Kirjansidonta nyt issuu

KIRJANSIDONTA NYT!

1

Museoiden Hankintakeskus on yli 30 vuoden ajan palvellut uutterasti niin museoita, arkistoja, konservointilaitoksia kuin oppilaitoksiakin, yksityisiä asiakkaita unohtamatta. Konservaattorit Anna Aaltonen ja Ilona Osara auttavat sinua MH-Keskuksessa kaikissa tuotteisiin ja paperikonservointiin liittyvissä kysymyksissä. www.museoidenhankintakeskus.fi

Museoiden hankintakeskus

Pääkirjoitus

KI RJANSI DO NTA NYT! Kun osallistuin ensimmäisille kirjansidontakursseille Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiassa, tulokset eivät olleet kummoisia. Huonosta ennusteesta välittämättä rynnistin innolla eteenpäin. Häikäistyin alan rikkaasta ja pitkästä perinteestä ja keskityin sääntöjen oppimiseen. Toisaalta vaistosin tekniikan antamat mahdollisuudet luovaan tekemiseen ja taiteellisuuteen. Käänteentekevä kokemus oli 1997 Galleria Kapriisissa Kuopiossa näyttely ”Sinun uniesi paikka”. Se oli ryhmänäyttely, mutta muistan vain Synnöve Dickhoffin upeat kirjat: mustaa ja valkoista vanhaa pitsiä kirjojen kansina, poltettuja ja värjättyjä sivuja, kirjaveistoksia. Hullaannuin ja inspiroiduin! Näyttelyillä on merkitystä.

Tämä julkaisu syntyi halustani esitellä suomalaista kirjansidontataidetta. Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa on ollut monena vuonna koolle kutsumiani kirjansidontanäyttelyitä. Aiheet ovat yleensä mukailleet kirjapäivien varsinaista teemaa: mm. ”Rikos”, ”Raha”, ”Moraali” ja ”Kirjan ja kirjallisuuden puolesta”. Katalogit ovat olleet vain kuvattomia tulosteita, mutta muistan vuosien varrelta monta sykähdyttävää teosta. Viime vuonna kirjapäivien teemana oli ”Itsepäinen Suomi”, jolloin näyttely sai nimekseen ”Suomi kirjoissa ja kansissa”.

Nyt 2018 näyttelyn teemana on kirjapäivienkin teema ”Naisen paikka”. Näiden kahden näyttelyn teokset löytyvät tästä julkaisusta. Osallistujat ovat valinneet sidottavan aineiston vapaasti, kuitenkin teemaan sopien. Näyttelyjä ei ole jurytetty, vaan järjestäjänä olen halunnut rohkaista tekijöitä ja antaa moninaisuudelle tilaa.

Kirjaa sitova tuottaa kirjalle sidonnan ja koristelun, joiden kokee heijastavan sen sisältöä. Tekijästä riippuu, kuinka monimutkainen, mielikuvituksellinen ja taiteellinen lopputulos on.

Hienoimmin sidottuja kirjoja ei ole tarkoitettu luettavaksi ollenkaan, vaan ne ovat taidesidoksia, joita esitellään näyttelyissä ja säilytetään suojakotelossa. Taiteilijakirjoiksi sanotaan teoksia, joiden sisällönkin luo taiteilija itse. Tekstin lisäksi tai sijasta taiteilijakirja voi sisältää kuvia, käsiteltyä pintaa, poikkeuksellisia materiaaleja tai erikoisia rakenteita. Hyviä esimerkkejä löytyy seuraavilta sivuilta. Kirjansidos voi olla taidekäsityötä mutta myös taidetta — tai molempia yhtä aikaa. Rajat ovat häilyviä, ehkä niitä ei tarvitakaan.

Julkaisu on toteutettu kirjansitojamestarin erikoisammattitutkintoon ja kirjansitojan ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen ohessa. Painotuotteen valmistuksen eri vaiheiden tunteminen kuuluu alamme tutkintovaatimuksiin. Käytännön kokemuksen kautta asiat ovat siirtyneet teoriasta elävämpään elämään. Opiskelijamme kirjoittivat artikkelinsa itselleen läheisistä ja kiinnostavista aiheista. Mukaan valikoitui näyttelykokemuksia, kertomuksia yrittäjyydestä, tekniikkavinkkejä ja katsauksia historiaan. Tekstit on tarkastanut tarkkasilmäinen kustannustoimittaja, ja yli-innokas päätoimittaja osallistui ehkä enemmän kuin oli tarpeellista. Lopulliset artikkelit ovatkin, enemmän tai vähemmän, kolmen hengen tiimityötä. Myös yhteistyötaidot on kirjattu tutkinnon perusteisiin. Yhdessä täydennämme toisiamme ja saamme aikaan enemmän, tämänkin hienon julkaisun.

Suuret kiitokset kaikille työtovereilleni! Kiitokset kuuluvat myös julkaisun kustantaneelle SASKY koulutuskuntayhtymälle ja mainostajillemme julkaisun mahdollistamisesta.

Toivotan kirjansidonnallista hullaantumista!

KIRJANSIDONTA NYT!

Kontentit Pääkirjoitus..................................................................................... 3 VKP 2018......................................................................................... 4 VKP 2017......................................................................................... 12 Harvinaisia herkkuja ................................................................... 18 Kunnia ja etuoikeus....................................................................... 20 Paperista aarre!............................................................................... 22 17 vuotta yrittäjänä........................................................................ 24 Kolmas kerta toden sanoo............................................................ 28 Kotelo kirjalle tai vaikkapa mummon aarteille........................ 30 Sokeapainantaa polymeerilaatalla.............................................. 32 Kapiteeli- eli päänauhat................................................................ 34 Kirjansitoja Antonia Grotenfelt ja Wehmais Group................ 38 Espoon kirjansitojat ry - Esbo Bokbindare rf............................ 41 Leskirouvia, työläisiä, edelläkävijöitä......................................... 42

KI RJANSI DO NTA NYT! 2018 julkaisija: SASKY koulutuskuntayhtymä vastaava päätoimittaja: Tarja Rajakangas kirjatarja@gmail.com taitto: Harri Aaltonen hrrltnn@gmail.com editointi: Tarja Hyvärinen info@binderi.fi Tarja Rajakangas toimittajat: Tarja Hyvärinen Harri Aaltonen Niina Keltamäki Päivi Pärssinen Kaija Pihlajamäki Petri Kujamäki Pii Topio Jorma Niemitalo Seppo Seppälä kansikuva: Claudia Wegmannin sitoma Minna Canthin Työmiehen vaimo -kirja kuva: Harri Aaltonen painopaikka: Vammaspaino, Sastamala Tiedustelut ja irtonumeromyynti: kirjatarja@gmail.com ISBN 978-952-94-0565-7 (nid.)

ISBN 978-952-94-0566-4 (PDF)

3

kuvat: Tarja Rajakangas

VKP 2018

Mistä tehtiin tytöt?

Teoksen yhtenä lähtökohtana on englantilainen lastenloru Mistä on pienet pojat tehty, jonka näennäisen viaton ja kiva sisältö normittaa valintoja ja ohjaa perinteisiin sukupuolirooleihin. Toiseksi minua motivoi tähän työhön intohimoni matka-albumeiden tekoon. Tässä albumissa on pöytälaatikon pohjalle päätyneitä postikortteja naisista eri puolilta maailmaa, kortteja naisilta naisille. He lukevat, rakastavat, tekevät työtä, opiskelevat, osallistuvat sotaan ja tahtovat rauhaa, toteuttavat ennalta määrättyä roolia tai ovat pioneereja sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamisessa. Belgialainen sidos. Materiaaleina kierrätysnahka vanhasta sohvasta, firenzeläinen koristepaperi, kartonki, silkkilanka, pellava-aivina.

195 × 200 × 25 mm Tehty ja sidottu 2018 Tarja Hyvärinen

VKP 2018

Helsinki kirjansitoja info@binderi.fi www.binderi.fi instagram ja facebook: @binderibooks

Hayden Herrera: Frida Kahlo Otava Keuruu 1997 Nidotun pokkarin uudelleenliimaus ja uudelleenkansitus. Pehmeä selkä, kluuttikannet, koristelu akryylimaalauksin. Kansista haluttiin värikkäät, naivistiset ja runsaat, koska haluttiin kunnioittaa Frida Kahlon taidetta. Kirjaa itsessään ei ole putsailtu tms. Nidonta oli myös hyvässä kunnossa. Uudelleen kansitettiin, koska alkuperäiset kannet olivat pahasti revenneet ja haluttiin antaa edulliselle pokkarille jatkoaikaa. Kirja on selkeästi käyttökirja ja kovassa luvussa edelleen. Pehmeä selkä näin paksuun nidontaan tuntui parhaalta ja käytössä kestävältä ratkaisulta, vaikka kirja ei olekaan täysin ryhdikäs.

216 × 149 × 40 mm Sidottu 2018 Niina Keltamäki Koskenkorva kirjansitojaopiskelija paperitaiteilija, työskentelen Varikko Galleriassa Seinäjoella omassa työhuoneessa. niinakoon@gmail.com www.instagram.com/niina.koo

4

2018

Marika Sternstedt: Neiti Liwin WSOY Porvoo 1927 Tähkäpistosidos.

Taipuisat nahkakannet.

Kannessa alkuperäisen pehmeäkantisen sidoksen kannet.

190 × 130 × 35 mm Sidottu 2018

Päivi Pärssinen KIRJANSIDONTANÄYTTELY Teemana ”Naisen paikka” • Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa 29.–30.6.2018

Hämeenlinna kirjansitojan ammattitutkinto ja kalligrafian opinnot kirjansitomo Pikkusitomo Kirjanen kirjansitomo@pikkusitomokirjanen.fi kirjansitomo@gmail.com www.pikkusitomokirjanen.fi fb @pikkusitomokirjanen instagram @paiviparssinen Pikkusitomo Kirjanen, Wetterhoffin talo, Palokunnankatu 9, 13100 Hämeenlinna

Valloittavia naisia (kantaäiti Eevasta nykyaikaan) Kustannusliike Nide Oy Hämeenlinna 1948 Kokonahkainen koptisidos.

Osittaiset kaksoiskannet, joissa päällimmäisissä tumma koristepainatus. Kaksiväristen kansien ympäri kulkevaan koristepunontaan yhdistetty korukiviä. Punontaa on jatkettu kirjan kiinnitykseksi.

Materiaalieina nahka (lammas, vuohi), vahattu punontalanka, korukivet.

210 × 150 × 50 mm Sidottu 2018

Mira Ylönen Helsinki TaM, kirjansitojamestari mira.ylonen@gmail.com

KIRJANSIDONTA NYT!

5

Heikki Turunen: Joensuun Elli

VKP 2018

WSOY Porvoo 1975 Sidos on lopputulos avioparin työskentelyprosessista, jossa edettiin ongelmasta toiseen hyvin luovalla tavalla hyvässä yhteisymmärryksessä. Lähtötilanteessa oli käsissä purettuna liimaselkäinen sidos, tavoitteena oli puukantinen kirja.

Kansina on lahjaksi saadut liimapuulevyt, etulehtinä itse värjättyä paperia. Lisäksi on käytetty nahkaa, paperinarua sekä kaiken kruununa selässä aviosiipan, Pekka Pihlajamäen, koivusta veistämä naisfiguuri. Kannen tekstit on poltettu kolvilla. Omintakeisen ulkoasunsa lisäksi kirja sisältää odottamattoman jännittäviä juonenkäänteitä.

215 × 180 × 45 mm Sidottu 2018

Kyllikki Pohjala: Kuljin tietäni WSOY Porvoo 1966 Sidos on kiintokantinen, syvätaipeinen kokonahkasidos.

Kansissa on vuohennahkaa, etulehdet käsin marmoroitua paperia, kaksisydämiset kapiteelinauhat ommeltu käsin silkkilangalla ja foliokultaus tehty käsikastilla. Kuljin tietäni on isotätini elämänkerta. Hän oli merkittävä naisvaikuttaja Suomen politiikassa. Kansanedustajana hän toimi vuosina 1933–1962 sekä sosiaaliministerinä tämän jälkeen. Hän oli myös Suomen sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja vuosina 1935–1963.

Kannessa oleva ohennetusta vuohennahasta muotoiltu virta kimaltelevine aarteineen kuvaa isotätini monivaiheista elämää.

204 × 147 × 42 mm Sidottu 2018 Kaija Pihlajamäki Nakkila kirjansitojan ammattitutkinto v. 2015 parhaillaan mukana kirjansitojamestarin erikoisammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa yritys aviomiehen kanssa Pekka ja Kaija ay kirjansitojan puoti/työtila Leineperin ruukilla Ulvilassa www.pekkajakaija.eu kaija.pihlajamaki@hotmail.com @kirjansitojanpuoti @pekkajakaijaay

6

2018

Marjo T. Nurminen: Tiedon Tyttäret Oppineita Eurooppalaisia naisia antiikista valistukseen WSOY Hämeenlinna 2008 Kirja on korusidos ja koristelun tyyli melko perinteinen. Sen on yksinkertaisesti tarkoitus olla kaunis ja kestävä, miellyttävä katsoa ja käyttää, ilman syvempiä taiteellisia merkityksiä.

Kannet ovat vihreää vuohennahkaa. Koristeluun on käytetty foliokultausta, kultausta ja sokeapainantaa. Päänauhat ovat käsin silkkilangoin ommellut. Lisäksi selässä on vuohennahkainen nimikilpi.

239 × 175 × 34 mm Sidottu 2018

Laura Lehtiaho KIRJANSIDONTANÄYTTELY Teemana ”Naisen paikka” • Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa 29.–30.6.2018

Helsinki Olen kirjansitojamestarioppilaana Kirjansitomo V & K Jokisella Helsingissä.

Valmistuin 2010 kirjansitojaksi Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta ja ehdin välillä olla useamman vuoden pois kirjansidonnan parista. Nyt suoritan mestarikurssia samassa oppilaitoksessa. laurajemina@gmail.com Instagram: laurabookbinder

Taiteilijakirja Grafiikan vedos laskostettuna haitariksi Painovuosi 2018 Puukantinen haitarikirja, ketjupistosidos.

Grafiikan vedos kiinnitetty haitariin pamphlet-sidoksella.

Haitari käsin värjättyä kartonkia.

Kannessa munankuorimosaiikkia.

Takasivulla Suomen kansan sananlasku.

150 × 120 × 22 mm Sidottu 2018

Eija Degerstedt Hyvinkää

KIRJANSIDONTA NYT!

7

Päivi Storgård: Olet valaissut minun tietäni

VKP 2018

Kustantamo S&S 2017 Tue-mouche -sidos, jossa japaninpaperilaminaatti-kannet.

Suomi-teeman mukaan valitsin sinivalkoiset värit.

Naisen paikka Suomessa, esimerkkinä Suomen presidenttien puolisot, joista jokainen joutui löytämään oman paikkansa miehensä rinnalla Suomen historian eri vaiheissa.

233 × 159 × 18 mm Sidottu 2018

Minna Canth: Työmiehen vaimo WSOY 2017 Steckalbum-muokkauskokeilu. Kansissa japaninpaperi­ kartonki-laminaatti. Rei’itin kannet erikokoisilla rei’illä toistuvasti, kuten Minna Canth teki työnsä aikoinaan… toistuvasti ja jatkuvasti taukoamatta eteenpäin määränpäätä kohti. Kuopiolaisena Minna Canth on minulle aina ollut yksi tärkeimmistä naisista. Hän jos kukaan on löytynyt paikkansa naisena tuon ajan Suomessa. Itsenäisenä ja menestyvänä kauppiaana, kirjailijana, yksinhuoltajana ja esitaistelijana tyttöjen koulutuksen ja naisen oikeuksien puolesta hän ansaitsee olla mukana tässä näyttelyssä.

218 × 157 × 20 mm Sidottu 2018 Claudia Wegmann Kuopio Kirjansitoja Claudia Wegmann on taustaltaan kuopiolaistunut sveitsiläinen, joka on asunut ja elänyt jo yli 30 vuotta Suomessa. Hän on Kuopiolaisen Kirjansitomo Clabbokin ainoa sitoja ja omistaja. Kirjansidontaharrastus muuttui 10 vuotta sitten intohimoksi ja vei mukanaan täysin. Se johti alanvaihtoon ja mestaritutkintoon asti.

Kirjansitomo Clabbok, Kaivotie 23, 70700 Kuopio puh. 040 5307931 kirjansitomo@clabbok.com www.clabbok.com FB: Kirjansitomo Clabbok Instagram: kirjansitomo_clabbok

8

2018

Minna Canth: Ihmiskohtaloita Köyhää kansaa, Kauppalopo, Salakari Otava Kuopio 1944 Minna Canthin raadolliset tarinat kaipasivat ympärilleen lohdutonta mustaa ja kovia materiaaleja. Taipumattomat kannet kuvaavat elämän armottomuutta ja ankaraa kohtaloa.

Tarinoiden kolme naista esiintyvät mustissa pellavalangoissa.

Pienet kultalankaompeleet edustavat pieniä ilon ja toivon pilkahduksia matkan varrella. Vatikaanin kirjaston vanhoista arkistosidonnoista sovellettu sidos. Blokki on ommeltu pergamenttinauhoille. Kannet kiinnittyvät blokkiin selässä näkyvällä pellavalangalla. Kilpi on painettu aitokultafoliolla.

195 × 138 × 32 mm Sidottu 2018

KIRJANSIDONTANÄYTTELY Teemana ”Naisen paikka” • Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa 29.–30.6.2018

Mary Oljen kauneimmat käsityöt toimittanut Maija Nieminen WSOY Porvoo 1976 Irtokantinen matalataipeinen sidos. Sitominen alkoi vuonna 2000, opiskeluni alkuvaiheessa. Tarkoitus oli tehdä upea nahkasidos, jota koristaisivat äidin virkkaamilla pitsineliöillä tehdyt painatukset. Urani ensimmäinen kultasyrjä ei kuitenkaan onnistunut ja kirja päätyi hyllyyn häpeämään puolestani.

Nyt reilut 17 vuotta myöhemmin se viimein sai käsin ommellut päänauhat ja kluuttikannet. Kärsivällisesti odottaneet pitsit löysivät paikkansa kanteen upotettuna. Harmi epäonnistumisesta on muisto vain, enää ei tarvitse olla täydellinen.

308 × 240 × 30mm Sidottu 2000 ja 2018 Tarja Rajakangas Sastamala amk-artenomi ja kirjansitojamestari päätyö kirjansidontakurssien ohjaus oma yritys Kirjatar tarja@kirjatar.fi www.kirjatar.fi Instagram: kirjatarja facebook: Kirjatar ja KirjaTarjan kirjansidontakurssit

KIRJANSIDONTA NYT!

