Page 1

10 ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 MAALISKUU / MARCH 2014

Kuva

big datasta tarkentuu s. 12 Kyl채ss채 Micronovassa s. 34

Asfaltin pelastajat

Aktiivinen Aurinko

Acoustics and brain


40000 klikkausta Arvostettu tiedelehti Nature julkaisi tammikuun lopussa artikkelin magneettisen monopolin valmistamisesta, jossa suomalais-yhdysvaltalainen tutkijaryhmä onnistui ensimmäistä kertaa maailmassa. Tämän hiukkasen – eräänlaisen yksinapaisen magneetin – luonnollista muotoa on etsitty yli 80 vuotta. Tutkimuksen laskennallinen osa ja mallinnus tehtiin Aalto-yliopistossa. Kokeellisesta osasta vastasi Amherst College Yhdysvalloissa. Uutinen levisi mediassa nopeasti. Löydöksestä kertovaa videota katseltiin neljän julkaisun jälkeisen vuorokauden aikana lähes 40 000 kertaa. Se on YouTube-videopalvelussa jaetulle tiedeuutiselle paljon, sillä palveluun ladataan joka minuutti yli 100 tuntia videota. Magneettisen monopolin mallintamisesta kertova video kestää kaksi ja puoli minuuttia. Se kasvattaa häviävän vähän videopalvelun kuuden miljardin jota louhitaan kaupallitunnin varastoa, var sesti m muun muassa amerikkalaisten televisioyhtiöiden tarpeisiin. telev Suurten tietomassojen louhiS min minen synnyttää myös uudenlaista tutkimusta. Niin sanottua big tutk da dataa hyödynnetään muun muassa materiaalitutkimuksessa ja lääkem tieteessä. Aalto-yliopistossa on ti pitkät perinteet myös datan käsitp telyssä, esimerkiksi suurteholaskennassa ja koneoppimisessa.

40,000 clicks At the end of January, prestigious science journal Nature published an article by a Finnish-US research group on the creation of a magnetic monopole – the first time ever that the feat has been successfully accomplished. The search for a natural form of this particle, a kind of a single-pole magnet, has been ongoing for more than 80 years. The computational part and modelling of the study was performed by Aalto University, while the experimental work was done at Amherst College in the USA. News of the find spread quickly in the media. A video of it was viewed almost 40,000 times over the four days following the publication of the discovery. This is a lot of attention for a science news item on YouTube. More than 100 hours of video is uploaded each minute to the videosharing website. The video depicting the monopole creation schematics is two-and-a-half minutes long. This adds very little to the six billion hours of video stored on the service, which is mined commercially to satisfy the needs of American television networks, among others. The mining of large masses of information is also creating new types of research. So-called big data is exploited in, for example, materials research and medicine. Aalto University has long traditions in data processing as well; high-performance computing and machine learning are examples of fields in which our researchers have considerable expertise. Eveliina Olsson Editor-in-chief

Eveliina Olsson päätoimittaja KANSIKUVA

Valokuvaaja Aapo Huhta kuvitti lehden teemaa, big dataa, vioittuneilla kuvatiedostoilla. COVER

Ma i j

a As

t ik ai

nen

Photographer Aapo Huhta used corrupted image files to illustrate the theme of this issue, big data. Aalto University Magazine ilmestyy tänä vuonna kolme kertaa. Seuraavat numerot julkaistaan lokakuussa ja joulukuussa. Three issues of Aalto University Magazine will be published this year. The next issues will come out in October and December, respectively.

SISÄKANNET JA KESKIAUKEAMA

Graafinen suunnittelija Taru Happonen kiteytti lehden teeman kuvitukseksi. INSIDE COVERS AND CENTREFOLD

Graphic designer Taru Happonen crystallised this issue’s theme into illustrations.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 3


Tekemässä / On the job TIINA TUPPURAINEN on vapaa toimittaja, joka kirjoitti Siellä-jutun

tutkimuskeskus Micronovasta. Hän on innostunut pilateksesta, katukulttuurista, rap-musiikista ja tummapaahtoisesta kahvista. Keväässä Tiinaa inspiroi tennarikauden alkaminen. Loistava tekosyy ostaa vielä yhdet. TIINA TUPPURAINEN is the freelance journalist responsible for the In there section's article on the research centre Micronova. She is enthusiastic about pilates, street culture, rap music and dark roasted coffee. Spring inspires Tiina because it marks the start of the sneaker season, providing an excellent excuse to buy yet another pair.

Kuvat Venla Helenius

JUSSI SÄRKILAHTI valokuvasi Micronovan puhdastilaa Sielläjuttuun ja professori Mark Hughesin Arjen valintoihin. Jussin suurin kiinnostuksen kohde on ihmisluonto, ja häntä inspiroi vuosi toisensa jälkeen Suomen valo. Se muuttuu kevään myötä hiljalleen rikkaankeltaisesta pehmeästä haaleaan, lähes valkoisen läpikuultavaan ja kirkkaaseen paisteeseen. JUSSI SÄRKILAHTI photographed Micronova's clean room for the In there section and Professor Mark Hughes for the Everyday choices article. Jussi's greatest area of interest is human nature, and year after year he is inspired by the light in Finland. As spring progresses, it gradually transforms from a soft, rich yellow to a faded, almost white, translucent and bright glare.

NED KELLY COOGAN käänsi osan tämän numeron artikkeleista englanniksi. Lehden kääntäminen on hänestä kivaa, koska sen laaja aihepiiri tutustuttaa jatkuvasti uusiin ideoihin. Kaamoskammoinen Ned on sitä tyytyväisempi, mitä pidemmälle valoisa kevät etenee. NED KELLY COOGAN translated some of the articles in this issue. He enjoys working on the magazine because its wide range of topics keep introducing him to fresh ideas. No fan of the dark early winter, he is energized by the growing amount of sunlight as spring draws near.

JULKAISIJA /PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintä /Aalto University, Communications PÄÄTOIMITTAJA /EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ/MANAGING EDITOR: Paula Haikarainen TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU/GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Taru Happonen OHJAAVA/TUTORING AD: Liisa Seppo, Alma 360 KUVATOIMITTAJA/PHOTO EDITOR: Liisa Seppo, Alma 360 TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT/CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Maija Astikainen,

Heidi Hammarsten, Venla Helenius, Aapo Huhta, Aino Huovio, Antti Kekki, Janne Lehtinen, Juuso Noronkoski, Aki-Pekka Sinikoski, Jussi Särkilahti, Tiina Tuppurainen, Adolfo Vera KANNEN KUVA /COVER PHOTO: Aapo Huhta KÄÄNNÖKSET/TRANSLATIONS: Ned Kelly Coogan OSOITE /ADDRESS: PL/PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland PUHELIN/TELEPHONE: +358 9 470 01 VERKOSSA/ONLINE: aalto.fi, aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI/E-MAIL: magazine@aalto.fi OSOITTEENMUUTOKSET/CHANGE OF ADDRESS: alumni@aalto.fi PAINOTYÖN TILAAJA/PRINTING COMMISSIONED BY: Unigrafia Oy PAINATUS /PRINTING: Libris Oy, 2014 PAPERI /PAPER: Amber Graphic 240 g/m2 (kansi/cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages) PAINOS/PRINT RUN: 32 000 ILMESTYY KOLME KERTAA VUODESSA/PUBLISHED THREE TIMES A YEAR


Teema/Theme TÄMÄN LEHDEN TEEMA on big data.

Aapo Huhta

Selvitämme, mitä sillä tarkoitetaan, mihin sitä käytetään ja pitääkö sitä pelätä. THE THEME OF THIS ISSUE is big data. We’ll find out what it means, what it is used for and whether we should be concerned about it.

03 Pääkirjoitus – Editorial 04 Tekemässä – On the job – Now 06 Nyt Pieniä uutisia, isoja asioita.

science 30 On Brain mechanisms meet

Tekniikan yliopistot keskustelevat työnjaostaan. KIPERÄ KYSYMYS: Onko asunto kannattava sijoituskohde?

09 Professori Helena Hyvönen oppi Oho!

audio techniques. 1OMIN: Assistant Professor Ville Pulkki studies spatial sound.

34 Siellä Micronovan puhdastilassa syntyy tiedettä ja tuotteita.

viestintää kantapään kautta.

10

Avauksia

11

Termin avaus

12

Teema

18

Teema

41

Rehtori Tuula Teeri uskoo digitalouteen.

Mitä se big data oikein on?

Kolumni Pelialan puolestapuhuja Sonja Ängeslevä muuttaisi työrutiinit peliksi.

42 In-house A picture of what’s happening at Aalto University.

Miten pysymme pinnalla äärettömässä datameressä?

44 Kolumni Professori Risto Niemisen mukaan big data mullistaa tiedettä.

EIT ICT Labsin Tua Huomo rohkaisee yrityksiä menemään pilveen.

– Who 20 Kuka Hissiyhtiön muotoilujohtaja Anne Stenros lähestyy luovuutta teorian kautta.

26

45

Opiskelijat kävivät kurssilla Cernissä.

46 Väitöksiä choices 48 Everyday Wood meets the expectations of Professor Mark Hughes at work and at home.

Aiheesta – On Topic Professori Terhi Pellinen tuntee tiet pintaa syvemmältä.

Vau!

50

Palkitut & Kalenteri

29 Aiheesta Metsähovin tutkijat mittaavat auringon aktiivisuutta. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 5


Nyt

Yhteistyö turvaa toimintaansa laadukkaammaksi, kansainvälisemmäksi, vaikuttavammaksi ja tehokkaammaksi. Tekniikan yliopistot ovat vuodesta 2010 lähtien käyneet keskusteluja, joiden tavoitteena on keskinäisen työnjaon selkiyttäminen ja päällekkäisyyksien karsiminen. Pikavoittojen sijaan tavoitellaan pitkän aikavälin hyötyjä. ”Työnjakokeskustelut aloitettiin tarpeesta selkiyttää yliopistojen profiileja. Kansainvälinen kilpailu kiristyy jatkuvasti, eikä pienessä maassa kaikkien kannata keskittyä samoihin asioihin. Erikoistumista tarvitaan”, sanoo Tampereen teknillisen yliopiston rehtori Markku Kivikoski. Suomessa on Aalto-yliopisto mukaan lukien seitsemän tekniikan alan yliopistoa, jotka ovat työstäneet alan koulutuksesta ja tutkimuksesta kansallisen kokonaisvertailun. Profiloitumis- ja työnjakokeskustelut perustuvat tutkimukseen ja opetukseen liittyvään faktatietoon, eivät mielipiteisiin tai mielikuviin. Tavoitteena on päästä konkreettisiin tuloksiin ja suosituksiin. Faktapohjaisia keskusteluja on käyty alakohtaisesti 21:llä tekniikan pääalalla. Niiden myötä on syntynyt kuva alojen nykyisestä laajuudesta sekä opetuksen ja tieteen tasosta. Täydentävät syvällisemmät keskustelut jatkuvat aluksi kone- ja valmistustekniikan sekä kaivannaisalan alueilla.

Rehtorit ovat sopineet aloittavansa vuosittaiset strategiakeskustelut yliopistojen lähivuosien suunnitelmista ja kauaskantoisista päätöksistä. Syksystä 2013 alkaen tekniikan alan rehtori- ja dekaanikokous on käsitellyt yhdessä yliopistojen suunnitelmia, kuten professuurien kohdentamista, infrastruktuuri-investointeja, koulutusohjelmien muutoksia sekä kunkin yliopiston merkittäviä uusia avauksia. Seuraavaksi yliopistot pohtivat kansallista koulutusyhteistyötä, muun muassa yhteisesti järjestettäviä kursseja ja ohjelmia, verkko-oppimista sekä opettajavaihtoa. Työnjakokeskustelut auttavat yliopistoja löytämään kansainvälisesti kilpailukykyisen profiilin sekä näkemään päällekkäisyyksiä ja kehityskohteita. Päätösten ja suunnitelmien yhteisen käsittelyn kautta voidaan myös optimoida resursseja sekä fokusoida uusien professuurien alamäärittelyjä. ”Aalto-yliopistossa on vuodesta 2010 lähtien täytetty 155 professorin tehtävää. Työnjakokeskustelut ovat osaltaan auttaneet ohjaamaan uusia professuureja vahvuusaloillemme”, kertoo Aalto-yliopiston tutkimuksesta vastaava vararehtori Ilkka Niemelä. Kukin yliopisto tekee jatkossakin omat pitkän tähtäimen päätöksensä itsenäisesti mutta aikaisempaa tarkemman ja yhdessä luodun tilannekuvan perusteella.

Markku Kivikoski

Aalto-yliopisto

SUOMEN yliopistosektorin tavoitteena on kehittää

TTY

kilpailukyvyn

Ilkka Niemelä

Lisäystä nykytilanteeseen

Arvio diplomiinsinöörien ja arkkitehtien tutkinto-osuuksista suurimmilla koulutusaloilla vuonna 2016

– Tutkintomääräksi vuonna 2016 koko maassa on arvioitu 2900. (Vuonna 2008 suoritettiin 2555 tutkintoa ja vuonna 2012 yhteensä 2733 tutkintoa).

Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka (9%) Energiatekniikka (4%)

Kemian- ja prosessitekniikka (8%) Ympäristötekniikka (4%) Teknis-luonnontieteellinen ala (5%) Tuotantotalous (12%)

Materiaalitekniikka (3%) Vähennystä nykytilanteeseen

6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10

Sähkö- ja automaatiotekniikka sekä tieto- ja viestintätekniikka (35% = 14% + 21%)

Arkkitehtuuri (5%)

Konetekniikka (12%)


Nyt

Jätevesi paljastaa huumeet

Ruokaa riittää maailmassa yhä useammalle ihmiselle, mutta samalla maiden riippuvuus ruoan maailmankaupasta on kasvanut merkittävästi neljässäkymmenessä vuodessa. Riittävästi ruokaa (yli 2 500 kaloria päivässä) saavan väestön osuus on lähes kaksinkertaistunut 61 prosenttiin. Kriittisen vähäisellä ruoalla (alle 2 000 kaloria päivässä) elävien ihmisten määrä on puolestaan kutistunut 52 prosentista kolmeen. Luvut käyvät ilmi Insinööritieteiden korkeakoulun tutkimuksesta, jossa selvitettiin maailmanlaajuisen ruoan saatavuuden ja maiden ruokaomavaraisuuden kehittymistä vuosina 1965–2005. Ruoan saatavuus on kohentunut eniten Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maissa, Latinalaisessa Amerikassa, Kiinassa ja KaakkoisAasiassa. Vaikka saatavuus on globaalisti lisääntynyt, on maiden ruokaomavaraisuus pysynyt suhteellisen alhaisena. ”1960- ja 1970-luvuilla riittämätön paikallinen ruokatuotanto tarkoitti pulaa ruoasta, mutta nykyään ruokavajetta tasapainotetaan yhä enemmän ruoan tuonnilla”, sanoo tutkija Miina Porkka.

Mapping emotions in the body –

Huumausainejäämien havaitseminen jätevesistä kertoo tarkemman ja nopeamman totuuden kuin kyselytutkimukset. Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkimushankkeessa kartoitettiin amfetamiinin, metamfetamiinin, ekstaasin, kokaiinin ja kannabiksen määriä jätevesien puhdistuslaitoksilla. ”Jätevesi on rehellinen mittari ihmisen kehon läpi kulkeneista aineista. Aineenvaihdunnan suhteen ei ihminen voi valehdella”, kiteyttää vesihuoltotekniikan professori Riku Vahala. Oikeuskemian emeritusprofessori Erkki Vuoren johtama tutkimusryhmä keräsi näytteitä yhdeksältä jätevesilaitokselta eri puolilta Suomea. ”Tutkimusmenetelmämme tulevat helpottamaan viranomaistyötä. Näytteet kertovat nopeasti, mitä huumeita missäkin kaupungissa käytetään”, Erkki Vuori sanoo. Tutkimuksessa havaittiin merkittävä ero viikonlopun ja arkipäivien välillä. Viihdekäyttöön tarkoitettujen huumeiden, ekstaasin ja kokaiinin, määrät olivat viikonloppuna moninkertaiset. Sen sijaan amfetamiinia, metamfetamiinia ja kannabista käytetään tasaisesti päivittäin. Eroja löytyy myös pääkaupunkiseudun, yliopistokaupunkien ja pienempien kaupunkien välillä. Pääkaupunkiseudulla kaikkien tutkittujen huumausaineiden määrät olivat korkeimmat. Yliopistokaupungeissa huumeita käytetään keskimääräistä enemmän.

