjän, ja muuttuivat siten aluepääkonttoreiksi. KTM, DI Perttu Kähäri tutki väitöskirjassaan, mitä tapahtui näille yli 300 aluepääkonttorille seuraavien kymmenen vuoden aikana. ”Useimmat niistä ovat säilyttäneet vastuunsa, mutta lähes kaikkien vastuut ovat muuttuneet. Esimerkiksi osa vastuumaista on menetetty tai toiminnallinen vastuu on kaventunut. Toiminnallisella vastuulla tässä tarkoitetaan vastuuta funktioista, kuten taloudesta, markkinoinnista ja HR:stä. Lisäksi lähes puolet aluepääkonttorivastuista on kokonaan menetetty. Joskus menestys on tuonut myös lisää vastuuta. Etenevässä tytäryhtiötaloudessa aluepääkonttorit ovat Suomelle mahdollisuus – mutta kenties jo menetetty sellainen.”

Uutta tietoa sydämen mittaamisesta

DI Mikko Paukkunen kehitti väitöstutkimuksessaan seismokardiografian (SKG) valmiuksia kliiniseen käyttöönottoon. SKG:llä mitataan sydämen ja verenkiertoelimistön tilaa. Se on huomattavasti edullisempi ja vähemmän tutkittavaa rasittava mittaustapa kuin muut vastaavat menetelmät.

SKG:tä on jo aiemmin käytetty mittaamaan sydämen aiheuttamia paikallisia värähtelyjä rintalastalta, mutta mitattua dataa on käytetty lähinnä täydentämään tehtyä diagnoosia. Uudet mittausmenetelmät antavat lupaavia tuloksia esimerkiksi veritulpan aiheuttaman veren puutoksen havaitsemisessa sekä sydänlihaksen supistuvuuden arvioinnissa.

Paukkunen tutki SKG:n toteutuskelpoisuutta sekä kehitti järjestelmää SKG-signaalien havaitsemiseen. Lisäksi hän toteutti siihen liittyvät kaksi erillistä mittausjärjestelmää ja arvioi niiden suorituskykyä.

Mikko Paukkunen 17.10.2014: Seismocardiography: Practical implementation and feasibility.

Sähkötekniikan korkeakoulu.

—

Aalto-yliopiston väitöskirjat verkossa: aaltodoc.aalto.fi, books.aalto.fi

Muistikuva/Lauri Aaltonen ja Tuomas Sauliala

Ajankohtaista

Promootiossa kymmenen uutta kunniatohtoria

—

Aalto-yliopiston neljä tekniikan korkeakoulua viettivät yhteistä tohtoripromootiota lokakuussa. Juhlassa promovoitiin 346 tekniikan tohtoria ja kymmenen kunniatohtoria.

Tekniikan uudet kunniatohtorit ovat merkittäviä tieteen, tekniikan ja yhteiskunnan vaikuttajia: diplomi-insinööri, vuorineuvos Jorma Eloranta; Åbo Akademin vararehtori, professori Mikko Hupa; kauppatieteiden tohtori Sirkka Hämäläinen; Meijon ja Na­ goyan yliopistojen professori Sumio Iijima Japanista; NTNU:n professori Torgeir Moan Norjasta; Eindhovenin

Professori Sumio Iijima iloitsi kunniatohtorin arvosta.

teknillisen yliopiston professori Hans Niemantsverdriet Hollannista; Princetonin yliopiston dekaani, professori H. Vincent Poor Yhdysvalloista; University of New Mexicon magneettistimulaatiolaboratorion johtaja, professori Claudia Tesche Yhdysvalloista; Helsingin yliopiston professori Esko Ukkonen sekä KTH:n dekaani, professori Jens Zander Ruotsista.

Tohtoripromootion teemana oli 80 vuotta tekniikan promootioita. Suomen ensimmäinen juhlallinen tekniikan alan tohtoripromootio järjestettiin vuonna 1934.

Älytekstiilejä Euroopan parlamentissa

George Atanassov

—

Lelumaisen LeeLuu-lampun idea syntyi muotoilun kurssilla ja johti startupyrityksen perustamiseen. Tuotekehitys on prototyyppivaiheessa.

Pehmeä LeeLuu-yövalo helpottaa lasten pimeänpelkoa ja herätti tunteita myös marraskuisessa huippukokouksessa Brysselissä. Kosketukseen reagoiva valo ja kymmenkunta muuta innovatiivisen tekstiilimuotoilun tuotetta olivat esillä Euroopan parlamentissa 6th European Innovation Summit -kokouksen yhteydessä.

Aalto-yliopiston opiskelijoiden Wearable Technology Design -näyttely järjestettiin Suomen europarlamentaarikkojen kutsusta. Näyttelytöissä teknologia, muotoilu ja taide yhdistyvät uudenlaisiksi konsepteiksi. Esillä oli esimerkiksi ortopedinen painoa tarkkaileva kenkä, veden alla lämmitettävä sukelluspuku sekä tekstiilipohjaisia käyttöliittymiä musiikin kuunteluun.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 47

48 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

Arjen valintoja

Asiantuntija kertoo tutkimusalaansa liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista.

