Page 1

Futuromotoeur + Robotti + Jari Salonen + muuta sen sellaista mukavaa valveillaoloajan ratoksi ja opiksi


tulossa Velocimoteur Finlandia 1917 Petri Ruusunen Runko: Rumpler Flugzeug Werken Voima & siirto: JAP , Sturmey Archer Teräksen sinistys ja verhoilu: Petri Ruusunen

2


Siunattu erektopatentti Yhdysvaltalaisen Discover-lehden vuoden 2015 tammikuun numerossa pohdittiin oikein lukijatutkimuksen voimin minän sijaintia vartalossa. Vajaa kaksi kolmannesta julkaisun kyselyyn vastanneista ilmoitti sijaitsevansa päässään, vajaa kolmannes rintakehässään ja loput vastaukset jakautuivat vatsan ja jalkojen kesken. Ajukopan, sydämen ja solar plexuksen vielä ymmärtää, mutta koneessa oleva kuolematon aave muhimassa tennissukissa ja crockseissa tuoksuu taivaasen asti siltä, että kaikki eivät olleet liikkeellä turkulaisen uusvakavuuden hengessä. Toisaalta torvensoittajamaista totisuutta ei puuttunut Huudi-museon intendentti Petri Ruususen Materiaali Sirkus -näyttelyn avajaisissa pitämästä yleisöesitelmästä. Luennossaan tuo Gudu-hahmoinen Beckholmenin Alkibiades kertoi kutsuvieraille ja -tutuille J. Koivuniemen Yhden aistin teoriaa sivuavasta käänteentekevästä löydöstään, jota hän kutsuu tyypillisen vaatimattomaan tapaansa nimellä yläviisto. On tuiki tunnettua, että oikeakätinen ihminen muistellessaan jo tapahtunutta kohdistaa katseensa ylös vasemmalla ja valehdellessaan eli keksiessään tosiasioita vastaavasti yläoikeaan. Indentti Ruususelle pelkkä silmillä sattumanvaraisiin suuntiin kuikuilu ei riittänyt, vaan toiminnan henkilönä hän päätti ottaa selvää mitä ihmettä siellä oikein on. Seitsemisenkymmentä senttiä päälaen yläpuolella ja 10 – 15 astetta oikealla löytyikin nyt yläviistoksi ristitty kuplamainen tila. Tuota tilaa ei voi nähdä, saati koskettaa, mutta jos pakottaa minänsä kuplansa keskukseen, on näkökulma poikkeava verrattuna aikaisemmin mainittuihin aivo- rintakehä- tai vatsaontelokeskeisiin malleihin. Yläviistosta ihminen pystyy tavallaan ottamaan etäisyyttä itseensä kokijana ja ongelmanratkaisijana ja Ruususen mukaan tämä sekä parantaa hahmottamiskykyä, lisää luovuutta ja tekee taiteen kulutuksesta intensiivisempää. Se että ihminen katselee Elli Airiston maalausta ja samanaikaisesti itseään katselemassa Elli Airiston maalausta ei aivan kaksinkertaista nautintoa, mutta olisi väärin jollei kahden neliöjuuri tai kultainen leikkaus joku päivä nostaisi kättään ja tokaisisi topakasti: täällähän minä olen olla pollatellut koko ajan, senkin twat. Tsekkaa itse, jollet usko. Mukavaa loppukesää, Harri Tapio Aaltonen, NTM päätoimittaja ja vastaava huuditarkastaja

Sisällysluettelo ee Finlandia.........................................................................2 Pääkirjoitus ja sisällysluettelo....................................3 Vanha Veikko: Futuromotoeur ................................ 4 Pilvipalvelun serveri...................................................12 Jari Salonen . . ................................................................16 Linnunradan enkeli. . ...................................................17 Robotti..........................................................................18 Sektoraalinen kosmometri........................................24 KultaSarvi.................................................................... 26 Eetterikehrä.. ............................................................... 28 Materiaali sirkus......................................................... 30 Minestrone – kitaraphone.........................................35 Risto Juhani Roininen . . .............................................. 36 J.A.P. 1914.....................................................................37 Huudiset ja sää........................................................... 38 Kavalakala.. .................................................................. 39 Svopr Courant. . ........................................................... 40

www.petriruusunen.fi kuvat ja piirrokset: P. Ruusunen H. Aaltonen J. Koivuniemi Joanna Numminen A-P Tapio tekstit: P. Ruusunen H. Aaltonen Joanna Numminen Atte Mäki-Kerttula Jari Salonen Erkki Varjonen toimitus ja taitto: H. Aaltonen paino: Hehea Troy Kaikki oikeudet pidätetään. Huudi-lehden osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. Lukemalla tämän tekstin sitoudut noudattamaan yllä olevia rajoituksia.

HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti

3


4


vanha veikko Futuromotoeur — sopivasti sykettä Wikipediaa tekovastahakoisesti lainaten tulevaisuus on lineaarisessa aikakäsityksessä se osa aikalinjasta, joka ei vielä ole tapahtunut. Artikkelin oiva editori toteaa tulevaisuuden vastakohdan olevan menneisyys eli se osa lineaarisesta aikalinjasta, joka on jo tapahtunut ja väittää myös näiden väliin asettuvan nykyisyyden, joka tapahtuu parhaillaan. Sanakirjamääritelmä tulevaisuudelle on eittämättömyydestään huolimatta kuiva ja uupuva; siitä puuttuu huxleyläinen usko, orwellilainen toivo ja bradburyläinen rakkaus. Tässä bifurkaatiossamme tulevaisuutta eivät olfaktorisia reseptoreitamme kuitenkaan kutkuta palavat kirjat vaan kontrolloidusti räjähtävä bensiini, uuskielen sijaan kuulo ja tasapainoelimissämme hyrisee CB750 ja T-merkin sijaan silmämme lepää sensuelleissa muodoissa jotka muistuttavat jokaista säällistä ihmislasta Ishimoton piirtämästä Honda Aoyama- pääkonttorirakennuksesta Japanin totisessa Tokiossa. Ylläoleva yliarvoinen diiba-daaba tulevaisuudesta viittaa tietenkin messevän menopelimme nimeen: Futuromotoeur – tulevaisuuden moottori. Tämä vienosti huudahtava Art Deco -irtiotto menneisyydestä julistaa uskoaan hylkäämällä kaiken orgaanisen vety-yhdisteitä lukuunottamatta. Tuoksuvan nahan ja lempeän jalopuun inhan koketerian

