Page 1

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 08

08

TÄMÄ LEHTI KERTOO / IN THIS ISSUE

aalto.fi

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 LOKAKUU / OCTOBER 2013

Stop

keinoista säästää sähköä Vaasan energiatäyskäännöksestä robottien yhteistyöstä mitä lämpöpumpuista puhutaan verkossa tutkimusmatkasta eteläisille vesille electric power from waste heat

sähkövirralle?

...ja paljosta muusta.

Jäätä tutkimassa s. 34

Robotit kotitöihin

s. 12

Energia-aktiivit kansalaiset

Exploiting waste heat


Ei enää kulutusta Hankin loppukesällä parvekkeelleni aurinkokennolla toimivan valaisimen. Sen hinta ei päätä huimannut. Paperia jäljittelevän pyöreän kuvun sisällä on led-lamppu, joka lataa itsensä ja loistaa himmeästi sinertävää valoa vielä syksyn tummina iltoina. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan valaistuksen kuluu viidesosa maailman sähköenergiasta. Luku on suuri varsinkin, jos huomioi, että sähköverkon ulkopuolella on kolmannes maapallon väestöstä. Professori Liisa Halosen mukaan valaistuksen kuluttaman energian pienentämiseksi tulee kiinnittää huomiota paitsi lamppujen energiatehokkuuteen myös niiden oikeaan käyttöön. Nykyisellään turhaa valosaastetta kimpoaa avaruuteen vaikka millä mitalla. Parvekelamppuni vienoa valoa ei avaruudesta huomaa, mutta aurinkokennoilla toimivien valaisimien rynnistys ikeoihin ja supermarketteihin kertoo tuotteiden ja niissä käytetyn teknologian arkisuudesta. Samalla se kertoo myös energiatehokkuuden näkökulmasidonnaisuudesta: lamppuni kuljetus Aasiasta Prismaan on vienyt enemmän energiaa kuin lamppu koskaan voi säästää. Silti sen viehätys minulle on juuri ajatuksessa, ettei se enää kuluta yhtään energiaa. Eveliina Olsson päätoimittaja

No to more consumption I bought a solar-cell-powered lamp for my balcony near the end of last summer. Its price was far from disagreeable. Inside its mock-paper dome is a self-charging LED lamp, which shines a soft blue light to illuminate the dark autumn nights. According to the International Energy Agency, illumination accounts for a fifth of global energy consumption. This is a significant amount, especially considering that about a third of the world’s population lives outside the electricity grid. Professor Liisa Halonen says we can lower the amount of energy lighting consumes by focusing both on the energy efficiency of lamps and on using them appropriately. At present, vast amounts of light pollution leak into space for no good reason. The dim light of my balcony lamp will not be noticed from space, but the march of solar-cell-powered lamps into the IKEAs and supermarkets of the world is testament to how commonplace their technology has become. At the same time, it also shows how dependent on viewpoint energy efficiency is: transporting my lamp from Asia to the local Prisma hypermarket consumed more energy than the lamp could ever conserve. Nevertheless, it is appealing to me precisely because it will consume no more energy now that it’s here. Eveliina Olsson Editor-in-chief

KANSIKUVA Tohtorikoulutettava Jakke Kulovesi tallensi tuhansin valokuvin tutkimusmatkaa Etelämantereen seudulle. Lisää Siellä-jutussa s. 34. COVER Doctoral trainee Jakke Kulovesi shot thousands of photos during a research trip to the Antarctic region. Find out more in our In there column on p. 34.

Kre e t

t a Jä

r ve np

ää

KESKIAUKEAMA Graafisen suunnittelun

opiskelija Enni Koistisen ilmastonmuutosta kommentoiva Plug-juliste sijoittui toiseksi Mexicon kansainvälisen biennaalin opiskelijasarjassa ja palkittiin kotimaassa Kultahuipulla Vuoden Huiput 2012 -kilpailussa. CENTREFOLD Graphic design student Enni Koistinen’s poster Plug comments on climate change. It placed second in the student category of the International Poster Biennial of Mexico and won gold in the Finnish Best of the Year competition. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 3


Tekemässä / On the job

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA TARU HAPPONEN saa energiaa puolivuotiaasta Elmo-kissastaan, tulevasta ajastaan Berliinissä sekä sattumista, jotka piristävät sekä kuvien tekemisessä että elämässä. Tässä lehdessä hänen käsialaansa ovat taiton lisäksi Teemaartikkelin avaruudelliset maisemat. Taru opiskelee kolmatta vuotta graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. GRAPHIC DESIGNER TARU HAPPONEN is energised by her six-monthold cat Elmo, her upcoming stint in Berlin and random occurrences that liven up both her work and everyday life. In addition to the layout, the space-themed images of this issue are her handiwork. Taru is a third-year graphic design student at the School of Arts, Design and Architecture.

KUVITTAJA ANTTI KEKKI saa energiaa valosta, ystävistä ja käsillä

tekemisestä. Tämän numeron kuvituksia varten hän leikkasi paperia, painoi serigrafiaa ja halusi säilyttää luonnosmaisen viivan. Antti opiskelee kolmatta vuotta graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. ILLUSTRATOR ANTTI KEKKI draws energy from light, his friends and hands-on work. He cut paper, made serigraph prints and wanted to preserve a sketchy approach for this issue’s illustrations. Antti is studying graphic design for the third year at the School of Arts, Design and Architecture.

Kuvat Venla Helenius

TOIMITTAJA LAURI HAAPANEN saa energiaa siitä, että hänellä on

vähän liikaa tekemistä. Tällä hetkellä päivät täyttyvät kaksilapsisesta perhe-elämästä, palstaviljelystä, sukututkimuksesta sekä toimittajan ja tutkijan töistä. Väitöskirjassaan Lauri tarkastelee sitä, miten haastattelussa esitettyä puhetta muokataan kirjallisiksi sitaateiksi lehtijuttuihin. Tähän lehteen Lauri kirjoitti Kuka-jutun. JOURNALIST LAURI HAAPANEN draws energy from having a little too much to do. When he is not busy being a reporter and researcher, the days of this family man are filled by working on his allotment and studying genealogy or looking after his two children. In his doctoral thesis, Lauri examines how interview talk is shaped into written quotes in newspaper articles. He is the author of this issue’s Who? column.

JULKAISIJA /PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintä /Aalto University, Communications VIESTINTÄJOHTAJA/DIRECTOR OF COMMUNICATIONS: Hanna Maula PÄÄTOIMITTAJA /EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ/MANAGING EDITOR: Paula Haikarainen TOIMITUSSIHTEERI/SUBEDITOR: Nina Erho TOIMITTAJA/EDITOR: Tea Kalska TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU/GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Taru Happonen OHJAAVA/TUTORING AD: Liisa Seppo, Alma 360 KUVATOIMITTAJA/PHOTO EDITOR: Liisa Seppo, Alma 360 TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT/CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Maija Astikainen,

Lauri Haapanen, Anni Hanén, Aukusti Heinonen, Venla Helenius, Aino Huovio, Tuuli Kaskinen, Antti Kekki, Enni Koistinen, Jakke Kulovesi, Katja Lösönen, Mari Mäkiö, Markku Ojala, Jussi Särkilahti, Julia Weckman KANNEN KUVA /COVER PHOTO: Jakke Kulovesi KÄÄNNÖKSET/TRANSLATIONS: Ned Coogan OSOITE /ADDRESS: PL/PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland PUHELIN/TELEPHONE: +358 9 470 01 VERKOSSA/ONLINE: aalto.fi, aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI/E-MAIL: magazine@aalto.fi OSOITTEENMUUTOKSET/CHANGE OF ADDRESS: alumni@aalto.fi PAINOTYÖN TILAAJA/PRINTING COMMISSIONED BY: Unigrafia Oy PAINATUS /PRINTING: Libris Oy, 2013 PAPERI /PAPER: Amber Graphic 240 g/m2 (kansi/cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages) PAINOS/PRINT RUN: 30 000 ILMESTYY NELJÄ KERTAA VUODESSA/PUBLISHED FOUR TIMES A YEAR


03 Pääkirjoitus–Editorial 04 Tekemässä – On the job – Now 06 Nyt Pieniä uutisia, isoja asioita. ihmettelee Tiede-lehden päätoimittaja. KIPERÄ KYSYMYS: Miksi Suomen

sähköstä vain 0,6 prosenttia tulee tuulivoimasta?

09 Oho! AEE:n johtaja, professori Pekka Mattila piti luennon, jolla yleisö alkoi punertua.

10

34 Siellä Tohtorikoulutettavat Jakke Kulovesi ja Mikko Suominen tietävät, miltä Etelämanner näyttää.

Vau! Opiskelijat suunnittelivat uuden sukupolven kompostorin.

11

Termin avaus

12

Teema

18

Jakke Kulovesi

LAINATTUA: Kuka kuuntelisi proffaa,

41

Kolumni Demos Helsingin toiminnanjohtaja Tuuli Kaskinen kirjoittaa Energiewendestä.

Mitä energiatehokkuus tarkoittaa?

Täti istui pimeässä säästääkseen sähköä. Mitä me nykyään voimme tehdä?

42 In-house A picture of what’s happening at Aalto University.

44 Kolumni Professori Raimo Lovio

Teema Toimitusjohtaja Hannu Linna kertoo, miten energiatäyskäännös onnistuu.

– Who 20 Kuka Merja Fischer jätti johtajan työt ja ryhtyi jakamaan osaamistaan yritysvalmentajana.

kannustaa yhteispeliin.

45 Ajankohtaista 46 Väitöksiä valintoja 48 Arjen Energiatalouden professori Sanna Syri lataa akkujaan liikkumalla luonnossa.

26

Aiheesta – On Topic Professori Ville Kyrki ryhmineen kehittää yhteistyökykyisiä robotteja.

29 Aiheesta Verkkokeskustelut paljastivat, että kansalaisten aktiivisuus energia-asioissa ei ole utopiaa.

science 30 On Electric power from waste heat 1OMIN: Academy Professor

Maarit Karppinen has always been the scientific type.

50

Palkitut & Kalenteri

Teema/Theme TÄMÄN LEHDEN TEEMA on energia. Kerromme, miten energiaa voi säästää, miten saksalaisista tuli energiantuottajia, mitä energiatehokkuus tarkoittaa ja miten energiatäyskäännös onnistui Vaasassa. THE THEME OF THIS issue is energy. We’ll tell you how to conserve energy, how the German’s became energy producers and how Vaasa managed to turn around it’s energy policies.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 5


Nyt

Väre voitti Campus 2015 -kilpailun Kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu Campus 2015 on saatu päätökseen. Avoimen kaksivaiheisen kilpailun tarkoituksena oli suunnitella Aaltoyliopiston uusi ydinkampus Otaniemeen. Kilpailutöiden tärkeitä arvostelukriteereitä olivat korkealaatuinen arkkitehtuuri, kustannustehokkuus ja ekologinen kestävyys. Voittajaksi valittiin 189 ehdokkaan joukosta helsinkiläisen arkkitehtitoimisto Verstaan ehdotus Väre. Palkintolautakunta totesi voittajatyön olevan raikas. Sen yksinkertainen perusmoduuli on selkeä ja erottuva. Ehdotuksessa on vakuuttavalla tavalla vaihtelevia tiloja, jotka pystyvät sopeutumaan ja joustamaan tarpeiden ja tilaratkaisujen muuttuessa. Väre kuului myös energiatehokkuudeltaan ja kustannuksiltaan toisen vaiheen lupaavimpiin ehdotuksiin. Tavoitteena on, että uusi rakennus valmistuisi Otaniemeen vuonna 2016.

Uusia projekteja energiatehokkuusohjelmaan –

1 595 UUTTA OPISKELIJAA valittiin

Aalto-yliopistoon kevään yliopistohaussa. Hakijoita oli kaikkiaan 11 583, joista 13,8 % sai opiskelupaikan.

6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08

Aalto Energy Efficiency (AEF) -ohjelmaan on valittu kuusi uutta projektia: EXPECTS, STEEM, Heat-Harvest, TrafficSense, Wood Life ja Energy-Efficient Town House. Ohjelman projekteissa kehitetään energiatehokkuuden parantamista asumisessa ja rakentamisessa, liikenteessä ja tieinfrastruktuurissa, sähköverkkojen suunnittelussa, uudenlaisissa materiaaliratkaisuissa sekä yhteiseurooppalaisilla energiamarkkinoilla. Energiatehokkuusohjelma on laaja-alainen ja poikkitieteellinen tutkimusohjelma, jonka odotetaan synnyttävän innovatiivisia ratkaisuja energiatehokkuuteen niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Ohjelma käynnistyi syksyllä 2012, jolloin siihen valittiin kolme ensimmäistä tutkimusprojektia: SAGA, Light Energy ja MOPPI. Aalto-yliopisto tukee ohjelmaa yli 12 miljoonalla eurolla. Projektit ovat ensimmäisessä vaiheessa nelivuotisia.


Nyt

Uusi huippuyksikkö kehittää high-techmateriaaleja Suomen Akatemia on valinnut uudet tutkimuksen huippuyksiköt kaudelle 2014–2019. Aalto-yliopisto sai yhden uuden huippuyksikön, Biosynteettisten hybridimateriaalien molekyylimuokkauksen huippuyksikön. Siihen kuuluu yksi tutkimusryhmä Perustieteiden korkeakoulusta, kaksi Kemian tekniikan korkeakoulusta ja yksi VTT:stä. Yksikköä johtaa professori Olli Ikkala. Huippuyksikössä kehitetään high-techmateriaaleja sekä dynaamisia ja kompleksisia mallisysteemejä, jotka perustuvat luonnon lähtöaineisiin. Lisäksi Aalto-yliopisto on alkavalla kaudella mukana kahdessa muussa käynnistyvässä huippuyksikössä: Laserleikkauksen huippuyksikössä ja Auringon pitkäaikaisen muutoksen ja vaikutusten tutkimuksen huippuyksikössä. Huippuyksikköohjelmaan valittiin kaudelle 2014–2019 kaikkiaan 14 uutta yksikköä, joissa työskentelee tutkimusryhmiä 12 yliopistosta tai tutkimuslaitoksesta. Tällä hetkellä Aalto-yliopisto koordinoi viittä huippuyksikköä ja on mukana kahdessa huippuyksikössä. Huippuyksiköt ovat suomalaisen tutkimuksen lippulaivoja ja oman tieteenalansa kansainvälistä kärkeä. Yksiköt saavat rahoituksen kuudeksi vuodeksi.

– Laitoshoidon potilaista jopa kymmenen prosenttia kärsii kroonisista haavoista. Erityisesti hitaasti paranevat makuuhaavat ovat ongelma pitkäaikaispotilailla, ja ne voivat pahimmillaan johtaa raajan amputointiin. Kehitteillä oleva sähkölaastari tarjoaa ratkaisun ongelmatapauksiin, joihin perinteiset hoitokeinot eivät auta. Haavan paranemista voidaan tukea stimuloimalla sitä sähköisesti. Sähköstimulaatio voi edistää paranemista jopa 2,5 kertaa nopeammin kuin perinteinen sidehoito. Tutkijoiden kehittämän laastarin tärkein etu verrattuna markkinoilla jo oleviin tuotteisiin on se, että haavaan vaikuttavaa sähkövirtaa voidaan hallita. Sähkövirta rajoitetaan turvalliselle tasolle, joka on selvästi pienempi kuin tuntoaistimuksen raja. Laastarin lisäksi tutkijat suunnittelevat mittalaitteen, jonka avulla haavan paranemista voi seurata ilman, että laastaria irrotetaan. Näin haavan pintaa ei tarvitse rikkoa uudestaan kesken paranemisen. Tekesin rahoittamassa monitieteisessä hankkeessa ovat mukana Åbo Akademi, Aalto-yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto. Aalto-yliopiston tutkijat keskittyvät erityisesti haavan paranemista seuraavan mittalaitteen kehittämiseen. Lisäksi he osallistuvat laastariprototyyppien kokoamiseen ja laastarin sähköteknisen rakenteen suunnitteluun.