9

Eila Pennanen: Pyhä Birgitta 1954 Kirja kertoo romaanin muodossa ihmeitä nähneen Pyhän Birgitan (1303–1373) ja hänen birgittalaisluostariensa tarinan.

Naantaliin vuonna 1438 perustettu birgittalaisluostari Vallis Gratiae (suom. Armonlaakso, ruots. Nådendal) oli ensimmäinen laitos, joka sivisti naisia. Sidos on keskiaikainen kirjapussi (engl. girdle book, saks. die Buchbeutel) eli kukkarokirja, jota kannettiin mukana vyöhön kiinnitettynä ylösalaisin.

Kirjapussit olivat 1200–1400 luvuilla yleensä käsinkirjoitettuja rukous- ja hartauskirjoja, joita voitiin lukea tarvittaessa.

Kirjapussi on erittäin harvinainen sidostyyppi, sillä niitä on säilynyt vain noin 20 kappaletta. Suomessa niitä on kuvattu keskiaikaisissa kirkkomaalauksissa ja puuveistoksissa.

515 × 153 × 45 mm Sidottu 2018 Jorma Niemitalo

VKP 2018

Oulu kirjastoaineiden opettaja, kirjansitoja

Sally Salminen: Katriina Otava Keuruu 1971 Perinteinen irtokansisidos.

Sininen nahka tuntemattomasta eläimestä, foliointi, sokkopainatus.

210 × 150 × 30 mm Sidottu 2018

Pekka Luoto Turku Kirjansitomo Turun Pahvivalmiste Oy www.pahvivalmiste.fi

10

2018

Lewis Carroll: Liisa ihmemaassa Suomeksi kertonut: Mirja Rutanen Kuvittaja: Hatchings Oy Kirjalito Ab (Luettavaa lapsille, Lito 42707) Vihkosidos. Alkuperäinen ohut kartonkikansi päällystetty molemmin puolin. Kantena kalenterisivuja; paperille piirretty ja pari valmista almanakkasivua, sekä värillisestä kopiopaperista ”muistilappu”, jossa teoksen nimi. Sisäkansissa ”lapsen piirustus”. Tahrat kannessa kahvia.

Ideana ajatus siitä kuinka kiireisen, työssäkäyvän lapsiperheen äidin paikka olisi (edes) joskus Ihmemaassa.

258 × 207 × 3 mm Sidottu 2018 Jiri Oliver Taleva KIRJANSIDONTANÄYTTELY Teemana ”Naisen paikka” • Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa 29.–30.6.2018

Orimattila muinaistekniikan artesaani, paperikonservaattori jirioliver@gmail.com

Ompeluohje Irtokansisidos.

Etukanteen olen kankaanpainannalla (valotuskaavio) kopioinut vuoden 1964 käsityövihkostani ohjeen ”Saumanvaroilla vahvistetun vyön” valmistamisesta.

216 × 150 × 15 mm Sidottu 2018 Liisa Koivisto Hämeenlinna

Margaret Mead: Mies ja nainen Otava Helsinki 1957 Kirja on kohuttu antropologian klassikko.

Syvätaipeinen kokonahkasidos pinkistä vuohennahasta (Harmatan), titteli foliokullattu PräGnant-kultauslaitteella, kannen banaali piktogrammi kynäruiskittu mustalla ja punaisella narvivärillä.

210 × 160 × 35 mm Sidottu 2018 Harri Tapio Aaltonen Sastamala NTM, opettaja SASKY koulutuskuntayhtymä

KIRJANSIDONTA NYT!

11

In The Ocean Taiteilijakirja, sidokseltaan flag book.

Sivuissa olen käyttänyt printtejä omasta maalauksestani (originaali tehty musteella ja akryylimaalilla) ja aitoa kultaa lisättynä.

Kansissa lisäksi kluuttia.

2016 134 × 152 × 14 mm

VKP 2017

kuvat: Harri Aaltonen

VKP 2017

Volter Kilpi: Albatrossin tarina

Kuvitus: Erkki Tanttu Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki, 1965.

Stub bindingin variaatio.

Etulehtien maalaukset tehty valkoisella musteella ja lisäyksenä palat kalligrafiaa, kannet mustaa poronnahkaa ja ”purjeissa” käsinvärjätty paperi + kalligrafiaa.

2016 267 × 265 × 22 mm

Terhi Hursti Olen kuvataiteilija ja kirjansitoja Tampereelta.

Taiteeni koostuu tänä päivänä pääosin taiteilijakirjoista sekä maalauksista. Kirjoissa minua eniten kiehtovat rakenteet, joilla leikittelen omalla persoonallisella tavallani.

Näen kirjani veistoksina. Tätä tukee myös mustan poronnahan käyttäminen kirjoissani, sillä se tuo parhaiten esiin kolmiulotteiset muodot, joita käytän usein kansissa. terhi.hursti@bookart.fi www.bookart.fi

12

2018

Kia Walli: Avokadopastaa Itsepäinen Suomi? — Itsepäinen sidos!

Tässä kokonahkaisessa kirjassa olen kokeillut kaikenlaista uutta.

Ideana oli kehittää uusi sidos liimatuille pokkareille. Koska jäykkä ja suora pokkariselkä ei ole kovin taittuva, kokeilin sidoksen tekemistä metallisaranoilla. Lisäksi yritin kokeilla nahkavärjäystä nahkaväreillä maalausrullilla ja leimasimilla.

Molemmat tavoitteet antoivat kaikenlaisia haasteita. Sekä materiaali että suunnitelmat menivät itsepäisesti omaa tietä.

Tässä maaliskuun 2017 kokeilu.

KIRJANSIDONTANÄYTTELY Teemana ”Suomi kirjoissa ja kansissa” • Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa 30.6.–1.7.2017

Camera Poetica: Månblå himlahav Carina Karlsson, Katarina Gäddnäs, Sanna Tahvanainen Kokonahkainen dos rapportée -sidos, jossa käsin värjätty nahka ja erilaisia nahka-applikaatioita.

Esilehdet: Jemma Lewisin marmoripaperi.

Sidottu syksyllä 2016.

Claudia Wegmann Kirjansitoja Claudia Wegmann on taustaltaan kuopiolaistunut sveitsiläinen, joka on asunut ja elänyt jo yli 30 vuotta Suomessa.

Hän on Kuopiolaisen Kirjansitomo Clabbokin ainoa sitoja ja omistaja. Kirjansidontaharrastus muuttui 10 vuotta sitten intohimoksi ja vei mukanaan täysin. Se johti alanvaihtoon ja mestaritutkintoon asti.

Kirjansitomo Clabbok Kaivotie 23, 70700 Kuopio puh. 040 5307931 kirjansitomo@clabbok.com www.clabbok.com

KIRJANSIDONTA NYT!

13

Kurjet muuttavat

VKP 2017

Tyhjäsivuinen kirja.

Kirjan ensimmäiselle lehdelle printattu Kaarlo Sarkian Kurjet muuttavat -runo Linkkipistosidos.

Kannet käsintehtyä pergamenttia.

Ompeleet pellavalankaa. Etulehdet japanilaista koristepaperia.

Kannen kurkikoristeet sabluunan avulla liimattua foliokultaa.

Nocturne

Tyhjäsivuinen kirja.

Kirjan ensimmäiselle lehdelle printattu Eino Leinon Nocturne-runo.

Tuplakantinen koptisidos.

Kangaspäällysteinen, sisäkansien reunoissa nahkaa.

Käsinommellut koptipäänauhat.

Tarja Rajakangas Sastamala amk-artenomi ja kirjansitojamestari päätyö kirjansidontakurssien ohjaus oma yritys Kirjatar tarja@kirjatar.fi www.kirjatar.fi facebookissa Kirjatar

14

2018

maamme lauluja Suomalaisten runoilijoiden ja sanoittajien näkökulmia suomalaiseen elämään.

22 laulun sanoitukset.

Aaltopahvi, kartonki, kuultopaperi, voimapaperi.

Ketjupistosidos.

Tarja Hyvärinen KIRJANSIDONTANÄYTTELY Teemana ”Suomi kirjoissa ja kansissa” • Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa 30.6.–1.7.2017

kirjansitoja www.binderi.fi info@binderi.fi facebook ja instagram: binderibooks

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1931 Belgialainen sidos eli criss cross binding.

Kannet koivun tuohta, esilehdet kantokäävästä valmistettua kääpäpaperia sekä sienillä värjättyä paperia.

Kaija Pihlajamäki kirjansitojan AT 2015, kirjansitojamestarin EAT parhaillaan käynnissä aiemmat tutkinnot KM, huonekalurestaurointialan artesaani sekä luontoalan tutkinnoista luontokartoittajan EAT sekä keruutuotetarkastajan EAT työtilat ja puoti Leineperin ruukilla Ulvilassa www.pekkajakaija.eu asiakaspalvelu@pekkajakaija.eu facebookissa Pekka ja Kaija ay sekä Kirjansitojan Puoti

KIRJANSIDONTA NYT!

15

Aleksis Kivi: Vuoripeikot Helsinki: Otava 1947 Kuvitus: Erkki Tanttu Kokonahkainen stub binding -sidos.

Nahalla päällystetyt taipeet ja maalatut peilipaperit.

Kannen kuvitus otettu kirjasta ja toteutettu applikaationa sekä lehtikultakoristeluna.

Kirjan kansitekstit toteutettu kevyesti värjättynä reliefinä.

Sidoksen väritys on valittu alkuperäisen kannen mukaan.

184 × 135 × 13 mm

Mira Ylönen

VKP 2017

Helsinki TaM, kirjansitojamestari mira.ylonen@gmail.com

Järkäle, The Boulder

Kokonahkainen sidos, large binding.

Kannet vuohen nahkaa, nahkaiset päänauhat, kaksi kirjanmerkki nauhaa, papereissa käsinleikattu reuna. Sidottu 2017.

Kirja on suomalaisten naisten suomalaisille naisartisteille suunnittelema. Kirjassa kalligrafialla The Maidens of North -yhtyeen lyriikat sekä päiväkirjamerkintöjä. Lyriikat kirjaan toteutetaan kalligrafialla. Kirja on osa yhtyeen visuaalista ilmettä ja tulee jatkossa näkymään heidän musiikkivideoillaan.

Kalligrafia ja kuva alla: Marika Koskimäki-Ketelä

Niina Keltamäki Koskenkorva paperitaiteilija kirjansitojakisälliopiskelija sitonut kirjoja vuodesta 2005 niinakoon@gmail.com www.varikko.fi www.instagram.com/niina.koo

16

2018

Elämäni polku Vuohennahkainen pyöreäselkäinen peruskirja.

Kuvioiden symbolit: Uusikaupunki 400 v.

Pieni vihreä, nimikirjaimet G J tarkoittavat Uudenkaupungin Lasitehtaan (Suomen ensimmäinen) pullonpohjassa olevia nimikirjaimia, Gustaf Jung.

Myllyjä Myllymäeltä. Takakannessa surullisen kohtalon kokenut Mamsellimylly Kalannin Kylähiidestä. Se sai 100 vuotta seisoa paikallaan, mieheni korjasi sen ja muutaman vuoden jälkeen se tuhopoltettiin.

Sisältö kirjassa on minun aikaansaannos neljän vuoden kurssilta ”Muistot talteen kirjoittaen”. Kirjan olen rakentanut Taina Helmisen kirjansidontakurssilla 2017.

KIRJANSIDONTANÄYTTELY Teemana ”Suomi kirjoissa ja kansissa” • Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa 30.6.–1.7.2017

Marja Hyytiä Kalanti

Gottlund, C.A.: Uusia suomalaisia lauluja no.4.

Helsinki: C.A. Gottlundin kirjapaino Arkkiveisu vuodelta 1846 Vihko- eli pamflettisidos, jossa on yksi arkki tai yksi taitos. Arkki on ommeltu neljällä pistolla pellavalangalla lumppupahvin taitteeseen. Kannen sisäpuoli on käsintehtyä marmoripaperia kuten myös sidoksen kannet. Selkä on värjättyä vuohennahkaa. Sidoksessa on pyritty vanhahtavaan ulkoasuun.

Jorma Niemitalo Oulu Oulun ammattikorkeakoulun kirjastoaineiden opettaja kirjansitojan ammattitutkinto 2017 harrastanut kirjansidontaa vuodesta 2006 lähtien tiedustelut puh. 040 8354292

KIRJANSIDONTA NYT!

17

teksti: Tarja Hyvärinen • kuvat: Antti Louhio

Harvinaisia herkkuja

H A RV I N A I S I A H E R K K U JA Näyttelyyn osallistuvan ja näyttelyssä kävijän ajatuksia kansallisarkiston kaksoisnäyttelystä Kävin katsomassa pohjoismaisten kirjan- näyttelyyn osallistuvista. Juryn valinsitojien näyttelyn. Kolmesti. On siellä mi- tojen perusteina ovat olleet sidostyypin nunkin kirjani. Tämän näyttelyn olisin sopivuus teoksen aiheeseen, sidonnan käynyt katsomassa, vaikka en itse osal- tekninen toteutus, materiaalin valinlistuisikaan. Näyttelyihin ja kilpailuihin ta, kannen koristelun graafinen olemus osallistuminen on tuskallista.

Vaikka muuten teen mielestäni ihan kohtuullisen kivoja sidoksia ja tehdessäni puhkun intoa, näyttelyn tai kilpailun deadlinen lähestyessä menen poikkeuksetta paniikkiin.

Aloitan kilpakirjan suunnittelun aina hyvissä ajoin, mutta johonkin aika tärvääntyy ja kirjan valmistuminen jää viime metreille. Vaihdan suunnitelmaa loppusuoralla ja väsään kiireellä jotain keskinkertaista tai peräti säälittävää.

Mutta näyttelystä.

Pohjoismaisten kirjansitojien näyttelyyn KansalliskirElina Lundahlin Loputon vaikeus -taiteilijakirja jastossa 1.3.−14.5.2018 osallistuu 51 alan ammattilaista ja harrastajaa. Kirjojen kirjo on valtava: sekä taiteellinen kokonaisvaikutelma. perinteisistä kiintokantisista kokonah- Minä taas otan vapauden valita subjekkaisista sidoksista moderneihin, roh- tiivisesti silmääni viehättävät teokset. keasti uusia materiaaleja ja tekniikoita Jokaisella katselukierroksella minua soveltavien tekijöiden teoksiin. Oletko vetävät yhä voimakkaammin puoleensa tiennyt, että nahkaa voi parkita jopa Harry Martinsonin Vaunut (Vagnen), aivoilla? Tai onko mieleesi tullut, että jonka on sitonut Annika Baudry Ruotsiskirjan kansikankaan voisi koristella polttamalla kuvion laserilla? Tai kirjoittamalla kankaalle kirjoituskoneella?

Miten toimii kanan tai strutsin nahka kirjan koristelussa?

Vaikka suurin osa sidoksista on tuttuja — syvä- tai matalataipeisia, japanilaisia sidoksia, koptisidoksia — on joukossa minulle uusiakin, esimerkiksi lippukirja ja sewn boards binding.

Noin neljäsosa teoksista on saanut kunniamaininnan.

Valinnan teki kuuden hengen jury, johon kuului kaksi kirjansitojamestaria, taiteen Annika Baudryn sitoma Harry Martinsonin Vagnen maisteri, graafinen muotoilija, kirjahistorioitsija sekä heraldinen taiteilija. Tätä kirjoittaessani pu- ta. Kirja on kokonahkasidos, kansinahkeudun juryttären mantteliin minäkin ka on värjätty ja koristeltu painokuviolla. ja valitsen näyttelystä pari suosikkiani Kirjassa minua kiehtoo pelkistetty kokunniamaininnan saaneista sekä muista konaisuus ja koristelussa onnistuneen

18

värjäyksen lisäksi koko kansipinta-alan hyödyntäminen siten, että yksinkertainen kuvio, pyörä, ulottuu takakannesta selän yli etukannelle. Tämä on motivoinut myös tekijää, kuten hän näyttelyluettelossa toteaa. Pidän nahan värjäystuloksesta ja koristelutekniikasta: tekijä on poiminut kirjan kuvituksesta yksityiskohdan, jonka hän on suurentanut painokuvioksi.

Kirjailijan ja teoksen nimi on painettu kokonaisuuteen sopivalla yksinkertaisella fontilla kirjan selkään.

Toinenkin valintani kunniamaininnan saaneista on ruotsalaisen, Dalia López Madronan, tekemä. Sattumoisin häntäkin on innoittanut Harry Martinson, runokirjallaan Cikada. Tässä minua kiehtoo erityisesti käsinvärjätty nahka sekä myös kannen koristelu noin sentin levyisin pystysuorin, pohjanahan päälle liimatuin, epämääräisen muotoisin nahkanauhoin. Vähemmän on enemmän.

Yhteyksiä etsimättäni kumpikin kunniamaininnan saaneista suosikeistani on ruskeasävyinen nahkasidos ja vielä saman kirjailijan tuotantoa.

Muista sidoksista nousevat suosikeikseni suomalaisen Elina Lundahlin taiteilijakirja Loputon vaikeus ja tanskalaisen Martin Degn Pedersenin sitoma Steen Hvassin kirja Jelling monumenterne. Elina Lundahlin teos on kokonaan tekijän omaa käsialaa. Pidän Lundahlin hiljaisesta huumorista teoksen sympaattisessa tarinassa, ihailen loppuun asti hallittua hillittyä tyyliä sekä harmonisia materiaali- ja värivalintoja. Hän on valinnut myös rohkeasti erilaisen muodon: tämä teos koostuu neljästä pienestä suorakaiteen muotoisesta laatasta, joiden ulkopinta ja sisäreunat ovat mustaa nahkaa, sisäpuolella laatoissa on Lundahlin musteella ja puuvärein kertoma näennäisesti pieni arjen tapah-

2018

tuma, joka tarkemmin katsoessa saakin huomiota Ioannis Baptista Egnatiuksen toja ja arkkiviisukauppias kartutti Kanuudet mittasuhteet. Laatat on yhdistetty kirjassa Veneti Neruani & Traiani ja Eg- salliskirjaston kokoelmia huomattavan toisiinsa vahalankasilmukoin. natiuksen muita kirjoituksia. suurella itse maakunnista keräämällään Degn Pedersenin teos taas on mielenPaperi alkoi yleistyä kansimateriaalina kirjalahjoituksella sen jälkeen, kun kankiintoinen kokeilu. Hän on koristellut 1700-luvulla. Siitä viehättävä esimerkki salliskokoelma tuhoutui Turun palossa kannen vuohennahkaa liisterimarmo- on Sophia Elisabet Brennerin kirja Poetis- 1827. ritekniikalla sekä kultafoliolla ja maala- ka dikter II. Hauska tyylien sinfonia ja saNäitä kahta näyttelyä yhdistäviä ten. Lopputulos on aika levoton, mutta malla riitasointu on teoksessa Michael V. teoksia ovat vanhojen kirjojen joukosta materiaaleja hän on käyttänyt rohkeasti, Lomonosov: Russische Grammatik, jossa erehdyttävästi modernia sidosta muisinspiroivasti ja kiinnostavasti. on mahtipontiset, dentelle-tyyliin lehti- tuttavat teokset Quintus Horatius FlacKirjansitojan ammatissa vaalitaan kullalla koristellut punaiset nahkakannet cuksen De arte poetica, jonka kannen perinteitä. Siitä todistavat paperi on koristeltu laatoin tämänkin näyttelykokonaija syrjät roiskein, sekä Jean suuden teokset. Kirjan voi Baptiste Molièren kirja Oeutänä päivänä sitoa periaatvres complètes. Se on nahteessa samoin menetelmin ja kasidos, jonka kannessa on käyttäen samoja materiaaleja sokeapainatuksella salmiakuin kuutisensataa vuotta kinmuotoisia mustia linjoja, sitten. Voittamaton kirjan joiden risteyskohdissa on muoto, koodeksi, on vielä lehtikultapisteitä.

