2019
HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti Vol. 6
2
www. petriruusunen.com
2019
HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti
Kinkkukommentti, Päätoimittaminen ja pikkutarkka huuditarkastelu eivät yllättäen ja pyytämättä ole ainut arjen askareeni. Luen mielelläni esimerkiksi Jari Salosen maanmainioita Zetterman ratkaisee -sarjan dekkareita; uusin niistä, Ontuva Mies, painaa vain vaivaiset 415 grammaa. Äärisuosittelen kirjaa kaikille. Matematiikka kaikkine lieveilmiöineen on myös ollut lähellä sydäntäni aina vuodesta 1983, eli 62 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi viimeisellä aukeamalla kaksi kevyttä kilpatehtävää lapsenmielisille. Oikein vastanneiden kesken arvotaan mukavia palkintoja. Vähän crossfittiä aivoille. Kaikki, joiden maissa yksisilmäiset eivät ole kuninkaita, ovat varmasti huomanneet jo kansilehteä silmäillessään kehityksen kehittyneen. Tähtitieteellisille ja -taiteellisille markkinoille on tullut uusi toimija: fiktiivisen tieteen ja historian museo FikMU aloitti toimintansa tomerasti kuluvan ensimmäisellä. Kolminkertainen eläköön-huuto paikalla lienee paikallaan. Pois turha ujostelu. Ensimmäisen kappaleen kirjailijanero Jari Salosen ja viime numerosta tutun huuditutkija Erkki Varjosen lisäksi minulla on ilo ja kunnia toivottaa tervetulleeksi kirjoitta jien hyvin palkattuun ja alati tyytyväiseen vakikaartiin heimopäällikkö Mika Hietakangas Suomen kauneimmasta kaupungista. Hänestä upea nelivärikuva ajanvietesivulla. Yllä on jo krossi, eli iso sata hyvin valittua ja punnittua sanaa kahdellakymmenellä kahdeksalla rivillä ja viidessä kappaleessa, joten lopettelen tätä näppäinten paineskelua tällä erää tähän ja alan laatimaan visaisia ajanvietepähkinöitä lukijoiden ratoksi. Eläkää itsellenne ja läheisillenne edullisilla tavoilla ja nähdään viimeistään Hirvensalopäivillä 2020. Harri Tapio Aaltonen, NTM päätoimittaja ja vt. huuditarkastaja
Sisällysluettelo Kruunaamaton kruunupää & Velocimoteur Finlandia 1917.............................4 Suomen kuninkaan seremonialliset käädyt..................................................12 Risto Juhani Roininen...................................................................................14 Ujo Smaragdi................................................................................................15 Union Trike....................................................................................................16 Hoikka Raili...................................................................................................18 Classic or custom? You decide…...................................................................24 Retro-futurism..............................................................................................25 Les chiens ne font pas des chats....................................................................26 Skodeismi.....................................................................................................28 Sälää ja ajanvietettä.....................................................................................30 Ablaatiohavaintoveistos................................................................................32
www.petriruusunen.com kuvat ja piirrokset: Janne Koivuniemi Petri Ruusunen Harri Aaltonen tekstit: Petri Ruusunen Harri Aaltonen Erkki Varjonen Mika Hietakangas Jari Salonen taitto: Harri Aaltonen paino: Janne Koivuniemi rahoitus: Petri Ruusunen World Trust Fund kiitokset: Kansainvälinen asiantuntijaraati TEKNIK SVOPADA -yhtiön konkurssipesä
HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti
3
K RU U NA A M ATON K RU U N U PÄ Ä & V E L O C I MOT EU R F I N L A N DI A 1917 Viipu r i n k u k k i vat py rus com m u n ik set k a ik is sa l aj ik k eis sa a n, ik iom a k ru u n u pä ä a pl ode er a a m assa v i e l ä k u i v u va n m a a l i n t uok su ise ssa k atsomossa, be n tsii n i n k atk u i l m as sa, moot tor i e n h er moja k ir istävä k u umot us ja k u m i na sek ä k a m ppa i lu siitä, k e n e n k ita l a e s sa ei pä i vä n pä ätte ek si m a ist u isi ta ppion k a rvas m a k u. K a ik k i tä m ä jä i e l ä m ät tä v uode n 1919 va pu n pä i vä nä, k u t e n jä i e l ä m ät tä m yös pä i vä l l e e n v uot ta a i e m m i n Viipu r i n Seu r a h uon e e n ta k a pi h a l l a m u r h at u n säv e ltäjä m e sta r i Toi vo Ku u l a n l oppu e l ä m ä .
Kuninkaalliset ajot Vuonna 1919 elettiin suunnitelmien muuttumisen vuosia: ei tullut Suomesta kuningaskuntaa, ei Neuvosto-Venäjän vasallivaltiota, ei saanut Itä-Suomen Bentsiini Oy Viipurin Päärynäpuiston kuninkaallisiin Finlandia-ajoihin varaamaansa bentsiiniä kaupaksi. Suomen Senaatin ja Wiipurin Wihurien järjestämät kuninkaalliset Finlandia-ajot oli tarkoitus järjestää vapunpäivänä 1919 Viipurin Päärynäpuiston uudella motodromella Suomen kruunaamattoman kuninkaan Fredrik Kaarlen (nimi suomalaisessa
4
muodossaan) kunniaksi. Tulevan kuninkaan kun tiedettiin olevan suuri modernin moottoriurheilun ystävä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Finlandia-ajojen pitopaikkana olisi Viipurissa toiminut Kelkkalan ravirata. Rata kuitenkin näytti siltä, kuin siellä olisi juossut tuhat hevosta. Radan kunnostamisen sijaan Wiipurin Wihurien puuhamiehet ehdottivat uuden monitoimiradan rakentamista Päärynäpuistoon: päivisin hevontuoksuinen ravirata, iltaisin puukannella katettu velo- tai motodrome urheiluvälineestä riippuen. Kaupunginisät totesivat
kilpailutuksen jälkeen urakoitsijan katteen kohtuuttomaksi ja aikataulun utopistiseksi. Kaupunginhallituksen pöytäkirjasta löytyykin kolmikirjaiminen paljon puhuva merkintä: VMP. Rata päätettiin toteuttaa ilman kohtuutonta katetta ja järjestää kuninkaalliset ajot maaratatyyppisenä kisana. Kruunaamaton kuningas Innokkaimmat monarkistit haaveilivat Suomen kuningaskunnasta jo vuonna 1917, jolloin kulisseissa jo kiskottiin naruja ja savuverhoa laskettiin näyttämölle.
