Page 1

Kokataan keväistä ja edullista Ranskalainen • Golden Delicious omena kg Costa Rica/Panama • Banaani Junior kg

0

Chileläinen • Angelino luumurasia 500 g (1,78/kg)

89 rs/kg

Hinta voimassa to–su 26.–29.5.

Hinnat voimassa COLUMBUKSEN S-marketissa toukokuun loppuun ellei toisin mainita.

• Palvelutorilta • to–la 26.–28.5.

6

99

/kg

Atria Viljaporsaan marinoitu pihvifilee 800 g/pkt

5

99

Rainbow Porsaan marinoitu ulkofileepihvi 1 kg alkuperämaa Tanska

Suomalainen

3

49

Hinta voimassa to–su 26.–29.5.

X-tra Gouda juusto 750 g ( 4,65/kg) 3/talous

1

1

2

39

HK Kabanossi grillimakkarat 400 g (5,98/kg)

/kg

Chipsters Savukirjolohifilee chili-hunaja tai parmesan maustettu

29

99

Valiojäätelö Maustetut kermajäätelöt ei laktoositon 1l

16

90

1

29

Fazer Real täysjyväruisleipä 425 g (3,04/kg)

0

99 Viennetta Jäätelökakut 0,65 l (1,52/l) 3/talous

Palvelemme ma-pe 7–21, la 7–18, su 12–18.

God Morgon Hedelmätäysmehut (ei luomu) 1l

9

36

Olvi Lonkero 6-pack 1,98 l (4,27/l) (sis. pantit 0,90)

Hinta voimassa 8.5. alkaen

smarkethokelanto.fi

S-market Columbus, Vuotie 45, 00980 Hki, p. 010 76 61100 BONUS JOPA 5 %

MAKSA S-ETUKORTILLA, SAAT MAKSUTAPAETUA 0,5 %

HOK-ELANTO.FI


www.fcviikingit.fi Pääsyliput: 10/7/4€

lehti

Hurja ylinopeus Sampo Pankki Oyj, www.sampopankki.fi

Sampo Pankki Vuosaaren konttori Tervetuloa konttoriimme Kauppakeskus Columbukseen. Olemme avoinna ma–to klo 10–18, pe klo 10–16.30, ajanvarauksella ma–to klo 18–20. Vuosaaren konttori Kauppakeskus Columbus, Vuotie 45, Toritaso 2. krs Puh. 010 546 0160 (Puhelun hinta 8,28 snt/ puhelu + 12 snt/min.)

20-vuotias miesmoottoripyöräilijä kaahasi viime keskiviikkona iltapäivällä Vuosaaren satamatunnelista Vantaalle päin mennessään 167km/h nopeudella. Poliisin tutkaan kiihdyttänyt motoristi teki myös vaarallisia ohituksia. Paikalla on kahdeksankympin rajoitus.

Grilli poltettiin

Pe-la 20.-21.5. välisenä yönä n. klo 01 aikaan poltettiin Ramsinniemessä olevan grillikatoksen

Lohiongintatapahtuma nuorille kanavalla Lauantaina 28.5. Aurinkolahden kanavalla tapahtuu. Kanavaan istutetaan kirjolohia noin 200 kiloa. Järjestää Itä-Helsingin kalastusseurat. Tapahtuma on ilmainen. • Onginta-aika klo 10.00-14.00. • Ongintatapa perinteinen matoonki. • Onget ja syötit järjestää kalastusseurat. Oman ongen voi tuoda, ei kuitenkaan heitto-onkea (virveliä).

• Ikäraja alle 15 vuotta. Järjestävät seurat: Vuosaaren UK, Kontulan KK, Marjaniemen Kuhat, Tuohustajat, Pietarit ja Vartiokylän KK. Kirjolohet sponsoroi kalastusalue. Yhteyshenkilöt Martti Saavinen puh: 040 579 8683, Eero Väisänen puh: 040 554 8617. Viereinen kuva on vastaavasta tapahtumasta viime vuodelta.

puuvarasto. Samalla myös grillikatos paloi osittain. Grilliin oli heitetty mm. kattohuopaa. Paikalla oli nähty joukko nuoria.


Säpinää ja sählyä Meri-Rastilan torilla

Vuosaari-Seura juhlii Vuosaaren asukkaita edustava aktiivinen asukasyhdistys VuosaariSeura viettää 45-vuotisjuhliaan. Seuran juhlaliite löytyy tämän lehden keskiosasta sivuilta 5-8.