korvaa metalleista tuo kerran kaikken kallein: alumiini. Noël au balcon, Pâques aux tisons! Filosofian maisteri Risto Juhani Roinisen lyhyellä, ja sitäkin lännemmällä toimitusjohtajakaudella Svobada -konserni perusti ensimmäisenä kokoluokassaan nuoressa tasavallassamme erikseen muotoiluun keskittyvän yksikön. Form Svobada -nimellä maailmallakin mainetta niittäneen yksikön taiteelliseksi johtajaksi ja pääsuunnitelijaksi nimitettiin äänin 13 puolesta ja kahdeksan vastaan Akademie der Bildenden Künste München -koulun professori tohtori Klix ”Torso” Manger. Tohtori Mangerin johdolla Svobada-konsernissa luovuttiin pääosin uusrenesanssin traditioita suosineesta eklektisestä kuplismista ja ennen pitkää kaikki konsernin uudet tuotteet ja mallit lainasivat surutta vaikutteita uuden mantereen jazz-henkisestä, ylellisyyttä, glamouria, eksuberanssia, sekä uskoa sosiaaliseen ja teknologiseen edistykseen tihkuvasta muotokielestä. Se, että Form Svobada -kauden tuotteista toiseksi kauneimmaksi vuoden 1972 yleisöäänestyksessä valittiin kestoklassikko Futuromotoeur, ei ihmetytä ketään tänään enempää kuin sitä ennenkään. Kauneus, joka toisin kuin timantit kestää äkillistä painetta ja yletöntä kuumuutta, on ikuista.

HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti

5


6


HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti

7


8


HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti

9


10


HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti

11


Petri Ruusunen toimii kultaseppänä KultaSarvessa Turussa, Humalistonkatu kahdessatoista. Jalokiviasiantuntijoiden, Liisa ja Petri Ruususen perheyrityksessä suunnitellaan ja tehdään ainutlaatuisia koruja käsityönä. Ruusunen on myös Huudimuseon perustaja ja innokas moottoripyörien rakentelija. Marraskuun alussa Ruususet juhlivat 30-vuotista taivaltaan Materiaali Sirkus -näyttelyllä Turun VPKtalolla. Esillä oli Petrin taiteellisia tuotoksia: uniikkikoruja, erikoismoottoripyöriä sekä steampunk-henkisiä laitteita. yyskuisena päivänä kaksi kultaseppäopiskelijaa lähestyi Turun VPK-taloa tarkoituksenaan haastatella turkulaista kultaseppää Petri Ruususta hänen Materiaali Sirkus-näyttelyssään oppilaslehteä varten. Toinen opiskelijoista jäi haikeana tuijottelemaan VPK-talon vierellä kohoavaa Turun Klassikon lukiota, jossa oli käynyt vuosia sitten. Kun toinenkin opiskelija saapui paikalle, parkkeerattuaan autonsa jonnekin kauas kaupungin ulkopuolelle, he yhdessä uskaltautuivat sisälle, missä heitä odotti kaksi erikoista hahmoa steampunk-henkisissä silintereissään ja muissa asusteissaan. He olivat Petri Ruusunen ja hänen intendenttinsä Erkki Varjonen. Hetken kerättyään rohkeuttaan ja alaleukojaan lattialta he uskalsivat lähestyä noita miehiä. Nauhoitusvälineet ja muistikirja kaivettiin esiin ja haastattelu saattoi alkaa. Petri Ruusunen kertoi, että mennessään kansakouluun, hän luuli, että siellä saisi oppia, mitä haluaa, mutta havaitsi pettymyksekseen, että kaikkien pitikin opiskella samoja asioita. Ruususen isä oli suutari ja kekseliäs mies, Petrin sanojen mukaan taiteilijasielu. Ruusunen sai kokeilla kaikenlaista isänsä pajalla. Hän muun muassa hioi hiomakoneella keihäänkärkiä lehmänsarvesta. Naapuruston lapset saattoivat tulla kyselemään, oliko Ruususten isä kotona. Sodasta tultuaan isä oli nähnyt maa-

12

ilman eri tavalla. Hän osasi suhtautua asioihin avoimin ja uteliain mielin, mikä teki hänestä lasten keskuudessa suositun. Lapset ja isä saattoivat lähteä vaikka yhdessä metsään marjastamaan. ”Nykyään ajateltaisiin heti, että pedofiili!”, Ruusunen naurahtaa ja puuskahtaa. Oltuaan vähän alle mopoikäinen, hän ajeli Solifer speedillä ja jäi poliisin haaviin. Hän sai pienet sakot ja Solifer speed jäi talliin seisomaan. Jonkun kerrottua, että virittämällä mopo kulkisi vielä nopeammin, tuli Soliferista otettua osa kerrallaan pois ja laitettua vähän muunneltuna takaisin. Solifer speedin jälkeen tuli moottoripyörä ja kaikenlaista rasvanäppitoimintaa. Petri Ruusunen kertoo olleensa vahinkolapsi. Sisaruksilla oli iso ikäero. Toinen Ruususen veljistä opiskeli arkkitehtuuria Tampereella ja loi Ruususten pihalla teoksen ”Objektiivinen egoismi”. Pihalla oli maalia ympäriinsä ja esineitä liimattiin kiinni. Teos oli aika radikaali ja Ruusunen ihmettelee, ettei siitä tullut sanomista. Ruusunen ei tiennyt, mihin olisi mennyt lukion jälkeen. Selaillessaan opinto-opasta, hän avasi sen jostain sattumanvaraisesta kohdasta ja sivulla luki ”kultaseppäkoulu”. Ruususta hymyilytti, kun hän ajatteli, käyvätkö nekin jotain koulua. Tässä kohtaa on hypättävä kauemmas menneisyyteen.