Customer satisfaction boosts share value – Improved customer satisfaction in a company encourages institutional investors to increase their ownership stake and raises the share price, reveals a study conducted by a team led by Professor of Marketing Jaakko Aspara from the School of Business. Short-term institutional investors – like equity funds – are particularly likely to increase their ownership of shares in companies that improve their customer satisfaction. Correspondingly, they will decrease their holdings of shares in companies that experience a fall in customer satisfaction. Aspara points out that short-term institutional investors are often thought to only consider quarterly profit forecasts. This makes it somewhat surprising to find that they also react to customer satisfaction, which reflects a company’s long-term marketing competence. The study Do institutional investors pay attention to customer satisfaction and why? was published in the prestigious Journal of the Academy of Marketing Science.

Antti Kekki

Verstas Arkkitehdit Oy

Sähkölaastari nopeuttaa haavan paranemista

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 7


Nyt

Lainattua Päätoimittaja Jukka Ruukki: Kuka kuuntelisi proffaa? Tiede, pääkirjoitus elokuu 2013

”Helsingin Sanomat selvitti heinäkuussa, että ministerien avustajakaarti on kaksinkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa. Monilla avustajilla on yhteys etujärjestöihin, ammattiyhdistysliikkeeseen tai työnantajiin. Vankkaa akateemista taustaa ei löydy yhdeltäkään, vaikka yhteiskunnan esityslistalla on vain harvoja asioita, joihin ei liittyisi tieteellisiä

näkökohtia. Mistä muualta kuin tutkijoilta saataisiin luotettavaa ja puolueetonta tietoa? --- En haikaile professoreita hallitukseen, mutta päättäjien kannattaisi kallistaa useammin korvansa heidän näkemyksilleen. Tiedemaailman ääntä kuultuaan poliitikot eivät ainakaan voi käyttää tietämättömyyttä tekosyynä huonoille ratkaisuille.”

Kiperä kysymys Jos Tanskassa jopa 30 prosenttia maan sähköstä tuotetaan tuulivoimalla ja Espanjassakin luku on 17,5 prosenttia, miksi Suomen käyttämästä sähköstä vain 0,6 prosenttia tulee tuulivoimasta?

Antti Kekki

Vastaajana energiakysymyksiin erikoistunut teknillisen fysiikan professori Peter Lund Perustieteiden korkeakoulusta:

8 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08

”Suomessa on hyvät edellytykset hyödyntää tuulivoimaa, mutta silti olemme tuulivoimatilastojen häntäpäässä EU:ssa. Pääsyy löytyy mielestäni energiapolitiikasta: vaikka tuulivoima on hyvä asia paperilla, ei ole löytynyt poliittista tahtoa työntää sitä kunnolla markkinoille. Energiapolitiikkaa tehdään meillä vielä pitkälti suurten toimijoiden ja raskaan teollisuuden ehdoilla. Suomessa tuulivoimalla voitaisiin tuottaa 20–25 prosenttia sähköstä, uusien innovaatioiden avulla sitäkin enemmän. Lehtien palstoilla väitetään, ettei Suomessa tuule, tuulivoima on kallista, rumaa, välkkyy, meluaa, tappaa linnut ja järkyttää mielen. Näiden ongelmien ei kuitenkaan pitäisi olla syynä tuulivoiman vähäisyyteen, sillä niihin löytyy tehokkaita ratkaisumalleja.”


Palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

Oho!

Luennon verran liirum laarumia Aalto University Executive Educationin johtaja, professori Pekka Mattila on suosittu puhuja, mutta yhden keikan hän haluaisi unohtaa. Teksti Paula Haikarainen Kuva Maija Astikainen miten se suhteutuu teollisuudessa vallalla olleeseen EDI-sanomastandardiin, jolla tilaus–toimitus-ketjuja hallittiin. Aihe ei ollut ydinosaamistani, mutta minulla oli nuoren miehen itsetunto ja olin tottunut onnistumaan. Arvelin ymmärtäväni asian, jos perehdyn siihen viikonloppuna. Luottokonsultti kantoi minulle alan englanninkielisiä perusteoksia, ja niitä kahlaamalla, googlaamalla ja haastatteluja lukemalla sain kasaan 40 kalvoa. Konsultin mielestä olin päässyt hyvin jyvälle. Sitten koitti suuri päivä Kalastajatorpalla. Osa kollegoista oli kateellisia, osa huvittuneita siitä, että minut oli kutsuttu puhujaksi – vieläpä pääsaliin. Se oli todella iso. Arvelin, ettei saliin jäisi montaakaan kuulijaa tähtipuhujien jälkeen. Mutta väki ei lähtenytkään. Päinvastoin, sitä tuli lisää. Puheenvuorolleni oli varattu 40 minuuttia. Laverrellessani EDIstandardin olevan täysin inferiorinen XML-standardiin nähden huomasin,

että eturivissä alkoivat leukapielet kiristyä ja yksi kuulijoista muuttui punervaksi. Jäljellä oli vielä pari minuuttia, kun pahoittelin aiheen tempaisseen niin mukaansa, ettei kysymyksille jäänytkään aikaa. Mutta jos puheenjohtaja sallii, pari nopeaa kommenttia voitaisiin ottaa. Käsiä alkoi nousta, ja eturivin miehistä kaikkein punaisin kysyi: ’Millä perusteella väität XMLn ratkaisevan ne ongelmat, joita EDIin liittyy?’ Mielessäni myllersi – mistäs minä tietäisin, olinhan vain copy-pastennut väitteen jostakin! Vastasin kiemurrellen, että kannat ovat vielä emergentissä tilassa, siksi nojaan kansainvälisiin asiantuntijalähteisiin. Hän ei onneksi kysynyt lisää mutta näytti epäilevältä. Ehti tulla toinenkin kommentti, kunnes puheenjohtaja päästi minut piinasta ja syöksyin pois, ennen kuin kukaan kysyisi mitään lisää. Ei ollut varsinaisesti voittajaolo, mutta olinpahan selvinnyt hengissä. Sen jälkeen en ole lupautunut puhumaan aiheesta, jota en tuntisi entuudestaan.”

Antti Kekki

”Olin 2000-luvun alussa Fenniaryhmän tietohallinnossa kehittämispäällikkönä. Töissä oli ystävällismielistä mittelöä ’oikeiden’ it-ihmisten ja minun välillä. Kollegoille oli vähän epäselvää, mitä väitöskirjaansa valmisteleva sosiologi siellä teki. Vedin kuitenkin menestyksellä isoja XML-sanomastandardiin liittyviä hankkeita, ja olin ollut niiden tiimoilta puhumassa hankejohtamisesta. Kerran sain pyynnön tulla puhujaksi Suomen tietotekniikan liitolta, jonka tilaisuuksissa alan keskeiset vaikuttajat kävivät. Minun toivottiin puhuvan XML-kehityksestä ja siitä,

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 9


Vau!

Katse opintoprojektiin, jossa vastataan kiehtovaan haasteeseen.

Kompostorin uudet vaatteet Opiskelijat saivat tehtäväkseen suunnitella uuden sukupolven kompostorin, joka soveltuu yhteisöille ja kehittyviin maihin. Teksti Nina Erho MONI SUOMALAINEN omakotiasuja kom-

postoi, mutta miten tavan saisi leviämään isoja jätemääriä tuottaviin yhteisöihin ja kehittyviin maihin, joissa jätehuolto on ongelma? Vastausta selvitti yksi vuosittaisen Product Development Project -kurssin opiskelijaryhmistä Biolanin toimeksiannosta. Ryhmä aloitti projektinsa kokeilemalla biojätteen kompostointia kurssin kotipesällä Design Factorylla Otaniemessä. Kokeilu paljasti, että ison porukan yhteisestä biojätteestä tahtoo ohjeista huolimatta löytyä myös kaikenlaista sinne kuulumatonta. ”Tästä päättelimme, että yhteisökompostointi tarvitsee selkeät vastuuhenkilöt”, kertovat ryhmän projektipäällikkönä toiminut puunjalostustekniikan opis-

kelija Erika Rautavaara ja business managerina toiminut yrittäjyyden opiskelija Anssi Laurila. Miettiessään, minkälaisesta yhteisöstä selkeät vastuulliset voisivat löytyä, ryhmä päätyi kouluihin. Potentiaalisena kohderyhmänä niitä puolsi myös se, mitä ryhmän intialaiset jäsenet kertoivat kotimaastaan. ”Siellä useimmat eivät kuulemma halua lainkaan käsitellä jätettä. Aikuisten ajattelua on usein vaikea muuttaa, joten sielläkin asian edistäminen lasten ja koulujen kautta tuntui järkevältä.”

Kannet aukeavat sivuille Ryhmän kokeilukumppaniksi koulukompostointiin löytyi Strömbergin ala-aste Helsingistä. Muuta tiedon-

keruuta ryhmä jatkoi muun muassa haastattelemalla erilaisten kompostorien käyttäjiä. ”Haastattelut paljastivat, että kompostorien käytettävyydessä on parannettavaa. Saman huomasin itse: saadakseni kompostorin päältä aukeavan kannen kiinni jouduin kurottelemaan sitä niin, että kasvoille pöllähteli tuoksuja ja höyryjä”, Rautavaara sanoo. Keräämäänsä tietoon perustuen ryhmä loi prototyypin uuden ajan kompostorista. Sen kannet aukeavat sivuille, joten niiden sulkeminen onnistuu sujuvasti pienikokoiseltakin ihmiseltä. Kansien välissä on paikka kuivikkeelle. Sisällä kompostorissa on sekoittimet, joita pyöritetään sen ulkopuolella olevista vivuista sekä ulos vedettävä laatikko, josta valmis materiaali on helppo tyhjentää.

Kivoja elementtejä lapsille

Break Down Bio -ryhmään kuului yksitoista jäsentä kuudesta eri maasta. Kuvassa ovat vasemmalta lukien Sally Coldham, Anssi Laurila, Sami Leppälä, Mikko Virta, Erika Rautavaara, Claudia Ebring-Walker, Hemalatha Ramanathan ja Clever Ubiagege. Luomassaan prototyypissä ryhmä huomioi koululaisten ideat.

10 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08

Koululaisilta ryhmä sai ideoita siitä, minkälainen kompostori edistäisi kompostoinnin onnistumista kouluissa. Karkkiautomaattia prototyyppiin ei sentään liitetty, mutta tussitaulu siihen tuli terveisiä varten. Lisäksi kompostorille suunniteltiin eläintä muistuttava ulkonäkövaihtoehto sekä iso ”kuumuus kylmyys -mittari”. Paitsi tuotekehityksestä, Rautavaara ja Laurila sanovat kurssin opettaneen paljon yhteistyöstä. ”Eri kulttuureissa ajatellaan eri tavoin, ja eri aikavyöhykkeille ei saa saman tien yhteyttä. Ja välillä insinööreillä ja designereilla oli ihan eri näkemys siitä, mitä meitä oli pyydetty tekemään.” Silti eroavaisuudet voivat olla myös myönteinen asia, Laurila huomauttaa. ”Kauppislaisena koin mielekkääksi sen, että Design Factorylla saa tehdä niin paljon konkreettista.” pdp.fi


Asiantuntijat määrittelevät käsitettä lehden teeman taustalla.

Termin avaus

Energiatehokkuus

Professori Esko Kauppinen, Perustieteiden korkeakoulun teknillisen fysiikan laitos: Kun sähkÜä muutetaan valoksi, energiatehokkuudella tarkoitetaan tuotetun valon määrää suhteessa käytettyyn sähkÜvirran määrään. Koska valaistukseen käytetään globaalisti noin 20 % tuotetun sähkÜn määrästä, on valaisintekniikan energiatehokkuuden parantamisella huomattava merkitys sähkÜn kokonaiskulutukseen. Esimerkiksi moderneilla LED-lampuilla tuotetaan samalla määrällä sähkÜä moninkertainen määrä valoa verrattuna perinteiseen hehkulamppuun. Aurinkokennoissa tapahtuu päinvastainen prosessi, eli valo muutetaan sähkÜksi. Vastaavasti niiden tehokkuudella tarkoitetaan kennosta saatavan sähkÜenergian määrää suhteessa valon kennoon tuoman energian määrään. Sekä valonlähteiden että aurinkokennojen tehokkuutta parannetaan kehittämällä uusia materiaaleja ja niistä uusia rakenteita muun muassa nanotekniikan avulla.

—

Arkkitehti, yliopisto-opettaja Pirjo Sanaksenaho, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun arkkitehtuurin laitos: Energiatehokkuus on tärkeä käsite kehitettäessä rakentamista ekologisesti kestävään suuntaan ja lähtÜkohta rakennussuunnittelussa nykyisin. Rakennuksen energiatehokkuustavoite on säädetty laissa, ja se osoitetaan laskelmin jo rakennuslupavaiheessa. Kaavoituksella vaikutetaan energiatehokkaan suunnittelun edellytyksiin. Rakennuksen oikealla sijoittamisella ja suuntaamisella luodaan perusta energiatehokkuudelle. Rakenteilla, taloteknisillä ratkaisuilla, rakennusosien tiiviydellä, ikkuna-aukkojen koolla ja sijoittelulla sekä kompaktilla rakennusmuodolla voidaan parantaa energiatehokkuutta. Rakennus voidaan jakaa puolilämpimiin ja lämmitettäviin vyÜhykkeisiin. Nykyisen rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen on tärkeä tavoite, mutta tavoitteita asetettaessa tulisi ottaa huomioon myÜs arkkitehtoniset ja kulttuuriympäristÜlliset arvot sekä tulevaisuuden käyttäjien tarpeet. Energiatehokkuuden arviointi tulisi ulottaa rakennuksen koko elinkaareen ja käyttÜÜn. Hiilijalanjälkitarkastelulla voidaan arvioida rakennuksen tuottamat hiilidioksidipäästÜt rakennusmateriaalin tuottamisesta rakennuksen elinkaaren loppuun saakka.

Antti Kekki

Professori Matti Lehtonen, SähkÜtekniikan korkeakoulun sähkÜtekniikan laitos: Energiatehokkuus tarkoittaa sitä, että saadaan aikaan sama toiminnallisuus pienemmällä energiankäytÜllä. Esimerkiksi rakennusten lämmityksessä se tarkoittaa parempaa eristystä ja poistoilman lämmÜn talteenottoa, jolloin rakennuksen sisälämpÜtila saadaan ylläpidettyä vähemmällä energiankäytÜllä. Energiatehokkuutta on myÜs tuottaa sama lopputulos vähemmällä primäärienergialla, mistä hyvä esimerkki on lämpÜpumppu. Sen avulla yksi yksikkÜ sähkÜä saadaan tuottamaan 2,5–3,5 yksikkÜä lämmitysenergiaa. Yleisemmin energiatehokkuus merkitsee energiaa käyttävien laitteiden ja prosessien parempaa hyÜtysuhdetta, jolloin energiahäviÜt ovat pienemmät. Esimerkkejä ovat energiansäästÜlamput, energiatehokkaat kodinkoneet ja pumppausten kierroslukusäätÜ teollisuusprosesseissa.  Energiajärjestelmän näkÜkulmasta energiatehokkuuteen pyritään minimoimalla uusiutumattoman primäärienergian määrää. Tämä tarkoittaa uusiutuvien energiatuotantomuotojen integrointia kokonaisuuteen siten, että niiden tuottama energia korvaa mahdollisimman paljon fossiilisia energialähteitä.

Vastaajat ovat mukana Aalto-yliopiston energiatehokkuusohjelman tutkimusprojekteissa.

energyefficiency.aalto.ďŹ AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 11


Teema

12 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08


Teema

Minkä sille mahtaa? Täti istui pimeässä säästääkseen sähköä. Kysyimme asiantuntijoilta, mitä meidän nykyään pitäisi tehdä.

WHAT CAN WE DO TO SAVE ELECTRICITY? Article in English on the web: aalto.fi/magazine

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 13


Teema

Teksti Tea Kalska Kuvitus Taru Happonen

K

UN OLIN LAPSI, minua hoiti eräs vanha, hyvin nuuka täti. Hän istui pimeässä olohuoneessa tihrustelemassa sanomalehteä eikä suostunut sytyttämään valoja. ”Sähköä pitää säästää”, täti sanoi, ja kun hänen silmänsä väsyivät pimeässä, hän sulki ne ja alkoi kertoa synkkiä tarinoita sotavuosista. Valaistus kuluttaa Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan maailman sähköenergiasta 20 prosenttia. Valaistustekniikan professori Liisa Halonen myöntää, että parhaiten energiankulutusta hillittäisiin toimimalla kuten hoitotätini – sammuttamalla kaikki valot. Se tosin tekisi elämästä hankalaa. Me tarvitsemme valoa.