New research from Aalto University reveals how emotions are literally experienced through the body. Sensations arising from bodily changes are an important feature of our emotional experiences. For example, anxiety may be experienced as chest pains, whereas falling in love may trigger warm, pleasurable sensations all over the body. Researchers found that the most common emotions trigger strong bodily sensations, and the bodily maps of these sensations were topographically different for different emotions. The sensation patterns were, however, consistent across different West European and East Asian cultures, highlighting that emotions and their corresponding bodily sensation patterns have a biological basis. “The findings have major implications for our understanding of the functions of emotions and their bodily basis. On the other hand, the results help us understand different emotional disorders and provide novel tools for their diagnosis,” says Assistant Professor Lauri Nummenmaa. “Emotions adjust not only our mental, but also our bodily states. They prepare us to react swiftly to danger, but also to opportunities, such as pleasurable social interactions, present in the environment.” Different emotions are associated with discernible patterns of bodily sensations. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 7

Antti Kekki

Yhä useampi saa riittävästi ruokaa


Nyt

Tutkijat valmistivat kauan etsityn hiukkasen Aalto-yliopiston tutkijat onnistuivat yhdysvaltalaisten kollegoidensa kanssa luomaan laboratorio-oloissa synteettisen magneettisen monopolin eli keinotekoisen magneettikentän navan. Tulos on ensimmäinen osoitus siitä, että rakenne voi esiintyä myös luonnossa. Aidon magneettisen monopolin löytyminen olisi vastaavanlainen edistysaskel tieteelle kuin elektronin löytyminen. Magneettinen monopoli on elektronin tapainen hiukkanen, jolla on sähköisen varauksen sijasta magneettinen varaus. Monopolien rakenne on ennustettu jo 80 vuotta sitten, mutta niitä ei ole aiemmin pystytty havaitsemaan.

Tutkijat loivat keinotekoisen hiukkasen äärimmäisen kylmän atomikaasun avulla. Saavutus avaa kvanttitutkimukselle uudenlaisia mahdollisuuksia. Kvanttifysiikan avulla voitaisiin esimerkiksi tehdä nykyistä huomattavasti tehokkaampia laitteita. Teoreettisesti yhden magneettisen monopolin energiavaraus on niin suuri, että sillä ladattu sähköauto kulkisi useita kilometrejä. Tutkimuksen teoreettinen ja laskennallinen osa toteutettiin Aalto-yliopistossa, ja mallinnus tehtiin Tieteen tietotekniikan keskus CSC:n supertietokoneilla. Työn kokeellinen osa tehtiin Amherst Collegessa Massachusettsissa.

Heikki Valja

Taiteilijan näkemys synteettisestä magneettisesta monopolista.

Kiperä kysymys

Onko asunto kannattava sijoituskohde?

Antti Kekki

Vastaajana rahoituksen professori Markku Kaustia Kauppakorkeakoulusta:

8 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10

”On. Historiallisesti asuntosijoitusten tuotto ennen veroja on ollut osakesijoitusten ja valtion obligaatioiden puolivälistä. Sama pätee myös riskiin, jos sitä mitataan tuoton ajallisena vaihteluna. Oman asunnon myyntivoittoa ei veroteta, eikä myöskään asumishyötyä, mutta asuntolainan korot saa silti vähentää verotuksessa. Jos jollain sattuisi olemaan yritysmaailmassa tunnistettu ’vapaan kassavirran agentuuriongelma’ pääsee tästäkin kätevästi eroon velkavetoisella asuntosijoituksella: ei jää ylimääräistä rahaa tuhlattavaksi, ja vuosien kuluessa voi sitten korjata säästäväisyyden hedelmät. Asunto on epälikvidi sijoitus, eikä tarkkaa markkinaarvoakaan voi päivittäin tarkistaa mistään. Voivat kuulostaa haitoilta, mutta näiden tekijöiden ansiosta asuntosijoittaja usein välttää monet osakesijoittajien virheet. Sijoitusasuntoa ostaessa pitää katsoa, että nettovuokratuotto ennen veroja on yli 4 prosenttia, ettei maksa ylihintaa tai osta kuplassa, jota ei tällä hetkellä pääkaupunkiseudullakaan ole.”


Palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

Oho!

Punainen lanka väärässä paikassa Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun professori Helena Hyvönen suunnitteli asiakkaalle villin tekstiilikuosin. Teksti Nina Erho Kuva Maija Astikainen oli se systeemi aika kontrolloimaton siihen aikaan. Jos kangas olisi ehditty kutoa, se olisi mennyt kokonaan hukkaan. Tekstiilisuunnittelijana minulle sattui toinenkin ikimuistoinen hässäkkä. Valvillassa suunnittelijan vastuisiin kuului myös tuotteisiin liittyvä viestintä, johon liittyen kollegani ehdotti, että laittaisimme kotiini esille paljon puuvillaisia Barker-tuotteita ja kutsuisimme sisustustoimittajan tekemään juttua. No, toimittaja tuli, juttu tehtiin, ja tarkistin sen ennakkoon – paitsi otsikot. Ilmestyessään lehti julisti, että ’Tekstiilitaiteilija ei kaipaa verhoja ikkunoihin’, ja olin saada sen takia potkut. Totta kyllä oli, että en ollut laittanut verhoja, mutta toisaalta koko muu keittiö oli aivan täynnä tekstiilejä!

Hyvä puoli tapauksessa oli siitä saatu viestintäoppi, vaikkakin kantapään kautta. Joskus en kyllä ole ihan varma, olenko viestinnässä täysinoppinut vieläkään. Viime vuonna aloitin varoituksista huolimatta keskustelun taiteellisen toiminnan laadullisesta arvioimisesta ja päädyin muun muassa Kirkko & kaupunki -lehden pilakuvaan. Ryöpytyksen ollessa kovimmillaan mietin, pitääkö ihmisen elämänsä näin vaikeaksi tehdä. Nyt ajattelen jo, että pilakuvaan ei moni pääsekään, ja asiallehan keskustelu on ollut vain eduksi. Vaikka keskustellessa vähän roiskuu, se on parempi kuin että ei keskusteltaisi ollenkaan.”

Antti Kekki

”TYÖSKENTELIN ennen oman toimiston perustamista ja yliopistouraa tekstiilisuunnittelijana teollisuudessa. Siihen aikaan suunnittelija antoi kutomolle ohjeet kirjaamalla eri lankavärien numerot paperille käsin. Muistin värien numerot ulkoa. Kerran tarkoitus oli tehdä asiakkaalle iso määrä kangasta, johon tuli murrettuja harmaan sävyjä. Kirjasin värinumerot ylös, ja kutomisen piti alkaa aamulla. Yöllä säpsähdin hereille siihen, että tajusin kirjanneeni yhden numeron väärin: keskelle kangasta oli tulossa neonpunainen raita! Ei siinä auttanut kuin sanoa miehelle, että hoida lapset, nyt on ehdittävä töihin ennen kutomon aamuvuoroa. Onneksi sain vahingon estettyä, mutta jälkeenpäin olen miettinyt, että

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 9


Avauksia

Yliopiston johdon puheenvuoro.

Luova digitalous

on kasvun lähde KUN MIETITÄÄN Suomen kasvun edellytyksiä, kannattaa

Janne Lehtinen

katsoa, mitä sellaista osaamme, jonka varaan uutta liiketoimintaa voi ja kannattaa rakentaa. Tieto- ja viestintätekniikan, ICT:n, tutkimus on Suomessa vahvaa, monet kansainvälisesti arvostetuimmista tutkijoistamme ovat tältä alalta. Myös diplomi-insinöörejä koulutetaan maassamme eniten juuri ICT:n alalta. Digitaalisen talouden haasteiden edessä suutarin lapset kulkevat kuitenkin ilman kenkiä. Siirtymää laite- ja verkko-osaamisesta digitaalisten palvelujen kehittämiseen ja käyttöönottoon ei vielä ole meillä nähty. Pelialan menestystarinat Supercell ja Rovio ovat ilahduttavia poikkeuksia. Suomen digitaalista tulevaisuutta pohtinut ICT2015-työryhmä toteaa, että ICT on merkittävin uusien innovaatioiden ja kasvun lähde. Työryhmä

suosittaa, että alan yliopistot suuntaavat resursseja esimerkiksi laskennallisen tieteen koulutukseen ja liiketoimintalähtöiseen tutkimukseen. Mutta riittääkö tämä tekemään Suomesta alan edelläkävijän tai edes kilpailukykyisen pelaajan, kun kisaamme maailman jättien kanssa asemasta digitaalisen talouden markkinoilla – ja olemme jo valmiiksi hieman jälkijunassa? Palataan hetkeksi pelialaan. Näiden yritysten syntyä ei kukaan osannut ennustaa, saati tilata. Ne syntyivät yksittäisten ihmisten kiinnostuksesta ja intohimosta, heidän kyvystään synnyttää liiketoimintaa lähes tyhjästä. ICT-osaamisen ohella tarvittiin ainutlaatuista luovuutta, graafista kyvykkyyttä, markkinointiosaamista ja verkottumista alasta kiinnostuneisiin sijoittajiin. Meillä keksittiin jotain sellaista, mitä muut eivät vielä osanneet haluta. Nyt maailman parhaat pelialan osaajat hakeutuvat Suomeen, ja merkittävän kasvun edellytykset ovat olemassa. Digitaalinen tulevaisuus tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia, ja meillä on jo vahva ICT-alan osaamispohja. Kilpailukyky syntyy kuitenkin siitä, että tarjoamme jotain sellaista, mitä muilla ei vielä ole. Kokonaan uutta osaamista syntyy pitkäjänteisen ja syvällisen perustutkimuksen tuloksena. Sekin on ollut Suomen vahvuus tällä alalla jo kymmeniä vuosia. Jos uuden tiedon tuottamisen huippuosaaminen hiipuu, samoin käy myös kilpailukykymme, tosin viiveellä. Monialaisuudella on sijansa. Tekniikka ei myy itseään, ja käyttäjää kiinnostavat tekniikan sijaan helppokäyttöisyys ja uutuudet. Tämä pätee niin palveluihin kuin laitteisiinkin. Aalto-yliopistossa tiede ja tekniikka kohtaavat taiteen ja talouden. Digitaalisen talouden alueella olemme kokoamassa yhteistyöohjelmaa, joka yhdistää muun muassa ICT:n, median, opetusteknologian, pelialan sekä elokuvan tutkimusta ja koulutusta.Samalla se luo edellytyksiä alan liiketoiminnan kehittämiselle. Panostamme sekä pitkäjänteiseen uuden tiedon ja osaamisen tuottamiseen että monialaiseen yhteistyöhön. Uskomme että tällä reseptillä Suomi pärjää myös tulevaisuudessa.

— Tuula Teeri rehtori

10 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10


Asiantuntijat määrittelevät käsitettä lehden teeman taustalla.

Termin avaus

Big data Yrittäjä, kouluttaja Immo Salo, Ivorio: Big datalla tarkoitetaan yleisesti kahta asiaa. Yhtäältä sillä viitataan havaintoon siitä, että dataa on maailmassa paljon, sitä tulee kiihtyvällä tahdilla lisää ja se on rakenteeltaan yhä monipuolisempaa. Toisaalta se on nimike niille tuotteille, palveluille ja teknologioille, joilla datahaasteeseen pyritään vastaamaan. Datavirroista ja -varannoista halutaan jalostaa informaatiota ja siitä puolestaan tietoa ja tietämystä, joiden avulla tehdä päätöksiä. Pyrkimys on päästä toiminnassa menneisyyden ymmärtämisestä reaaliaikaiseen nykytilanteen tiedostamiseen ja siitä tulevaisuuden ennustamiseen. Ideaalitilanteessa päätöksenteko on monipuolisen datan ja kehittyneen analytiikan ansiosta automatisoitua. Uusista big dataan liittyvistä teknologioista tunnetuin on avoimen lähdekoodin ohjelmistoprojekti Hadoop, jonka avulla suuria ja monimuotoisia datamassoja saadaan kustannustehokkaasti hyödynnettyä. Pilvipalvelut tarjoavat mahdollisuuden tehokkaasti tallentaa, jakaa ja jalostaa massiivisia datamääriä.

Professori Keijo Heljanko, Perustieteiden korkeakoulun tietotekniikan laitos: Big data on termi, joka kuvaa joukkoa suurten tietomassojen hyödyntämisen tekniikkoja. Suuria tietomassoja syntyy nykyisin monista tietolähteistä, esimerkiksi valokuvista, videoista, tietokonepeleistä, sosiaalisesta mediasta, erilaisista laitteiden sensoreista ja perinnöllisyystieteen alalta, kuten genomiikasta. Useita big datan tietomassoja on kyetty kustannustehokkaasti hyödyntämään vasta viime aikoina, kun niiden prosessointi ja tallennus ovat muuttuneet aikaisempaa halvemmaksi. Tämän mahdollistavat sekä laskentakapasiteetin eksponentiaalista kasvua kuvaava Mooren laki että tallennuskapasiteetin vastaavanlaista kasvua kuvaava Kryderin laki.

