Aalto University Magazine

Globaalit riskit Yrittäjästä bisnesenkeliksi Riskinottaminen on oppimista Professor on the tracks Brain research heads to the cinema

ISSN 1799-9324 / ISSN-L 1799-9324 Lokakuu / October 2011 5€

3

Kuva Mervi Ahlroth

Pääkirjoitus–Editorial

Riskejä ja sattuman logiikkaa

Lokakuu 2011

Opiskelijoiden perustamassa Aalto Entrepreneurship Societyssa on voimaa! Määrätietoisella työllä, rohkeudella ja uskolla omaan toimintaansa he ovat saaneet lyhyessä ajassa paljon aikaan. Aalto ES:n esimerkki on ollut kimmokkeena myös siihen, että Aalto University Magazinen, yliopistomme uuden sidosryhmälehden, ensimmäisen numeron teemoiksi on nostettu tänä syksynä erityisen ajankohtaiset aiheet: riskit ja yrittäjyys.

Aalto-yliopisto ja sen kunnianhimoiset tavoitteet ovat jo sinänsä riski. Riski on myös uuden lehden luominen – ja vielä kaksikielisenä. Aalto-yliopiston kolmen perustajakorkeakoulun aiemmilla sidosryhmälehdillä on ollut omat linjansa ja vankat kannattajansa. Uusi lehti ammentaa edeltäjistään, mutta samalla pyrkii niistä eroon luomalla Aaltoyliopistolle ominaista kerrontaa.

Lehden tärkeimpinä tavoitteina on tuoda esiin yliopistomme toiminta paremman maailman ja kilpailukykyisemmän Suomen hyväksi sekä kertoa laajasta Aalto-yhteisöstä. Siihen kuuluvat paitsi nykyiset opiskelijat ja henkilöstö myös Aallon ja sen perustajakorkeakoulujen alumnit.

Yhteisömme kansallinen ja maantieteellinen hajonta on laaja, mikä on yksi syy lehden kaksikielisyyteen. Toinen syy on yliopiston kunnianhimoinen tavoite olla yksi maailman huippuyliopistoista 2020. Toistaiseksi suomi on lehden pääkieli. Yliopistomme kansainvälistymisen myötä englanninkielisten juttujen osuus kasvaa. Viiden vuoden päästä käsissä on kenties kokonaan englanninkielinen lehti.

Kuvataidekasvatuksen professori Helena Sederholm määrittelee tässä lehdessä riskin taiteen työkaluksi. ”Jos taiteilija tietää tarkkaan, mitä on tekemässä, tuloksena ei yleensä ole mitään uutta, luovaa ja kiinnostavaa. Siksi parhaassa taiteessa toimii aina sattuman logiikka”, hän toteaa.

Vaikka lehdenteossa ei suoranaisesti ole kysymys taiteesta, samaa sattuman logiikkaa on väistämättä myös uuden lehden perustamisessa. Odotamme innokkaina palautettanne.

Eveliina Olsson päätoimittaja

A new magazine is born!

The student-established Aalto Entrepreneurship Society packs a real punch! Boldness, determined work and strong faith has helped the Society to achieve a lot in a short time. The example of Aalto ES has prompted us to look at risk and entrepreneurship as the theme issues of Aalto Magazine, our university’s brandnew stakeholder publication.

Aalto University and its ambitious objectives are in and of themselves already risky. The creation of a new magazine is likewise a risk – especially when it is done bilingually.

The magazine’s key goals are to highlight Aalto’s efforts to improve the world and boost the competitiveness of Finland as well as to tell stories about the broad-reaching Aalto community.

The community does not consist of our current students and staff members, but also of the alumni of Aalto and its precursor universities.

The national and geographical spread of our community is extensive, providing one reason for a bilingual publication.

Aalto’s goal of becoming one of the world’s top universities by 2020 provides a second reason. For now, the primary language of the magazine is Finnish. The share of English-language articles will increase in tandem with the internationalisation of Aalto University. Five years from now, all of our content will perhaps be in English.

Eveliina Olsson Editor-in-chief

4

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 01 Sisältö–Contents – Pääkirjoitus–Editorial .. 3 Nyt–Now .. 6 Pieniä uutisia, isoja asioita s. 6 KIPERÄ KYSYMYS: Yritysten yhteiskuntavastuu ja irtisanomiset? s. 7 L AINATTUA: Yritysguru Steve Blank tuntee start-upit s. 8 TERMIN AVAUS: Professorit määrittelevät, mikä on riski. s. 9 VÄITÖKSIÄ s. 10

.. 12

Teema–Theme .. 12 Asiantuntija kohtaa globaalin riskin.

Sarjayrittäjä Sami Inkiselle riskinottaminen on uuden oppimista. s. 18

Kuka–Who .. 20 Kaija Pöystin tie fyysikosta bisnesenkeliksi. / Kaija Pöysti chose to do many things differently.

Vau! .. 26

.. 20

Opiskelijat suunnittelevat Suomen ensimmäistä satelliittia.

Aiheesta–On topic .. 27 Rauhanreppu syntyi tarinoista – ja avoimesta oppimiskokemuksesta. / Peacepack of stories.

Uusi rakenne keventäisi laivoja. s. 30

Oho! .. 31 Varainhankintajohtaja Jyri Tawast paljastaa, mitä yrittäjän ei pidä tehdä.

On science .. 32 Brain research heads to the cinema.

My name is Jääskeläinen, Iiro Jääskeläinen. s. 35

10 MIN:

In there .. 36 Professor Kirschenmann on the tenure track.

Lopuksi–Finally .. 43 Kolumni: Uusi koulu yhdistää taiteen, muotoilun ja arkkitehtuurin. s. 43 World Design Capital 2012 ja Aalto-yliopisto s. 44 OK Do tarjoaa ajatuksia sanoista ja kuvista. s. 46 Palkitut s. 47 Arjen valintoja: Miten energiatekniikan professori lämmittää talonsa? s. 48 Lehti on syntynyt! s. 49 Kalenteri s. 50

.. 26 .. 46

5

“NOWHERE IN THE WORLD HAVE I SEEN SO MANY NEPALESE RESTAURANTS AS HERE IN FINLAND.” .. 36 Graafinen suunnittelu – Juho Hiilivirta ja Safa Hovinen Aalto-yliopiston taideteollisesta korkeakoulusta osallistuivat Aalto University Magazinen konseptointiin ja suunnittelivat mallilehden työharjoittelussaan Alma 360 Asiakasmediassa.

Juho taittoi ensimmäisen numeron. / Juho Hiilivirta and Safa Hovinen from the School of Art and Design took part in the concept workshops of the brand-new magazine and designed a model issue while interning at Alma 360 Asiakasmedia. The layout of the first issue was done by Juho.

.. 27 Kuvitus –

Lokakuu 2011

Tämän lehden on kuvittanut Tuomas Kärkkäinen, joka opiskelee toista vuotta graafista suunnittelua Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa. Tuomas kuvitti myös VAPAANA / LOOSE -palstan. Hän pitää uudesta sarjakuvasta, vanhoista mainoksista ja siitä miltä puolan kieli näyttää. / Illustrator Tuomas Kärkkäinen studies graphic design at the School of Art and Design.

Kuvittaja ja taittaja suunnittelivat sisäkannet ja aukeaman lehden teemasta. / The illustrator and graphic designer made an interpretation of the magazine’s theme on the inside covers and centerfold.

6

Nyt–Now

Koonnut / Edited by Paula Haikarainen

Julkisen talouden paineet ovat uhka yliopistojen pitkäjänteiselle rahoitukselle, totesi rehtori Tuula Teeri Aalto-yliopiston lukuvuoden avajaisissa. ”Yliopistoilla on keskeinen rooli Suomen kilpailukyvyn ja suomalaisen hyvinvoinnin varmistamisessa. Niissä tehtävä korkeatasoinen tutkimus tuottaa uutta tietoa yritysten tuotekehityksen tueksi, luo mahdol-

lisuuksia uusien yritysten synnylle ja houkuttelee maahan myös uusia investointeja ja työpaikkoja. Kouluttamiemme opiskelijoiden siirtyessä työelämään yliopistojen tuottama tieto ja osaaminen siirtyvät yhteiskuntaan. On siis tärkeää, että hyvin alkanutta yliopistojen uudistamista jatketaan määrätietoisesti myös taloudellisesti vaikeampina aikoina.”

Kirkolle uusi ilme – Graafisen suunnittelun opiskelijat Kalle Järvenpää ja Anssi Kokkonen ovat suunnitelleet Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle tavan yhtenäistää visuaalista identiteettiään.

Kirkon tavoitteena oli löytää pienin yhteinen nimittäjä, joka kokoaisi kirkon viestintää visuaalisesti saman katon alle, kuitenkaan pakottamatta seurakuntia ja hiippakuntia luopumaan omista ilmeistään ja tunnuksistaan. Halutessaan ne voivat ottaa ilmeen käyttöön laajemminkin.

Uusi ilme perustuu tähän pienimpään yhteiseen nimittäjään, ristiin, sekä uuteen kirjaintyyppiin, Marttiin, jonka on muotoillut Tomi Haaparanta. Ristiä, joka on osa Martti-fonttia, käytetään kuin yläviitteenä kirkon yksiköiden nimissä ja muussa viestinnässä.

Uusi viestintätapa otetaan kirkossa käyttöön vaiheittain.

Aalto-yliopiston historian toisia lukuvuoden avajaisia vietettiin 1. syyskuuta. Avajaispäivän iltaa juhlittiin Otaniemen kampuksella Aalto Partyssa. Ohjelmassa oli muun muassa yliopiston johdon ja ylioppilaskunnan välinen köydenvetokilpailu, tanssia, musiikkia ja kasvomaalausta. Sadekaan ei häirinnyt avajaisyleisöä.

Uusia professuureja lahjoitusvaroin – Kymmenen elinkeinoelämän järjestöä ja säätiötä ovat lahjoittaneet Aalto-yliopiston säätiöpääomaan 965 000 euroa palo- ja turvallisuustekniikan opetuksen ja tutkimuksen edistämiseen.

Palosuojelurahasto lahjoitti professuurin perustamista varten 500 000 euroa ja elinkeinoelämän säätiöt ja yhdistykset 465 000 euroa. Aalto-yliopisto perustaa lahjoitusvaroin palo- ja turvallisuustekniikan professuurin Insinööritieteiden korkeakouluun.

Sähköturvallisuuden edistämiskeskus STEK on tehnyt Aalto-yliopiston säätiöpääomaan 800 000 euron lahjoituksen. Lahjoituksella tuetaan uuden sähköisen talotekniikan koulutusta ja tutkimusta, ja perustetaan alaan keskittyvä professuuri Sähkötekniikan korkeakouluun.

Structures of the novel material (transmission electron microscope images and calculation results): graphene nanoribbons inside sinlge-walled carbon nanotubes synthesized by polymerization and fusion of coronene or perylene molecules.

New hybrid carbon material discovered – New hybrid carbon material, which combines both graphene and SWNTs, Graphene Nanoribbons encapsulated into Single-Walled Carbon Nanotubes (GNR@SWNTs) have been discovered by researchers from Aalto University, Finland and Umea University, Sweden.

“We came up with the idea to create a

novel hybrid material, which combines two most fascinating carbon nanomaterials: single-walled carbon nanotubes and graphene,” says Doctor Albert Nasibulin from the Aalto University School of Science.

The results have been published in a distinguished scientific journal Nano Letters.

Kuva Katja-Maria Nyman

Yliopiston toinen lukuvuosi alkoi –

7

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Johtaminen piiloon –

Z Janne Tienari Rebecca Piekkari

4ULOSSA HUHTIKUUSSA

PÖNÖTYS, POMOTUS JA KÄSKYTYS EIVÄT PURE.

Miten sinä haluat tulla johdetuksi?

Tätä kysyivät Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professorit Rebecca Piekkari ja Janne Tienari opiskelijoiltaan kansainvälisen henkilöstöjohtamisen kurssilla.

Opiskelijoiden vastauksista ja sen jälkeisistä pohdinnoista, tutkimuksista ja keskusteluista Piekkari ja Tienari kirjoittivat teoksen Z ja epäjohtaminen (Talentum, 2011).

Teoksessa Z symbolisoi uutta ja hämmentävääkin ilmiötä. Se viittaa 1990-luvulla syntyneeseen uuteen sukupolveen, joka on astumassa työelämään. Työelämän kuopukset haluavat toimia tasa-arvoisissa, avoimissa ja läpinäkyvissä yhteisöissä. Z:n elämässä yhdistyvät tiiviit työprojektit, pitkät

vapaa-ajanjaksot, omaehtoinen talkootyö ja avoin verkottuminen.

Z-sukupolvien edessä johtaminen pitää piilottaa. Pönötys, pomotus ja käskytys eivät pure. Pomo ”epäjohtaa”, ohjaa ja sparraa keskeltä, alaistensa sitä edes huomaamatta. ”Uuden sukupolven johtaja antaa tavoitteet sekä sopivassa määrin vapautta ja vastuuta. Johtajien onkin tasapainoiltava jatkuvasti kehysten ja vapauden välillä”, Janne Tienari tiivistää.

Ikänsä skypettänyt, mesettänyt ja sosiaalisen median työkaluja käyttänyt sukupolvi on tottunut ilmaisemaan mielipiteensä. ”Uudella sukupolvella on kanttia vaatia. He sanovat rohkeasti mielipiteensä”, Rebecca Piekkari muistuttaa.

Euroopan tutkimusneuvoston apurahaa nuorille huipuille – Huippututkimukselle myönnettävä, Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) Starting Grant -apuraha on paitsi taloudellinen etu tutkijalle, myös osoitus tutkimuksen korkeasta laadusta. Se on suuruudeltaan 1,5 miljoonaa euroa. Viisivuotinen rahoitus on tarkoitettu oman tutkimusryhmän rakentamiseen.

Tänä syksynä kaksi aaltolaista, professori Peter Liljeroth ja dosentti Mikko Möttönen Perustieteiden korkeakoulusta, saivat tämän lahjakkaille nuorille tutkijoille tarkoitetun apurahan.

Liljerothin Atomic Scale Physics -ryhmä rakentaa apurahan turvin työkalua atomikokoisen elektroniikan kehitykseen. Tutkimusryhmä tutkii tarkasti määriteltyjä atomirakenteita

sekä mahdollisuuksia kytkeä vain yhden molekyylin kokoisia elektroniikkakomponentteja toisiinsa.

Möttösen apurahalla kehitetään supernopeaa ongelmanratkojaa, kvanttitietokonetta. Toimivalla kvanttitietokoneella pystyttäisiin ratkomaan monia ongelmia paljon nykytietokoneita tehokkaammin.

Starting Grant -apurahan ovat aiemmin Aalto-yliopiston tekniikan aloilta saaneet Ville Pulkki, Tero Heikkilä, Mika Sillanpää ja Tapio Lokki sekä Kauppakorkeakoulusta Marko Terviö.

Edistyneen tutkijan ERC Advanced Grant myönnettiin vuonna 2008 professori Riitta Harille.

Palstalla asiantuntija esittää näkemyksensä kiperästä ajankohtaisesta aiheesta. Keskustele aiheesta osoitteessa blogs.aalto.fi/magazine.

Kiperä kysymys Onko yritysten yhteiskuntavastuu silmänlumetta – Onko työntekijän irtisanominen eettisesti oikein?

Lokakuu 2011

Vastaajana professori Paul Lillrank Perustieteiden korkeakoulusta, tuotantotalouden laitoksesta.

”Yritysten missio on tuottaa arvoa asiakkaille, omistajille, työntekijöille ja kumppaneille. Suhteita näihin keskeisiin sidosryhmiin hoidetaan markkinoiden, yhtiökokousten ja työehtosopimusten avulla. Yritykset voivat kuitenkin missiota toteuttaessaan aikaansaada tahattomia sivuvaikutuksia kolmansille osapuolille. Näiden hoitamista kutsutaan yhteiskuntavastuuksi.”

”Irtisanominen, palkkaaminen ja irtisanoutuminen ovat eettisesti samankaltaisia. Olennaista on, mitä sovitaan ja miten sovitusta pidetään kiinni. Kaikkia voi tehdä nätisti tai rumasti. Yrityksiä ei voi eettisesti velvoittaa pitämään tarpeettomaksi käynyttä työvoimaa, yhtä vähän kuin asiakkaita voi velvoittaa ostamaan kalliita ja huonoja tuotteita tai työntekijää pysymään epätyydyttävän työnantajan palveluksessa.”

8

ent

Nyt–Now

MD simulations

R=10nm

Load Perfect dislocations

New nanoscale parameter resolves dilemmas on silicon property – The new discovery by Aalto University can have major impact on future nanoscale device design, such as ultraviolet photo detectors and drug delivery.

