22
>>
EKNILLISEN KORKEAKOULUN ilmoitustaululla haettiin vuonna 1980 kääntäjää tietokoneen käyttöohjeille. Teknillisen fysiikan opiskelija Kaija Pöysti oli aina pitänyt kirjoittamisesta ja kielistä, ja arveli työn sopivan opiskelijalle. ”Huomasin nopeasti, että tässä aukeaa kokonaan uusi maailma. Kääntäjät eivät tienneet tietokoneista siinä vaiheessa mitään eikä IT-ihmisiä olisi voinut vähempää kiinnostaa suomen kieli ja sen tuottaminen. Totesin, että tässä on paikka, jossa tarvitaan silta”, Pöysti kertoo. Silta syntyi, kun Pöysti perusti Trantexin ja haki siihen töihin tietotekniikkaa tuntevia teekkareita, kielentarkastajan ja myöhemmin eri ohjelmistojen käyttöalueiden tuntijoita. Tarvittiin kaikkien näiden alojen osaamista ja ennen kaikkea erilaisten osaamisten yhdistämistä, että palaset saatiin loksahtamaan paikoilleen. Kääntämisestä yritys laajensi ohjelmien monikieliseen testaamiseen, tekniseen kirjoittamiseen ja kouluttamiseen. ”Kasvaessamme pyrimme koko ajan tunnistamaan, missä syntyy uusia tarpeita ja uusia aukkoja, joiden yli pitää rakentaa siltoja”, Pöysti sanoo.
Kysy miksi Kaija Pöysti on yrittäjäperheen kasvatti. Yrittäjän arjen läheltä nähneenä hän vielä teininä ajatteli, että yrittäjää hänestä ei tule ainakaan, mitä tahansa muuta. 30 vuotta sitten naiset eivät lähteneet opiskelemaan teknillistä fysiikkaa eivätkä diplomi-insinöörit perustaneet firmoja – he menivät turvallisiin töihin suuryrityksiin. Mistä yrittäjyyden idea nousi? Ehkä siitä, että Kaija Pöystin lapsuudenkodissa sai kokeilla, kyseenalaistaa ja kysyä miksi. Kahden tyttären perheessä asioita ei jaoteltu sukupuolen mukaan. Oli vain asioita. Eivätkä vanhemmat yrittäneet ohjata tietylle alalle, vaan opiskelupaikan valinta oli vapaa.
Kuka–Who
AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE
yli 250 työntekijän yritykseksi, kunnes Pöysti ja muut partneriomistajat myivät sen 1997. Yrityksen myyminen oli vain yksi monista mahdollisista vaihtoehdoista. Pöystille oli joka tapauksessa selvää, että hänellä on enemmän vaihtoehtoja kuin ne yrittäjälle aikanaan perinteiset konkurssi tai kuolema. Kun nimet pantiin paperiin, hän oli käsitellyt asian itsensä kanssa. Päätös tuntuu edelleen hyvältä. ”Hienointa on se, että edelleen tulee vastaan ihmisiä, jotka muistelevat miten hienoa oli olla Trantexissä töissä”, Pöysti hymyilee.
Avaraan maailmaan Trantex oli pitänyt Kaija Pöystiä aloillaan – ainakin fyysisesti – 14 vuoden ajan, mutta nyt maailma avartui. Pöysti muutti yrityksessä pitkään mukana olleen miehensä kanssa ensin vuodeksi Bonniin ja sieltä Bostoniin, jossa asui kahdeksan vuotta. Ensin hän toimi Trantexin ostaneen yrityksen palveluksessa ja sitten auttamassa suomalaisia teknologiayrityksiä USA:n markkinoille. Bostonissa aikaa kului myös MIT:n avoimilla luennoilla, kirjailijoita kuuntelemassa, teatterissa ja muissa harrastuksissa, joihin yrittäjän elämässä harvoin oli aikaa. USA:ssa syntyi myös hänen nyt yhdeksänvuotias tyttärensä. Trantexin-vuodet olivat työntäyteisiä, mutta Pöysti ei koe luopuneensa mistään. ”Kaikkea ei voi saada. Jos koet yrittämisen luopumiseksi, siihen ei kannata ryhtyä.” Äidiksi tultuaan Pöystin tärkeysjärjestys on muuttunut. Hän haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa tyttärensä kanssa. Kahvilan pöydällä iPhone päivystää tytön soiton varalta. Muille ei kesken haastattelun vastata. ”En ole sitä mieltä, että lapset tekevät elämän paremmaksi kuin se olisi ilman heitä. Mutta jos lapsia on, kannattaa käyttää aikaa heidän kanssaan.”