Valaistuksessa tulisi kiinnittää huomiota kahteen asiaan: valonlähteen on oltava energiatehokas, mutta valoa pitää myös osata käyttää oikein. ”Oleellista on, että oikea määrä valoa saadaan kohdennettua oikeaan aikaan sinne, missä sitä tarvitaan”, Halonen sanoo. Hän näyttää kuvaa maapallosta, jonka valot näkyvät avaruuteen. Pimeyden keskellä etenkin Eurooppa ja Pohjois-Amerikka loistavat, samoin suurkaupunkialueet Aasiassa ja EteläAmerikassa. Maailmasta avaruuteen kimpoava loiste on haaskattua valoa – valosaastetta.

”Tämä on yksi iso ongelma. Valoa hukataan taivaan tuuliin.” Silti kartassa on valtavia pimeitä alueita, koska kolmannes maailman ihmisistä elää sähköverkon ulkopuolella. ”Jos he pääsisivät osaksi sähköverkkoa ja ottaisivat käyttöönsä hehkulamput, maapallo ei kestäisi.”

Halosen mielestä elohopealampuista kannattaisi siirtyä suoraan ledeihin. Ne mahdollistaisivat älykkään katuvalaistuksen – lamput voisivat syttyä silloin, kun kadulla on liikennettä tai jalankulkijoita. Ledien sensorit voisivat myös mitata tienpinnan kirkkautta ja säädellä valoa sääolosuhteiden mukaan. Valoa ei tarvitsisi käyttää turhaan.

Tehokkuutta ledeillä

Ei niin vihreä tietoyhteiskunta

EU:ssa hehkulamppuja ei saa enää saattaa markkinoille. Liisa Halosen mukaan tulevaisuuden valonlähde on led, sillä se on energiatehokkuudessaan ylivoimainen. On kuitenkin pakko myöntää, että hehkulampun aikakaudella oli helppoa; sen kun valitsi lampun wattimäärän mukaan. Nyt pitäisi tietää, millainen led sopii mihinkin valaisimeen ja minkä värinen valo on parasta tietyssä tilassa. Olen seisonut ärsyyntyneenä kaupan ledvalikoiman edessä ja poistunut kotiin tyhjin käsin. Olen myös häpeillen pyörittänyt viimeistä kaapista löytynyttä hehkulamppua kiinni valaisimeen. Enkä ole ainoa. ”Ledejä on markkinoilla miljoona, ja ne ovat hyvin eritasoisia. On mietittävä, miten niistä saisi tietoa kuluttajille ja päättäjille. Koulutusta ja tiedotusta tarvitaan lisää.” Ledeillä olisi paikkansa myös kaduilla. Tällä hetkellä suurin osa katuvalosta tulee kuitenkin suurpainenatriumlampuista. Kaikkein epäekologisimpia ovat elohopealamput, jotka kielletään EU:ssa vuodesta 2015 alkaen.

Jos hoitotätini eläisi, hän luultavasti jatkaisi lehden lukua pimeässä – ledeistä huolimatta. Ainakaan hän ei hankkisi itselleen uusinta tablettia surffaillakseen menemään. Itse poden syyllisyyttä siitä, että istun kotisohvalla ja roikun netissä älypuhelimella. Omistanhan myös tietokoneen. Tunnustan tämän tietoliikenne- ja tietoverkkotekniikan professori Jukka Mannerille. Saan osittaisen synninpäästön: älypuhelin ja tabletti kuluttavat laitteina vähemmän energiaa kuin tietokone. Ongelmallista on, että langattoman verkon käyttö lisääntyy huimasti kannettavien laitteiden myötä.

VALOA PITÄÄ OSATA KÄYTTÄÄ OIKEIN. 14 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08

”Langaton netti syö kiinteää nettiä huomattavasti enemmän energiaa”, Manner sanoo. Siitä, miten paljon kaikki tiedonkäsittely, tiedonsiirto, laitteet ja palvelinkeskukset energiaa vievät, on tehty erilaisia arvioita. Selvää on, että kulutus kasvaa koko ajan, eikä kattoa näy. ICT (Information and communications technology) kulutti Global Action Plan -järjestön mukaan Britanniassa kymmenen prosenttia maan energiasta vuonna 2007. Manner uskoo, että tällä hetkellä luku on Suomessakin suurempi. Huolestuttavana hän pitää sitä, että meille myydään koko ajan uutta – tarkempaa kuvanlaatua ja vielä vähän nopeampaa nettiyhteyttä.


Teema

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 15


Teema

Kuluttajalle myös markkinoidaan jatkuvasti tiedonsiirtoa vaativia palveluita. Manner kertoo, että joidenkin ennusteiden mukaan internetin runkoliikenne kasvaa jopa 40 prosenttia vuodessa. ”Kun esimerkiksi tv-ohjelmat lähetetään yhtenä yleislähetyksenä, tarvitaan yksi tiedonsiirto, mutta kun kaikki saavat katsoa ohjelman silloin kun huvittaa, tiedonsiirtoja ja energiaa tarvitaan lukematon määrä enemmän.” Tunnustan jälleen: rakastan elävää kuvaa ja katson sitä jatkuvasti netin kautta. Mutta juuri nettivideot vaativat eniten kapasiteettia tiedonsiirrolta. Nopeutta ja muistia tarvitaan yhä enemmän, ja sen seurauksena on rakennettava uusia palvelinkeskuksia. Ne paitsi kuluttavat energiaa, myös tuottavat hukkalämpöä, joka tyypillisesti päästetään vesistöihin ja ilmaan.

Energialuokat valintoja ohjaamaan Miten tietoyhteiskunnan energiankulutusta sitten hillitään, jos netistä ei voi luopua? Manner huomauttaa, että 16 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08

jos sähkön hinta nousisi, ICT-palvelut maksaisivat enemmän ja niiden käyttöä miettisi kaksi kertaa. ”Meillä Suomessa sähkö on halpaa kuin mikä. Saksalaiset pulittavat sähköstä tuplahinnan suomalaisiin verrattuna.” Nyt hoitotätini pudistaisi päätään. Kukapa haluaa irvistellä sähkölaskun nähdessään? Manner ehdottaa, että kodinkoneista tutut energialuokat voisi ottaa käyttöön myös ICT-palveluissa. Pesukonetta ostaessaan huomaa, että luokka A on vihreän värinen ja energiatehokkain. Kun aakkosissa edetään, värit muuttuvat huonommasta energiatehokkuudesta kielivään keltaiseen, oranssiin ja punaiseen. Merkinnät lisäisivät kuluttajan tietoisuutta ja antaisivat mahdollisuuden tehdä kestävämpiä ratkaisuja. ”Merkinnät voisivat vaikuttaa siihen, että myös firmat alkaisivat parantaa energialuokkaansa. Nyt energiakustannusten nousu siirtyy helposti kuluttajahintoihin ja käyttökustannuksiin, eikä tuotteiden energiatehokkuus kehity riittävästi.”

ICT:n kohdalla vihreys on säästöä: esimerkiksi energiatehokkaat jäähdytysratkaisut ovat kertainvestointina kalliita, mutta säästävät varsin lyhyessä ajassa ostohintansa edestä sähköä. ”Järjestelmien myyminen kalliimmalla ostohinnalla on vaikeaa, mutta hankintoja tehtäessä pääpainon pitäisi olla järjestelmän käyttökustannuksilla, ei investointikustannuksilla.”

Teollisuus vie puolet Vaikka vaihtaisi lamppunsa ledeihin ja karsisi netin käytön minimiin, suurin osa energiasta kuluu oman olohuoneen ulkopuolella. Tilastokeskuksen mukaan teollisuus kulutti vuonna 2011 miltei puolet kaikesta maamme käyttämästä energiasta. ”Metsä- ja metalliteollisuus kuluttavat eniten energiaa”, kertoo Hille Hyytiä, teollisuuden energiatehokkuusyksikön päällikkö Motiva Oy:stä. Se on valtion omistama yritys, joka edistää energian ja materiaalien tehokasta ja kestävää käyttöä. Hyytiä selvittää, että suomalaisissa tehtaissa on käytössä vielä paljon


Teema

JOS SURFFAILU MAKSAISI ENEMMÄN, SITÄ MIETTISI KAKSI KERTAA.

vanhaa tekniikkaa. Vanhat koneet eivät ole hyvin kunnossapidettyinäkään energiatehokkaimpia vaihtoehtoja. Esimerkiksi teollisuuden prosessiuunit voivat olla kaksikymmentä vuotta vanhoja, mutta yhä käytössä. Vasta kun koneet tulevat elinkaarensa päähän, hankitaan energiatehokkaampi laitteisto.

Asiaa kuitenkin vauhditetaan EUtasolla. Kesäkuussa 2014 astuu voimaan energiatehokkuusdirektiivi, joka tuo uusia energiatehokkuusvaatimuksia yrityksille. Silti myös teollisuus on jo pitkään tehnyt töitä energiatehokkuuden eteen. Yli 280 teollisuusyritystä on liittynyt vapaaehtoisesti elinkeinoelämän energiatehokkuussopimukseen vuosiksi 2008–2016. Sopimukseen liittynyt yritys sitoutuu energiatehokkuuden jatkuvaan parantamiseen huomioimalla

energiatehokkuuteen liittyvät asiat esimerkiksi yrityksen hankinnoissa ja suunnittelussa. Hyytiä selvittää, että viiden ensimmäisen sopimusvuoden loppuun mennessä sopimusyritykset olivat jo säästäneet energiaa noin 6 terawattituntia vuodessa. Lukema vastaa noin 324 000 sähkölämmitteisen omakotitalon vuosittaista sähkönkulutusta. Porkkanoita liittymiseen on monia – yritys voi esimerkiksi hakea tukea energiatehokkuusinvestointeihin. Pienille ja keskisuurille yrityksille voidaan myös myöntää korotettua tukea energiakatselmukseen, jossa käydään läpi yrityksen energiankulutuksen jakauma ja energiansäästömahdollisuudet.

Energiatehottomuudesta riski Parantamalla energiatehokkuuttaan teollisuusyritykset voivat kompensoida energian hinnannousua ja kohentaa kilpailukykyä. ”Yritysten johto pitää saada ymmärtämään, että energiatehokkuudella on merkitystä liiketoiminnan tulokselle”,

Hyytiä sanoo, ja harmittelee sitä, että investoinnit energiatehokkuustoimiin jäävät usein tuotannollisten investointien jalkoihin. Hän toivoo, että asennemuutos energiatehokkuudessa tapahtuisi yhtä nopeasti kuin aikoinaan työturvallisuuteen liittynyt asennemuutos. Kun työturvallisuuteen alettiin todella kiinnittää huomiota, työtapaturmien määrä laski radikaalisti. Onko teollisuuden energiatehokkuus siis tyystin yritysjohdon ja poliittisten päättäjien käsissä? Hyytiä toteaa, että myös rahoittaja ja sijoittaja voisivat edellyttää yritykseltä energiatehokasta toimintaa. ”Heidät pitäisi herättää oivaltamaan, että yritys, joka ei panosta energiatehokkuuteen, voi olla myös riski.” Toisaalta kuluttajan arkisia valintoja ei koskaan saa väheksyä. Asenteet viedään kotoa päättäjien pöytiin. Herra tai renki, tuhlata ei pidä, hoitotätinikin sanoisi.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 17


Teema

PUHDASTA TALOUTTA Vaasan energiatäyskäännös onnistui, koska päämäärä pidettiin kirkkaana maailman muutoksista huolimatta, sanoo toimitusjohtaja Hannu Linna.

Teksti Tea Kalska Kuva Katja Lösönen VIIME KEVÄÄNÄ energiayhtiöt Vaasan Sähkö, Westenergy ja Vaskiluodon Voima pokkasivat vuoden 2012 ilmastotekopalkinnon Vaasan energiatäyskäännökseksi nimetystä hankkeesta. Sen ansiosta Vaasan alueen sähkön ja kaukolämmön tuotannon vuotuiset hiilidioksidipäästöt vähenivät niin paljon, että luku vastaa arviolta 170 000 henkilöauton vuosipäästöjä. Energiatäyskäännös vaati kaksi suurta investointia, jotka yhtiöt tekivät kimpassa. Vaasaan rakennettiin jätettä polttoaineena käyttävä Westenergyn voimalaitos sekä biopolttoaineen kaasutuslaitos Vaskiluoto 2 -voimalaitoksen yhteyteen. ”Investoinnit olivat yhteensä noin 172 miljoonaa euroa”, kertoo Vaasan Sähkön toimitusjohtaja Hannu Linna. Hän myöntää, että vihreästä lopputuloksesta huolimatta energiatäyskäännöksen toteuttamiseen vaikuttivat puhtaasti taloudelliset syyt.

Mutkan kautta ratkaisuun Vuonna 2003 Vaasan Sähkössä ennakoitiin tulevaa. ”Tiedostimme, että olemme aivan liikaa hiilen ja raskaan polttoöljyn varassa. Näimme jo silloin, että EU tulee rankaisemaan fossiilisten polttoaineiden käytöstä verotuksella. Se oli taloudellinen riski”, Linna muistelee. Niinpä syntyi suunnitelma: Vaskiluodossa ruvettaisiin kaasuttamaan jätettä. 18 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08

Kaasu puhdistettaisiin ja työnnettäisiin voimalaitoksen hiilikattilaan korvaamaan osittain kivihiiltä. Vuonna 2004 idea kuitenkin kaatui juridiseen ongelmaan. Jätedirektiivi tulkittiin siten, että kun jokin asia on jätteestä syntynyt, sitä on puhdistamisesta huolimatta käsiteltävä kuten jätettä. Siksi hiilikattila ei kelvannut jätekaasun hävittämiseen, ja Vaasan Sähkö alkoi arvioida, miten kannattavaa olisi investoida kokonaiseen kaukolämpöä tuottavaan biopolttoainelaitokseen. Linna kertoo, että Pohjanmaalla oli juuri sopivasti auennut kilpailutus siitä, mikä yritys sellaisen laitoksen saa rakentaa. ”Silloin aloimme ajatella jätettä potentiaalisena polttoaineena ja laskimme, että meidän kannattaa maksaa siitä sen verran enemmän, että pärjäämme kilpailussa. Voitimme pelin ja vuonna 2006 teimme Westenergyn taustalla olevien jätehuoltoyhtiöiden kanssa päätöksen voimalaitoksen rakentamisesta Mustasaareen. ”

Tilanteet muuttuvat Myöhemmin energiayhtiöt investoivat myös biopolttoaineen kaasutuslaitokseen, joka rakennettiin sähkön- ja lämmöntuotantolaitos Vaskiluoto 2:n yhteyteen. Jätteen sijasta alettiin kaasuttaa puuhaketta. Linna kertoo, että investointia motivoivat sen hetkiset poliittiset päätök-

set. Ne eivät kuitenkaan ole ikuisia, vaan voivat hallituksen myötä vaihtua. ”Teimme sitovan investointipäätöksen vapunaattona 2011 ja työt alkoivat heti. Päätös perustui silloisen hallituksen linjauksiin puupolttoaineiden tuista. Saman vuoden elokuussa saatiin sitten muodostettua nykyinen hallitus, tukijärjestelmää muutettiin ja lopullinen sisältö on tällä hetkellä EU:n käsittelyssä.” Molemmat isot investoinnit aikataulutettiin niin, että ne valmistuisivat vuoden 2012 loppuun mennessä. Syynä oli EU:n vuosille 2013–2020 asettama tiukempi päästökauppa. ”Sittemmin asia on kuitenkin menettänyt merkitystään, sillä päästöoikeudet ovat nyt lähes ilmaisia”, Linna toteaa. Muutoksista huolimatta investoinnit on nyt toteutettu; Vaasaan saatiin kilpailukykyinen ja ympäristöystävällinen kaukolämpöratkaisu pitkäksi aikaa. ”Mahdollisuus käyttää monia polttoaineita on aina taloudellinen etu, johon yhdistyy ympäristön hyvinvointi”, Linna summaa. Vaasan energiatäyskäännös nosti esille myös ison kysymyksen: miten Suomeen saadaan synnytettyä kestävä biopolttoainelogistiikka? ”Aiemmin hiilikasa satamassa riitti, mutta biopolttoaine vie kymmenen kertaa enemmän tilaa kuin hiili. Voi olla, että toimivan logistiikan puute rajoittaa alkuvuosina biopolttoaineen käyttöä.