In bulk size, many materials like silicon are as brittle as glass. In nanoparticle size, the same material can be compressed into half their size without breaking them. The new discovery was made by an international research group led by Professor Roman Nowak from Aalto University, Nordic Hysitron Laboratory.

Atom by atom, the researchers followed the rearrangements resulting from squeezing tiny spheres of silicon. They found that the response of the material varied depending on the degree of deconfinement that contrasts the wellknown “size effect”. Shrinking the size of material volumes drives unexpected deformation mechanisms under mechanically induced shape changes.

In its bulk form, silicon is known to

display plasticity characterised by phase transformations. However, the research found that progression from a state of relative constraint of the bulk to a less constrained state of the nanoparticle leads to a shift in silicon’s mechanical response.

Not a mere peculiarity, the study provides a basis for understanding the onset of incipient plasticity in nanovolumes thus a repeatable vehicle for generating crystal imperfections that dramatically impact functional properties and biocompatibility. The succinct explanation of this topic affects future nano-devices such as ultraviolet photo detectors, lasers on a chip, drug delivery, and biological markers.

The introduction of the “nanoscale confinement” parameter has never explicitly been taken into account so far for size dependent phenomena.

The discovery is recently published in the Nature Nanotechnology journal.

Lainattua Yhdysvaltalainen kasvuyritysguru Steve Blank Talouselämässä 5.9.2011

Suomalaisten olisi alettava juhlia riskinottajia. Niin ei ole ollut suomalaisessa kulttuurissa, tämä ei ole perinteisesti riskejä ottava maa. Teidän olisi syleiltävä vallankumousta, joka on tapahtumassa juuri nyt ruohonjuuritasolla esimerkiksi Aalto-yliopistossa. Nämä ihmiset sanovat valtiolle ”kiitos, mutta antakaa meidän tehdä mitä olemme tekemässä”. t Stanfordin yliopiston teknologiayrittämisen professori Steve Blank vieraili Suomessa Aalto-yliopiston kutsumana syyskuussa. Vierailu oli osa Aalto–Stanford-yhteistyötä.

Yhteistyön tavoitteena on suomalaisen start-up-liiketoiminnan ja yrittäjyysopetuksen edistäminen sekä Aalto Entrepreneurship Societyn tukeminen. t Steve Blank on perustanut Piilaksoon Kaliforniaan kahdeksan menestyksekästä yritystä, joista viimeisin on E.piphany. Blankin kirja, The Four Steps to the Epiphany, on teknologiayrittäjien bestseller.

Keskustelua artikkelista Talouselämän verkkosivulla: 11.9.2011 20:30

Kun amerikkalainen perustaa IT yrityksen autotalliinsa, ja avaa autotallin oven, oven takana odottaa 500 miljoonan ihmisen markkina! Kun suomalainen IT alan diplomi-insinööri perustaa ensimmäisen firmansa autotalliinsa ja avaa tallin oven, oven takana on metri lunta, pakkasta on -42 astetta, linnut eivät laula ja virkamiehet ovat juuri peruneet starttirahasi määrärahojen puutteen vuoksi (rahat menivät viraston palkkoihin).

– 10 vuotta yrittäjänä, ei paljoa naurata

9

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Termin avaus: Riski Palstalla aaltolaiset määrittelevät käsitettä lehden teeman taustalla.

Kuvataidekasvatuksen professori Helena Sederholm, Taideteollinen korkeakoulu: Taiteellinen toiminta perustuu riskinottoon. Riski on taiteen työkalu.

Taiteilijoiden, muotoilijoiden ja kulttuurin tekijöiden olennaiset ominaisuudet ovat uskallus, rohkeus ja hyvänlaatuinen naiivius. Jos taiteilija tietää tarkkaan, mitä on tekemässä, tuloksena ei yleensä ole mitään uutta, luovaa ja kiinnostavaa. Siksi parhaassa taiteessa toimii aina sattuman logiikka: annetaan tietoisesti tilaa odottamattomalle ja ennakoimattomalle senkin uhalla, että riskinä on yleisön menettäminen. Runoilija T. S. Eliotin sanoin: Vain ne, jotka ottavat riskin, että menevät liian pitkälle, voivat saada selville kuinka pitkälle he pääsevät.

Rahoituksen professori Vesa Puttonen, Kauppakorkeakoulu: Rahoitusmarkkinoilla riskiä mitataan arvonlaskuna, tappiona.

Suurimmat mahdolliset ongelmat rahoitusmarkkinoilla liittyvät systeemiriskiin. Jos esimerkiksi Kreikka ilmoittaa, että se ei aio maksaa velkojilleen korkoja eikä pääomaa, se voi johtaa pankkien konkursseihin. Se puolestaan voi johtaa maailman rahoitusmarkkinoiden toiminnan vakavaan häiriöön.

Tällaista kukaan ei toivo, mutta juuri tällä hetkellä riski vaikuttaa kohtuullisen suurelta. Liian suurelta.

Lokakuu 2011

Fysiikan professori Päivi Törmä, Perustieteiden korkeakoulu: Tieteen tekemiseen liittyy ensinnäkin riski siitä, ettei saavuteta haluttuja tavoitteita, ettei löydetä uutta tieteellistä tietoa, ettei saada ratkaistua avoimia ongelmia.

Jos tutkimuksessa onnistutaan, tuloksen hyödyntämisessä on myös riskejä, koska uuteen tietoon perustuvien sovellusten kaikkia ominaisuuksia ei välttämättä tunneta. Tätä riskiä pyri-

tään nanotieteessä pienentämään tekemällä mahdollisten nanotuotteiden turvallisuuteen liittyvää tutkimusta jo paljon ennen kuin ne ovat edes tuotekehitysvaiheessa.

Liikennetekniikan professori Tapio Luttinen, Insinööritieteiden korkeakoulu: Liikennetekniikassa riskejä aiheuttavat liikennejärjestelmän toimintahäiriöt.

Hyvin toimivassa liikennejärjestelmässä voimme tehdä matkan turvallisesti, nopeasti ja ennakoidussa ajassa sekä aiheuttamatta vaaraa tai kohtuutonta haittaa muille ihmisille, heidän omaisuudelleen tai ympäristölle.

Vakavimmat riskit liittyvät liikenneonnettomuuksiin ja ympäristövahinkoihin, mutta esimerkiksi rautatie- ja lentoliikenteen häiriöiden aiheuttamat pitkät viivästykset tai matkojen peruuntumiset voivat olla yksilön kannalta erittäin ikäviä. Liikennejärjestelmän halvaantuminen esimerkiksi lakkojen, terrorismin tai luonnonkatastrofien vuoksi saattaa aiheuttaa kansantaloudelle ja jopa globaalille taloudelle merkittävää vahinkoa.

Miten maailman talouskriisi näyttäytyy arjessa, päivittäisessä elämässämme?

– Taloustieteen professori Matti Pohjola, Kauppakorkeakoulu: Monet omaa talouttamme koskevista päätöksistä ovat kauaskantoisia, kuten asunnon ostaminen. Niiden tekemiseksi olisi osattava ennakoida tulot ja kustannukset tulevaisuudessa.

Kun epävarmuus tulevaisuudesta kasvaa, yritämme suojautua riskeiltä sitoumuksiamme vähentämällä. Emme ota lainaa, myymme omistamamme osakkeet ja pidämme säästöt käteisenä. Vähennämme kulutusta ja investointeja. Kaikkien toimiessa näin talouskehitys heikkenee entisestään.

Talous ajautuu kriisiin keskinäisen luottamuksen romahtaessa. Rahoitusmarkkinat pysähtyivät syksyllä 2008, kun pankit lakkasivat lainaamasta rahaa ensin toisilleen ja lopulta kotitalouksille ja yrityksille.

Valtioiden velkakriisissä luottamuspula näkyy sijoittajien haluttomuutena rahoittaa velkaisia maita.

Kriiseistä toipuminen kestää kauan siksi, että luottamuksen palautumiseen menee pitkä aika. Velkakriisiksi muuttunut rahoituskriisi on kestänyt jo kolme vuotta, eikä loppua ole näkyvissä. Toipumiseen saattaa mennä koko vuosikymmen. Poliitikoilta odotamme ratkaisuja, jotka palauttavat uskon tulevaisuuteen.

10

Nyt–Now

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Väitöksiä Teksti Eeva Pitkälä

Titaanioksidilla vauhtia optiseen tiedonsiirtoon – Yksi tietokoneiden nopeutta rajoittava tekijä on kuparijohtimien kyky siirtää tietoa. Rajoituksesta voidaan päästä eroon siirtymällä optiseen tiedonsiirtoon sirun sisällä ja sirujen välillä.

Tapani Alasaarelan väitöstutkimuksen mukaan matala kasvatuslämpötila mahdollistaa atomikerrostekniikalla (ALD) kasvatettujen titaanioksidivalokanavien valmistamisen prosessoitujen mikropiirien päälle, ja siten titaanioksidi voisi olla soveltuva materiaali käytettäväksi tulevaisuuden mikropiirien sisäisessä optisessa tiedonsiirrossa.

Väitöksessä todetaan, että ALD-titaanidioksidia voidaan käyttää myös parantamaan piiaaltojohteiden ominaisuuksia. t Atomic layer deposited titanium dioxide in optical waveguiding applications tarkastettiin Sähkötekniikan korkeakoulussa 29.6.2011.

Selluloosan rakenne tarkastelun kohteena – Puunjalostustekniikan tutkimus on viime vuosina hakenut uusia tutkimusalueita perinteisen paperinvalmistukseen tähtäävän puunjalostustekniikan rinnalle ja tilalle.

Miro Suchý tutki väitöstyössään kahta selluloosan biokonversioon vaikuttavaa seikkaa, puun sisältämän selluloosan niin sanottua akkessibiliteettia, eli veden pääsyä puun rakenteisiin, sekä erään kaupallisen selluloosaa hajottavan entsyymin vaikutuksia teollisen sellukuidun lujuusominaisuuksiin.

Tutkimuksen mukaan vakaat olosuhteet ovat välttämättömiä, jotta selluloosaa hajottavan entsyymin kineettisen mekanismin tarkastelusta saataisiin luotettavaa tietoa. Merkityksellistä vaikutusta lujuusominaisuuksiin ei havaittu, mutta puun kuitumorfologiassa ja kuidun katkeamismekanismissa todettiin käsittelyn aikana tapahtuvan muutoksia. t Accessibility and Enzymatic Degradation of Native and Model Cellulose Substrates tarkastettiin Kemian tekniikan korkeakoulussa 27.5.2011.

Timantiksi tiivistetty – Mitä lyhytelokuva tekee erityisen hyvin lyhyytensä vuoksi – ei siitä huolimatta?

Millaiset ilmaisukeinot ovat mahdollisia ja luontevia nimenomaan tai ensisijaisesti lyhytelokuvalle?

Elokuvaohjaaja Saara Cantell esittelee väitöstutkimuksessaan uudenlaisen tavan ajatella alle viidentoista minuutin mittaista elokuvaa. Lähtökohtana työssä on näkemys lyhytelokuvasta itsenäisenä taidemuotona, joka poikkeaa kerron-

takeinoiltaan pitkän näytelmäelokuvan dramaturgiasta. Keskeisenä strategiana lyhytelokuvan analysointiin Cantell tarjoaa rinnakkaisten tiivistettyjen ilmaisumuotojen, vitsin ja runon, kautta aukeavaa mallia. t Timantiksi tiivistetty – dramaturgia ja kerronnalliset keinot lyhyessä fiktiivisessä lyhytelokuvassa tarkastettiin Taideteollisessa korkeakoulussa 6.5.2011.

Miten syntyy digitaalipelien brändipääoma?

– Tuotetietoisten kuluttajien käsitykseen tuotteen keskeisistä ominaisuuksista vaikuttaa keskeisesti tuotteen brändipääoma.

Jan Henrik Storgårds tutki tietojärjestelmätieteen alaan kuuluvassa väitöksessään, miten digitaalisen pelin tuotemerkki ja aikaisempi tuotekokemus toimivat kuluttajan tuotearviointiin vaikuttavina arvotekijöinä.

Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että digitaalipelien ainutlaatuisuuteen ja arvoon vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen sekä niiden vaikutuksen

ymmärtäminen ovat pelistudion arvokasta pääomaa.

Väitöksen mukaan pelistudioiden ylimmän johdon tuleekin kiinnittää erityistä huomiota siihen, kuinka organisaation tietoja voidaan käyttää avuksi tuottamaan peli, joka menestyksekkäästi erottuu joukosta.

t Brand Equity of Digital Games: The Influence of Product Brand and Consumer Experience as Sources of Unique Value tarkastettiin Kauppakorkeakoulussa 4.5.2011.

Sirontaa ja rekonstruktiota, matemaattisesti – ”Kaiken tieteen perusta on ajatus syistä ja seurauksista. Suorassa ongelmassa syyt sekä lait, jotka yhdistävät syyt seurauksiin, tunnetaan ja haluamme selvittää seuraukset. Käänteisessä ongelmassa päättelyketju kulkee syysuhdetta vastaan ja olemme tilanteessa, jossa jotkut syistä ja seurauksista tunnetaan, ja haluamme tietää loputkin syistä.”

– Pekka Tietäväisen matematiikan alaan kuuluvassa väitöksessä on kyse ns. käänteisestä siroamisesta, eli kun tietystä kohteesta siroavat aallot tunnetaan, tämän tiedon avulla rekonstruoidaan kohde eli ”sirottaja”.

Sironnan ongelma voidaan esittää joko ajallisena tai siten, että aalloilla on vakiotaajuus. Päähuomio Tietäväisen väitöstyössä oli löytää tapa siirtää

taajuuksellinen sirottajan rekonstruktiomenetelmä ajalliseksi. Väitöskirjan tuloksia voi soveltaa suoraan ääniaaltojen siroamisongelmiin, ja tutkijan mukaan pienellä sovittelulla sitä voi käyttää myös elektromagneettisten aaltojen siroamisessa eli tutkateknologiassa. t A Factorization Method for the Inverse Scattering of the Wave Equation tarkastettiin Perustieteiden korkeakoulussa 23.9.2011.

TEKNIIKAN AL AN VÄITÖKSET:

otalib.aalto.fi/en/collections/ e-publications/dissertations/ KAUPPATIETEIDEN VÄITÖKSET:

hsepubl.lib.hse.fi/FI/diss TAIDETEOLLISEN AL AN VÄITÖKSET:

taik.fi/kirjakauppa

11

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Asukkaat mukaan aluesuunnitteluun Tekniikan tohtori Matti Kuronen haastaa väitöksessään vallitsevan tavan suunnitella asuinalueita.

Lokakuu 2011

Teksti Eeva Pitkälä Kuva Laura Nissinen

Matti Kurosen väitöstutkimuksen aiheena oli aluesuunnittelu, joka herättää usein kiihkeitä tunteita. ”Vesihuoltoinsinööriksi valmistuttuani tein aluksi kiinteistö- ja rakennusalan palveluyritys YIT:ssä asumisen hankekehitystä. Esimiehen innoittamana aloin siellä tehdä tutkimusta väitöskirjaa varten”, Kuronen muistelee.

Työn ohjaajaksi asettui Seppo Junnila, joka maanmittaustieteiden laitokselle kiinteistötalouden professoriksi tultuaan oli muuttanut tutkimusalan painopistettä kestävän kehityksen suuntaan. Kuronen matkusti yhdeksäksi kuukaudeksi Melbournen yliopistoon Australiaan ja palasi takaisin kunnallisen aluesuunnittelun perusteita ravisteleva väitöskirja kainalossaan.

Tutkimuksessa tarkastellaan kaupungin, rakennuttajien ja asukkaiden niin kutsuttua 4P-kumppanuusmallia uusien asuinalueiden kehittämisessä.

Väitöksessä esitetty malli haastaa vallitsevan tavan suunnitella asuinalueita.

Varsinkin pääkaupunkiseudulla, jossa juuri nyt maisemia mylläävät Suurpeltohanke, Marja-Vantaa ja Kalasatama, Ku-

rosen ajatukset vievät suoraan leijonan häkkiin. Tämä kävi ilmi myös väitöstilaisuudessa, jossa vastaväittäjä asetti Kurosen melkoiseen prässiin.

KumPPPPanuusmalli ”4P-mallin p:t tulevat sanoista PublicPrivate-People Partnership. Tässä mallissa eri tahot – julkinen, yksityinen ja asukkaat – kehittävät asuinaluetta yhdessä, lähtien kuitenkin omista tavoitteistaan”, Kuronen kertoo.

Hänen mukaansa aluesuunnittelukeskustelu on perinteisesti tapahtunut kaavoittajan ja rakentajan välillä. Kaavaprosessissa ympäröivän alueen asukkailla ei ole mahdollisuutta osallistua suunnitteluun, vaan ainoastaan antaa siitä kommenttinsa. Usein he vastustavatkin muutoksia.