Meri-Rastilan torilla, Rastoriksi hiljattain nimetyllä, vietettiin viime keskiviikkona mukavaa kyläjuhlaa. Torilla kävi melkoinen kuhina kirppis- ja puffetpöytien ja erilaisten esittelypöytien ympärillä. Esiintymislavalla nähtiin ohjelmaa niin lapsille kuin vähän vanhemmillekin. Torin reunaan oli pystytetty myös sählykaukalo, joka olikin ahkerassa käytössä. -Väkeä on ollut mukavasti, ennemmän kuin viime vuonna, joten kyllä tästä kehittyy sellainen kulmakunnan jokavuotinen, aluetta yhdistävä ja elävöittävä tapahtuma, totesi Jaana Pylkkänen Meri-Rastilan alueprojektista ja Meri-Rastila -verkostosta.

Digikuvausta luonnon helmassa

Asukastila Fokan digivalokuva ja -tarina -kurssit keskiviikkoisin 1.6., 8.6. ja 15.6. klo 16.30-19.30. Kokoontuminen Fokassa, osoite Meri-Rastilan tie 14 B, josta lähtö lähimetsään ja meren rannalle kuvaamaan. Kuvista koostetaan tarinan yhdessä opettaja Aino Timo-

sen (p. 09-310 73556) johdolla. Tuo mukaan oma kamera, jos sinulla on. Tarvittaessa voit myös lainata digipokkarin opettajalta. Opetus on ilmaista. Tule opettelemaan taitoja, joista sinulla on iloa koko kesäksi! Kurssin järjestää sosiaaliviraston aluetyön yksikkö.

Hanna-kodissa juhlittiin

Tyynylaavantien Hanna-kodissa juhlittiin viime viikolla talon 10-vuotissynttäreitä. Virallisten puheiden lisäksi nautittiin Aila Vajannon ja Tommi Variksen musiikista. Tutun, viereisen päiväkoti Hannan lapset esittivät yhdessä talon asukkaiden kuoron kanssa lauluja matkan varrelta. Oman talon asukas Elvi Siitonen muisteli kronikassaan talon vaiheita. Tietysti tarjolla oli myös kakkukahvia.

Vuosaari-Seura on ryhtynyt pelastamaan ja kunnostamaan MeriRastilassa olevaa Sjökullan torppaa tukikohdakseen. Alue ilmakuvassa vuonna 1958. Huvila torpan lounaispuolella. Keskellä kasvihuoneet sekä talli- ja asuinrakennus. Kehräämörakennus tien vieressä ylhäällä. Ylhäällä menevä tie on nykyisin Meri-Rastilan tie, yläoikealla näkyy Kallvikintie. Matti Lipposen mielenkiintoinen artikkeli Sjökullasta löytyy sivulta 6. Kuva: Maanmittauslaitos.


4

Vuosaari

Miten Stradivarius rouskahtelee? Kanavalla svengasi noista itse asiassa kuulostavat siltä ääneltä, jota ne kuvaavat”, Savikangas jatkaa maistellen samalla sanaa räksähtää. ”

”Jännä juttu luonnon huminassa”

Säveltäjä Max Savikangas laittoi viulistit Eeva Oksalan ja Antti Tikkasen tiukoille oppilaiden säveltäessä äänisanojen avulla. Vuosaaren ala-asteen neljäsluokkalaisia naurattaa. Säveltäjä Max Savikangas on juuri esitellyt, miltä pörähdys kuulostaa. Savikangas ja viulistit Eeva Oksala ja Antti Tikkanen ovat vierailulla koulussa kertomassa soittimistaan sekä ohjaamassa oppilaiden omaa sävellystyötä. Eeva ja Antti avaavat tunnin soittamalla Bartokin Tyynytanssin. OP-Pohjolalta lainassa olevat arvosoittimet soivat kauniisti yhteen. Eevan Gaillard on vuodelta 1867 ja Antin Stradivarius vuodelta 1702. ”Viulu on yli 500 vuotta vanha soitin, joka näyttää edelleen suurin piirtein samalta kuin syntyhetkinään. Se, että näitä soittimia on vielä jäljellä, on pieni ihme”, Antti kuvailee. ”Toisaalta soittimet olivat arvostettuja jo aikanaan, lisäksi nämä on tehty kestämään.”

Linnunlaulua ja tummia sävyjä

Oppilaat löytävät viulujen soinnista – ja lakkapinnasta – sävyeroja. Antin Stradivarius soi tummemmin kuin Eevan Gaillard, josta Eeva loihtii esiin linnun liverrystä. Savikangas kaivaa esiin oman alttoviulunsa, jonka sävelala on vielä laajempi. ”Viulu on täydellinen soitin”, Savikangas kiittelee. ”Se soi akustisesti hiljaa, sillä voi soittaa lauluja, mitä vain! Viululle ominaista on sen ylä-äänten loisteliaisuus sekä alinten äänten lämpö ja voima”. Arvosoittimien soinnista on kuitenkin arvokkuus kaukana, kun säveltäjä-Savikangas pääsee vauhtiin. Sävellystyöpajan tarkoituksena on osoittaa, ettei säveltämiseen tarvita taikuutta tai ryppyistä otsaa. Savikangas on koonnut oppilaille avuksi äänisanalistan: hankaus, helähtely, hirnahdus, rahina, raksahtelu, sähinä, viuhina ja vollotus muiden sanojen joukossa. ”Suomen kielessä on noin 600 ääntä kuvaavaa sanaa! Monet sa-