Antti Kekki

Kehityspäällikkö Aleksi Kallio, CSC – Tieteen tietotekniikan keskus: Big datassa oleellista ei ole pelkästään datan määrä. Mikäli data on yhdenmuotoista ja yhteismitallista, niin se on lähes aina tiivistettävissä ja suodatettavissa perinteisinkin menetelmin. Tällöin itse datankäsittelytehtävä ei ole suuri, vaikka lähtökohtana ollut data olisikin sitä ollut. Vasta kun suureen dataan yhdistyy muita tekijöitä, kuten vaihtelevuus, yhteismitattomuus ja jatkuva kasvu, niin myös itse datankäsittelytehtävästä tulee suuri. Hyvänä esimerkkinä toimii tieteellisistä mittalaitteista peräisin oleva data, joka on nykyään usein suurta, mutta myös yhteismitallista. Datankäsittelytilanne on siis varsin erilainen, kuin esimerkiksi kauppaketjun operatiivisten järjestelmien sisältämän datan tapauksessa. Vasta kun mittalaitedataa ryhdytään yhdistelemään ja uudelleenkäyttämään eri asiayhteydessä, datankäsittelytehtävä muuttuu suureksi, ja nykyaikaiset big data -tekniikat soveltuvat parhaiten sen toteuttamiseen.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 11


FROM AN OCEAN OF DATA TO THE ESSENTIAL Article in English on the web: aalto.ямБ/magazine

12 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10


DATA DATA DATA DATA DATA DATA DATA DATA DATA DATA DATA DATA DATA DATA DATA DATA DATA DATA DATA DATAMERESTÄ OLENNAISEEN Big data on muotitermi, josta hakukonekaan ei saa otetta. Tutkijat toivovat saavansa siitä apua uudenlaiseen tiedon tulkintaan.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 13


Teema

IHMISEN ON SYVENNETTÄVÄ DATA TIEDOKSI Teksti Tea Kalska Kuvat Aapo Huhta

K

UN GOOGLAAN big data, ensimmäiset hakutulokset ovat mainoksia aiheeseen liittyvistä palveluista. Sitten löytyy muutama kuva ja joitakin kirjoituksia aiheesta, mutta mikään niistä ei tunnu antavan siitä täsmällistä kuvaa. Tietotekniikan tutkimuslaitos HIITin johtaja ja Perustieteiden korkeakoulun tietojenkäsittelytieteen professori Samuel Kaski komppaa vaikutelmaani

toteamalla, että yhtä selkeää rajaa sille, milloin datasta tulee big dataa, on tuskin olemassakaan. ”Big data on jotain niin suurta, etteivät siihen enää pure tavalliset dataanalyysimenetelmät. Silloin tarvitaan aivan erityisiä koneoppimismenetelmiä ja uudenlaisia algoritmeja.” Kasken mukaan big datasta on viime aikoina tullut muotisana, koska datan määrä on kasvanut valtavasti. Sähköisessä muodossa olevaa dataa on kuitenkin ollut olemassa pitkään. Data ei silti vielä itsessään ole tietoa. Koneet voivat käsitellä dataa laskennallisesti, mutta ihmisen on syvennettävä sitä tiedoksi, pureskeltava ymmärrettävään muotoon – ja parhaassa tapauksessa hiottava tietämykseksi tai osaamiseksi. 14 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10

Koneen vallassa Samuel Kaski työskentelee HIITin ja Työterveyslaitoksen yhteisessä Tietotyön vallankumous -tutkimushankkeessa, jossa kehitetään tiedon hakuun ja jalostukseen uudenlaisia menetelmiä. Tarkoitus on sovittaa yhteen ihmisen ja tietokoneiden erilaisia vahvuuksia. ”Tärkeää kuitenkin on, että kontrolli säilyy ihmisellä, eivätkä hakukoneet pääse nousemaan vallankahvaan”, sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori, neurologi Kiti Müller.

tiedä tarkalleen, mitä on hakemassa vaan haluaa esimerkiksi ymmärtää jotakin uutta aihetta”, Samuel Kaski havainnollistaa. Kun haluamme synnyttää uutta tietoa ja ajatella asioita monipuolisesti, hakukone ei yleensä pysty olemaan objektiivinen. Kone antaa näytölle informaatiota hakijan antamien hakusanojen ja oletettujen kiinnostuksenkohteiden perusteella. Silloin hakijan maailmankuvan kanssa ristiriidassa oleva informaatio voi jäädä piiloon. ”Elämme koneiden ja omien ennakkokäsitystemme muodostamissa informaatiokuplissa. Pahimmillaan se voi johtaa maailmankuvan kapenemiseen”, Kiti Müller sanoo.

Ulos kuplasta Todellisuudessa koneiden vallankaappaus on paljon arkisempi asia kuin esimerkiksi Stanley Kubrickin elokuvassa Avaruusseikkailu 2001, jossa avaruusaluksen tietokone ottaa vallan aluksen miehistöltä. Luovutamme valtaa koneelle päivittäin aivan vapaaehtoisesti, kun annamme sen hakea tietoa puolestamme. Teemme hakuja aiemmin oppimamme, tilannekohtaisen tiedontarpeemme ja maailmankuvamme rajoissa. Usein löydämmekin nopeasti tarvitsemamme tiedon. ”Kun googlaa esimerkiksi asuinalueensa pizzerioita, tietää, mitä hakee ja saa mitä haluaa. Aina ei kuitenkaan

Informaatiokupla ei uhkaa ainoastaan informaation etsijää ja muokkaajaa. Yhteiskunnassa välitetään ja vastaan otetaan tauotta tietoa, joka on koostettu hakukoneiden ja subjektiivisen maailmankatsomuksen asettamissa rajoissa. Tiedon perusteella tehdään isoja päätöksiä ja vaikutetaan asenteisiin. ”Jos saamme toistuvasti viestiä esimerkiksi siitä, että jonkin kulttuurin ihmiset ovat tietynlaisia, ennakkoluulot alkavat levitä. Se on vaarallinen suunta”, Kiti Müller sanoo. Joskus tieto voi myös tuntua ympäripyöreältä. Müller kertoo, että viranomaisille on kehitetty kieliteknologiaan perustuvia fraasipankkeja. Kun esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon


AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 15


Teema

SYMBIOOTTISET KÄYTTÖLIITTYMÄT OVAT TULEVAISUUDEN TIEDONHAUN VÄLINE rutiinipäätöksiä muotoillaan paperille, pankista voi hakea tarkoitukseen sopivia valmiita lauseita ja laittaa niitä peräkkäin. ”Minulta on myös ihan tosissaan kysytty, kannattaako koulujen opetusohjelmaan tulevaisuudessa sisällyttää kirjoittamista, jos ihminen voi kirjoittamisen sijasta puhua jollekin järjestelmälle tai painella erilaisia kuvakkeita.” Mutta kirjoittaminen pakottaa ihmisen jäsentämään asioita – ja tietotyössä tarvitaan ajattelun taitoa. Se on kykyä löytää erityyppistä tietoa ja synnyttää siitä järjellisiä kokonaisuuksia. Müller korostaa, että esimerkiksi toimittaja tarvitsee vuorovaikutusta asiantuntijoiden kanssa. Kone voi tuottaa rutiininomaista leikkaa-liimaa-tietoa verkon uutispalstoille, mutta se ei riitä, kun asioita asetetaan laajempaan kehykseen. Sama pätee juristin työhön: määrämuotoiset sopimukset voi tehdä robotti, mutta juristi keskustelee asiasisällöistä syvällisesti. Autonasentajakin joutuu tekemään vaativaa selvitystyötä silloin, kun tietokone ei kerro, mikä autossa on vikana. Kun perusratkaisut eivät saa autoa kuntoon, asentajan täytyy löytää jostakin tieto poikkeustapauksesta.

Hyvä renki, huono isäntä Kiti Müllerin mukaan tietotyössä tarvitaan käsitystä siitä, mistä elementeistä tieto on jalostettu, ennen kuin se ilmaantuu hakutuloksiin. Kun tietotyöläinen esimerkiksi tekee tietokantahaun, hän käyttää tiettyjä hakusanoja ja saa tietyn määrän osumia. Halutessaan rajata osumien määrää hän lisää hakusanoja ja kone ehdottaa tuloksia tarkemmin. Näin hakija on kärryillä siitä, mitä hakuprosessin eri vaiheissa on tapahtunut. Samuel Kaski toteaa, että ihmiselle on annettava mahdollisuus vaikuttaa perusteisiin, joilla tietty tieto hänen näytölleen tulee. Jos hakukone ja ihminen saataisiin toimimaan symbioottisemmin, kone voisi tehdä ihmiselle hakuun liittyviä ehdotuksia. Sen jälkeen ihminen kertoisi koneelle, mitkä ehdotuksista ovat hänelle relevantteja. Kaski esittelee HIITin tekemää symbioottisen käyttöliittymän prototyyppiä ja kirjoittaa sen hakukenttään big data. Kone hakee 60 miljoonan tieteellisen artikkelin joukosta ne, joissa aihetta on käsitelty. Hakutulos ei kuitenkaan ole pelkkä lista artikkeleita, vaan näytöllä olevalle kehälle ilmestyy erilaisia aiheeseen liittyviä avainsanoja. Mitä tärkeämpiä ne haki16 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10

jalle ovat, sitä lähemmäs kehän keskustaa hän voi siirtää sanoja. Sitten artikkelilista päivittyy. Kone seuloo hakutulokseen artikkeleita hakijan päättämässä tärkeysjärjestyksessä. ”Tällä tavalla data-avaruudessa pystyy navigoimaan. Saman tekniikan voisi periaatteessa ottaa käyttöön muullekin datalle, ei vain teksteille.” Kiti Müller toivoo, että symbioottiset käyttöliittymät voisivat tulevaisuudessa olla yleinen väline tiedonhakuun muuallakin kuin professorien pöydillä. Tietoteknologia, tietojärjestelmät ja hakukoneet ovat Müllerin mukaan kuin tuli – hyvä renki, mutta huono isäntä. ”Mitä enemmän ajatteluntaitojaan kehittää, sitä paremmin ymmärtää, ettei maailma ole mustavalkoinen ja asioilla on monta puolta. Siksi tarvitaan uudenlaisia tapoja ymmärtää, mistä tieto tuli ja kuka sen on tuottanut. ”


Data jalostuu Dataa on nyt tarjolla paljon ja yhä useammista asioista. Mistä se oikein tulee, ja mitä sen avulla voi tehdä aiempaa paremmin?

Professori Samuel Kaski kertoo, että

Datan avulla ihmisestä voi siis päätellä

esimerkiksi ihmisten perimän selvittäminen

hämmästyttävän paljon. Kaski huomauttaa,

tuottaa valtavasti dataa. Tämä mahdollistaa

etteivät ihmiset välttämättä edes tiedä,

niin sanotun yksilöllisen lääketieteen, jossa

kuinka paljon esimerkiksi kauppojen asiakas-

lääkkeet räätälöidään sopimaan henkilö-

rekisterit heistä paljastavat. Se, mitä ihminen

kohtaisesti tietylle potilaalle. Silloin tarvitaan

ostaa, voi ajan kuluessa kertoa enemmän

laskennallista koneoppimista, sillä perimä-

kuin uskoisi. Tietosuojasta on pidettävä

tietodataa on niin paljon, ettei siitä ilman

huolta, sillä dataa voidaan käyttää niin

koneen apua saisi tolkkua.

hyvään kuin pahaan.

Kaski on tutkimusryhmineen kehittänyt

”Yksityisyyden ja lupien kanssa on oltava

menetelmän, jonka avulla voidaan hyödyntää

tarkkana silloinkin, kun pyritään tekemään

tietokantojen massiivista dataa ihmisten

hyvää ja parantamaan potilaita. Toisaalta

solutason mittauksista.

jos yksilönsuojan pitää olla hyvin tiukasti

”Tavoitteena on päätellä koneoppimis-

määritelty, eikä aineistoja siksi voida hyö-

menetelmien, potilaasta tehtyjen mittausten

dyntää, potilaat voivat saada huonompaa

ja tietokantojen perusteella, millainen lääke

hoitoa.”

sopii juuri tietylle potilaalle tehokkaasti ja ilman sivuvaikutuksia.” AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 17


Teema

Uutta bisnestä

pilvestä Tua Huomo rohkaisee yrityksiä katsomaan pilvipalveluita enemmän liiketoimintamahdollisuutena kuin teknologianäkökulmasta.

Teksti Heidi Hammarsten Kuva Venla Helenius

”P

ILVI ei ole pelkästään teknologia, vaan muutos, joka koskee organisaatioiden sisäistä toimintaa, liiketoimintamalleja ja yhteistyöverkostoa.” Näin julistaa Tua Huomo, joka vetää Future Cloud -innovaatioaluetta Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin EIT:n ICT Labsissa. Tieto- ja viestintätekniikkaan keskittyvä ICT Labs on yksi EIT:n osaamis- ja innovaatioyhteisöistä. Sen suomalaiset ydinpartnerit ovat Aalto-yliopisto, VTT ja Nokia. ”Toiminnallamme on kolme kulmakiveä. Ensiksi on yrityksiä ja tutkimuslaitoksia yhdistävä innovaatiotyö. Sitten on koulutus, meillä on oma maisterija tohtorikoulutusohjelma. Kolmantena on liiketoiminnan kehitys, tuemme pk-yrityksiä sekä startup-yrityksiä”, Huomo listaa. Koko EIT ICT Labs -verkosto on tähän mennessä synnyttänyt 13 startupyritystä ja valmentanut 70:ää pk-yritystä. Future Cloudin Huomo muotoilee suomeksi ”luotettavat pilvi-infrat ja -palvelut”. Tällä tarkoitetaan sitä, että organisaatioiden tietojärjestelmät eivät perustu enää omiin fyysisiin palvelinkoneisiin vaan tietojenkäsittelykapasiteetti hankitaan palveluna internetin kautta. ”Minun vastuullani on miettiä strategiaa, sitä mihin panostetaan, ja verkottaa toimijoita. Tämä on verkottajan työtä,

18 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10

jossa kuunnellaan yrityksiä ja tutkimuslaitoksia.” Verkottajan työ on kansainvälistä. EIT ICT Labsissa ovat mukana Helsingin lisäksi Eindhoven, Pariisi, Berliini, Tukholma ja Trento. Yrityksistä eurooppalaisia ydinpartnereita ovat esimerkiksi Orange, SAP ja Vodafone. Tua Huomo aloitti tehtävässään loppusyksystä 2013, ja ensimmäiset työkuukaudet ovat kirkastaneet hänen näkemyksensä: yritysten teknologiapainotteinen suhtautuminen pilvipalveluihin ja big dataan pitäisi saada enemmän liiketoimintalähtöiseksi. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

voi tehdä? Pitää ymmärtää, miten data tuottaa hyötyä asiakkaalle, millaiseen arvoketjuun se liittyy.” Dataa analysoimalla voi esimerkiksi parantaa päätöksentekoa tai rakentaa uudenlaisia palveluita. Julkisen sektorin mahdollisuuksia ovat älykäs kaupunki tai älykäs liikenne. ”Meillä päättyi juuri innovaatiokilpailu, joka oli suunnattu EIT ICT Labs -verkoston ulkopuolisten maiden yrityksille. Sen voitti bulgarialainen Transmetrics palvelulla, joka optimoi rahtiliikenteen kuormia erilaisia tietolähteitä käyttäen.”

Pilviratkaisuja on moninaisia Heti globaaleille markkinoille ”Pilvipalvelut tuovat yritykselle monenlaisia hyötyjä. Niiden avulla pääsee välittömästi globaaleille markkinoille, pystyy skaalaamaan toimintaansa helposti ja joutuu maksamaan vain käyttämistään palveluista.” Huomon johtaman innovaatioalueen tarkoitus ei siis ole tutkia pilviteknologiaa, vaan etsiä niitä ideoita, joita pilven avulla voi skaalata. Sama lähestymistapa pätee myös toiseen muotitermiin big dataan. Huomo näkee molemmat mahdollistajina. ”Nykymaailmassa kertyy mobiilidataa, transaktiodataa, videodataa ja kaikkea muutakin dataa valtavia määriä. Mutta mitä sitten – mitä tällä kaikella datalla

Valtavien datamäärien analysointiin tarvitaan pilvipalveluita – julkista, yksityistä tai hybridipilveä. ”Tarjolla olevista moninaisista ratkaisuista pitää ymmärtää, mikä sopii mihinkin tilanteeseen. Myös tämä on yksi tutkimuskohteemme.” Kun julkisuudessa puhutaan pilvipalveluista, esiin nousevat useimmiten tietoturva-asiat. Huomo painottaa, että niissäkin ratkaisut vaihtelevat sovellusten ja palveluiden mukaan. ”Esimerkiksi terveydenhuollon järjestelmissä tai yrityksen liiketoiminnan kannalta kriittisessä datassa ongelmat ovat erilaisia. Pankkipalveluissa, kaupassa tai kirjastossa täytyy miettiä aivan erityyppisiä asioita. Pitää


Teema tunnistaa oman toimialan riskit ja uhat: kaikki järjestelmät eivät ole yhtä haavoittuvia. ”Suomessakin keskustellaan siitä, kuinka kansalainen pystyisi hallitsemaan omaa terveysdataansa yhdestä käyttöliittymästä. Jos jokin vaatii tietoturvallisia ratkaisuja, niin tämä.” Tietoturvaan liittyy eritasoisia asioita: kenellä on oikeus tarkastella tietoa ja kenellä on oikeus muuttaa sitä. Terveyteen liittyvien tietojen luvaton katselu on yksityisyyden loukkaus, mutta jos joku asiaton pääsee muuttamaan näitä tietoja, se voi johtaa hengenvaaraan. ”Tietoturva ei ole vain teknologiakysymys, esimerkiksi yksityisyyden suojaan liittyvissä asioissa kyse on paljolti lainsäädännöstä.”

