Eero ja Henna, viipurilaiset
jaan vaasalaiseen kultaseppäperheeseen, joka oli muuttanut Viipuriin. Tamaran suomalainen isä oli työssä Pietarin asetehtaalla ja matkusteli työnsä takia paljon ulkomailla mikä siihen aikaan oli harvinaista. Tamaran isän veli meni ja jäi Venäjälle, hänen perheensä asui myöhemmin Neuvostoaikana Petroskoissa.427 Pauli suoritti asevelvollisuutensa 1.2.1936 – 15.1.1937 H Auto K:ssa, lyhenne tarkoittanee Hämeenlinnan autokomppaniaa. 172 cm pitkä varusmies painoi 69 kiloa, hänen saappaannumeronsa oli 43 ja silmien väri sininen. Pauli toimi varusmiesaikanaan kuusi kuukautta autonkuljettajana, sai kaasunsuojelukoulutuksen mutta myös kahdeksan vuorokautta yksinkertaista arestia ja kantakorttiinsa sekä täsmällisyyden että huomiokyvyn osalta hyvän sijaan vain tyydyttävän arvosanan. Enoni ehti käydä tämän tutkimusjakson aikana myös kertausharjoituksissa autonkuljettajana 30.7.–18.8.1938. On luultavaa, että arestin samoin kuin heikkojen arvosanojen syynä on ollut Paulin alkoholin käyttö.428 Viinasta tuli enolleni todellinen ongelma koko hänen elämänsä ajaksi. Se aiheutti hankaluuksia myös Paulin suhteisiin Eeroon ja Hennaan. Kai Koskelainen sanoo enostaan, että Pauliska oli valoisa ja myönteinen luonne minulle aina mutta toisaalta kuitenkin löperö luonne, jonka heikkoutena oli perhanan kalja. Kai sanoo Paulin käyttäneen väärin sisarensa vieraanvaraisuutta ja kertoo kuinka Pauli tuli Hennan luo käymään, äitini käyttölompakko hävisi, samoin Pauli. Helkan mukaan enoni teki vielä ilkeämpiä temppuja, Pauli väärensi Eeron nimen vekseliin, Eero maksoi kun halusi välttää nuorukaisen joutumisen vaikeuksiin. Kiitollisuuden osoitta294
misen sijasta Pauli uusi temppunsa ja Eero maksoi taas. Helka käsityksen mukaan Pauli jopa vei Eeron tavaroita panttilainastoon ja joi rahat.429 Isäni armeliaisuus on joutunut koville, lanko toimi toistuvasti ja monissa asioissa täysin hänen arvojensa vastaisesti. Yllättävää ja kunnioitettavaa on, että Eero taipui nielemään Paulin törkeät teot eikä antanut niitä poliisin tutkittavaksi. Varmaan osasyynä on ollut halu suojella sekä äitiäni että Hilda-anoppia tuskallisilta kokemuksilta. Anselm ja Sofia Koskelainen olivat Viipurin henkikirjoissa vielä vuonna 1934, he asuivat niitten mukaan silloin Pikiruukissa. Kirkonkirjoissa heidän muuttopäiväkseen Keuruun seurakuntaan on merkitty 28.1.1935 mutta Sohvi kertoo haastattelussaan perheen muuttaneen Kolhoon jo vuonna 1934, merkintä kirkonkirjoihin on tullut viiveellä. Koskelaisen kolmesta veljeksestä vanhin, Kai, oli muuton aikaan 11 ja nuorin Knut seitsemän -vuotias.430 Pienen Nuutin mieleen on jäänyt pelottava tapaus ajalta ennen perheen muuttoa Viipurista. Hän oli heittänyt Linnasaarenkadun pihaleikeissään ikkunan rikki kivellä ja pelännyt kovasti millainen selkäsauna tulee, kun Eero palaa työstä kotiin. Selkäsaunaa ei kuitenkaan tullut. Iloisempi vaikka jännittävä muisto on yhteinen automatka Henna-tädin ja sotilaspukuisen Eero-sedän kanssa Perkjärven tykistöleirille. Matka oli tehty avoautolla, avopäällisellä, jota oli ajanut joku muu kuin Eero-setä, ilmeisesti auton omistaja. Matka oli suuri kokemus pienelle pojalle:431 Oli kivaa olla mukana tädin ja Eero-sedän kyydissä. Isäsi ja Henna-täti olivat nuoria ja komeita