Pohjoispaljon vanhempi. Lähes 2000 maisista sidoksista vastaavasvuotta se on pitänyt pintansa ti ajaton teos on esimerkiksi ja toimii yhä. Tätä en lakkaa jo edellä esittelemäni Annika hämmästelemästä digitaaliBaudryn sidos Martinsonin suuden voittokulun keskelteoksesta Vagnen. lä. Nykysidosten rinnalla Olen osallistunut muuja perspektiiviä antamassa tamaan kansainväliseen ovat Kansalliskirjaston sakilpailuun ja kotimaiseen maan näyttelytilaan esille näyttelyyn. Ensin mainituisJohan Gabriel Elmgrenin Helsingissä sitoma Molièren Oeuvres complètes asettamat, harvoin nähdyt sa menestys on ollut heikko, sidokset kirjaston kokoelmismutta olen sentään saanut ta. Teoksia on 1400-luvulta 1800-luvun ja niiden vastapainona hyvin modernin kirjojeni kuvat näyttelykatalogeihin. Täjälkipuoliskolle. Näistä löytyy monta näköiset, rajuin kontrastivärein marmo- män lisäksi luetteloista ja näyttelyihin hämmästyttävää esimerkkiä siitä, miten roidut esilehdet. osallistumisprosessista on hyötyä myös vähän tekniikat ja koristelutyylitkin ovat Erityismaininnan ansaitsee Matti siinä mielessä, että niistä oppii. On hyömuuttuneet vuosisatojen kuluessa.

Pohdon yksiin nahkakansiin yhdistä- dyllistä tarkastella toisten kirjansitojien Vaikka minun makuuni yleensä pieni mät Erik Sorolaisen Postillat I-II. Kir- aikaansaannoksia, heidän tyyliään ja on kaunista, tekee jo kokonkansimateriaalin valintaansa sa puolesta majesteettinen sekä sen työstämistä näytteBiblia, Deutch vahvan vaikulyn tai teoksen aiheen mutuksen. Kirjassa on vaalealla kaan. Katalogit inspiroivat. siannahalla päällystetyt ykJa pettymykset karaisevat: sinkertaiset puukannet, soniistä selvittyä into ja halu keapainatusta sekä isot, rasyrittää nousevat uudelleen. kaan näköiset metallisoljet Aina uudelleen laitan itseni ja -helat. Vanhoista kirjoista likoon, häpeän ja pettymykyhdeksi suosikikseni nousee sen unohtaen ja uusia vasJacob Tengströmin käsikirtoinkäymisiä pelkäämättä, joitus Mina nöjen. Öfwersätt­ itseäni surkuttelematta. Luuningar ur Propertius, Ovilenpa, että kehityn koko ajan, dius och Horatius med mera. vähän kerrallaan, ja opin Kirjan laatalla painetulla jotain uutta niin kirjansitoetulehdellä on värikylläinen misesta kuin itsekritiikistäkasviaihe. Värit ovat säily­ kin. Ehkä jonain päivänä en neet hyvin. Nahkakansissa Jacob Tengströmin Mina nöjen. Mahdollisesti Fernborgin sitomosta Turussa. enää ajattele etukäteen, mitä on yksinkertainen marmojury saattaa kirjastani ajatella rointi, jonka viehättävyyttä vaan teen rohkeasti, tarkasti lisää ajan patina. Kansia kiertää vaati- jan selkä on noin 120 mm leveä. Pohto ja olennaiseen keskittyen juuri itseni nämaton kullattu sokkopainatus. Hulvat- (1818−1857) on syytä mainita jo siksi, köisen kirjan, jonka takana — tai edessä tomasti marmoroitu syrjä taas kiinnittää että tämä köyhä kirjankerääjä, kirjansi- — voin ylpeästi seisoa.

Kansalliskirjasto: KAUNISTA! Kirjansidokset Pohjoismaista (1.3. − 14.5.2018) ja Kirjansidonnan helmiä (1.3. − 31.12.2018)

KIRJANSIDONTA NYT!

19

teksti: Harri Aaltonen • kuvat: Harri Aaltonen ja Tarja Rajakangas

Kunnia ja etuoikeus

KUNNIA JA ETUOIKEUS Lienee pläkkiäkin selvempi kaikille, että pestini yhtenä kansainvälisen kirjansidontakilpailun tuomareista ei selity ylivertaisilla sidontataidoillani, vaan perimmäisenä syynä on viisitoistavuotinen työ- ja ystävyys­ suhteeni toiseen kilpailun järjestäjistä.

2015 Olen päättänyt suhtautua ylen positiivisesti kaikkiin edes puolijärjellisiin ehdotuksiin, jotka koskevat yli puolen vuoden päästä tapahtuvia asioita. Kun Jeanette Koch ja Lester Capon joulukuussa 2015 tiedustelivat minulta suostumusta tuomaroida Designer Bookbinders -seuran kansainvälistä kirjansidontakilpailua, suostuin siihen oitis ja varauksetta.

2016 Liki vuosi edellisen jälkeen odottelin kyytiä Oxfordiin British Libraryn pihalla. Kaksi päivää aikaisemmin olin lentänyt Lontooseen seuran kustannuksella ja nyt oli vapaaohjelma ohi. Pian paikalle ilmestyi aavistuksen punk-henkisesti tummiin pukeutunut rouva, jonka oikein arvasin olevan Sue Doggett, seuran fellow-jäsen ja The Bookbinding Hand­book -oppaan tekijä. Kevyt small talk -jutustelumme päättyi, kun toinen kilpailun järjestäjistä, seuran associate-jäsen Jeanette Koch, poimi meidät pieneen autoonsa ja suuntasimme pitkin M40-tietä kohti paikkaa, jossa Cherwell ja Thames -joet kohtaavat.

Illallinen ja yö Cotswold Lodge -hotellissa. Aamulla Jeanette ajoi meidät Bodleian Libraryn takapihalle, jonne pian saapui Sophie Schneideman, kolmas tuomareista. Sophie ostaa ja myy harvinaisia kirjoja ja grafiikkaa galleriassaan Portobello Road -kadulla.

Sisäänkirjautumisrituaalin jälkeen siirryimme saatettuina kirjaston toiseen kerrokseen, jossa meitä odotti valtavassa salissa Lester Capon ja 184 käsinsidottua kirjaa. Jeanetten suorittaman ohjeistuksen jälkeen seurasi tutustuminen sidoksiin ja karsintakierrokset. Näissä kierroksissa jokaisen sidoksen kohdalla käytiin joskus perinpohjaisempikin kolmikantaneuvottelu, jonka tuloksena teokset jaettiin kolmeen kastiin: ei, ehkä ja ehdottomasti. Kierrosta toistettiin, kunnes yhdelle pöydälle oli saatu kasattua 27 hopea­sijalle yltävää käsityötaidon helmeä. Tähän kului kaksi pitkää päivää. Kolmannen päivän puolipäivään mennessä näistä valituista valittiin vielä erikseen kaksi, joista ensimmäinen voitti

20

Jeanette Koch, Sophie Schneideman ja Sue Doggett

Balliol Collegen ruokasali. Vasemmalla istuva Getty nauraa Andea Odameteyn jutuille.

10 000 ja toinen 6 000 puntaa.

Meille tuomareille ei näiden kahden onnekkaan tai pikemminkin lahjakkaan, eikä muidenkaan osanottajien henkilöllisyyttä paljastettu; se sai odottaa vuoden 2017 heinäkuuhun.

Jos nyt joku vinkki näihin koitoksiin joskus ja toivottavasti aikoville tämän ja aikaisempien tuomarointien kokemuksella olisi pakko antaa, kuuluisi se seuraavasti: tehkää työstänne helposti valokuvattava.

alkanut sosiaalinen interaktio kanssakädellisten kanssa kuitenkin keskeytyi maljojen nostoon, pariin keskipitkään juhlapuheeseen sekä palkintojen jakoon.

Voittajavitriinien päällä tähän saakka olleet paperiset näkösuojat poistettiin ja vieraat pääsivät omin silmin arvioimaan tuomaritrion päätösten oikeellisuutta.

Voittajille, kilpailun järjestäjille ja sponsoreille sekä tuomareille, kaikille seuralaisineen, oli järjestetty upea kuuden ruokalajin illallinen viineineen läheisen Balliol Collegen satumaisessa ruokasalissa. Minut oli istutettu siten, että vasemmallani istui kilpailun voittaja, saksalainen Andrea Odametey, oikealla jonkun TV:stäkin tutun huutokauppiaan puoliso ja vastapäätä minua elämöi aina yhtä tahdikas Rob Shepherd Shepherds Bookbinders -yrityksestä, jonka Gillingham-kadun liike on, ikävä kyllä, viimeisiä paikkoja koko Lontoossa, jossa kirjansidontaan hurahtanut voi tehdä tarvike-, materiaali- ja kirjallisuusostoksia.

Yksi illallisvieraista ja avajaisten juhlapuhujista oli Mark Getty, joka jatkaa

2017 Armas puolisoni lähetti kilpailuun upean pitkäpistosidoksen, joka ilmeisistä jääviyssyistä johtuen rekisteröitiin non-competitive entry -merkinnällä. Vaikka hyvin ansaittu mammona tai pysti olikin poissuljettu, tuli postissa kuitenkin kutsu näyttelyn avajaisiin Oxfordiin, Weston Libraryn Blackwell Halliin.

Kättelyn jälkeen kiertelimme hallia kuohuviinilasit kädessä ja tutkailimme kutsuvierasjoukosta tuttuja ja tuttuja naamoja, kumpiakin löytyi. Hyvin

2018

Tarja Rajakangas poseeraa työnsä vieressä Blackwell Hallissa.

Wormsley Library; sisäänkäynti.

isänsä jäljillä kirjansidonnan tukijana saarivaltiossa. Hänen kukkarostaan maksettiin nuo voittajien kelpo rahapalkinnot ja varmasti paljon muutakin kokemastamme ja näkemästämme.

Iloksemme saimme kuulla, että meille oli varattu paikka seuraavan päivän linja-autoretkelle tuon öljymiljonäärin pojan Wormsley Park -kartanolle.

Kartanon mailla on yksityisen oopperan, krikettikentän ja ties minkä muun lisäksi yksi maailman upeimmista sidoskokoelmista. Sir John Paul Getty Juniorin rakentamassa linnamaisessa kirjastossa kokoelman kuraattori Bryan Maggs esitteli meille onnekkaille kirjahistorian helmiä 1100-luvulta tähän päivään: varhaisin englantilainen käsikirjoitus, Caxtonin Chaucer, Grolier, Cobden-Sanderson, Rogerit Payne ja Powell, Paul Bonet, Philip Smith ja niin edelleen.

Kirjastoon pääsee sopimuksen mukaan tutustumaan 25 hengen ryhmissä muutaman kerran vuodessa. Tätä kannattaa itse kunkin harkita ämpärilistalleen mahdollisesta Stendhalin syndroomasta huolimatta.

Juhlaillallinen teltassa krikettikentän laidalla; bongasin Don Etheringtonin.

2018 Upeita reissuja, mutta tuntuuko mikään enää miltään tämän jälkeen täällä yhden R-kioskin arjessa? Mitä vielä, aika on paras korkeataajuussuodin.

KIRJANSIDONTA NYT!

Näkymä Wormsley Parkin kirjaston parvelta. Don Etherington viidentenä vasemmalta.

Sybil Pye ja Philip Smith.

Kirjoittaja ja legenda.

21

teksti: Niina Keltamäki ja Kaija Rantakari • kuvat: Kaija Rantakari

Paperista aarre!

Oma polkuni kirjansidonnan maailmaan on ollut pitkä ja monivaiheinen. Olen oppinut perustiedot ja -taidot kirjansidonnasta toisen alan artesaaniopintojen ohessa. Ala vei mukanaan ja olenkin sitonut kirjoja 13 vuoden ajan. Omien taitojen ja tarpeiden kasvaessa aloin kaipaamaan syvempiä taitoja kirjansidonnasta. Turhauduin opaskirjoihin, koska useat löytämäni teokset liittyvät enemmän askarteluun. Kaipasin laadukasta tietotaitoa.

Netistä etsin sivustoja, kuvia, mitä tahansa alaan liittyvää tietoa. Lähes kaikki löytämäni tieto oli englanniksi ja suurin osa ulkomaalaisten kirjansitojien sivustoja. Mutta sitten löysin Kaija Rantakarin Paperiaarre-blogiin ja olin ihmeissäni: suomalainen nuori nainen, koulutettu kirjansitojamestari — mitä ihmettä??? Kaijan blogista tulikin eräs lempiblogeistani. Sitä kautta löysin myös sen tärkeimmän, tiedon siitä, että alan koulutusta saa myös Suomessa. Niin oma polkuni johdatti minut Tyrväälle kirjansitojan opintojen pariin.

Halusin haastatella Kaijaa monestakin syystä: hänet tunnetaan kansainvälisesti, hän myy kirjojaan maailmalle, hän opettaa, on someaktiivi, tekee taiteilijakirjoja ja on onnistunut luomaan itselleen selkeän, hyvin tunnistettavan brändin. Kaijan kädenjälki on lisäksi erittäin laadukasta. taiteilijaksi tai kirjansitojaksi tai runoilijaksi — identiteettini ei kytkeydy ammattiini. En vastaa näistä minkään stereotyyppiä ja sujahdan sujuvasti yhdestä työroolista toiseen vaikka monta kertaa päivässä.

Kuka olet ja mistä tulet? Miten päädyit kirjansitojan ammattiin?

Olen Kaija Rantakari, nykyisin Helsingissä asuva kirjansitoja ja monitaiteellinen tekijä. Suuntasin parikymppisenä opiskelemaan kirjansidontaa Vammalaan, kun ymmärsin kirjansidonnan olevan siitä minulle täydellinen ala, että siinä saatoin yhdistää käsityöhön niin taiteellisen luovuuden kuin pikkutarkan insinöörityyppisen suunnittelun. Valmistuin kirjansitojamestariksi 2006.

Kerro työstäsi.

Pian valmistumiseni jälkeen aloin kirjoittaa englanninkielistä Paperiaarre-blogia ja myydä sitomiani kirjoja sivutoimisesti verkkokaupassa. Päätyötäni on kuitenkin kirjoittaminen, joka on puhtaasti ajatustyönä ajoittain hyvinkin fyysiselle kirjansidonnalle hyvää vastapainoa. Minulle on ollut tärkeää pitää eri töideni kuormittavuus hallinnassa, enkä siksi olekaan lähtenyt kasvatta-

22

maan kirjansidonnasta itselleni suurta bisnestä. Olen ottanut lähtökohdaksi sen, että teen vähän, mutta aina hyvää.

Useimmista kirjansitojista poiketen en tee lainkaan tilaustöitä, mikä mahdollistaa suuren taiteellisen vapauden kirjansidonnassakin. Jos elantoni olisi kiinni sitomieni kirjojen menekistä, olisin joutunut tekemään vuosien mittaan hyvin erilaisia päätöksiä — nyt tässä on saanut rauhassa tutkailla samalla omia mielenkiinnon kohteita ja keskittyä myös muiden kirjansitojien auttamiseen.

Sinulla on selkeä oma tyyli. Onko tämä ollut harkittua vai tullut luonnostaan?

Opiskeluaikana kirjansidonnassa minua kiinnosti ihan kaikki, mutta myöhemmin oli helppo rajata omat työt sen mukaan, millaisille ihmisille haluan kirjoja tehdä. Nykyään teen lähinnä uniikkeja muisti- ja vieraskirjoja, joissa käytän usein kansimateriaalina pellavaa, ja asiakkaani ovat enimmäkseen luovia ihmisiä, jotka arvostavat laadukasta käsityötä. Sitomani kirjat ovat ulkoasultaan melko minimalistisia, sillä en halua niiden kilpailevan omistajansa tyylin kanssa. Minimalismi ei ole synonyymi pliisuudelle — kirjojeni selvästi tunnistettava tyyli syntyy käyttämistäni materiaaleista, mietityistä yksityiskohdista ja huolellisesta työn jäljestä. Tarkoitus ei ole tehdä kirjoja, jotka näyttävät siltä kuin ne olisivat tulleet tehtaasta, mutta sen kuuluisan käsityön jäljen ei missään tapauksessa pidä näkyä virheinä, vaan ainutlaatuisuutena ja laatuna, mikä tarkoittaa sitä, että kirjani ovat käytössä itse asiassa parempia kuin ne tehtaassa tehdyt.

Teet myös taidetta ja taiteilijakirjoja. Koetko itsesi enemmän taiteilijaksi vai kirjansitojaksi?

Kirjansidonnan lisäksi teen kollaasitaidetta ja kirjoitan runoja. Kirjansitojana keskityn lähes täysin tyhjien kirjojen sidontaan, mutta teen myös taiteilijakirjoja. Niissä yhdistyykin yleensä kaikki kolme pääkiinnostuksenkohdettani.

Yleisesti ottaen en koe itseäni enemmän

Lempitekniikkasi? Miksi?