4P-mallissa on kyse kokonaisvaltaisesta aluekehityksestä. ”Kiteytetysti väitöksen tulos viittaa siihen, että kaikki hyötyvät mikäli kaavoittajat, rakennusyritykset ja asukkaat työskentelevät yhdessä. Kumppanuuden kautta voidaan parantaa esimerkiksi alueen ekologista kestävyyttä. ”

Kurosen mukaan aluesuunnitteluprosessi on nykyisellään liian pitkä. Päätökset tehdään vuosia ennen niiden toteutusta. ”4P-kumppanuus edellyttää uudenlaista avoimuutta, joka vaatii, että ollaan valmiita keskustelemaan asioista, eikä heti lyödä lukkoon kaikkea.”

Tutkimuksen yhtenä kohteena oli Espoon Nupurinkartanon kehitysprosessi. Alueen kaava on juuri valmistunut. ”Suunnittelimme sinne Suomen ensimmäisen alueellisen kalliolämpöjärjestelmän. Sen myötä alueen hiilidioksidipäästöt vähentyvät kolme neljäsosaa.”

Entä mitä olisi tuleva Nupuri ilman 4P:tä? ”Todennäköisesti kalliolämpö olisi jäänyt pois ja kaavasta olisi tullut paljon enemmän valituksia.”

Nyt kaavaan jätettiin myös mahdollisuus lisärakentamiseen. ”Kaupungin kaavoittaja totesi, etteivät he olisi uskaltaneet sitä tehdä, ellei käytössä olisi ollut tutkimuksemme tuottamaa tietoa”, Kuronen kertoo. ”Väittelijänä sanoisin, että 4P-mallilla on mahdollisuuksia muuttaa aluesuunnittelua. Myös käytännön työssä näen, että se on juuri näin.”

12

Teema–Theme

GLOBAALIT RISKIT – kohti tuhoa vai uutta alkua?

Ilmastonmuutos, ahneus, epätasainen jako, keskeisten valuuttojen romahtaminen, kiihkoidealismi…

Aalto University Magazine kysyi asiantuntijoilta globaaleista riskeistä.

Lokakuu 2011

Teksti Helinä Hirvikorpi Kuvat Janne Lehtinen

Teema–Theme

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

13

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat globaalit riskit?

2. Miten todennäköistä on riskien toteutuminen?

3. Millaisia (myönteisiä) mahdollisuuksia riskeihin sisältyy?

Professori Susanna Helke: 1. ”Talousjärjestelmämme perustuu rakennelmalle, jonka ytimessä on kaikennielevän ahneuden välttämättömyys. Kaikki romahtaa, jos ei ahmita lisää.

Lopulta kaikki altistuu spekulatiivisen rahan logiikalle. Nyt se on alkanut tapahtua ravinnon tuotannon ja ehkäpä pian välttämättömimmän eli veden omistusja hinnoitteluoikeuden alueella. Tämä tarkoittaa katastrofia miljoonille ihmisille, ja hyvinvoivissa maissakin välttämättömin kallistuu. Ehkä ihmiskunta palaa hyvin rujolla mutta nyt tehokkaalla ja teollistuneella tavalla taistelemaan jokapäiväisestä leivästä. Toisilla on kaikki, suurimmalla osalla ei mitään. Ja tällaisessa tilanteessa kaikki mustavalkoinen alkaa myydä, populismi muun muassa.”

2. ”Pelottavan todennäköistä. Mutta pienen ihmisalun äitinä ei ole varaa olla pessimisti. Pitää uskoa eettisesti lahjakkaisiin ihmisiin, ja siihen, että heitä on tällä planeetalla riittävästi.”

3. ”Ihmiskunnan akuutit ongelmat ovat syntyneet kehityksen ja teknologian myötä. Samat voimavarat pitäisi saada valjastettua ratkomaan ongelmia. Ei laiskasti harrastellen ekoa ja eettisyyttä, vaan ikään kuin hengen hädässä.” t Äitiyslomalta tavoitettu professori Susanna Helke opettaa dokumentaarista elokuvaa Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa. Helke on tehnyt useita dokumenttielokuvia ja kirjoittanut väitöskirjansa dokumenttielokuvan ja fiktiivisen elokuvan rajankäynnistä. Yhdessä Virpi Suutarin kanssa he voittivat vuoden 2001 parhaan dokumentin Jussi-palkinnon elokuvasta Joutilaat.

Professori Olli Varis:

GLOBAL RISKS – ARE WE HEADING FOR THE ABYSS OR A FRESH BEGINNING?

Article in English on the web: blogs.aalto.fi/magazine

1. ”Jaan globaalit riskit kahteen ryhmään: Ihmiseen ja yhteiskuntaan liittyvät riskit: Maailman talousjärjestelmä on epävakaa ja siihen liittyy huomattavia riskejä. Keskeisten valuuttojen romahtaminen ja pankkijärjestelmään liittyvät ongelmat saattavat syöstä yhteiskunnat aikamoiseen liemeen. Myös moraalinen ja henkinen rappio yhdessä totalitarismin ja/tai kiihkoidealismin sekä yltiöpäisen uskonnollisuuden nousun kanssa on huomattava uhka. Klassinen rikkaiden ja köyhien maiden sekä eri väestöryhmien vastakkainasettelu lisää jännitteitä. Tilanne on kuitenkin hyvin herkästi muuttuva, varallisuussuhteet elävät ja muuttuvat tällä hetkellä nopeasti.

Ympäristöön ja luontoon kohdistuvat riskit: Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ei ole ilmennyt riittävää tahtoa eikä poliittista kykyä. Pidän sen seurausvaikutuksia suurena globaalina riskinä. Sama pätee ympäristön kemikalisoitumiseen sekä keskeisten ekologisten järjestelmien rappeutumiseen. Näitä järjestelmiä ovat esimerkiksi globaali veden kierto, maaekosysteemit ja valtameret. Ydinkatastrofin tai epidemioiden uhka ei ole hävinnyt.”

2. ”Usein riskit, jotka toteutuvat odottamatta, ovat hankalimpia. Monet uhat kehittyvät pikkuhiljaa, eikä >>

14

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat globaalit riskit?

2. Miten todennäköistä on riskien toteutuminen?

3. Millaisia (myönteisiä) mahdollisuuksia riskeihin sisältyy? >>

niihin kyetä puuttumaan ennen kuin jostain kohdasta repeää. Esimerkiksi poliittisten romahdusten ennakoiminen on ollut hämmästyttävän heikkoa. Todennäköisesti suuria ongelmia ilmenee globaalisti, mutta on vaikea sanoa, missä, miten ja milloin.”

3. ”Toteutuneet katastrofit lisäävät ainakin aluksi intoa puuttua ongelmiin. Romahtavat yhteiskunnat ovat aina suuri riski ja samalla suuri mahdollisuus. Mutta romahtaneet ekosysteemit eivät sitä enää ole. Vaikka ympäristönsuojeluun panostettaisiin entistä enemmän, rappeutuneiden ja vahingoittuneiden ekosysteemien korjaaminen on hankalaa ja kallista.” t Professori Olli Varis on vesitalouden asiantuntija. Hän on puhunut piilovedestä. Se on käyttämiemme tuotteiden tuottamisen yhteydessä kulunut vesimäärä. Esimerkiksi yhden leipäpalan tuottamiseksi viljelyyn ja valmistamiseen kuluu miltei viisi ämpärillistä vettä. Olli Varis opettaa Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa.

Toiminnanjohtaja Mikko Routti

Lokakuu 2011

1. ”Suurin vaikutus on seuraavilla riskeillä: epäonnistuminen hiilipohjaisesta taloudesta siirtymisessä ympäristöystävällisempiin energialähteisiin; finanssimarkkinoiden välittämät ja moninkertaistamat fyysiset, poliittiset ja taloudelliset kriisit, kuten ilmastonmuutos ja aavikoituminen; ruuan hinnannousut tai päätalouksien –Yhdysvallat ja Kiina – romahdus; OECDmaiden kyvyttömyys löytää korvaavia työpaikkoja teollisuuden siirtyessä kehittyville markkinoille. Näiden seurauksena syntyy poliittista epävakautta ja ääriilmiöitä, jotka voivat johtaa kansainvälisen hallintajärjestelmän romahtamiseen.”

2. ”Suurin todennäköisyys on EU-maiden rahoitusjärjestelmän heikkenemisellä ja kansallisten budjettitalouksien rapistumisella, mistä seuraa hyvinvoinnin lasku ja ääri-ilmiöiden nousu. Lähes yhtä todennäköisiä ovat Yhdysvaltain budjettialijäämien aiheuttamat taloudelliset ongelmat, tietoverkkoihin ja tiedonvälityksen käytettävyyteen liittyvät toistuvat tekniset kriisit, kehittyneiden maiden kyvyttömyys ja haluttomuus uusiutua ja kehittää kilpailukykyään sekä ruokapulan ja aavikoitumisen aiheuttamat poliittiset levottomuudet kehittyvissä maissa.”

3. ”Markkinatalous on tähän asti järjestelmänä pystynyt korjaamaan virheensä, vaikkakin suurin taloudellisin ja inhimillisin kustannuksin. Kehittyvien maiden sitoutuminen kauppaan ja markkinatalouteen ja nykyisiin yhteisöihin, kutenYK, sitoo kaikki maat yhteen ja vähentää kriisejä. Kehittyvät maat pystyvät hallitsemaan väestönkasvun nykyistä paremmin tiedon ja koulutustason noustessa. Teknologinen kehitys mahdollistaa ruuan tehokkaamman tuotannon ja jakelun.” t Toiminnanjohtaja Mikko Routti vetää vastuullisen yritystoiminnan verkostoa Finnish Business & Societyä. Sen tarkoituksena on edistää ympäristö- ja sosiaaliset kriteerit huomioivaa yritystoimintaa Suomessa. Hän on toiminut aikaisemmin muun muassa Nokia-konsernin riskienhallintajohtajana sekä Deloitte & Touchen riskienhallinnan ja sisäisen tarkastuksen palveluiden johtajana.

15

Teema–Theme

POLIITTISTEN ROMAHDUSTEN ENNAKOIMINEN ON OLLUT HÄMMÄSTYTTÄVÄN HEIKKOA.

>>

16

Lokakuu 2011

>>

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

KASVUN JA EDISTYMISEN AJATUS NÄYTTÄÄ DNA-TASOISELTA ASIALTA IHMISEN HISTORIASSA.

17

Teema–Theme

1. Mitkä ovat mielestäsi tämän hetken suurimmat globaalit riskit?

2. Miten todennäköistä on riskien toteutuminen?

3. Millaisia (myönteisiä) mahdollisuuksia riskeihin sisältyy?

Filosofi Maija-Riitta Ollila: 1. ”Suurin riski on entisellään: ihmiskunta tuhoaa omalla elintavallaan oman elämänsä edellytykset. Hitaasti hiipivä ympäristöriski, josta ilmastonmuutos on vain osa, jatkaa etenemistään. Maailma kohisee nyt talousongelmista, jotka ovat peittäneet alleen vanhan pysyvän trendin: olemme edelleen laji, joka ilmaisee itseään ja tarpeitaan kuluttamalla. Koetamme muuttaa kulutustamme ’eettiseksi’, jolloin voimme kuluttaa valtavasti lisää, ja kumoamme eettisen kuluttamisen hyödyt.

Puhumme mielellään aineettomasta kasvusta, mutta suuri osa maailman väestöstä tarvitsee nimenomaan materiaalista kasvua. Emme edelleenkään puhu materiaalisen hyvän tasaisemmasta jaosta maailman talouksien kesken. Sen sijaan oletamme, että talouskasvun myötä kaikki lopulta saavat kaikkea. Oletus lepää rajattomien resurssien oletuksen pohjalla.”

2. ”Uskonko tuomiopäivän lähestyvän vai tuleeko ihmiskunta järkiinsä? Kummastakin trendistä on vahvaa näyttöä. Suuri osa ihmiskunnasta taistelee yhä sinnikkäämmin omasta materiaalisesta hyvinvoinnistaan toisia kansakuntia vastaan. Samanaikaisesti yhä suurempi osa ihmisistä etsii rajattoman kasvun mahdollisuuksia oman sielunsa sisältä. Kasvun ja edistymisen ajatus näyttää DNA-tasoiselta asialta ihmisen historiassa, ja haitatonta kasvua on mahdollista löytää, mutta se tarkoittaa liikkumista ihmisyyden henkisessä maailmassa.

Yhä useampi on tällä polulla, ja kun ilmiöstä tulee massamittainen, voimme ratkaista ongelmamme. Kielteisiin näkymiin uskominen suuntaa toimintaa kohti tuhoa, joten valitsen myönteisen skenaarion: voimme ratkaista pulmamme ja teemme sen tavalla tai toisella.”

3. ”Demokratiat tuppaavat olemaan likinäköisiä.

Ollaan halukkaita tarttumaan vain niihin asioihin, jotka juuri tällä hetkellä uhkaavat omaa hyvinvointia. Nämä asiat ovat nyt alkaneet kumuloitua: koemme terrorismia, yhteisöjen rapautumista ja taloudellista epävarmuutta. Nämä välittömästi koetut riskit, jotka ovat jo alkaneet toteutua, auttavat muuttamaan kurssia. Ne pakottavat etsimään uudenlaisia vaihtoehtoja.

Uudet vaihtoehdot eivät sisällä ainoastaan vanhasta luopumista, vaan kokemuksellisesti entistä rikkaamman ja ehyemmän elämän. Maailmanmitassa on nyt oppimisen hetki: pienten laumojen lajin on opittava solidaarisuuteen.” t Valtiotieteen tohtori, filosofi Maija-Riitta Ollila oivalsi, miksi nykymaailman riskien määrittely on niin vaikeaa.

Pääasiallinen riski on helppo todeta, mutta globalisoituminen merkitsee, että pääasialliseen riskiin kietoutuu lukuisia muita asioita. Ollila on kirjoittanut useita tietokirjoja (mm. Persoonan valta ja Johtajan parempi elämä) ja opettaa Aalto-yliopistossa filosofiaa.

Photographer Photography artist Janne Lehtinen, born 1970, graduated from the Aalto University School of Art and Design in 2002.

He has participated in numerous international solo and group exhibitions – as part of the Helsinki School collective, for example – and published three photo books with German publisher Hatje Cantz. These photos are from the Sacred Bird series.

18

RISKINOTTAMINEN ON OPPIMISTA Sami Inkinen ei kaihda riskejä ja uuteen heittäytymistä.

Opintojensa jälkeen 35-vuotias Inkinen on ehtinyt perustaa ja myydä ensimmäisen yrityksensä, suorittaa MBA-tutkinnon Stanfordin yliopistossa ja perustaa kurssikaverinsa kanssa uuden yrityksen.

Teksti Tiina Jakobsson Kuva David Butow URSSIKAVERIN kanssa perustettu yritys on kiinteistöalan verkkopalveluyhtiö Trulia, joka työllistää yli 320 henkilöä eri puolilla Yhdysvaltoja. ”Otan riskejä tietoisesti, tosin koen sen pikemminkin mahdollisuuksiin tarttumisena. Toisin kuin rahoituksen sijoitusteoriassa opetetaan, uskon että ’laittamalla munat yhteen koriin’, eli panostamalla yhteen asiaan voi saavuttaa merkittäviä onnistumisia”, Sami Inkinen sanoo. ”Yrittäjyyttä ja menestystä ei voi olla olemassa ilman riskinottoa. Yrittämiseen liittyy asioiden tekeminen uudella tavalla. Yrittäjyydessä resurssit ja monet ulkoiset tekijät eivät ole vakaita, joten menestyä voi vain luovuudella ja riskejä ottamalla.”

Uudenlaiseen mahdollisuuteen Inkinen tarttui myös silloin, kun hänen ensimmäinen yrityksensä, ohjelmistokehitysyhtiö Matchem haki kasvua Kaakkois-Aasiasta. Kukaan muu yrityksestä ei ollut halukas lähtemään maailmalle, joten 25-vuotias yrittäjä pakkasi laukut ja matkusti ummikkona Hongkongiin bisnestä tekemään. ”Se päätös osoittautui aivan loistavaksi, niin yrityssoppien kuin elämänkokemuksenkin kannalta.”

Lokakuu 2011

Aikaa ideoinnille Miten paljon liike-elämässä menestymisessä on sitten kyse tarkasta pohjatyöstä ja miten paljon uskalluksesta hypätä tuntemattomaan? ”Uskon, että tuntemattomaan hyppääminen lähes päivittäin on ehdoton edellytys yritykselle, joka haluaa menestyä ja kasvaa kilpailijoitaan nopeammin. Usein kuvitellaan, että suuret onnistumiset ovat tarkan suunnittelun tulosta tai yksittäisiä mullistavia ideoita. Todellisuudessa monet menestytystarinat ovat muotoutuneet pienestä ideasta kymmenien, tai jopa satojen pienten muutosten kautta. Vain tekemällä ja yrittämällä voi löytää ne tuottoisat ideat”, Inkinen painottaa.