Tietoturvakin on mahdollisuus Huomo korostaa, että myös tietoturvakysymykset ovat pikemminkin mahdollisuus kuin uhka. ”Siksi puhumme juuri luotettavasta pilvi-infrasta: meidän tehtävämme on tuoda esiin esimerkkejä turvallisista pilvipalveluista ja niiden käytöstä.” Huomon mukaan pilvi-infraa ja osaamista on tarjolla runsaasti, mutta big data -palveluissa tilanne on toinen. Suuren datamäärän käsittely voi olla yrityksille liian työlästä, data ei ole oikeanlaista tai on pulaa tietoanalyytikoista. ”Ei yksittäisissä yrityksissä tarvitse osata aivan kaikkea”, Huomo rohkaisee. ”Yliopistossa on kehitetty data-analytiikan teknologiaa, yrityksissä puolestaan on paljon dataa. Meillä taas on liiketoiminnan kehittäjiä, ja tuomme nämä kaikki yhteen. Esittelemme yrityksille vaihtoehtoja, miten kutakin teknologiaa voisi hyödyntää tai mitä se voisi juuri heidän organisaatiossaan tarkoittaa.”

Yrittäjä, innovoi pilvipalveluiden avulla

"Suuntaa alusta alkaen katse globaaleille markkinoille."

"Kun teet tuotekehitystä, siirry testivaiheeseen mahdollisimman pian. Kerää palautetta asiakkailta ja paranna tuotettasi."

"Suurissa organisaatioissa mieti oman osaamisen ja teknologioiden hyödyntämistä uusilla alueilla, joko erillisenä startupina tai yrityksen sisällä."

— Tua Huomo on väitellyt tietojenkäsittelytieteen tohtoriksi Oulun yliopistosta ja suorittanut MBA-tutkinnon Oxfordissa. Syksystä 2013 lähtien hän on työskennellyt Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin EIT:n ICT Labsissa Future Cloud -innovaatioalueen vetäjänä. Hän toimii myös VTT:llä digitaalisten systeemien ja palveluiden alueen tutkimuspäällikkönä. ICT-alalla hän on työskennellyt vuodesta 1991 muun muassa ohjelmoijana, projektipäällikkönä ja tuotekehityksen vetäjänä.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 19


Kuka

20 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10


Kuka

Luovuutta

teorian kautta

Koneen muotoilujohtaja Anne Stenros rakastui kirjoihin ja teorioihin jo nuorena. Perusteellinen pohdinta on hänelle ominaista myös työtehtävissä, joista tuorein on opettaminen.

Teksti Paula Haikarainen Kuvat Aino Huovio

K

ONEEN showroomissa Espoon Keilaniemessä on helppo innostua hissibisneksestä. Tekniikka ja ajoelämykset vilisevät videonäytöiltä, ja esillä on laaja valikoima hissikorien pintamateriaaleja. Muotoilujohtaja Anne Stenros esittelee niitä vauhdikkaasti, ja puheessa sekoittuvat suomi ja englanti. ”Designin rinnalla meille on tärkeää ekotehokkuus ja ride comfort, ajomukavuus. Aasiassa halutaan hissin olevan täysin hiljainen. Mutta Amerikassa pitää kuulua gear, kiihdyttää äänekkäästi.” Arkkitehti ja tekniikan tohtori Anne Stenros on Koneen historian ensimmäinen muotoilujohtaja. Hän on ollut tehtävässä nyt kahdeksan vuotta. ”Toki täällä oli panostettu muotoiluun jo ennen minua, mutta nyt asia on otettu haltuun strategisella tasolla. Tärkein tehtäväni on pohtia, miten teemme etumatkaa kilpailijoihin.” Hissialalla uusien tuotteiden tekniseen toteuttamiseen kuluu vuosia, ja ero

kilpailijoihin lasketaan pienissä yksityiskohdissa. ”Jos mietimme vain, mitä asiakas haluaa tänään, se on jo vanha juttu sitten, kun tuote on valmis. Suunnittelussa pitää oivaltaa, mistä ihmiset uneksivat tai mitä he tietämättään haluavat tulevaisuudessa.”

Kohti omaa suuntaa Anne Stenros kutsuttiin nykyiseen tehtäväänsä Hong Kong Design Centren johdosta. Hän työskenteli 2000-luvun alussa perustetussa keskuksessa edistämässä sikäläistä muotoilua ja sen vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Vastaavasta työstä Stenrosilla oli vankka kokemus kotimaasta. Hän toimi yhdeksän vuotta suomalaisen muotoilun puolesta Design Forumin johtajana. Stenrosin tie luovalle alalle oli liputettu jo lapsuudessa. Hänen isänsä on arkkitehti, emeritusprofessori Helmer Stenros ja äitinsä sisustusarkkitehti, professori Pirkko Stenros. Tytär

rakenteli pienoismalleja Espoon Tapiolassa samalla pöydällä, jolla isä työsti ehdotuksia arkkitehtuurikilpailuihin. Alan opintoihin Anne Stenros hakeutui kuitenkin Oulun yliopistoon saadakseen etäisyyttä nimekkäisiin vanhempiinsa. ”Haaveilin, että minusta tulisi arkkitehtuurin teorian professori, vaikka sellaista oppituolia ei edes ollut, eikä ole vieläkään. Mutta intohimoni oli ymmärtää asioita ja tutkia niitä mahdollisimman pitkälle.” Stenros antaa tunnustusta opettajalleen, akateemikko Reima Pietilälle, joka huomasi oppilaansa viehtymyksen teoriaan käytännön suunnittelutyön sijasta. ”Hän ymmärsi sen olevan voimavarani ja tuki sitä. Hän tuki jokaisen oppilaansa omia ajatuksia, eikä edellyttänyt meistä kasvavan hänen seuraajiaan.” Luovan kodin ilmapiiristä – sekä professori Pietilän luennoilleen raahaamasta kirjojen täyttämästä matkalaukusta – kumpuaa myös Stenrosin AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 21


Kuka

rakkaus kirjallisuuteen. Suorastaan intohimoksi suhde syttyi Yhdysvalloissa, jonne Stenros matkusti apurahan turvin opiskellakseen lisää Berkeleyn yliopistossa. San Franciscon maailmankuulu Bill Stoutin arkkitehtuurikirjakauppa oli aarreaitta. ”Söin vain kaurapuuroa pystyäkseni ostamaan kirjoja. Kokosin itselleni arkkitehtuurin teorian kirjaston, jossa on sellaisiakin teoksia, joita ei enää saa mistään.”

Opetusta puun alla Yksi Anne Stenrosille tärkeistä kirjoista on arkkitehti ja filosofi Louis Kahnin teos, jossa tämä käsittelee arkkitehtuurin filosofiaa. Kahn puhuu muun muassa opettamisen arkkityypistä koulurakennuksen perustana. Siitä, miten vanha mies istuu puun alla ja kertoo tarinaa, jota pikkuhiljaa kertyy seuraamaan yhä uusia kuulijoita, jotka puolestaan jakavat tarinaa eteenpäin. Samalle perustalle Stenros haluaa rakentaa oman opetusfilosofiansa. Hän aloitti syksyllä osa-aikaisesti työskentelyn Aalto-yliopiston Adjunct Professorina. Professuurin ala on Design Leadership. Opetuksen ydin on Stenrosin mielestä knowledege transformation, tiedonsiirto. Sen tulisi tapahtua henkilökohtaisella, syvästi emotionaalisella tasolla. ”Massaluennot ovat aikansa eläneet. Haluan ohjata pienempiä ryhmiä ja kohdata opiskelijat kasvokkain. Silloin ei voi piiloutua läppärin, pöydän tai toisen selän taakse. On oltava oikeasti läsnä.”

Naisten saaminen mukaan tekniikan alalle on Stenrosin mielestä tärkeää diversiteetin, monimuotoisuuden, takia. ”Liian yhdenmukaiset tiimit ja organisaatiot alkavat vain toistaa itse itseään. Silloin ei välttämättä synny mitään kovin uutta ja mullistavaa.” Hän rohkaisee kyseenalaistamaan asioita ja sietämään vastakkaisiakin mielipiteitä. ”Suomalaisessa työelämässä erilainen ja kyselevä ääni on aina uhka. En ymmärrä, miksi. Miten yksi ääni voisi uhata kymmentä muuta? – Vasta sitten, kun päätöksenteossa kyetään ottamaan huomioon kaikki näkökulmat, varmistetaan, että asia ratkaistaan parhaalla mahdollisella tavalla.”

Läpi lasikatosta Myös naisten aseman edistäminen yhteiskunnassa on Anne Stenrosin sydäntä lähellä. Hän tunnistaa itsekin törmänneensä ”lasikattoon”. ”Kun tulin 1980-luvun lopussa TKK:lle tekemään väitöskirjaa, minua varoiteltiin juurikaan puhumasta asiasta kenellekään, ’kun se yleensä kuitenkin jää tekemättä’. Sisuunnuin ja ajattelin, että katsotaan, kuinka käy!” Väitöskirja valmistui vuonna 1992 ja käsitteli tilarakenteen teoriaa. Viime vuonna Stenros lähti taistelemaan sen puolesta, että tytöt innostuisivat nykyistä enemmän lukemaan matematiikkaa ja luonnontieteitä. Hän oli yksi taustavoimista, kun Teknologiateollisuus järjesti Women in Tech -seminaarin lokakuussa. Tapahtuma oli yleisömenestys ja kannusti jatkamaan.

22 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10

— Anne Stenros on työskennellyt Kone Oyj:n muotoilujohtajana vuodesta 2005. Hän on koulutukseltaan arkkitehti Oulun yliopistosta, M. Arch. Kalifornian yliopistosta Berkeleystä sekä tekniikan tohtori Teknillisestä korkeakoulusta (1992). Vuosina 1995–2004 Stenros työskenteli johtajana muotoilun edistämiskeskus Design Forum Finlandissa ja sen kustantaman Form Function Finland -lehden päätoimittajana. Hän on työskennellyt myös Hong Kong Design Centren johtajana 2005. Kesällä 2013 Stenros nimitettiin Adjunct Professoriksi Taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun. Hän harrastaa lukemista ja purjehtimista.


Kuka

Creativity through theory Architect and Doctor of Technology Anne Stenros became the first Design Director in the history of Kone eight years ago. She fell in love with books and theory at a young age. Deep thought is also characteristic of her professional duties, the latest of which is teaching.

From the very start, she was almost

architectural theory with works that are

destined to end up in the creative

now impossible to find.”

sector: her father is professor emeritus

A book on the history of architecture by

of architecture and her mother is

the philosopher Louis Kahn is especially

an interior architect. She decided to

dear to her. Among other things, Kahn

study architecture at the University of

writes how the archetype of teaching –

Oulu to gain some distance from her well-

a scholar sitting in the shade of a tree

known parents. She dreamed of becoming

sharing a story, gradually attracting more

a professor of architectural theory, even

and more listeners to spread the word

though such a chair did not, and still

onward – formed the foundation of the

doesn’t, exist in Finland.

school building.

The atmosphere of a creative home

Stenros started working as a part-time

together with the tendency of her teacher,

Adjunct Professor of Design Leadership

Academician Reima Pietilä to bring

in autumn and wants to build her teaching

a suitcase full of books to his lectures

philosophy on the same principles.

also fostered her love of literature, which

She thinks knowledge transformation

developed into a passion at Berkeley,

on a personal and deeply emotional level

where she had travelled to learn more

forms the core of teaching. She also

with modest grant funding. Nevertheless,

encourages students to call established

the treasure trove of Bill Stout’s world-

truths into question and to entertain

famous architectural book store in San

opposing viewpoints as well.

Francisco was irresistible to her. “I’d eat nothing but porridge so I could buy books. I collected a library of

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 23


Professori Terhi Pellinen tutkii asfaltin rakennetta Valtatie 1:lt채 otetusta koepalasta.

Professori Terhi Pellinen tutkii asfaltin rakennetta Valtatie 1:lt채 otetusta koepalasta.


Aiheesta

Nasta repii ja

routa

puskee Talvi koettelee Suomen teiden kuntoa. Ongelman ratkaiseminen vaatii materiaalien parempaa tuntemusta.

Teksti Tea Kalska Kuva Juuso Noronkoski

K

UN AUTOILIJA pakkasaamuna

raaputtaa tuulilasin puhtaaksi ja lähtee sormet kohmeessa ajamaan, hän ei välttämättä tule ajatelleeksi, mitä tien alla ja pinnalla tapahtuu. Professori Terhi Pellinen on katsonut tienpintaa syvemmälle. Hän johtaa tierakentamisen tutkimustiimiä Insinööritieteiden korkeakoulussa ja on tutkinut esimerkiksi tienpäällysteiden materiaaleja ja päällystevaurioihin johtaneita syitä. Suomen teiden vauriot johtuvat Pellisen mukaan suureksi osaksi talvesta – tarkemmin sanottuna roudasta ja nastarenkaista. Routa koettelee etenkin tienpinnan alla olevaa osaa, tierakennetta. Pohjoisilla alueilla tierakenne voi olla jopa pari metriä paksu. Paksu rakenne on välttämätön, sillä se esimerkiksi tasaa roudan aiheuttamaa maapohjan kohoamista. ”Talvella tien alle saattaa kertyä jäätä, joka alkaa puskea ylöspäin ja halkaisee tien keskeltä. Siksi tierakenne on suojattava roudan vaikutuksilta paksulla eristekerroksella”, sanoo Terhi Pellinen.

Nastarenkaat puolestaan kuluttavat tien asfalttipintaa. Vilkasliikenteisillä väylillä nastat ovat tärkein syy tienpäällysteen uusimiseen.