Eeva ja Antti joutuvat tiukan paikan eteen, kun oppilaat ryhtyvät vuorotellen valitsemaan äänisanojen listalta mieleisiä. Sanan lisäksi oppilaat saavat päättää, soittavatko viulut niitä limittäin vai peräjälkeen – ja onko välissä tauko. Helpolla eivät soittajat pääse: lirinän ja lorinan eroa haetaan pitkään valuttamalla hanasta vettä. Taukoja ei juuri harrasteta, äänisanat liukuvat toistensa päälle. Sävellystyön päätteeksi viulistit soittavat vastasyntyneen kappaleen, joka loppuu viulun kirahteluun. Nimeksi kappaleelle päätetään ”Jännä juttu luonnon huminassa”. Talteen äänitetty kappale luvataan oppilaille ladattavaksi: senhän voi laittaa vaikka puhelimeensa soittoääneksi! Eeva Oksala kiittelee työpajaa innostavaksi. Aiemminkin improvisoineelle viulistille tämä työtapa oli uusi: ”Keskittyä sai kovasti, mutta olipa inspiroivaa ja hauskaa!”. Savikangaskin vaikuttaa tyytyväiseltä: ”Jos oppilaiden mieliin jäi muutamakin uusi ajatus kytemään, työpaja on onnistunut!”. Huilua ja kitaraa soittavat Venla ja Tuuli toteavat äänisanojen kuulostaneen suunnilleen siltä, miltä niiden heidän mielestään kuuluikin kuulostaa. ”Kivointa oli seurata erilaisten äänten syntyä. Näitä äänisanoja voisi joskus kokeilla itsekin!”. Juttu ja kuva: Petra Vallila

Uutelan kanavalla järjestettiin yhteislaulutilaisuus, nyt jo kolmantena vuotena peräkkäin. Tällä kertaa kanavalaulujen vastuuvuorossa oli viihdekuoro Puotin Laulu. -Hyvin svengasi, saattoivat paikalle tuleet laulunystävät todeta kuoron iskelmäkimarasta.

Vuosaaren trubaduuriksikin tituleerattu monitoimimies Timo Raittinen veti yhteislaulua kanavan partaalla Simo Parosen säestäessä taitavasti haitarilla. Kanavalaulu -tilaisuudesta vastasi tänäkin vuonna Aurinkolahti-Seura, jonka teltasta sai lämmikettä koleahkoon iltapäivään.

Kukkamekko heilahtaa ja Titanic uppoaa

Pidetään yhdessä huolta nuoristamme

Vuosaaren peruskoulun kevätkonsertti ja ilmaisutaidon lopputyönäytös esitetään koulun juhlasalissa torstaina 26.5. kello 18.00 alkaen. Koulun kevätkonsertin teemana on tänä vuonna iskelmämusiikki. Kukkamekkoiset iskelmätähdet ja –tähtöset esittävät

Kallahden alueella toimii eri hallintokuntien työntekijöistä koostuva nuorten hyvinvointia ja päihteettömyyttä tukeva Kallahden turvaverkko. Verkostossa mukana toimivat Vuosaaren lastensuojelun sosiaalityö, Vuosaaren seurakunta, Kallahden peruskoulu, Kallahden peruskoulun vanhempainyhdistys, Klaari Helsinki sekä Vuosaaren nuorisotyöyksikkö. Verkostossa on keskusteltu alaikäisten päihteiden käytöstä. Kesällä nuoret kokoontuvat usein viettämään vapaa-aikaa yhdessä kavereiden kanssa. Rannat ja puistot ovat mitä parhaimpia paikkoja kokoontua aurinkoisella kesäsäällä. Nuorilla on oikeus yhdessä olemiseen ja kokoontumiseen sekä hauskanpitoon. Nämä ovat tärkeitä asioita nuorten elämässä. Joskus on kuitenkin niin, että hauskanpidon ja yhdessäolon myötä mukaan tulevat päihteiden käyttö, roskaaminen ja ilkivalta. Nuoriso-ohjaajia, seurakunnan työntekijöitä ja yhdyskuntatyöntekijä ovat jalkautuneet Vuosaaressa syksyisin ja keväisin. Nuorten päihdetoimintamallin ja jalkautumisten yhteistyönä on saatu tietoa nuorten alkoholin käytöstä sekä paikoista joissa alaikäisillä on tapana juoda. Tänä vuonna on erityisesti havaittu, että kaup-

suomimusiikin helmiä eri vuosikymmeniltä. Kahvittelutauon jälkeen koulun valinnaisen ilmaisutaidon oppilasryhmä esittää itse käsikirjoittamansa ja dramatisoimansa näytelmän Tanssiaiset Titanicilla. Ohjelman hinta on kaksi euroa. Tilaisuus on kaikille avoin.