Ruusunen muistaa kirjan sohvapöydällä. Sen nimi oli Ruususen muistikuvan mukaan ehkä Maailman mineraalit ja se sisälsi värikuvia jalokivistä. Ruusunen tuijotti smaragdin kuvaa ja ihmetteli, mistä se tulee, mikä se on ja miten mystinen sanakin se on! Opinto-opasta katsoessaan hän huomasi, että kultasepän opintoihin kuului jalokivioppi. Kirja sohvapöydällä palasi hänen mieleensä. ”Heksagoninen berylli!”, Ruusunen huudahtaa innoissaan. Hän haki Lahden kultaseppäkouluun, mutta jäi kolmannelle varasijalle. Hänelle sanottiin, että hänen kannattaisi tutustua alaan ensin. Hän palasi nahkatehtaaseen, missä oli jo jonkin aikaa työskennellyt, eikä lähtenyt tutustumaan kultasepän verstaaseen, mutta haki kuitenkin seuraavana vuonna uudestaan. Tällä kertaa tulos oli toinen varasija. Opiskelemaan otettiin kymmenen tyttöä ja kymmenen poikaa. Yksi tyttö lopetti ja tyttö otettiin tilalle. Vähän ennen koulutuksen alkamista Ruusunen oli työskentelemässä tehtaalla, kun hänen esimiehensä tuli sanomaan, että hänen olisi lähdettävä Lahteen. Ruusunen ihmetteli, minkä takia ja esimies ilmoitti, että kultaseppäkoulusta oli soitettu ja Ruusunen oli päässyt opiskelemaan. Ruusunen toteaa, että hänen ei olisi siis pitänyt syntyä, eikä päästä kouluun, mutta molemmat tapahtuivat. ”En koskaan pysty pistämään kultasepänliikettä pystyyn”, Ruusunen muistelee ajatelleensa. ”Ei ole varaa.” Mutta onnekkaasti Ruususen appiukko oli pankkiiri ja tuli takaamaan lainaa. Kysyttäessä nykyhetkestä, Ruusunen kertoo yrittävänsä olla origossa, keskipisteessä. Hän tuntee jalokivifanaatikkoja ja rasvanäppejä ja nämä puhuvat eri asioista. Ruusunen haluaa molempia. Ruusunen näkee kojeet ja moottoripyörät isoina koruina. Koruja katsotaan läheltä, mutta Ruusunen on yrittänyt saada isojen esineiden etäisyyksistä jotain koruihinkin. Koruissa tulisi hänen mukaansa olla jonkinlainen sisäinen jännite, liikkeen olo, kineettisyys. Ruusunen sanoo, että hänellä on kuudes aisti, jota hän kutsuu nimellä Yläviisto. Siellä hän rakentaa Huudi-laitteitaan. Hän muistaa jonkun sanoneen, että on olemassa vain yksi aisti. ”Tunto, haju, näkö, kuulo”, hän luettelee, ”ehkä onkin yksi kokonaisvaltainen tajunta-aisti, jonka osasia ne

ovat.” Hän haluaa, että korua tekee mieli koskea tai päinvastoin, ei tee mieli. Että koru voi näyttää siltä, että se saattaisi pitää jotain ääntä tai haisisi joltain. Ruusunen toivoo kykenevänsä olemaan paremmin läsnä tässä hetkessä. Hän sanoo jo ajattelevansa maanantaita, jolloin näyttely puretaan. Pyöräprojektejakin on tulossa. Yksi toive hänellä kuitenkin on tulevaisuutta koskien: oikea Huudi-museo. Siellä intendenttinä toimisi Erkki Varjonen. Ruusunen kertoo, että heidän on helppo kommunikoida yhdessä. Erkki: ”Ruususella on mekanistinen maailmankuva. Hän käsittää maailman mekanistisesti. Michelangelo on sanonut, että asia on jo kivessä ja hän vain ottaa sen sieltä esille.” Erkki näkee Ruususen samanlaisena, ”Petri ei voi valita tekemisiään. Hän on pilvipalvelun serveri.”

HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti

13

Teksti: Joanna Numminen ja Atte Mäki-Kerttula Kuvat: Joanna Numminen, Petri Ruusunen ja Harri Aaltonen

Oikealla Petri Ruususen rakentama ja Markku Leimun verhoilema vuoden 1978 Honda CBX :n rungon ja moottorin ympärille rakennettu Musta ruusu -custom bike. Viereisen sivun piirros: Joanna Numminen, Huudimuseon kokoelmat. Koru alla: Flaming star. Yksityiskokoelmassa. Koru on tehty kelta-, valko- ja punakullasta sekä timanteista.