www. petriruusunen.com
Saksan keisarikunnan menestys suursodassa sai mansikat maistumaan opportunistien suissa. Mansikoiden päälle tarjoiltiin kermavaahtoa kesäkuun kuudentena 1918, kun keisari Vilhelm II:n pojan, Preussin prinssi Oskarin nimi mainitaan Helsingin Sanomissa kuningaskandidaattia pohdittaessa. Edellisenä päivänä vapaaherra Cederströmin ja kapteeni Krokstedtin kuljettama Suomen valtion uusi ja viides lentokone katosi Ahvenanmerelle sen noutomatkalla Tukholmasta. Syyksi epäiltiin helvetinkonetta. Seuraavana päivänä Tampereen Särkänkatu 7:n lantasäiliöstä löytyi miehen pää. Kenties miehen henkilöpaperit olisivat paljastaneet miehen henkilöllisyyden, mutta niitä ei löytynyt — kuten ei miehen ruumistakaan. Sattumaako? Salaliittoteoreetikot eivät vielä tuolloin osanneet yhdistää pisteitä toisiinsa. Eivätkä osaa vieläkään. Suomen kuningaskeskusteluun osallistunut keisari ei itse pitänyt Oskar-poikaansa erityisen lahjakkaana eikä varsinaisena kuningasmateriaalina. Sen sijaan Svinhufvudin Saksan-metkuilujen jälkeen syyskuun yhdeksäntenä 1918 Vilhelm II:n lanko, Hessenin prinssi Friedrich Karl Ludwig Konstantin von Hessen-Kassel lupautui Suomen ja Karjalan kuninkaaksi, Ahvenanmaan herttuaksi, Lapinmaan suuriruhtinaaksi, Kalevan ja Pohjolan isännäksi. Jo lokakuun yhdeksäntenä juotiin eduskunnassa monarkistien tarjoamat kon jakit ja syötiin leivokset, kun Friedrich Karl äänestettiin kuninkaanvaalissa Suomen kuninkaaksi. Tieto vaalin tuloksesta saavutti kruunaamattoman kuninkaan alle neljässä viikossa. Nopeat olivat käänteet telegrammin aikoina — vain paria päivää myöhemmin tieto Saksan vallankumouksesta ja keisariajan päättymisestä saavutti Suomen. Joulukuun 14. päivänä Hes-
senin prinssi Friedrich Karl Ludwig Konstantin von Hessen-Kassel kirjoitti kirjeen, jossa ilmoitti luopuvansa hänelle tarjotusta Suomen ja Karjalan kuninkaan, Ahvenanmaan herttuan, Lapinmaan suuriruhtinaan, Kalevan ja Pohjolan isännän kruunusta. Monarkistien kuningashaaveet ja Saksan menestys suursodassa olivat kääntynyt vastakohdakseen. Seuraavan vuoden kesäkuussa 1919 monarkistit joutuivat nielemään poskiin kerääntyneen tappion katkeran kalkin vastoin kaikkien gastroenterologien suosituksia. Eduskunta teki uuden ratkaisun hallitusmuotokysymyksessä ja valtiovallan päätettiin
sittenkin kuuluvan kansalle. Elettiin suunnitelmien muuttumisen vuotta. Pannahinen! Monarkistit olivat jo ehtineet nimikoida tulevan kuninkaan monogrammin FK lakanoihin, pyyhkeisiin ja valtaistuimeen. Helsingin Keisarillisen palatsin muutostyöt kuninkaanlinnaksi olivat täydessä vauhdissa, Georg Franz Heinrich Stockmannin yrityksessä vietettiin Hulluja
HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti
Päiviä ja suunniteltiin kalusteita tulevaan linnaan. Kruunajaisseremoniat käsikirjoitettiin ja kuningas oli määrä kruunata Turun tuomiokirkossa Eric O. W. Ehrströmin suunnittelemalla kruunulla Suomen ja Karjalan kuninkaaksi, Ahvenanmaan herttuaksi, Lapinmaan suuriruhtinaaksi, Kalevan ja Pohjolan isännäksi. Viipurin Päärynäpuistoa valmisteltiin Finlandia-ajoihin. Johtolanka palaa Miten on mahdollista, että opportunistimonarkistit olivat aloittaneet Päärynäpuiston kuninkaallisen kilvoittelun valmistelut tietäen jopa 1000 päivää etukäteen Friedrich Karlin valinnasta sekä tämän moottoriurheilua kohtaan tuntemasta intohimosta? Johtavatko jäljet sylttytehtaalle Sörnäisiin? Löytyykö sieltä vapaaherra Rabbe Wreden valtava kengänjälki? Tehtiinkö Tampereelta löytyneen pään ruumiista aladobia? Vastaus on: ei — ehkä. Kansainvälisen huudikeskuksen disponentti ja Suomen Huudimuseon vt. kuraattori Petri Ruusunen päätyi erinäisiä johtolankoja ja vihjeitä tulkiten ja seuraten eräälle ruotsalaiselle maatilalle, josta löytyi monimutkaisen palapelin sijaan yllättävän hyvin säilynyt moottoripyörä sekä Suomen valtiollisella vaakunalla varustettu lukittu ruosteinen arkistokaappi. Arkistokaappi ei tuottanut disponentti Ruususelle ongelmia: nuoremmalla iällä harrastetun tiirikoinnin ansiosta kaapin avaaminen sujui kuin lampaankareen marinoiminen tuoreella timjamilla ja valkosipulilla. Arkistokaapin pölyisten dokumenttien seasta löytyi suunnitelmat Suomen ja Karjalan kuninkaan, Ahvenanmaan herttuan, Lapinmaan suuriruhtinaan, Kalevan ja Pohjolan isännän käädyiksi. Vt. kuraattori vaihtoi tasavaltalaiseen kotimaahansa palattuaan disponentin avainnauhan kultasepän tyypillisesti käyttämiin käsityövälineisiin ja
5
Pokaali Kuninkaallisiin Finlandia-ajoihin Hämeenlinnassa 1918 valmistettu hopeinen, 56 cm korkea voittopokaali.
valmisti näiden historiallisten dokumenttien ohjaamana rekonstruktion Suomen kruunaamattoman kruunupään käädyistä. Velocimoteur Finlandia 1917 Ruotsista löytynyt, siellä palkittukin moottoripyörä vastasi dokumenttien seasta löytyneessä julisteessa olevaa pyörää. Siinä julistettiin Suomen Senaatin ja Wiipurin Wihurien 1.5.1919 järjestämiä kuninkaallisia Finlandia-ajoja. Julisteen keskeisenä hahmona poseeraa jylhästi eräs Karl Friedrich. Moottoripyörän valmistamisen Wiipurin Päärynäpuiston kuninkaallisiin ajoihin oli varsin hyvissä ajoin aloittanut Sven-Stencil Björksockerin luotsaama satakuntalainen Teknik Svopada -yhtiö. Moottoripyörän merkki ja malli on Velocimoteur Finlandia 1917. Arkistokaapista löytynyt pyörän tilausta koskeva asiakirja oli nimetty Tilaukseksi ja sen oli allekirjoittanut Björksockerin Hedemoran vuosien aikainen naapuri, senaattori Castrén. Moottoripyörän runko oli tilattu Saksasta Rumpler Flugzeugwerken lentokonetehtaalta, samaiselta, jolta Ilmavoimat hankki myös yhden Rumpler 6B -hävittäjän Ilmavoi-
6
Kuninkaan kuva Kuva tulevasta kuninkaasta. Näitä kuvia jaettiin Suomen kansalaisille tulevan monarkian johdosta.