Pellinen esittelee asfaltin rakennetta näyttämällä kappaletta Valtatie 1:ltä. Se on mustalla bitumilla yhteen sidottuja isoja ja pieniä kiviä. Isoilla kivirakeilla asfaltti saadaan kestämään Kylmyys tulee kalliiksi kuormaa, mutta pienet kivirakeet tekevät tiestä hiljaisen ja parantavat Nastarenkaiden vuoksi suomalaisen ajomukavuutta. Käytännössä Suomen tienpinnan on oltava erityisen kestävä. teihin pitää laittaa isoja rakeita, jotta Keski-Euroopassa teiden päällysteenä tiet kestäisivät paremmin nastan. voi käyttää esimerkiksi betonia, mutta Kylmä sää rasittaa myös bitumia ja nastarenkaita betoni ei kestä. aiheuttaa sen halkeamista. PehmeäPellisen mukaan erittäin kova kiviaines asfaltin seassa estää tien kulumista. laatuiselle bitumille näin ei tapahdu niin helposti, mutta pehmeä massa ei Tällainen materiaali on kallis luonnontahdo kestää raskasta liikennettä, kuten vara, jota tarvitaan liikennemäärien rekkoja. kasvaessa koko ajan enemmän. ”Tämän asian kanssa joudumme tasaLisäksi valtion tieverkoston ylläpainottelemaan”, Pellinen toteaa. pidosta huolehtivan Liikenneviraston määrärahat ovat pienentyneet vuosi vuodelta. Suomen sorateitä muutettiin Asfalttia voi kierrättää 1960- ja -70-luvuilla urakalla kestopääl- Kun routa keväisin sulaa, kosteus tielysteisiksi teiksi. Nyt päällystettyjä rakenteessa lisääntyy. Vesi pehmentää teitä joudutaan purkamaan takaisin tietä, ja pahimmassa tapauksessa se sorateiksi, koska päällysteen kunnossa- alkaa upottaa kuin mutainen metsäpitoon ei ole varaa. Maailmantalouskin polku, jolloin tielle laitetaan kelirikkovaikuttaa asiaan, sillä asfaltin sidosrajoitus. aineena käytetään bitumia – maaöljyn Ilmaston lämmetessä sateiden määrä tislettä, jonka hinta jatkaa nousuaan. lisääntyy. Tämä vaatii paljon tienpäälAALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 27


Aiheesta lysteeltä: vesi ei saisi läpäistä sitä, mutta toisaalta sen päälle jäävä vesi aiheuttaa vesiliirtoa ja talvella liukkautta. Samaan aikaan määrärahojen vähyys ja ympäristönsuojeluun liittyvät vaatimukset rajoittavat tien korjaamista täysin uudella materiaalilla. Pellisen tiimi tutkii niin sanottua remix-tekniikkaa teiden pinnan korjauksessa. Sillä tarkoitetaan bitumin elvyttämistä ja kierrättämistä, jolloin sekä ympäristöä että kustannuksia voitaisiin säästää. Sen sijaan, että ostettaisiin lisää kallista bitumia, hyödynnetään sitä, joka jo kerran on asfalttiin laitettu. ”Tärkeää kierrätyksessä on, millä aineella bitumia elvytetään. Tällä hetkellä tutkimme ympäristöystävällisten biopohjaisten liuottimien käyttöä elvytyksessä.” Pellinen toivoo, että tienpäällysteen tutkimukseen voisi tuoda mukaan yhä enemmän analytiikkaa ja kemiallisia tutkimusmenetelmiä. Niiden avulla voisi tarkastella, millaisia tienpäällysteen materiaalit oikeastaan ovat ja miten ne ovat vanhentuneet käytön aikana rakenteessa. ”Olemme tehneet paljon mekaanista tutkimusta ja selvittäneet materiaalin lujuutta ja jäykkyyttä. Mutta niin ei saada selville esimerkiksi sitä, miten bitumi ajan myötä reagoi toisen materiaalin kanssa.” Tällä hetkellä tutkimustiimi käyttää kemiallisia menetelmiä vanhan asfaltin ominaisuuksien tutkimi-

sessa. Asfaltin kierrätykseen vaikuttavat muun muassa jäänestoaineet: vanhaan materiaaliin on talvien saatossa sekoittunut mukaan jäänestoaineita, joita materiaalissa ei alun perin ollut.

Pikkutunneilla tielle Käytännössä tietekniikan tutkimus on myös kenttätyötä. Tutkijoiden pitää ottaa teistä näytepaloja poraamalla, mutta vilkasliikenteisillä väylillä tätä ei voi tehdä päiväsaikaan. Tielle on mentävä yön pimeydessä, jolloin liikenne on vähäistä. Siihen vaaditaan myös erikoislupa, jonka saamiseksi tutkijoiden on suoritettava tieturvakortti. ”Kyllä tällaiset työajat oman haasteensa tutkimukselle antavat.” Mutta millaisessa kunnossa Suomen tiet sitten nykyään ovat? Vastaus riippuu Pellisen mukaan siitä, keneltä kysyy. Valtateiden kunnossapitoon panostetaan, joten niitä pääosin käyttävä ei ehkä pidä teiden kuntoa huonona. Vähäliikenteisten teiden käyttäjä ei aina ole samaa mieltä. Toisaalta Suomen tiet saattavat tuntua globaalissa mittakaavassa oikein hyviltä. ”Esimerkiksi oma jatko-opiskelijani on sanonut, että täällä Suomessa tiet ovat loistavassa kunnossa verrattuna hänen synnyinmaahansa Puolaan.”

Improving resistance to freeze-thaw and wear of studded tires Winter is hard on Finnish road surfaces. Better understanding about construction materials is needed to solve the problem.

Drivers seldom think what is on or lies

improve the load-bearing characteristics

beneath the road surface, but Professor

of asphalt, while the smaller granules

Terhi Pellinen does. She is the head of

reduce noise and enhance driving comfort.

the Highway Engineering research group

In practice, Finnish roads have to favour

at the School of Engineering and, among

the larger granules because the surface

other things, has studied road surfacing

must be resistant to stud damage.

materials and what is damaging them. According to her, the most damage to Finnish roads is caused by winter – more

to repair road surfaces. It involves the

specifically by frost and studded tires. Frost

rejuvenating and recycling of expensive

damage affects the layer beneath the road

bitumen and can help cut costs and reduce

surface in particular. In northern parts

environmental load by making further use

of our country, the road structure can be

of the materials in existing asphalt.

up to two metres thick. This is necessary

She hopes that more chemistry and

because it helps to mitigate the uneven soil

analytical research methods would be

heaving the freeze-thaw cycle causes.

introduced into road surface research.

Studded tires wear the asphalt surface

This would help better investigating

of roads. On routes with heavy traffic

surfacing materials and how they age

volumes, studs are the biggest contributor

when used in structures.

to wear and tear. Professor Pellinen shows a core sample

28 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10

The team led by Pellinen is researching the use of so-called in-situ remix techniques

“We’ve done lots of mechanical testing and studied the stiffness and strength of

of Finnish asphalt pavement. It contains

materials, but this does not reveal how,

small and larger stones, which are bounded

for example, bitumen reacts with other

together with bitumen. Larger granules

materials over time.”


Aiheesta

Vaikutusvaltainen Aurinko Auringon tutkiminen auttaa ymmärtämään sen ja muiden tavallisten tähtien käyttäytymistä. Tutkimus tuottaa tietoa esimerkiksi Auringon aktiivisuudesta, jolla voi olla merkittäviä seurauksia Maassa.

Teksti Anni Aarinen Kuvitus Antti Kekki ”AURINGON aktiivisuus muuttuu noin

yhdentoista vuoden jaksoissa. Juuri nyt aktiivisuus on lähellä huippuaan. Jaksojen välillä on paljon vaihtelua sekä jakson pituudessa että aktiivisuuden määrässä, mutta vielä ei tiedetä, mistä vaihtelut johtuvat”, kertoo laboratorioinsinööri ja tutkija Juha Kallunki Metsähovin radiotutkimusasemalta. Metsähovissa tutkijat havainnoivat Aurinkoa radiotaajuuksilla 14-metrisen teleskoopin avulla lähes päivittäin. Aseman pienempi, 1,2-metrinen antenni on omistautunut Auringolle kokonaan. Perustutkimuksen tarkoituksena on oppia ymmärtämään paremmin Auringon käyttäytymistä ja sitä kautta muidenkin tavallisten tähtien toimintaa. Auringon aktiivisuudella on myös yhteiskunnallista merkitystä. ”Auringon aktiivisuus ilmenee usein auringonpurkauksina. Jos purkaus tapahtuu sopivassa kulmassa maapalloon nähden, osa siinä vapautuvista magneettisista hiukkasista kiitää Maahan 2–3 päivässä. Hiukkaset voivat vaurioittaa satelliitteja ja sähköverkkoja sekä häiritä radioliikennettä, joskus vakavastikin”, Kallunki selittää.

Puoli palloa pimeänä? Voimakkain tunnettu auringonpurkaus tapahtui vuonna 1859. Se väritti taivaan revontulilla, jotka näkyivät Havaijilla asti, sai kompassit sekoamaan ja kaatoi lennätinjärjestelmän. Mitä, jos vastaava purkaus tapahtuisi nyt? ”Suuri auringonpurkaus voisi aiheuttaa Maassa koko toisen pallonpuoliskon pimenemisen ja muita pitkäkestoisia

ongelmia. Häiriöt sähkönjakelussa voisivat jatkua kuukausikaupalla. Siksi olisi fiksua varautua ennalta esimerkiksi lukuisten isojen muuntajien yhtäaikaiseen lamaantumiseen”, sanoo Metsähovin johtaja Merja Tornikoski. Toistaiseksi mitään viitettä superpurkauksen toistumisesta ei Tornikosken mukaan ole. Toisaalta ei ole mitään syytä sille, miksi ilmiö ei toistuisi. Nyt meneillään olevaa Auringon aktiivista vaihetta edelsi poikkeuksellisen pitkä hiljaisempi vaihe, jonka jälkeen aktiivisuus ei alkanut kasvaa niin pian ja voimakkaasti kuin tavallisesti. ”Tästä ei näyttäisi tulevan niin aktiivista maksimia kuin ne yleensä ovat, mutta toisaalta superpurkauskin ajoittui aikanaan melko vaisun maksimin kohdalle”, Tornikoski kertoo.

Auringon aktiivisuutta ja erityisesti sen jaksollisesti muuttuvia ilmiöitä. Metsähovin työssä on ainutlaatuista myös sen huomattavan pitkä aikasarja: asemalla on tehty aurinkokarttoja 1970-luvun lopulta asti. Tilastollisia analyyseja varten löytyy dataa siis noin kolmesta Auringon syklistä. ”Vaikka ajanjakso on mittaajien näkökulmasta pitkä, kyseessä on silti mitättömän kapea siivu Auringon viiden miljardin vuoden historiasta”, Kallunki sanoo. ”Vaikka Aurinkoa on tutkittu paljon, lopullisen totuuden löytäminen on vielä kaukana.”

Pitkiä havaintoja pitkään Metsähovissa tehtävistä mittauksista saatava data esitetään aurinkokarttoina, joissa auringon aktiivisemmat alueet näkyvät kirkkaina läiskinä. Aurinkotutkijan tehtävä on eristää datasta esimerkiksi sääolosuhteiden aiheuttamat vääristymät ja analysoida datasta muodostettuja käyriä. Maamme pohjoisen sijainnin ansiosta Metsähovissa pystytään kesäisin tekemään poikkeuksellisen pitkiä havaintojaksoja: tutkijat voivat seurata vaikkapa yksittäisen radiokirkastuman eli auringon pinnalla olevan lämpimämmän alueen kehittymistä aamusta iltaan. Juha Kallunki hyödynsi pitkien havaintojaksojen mahdollistamaa dataa väitöstutkimuksessaan, joka koski

— Dosentti Merja Tornikoski johtaa Metsähovin radiotutkimusasemaa. TkT Juha Kallunki työskentelee Metsähovissa laboratorioinsinöörinä ja tutkijana. Hän väitteli syyskuussa 2013 Turun yliopistossa. Väitöskirja käsittelee auringon aktiivisuuden jaksollista vaihtelua. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 29


On science

Brain mechanisms meet audio techniques Increasing understanding of how the ear mediates and the brain processes sound is helping researchers develop sound recording and reproduction systems that focus on the essentials. Illustration Taru Happonen

W

HEN A PHOTOGRAPH is taken with a digital camera, light from various directions is focused by the lens to different positions on a sensor, which then analyses the intensity of the light in three colour channels for each position on the sensor. The recorded information thus contains a direction-specific colour code, which is later reproduced as a map of pixels on paper or screen. When such a figure is presented to a person, the individual can probably recognize its content and, in the best case, say that the quality of reproduction is good. The eye functions similarly to a camera: a lens focuses light with wavelengths of about 400-700 nm to different positions on the retina depending on the direction of the source. The visual acuity of the human eye is relatively good. This means that, in order to

30 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10

achieve a very good quality of reproduction, the size of the pixels in the image should be small and, consequently, their number has to be very high. A human listener can also perceive the direction and distance of a sound source using only hearing. A task analogous with the abovementioned digital camera is identifying a way to reproduce a spatial sound scenario that enables the listener to perceive sound in the same manner as in the original setting. Unfortunately, a major problem emerges. The wavelengths of sound vary from some 17 metres to about 1.7 centimetres. This range is vastly larger than the spectrum of visible light wavelengths. Furthermore, when the number of primary colours in human vision is three (RGB), the number of auditory frequency bands is about 42. Humans are also really sensitive to variations in

sound colours, as speech, music or the sounds of nature are recognized from the time-varying spectra they contain. In principle, it is possible to build an acoustical camera for sound repro duction. Unfortunately, the large range of wavelengths makes it physically impossible to build acoustical lenses or reflectors that would function consistently at all wavelengths. An alternative would be to use a large number of sensors, which could be scattered inside a volume of about one cubic meter. Although auditory acuity is prominently lower than visual acuity, about 1–2 degrees at best, a high number of sensors would still be needed. If the number of microphones were in the order of 1,000, a decent representation of space could be obtained and acoustical “photographs” taken at all audible wavelengths. Building a system capable of delivering such accuracy at all frequencies


On science

would thus be very complex and expensive. In addition, the numerous physical limitations of sensors and transducers would still degrade the quality of reproduction substantially. Our group asked ourselves whether such a pixel-map-based reproduction of spatial audio is needed at all. We answered the question negatively by developing a method, which violates the pixel map assumption prominently and still sounds authentic to a human listener. The method is called Directional Audio Coding (DirAC).

Strong assumptions The simplest implementation of the DirAC method assumes that a human listener can perceive only one direction and one coherence cue at one timefrequency position of sound input. The method then analyses a sound field’s spatial properties depending on time at each frequency channel using only a few microphones. The properties examined are the diffuseness of the sound field and the most prominent arrival direction of sound. In reproduction, each of the analysed auditory frequency bands is then divided into two streams, a non-directional diffuse stream and a directional non-diffuse stream. The streams are reproduced using a multi-channel loudspeaker setup or with headphones. The system thus makes a very strong assumption regarding the spatial properties of human hearing. Making the same assumption in photography

would have us present the whole image by setting the background colour to a certain value and by using only three pixels, whose positions would be defined by the intensity-weighted mean position of all pixels of the same colour. It is clear that a visual presentation of an image with such a technique would not provide the viewer with even the faintest idea of what it is trying to represent. However, when used time-dependently with audio, this approach has been found to have a near-transparent quality in many acoustical conditions. But how is this connected to the neural sciences? The fact that such a crude approximation of the spatial properties of sound provides such a good spatial quality actually means something also in the context of the functions of hearing mechanisms.

Perceiving directions The most limiting factor in spatial perception is the fact that the ear has only one frequency analyser (the cochlea), which is generally not sensitive to sound direction. Basically, all sound from all directions is summed in the ear canal and the cochlea transforms the aggregate signal into neural pulses. Human sensitivity to the spatial properties of sound is based on analysing monaural and binaural signals. After the cochlea, signals are preprocessed in the cochlear nucleus. The analysis of the left/right direction of sound is conducted in the medial superior olive (MSO) and in

the lateral superior olive (LSO). The inferior colliculus (IC) joins spatial and spectral cues to be sent to the cortex. The superior colliculus (SC) is also interesting, as the auditory and visual cues meet there, and it is also the only part of the brain where a systematic point-to-point, or topographic, mapping of sound source locations to an array of neurons has been identified. The work of our group in the functional modelling of brain functions has focused on the MSO, LSO and SC. The work started with the MSO, which is known to analyse the inter-aural time delay (ITD) between ear canal signals. The classical functional model of the MSO is called the Jeffress model of binaural hearing (Jeffress, Lloyd A. A place theory of sound localization. Journal of comparative and physiological psychology, 1948, 41.1: 35). The model assumes that the listener would be sensitive to all directions at the same time in a similar manner with the eye. The simplification of spatial characteristics of sound to single direction + coherence cues is in contradiction with the Jeffress model because, in DirAC, it is assumed that the listener can perceive only a single direction at a single time-frequency position.

