46
Raunin
lamppu palaa Lamppu toisensa jälkeen sammuu Pohjois-Karjalan kylissä. Koskenlaskuyrittäjä Rauni Hietanen päätti kuitenkin hangoitella vastaan ja loi oman lomakylänsä, Raunin kylän.
Lieksan matkakaverit on saanut
nykyiset tilansa monien vuosien ja vaiheiden jälkeen. Alueen rakentaminen alkoi vuonna 2005, ja siitä lähtien on joka vuosi uusi rakennus noussut Raunin kylään. Lomakylä koostuu nykyisin 10 hengen Raunin majasta, kalamiesten Uittomajasta, Ravintola Akanvirrasta, rantasaunasta ja savusaunasta. Laavumajassa nukutaan entisajan savotan tyyliin kaikki vierekkäin. Kotamökin makuutilasta puolestaan pystyy ihailemaan Siikajärven maisemia. Nämä ovat Rauni Hietasen mukaan kaupunkielämään tottuneille vierailijoille mieleenpainuvia kokemuksia. Jo saunan lämmittäminen on yksi ohjelmanumero sinänsä. – Lomakylässä kaikki on entisajan näköistä mutta kuitenkin tarpeeksi nykyaikaista luontoon tottumattomille nykyihmisille, Hietanen kuvailee.
YRITTÄJÄ 2/2012
Pois omasta ympyrästä Pohjois-Karjala on Hietasen mukaan Venäjän kainalossa niin, että paikalliset luonnon ihmeet ovat jääneet matkailijoilta pimentoon. – Meillä on täällä kaikkea: Koli, Pielinen, puhtaat korpimetsät ja Ruunaan kosket, mutta turistit hurauttavat ohi, Hietanen harmittelee. Koskenlaskupalveluita tuottavalle yrittäjälle kausivaihtelu on hankalaa. Talveksi on pakko keksiä jotain muuta, muuten tuppaa nälkä tulemaan. – Se on yrittäjästä kiinni, että uskaltaako lähteä omasta ympyrästä pois ja hakemaan toimeentuloa muualta. Hietanen itse on viettänyt talvet Kolilla ja Tahkolla ruoka- ja ohjelmapalveluita pyörittäen. Entinen hiihtäjä ja suomenmestarikoskimeloja tietää, että näillä leveysasteilla menestyy, kun jaksaa olla sitkeä ja
Rauni Hietanen Ikä: 50 vuotta. Kotoisin: Lieksasta. Harrastukset: Hiihto ja melonta. Erikoista: Opiskeli aikoinaan Valtimon metsäkonekoulussa metsurijaksolla metsuriksi.
idearikas. Ja ideoita tällä naisella riittää. Ensi kesänä Lieksan matkakavereiden kanssa voi kokeilla koskiseikkailua intiaanikanooteilla ja -kajakeilla tai laskea koskia uimalla pelastuspuvut päällä. – Aina täytyy keksiä jotain uutta. Ihan sama mitä se on, vaikka tanssit metsässä, Hietanen heittää. Mutta voiko nainen yksin pyörittää menestyvää koskenlaskubisnestä? – Kerran jekutin miesporukkaa lähtemällä naisten perinnemekossa koskenlaskuun. Siinä alkoi ukkojen päät pyöriä, että no missäs se kippari on. Minä sitten pamautin, että minun oli pakko lähteä keittiöstä tuuraamaan kipparia. Ukot pelkäsivät niin, etteivät saaneet sanaa suustaan. Minusta on hauska tehdä tällaisia källejä ja aina sanonkin, että ei tämä touhu munista kiinni ole, Hietanen heittää. //