Teema Mielestäni hankkeemme kuitenkin pakottavat miettimään tätä tärkeää kysymystä valtakunnallisestikin.”

Kohti kirkasta maalia Ympäröivän maailman säännöt ja politiikan tuulet eivät olleet ainoita haasteita Vaasan energiatäyskäännöksessä, sillä investointeihin liittyvien sopimusten määrä oli valtava. Hankkeessa oli Vaasan Sähkön, Westenergyn ja Vaskiluodon Voiman lisäksi monta muutakin osapuolta, kuten Vaskiluodon Voima Oy:n omistajat EPV Energia Oy ja Pohjolan Voima Oy sekä Westenergyn voimalaitoksen toteuttamiseen sitoutuneet kunnalliset jätehuoltoyhtiöt. Lisäksi Vaasan ja Seinäjoen kaupungeilla ja Mustasaaren kunnalla oli keskeinen rooli rahoituksen järjestämisessä. ”Tällaisen hankkeen on oltava winwin-win – jokaisen osapuolen täytyy voittaa. Sitten pitää vain sopia pelisäännöt. Sopimuksia tehtiinkin lukuisia.” Se, mitä asioiden muuttaminen isossa mittakaavassa vaatii, on silti jotain ihan muuta kuin papereiden allekirjoittamista. Luottamus osapuolten välillä kysyy avoimuutta ja sitä, että kaikki ovat tasapuolisesti perillä asioista. ”Kun muistelen, miten hankkeet etenivät, silmissäni vilisevät lukuisat tilaisuudet, joissa informoimme osapuolia. Jos tavoittelee voittoa, pitää myös olla valmis jakamaan riskit. ” Oleellisinta Linnan mielestä on kuitenkin se, että maali oli alusta asti kirkas: polttoainevaihtoehtoja piti lisätä. ”Mikäli olisimme kymmenen vuotta sitten ajatelleet, että kyllä pelkän hiilen varassa voi elellä, täyskäännöstä ei olisi tapahtunut.”

Kun teet isoja investointeja, muista:

”Ensimmäinen ratkaisu ei ole ainoa ratkaisu.”

”Kaikkien osapuolien hyöty on paras pohja yhteistyölle.”

”Arvioi investointi aina myös ilman tukia ja veroja.”

Hannu Linna valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1983. Hän on opiskellut energiataloutta, voimalaitosoppia ja taloustiedettä. Hannu Linna on ollut Vaasan Sähkön toimitusjohtajana vuodesta 2001. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 19


Kuka

20 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08


Kuka

Myönteisyyden

lähettiläs Teksti Lauri Haapanen Kuvat Aino Huovio

Merja Fischer ryhtyi yritysvalmentajaksi jakaakseen pitkällä johtajanuralla ja väitöstyössä syntyneitä oivalluksiaan. Hänen missionsa on edistää kilpailukykyä työhyvinvoinnin kautta.

M

ERJA FISCHERIN väitöstut-

kimuksen keskeinen löytö oli tämä: kun työpaikalla on hyvä ja luottamuksellinen ilmapiiri, se heijastuu asiakastyytyväisyyteen ja sitä kautta yrityksen tulokseen. Havaintonsa pohjalta Fischer rakensi positiivisesti poikkeavan liiketoiminnan mallin, joka osoittaa, miten kukin toimija – niin esimies, alainen, kollega kuin asiakaskin – voi vaikuttaa palveluliiketoiminnan kannattavuuteen valitsemalla positiivisen käyttäytymisen neutraalin tai negatiivisen käyttäytymisen sijaan. ”Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta jos nämä olisivat helppoja asioita, kaikki olisivat ne jo oivaltaneet ja toteuttaneet. Vaikeus on siinä, että muutos lähtee jokaisen ihmisen omasta valinnasta ja päätöksestä muuttaa käyttäytymistään”, Fischer sanoo. Väiteltyään Fischer jätti menestyksekkään johtajanuransa ja ryhtyi yritysvalmentajaksi viedäkseen eteenpäin ajatuksia, joita oli kypsytellyt jo parikymmentä vuotta.

Työkokemukset diagrammeiksi Merja Fischer valmistui Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1984 pääaineenaan laskentatoimi. Sen jälkeen hän työskenteli hetken Keskossa ja Sinebrychoffilla, kunnes asettui lamaa edeltävinä vuosina pankkialalle. Laman aikana Suomen pankkiala järjestäytyi uudelleen, ja Fischer joutui mukaan tekemään suuria irtisanomisia. Hän aisti huonon työilmapiirin ja näki, miten epäoikeudenmukaisesti ihmisiä kohdeltiin. ”En minä silloin vielä väitöskirjaa miettinyt, mutta niiltä ajoilta lähti ajatus, että haluan muuttaa suomalaista työyhteisökulttuuria ja johtamista.” Vuodesta 1995 Fischer työskenteli johtotehtävissä ABB:llä, ensin Suomessa, sitten pääkonttorissa Sveitsissä. Vuonna 2000 silmiin osui työpaikkailmoitus, jossa haettiin projektipäällikköä Nokian ylimmän johdon konsulttiyksikköön. Seuraavat kolme vuotta Fischer työskenteli Olli-Pekka Kallasvuon rinnalla vieden läpi vaikeita hankkeita,

muun muassa osto-organisaation keskittämistä. ”Se oli omalla tavallaan tosi mielenkiintoinen vaihe uraani. Toki nyt, kun jälkeenpäin ajattelee, organisaatio muuttui aika usein, mikä heijastui voimakkaasti työilmapiiriin. Epävarmuus vaikutti työntekijöiden väliseen luottamukseen ja kaverin auttamiseen. Koska kilpailu oli kovaa, kaikki halusivat turvata oman selustansa ja omat mahdollisuutensa.” Työkokemusten kirvoittamana Fischer piirsi paperille ensimmäisiä diagrammeja asiakastyytyväisyyden ja yrityksen tuloksen suhteesta.

Formula vaihtui meditaatioon Vuonna 2004 Fischeriä pyydettiin Wärtsilään, eikä hänen tarvinnut miettiä vastaustaan kauan. Uuden työn rinnalla hän aloitti jatko-opinnot Aaltoyliopiston tuotantotalouden laitoksella. Palvelukeskustoiminnasta vastaavana johtajana Fischerin suurhanke oli keskittää noin sadan maayhtiön taloushallinnon prosessit Vaasaan.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 21


Kuka ”Luotin omaan filosofiaani siitä, että kun työntekijöillä on hyvä fiilis, he ajattelevat laajemmin, ovat innovatiivisempia ja osaavat ottaa myös asiakkaan paremmin huomioon”, Fischer kertoo. ”Uskon, että positiivinen vuorovaikutus ja työilmapiiri olivat merkittäviä tekijöitä siinä, että Wärtsilän taloushallintokeskus saatiin Suomessa yhtä tuottavaksi kuin halvan työvoiman maissa. Se puolestaan oli edellytys sille, että ne sata työpaikkaa voitiin täällä pitää.” Jatko-opintoihinsa liittyen Fischer oli puoli vuotta vierailevana tutkijana MIT-yliopistossa Bostonissa professori Peter M. Sengen kutsumana, mutta päätös väitöskirjan loppuunsaattamisesta vaati täyspysähdyksen, kirjaimellisesti. Moottorikelkka-ajelu kansainvälisten talousjohtajien kokouksessa talvella 2009 päättyi kallonmurtumaan. ”Jo ambulanssissa matkalla Rovaniemelle sanoin sairaanhoitajalle, että 650-kuutioinen Honda lähtee nyt.” Moottoripyörän ohella myyntiin menivät avo-Mustang ja Pontiac Firebird -67 sekä historic formula, jonka kanssa Fischer oli kymmenen vuotta menestyksekkäästi kiertänyt Suomessa ja ulkomailla järjestettyjä historiallisten kilpureiden kilpailuja. ”Ne antoivat silloin merkitystä elämään, mutta aika aikaansa kutakin. Nyt tilalle on tullut joogaa ja meditaatiota. Ääripäästä siis toiseen, mutta on niissä yhteistäkin: myös formulaajamisessa pitää keskittyä täydellisesti, että ajat jokaisen mutkan oikein.”

toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa: kävellä Pohjois-Espanjassa kiemurtelevan keskiaikaisen pyhiinvaellusreitin Santiago de Compostelan katedraaliin. Kun kävelee yksitoista päivää ja 242 kilometriä, ehtii ajatella monenlaista, kuten: ”Tänään kävelen yksien ihmisten kanssa, huomenna rinnalla on uusia ihmisiä… myös elämässä pitää uskaltaa päästää irti, sillä tilalle tulee aina jotain uutta… tärkeintä on pyrkiä koko ajan eteenpäin… nyt on sen seuraavan askeleen aika.” Palattuaan Suomeen Fischer irtisanoutui, ja kuin uskonvahvistuksena johtajanurasta luopumiselle ja yritysvalmentajan, tutkijan, luennoitsijan ja tietokirjailijan uran aloittamiselle, häntä pyydettiin sattumoisin heti seuraavana päivänä vetämään Suomen hallituksen tulevaisuusselonteon Tulevaisuuden työelämä 2030 -ryhmää. Sen puitteissa hän pääsi toteuttamaan suurta missiotaan. ”Se on synnyttää Suomelle hyvinvointia. Haluan jakaa laajasti sitä, mitä olen Wärtsilässä ja väitöskirjassani oppinut.” Fischerin missiossa suuret linjat kietoutuvat lopulta yksittäisten ihmisten valintoihin ja vastuunottoon. ”Tämä on jo vähän klisee, mutta tärkeintä on, että ihmiset olisivat rohkeita tekemään niitä töitä ja niitä asioita, joista he unelmoivat ja nauttivat.”

Päätös syntyi kävellessä Tohtoriksi Merja Fischer väitteli helmikuussa 2012. Työnantaja onnitteli tuoretta tohtoriaan kahden viikon lomalla, jonka aikana Fischer päätti

22 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08

— Merja Fischerin työnantajia ovat hänen pitkällä johtajanurallaan olleet ABB, Nokia ja Wärtsilä. Nykyisin Fischer työskentelee luennoitsijana ja yritysvalmentajana yrityksissään POSemotions Oy ja Valoma Oy ja on mukana hallituksen tulevaisuusselonteossa ja Tekesin Liideri – Liiketoimintaa, tuottavuutta ja työniloa -ohjelmassa. Koulutukseltaan Fischer on kauppatieteiden maisteri Helsingin kauppakorkeakoulusta 1984 ja tekniikan tohtori Aalto-yliopistosta 2012. Hän tekee jatkotutkimusta työn merkityksellisyydestä väitöskirjansa ohjaajan Mari Kiran kanssa. Ensi vuoden alussa julkaistaan Fischerin yhdessä Satu Vainion kanssa kirjoittama kirja Palveluliiketoiminta uudelle tasolle: Asiakaskokemus synnytetään yhdessä (Talentum).


Kuka

AN AMBASSADOR OF POSITIVITY Merja Fischer became a corporate coach to share the insights gained during her years in management and when drafting a doctoral thesis. Her mission is to boost competitiveness through occupational wellbeing.

Merja Fischer graduated from the Helsinki School of Economics in 1984. Some years later, her career path took her into banking. Finland soon plunged into a deep recession and Fischer had to participate in a lot of sackings. She could sense the poor working atmosphere and saw a lot of unfairness. This experience spurred a desire to change Finnish workplace culture and management practices. Her career then took her to ABB and later to Nokia, where she implemented difficult projects like a consolidation of the procurement organisation. Her professional experiences inspired Fischer to draft the first diagrams about the relationship between customer satisfaction and profitability. In 2004, she was asked to join Wärtsilä. Her task was to centralise the financial administration processes of some 100 country units in Vaasa. She applied her philosophy, according to which employees are

more innovative and broad-thinking if they feel good. Fischer believes this helped make the unit productive enough to prevent its relocation to a country with cheaper labour costs. She also started post-graduate studies at the Department of Industrial Engineering and Management in this conjunction. The central finding of her research was that a good and trusting workplace atmosphere reflected positively in customer satisfaction and the company’s bottom line. Her observations prompted Fischer to construct a business model, which indicates how each actor can influence the profitability of a service business by choosing to act in a positive way. After receiving a doctorate in 2012, she gave up her successful management career and started as a corporate coach, wanting to spread the ideas she had been fine-tuning for some two decades and to realise her mission of creating healthy prosperity for Finland. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 23


Aiheesta

Professori Ville Kyrki (vas.) vetää älykkään robotiikan tutkimusryhmää, jossa työskentelevät myös Polychronis Kondaxakis ja Ekaterina Nikandrova. Kuvassa Nikandrova ohjaa robottikäsivartta, jossa olevaa palloa Armiksi nimetty humanoidirobotti seuraa katseellaan.

26 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08


Aiheesta

Yhdessä

enemmän Roboteista voi tulla kunnon kotiapulaisia, kun ne oppivat toimimaan vaihtelevissa ympäristöissä ja tekemään yhteistyötä.

Teksti Anni Aarinen Kuvat Julia Weckman

I

HMISTEN KODIT ovat robottien näkö-

kulmasta monimutkaisia ympäristöjä, sillä ne ovat kaikki erilaisia: tavaroita säilytetään eri paikoissa ja työkalut toimivat eri tavoilla. ”Tarkasti suunnitellussa tehdasympäristössä robotin ei ole tarvinnut murehtia muusta kuin oman tehtävänsä suorittamisesta. Siksi teollisuudessa käytettävät robotit eivät usein ole tulostinta fiksumpia. Kodeissa pärjäämiseen robotit sen sijaan tarvitsevat älyä”, kertoo professori Ville Kyrki Sähkötekniikan korkeakoulusta. Hän tutkii ja kehittää palvelurobotiikkaa eli koneita, jotka voivat tulevaisuudessa esimerkiksi auttaa vanhuksia siivouksessa. Nyt markkinoilla olevat kotirobotit ovat erikoistuneet yksittäisiin tehtäviin, kuten imurointiin tai ruohonleikkuuseen. Jotta robotit kykenisivät suorittamaan monimutkaisempia tehtäviä, niiden on opittava yhdistämään osaamisensa ja toimimaan yhdessä. Robottien yhteistyö sujuu sulavasti kuin sinfoniaorkesterissa, jos ihminen toimii kapellimestarina ja ohjaa niiden työskentelyä. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun tällaista keskitettyä ohjausta ei ole tarjolla. Jotta robotit voisivat toimia yhdessä itsenäisesti, niiden on kyettävä tekemään omia päätöksiä.

Yhteistyö edellyttää viestintää Ville Kyrjen tutkimusryhmä on mukana keväällä alkaneessa, kolmivuotisessa

Euroopan unionin RECONFIG-hankkeessa, jossa ratkotaan robottien yhteistyöhön liittyviä peruskysymyksiä. Yksi yhteistoiminnan edellytyksistä on, että roboteilla on sellainen tapa kommunikoida, jota ne molemmat ymmärtävät. Viestintä voi tapahtua esimerkiksi osoittamalla, koskettamalla tai puheen avulla. Kommunikoimalla robotit voivat tehdä sopimuksen yhteistyöstä tehtävässä, jota ne eivät kykene suorittamaan yksin. Robotit voivat esimerkiksi sopia kantavansa painavan sohvan yhdessä. Seuraavaksi ne neuvottelevat siitä, miten kantaminen kannattaa suorittaa. Ne arvioivat sohvan painopisteen sijainnin ja analysoivat, mistä kohtaa sitä on helpointa nostaa. Robottien käsien rakenne vaikuttaa siihen, mistä ne voivat tarttua kiinni. ”Robotti voi huomauttaa kaverilleen, että hei, älä ota kiinni siitä, se on ainut paikka, joka toimii minulle. Niiden ei tarvitse tuntea toisiaan tai ymmärtää toistensa kykyjä, kunhan jokainen löytää omasta näkökulmastaan toimivan ratkaisun”, Kyrki havainnollistaa. Sohvan kantamisen suunnittelu vaatii siis hajautettua koordinointia. Se tarkoittaa eri robottien omien toimintasuunnitelmien sovittamista yhteen siten, että tehtävä voidaan suorittaa. Kun robotit ovat saaneet sohvan nostettua, niiden täytyy kyetä liikkumaan sen kanssa. Tässä vaiheessa osoittelu ei enää auta.