Tietokone etsi ymmärtäjää
Fysiikka kuuluu myös tytöille!
Tammikuussa 1983 Suomessa tuli myyntiin maailmalla jo puolitoista vuotta aiemmin lanseerattu IBM PC, ’henkilökohtainen tietokone’. Ensimmäiset PC:t olivat kalliita ja siksi kodeissa harvinaisia, mutta hinnat halpenivat ja koneet yleistyivät koko ajan. Tietokoneet eivät olleet enää yksin ammattilaisten reviiriä. Trantex kasvoi
Ei Pöysti silti kotiäidiksi ole malttanut jäädä. Häntä voi tätä nykyä tituleerata ainakin sarjayrittäjäksi, bisnesenkeliksi, hallitusammattilaiseksi tai kirjailijaksi. Jatko-opinnot systeemianalyysista ovat myös tekeillä, tosin hyvin rauhalliseen tahtiin. Mihin fysiikan koulutusta tässä kaikessa tarvittiin? ”Fysiikassa kiinnosti
erityisesti se, että tehdään malli, joka selittää maailmaa. Jos se ei toimi, etsitään parempi malli. Se on jatkuvaa uteliaisuutta. Saman ajattelumallin vein Trantexiin”, Pöysti kertoo. ”Fyysikon koulutus on yrittäjälle oikein hyvä!” Siksikin Pöystistä on surku, ettei fysiikka kiinnosta naisia vieläkään. Moni tyttö saa lukiossa pitkästä matematiikasta ja fysiikasta pelkkiä kymppejä, mutta ajatus aineiden opiskelusta yliopistossa ei kiinnosta tippaakaan. ”Ei kaikkien tarvitse tekniikkaa opiskella, mutta ei pitäisi automaattisesti sulkea vaihtoehtoja poiskaan. Insinöörikoulutuksen jälkeen voi tehdä melkein mitä vain”, Pöysti kannustaa. Nyt hän vie sosiaalisen median asiantuntijapalveluita tarjoavan Intosomen partnerina yhteisöllisiä toimintatapoja ja työvälineitä perinteiseen teollisuuteen. Tavoitteena on parantaa niiden kilpailukykyä. ”Joskus Suomi tuntuu vieläkin yhden totuuden maalta. Kun minä aloitin yrittäjänä, kukaan ei puhunut start-upeista. Nyt kaikki puhuvat niistä, mutta Suomessa on paljon todella hienoja ja innovatiivisia, erikokoisia perinteisten toimialojen yrityksiä, jotka ovat isoja työnantajia. Ei niitä pidä unohtaa.”
Kaiken takaa löytyy runo Pöystille ’ura’ on vain sitä, mitä hän on tehnyt. Hän ei ole rakentanut uraansa, vaan sitä on rakentanut uteliaisuus. Trantexkaan ei ole hänen kehityskaaressaan minkään alkupiste vaan jatkumoa päätökselle opiskella fysiikkaa. ”Jos oikein ajatellaan, kaikki alkoi siitä, kun oppikoulussa luin Robert Frostin runon The Road Not Taken”, Pöysti sanoo ja lausuu runon viimeiset säkeet: ”I took the one less traveled by / And that has made all the difference.” Ei kai kukaan ajatellut, etteikö tämä sillanrakentajainsinööri olisi myös paatunut humanisti?
– Dialogisti Kaija Pöystin ajatuksiin voi tutustua laajemmin hänen Dialogisti-blogissaan (dialogisti.blogspot.com). Siellä hän jakaa käytännöstä ja netistä löytämiään kokemuksia yhteisöllisistä toimintatavoista.