- Tiedätkö missä ja kenen kanssa nuoresi viettää kesälomaansa? pakeskusten liepeillä välitetään tupakkaa, alkoholia ja huumeita lapsille. Nuorilla on oikeus päihteettömään vapaa-ajanviettoon, turvalliseen kasvuympäristöön sekä mielekkääseen kesälomaan. Tiedätkö sinä missä nuoresi viettää vapaa-aikaansa ja kenen kanssa? Mitä hän kesällä vapaa-ajalla puuhaa? Kannustamme teitä vanhempia kesäillan kävelylenkeille kauniin Vuosaaremme rannoille ja puistoihin. Pidetään huoli omista nuorista, sovitaan yhteiset pelisäännöt ja kotiintuloajat. Huolen herätessä voit soittaa ja kysyä vinkkejä: Vuosaaren lastensuojelun päivystys klo 8.1516.00 puhelin 050- 402 0311.

Lastensuojelupäivystys 24 h puhelin 020 696 006. Sosiaaliviraston maahanmuuttoyksikkö, neuvonta ma-pe klo 8.15-16.00 puhelin 09-3103 7577. Itäinen nuorisoasema klo 8.3016.00 puhelin 09-310 61 202. Nuorten kriisipiste ti-to klo 13.00-14.00 puhelin 09-252 82 740. Hyviä nettisivuja ja linkkejä sekä lisätietoa: www.klaarihelsinki.fi www.paihdelinkki.fi www.mll.fi/vanhempainnetti/ www.asemanlapset.fi www.eoph.fi Yhteistyöterveisin ja hyvää kesää toivottaen Kallahden turvaverkko.


5

Vuosaari

Helkan tervehdys 45-vuotiaalle Vuosaari-Seuralle

Puheenjohtajan tervehdys Onko juhlaan aihetta? Kyllä! Vuosaari Helsingin tytärkaupunkina 45 vuotta ja Vuosaari-Seura ry asukkaiden asialla 45 vuotta on erinomainen syy juhlia, varsinkin, koska vietämme Euroopan vapaaehtoistyön vuotta 2011.

Aktiivisia asukkaita

Vuosaaressa on eletty toki ennenkin. Tässä Vuosaari-lehden juhlaliitteessä kirjoituskisamme voittajan Rainer Fribergin kirjoitelma kertoo hauskasti ajasta, jolloin Vuosaari oli vielä maaseutua ja osa Helsingin maalaiskuntaa. Maija von Flittner vie meidät muistelmassaan Skatan tilalle ja 1950-luvulle. Anita Viljamaa, kuten minäkin, olimme vuonna 1965 ensimmäisiä muuttajia, perheenperustajia Purjetielle Asuntosäästäjät ry:n aloittaessa uuden uljaan Vuosaaren asuttamisen. Vuosaaren vuosiin on mahtunut kansalaisliikkeitä, taistelua niin Uutelan, Mustavuoren kuin viimeksi Meri-Rastilan ulkoilualueen luontoarvojen puolesta. Luonto ja meri ovat olleet vuosaarelaisille kautta aikojen arvoja, joiden vuoksi tänne on muutettu ja täällä viihdytty! Vuosaari-Seura ry on järjestänyt tapahtumia, tehnyt kaupunkipolkuja, laatinut kirjelmiä kaupungin virkamiehille ja monin tavoin ajanut asukkaiden asiaa. Uusimpana hankkeena seura on pelastanut Ison Kallahden äärellä sijaitsevan vanhan Sjökullan torpan purkamiselta ja tekee torppamiljööstä vuosaarelaisille kesäisen olotilan. Vuosaari-Seura sai Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahastolta apurahan Sjökulla-hanketta varten. Osallistumme myös valtakunnalliseen Suomen Kotiseutuliiton Vuoden Kotiseututeko -kilpailuun. Tarvitaan kuitenkin vielä monta talkootuntia ennen kuin kesäinen kotiseututalo on vuokrattavissa asukaskäyttöön. Sjökullan historiasta enemmän Matti Lipposen tekstissä tässä juhlaliitteessä. Lämmin kiitos kuuluu kaikille niille vuosaarelaisille, jotka ovat toimineet yhteisten asioiden parissa asukkaiden hyväksi kuluneina vuosikymmeninä. Kiitos myös kaikille kirjoituskilpailuun osallistuneille. Muistot ja tarinat ovat tärkeitä tallentaa tuleville sukupolville.

Entä miten juhlitaan?

