1 minute read
Tuutti Rainio
TUUTTI RAINIO KUINKA KASVOIN KAIKKITIETÄVÄKSI VAIMOKSI 100 raapaletta
Advertisement
84.2 ISBN 978-952-387-006-2 Kirjakauppoihin elokuussa
Yksi elämä, 10 000 sanaa. Tiivistunnelmainen omaelämäkerrallinen kertomuskokoelma pitää sisällään 100 satasanaista tekstiä – itsestä ja muista. Elämän hetkiin pysähdellessä naurattaa ja itkettää. Suhtautuminen asioihin muuttuu vuosien mittaan, kokemukset kasvattavat. Kaikkitietävän vaimon rooli on vaatinut veronsa, ja maailman kilteimmän tytön sädekehä himmennyt omia aikojaan. Enää ei huoleta äidin sanonta ”Mitä ihmisetkin ajattelee”.
Kuplienpuhaltaja
– Ei saa rikkoa! setäni varoittelee. Hänellä on pitkä makaronipilli suupielessään ja kädessään korvaton kahvikuppi täynnä vaahtoavaa saippuavettä. Naapurin alle kouluikäiset poikalapset piirittävät häntä uimahoususillaan. Mehulasit ja puoliksi syödyt mustikkapiirakat ovat unohtuneet keittiön pöydälle, kun he ovat huomanneet kuplienpuhaltajan hiippailevan vakiopaikalleen. Lapset kurottelevat käsiään höyhenenkevyitä kuplia kohti ja hihkuvat riemusta. He tanssivat setäni ympärillä paljain varpain, suupielet sinisinä.
Auringonpaiste saa ilman väreilemään. Kuplienpuhaltaja kuivaa otsaansa siniraitaisella nenäliinallaan. Hän survoo kostean liinan takaisin valkean kauluspaitansa repsottavaan rintataskuun ja pölläyttää ilmoille uuden saippuakuplaryppään.
Sua vain yli kaiken
Serkkuni on oiva emäntä juhlavierailleen. Hän huolehtii lämmöllä myös muistisairaasta puolisostaan, jonka ilmeettömyys sulaa, kun vaimo kaappaa hänet käsikynkkäänsä ja ohjaa meripaviljongin tanssilattialle. He kaksi, 50 vuotta toisiaan rakastaneet, valssaavat ”Kultaa ja hopeaa”. Serkkuni pyörähtelee hymyillen aviomiehensä käsivarsilla.
Moni meistä juhlijoista muistelee vuosien takaisia yhteisiä hetkiään kultahääparin kanssa. Puheenporina täyttää huoneen. Väki hiljenee, kun perheen tytär tarttuu viuluunsa ja poika istuu pianon ääreen. – Sua vain yli kaiken mä rakastan, vaimo hyräilee ja pyyhkäisee kyyneleen miehensä poskelta.
Sininen hämärä laskeutuu meren ylle. Iltapäivän juhlahetki on lopuillaan. Jäljellä ovat haikeat jäähyväiset.
Kun kiiruhdamme autolle, haltioidun ravintolarakennuksen räystään veistoksellisesta jääpuikkorivistöstä. – Lämpövuotoa, mies huitaisee.
Katselen näytelmää vaahterapuun varjosta. Rakastan setääni ja hänen sunnuntai-iltapäiviensä hellyttäviä saippuakuplanäytöksiä. Jos minulla olisi oikea isä, hän olisi juuri tuollainen.
Sastamalalainen Tuutti (Marja-Terttu) Rainio aloitti työuransa teletypesetterkirjoittajana Vammalan Kirjapainossa 1964 ja on siitä lähtien naputellut koneella niin työssä kuin vapaa-ajallaankin. Hänen tekstinsä ovat menestyneet useissa valtakunnallisissa kirjoituskilpailuissa, viimeksi Suomen parhaissa limerikeissä 2020. Tuutti Rainio on aiemmin julkaissut omaelämäkerrallisen kirjan Äitin mukula Nälkälänmäestä (2010).