mien saksalaisen komentajan kapteeni C. Seberin toimesta. Runko on sinistettyä, rei’ittämällä kevennettyä, taottua lattaterästä, jonka tasapainoisesti rytmitetty rei’itys ja rungon matala ja virtaviivainen muoto yhdessä pitkänomaisen bensatankin kanssa kielivät nopeudesta. Dokumentit kertovat rungon kahden pitkittäisen lattaterästangon väliin kiinnitetyn messinkisen polttoainesäiliön olevan Teknik Svopadan oman konepajan tuotantoa. Polttoainetankin päälle puolittain upotettu lasinen öljysäiliö kertoo yhdellä silmäyksellä kuljettajalle kuin muinainen gps, missä mennään. Karkeakuvioiset renkaat ovat kuin maaradalle suunnitellut. Moottorin valmistaja on maineikas JA Prestwich Industries Lontoossa, eli piireissä tuttavallisemmin Jappi. Tämän yksisylinterisen sivuventtiilimoottorin iskutilavuus on 340 cc. Kolmivaihteinen Sturmey-Archer -merkkinen vaihdelaatikko tilattiin Nottinghamista The Sturmey-Archer Gears, Ltd:n puhelinvastaaja Sandra Centralilta puhelimitse numerosta 4154. Yhteys toimi kuuleman mukaan moitteetta. Samoin toimitus. Ajoasento Velocimoteurissa on ajalle tyypillisen virtavii-
www. petriruusunen.com
Seremonialliset hillolusikat. Lusikoilla on jaettu valtakunnan hillot eri maakuntiin. Tätä varainsiirtojuhlaa kutsuttiin Kuninkaallisiksi Jameiksi (Hillo ; engl Jam). Ahvenanmaan maakuntalusikkaa ei ole käytössä, sillä Ahvenanmaa oikeasti päätettiin myydä Ruotsille. Näin olisi rahoitettu monarkiaa.
Kastevesipullo Suomen Kuninkaan kastevesi Hessen joesta. Teollistumisen myötä jokivesi oli jo saastunutta ja väriltään epäilyttävää.
vainen. Kuljettajan etukenon ansiosta kuljettajan nenä toimii tuulenhalkojana, klyyvarina, pienentäen ilmanvastusta sekä parantaen laitteen ohjattavuutta suurissa nopeuksissa. Potentiaalienergiaan ja stabiiliin tasapainopisteeseen kohdistuneiden laskelmien sekä klyyvariin kohdistuneiden physiognomisten tutkielmien jälkeen ainoa järkevä johtopäätös Velocimoteurin kuljettajaksi on vv. 1916–1919 Stockmannin polkupyöräosastolla työskennellyt pumppumestari Giuseppe. Giuseppe katosi vuonna 1919 kuin suolistokaasu Saharaan Suomen hallitusmuotokysymyksen ratkettua. Poliisi tutki katoamista aikansa, mutta tutkimukset lopetettiin lounasaikaan mennessä tuloksettomina. Muita näin uskottavia teorioita Velocimoteurin kuljettajaksi Finlandia-ajoihin ei ole. Asialla on kuitenkin spekuloitu ainakin sateisena perjantaina 14. heinäkuuta 2017. Tuona päivänä Suomen Huudimuseon vt. kuraattori Ruusunen tunnisti kaukaisuuteen katsoessaan siellä vuonna 1857 Suomen ritarihuoneelle intrusoidun von Nottbeckien suvun kahden vesan varjot. Heidät toki tunnettiin aikanaan riittävät taidot omaavina, luotettavina ohjastajina, mutta mitään mainintaa heistä ei tämän asian tiimoilta ole löytynyt.
Se, miten moottoripyörä ja arkistokaappi ovat päätyneet Ruotsiin, hämmentää yhä vt. kuraattori Ruususta. Monarkistit näyttävät olleen erityisen hyvin valmistautuneet kuninkaan tuloon. He tiesivät, että kuninkaaksi oli nousemassa keisarin lanko, ei poika. Heille oli selvää, että keisari Vilhelm II ei halunnut lähettää lahjatonta Oskar-poikaansa pohjan perukoille. Mutta miten näiden kuninkaantekijöiden go-taidot riittivät niin pitkälle, että he rohkenivat tilata Karl Friedrichiä miellyttävän laitteen satakuntalaisyritykseltä kaksi vuotta ennen kuninkaanvaalia? Vihreän teen hyvät vaikutukset tiedetään, mutta entäpä jos se ei ollutkaan teetä? Ketä nolotti niin paljon, että juna Tornioon ja rajan yli oli pakattu hyvillä aikeilla, arkistokaapilla ja moottoripyörällä?
HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti
kuvat: Petri Ruusunen | teksti: Erkki Varjonen
7
8
www. petriruusunen.com
HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti
9
10
www. petriruusunen.com
VERSO Pokaali: detalji. Lautanen: Suomen kuninkaan ykkösmaistajan lautanen. Kaikki mitä kuninkaan ruuansulatuskanavistoon meni, ensin koemaistettiin tältä lautaselta. Erikoisvalkaistua porsliinia vaakuna maalauksilla, valmistaja Arabia. Velocimoteur Finlandia 1917: detalji. RECTO Virkamerkki: Wheel of Finland. Kuninkaan autonkuljettajan virkamerkki. Finlandiamitali: Finlandia-ajot 1919 jetoni. Kuninkaan henkilökohtaisesti ojentama mitali parhaalle kuljettajalle. 813 hopeaa ja emalia, valmistaja Hopeakeskus oy.
HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti
11
A
lkuperäistä luonnospiirustusta mukaillen Petri Ruususen valmistamat käädyt. Käädyt ovat käsityötä lukuun ottamatta pronssista valamalla valmistettua leijonavaakunaa. Kaikki muu metalli on 925 hopeaa. Kokonaisuuden paino on 1720 g. Pronssivaakunan taustapinta on mattakäsitelty ja siihen on juotettu kahdeksan hopeaistutusta. Kivet ovat sinisiä topaaseja. Kivien lukumäärä tulee silloisen monarkian maakuntien mukaan, ilman Ahvenanmaata. Vaakunan päällä on hopeinen kruunu, jonka yläpuolella on Amalfin risti. Kruunuun on istutettu leucosafiireja ja helmiä, Amalfin ristiin rubiineja. Vaakunan alaosasta riippuu suuri helmi. Vaakunan goottilaistyylisistä sivufasaadeista alkaa ketjurakennelma tyylitellyillä risteillä, joihin on istutettu safiirit ja keskelle smaragdit. Ylemmäs mentäessä tulevat kaarihakaset, joissa on topaasit. Hakasten yläpäässä, eläinfiguurien alla, on koukut, joilla käätyjen alaosa kiinnittyy. Loppuosa käädystä on panssariketjua. Oikealla Kalle Allan Lexlagen luonnospiirros Suomen kuninkaan seremoniallisiksi käädyistä.
