Antirasistisessa koulutuspäivässä pysähdyttiin koulumaailman kuvastojen puutteellisen moninaisuuden äärelle

JÄRJESTIMME TORSTAINA 20. huhtikuuta peruskoulun opettajille suunnatun Moninaisemmat representaatiot koulussa antirasismin näkökulmasta -täydennyskoulutuksen. Koulutuksen tarkoituksena oli herätellä kasvatusalan ammattilaisia pohtimaan minkälaisia representaatioita esimerkiksi koulukirjoissa ja muissa materiaaleissa on läsnä. Representaatiolla tarkoitetaan sitä, mitkä asiat ovat kuvattuina ja edustettuina esimerkiksi teksteissä, kuvissa ja videoissa, ja miten. Representaatio itsessään on neutraali asia, mutta sillä voidaan luoda positiivisia tai negatiivisia mielikuvia esimerkiksi eri ihmisryhmistä.

Koulutusta ja hanketta sen ympärillä koordinoi Mixed Finns -yhdistyksestä ja Mixed – Suomalaista elämää kulttuurien risteymässä -kirjasta tuttu antira sismikouluttaja ja kirjailija Alice Jäske, joka on itsekin koulutukseltaan kasvatusalan ammattilainen. Jäske myös juonsi Helsingin kulttuurikeskus Caisassa järjes tetyn koulutuspäivän. Paikan päällä oli noin 70 osallis tujaa ja etänä linjoilla parisenkymmentä.

Roolimalleilla on merkitystä

Aamupäivän puheenvuorot avasi Yhteiset Lapsemme ry:n puheenjohtaja, kansanedustaja Fatim Diarra, joka puhui päivän aiheista omien henkilökohtaisten esimerkkiensä kautta. Diarran nykyinen asema olisi lapsena tuntunut hänestä kaukaiselta, koska Suomessa ei silloin näkynyt mustia ihmisiä valta- tai auktoriteettiasemissa.

”Mulla ei ollut itseni näköisiä roolimalleja missään, pait si ehkä Eddie Murphyn elokuvissa, joissa myös mustat naiset olivat aktiivisia hahmoja”.

Opiskelu- ja työelämässä Diarraa on usein puhu teltu englanniksi, ja Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana häntä on jopa luultu vierailulle saa puvaksi Perun suurlähettilääksi. Diarra halusi kuitenkin puheessaan korostaa, että kaikki tekevät virheitä, myös hän itse. Kun mokaa, täytyy pyytää anteeksi ja selvittää kuinka voisi ensi kerralla toimia paremmin.

Tehokkain oppiminen voi tapahtua juuri virheiden kautta ja itselleen saa olla armollinen.

Seuraavana puheenvuorossa oli kielitieteilijä Hai Nguyen, joka on toiminut antirasismikouluttajana ja on toinen vuoden 2023 Fem-R-yhdistyksen puheenjohtajista. Nguyen käsitteli puheenvuorossaan erityisesti representaatioita suhteessa valtaan sekä sitä, millaisia vaikutuksia representaatioilla on.

Puheessaan Nguyen avasi myös rasismia käsitteenä. Hän korosti, että usein rasismi ei katso hyvän- tai pahantahtoisuuteen, ja että positiivisilla representaatioilla voi olla valtava vaikutus lapsen itsetunnon kehittymiseen ja jopa oman identiteetin löytämiseen. Lapsille ja nuorille representaatiot voivat tarjota roolimalleja ja samaistumispintaa, joiden ansiosta tulevaisuuden

Miten erilaisuus rakentuu

Viimeisenä ennen työpajoja puheenvuoron piti THL:n projektipäällikkö Mona Eid, jolla on valtavasti kokemusta ja asiantuntijuutta antirasistisesta työstä. Eid on myös koulutukseltaan luokanopettaja ja englannin kielen opettaja. Hänen puheenvuorossaan pohdittiin, kuinka moninaisempaa representaatiota voisi edistää nimenomaan koulumaailmassa. Eidin mukaan on tärkeää pohtia sitä, miten erilaisuus rakentuu käytännöissä eli tehdäänkö esimerkiksi sanavalinnoilla erottelua meihin ja heihin.