Inkisen opit näkyvät myös käytännössä. Truliassa tuotetiimejä kannustetaan käyttämään ainakin neljäsosa resursseistaan uusien tuoteideoiden toteuttamiseen. Lisäksi sovelluskehittäjät käyttävät vähintään yhden työpäivän kuukaudessa minkä tahansa oman kehitysideansa toteuttamiseen. Tässä itse pitkää työviikkoa

tekevä Inkinen korostaa, että työntekijät käyttävät ideoiden toteuttamiseen nimenomaan työpäivän toimistolla, eivät lauantaipäivää kotona. Tällaisen ideoinnin tuloksena syntyi esimerkiksi yrityksen ensimmäinen iPhone-sovellus.

Pitkäjänteistä uudistumista Inkinen kertoo, että hänelle intuition kuunteleminen on tärkeää erityisesti silloin, kun ollaan kehittelemässä jotain täysin uutta. ”Riskien ottaminen ei kuitenkaan tarkoita silmät kiinni kävelemistä! Jokainen onnistunut idea päätyy ennemmin tai myöhemmin vaiheeseen, jossa testataan, toimiiko juttu käytännössä sekä viilataan yksityiskohtia.”

Intohimoinen yrittäjä on myös intohimoinen urheilija, eikä haasteeksi riitä mikään vähäisempi kuin triathlon. Voisi ajatella, että triathlonin harjoittelussa riskit on syytä minimoida, ja keskittyä pitkäjänteiseen puurtamiseen. Inkinen näkee tämänkin toisin. ”Pitkäjänteisyyden ei tarvitse olla sama asia kuin jumiutuminen. Urheilussakin voi jatkuvasti ottaa pieniä riskejä, esimerkiksi kokeilla uutta valmentajaa, uutta tekniikkaa, uutta ruokavaliota tai uusia välineitä”, Inkinen vakuuttaa. ”Pitkäjänteisyyttä on myös jatkuva uudistuminen.

Ainoa pitkän tähtäimen kilpailutekijä nopeasti muuttuvalla teknisellä alalla, kuten kuluttajille suunnatuissa nettipalveluissa, on jatkuva innovointi. Esimerkiksi asuntohakupalvelumme on ollut pääosiltaan muuttumaton muutaman vuoden, mutta olemme sinä aikana optimoineet satoja yksityiskohtia, jotta käytettävyys kehittyisi”, Inkinen vertaa.

Inkinen ei kehota ketään riskeeraamaan koko uraansa, ammattiaan tai omaisuuttaan kertaheitolla.

Hän uskoo, että kyseenalaistamalla tuttuja asioita voi oppia uutta ja löytää uusia ideoita. ”Koettuani menetyksiä lähipiirissä olen oppinut, että elämää ei kannata rakentaa pelkästään tulevaisuuden varaan, esimerkiksi ajatuksella ’sitten kun jään eläkkeelle’.

Niinpä pyrin elämään siten, että jokainen päivä töissä ja töiden ulkopuolella olisi mahdollisimman kiinnostava ja antoisa.”

Teema–Theme

19

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

RISKS ARE EDUCATIONAL

Article in English on the web: blogs.aalto.fi/magazine

Ota riski joka päivä:

1. ”Menestyneiden tuotteiden, ideoiden ja yritysten takana on usein 10–100 epäonnistunutta yritystä ja ideaa. Älä luovuta ensimmäiseen kokeiluun. Muuta jotain ja kokeile uudelleen.”

2. ”Perfektionismi on riskinottamisen vastakohta.

Anna itsellesi lupa epäonnistua usein.”

3. ”Ota pieni riski joka päivä ja kokeile jotain uutta – joko työssä, parisuhteessa, harrastuksissa tai muulla elämän osa-alueella.”

4. ”Jos pelkäät riskinottamista, kysy itseltäsi: Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos tämä riski toteutuu? Kirjoita asia paperille ja mieti, onko kyseessä todella riski vai mahdollisuus.”

Sami Inkinen t Diplomi-insinööri teknillisestä fysiikasta Teknillisestä korkeakoulusta, MBA-tutkinto Stanfordin yliopistosta t Työskennellyt mm. Nokiassa, McKinsey & Companylla ja Microsoftilla t Ensimmäinen oma yritys Matchem Oy, joka kehitti matkapuhelinsovelluksia mediayrityksille. Yritys myytiin myöhemmin sijoitusyhtiölle. t Perusti vuonna 2004 Yhdysvalloissa kiinteistöalan verkkopalveluyhtiö Trulian Pete Flintin kanssa. Yritys työllistää yli 320 henkilöä. Inkinen työskentelee yrityksen liiketoimintajohtajana.

20

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Kuka–Who

21

Tie, jota

muut eivät olleet

kulkeneet Sarjayrittäjä, bisnesenkeli ja hallitusammattilainen Kaija Pöysti ryhtyi yrittäjäksi silloin, kun se ei vielä ollut trendikästä.

Lokakuu 2011

Teksti Tuomo Tamminen Kuvat Aki-Pekka Sinikoski

>>

22

>>

EKNILLISEN KORKEAKOULUN ilmoitustaululla haettiin vuonna 1980 kääntäjää tietokoneen käyttöohjeille. Teknillisen fysiikan opiskelija Kaija Pöysti oli aina pitänyt kirjoittamisesta ja kielistä, ja arveli työn sopivan opiskelijalle. ”Huomasin nopeasti, että tässä aukeaa kokonaan uusi maailma. Kääntäjät eivät tienneet tietokoneista siinä vaiheessa mitään eikä IT-ihmisiä olisi voinut vähempää kiinnostaa suomen kieli ja sen tuottaminen. Totesin, että tässä on paikka, jossa tarvitaan silta”, Pöysti kertoo.

Silta syntyi, kun Pöysti perusti Trantexin ja haki siihen töihin tietotekniikkaa tuntevia teekkareita, kielentarkastajan ja myöhemmin eri ohjelmistojen käyttöalueiden tuntijoita. Tarvittiin kaikkien näiden alojen osaamista ja ennen kaikkea erilaisten osaamisten yhdistämistä, että palaset saatiin loksahtamaan paikoilleen.

Kääntämisestä yritys laajensi ohjelmien monikieliseen testaamiseen, tekniseen kirjoittamiseen ja kouluttamiseen. ”Kasvaessamme pyrimme koko ajan tunnistamaan, missä syntyy uusia tarpeita ja uusia aukkoja, joiden yli pitää rakentaa siltoja”, Pöysti sanoo.

Kysy miksi Kaija Pöysti on yrittäjäperheen kasvatti.

Yrittäjän arjen läheltä nähneenä hän vielä teininä ajatteli, että yrittäjää hänestä ei tule ainakaan, mitä tahansa muuta.

30 vuotta sitten naiset eivät lähteneet opiskelemaan teknillistä fysiikkaa eivätkä diplomi-insinöörit perustaneet firmoja – he menivät turvallisiin töihin suuryrityksiin.

Mistä yrittäjyyden idea nousi? Ehkä siitä, että Kaija Pöystin lapsuudenkodissa sai kokeilla, kyseenalaistaa ja kysyä miksi. Kahden tyttären perheessä asioita ei jaoteltu sukupuolen mukaan. Oli vain asioita. Eivätkä vanhemmat yrittäneet ohjata tietylle alalle, vaan opiskelupaikan valinta oli vapaa.

Kuka–Who

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

yli 250 työntekijän yritykseksi, kunnes Pöysti ja muut partneriomistajat myivät sen 1997.

Yrityksen myyminen oli vain yksi monista mahdollisista vaihtoehdoista. Pöystille oli joka tapauksessa selvää, että hänellä on enemmän vaihtoehtoja kuin ne yrittäjälle aikanaan perinteiset konkurssi tai kuolema.

Kun nimet pantiin paperiin, hän oli käsitellyt asian itsensä kanssa. Päätös tuntuu edelleen hyvältä. ”Hienointa on se, että edelleen tulee vastaan ihmisiä, jotka muistelevat miten hienoa oli olla Trantexissä töissä”, Pöysti hymyilee.

Avaraan maailmaan Trantex oli pitänyt Kaija Pöystiä aloillaan – ainakin fyysisesti – 14 vuoden ajan, mutta nyt maailma avartui. Pöysti muutti yrityksessä pitkään mukana olleen miehensä kanssa ensin vuodeksi Bonniin ja sieltä Bostoniin, jossa asui kahdeksan vuotta.

Ensin hän toimi Trantexin ostaneen yrityksen palveluksessa ja sitten auttamassa suomalaisia teknologiayrityksiä USA:n markkinoille. Bostonissa aikaa kului myös MIT:n avoimilla luennoilla, kirjailijoita kuuntelemassa, teatterissa ja muissa harrastuksissa, joihin yrittäjän elämässä harvoin oli aikaa. USA:ssa syntyi myös hänen nyt yhdeksänvuotias tyttärensä.

Trantexin-vuodet olivat työntäyteisiä, mutta Pöysti ei koe luopuneensa mistään. ”Kaikkea ei voi saada. Jos koet yrittämisen luopumiseksi, siihen ei kannata ryhtyä.” Äidiksi tultuaan Pöystin tärkeysjärjestys on muuttunut. Hän haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa tyttärensä kanssa. Kahvilan pöydällä iPhone päivystää tytön soiton varalta. Muille ei kesken haastattelun vastata. ”En ole sitä mieltä, että lapset tekevät elämän paremmaksi kuin se olisi ilman heitä. Mutta jos lapsia on, kannattaa käyttää aikaa heidän kanssaan.”

Tietokone etsi ymmärtäjää

Fysiikka kuuluu myös tytöille!

Tammikuussa 1983 Suomessa tuli myyntiin maailmalla jo puolitoista vuotta aiemmin lanseerattu IBM PC, ’henkilökohtainen tietokone’. Ensimmäiset PC:t olivat kalliita ja siksi kodeissa harvinaisia, mutta hinnat halpenivat ja koneet yleistyivät koko ajan.

Tietokoneet eivät olleet enää yksin ammattilaisten reviiriä. Trantex kasvoi

Ei Pöysti silti kotiäidiksi ole malttanut jäädä. Häntä voi tätä nykyä tituleerata ainakin sarjayrittäjäksi, bisnesenkeliksi, hallitusammattilaiseksi tai kirjailijaksi.

Jatko-opinnot systeemianalyysista ovat myös tekeillä, tosin hyvin rauhalliseen tahtiin.

Mihin fysiikan koulutusta tässä kaikessa tarvittiin? ”Fysiikassa kiinnosti

erityisesti se, että tehdään malli, joka selittää maailmaa. Jos se ei toimi, etsitään parempi malli. Se on jatkuvaa uteliaisuutta. Saman ajattelumallin vein Trantexiin”, Pöysti kertoo. ”Fyysikon koulutus on yrittäjälle oikein hyvä!” Siksikin Pöystistä on surku, ettei fysiikka kiinnosta naisia vieläkään.

Moni tyttö saa lukiossa pitkästä matematiikasta ja fysiikasta pelkkiä kymppejä, mutta ajatus aineiden opiskelusta yliopistossa ei kiinnosta tippaakaan. ”Ei kaikkien tarvitse tekniikkaa opiskella, mutta ei pitäisi automaattisesti sulkea vaihtoehtoja poiskaan. Insinöörikoulutuksen jälkeen voi tehdä melkein mitä vain”, Pöysti kannustaa.

Nyt hän vie sosiaalisen median asiantuntijapalveluita tarjoavan Intosomen partnerina yhteisöllisiä toimintatapoja ja työvälineitä perinteiseen teollisuuteen. Tavoitteena on parantaa niiden kilpailukykyä. ”Joskus Suomi tuntuu vieläkin yhden totuuden maalta. Kun minä aloitin yrittäjänä, kukaan ei puhunut start-upeista.

Nyt kaikki puhuvat niistä, mutta Suomessa on paljon todella hienoja ja innovatiivisia, erikokoisia perinteisten toimialojen yrityksiä, jotka ovat isoja työnantajia. Ei niitä pidä unohtaa.”

Kaiken takaa löytyy runo Pöystille ’ura’ on vain sitä, mitä hän on tehnyt. Hän ei ole rakentanut uraansa, vaan sitä on rakentanut uteliaisuus.

Trantexkaan ei ole hänen kehityskaaressaan minkään alkupiste vaan jatkumoa päätökselle opiskella fysiikkaa. ”Jos oikein ajatellaan, kaikki alkoi siitä, kun oppikoulussa luin Robert Frostin runon The Road Not Taken”, Pöysti sanoo ja lausuu runon viimeiset säkeet: ”I took the one less traveled by / And that has made all the difference.”

Ei kai kukaan ajatellut, etteikö tämä sillanrakentajainsinööri olisi myös paatunut humanisti?

– Dialogisti Kaija Pöystin ajatuksiin voi tutustua laajemmin hänen Dialogisti-blogissaan (dialogisti.blogspot.com). Siellä hän jakaa käytännöstä ja netistä löytämiään kokemuksia yhteisöllisistä toimintatavoista.

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

23

THE ROAD SHE CHOSE Kaija Pöysti chose to do many things differently. Not because she wished to show off or wanted to be unusual, but because – well, because why not?

Her childhood home encouraged her to experiment and call things into question.

Her parents didn’t steer her towards any particular place of study, either, and she was free to choose any university she liked.

This learning affected her deeply: as a student of the then Helsinki University of Technology she established the company Trantex, which started out as a translation agency and operated under the motto ”why not”.

She had asked this question of herself many times before, as 30 years ago women did not study technical physics or, even if they had a Master’s degree in engineering, establish companies – opting to go for a safe job at a major corporation instead.

Lokakuu 2011

OK computer?

But this was not to be. In 1980, the university noticeboard had an ad looking for people to translate computer user manuals. She’d always loved writing and languages, and reckoned that this job would be great for a student.

“I spotted an opportunity: at the time, translators knew nothing about

computers and IT people could not care less about the Finnish language – a bridge needed to be built.”

Pöysti set up Trantex, and the company gradually expanded from translation to multilingual testing, technical communication and training.

Trantex eventually grew into an employer of more than 250 people before Pöysti and the other owner partners sold it in 1997.

Trantex had held her put – at least in the physical sense – for 14 years, but the world was now open to her. She and her husband first moved to Bonn and then to Boston, where she lived for some eight years and gave birth to her daughter, who is now nine.

Becoming a mother changed her priorities and she now prefers to spend as much time as possible with her daughter, although it would be inaccurate to label her as just a stayat-home mum, as she could also be called a serial entrepreneur, an angel investor, a professional board member or an author, in addition to which she is gradually working towards a postgraduate degree in systems analysis.

24

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Lokakuu 2011

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

25

Vau!–Wow!

26

Vau-palstalla kerrotaan opintoprojektista, jossa vastataan pelottomasti mahdottomalta tuntuvaan haasteeseen.

Innostus vie Aalto-satelliitin

kohti avaruutta Suomen ensimmäinen oma satelliitti, Aalto-1, syntyy Otaniemessä opiskelijavoimin ja on vain maitotölkin kokoinen.

Teksti Tiina Jakobsson Kuva Aki-Pekka Sinikoski

”Opiskelijat ovat olleet Suomen ensimmäistä omaa satelliittia rakentavan hankkeen voimavara. Heidän aktiivisuutensa, oppimishalunsa ja energisyytensä ovat vieneet prosessia eteenpäin”, kertoo Aalto-yliopiston tutkija Jaan Praks. Hän koordinoi vuonna 2010 käynnistettyä hanketta, jossa on tähän mennessä ollut mukana noin 20 opiskelijaa eri tekniikan alojen koulutusohjelmista. ”Etsimme jokaiselle hänen erikoisosaamistaan vastaavan tehtävän ja kartoitamme sitä vastaavat opintopisteet. Tämä on haastavaa laitos- ja hallintorajojen vuoksi, mutta kehitämme käytäntöjä koko ajan. Toivon, että jatkossa meillä on enemmän yhteistyötä Aallon kaikkien koulujen kesken”, Praks sanoo.

Projektissa mukana oleva avaruustekniikan opiskelija Tuomas Tikka arvostaa hankkeen yhteistyötahoja: ”Tutkimuslaitosten ja yritysten asiantuntijoiden antama opetus on hieno lisä, näin saamme tietoa suoraan alan kokeneilta

osaajilta. Pääsemme myös tutustumaan heihin jo opiskeluaikana”, hän kertoo.