Suomen kuninkaan seremonialliset käädyt 12
www. petriruusunen.com
kuvat: P. Ruusunen ja H. Aaaltonen | teksti: H. Aaltonen
menestystarinan takana V
RISTO JUHANI ROININEN 15.10.1880 —25.8.1969 Ku k a e nä ä usk a lta a l au l a a, k u n siitä on n ii n kova ede svastaus? Huudi-lehden numerossa 5/2017 voimallisesti alkanut Risto Roopenpojan menestystarina jäi roikkumaan kielekkeeltä melko melankolisissa merkeissä: koltiainen oli huit hukassa ja perhe mullan alla tai maailmalla. Kaikille kuitenkin lienee ilpoisen itsestään selvää, että protagonistimme ei menehtynyt kuoliaaksi viattomana kaksitoistavuotiaana Kihniön Kankarinjärven Iso-Liettisten pyhäksikin mainitussa saaressa keväällä 1900. Millainen menestystarina se olisi edes ollut ja onhan sivun yläreunassa kuolinvuodeksikin merkitty 1969. Lupasimme kertoa mitä käänteentekevää saarella oikein tapahtui ja miksi Risto odotti järven jäiden sulamista niillä tallustelun sijaan. Jälkimmäinen mysteeri selittyy kätevästi sankariamme koko elinkaaren piinanneella pahahkolla pagofobialla; hän ei koskaan nauttinut mitään ”on the rocks” ja saldon salliessa vietti talvikuukaudet joulun pyhiä lukuunottamatta Makaronesian siunatuilla saarilla. Katoamiseen ja kuolleeksi julistamiseen johtaneista tapahtumista Roinisen perheen kuopus kirjoitti muistelmissaan kahden kappaleen verran seuraavasti: Saarella sijaitsi kauppias Sandströmin pojan, Parkanon Rauhanruhtinaan, upea hirsihuvila sivurakennuksineen. Olin kulkuneuvoa luvatta käyttöönottaessani unohtanut vaatimattomat evääni kunnan venevajaan ja rankka soutumatka janotti minua kuin pientä oravaa. Päätin uskaltaa veivata huvilan pihakaivosta kuupallisen raikasta omakustannushintaan. Juonikas juoksuvesioperaationi kuitenkin keskeytti huvilan takaa, kuin tyhjästä, yllättäen ilmestynyt iso, ruutupaitainen ja punakkanaamainen köriläsmies lapio isossa kourassaan. Sanaakaan sanomatta tuo jätti tarrasi minua vapaalla kädellään lujasti kauluksesta ja laskin pelosta alleni.
14
Seuraava muistikuvani on vasta vuodelta 1911: seison Suomen Teknillisen Korkeakoulun kauniisti koristellussa juhlasalissa, toisena jonossa kättelemään rehtori Albrechtia. Olin kuulemma luokkani priimus, valioyksilö vailla vertaa ja vihjeettä. Kuinka tässä näin…? Retrogradinen amnesiani oli kuitenkin onnekseni valikoivaa sorttia; olin kuin kävelevä mekaniikan ensyklopedia ja ensimmäinen palkkakuoreni pullotti ostovoimaa enemmän kuin Roope-isäni oli tienannut koko elämänsä aikana. Vaikka Roinisen kertomusta elämänsä aamupäivän dramaattisista käänteistä voidaan epäillä, ei siihen kuitenkaan ole erityistä syytä. Tärkeitä kuitenkin on millainen miesoletettu hän oli, ei se, miten hänestä sellainen tuli. Rotan vuonna 1948, tehtyään pitkän ja menestyksellisen päivätyön Riksvärkin toimitusjohtajana, kutsuttiin kuusikymmentävuotias nyt jo tekniikan ihmevanhukseksi varttunut turvetilan polo pelastamaan jättimäinen Teknik Svopada -konserni nololta konkurssilta. Yritys oli sodan jäljiltä useissa maissa toimintakyvytön, organisaatioltaan auttamattomasti vanhentunut ja sillä oli palkkalistoillaan keskijohtoa ja suorittavaa porrasta vaikka kissaa pyörittää. Toimipisteiden lakkautukset ja maailman mittakaavassa mittavat irtisanomiset eivät viisivuotisen valtakauden alkukuukausina lisänneet Roinisen suosiota minkään väen keskuudessa, mutta eläkkeelle jäädessään hän jo oli siedetty ja kukaan ei kiistänyt hänen ansioitaan osakkeenomistajien intressien intrepidinä sampionina. Risto Juhani vaipui ikiuneen kuudentoista hyvin ansaitun eläkevuoden päätteeksi. Häntä jäivät katkerasti kaipaamaan kuusi aviotonta lasta ja yksi shetlanninlammaskoira.
Eksklusiivisten designturvebrikettien kultaaika on kuin Eldanka-järven jää.
Tämä teollisesta kuolonmetallista taidokkaasti työstetty Centre HUUDI international -kyltti muistuttaa fikMU-vieraita ajasta ennen strategista käpertymistä.
Kolmas ja vanhin Risto Juhani Roinisen kuudesta aviottomasta lapsesta.
www. petriruusunen.com
U jo Smaragdi Voisin kertoa itsestäni, olen vihreä, ehkä huomaattekin.Värini johtuu kromista, jota sain, kun kiteydyin. P idän kromista, vaikka se tekeekin minusta hauraan. Värini vuoksi olen kuitenkin kiehtova, siis oikea Smaragdi. K uulun Beryllien ryhmään, kuten Akvamariinikin. Akvamariinit kyllä ärsyttävät minua virheettömällä olemuksellaan, ovat vielä usein lämpökäsiteltyjäkin. P arhaiten tulen juttuun H eliodorien kanssa. M eillä on sentään jotain yhteistä. N o, Beryllejä on monen värisiä, mutta oudoimpia ovat värittömät Gosheniitit. M e kaikki Beryllit kuulumme heksagoniseen kidejärjestelmään, ollaan vähän prismaattista porukkaa. En ole Timantin kovuinen, mutta kuitenkin yllän lähes kahdeksaan M ohsin kovuusasteikolla. Luonteenpiirteeni ja nimeni mukaan on kehitetty myös hiontamuoto, johon muitakin jalokiviä hiotaan: Smargdihionta — selkeä muunneltu porrashionta. En aina haluaisi olla ihan esillä, täysin tyrkyllä. Viihdyn paremmin vähän sivummalla katselemassa ja kuuntelemassa. Osallistun kyllä tarpeen vaatiessa ja yritän aina muistaa yksilöarvoni.
HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti
15
UNION TRIKE
T
ämän tarina alkaa 80-luvulta, jolloin näin ensimmäisen trike-moottoripyörän. Pitkätukkainen hippi ajoi sillä ja minä olin myyty. Vuosia ehti kulua ja aloin myöhemmin miettimään harrasteajoneuvojen tapaamisissa ja muuallakin niitä vaahtosammuttimen kokoisia junioreita, jotka olivat pukeutuneet teeman mukaisesti. Nahkarotsi, farkut ja tweedlippis vinossa. Joillakin oli poljettava peltiauto mukana ja reteesti luu pokalla katselivat menoa. Eivät yltäneet katselemaan autojen sisälle, ellei joku nostanut syliin. Tekemistäkään ei monissa paikoissa juurikaan ollut. Makkaraa, pillimehua ja karkkia. Kypsyi ajatus, että jos jotain ihan konkreettisesti sellaista, mitä saisi kokeillakin. Muutama vuosi vuosituhannen vaihtumisen jälkeen pienissä häissä yhden kolmipyörän raato vaihtoi omistajaa kahvikupposen hinnalla. Elämäntilanteet muuttuvat joskus nopeastikin. Niinpä kyseinen raato mahdollisesti edelleen makaa Lemillä Lahnajärven Lattapäiden tallilla. Monen mutkan kautta itse päädyin Turkuun, lähes samassa kunnossa kuin se onneton kolmipyörä Lemillä. Tekijäksi ei minusta enää ollut, ei ollut enää välineitä, eikä paikkaakaan. Turku Kustom Show -tapahtumassa kiinnitin huomiota erikoisempaan moottoripyörään ja aivan yhtä erikoiseen kuljettajaan. Siinä oli miehellä asennetta poiketa tavallisista choppereista ja perinteisistä rakentelutyyleistä. Pukeutumisesta puhumattakaan. Olin vaikuttunut. Mitä enemmän pyörää kiertelin ja katselin sitä enemmän huomasin pieniä yksityiskohtia ja jippoja tehdyn kulkuneuvoon. Yhden hänen näyttelynsäkin kävin katsomassa Turun VPK-talolla. Enemmän erikoisia moottoripyöriä, koruja ja mitä ihmeellisempiä vekottimia. Minut oli mesmeroitu. Huudi Centrumin avoi-
16
mien ovien päivänä jokin veti minua sinne vääjäämättä. Lisää ihmeellisyyksiä… ja tyhjä apteekkipullo ikkunalaudalla jossa teksti: Absinthium. Ihmismieli ja sen monimutkaiset käyttäytymismallit kiehtovat minua. Tiesin toki, ettei absintti ollut syy, miksi kuulemani tarinat esineistä olivat kietoutuneet faktaan ja fiktioon niin tiiviisti, että niitä oli todella kiehtovaa kuunnella ja vielä vaikeampi oli erottaa niitä toisistaan. Tuossa absinttipullossa oli kuitenkin se aasinsilta, mitä kautta pääsin puutarhurina kulkemaan kohti sellaista tilaa, jossa pääsisin syvemmälle ihmeellisyyksien maailmaa. Kuuluihan puutarhaani muidenkin adaptogeenisten kasvien lisäksi Artemisia absinthium (kuuruoho). Takaisin tuohon traikkiin: Eräänä talvena näin videon, jossa turkulaisen antiikkiliikkeen Wanhan Eliaksen omistaja laski Kaskenmäkeä alas vanhoilla puusuksilla. Taas olin vaikuttunut. Meni aikaa ja seuraavaksi hän ajoi lasten kolmipyörällä liikkeensä edustalla. Siihen oli jo kommentoitava jotain. Kerroin tuon tarinani kauas jääneestä projektista ja siitä, mikä tarkoitus oli. Yllätyksekseni Antti lupasi, että voisi lahjoittaa kolmipyörän hyväntekeväisyyttä varten. Eihän minusta enää ollut tekemään. Joskus on tehtävä nopeita ratkaisuja ja tartuttava tilaisuuteen kun sellainen osuu kohdalle. Siinä vaiheessa otin Petriin yhteyttä ja kysyin olisiko hän kiinnostunut lähtemään mukaan. Samanaikaisesti oli mietittävä sitä, mikä pyörän lopullinen kohtalo olisi. Säilytystilat ovat joskus rajalliset ja jotain olisi sille tehtävä. Jo kirjoittaessani Petrille tajusin, että voisimme pitää huutokaupan ja rahat lahjoitettaisiin lyhentämättömänä johonkin lapsiin liittyvään ja päätöksen varsinaisesta kohteesta tekisimme kaikki yhdessä. Homma lähti pyörimään aika sutjakkaasti. Samalla ratkaistavakseni syntyi uusi pulma. Millä liikutellaan pyö-
rää tapahtumista toiseen. Olisi tehtävä kattoteline, jolla pyörä kulkisi näyttävästi paikasta toiseen. Petri sai sovituksi Nakorauta Oyn lahjoittamaan projektiin rakennusmateriaaleja ja minä metsästin hieman standardeista poikkeavaa puutavaraa. Vaikeaksi meinasi mennä, mutta onneksi tunsin Mikon Metsä Tappura Oy:stä. Lopuksi posti kuljetti minulle 20 kg suomalaista petäjää määrämittaisena. Edes postilaitos ei saanut hommaa menemään päin honkia. Pääsin tekemään kattotelinettä, satulaa ja selkänojaa. Selkänojaan tummaksi raidaksi tuli teakiä, jonka alkuperästä voi kertoa vain sen, että se on vanhasta puretusta penkistä, jolla on saattanut istua hyvinkin maailmalla tunnettuja merkkihenkilöitä. Kuka tietää, vaikka tällä toisenlaisella penkillä tulee istumaan vielä merkittävämpiä henkilöitä. Ja vaikka niin ei tulisikaan koskaan käymään, niin toivon, että tästä projektista olisi iloa niille, jotka sen tulevat näkemään ja kokemaan. Tätä kirjoittaessani on vielä paljon tehtävää, ennen kuin projekti siirtyy Automaalaamo Salmen tiloihin jossa runko maalataan kultaflakella Toni Laaksosen toimesta. Lisäksi ensimmäisenä suomalaisena ja USA:n ulkopuolisena Pinstriping Legends Lifetime Achievement -elämäntyöpalkinnon saanut Pekka Wizzz Mannermaa on lupautunut kastamaan maagisen pensselinsä ja lisäämään viimeisen silauksen projektiimme. Nöyränä ja samalla ylpeänä saan olla kiitollinen kaikille niille, jotka ovat olleet osallisina tähän hankkeeseen. Pienistä unelmista voi kasvaa joskus jotain suurempaa, kun uskaltaa tarttua tilaisuuteen. Kiitos. kuvat ja teksti: Mika Hietakangas
www. petriruusunen.com
Kirjottamisvaiheessa Union ei ole vielä kokonaan valmis, mutta projektia voi seurata ainakin sosiaalisessa mediassa, eli naamakirjassa:
HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti
17
kuvat: Petri Ruusunen | teksti: Jari Salonen
Nä i n R a ili n ensimm ä isen k er r a n Hu u di Cen trumi n avoimien ov ien pä i v ill ä e l ok u ussa 2019. Se t ek i m i n u u n er it tä i n voi m a k k a a n va ik u t u k se n ja h a lusi n per eh t yä se n ta r i na a n h i e m a n ta r k e m m i n. Täs sä t ii v ist e l m ä t u tk i m ust e n i t u l ok sista . Hoikka Raili valmistui Nottinghamissa kesäkuussa 1928. Sen ensimmäinen omistaja oli John Snooke, Peterboroghissa asuva suutari. Hän joutui kuitenkin myymään Railin tuntemattomaksi jääneelle henkilölle jo vuoden kuluttua huonon taloudellisen tilanteensa vuoksi. Seuraava meitä kiinnostava merkintä löytyy tullilaitoksen arkistoista syyskuulta 1936, jolloin Raili tuotiin Suomeen. Tieto on kirjattu hieman tavallisuudesta poikkeavalla tavalla, ja yleisesti uskotaan, että se tuotiin maahan ajamalla, kuljettajanaan Johannes Kurki -niminen agronomi Ilmajoelta. Tätä teoriaa tukee valuutanvientilupa, jonka Kurki oli saanut saman vuoden toukokuussa. Sotaa edeltävät vuodet Raili vietti Pohjanmaalla, se selviää mm. Kurjen työnantajilleen laatimista matkalaskuista, Nurmossa saadusta sakkorangaistuksesta (syynä puutteet ajoneuvon teknillisissä toimivuudessa) ja Autoilijoiden ja Ajureiden keskinäiselle vakuutusyhtiölle laaditusta korvausvaatimuksesta. Hoikka Raili rintamalla Vuonna 1942 maailmanpalon liekit yltivät nuolemaan myös rauhaa rakastavan Railin renkaita, ja se joutui taistelulähetiksi Uhtualle, Vienan Karjalaan. Moottoripyörän kohdalla on ehkä väärin puhua kranaattikauhusta, mutta jälkensä sotatantereilla vietetyt vuodet Railiin jättivät, sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti. Puutteelliset huollot, huonot ja joskus jopa olemattomat tiet ja välinpitämättömät kuljettajat saivat sen vetäytymään pahoin kolhiintuneeseen kuoreensa. Kun sota loppui, Railin entisestä ylväydestä oli jäljellä enää vain kalpea aavistus. Se palautettiin alkuperäisen omistajan leskelle — Johannes Kurki itse oli kaatunut Äyräpäässä vuonna 1944 — joka puolestaan lahjoitti Railin päiväkirjamerkintöjensä mukaan "nauravasilmäiselle lentojätkälle korvaukseksi avusta heinänteossa ja vähän muussakin". Sen jälkeen Raili katosi jäljettömiin. Voimme vain arvailla, mitä tapahtui. Väsynyt ja kohteluunsa kyllästynyt Raili erakoitui, hakeutui yhä kauemmas ihmisistä ja päätyi lopulta Varsinais-Suomeen. Viimeisillä voimillaan se raahautui naavaisen ukkokuusen oksien suojaan ja sen kiertokanki pysähtyi lopullisesti joskus 60–70 -lukujen taitteessa.* Etsivä löytää Kului puoli vuosisataa. Kehitys kehittyi ja uusi teknologia työnsi vanhat keksinnöt syrjään tieltään. Tieto muuttui biteiksi, arkistot lennähtivät pilvipalveluihin ja internet korvasi itsenäisen ajattelun. Railin ja kaikkien historiaa arvostavien ihmisten onneksi digihuuma ei sumentanut aivan jokaista päätä, vaan vieläkin on maailmassa saarekkeita, joissa uteliaisuus johtaa muuhunkin kuin älypuhelimen näpyttelyyn. Tässä meidän tapauksessamme se johti avarakatseiseen ympäristön havainnointiin.