Puheenvuorossa heräteltiin opettajia pohtimaan normeja kriittisesti ja käytettiin esimerkkinä mm. hakusanoilla ”lääkäri” ja ”asianajaja” haettuja kuvatuloksia, joissa esiintyi pelkästään valkoihoisia, hoikkia henkilöitä. Eid kehotti miettimään ketkä representaatioista puuttuvat eli ketkä ovat tietyllä tapaa näkymättömiä yhteiskunnassa.

Lounaan jälkeen päivä jatkui työpajoissa, joita oli vetämässä asiantuntijoiden lisäksi Yhteiset Lapsemme ry:n työntekijöitä. Työpajoissa syvennyttiin konkretiaan ja tarkasteltiin mm. opettajien mukanaan tuomia oppikirjoja.

Korkeakouluissa huomattavan vähän ei-valkoisia opiskelijoita

Koulutuspäivä päättyi Alice Jäsken ajatuksia ja tunteita herättävään puheenvuoroon. Jäske kertoi erään yliopistonsa professorin esitelleen tutkimustaan, jossa käsiteltiin maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kohtaamia haasteita koulutuksessa. Tutkimuksessa puhuttiin pääasiassa kielellisistä haasteista, joihin Jäske ei tietenkään suomea äidinkielenään puhuvana voinut millään samaistua.

"Kysyin professorilta, että miten meidät, joiden toinen vanhempi on suomalainen ja toinen maahanmuuttaja, mutta joiden äidinkieli on suomi, on huomioitu tässä tutkimuksessa? Mistä meidän pullonkaulat koulutuksessa johtuvat, jos ei kielitaidosta? Koska pullonkauloja kyllä selkeästi oli – istuinhan jälleen ainoana ruskeana henkilönä kyseisessä luentosalissa, aivan kuten olin istunut viimeiset viisi vuotta. En koskaan saanut vastausta kysymykseeni."

Saman kevään 2019 aikana Jäskeä pyydettiin mukaan perustamaan Students of Colouria (SOCO), etniseen ja/tai näkyvään vähemmistöön kuuluville opiskelijoille tarkoitettua opiskelijajärjestöä Helsingin yliopistossa. SOCO:n kautta Jäske pääsi vihdoin seuraan, jossa ei ollut ainoa ei-valkoinen opiskelija huoneessa. Hän päätti tehdä gradututkielmansa tästä aiheesta saadakseen vastauksen kysymykseen, miksi hänenkaltaisiaan opiskelijoita on yliopistossa niin vähän. Tutkimusmatka johti gradun lisäksi myös mm. Mixed Finns -yhteisön perustamiseen sekä ymmärrykseen siitä, että monella ei-valkoisella nuorella on iso kynnys hakea korkeakouluun, koska he eivät ole nähneet sitä itselleen lähtökohtaisestikaan mahdollisena. Mahdollisuuksiensa ymmärtämiseen nuori tarvitsee oikeanlaista oppilaanohjausta sekä representaatioita erinäköisistä opiskelijoista. Esimerkkinä Jäske käytti Annemari Souton ja Lotta Molanderin artikkelia, josta käy ilmi, että suomalaisten korkeakoulujen hakuoppaiden kuvituskuvissa on pääosin esillä valkoisia, vammattomia ja laihoja nuoria naisia.

Puheenvuoronsa Alice Jäske päätti toiveikkaasti todeten, ettei asioiden tarvitse olla enää näin tulevaisuudessa. Hän on ilokseen antirasismikouluttajan työnsä kautta nähnyt, miten moni suomalainen on enemmän ja enemmän kiinnostunut antirasismista ja antirasistisesta työotteesta.

”Antirasismista oppiminen ei ole sprintti vaan maratoni. Keskeneräinen saa olla, ja tärkeintä on uskaltaa yrittää – ja jos epäonnistuu, oppii siitä ja toimii seuraavalla kerralla paremmin!”