”Kun ensimmäinen robotti työntää sohvaa eteenpäin, toisen täytyy myödätä ja ottaa vastaan. Niiden on reagoitava toistensa liikkeisiin ja mukautettava omaa toimintaansa. Tarvitaan implisiittistä kehonkielen ymmärtämistä”, Kyrki kertoo.

Monenlaisia tapoja oppia Kyrjen tutkimusryhmä keskittyy erityisesti siihen, miten robotit oppivat asioita. Yksi vaihtoehto on ohjelmoida robotin tietokoneeseen suunnitelma siitä, mitä vaiheita esimerkiksi kahvin keittäminen sisältää. Tällainen opettaminen on kuitenkin työlästä. Hiljattain on tutkittu imitaatiooppimista erilaisten liikeratojen opettamisessa: robotti voi esimerkiksi katsoa mallia, kun ihminen avaa oven, ja imitoida sitten näkemäänsä. Ihminen voi myös näyttää robotille kädestä pitäen, miten tehtävä suoritetaan oikeaoppisesti. Robotti voi oppia uusia temppuja myös itsenäisesti. Sille voidaan kertoa tavoiteltava suoritus, kuten tikan heittäminen taulun keskelle. Robotti alkaa harjoitella ja säätää joka heiton jälkeen liikerataansa niin, että tikka lopulta päätyy napakymppiin. Kyrjen mielestä erityisen kiehtova ajatus on se, miten robotti saadaan yllättymään. ”Miten robotti reagoi odottamattomiin tilanteisiin? Jos robotti vaikka puristaa vahingossa kananmunan rikki, AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 27


Aiheesta miten se tajuaa mokanneensa? Todellista oppimista tapahtuu, kun robotti onnistuu välttämään saman virheen tulevaisuudessa.”

”Esimerkiksi autistiset lapset ovat usein kiinnostuneita tekniikasta ja saattavat kaivata äärimmäisen toistuvia leikkejä, jotka käyvät psyykkisesti raskaiksi heidän hoitajilleen. Siksi autistisHyödyt ja haitat riippuvat ihmisestä ten lasten hoidossa on kokeiltu eläimiä ja ihmisiä muistuttavia robotteja, jotka Palvelurobotiikka pystyy tarjoamaan paljon iloa ja hyötyä ihmisille, ja robotit eivät väsy toistuvan tehtävän suorittavoivat auttaa muussakin kuin kotitöissä. miseen.” Kotitalousrobottien tuleminen heVille Kyrki uskoo, että ne pystyvät jossain määrin vastaamaan myös sosiaali- rättää myös kysymyksiä. Viekö kotitalousrobotti siivoojalta ammatin samalsiin tarpeisiin.

la tavalla kuin robotiikka vähensi teollisuuden työpaikkoja? Jos robotti pitää vaikkapa vanhuksen asunnon siistinä, pääseekö hoitaja käyttämään säästyneen ajan vuorovaikutukseen vanhuksen kanssa vai kiirehtiikö hän vain nopeammin seuraavaan paikkaan? Tällaisista aiheista tarvitaan yhteiskunnallista keskustelua. Robottien älykkyyden pohdiskelu tuo mieleen science fiction -elokuvat. Tuleeko roboteista niin fiksuja, että ne pystyvät alistamaan ihmiskunnan valtansa alle? Kyrki ei usko, että robotit ehtivät kehittyä niin paljon ainakaan meidän elinaikanamme. Se on sitten toinen asia, mitä robotit tekevät ihmisten käskeminä. ”On kiinni ihmisten valinnoista, käytetäänkö robotteja maailman parantamiseen vai pahentamiseen”, Kyrki huomauttaa. reconfig.eu

Älykkään robotiikan tutkimusryhmä kehittää roboteille myös kykyä käsitellä niille entuudestaan tuntemattomia esineitä.

More with cooperation Robots can become efficient domestic helpers once they learn how to cooperate and function in dynamic environments.

28 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08

Homes are complex environments for robots because they are all different – household items are stored in random places and tools do not function uniformly. “In a carefully designed factory environment, a robot worries only about the performance of its own task. This is why industrial robots are often little smarter than a printer. Successful functioning in a home requires a robot to be intelligent, however,” says Professor Ville Kyrki of the School of Electrical Engineering. He studies and develops service robotics, machines that could, for example, in future help the elderly keep their homes tidy. The domestic robots now available specialise in individual tasks like hoovering or lawn-mowing. Robots must learn to

combine their abilities and to work together before they become capable of more complex tasks. Kyrki’s research group is participating in an EU project called RECONFIG, which examines fundamental questions related to robot cooperation. One prerequisite to cooperation is providing robots with a means of communication that is understood by both parties, enabling them to reach an agreement regarding a task, which they are unable to perform alone. Would this make robots smart enough to enslave humanity? Kyrki doubts that robots will develop far enough, at least in our lifetime.

reconfig.eu


Aiheesta

Lämpöpumput haltuun Kansalaisten aktiivisuus energiaasioissa ei ole tavoittamaton unelma. Tämä selvisi tutkittaessa verkkokeskustelua lämpöpumpuista ja puupelleteistä seitsemän vuoden ajalta.

Teksti Nina Erho Kuvitus Antti Kekki ”SUOMALAISET eivät ole mitään sohvaperunoita, kun etsitään ja kehitetään koteihin kestäviä energiaratkaisuja”, sanoo muotoilun professori Sampsa Hyysalo. Väite perustuu tuloksiin tutkimuksesta, jossa Hyysalo ryhmineen tarkasteli keskusteluja lämpöpumppuihin ja puupelletteihin liittyvillä verkkofoorumeilla ja haastatteli joukkoa foorumien aktiivikäyttäjiä. Keskusteluja tarkasteltiin vuosilta 2005–2012. Tutkijat löysivät foorumeilta lähes kaksisataa kansalaisten tekemää keksintöä. Keksinnöksi määriteltiin projekti, jonka tuloksena syntyi merkittäviä parannuksia lämmitysmuotoon liittyvään teknologiaan tai sen käytettävyyteen, käyttötarkoitukseen tai energiatehokkuuteen. Keksintöjen merkittävyyden arvioinnissa tutkijoilla oli apunaan lämmitysalan asiantuntijoita.

Haastavissa oloissa Keksintöjen määrä on huomion arvoinen, koska olosuhteet niiden syntymiselle eivät vaikuttaneet lupaavilta. Sampsa Hyysalo kollegoineen kirjoittaa tammikuun Energy Policy -lehdessä, että etenkään lämpöpumput eivät ole teknisen monimutkaisuutensa vuoksi omatoimisiin muokkauksiin kaikkein kutsuvinta teknologiaa. Lisäksi lämpöpumppu- ja pellettijärjestelmien valmistajat ovat Suomessa harvassa ja pieniä, eikä alalla ole käyttäjien innovatiivisuutta edistävää toimijoiden verkkoa. Keksimiseen eivät yllytä myöskään kaukolämmön laaja saatavuus ja energian ja sähkön edullinen hinta, eikä meillä ole ollut näkyvää kansalaisaktivismia uusiutuvien energiamuotojen puolesta. Osa näistä tekijöistä näyttää kuitenkin myös ruokkivan keksintöjen synty-

mistä. Se, että lämpöpumppu- ja pellettiteknologiat eivät vielä ole loppuun hiottuja eikä niillä ole vakiintunutta asemaa, on jättänyt kansalaisten kehitystyölle tilaa ja tarvetta. ”Lisäksi suomalaisten koulutustaso on nykyään korkea, ja sen vuoksi olemme entistä kykenevämpiä ratkaisemaan teknisiä kysymyksiä”, Hyysalo sanoo.

Keksijätkin kasvavat Tutkimus paljasti ilmalämpöpumppujen muokkaamisen keskeiseksi motivaatioksi sen, että monet kaupan olevista malleista eivät sellaisenaan ole parhaimmillaan Suomen kylmissä oloissa. Pelletinpolttoon liittyviä innovaatioita syntyi muun muassa siksi, että järjestelmän voi rakentaa itse, jolloin sen hinta on murto-osa ostetun hinnasta. Kaikkien teknologioiden keksinnöille yhteisiä motiiveja olivat halu vähentää kustannuksia, parantaa teknologioiden suorituskykyä ja sovittaa niitä paikallisiin oloihin. Merkittäväksi keksintöjä ruokkivaksi tekijäksi osoittautuivat tutkimuksessa myös keskustelufoorumit itse. Keksijähenkiset käyttäjät saivat foorumeilla projekteihinsa apua muilta käyttäjiltä. Foorumien keskenään erilaiset käyttäjät myös näyttivät yhdessä muodostavan oppimisympäristön, joka auttoi keksijäksi kasvamisessa, tutkijat kirjoittavat vuoden ensimmäisessä Science & Tehcnology Studies -lehdessä julkaistussa artikkelissaan.

Vertaistuki vaikuttaa Vaikka suurta osaa käyttäjien keksinnöistä ei voi suoraan kaupallistaa tai kopioida joka kotiin, ne ovat laajasti hyödyllisiä osoittaessaan tuotteiden kehitystarpeita. Tutkijoiden mukaan

yritysten ja poliittisten toimijoiden kannattaisikin kutsua keksivät käyttäjät mukaan miettimään teknologioiden tulevaisuutta ja kehittämään niitä. Keksivillä käyttäjillä on tärkeä rooli myös uusiutuvan energian markkinoiden luomisessa. Tutkimus osoittaa, että heidän projektinsa inspiroivat muita ja että he auttavat ja neuvovat foorumeilla uudempia käyttäjiä, jotka tarvitsevat apua teknologioiden ostamisessa, käytössä, ylläpidossa, seurannassa, mukauttamisessa ja optimoinnissa. Sampsa Hyysalo sanoo foorumeiden keränneen olemassaolonsa aikana satoja tuhansia viestejä ja kymmeniä miljoonia lukukertoja. ”Näin jaettu valtava tietomäärä ja vertaistuki on merkittävä syy sille, että lämpöpumppujen määrä on seitsemässä vuodessa kymmenkertaistunut, vaikka niiden ei pitänyt olla merkittävä teknologia. Energiaa tämä lämpöpumppumäärä säästää vuodessa varovaisesti arvioidenkin 2–3 terawattituntia, eli ainakin puolen Loviisan ydinreaktorin tuoton verran.”

— Professori Sampsa Hyysalo työskentelee Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Hän vetää monitieteistä INUSE-tutkimusryhmää, joka tutkii kansalaisten roolia sosioteknisessä muutoksessa. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 29


On science

Electric power from waste heat Thermoelectric devices are capable of transforming waste heat into electricity, but better materials are needed, writes Professor Maarit Karppinen. Illustration Antti Kekki

W

E SPEAK enthusiastically about sustainable energy technologies, but in practice continue to use non-renewable fossil fuels to produce constantly increasing amounts of energy. On top of that, a substantial portion of the fuels’ energy potential is inevitably lost as waste heat. The waste heat sources in our environment are plentiful, ranging from huge power plants and industrial processes to utility pipelines and automobiles, from lighting, home heating and cooking to laptops and so forth. The Sun is a source of continuous heat flow, too, as is the human body. The second law of thermodynamics tells us that it is not possible to totally avoid heat loss, but should we not seriously look for ways to harvest at

30 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08

least some part of the waste heat, which is available for free? Thermoelectric devices are capable of transforming various forms of waste heat directly into electric power and can – in principle – improve the energy efficiency of any system or application in which heat is produced. Practical thermoelectric power generation systems consist of simple modules made of n- and p-type thermoelectric materials. An obvious merit of these energy conversion devices is that they are completely free from CO2 generation, and hence provide us with excellent means for next-generation sustainable energy exploitation. They are also superior to conventional power generators in reliability, endurance and user-friendliness, as they do not

contain any mechanically moving parts. The fact that they can be easily made spatially compact is an important merit in ubiquitous applications. A major obstacle to the largescale practical and economically feasible use of thermoelectrics is the energy-conversion efficiencies of the thermoelectric materials themselves. An efficient thermoelectric material should play a dual role, being concomitantly both a good electrical conductor and a poor thermal conductor, and the difficulty lies in the fact that these two requirements are difficult to be achieved at the same time. In other words, for conventional semiconductors, the individual material properties defining the thermoelectric efficiency as a whole are not independently tunable


On science

– an enhancement in one parameter occurs at the expense of the others. The thermoelectric materials currently employed are exotic semiconducting alloys with less abundant, expensive and environmentally not-so-friendly constituents such as antimony and tellurium. Another drawback of these conventional materials is that they are stable only at low temperatures, typically below 200 °C or so. This is a big disadvantage, since thermoelectric devices fundamentally work more efficiently at high temperatures. Hence, future exploitation of thermoelectric energy harvesting on a truly large scale will eventually make it necessary to find new materials to replace present options.

Could oxide materials do the job? Oxide materials are known in general to be environmentally benign and thermally stable up to appreciably high temperatures; the rather unexpected fact that they may also exhibit excellent thermoelectric characteristics was first highlighted in Japan in late 1990s. Our Inorganic Chemistry Group at the Department of Chemistry is a relatively early actor in the fundamental research of thermoelectric oxide materials. So-called misfit-layered cobalt oxides, [Mm A2Om+2]qCoO2 (M = Co, Bi, Pb, etc.;

A = Ca, Sr, Ba) form an exciting family of oxide thermoelectrics. In these materials, two types of atomic layers with different crystal symmetries are combined. Owing to their peculiar crystal structures, these materials have the capacity to simultaneously bear multiple properties that are seemingly contradictory, i.e. high electrical conductivity and concomitantly low thermal conductivity, and are promising candidate materials particularly for high-temperature thermoelectric applications most strongly demanded by the industry. We have synthesized and systematically characterized a number of new [Mm A2Om+2]qCoO2 compositions for m = 0, 1 and 2. Now, in our hunt for new oxide thermoelectrics, we aim to materialize the not-yet-existing m * 3 members of the [Mm A2Om+2]qCoO2 family that are anticipated (based on the trend seen for the m = 0 ~ 2 systems) to show the largest values for the “misfit parameter” q and the lowest thermal conductivity, and accordingly the highest potential for superior thermoelectric characteristics.

Nanostructuring can block heat conduction Nanostructuring provides us with an accessory tool to depress thermal conductivity and to thereby enhance

the thermoelectric performance of thermoelectric materials. The nanostructures should be designed with dimensions smaller than the phonon mean-free-path, but larger than that for the charge carriers (electrons or electron holes). In such a situation, thermal conductivity would be reduced whereas electrical conductivity should remain intact. One possible way of nanostructuring these materials is to fabricate thinfilm superlattice structures where thermoelectric layers of nanometre scale alternate with extremely thin layers of an appropriate insulating material. We believe that such superlattices could be realized in an extremely elegant way by means of the ALD (atomic layer deposition) thinfilm technique that allows us to control individual layer thicknesses with atomic-scale accuracy and deposit films uniformly covering a macroscopic area. An exciting new idea currently explored by our Inorganic Chemistry Lab is to deposit superlattices where thin organic layers (known to be poor thermal conductors) are inserted within the inorganic thermoelectric oxide matrix. In our very recent proof-of-concept experiments, we deposited thin ZnO layers doped with aluminium and interspersed with regularly AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 31


On science

repeating single layers of organic hydroquinone molecules in an ALD reactor. Hydroquinone was found to form distinct layers within the ZnO framework, realizing clear inorganic-organic superlattice structures. Such superlattice structures are anticipated to be highly beneficial in blocking heat conduction and are promising thermoelectric materials with significantly enhanced performance.

young researchers to global centres of expertise is not only imperative to the success of our research, but also of high educational benefit for students, as they get a chance to be exposed to the very forefront of research practices and state-of-the-art experimental techniques. Luckily, we have been able to continuously attract talented students to work on the topic.