18
www. petriruusunen.com
Ei Huudi Centrumin tutkijoilla tälläkään tutkimus- sa käytetyn teräksen kidetilojen väleihin on jäänyt muisto matkalla ollut kiveen hakattua toimintasuunnitelmaa tai fyysisestä etenemisestä. Ajatus voi ensin alkuun tuntua tiukasti määriteltyä tavoitetta, oikeastaan päin vastoin. He oudolta, mutta sille on olemassa vankat tieteelliset perusvain pitivät silmänsä avoimina ja olivat valmiina kaikkeen, teet. Esimerkiksi Wikipediassa muistimetalli määritellään mikä eteen tulisi. lejeeringiksi, joka muuttaa hilarakennettaan austeniittisen Ryhmän ensikohtaaminen Railin kanssa oli hämmen- ja martensiittisen välillä reversiibelin prosessin kautta. Piitävä. Se oli yhtä aikaa sekä iloinen että surullinen — iloi- leekö tässä myös Railin salaisuus? nen siksi, että marttilalaisesta metsästä oli löytynyt jotaToinen mieltä askarruttava kysymys on Railin käyttäkin niin outoa ja yllättävää, surullinen siksi, että Raili oli mä energia. Vaikka sen matkavauhti onkin vaatimaton, selvästi mennyttä kalua ja kaiken avun ulottumattomissa. havaintojen mukaan vain västäräkin lentonopeuden luokRistiriitaisin tuntein miehet rakensivat purilaat ja kiskoi- kaa, liki sata kilogrammaa painavan massan liikuttaminen vat Railin takaisin ihmisten ilmoille. kuluttaa silti tuhansia jouleja kilometriä kohden. Mistä se tulee? Paluu unohduksen yöstä Itse voin tarjota vain yhden ratkaisun. Energia on peHuudi Centrumissa tapahtui ihme. Valoon ja lämpöön räisin hyväntahtoisten ihmisten ihailusta. Minne tahansa tuotu Raili alkoi väristä ja vavahdella kuin hyisestä vedestä Raili meneekin, sen ympärille kerääntyy piiri, jonka katseipelastettu pilkkijä. Aluksi tutkijat uskoivat liikahtelun liit- den kohteena Hoikka Raili paistattelee. Ja se nimenomaan tyvän metallin äkilliseen laajenemiseen, mutta kun väräh- paistattelee, sen voi tuntea koskettaessaan huomion keskitelyt jatkuivat useamman vuorokauden, he alkoivat epäröi- pisteenä olevan Railin ruosteista pintaa. Se selvästi hehkuu dä. Oliko sittenkin kyse jostakin monimutkaisemmasta tai imiessään itseensä yleisöstä säteilevää voimaa. Olen kuulsuorastaan selittämättömästä ilmiöstä? lut Railin tankkaavan energiavarantojaan jopa ohiajavien Vielä omituisemmaksi tilanne muuttui, kun Railiin autoilijoiden hyväksyvistä katseista ja kannustavista eleistä. päätettiin asentaa renkaat kunnianosoituksena aikansa Entä jatko? Kuinka kauan Hoikka Raili jaksaa vielä kulhuipputekniikkaa kohtaan. Ilman renkaita se näytti mil- kea? Haalistuuko matkanteon muisto jossakin vaiheessa? tei alastomalta, eikä sellainen sopinut vanhan kaunottaren Sitä emme tiedä, ja ehkä hyvä niin. Eli kuten ihailemani arvolle. Kun työ oli tehty, Raili alkoi liikkua. Ensin metrin, ajattelija Thomas Banacek on sanonut: Poikani, voit lukea sitten hieman pidemmälle, ja lopulta se teki omaa rauhal- kirjaston kaikki kirjat, mutta juusto alkaa silti haista nellista tahtiaan jopa useiden kilometrien lenkkejä. jännen päivän jälkeen. Olen aina pitänyt itseäni skeptikkona. Ajatus siitä, että … koneilla olisi henki tai jonkinlainen tietoisuus omasta olemassaolostaan, on mielestäni naurettava. Hoikka Raili on *) Arvio perustuu dendrokronologiseen ajoitukseen. Kuusaanut minut ainakin osittain tarkistamaan kantaani. sesta tukea hakeneen Railin oikea jalkatappi oli puun kasvaessa uponnut rungon sisään ja se jouduttiin irrottamaan Mitä ihmettä sahaamalla. En vieläkään usko, että Railin liikkumisen takana olisi sen levoton sielu. Tällä hetkellä oma suosikkini selitykseksi on Kirjoittaja on vapaa kirjailija, moottoripyöräilijä ja Johannes Peter Ossian Gudun esittämä teoria, jonka mukaan Railis- Kurjen tyttärenpoika.
HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti
19
20
www. petriruusunen.com
HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti
21
22
www. petriruusunen.com
HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti
23
Wor d s : C h a r l e y C h a r l e s P ic s : S i w e r O h l s s on
CL ASSI C O R CU STOM? YOU DECI DE… E a r l i er t h is y e a r w e show e d you t h e m a d ste a m pu n k tr ik e bu i lt by t h e l ege n da ry Fi n n ish m a dm a n P etr i Ru usu n e n. O n t h e sa m e day w e a l s o saw t h is ; h is si ngl e- c y l i n der JA P cl as sic r acer, t h e Ve l oci mot eu r . As we said last issue, it’s quite difficult to believe everything that Petri says, as he’s fond of speaking with his tongue firmly in his cheek. The story of this bike is one that may or may not be entirely true and correct, but it starts way back with Finland’s liberation from Russia in 1917. “Finland came very close to becoming a monarchy a hundred years ago,” says Petri. “The Finns wanted to make closer bonds with Germany and found a nobleman there who they chose to become their king, a certain Prince Friedrich Karl of Hessen. They made all the proper preparations for the coronation in 1918, but Friedrich Karl never showed up.” This part of the story is true, we’ve checked the facts, but it’s at this point the tale seems to start running a little wild: “Prince Friedrich Karl of Hessen was a huge fan of motor sports so, to welcome their new king, the Finns decided to arrange a major international dirt track motorcycle race on May 1, 1919. They needed a decent Finnish race bike, Finnish bikes not being noted for their speed or reliability at the time, and ordered a purpose-built one from a local company Teknik Svopada.” Now, a quick Google search reveals that the name Teknik Svopada only appears in relation to Petri himself. There’s a brief company history on his website (www.petriruusunen. fi) and a paragraph that reads: “The Finnish Huudi Museum collects the following items manufactured by Teknik Svopada: the Gudumetri, the Mesmer Communicator, the Rotational Spectrophotometer, and the Supervisor.” All of these are wonderfully authentic-looking, very steampunk, machines that look very convincing to the untrained eye, but are they actually real ‘olde-worlde’ items or
are they the creation of Petri’s talented jeweller’s hands and slightly twisted mind? Have a look at them yourself and make up your own mind… Anyway, back to the story: Teknik Svopada set about creating the bike you see here, using a single cylinder 340cc engine from J A Prestwich in London and a SturmeyArcher transmission, and had a frame custom made by the German aircraft company Krumpler Flugzeugwerke. Once again, here the waters get a little murky as, while there is no record (that we can find) of a company called Krumpler Flugzeugwerke, there was a German aircraft company called Rumpler Flugzeugwerke, more commonly known as Rumpler, that existed between 1909 and 1920. Did they really make the frame? The tale continues – when the coronation of the kingto-be who didn’t turn up was cancelled, so was the racing event and, according to legend, the race bike went up for sale in a department store in Helsinki. If someone asks Petri, he will say with an innocent poker face that he found the old racer in a barn in northern Sweden… So is it a real classic race bike from nearly 100 years ago? Or did Petri build it all himself in his workshop at his home in the 2000s? If it wasn’t how could he otherwise be so sure that the bike’s been lightened by having exactly 1,211 holes drilled in it? We mean, we know the Finnish winters are long and all that, but would he really’ve counted them all? And, if it’s so, how could the JAP motor be from the mid1920s? You’ll have to come to your own conclusions…
Charley ja Siwer Norjan itänaapurista tekivät sivulta neljä alkavasta jutusta tutusta reliikistä mainiota mainintaa Back Street Heroes -lehden viime vuoden lokakuun numeroon; ohessa kiikka QR-koodi lehden verkkosivuille.
24
www. petriruusunen.com
If you t h i n k ev ery day l ife is to o bor i ng, you ca n a lways e sca pe to you r ow n pr i vate a lt er nat i v e u n i v er se… Our old friend Petri Ruusunen, from Turku, Finland, lets his unique imagination run wild more and more with each passing year, and the latest result is his Honda 750 trike ‘Futuromoteur’. Faithful readers probably remember the wild-minded goldsmith from Turku and his very special creations. Since the first time we visited Petri in 2007, we have so far photographed eight of his bikes. The whole collection is kept in his own private museum and keeps on growing. You can’t easily tell that his Futuromoteur started as an old Honda CBX750 from 1986. “I call this style ‘retrofuturism’,” he says, and it has the lines of 1920s racing cars. “By the way, did you know that futurism was invented in Italy in Mussolini’s age around 1920?” Petri says with a crooked smile and as always we really don’t know what to believe. (Editor’s note: from Wikipedia – futurism was an artistic and social movement that originated in Italy in the early 20th century.) He started the trike project by chopping off the Honda frame right behind the engine and building a new rear frame from 30x50mm box steel beams. The fuel tank is located behind the seat and the controls are quite unusual; to the left is a clutch pedal, nothing strange if you are used to Harleys older than 1952, but the right side is more odd – it has a brake pedal, but also a throttle pedal like in any car. Up front is a brakeless wheel from a 1980s Harley. The ‘ribcage’ up front is shaped out of 2mm aluminium, with each rib measuring 40x40mm, and Petri admits the most difficult part of the whole project was getting all those ribs matching straight. Another unusual detail is all those little brass labels with French text. They are made with a kind of ‘photographic etching’ with acid that Petri has invented himself. After three failed attempts, he finally got it right. “The reason for the lettering being in French is that there were ‘golden years’ in France in the 1920s, which
is the epoch when I imagine someone might’ve designed something like this. And besides, English is just so damned dull!” The trike’s rear axle has one single brake disc with twin calipers, one for the regular rear brake and one for the parking brake, and all those white knobs on the manoeuvring panel are specially cast in a kind of high-tech super plastic called Polyoxymethylene, also known as P.O.M. Timo Pekkarinen of Riverside Custom in Turku helped make them a reality. The Futuromoteur trike’s design could be considered bizarre enough, but it doesn’t even end there. With a big grin, Petri turns the switch marked ‘Premier Sous-Systeme’ that activates the ‘signal generator’ hidden under the hood. He asks me to take a couple of steps closer to the trike and this results in an eerie electronic singing sound going up and down in tone – a little like if you play a saw with a bow. Petri said the principle was the same as in the legendary electronic musical instrument, the theremin, invented in the 1920s by the Soviet scientist Professor Léon Theremin, which is played by moving your empty hands in the magnetic field above the machine itself. Among those who’ve tried playing the theremin are such luminaries as Jimmy Page, Brian Jones and… err, Hannibal Lecter. Petri’s signal generator is activated by a motion detector created with the help of a company called Olegtron. If there was ever a dude who’d rather build bikes than ride them, it’s Petri; when he was finished spannering, he rode it just 50 metres to check everything functioned perfectly, then rolled it into his museum with the rest of his big collection to start the next project. After our photo session it’ll probably never eat asphalt again. “Riding my motorcycles is so boring!” he comments in his heavily accented English. Hmm, I think there are a few out there who might disagree…
Charley ja Siwer länsinaapurista tekivät Huudin edellisestä numerosta tutusta menopelistä vinkeän jutun maanmainion Back Street Heroes -lehden viime vuoden elokuun numeroon; ohessa ripeä QR-koodi lehden verkkosivuille.
HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti
25
Wor d s : C h a r l e y C h a r l e s P ic s : S i w e r O h l s s on
RETRO-FUTURISM
26
www. petriruusunen.com
LES CHIENS NE FONT PAS DES CHATS
K
E i jok a i n e n jon n e sa at i jok a jou tava pä i vä sa a a n ta a k atse e nsa h i v e l l ä kon et ta, jon k a r i n na l l a Pat ek P h i l ippe 5930 G Wor l d Ti m e C h ronogr a ph näy t tä ä k u pa r i n hohtoise lta va rt t u n e e lta l a h na lta .
un puhua pukahdamme numeroista, harvalle tulee ensimmäisenä mieleen sumerien sexagesimaaliluvut. Koska meillä on keskimäärin kymmenen sormea, viisi per käsi, tuntuvat desimaaliluvut jotenkin itsestäänselviltä. Ympyrän ja vuorokauden jakamisessa osiin törmäämme kuitenkin kahdentoista itsepäisiin kerrannaisiin mukaan lukien tutut 60 ja 360. Se, että Gilgameš ja vähäisemmät kaksoisvirranmaan maanmiehensä pystyivät, kuin vettä vaan, sormillaan laskemaan kuuteenkymmeneen osoittamalla peukalollaan jokaista kahtatoista sormiluutaan viisi kertaa toisen käden sormillaan kerroista lukua pitäen, ei nähtävästi tehnyt riittävää vaikutusta Maximilien Robespierre -retkuun ja hänen hyytävä yhteishyvän valiokuntansa päätti hekumallisen kaulojen katkomisen lomassa siirtyä kymmentuntiseen päivään. Restauraatiossa, kaikkien lasten tultua jo syötyä, palattiin tuttuun ja turvalliseen, kahdella, kolmella, neljällä, kuudella, kahdeksalla ja kahdellatoista jaolliseen Prisma-arkeen. FikMU-museon kokoelman kerrassaan kerskailevan keikyä Horloge Stellaire Liens Externes -kello on kuitenkin vanhan Ancien régime -hallituksen ajoilta ja sen omintakeinen tapa jakaa taivaankappaleen pyörähdysaika kymmeneen osaan olisi tuskin miellyttänyt hebertistejä saati korkeimman olennon palvojia. Taidokkaasti käsityöstetty jalopuinen ja -metallinen mekanismi määrittää vuorokauden kaikki kymmenen tuntia tähtitaivaan kymmenen kirkkaimman tähden etäisyyksien mukaan. Koska etäisyys esimerkiksi Capellasta Alnairiin on pidempi kuin Capellasta Mimosaan, ovat tunnit eripituisia. Kellon valmistusajalleen poikkeuksellisen epätyypillinen mittatarkkuus perustuu kellotaulusta pitkälle eteenpäin työntyvään hentoon massaekvalisaattoriin ja sen päässä kiivaasti kieppuviin pentagravitaatiosauvoihin.
kuvat: P. Ruusunen | teksti: P. Ruusunen ja H. Aaltonen
HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti
27
SKODE ISM I 2 0 0 0 -luv u n a lu s s a Suomen Huud i-mus e os s a keh it t y ny t t a ide suu nt au s . Sko deist is en t a ite en per u s element tejä ovat objek t i s ek ä objek t i n va k ava hen k i nen k i r ja l l i nen t a i or a a l i nen pre s ent a at io. Sko deist i nen te os muo dost a a va hva n v uorova i k ut u k s en t iete en ja t a ite en vä l i l le . Fa k t a n merk it t ävä osuus muuten f i k t i iv is e s s ä na r r at i iv i s s a a i heut t a a subjek t is s a epäuskois en sko dei st is en t aju n na n t i la n . Sko dei sm i n väbväboog ist is et os a- a lue et ovat g näd ä ism i, yg g yg näd ä ism i ja jehy-g näd ä i sm i [väbväboog ie = te ok s en t uot t a ma ps y kof y ysi nen olot i la]. Ke skeisiä te ok sia : Gudu met r i, Näen nä is y yden erot t aja , Va lveut t aja Ke skeisiä t a itei l ijoit a : Ruu su nen, Pet r i
28
www. petriruusunen.com
©
Suomen Huudi-museo Finlands Hud-museum
Petri Ruusunen
Huudi ja Peter Gudu
Sven Stencil Björksocker
H U U D I C E N T R UM F I N L A N D
kädellinen ihminen
terveys
tietoisuus
fiktio
Objekti
Skodeismi fakta
presentaatio
Väbäboogie
Gnädäismi
SANOIN KUVATTU SANOIN KUVAAMATON Tiede
Yggy-gnädäismi Jehy-gnädäismi
skodeistinen teos
Taide
äimänkäki psykofyysinen olotila
Skodeistinen tajunnan tila
huomionherättäjä hengensalpaaja
katseenkääntäjä
katseenvangitsija
vetonaula
HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti
29
Seuraavassa numerossa perehdymme elämäpalloteorian ja aistien yhteyteen. Mukana tietenkin takertuminen, tietämättömyys ja viha.
Mika Hietakangas on heimopäällikkö, hiljainen hämäläispoika ja ympyrkäisillä silmillään ihmettelijä Hirvensalon saarelta.
Mainostoimisto Simelius Simelius osaa ottaa loistokkaita kuvia. Tässä anonyymi malli poseeraa ammattitaitoisesti Cyclomoteur Teknik Svopada -pyörän puikoissa.
Seuraavassa numerossa myös Suomen avaruustutkimushanke. Kuvassa Jokioisten tutkimusaseman Kaasusilmä.
Vaikka banaanikärpänen on tavallinen vieras suomalaisissakin kodeissa, se ei pysty talvehtimaan Suomessa, vaan kanta on riippuvainen Baltian maista saapuvista ja kauppojen hedelmien mukana tulevista yksilöistä. Wikipedia
Huvittavainen muisto entisajoilta.
30
www. petriruusunen.com
SÄLÄÄ JA AJANVIETETTÄ
GO NUTS! Aivopähkinä 1. Jos suorakulmaisen kolmion molemmat kateetit ovat pituudeltaan yhtä kuin luvun kaksi neliöjuuri, on hypotenuusan pituus huvittavaisesti yhtä kuin kateettien tulo. On olemassa toinenkin suorakulmainen kolmio, jossa tällä kertaa eripituiset kateetit keskenään kertomalla saadaan hypotenuusan pituus. Pystytkö pähkäilemään mitkä kaksi positiivista reaalilukua vastaavat kateettiemme pituuksia? Aivopähkinä 2. Piirretään jana ja joukko pisteitä. Jokaisen pisteen tulee täyttää seuraava ehto: pisteen ja siitä janan kumpaankin päähän vedetyn viivan pituuksien neliöiden summan tulee olla sama kaikille pisteille. Minkä muotoiset ovat silmäsi, kun viimein oivallat mitä tuttua muotoa pistejoukko muistuttaa? Vastaukset toimitukseen vuoden 2020 juhannukseen mennessä. Oikein vastanneiden ja niin edelleen.
JUST GO! Vaakasuoraan 1. Näiden polaarista dispersiota mitataan gudumetrillä 7. Valmiste, etenkin lääkevalmiste. 8. Nyt ei ne… 9. Juankoskelaisen kausijollotus. 11. Naimisissa… lasten kera. 12. Lätkimään lähtemisen konventio. 15. Morfologiassa sanamuotoja yhdistävä perusmuoto. 17. Timantistaan kuulu. 18. Näitä löytyy Suur, Super, Mini ja Mikro. Pystysuoraan 1. Käytetty ja saksalaisista käytetty. 2. Seattlessa? 3. Heloísa Pinheiro täältä. 4. Salamiin kuningas puhdistaa auton Ontariossa. 5. Rummuistakin. 6. Ollivanderilta. 10. Naapurini. 13. Katen kanssa. 14. Belmondon ja Sartren kaima murhattiin tässä. 15. Puputti.
HUUDI — tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14 15
16
17
18
31
38 rays of something