Ruusunen kertoo, että Huudi on normaalioloissa kaasumuodossa oleva suuritiheyksinen alkuaine. Hän uskoo, että jossain vaiheessa planeetta on mennyt läheltä ilmakehää, jonne on tullut laskeuma. Jotkut ihmiset ovat altistuneet aineelle ja alkaneet tekemään jotain mekaanista. Konkreettisia todisteita hänellä ei kuitenkaan asiasta ole. Ruusunen kertoo, että häntä on pyydetty yrittäjäkursseille puhumaan. Hän on rohkaissut lähtemään pois Suomesta. Takaisin pääsee aina. ”Unohtakaa tyttö- ja poikaystävät. Isät ja äidit odottavat kyllä.” ”Täytyy osata olla itsensä kanssa. Työpäivän jälkeen voi luulla olevansa väsynyt, mutta ei oikeasti ole. Jatka vain työntekoa. Jos sitten vähän väsyttää, ota olut, sitten jaksaa taas. Kun huomaa, että ’nyt etenee’, jaksaa taas. Sitten on hyvä olo, kun on oikeasti väsynyt. Mieti kuka sinä olet? Itsensä kuunteleminen on kova juttu” ”Origo. On mahtavaa, ettet ajattele kysymystä Kultasarven kautta. Kun määrittelee itsensä työn kautta, ei ole origossa,” Erkki sanoo. Ruusunen pitää huolestuttavana, että kaikista aletaan nykyään vääntää yrittäjiä. Erkin todettua sanankin melko masentavaksi, kysyy Ruusunen yrittäjän vastakohtaa – luovuttaja? Universaalinen keskipiste on ihmisen sisällä: ”Mieti, missä itse menet. Työnteko ei ole keneltäkään pois. Tee työtä, se antaa teille. Se energia ei kulu hukkaan.” … Joanna Nummisen ja Atte Mäki-Kerttulan Pilvipalvelun serveri -juttu julkaistiin ensimmäisenä kultasepänalan opiskeljoiden erikoislehti Filnaakelin kakkosnumerossa vuoden 2016 viimeisellä neljänneksellä.

Aikoinaan Rantuan kuninkaalle kuulunut upea Korona Radiata -kruunu, siihen olennaisesti liittyvä kastanjanruskeasta genuiinin nahasta valmistettu Justacorps-tyyppinen tavan takki messinkisin tekstiiliklosuurein sekä leipurin pari esineitä Suomen Huudi -museon kokoelmasta. Taustalla yksityiskohtia K.V. Reiniuksen suunnittelemasta uusrenessanssitalosta.

14


Materiaali Sirkus -näyttelyn intendentti Erkki Varjonen ja Huudimuseon disponentti Petri Ruusunen poseeraavat tärkeinä Futuromoteur Teknik Svopada -moottoripyörän kera.

HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti

15


JARI SALONEN Virkistävä tuulahdus tieteen maailmasta

U

skotteko, että höpsismi näyttää tien, foliohattu estää hallitusta lukemasta ajatuksianne ja lentokoneiden tiivistymisjuovat ovat itse asiassa ihmiskunnan tuhoamiseen tähtääviä kemikaaleja? En usko minäkään. Sen sijaan olen täysin vakuuttunut siitä, että maapallo on pyöreä, ihminen on käynyt kuussa ja Elvis on ollut vainaana jo pitkään. Silti kaikesta ylläolevasta voidaan olla - ja myös ollaan - eri mieltä. Alkukantaisista uskomuksista, vaihtoehtoisista totuuksista ja suoranaisista valheista on tullut salonkikelpoisia väittämiä, joiden vääräksi todistamisen taakka jätetään omahyväisesti hymyillen kuulijalle. Ellemme pidä varaamme, maapallo palaa pian universumimme keskipisteeksi, gravitaatioaaltojen aiheuttamat yliherkkyydet lisääntyvät räjähdysmäisesti ja Uolevi Nikander* valitaan tasavallan presidentiksi. Näinä synkeinä aikoina olikin ilo törmätä yhteisöön, jonka olemassaolo nojaa vankasti tieteeseen, aukottomiin tosiasioihin ja niiden tarkkaan dokumentointiin. Yhteisöön, jonka jäsenet eivät pelkää teknokraatin leimaa tutkiessaan maailmankaikkeutemme ihmeitä vain ja ainoastaan mitattaviin suureisiin luottaen. Ja tässä kohtaa minä tietenkin puhun Huudi Centrum Finlandista, joka vaivojaan säästämättä järjesti retrospektiivisen, Teknik Svopada Corporationin uljaimpia saavutuksia esittelevän Materiaali Sirkus -näyttelyn marraskuussa 2016. Turun VPK:n talossa esillä olleet koneet, laitteet ja keksinnöt kertoivat häkellyttävällä voimalla siitä neroudesta ja antaumuksesta, jolla TSC:n perustajat Peter Ossian Gudu ja Swen-Stencil Björksocker työhönsä suhtautuivat. Heitä ja vain heitä saamme kiittää esimerkiksi koboltiittimineraalin sinistä aallonpituutta hyödyntävästä valveuttajasta, joka parissa minuutissa takaa käyttäjälleen jopa viiden vuorokauden vireystilan! Ja mitäpä olisi nykytiede ilman sektoriaalisen kosmometrin tarjoamaa absoluuttisen tarkkaa dataa? Kuten huomaatte, minä rakastan tekniikkaa. Olen aina ollut sellainen. Ensimmäiset säästöni tuhlasin polkupyörän nopeus-