Research topic for students

In order to bring the thermoelectric materials and technologies to the level required in real large-scale applications, a truly interdisciplinary approach is of vital importance. Aalto University is now in a very exciting stage, as our “Heat-Harvest” research project on thermoelectrics was recently selected as one of the projects to be funded under the Aalto Energy Efficiency Programme. This enables us to combine the diverse and complimentary expertise of the Inorganic and Physical Chemistry Groups from the Department of Chemistry with the Power System Group of the Department of Electrical Engineering. The feature that makes our work truly unique in the world is the integral contribution of the Industrial Design Group from the Department of Design.

Development of new environmentfriendly energy technologies is definitely an exciting research topic for students. Harvesting energy through thermoelectric materials has true potential and may become one of the technologies of next-generation sustainable energy exploitation. At the same time, a definite need remains for fundamental scientific research in the field so that thermoelectric materials are brought to the level needed for most real applications. The research aiming at developing better thermoelectric materials thus provides students with intriguing challenges both academically and from an industrial aspect. Moreover, we conduct this research in close collaboration with a number of world-leading research groups from Europe, Japan and USA. Active secondment of graduate students and

32 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08

Now part of the interdisciplinary Aalto Energy Efficiency Program

Maarit Karppinen


10 min

A developer of new materials Text Riikka Hopiavaara Photo Aino Huovio Who are you? I’m Academy Professor Maarit Karppinen from the School of Chemical Technology. I am the head of the Department of Chemistry and leader of the Research Group of Inorganic Chemistry. Why did you choose the field of chemistry? I was keen on mathematical subjects at school. There was no doubt that I’d go to the Helsinki University of Technology, but I chose chemistry specifically because of our inspiring teacher at upper secondary school. I wound up specialising in inorganic chemistry at university because the laboratory was, at the time, focusing on high-standard academic research, which was of great interest to me. In addition to my own motivation, chance has played a big part in my career. I wanted to gain overseas experience during my post-graduate

studies, and an opportunity to go on a researcher exchange to Japan presented itself. The fact that I happened to go to Japan in particular has steered my career because I returned with fresh knowledge of many of the topics I now research. In all, I’ve spent about 10 years in different research positions in Japan. What drives you forward? Scientific research motivates me. I’ve always been the scientific type, someone who needs to understand things. I’m interested in developing new materials. I want to know how a new material functions chemically. For example, I’m fascinated with finding out what uses we could identify for the structurally most complex transition metal oxides. What aspect of your work do you most enjoy? To an outsider, it can appear that all of the studies and applications our

research group focuses on are completely unalike from one another. I derive satisfaction from being able to articulate different types of studies into a coherent whole, providing them with a shared motif. Learning something new about a specific group of materials enables us to apply this knowledge to other types of materials as well. Their chemistry will be, in the final analysis, quite similar. What makes your research group special? Other teams around the world are also researching the same subjects as us, but very few are studying all of them together. The specific combination of the different topics is what makes us unique. More and more promising applications are constantly being discovered for the chemistry of our specialist field. Many happen to relate to energy, which is, of course, quite motivating.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 33


Siell채

34 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08


Siellä

Eteläisillä

vesillä Miltä näyttää Etelämanner livenä, millaista on olla kolme kuukautta laivassa? Sen tietävät tohtorikoulutettavat Jakke Kulovesi ja Mikko Suominen, jotka matkustivat keräämään tietoa jääkuormista ja jääoloista.

Teksti Nina Erho

Kuvat Jakke Kulovesi

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 35


Siellä

K

UN S. A. AGULHAS II viime

joulukuussa lähti Kapkaupungista neitsytmatkalleen kohti Etelämannerta, sen kannella seisoivat myös tohtorikoulutettavat Jakke Kulovesi ja Mikko Suominen. ”Lähtö tuntui siistiltä, koska kuukausien odottaminen ja matkavalmisteluihin liittyvä säätäminen olivat viimein ohi. Enää oli liian myöhäistä murehtia mitään – sillä piti pärjätä, mitä oli mukana”, Kulovesi sanoo. Suomisen ja Kuloveden matkan tarkoitus oli kerätä tietoa jääolosuhteista ja kuormista, joita laivaan kohdistuu sen liikkuessa jäissä, ja he olivat laivan mukana koko sen kolme kuukautta kestäneen reitin ajan. S. A. Agulhas II:n omistaa EteläAfrikka. Laivan työtä on kuljettaa tutkijoita ja varusteita Etelämantereella sijaitsevaan tukikohtaan ja pois sekä avustaa muuta tutkimusta alueella. Tutkimusyhteistyö suomalaisten kanssa alkoi, kun Etelä-Afrikan ympäristöministeriö tilasi laivan Suomesta. S. A. Agulhas II luovutettiin tilaajalleen STX Finlandin Rauman telakalta huhtikuussa 2012.

Uusi matka tulossa Vaikka Jakke Kulovesi ja Mikko Suominen kokivat matkaa valmistellessaan ja sen aikana monta teknisiin yksityiskohtiin ja kulttuurieroihin liittyvää mutkaa ja yllätystä, he saivat lopulta kaikki suunnitellut mittaukset tehtyä. Takaisin Suomeen miehet lensivät helmikuussa, ja kerätyn datan analysoiminen alkoi kesällä, kun loputkin irtonaisesta tutkimusvälineistöstä ja datasta saatiin Suomeen laivarahtina. Kotiin paluussa Suominen ja Kulovesi sanovat tuntuneen parhaalta sen, että käytännön elämästä tuli taas omaehtoista ja vapaata. ”Laivalla ollaan tavallaan toisten armoilla. Jos on nälkäinen ruoka-aikojen ulkopuolella, sitten on – sieltä ei voi lähteä kiskalle ostamaan välipalaa. Myös se, että Suomessa kaikki toimii tavalla, johon on tottunut, tuntuu arvokkaalta.” Toisaalta matka oli ainutlaatuinen kokemus, jollaista moni ei saa. Kulovesi ja Suominen kuitenkin saavat sen ainakin kahdesti, sillä tätä artikkelia viimeisteltäessä he ovat jo hyvän aikaa tienneet astuvansa joulukuussa S. A. Agulhas II:n kyytiin uudestaan.

Tavoitteena turvallisemmat laivat Mikko Suominen keräsi matkalla tietoa jääkuormista laivan kylkiin asennettujen venymäliuskojen avulla. Lisäksi hän teki näköhavaintoja jäästä ja mittasi jään lujuutta siitä otetuista näytteistä laitteilla, jotka oli ennen lähtöä rahdattu Suomesta laivaan. Laivan tieltään murtaman jään paksuutta mittasi Jakke Kuloveden varta vasten suunnittelema, rakentama ja ohjelmoima stereokamerajärjestelmä. Laivaan asennetut laitteistot ja niillä tehdyt mittaukset liittyvät kolmivuotiseen Tekes-projektiin, jossa Aaltoyliopisto on mukana. Projektin tavoite on kehittää tieteellinen perusta jäissä kulkevien laivojen suunnittelulle, ja sen tärkeimmät tutkimuskysymykset liittyvät laivan kohtaamien jääkuormien ja jääolosuhteiden välisen yhteyden määrittämiseen. ”Mitä paremmin yhteys tunnetaan, sitä helpompi on ennustaa laivoihin eri olosuhteissa kohdistuvia kuormia ja sitä turvallisempia laivoja voidaan kehittää. Toistaiseksi laivojen mitoittaminen arktiseen liikenteeseen perustuu pitkälti käytännön kokemukseen”, sanoo Aalto-yliopistossa tutkimusta johtava talvimerenkulun professori Pentti Kujala.

36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08

”No tossa se nyt on, mutta ei se niin ihmeellinen ole”, Mikko Suominen ajatteli Etelämantereen nähdessään. ”Vaikka olihan se hauska katsoa saarta, joka ulottui koko horisontin pituudelta idästä länteen ja oli jään peitossa.” ”Minimalistista ja vaikuttavaa, mutta ei mitenkään henkeäsalpaava näky. Paikan luonne on ennemmin meditatiivinen kuin tajunnan kerralla räjäyttävä”, Jakke Kulovesi sanoo.


Siellä

Dieselsähköinen S. A. Agulhas II tuntui kulultaan paljon Ruotsinlaivaa tasaisemmalta. ”Toki välillä ajettiin jäälohkareita päin niin, että koko laiva pysähtyi ja kallistui liukuessaan jäiden päältä pois sivuttain. Avovedessä oli kohtuullista keinuntaa ja veden pärskettä ulkokansilla. Säät olivat kuitenkin leppoisat siihen nähden, että kyseessä on maailman myrskyisimpiin lukeutuva merialue”, Jakke Kulovesi sanoo.

Jakke Kulovesi jakoi laivalla neljän hengen hytin STX Finlandilta mukana olleen Jani Hoikkalan ja kahden paikallisen kanssa. Kaikkea vapaa-aikaa ei kuitenkaan tarvinnut viettää hytissä, vaan matkustajat pääsivät suhteellisen vapaasti kulkemaan laivan tiloissa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 37


Mikko Suominen (kuvassa) ja Jakke Kulovesi olivat matkan aikana kuusi kertaa ottamassa näytteitä jäällä, jonne heidät laskettiin laivan nosturilla. ”Etenkin ensimmäisellä kerralla toivoimme, että jäällä ei sattuisi mitään epäilyttävää, jotta sinne menoa ei heti kiellettäisi. Paikalliset tuntuivat ajattelevan, että kaikki mikä sattuu jääympäristössä, johtuu siitä, että jää on vaarallista. Itse olimme enemmän huolissamme nosturin avohäkissä kiikkumisesta kuin heikoista jäistä.”

KAIKKI SUUNNITELLUT MITTAUKSET SAATIIN TEHTYÄ Mikko Suomisen (toinen oik.) ja Jakke Kuloveden (edessä) tutkimustiimiin kuuluivat Jani Hoikkala ja Håkan Enlund STX Finlandilta (toinen ja kolmas vas.) sekä opiskelijat Brendan Boulle ja Keith Soal Stellenboschin yliopistosta (reunoilla). Kuvan kuoppa syntyi, kun tiimi otti jäänäytteen Etelämantereen jäästä. Pääosa näytteistä otettiin merijäästä. Näytteiden ottamiseen käytettiin kairaa, moottorisahaa, lapiota ja kaksipuolista koukkua.

38 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08


Jään paksuudesta tietoa kerännyt stereokamerajärjestelmä on Jakke Kuloveden suunnittelema, rakentama ja ohjelmoima. Sähkötekniikan korkeakoulussa työskentelevä Kulovesi sisällyttää jään paksuuden mittaamisesta oppimansa osaksi konenäköä käsittelevää väitöskirjaansa.

Vanerikelkan, jolla jäänäytteitä ja työkaluja siirrettiin, rakensi laivan miehistö matkan alussa. ”Kelkasta tuli yllättävän toimiva siihen nähden, että materiaalit olivat niitä, mitä laivassa oli tarjolla”, Jakke Kulovesi kertoo. Kelkkaa nostettiin laivan ja jääkentän välillä suurella köysiverkolla. Laivassa Mikko Suominen mittasi jäänäytteiden lujuutta sinne etukäteen Suomesta rahdatuilla laitteilla. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 39


Siellä

Matkan kohokohta oli laivan vierailu EteläGeorgian saarella. ”Koko matkaan mahtui vain pari muuta ulkoilupäivää, ja nekin jäällä, joten oli mahtavaa tuntea kovaa maata jalkojensa alla. EteläGeorgia oli eeppisen kaunis ja eläinrikas – oikea antarktinen paratiisisaari”, Jakke Kulovesi sanoo.

OLI MAHTAVAA TUNTEA KOVAA MAATA JALKOJEN ALLA

Etelämantereen seudun eläimistössä riitti ihmeteltävää. ”Keisaripingviinit lähinnä seisoskelivat, mutta niiden poikaset olivat söpöjä. Sen sijaan jääpingviinit olivat vilkkaita juoksemaan, hyppimään ja liukumaan. Kun menimme jäälle, ne tulivat luoksemme tarkastamaan, mitä otuksia olemme, ja ne tulivat myös ihmettelemään laivaa aivan vierestä”, Mikko Suominen sanoo. Matkan aikana Antarktiksen seudulla oli sikäläinen kesä. ”Laivalla mietin, tuliko etelän auringossa nyt missattua suosikkivuodenaikani Suomen talvi kokonaan. Onnekseni se jatkui vielä, kun palasimme kotiin helmikuun lopussa”, Jakke Kulovesi sanoo.

40 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08


Aukusti Heinonen

Kolumni

Lähienergia tulee TÄMÄ ON paljastus. En käy Ikeassa

ostoksilla, koska epäilen, että suuriin tuotantomääriin päästään vain polkemalla työntekijöiden oikeuksia ja raiskaamalla Vienan Karjalan metsiä. Silti seuraan aktiivisesti valikoiman kehittymistä tutkimalla nettikauppaa. Ikean valikoima on suora mittari sille, mitä suomalaisissa kodeissa nyt tarvitaan ja halutaan. Yksi seurantakohteistani on viime vuosina ollut auringon valolla latautuva Sunnan-pöytävalaisin. Ensin iloitsin siitä, että Ikea on tuonut aurinkoenergiavalaisimen markkinoille. Sitten aloin pelätä, että valaisin onkin huono ja vahvistaa ihmisten käsitystä siitä, että kaikki ympäristöystävällinen on huonompaa kuin normaali tavara. Vuosien jälkeen valaisin on yhä valikoimissa. Tästä voinee päätellä, että maailmassa todella on ihmisiä, jotka haluavat ja tarvitsevat itse energiansa tuottavia valaisimia. Ja heitä on ilmeisesti monta.  Sunnan-lamppujen ostajat ovat osa kuluttajien rintamaa, joka ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa haluaa nyt osallistua energiantuotantoon. Tuulivoimaloista takapihoilla, maalämpöpumpusta talon alla ja aurinkokeräimistä katolla on tullut omavaraisuuden symboleja. Ruoan alkuperän tietäminen on monelle kuluttajalle must. Energiassa tämä ei riitä, vaan sen pitää nyt tulla omalta tontilta. Pisimmälle hajautettu energiantuotanto on viety Saksassa. Siellä liittokansleri Angela Merkelin käynnistämä Energiewende eli energiakäänne on kolmen viime vuoden aikana tehnyt saksalaisista energiantuottajia. Saksalaiset energia-prosumerit myyvät sähköä verkkoon, kun aurinko paistaa tai tuulee yli oman tarpeen ja ostavat energiaa, kun oma tuotanto ei riitä. Reilusti yli puolet uusiutuvan ener-

— Kirjoittaja on intohimoinen energiankäytön ja ilmastonmuutoksen tutkija ja ajatushautomo Demos Helsingin toiminnanjohtaja.

gian tuotannosta on yksityishenkilöiden omistuksessa. Kysymys ei enää olekaan vain energiasta vaan myös omistamisesta. Kansainvälinen energiajärjestö IEA on arvioinut, että globaalisti sähkön hinta nousee viisitoista prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Reaalihinnan noustessa energiantuotannon omistaminen tulee koko ajan fiksummaksi. Energiantuotantoa on totuttu pitämään staattisena ilmiönä, ja sen on ajateltu kuuluvan suunnilleen ikuisesti yksille tuotantolaitokset omistaville firmoille. Energiewende on kuitenkin osoittanut koko Euroopalle, että ilmastonmuutos ja uusiutuvat energiamuodot tekevät kokonaan uudenlaisista tontinomistajista energiajättien kilpailijoita. Kaikkia se ei miellytä. Muut Euroopan maat ovat jo syyttäneet Saksaa markkinoiden sotkemisesta omaa etua tavoittelevalla tukipolitiikalla. Samaan aikaan sekä pelätään ja toivotaan, että Saksan energiakäänne osoittautuu merkittäväksi teollisuuspoliittiseksi teoksi, joka vauhdittaa Saksan ja sitä kautta koko Euroopan taloutta. 