Minulle on käyttömukavuuden lisäksi erityisen tärkeää sitomieni kirjojen kestävyys käytössä. Joitain sidostyyppejä en siis käyttäisi kuin taiteilijakirjoissa, jotka eivät joudu yhtä kovakouraiseen käyttöön kuin muistikirjat. Muisti- ja vieraskirjoissa käytän paljon koptisidosta, joka paitsi pysyy vaivatta auki on myös kohtuullisella sivumäärällä ja napakasti om-

2018

meltuna varsin kestävä. Viime vuosien suosikikseni kirjarakenteena on noussut Gary Frostin kehittämä sewn boards binding, jossa kirjan joustavan pehmeä kansirakenne ommellaan kirjaan yhdessä sivujen kanssa. Työvaiheita kirjan tekemisessä riittää, ja siistiin lopputulokseen vaaditaan tarkkuutta, mutta valmis sidos palkitsee — se aukeaa kauniisti ja on kevyt ja miellyttävä käsitellä.

Sinulla on vahva brändi. Oliko brändin luominen sinulle itsestäänselvyys?

Paperiaarteen brändäys ei ole ollut minulle oikeastaan kovinkaan tietoinen juttu. Minulla on aina ollut selkeä oma maku asian kuin asian suhteen ja Paperiaarteen kohdalla oma persoonani ja johdonmukainen estetiikka johtivat siihen, että kas, minulla taitaa olla brändi!

Yli kymmenen vuotta saman työn äärellä tuo työhön sellaisen vakauden, joka näkyy ulospäin muutenkin kuin työn jäljen laadukkuudessa.

Minne kirjojasi eniten myydään?

Sinut tunnetaan myös ulkomailla.

Oliko kontaktien luominen vaikeaa?

Asiakaskuntani on hyvin kansainvälinen — suurin osa asiakkaistani on Yhdysvalloissa, ja suomalaisten osuus jää useimpina vuosina alle viiden prosentin. En missään vaiheessa ottanutkaan tavoitteekseni valloittaa Suomen käsinsidottujen kirjojen markkinoita, vaan tälle teinistä asti Internetissä roikkuneelle kansainvälinen verkostoituminen oli täysin ilmiselvä suunta. 2006–2007 erilaisia käsityöblogeja ja Etsy-kauppoja

KIRJANSIDONTA NYT!

pulpahti ilmoille melkoista vauhtia, ja satuin onnekkaana mukaan siihen silloin vielä nykyistä yhteisöllisempään aaltoon.

Kirjansitojia ei silloin vielä ollut blogimaailmassa kuin kourallinen ja silloin syntyneet tiiviit verkostot poikivatkin paljon niin vakiasiakkaita kuin kirjansitojaystäviäkin. Olin silloin ehdottomasti koulutetummasta päästä pääasiallisesti muistikirjoja sitovien joukossa ja huomasinkin pian toimivani jonkinlaisena tuutorina monille aloitteleville kirjansitojille.

Nyt se nuori kiinalaistyttö, jolle vuonna 2007 selitin sähköpostitse koptisidoksen vaiheita, on sinnikkäästi itseään kouluttanut kirjansitoja, joka on loistosidosten osalta ohittanut oman osaamiseni jo vuosia sitten.

teiden esiin nostaminen helpottaa hatarammallakin taitopohjalla olevaa kirjansitojaa kehittämään itseään. Kun tekijä ymmärtää, miksi jokin asia tehdään niin kuin se tehdään, siihen kiinnittää huomiota aivan eri tavalla kuin aiemmin.

Tiedostaminen parantaa työn laatua, ja toisaalta toimii olennaisena pohjana kehitykselle perusmallin varioinnissa. Muiden kirjansitojien tukeminen tuo mukanaan paljon uusia seuraajia sosiaalisessa mediassa, joka puolestaan on koko ajan tärkeämpi väylä uusien asiakkaiden löytämiseen.

Työn alla juuri nyt?

Sain juuri valmiiksi elokuussa julkaistavan toisen runokirjani, ja voin vihdoin keskittyä taas enemmän kirjansidontaan enkä vain tuottaOlet aktiivinen somettaja. Oliko maan sisältöä kirjaan. Hetken hengähdyksen sinulla selvä päämäärä sosiaalises- jälkeen aloitan kesän kirjansidontaurakkani sa mediassa? sitomalla pienen kasan vieraskirjoja, joiden Toisten kehityksen seuraaminen lähel- kansissa käytän vanhoja japanilaisia kimotä sai ymmärtämään, miten merkittä- nosilkkejä. vää pienikin kannustus voi olla. Jossain vaiheessa, ehkä hieman tuskastuneena Millaisia terveisiä haluat lähettää netissä näkemieni käsinsidottujen kir- lukijoille? jojen laatuun, aloin kirjoittaa blogiini Kirjansidonnasta kiinnostuneille lukikäytännön vinkkejä kirjansidontaan, ja joille haluan muistuttaa, että kirjansitoisaalta myös selittää omien kirjojeni donnan piiriin kuuluu niin monenlaista esittelyn yhteydessä teknisten valintojeni tekemistä, että omalle taitotasolle sopiva taustoja, jotta ihmiset tiedostaisivat pa- aloituspiste löytyy varmasti. Perusteiden remmin, miten suuri merkitys jokaisella oppimisen jälkeen osaamisen soveltamiyksityiskohdalla voi olla. Yllätyin siitä, nen on helppoa, mutta myös haasteita miten myönteisen vastaanoton tämä pik- niitä kaipaavalle löytyy varmasti! Pekutarkka tekninen analyysi sai. Kansain- rusasioiden hallintaan ja ennen kaikkea välisestikin kirjansidonnan koulutus on ymmärtämiseen kannattaa panostaa – se pitkälti lyhytkurssien varassa, jolloin kir- todella palkitsee suurempien haasteiden jan rakenteen ja materiaalien ymmärrys äärellä. jää helposti vähäiseksi. Syy–seuraus-suh-

23

teksti ja kuvat: Päivi Pärssinen

17 vuotta yrittäjänä

17 V UOTTA YRITTÄJÄNÄ Miten kaikki alkoi?

Olen aikanaan saanut kaupallisen koulutuksen ja työskennellyt toimistotehtävissä. Kaupallisesta koulutuksesta on ollut hyötyä yrittäjänä toimiessani ja se myös sysäsi uusiin harrastuksiin.

Kauppakoulussa mainostekstaus oli mieleinen aine. Niinpä ilmoittauduin kansalaisopistoon tekstauskurssille, joka osoittautuikin kalligrafiakurssiksi. Kalligrafiasta en tuolloin ollut koskaan kuullutkaan. Into aihetta kohtaan heräsi ja opettajan kannustuksesta päädyin Kankaanpään taidekouluun opiskelemaan kalligrafiaa vuosiksi 1996–1998.

Mutta miten innostuin kirjansidonnasta? Kalligrafiakoulutukseen sisältyi viikon mittainen kirjansidonnan kurssi.

Tämä minulle uusi aihe vei mennessään, kiitos opettajamme Mia Leijonstedtin.

Innostuksemme kirjansidontaan sai aikaan sen, että kahden vuoden kalligrafiaopintojen jälkeen taidekoulu järjesti vielä syksyn ajan kestäneen kirjansidonnan koulutuksen. Seuraavana vuonna alkoi Vammalassa Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa kirjansidonnan kisällikoulutus. Seitsemän kuukauden koulutuksen jälkeen suoritinkin näyttökokein kirjansitojan ammattitutkinnon vuonna 1999. Vammalaan, nykyisin Sastamalaan, on palattava aina uudelleen erilaisten kurssien pariin. Tällä hetkellä on tähtäimessä kirjansitojamestarin erikoisammattitutkinto.

Kuinka päädyit yrittäjäksi?

Olin jo ammattitutkintoa suorittaessani haaveillut osa-aikatoimisesta kirjansitomoyrittäjyydestä. Kynnys yrittäjäksi siirtymiseen ei ollut korkea, koska tein jo toimistotyöni ohella jonkin verran kirjoja ja sidoskorjauksia, enemmän kuitenkin kalligrafiaa.

Yrittäjäksi aikovalla on tietysti paljon odotuksia: mm. mielenkiintoisia asiakastöitä ja riittävästi asiakkaita. Yrittäjätutkintoa suoritettaessa oli laadittava monia laskelmia toiminnan kannattavuudesta ja yleensäkin kaikesta yrittäjänä toimimisesta. Viimeistään siinä vaiheessa yrittäjyyden hohto alkoi himmetä ja jouduin harkitsemaan yrittäjäksi alkamista vielä kerran. Mutta koska olen uusiin tilanteisiin heittäytyjä ja minulla oli vielä hieman romanttinen kuva yrittäjyydestä, päätin perustaa toiminimen ja aloittaa yrittäjänä.

Perustin toiminimen toukokuussa 2001. Apua aloitukseen hain yrittäjätutkinnon vastaanottaneelta Uusyrityskeskukselta, mutta siellä oltiin hämmentyneitä erikoisesta toimialastani, ja koska minulla oli kaupallinen tutkinto, minun oletettiin osaavan hoitaa yrityksen perustaminen itsenäisesti. Ja niin sitten teinkin. Oli vaikea keksiä nimi yritykselle. Koska sitomo oli pieni ja työ vielä vähäistä, se sai nimen Pikkusitomo Kirjanen.

Toiminimen kautta on asiakaskuntani laajentunut: olen saanut paljon yritys-, yhdistys- ja kunta-asiakkaita, jotka tarvitsevat yrittäjältä yritystunnuksen voidakseen olla tämän asiakkaita. Lähinnä yksityishenkilöt ostavat eniten kirjankorjaus- ja tekstauspalveluja.

24

Missä sitomosi sijaitsee?

Ensimmäinen sitomoni sijaitsi kotona, mikä tuotti monenlaisia ongelmia: asiakaskäynnit kotisitomossani sekä sen, että saatoin työskennellä yöllä, koska työpaikka oli liian lähellä. Siksi jo alkuvaiheessa muutin sitomon vuokratilaan, mitä pidin hyvänä ratkaisuna. Nyt asiakkaat löysivät tiensä kirjansitomooni helpommin.

Vielä yhden muuton jälkeen löysin Hämeenlinnasta Wetterhoffin talosta erittäin mieleisen työtilan. Kun yhteydenoton jälkeen kävin keskustelemassa työtilasta talon johtajan kanssa, hän osoitti tilan talon pohjapiirroksesta sanoen minulle tärkeät sanat: ”Olen ajatellut, että tämä on sinun työtilasi.” Totesin hieman yllättyneenä, että ”oletko jo etukäteen päättänyt, että sitomon paikka on tässä, kyllä minun sitten pitää ottaa tämä tarjous vastaan”.

Hän totesi hersyvästi nauraen, että ”kai olen sitten jo päättänyt näin”. Sitomo on jatkanut toimintaansa ihanassa Wetterhoffin talossa heinäkuusta 2011 lähtien.

Mitä palveluja sitomosi tarjoaa?

Kirjansitomoni pääasialliseksi työksi ovat muodostuneet sidoskorjaukset: vanhat raamatut, kirkon muutto- ym. kirjat, keittokirjat, albumit ja kaikenlaiset rakkaat, asiakkaiden suvussa kulkeneet kirjat. Korjattaviin kirjoihin on kuulunut erään kartanon kirjaston kirjojakin. Myös säilytyskoteloiden valmistaminen kuuluu kirjansitojan työhön.

Teen lisäksi uusia sidontoja asiakkaiden tilauksesta, mm. vieraskirjoja ja albumeja sekä sidon pehmeäkantisista kirjoista kovakantisia.

Kalligrafia kulkee siinä ohessa jatkuvasti osana toimintaa.

Kalligrafiaa olen tehnyt asiakkaille mm. valmiskortteihin ja adresseihin. Kunniakirjat, omistuskirjoitukset, kutsut, kassitekstaukset ja pienimuotoiset kyltit ovat olleet suosittuja tekstauskohteita. Kalligrafiaani löytyy myös mm. asiakkaani kirjahyllyn ”otsalaudasta”, Kalevalaisia runoja seitsemän taulun sarjan muodossa erään yrityksen toimitiloista sekä presidentti Niinistölle annetusta kunniajäsenen kunniakirjasta.

Kauppani myyntihyllylle asti ei ole sitomiani kirjoja riittänyt, mutta sieltä löytyy kirjansidonta- ja kalligrafiatarvikkeita ja materiaaleja alan harrastajille ja ammattilaisille. Näitä tuotteita on saatavilla myös verkkokaupastani.

Mielenkiintoiseen, omia taitoja koettelevaan näyttelytoimintaan olen osallistunut kotimaassa ja ulkomailla. Tosin viime aikoina sidoskorjaukset sekä kirjansidonnan jatko-opinnot ovat jättäneet liian vähän aikaa näyttelyihin osallistumiselle.

Aloittaessani yllätyin siitä, että kirjansidonnasta tiedetään kovin vähän — ja vieläkin kirjansitomoa ihmetellään, vaikka olen toiminut Hämeenlinnan seudulla jo lähes 20 vuoden ajan.

On ollut tärkeää olla esillä erilaisilla markkinoilla, messuilla ja tapahtumissa toimintani markkinoimiseksi mahdollisille asiakkaille. Olen myös eri yhdistysten ja toimintapiirien kutsumana käynyt esittelemässä kirjansitomoni palveluja. Jopa muutama lehtijuttukin työstäni on tehty.

2018

Millainen on työpäiväsi?

Jokaisella kirjansitojalla on tietysti muodostunut omaan tilanteeseen sopiva työrytmi. Minun työpäiväni alkaa ns. paperihommilla: verkkokaupan hoitoa, sähköposteihin vastaamista, laskujen maksamista, postitusasioita yms. Klo 10 alkaa sitomossa varsinainen työaika, joka sisältää sidoskorjauksia, tekstausta, verkkokauppatilausten pakkaamista, kirjansidontapajan pitämistä kerran viikossa ja silloin tällöin sitomon esittelyä vierasryhmille. Toukokuusta elokuuhun käy Wetterhoffin talossa paljon vieraita.

Klo 15–17 on sitomon ovi auki asiakaspalvelulle. Aikaisemmin sitomo oli auki koko päivän, mutta koska kirjansitomostani tuli liiankin suosittu käynti- ja odottelupaikka mm. linja-autoa odottaville, päätin rauhoittaa itselleni työaikaa aukioloaikaa lyhentämällä. Toki otan tarpeen vaatiessa asiakkaita vastaan muulloinkin — lukeehan nettisivuillanikin: ”avoinna myös muulloinkin sopimuksen mukaan”.

Entä tyypillinen asiakas?

Eniten sitomossani käy kirjojen korjaamispalveluiden kyselijöitä. Kun kirjalle tehdään korjaus- ja kustannusarviointia, tulee kyselijästä asiakas. Vain harvoin on kyselijä jäänyt miettimään korjaamisen kannattavuutta. Jättäessään kirjan korjattavaksi asiakas usein ihmettelee, saako siitä vielä ehjän, ja yllättyvät sitten nähdessään korjatun kirjansa. Kirjansitoja saa usein iloita asiakkaan kanssa ehjäksi korjatusta kirjasta, jossa kuitenkin on säilynyt iän sille tuomat piirteet. Tyytyväinen asiakas palaa usein myöhemmin tuoden lisää korjattavia kirjoja tai saattaa haluta tekstauspalvelua, kun on nähnyt tekstauksiani sitomossa.

Kirjansidonta-alan palveluiden, niin kuin monen muunkin käsityöalan palveluiden, hinnoitteleminen on melko vaativaa.

Varsinkin uuden kirjan sidonnan ja sidoskorjauksen hinnoittelu on ollut hyvin haastavaa; uuteen kirjaan kuluu paljon hankittavaa materiaalia, kun taas korjattavaan kirjaan melko vähän, mutta se taas vie enemmän aikaa. Myytävien tuotteiden hinnoittelu vastaavasti on ollut helpompaa, vaikka samat hinnoittelulaskelmat pitäisi olla molemmissa pohjana.

Kokemuksia verkkokaupasta?

Materiaaliputiikki sai alkunsa, kun ostin kirjansidontatarvikevaraston eläkkeelle siirtyvältä tarvikkeiden myyjältä. Hän oli sitä jo kolmesti ehdottanut enkä voinut enää kieltäytyä. Aluksi toimitin tuotteita sähköposti- ja puhelintilausten mukaan, mutta vuonna 2014 siirryin nykyaikaan ja avasin verkkokau-

KIRJANSIDONTA NYT!

pan. Apuna verkkokaupan pystyttämisessä oli putiikissani harjoittelijana ollut kirjansitojaopiskelija, joka oli jo aiemmin tutustunut verkkokauppoihin. Verkkokaupan suosio on yllättänyt mukavasti. Suosion syynä on varmaankin aiempi kirjansidontatarvikkeiden vähäinen saatavuus.

Niin verkkokaupassa kuin sitomossakin on myynnissä kirjansidontatarvikkeita ja -materiaaleja: kluutteja, liimaa, skalpelliveitsiä, metalliviivoittimia, sidontatukinauhoja, ompelulankoja, neuloja, liimasiveltimiä, tukikankaita, naskaleita, kapiteelinauhoja ja hyvin suosittuja japanilaisia punsseleita.

Myyn myös kalligrafiatarvikkeita: tekstausteriä, kynänvarsia, mustetta, väripurkkeja.

Papereita ja kansipahveja en myy nettikaupan kautta niiden kalliiden lähetyskustannusten vuoksi. Lisäksi paperit ovat melko hankala myyntituote paperilaatujen erilaisuuden vuoksi. Useimmat haluavat pitäytyä tutussa ja hyväksi havaitussa laadussa, joten paperien menekki on vähäistä. Kansipahvia voi ostaa suoraan sitomosta joko isona arkkina tai valmiiksi määrämittaan leikattuna.

Otatko työharjoittelijoita?

Sitomossani on vuosien aikana ollut useita harjoittelijoita, joiden taidoista voi niin harjoittelija itse kuin ohjaajakin olla hyvin ylpeä. Harjoittelijani ovat olleet yleensä ammattikoulun artesaanikoulutuksista ja ammattikorkeakoulun ohjaajakoulutuksesta. Pääaineena harjoittelijoilla on ollut tekstiilialan tai ohjaustoiminnan opinnot. Kirjansitomoalaan ja kirjansidontaan tutustuminen on ollut kuin sivuaskel, mutta heidän sitomossa valmistamansa tuotteet ovat olleet hyödyksi pääaineen koulutuksessa. He ovat valmistaneet mm. kirjoja luonnoskirjoiksi, albumeita leikekansioiksi, koteloita mallikappaleiden säilytykseen sekä esimerkiksi jäämäpaloista kirjakorvakoruja, jotka ovat päätyneet opiskelijoiden myyjäisten myyntipöydille. Kaikesta tekemisestä on ollut siis monipuolisesti hyötyä: itse oppiminen, käyttötuote ja myytävä tuote.

