Anna-Liisa Suvanto: Omenankukkaslunta

Omenankukkaslunta

ANNA-LIISA SUVANTO OMENANKUKKASLUNTA Valikoima runoja ja päiväkirjaotteita vuosilta 1938–1947

82.2 ISBN 978-952-387-010-9 Kirjakauppoihin lokakuussa Keravan pitkäaikainen kirjastonjohtaja Anna-Liisa Suvanto (1920–2012) oli omistautunut kirjastotyölle ja kirjallisuudelle. Hänen järjestämissään matineoissa kävi säännöllisesti maan eturivin kirjailijoita.

Edes lähisukulaiset eivät tienneet, että Anna-Liisa Suvannolla itselläänkin oli ollut voimakas runoilijankutsumus. Tältä oli sodanjälkeisinä vuosina julkaistu kaksi pientä kokoelmaa, mutta jäämistöstä löytyi kirjallinen aarre.

Omenankukkaslunta on kokoelma ennen julkaisemattomia runoja ja päiväkirjamerkintöjä. Teos kuljettaa lukijan aikaan, jolloin koko kansan tulevaisuus näytti epävarmalta. Palavasieluisen nuoren naisen unelmat ja pohdinnat vuosikymmenten takaa koskettavat edelleen.

Näin västäräkin tänään. Se keikutti pyrstöään. Ja nokkosperhonen lensi minun pukuni vihreään, lensi vihreään.

Oi, veli västäräkki! Minä silloin heräsin. Ja tuskin uskoa saatoin: Elin keväässä minäkin. Elin minäkin…

Niin tyhjä, tyhjä olin kuin tyhjä olla voin. Ja vapisevin soluin minä, tyhjä, kevättä join, minä kevättä join.

Eikä ollut minua enää. Oli lämpö ja kirkkaus vain, veli västäräkki tiellä ja perhonen povellain, perhonen povellain.