Avaruuteen vuonna 2013 Satelliitin esisuunnitelma valmistui syksyllä 2011. Käytännössä tämä tarkoittaa 27:ää erillistä dokumenttia, jotka kuvaavat muun muassa satelliitin järjestelmät ja toiminnan. ”Valmis Aalto-1 tulee olemaan hiukan maitotölkkiä suurempi ja painamaan noin neljä kiloa.

Esisuunnitelman dokumentaatio painaa luultavasti enemmän kuin itse satelliitti”, Tuomas Tikka vertaa. ”Yksi tähänastisista huippuhetkistä oli, kun vielä keskeneräinen maa-asemamme sai kesällä yhteyden avaruudessa olevaan satelliittiin. Maa-aseman kautta tullaan olemaan yhteydessä Aalto-1:een ja pystytään ohjaamaan sitä.”

Ryhmän tavoitteena on satelliitin laukaisu avaruuteen vuoden 2013 lopulla jostain kansainvälisestä avaruuskeskuksesta. Praks näkee tämän eräänlaisena välietappina. ”Parhaimmillaan Aalto-1 voisi olla Suomelle avaus piensatelliitti-

teknologian laajempaan kehittämiseen ja opettamiseen. Piensatelliitteihin liittyy teknologiakehitystä, jonka tuloksia voidaan hyödyntää muilla aloilla. Suunnittelemalla laitteita haastaviin olosuhteisiin oppii suunnittelemaan myös tavallisempiin ympäristöihin”.

– CubeSat-standardin satelliitti, joka on yleisin opiskelijoiden rakentama satelliittiformaatti.

Se sisältää kehittynyttä suomalaista teknologiaa, kuten: t VTT:n kehittämä maailman pienin kuvaava spektometri t Helsingin ja Turun yliopistojen kehittämä säteilymittari, joka mittaa yläilmakehän kosmista säteilyä t Ilmatieteen laitokselta tulee sähköpurjeen ideaan perustuva plasmajarru, jonka avulla satelliitti on mahdollista suistaa radaltaan sen tehtävän päätyttyä Hanke on osa Aalto-yliopiston digitalisoitumisen ja energiateknologian tutkimusohjelma MIDEä, joka on hankkeen pääasiallinen rahoittaja.

Projektin johtaja professori Martti Hallikainen ja koordinoija tutkija Jaan Praks, Aalto-yliopiston sähkötekniikan korkeakoulun radiotieteen ja -tekniikan laitos.

Jaan Praks (vas.), Tuomas Tikka ja Maria Komu ihmettelevät mock-upia eli satelliitin näköismallia.

Aiheesta–On topic

27

Rauhanreppu konfliktialueille Rauhanneuvotteluja käydään usein alueilla, joissa ihmiset ovat sotineet vuosia, jopa vuosikymmeniä. Opiskelijat kehittivät avoimessa oppimisympäristössä työkaluja kriisinhallintaan.

Lokakuu 2011

>>

Teksti Eeva Pitkälä Kuvitus Tuomas Kärkkäinen

28

HASSU NAAMA SAI IHMISET HYMYILEMÄÄN KONFLIKTITILANTEESSAKIN.

>>

USIMPIEN oppimiskäsitysten mukaan entistä tärkeämpää on, miten yliopistossa opiskellaan. Mitä opiskellaan tulee vasta sen jälkeen.

Yliopistoihin odotetaan pedagogista remonttia. Opetuksen tutkijoista ja kehittäjistä ei pitkään aikaan ole ollut samantekevää, millaista oppimista yliopistojen pedagogiset käytännöt ja työvälineet tukevat. Erityisesti sosiaaliset verkostot ja ohjelmistot sekä verkkooppimateriaalit ovat nousseet huomion kohteeksi.

Avoimien oppimisympäristöjen tutkija ja kehittäjä, professori Teemu Leinonen on jo useana vuonna vetänyt Taideteollisen korkeakoulun medialaboratoriossa New Media for the Third Sector -kurssia. Opetus perustuu paitsi sosiaalisesti ja eettisesti motivoivaan aihevalintaan, myös opettajan oppimiskäsitykseen ja hänen kykyynsä tuottaa mielekäs oppimisympäristö, jossa on tutkimalla oppimiselle altis ilmapiiri.

Opiskelijan tarina Mikä avoin oppimisympäristö sitten on? Vastaus löytyy esimerkiksi Leinosen viime vuonna vetämästä kurssista.

Siinä opiskelijat saivat suunnittelutehtävän kriisienhallintaan keskittyvältä

Crisis Management Initiative (CMI) -järjestöltä. ”CMI piti meille briefin ja kertoi, mihin he tähtäävät ja millaisia työtapoja he rauhanneuvotteluissa soveltavat”, uuden median maisteriopiskelija Pia Pihlaja kertoo. ”Meidän tehtävämme oli miettiä, minkälaisia innovaatioita ja teknologiaa rauhanneuvottelutyössä saatettaisiin tarvita.” ”Meille selvitettiin, kuinka rauhanneuvotteluissa ollaan usein alueella, jossa ihmiset ovat tappaneet toisiaan parikymmentäkin vuotta. Näistä lähtökohdista alueen asukkaiden on löydettävä aineksia uuden yhteiskunnan rakentamiseen ja uuden elämän luomiseen.” ”Aloimme ideoida, istuimme ja mietimme ja neuvottelimme keskenämme sekä CMI:n edustajan kanssa todella monta kertaa.”

Kahta eri konseptia CMI:lle suunnitteleviin työryhmiin kuului työskentelyä ohjaavan professorin lisäksi yksi jatkotutkinto-opiskelija sekä opiskelijoita MA in New Media -koulutusohjelmasta: graafinen suunnittelija, websuunnittelija, projektisuunnittelija, konseptisuunnittelija, digitaalinen suunnittelija, taiteilija, valokuvaaja sekä dokumentaristi. Pia Pihlaja toimi ryhmässään sosiaalisen median konsulttina ja hänellä on aiempi maisterintutkinto rauhantutkimuksesta brittiläisestä Bradfordin yliopistosta.

”Halusimme saada ihmiset hymyilemään” Toinen suunnitteluryhmistä oli alun alkaen kiinnostunut tarinoiden keräämisestä ja niiden hyödyntämisestä. Ryhmätapaamisissa ja verkossa keskusteltiin esimerkiksi muinaisesta tulien äärellä syntyneestä kertomaperinteestä sekä nykyajan jututtajista.

Yksi työryhmän jäsen, dokumentaristi ja valokuvaaja, kertoi, kuinka kahdella toisilleen vihamielisellä alueella, Israelissa ja Palestiinassa, joku oli kuvannut ihmisiä periaatteella: ota hassu ilme.

Tämän jälkeen hyvin läheltä otetut henkilökuvat oli ripustettu nähtäväksi ”vihollisen” puolelle. ”Hassu naama sai ihmiset hymyilemään, vaikka oltiin äärimmäisen vaikeassa konfliktitilanteessa. Esimerkistä innostuneena aloimme etsiä keinoja, joilla ihmiset saataisiin näyttämään itsestään ikään kuin inhimillisyyden ytimen. Halusimme viedä heidät tilanteeseen, joka olisi niin universaali ja niin yhteinen, että konfliktien aiheuttamat rajat häviäisivät”, Pia Pihlaja kertoo. ”Jos konfliktialueen ihmiset voisivat samaistua toisiinsa, jopa vihollisiinsa, ja vastata heidän hymyynsä ja itkuunsa, uuden yhteiskunnan rakentaminen vähän helpottuisi kaiken sen vihan ja kaunan keskellä.” ”Konfliktialueilla on yleensä myös valtava tarve keskustella. Toivoimme, että

Aiheesta–On topic

sointi-idea, joka syntyi medialaboratorion toisen työryhmän suunnittelemana. Mathias Wevelsiep tavoitettiin haastatteluun Ghanasta, jossa hän on juuri pohtimassa, miten kurssilla kehitettyjä konsepteja voitaisiin parhaiten soveltaa käytäntöön.

yhdessä nauraessa tai jutellessa sotatilassa eläneet ihmiset pystyisivät tavoittamaan jotain sellaista, joka on inhimillistä ja yhteistä meille kaikille. Vaikka oltaisiinkin oltu 60 vuotta vihollisia.”

Työryhmä löysi tavoitteelleen yhtymäkohtia kiertävien elokuvateattereiden toiminnasta, ja alkoi kerätä tietoa niiden historiasta ja tekniikasta. Selvitettiin, mitä tarvitaan suurten julkisten esitysten järjestämiseksi, ja miten niitä voitaisiin soveltaa CMI:n tapaisessa työssä.

Innostuneen ja ennakkoluulottoman suunnittelun tuloksena syntyi Rauhanreppu. Sen sisältämien varusteiden avulla sodan rikkomien alueiden ihmiset saisivat mahdollisuuden kertoa ja kuunnella, jakaa ilot ja surut, kun repunkantaja, Peace Packer, keräisi tarinoita näytettäväksi aina uudella alueella.

Repun kameraksi valikoitui ääntä ja hd-tasoista kuvaa tallettava kännykkä, ja esityksiä varten pikkuruiset kaiuttimet, projektori sekä jalusta. Koska menetelmän tekninen alusta ei saanut edellyttää nettiä tai edes sähköverkkoa, virta suunniteltiin saatavaksi samanlaisesta käsin ladattavasta radiosta, jota Punainen Risti käyttää.

ja laaja lähestymistapa oli antoisa. Mutta työaikaa tähän pitää satsata, välillä avoin pohdinta voi viedä paljonkin aikaa.”

CMI oli tyytyväinen lopputulokseen ja esitteli Rauhanrepun juhlaseminaarissaan viime keväänä. Tilaisuudessa julkistettiin myös tekstiviestien visuali-

Toimeksiantaja on osa oppimisympäristöä

The big issue of university pedagogy today involves the study of what kinds of knowledge and skills promote an individual’s ability to build and maintain learning. A project called Peacepack was born in an open learning environment.

Professori Teemu Leinonen korostaa, että tällaisessa opintoprojektissa kaikkien osapuolten tulee ymmärtää projektin olevan osa opetusta, jolle on asetettu omat oppimistavoitteet. Opiskelijatyötä ei voi ”ostaa”, vaan toimeksiannon tulee olla osa oppimisympäristöä, ja toimeksiantajan yliopiston ja opiskelijoiden yhteistyökumppani. Oppimisen kannalta olennaista on prosessin aikana tehtävä tutkimustyö. ”Tämän tyyppinen työtapa vaatii, että toimeksiantaja on sitoutunut kehittämään aivan uutta”, kertoo Matthias Wevelsiep, joka toimi CMI:n puolelta projektin neuvonantajana. ”Työtapa ei sovi silloin, kun haetaan tiettyä tuotetta tai ratkaisua. CMI:n näkökulmasta avoin

Lokakuu 2011

29

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

PEACEPACK OF STORIES

The latest views on university learning say that how studying takes place is of increasing importance and that study content is only of secondary significance. Learning needs are evolving in tandem with the practices of working life. The free-form work of today calls for different kinds of competencies and training than do jobs that observe clearly defined guidelines.

A pedagogic overhaul is expected at universities. Social networks and software as well as web-based learning materials have been focused on by researchers and developers. Professor Teemu Leinonen, a researcher and developer of open learning environments, has taught the New Media for the Third Sector course at the Aalto University School of Art and Design’s Media Lab for several years.

His teaching is based on topics, which are socially and ethically motivating, as well as on his own concept of learning and his ability to produce a meaningful

environment conducive to learning through research.

Students participating in the course were given a design assignment by Crisis Management Initiative (CMI), an organisation that focuses on conflict resolution. “CMI briefed us about their aims and described the practices they employ in peace negotiations,” student Pia Pihlaja says. “We were asked to suggest innovations and technologies that might help the peace negotiators.”

The enthusiastic student designers came up with the Peacepack. It is a set of equipment that enables the people of war-torn regions to talk and listen, to share their joys and sorrows with the Peace Packer, who collects stories to be shown to people in the next area.

The pack’s camera is a mobile phone capable of recording sound and HD images, in addition to which it is equipped with tiny speakers, a projector and a stand to facilitate presentations.

30

Aiheesta–On topic

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Laivalaboratoriossa kroatialainen jatkoopiskelija Jasmin Jelovica tutkii korroosion vaikutusta kennorakenteen lujuuteen.

Kuvassa sekä uusi että pari vuotta mereen upotettuna ollut kenno.

Uusi rakenne keventäisi laivoja Meritekniikan tutkimusprojektissa syntyi kevyt kansirakenne laivoihin. Jäykkä vaahtotäytteinen kerrosrakenne keventää laivaa ja laskee painopistettä.

Lokakuu 2011

Teksti Petja Partanen Kuva Sarri Kukkonen

Tutkija Jani Romanoff taivuttelee kopiopaperinippua s-kirjaimen muotoon. Voimaa ei tarvita. Toinen, vielä käärepaperissa oleva nippu ei sen sijaan taivu tutkijan käsissä mihinkään.

Näin toimii myös vaahtotäytteinen teräskennorakenne. Täyteaineen lisääminen suljettuun teräskennoon tekee siitä jopa seitsemän kertaa jäykemmän, mutta rakenteen paino lisääntyy vain 15 prosenttia. ”Vaahto estää tehokkaasti pinta- ja ydinlevyjen paikallisen taipumisen. Näin sandwich-levyn leikkausjäykkyys kasvaa moninkertaisesti”, Romanoff kertoo.

Nykyisin laivojen välikannet tehdään raskaasta 6 millin vahvuisesta teräslevystä, johon hitsataan 10 sentin paksuisia poikittaisjäykisteitä. Rakentamalla kannet kevyestä vaahtotäytteisestä sandwich-rakenteesta kansi ohenee yli 10 sentistä alle 5 sentin paksuiseksi. ”Painonsäästö on joissain kohteissa jopa 40 prosenttia. Ohuemmat kannet mer-

kitsevät monikantisessa laivassa painopisteen siirtymistä alaspäin. Aluksesta tulee vakaampi”, laivatekniikan tutkija Romanoff listaa etuja.

Matka hyvästä oivalluksesta telakalle on kuitenkin pitkä. Romanoff on tutkinut vaahtotäyttöä vuodesta 2000, jolloin hän teki aiheesta diplomityönsä. Kokeilut osoittivat, että rakenne jäykistyi, mutta palkkirakenteelle ei löydetty järkevää täyttötapaa, se oli liian kallis.

Väitöskirjakin käsitteli samaa aihetta.

Tänä kesänä sinnikkyys palkittiin.

Tutkimushankkeessa löytyi oikea täyttötapa ja -materiaali. Rakenteen jäykkyys parani moninkertaiseksi. Myös laivanrakentajia arveluttanut korroosiokestävyys osoittautui erinomaiseksi. Testeissä vaahtotäytteinen rakenne upotettiin kahdeksi vuodeksi meriveteen ilman ongelmia.

Uusi korkean suorituskyvyn rakenne on kuitenkin hankala pala telakoille.

Yksittäiskappaleina rakennettavat lai-

vat ovat kalliita investointeja, eikä uusien materiaalien tuomia riskejä haluta ottaa. Ensimmäiset vaahtotäytteisten kennorakenteiden kaupalliset sovellukset syntyivätkin rakennusalalle. Suomessa on jo kolme tehdasta, jotka valmistavat rakennusosia samaa tekniikkaa hyödyntäen.

Romanoffin mukaan uusi rakenne olisi valmis käyttöön esimerkiksi autolauttojen nostettavissa autokansissa. Niissä tilan- ja painonsäästö olisi merkittävä kilpailutekijä.

Jotta uusi rakenne sopisi laivan kaikkien kansien materiaaliksi, pitää vielä ratkaista, miten levyt liitetään toisiinsa.

Potentiaalisia liitosmenetelmiä ovat laserhitsaus ja päällelaminointi.

Tutkija uskoo innovaation löytävän vielä tiensä laivanrakennukseen.

Kevyempi laiva kun merkitsee säästöä materiaali- ja polttoainekuluissa, tilansäästö taas merkitsee enemmän matkustajia.

Oho!–Oops!

31

Oho!-palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

Ensimmäisenä avautuu Aalto-yliopiston varainhankintajohtaja Jyri Tawast, joka kertoo, mitä yrittäjän ei pitäisi tehdä.

Mokia ei pidä pelätä Teksti Paula Haikarainen Kuvitus Tuomas Kärkkäinen

Minulla on kohtalaisen pitkä yrittäjätausta. Olen toiminut yrittäjänä(kin) 27-vuotisesta työurastani lähes 16 vuotta. Olen ollut omistajana tai osakkaana kymmenessä yhtiössä niin Suomessa kuin ulkomailla. Kaikista riittäisi kerrottavaa, mutta keskityn vain kahteen.