Kesäkauden avajaisia vietetään Sjökullan torpalla (Harbonkatu 10) pihajuhlien merkeissä lauantaina 28.5. klo 11-15. Sjökullassa esiintyvät kello 12 Sakarat Laulupelimannit merellisine kesälauluineen. Kello 13 alkaa Teatteri Helmen nukketeatteriesitys ”Marsu metsässä”. Vuosaari-aiheisia kirjoja, kortteja, paitoja ja pinssejä on myynnissä. Vuosaaren Martat hoitelevat tapahtuman kahvibuffettia. Lapsille on myynnissä mehua. Vuosaaren Lions-klubi on mukana tapahtumassa esitellen Vuosaaren omaa vaakunaa. Kirjakirppikseltä löytyy runsaasti luettavaa kaikenikäisille. Yhteisölliseen tapahtumaan on vapaa pääsy. Autot voi paikoittaa Harbonkadulle tai Kallvikintien tenniskentän paikoitusalueelle.

Vuosaaren kesä

Kesäisiä yhteishetkiä voi viettää Sjökullan torpalla Vuosaari-Seuran järjestämissä sunnuntai-iltapäivätuokioissa 19.6., 3.7. ja 24.7. klo 15 yhteislaulun merkeissä hanurin säestyksellä. Elokuussa Vuosaaren Kesäteatterin ”Juhannustanssit” ja Teatteri Ihme farssikomediallaan ”Koira saa paikan” tarjoavat kiinnostavia teatterielämyksiä. Opastettuja kävelyretkiä järjestetään pitkin kesää. Varsinaiset Vuosaaren Kesäjuhlat ovat 20.- 21.8. Lohikäärmepuistossa ja iltasella Kesäravintola Mainingissa, missä julkistetaan myös Vuosaaren Vuokko 2011.

Lopuksi

Enpä olisi arvannut, kun lapsena hiihtelin Rastilan metsissä ja suoritin myöhemmin Opettajakorkeakoulun maalaiskouluharjoittelun Rannikkopiirin kansakoulussa (nyk. Heteniityn ala-asteen koulu), että ns. kolmannessa elämässäni asun jälleen Vuosaaressa ja viihdyn todella hyvin. Hyvää kesää kaikille! Sjökullan torppa.

Anja Hinkkanen

Helsingin kaupunginosayhdistykset ry Helka tervehtii 45 vuotta aktiivisesti toiminutta jäsenyhdistystään, VuosaariSeura ry:tä! Kaupunginosaaktiivisuus on ajassamme tärkeämmässä roolissa kuin ehkä koskaan aiemmin. Globalisoituvassa maailmassa paikallisuus on nousemassa arvoon arvaamattomaan. Kaupunginosien viihtyisyyden ja elinvoimaisuuden ylläpitäminen tulee todennäköisesti lankeamaan tulevaisuudessa yhä enemmän alueen asukkaiden ja paikallistoimijoiden harteille. Onneksi meillä Helsingissä on jo siinä pitkää perinnettä ja hienoja esimerkkejä, muun muassa Vuosaari-Seuran kaltaisten aktiivisten yhteisöjen myötä. Vuosaaren monipuoliset ja pitkään toimineet kaupunginosan kotisivut ovat nykyaikainen esimerkki aktiivisesta kaupunginosatoiminnasta. Niiden kautta hoidetaan monipuolisesti paikallista viestintää ja verkottumista ja sisällöistä vastaa täysin vapaaehtoinen vuosaarelaisten päivittäjien tiimi. Sivusto on osa Helkan ylläpitämää laajempaa kaupunginosien kotisivuverkostoa. Hieno ja konkreettinen yhteistoiminnan saavutus ovat myös Vuosaaren

neljä upeaa kotikaupunkipolkureittiä. Polkukohteet koottiin paikallisten vapaaehtoisten ja muutamien asiantuntijoiden voimin. Kaupunginosatoiminta osana kansalaistoiminnan laajaa kenttää on edelleen vapaaehtoistyötä. Kymmeniä, satoja ja tuhansia ilmaiseksi tehtyjä työtunteja, joilla ylläpidetään oman kotikaupunginosan viihtyisyyttä, turvallisuutta ja elinvoimaisuutta. Työllä on pitkä aikajänne ja edellyttää onnistuakseen sitoutunutta aktiivien porukkaa, vuodesta toiseen. Vuosaaren 45-vuotistaival Helsingin kaupunginosana ja erityisesti sen aktiivinen kaupunginosatoiminta ovat todella juhlimisen arvoiset. Sydämellinen kiitos ja lämmin onnentoivotus Helkasta jäsenyhdistyksellemme ja sen monille saavutuksille. On varmaa, että Vuosaaren kaupunginosatoimijoiden sinnikkyys ja näkemyksellinen, konkreettinen yhteistoiminta tulee pitämään kaupunginosan elinvoimaisena ja viihtyisänä tulevinakin vuosina.