Harjoittelijan työskentelyn ohjaus on vaativaa jo työturvallisuudenkin kannalta. Lisäksi työnohjaajan on opetettava sekä valvottava itse työn suorittamista, oikeita sidontatekniikoita ja työn laatua. Itselläni työnohjaajana on korkea vaatimustaso laadun suhteen.

Ohjaat myös kirjansidontakursseja?

Kirjansidonnan ja kalligrafian kursseja olen pitänyt vuodesta 2004 lähtien Hämeenlinnan seudulla toimivassa Vanajaveden Opistossa sekä omassa kirjansidontapajassani. Tänä päivänä

25

kirjansidonta on hyvin suosittu harrastus. Tämä antaa kirjansitojille työmahdollisuuksia ohjaustehtävissä, eikä tarvitse olla vain oman kirjansitomisen varassa taloudellisesti. Opetustoiminta avaa myös opettajan näkökulmaa omaan työhönsä nähden: on aina löydettävä perustelut, miksi kirja sidotaan siten kuin se tehdään. Lisäksi sidontojen monipuolisuus on kiinnostavaa. Harrastajat eivät enää tyydy perussidontaan vaan haluavat jotain erilaista ja mielenkiintoista mutta kuitenkin nopeasti valmistuvia sidoksia. Ihmiset ovat alkaneet panostaa enemmän mielekkääseen harrastamiseen. Kirjansidonta onkin harrastus parhaasta päästä! …

Mitäpä siis kuuluu kirjansitomon toimenkuvaan: kirjansidontaa, sidoskorjausta, kalligrafiatekstausta, kirjansidonta- ja kalligrafiatarvikkeiden myyntiä, opetusta sekä näyttelytoimintaa.

Parhaiten pääset näkemään kirjansitojan työtä ja kirjansitomoon sisälle, kun tulet Hämeenlinnaan Wetterhoffin talolle tai avaat kirjansitomon nettisivut osoitteessa:

Kirjansidontaa Kirjankorjausta Kalligrafiaa/tekstausta Kursseja Kirjansidontatarvikkeita

040 504 2489

www.pikkusitomokirjanen.fi

w w w. p i k k u s i t o m o k i r j a n e n . f i 26

2018

Luovaa ja perinteistä kirjansidontaa www.binderi.fi

paperitaiteilija / kirjansitoja

NIINA KELTAMÄKI @binderibooks

niinakoon@gmail.com

•

WWW.PETEPOIKA .FI

KOHOPAIN OLL A UPEAT J A ERO TTUVAT KUT SUKO R T IT KÄY N T IKO R T IT PO S T IKO R T IT

PAPERIPAIN AMO

KIRJANSITOMO

KIRJANSIDONTA NYT!

27

teksti: Kaija Pihlajamäki • kuvat: Kaija Pihlajamäki (recto) ja Harri Aaltonen (alla)

Kolmas kerta toden sanoo

KOL M AS K E RTA TODE N S A NO O Heinäkuussa 2017 saimme mestarikurssillemme vierailevan opettajan kirjansidonnan huipulta. Lester Capon Englannista tuli kahdeksi viikoksi opettamaan meille kirjan korjausta. Itselleni kurssi oli jo kolmas tilaisuus päästä tämän spesialistin oppiin. hka ensimmäisellä kerralla vuosia sitten korjasin Lesterin opastuksella vanhan sukuraamatun.

Tuohon työhön ryhdyin silloin rohkeasti melko vähäisellä kokemu k sel la.

Jo tuolloin ihailin opettajan huimaa kykyä ottaa huomioon jokaisen opiskelijan sen hetkinen taitojen taso sekä ohjauksen tarve.

Lesterin kannustavassa opastuksessa jokainen voi tuntea onnistumisen tunteita missään vaiheessa työn laadun vaatimuksista tinkimättä.

Tälläkin kertaa korjauksen kohteeksi valitsin vanhan puukantisen Raamatun 1800-luvun lopulta. Raamatusta oli etukansi irti kokonaan ja takakansikin osittain. Blokkiosa tarvitsi jonkin verran korjausta; joitakin vihkoja oli irronnut ja sivuja repeytynyt. Tarvittavat sivujen paikkaukset tein työhuoneellani Leineperissä japaninpaperia ja vehnäjauholiisteriä käyttäen. Takakannen kiinnityshihnat lukkoheloineen puuttuivat, etukannen lukot olivat tallessa ja tukevasti paikoillaan. Vanhat kankaasta valmistetut kapiteelinauhat olivat pehkaantuneet ja hajosivat lähes pölyksi.

Usein vanhoissa Raamatuissa on melkoisesti aikaa vievää paikkaustyötä. Tällä kertaa blokki oli kuitenkin melko hyväkuntoinen. Halusinkin, ettei Lesterin opissa vietetty aika kuluisi tavanomaisiin rutiinitöihin, vaan voisin käyttää ajan hyödyksi mahdollisimman antoisasti ja monipuolisesti uusia niksejä oppien.

Korjaustyö alkoi tietenkin korjaussuunnitelman tekemisellä. Tässä en käy läpi yksityiskohtaisesti jokaista työvaihetta, vaan keskityn vain joihinkin yksityiskohtiin.

Aloitin työn asettelemalla kirjan puristimeen niin, että sain irrotettua selkänahan. Kappale oli lähes kokonaan valmiiksi saranoista revennyt ja nahka oli

28

paksua ja hyväkuntoista. Se irtosi melko suopeasti taittoluun avulla. Alareunan hienoisen repeämän kohdalla oli oltava erityisen huolellinen. Asettelin blokin puristimeen huolellisesti oikeaan asentoon ja levitin selkään vehnäjauholiisteriä. Annoin sen kuivua yön yli.

Kapiteelinauhat olivat kauhtuneet eivätkä säilyneet ehjinä, joten tein uudet puuvillakankaasta. Pastelliliituja käyttäen pyrin jäljittelemään vanhaa sävyä, ettei värien puhtaus korostuisi liikaa.

Kiinnitin irronneen etukannen paikoilleen ohutta, mutta tiivistä pellavakangasta käyttäen. Kannen sisäpuolen paperipeilin nostin ylös reunastaan ja kiinnitin pellavakankaan kanteen kiinni. Liiman kuivuttua asettelin kannen paikoilleen ja laitoin biblian puristimeen.

Tilapäiset holkit kannen ja selän välissä antavat tarvittavan väljyyden saranan toimivuudelle. Kanteen kiinnitetyn pellavan leikkasin selän bindien väliin sopivaksi ja liimasin selkään. Kansien nahan olin aiemmin siistinyt saranan reunalta ja nostanut uuden nahan ujuttamista varten. Puisen kannen reunaan jätin noin 5 mm tyhjän tilan. Tähän kohtaan lisäsin tasan nahan vahvuisen suikaleen kartonkia. Tarkoituksena on, että selän uusi nahka ylittää kartonkisuikaleen ja sukeltaa vasta sitten nahan alle. Tällöin yhtymäkohta jää mahdollisimman huomaamattomaksi. Tämä oli hieno niksi, jota itse en olisi tullut ajatelleeksi.

Uuden selkänahan kiinnittämisen jälkeen olivatkin jäljellä enää viimeistelytyöt. Vanhan selkänahan kiinnitin uuden nahan päälle. Japaninpaperilla paikkasin selän alaosan repeämän ja häivytin uuden ja vanhan selkänahan rajan.

Akryyliväreillä viimeistelin häivytyksen.

Kannen sisäpuolella saranan kohdalle värjäsin pastelliliiduin ja kiinnitin paikalleen juuri siihen sopivan paperisuikaleen pellavakangasta peittämään.

Sidoskorjauksen jälkeen tein ja kiinnitin vielä takakannen nauhat ja niihin lukkohelat. Puuttuvat lukkohelat tilasin mallin mukaan luottokultasepältäni etukannen vastakappaleita vastaaviksi.

Takakannen kiinnitysnastojen irrotus puukansista ja uudelleen kiinnitys nahkanauhoineen ei ole lempipuuhaani.

Riski, että jotain ikävää tapahtuu joko

kansille tai kannen nahalle, väijyy pelottavana mukana. Pelastukseni on aviomieheni, jolla onneksi on puusepän taitoja.

Lopuksi pesin koko biblian vehnäjauholiisterillä. Maalitahrat sain pois tässä.

Sitten sivelin kirjan SC6000-nahanhoitoaineella. Viimeistelyn tein renessanssivahalla. Oli ihanaa nähdä, miten vanha kulunut ja naarmuuntunut nahka muuttui tässä käsittelyssä kauniin kiiltäväksi ja eloisaksi.

Lopputulos on mielestäni hyvin onnistunut. Risaisesta vanhasta perheraamatusta saatiin ehjä ja tyylikäs seuraaville sukupolville luovutettavaksi.

Raamatulle tein myös huovalla vuoratun kotelon, joka osaltaan lisää sen arvokkuutta ja säilyvyyttä. …

Vanhojen Raamattujen korjaaminen on mielestäni kiehtovaa puuhaa. Työ kaikkineen sisältää monia elementtejä, eikä milloinkaan tunnu olevan kahta samanlaista tapausta. Mielenkiinto ja motivaatio syntyvät työn haastavuudesta. Lisäksi innoittavana seikkana on se, että usein nuo vanhat korjattavat bibliat ovat sukuraamattuja. On hienoa saada olla osana vanhan kirjan historiaa ja antaa sille lisää elinvuosia, jotta se säilyy tulevien sukupolvien ihasteltavaksi.

Tewkesburyn keskikokoinen suuri mies, Lester Capon

2018

KIRJANSIDONTA NYT!

29

teksti: Kaija Pihlajamäki • kuva: Tarja Rajakangas

Kotelo kirjalle tai vaikkapa mummon aarteille

K OT E LO K I R J A L L E TA I V A I K K A P A M U M M O N A A R T E I L L E

V

anhaa, asiakkaalle arvokasta kirjaa korjatessani usein suosittelen myös mittojen mukaan valmistettua koteloa.

Korjaustyö maksaa asiakkaalle, ja niinpä soisi tuon rahallisen sijoituksen kannattavan. Mikäli korjattu kirja joutuu edelleenkin vanhaan säilytyspaikkaansa vaikkapa kirjahyllyyn, palaavat samat ulkoiset uhat vaanimaan kirjaa edelleen. Valo, lämpötilaerot, pöly ja muut ilman epäpuhtaudet rasittavat vanhan kirjan hauraita materiaaleja. Myös käsittely voi olla joskus turhan kovakouraista tai säilytysasento rasittaa sidoksen rakenteita. Kirjaa suojaava kotelo myös kertoo sanatonta kieltään siitä, että kirja on omistajalleen erityinen. Koteloon voi liittää kirjan kaveriksi selostuksia sen menneistä vaiheista seuraaville sukupolville.

Toisinaan tulee tilanteita, jolloin mietin, onko kirjan korjaaminen ylipäätään järkevää. Menetetäänkö korjauksessa jotakin alkuperäistä ja aitoa? Jos uutta materiaalia joudutaan lisäämään paljon, vaikuttaako se kirjan arvoon? Tällöin tietenkin on selvitettävä, mikä kyseisen sidoksen arvo on sellaisenaan ja mikä sen käyttötarkoitus korjattuna olisi. Sidoksen säilyttämisen kannalta saattaa olla viisaampaa ja edullisempaakin tehdä sille mittojen mukaan sopiva säilytyskotelo.

Kotelot ovat käteviä myös muiden aarteiden säilyttämisessä. Koteloon voi säilöä lehtiä, lehtileikkeitä, tärkeitä papereita tai valokuvia ja kortteja. Myöskin muistot vauvasta vaariin ja mummuun säilyvät siinä tallessa.

Kotelo valmistetaan pahvista. Sen voi tehdä tarkalleen kirjan mittojen mukaan tai muun käyttötarkoituksen sekä asiak-

30

kaan toiveita huomioiden. Päällysmateriaalina käytetään tavallisimmin kluuttia, nahkaa, paperia tai kangasta. Minä käytän useimmiten kluuttia, koska se on kestävää ja edullista. Somisteena ja omaleimaista ulkoasua antamaan käytän itse värjäämiäni papereita. Myös vaikkapa pitsit, valokuvat ja foliopainatukset sopivat hyvin kotelon kanteen. Sisäosan voi haluttaessa vuorata silkillä, sametilla, huovalla tai kotelon tyyliin sopivalla paperilla. Tilauksesta tehty kotelo on uniikki, asiakkaan toiveiden mukainen. Päällysmateriaalien valinnassa on vain mielikuvitus rajana. Foliopainatuksella voidaan kirjailla nimiä tai muita tekstejä kotelon kanteen tarpeen mukaan.

2018

www.kirjatar.fi instagram: kirjatarja facebook: kirjatarjan kirjansidontakurssit

Vaikka maailma kuinka muuttuisi,

mikään ei voi korvata kunnon kirjaa.

Paksukantista, käsin kosketeltavaa, aidoista materiaaleista sidottua teosta.

Syntyköön sen sisältö Sinun käsissäsi – ajatuksista, valokuvista ja muistoista,

Sinulle rakkaista asioista.

Täytyttyään se on korvaamaton.

Ei mikä tahansa kirja.

Kirjansitomo Clabbok | Claudia Wegmann | +358 40 5307931 | Kaivotie 23, 70700 Kuopio | Kirjansitomo@Clabbok.com

KIRJANSIDONTA NYT!

31

teksti ja kuvat: Petri Kujamäki

Sokeapainantaa polymeerilaatalla

S OK E A PA I NA N TA A POLY M E E R IL A ATA L L A Modernissa kohopainossa, jossa painoväri halutaan painaa syvälle paperiin, ovat erilaiset fotopolymeerilaatat paljolti syrjäyttäneet perinteiset metallikirjakkeet. Sopivatko painamisessa käytetyt polymeerilaatat myös kirjansidonnassa nahan koristeluun sokeapainatuksella, siitä piti ottaa selvää.

N

ahan sokeapainantaa tehdään yleensä erilaisilla käsin- painuivat nahkaan jättäen selkeän rajan. Myöhemmin selvisi kultausvälineillä ja kirjakkeilla. Käsityökalujen kanssa myös, että paksu metallipohjainen laatta kuivuu ja murenee toimimisessa ongelmia tuottaa monesti rajoittunut va- ajan myötä, joten pitkäaikaiseen käyttöön siitä ei ole. likoima, joten ei välttämättä saada tehtyä kuvioita tai kokonaiSeuraavaksi päätin kokeilla vanhaa, käytössä ollutta, matasuuksia, joita asiakas tai tekijä haluaa. Monimutkaiset kuviot lampaa 0,95 mm muovipohjaista laattaa. Pohjustin nahan kolvaativat myös vakaata kättä ja varmuutta: kallista nahkaa ei men millin pahville, kostutin nahan ja laitoin sähköprässiin. liiemmin haluaisi turmella.

Jälki oli todella skarppia ja sopivan syvällä, mutta laatan reunoista jäi edelleen jälki.

Fotopolymeerilaatta 1970-luvulla suosioon tulleita fotopolymeerilaattoja on paljon Testaus asiakastyöhön erilaisia sekä kovuudeltaan, paksuudeltaan että pohjaltaan. Juuri sopivasti kesken kokeilujen asiakas tilasi koristeluja päiLaatan painopinta on muovia, joka on koholla pohjamateriaa- väkirjan kansiin sokeapainatuksella. Otin työn riskillä vastaan lista ja johon painomuste tarttuu. Pohjia on joustavia ja ohuem- ja suunnittelin koristelun Illustratorilla. Kirja oli n. B5-kokoipia filmi- tai muovipohjia, jotka taipuvat painosylinterin ym- nen ja koristeita tuli koko kannen alalle. Tein matalan laatan päri. Tällaisia käytetään esim. fleksopainossa sekä pakkaus- ja isommaksi kuin kansi, ettei reunoista jäisi jälkiä. Kirja on etikettiteollisuudessa. Pohjia tehdään myös metallista, jolloin matalataipeinen kiintokantinen sidos, joten kokeilu piti tehdä saadaan koholla oleva alue korkeammaksi ja täten painettua valmiiseen kirjaan. Jännitys oli suuri, kun kastelin kirjan tasyvemmälle paperiin. Näissä muovi on yleensä myös kovem- kakannen ja asettelin laatan paikoilleen. Kirja sähköprässiin paa, jotta laatat kestävät paremmin puristusta. Yleisimmät laa- ja hieman vaahtomuovia pehmentämään puristusta. Puolen tan korkeudet ovat 0,95 mm ja 1,95 mm. minuutin kiduttava odotus ja kirja pois prässistä. Huh, se onnistui, näytti oikein hyvältä. Odotin, että takakansi kuivuu, ja Laatan valmistus sama homma uudelleen tukannelle. Koristelu onnistui hyvin.

Laattaa varten tarvitaan negatiivifilmi, joka valotetaan valo- Asiakas halusi nahkaan vielä hieman vanhennusta ja roiskeita. herkälle polymeerilaatalle UV-lampulla. Valoa saaneet kohdat Koristekuviot tulivat vielä hieman paremmin näkyviin, kun kovettuvat, ja kun laatta pestään harjalla veden kanssa, valot- käsittelin nahkaa vaseliinilla ja renesanssivahalla. tumattomat alueet peseytyvät pois. Prosessia varten on olemassa kone, joissa tapahtuu valotus, pesu ja kuivaus. Pesemi- Loppupäätelmiä nen onnistuu hyvin käsin esim. altaassa. Prosessi on kuitenkin Ohut, muovipohjainen 0,95 mm:n polymeerilaatta toimi siis aika herkkä, että kaikki saadaan laatalle toistumaan tai ettei erinomaisesti nahan sokeapainatuksessa. Samaa muovilaatmitään jää ns. tukkoon. taa on myös 1,95 mm paksuisena, jos haluaa syvemmän jäljen. Laatan reunoistakaan ei ole haittaa, kunhan tekee laatasta Mistä laatan voi valmistaa isomman kuin kirja. Tässä tulee tekemiseen yksi rajoitus: laatAineiston laatan negatiivifilmiä varten teen Adobe Illustrator tojen koko on meillä enintään A4.