Jaan Praks,

onko avaruudessa elämää?

Mikroaaltokaukokartoituksen apulaisprofessori johtaa hanketta, jonka tavoitteena on laukaista avaruuteen Suomen ensimmäinen satelliitti.

Teksti Paula Haikarainen Kuva Jussi Särkilahti

Aalto-1-satelliittia on rakennettu jo monta vuotta. Onko koskaan tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin?

Ei ole. Haluan nähdä Aalto-1:n avaruudessa.

Olen hakannut päätä seinään, etsinyt kiertoteitä ja mahdollisuuksia, mutta luovuttaminen ei ole käynyt mielessä.

Millaista tietoa satelliitti meille aikanaan tuottaa?

Tärkein tieto koskee itse laitteen toimintaa.

Haluamme tietää, saadaanko kaikki toimimaan ja tieteelliset kokeet tehtyä juuri suunnitellulla tavalla.

Mikäli kaikki onnistuu, Suomella on satelliitin lennon jälkeen kolme uutta avaruusinstrumenttia, jotka voivat mullistaa tulevaisuuden kaukokartoituksen ja jopa planeettojen välisen matkailun. Lisäbonuksena olisi kokonainen tiimi nuoria insinöörejä, jotka tietävät pystyvänsä rakentamaan toimivan satelliitin – ja tämä olisi vasta alkua.

Aalto-1 on nanosatelliitti ja vastaa kooltaan maitopurkkia. Käytettynä se ei taida kelvata kierrätykseen, tuleeko siitä avaruusromua?

Aalto-1 kelpaa kierrätykseen erinomaisesti!

Sen plasmajarru on suunniteltu siirtämään laite tehtävänsä jälkeen alemmalle kierto-­­ ­radalle. Siellä se tuhoutuu, eikä jää avaruus­ romuksi. Mikäli koe onnistuu, voidaan muutkin nanosatelliitit tulevaisuudessa varustaa samanlaisella siivousjärjestelmällä, jolloin avaruus­ romuongelmaa ei pitäisi syntyä.

Minkä avaruuteen liittyvän myytin olisi jo aika murtua?

Sen mielikuvan, että avaruus on kaukainen paikka, joka ei juuri vaikuta arkeemme.

Avaruuden raja on lähempänä kuin mitä Lahti on Helsingistä, ja avaruustekniikkaa hyödynnetään melkein jokaisella elämän alalla. Avaruus on meidän takapiha, joka on täynnä mahdollisuuksia ja uutta tietoa.

Lähtisitkö itse avaruusmatkalle?

Tykkään matkustamisesta, joten mikä ettei.

Kyllä lähtisin.

Uskotko, että avaruudessa on elämää?

Tiedän vuorenvarmasti, että on: maapallo kuhisee elämää. Mutta haluat ilmeisesti kysyä, onko elämää myös ”siellä jossain”?

Uskon, että muuallakin avaruudessa on elämää, mutta mahdollisuutemme saada siitä tietoa ovat ajan ja tilan valtavan mittakaavan vuoksi rajallisia. Avaruustekniikka on oikeastaan ainoa keino saada siihen vastauksia.

Kumpi on kovempi Star Trek vai Star Wars?

Star Wars sytyttää enemmän. Siinä on enemmän seikkailun ja rakenteluprojektin meininkiä.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 49

Palkitut

Kalenteri KYN-joulukonsertti: Valkeuteen, johtaa Kaija Viitasalo

17.12. klo 18 ja 20 Pyhän Sydämen kappeli, Kirstinkatu 1, Helsinki

20.12. klo 20 Temppeliaukion kirkko,

Kuvat Anni Hanén

Lutherinkatu 3, Helsinki Liput: 18/12 € kuorolaisilta tai Tiketistä

Polyteknikkojen Kuoron joulukonsertti

18.12. klo 18 ja 20 Johanneksenkirkko, Korkeavuorenkatu 12, Helsinki Liput: 27/20/13 €, joulukonsertti.fi

Eero Hyvöselle Leena Louhialatiedonjulkistamisen Salmiselle valtionpalkinto viestintäjärjestön palkinto — ―

Yritysviestinnän maisteriohjelman johtaja Leena Louhiala-Salminen Kauppakorkeakoulusta palkittiin Outstanding researcher award 2014 -tunnustuksella. Palkinto on kansainvälisen Association for Business Communication -järjestön elämän­työpalkinto.

Palkitsemiskriteereinä ovat näkyvyys alan merkittävissä julkaisuissa, työn merkitys yritysviestinnälle sekä tutkimuksen laatu.

Valitsijaryhmä koostui akateemisista yritysviestinnän tutkijoista, jotka kaikki ovat voittaneet palkinnon aiemmin. Raati kiitti Louhiala-Salmisen tutkimustyön laatua ja syvyyttä sekä sen vaikuttavuutta yritysviestinnän alalla.