A long-term effort The Jeffress model was used in the PhD thesis of the author of this article (1997–2001). In 2003, our group conducted psychoacoustic tests to measure the directional beam-width of AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 31


On science

human hearing. The results showed that the beam did not exist at all in some cases, which made absolutely no sense in the context of the model. These findings lead to research on countcomparison principles (Von Békésy, Georg. Experiments in hearing. Ed. Ernest Glen Wever. Vol. 8. New York: McGraw-Hill, 1960) in the binaural encoding of direction, in addition to which the findings in parallel enforced the development of the DirAC techniques. The count-comparison model outputs simply the spatial coordinate values of each timefrequency position of sound, which matches better with the assumptions of spatial sound perception made in DirAC. Our group has now worked on auditory modelling for about eight years. The digestion of neurophysiological knowledge has taken a lot of time, but our work on reformulating the Jeffress 32 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10

model has led into a project modelling the whole spatial auditory pathway. Turning fragmental knowledge of the functioning of the human brainstem and midbrain into a computational model, which takes ear canal signals as input and outputs an estimation of human perception, has not been a straightforward task. Promising results have been produced, however, and the first main findings were published in 2009 and a second set of main results in 2013. The model currently explains many known binaural listening conditions and has been used to measure the quality of reproduction obtained with DirAC. However, the model is far from complete. There are still many details to be tuned and it is also missing many major effects. Our group intends to keep working on ways to model the elevation cues caused by direction-dependent

sound colouring in the pinnae, how to model the head motion cues utilized in directional hearing and also how to model the binaural effects on the perceived sound spectrum. Overall, the functional modelling of brain functions is a really interesting research topic and impacts positively on work in the field of spatial sound reproduction being performed by our group and elsewhere. The audio technologies can be refined further once the mechanisms are better understood and it also teaches us very efficient and robust signal processing methods. The human brain is a good engineering solution, and reverse engineering it is a good exercise in digital signal processing!

Ville Pulkki


10 min

An anechoic room and a large scale model of an ear are necessary tools of the research conducted by Assistant Professor Ville Pulkki.

A sound scientist Text Nina Erho Photo Maija Astikainen Who are you? I’m Assistant Professor Ville Pulkki from the School of Electrical Engineering’s Department of Signal Processing and Acoustics.

Further reading Pulkki, Ville; Hirvonen, Toni. Functional count-comparison model for binaural decoding. Acta Acustica united with Acustica, 2009, 95.5: 883-900. Takanen, Marko; Santala, Olli; Pulkki, Ville. Visualization of functional count-comparison-based binaural auditory model output. Hearing Research, 2013.

What do you research? Spatial sound, i.e. how a person uses hearing to identify the direction and distance of a sound source and the geometry of room spaces as well as how spatial sound can be recorded and reproduced. Sound reproduction and compression technologies where the spatial properties of sound are taken into account are also an area of interest for me.

How did you end up in this job? After getting my Master’s in engineering, I studied music education at the Sibelius Academy and was in need of additional income. I heard that the speaker system of the chamber music hall needed a tool that would make sound emanate from a specific direction, and offered to help in the development work. I invented a method, which was scientifically novel, and was granted funding for further studies. In a sense, a door cracked open and I happened to be right beside it, so I stepped in – and inside I remain.

What are you most proud of in your career? Well, this might not sound good from the perspective of my role as a scientific What is most rewarding researcher, but I’ll recount the story about your work? anyway: a postgrad student once told Finding answers. I constantly collect questions for research and combine data me that my inventions were like the contraptions of a madman, and it was to come up with solutions. It feels great amazing that they worked in the first to finally have an insight, to prove that place. I interpreted the comment as it is valid and bring the idea forward to meaning that, as a supervisor, I had benefit industry and the general public. managed to be both worthy of respect and a person who you can talk straight to. What is the greatest challenge? Time management and grasping what What more do you want to achieve? part of the work being done by my I want to guest star on The Simpsons 18-strong team I should be assisting like Stephen Hawking. All I need to do at the moment in question. A team is discover something truly revolutionary leader should have the ability to guide – and remain able to laugh at myself in different people in a manner suitable spite of the resulting fame. to their personality, while at the same time ensuring that the entire group is progressing in the same, creative direction. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 33


Siell채

34 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10


Siellä

KUIN TIETEISFILMISTÄ Mikro- ja nanotekniikan tutkimuskeskuksessa Micronovassa on Suomen suurin puhdastila. Startup-yritys HS Foils valmistaa siellä äärimmäisen ohuita röntgenikkunoita.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 35


Siellä

Teksti Tiina Tuppurainen Kuvat Jussi Särkilahti

K

ENGÄT POIS, hiusverkko päähän, maski suun eteen ja turvasandaalit jalkaan. Sitten sisään ovesta, jonka takana on rekkiriveittäin haalareita. Haalari niskaan, kumipohjaiset saappaat sandaalien päälle ja käsiin kumihanskat. Ekskursio Micronovan puhdastilaan voi alkaa. Aalto-yliopiston ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:n jakamassa laboratoriossa työskentelee yhteensä noin 250 työntekijää ja 22 yliopiston tutkimusryhmää. Aallon hallinnoimaa puolta ylläpitää Aalto Nanofab. ”Suurin osa käyttäjistämme on fyysikkoja, jotka rakentavat nanoelektronisia laitteita, biosiruja, antureita ja mikroelektromekaanista tekniikkaa”, kertoo Aalto Nanofabin johtaja Veli-Matti Airaksinen. Aaltolaisten lisäksi tiloja käyttävät myös yritykset. Yksi puhdastilan käyttäjistä on ohuita röntgenikkunoita valmistava yritys HS Foils. Yrityksen työntekijä Pekka Törmä harppoo avaruuspuvussaan pitkin käytävää. Hän työskentelee puhdastilassa noin puolitoista päivää viikossa. Nyt Törmä on luvannut näyttää, minkälaisten vaiheiden kautta pikkuruiset röntgenikkunat syntyvät. ”Käytän vertailukohteena aurinkolaseja, joilla suojataan silmiä haitalliselta uv-säteilyltä mutta halutaan samalla nähdä mahdollisimman kirkkaasti. Röntgenikkunan läpi päästetään vain halutut röntgensäteet. Se suojaa herkkää mittalaitetta ilman hiukkasilta ja muulta säteilyltä”, Törmä kuvailee. Lasien valmistukseen käytetään puolijohde- ja nanoteknologiaa. Puhdastilassa varmistetaan, että niistä tulee täysin kaasutiiviitä, eikä niihin pääse epäpuhtauksia. ”Ikkunan paksuus on alle tuhannesosa hiuksen paksuudesta. Pölyhiukkanenkin voi pilata valmistusprosessin”, Törmä sanoo. Röntgenikkunoita käytetään esimerkiksi pistoolimaisissa työkaluissa, joilla metalliesineistä tunnistetaan eri alkuaineita.

Pölyhiukkanenkin on liikaa On kuuma. Loisteputkivalot saavat kirkkaanvalkoiset seinät ja metallihyllyt hohtamaan. Käytävällä on vihreä hätäsuihku, josta tulee narusta vetämällä vettä. Sitä käytetään, jos joku saa päälleen vaarallisia kemikaaleja. Seinällä on palopeite ja vaahtosammutin. Siellä täällä vilahtelee haalariasuisia tutkijoita. Tunnelma on kuin tieteiselokuvasta. Röntgenikkunan valmistamiseen tarvitaan yhteensä parisataa työvaihetta. Kaikki alkaa cd-levyä muistuttavasta piikiekosta, jonka päälle rakennetaan erilaisia ohutkalvoja esimerkiksi piinitridistä ja piidioksidista. Kalvokerroksista muodostuu lopulta valmis keraaminen röntgenlasi. 36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10

Pekka Törmä työstää piikiekkoja puhdastilan ”märkäasemalla”. Ilmastoitu märkäasema ja suojavarustus varmistavat turvallisen työskentelyn nestemäisten kemikaalien parissa.


Siellä ALD-laitteen (atomic layer deposition) avulla voidaan lisätä erilaisten pintojen päälle materiaaleja yksittäisten atomikerrosten tarkkuudella.

PIKKURUISEN RÖNTGENIKKUNAN VALMISTAMISEEN TARVITAAN PARISATAA TYÖVAIHETTA

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 37


HS Foilsin valmistamat röntgenikkunat asennetaan metalliseen detektorikoppaan, jonka sisälle röntgensäteilyä mittaava detektorisiru sijoitetaan. Kopan ja ikkunan tehtävä on suojata sirua ulkoisilta tekijöiltä, kuten pölyltä.

JOS KIEKOLLA ON EPÄPUHTAUKSIA, SE ON ROSKISKAMAA Piikiekkojen oksidikerroksia kasvatetaan diffuusiouunissa.

Kiekkojen päälle ”spinnataan” punaista, valoherkkää nestettä, jonka avulla kiekolle voidaan muodostaa kuvioita.


Käsiteltyjä kiekkoja peittää monikerroksinen piinitridikalvo.

”Kerroksilla on eri tehtäviä: ne eristävät, vahvistavat tuotteen rakennetta ja johtavat sähköä. Samankaltaiset sähköä eristävät, johtavat ja puolijohtavat kerrokset mahdollistavat myös modernien mikrosirujen valmistuksen esimerkiksi kännyköihin”, Törmä selittää. Yksi puhdastilan monimutkaisen näköisistä laitteista levittää piikiekon päälle punaista, valoherkkää nestettä, jota kutsutaan fotoresistiksi. Ohuista putkista pulputessaan se muistuttaa sulanutta mehujäätä. Fotoresistin avulla kiekon päälle voidaan siirtää haluttuja kuvioita. Välillä Törmä tarkistaa mikroskoopilla, miltä tuote näyttää. ”Jos havaitsen kiekolla epäpuhtauksia, osa sen rakenteista voi olla rikki. Silloin kiekko on roskiskamaa”, Törmä kertoo. Tällöin koko prosessi satoine työvaiheineen on aloitettava alusta.

Kemikaalicocktaileista markkinointiin Valottimella kohdistetaan litografiamaski tarkasti kiekon päälle, jonka jälkeen maskilla oleva kuvio siirtyy kiekolle ultraviolettivalon avulla.

Micronovan toiminta ulottuu perustutkimuksesta uusien nanoteknologisten materiaalien ja prototyyppien kehittämiseen sekä jopa pienimuotoiseen tuotteiden valmistukseen. ”Yritysten integroiminen toimintaan on tulevaisuuden kannalta tärkeää: pelkkä huippututkimus ei riitä. Haluamme kehittää toimintaamme erityisesti biolääketieteen suuntaan, sillä se tarjoaa suuria mahdollisuuksia”, selittää Veli-Matti Airaksinen. HS Foilsin liiketoiminnalle Micronovan tarjoamat tilat ovat ehdoton edellytys.

”Ilman niitä kustannukset olisivat olleet alussa liian suuret, kun emme vielä tienneet, tuleeko tuotteesta kaupallinen menestys”, kertoo HS Foilsin toimitusjohtaja Jari Kostamo. Hänen mukaansa yksi Micronovan eduista on avoin keskustelukulttuuri. Eri alojen asiantuntijat jakavat toisilleen kernaasti tietämystään. On todennäköistä, että joku on kokeillut tiettyä valmistusmenetelmää jo aikaisemmin ja osaa antaa muille neuvoja. HS Foils on sikäli poikkeuksellinen startup-yritys, että sitä eivät tue bisnesenkelit tai muut ulkopuoliset rahoittajat. Firman kuusi jäsentä ovat kaikki yrityksen osakkaita, ja toimintaa rahoitetaan tuotteiden myynnillä. Tuotteiden valmistuksesta puolet tapahtuu puhdastilassa, puolet oman tiimin valmistamilla laitteilla, kuten liimausrobotilla. Törmä pukee ylleen esiliinan, suojamaskin ja suuret kumihanskat. Hän laskee piikiekot pöytään upotettuun kemikaalisammioon. Eri sammioissa kiekkoja puhdistetaan ja etsataan eli niistä poistetaan haluttuja kerroksia. Lopuksi kiekot laitetaan kuivuriin. Seuraavaksi siirrytään Nanolabtilaan. Siellä on elektronimikroskooppeja, joilla näkee yksityiskohtia paljon tavallista mikroskooppia tarkemmin. ”Teemme niin pieniä rakenteita, että välillä täytyy mitata tällä laitteella, mitä on tehty”, Törmä selittää. Ekskursio puhdastilassa alkaa olla lopuillaan. Törmä neuvoo, missä järjestyksessä haalari ja muut varusteet tulee riisua. Puhdastilan ulkopuolella AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 39


Siellä hengittäminen ilman suojuksia ja huppua tuntuu vapauttavalta.

Ei homma kesken lopu Micronovan suurista ikkunoista ammottaa illan pimeys. Käytävillä vastaan tulee kotiinlähtijöitä, joita Törmä moikkailee. ”Täällä on rentoa tehdä töitä, vaikka insinöörit eivät olekaan suurimpia suupaltteja. Insinöörihuumoria kyllä kuulee väsymiseen asti”, Törmä sanoo. Laboratoriota muistuttavassa työhuoneessa vallitsee luova sekamelska. Pöydällä lojuu johtoja, kuusikulmaavaimia, ruuvimeisseleitä ja pinsettejä. Hyllyllä on Paavo Väyrysen vaalimuki. Seinustalla on liesiä ja kattiloita, joissa hylsyjä muistuttavia metallikoppeja eli röntgenikkunoiden asennuskehyksiä pestään uusiokäyttöön. Vihreän vahakangaspeitteen alla on liimausrobotti, joka asettaa röntgenikkunoita koppiin.

Törmä nostaa käteensä halkaisijaltaan puolen sentin kokoisen kuusikulmaisen keraamin, joka muistuttaa lasinpalaa. Se on valmis röntgenikkuna, jonka arvo liikkuu sadoissa euroissa. ”Röntgenmittalaitteiden suorituskykyä on viimeisen 20 vuoden aikana rajoittanut kunnollisen ikkunateknologian puute, vaikka kehitys onkin edennyt mittalaitteiden muissa komponenteissa. Tarkoituksemme on saada haltuun selkeä markkinaosuus röntgenikkunabisneksestä”, Törmä sanoo. Näin ilta-aikaan Micronova alkaa vasta kuhista, kun päivätyöläiset siirtyvät tutkimushankkeidensa ja yritystensä pariin. Niin myös HS Foilsin tiimi, jonka viikkopalaveri on pian alkamassa. Tiimiin kuuluvat Törmän lisäksi röntgenlaitevalmistuksen pioneeri, yrityksen perustajajäsen Heikki Sipilä, toinen perustajajäsen Pasi Kostamo,

hänen veljensä Jari ja Esa Kostamo sekä Marco Mattila. Osa heistä on valmistunut Aalto-yliopistosta tekniikan tohtoreiksi, osa tekee vielä väitöskirjaa. ”Kyllä täällä saa illat ja viikonloput rattoisasti kulumaan. En silti koe yritykselle työskentelyä puurtamisena. Minusta se on sijoitus”, Jari Kostamo sanoo.

— Aalto-yliopiston ja VTT:n yhteinen mikro- ja nanotekniikan tutkimuskeskus Micronova on nimetty alansa kansalliseksi tutkimusinfrastruktuuriksi. Suomen suurin puhdastila, yhteensä 2600 neliömetriä, ja siihen liittyvät laboratoriot muodostavat Micronova Nanofabrication Centren. Aalto-yliopiston osaa Micronovasta hallinnoi Aalto Nanofab. VTT:n osaa ylläpitää VTT Nanofabrication Centre. Aallon tutkimusryhmissä kehitetään mikro- ja nanoteknologisia ratkaisuja muun muassa lääketieteen ja energiatehokkuuden aloille. Suomen Akatemian suunnitelman mukaan Otaniemen mikroja nanoteknologian tutkimusinfrastruktuureja kehitetään Micronovan sekä kahden muun Aalto-yliopiston infrastruktuurin, Cryohallin ja Nanomikroskopiakeskuksen, välisenä yhteistyönä.