-ohjelmalla. Siihen voi käyttää myös jotain muuta ohjelmaa, Kokeilu oli mielenkiintoinen ja antaa paljon uusia mahdolmutta kuvioinneissa olen todennut vektorigrafiikkaohjelman lisuuksia nahan sokeapainatukseen. Erilaisia variaatioita jatparhaaksi. Suunnittelussa on rajana melkeinpä vain mielikuvi- kokokeiluihin on mielessä jo paljon. Kuvioihin saa myös väriä, tus, mutta muutama asia on hyvä ottaa huomioon. Ohuet hius- kun levittää väritelalla ohuen kerroksen väriä laatan pintaan. linjat toistuvat huonosti, ja alueilla joissa koristekuvioiden vä- Pitää vielä tutkia, mikä väri toimii parhaiten eikä leviä liikaa liin ei jää tarpeeksi tyhjää tilaa, kuviot voivat mennä tukkoon. puristuksessa. Laatasta voisi mm. tehdä puupalaan liimattuna Tekstit onnistuvat, kun ne konvertoi poluiksi, samoin kuvat leimasimen, jolla painaa kuvioita tai tekstiä. Mielenkiinnolla kun ne muutetaan viivagrafiikaksi. odotan, mitä kaikkea voi kehittää erilaisilla laatoilla ja väreillä.

Aineiston muokkaaminen negatiiviksi, josta tulostetaan negatiivifilmi, on oma prosessinsa. Jos miettii kyseisen laatan teettämistä, kannattaa kysyä laatan tekijältä ohjeita ja neuvoja ennen aloittamista.

Omat kokeilut Aloitin omat kokeilut vanhalla, painokäytössä olleella 1,95 mm korkealla ja metallipohjaisella laatalla. Nahka oli pohjustamatonta Harmatanin nahkaa, jonka kastelin ja laitoin sähköpuristimeen. Sokeapainatus painui ehkä liiankin syvälle liian puristuksen takia, käsipuristin olisi riittänyt. Ongelmia aiheutui myös metallipohjaisen laatan reunoista: nekin

32

Kokeilu, laatta värjätty ohuelti painovärillä.

Valmis valotettu ja pesty polymeerilaatta.

2018

Valmis kirja, jota hieman vanhennettu.

Nahka kasteltu ja laatta aseteltuna kohdalleen.

KIRJANSIDONTA NYT!

Kirja otettu pois puristuksesta ja laatan irroitus.

Yksityiskohta kannesta.

33

teksti: Pii Topio • kaaviokuvat: Pii Topio • valokuvat: Tarja Rajakangas

Kapiteeli- eli päänauhat

K A P I T E E L I- E L I PÄ Ä NAU H AT Alun perin kapiteelinauhojen tarkoitus oli kirjan päätyjen ja kansien kiinnityksen vahvistaminen. Nykyaikaisissa sidoksissa sillä on enemmän koristearvoa. Kapiteelinauha ommellaan kirjan päätyihin, mikä sitoo vihot tiiviimmin toisiinsa ja suojaa niitä vahingoittumiselta.

Kapiteelinauhoja on hyvin monenlaisia. Yksinkertaisin tapa on liimata sydämen ympärille kangas, paperi tai hyvin ohueksi ohennettu nahka. Tällainen nauha liimataan kirjan selkään siten, että koristeellinen osa jää näkyviin vihkojen yläpuolelle. Vaikein puolestaan lienee armenialainen päänauha, johon ommellaan ensin erillinen pohjakerros ja sen jälkeen neljä kerrosta koristeommelta kerros kerrallaan.

Nykyaikainen kapiteelinauha muodostuu, kun erivärisiä lankoja kierretään sydämen ympäri ja toistensa eteen vuorotellen tietyssä rytmissä.

Nauhan sydän voi olla montaa eri materiaalia. Yleisimmät ovat nahka, pergamentti, liisterillä kovetettu nyöri tai tiukkaan rullattu paperi. Ompeluun käytetään useimmiten napinläpisilkkiä. Yleensä käytetään vähintään kahta eriväristä lankaa.

Värit kannattaa valita niin, että niissä on suuri kontrasti, jotta ne erottuvat selkeästi toisistaan. Säännöllisen raidallinen kapiteelinauha aloitetaan ja lopetetaan yleensä samalla värillä. Yhtä väriä kannattaa kiertää vähintään kaksi kertaa sydämen ympäri, jotta kuviosta tulee selkeä.

Lankojen kiertyessä toistensa eteen syntyy ns. helmi, joka näkyy nauhan alareunassa kirjan yläsyrjän päällä. Useimmissa ompelutyyleissä tehdään helmi joko näkyviin etupuolelle tai piiloon kirjan takapuolelle. Helmi tehdään etenkin yksisydämistä nauhaa ommeltaessa, jotta seuraava ommel ei pääse sydämen takaa

luistamaan edellisen ompeleen alle. Useampisydämistä kapiteelinauhaa ommeltaessa uusi ommel jää edellisen värin ristiin menevän ompeleen taakse, joten sen voi ommella myös tekemättä helmeä.

Kapiteelinauhan blokkiin kiinnittävä alassitominen (tie down) tehdään pistämällä lanka välillä selän läpi. Se voidaan tehdä joko jokaisen ensisijaisen värin kohdalla (johon siis on pujotettu neula) tai nauhan keskivaiheilla riittää myös joka toisen raidan kohdalla tehty alassitominen. Vihkojen keskiaukeamat voi halutessaan merkitä paperiliuskoin ja tehdä alassidonnan aina vihon sillä kohdalla. Itse teen sen siitä kohdasta, mihin ompelulangan vaihto osuu, koska vihon keskiaukeama ei välttämättä osu juuri sopivaan kohtaan. Pääasia on, että ommel menee päätyompeleen alapuolelle, jolloin se ei pääse repeytymään irti, vaikka siitä vedettäisiin kirjaa hyllystä otettaessa.

Ompelua varten useimmat asettavat kirjan kultauspuristimeen, joko kiintein kansipahvein tai irrallisin suojapahvein tuettuna. Tällöin saa yhden tai useamman sydämen kiinnitettyä pahviin teipillä, mikä helpottaa työskentelyä varsinkin alussa ja etenkin useampisydämisen kapiteelinauhan ompelussa. Kapiteelinauhan voi ommella myös siten, että kirja on sylissä polvien välissä.

Kapiteelinauhoja voi ommella monesta eri suunnasta. Voit valita itse, miten päin ompelet: kirjan selkä itseesi päin oikealta tai vasemmalta lähtien tai samat vaihtoehdot asettaen kirjan etusyrjän itseesi päin. Vasenkätisille vasemmalta oikealle ompelu on usein helpompaa. Esittelen tässä tavan, jossa ommellaan kirjan selkä itseen päin oikealta vasemmalle.

Piin kaksisydäminen kapiteelinauha kolmen langan levyisin raidoin 1. Nauhan sydämiksi tarvitaan selkää leveämmät pätkät n. 3 mm korkuista litteää nauhaa sekä sitä matalampaa pyöreää nauhaa. Kiinnitä sydämet toisiinsa maalarinteipillä toisesta päästä, siten että sydämien alareunat ovat samalla tasolla.

1.

2. Noin 2–4 cm leveää kapiteelinauhaa varten tarvitaan noin 80 cm kahta eriväristä silkkilankaa. Vahaa langat mehiläisvahalla ja solmi langat toisiinsa pitävällä solmulla. Pujota toinen silkkilangoista neulaan ja lukitse se pistämällä neula kaksi tai kolme kertaa langan läpi, langan lyhyeen päähän päin. Vedä lanka lopuksi neulan silmän yli.

2.

34

2018

3. Tee ensimmäiseen vihkoon reikä vihon keskeltä ulospäin, kun kirja ei ole vielä telineessä. Reiän tulisi olla päätyompeleen alapuolella.

Pujota neula valmiiksi tehdystä reiästä kuitenkin ulkoa sisään, jolloin solmu jää ulkopuolelle.

3.

4. Pistä neula uudelleen samasta reiästä selän puolelta sisäänpäin. Jätä syntyvä lenkki löysälle.

5. Laita kirja kultauspuristimeen blokin selkä itseäsi kohden. Suojaa blokki irtopahveilla, ellei kirjassa ole jo kiintokansia. Reunassa josta aloitat, suojapahvin on hyvä olla muutamia millejä blokkia korkeampi, jolloin voit tarvittaessa teipata sydämen siihen kiinni. Toisessa reunassa pahvin on parempi olla blokin korkuinen, jotta se ei ole tiellä ommellessa.

4.

6.

6. Kierrä äsken syntynyttä löysää lankalenkkiä myötäpäivään (vastapäivään, jos ompelet vasemmalta oikealle), jolloin lenkin langat menevät ristiin. Pujota kirjan selän puolelle tuleva, korkeampi sydän lenkkiin ja kiristä.

7. Kierrä vielä samalla langalla kierros sydämien alta myötäpäivään, jolloin ommel tukevoituu. Kiristä; lanka jää kirjan etureunan puolelle odottamaan.

6. ja 7.

7.

8. Kierrä nyt toisella langalla ensimmäisen ompeleen ympäri, sydämien alta vastapäivään (myötäpäivään jos ompelet vasemmalta oikealle). Langankierto tukevoittaa aloitusta. Tuo lanka eteen, kiristä sivujen väliin ja jätä odottamaan.

8.

KIRJANSIDONTA NYT!

8.

35

9. Nosta ompelun aloittanut lanka sydänten välistä ylös ja kierrä etummaisen sydämen ympäri, jolloin sen päälle tulee väriraidan ensimmäinen lanka.

Kiertäessäsi sydämiä lanka tulee aina sydänten välistä ylös.

9.

10. Vie lanka taemman sydämen yli, jolloin muodostuu raidan toinen lanka, ja tee alassitominen: neula työnnetään sydämen selänpuolella alas ja vihkosta läpi. Sormustimella painaen saat neulan menemään läpi paperista.

(Alassitomisen voi tehdä myös kiertämällä lanka taemman sydämen ympäri ja tuomalla lanka molempien sydämien alta eteen ja sitten työntämällä neula etupuolelta vihkojen läpi. Kun alaslyönti tehdään sydämen takaa, se on helpompi kohdistaa haluttuun paikkaan. Varo kuitenkin lankojen löystymistä.)

10.

11. Tuo lanka sydämien välistä ylös ja kierrä se etummaisen sydämen ympäri.

Sen päälle muodostuvaan raitaan tulee nyt toinen lanka.

12. Kierrä vielä kerran taemman sydämen ympäri, jolloin siihen tulee kolmas langankierto. Etummaisen sydämen kolmas ja viimeinen kierto tulee siitä, kun lanka vedetään etummaisen sydämen yli vihkojen väliin kiristykseen ja odottamaan. Ensimmäinen raita on valmis.

11.

12.

13. Ota odottanut toinen lanka ja tuo se vihkojen välissä olevan langan yli sydänten välistä ylös. Kiristä sopivasti, jolloin etusyrjän puolelle jää näkyviin helmeksi sanottu ommel. Kierrä taimmainen sydän tuoden lanka taas sydänten välistä ylös ja sitten kierrä taas etummainen sydän; jatka kunnes taemmassa on kolme kierrosta ja etummaisessa kaksi.

Vie sitten lanka etummaisen sydämen yli vihkojen väliin odottamaan.

13.

36

2018

14. Tee helmi ja langankiertoja aloittaneella langalla kuten edellä. Tee alassitominen, kun taemman sydämen päälle tulee raidan toinen lanka. Alassitominen on jatkossa hyvä tehdä joka toisen neulassa olevan langan raidan kohdalla, kuitenkin aina ensimmäisessä kahdessa sekä viimeisessä kahdessa raidassa.

15. Toista kohtia 13–14 tarvittava määrä.

14.

16.

17.

16. Tee viimeinen alassitominen mahdollisimman lähelle viimeisen vihon keskustaa, vasta kolmannella langan kierrolla taemman sydämen yli. Kuvassa alassitominen tehdään ahtauden vuoksi aiemmin mainitulla vaihtoehtoisella menetelmällä kiertämällä lanka taemman sydämen ympäri ja tuomalla se molempien sydämien alta eteen ja sitten työntämällä neula etupuolelta vihkojen läpi. Nosta vielä lanka viimeisen kerran ylös sydämien välistä ja tee viimeinen langankierto etummaisen sydämen ympäri. Pujota neula lopuksi samasta reiästä kuin edellinen pisto, jolloin se jää kirjan takapuolelle päätyompeleen alapuolelle.

17. Tuo toinen väri nauhan reunasta takapuolelle ja solmi langat.

17.

18. Katkaise langat ja liimaa päät selkään kiinni. Jos haluat, voit vielä liimata alassidontojen päälle palan taivekangasta kiinnittämään langat kirjan selkään.

Laita kapiteelinauhojen molempiin päihin tippa liimaa, jotta ommel ei purkaudu. Liimauksen kuivuttua leikkaa sydämet poikki millin päästä ompeleesta.

18.

KIRJANSIDONTA NYT!

37

teksti: Jorma Niemitalo • kirjan kuva: Claudia Wegmann

Kirjansitoja Antonia Grotenfelt ja Wehmais Group

KIRJANSITOJA ANTONIA GROTENFELT JA WEHMAIS GROUP … kirjansitojalla on tavattoman mielenkiintoinen tehtävä: hänen pitää saada aikaan sellainen kirja, jota on hyvä pitää kädessä, joka avautuu helposti ja kestää kulumista, mutta joka myös ilmentää kirjansitojan käsitystä teoksesta ja sen sisällöstä.

Antonia Grotenfelt 1986 Antonia Grotenfelt on vaikuttanut merkittävästi suomalaiseen taidekirjansidontaan 1980-luvulta aina 2000-luvulle saakka.

Hänen aktiivisin luomiskautensa oli 1980-luvun lopussa, jolloin hän piti useita näyttelyitä sitomistaan kirjoista, osallistui kirjansidontakilpailuihin ja kutsui kokoon Vehmaan kartanoon kirjansidonnan kansainvälisen ”koulukunnan” Vehmaan ryhmän eli Wehmais Groupin. Näihin kokoontumisiin osallistui noin parikymmentä taidekirjansitojaa eri maista. Mutta miten Antonia Grotenfelt joutui kirjansidonnan pauloihin?

Antonia Grotenfelt (os. Marsman) syntyi Hollannissa Olenzaalin kaupungissa vuonna 1927. Hän meni naimisiin vuonna 1949 suomenruotsalaisen varatuomarin ja toimitusjohtajan Nils Gustav Grotenfeltin (1923 – 2006) kanssa. He muuttivat Grotenfelt-suvun hallitsemaan Vehmaan kartanoon Juvalle Mikkelin lähelle. Perheeseen syntyi kolme lasta 1950 – 1960-luvuilla.

Kirjansidonnan maailmaan Vehmaan kartanon kirjaston tuhannet kirjat ja erityisesti nidotut teokset herättivät Antonia Grotenfeltissä kiinnostuksen sitoa niitä uudelleen. Ehkä hän seurasi aviomiehensä isoäidin Aline Grotenfeltin jalanjälkiä, sillä tämä sitoi Vehmaan kartanon kirjoja 1910-luvulla. Sidottavaksi valikoitui nimenomaan suomenja ruotsinkielinen kaunokirjallisuus, jota julkaistiin halvempina nidottuina versioina aina 1960-luvulle saakka. Kiinnostus sitoa helposti purettavia ja heikkokuntoisia kirjoja vei Antonia Grotenfeltin kirjansidonnan kiehtovaan maailmaan hänen ollessaan 48-vuotias. Ensimmäisen kirjansidonnan peruskurssin hän suoritti Helsingin ruotsinkielisessä työväenopistossa 1975 – 1976. Seuraavana vuonna hän opiskeli taidekirjansitojan Juhani Roinisen (1946 – 2015) oppilaana Helsingissä. Tämä oli alku heidän myöhemmälle yhteistyölleen: Juhani teki nimiökultauksia joihinkin Antonian sitomiin kirjoihin.

Sen jälkeen, kun Antonia Grotenfelt oli oppinut kirjansidonnan tekniikkaa, hän halusi oppia ymmärtämään syvemmin kirjansidontaa käsityötaiteena. Hänen mukaansa sidottavan teoksen tunteminen oli ensiarvoisen tärkeää: kirjan sisältöön tutustuminen helpottaa kirjan ulkoasun suunnittelua sekä materiaalien ja työtapojen valintaa. Suomessa ei 1980-luvulla ollut tätä syventävää opetusta, mutta Grotenfelt löysi Sveitsin Asconasta Centro del bel libro -taidekirjansidontakoulun, jossa hän opiskeli vuosina 1981 – 1986. Tuolloin hän oli myös sveitsiläisen taidekirjansitojan ja koulun johtajan Hugo Pellerin (1917 – 2003) yksityisoppilaana tämän työverstaalla. Kontakti erittäin tunnettuun ja arvostettuun mestariin oli Antonia Grotenfeltille käänteentekevä. Hän perehtyi taidekirjansidontaan ja harjoitteli uusia kirjansidonnan tekniikoita. Puhutaan ns.

Peller-sidonnasta tai Peller-tekniikasta, jossa käytetään vain muutamia työkoneita. Sidonnassa keskitytään kirjan sitomiseen käsityönä ja siihen liittyvien teknisten yksityiskohtien huolelliseen hallintaan sekä taiteelliseen laatuun. Yhteistyö johti siihen, että Antonia Grotenfelt kutsui Hugo Pellerin Vehmaalle ja Pellerin vierailu johti Wehmais Groupin syntyyn 1987. Hugo Pellerillä oli jo aiemmin tiiviit yhteydet Suomeen, sillä hän oli opettanut täällä kirjansidontaa vuodesta 1968 usei-

38

Fjodor Dostojevskin Der kleine Held.

ta kertoja Graafisen alan koulutustoimikunnan kutsumana.

Antonia Grotenfelt osallistui ensimmäiseen kirjansidontakilpailuun vuonna 1984 ja saavutti harrastelijaluokan millimetrisidos-sarjan toisen palkinnon sitomallaan suomenruotsalaisen runoilijan Rabbe Enckellin teoksella Dikter vuodelta 1923. Kirjan selkä oli keltaista Oasis-nahkaa, yliveto liisterimarmoroitu ja yläsyrjä kullattu. Kirjan nimiö oli painettu kullalla siniselle nahkakilvelle. Samassa kilpailussa Antonia Grotenfelt voitti myös ensimmäisen palkinnon kangaskansisidosten sarjassa sekä päällyspaperisarjassa. Kangassidoksen teoksena oli kuvanveistäjän ja siluettitaiteilijan Emil Cedercreutzin teos Cirkusliv i Norden vuodelta 1946. Kirjan aiheena on sirkus, jota esitellään siluettitaiteen keinoin. Nimiö on painettu kullalla tummanruskealle nahkakilvelle. Päällyspaperi-kilpailusarjaan Grotenfelt osallistui selluloosapohjalle tehdyllä marmorointiluomuksellaan. Kaikissa hänen töissään näkyy hänen omintakeinen taidekäsityönsä: nahan taitava käsittely, syrjien kultaukset ja paperin marmorointimenetelmien taitava hallinta.