mittariin, jonka vaappuvaa osoitinta tuijotin kuin hypnotisoituna ajaessani aamuisin kouluun ja iltaisin sieltä kotiin halki sateisten peltojen. Rippilahjaksi toivoin poliisikelloa; sellaista jossa oli sekä viisarit että numerot (viisareista näki paljonko kello oli, analoginäyttö taas kertoi miten se kirjoitetaan). Nyt haaveissani on Mesmer-kommunikaattori, jotta voisin keskustella erään heikentyneestä kuulosta kärsivän tuttavani kanssa. Materiaali Sirkus todisti, että en ole teknologiaintoiluineni yksin. Neljän päivän aikana näyttelyyn tutustui yli 3000 taiteen ja tieteen ystävää - ja nimen omaan taiteesta ja tieteestä tapahtumassa oli kyse. Monet esineistä olivat kauniita kuin korut, ehkä osaltaan juuri siksi, että ne olivat koruja. Toisaalta niinkin arkinen laite kuin yksisylinterinen moottoripyörä oli taitavan tekijän käsissä muuttunut runollisen herkäksi koneratsuksi, jolle itse Pegasoskin jäi kakkoseksi. Oli mieltälämmittävää nähdä, miten voimallisesti yleisö tunsi Materiaali Sirkuksen maailman omakseen. Mainio esimerkki siitä oli hyväntekeväisyyshuutokauppa, jonka kohteena ollut uniikki Linnunradan Enkeli -riipus keräsi Turun Käsityökoulu Robotille sievoisen potin uusien keksijöiden ja innovaattoreiden alkutaipaleen tukemiseksi. Yksi tieteen peruskivistä on kokeiden toistettavuus. Jos A plus B on yhtä kuin C tänään, sen on oltava sitä myös huomenna ja ylihuomenna. Vain houkka odottaa, että tulos olisi seuraavalla kerralla jotakin muuta. Koska luotan tieteeseen kuin vuoreen, toivon että Huudi Centrum Finlandin uutterat toimihenkilöt toistavat kokeensa vielä toisen ja jopa kolmannenkin kerran. Järjestäkää näyttely uudelleen ja osoittakaa epäilijöille, että tiedettä ja sen tekijöitä vielä arvostetaan tässä maassa. Täyttäkäämme VPK:n talo sellaisella ihmismäärällä, joka saa huuhaan kannattajat putoamaan perseelleen silkasta ihmetyksestä. Huudi on voimaa, jota ei voi kahlita. *) Nimi muutettu

Jari Salonen (s. 1954) on mainostoimittaja, joka asuu Turussa ja Helsingissä. Päivätyönsä ohessa hän on kirjoittanut novelleja, pari musikaalia ja kymmeniä sanoituksia Suomen eturivin iskelmätähdille. Kuokkavieraat on hänen esikoisromaaninsa.

16


Linnunradan Enkeli, tuo pyyteetön, haurasrakenteinen ja vilpitön kuuntelija lensi planeetallemme toisesta aurinkokunnasta välittämään meille viestiä. Lento epäonnistui ja Linnuradan Enkeli hukkui Irlannin Mereen. Se tarttui kalastajan verkkoon vuonna 1924 Ynys Gybin edustalla . Viesti lienee ollut todellakin tärkeä, vaikka tuskin olisimme osanneet sitä tulkita.

Korussa on akvamariini, timantti ja helmiä. Koulakorussa on käytetty ruostutettua terästä sekä kelta-, valko- ja beigekultaa, joista viimeinen on Ruususen kehittämää. Koru huutokaupattiin yksityishenkilölle Materiaali Sirkus -näyttelyn yhteydessä 900 € hintaan. Siitä saadut rahat menivät käsityökoulu Robotin toiminnan tukemiseen. Lisää käsityökoulu Robotista seuraavalla sivulla.

HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti

17


www.kasityokoulurobotti.fi

Kuvituskuvassa Huudi-museon disponentti Petri Ruusunen muka ojentaa yhdeksänsadan euron arvoista näkoissekkiä oikealle robotille. Kaikki varmasti ymmärtävät ettei kuvan robotti voi olla käsityökoulu tai edes iltapäiväkerho.

Turussa toimiva Lasten ja nuorten media- ja elektronisen taiteen koulu Käsityökoulu Robotti sai syksyllä 2016 merkittävän lahjoituksen. Petri Ruususen tekemä Linnunradan enkeli -koru huutokaupattiin hintaan 900 € Materiaalisirkus -näyttelyssä ja huutokaupan tuotto lahjoitettiin Käsityökoulu Robotille. Lahjoituksen turvin Käsityökoulu Robotti pystyi hankkimaan Turun toimipisteelle Manillan kuvataidekeskukseen neljä kannettavaa tietokonetta ja työkaluvaunun. Hankinnat ovat olleet suureksi avuksi elektroniseen rakentamiseen ja ohjelmointiin perustuvalle taideopetukselle! Turun lisäksi Käsityökoulu Robotti toimii Espoossa ja Helsingissä. 18


(02)2516806

A3-JÄTTILAKANA ELI JULISTE EI VUODEVAATEKÄYTTÖÖN

h u u d i p u k u je n v i r a l l i n e n to i m it ta j a

Lainahöyhenet

PUKUVUOKRAUS & PUKUMYYNTI

HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti

lainahoyhe.net

19


20


HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti

21


(02)2516806

A3-JÄTTILAKANA ELI JULISTE EI VUODEVAATEKÄYTTÖÖN

h u u d i p u k u je n v i r a l l i n e n to i m it ta j a

Lainahöyhenet

PUKUVUOKRAUS & PUKUMYYNTI

lainahoyhe.net

Olivia Carpelanin aistihavantoihin perustuvat Futuromoteur-mainokset Ranskasta ja Italiasta. Neiti Carpelanin reklaamifabriikissa heräävät henkiin jopa sadan vuoden takaiset tunnelmat ilman turhia pölyjä.

22


HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti asasas

23


Sektoraalisen kosmometrin takana kuva Potalan palatsista Tiibetissä. Potala hyväksyttiin maailmanperintölistalle vuonna 1994 ja kohdetta laajennettiin käsittämään myös Jokhangin temppeli vuonna 2000 ja Norbulingka vuonna 2001.

