Ilona Tomi: Kaikkein oudointa täällä

Kaikkein oudointa täällä

ILONA TOMI KAIKKEIN OUDOINTA TÄÄLLÄ Kertomuksia 84.2 ISBN 978-952-387-004-8 Kirjakauppoihin elokuussa

Ilona Tomi vie lukijan maailmaan, jossa kohtaavat ihminen ja eläin, rakennettu ja rakentamaton, oudon pelottava ja ihmeen kaunis. Kaaoksen takaa löytyy hyvyys ja totuus. Lukija voi lähteä tulkitsemaan tekstejä tai antaa niiden vain puhua.

Tomin kertomuksissa esiintyy muodonmuuttajia, uskottuja, petettyjä, vaeltajia, erakoita, viettelijöitä, opettajia, portinvartijoita, sanansaattajia, äitejä, uskollisia, epäilijöitä, lyötyjä, lyöjiä, vierailijoita, muukalaisia, etääntyneitä, vieraantuneita, jekuttajia, huijareita, pyhimyksiä, ystäviä, rakastajia, vihollisia

ja

paluita, löytöjä, hukkaamisia, uudelleensyntymisiä, tulikokeita, muutoksia, palkintoja, rankaisuja, testejä, pyhimysmatkoja, kehityksiä, taantumia, erehdyksiä, tietämättömyydestä johtuvia virhekoodauksia, tunnistamisia, ylimielisyyksiä, lunastuksia, käänteitä, ihmettelyä.

– Kirjailija Harri István Mäki

Minä, kaupunki, olen syntynyt lukemattomia kertoja, ja tuhansia ja taas tuhansia kertoja olen rappeutunut, tuhoutunut ja syntynyt uudelleen. Sisälläni on toisia kaupunkeja, näkymättömiä ja koskaan katoamattomia. Maaperäni kätkee kivensiruja, luunsirpaleita, ruukunpalasia, siipiluita ja maatuneita, hapertuneita kankaita, ja joskus ihmiset nostavat jonkin esineen maasta ja kääntelevät sitä käsissään: hetken ajan he tuntevat itsessään ajan ja ajattomuuden ikuisen, pyörryttävän tanssin. Sitten he vievät löytämänsä esineen kotiinsa tai museoon tai heittävät sen pois. He unohtavat.

– Ilona Tomi, Kaupunki II