Pirjo Tulikukka Helsingin kaupunginosa- yhdistykset ry Helka

Hauen pyyntiä tulvapelloilla

Muistojani ajalta, kun Vuosaari liitettiin Helsingin kaupunkiin vuonna 1966. Asuimme Purjetiellä, joka taisi olla melkein Vuosaaren keskustaa siihen aikaan. Lähellä oli kirkko ja vesitorni sekä Tarvaisen kauppa ja Elanto. Heteniityn koulu oli ainoa koulu Vuosaaressa. Pohjoinen ostoskeskus oli jo silloin lammen rannalla. Siellä oli pankki ja apteekki sekä Pajusen Pikola, itsepalvelukauppa, joka taisi olla ensimmäisiä itsepalvelukauppoja Suomessa. Rastilantiellä oli Sillmanin kauppapuutarha. Vuosaareen pääsi bussilla Rautatientorilta Vuosaaren uutta siltaa pitkin Vuotien ja Kallvikintien kautta. Nykyinen Lohikäärmepuiston alue oli upottavaa ja märkää. Juutuin jaloiltani kerran siellä nykyisen sillan kohdalla niin, etten päässyt itse pois. Onneksi ystävällinen ohikulkija tuli auttamaan. Uutelan uimarannalle pääsi joko Kallvikintietä tai sitten niiden isojen Sasekan hiekkakuoppien toiselta puolelta, sellais-

ta kärrytietä. Vuosaaren kartanon peltojen ja hiekkakuoppien välimailla on Omenamäen torppa. jonka ohitse kuljimme uimarannalle tai marja- ja sienimetsiin Uutelaan. Omenamäen torppa kiinnosti erityisesti lapsia, koska se oli pieni ja punainen talo kaupungissa ja Oskari-setä hoiteli kukkapenkkejä ja perunamaata tai istui portailla mietiskelemässä. Oskari oli 60-luvulla töissä Sasekalla ja asui edelleen Omenamäen torpassa, vaikka Vuosaaren kartanon omisti Lohja Oy ja pehtori hoiteli kartanon asioita. Vartiokylän lahdelta aina Porvarinlahteen saakka oli oja, joka tulvi keväisin niin, että kalat nousivat kutuaikaan pelloille Kallvikintien molemmin puolin. Olen ollut sillä tuulastamassa (tai miksikäs sitä sanotaan). Pellolla käveltiin kumisaappaat jalassa ja kala otettiin kiinni joko käsin tai atraimella. Anita Viljamaa

VUOSAARI-SEURA 45 VUOTTA


6

Vuosaari

Sjökullan torppa Vuosaaressa Ison Kallahden äärellä sijaitseva Sjökullan torpan perustajina voidaan lähteiden mukaan pitää aluksi Vuosaaressa kalastajapariskuntana esiintyviä Fredrik ja Maria Sjöblomia. Fredrik Ferdinand Sjöblom oli syntynyt vuonna 1830 ja vaimo Maria Lovisa Lindblad vuonna 1834. Maria oli myös kotoisin Vuosaaresta. Fredrik oli ilmeisesti muuttanut kylään 1850-luvun puolivälissä, mutta yhteys saattaa olla vanhempikin; Sjöblomeja kun asuu Vuosaaressa vuosisadan puolivälin vaiheilla useita eri sukupolvia. Erityisesti heitä on Nybondasin tilalla. Pariskunta meni naimisiin vuonna 1859. Kalastaja Fredrik Sjöblom mainitaan yhdessä vaimonsa Marian kanssa Helsingin pitäjän henkikirjoissa Skatan tilan yhteydessä jo vuonna 1860 ja pariskunta elikin omassa taloudessaan Skatan alaisuudessa. Ehkä he jo tuolloin asuivat Sjökullassa, mutta mitään merkintöjä asiasta ei lähteissä ole. Skatan mailla eli ajankohtana useita kalastajia ja kalastajatorppia oli esimerkiksi Skatalle kuuluvassa Ruusuniemessä ja Pieni Villasaaressa. Vuoden 1870 Helsingin pitäjän henkikirjassa Fredrik Sjöblom on vielä kalastaja, mutta viiden vuoden päästä uudisasukas. Vuoden 1872 toukokuussa Sjöblom on Torolf Lasseniuksen Kallvik-kirjan mukaan tehnyt Skatan omistajan Isak Svanströmin kanssa sopimuksen torpasta eliniäkseen. Usein juuri uusien torppien perustajat saivat elinikäisen hallintaoikeuden raivaamalleen alueelle. Torppa ja sen peltoalue näkyvät ensimmäisen kerran kartalla vuonna 1873. Nykyaikaan säilyneen paritupamallisen torpparakennuksen itäisin tupa on ullakon rakenteiden perusteella todennäköisesti rakennettu ensin. Tämä olikin yleinen käytäntö. Lapsiakin Sjöblomeille kun syntyi: Werner, Maria, Hugo ja Johan. Vuonna 1874 Skatan tila siirtyi Nordsjön kartanon omistukseen ja Sjöblomien torpan alue luonnollisesti mukana.