Alkutaipaleen esimerkki olkoon Olivetti, monille tuttu it-jätti. Saimme kumppaneiden kanssa hankituksi kansainvälisen it- ja telepuolen laitteisiin erikoistuneen yhtiön edustuksen. Keskityimme b-to-b-puolelle, emme kuluttajakauppaan. Kaikki meni aluksi loistavasti, ja tästä intoutuneena lähdimme mukaan myös kuluttajabisnekseen, myymään tavarataloissa tulostimia. Wrong decision! Fokusoimme toimintamme väärin. Yhtiö oli jo itse tehnyt päätöksen vetäytyä siitä bisneksestä.

Uskoimme kuitenkin hallitsevamme sen, koska tuntisimme täkäläiset jälleenmyyjät. Käytimme resursseja puuhasteluun, josta ei syntynyt kuin rupia taka-

mukseen. Samaan aikaan rampautimme core-bisnestä, joka oli terve ja hyvä.

Tämä maksoi meille vuosia ja satojatuhansia markkoja.

Toinen tapaus liittyy kasvunhallintaan. Tämäkin oli it-yritys, Lumo Media.

Vuosituhannen vaihteessa ja nettibuumin pyörteissä kysyntä ylitti kaikki odotukset. Firma kasvoi huikeasti, tekemisen kirjo laventui ja piti rekrytoida uutta porukkaa urakalla. Johtaminen meni monimutkaiseksi, operatiiviset haasteet olivat päivittäisiä. Ongelmia oli myös rekrytoinnissa. Lumoon haalittiin porukkaa, jolla ei ollut riittävää osaamista.

Jouduimme investoimaan rajusti koulutukseen ja työnohjaukseen – sinällään hyviin asioihin – mutta meillä paisuivat vain hallinnollinen paine ja kiinteät kulut. Raha karkasi pois tuottavasta työstä.

Sijoitustoiminnan puoleltakin on kokemuksia todellisista epäonnistumisista. Vuoden 2000 tietämillä sijoitin jenkkiläisen yhtiöön asiallisen summan,

Lokakuu 2011

Tawastin teesit yrittäjyyteen:

ammattilaisten antamien vinkkien perusteella. Sijoituksen arvo putosi 95 prosenttia vajaassa vuodessa. Sitä oli tuskaista seurata. Mutta sitähän sanotaan, että sijoituksissa pitää olla 15 vuoden aikajänne. Pitää olla kärsivällinen.

Virheitä tulee vääjäämättä. Joillekin enemmän, joillekin vähemmän, mutta aina niitä tulee. Niitä ei pidä pelätä.

Jotain lienee onnistunutkin, sillä pääosin samat partnerit ovat pysyneet mukana matkan varrella, ja hyvien kokemusten lisäksi jotain on jäänyt sukanvarteen.

Nykyisen työni myötä olen jättäytynyt yrittäjän päivätöistä taka-alalle: hallitustyöskentelyyn ja omistajaksi. Bisneksiä pyörittävät toiset ihmiset, yhtiökumppanini. Mutta en mä näitä hommia lopettais! Kaikki, mitä on kertynyt kotiinpäin, on investoitu uusiin bisneksiin. Ja palkitsevinta on, että on pystynyt työllistämään ihmisiä. Se on ehdottomasti kovin juttu.

Tieteestä–On science

32

The use of cinema is taking its very first steps in the field of brain research.

BRAIN RESE TO THE Text Iiro P. Jääskeläinen, PhD Mind and Brain Laboratory, Department of Biomedical Engineering and Computational Science, Aalto University School of Science HE ABILIT Y to understand and predict how other people behave and how they will react to alternative behaviours with respect to, for example, potential risks or consequences is one of the most fundamental social skills. In its complexity, it is also one of the greatest challenges that the human brain faces in daily life.

Human brains are known to have larger frontal lobes than those of other species. Furthermore, cross-species

comparisons have revealed correlations between the brain’s anterior frontal lobe size and the level of social cognitive abilities.

The significance of social cognition is further highlighted by the fact that deficits in social skills constitute a core problem in a number of debilitating disorders, such as schizophrenia and autism spectrum disorders like Asperger syndrome.

33

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Illustration Juho Hiilivirta

ARCH HEADS CINEMA Lokakuu 2011

Thus, enhanced understanding of the neural basis of social cognition could potentially beneďŹ t clinical research and ultimately also contribute to the development of diagnostic and rehabilitation methods.

Need for research settings that resemble everyday life Cinema has proved to be a promising new tool for providing stimuli in cognitive neuroscience. It enables

a naturalistic presentation of, for instance, characters engaged in social interaction and risktaking behaviours during a non-invasive brain research method.

Using a method called functional magnetic resonance imaging (fMRI), changes in hemodynamic activity, i.e. blood oxygen content, which is closely coupled with the neuronal population activity of the brain, can be measured.

>>

34

Tieteestä–On science

CINEMA PROVIDES A TOOL FOR STUDYING HUMAN BRAIN. >>

It is already well-known that measurement of hemodynamic activity offers a powerful tool for investigating the neural basis of many perceptual and cognitive processes of humans.

Up until quite recently only highly controlled, reduced stimuli and task paradigms have been used in neuroimaging experiments.

While these studies have signiďŹ cantly contributed to knowledge of the neural basis of perceptual and cognitive processes, it is clear that paradigms more closely resembling everyday life are needed to engage certain highly important cognitive functions, such as emotions and social cognition.

BJWP""-50 BOE OFVSPJNBHJOH TUVEJFT Brain researchers have already proved that cinema provides an excellent tool for studying the neural basis of the human brain’s sensory and perceptual functions.

The ďŹ rst researchers to write about cinema in this context were Hasson and Nir in 2004.

The research we have subsequently conducted as part of Aalto University’s aivoAALTO project has identiďŹ ed further results.

What we found is that also the anterior prefrontal cortex, a region of the brain that is known to be associated with social cognition and evaluation of the consequences and risks of selected behaviour, exhibits robust and reliable responses when the research subject watches an emotionally engaging movie that depicts risk-taking behaviour.

This ďŹ nding has led us to use feature ďŹ lms in further non-invasive neuroimaging studies that focus on people observing and also assessing social interaction and associated risk-taking behaviour.

Furthermore, given that the brain to a signiďŹ cant extent perceives the actions of others using the same neural processes that enable the production of similar actions in a phenomenon that has been

References: t #FDIBSB " " 3 %BNBTJP FU BM

$PHOJUJPO o t #FMMJWFBV + 8 % / ,FOOFEZ FU BM

4DJFODF o t %VOCBS 3 * $PSUFY o t )BTTPO 6 : /JS FU BM 4DJFODF o t +ĂŠĂŠTLFMĂŠJOFO * 1 , ,PTLFOUBMP FU BM

5IF 0QFO /FVSPJNBHJOH +PVSOBM o t +ĂŠĂŠTLFMĂŠJOFO *1 + 1 ,BVQQJ FU BM /FVSPTDJFODF .FFUJOH 1MBOOFS 4BO %JFHP $" 4PDJFUZ GPS /FVSPTDJFODF 0OMJOF

termed mirroring, these studies can also reveal information about how the brain assesses the risks and consequences of one’s own actions in a social interaction setting.

#SBJOT JO NPWJFT One fundamental aspect of social interaction is that it evolves over time. It cannot be fully understood when information is only available from a single time point, such as when looking at a photograph of interaction between different people.

Recent neuroimaging research, which uses naturalistic stimuli, suggests that there is a hierarchy of temporally receptive “windowsâ€? in the human brain, with the prefrontal areas enabling the integration of temporally distributed events, such as those present in human social interaction. This ďŹ nding is parallel to our own observations of the prefrontal cortical areas synchronizing their activity across subjects over slower timescales during the watching of a movie.

Tentatively, a closer inspection of data acquired in our laboratory revealed statistically signiďŹ cant lowfrequency inter-subject correlations in the anterior prefrontal cortex of the brain that varied as a function of time.

This ďŹ nding suggests that speciďŹ c events in the movies elicited the low-frequency inter-subject correlations. It appears that the human brain evaluated the high-risk situations and moral dilemmas depicted in the movie.

The nature of the events and risks in the ďŹ lm varied from characters engaging in violent behaviour and being faced with moral dilemmas to taking chances in dating.

All this indicates that cinema is a promising research tool for the study of social cognition and risk-taking behaviour, and its use is evidently bound to increase with the development of the brain signal analysis methods used in our Mind and Brain laboratory.

t ,BVQQJ + 1 * 1 +ĂŠĂŠTLFMĂŠJOFO FU BM

'SPOU /FVSPJOGPSNBUJDT t -FSOFS : $ + )POFZ FU BM

t + /FVSPTDJ o t -FXJT 1 " 3 3F[BJF FU BM

/FVSPJNBHF o t -PHPUIFUJT / , 1IJMPT 5SBOT 3 4PD -POE # #JPM 4DJ o t 0HBXB 4 5 . -FF FU BM

1SPD /BUM "DBE 4DJ 64" o t 3J[[PMBUUJ ( BOE - (SBJHIFSP

"OOV 3FW /FVSPTDJ o

10 minuuttia / 10 minutes

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Turned on by neurochemistry Text Eeva Pitkälä Photo Outi Törmälä

Who are you?

I am Iiro Jääskeläinen, PhD, Senior Scientist at BECS, Department of Biomedical Engineering and Computational Science, Aalto University School of Science.

What did you think you’d be when you were a school kid?

I reckoned I’d be an artist when I grew up. I never pinned down what kind of an artist, however. I dreamed about both the fine arts and cinema. I went to upper secondary school at Torkkeli, which specialises in the visual arts, in addition to which I happened to take some introductory courses at the open university, and these eventually carried me away.

How did you become a brain researcher?

The open university courses examined questions more deeply than I was used to at upper secondary school, and this inspired me. The subject, which finally piqued my scientific curiosity, was neurochemistry and its connection with thought processes. I applied to study with the University of Helsinki and this is how I eventually became a brain researcher.

What movies do you show to your research subjects?

The film varies according to the research concept and objective. A common characteristic is that the film or clip is well-directed. During our first study, we showed the Oscar-winning movie Crash by the production company Lions Gate Films. It elicited powerful emotions from viewers.

The research question determines which parts of a movie are selected for use. In this, the expertise of the Aalto University School of Art and Design has proven very helpful. Aki Kaurismäki’s Match Factory Girl, for example, contains only very few trucking shots and little zoom use, and the film was thus selected for studies involving persons with Asperger personality traits — they enjoy watching films that contain little of these effects.

Lokakuu 2011

What kinds of movies do you prefer?

It varies as a brain-worker. I’m often tired of thinking.

When I go to the cinema, I tend to choose entertaining and unsurprising films, such as James Bond movies.

On the other hand, I often pick a movie based on its director. Steven Spielberg, for example, usually

manages to turn out well-made movies that are fun to watch while also stirring emotions and provoking thoughts. James Burton’s films, the latest of which is the 3D movie Alice in Wonderland, likewise display plenty of the director’s personality.

35

36

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Professor Kirschenmann on the tracks Text Eeva Pitk채l채 Photos Juuso Noronkoski

Lokakuu 2011

Siellä–In there

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Karolin Kirschenmann’s new appointment and first impressions of Finland were the subjects of discussion during a tram journey.

37

38

I CAME to Finland for the first time ever on a late flight in January 2011,” Karolin Kirschenmann recalls now, nine months later.

“I was very nervous, I did not know what to expect in this dark hour at the airport. All I knew was that in two days time I would be facing Aalto University’s tenure track committee.

I was also desperately aware of how in the next few days I would have to decide whether I liked Finland or not.”

Professor Kirschenmann’s life has certainly changed a lot in the last few months. She majored in banking and finance in Germany, defending her thesis at the University of Heidelberg.

Now she is a tenure track Assistant Professor – Aalto University’s first-ever such recruitment – and on her way to be photographed for Aalto University Magazine.

Lokakuu 2011

It is a sunny midday. The tram we are in rattles slowly along the Mannerheimintie thoroughfare. The tram is a Mannheim model, procured by the City of Helsinki from Germany some time ago.

“Germany and Finland resemble each other in many ways. In fact, I have already been able to identify many similarities and differences.”

“The biggest difference I have found so far is in language skills. It is astonishing that one can live here without speaking Finnish, which is great for a recent arrival. Even at small kiosks, the staff can give you advice in English.”

“Finnish still sounds odd to me, the pronunciation is really tough to get used to. There is a guy called PeteR in our department. That sharp ‘R’ sound is so different from, for example, the softer Peter in English.”

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

“It’s funny that there’s a street called Mannerheimintie here, as it reminds me of Mannheim, my university town in Germany. This tram is familiar, too, as it comes from my old home town.”

Our tram turns to Runeberginkatu, a street dotted with many ground-floor business premises, restaurants and small cafés.

“I read somewhere that Finland is not a service society, which is true in the case of cafés at least. There is lots of self-service, and in the cafés, nobody really cares what you do. That I find very strange. But then again, people here really are friendly and helpful,” she says.

Her research focuses on empirical corporate finance with a special interest in empirical banking and financial institutions. “My thesis consists of several studies, which analyse demand and supply determinants, especially those related to loan contract terms in bank lending in transition countries.”

The tram now passes the main building of the School of Economics.

We are in the city centre and the pavement bustles with students, researchers and occasional passers-by.

“The School of Economics feels very dynamic and fast developing. I also like our research group. We all work in the same department, with offices along the same corridor. There are no barriers to communication and we meet for coffee twice a day. This is really nice and those 15 minutes do wonders to your productivity.”

“The tenure track system has many advantages for us young researchers because it offers a clear perspective for one’s future. It gives me an opportunity to make plans and the system helps me identify my progress along the track, signposting the way forward. From the

very first moment, it has driven me to work hard. I guess that I personally am more aware of the pressure now – time will tell whether this is good or bad.”

On Simonkatu, we look out through the window at people rushing to and from the Kamppi shopping centre.

“What I find strange in Finland are mainly the tiny details of everyday life, the small things that you have become used are no longer the same.”

“One of the funniest things is that the department stores and book stores look very American. Furthermore, just like in the USA, there are lots outdoor activities going on: people jog all over in nice running gear, water bottles in their hands and so on. Those shoe-cleaning brushes in front of houses are another funny thing. Of course it is very sensible, but it just looks odd to me.”

“And then there are the rubber boots!

In Germany, country people may use such boots, but so far you’d never see them in the city! Here, you see rubber boots all over, and I sometimes almost feel like I’m dressed inappropriately. I have already decided to buy a pair, they look very stylish.”

One noticeable difference in life here is that Finnish people are quite eager to talk about the Second World War, a topic the tram driver brings up as soon as he hears that she is from Germany. For Germans, this can be a touchy subject.

The tram passes the lively Market Square and heads towards the Southern Harbour.

“Helsinki’s waterfront is ever so beautiful. In January, on my first morning here, I explored the city, just to see if I could live here. It was a wonderful day, the sun was shining and the sea was frozen white. Then I saw the huge ships in the harbour, and I fell for the place right away!”

Karolin Kirschenmann

Tenure Track

t Born in 1979, Germany t Assistant Professor, Aalto University School of Economics, Department of Finance t PhD, thesis Demand and supply determinants of loan contract terms in small business lending, University of Heidelberg t 2007–2011: PhD candidate and research assistant, University of Mannheim, Dpt of Banking and Finance, and University of Heidelberg, Dpt of Economics t Research areas: empirical corporate finance, empirical banking, financial intermediation, financial institutions t finance.aalto.fi/en/people/kirschenmann

t The core academic career system of Aalto University t Offers well-supported career path aimed at the professorial level for successful academics t Has clearly defined expectations, incentives, and assistance in personal development t Consists of three basic levels: 1. Assistant Professor, first or second term 2. Associate Professor 3. Full Professor t An additional level, Distinguished Professor, is reserved to Full Professors with exceptional academic merits

Siellä–In there

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Lokakuu 2011

“I was suprised that in supermarkets yoghurt and milk are sold in similar cartons.”

39

Lokakuu 2011

40

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

“Nowhere in the world have I seen so many Nepalese restaurants as here in Finland. Are there actually any Nepalese restaurants elsewhere? In other countries, these eateries are usually called Indian restaurants.�

Siellä–In there

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Lokakuu 2011

“Somehow there seems to be a lot of American influence in Finnish culture. As in the States, Finnish people enjoy being seen jogging in trendy outfits with their water bottles. The hardy Finns are ready to go out for a run in just tiny shorts, even on a cold spring day.”

41

42

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

“I wondered what the brushes outsides Finnish buildings were for – until I realised that they were used for wiping dirt and snow off the shoes. How practical and logical, I’ve never seen this anywhere else. Practicality is a big thing in Finland.”

Photographer Juuso Noronkoski studies in the MA degree programme of photography at the Aalto University School of Art and Design. Juuso is constantly taking pictures – so much so that he at times gets bored with photography. Every now and then, he would like to bury his camera in the ground and express himself through dance and music instead.