Vuonna 1985 Antonia Grotenfelt osallistui ammattikirjansitojille tarkoitettuun III Prix Bonet -näyttelyyn Asconassa. Samana vuonna hänen töitään esiteltiin myös Centre des Arts et Loisirs du Vesinet -näyttelyssä Pariisissa, jossa hänelle myönnettiin Prix d’honneur -palkinto. Vuonna 1987 Ruotsin Kuninkaallisen kirjaston kansainvälisessä näyttelyssä oli esillä hänen marmoroituja papereitaan. Lisäksi Grotenfelt osallistui sidoksillaan Frankfurtissa 1987 – 1988 järjestettyyn Zeitge­ nössiches deutches und finnisches Kunsthandverk -näyttelyyn sekä Association des Reliers du Quebec Canada ja Nederlandse Handboekbinders -kilpailuihin, jotka järjestettiin Amsterdamissa vuosina 1987 ja 1988.

Antonia Grotenfeltillä oli Suomessa yksi oma näyttely Helsingin yliopiston kirjastossa vuonna 1986. Tuolloin hän oli siis harrastanut kirjansidontaa 11 vuotta. Näyttelyssä oli esillä 38 kirjansidosta. Vuonna 1988 hän osallistui yhteisnäyttelyyn Kirjan taidesidonta kirjansitojamestarin Toivo Salon ja taidekirjansitojan Juhani Roinisen kanssa. Näyttely liittyi osana

2018

Kuva teoksesta Kirjankannet kertovat — Bokbanden berättar.

merkeissä Nils ja Antonia Grotenfeltin ehdotuksesta. Juvalsuomalaisen kirjan 500-vuotisjuhlallisuuksiin.

Vilkkaan näyttelytoimintansa ohella Antonia Grotenfelt le saapuivat kaikki 16 kutsuttua kirjansitojamestaria. Kukin aloitti kirjansidonnan opetustyön Valamon kansanopistossa osallistuja maksoi itse matkansa, ja vieraanvarainen isäntäväki Heinävedellä 1986, jolloin hän piti myös kirjansidonnan kurs- tarjosi kaiken ylöspidon koko kahden viikon tapaamisen ajan.

Tapaamisen yhteydessä pidettiin kirjansidontanäyttely Juvalla. sin Bibliofiilisen seuran jäsenille Helsingissä.

Seuraavan kerran ryhmä kokoontui Vehmaan kartanossa Wehmais Group ja sen toiminta heinäkuussa 1989 ja Saksassa vuonna 1991. Ryhmän kokoonAntonia Grotenfelt oli kutsunut Vehmaan kartanoon kirjansi- tumisissa oli kirjansitojia Kanadasta, Yhdysvalloista, Ransdonnasta kiinnostuneita ammattilaisia ja harrastelijoita vuo- kasta, Japanista, Itävallasta, Saksasta, Espanjasta, Sveitsistä, desta 1978 lähtien. Tapaamiset olivat vapaamuotoisia ja niissä Hollannista ja Suomesta. Wehmais Groupin näyttävin esiintykeskusteltiin ja tehtiin sidoksia. Yhteys Hugo Pelleriin ja mui- minen oli Helsingissä Galleria Brondassa keväällä 1989 pidetty hin tunnettuihin kirjansitojiin toi Grotenfeltille uusia kon- taidekirjansidonnan näyttely Fine Bindings. Wehmais Group. takteja ulkomaalaisiin kirjansitojiin, ja kanssakäymistä edisti Näyttelyssä oli esillä 18 kirjansitojan töitä ja tapahtumaa tukihänen monipuolinen kielitaitonsa: hollanti, ruotsi, saksa, eng- vat yksityiset lahjoittajat ja yritykset.

Amerikkalainen kirjansitojamestari Monique Lallier kertoo lanti ja ranska sekä suomi.

Näiden tapaamisten kautta syntyi kirjansitojien ryhmä Vehmaan tapaamisen tunnelmasta vuodelta 1987 seuraavasti: Wehmais Group, jonka tarkoitus oli keskustella, harjoittaa työNils ja Antonia olivat ihana isäntäväki ja mielipiteiden pajatoimintaa ja oppia uutta kirjansidonnasta. Ryhmän tavoitvaihto oli vaikuttavaa. teena oli myös levittää kirjansidonnan tunnettavuutta. Sveitsiläinen Hugo Peller oli tässä keskeinen hahmo. Tilannekuva Vehmaan ryhmän päivät Vehmaan kartanossa alkoivat koiltapäivän tunnelmasta Vehmaan kartanon kirjastohuoneesta: koontumisella, jossa kukin piti esitelmän kirjansidonnasta tai omasta työstään tai teki työnäytöksen. Iltapäivällä toisessa Nyt suuressa kirjastossa. Viimeiset auringonsäteet va­ kokoontumisessa katsottiin aamupäivän työnäytöksistä tehtylaisevat huoneen vanhat huonekalut ja arvokkaat kirjat. jä videoita ja keskusteltiin kirjansidonnasta. Sama päivärytmi Samovaari hyrisee surullista lauluaan. Naiset ja miehet toistui myös muissa ryhmän tapaamisissa. seisovat pienen pöydän ympärillä ryhmässä rupatellen keskenään, virkistyneinä ja liikuttuneina ihanasta luon­ Antonia Grotenfelt kirjansitojana tokokemuksesta. Sitten kello lyö, istuudutaan pyöreän Antonia Grotenfelt hallitsi monipuolisesti perinteisen kirpöydän ääreen, työ alkaa. jansidonnan eri osa-alueita. Hän käytti työssään perinteistä teoksesta Der Buchbinder Hugo Peller 1987 eläinliimaa ja liisteriä. Grotenfelt sitoi kirjoja myös pergamenttiin, mikä oli jo silloin harvinaista. Pergamentti on kirVehmaa-ryhmä kokoontui ensimmäisen kerran maaliskuussa jansidontamateriaaleista yksi kalleimmista ja vaativimmista, vuonna 1987 taidekirjansitojan Hugo Pellerin 70-vuotispäivän ja sen työstäminen vaatii taitoa. Grotenfelt on tehnyt kirjan-

KIRJANSIDONTA NYT!

39

Kirjojen sitomisesta Antonia luopui 2000-luvun alussa sidontakilpailuihin eniten ns. puoliranskalaisia syvä- tai matalataipeisia sidoksia, joissa selkä on nahkaa ja ylivedot ovat muuttaessaan perheineen Helsinkiin. Grotenfeltin kirjansimarmorointitekniikalla kuvioitua paperia. Myös kirjan syrjät donnan välineet ja materiaalit lahjoitettiin Valamon opistolle on useissa sidoksissa kullattu tai niissä on grafiittipinta. An- kirjansidonnan opetuksen käyttöön. Lahjoitukseen sisältyy tonia Grotenfelt valmisti myös kirjoille nahkareunuksellisia myös noin 130 kirjansidontaa käsittelevää julkaisua useilla eri koteloita, joissa toistuivat sidoksen materiaalit. Hän teki kote- kielillä, useimmat ruotsinkielisiä. Joukossa on kirjansidonnan loita vinyylilevyille, mm. Sibeliuksen sinfonioille. Vehmaan oppaita ja historiateoksia sekä näyttelyluetteloita eri maista.

Taidesidonnoissaan Antonia Grotenfelt pyrki tavoittamaan kartanon kirjasto oli täynnä kauniisti sidottuja kirjoja. Aviokirjan ”hengen, teoksen intellektuaalisen sisällön”. Hänen kemies Nils kirjoittaa: hittymiseensä kirjansitojana vaikuttivat olennaisesti Vehmaan Lopputuloksena hyllyiltä loistaa kauniita ja värikkäitä ryhmän kokoontumiset ja yhteydet muihin taidekirjansitojiin, kuin sidottuja saaria, kirjailija kirjailijan jälkeen. Yhä etenkin Hugo Pelleriin, jolta Antonia Grotenfelt omaksui kirtiiviimmin, mitä vuodet kuluvat. jansidonnan tyylikeinoja ja tekniikoita. Hugo Pellerin teknii Nils Grotenfelt, 1984 kat on havaittavissa suomalaisessa taidekirjansidonnassa ja Antonia Grotenfelt piti tekemistään sidoksista päiväkirjaa (In­ kirjansidonnan opetuksessa vielä tänä päivänäkin.

Antonia Grotenfeltin mielestä kirjan tulee olla lukijalle eläbundna böcker) vuoteen 1991 saakka. Päiväkirjassa hän luettelee noin 300 sidosta, mutta ei ole tiedossa, sisältääkö päiväkirja mys ei vain teoksen sisällön kautta, vaan myös kirjan ulkoasun hänen kaikki sitomansa kirjat. Sidospäiväkirjan mukaan hän ja sidonnan avulla, unohtamatta kirjan käytettävyyttä. Kirjan lahjoitti noin 50 teosta lähipiirilleen ja ystävilleen. Sitomansa sitominen oli Antonia Grotenfeltille kokonaisvaltainen taiteelkirjat hän signeerasi kirjan takakannen sisäpuolelle alareu- linen tehtävä: naan kultaustekstillä: ANTONIA. Grotenfeltin julkisista si”Ryhdyttyäni kirjoja käsin sitomaan ja tutustuttuani tähän doksista tunnetuin on Juvan seurakunnalle tehty alttari-Raakiehtovaan ja yllättävän syvälliseen käsityötaitoon, on matun sidostyö. kirja merkinnyt minulle yhä laajempaa käsitettä. Kirjan Viimeisen kerran Antonia Grotenfelt osallistui kirjansiaikaansaamiseksi ovat niin monet luovat ajatukset, aivot dontakilpailuun vuonna 2000, jolloin Jacob Granström -seura ja kädet, kukin omalla alallaan vaikuttaneet. Sitojan tu­ järjesti suuren kirjansidontanäyttelyn Fiskarsissa. Hänen silee ottaa nämä kaikki huomioon pyrkiessään omalta osal­ tomansa teos oli Bo Carpelanin Året i Norden vuodelta 1962. taan aikaansaamaan kirjasta täydellisen elämyksen”.

Sidos oli tehty Maroquin-nahkaan ja yliveto oli marmoroitua Antonia Grotenfelt. Kirjan taidesidonta 1988. paperia. …

Lainausten suomennokset Jorma Niemitalo …

Tässä lähdeluettelossa on sellaisia julkaisuja, joissa on maininta Antonia Grotenfeltin ja Wehmais groupin kirjansidonnan toiminnasta vuosina 1976 – 2000. Luettelo ei ole täydellinen.

Kiitokset /Thanks: Monique Lallier, USA; Valamon opisto (Heinävesi): Riina Tolvanen ja Claudia Wegmann tutkimustyön avusta.

Der Buchbinder Hugo Peller 1990. Toim. A. Schneider. Bern: Haupt., s. 69 – 70, luku Wehmais.

Böckers ljuva värld 1998. Sällskapet Bokvännerna i Finland, jubileumsutställning 1948 – 1998. [Helsingfors]: Sällskapet Bokvännerna i Finland, s. 79 – 80.

Fine bindings. Wehmais Group 1989. Antonia Grotenfelt, Hugo Peller. Helsinki: Galleria Bronda.

Grotenfelt, Antonia 1976 – 1991. Inbundna böcker. Käsikirjoitus. Valamon opiston hallussa.

Grotenfelt, Antonia ja Marijke 2018. Haastattelu 8.3.2018 suomeksi ja ruotsiksi.

Grotenfelt, Nils Gustav 1984. Biblioteket på Wehmais. Bokvännen 5, s. 113 – 117.

Jokinen, Olavi 2003. Lafkan historiikki. Kirjansitomo V&K Jokinen 1928 – 2003. s. 112 – 113.

Karjalainen, Mirja 1987. Antonia Grotenfelt — kirjansitoja. VHS-tallenne Yleisradion TV-ohjelmasta. Jorma Niemitalon hallussa.

Kirjan taidesidonta 1988: Antonia Grotenfelt, Juhani Roininen, Toivo Salo: näyttely Kuopion museossa 12.2. – 4.4.1988 / toim. ja taitto Jukka Kauppinen. Kuo­ pio: Kuopion museo.

Kirjankannet kertovat 1986a. Kirjapainotaito Graafikko, no. 3, s. 87.

Kirjankannet kertovat — Bokbanden berättar 1986b: näyttely 30.1. – 6.4.1986. Agricola-huone, Helsingin yliopiston kirjasto / Antonia Grotenfelt. [Hki] : Helsin­ gin yliopiston kirjasto.

Lallier, Monique 2017. Sähköpostiviesti 5.12.2017.

Leijonstedt, Mia 2002. Contemporary Bookbinding in Finland. The New Bookbinder, vol. 22, s. 24.

Nuorteva, Jussi 1991. Vieraina Vehmaan kartanossa. Bibliophilos no. 3, s. 30 – 31.

Pohjoismainen kirjansidontakilpailu 1984/Nordisk bokbindartävling 1984. Sivut 61, 65 ja 68.

Suuri kansainvälinen kirjansidontanäyttely 2000. Vammala: Jacob Granström seura ry. Sidosnumero 25: Antonia Grotenfelt.

Wehmais Group 1993. Ryhmän keskusteluista äänitetty c-kasettitallenne. Marijke Grotenfeltin hallussa.

Zeitgenössisches deutsches und finnisches Kunsthandwerk 1987/88. 4. Triennale. Museum fuer Kunsthandwerk, Frankfurt am Main; Kester-Museum, Hannover; Taideteollisuusmuseo, Museum für angewandte Kunst, Helsinki, s. 440 – 4 41.

40

2018

Espoon kirjansitojat ry - Esbo Bokbindare rf

Kirjansidonnan harrastajien ja ammattilaisten yhdistys.

Liity mukaan! www.espoonkirjansitojat.net

ESPOON KIRJANSITOJAT RY - ESBO BOKBINDARE RF Espoon kirjansitojat ry – Esbo Bokbindare rf on suomalainen, valtakunnallinen, kaksikielinen kirjansidonnan harrastajien yhdistys, joka perustettiin vuonna 1998.

Perustavassa kokouksessa osallistujia oli 19, nyt jäsenmäärä on noin 130. Määrä kasvaa yleensä 5–10 % vuodessa. Osa jäsenistöstä, noin kaksikymmentäviisi henkilöä, on ammattimaisia kirjansitojia, siis joko erikoisammattitutkinnon tai ammatti­ tutkinnon suorittaneita.

Yhdistyksen jäsenkunta on suurimmaksi osaksi pääkaupunkiseudulta. Jäseniä on kuitenkin Turusta Kotkaan ja Hangosta Ivaloon, joten yhdistys on käytännössä valtakunnallinen.

Yhdistyksen tarkoituksena on kehittää jäsentensä kirjansidontatietoja ja -taitoja, edistää yhteenkuuluvuutta ja yhteistoimintaa, vaalia kirjansidontaperinteitä, edistää kirjansidontakulttuurin kehittämistä sekä ylläpitää suhteita kansalais- ja työväen­ opistoihin.

Yhdistys hankkii yhteisostoina kirjansidontamateriaalia ja -välineitä jäsentensä tarpeisiin. Yhdistys järjestää tutustumismatkoja alan kohteisiin ja kirjansidontakilpailuja jäsenilleen. Vuosittain osallistutaan erilaisiin tapahtumiin ja käsityötaitojen näyttelyihin mm. työnäytöksillä edistäen näin omalta osaltaan tietoa käden taidoista. Yhdistys voi myös järjestää jäsenilleen pienimuotoisia opetustilaisuuksia ja luentoja.

Yhdistys pitää yhteyttä pohjoismaisiin kirjansitojien yhteisöihin ja osallistuu pohjoismaisten näyttelyiden järjestämiseen. Tämän vuoden tärkein näyttely on Kirjansidokset Pohjoismaista 2018, jossa yhdistys on pääjärjestäjä. Suomen osuus on toteutettu yhteistoiminnassa Kansalliskirjaston kanssa.

Kaunista! – Kirjansidokset Pohjoismaista & Kirjansidonnan helmiä intokustannus.fi

Kotisivut ovat osoitteessa espoonkirjansitojat.net.

Yhdistyksellä on myös ryhmä Facebookissa.

teksti: Seppo Seppälä

KIRJANSIDONTA NYT!

41

Leskirouvia, työläisiä, edelläkävijöitä

Leskirouvia , työläisiä , edelläkävijöitä Naiset ja kirjansidonta menneinä aikoina

teksti: Jorma Niemitalo • kuva: Museovirasto

”Aikaisemmin oltiin sitä mieltä, että kirjansidonta ei sovellu naisille, vaan että sen harjoittamiseen tarvittiin erikoisesti miehistä luonnetta ja voimaa. Siitä huolimatta ovat naiset jo kauan kelvanneet työntekijöiksi miesten johtamiin kirjansitomoihin.”

Aino Nissinen Kaunis käsityö -kirjassa vuodelta 1929. Luku: Naiset kirjansitojina Lesket kirjansitomojen johtajina Niska (1842–1904) palkkasi ensimmäisen kerran naisia kirjansidontatyöhön. NaisAmmattikuntalaitoksen aikana (1669–1868) tiettyjä ammatteja, etenkin käsi- ten osuus kirjansitomojen työvoimasta kasvoi tästä eteenpäin. työammatteja, sai harjoittaa vain tiukkojen ehtojen vallitessa, ja ehtojen noudatKirjansidonnan alalla, kuten kaikilla käsityön aloilla, tapahtui suuria muutoktamista seurattiin ammattikuntakilloissa hyvin tarkasti. Tuona aikana Suomessa sia 1800-luvun jälkipuoliskolla. Aiemmin kirjansitomoissa yleensä sama henkilö oli 350 kirjansitojamestaria, joilla oli oma kirjansitomo. Vain pojat ja miehet pääsi- suunnitteli kirjan ulkoasun, teki kultaukset tai koristeli nahkakannet ja vastasi vät kirjansitomon apulaisiksi ja kisälleiksi ja sitä kautta mestarin oppiin. kirjan sidontatyöstä. Tästä käsityövaltaisesta yksittäissidosten valmistuksesta Vaikka ammattikuntalaitosjärjestelmän aikana nainen ei voinutkaan työs- siirryttiin teollisella ajalla kustantajapainatteisiin, jolloin kustannustalo valmisti kennellä kirjansitojana, oli Ruotsissa ja Suomessa kirjan suurelta osin koneellisesti. Käsityön määrä jo tuolloin sangen yleistä, että kirjansitojamestarin väheni olennaisesti ja kirjansitojan työ muuttui, kun kuoltua leski jatkoi kirjansitomon liiketoimintaa. koneet valtasivat kirjansitomot.