Runoileva kesäasukas

Vuosaarelaiset torpparit alkoivat 1800-luvun jälkipuoliskolla hankkia lisätuloja vuokraamalla kesäksi talojaan kaupungista luonnon ja meren ääreen saapuville kesäasukkaille. Rastbölen alainen Broändan torppari laittoi myös lehtiin ilmoituksia kesäasukkaita houkutellakseen. Usein isäntäväki sitten asui itse kesäisin sivurakennuksissa ja kesävieraat varsinaisissa torpissa. Pian alettiin myös rakentaa nimenomaisesti kesävieraille vuokrattavia rakennuksia myös torpparien vuokramaille. Sjökullan torpalla onkin erään kesäasukkaansa kautta myös kiinnostava kirjallisuushistoriallinen menneisyys. Helsingissä arkkitehtuuria opiskeleva vasta 21-vuotias tuleva kirjailija

Karl August Tavaststjerna vuokrasi torpan vuoden 1881 kesällä. Mikkelin pitäjästä kotoisin ollut Tavaststjerna tunnetaan nykyään ehkä parhaiten romaaneistaan, joista kuuluisin on ”Hårda tider” (1891), jonka Juhani Aho suomensi nimellä ”Kovina aikoina” (1892). Miehen kirjallinen tuotanto sai kuitenkin alkunsa juuri Vuosaaressa. Tavaststjerna purjehti merellä ja kirjoitti Sjökullassa esikoisrunokokoelmansa ”För morgonbris” (”Aamutuulelle”), joka ilmestyi vuonna 1883. Kokoelman tunnetuin runo on ”Långsamt som kvällskyn”, jonka ovat säveltäneet sekä Jean Sibelius että Reinhold Felix von Willebrand. Ohessa kuitenkin nimiruno. För morgonbris Sol i luften emellan sky, som har regn att bebåda, och sydvästen tillräckligt kry att mot aftonen råda. Morgonbrisen i unga år förde ut mig på fjärden, regnskyn fällde en tungsint tår, – så var början av färden. Brisen sopade fästet klart, båten lutade över och så fick jag tillräcklig fart för en vacker manöver. Kom och följ, om du så har lust, följ mig ut över fjärden, stå med brisen min egen dust, se som jag uppå världen! Tjocknar molnet framför oss mer, blir ej leken så stilla, skummet glittrar, när solen ler, båten står sig ej illa. Än är solen fullkomligt skymd, än ger glans den åt färden – och framför oss en svartblå rymd: livet – friheten – världen. Tuleva kirjailija viihtyi Sjökullassa ilmeisen hyvin, koska Werner Söderhjelmin mukaan mies asui torpalla myös vuoden 1882 kesänä.

Sjökulla itsenäiseksi tilaksi Samana vuonna kun Tavaststjernan esikoiskokoelma julkaistaan vietetään Sjökullassa häitä. Sjöblomien tytär Maria Sjöblom avioitui toukokuussa 1883. Sulhanen oli Mellunkylästä kotoisin oleva suutari Gustaf Ulmanen. Mies esiintyy lähteissä myös nimellä Ullman. Kirkonkirjoissa nimi on kuitenkin muodossa Ulmanen. Sjökullasta Maria ei kuitenkaan muuta kovin kauas. Ulmanen asui nimittäin hauskasti aivan naapurissa Pikku-Kallahden rannalla niinikään Nordsjön kartanon maalla. Myös Ulmasen torppa on edelleen paikallaan ja tunnetaan nykyään Kahvila Villa Ullaksena. Nimi Ullas on peräisin myöhemmältä kesäasutusajalta Ulla Bengelsdorffin (s. Wasenius)