Lopuksi–Finally

43 43

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Uusi koulu ja vanhat kumppanit

Lokakuu 2011

Teksti Juha Paavola Kuvat Outi Törmälä

Päätös uuden koulun perustamisesta on tehty. Uusi – toistaiseksi nimetön – korkeakoulu yhdistää Aalto-yliopiston sisällä Taideteollisen korkeakoulun ja Insinööritieteiden korkeakouluun kuuluvan arkkitehtuurin laitoksen.

Ajatus on ensivaikutelmaltaan hieno – ovathan arkkitehtien luomat monumentaaliset rakennelmat ja rakennukset kiistämättä taidetta, rakennustaidetta.

Rakentamisen sektorilla uutinen on kuitenkin otettu vastaan kulmia kurtistellen. On nostettu esiin kysymys, ottavatko arkkitehdit tarkoituksellisesti etäisyyttä insinööreistä ja insinööritieteistä tai onko tarkoitus romuttaa olemassa oleva yhteistyö.

Arkkitehdit ja insinöörit ovat kulkeneet läpi Teknillisen korkeakoulun historian rinta rinnan. Yhteistyötä ja yhteistoimintaa on vuosien varrella ollut, mutta tiet ovat viime vuosina erkautuneet enemmän tai vähemmän toisistaan.

Asenteet ja eräänlainen kilpailutilanne yliopiston sisällä ovat usein olleet syynä yhteisten tavoitteiden sumentumiseen.

Ehdoksi uuden koulun syntymiselle on nyt asetettu yhteistyön suuntaviivojen uudelleen määrittäminen.

Voiko uusi koulu olla uhka rakennusalalle? Suomalainen arkkitehtuuri tuottaa perinteisesti huippunimiä arkkitehtuurin terävimpään kärkeen. Aivan tähän eivät muut insinööritieteiden edustajat ole vielä yltäneet. On siis todennäköistä, että arkkitehtien saama peruskoulutus tukee paremmin kansainvälisen huipun saavuttamista. Olisiko insinööritieteillä nyt oiva tilaisuus myös saada jotakin uutta omiin koulutusjärjestelmiinsä?

Yhteistyön hiomiseen on joka tapauksessa lähdetty innolla mukaan. Innovatiivisia avauksia on ideoitu. Uusia rakenteita koulutuksen organisoimi-

seksi on viritelty. Yhteistä mielenkiintoa arkkitehtuurin, insinööritieteiden ja taiteen välillä on löydetty esimerkiksi kalusteiden, lavasteiden ja rakenteiden kestävyyden määrittämisessä. Kaikki ovat yksimielisiä, että sykli, jossa suunnitellaan, analysoidaan, rakennetaan, koestetaan ja selvitetään syyt havaittuihin ilmiöihin, laajentaa kaikkien osapuolten ymmärrystä. Havainnot kertovat, että tarvetta ymmärryksen avartumiselle ja lisäämiselle on. Kaikkien ei tarvitse tuntea teorioita jokaisen ajatuksen takana. Ne opitaan ymmärtämään ja ottamaan huomioon yhteistyössä ryhmän sisällä ilmankin.

Kysymys siis kuuluu, löytyykö hankkeessa riittävästi yhteistyöaihioita vai voisiko käydä jopa niin, että uuden koulun toiminta kariutuu liiallisen eriytyneisyyden vuoksi. Jos peilaa näitä äärimmäisiä riskitekijöitä sitä innostuneisuutta ja niitä uusia lennokkaita ajatusmalleja vasten, joita suunnittelussa on esitetty, riski uuden koulun menettämisestä on häviävän pieni. Työ ja haasteet on otettu vastaan vakavasti.

– Uusi koulu yhdistää taiteen, muotoilun ja arkkitehtuurin Aalto-yliopiston taideteollinen korkeakoulu ja Insinööritieteiden korkeakoulun arkkitehtuurin laitos muodostavat uuden korkeakoulun 1.1.2012 alkaen.

Arkkitehtuurin, maisema-arkkitehtuurin, taiteen ja muotoilun kokoaminen yhteen kouluun lähentää toisiinsa tutkimusja koulutusalat, jotka liittyvät ihmisläheisen elinympäristön suunnitteluun ja kehittämiseen. Yhdistyminen vahvistaa myös taiteellista toimintaa Aalto-yliopistossa.

Yhdistyminen ei vaikuta itse arkkitehtikoulutukseen. Tavoitteena on löytää uusia yhteistyömuotoja insinööritieteiden, arkkitehtuurin sekä Taideteollisen korkeakoulun edustamien alojen välille niin opetuksessa kuin tutkimuksessa.

Uudessa korkeakoulussa on yhteensä 2110 tutkinto-opiskelijaa. Henkilöstön määrä henkilötyövuosina on 480. Uuden korkeakoulun laitokset jatkavat toimintaansa Arabian ja Otaniemen kampuksilla.

Päätös uuden korkeakoulun nimestä on tehty lokakuussa, mutta tieto ei ehtinyt mukaan lehteen.

Professori Juha Paavola on rakennustekniikan laitoksen johtaja ja Insinööritieteiden korkeakoulun varadekaani.

44

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

WDC: Hyvinvointia muotoilemassa Miten psykiatrian hoitoa tai ikäihmisten asumispalveluja voi kehittää muotoilun avulla?

Tätä selvitetään Aalto-yliopiston hankkeessa, joka on osa Helsingin designpääkaupunkivuotta 2012.

Lokakuu 2011

Teksti Tiina Jakobsson Kuvitus Tuomas Kärkkäinen

Lopuksi–Finally

on vuoden 2012 World Design Capital (WDC) yhdessä Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja Lahden kanssa. Aalto-yliopisto on yksi hankkeen kumppaneista. Yliopistossa WDC-hanketta koordinoiva projektipäällikkö Kaisa Kivelä kertoo, että aaltolaiset lähtivät mielellään kehittämään teemavuoteen liittyviä projekteja. ”Ideoita kerättiin opiskelijoilta ja henkilöstöltä avoimen haun ja työpajojen kautta. Yliopistosta valittiin WDCohjelmistoon yli 30 hanketta. Yhteensä WDC-projekteissa on mukana satoja Aallon opiskelijoita, tutkijoita ja henkilöstöä”, Kivelä kertoo.

Toteutettavien projektien muoto vaihtelee tutkimus- ja kehittämishankkeista näyttelyihin, juhliin ja seminaareihin.

Mukana on myös urbaaneja rakennelmia sekä opetukseen ja oppimiseen liittyvien asioiden kehittämistä.

ELSINKI

Lokakuu 2011

Palveluja asiakkaan parhaaksi Yksi Aalto-yliopiston WDC-hankkeista on hyvinvointipalvelujen kehittämiseen tähtäävä 365 Wellbeing. Kokonaisuus muodostuu 12 osaprojektista, joissa paneudutaan Helsingin ja muiden WDC-kaupunkien nykyisiin ja suunnitteilla oleviin palveluihin tai prosesseihin. Pääajatuksena on toiminnan kehittäminen käyttäjä- ja sidosryhmälähtöisesti.

45 45

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Aalto-yliopistosta projekteja toteuttavat maisteri- ja tohtoriopiskelijat sekä tutkijat, jotka työskentelevät monikulttuurisissa ja monitieteisissä ryhmissä.

Esimerkiksi Kauniaisissa sijaitsevaa ikäihmisten palvelutalo Villa Bredaa kehitetään tuomalla asukkaille kulttuuripalveluja. Muut hankkeet liittyvät muun muassa terveydenhuollon sähköiseen asiointiin ja savuttomiin julkisiin ympäristöihin.

Pilottiprojektina syksyllä 2011 on käynnistetty hanke, jonka tavoitteena on Helsingin kaupungin psykiatrisen hoidon käytäntöjen ja ympäristöjen kehittäminen. ”Opiskelijaryhmät ovat syksyllä olleet kenttätöissä. He ovat olleet Malmin psykiatrian poliklinikalla ja Auroran sairaalassa haastattelemassa hoitajia ja lääkäreitä, havainnoimassa hoitotilanteita sekä pitämässä suunnittelutyöpajoja”, kertoo 365 Wellbeing -hanketta johtava teollisen muotoilun professori Turkka Keinonen Aalto-yliopistosta. ”Ensimmäisten havaintojen perusteella mahdolliseksi kehittämiskohteeksi on noussut hoitovastuun ja tietojen siirtyminen, kun potilas siirtyy hoitoyksiköstä toiseen. Muita mahdollisia kehittämiskohteita ovat sairaalan ja kolmannen sektorin välinen yhteistyö potilaan kotiutuessa sekä avohoidossa olevien potilaiden kotihoidon järjestelyt”, Keinonen kertaa ryhmien huomioita.

Kehittämisideat kootaan yhteen syksyn aikana. Malmin psykiatrisen poliklinikan ja Auroran sairaalan kanssa on sovittu projektin toisesta vaiheesta, joka toteutetaan vuonna 2012. Kakkosvaiheessa työstetään eteenpäin niitä teemoja ja ratkaisuehdotuksia, jotka hoitohenkilökunta kokee tärkeimmiksi. ”Muotoiluyhteistyötä on aiemmin tehty yritysten kanssa, muttei juurikaan julkisen sektorin kanssa. Mukana olevat kaupungit ovat olleet erittäin kiinnostuneita 365 Wellbeing -hankkeesta.

Paras onnistumisen merkki meille olisi, jos kaupungit jatkaisivat näitä projekteja vielä myöhemmin tai tekisivät yhteistyötä designerien kanssa muissakin hankkeissaan”, pohtii Keinonen.

– Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Lahti muodostavat yhdessä vuoden 2012 maailman designpääkaupungin. Teemana on Open Helsinki – Embedding Design in Life.

Aalto-yliopiston World Design Capital Helsinki 2012 -ohjelmisto tekee tunnetuksi elinympäristöjen suunnittelua, kehittämistä ja tutkimusta. Käyttäjälähtöinen ajattelu, eri alojen välinen yhteistyö ja kestävän kehityksen periaatteet ohjaavat erilaiset tarpeet huomioivaa, parempien elinympäristöjen suunnittelua.

Seuraa Aalto-yliopiston WDC-hankkeita blogissa: blogs.aalto.fi/wdc2012 sekä marraskuussa avattavilla verkkosivuilla: wdc2012.aalto.fi

46 4 6

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Ajatuksia sanoista ja kuvista

Lokakuu 2011

Teksti OK Do Kuva Laura Nissinen JENNA: Kirjoittaessani olen viime aikoina ajatellut amerikkalaisen kirjailijan Flannery O’Connorin sanoja: ”Mitä pidempään katsot jotakin, sitä enemmän maailmaa voit siinä nähdä. Ja vakavasti otettava kirjoittaja kirjoittaa aina koko maailmasta.” Eikö sama logiikka päde suunnitteluunkin? Kuten kirjoittaja myös suunnittelija omaksuu tietyn sosiaalisen, poliittisen ja/tai kulttuurisen roolin sekä äänen, ja vaikuttaa tätä kautta ympäröivään maailmaan. Työkaluina saattavat olla sanojen sijaan kuvat tai muodot, mutta lopputuote lienee yhtälailla tarinankerrontaa. Mielestäni sekä hyvät kirjoittajat ja puhujat että parhaat suunnittelijat onnistuvat kertomaan tarinoita yhtä aikaa itsestään ja ympäristöstään – sekä välittämään että luomaan tietoa.

asiakkuuksista, ja yhä enemmän laajakatseisesta yhteistyöstä, vuorovaikutuksesta, suunnittelijoiden ja muiden ihmisten välillä.

ANNI: Huolimatta taloudellisista ja kulttuurisistakin paineista muotoilijoiden ja muotoilukoulujen tapa tutkiskella ja rakentaa maailmaa – tai kommunikoida siinä ja siitä – tuntuu olevan muuttumassa yhä henkilökohtaisemmaksi. Suunnittelutyön lähtökohtia, sen filosofiaa ja tuloksia pohditaan tarkastelemalla ympäristöä rehellisen kokonaisvaltaisesti ja arvokriittisesti. Muotoilija on ”poistumassa teltastaan, osaksi maailmaa ja sen verkostoja”, kuten designvaikuttaja John Thackara on kehottanut tekemään.

Tulevaisuudessa suunnittelussa on kenties yhä vähemmän kyse toimeksiannoista ja

ANNI: Kriittisyys on valttia, ja koulu on koti rakentavan kriittisyyden harjoittelulle. Mitä järkeä olisi jättää kyseenalaistamatta suunnittelijuuden syitä ja seurauksia, sen suhdetta maailmaan? Tämä tapahtuu parhaiten paitsi lukemalla ja kuuntelemalla myös tekemällä: muotoilemalla, keskustelemalla ja kirjoittamalla. Voitaisiinko muotoilukoulujen tehtäväksi ajatella kauniin kriittisyyden tai kriittisen kauneuden tuottaminen?

JENNA: Kuten aiemmin lainaamani viisauskin antaa ymmärtää, luku- ja kirjoitustaito ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa – samoin suunnittelussa. Ja koska maailma – itsemme mukaan lukien – muuttuu koko ajan, parasta, mitä koulutus voi meille tarjota, on välineitä lukea sitä: tapoja etsiä ja käsitellä tietoa sekä yleistä tietoa siitä, ettei yleistä tietoa ole olemassakaan. Haluan lisätä vielä toisen viisauden, jonka mukaan ensimmäinen ajatus ei ole yleensä koskaan paras ajatus. Ja kolmannen, joka kehottaa lukemaan kaiken aina kahdesti; kerran ihmisenä ja toisen kerran kriitikkona

JENNA: Suunnittelijalla on kuvien ja muotojen käyttäjänä paljon valtaa. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja jos aja-

tellaan, että suunnittelija toimii yhä useammin omista lähtökohdistaan – yhteistyössä asiakassuhteiden sijaan – lankeaa hänelle myös paljon sisällöllistä vastuuta. Suunnittelija tekee päätöksiä ja artikuloi asioita oikeaksi katsomallaan tavalla, rikkoen konsensusta tai vahvistaen totuuksia. Tässä yhteydessä tärkeään asemaan nousee myös taito puhua omasta työstään: perustella ja puolustaa sitä, tai kyky nähdä se osana laajempaa kokonaisuutta – osana suunnittelijan ouevrea, tai maailmaa.

ANNI: Tapa, jolla puhumme siitä mitä teemme, on olennainen osa itse tekemistä. Sanoja ja muotoja ei tule käsittää tai käsitellä erikseen – tai suljettuina. Umberto Econ ajatuksia mukaillen taiteellisen työn tulisi olla avointa tulkinnalle ja kehitykselle. Voiko hyvä muoto tai vuoropuhelu olla koskaan valmis?

– OK Do on luova kollektiivi ja nettijulkaisu, jonka perustivat muotoilija-kirjoittaja-kuraattorit Anni Puolakka ja Jenna Sutela (syntyneet 1983).

Se hyödyntää luovia välineitä ja menetelmiä herättäessään keskustelua sosiokulttuurisista kysymyksistä, tulevaisuus työnantajanaan.

Tänä syksynä OK Do vetää Aalto-yliopistossa Critical Studio -kurssin, joka haastaa suunnittelijan perinteiset roolit, keskittyen kysymyksenasetteluun niihin vastaamisen sijasta. ok-do.eu

Lopuksi–Finally

Marimekko-kilpailu designkoulujen kesken – Marimekko järjesti 60-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi kansainvälisen suunnittelukilpailun, jonka teemana oli Miksei yhdessä? – Why not Together? Kilpailu järjestettiin yhteistyössä Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun kanssa, ja mukaan kutsuttiin opiskelijoita maailman johtavista designkouluista.

Tehtävänä oli luoda uudenlaisia muotoilu-, tapahtuma- tai palveluratkaisuja, jotka yhdistävät ihmisiä yli kulttuurien ja mannerten.

Kilpailussa palkittiin kaksi Taideteollisessa korkeakoulussa syntynyttä ehdotusta. Tuotekategoriassa valittiin 8 000 euron voittajaksi Minna Piirosen suunnittelema Kumputie-oleilukaluste. Toiminta- ja tapahtumakategoriassa voitti 8 000 euron palkinnon työpari Satu Maaranen ja Matti Liimatainen Mobile Shop -kauppa-autokonseptillaan.

Lokakuu 2011

47

Kuva Saara Koskinen

Palkitut

47

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Minna Piirosen suunnittelema Kumputie-kaluste sai kiitosta sosiaalisuudesta ja leikkisyydestä.

Kilpailussa oli mukana kuusi designkoulua: Aalto-yliopisto Suomesta, Design Academy Eindhoven Hollannista, Konstfack Ruotsista, Royal College of Arts Englannista, Parsons The New School for Design Yhdysvalloista sekä Tama Art University Japanista.