Pelko tuntuu turhalta, sillä Saksa on ollut koko Euroopan talouden edelläkävijä ja veturi jo vuosikymmeniä. Nyt maa kiskoo koko mannerta ulos taantumasta ja irti uraani- ja öljyriippuvuudesta. Se ei onnistu ilman ongelmia ja valtavia investointeja, mutta myös hyötyjä sataa. Toivoa kannattaa laittaa siihen, että hajautettu energiantuotanto sekä jakaa vaurautta, pienentää ympäristövaikutuksia että tekee monet ylpeiksi omista tuotantolaitoksistaan. Nyt siis pyörii iso pyörä. Aurinkopaneelien maailmanmarkkinahinta on pudonnut vuosi vuodelta, ja hintojen odotetaan laskevan kolmanneksella nykytasosta vuoteen 2017 mennessä. Sunnania paljon tehokkaampia energiantuotantolaitteita virtaa erilaisten nettikauppojen hyllyille, ja entistä useammassa naapurissa osataan neuvoa, miten ne asennetaan. Ehkä minun täytyy sitä ennen hankkia yksi Sunnan. Se voi jäädä historiaan yhtenä energiavallankumouksen hiljaisista signaaleista.

— Tuuli Kaskinen

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 41


In-house This section gives you a picture of what’s happening at Aalto University. Text Paula Haikarainen Photo Julia Weckman

Eetu Vehnämäki (l.) and Tuomas Määttä from Pohjois-Tapiola Upper Secondary School constructed a programmable circuit board using Arduino platform components. The microcontroller’s programming determines how the circuit board functions.

Laura Partinen from Itäkeskus Upper Secondary School writing a circuit board control program with the help of course assistant Heta Närhi, who is a student at the School of Electrical Engineering.

Upper comprehensive and upper secondary school students can come to the LUMARTS laboratory with their teachers to conduct experiments, which they could not perform in their own classrooms.

The laboratory is equipped to teach, among other things, automation technology, biotechnology, electrical engineering and  electronics to support and inspire the students  in their  studies of biology, chemistry and physics.


SCIENCE AND MATHS AT THE LABORATORY A physics workshop for upper secondary school

The national network consists of ten LUMA centres,

students was held this June at the LUMARTS laboratory.

which have been set up by universities and institutes of

The students focused on the physics of electricity and

higher learning. The National Board of Education project is

mechanics as well as studied wave motion and rotation

coordinated by the University of Helsinki.

through practical experiments and measurements. The laboratory operates as part of the national

Aalto University’s LUMA centre and LUMARTS laboratory are located at the School of Electrical Engineering in

LUMA project, which supports the teaching of natural

Otaniemi at street address Otakaari 7 B, Espoo.

science, mathematics, IT and technology on all levels

The same building also houses the biological art lab

of education. The aim of the project is to increase the

Biofilia. The aim is to combine natural sciences, technology

engagement that children and young people have with

and the arts with the help of these laboratories.

these fields of study.

luma.aalto.fi


Kolumni

Kunnolla peliin

Mari MäkiÜ

SUOMI ON osana Euroopan unionia asettanut kunnianhimoisen tavoitteen vähentää ilmastopäästÜjä 80–90 prosenttia seuraavan neljänkymmenen vuoden aikana. Haasteen suuruutta kuvaa se, että kaikista ponnisteluista huolimatta fossiilisen energian ja turpeen hiilidioksidipäästÜt ovat kahdenkymmenen viime vuoden aikana vähentyneet Suomessa alle kymmenen prosenttia, ja globaalisti ollaan menossa koko ajan lisääntyviin päästÜihin. Paremmat energiaratkaisut mielletään joskus suppeasti uusiksi teknisiksi ratkaisuiksi, mutta energia-asiat eivät ole vain luonnontiedettä ja tekniikkaa. Itse asiassa energia-alan kehitys on ratkaisevasti riippuvainen ei-teknisistä asioista, kuten poliittisista päätÜksistä, yritysten strategioista, kuluttajien käyttäytymisestä ja näiden vuorovaikutuksesta. Esimerkiksi eri energiamuotoja tuetaan ja verotetaan siinä määrin, että markkinahinnoilla on vain etäinen yhteys todellisiin kustannuksiin. Viime aikoina on taivasteltu uusiutuvien energiamuotojen tukia Saksassa, ja vähemmälle huomiolle on jäänyt, että fossiilisia energiamuotoja tuetaan globaalisti massiivisesti. Kun hiilidioksidipäästÜille ei ole luontaista hintaa, päästÜoikeuksista väitellään EU:n parlamentissa. Kuluttajat innostuvat yhä useammin uusista tekniikoista, mutta joukkoon

44 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08

mahtuu myÜs niitä, joille tuulivoiman yksioikoinen vastustaminen on elämää suurempi asia. Yritysten strategiat energia-asioissa vaihtelevat. Neste Oil ja St1 pieninä Üljy-yhtiÜinä ovat valinneet biopolttoaineiden kehittämisen. Metsäteollisuuskin on pitkän vastustuksen jälkeen innostunut energialiiketoiminnan kehittämisestä. Fortum investoi aurinkoenergiaan Intiassa ja Helsingin Energia myy kuluttajille aurinkopaketteja. Energiateollisuus on alkanut ostaa pientuottajien sähkÜä. Taloudellis-yhteiskunnallisten muutosten seurauksena energia-alalla tapahtuu myÜnteisiäkin yllätyksiä. Suomessa niihin on viime vuosina kuulunut esimerkiksi se, että energian kokonaiskulutus ei ole kasvanut vuoden 2002 jälkeen, ja sähkÜn kulutuskin on yhä vuoden 2004 tasolla. Puupohjaisesta energiasta tulee vuonna 2013 jälleen suurin energialähde, ja Üljyn vuonna 1964 alkanut valtakausi päättyy. 1980-luvulla maineensa menettänyt maalämpÜ on 2010-luvulla noussut uusien omakotitalojen suosituimmaksi energiamuodoksi. LämpÜpumppualan viime vuosien menestys on perustunut merkittävältä osalta alan toimijoiden muodostaman toimialajärjestÜn taitavaan toimintaan, kertoo Kauppakorkeakoulun johtamisen laitoksen energiainnovaatiotutkimus – mutta joskus taitavakaan toiminta ei riitä. SähkÜautoala aloitti uuden nousun

vuonna 2008, mutta eteneminen on ollut suunnitelmia hitaampaa. Vain Norjassa sähkÜautot ovat saavuttaneet jo merkittävän markkinaosuuden. Tutkimustemme mukaan Suomen sähkÜautoilun hidas kehitys ei johdu alan huonosta toiminnasta, vaan yhtäältä kansainvälisen teollisuuden vähäisestä sähkÜautotarjonnasta ja toisaalta kymmenistä pienistä detaljeista, joissa paholainen tunnetusti piileksii. Parempien energiaratkaisujen synnyttämisessä tarvitaan monipuolista tekemistä. On rakennettava avantgardistisia liittoutumia, joiden taitavalla yhteispelillä atomit saadaan haluttuihin asentoihin, systeemit tehokkaiksi, kuluttajat ja yrittäjät tekemään luovia kokeiluja ja ministerit ja äänestäjät ymmärtämään avautuvat mahdollisuudet. Aallon tutkijoilla, opiskelijoilla ja startupeilla on paljon annettavaa, kun laitamme itsemme kunnolla peliin. Kokemuksesta voin sanoa, että jo pienenkin paremman yrittäminen on järisyttävän hienoa.

Raimo Lovio

– Kirjoittaja on ympäristÜ- ja innovaatiojohtamisen professori Kauppakorkeakoulun johtamisen ja kansainvälisen liiketoiminnan laitoksella.


Ajankohtaista Kutsuisinko Kutsuplussan?

Uusi sinetti todistuksiin ja juhliin – Aalto-yliopiston ensimmäinen yhteinen sinetti julkistettiin lukuvuoden avajaisissa. Sinettiä käytetään yliopiston myöntämissä todistuksissa ja akateemisissa juhlissa. Uusi sinetti näkyy jo tänä syksynä valmistuneille jaettavissa todistuksissa. Sinetin on suunnitellut graafinen suunnittelija Juha Markula. Hänen ehdotuksensa voitti sinetistä järjestetyn kutsukilpailun, johon osallistuneet suunnittelijat ovat kaikki yliopiston alumneja. Arvosteluraatiin kuului edustajia kaikilta yliopiston aloilta. Markulan suunnittelema sinetti on saanut ideansa suomalaisesta puumerkkikulttuurista ja se on tehty käsin raaputtamalla. Markula näkee sinetin Aalto-yliopiston puumerkkinä. Sinetit kuuluvat maailmanlaajuisesti yliopistojen perinteisiin, mutta niiden rinnalla on usein käytössä tunnus tai logo. Aalto-yliopiston logo pysyy ennallaan.

Vararehtori Martti Raevaara otti mittaa opiskelijoista AYY:n ja Aalto-yliopiston perinteisessä lukuvuoden avajaiskisassa.

Neljäs lukuvuosi alkoi – Aalto-yliopiston neljännen lukuvuoden avajaisia vietettiin 3. syyskuuta Töölön kampuksella. Mukana oli liki viisisataa aaltolaista ja yliopiston yhteistyökumppania. Rehtori Tuula Teeri haastoi puheessaan suomalaiset poliitikot ja puolueet ottamaan koulutuksen ja tutkimuksen edellytysten vahvistamisen teemaksi vuoden 2015 eduskuntavaaleihin. Teeri korosti, että yliopistojen toiminta perustuu kansainväliselle kilpailulle. ”Jos siinä ei menestytä, ei suomalaisella teollisuudellakaan ole ajan myötä hyödynnettävää”, hän sanoi. Teerin mukaan Suomen menestykseen tarvitaan huippututkijoita, ja huippututkimus vaatii panostusta laitteisiin ja tiloihin. Teeri viittasi myös Aalto-yliopiston opiskelijoista lähtöisin olevaan startup-innostukseen. ”Suomesta on kovaa vauhtia tulossa PohjoisEuroopan kiinnostavin startup-ekosysteemi. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten opiskelijoiden kannustaminen ja heihin luottaminen voi tuottaa tulosta jo varsin lyhyelläkin ajanjaksolla.” Valtiovallan tervehdyksen avajaisiin toi valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen. Tilaisuudessa jaetun Vuoden Aalto-teko -palkinnon sai Aalto University Executive Education (Aalto EE), joka on johtava johdon kouluttaja Pohjoismaissa. Avajaispäivä päättyi henkilöstön ja opiskelijoiden yhteiseen juhlaan Aalto Partyyn Otaniemen kampuksella.

Mikko Raskinen

Kutsuplus on uusi pääkaupunkiseudun joukkoliikennepalvelu, jossa matkat tehdään pikkubussilla. Palvelu on hinnaltaan ja laadultaan bussin ja taksin välimuoto. Käyttäjä tilaa matkan netistä ja maksaa sen etukäteen sähköiseltä tililtään. Matka alkaa ja päättyy julkisen liikenteen pysäkiltä, muta määränpäät voi tilatessa määritellä osoitteen perusteella tai valita kartalta. Matkansa hinnan ja nopeuden käyttäjä voi valita kolmesta vaihtoehdosta. Samaan kyytiin voi tulla muitakin matkustajia, ja matkan voi myös tilata usealle hengelle. Kokeiluvaiheessa oleva palvelu on käytössä arkisin Kehä I:n eteläpuolella. Palvelun ovat kehittäneet Helsingin seudun liikenne HSL ja Ajelo Oy yhteistyössä Aalto-yliopiston ja Liikenneviraston kanssa. kutsuplus.fi

Anni Hanén

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 45


Väitöksiä Lisää tukea jatko-opiskeluun

Kaatopaikan jälkihoito lyhyemmäksi

Tekniikan lisensiaatti Katja Lahenius selvitti väitöstyössään tuotantotalouden opiskelijoiden kokemuksia jatko-opintojen aikana saadusta tuesta. Tuloksissa korostui alkuvaiheen tuen, vertaistuen, opiskelijan oman aktiivisuuden sekä toisen väitösohjaajan merkitys. Tuotantotalouden jatko-opiskelijat työskentelevät yleensä itsenäisesti, eikä tiiviitä ryhmiä muodostu samalla tavalla kuin insinööritieteissä. Siksi vertaistuen löytäminenkin on vaikeampaa. Lahenius suosittelee perusopintojen hyvien käytäntöjen tuomista myös tohtorikoulutukseen. Esimerkiksi tutorointia ja opintoryhmien muodostamista kannattaisi lisätä. Laheniuksen mukaan osa-aikaisille opiskelijoille on luotava enemmän opintopiirejä ja muita kontakteja, jotta he saavat paremmat mahdollisuudet etsiä ja saada tukea opintoihinsa.

Kaatopaikan pitäjien tulee nykyisin rahastoida varoja niin paljon, että kaatopaikkoja voidaan sulkemisen jälkeen hoitaa vähintään 30 vuoden ajan. Tämä aika on yleensä täysin riittämätön vaadittujen ympäristönormien täyttymiseen. Diplomi-insinööri Yu Wang totesi väitöskirjassaan, että suurilla kaatopaikoilla jälkihoito voi viedä yli 200 vuotta, keskisuurilla kaatopaikoilla 75 vuotta. Wang esittää optimoidun suotovesien käsittelymenetelmän, jolla jälkihoitoaikaa voidaan lyhentää merkittävästi ja samalla pienentää jälkihoidon kustannuksia. Suuren kaatopaikan jälkihoitoaika voidaan menetelmän avulla lyhentää noin 75 vuoteen, keskisuuren kaatopaikan jälkihoitoaika 25 vuoteen. Wang kehitti väitöskirjassaan myös ennustemallin, jonka avulla voidaan selvittää mahdollisuuksia jälkihoitoajan lyhentämiseen ja laatia kustannusarvioita.

Katja Lahenius 12.4.2013: Students’ experiences of support during doctoral studies in industrial engineering and management. Perustieteiden korkeakoulu.

Nanopartikkelin monet kasvot Eri komponentteja yhdistämällä voidaan valmistaa nanopartikkeleita, joissa on monia eri ominaisuuksia. Diplomi-insinööri Norsuria Mahmedin väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli laajentaa ydinpartikkelien monitoiminnallisuutta yhdistämällä erilaisia nanopartikkeleita yhteen ja samaan järjestelmään. Mahmed kehitti väitöskirjassaan synteesimenetelmän, jolla voidaan tuottaa monitoiminnallisia nanopartikkeleita aiempaa nopeammin, helpommin ja tehokkaammin. Mahmed vertaa monitoiminnallista nanopartikkelia huonekaluun, jolla on monta tehtävää: oikein rakennettu sänky voi toimia myös sohvana ja säilytystilana. Kun partikkeleiden ominaisuudet yhdistetään, syntyy rakenne, jota voi soveltaa monin tavoin aina syöpähoidosta jäteveden puhdistamiseen. Norsuria Mahmed 26.4.2013: Development of multifunctional  magnetic core nanoparticles. Kemian tekniikan korkeakoulu.

46 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08

Yu Wang 3.5.2013: Leachate management in the aftercare period of municipal waste landfills. Insinööritieteiden korkeakoulu.

Aikuisetkin leikkivät leluilla Taiteen maisteri Katriina Heljakka tutki väitöskirjassaan aikuisten leluleikkejä ja totesi, että monet aikuiset ostavat itselleen leluja ja leikkivät niillä. Aikuisten leluleikkiä ei kuitenkaan aina tunnisteta, eikä siitä erityisesti puhuta. Heljakka haastatteli tutkimuksessaan suunnittelijoita, taiteilijoita ja leluilla leikkiväksi aikuiseksi tunnustautuvia. Tutkimuksessa löytyi neljä aikuisen leluleikkijän tyyppiä: lelujen keräilijä, leluleikkivä taiteilija, leikkivä suunnittelija sekä tuottelias ja luova ’arjen leluleikkijä’. Aikuisten leikkijöiden lelut toimivat paitsi muistisäilöinä, myös itse leikkiä tuottavina esineinä. Lelut kannustavat aikuisia luovaan ja vuorovaikutteiseen leikkiin niin kotiympäristössä, sosiaalisessa mediassa kuin taiteessakin. Väitöskirja avaa tutkimusaluetta, joka on aiemmin sivuutettu huomion keskittyessä lapsuudessa tapahtuvaan leluleikkiin. Tutkimuksen tarkoituksena on kasvattaa ymmärrystä aikuisen leluleikin monia ulottuvuuksia kohtaan.