SEKTORAALINEN KOSMOMETRI Teknic Svopada .yhtiön valmistama filosofisen perustan omaava havainnointilaite, jolla ei ole suoranaista tutkimuskäyttöä. Laite syntyi tohtori Gudun suunnitelmien pohjalta, jolloin hän löysi uudelleen ihmisen yksilöarvon ja peruselämän ainutlaatuisen tärkeyden. Neljäs ulottuvuus, aika-avaruuden kaarevuus ja liian pitkät yhtälöt järkyttivät Gudun mielentilaa ja Gudu päätti pohtia asiaa filosofisesti. Sektoraalisen Kosmometrin toiminta perustuu Fergusonin paradoksiin. James Ferguson (1710 – 1776) oli yleisnero ja myös eräänlaisen telluurimekanismin kehittäjä. Mekanismi mahdollistaa kahden tai useamman sisäkkäisen akselin eri pyörimisnopeudet. Kosmometrin keskustassa on nuorta Budhaa Lithorinanmeren rannalla esittävä puuveistos. Budha kävelee ja tekee muistiinpanoja. Buddhan ympärillä on erisäteisiä kehiä, joista uloin on sektoraalikehä. Fergusonin paradoksista johtuen kehillä on erilaiset pyörimisnopeudet. Kosmometrin toisella reunalla on puupallo, josta laitetta

pyöritetään ankkuroidun keskusakselinsa ympäri ja vastakkaisella reunalla pirullisen luonteen omaavaa Faunia esittävä veistos. Faunin tarkoituksena on häiritä ja ärsyttää Budhaa ja havainnollistaa, että meillä jokaisella on oma Faunimme alentamassa itsetuntoamme ja tekemässä meistä pelkureita. Kun Kosmometriä pyöritetään ympäri ja tulee hetki, että kehät ovat yhdensuuntaiset, sekä samalla Budha on täysin kääntänyt selkänsä Faunille, osoitetaan Budhan löytäneen sisäisen minuutensa ja voittaneen täysin Faunin vaikutusvallan. Näin on tarkoitus havainnollistaa, että jokainen ihminen kuuntelisi sisintään, luottaisi minuuteensa ja toteuttaisi omia fantasioitaan, välittämättä ulkopuolisesta kritiikistä. Kosmometrin puupallon puoleisella sivulla on hammasrattaiden avulla pyörivä ns. Turhuuden Kehrä. Kehrässä kaksi putto veistosta pyörivät radiaalisesti heiluttaen jalokivinauhoja, tarkoituksenaan muistuttaa kaupallisen pikatyydytyksen lyhytnäköisyyden tyydytyksestä.

Teknisiä tietoja: Korkeus: 1510 mm, Leveys: 850 mm, Paino: 4700 gr Valmistusmateriaalit: sinistetty teräs, messinki, pronssi, alumiini, puu, hopea sekä aidot ja synteettiset jalokivet

24


HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti

25


Ebenpuun trilogia

Kylmästä lämpimään

Betoni

Malja

26

Koko perhe


HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti

27


Eetterikehrä Kun Kvintessenssimoottorin avulla on saatu sähköenergiset eetteriaallot suuntautumaan lähemmäs, voidaan Eetterikehrän avulla johdattaa sähkö hallitusti Energiapulloon. Eetterikehrä koostuu alumiinirenkaista sekä messinkiytimestä, joka päättyy posliinikuulaan. Teräksisessä kaarirungossa on puueristeiset tartuntakahvat, joiden avulla laitteen käyttäjä voi suunnata Kehän ytimen eetteriaaltojen suuntaan. Laitteessa olevalla marmorilevyllä on Ab Turun Insinööritoimisto Oy:n tekemät sulake- ja radioputkikytkennät virran tasauksia varten. Energiatasot Livelli di Energia :

Varhaisin tunnettu kuva Eetterikehrästä

28


E E T T E R I K E H R Ä Etheric Energy Wave Collector

Energiapullo, Contenitore in Vetro Di un Campo Di Energia stabile Eetterekehrän keräämä sähköenergia varastoidaan Energiapulloon. Varaavana aineena toimii Monokliininen Muistimaasälpä Lehtohiekka ( MMMLH ). Varauksen noustessa MMMLH:n pinta sitä vastoin laskee, sillä monokliiniset ortoklaasikiteet järjestäytyvät horisontaalisesti kiteiden pituusakseleiden mukaisesti. MMMLH:an sähköenergia johdetaan kahden sentilaventtisen titaanikierukan kautta messinkisauvaan, jossa on yhdeksän pyöreää alumiini laippaa. MMMLH on perinteisesti noudettu Lithorinanmeren rantavallilta.

HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti

29


30


HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti

31


32


HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti

33


34


minestrone Siisin alta löytyy aasinsilta joka yhdistää tuon sekundaetruskien kulinaarisen monumentin ja kitharaphoneen, tuon kanteleen pahan äitipuolen, topi toisiinsa. Siisi ei oikeasti tarkoita mitään; tässä yhteydessä sen käytöllä vain lykättiin sen myöntämistä, että joskus riimisanakirja on ingressinikkarin terävin taltta pakissa. Kitharaphone eli ”kieli” voisi näin kansakuntamme juhlavuonna olla alahuulijuhlittu kansallisinstrumenttimme ja soida heleästi sadoissa osaavissa kätösissä pisin niemiä, notkoja ja saarelmia. Ikävä kyllä, tuon arvostetun aseman ansaitta anasti kantele, jonka ainoa vakavasti otettava etu verrattuna kitharaphoneseen on se, ettei sitä tarvitse soittaa epämukavasti seisaaltaan. Kitharaphoneen alkumuotoina voidaan pitää antiikin sitraa ja vuoristodulsimeeriä. Poiketen edellistä on on soittimen kaikukoppa kuitenkin kitharaphoneessa korvattu torvella, joka on yleensä puuta tai peltiä. Torvea käytettäessä on soitin kanteletta huomattavasti kuuluvampi mutta vain rajatulla alueella torven edessä. Tätä puutetta on esimerkiksi Oriniemen ja Kulkkilan testaamissa superkitha-