Pohjoismaissa kirjansidontaverstaan ylläpito oli amSuomessa kirjansitomoteollisuus ei ole ollut kosmattikuntasäädösten mukaan perintöoikeus, mikä kaan suurta, vaan enin osa kirjansitomoista on ollut ei ollut tapana muualla Euroopassa. Tätä seikkaa pieniä käsityöverstaita. Vuonna 1905 Suomessa oli ihmetteli myös Sunny Frykholm The Studio -julkaisun 79 kirjansitomoa, joissa oli 439 työntekijää, vuonna (1899–1900) artikkelissaan Suomen, Ruotsin ja Nor1915 sitomojen työntekijöitä oli yli 1100. Suurimpia jan kirjansidonnan tilasta: ”...erityisen kiinnostavaa kirjansitomoja ovat olleet isojen kustantamojen on se tosiasia, että useissa suvuissa käsityö oli peritty kirjansitomot. Weilin & Göös perusti Suomen ensimniin, että jopa lesket pitivät toimintaa yllä.” mäisen teollisen sitomon Jyväskylään vuonna 1874.

Ammattikuntalaitoksen aikana Suomessa kaikYhdeksän vuotta myöhemmin sitomo muutti Helsinkiaan 50 kirjansitomoa siirtyi lesken haltuun kirjankiin ja siitä tuli maamme suurin kirjansitomotehdas. sitojamestarin kuoleman jälkeen. Ammattikunnan Sitomoissa oli naisten ja miesten työosastot: kilta valvoi, että sitomossa työskenteli verstaskisälli miehet tekivät ns. vaativammat työt eli leikkaukset, ammattitaidon varmistamiseksi. Esimerkiksi Pietarkultaukset ja kirjan sitomisen. Naiset tekivät kirjan saaressa puolet kirjansitomoista oli leskien hallusvalmistamisen esityöt: arkkien käsin taiton ja ”ylössa 1700- ja 1800-luvuilla. Samana aikana Turussa oton” eli arkkien poiminnan sekä viimeistelytyöt, tällaisia kirjansitomoja oli 11 eli kolmasosa kaikista kuten tilikirjojen sivunumeroinnin ja valmiin kirjan sitomoista. Useissa tapauksissa kirjansitomon kisältarkastamisen. Työtehtävien ero näkyi palkoissa: listä tuli sitomon mestari, mutta liikkeen omistus Kirjansitoja Hanna von Fieandt leikkurilla vuonna 1906 miespuolisen kirjansitojan palkka oli oli lesken hallussa. Usein kisälli avioitui lesken tai kuva: Museovirasto 120 markkaa kuukaudessa aikapalkkana, naispuotämän tyttären kanssa. Tällainen naimakauppa oli lisen sitomotyöntekijän palkka oli 68 markkaa kuumyös erittäin hyvä asia ammattikunnan kannalta, koska se vapautti ammattikun- kaudessa urakkatyönä, joka oli sallittu pääosin vain naisille. nan velvollisuudesta elättää leski. Ammattikuntalaitos takasi nimittäin mestarin Vastareaktioita teolliselle työlle kuoltua sosiaaliturvan tämän perheelle.

Naisilla oli siis merkittävä rooli kirjansitomon toiminnan jatkumiselle, vaikka- Suomessa 1800-luvun lopulla työväenliike alkoi järjestäytyä ja vaatia parannukkin suurin osa lesken johtamista sitomoista toimi mestarin kuoleman jälkeen vain sia työoloihin, mm. 12 tunnin työpäivän lyhentämistä. Ensimmäiset kirjansitojien muutamia vuosia ennen kuin leski irtisanoi porvarioikeutensa ja luopui liikkeen ammattiosastot perustettiin 1880-luvulla Helsingissä, ja ensimmäinen valtaylläpidosta. Osa leskien johtamista kirjansitomoista toimi kuitenkin jopa vuosi- kunnallinen kirjansitojien kokous pidettiin Tampereella 1901. Valtakunnallisen kymmeniä. Esimerkiksi Turussa kirjansitojamestarin Johan Randénin (1786–1839) liiton toiminta vakiintui vuonna 1907, jolloin järjestöön kuului noin 500 jäsentä. leski Fredrika Randén (1792–1874) jatkoi miehensä sitomon toimintaa 35 vuotta ja Heistä naisia oli 300 ja tämä näkyi myös liiton kokouksissa. Suomen Kirjansitojaperheen poika Anton Randén toimi verstaskisällinä äitinsä yrityksessä. Siitä ei ole liiton viides edustajakokous pidettiin Turussa 6.–7.5.1910 ja läsnä oli kolme naista. tietoa, missä määrin leski teki kirjansidontatyötä vai toimiko hän lähinnä sitomon Myöhemmin liiton kokouksissa naisten osuus oli kolmannes kaikista osallistujista. johtajana. Fredrika Randénista sanottiin: ”Leski jatkoi tarmokkaasti sitomon toi- Liiton johtopaikoille ei naisia kuitenkaan valittu. mintaa kuolemaansa saakka” (Vallinkoski 1992).

Englannissa syntyi 1880-luvulla Arts & Crafts -liike, joka vastusti koneiden käyttöä: koneet nähtiin uhkana käsityöalalle. Arts & Crafts -liikkeen kannattajien Teollinen aika työllisti naiset mielestä koneet uhkasivat kansallista kulttuuriperinnettä ja tekivät ihmisistä Elinkeinovapaus tuli voimaan Suomessa vuonna 1868, jolloin ammattikuntalaitos passiivisia kuluttajia. Liikkeen mukaan ihmisten tuli osata itse tehdä käsityötä ja lakkautettiin ja ammatteja sai harjoittaa vapaasti. Naisten oli mahdollista päästä tarve-esineitä. Erityisesti tekstiilitehtaisiin mutta myös kirjansitomoihin palkatammatilliseen kirjansidontatyöhön Suomessa vuodesta 1871. Tuolloin K. E. Holmin tiin tuolloin naisia koneenkäyttäjiksi ja tekemään sarjatyötä. Konservatiivisessa kirjansitomossa Helsingissä työnjohtajana työskennellyt kirjansitoja Gustaf Adolf Englannissa säädettiin tarkoin asetuksilla naisten osallistumisesta kirjansitomojen

42

2018

työhön aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Per Ridderstadin (1986) mielestä Arts & Crafts -liike voidaan nähdä myös naisten emansipaation yhtenä osana: jos nainen saa oppia ja harjoittaa sellaista käsityötä kuin hänelle sopii, hän voi löytää mielekästä tekemistä ja jopa saada varman toimeentulon miesvaltaisella alalla. Englannissa perustettiin vuonna 1898 naisten oma kirjansitojakilta Guild of Women-Binders, joka toimi sateenkaarijärjestönä yhdistäen eri kaupunkien naiskirjansitojia. Kilta järjesti naiskirjansitojien näyttelyitä eri kaupungeissa ja sillä oli kaupallistakin merkitystä sidosten myynnissä.

Menestyneitä edelläkävijänaisia Suomeen kirjansidonta ja sen tekniikat ovat tulleet pääosin Ruotsista. Mutta vaikutteita on saatu myös Tanskasta ja Saksasta, joissa käytiin opintomatkoilla 1800ja 1900-lukujen vaihteessa. Suomessa ei ole kuitenkaan ollut naismestareiden johtamia kirjansitomoja kuten Saksassa tai Ruotsissa.

Saksan yksi tunnetuimmista naispuolisista kirjansitojamestareista oli Maria Lühr (1874–1969), joka ensimmäisenä naisena sai kirjansitojamestarin arvonimen vuonna 1902. Hän opiskeli kirjansidontaa useita vuosia kisällinvaelluksillaan saksalaisissa, englantilaisissa ja ranskalaisissa kirjansitomoissa. Vuonna 1904 hän perusti oman kirjansitomon, jossa työskenteli oppilaina ja kisälleinä vain ja ainoastaan naisia. Lühr toimi esimerkkinä mahdollistaen kirjansidonnan ammatin oppimisen ja työskentelyn toisillekin naisille. Hänellä oli seuraajia Saksassa ja muuallakin Euroopassa.

Ruotsissa toimi Malmössä Nanna Grönvallin (1859–1928) omistama ja johtama, hyvin menestynyt kirjansitomo vuosina 1893–1928. Nanna Grönvall oppi kirjansitojan ammatin Saksassa ja Tanskassa, joista kotiuduttaan hän perusti oman kirjansitomon. Grönvallista kehittyi taitava kirjansitoja ja hän voitti myös useita palkintoja teollisuusnäyttelyissä. Hänen sidoksensa olivat runsaasti koristeltuja ja hän valmisti itse liisterivärjätyt ylivetopaperinsa. Grönvallin koristesidoksia tilasivat mm. useat skoonelaisten linnojen omistajat. Nanna Grönvall koulutti oppilaita kisälleiksi, ja heidän joukossaan oli myös naisia.

Eva Sparren nahkaplastiikkataide Helena Strömquist Dal mainitsee Nanna Grönvallin kirjansitomoa koskevassa historiassaan (2007) kahdeksan naista, jotka ovat ansioituneet kirjansitojina Ruotsissa. Näiden joukossa on suomalainen Eva Mannerheim Sparre tai Eva Sparre (1870–1958), joka muutti aviomiehensä, taiteilija Louis Sparren (1863–1964) kanssa Ruotsiin 1908 ja eli siellä loppuelämänsä. Taiteilijapariskunnan Suomen vaihe sattui taide-elämässä mielenkiintoiseen jugend- ja art nouveau -aikakauteen.

Eva Sparre ei ollut varsinaisesti kirjansitoja eikä hän hankkinut kirjansitojan taitoja, mutta hän oli suomalaisen nahkakansitaiteen edelläkävijä: hänen tekniik-

kansa oli ”nahkaplastiikka” (nahkapakotus tai nahkasiselöinti), jota hän opiskeli neljä vuotta Teknillisessä koulussa silloisessa kotikaupungissaan Tukholmassa. Eva Sparre suunnitteli kirjojen kansiin nahkakoristeluja, mutta varsinainen ns. ”montteeraus” eli nahan pohjustaminen, kirjan sitominen ja kansien liittäminen kirjaan tehtiin kirjansitomossa. Suomessa Sparre käytti Weilin & Göösin sekä O. Nyholmin kirjansitomoja. Myöhemmin Tukholmassa Sparren kirjansitojana oli tunnettu kirjansitojamestari Gustaf Hedberg. Eva Sparre suunnitteli Suomen-kautensa aikana noin 50 taiteellista kantta adresseihin, valokuva-albumeihin ja kirjesalkkuihin. Adresseista tunnetuin oli onnitteluadressi keisari-suuriruhtinas Nikolai II:n ja keisarinna Aleksandran kruunajaisiin vuonna 1896. Adressin valmistamiseen osallistui useita tunnettuja taiteilijoita ja käsityön taitajia. Eva Sparren merkitys suomalaiselle taiteelle ja käsityölle sekä taiteelliselle kansien valmistamiselle on suuri.

Eva Sparre oli huolissaan suomalaisen kirjansidonnan tasosta, joka hänen mukaansa oli teknisesti tyydyttävää, mutta taiteellisesti vaatimatonta. Tilanteen kohentamiseksi Sparre ehdotti kirjansidonnan koulutuksen järjestämistä. Vuonna 1906 hän sai stipendin Teollisuuskeskuskoululta ja matkusti Kööpenhaminaan tutustumaan kirjatyöntekijöiden ammattikouluun, joka oli silloin ainoa alallaan Pohjoismaissa. Vierailun innoittamana aloitettiin Teollisuuskeskuskoulussa kirjansitojien iltakoulu syksyllä 1907. Kirjansitojamestari O. Nyholm opetti kirjansidontaa ja Eva Sparre vastasi taideaineista. Opetuksen tueksi tilattiin opetusmateriaalia Tanskasta. Koulutus kiinnosti varsinkin naisia, ja kurssit täyttyivät heti. Opetusta annettiin 3–4 kertaa viikossa kello 20–22 sekä sunnuntaiaamuisin pidettiin yksi oppitunti. Opiskelijoina olivat mm. Dolores Björnberg, Emmy Juselius, Anna Rosenius, Betty Schjerfbeck, Greta Strandberg ja Sigrid Wikström. He esittelivät tekemiään nahkaplastiikkateoksia taidenäyttelyissä ja Suomen teollisuuslehden Kotitaide-julkaisussa. Sparre lopetti opetustyön jo seuraavana vuonna, kun hän perheineen muutti Ruotsiin. Hänen seuraajansa oli Dolores Björnberg (1857–1941), joka osallistui ulkomaisiin näyttelyihin ja opetti nahkaplastiikkaa.

Lopuksi Englantilainen kirjansitoja Sarah Prideaux toteaa naisten kirjansidonnasta seuraavaa vuonna 1906. Jos nainen haluaa kirjansitojaksi, hänen täytyy ehdottomasti täyttää kolme ehtoa: 1) kohtuullinen määrä aikaa systemaattiseen työn harjoittamiseen, 2) fyysinen valmius seistä ja istua koko päivän työpöydän ääressä ja 3) luovuutta kontrolloituna hyvällä maulla siten, että sitojan tekemällä työllä on yksilöllinen viesti ilman omalaatuisia pääpistoja. (Tidcombe 2004).

Naiset ovat olleet tärkeä voimavara kirjansidonnan alalla, ennen kaikkea ahkerina työntekijöinä teollisessa kirjansidonnassa mutta myös rohkeina alansa kehittäjinä. Voidaan todeta, että naisen asema kirjansidonta-alalla heijastelee muun yhteiskunnan kehitystä.

Taustakirjallisuus Bergh, Edv. & Forsberg, Eemil (1904). Helsingin käsityö- ja tehdasolojen matrikkeli sekä esitys Helsingin käsityö- ja tehdasyhdistyksen toiminnasta viime vuosi­ sadalla. Helsinki: Helsingin käsityö- ja tehdasyhdistys.

Frykholm, Sunny (1899/1900). Bookbinding in Sweden, Norway and Finland. The Studio, Winter Number, s. 78-82.

Manner, J.W. (1961). Oppilaasta mestariksi. Teoksessa Kirjapainotaitureiden kertomaa. Toim. Wäinö Jokivaara. Helsinki: Helsingin Faktoriklubi. s. 259-263.

Mannerheim Sparre, Eva (1960). Kirjansidontaa vuosisadan vaihteessa Suomessa. Graafikko, no. 6, s. 135-140.

Nieminen, Matti (1977). Suomen kirjatyöntekijöiden liiton historia. Osa I: Kirjatyöntekijäin ammatillinen järjestäytyminen ja ammattiyhdistyspolitiikka Suomessa vuoteen 1914. Helsinki: Suomen kirjatyöntekijäin liitto.

Nissinen, Aino (1929). Naiset kirjansitojina. Teoksessa Kaunis käsityö, toim. A. Nissinen. Porvoo: WSOY, s. 278-281.

Ridderstad, Per S. (1986). Kvinnliga bokbindare: Guild of Women-Binders. Bokvännen no. 3, s. 64-67.

Strömquist Dal, Helena (2007). Fru Nanna Grönvalls bokbinderi. Malmö Museers e-skifter nr 6. Malmö: Malmö Museer. www-osoite: http://www3.ub.lu.se/utstallningar/nanna_gronvall/index.htm, hakupäivä 26.3.2018.

Tamminen, Marketta (1997a). Kirjansidoksia, Bokband. Eva Mannerheim Sparre 1870-1958. Porvoo: Porvoon museo.

Tamminen, Marketta (1997b). Kirjansidostaiteilija Eva Mannerheim Sparre. Bibliophilos no. 3, s. 5-9.

Tidcombe, Marianne (2004). Women Bookbinders in Britain before the Fist World War. Teoksessa Eloquent Witnesses Bookbindings and their History. Toim.

Mirjam M. Foot. London: Bibliographical Society, s. 282-303.

Vallinkoski, Jorma (1992). Suomen kirjansitojamestarit - Finlands bokbindaremästare - Die Buchbindermeister Finnlands 1514-1868. Toim. J. Pousar. Helsinki: Helsingin yliopiston kirjasto. Helsingin yliopiston kirjaston julkaisuja 54.

Waltari, Mika (1947). Osakeyhtiö Weilin & Göös aktiebolag 1872-1947. Helsinki: Weilin & Göös. s. 106, 108.

KIRJANSIDONTA NYT!

43

Kirjansitojalle Materiaalit työhön ja harrastukseen Tutustu hinnastoon nettisivuilla

Kirjan ystävälle Uudet sidokset ja vanhojen korjaukset Tiedustelut ja tilaukset

Kirjansitomo Jari Marttila jari.marttila@kirjansitomo-jm.fi Puh. 0400 570 481 Leikosaarentie 27 C, 00990 Helsinki www.kirjansitomo-jm.fi

44

2018

KIRJANSITOJAN VÄLINEET PUUSTA tiina.raumolin @gmail.com

KIRJANSIDONTA NYT!

Hei! -materiaalit keet ja a pikapikaa k i v r a t a t j on Kirjansidt myös kätevästi saat ny kaupasta. ssa e e t t i o s o o k n verk u valikoimaa j a n e n . f i T. Päivi Tutust i k k u s i t o m o k i r www.p

45

Beautiful Bookbinding Leathers in a comprehensive range of finishes and colours

+44 (0)1933 412151

marc@harmatan.co.uk

harmatan.co.uk

46

2018

BY APPOINTMENT TO HER MAJESTY THE QUEEN MANUFACTURERS OF LEATHER J. HEWIT & SONS LTD. EDINBURGH

J Hewit & Sons Ltd LEATHER MANUFACTURERS The 'One-Stop' shop for Fine Leather, Equipment, Tools, Materials & Sundries for all Craft Bookbinding requirements.

Our Fine Leather for Bookbinding range includes: Alum Tawed Calf & Goat Archival Calf, Bookcalf Chieftain & Pentland Goat Smooth and Embossed Goat and Skiver

12 Nettlehill Road - Houstoun Industrial Estate Livingston - West Lothian - EH54 5DL - Scotland email - sales@hewit.com tel - +44 (0)1506 444160 fax - +44 (0)1506 437749

Kirjansidonnan maailma

Schmedt GmbH & Co. KG Dwengerkamp 1 • D-21035 Hamburg

info@schmedt.de • www.schmedt.de Tel. +49 (0)40 734 744-0 • Fax +49 (0)40 734 744-30

®