
1 minute read
Tuija Sironen: Toivon vuoksi
Toivon vuoksi
Toivon vuoksi jatkaa tarinaa siitä, mihin Hiljaa sulaa surujää päättyi Rajalan torpassa Hämeenkyrössä. Puute ja menetykset leimaavat pitäjän arkea 1800–1900-lukujen vaihteessa. Työtä pitää lähteä etsimään kauempaa, Tampereelta, Pietarista.
Advertisement
Emämaa Venäjällä palkka on ihmisten puheitten perusteella melkein kolminkertainen. Retket itään eivät kuitenkaan lupauksistaan huolimatta tuo parempaa tulevaisuutta tullessaan. Todellinen onni voi olla pakattuna vaatimattomaan kuoreen.
Omien kipeiden muistojeni sopukoista puski tunne. Juuri nyt minun pitäisi osata sanoa jotakin lohduttavaa tuolle nuorelle leskelle, jonka silmissä asui surumielisyys. En osannut. Ehkä joskus löydän oikeat sanat, jos oikein tahdon?
Myöhemmin Johannes kuvasi minulle kaiken sen sotkun, omavaltaisuudet, murhat, teloitukset, vangitsemiset ja vihamielisyydet, kaunat sekä katkeruudet. Teimme sopimuksen, että näitä asioita ei enää veivata. Tehdään vaan lujasti töitä. Jos toinen alkaa vatvoa menneitä, toisella on velvollisuus huomauttaa oitis: ”Suus poikki. Muista mitä sovittii!”
TUIJA SIRONEN TOIVON VUOKSI
84.2 ISBN 978-952-387-011-6 Kirjakauppoihin marraskuussa