Venla Kuuluvainen on Vuoden Aalto-urheilija –

Palkinto puurakentamisen tutkimushankkeelle –

Tapio Lokki teki Vuoden Aalto-teon –

Vuoden Aalto-urheilijaksi on nimetty muodostelmaluistelija Venla Kuuluvainen. Hän opiskelee Kemian tekniikan korkeakoulussa prosessien ohjausta ja automaatiota.

Rockettesissa luisteleva Kuuluvainen voitti muodostelmaluistelun maailmanmestaruuden Suomen kotikisoissa Helsingissä keväällä 2011. Hänellä on ennestään MMkultaa vuosilta 2008 ja 2010, Universiadikultaa vuodelta 2011 ja hopeaa 2009 sekä useita muodostelmaluistelun SM-mitaleita.

Vuoden 2011 Schweighofer Preis -innovaatiopalkinto myönnettiin TES Energy Facade -tutkimushankkeelle. Siinä olivat mukana Münchenin teknillinen yliopisto TUM, Norjan teknis-luonnontieteellinen yliopisto NTNU Trondheimista sekä Aalto-yliopisto. Hanke toteutettiin vuosina 2008–2010 osana kansainvälistä WoodWisdom-Net -tutkimusohjelmaa.

TES-hankkeessa tutkittiin, miten puurunkoisiin suurelementteihin perustuvalla julkisivujen korjausmenetelmällä voidaan parantaa vanhojen rakennusten energiatehokkuutta.

Monitieteiseen ja useasti aiemminkin palkittuun hankkeeseen osallistui Aalto-yliopistosta tutkijoita arkkitehtuurin, rakennustekniikan, maanmittaustieteiden, energiatekniikan ja puutuotetekniikan laitoksilta.

Puutuotealan Schweighofer-palkinto myönnetään joka toinen vuosi. Palkintosummana jaetaan yhteensä 300 000 euroa elämäntyöpalkintoon sekä innovaatiopalkintoihin.

Akatemiatutkija Tapio Lokki palkittiin Aaltoyliopiston lukuvuoden avajaisissa Vuoden Aalto-teko -palkinnolla. Palkitsemisperusteena oli Lokin vaikutus tutkimusryhmänsä ideoiden kaupallistamiseen.

Tapio Lokki on perustajajäsen tutkimuslähtöisessä start-up-yrityksessä. Vuoden 2010 lopulla perustettu ja nyt noin 40 henkeä työllistävä Blaast on ohjelmistoyritys, jonka ansiosta edullisempien puhelinmallien omistajat ympäri maailmaa voivat saada käyttöönsä vastaavat sovellukset kuin älypuhelimen omistajat.

Yritys sai alkunsa Aalto Center for Entrepreneurship -innovaatiopalveluiden ja mediatekniikan tutkijaryhmän yhteistyöstä, jossa keskityttiin käyttöliittymiin. Tutkimusta johti akatemiatutkija Tapio Lokki.

4 48

AALTO A A LTO UNIVERSIT UNI ER UNIV R SIT SI T Y M MAGAZINE MA A G A ZINE ZIN Z ZI I NE E

Lopuksi–Finally

Arjen valintoja -palstalla kysytään asiantuntijoilta heidän tutkimusalaansa liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista.

Energiatekniikan professori Kai Sirén pannuhuoneessa

Lokakuu 2011

Teksti Paula Haikarainen Kuva Laura Nissinen

Miten kotisi lämpiää?

Asun 1960-luvulla rakennetussa omakotitalossa. Siinä oli alun perin öljylämmitys, mutta vaihdoin kaukolämpöön välittömästi muutettuani.

Kaukolämpö, erityisesti kun se tuotetaan yhteistuotantona eli sähkö ja lämpö samasta polttoaineesta, on hyvä ratkaisu taajama-alueilla. Ideaali ratkaisu sekään ei ole.Jos nyt rakentaisin uuden talon, pyrkisin saamaan siihen mahdollisimman paljon uusiutuvaa energiaa, lähinnä auringosta ja maaperästä.

Mitkä ovat kotitalouksien pahimmat energiansyöpöt?

Energiaa eniten käyttävät toiminnot riippuvat paljon rakennuksen iästä.

Vanhoissa rakennuksissa, joissa on heikko eristystaso ja vanhanaikainen ilmanvaihtojärjestelmä, on tilojen lämmitys usein se suurin syöppö.

Uusissa rakennuksissa on parempi eristystaso ja tehokas ilmanvaihdon lämmön talteenotto, jolloin lämpimän käyttöveden ja kiinteistösähkön osuudet korostuvat.

Ilmalämpöpumput ovat hellekesien myötä nousseet hittituotteiksi – ovatko ne hintansa arvoisia?

Ilmalämpöpumppuja – tarkemmin ilma-ilma-lämpöpumppuja – asennetaan paljon sähkölämmitteisiin taloihin sekä lämmitys- että jäähdytystarkoituksessa. Usein käy niin, että se minkä ne lämmityksessä säästävät, ne jäähdytyksessä tuhlaavat. Toisaalta kesäaikana sisälämpötilat pysyvät miellyttävällä tasolla.

Moitteettomasti toimiessaan ne saattavat hyvinkin olla hintansa arvoisia.

Käytämme 97 % puhdistetusta vedestä muuhun kuin juomiseen, esimerkiksi vessan huuhteluun.

Onko niin sanotun harmaanveden käyttö realistinen vaihtoehto vai tulevatko ulkohuussit takaisin?

Onhan se ainakin globaalisti ajatellen aika erikoista, että vessan huuhteluun käytetään juomakelpoista vettä. Kotitalouksien harmaatvedet tarkoittavat peseytymis- ja pesuvesiä sekä kiinteistöjen sadevesiä, jotka kerätään erillisellä putkistolla talteen ja otetaan uudelleen käyttöön esimerkiksi vessan vesisäiliöön.

Harmaanveden käyttö on periaatteessa hyvä ratkaisu, mutta edellyttää lisäinvestointeja rakennuksen järjestelmiin ja nostaa talon hintaa. Ehkä paras ratkaisu olisi kompostoiva wc tai ”käymälä”, jossa toteutuu luonnollinen materiaalinkierto varsin tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti.

49 49

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Lehti on syntynyt!

KOMMENTOI LEHTEÄ OSOITTEESSA

blogs.aalto.fi/magazine

Lokakuu 2011

Teksti Paula Haikarainen Kuva Juuso Noronkoski

Uusi yliopisto tarvitsee uuden lehden.

Tavoite oli selvä alusta alkaen, mutta tehtävä ei ollut helpoimmasta päästä.

Aalto-yliopiston viestinnän mediatiimi otti haasteen vastaan innokkaasti, päästiinhän luomaan uudenlaista ja ennennäkemätöntä yliopistolehteä.

Yliopiston perustajakorkeakoulut olivat julkaisseet jokainen omaa lehteään: Teknillinen korkeakoulu Polysteekkia, Kauppakorkeakoulu Avistaa ja Taideteollinen korkeakoulu Arttua. Uuden lehden tuli yhdistää näiden parhaat puolet ja säilyttää entiset lukijat. Samalla tuli saavuttaa uusia yleisöjä, tuoda esiin tuoreita aiheita sekä yliopistolehdelle uudenlaista visuaalista ilmaisua.

Lehden konseptointiin haettiin apua asiakaslehtiin erikoistuneista lehtitaloista. Kumppaniksi valikoitui Alma 360 Asiakasmedia, ja yhteistyö alkoi keväällä 2011.

Konseptoinnin tausta-aineistona käytettiin lukijatutkimusta, joka oli tehty korkeakoulujen aiempien lehtien lukijoille. Lisäksi Alma 360 haastatteli yliopiston johtoa varmistaakseen, että lehden tavoite on kaikille yhteinen.

Suunnittelutyö tehtiin Alma 360:n vetämissä työpajoissa. Niihin osallistui toimituksen lisäksi alumnitoiminnan ja korkeakoulujen edustajia. Alusta lähtien

mukana oli myös kaksi graafisen suunnittelun opiskelijaa Taideteollisesta korkeakoulusta sekä AD ja kuvatoimittaja Alma 360:stä – molemmat Taideteollisen alumneja.

Lehdelle määriteltiin kolme tehtävää. Niistä ensimmäinen on kertoa Aalto-yliopiston vaikuttavuudesta, miten yliopisto toimintansa kautta rakentaa parempaa maailmaa ja vahvempaa Suomea. Lisäksi lehti viestii yliopiston monialaisuudesta – tekniikan, taiteen ja talouden kohtaamisista. Erityisesti alumneille suunnattu lehti kertoo myös heistä itsestään. Aalto University Magazine on mukana alumnien urapoluilla ja elämässä.

Lehden nimi kertoo kiertelemättä, mistä julkaisussa on kyse. Maailmanluokkaan tähtäävän suomalaisen yliopiston tulee palvella myös kansainvälisiä lukijoita. Tasapainottelu kahden kielen välillä ratkaistaan julkaisemalla artikkeleja englanniksi myös verkossa.

Lehden verkko-olemus on toimituksen blogi, ja näköislehti ilmestyy Issuu.comsivustolla.

Toimitus on Aalto-yliopiston viestinnässä, mutta yhteistyö Alma 360:n kanssa jatkuu. He tarjoavat graafisen suunnittelun koulutusohjelmasta tuleville vaihtuville graafikoille ja kuvittajille

Uuden lehden kätilöt perhepotretissa takavasemmalta: Alma 360 Asiakasmedian toimituspäällikkö Kaisa Mikkola & tytär Lotta, kehityspäällikkö Markku Rimpiläinen, art director Liisa Seppo ja kuvatoimittaja Sarri Kukkonen; Aallon viestinnästä toimittaja Tiina Jakobsson, toimitussihteeri Viivi Holopainen, graafinen suunnittelija Juho Hiilivirta ja toimittaja Eeva Pitkälä; edessä vasemmalta päätoimittaja Eveliina Olsson ja toimituspäällikkö Paula Haikarainen. Kuvasta puuttuvat graafinen suunnittelija Safa Hovinen sekä Alma 360:n toimitussihteeri Erja Aalto.

työharjoittelupaikan AD:n ohjauksessa neljä kertaa vuodessa.

Myös valokuvaajat tulevat pääosin Taideteollisesta korkeakoulusta. Jatkossa lehden tekemisessä voivat yhtä lailla olla mukana vaikkapa viestinnän opiskelijat Kauppakorkeakoulusta tai mediatekniikan opiskelijat Perustieteiden korkeakoulusta.

Lehden toimitusneuvosto tukee toimitusta taustalla ja päättää lehden teemoista.

Ensi vuodesta alkaen Aalto University Magazine ilmestyy neljä kertaa vuodessa, ja sisällöt muotoutuvat pääteemojen ympärille. Helmikuussa 2012 ilmestyvän numeron teemana on hyvinvointi – aihe, josta on paljon kerrottavaa.

50

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE

Lopuksi–Finally

Kalenteri Telecom Forum – uusinta uutta mobiili- ja verkkopalveluissa AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 01

Aalto-yliopiston sidosryhmälehti kertoo tieteestä ja taiteesta, tekniikasta ja taloudesta sekä niiden kohtaamisista ja ihmisistä tarinoiden takana. / Aalto University Magazine relates to science and art, technology and business – and the people behind them.

JULKAISIJA/PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintä / Aalto University, Communications VIESTINTÄJOHTAJA / DIRECTOR OF COMMUNICATIONS Tapio Hedman

1.11.

8.11.

17.15–19.00, Sähkötekniikan korkeakoulu, Otakaari 5 A, sali S4, Espoo Juhani Hintikka, CEO, Comptel: Data in Telecommunications Networks – The New Oil?

Olli-Pekka Rantala, Director of Communications Networks Unit, MINTC: Spectrum Policy and Commercialization of Radio Spectrum

15.11.

Jussi Kaasinen, Co-Founder, Sports Tracking Technologies Ltd: The Art of Mobile Sports Tracking

OSOITE/ADDRESS:

PL/PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland Puhelin/Telephone: +358 9 470 01 aalto.fi blogs.aalto.fi/magazine magazine@aalto.fi

22.11.

Opportunities in Growing the Ecosystem of Technology Companies

29.11.

15.11.

16.11.

29.11.

TOIMITUSSIHTEERIT/SUBEDITORS:

Erja Aalto, Alma 360 Asiakasmedia Viivi Holopainen TOIMITTAJAT/EDITORS: Tiina Jakobsson, Eeva Pitkälä

OHJAAVA AD: Liisa Seppo, Alma 360 Asiakasmedia KUVATOIMITTAJA / PHOTO EDITOR:

7.12.

TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT / CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Mervi Ahlroth, David Butow, Helinä

14.12.

ISSN 1799-9324 ISSN-L 1799-9324

Vuodesta 2012 alkaen lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. / Four issues per year from 2012 on.

15.12.

2012 13.–14.1.

Lokakuu 2011

Tekniikan päivät, teemana maa Dipoli, Otakaari 24, Espoo

11.1.

Uuden koulun aloitusjuhla – taideteollisen alan ja arkkitehtuurin koulutus yhdistyvät Mediakeskus Lume, Hämeentie 135 C, Helsinki

alumni@aalto.fi

tieteiden ja taideteollisen alan uusi monialainen tiedeja taideyhteisö. Perus- ja jatko-opiskelijoita yliopistossa on 20 000 ja henkilöstöä 4 700, joista professoreja noin 340. Alumneja on yhteensä 75 000. / AALTO UNIVERSIT Y is a new multidisciplinary science and art community in the fields of science, economics, and art and design. At the University, there are 20,000 basic degree and graduate students as well as a staff of 4,700 of which 340 are professors.

The number of alumni totals 75,000.

Media Lab Demo Day Mediakeskus Lume, Hämeentie 135 C, Helsinki

OSOITTEENMUUTOKSET / ADDRESS UPDATES:

AALTO-YLIOPISTO on teknillisten tieteiden, kauppa-

Liiketoiminnan turvallisuus Venäjällä ja Kiinassa -hankkeen päätösseminaari 14.00 Palace, Konferenssisali, Eteläranta 10, Helsinki

PAINATUS/PRINTING : Libris Oy, 2011 PAPERI/PAPER:

Munken Lynx 240 g/m2 (kansi/cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages)

Perspektiivipäivä 2011 – liikkeenjohdon ajankohtaisia teemoja 16.00 Kauppakorkeakoulu, Juhlasali, Runeberginkatu 14-16, Helsinki

Sarri Kukkonen, Alma 360 Asiakasmedia

Hirvikorpi, Iiro P. Jääskeläinen, Tuomas Kärkkäinen, Janne Lehtinen, Laura Nissinen, Juuso Noronkoski, Katja-Maria Nyman, Juha Paavola, Petja Partanen, Anni Puolakka, Aki-Pekka Sinikoski, Jenna Sutela, Tuomo Tamminen, Outi Törmälä KANNEN KUVA / COVER: Janne Lehtinen KÄÄNNÖKSET/TRANSL ATIONS: Ned Coogan

Seminar: Europe at the crossroads – where are we heading? Can European economy be competitive and over-regulated at the same time?

13.00–18.00 Kauppakorkeakoulu, Juhlasali, Runeberginkatu 14-16, Helsinki

TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU / GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE:

Juho Hiilivirta

Uusien professoreiden avajaisluennot Dipoli, Otakaari 24, Espoo

Eveliina Olsson Paula Haikarainen

Jatkoon! Yrittäjäksi yrityskaupalla -seminaari 16.00, Kauppakorkeakoulu, G-112, Chydenia, Runeberginkatu 22-24, Helsinki

PÄÄTOIMITTAJA / EDITOR -IN-CHIEF: TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ / MANAGING EDITOR:

Ari Jouppila, VP, Head of Product Development Unit, Mobile Core, Ericsson: Internet of Things

TOIMITUSNEUVOSTO / EDITORIAL BOARD:

Johtava tutkija / Chief Research Scientist Timo Honkela, dekaani/Dean Helena Hyvönen, professori/ Professor Leena Louhiala-Salminen, professori/ Professor Jukka Manner, osakas/Partner Teemu Ollikainen, vararehtori / Vice President Hannu Seristö, varainhankintajohtaja / Director of Fundraising Jyri Tawast, professori/Professor Maija Töyry

Ari Rahkonen, CEO, Microsoft Finland:

23.1.

Jaakko Honko -luento: Professori Bengt Holmström, Massachusetts Institute of Technology 16.00 Kauppakorkeakoulu, Juhlasali, Runeberginkatu 14-16, Helsinki

1.2.

Tulevaisuuden rakentajat -suunnittelukilpailun voittajan julkistaminen aalto.fi/tulevaisuudenrakentajat

AALTO.FI