40 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10


Kolumni

Voiko rutiinityö

koukuttaa? pelaisi, maailma ympärillä pelaa intohimoisesti ja kaiken aikaa. Sotaisat klaanit, zombiet ja linnut singahtelevat kiihtyvään tahtiin ympärillämme. Tutkimuksissa on todettu, että lähes neljä miljoonaa suomalaista pelaa ainakin joskus tietokoneella, kännykällä tai pelikonsolilla. Maailmanlaajuisesti pelien pelaamiseen arvioidaan menevän kolme miljardia tuntia joka viikko. Nuoremmat sukupolvet ovat tuoneet työhön peleistä opittuja käytäntöjä: omaehtoista ongelmanratkaisua, yhteistyötä, avoimuutta ja kokeilua. Heitä on ryhdytty nimittämään diginatiiveiksi tai millenniaaleiksi, ja isot yritykset pelkäävät ottaa heitä töihin. Uudet toimintamallit kun sotivat yrityksen hierarkioita sekä tietoturva- ja prosessimalleja vastaan. Pelien ja työelämän ristiriita on monille ylitsepääsemätön. Työpaikka ei ole leikkipaikka. Sitä paitsi aikuiset eivät pelaa, sillä heidän reaktiokykynsä on huonompi eivätkä he pärjää havaitsemiskyvyltään nuoremmille. Eihän aikuisilla edes ole aikaa. Pelaaminen on turhaa ja lasten hommaa. Näitä perusteluja kuulee väsymiseen saakka. Nykypäivän verkottuneessa valkokaulustyöläisten maailmassa menestyminen kuitenkin edellyttää aktiivista osallisuutta, ratkaisuehdotusten haastamista, luovaa ajattelua ja laajojen tietomäärien hallintaa. Siis paljon sellaista, mitä peleissä tehdään. Väitän, että ripaus peliä voi merkittävästi kehittää itse kunkin sitoutumista työhön ja edelleen edistää yrityksen tuottavuutta. Pelonsekaisen vastustuksen sijaan pelejä tulisi katsoa mahdollisuutena. Pari vuosikymmentä sitten internet ja sähköposti toivat murroksen työn tekemiseen. Kymmenen viime vuoden aikana sosiaalinen media on vakiintunut arjen uudeksi kommunikaatiokerrokseksi. Seuraavan murroksen tuo pelillisyys. Pelimekaniikat voivat tehostaa tylsiä ja toistuvia työrutiineita. Toimimattomat rutiinit passivoittavat tutkimusten mukaan isoa osaa työväestä. Ja se maksaa paljon, lasketaan tappiot sitten euroissa, tunneissa, työmoraalissa tai menetetyissä mahdollisuuksissa. Pitkästymisen voi torjua jalostamalla työaikakirjausten tekemisen tai viikkokokoukset osallistujia aktivoiviksi ja innostaviksi. Pelit tarjoavat tehokkaita toimintatapoja vaihtoehtoisten ratkaisujen hahmottamiseen. Pelien motivointiperiaatteet puolestaan ovat sukua plussakorteille ja tykypäiville. Niin peleissä kuin bonuskortilla yksilön suoritusta seurataan haukkapala kerrallaan, kannustetaan tekemään vähän enemmän ja palkitaan suorituk-

sesta. Tulos voi olla menestyksekäs pelaaminen tai kasvanut kulutus. Digitaaliset pelit ovat yhdistelmä intohimoa, ahdistusta, saavutuksia, palautetta ja hallintaa. Pelaajat tekevät jatkuvasti nopeita päätöksiä, ratkovat konflikteja ja isoja asiakokonaisuuksia. Samat asiat tukevat työnrutiinien tehostamista alati muuttuvassa ympäristössä. Peleillä voi haastaa ja koukuttaa kokeilemaan ja kysymään. Ne tarjoavat toistuvia epäonnistumisia, mutta lannistamisen sijaan ne motivoivat yrittämään uudelleen. Tyhmälle koneelle kun ei kukaan halua hävitä.

— Sonja Ängeslevä

Aino Huovio

PELIT OVAT ilmestyneet kaikkialle. Vaikka itse et

— Kirjoittaja on Senior Product Manager saksalaisessa peliyrityksessä Scoreloop ja pelialan etujärjestön IGDA Finlandin varapuheenjohtaja. Hänen kirjansa Level up – työrutiinit peliksi (Talentum) ilmestyy huhtikuussa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 41


In-house This section gives you a picture of what’s happening at Aalto University.

LEARNING HUB OPEN AROUND THE CLOCK Text Paula Haikarainen Photo Aki-Pekka Sinikoski Students can be at their ease and work whenever, even all through the night, at the Otakaari 1 building on Otaniemi campus. The new learning hub is built into a former physics laboratory and consists of several different-sized group work and teaching spaces. Vending machines sell snacks and the hub also includes a kitchen. The dress code is woolly socks, and the white tile walls are the only remnant of the former lab. Aalto University campuses now house about twenty informal hub spaces and more are on the way. The aim is to create alluring and inspiring meeting spots where students can learn together. The experiences gained from the learning hubs are also valuable in other spatial design. They demonstrate that even small changes translate into real progress – it is not always necessary to wait for a major renovation or an entirely new building to be completed. Otakaari 1, the former main building of the Helsinki University of Technology, and the Otaniemi campus library will form the new centre for the Bachelor’s degree teaching activities of Aalto University. The project is scheduled for completion by autumn 2015. The buildings were originally designed by Alvar Aalto.

42 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10


Kolumni

Big data

mullistaa myös tiedettä

BIG DATA on globaalin talouden kasvavan kiinnos-

tuksen kohde. Yritykset tuottavat valtavan määrän dataa tuotannon, kaupan ja kuluttajien transaktioista ja käyttäytymisestä. Matkapuhelimien, tietokoneiden, autojen, koneiden ja laitteiden sensorit keräävät ja välittävät dataa, jonka analysointi jopa reaaliaikaisesti avaa uusia mahdollisuuksia liiketoiminnalle. Optiset kuidut ja satelliitit yhdistävät maapallon kyläksi ja mahdollistavat datan jakamisen hierarkkisten verkkojen järjestelmän avulla, alkaen henkilökohtaisista sensoriverkoistamme ja ulottuen sosiaalisen median jakelukanaviin. Digitaalista dataa kerätään, varastoidaan ja siirretään käsittämättömiä määriä. Tämän ”tiedon” tulvan mahdollistaa informaatioteknologian eksponentiaalinen eteneminen: laskenta- ja tietoliikennetehon kasvu, sensorit, kuvantamislaitteet, muistivälineet ja monet muut ihmeet. Nanoteknologian avulla voidaan valmistaa yhä pienempiä ja tehokkaampia laitteita digitaalisen datan hallintaan. Mooren lakina tunnettu ennuste digitaalisen tehon kaksinkertaistumisesta puolentoista vuoden välein pitää yhä paikkansa. Digitaalista dataa kertyy tähtitieteellistä vauhtia, ja sen tallennuskustannukset tavua kohti lähestyvät nollaa. Datan vallankumous muuttaa radikaalisti myös tieteellisen tutkimuksen tekemistä. Massiivisten tietoaineistojen kerääminen ja analysointi, tiedon louhinta, on keskeistä lähes kaikilla tieteenaloilla. ”Dataintensiivinen” tutkimus etsii uusia ilmiöitä ja yhteyksiä tietomassoja seulomalla, etsimällä neuloja heinäsuovasta. Higgsin mekanismi ja siihen liittyvä alkeishiukkanen löytyivät haravoimalla jättimäistä aineistoa, joka syntyi energeettisten protonien törmäysten seurauksena Euroopan hiukkastutkimuskeskus Cernin LHC-törmäyttimellä. Muita esimerkkejä fysikaalisten tieteiden dataintensiivisistä hankkeista ovat tähtitieteen ja kosmologian koko taivaan systemaattiset kartoitukset.

Elävien olentojen biologinen genomi koodaa elämää ja sen prosesseja. Genomi on sekä elämän teoria että DNA:n neljällä kirjaimella kirjoitettu algoritmi. Bioinformatiikka on nopeasti kasvava tieteenala, jossa kehittyneitä laskennallisia ja tilastollisia menetelmiä käytetään yhdistämään toisiinsa genomin valtaisa tietoaineisto ja solujen proteiinit, biologiset prosessit sekä viime kädessä eri tautien hoitokeinot. Big data on muuttamassa myös materiaalitutkimusta. Koska kaikki koostuu atomeista, uusi idea on kerätä dataa systemaattisesti materiaalien äärettömän monista variaatioista atomien kompositiota ja konsentraatioita muuttamalla. Tavoitteena on löytää kokonaan uusia materiaaleja, joilla on halutut, matemaattisesti kuvatut fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet. Tämä on valtava tehtävä, koska materiaalien ominaisuudet ovat tavattoman herkkiä pienillekin muutoksille rakenteessa ja kompositiossa. Uusien materiaalien löytäminen on kuitenkin ratkaisevan tärkeää monille ihmiskunnan suurille haasteille, kuten energian talteenotolle ja varastoinnille, energiaa ja ympäristöä säästäville koneille ja laitteille sekä puhtaan veden turvaamiselle. Laskennallinen tiede ja tutkimus on Aalto-yliopiston vahvuusalue. Meillä on eturivin osaamista ja vahvat perinteet muun muassa numeerisessa mallintamisessa, algoritmeissa, suurteholaskennassa, tietoaineistojen analyysissä ja koneoppimisessa. Esimerkkejä maailmanluokan tutkimusympäristöistä ovat vaikkapa Perustieteiden korkeakoulussa toimivat kansalliset tutkimuksen huippuyksiköt COMP (laskennallinen nanotiede) ja COIN (laskennallinen päättely), kompleksisten systeemien tutkimusyksikkö COSY sekä Helsingin yliopiston kanssa yhteinen informaatioteknologian tutkimusinstituutti HIIT.

— Risto Nieminen

Maija Astikainen

44 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10

Kirjoittaja on tieteen akateemikko, Perustieteiden korkeakoulun dekaani ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan puheenjohtaja.


Katse opintoprojektiin, jossa vastataan mahdottomalta tuntuvaan haasteeseen.

Vau!

Tuotekehityksen ytimessä Opiskelijat loivat tulevaisuuden työkaluja kurssilla, joka järjestettiin yhteistyössä Euroopan hiukkastutkimuskeskus Cernin kanssa. Teksti Marja Torniainen Kuva Adolfo Vera MITÄ SAADAAN, jos laitetaan hiukkas-

kiihdyttimeen sähköteekkari, muutama koneteekkari, muotoilija, arkkitehti ja vielä yksi ekonomikin? Se selvisi maaliskuun alussa, kun Challenge Based Innovation (CBI) -pilottikurssi huipentui Cernissä Sveitsissä pidettyyn gaalaan, jossa esiteltiin kurssilla syntyneet innovaatiot. CBI-pilotti oli osa Cernin innovaatiokeskuksen suunnittelua. Keskus aloittaa toimintansa keväällä 2014. Sen esikuvana on Aalto-yliopiston Design Factoryn toimintamalli, jossa eri alojen osaajat työskentelevät yhdessä. Pilotissa opeteltiin tuotekehitystä tulevaisuuden teknologioiden parissa ja avoimen tehtävänasettelun pohjalta. Opiskelijat jaettiin kahteen monitieteiseen ryhmään, ja aaltolaisten lisäksi mukana oli opiskelijoita Italiasta ja Kreikasta. Osallistujat perehtyivät Cernissä tuotekehitykseen, muotoiluun ja teknologiaan. Keskeistä oli myös pohtia, mitä on yhteisöllinen oppiminen. Koneteekkari Hannes Kallioinen kertoo Cernin henkilöstön antaneen heille perusteelli-

sen selvityksen säteilynilmaisimien tekniikoista. Kallioisen ryhmä loi kommunikaatiota edistävän työkalun tutkimusryhmälle, joka työskentelee Atlas-säteilynilmaisinaseman päivittämisen parissa. Toinen ryhmä puolestaan kehitti oppimista helpottavaa työkalua autistisille lapsille. Työkaluissa hyödynnettiin Cernissä kehitettyjä teknologioita. Näitä ovat esimerkiksi puolijohdepohjaiset säteilyanturit ja lisätyn todellisuuden (augmented reality) teknologiat, joita käytetään vaativissa huolto- ja kunnossapitotehtävissä. ”Suunnittelussa on oltava yksi kohde ja yksi tarve, jonka innovaatio täyttää. Valinta oli vaikea ja toisaalta helppo, ideat ruokkivat toisiaan”, kuvailee Aleksanteri Heliövaara, joka opiskelee International Design Business Management -ohjelmassa.

tuotteesta, jonka täytyi olla testattu ja ratkaista oikea, löydetty ongelma sekä tuoda säteilynilmaisimien teknologiat askelen lähemmäs yhteiskuntaa. ”Ongelmaa ratkaisevan on tunnettava se hyvin. Sitten ajatukset käännetään ylösalaisin ja etsitään epäsovinnainen ratkaisu”, kiteyttää sähköteekkari Peter Tapio kurssin tavoitteen. Syntyneet innovaatiot ovat vapaasti pilotin osapuolten käytössä: Ne voi esimerkiksi patentoida tai niiden ympärille voi syntyä yritystoimintaa. Edellytyksenä on, että Cern saa vapaasti käyttää niitä omassa tutkimustyössään. Opiskelijoiden mielestä tieteidenvälisyys toteutui pilotissa luontevasti ja innostavasti. ”Cern on todella kiinnostava kohde, ja koska tuotekehitys on itselleni vieras ala, oli mukavaa nähdä asioita toisesta näkövinkkelistä”, sanoo rahoitusta opiskeleva Jani Nurmi.

Ideoista prototyypeiksi Puoli vuotta kestäneellä kurssilla opiskelijat työskentelivät sekä Sveitsissä että Otaniemessä ja rakensivat useita prototyyppejä. He vastasivat itse loppu-

– Lisätietoa kurssista ja kuvia lopputuotteista: cbi-course.com

Opiskelijat Peter Tapio, Hannes Kallioinen, Aleksanteri Heliövaara ja Jani Nurmi rakensivat ideoimaansa ”high five” -prototyyppiä Design Factoryn puuhabunkkerissa Otaniemessä. Tuotteen ideana on, että eri maissa olevat tutkijat voivat osoittaa ajattelevansa toisistaan myönteisesti ja olevansa samaa mieltä ”heittämällä ylävitoset”.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 45


Väitöksiä Koonnut Tea Kalska ja Leena Vuorenmaa

Vaalimainosten ihannekansalaiset Kauppatieteiden maisteri Annamari Huovinen tutki väitöskirjassaan, millaisina kansalaisina poliittiset ehdokkaat näyttäytyvät vaaliesitteissä. Huovisen mukaan vaaliesitteissä piirtyy suomalaisen poliittisen kentän murros, jossa heijastuvat yhteiskunnan muuttuvat arvot. Tutkimus selvittää, miten ehdokkaiden sukupuoli, perheellisyys, etninen tausta ja ikä näkyvät vaaliesitteissä, ja etenkin, miksi nais- ja miespoliitikot ovat edelleen kovin eri tavoin esillä julkisuudessa. Tulosten mukaan naisehdokkaat tuovat perheen voimakkaasti esille, mutta perhe voi olla muutakin kuin perinteinen ydinperhe. Miehinen ihannekansalaisuus taas rakentuu usein ahkeruuden ja työnteon kautta. Yksin eläminen sen sijaan jää esitteissä lähes tabuksi, vaikka se on tilastojen mukaan nyky-yhteiskunnassa yleistä. Annamari Huovinen 22.11.2013: Poliittinen kansalaisuus intersektionaalisena identiteettinä vaaliesitteissä. Kauppakorkeakoulu.