raphoneissa koitettu paikata kasvattamalla torvien määrää jopa kuuteentoista. Kuitenkin jo kaksitorvinen malli oli soittomukavuudeltaan lähestulkoon kelvoton ja äänen sähköinen vahvistaminen lie soittimen tulevaisuutta ajatellen vakavin vaihtoehto. Kuusikielistä kitharaphonetta soitetaan joko sormin ja luikkarilla tai kokonaan nutella. Luikkari muistuttaa eräissä kitaransoittotyyleissä käytettävää slide-putkea tai metallitankoa. Kitaraphoneen yleisin viritys on paksuimmasta kielestä alkaen D, G, D, G, B, D tai D, G, D, G, Cb, D. Musiikin tuottamisen lisäksi kitharaphoneella voidaan havainnollistaa monia matemaattis-tieteellisiä ilmiöitä ja konsepteja käänteinen Fourier’n muunnos mukaan lukien. Kiveä edelleen!

HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti

35


menestystarinan takana IV

Risto Juhani Roininen

15.10.1888— 25.8.1969

Kuoleman kamala menetys luonnon hallituskunnassa Kipakan ohella koleinta Kihniössä on tie. Sen lisäksi että kaikki tiet johtavat Roomaan, johtaa niistä valtaosa myös pois Kihniöstä, Risto Juhani Roinista ei voinut millään ilveellä kutsua hemmotellluksi kakaraksi. Hänen huutolaistaustaiset vanhempansa hankkivat kapean leipänsä otsa hiessä suota kuokkimalla ja lisääntyivät ja täyttivät maata kiertokoulupohjalta. Roope ja Savannah Roinisen kuusilapsisen perheen kuopuksena Risto oli paljon sisaruksiaan hintelämpi ja sairasti usein. Muutaman katkeraan pettymykseen päättyneen kokeilun jälkeen totesivat hänen vanhempansa ja vanhemmat veljensä nuorukaisen olevan läpeensä hyödytön kaikessa turpeen nostamiseen, jalostamiseen ja jälleenmyyntiin liittyvässä askareessa ja ajoivat hänet jaloistaan häiritsemästä. Ristolle tämä sopi paremmin kuin mainiosti. Kukaan ei piitannut siitä miten hän päivänsä kulutti kunhan päivän uurtamisen jälkeen huolen harmaasen tölliin palaavilla lähiomaisilla oli pöytä valmiiksi katettuna särää ja särvintä. Kaksitoista täytettyään ja Kankarijärven jäiden viimein sulettua toteutti Roopenpoika pitkinä talvikuu­kausina heränneen haaveensa tutustua töllin ylisiltä järvellä siintävään saareen. Vaikka nuorukaisemme sisimmässään tiesi ettei Iso-Liettisen saari luonnoltan ja luonteeltaan poikennut mitenkään siitä, mitä Kihniöllä keskimäärin oli kuolevaiselle tarjota, muodustui saaresta hänelle kuitenkin keskisuuri pakkomielle. Päästäkseen saareen tarvittiin vene ja sellaisen Roinisen perheen kuopus löysi kunnan venevajasta kolmisen virstaa kirkolle. Hän ei tiennyt kenelle veneet kuuluivat — tuskin kukaan omaansa olisi avuttoman oloiselle lapsella lainannutkaan — ja käyttöön otti niistä ainoan lukitsemattoman luvatta. Aikaisena lintuna hän nousi saareen jo ennen auringon nousua ja solmi lainalotjansa sisalköydellä

36

huolellisesti vetosorkalla rannan korkeimpaan hammashaapaan. Tuona kovan päivän iltana ei Roinisten kotiuksella työn raskaan raatajia tervehtinytkään vastakeitetyn pe­runan tuttu tuoksu. Perheyrityksen ruokahuollosta vastaavaksi komennettu kersa oli nuivasti laistanut ainoasta velvollisuudestaan ja oli teillä tietymättömillä. Kun poikaa ei vielä uudenkuun jälkeenkään kuulunut kotiin, väsyi Roope Savannah-rouvansa kasvavaan tyytymättömyyteen ja ilmoitti jälkeläisensä katoamisesta Kihniön kunnanvoudille sekä suntiolle. Vakaasti asiaa kaikilta kanteiltaan harkittuaan ja maaherran suosiollisella luvalla päätti vouti aloittaa maastoetsinnät ja kattavat naaraukset alueen vesistöissä. Syksyn jo vietyä klorofyllin koivunlehdistä julistettiin Risto kuolleeksi ja siunattiin poissaolevana Kihniön kauniissa puurakenteissa pitkäkirkossa. Tilaisuus oli kaunis ja siihen osallistui maaherran lisäksi kaksi hallituskonseljin senaattoria. Roinisten perhe ei koskaan toipunut menetyksestä; Savannah-äiti todettiin mieleltään järkkyneeksi ja kuoli Niuvanniemessä seuraavana keväänä, Roope joi itsensä tärviölle ja pojat vanhinta lukuun ottamatta totesivat sen olleen siinä ja muuttivat Vancouveriin lihaisempien patojen ääreen. Ikiaikainen nousu ryysyistä rikkauksiin menetti melkoisesti momentumiaan protagonistimme kadottua mystisesti kuin valtava hyljepatsas Turusta. Päättyikö Risto Juhani Roopenpoika Roinisen saaga todella näin totaalisen surkeasti sopraanon pestiin näkymättömässä kuorossa? Mitä siellä salaisuuksien saaressa todellisuudessa tapahtui? Miksi Roopen piti odottaa kevättä sen sijaan että olisi kävellyt saareen jo talvella jäitse? Näihin ja moniin muihin mieltänne askarruttaneisiin kysymyksiin saamme varmasti vakuuttavia vastauksia ensi kerralla tarinamme jatko-osassa.