Katriina Heljakka 8.6.2013: Principles of adult play(fulness) in contemporary toy cultures. From Wow to Flow to Glow. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Tunne-energiasta voimaa strategiaan Kauppatieteiden maisteri Leena Masalin tutki väitöskirjassaan strategian tekemistä kahden suuren metsäteollisuusyrityksen, Storan ja Enson yhdistyessä. Masalin havaitsi, että toteutuakseen strategia vaatii organisaation jäseniltä valtavasti yhdessä työstämistä. Ihmisten vuorovaikutuksessa kasvokkain syntyy tunne-energiaa, joka antaa voimaa strategian tekemiseen. Esimerkiksi laatujohtamisen itsearviointityöpajat, johdon strategiaprojektit ja vapaa sosiaalinen vuorovaikutus lähensivät ylimmän johdon ja avainjohtajien ajatteluprosesseja, rakensivat yhteisöllisyyttä ja tuottivat tunne-energiaa. Johtamisessa olisikin kiinnitettävä huomiota siihen, millaisia yhdessä tekemisen foorumeita ja työtapoja organisaatiossa luodaan. Työtapojen täytyy tarjota kasvotusten kohtaamisia, jolloin vuorovaikutus rakentaa yhteisöllistä strategista toimijuutta. Leena Masalin 14.6.2013: Yhteisöllinen strateginen toimijuus − tapaustutkimus metsäteollisuusyrityksestä. Kauppakorkeakoulu.

– Tekniikan korkeakoulujen väitökset: otalib.aalto.fi/en/collections/ e-publications/dissertations Kauppakorkeakoulun väitökset: epub.lib.aalto.fi/fi/diss Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun väitökset: books.aalto.fi

Koonnut Tea Kalska


Puheen rakennetta etsimässä Puhesignaali sisältää toistuvia rakenteita, jotka mahdollistavat varhaisen kielenoppimisen, totesi Okko Räsänen väitöskirjassaan.

Teksti Tea Kalska Kuva Jussi Särkilahti Diplomi-insinööri Okko Räsänen etsi väitöstutkimuksessaan akustisesta puhesignaalista tilastollisia ominaisuuksia ja tutki, miten niitä voidaan hyödyntää, kun ihminen tai tietokone oppii puhuttua kieltä. Tilastollisilla ominaisuuksilla tarkoitetaan puhesignaalissa säännönmukaisesti toistuvia rakenteita. Aiempi kokeellinen tutkimus on osoittanut, että ihmislapset ovat herkkiä tällaisille aistiinformaation tilastollisille ominaisuuksille. Niillä onkin keskeinen rooli varhaisessa kielenkehityksessä. ”Varhainen kielenkehitys perustuu ohjaamattomalle oppimiselle. Kukaan ei opeta lasta siten, että tälle kerrottaisiin, mikä on sana tai äänne”, Räsänen sanoo. Räsänen osoitti väitöstutkimuksessaan, että puhesignaali todella sisältää toistuvia rakenteita. Lisäksi hän havaitsi, että kone osaa löytää rakenteita ilman ohjausta. ”Ihmisen aivot ovat paljon tehokkaampi oppimisväline kuin tietokoneohjelma. Voidaankin olettaa, että lapsi pystyy löytämään puheesta samanlaiset rakenteet kuin kone.”

Kone oppi ilman ohjausta Okko Räsänen rakensi kielen oppimisprosessia simuloivia tietokoneohjelmia

ja syötti niihin valmiiksi tallennettua puhetta. ”Jos haluaa käyttää mielikuvitusta, voi ajatella, että tietokoneen sisälle on rakennettu leikkimaailma. Siellä lapsiagentti kuulee äiti- tai isäagentin puhetta”, Räsänen havainnollistaa. Todellisuudessa tämä maailma koostuu algoritmeista ja oppivat lapsiagentit ovat tietokoneohjelmia. Räsäsen tutkimuksessa ne löysivät akustisista puhesignaaleista säännönmukaisuuksia, joita ei etukäteen määritelty. Tutkimus tukee oletusta siitä, ettei myöskään ihmisen varhainen kielenoppiminen vaadi täsmällistä sanojen, niiden osien tai lauserakenteiden opettamista. Oppiminen perustuu tilastollisiin rakenteisiin. ”Akustisesta signaalista voidaan oppia sanoja suoraan, eikä signaaleja tarvitse ensin muuttaa äänteiksi tai tavuiksi. Perinteisesti on ajateltu, että lapsi oppisi havaitsemaan aluksi äänteet tai tavut – ja sitten vasta sanat näitä yhdistämällä.”

dessa ilman työlästä ohjelmointia saada esimerkiksi kännykät ja tietokoneet ymmärtämään puhetta. Se, ettei tunnistettavia rakenteita tarvitse määritellä ennalta mitenkään, voi olla avuksi muuallakin kuin puheteknologiassa. Monimutkaisissa toimintaympäristöissä laitteiden toimintavaatimusten määrittely etukäteen ei edes aina ole mahdollista. Silloin itseoppivuus on ainoa keino saada selkoa datavirrasta. ”Esimerkiksi teollisuuden kunnonvalvonnassa ja vikadiagnostiikassa ongelmatilanteita enteileviä signaaleja voidaan tunnistaa itseoppivien algoritmien avulla vaikka ei edes tiedetä, mitä signaaleista tulisi etsiä.”

Eroon työläästä ohjelmoinnista

Räsäsen tutkimuksessa kone löysi datasta rakenteita, vaikka sitä ei siihen erikseen opetettu. Kyseessä on itseoppiva menetelmä, jolla voidaan tulevaisuu-

Okko Räsänen 14.6.2013: Studies on unsupervised and weakly supervised methods in computational modeling of early language acquisition. Sähkötekniikan korkeakoulu. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 47


Arjen valintoja Asiantuntija kertoo tutkimusalaansa liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista.

Sanna Syri, miten lataat akkujasi? Energiatalouden professori harrastaa hyötyliikuntaa kauhtuneissa kamppeissa. Teksti Paula Haikarainen Kuva Jussi Särkilahti

Asutko energiatehokkaasti? Perheemme asuu osittain itse rakennetussa omakotitalossa, joka on meidän näköisemme. Siellä on varaava takka, puukiuas ja suuret varastot urheiluvälineille. Pihalta löytyy paljon hyötykasveja.

miseen aina kaukomatka, vai onko se enemmän statuskysymys. Itse taidan olla toisesta ääripäästä, kun nautin lomieni melontaretkistä kauhtuneissa ja kovaa käyttöä nähneissä kamppeissa.

Miten lataat omia akkujasi? Harrastan luonnossa liikkumista: pyöräilyä, melontaa, hiihtoa, retkiluistelua sekä aitoa hyötyliikuntaa sienten ja marjojen perässä. Kuluttajana olen hyvä ympäristölle ja huono kansantaloudelle. Inhoan shoppailua ja jättimarketteja. Työmatkapyöräily on minulle rakas asia. Kahdeksan kilometrin matkalla pyörä on ruuhka-aikoina autoa ja bussia nopeampi. Reitin loppuosa kulkee Laajalahden luonnonsuojelualueella, ja tunnen olevani etuoikeutettu, kun tällainen arki on mahdollista.

Olet mukana kansainvälisessä IPCC-ilmastopaneelissa ja ympäristöministeriön asettamassa Suomen ilmastopaneelissa. Mitä niissä tehdään? Olen ollut kommentoimassa IPCC:n raporttiluonnoksia. Teksteissä on ollut puutteita pohjoisten alueiden energiaasioiden ymmärtämisessä, ja niitä on tärkeää korjata. Suomen ilmastopaneelissa meitä on 13 eri alojen asiantuntijaa, ja laadimme yhdessä raportteja ajankohtaisista aiheista. Pyrimme esittämään asioista monitieteisen ja riippumattoman näkemyksen päätöksentekijöitä ja kansalaisia varten.

Missä asioissa tavallinen kansalainen voi parhaiten säästää energiaa? Merkittävimpiä ovat lämmitysvalinnat: pidetäänkö asuntoa talvisin turhaan liian kuumana tai tuhlataanko kuumaa vettä. Liikkuminen on toinen suuri asia. Kannattaa miettiä kahdesti, muotoutuuko arki pitkien autolla kuljettavien työmatkojen varaan, vai olisiko muita vaihtoehtoja. Toivoisin ihmisten pohtivan myös sitä, tarvitaanko mukavaan rentoutu-

Mitkä ovat energiatalouden globaalit trendit? Fossiilisten polttoaineiden käyttö jatkuu kestämättömällä tavalla. Kansainvälisessä lainsäädännössä hiilidioksidipäästöjen nopea vähentäminen olisi keskeistä ja julkiset tuet tulisi ohjata uusien teknologioiden kehittämiseen. Sekin kannattaisi muistaa, että ydinvoima on hiilidioksidipäästötön teknologia, jonka käyttö on lisääntymässä kehittyvissä maissa, ja alan osaamista tarvitaan. AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 49


Palkitut

Kalenteri 24.–27.10. Aalto-yliopisto Helsingin kirjamessuilla

Telecom Forum — uusinta uutta mobiili- ja verkkopalveluissa, avoin englanninkielinen luentosarja tiistaisin klo 17. 15–19.00

Anni Hanén

Anni Hanén

Osasto 6h95, Messukeskus, Messuaukio 1, Helsinki. Liput 16 e.

Sähkötekniikan korkeakoulu, Otakaari 5 A, sali S4, Espoo

TAPIO LOKILLE AKUSTIIKAN ALAN HUIPPUTUNNUSTUS —

HELE SAVINISTA YOUNG SCIENTIST 2013 —

Akustiikan tutkijoiden kattojärjestö International Commission for Acoustics (ICA) myönsi professori Tapio Lokille Early Career Award -palkinnon. Kerran kolmessa vuodessa jaettavaa palkintoa kutsutaan myös ”akustiikan alan Nobeliksi”. Se on tarkoitettu varhain urallaan ansioituneelle henkilölle. Palkinnosta kilpailivat kaikki akustiikan tutkimusalat, mukaan lukien ultraääni ja vedenalaisakustiikka. Professori Lokki ja hänen virtuaaliakustiikan ryhmänsä tutkii konserttisalien akustiikkaa, huoneakustiikan mallinnusta sekä äänikäyttöliittymiä ja lisättyä äänitodellisuutta.

World Economic Forum valitsi apulaisprofessori Hele Savinin yhdeksi vuoden 2013 Young Scientist -palkinnon saajista. Palkinto myönnetään ansioituneille, alle 40-vuotiaille tieteen edelläkävijöille ympäri maailman. Young Scientist -palkinnon saa vuosittain enintään 40 tutkijaa. Tieteellisten saavutusten lisäksi arvostetaan tutkijoiden panostusta yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen, kansainväliseen aktiivisuuteen ja pyrkimystä maailman parantamiseen. Hele Savin johtaa elektronifysiikan tutkimusryhmää Sähkötekniikan korkeakoulun mikro- ja nanotekniikan laitoksella. Ryhmä tutkii muun muassa piistä valmistettuja aurinkokennoja.

29.10. 5.11. 12.11.

Jonne Soininen, Renesas Mobile: IPv6, where are you? Lauri Oksanen, NSN: The NSN Technology Vision 2020 Jose Costa-Requena, Booxmedia: Finnish innovation taking CloudTV to the edge

3.12.

Timo Jokiaho, Samsung: When Worlds Collide The Love & Hate Relationship of Academia and Businesses

Aivoaakkoset — avoin luentosarja ihmisaivojen tutkimuksesta keskiviikkoisin klo 15.15–17.00 Perustieteiden korkeakoulu, F-talo, auditorio, Otakaari 3, Espoo 30.10. 6.11. 13.11. 20.11. 27.11.    4.12. 11.12.

Elvira Brattico: Musiikin maagisuus Harri Piitulainen: Lihakset liikuttavat maailmaa Riitta Salmelin: Mitä sinä oikein sanoit? Miten kielellinen viestintä onnistuu tai sitten ei Lauri Nummenmaa: Toi punastui:) Tunteet ja niiden säätely Pertti Panula: Pillerillä pirteäksi. Aivojen toiminnallista kemiaa ja riippuvuuksia Lauri Parkkonen ja Juha Silvanto: Missä tietoisuus luuraa? Kaikki opettajat: Loppukeskustelu

7.11. klo 11–17 TalentIT -messut Suomen suurin ICT-alan rekrytointitapahtuma. Dipoli, Otakaari 24, Espoo

13.11.2013–2.3.2014 JAA/EI/POISSA — kokoelma todellisuuksia Näyttely esittelee Espoon julkisista taideteoksista erityisesti sellaisia, jotka ovat suurelle yleisölle näkymättömissä, esimerkiksi toimistoissa. Kuraattorina ovat toimineet CuMMA-maisteriohjelman opiskelijat. EMMA — Espoon modernin taiteen museo, Näyttelykeskus WeeGee, Ahertajantie 5, Espoo. Museon pääsymaksut.

3.12. klo 16 Perspektiivipäivä ja Jaakko Honko -luento Markku Ojala

Avoin seminaari ajankohtaisesta liikkeenjohdon teemasta. Kauppakorkeakoulu, Runeberginkatu 14—16, Helsinki

ELINA ULVIO VOITTI HABITARESSA — Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelija Elina Ulvio sai Habitare-suunnittelukilpailun pääpalkinnon työllään Heijastin. Kilpailussa haettiin tänä vuonna tilaa rentoutumiseen ja haaveiluun, ja teema oli Unitila. Heijastimessa valo läpäisee hiekkapuhalletut lasiseinät ja katon, mutta seinät ja katto poistavat ympäristön aiheuttamat häiriöt. Työ on yksinkertaisesti ja selkeästi toteutettu rikas tilakokemus, jossa heijastukset moninkertaistuvat ja värit muuttuvat tilojen läpi kuljettaessa. Toinen palkinto meni Topi Mäkisen ja Kirsi Ihalaisen työlle LATO. Kolmannen sijan jakoivat Tiia Viikilän, Suvi Viitamäen, Anni Raasmajan ja Anders Jönssönin KAJO ja Mira Köymärin UNESSANOMA. Habitare-suunnittelukilpailuun voivat osallistua Suomessa arkkitehtuurin ja muotoilun opetusta antavien yliopistojen, korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten opiskelijat ja työryhmät. Kaikki tämän vuoden finalistit olivat Aalto-yliopiston opiskelijoita. Kaikkiaan kilpailuun osallistui 96 työtä. Kilpailun palkinnot julkistettiin Habitare-messuilla 18. syyskuuta. Elina Ulvio palkittiin 5000 eurolla.

50 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08

11.12. klo 14 Aalto-yliopiston uusien professoreiden tervetuliaisluennot Yleisluonteisia 20 minuutin esityksiä uusien vakinaistettujen professoreiden omilta erikoisaloilta.

13.12. klo 8–9 Kauneimmat joululaulut Otaniemen kappeli, Jämeräntaival 8, Espoo

KYL:n perinteiset joulukonsertit, johtaa Matti Apajalahti 17.12. klo 18 ja 20 19.12. klo 19 ja 21

Saksalainen kirkko, Unioninkatu 1, Helsinki Temppeliaukion kirkko, Lutherinkatu 3, Helsinki Liput kuorolaisilta, ovelta tai Tiketistä.

Dominante-kuoron esiintymisiä, johtaa Seppo Murto 24.10. klo 19

17.12. klo 19 18.12. klo 19

Baskimaan Tolosan kuorokilpailussa esitettävä ohjelmisto Ritarihuone, Ritarikatu 1, Helsinki. Liput ovelta. Perinteiset joulukonsertit: Helsingin tuomiokirkko, Unioninkatu 29, Helsinki Tapiolan kirkko, Kirkkopolku 6, Espoo

Lisätietoa tapahtumista: aalto.fi | alumninet.aalto.fi


AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 08

08

TÄMÄ LEHTI KERTOO / IN THIS ISSUE

aalto.fi

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 LOKAKUU / OCTOBER 2013

Stop

keinoista säästää sähköä Vaasan energiatäyskäännöksestä robottien yhteistyöstä mitä lämpöpumpuista puhutaan verkossa tutkimusmatkasta eteläisille vesille electric power from waste heat

sähkövirralle?

...ja paljosta muusta.

Jäätä tutkimassa s. 34

Robotit kotitöihin

s. 12

Energia-aktiivit kansalaiset

Exploiting waste heat

Aalto University Magazine 08  

The theme of the Aalto University Magazine issue 08 is energy.

Aalto University Magazine 08  

The theme of the Aalto University Magazine issue 08 is energy.