Mikko Raskinen

Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi professori Eero Hyvöselle tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon 2014.

Hyvönen on semanttisen tietojenkäsittelyn ja koneoppimisen kansainvälisesti tunnustettu pioneeri ja semanttisen webin rakentaja. Semanttinen verkottuminen mahdollistaa eri lähteistä peräisin olevien tietojen yhdistelyn ja tietokoneella tehtävän päättelyn.

Hyvösen johtama semanttisen laskennan tutkimusryhmä Perustieteiden korkeakoulussa on sekä kehittänyt uusia tiedonhakumenetelmiä että aktiivisesti edistänyt niiden käyttöönottoa. Tutkimusryhmän julkaisutoiminta on laajaa.

Rob Blaauwgeers on Vuoden alumni —

Tekniikan tohtori Rob Blaauwgeers valittiin Perustieteiden korkeakoulun historian ensimmäiseksi Vuoden alumniksi. Valinnan perusteena on uraauurtava tutkimustyö ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

Blaauwgeers väitteli Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 2002 ja teki post doc -aikanaan Kylmälaboratoriossa (nykyisin O.V. Lounasmaa -laboratorio) merkittävän keksinnön rakentaessaan kompressoritekniikkaan perustuvan matalien lämpötilojen laitteen. Keksinnöstä syntyi vuonna 2007 perustettu BlueFors Cryogenics, joka on nykyisin menestyvä, kansainvälisillä markkinoilla toimiva kasvuyritys. Yrityksellä on 23 työntekijää ja 30 prosentin markkinaosuus yliopistoille ja tutkimuslaitoksille myytävien kylmälaitteiden kaupasta.

2015

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun vuosijuhla ja professorien avajaisluennot

13.1. klo 13 Mediakeskus Lume, Hämeentie 135 C, Helsinki

Uusien professorien tervetuliaisluennot

27.1. klo 14.15 Otaniemen kampuksella (paikka vahvistetaan myöhemmin, ks. aalto.fi)

Yleisöluentosarja: Kyberturvallisuus – mistä on kysymys?

TUAS-talo, AS2-Sali, Otaniementie 17, Espoo

13.1. klo 17–19 Kyberturvallisuus suomalaisen yhteiskunnan turvallisuudessa Kansliapäällikkö Arto Räty, Puolustusministeriö: Kyberturvallisuus osana kokonaisturvallisuutta ja Suomen kyberturvallisuusstrategia Johtaja Reima Päivinen, Fingrid Oyj: Sähköriippuvainen Suomi 10.2. klo 17–19 Kybertoimintaympäristön

turvallisuus ja yksityisyys Paneelikeskustelu: puolustusministeri Carl Haglund, opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru, Kyberturvallisuuskeskuksen johtaja Kirsi Karlamaa, FISC ry:n toiminnanjohtaja Juha Remes, Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halminen

3.3. klo 16–18 Kyberulottuvuus osana sodankäyntiä ja konflikteja Deputy Assistant Secretary General Jamie Shea, NATO: The role of cyber in international conflicts and in NATO activities Johtamisjärjestelmäpäällikkö Ilkka Korkiamäki, Puolustusvoimat: Suomen kyberturvallisuus sotilaallisesta näkökulmasta 14.4. klo 17–19 Kyberturvallisuus mediassa

Sotilasprofessori Jari Rantapelkonen, Maanpuolustuskorkeakoulu: Tiedolla vaikuttaminen ja medialukutaito Nettipoliisi Marko Forss, Poliisi: Sosiaalinen media ja turvallisuus

5.5. klo 17–19 Mahdollisuuksien kyberturvallisuus

Maajohtaja Anni Ronkainen, Google: Mitä teknologia mahdollistaa?

Puheenjohtaja Timo Kotilainen, FISC ry: Suomalaisen yrityselämän mahdollisuudet kyberturvallisuudessa Kybersuurlähettiläs Marja Rislakki, ulkoasiainministeriö: Kyberdiplomatia

Aalto Brain Centre Seminars

at 14:15­–15:15 Aalto Brain Centre, Otakaari 4, room 216, Espoo

12.1. FiDiPro Fellow Lin Fa-Hsuan 26.1. Neurologist Nina Forss 9.2. Professor Ari Koskelainen 23.2. Academy Professor Riitta Salmelin

Lisätietoa tapahtumista: aalto.fi | alumninet.aalto.fi

50 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 12 \ 51

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 12

12

TÄMÄ LEHTI KERTOO / IN THIS ISSUE

yliopiston yhteydestä talouskasvuun vihreän ledin metsästyksestä seeking hybrid nanomaterials imprints of the Academic Summit

aalto.fi

...ja paljosta muusta.

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 JOULUKUU / DECEMBER 2014

Tutkimus tuo

kilpailukykyä s. 12

Enlightenment at the Academic Summit p. 42

Enemmän valoa

Lyhyt matka maailmalle

New tricks for nanomagnets