Nykytaidekokemus on poliittinen Valtiotieteiden maisteri Mia Muurimäki tarkasteli väitöskirjassaan nykytaidekokemuksen poliittisuutta kolmessa näyttelyssä, jotka järjestettiin Kiasmassa vuosina 2007 ja 2011. Keskeisin näyttelyistä oli ARS 11. Tutkimus osoitti, että nykytaideteosten äärellä pohditaan yhteiskunnallisia kysymyksiä, mutta museovierailijat eivät näe suoraa suhdetta museossa harjoittamansa pohdinnan ja ”tosimaailman” välillä. Tutkimukseen osallistujien poliittinen kokemus oli raskas, ja syyllisyyden kokemukset nousivat keskiöön. Lisäksi he asennoituivat usein kriittisesti tapaan, jolla näyttelytekstit kehystivät teokset osaksi suurempaa kertomusta. Osallistujat kuitenkin arvostivat yksimielisesti nykytaidetta ja nykytaiteen museoita. Taiteella uskottiin olevan 46 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10

pitkäkestoisia vaikutuksia ja sen yhteiskunnalliseen merkitykseen suhtauduttiin luottavaisesti. Mia Muurimäki 12.12.2013: Nykytaiteen politiikka museokontekstissa. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Merijään heijastuvuus heikentynyt Muutokset arktisen lumen ja jään heijastavuudessa eli albedossa ovat merkittäviä alueen ilmaston muuttumista tutkittaessa. Diplomi-insinööri Aku Riihelä kehitti väitöskirjassaan menetelmiä entistä tarkempaan arktisen lumen ja jään albedon laskentaan. Menetelmien avulla Riihelä loi pitkiä satelliittimittauksiin perustuvia aikasarjoja, joita hän käytti tutkiessaan arktisen merijään heijastavuuden muutoksia vuosina 1982–2009. Väitöskirja osoitti merijään keskimääräisen heijastavuuden heikentyneen selvästi viimeisten vuosikymmenien aikana. Tulos on sopusoinnussa muissa tutkimuksissa havaittujen arktisen merijääalueen ominaisuuksien muutosten kanssa. Aku Riihelä 17.12.2013: The surface albedo of the Arctic from spaceborne optical imagers: retrieval and validation. Sähkötekniikan korkeakoulu.

Uusi tapa tuoteperheen suunnitteluun

taisemmat kuvaukset määrittävät yleisempiä. Tällä tavalla on mahdollista arvioida, tukeeko suunniteltu tuoteperhe jotain uutta tuotetta. Samalla nähdään, mistä tuotteen määrittelyä tai tuoteperheen suunnittelua tulisi muuttaa. Juha Kuusela 18.12.2013: Goal driven design method for software product line. Perustieteiden korkeakoulu.

Rakentaminen vaikuttaa vedenkiertoon Diplomi-insinööri Nora Sillanpää tarkasteli väitöskirjassaan muutoksia, jotka tapahtuvat valunnassa, veden laadussa ja lumiolosuhteissa rakennustyömaalla, pientaloalueella ja kerrostaloalueella Espoossa. Tutkimuksen mukaan rakentaminen aiheuttaa merkittävimmät muutokset kesäisten vesisateiden valunnan määrään ja ylivirtaamiin. Talviaikainen valunta ei ole yhtä herkkä rakentamisen aiheuttamille muutoksille, mutta kaupungistuminen lisää haitta-aineiden kertymistä lumipeitteeseen ja katualueille. Siksi huomio tulisi kiinnittää erityisesti päästölähteisiin ja lumen asianmukaiseen käsittelyyn. Tutkimus osoittaa, että Suomessa tulisi arvioida aiempaa tarkemmin rakennustyömailla muodostuvan haittaainekuormituksen vähentämistarpeita ja -keinoja. Nora Sillanpää 10.1.2014: Effects of suburban development on runoff generation and water quality. Insinööritieteiden korkeakoulu.

Monet yritykset ryhmittelevät tuotteensa tuoteperheisiin. Saman perheen tuotteet ovat erihintaisia ja niillä on eri kapasiteetti. Tekniikan lisensiaatti Juha Kuusela esittelee väitöskirjassaan uuden menettelytavan ohjelmistotuoteperheiden suunnitteluun: tuoteperheen eri tuotteiden ominaisuuksia ja tuoteperhesuunnittelun vaihtoehtoja kehitetään yhtä aikaa. Myös tuotteiden ominaisuu- Aalto-yliopiston väitöskirjat verkossa: det ja suunnittelupäätökset jäsenneaaltodoc.aalto.fi tään hierarkiaan siten, että yksityiskoh- books.aalto.fi


Pinnat uusiksi Katri Kontturi selvitti väitöstutkimuksessaan, miten materiaalien pintaominaisuuksia on mahdollista muokata polymeerien avulla. Menetelmää voidaan soveltaa muun muassa vettä hylkivien pintojen ja vahvojen komposiittimateriaalien valmistuksessa.

Teksti Minna Hölttä Kuva Aapo Huhta PINTOJA on perinteisesti muokattu joko kemiallisten

reaktioiden avulla tai fysikaalisesti, esimerkiksi maalaamalla tai lakkaamalla. Ensimmäinen vaihtoehto vaatii olosuhteilta paljon, ja toisella hienommat ratkaisut jäävät saavuttamatta. Onneksi on olemassa kolmaskin vaihtoehto. ”Pintaominaisuuksia voidaan muokata amfifiilisten polymeerien adsorptiolla eli pinnoille rikastumisella. Siinä veteen liuotetut polymeerimolekyylit tarttuvat pinnalle”, kertoo aiheesta väitellyt diplomi-insinööri Katri Kontturi. ”Amfifiilisilla polymeereillä on sekä vesiliukoinen että vettä hylkivä osa, minkä ansiosta ne kykenevät järjestäytymään liuoksissa ja rajapinnoilla. Tämä mahdollistaa nanokokoluokan pintarakenteet, joilla voi olla vaikutusta pinnan kitkaominaisuuksiin tai mielenkiintoisia optisia ominaisuuksia.”

Parempaa nanoselluloosaa Katri Kontturin mukaan polymeeriadsorptiota käytetään pintamuokkaukseen vielä niukasti, minkä vuoksi perustutkimusta tarvitaan paljon. ”Meidän on tiedettävä tarkemmin, miten amfifiiliset polymeerit järjestäytyvät ja kiinnittyvät erilaisille pinnoille ja miten pintojen ominaisuudet muuttuvat adsorptiokäsittelyssä. Väitöstutkimus kartoitti, miten tiettyjen molekyylirakenteiltaan erityyppisten polymeerien muodostamat pintarakenteet riippuvat liuosympäristöstä ja käsiteltävän pinnan ominaisuuksista. Esimerkiksi sähköisesti varautuneiden polymeerien kanssa voidaan polymeerin pitoisuudella ja liuokseen lisätyn suolan määrällä ja tyypillä vaikuttaa polymeerikerroksen paksuuteen ja peittävyyteen sekä syntyvien rakenteiden muotoon.” Koska kaikkien maailman polymeerien ja pintojen tutkiminen ei ole mahdollista, tutkimus oli rajattava jotenkin. Katri Kontturi keskittyi työssään erityisesti selluloosapohjaisiin materiaaleihin.

”Nanoselluloosalle yritetään keksiä koko ajan uusia sovelluksia. Yksi haaste on se, että nanoselluloosa imee itseensä paljon vettä. Jos amfifiiliset polymeerit saadaan järjestäytymään pinnalle vettä hylkivä pinta ulospäin, voidaan nanoselluloosan vettymistä ehkäistä. Polymeeriadsorptiolla käsitelty nanoselluloosa saattaisi sopia myös elintarvikepakkauksiin sekä vahvikemateriaaliksi biohajoaviin komposiitteihin. Komposiitilla tarkoitetaan materiaalia, josta aineiden yhdistelmä tekee vahvemman. Esimerkiksi komposiittijääkiekkomailat ovat vahvempia kuin perinteiset puumailat.”

Pois lika ja bakteerit Veden lisäksi sopivalla pintakäsittelyllä voidaan torjua likaa ja jopa bakteereja. ”Yksi mahdollisuus olisi hyödyntää polymeeriadsorptiota lääketieteellisissä implanttimateriaaleissa estämässä pinnan biolikaantuvuutta eli bakteerien ja proteiinien tarttumista pintoihin. Se voidaan ehkäistä erityisen hydrofiilisellä, vesiliukoisella polymeerikerroksella”, Katri Kontturi kertoo. Polymeeriadsorption tutkiminen on pikkutarkkaa puuhaa. ”Pinnoille rikastuva polymeerimäärä on hirveän pieni, sitä ei paljaalla silmällä tutkita. Menetelmät ovat monimutkaisia ja herkkiä, mikä tekee kokeiden toistamisesta haastavaa. Pienikin näytteessä oleva epäpuhtaus sotkee pintaherkän menetelmän. Välillä suunnitelmia on pakko muuttaa, mutta se lienee arkea kaikille tutkijoille.”

– Katri Kontturi 5.12.2013: Modification of surfaces with adsorption of amphiphilic polymers. Kemian tekniikan korkeakoulu. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 47


Everyday choices This column focuses on the personal choices experts make in association with their ďŹ eld of research.


Mark Hughes, what do you love about wood? Professor of Wood Technology values this truly renewable and aesthetic material. Text Paula Haikarainen Photo Jussi Särkilahti

You’re leading the research project Wood Life – Energy-efficient living spaces. Do you live in a wooden house yourself? Yes, in an old log house from the 1920s. It is pretty spacious with large rooms and high ceilings. After over seven years there, I cannot imagine living in anything other than a wooden house! It is a very pleasant environment – fairly cool in summer and warm, but not overly hot, in winter. It’s mainly heated by woodfired ovens that give a very cosy warmth. What makes wood a good construction material? First of all, its good structural properties: being both light and strong makes it great for lightweight structures. This reduces need for extensive foundations and can save other materials like concrete and steel. It is easily formed into a range of different products like glue laminated timber, plywood, LVL, MDF and particleboard, to name but a few. It is also relatively easy to work with; you can glue, nail or screw wood to join it into larger structures. A key aspect is that it ‘stores’ atmospheric carbon. During growth, photosynthesis transforms atmospheric CO2 into the polymer structure of wood. Use of durable wood products thus actively helps remove a climate change gas from the atmosphere. Furthermore, wood is a good thermal insulator, an ideal material for energy-efficient construction. It is also hydroscopic. It draws moisture from humid environments and releases this when relative humidity drops. A room containing a lot of exposed wood can help ‘buffer’ the interior climate, reducing the ‘peaks and troughs’ in humidity, making it more comfortable to be in. Wood also looks good!

of materials and energy. It is advantageous to use and re-use wood as much as possible before converting it to other products and energy. Architects and designers should be encouraged to look for new ways of utilising wood. We can also do much to overcome some of the less desirable properties of wood – like rotting – by modification. You come from Wales. Is UK wood construction different from what it is here in Finland? Well, a wooden house is still a rarity in the UK. For instance, the Welsh building tradition is very different to Finland. ‘Bricks and mortar’ has been the principal construction method for centuries now. However, things are changing. In certain parts of the UK, timber frame construction has been on the rise for decades. Even multi-storey wooden structures have recently been completed, such as Bridport House in London. Where does your interest in wood stem from? Are you into DIY? Even as a kid I was interested in woodworking. At the age of around 8, I more or less floated my first boat on the local pond. Now, with a wooden house I have to continually practise my DIY skills. This helps connect the theoretical aspects of wood science and the practical application of wood. What is your favourite tree species? If I had to choose only one, it would be beech. Not for the properties or appearance of the wood itself, but for the tree. Beech trees were common in my childhood milieu. Old beech trees are magnificent and the light in beech woods is glorious when they are in full leaf!

What else can wood be used to make in the future? We should actually use wood more in existing applications and re-capture ones that have been lost to other materials. Wood’s main advantage is that it is truly renewable and can, if carefully managed, be a sustainable source AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10 \ 49


Palkitut

Kalenteri 30.4. at the latest / saakka Apply for the Aalto University Student - Alumnus Mentoring Programme. / Ilmoittaudu mukaan opiskelija - alumni - mentorointiohjelmaan. alumninet.aalto.fi/mentorointi

17.3. Pattern Lab: 2000-luvun pinnat ja kuviot – tekstiilisuunnittelun opintoprojektin avoin 15-vuotisjuhlaseminaari Mediakeskus Lume, Sampo-sali, Hämeentie 135 C, Helsinki

3.–6.4. Aalto University Alumni Trip to Paris 4.4. Friday 1–5 pm

Miniseminar with maxicontent: Corporate responsibility as driver in product and service innovations. Professor Armi Temmes leads to the topic. Embassy of Finland, Place de Finlande, Paris

8.4. klo 12–17 Aalto in the Game – pelialan rekrytointitapahtuma Kuvat Mikko Raskinen

Urban Mill, Betonimiehenkuja 3 ja Design Factory, Betonimiehenkuja 5 C, Espoo

9.4. klo 14 Uusien professorien tervetuliaisluennot 12.4. klo 19 Polyteknikkojen Orkesterin kevätkonsertti Liput alk. 7 €. Tapiolasali, Espoon kulttuurikeskus, Kulttuuriaukio 2, Espoo

27.4.–14.5. Mission: Better Life – tekniikan alan yliopistojen kokemusnäyttely TAITEIDEN ja suunnittelun korkeakoulun vuosijuhlassa

tammikuussa nimettiin neljä uutta kunniajäsentä ja myönnettiin Vuoden alumni 2014 -tunnustus. Korkeakoulun uudet kunniajäsenet ovat: Nykytaiteen museo Kiasman erikoissuunnittelija Perttu Rastas, Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen, Helsinki Design Weekin johtaja Kari Korkman ja professori, dekaani Fang Hai Guangdongin teknillisestä yliopistosta Kiinasta. Kunniajäseniksi kutsutaan vuosittain henkilöitä, jotka ovat erityisen ansiokkaasti toimineet korkeakoulun, kulttuurin, taideteollisuuden tai arkkitehtuurin alan hyväksi. Vuoden alumni 2014 on koreografi, taiteilija Maija Hirvanen. Hän on valmistunut visuaalisen kulttuurin maisteriohjelmasta taiteen laitoksen Porin-yksiköstä. Tunnustuksen perusteluina mainitaan Hirvasen tuotannon olevan poikkitaiteellista, taiteen raja-aitoja ylittävää ja ennakkoluulotonta.

Millennium-paviljonki, Kansalaistori, Alvar Aallon kuja 1, Helsinki

1.5. klo 17 Polyteknikkojen Orkesterin Waputin-konserttitanssiaiset Liput myynnissä huhtikuussa. Wanha poli (GLO Hotel Art), Lönnrotinkatu 29, Helsinki

6.5. at 13–17 From Research to Innovation – Predicting the Unpredictable Seminar to partners of School of Electrical Engineering School of Electrical Engineering, halls S1 – S4, Otakaari 5, Espoo

15.5. klo 19 Polyteknikkojen Kuoro: Maailma palaa – lauluja aikojen lopu(i)sta Liput 18/12 € kuorolaisilta ja Lippupisteestä. Sellosali, Soittoniekanaukio 1, Espoo 

16.5.–1.6. Masters of Aalto exhibition/-näyttely moa.aalto.fi

23.5. AlumniGames – alumnien ja yritysyhteistyökumppanien leikkimielinen sähly- ja futsalturnaus Otahalli, Otaranta 6, Espoo

22.8. Homecoming day Kauppakorkeakoulun alumneille Hinta 50 €. Kauppakorkeakoulu, Runeberginkatu 14-16, Helsinki

2.9. klo 13 Lukuvuoden avajaiset Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Hämeentie 135 C, Helsinki Virallisen avajaistilaisuuden jälkeen Aalto Party Otaniemessä klo 16.

Lisätietoa tapahtumista: aalto.fi | alumninet.aalto.fi

50 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 10


TÄMÄ LEHTI KERTOO / IN THIS ISSUE big datasta pilvipalveluista Micronovan puhdastilasta brain mechanisms meet audio techniques ...ja paljosta muusta.

aalto.fi

Aalto University Magazine 10  

The Aalto University Magazine issue 10 examines the concept of big data.

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you