Huudi Agentuuri on eri valtioiden avaruushallinnon asiantuntijoista koottu spherofrenologinen tiedemiesryhmä, joka tutkii eri taivaankappaleiden dimensioita , niiden kehitysasteita sekä perimetrisiä poikkeamia. Spherofrenologian tärkein instrumentti on, yllätys yllätys, spherofrenoskooppi, jonka avulla havaitut ekvaattoritason perimetrimuutokset ilmentävät raskaiden alkuaineiden jakaumaa.

Ratsumestari Risto Juhani Roininen lomalla Turussa sotavuonna 1941. Kuvan lapsi ei liity tapaukseen.


Seuraavassa numerossa myös selviää miten Insinööri J.A. Prestwichin konetekninen laite Lontoon Tottenhamista, astrolabi, puolikarkeat vehnäjauhot ja tunisialaisen pikkuprinssin kuvankaunis moottoripyörälähetti ottivat mittaa toisistaan. Et voi lukea tätä vuoden 1914 dramaattisiin maailmanpoliittisiin käänteisiin kytkeytyvää tarinaa liikuttumatta. Oletko aina kaukoputki väärin? …

HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti

37


Huudimuseon vanhempi tutkija Erik E.V. Varjo koki iloisen yllätyksen selatessaan antikvariaatista löytämäänsä kustannusyhtiö Keijon Oululaisen Uutta Tietosanakirjaa vuodelta 2001: Skodeismi mainittu, torilla tavataan!

Edellisessä Huudi-lehdessä luvattiin tässä numerossa kirjoitettavan laajasti ja kuvien kera mekaanisesta kaappijuoposta. Kuten rakas lukija näkee, tuo lupaus jäi törkeästi täyttämättä. Ensi numerossa kuitenkin luvassa uutta ja mullistavaa tietoa tästä mystisestä laitteesta. Mikään ei tule enää olemaan entisellään luettuasi tiedehenkilöiden raportin laitteen oikeasta alkuperästä ja käyttötarkoituksesta.

Lienee turha muistuttaa aikuisia ihmisiä siitä, että facebook-palvelussa voit seurata lähes reaaliajassa Huudi-museon kuulumisia ja saada tuoretta tietoa tapahtumista ja alennuksista suoraan näytöllesi. Kirjoita sovelluksen hakuikkunaan teksti ”Huudi Centrum Finland”, ilmoittaudu seuraajaksi ja elämästäsi tulee kertaheitolla luxi kaksi valoisampaa.

Hyvin pukeutunut on puoliksi jumala. Kuvan vasemman puoleisen hopeanhohtoisen Futuremotoeur-ajoasun on alkuperäisen kaavan mukaan parhaista materiaaleista ja parhaita käsityöperinteitä noudattaen valmistanut maankuulu ja mainio Lainahöyhenet pukuvuokraus ja pukumyynti -yritys. Vaikka ajoasun vieressä Futuremotoeur mekaanikon veikeän beige uniformu näyttäisi kertaluokkaa vaatimattomammalta, on se kuitenkin mukavampi yllä ja ei päästä väriä kuumallakaan vedellä pestäessä. www.lainahoyhe.net

38


K

A

V

1700-luvun Pohjois-Suomessa Muorismurjoon kylässä paikallisen joen leveämmältä osalta löydettiin uusi kalalaji. Jo heti seuraavana päivänä kylän kuuden asukkaan yhteisomistuksessa olevalla isolla, kyntämättömällä pellolla vietettiin jokapäiväistä juuriveten juottamusta. Monen vanhan pireän juuriveten jälkeen akateemisesti kouluttautunut kylän ulkopuolinen julisti uuden kalalajin nimeksi Aoppi ja lähti kylästä. Tästä syntyi epätasaisella pellolla suurta ääntä vanhan tsaarin ratsun varustajan suusta. Hänen sokea äitinsä oli siunannut hänet nimellä Aoppi monen seinään päin kävelyn jälkeen. Aoppi vaati asiasta oikeuskäsittelyä Sooan pirtissä, mikä tuntui muista kylän asukkaista naurettavalta. Kylän kirkkoherran tytär tunsi vetoa vanhoihin renttumiehiin, etenkin Aoppiin, ei kirkkoherralla kuitenkaan ollut muita mahdollisuuksia kuin antaa Aopin haastaa uusi kalalaji oikeuteen. Sooan pirtin Oikeuden tuli kokoontua koolle kaksi päivää sen julis-

A

L

A

K

tamisen jälkeen, mutta taas seuraavan päivän juuriveten juottamuksen jälkeen nukkuivat kylän asukkaat kirkkoherraa myöten, tällä yhteisellä pellolla koko oikeuspäivän sikeästi. Sooan pirtissä jäähtyi hirsipöydän ääressä Sooan emännän keittämä kalasoppa. Kala oli Aoppia. Haastaja ei siis ollut saapunut oikeuskäsittelyyn

A

L

A

ja haastettava siellä taas odottanut koko päivän. Kalalaji voitti itselleen nimen Aoppi. Tästä lähtien on kalalajia kumminkin alettu oikeusvoitostaan huolimatta kutsua nimellä Kavalakala vietyään kerran miehen nimen.

Ollaan toinen toisillemme ystävällisiä ja kuunnellaan Anttonia! Erilaisuus, joka ei pelota sävellys , sanoitus ja tuotanto: Antton Ruusunen

HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti

39


“What you aim at determines the way the world manifests itself to you..” Jordan B. Peterson

Suchscheinwerfer SVOPR COURANT

Huudi 2017  
Huudi 2017  

ultimate or penultimate version

Advertisement