Henryn tarina

Menetin asuntoni sekä omaisuuteni tulipalon seurauksena vuonna 2000.Tulipalon jälkeen muutin Kemiönsaarelle, josta myöhemmin Ykköskodeille vuonna 2005. Oma toiveeni oli päästä tuttuun kotikuntaani Raisioon ja se toive toteutui. Asumishistoriani alkoi Ykköskodeilla tehostetusta asumispalvelusta (nykyinen Ykköskoti Leijunkatu).

Omaohjaajien kannustus muistetaan

Muistan hyvin kaikki omaohjaajan. Ensimmäiset heistä kannustivat minua muuttamaan vähemmän tuettuun palveluasumisen yksikköön (nykyinen Ykköskoti Kirjokallio), jossa asuinkin seuraavat viisi vuotta. Olin jo oppinut arjen askareita vanhassa asumisyksikössä, mutta nyt sain asua tilavammassa ja viihtyisämmässä kodissa. Koin ensimmäisiä kertoja, että asuminen tuntui kodilta.

Viiden vuoden aikana vahvistui ajatus siitä, että haluan muuttaa asumaan kokonaan itsenäisesti. Lopulta silloinen lääkärini suositteli Ykköskoti Vaisaaren Satelliitin tukiasumista. Sainkin tukiasumisen kautta vuokra-asunnon Turusta, jossa asuin viitisen vuotta. Jälleen oma haaveeni Raisiossa asumisesta oli niin tärkeä, että pääsin muuttamaan taas takaisin Raisioon vuokra-asuntoon, siinä olenkin asustellut jo kymmenisen vuotta.

Parasta on oma vapaus

Ykköskoti Vaisaaren satelliittiasumisessa on parasta oma vapaus, "oma tupa ja oma lupa". Joskus kuitenkin aika käy pitkäksi ja ohjaajien käymisessä parasta on se, että ihmisiä käy ja minusta pidetään huolta. Omaohjaajan kanssa pääsen ostoksille, hän auttaa hoitamaan sosiaaliasioita, meillä on vahva luottamussuhde. Olen saanut pitää koko kymmenen vuotta saman omaohjaajan. Hyvä omaohjaaja on sellainen, joka ottaa minut tosissaan, on ymmärtäväinen sekä suostuu lähtemään niille kauppareissuille mukaan. Omatuokioita voi viettää myös kirpputorireissuilla tai Ruissalossa.

Tukea suruissa ja iloissa

Sairastuin taannoin syöpään, silloin minua autettiin päivittäin hoitoihin. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että minua autettiin sairauden läpi. Voisin nimetä useammankin ohjaajan, jotka ovat auttaneet minua eteenpäin elämässäni.

Kohokohtia talon kanssa ovat kesäleirit sekä ohjaajan kanssa Ruissalossa grillausreissut. Kesäleirit voittavat jopa Viron sekä etelän matkat, joita on tehty tukiasumisen porukalla. Leireissä parasta on yhdessäolo, saa rauhassa jutella toisten kanssa ja pelata lentopalloa.

Olen toiminut vertaisohjaajana ja ryhmänvetäjänä, jolloin vein myös itse vertaisia Ruissaloon sekä pyörälenkeille.

Arkea ja unelmia

Nykyisin elämäni on enemmän laiskottelua, luen kännykästä IltaSanomien uutisia, joista seuraan ajan menoa. Tapaan ystäviä, joihin olen tutustunut alueen asumispalveluiden kautta. Olemme perustaneet kolmen miehen kesken kortinpeluuryhmän, joka tuo iloa, tapaamme luonani välillä viikoittainkin.

Iloa tuottaa myös perinteinen joulupukkikierros lähiyksiköihin, voikohan tätä edes kirjoittaa, koska sitten minut tunnistetaan…

Nyt 72-vuotiaana pysyn hyvässä kunnossa, koska siirryn joka päivä johonkin kodistani, toki voisin liikkua enemmänkin. Haaveilen Uuno Turhapuron tavoin Lappiin muutosta. Siellä kalastelisin, vaeltaisin sekä kasvattaisin itse viljaa tai perunaa. Haaveilen myös naisystävästä, jostain kiltistä ihmisestä rinnalle.

Ykköskodeilla toivon, että järjestettäisiin vielä olympialaiset, joista minulla on aika monta mitalia jo saavutettuna.