28
HASSU NAAMA SAI IHMISET HYMYILEMÄÄN KONFLIKTITILANTEESSAKIN.
>>
USIMPIEN oppimiskäsitysten mukaan entistä tärkeämpää on, miten yliopistossa opiskellaan. Mitä opiskellaan tulee vasta sen jälkeen. Yliopistoihin odotetaan pedagogista remonttia. Opetuksen tutkijoista ja kehittäjistä ei pitkään aikaan ole ollut samantekevää, millaista oppimista yliopistojen pedagogiset käytännöt ja työvälineet tukevat. Erityisesti sosiaaliset verkostot ja ohjelmistot sekä verkkooppimateriaalit ovat nousseet huomion kohteeksi. Avoimien oppimisympäristöjen tutkija ja kehittäjä, professori Teemu Leinonen on jo useana vuonna vetänyt Taideteollisen korkeakoulun medialaboratoriossa New Media for the Third Sector -kurssia. Opetus perustuu paitsi sosiaalisesti ja eettisesti motivoivaan aihevalintaan, myös opettajan oppimiskäsitykseen ja hänen kykyynsä tuottaa mielekäs oppimisympäristö, jossa on tutkimalla oppimiselle altis ilmapiiri.
Opiskelijan tarina Mikä avoin oppimisympäristö sitten on? Vastaus löytyy esimerkiksi Leinosen viime vuonna vetämästä kurssista. Siinä opiskelijat saivat suunnittelutehtävän kriisienhallintaan keskittyvältä
Crisis Management Initiative (CMI) -järjestöltä. ”CMI piti meille briefin ja kertoi, mihin he tähtäävät ja millaisia työtapoja he rauhanneuvotteluissa soveltavat”, uuden median maisteriopiskelija Pia Pihlaja kertoo. ”Meidän tehtävämme oli miettiä, minkälaisia innovaatioita ja teknologiaa rauhanneuvottelutyössä saatettaisiin tarvita.” ”Meille selvitettiin, kuinka rauhanneuvotteluissa ollaan usein alueella, jossa ihmiset ovat tappaneet toisiaan parikymmentäkin vuotta. Näistä lähtökohdista alueen asukkaiden on löydettävä aineksia uuden yhteiskunnan rakentamiseen ja uuden elämän luomiseen.” ”Aloimme ideoida, istuimme ja mietimme ja neuvottelimme keskenämme sekä CMI:n edustajan kanssa todella monta kertaa.” Kahta eri konseptia CMI:lle suunnitteleviin työryhmiin kuului työskentelyä ohjaavan professorin lisäksi yksi jatkotutkinto-opiskelija sekä opiskelijoita MA in New Media -koulutusohjelmasta: graafinen suunnittelija, websuunnittelija, projektisuunnittelija, konseptisuunnittelija, digitaalinen suunnittelija, taiteilija, valokuvaaja sekä dokumentaristi. Pia Pihlaja toimi ryhmässään sosiaalisen median konsulttina ja hänellä on aiempi maisterintutkinto rauhantutkimuksesta brittiläisestä Bradfordin yliopistosta.
”Halusimme saada ihmiset hymyilemään” Toinen suunnitteluryhmistä oli alun alkaen kiinnostunut tarinoiden keräämisestä ja niiden hyödyntämisestä. Ryhmätapaamisissa ja verkossa keskusteltiin esimerkiksi muinaisesta tulien äärellä syntyneestä kertomaperinteestä sekä nykyajan jututtajista. Yksi työryhmän jäsen, dokumentaristi ja valokuvaaja, kertoi, kuinka kahdella toisilleen vihamielisellä alueella, Israelissa ja Palestiinassa, joku oli kuvannut ihmisiä periaatteella: ota hassu ilme. Tämän jälkeen hyvin läheltä otetut henkilökuvat oli ripustettu nähtäväksi ”vihollisen” puolelle. ”Hassu naama sai ihmiset hymyilemään, vaikka oltiin äärimmäisen vaikeassa konfliktitilanteessa. Esimerkistä innostuneena aloimme etsiä keinoja, joilla ihmiset saataisiin näyttämään itsestään ikään kuin inhimillisyyden ytimen. Halusimme viedä heidät tilanteeseen, joka olisi niin universaali ja niin yhteinen, että konfliktien aiheuttamat rajat häviäisivät”, Pia Pihlaja kertoo. ”Jos konfliktialueen ihmiset voisivat samaistua toisiinsa, jopa vihollisiinsa, ja vastata heidän hymyynsä ja itkuunsa, uuden yhteiskunnan rakentaminen vähän helpottuisi kaiken sen vihan ja kaunan keskellä.” ”Konfliktialueilla on yleensä myös valtava tarve keskustella. Toivoimme, että