Sjökullan tilan alue lohkomiskartassa vuonna 1920. Niityt ovat vihreällä ja pellot keltaisella. Maanmittauslaitos. mukaan. Sjöblomien torpparipariskunnan vanhin poika Werner menee naimisiin vuonna 1887 Vuosaaressa Maria Lindin kanssa. Myöhemmin 1910-luvulla Werner on huvilavahtina Rastbölessä uuden vaimonsa Wilhelmiinan kanssa. Pojista keskimmäinen Hugo asui kaupungissa ja toimi ensin maalausliikkeen johtajana ja sitten terveydenhuollon tarkastajana. Sjöblomien nuorin poika Johan muutti myös nuorena miehenä kaupunkiin ja oli ammatiltaan maalari. Johan kuitenkin palasi Vuosaareen ja rakennutti talon Kallvikinniemelle vuonna 1917. Vaimon nimi oli Sofia. Poika Sven rakennutti tontille toisen talon vanhan läheisyyteen vuonna 1928 ja avioitui vuosaarelaisen Marielundin tilalta kotoisin olleen Martha Lindbergin kanssa. Myöhemmin alueelle nousi vielä kolmaskin rakennus tien viereen. Heidän poikansa Karl Sjöblom asuu edelleen Kallvikinniemellä ja myös tytär Solveig osan vuotta. Vuoden 1918 torpparilain jälkeen torppareille tuli mahdolliseksi lunastaa alueensa omaksi edullisin ehdoin. Fredrik Sjöblom oli kuollut 1910-luvun ensimmäisellä puoliskolla, mutta 86-vuotias leski Maria Sjöblom hankki torpan omistukseensa vuonna 1920. Lohkomisasiakirja on allekirjoitettu 8. syyskuuta. Nyt Sjökulla ei siis enää ollut vuokramaalla sijaitseva torppa, vaan itsenäinen 4.385 hehtaarin suuruinen pieni tila. Peltoalaksi mitattiin 1.680 hehtaaria. Sjökullan maarekisterinumeroksi tuli Skatan mukaan 4.28. Maria Sjöblom kuoli Lasseniuksen mukaan kuitenkin jo vuonna 1923 tai 1925. Vanhin poika Werner Sjöblom peri torpan ja asui siellä vaimonsa Wilhelmii-

nan kanssa. Wernerin kuoltua Sjökullassa asui sitten hänen leskensä yhdessä edellisestä avioliitosta olleen tyttärensä ja tämän miehen kanssa.

Sjökulla Björn Strandellin aikana

Turkulaisen Auran Panimo Oy:n toimitusjohtaja, myöhemmin vuorineuvos, Björn Strandell osti Sjökullan 1930-luvun lopulla. Solveig Jansson (s. Sjöblom) kertoo, että Strandell olisi asunut ennen Sjökullaan muuttoaan ensin vuokralla läheisessä viime vuonna palaneessa Villa Svalbossa. Strandell oli kotoisin Uudestakaarlepyystä ja oli koulutukseltaan proviisori. Isoisänsä vuonna 1884 perustaman panimon toimitusjohtaja hän oli vuodesta 1933. Panimo toimi Turun keskustassa Kakolanmäen rinteen alla Linnankadulla 1960-luvulle saakka, jolloin se siirrettiin Kaarinaan. Strandell kunnosti torpan ja rakensi ilmeisesti vuonna 1939 Sjökullan tontille suuren rapatun modernin huvilan. Lisäksi alueelle nousi yhdistetty talli- ja henkilökunnan asuinrakennus, rantasauna sekä kasvihuoneita. Strandell asui ainakin 1940-luvun puolivälin aikoihin Sjökullassa ympärivuotisesti. Palveluskunta taloudessa oli verrattain runsasta. Kotitalousopettajaharjoittelijana vuonna 1947 talossa työskennelleen Heidi Santamalan (s. Wennerstrand) mukaan sisäköitä oli kaksi ja lisäksi oli keittiöemäntä, tallimies, karjakko sekä kolme puutarhatyöharjoittelijaa. Sjöblomien vanhassa torpassa asui Strandellien Karjalasta kotoisin ollut karjakko. Muu palvelusväki asui huvilalla sekä tallirakennuksessa. Strandell johti panimoyritystään ainakin ajoittain siis Sjökullasta käsin ja liikevieraita

sekä myös diplomaatteja kestittiinkin usein Vuosaaressa: puutarhatuotteet, maito ja kananmunat olivat omaa tuotantoa. Tallirakennuksessa oli vuonna 1947 kaksi hevosta, yksi lehmä sekä tusina kanoja. Myös koirankasvatusta harrastettiin. Myöhemmin, todennäköisesti aivan 1950-luvun alussa, nousi ylös tien viereen vielä villakehräämörakennus. Kehräämöyrityksen nimi oli ”Sjökulla Spinneri”. Strandell harrasti kilpa- ja pitkänmatkanpurjehdusta. Hän oli 1950 voittamassa Ruotsin Sandhamnissa Coppa d’Italia -palkinnon kansainvälisessä 8mRluokassa. Mies harrasti lisäksi ratsastusta. Myös vaimo Anja ratsasti. Björn Strandell ei ollut aivan huono ratsastaja. Hän kilpaili ratsastuksessa sekä Berliinin vuoden 1936 että Lontoon vuoden 1948 olympialaisissa. Strandell myi Auran Panimon osake-enemmistönsä Hartwallille vuonna 1971. Hartwall lopetti Aura-oluen tuotannon vuonna 1995, mutta aloitti sen vuonna 2004 uudelleen Lahdessa. Hartwall Aura on tänä vuonna Turussa Euroopan vuoden 2011 kulttuuripääkaupungin virallinen olut.

Sjökulla nyt

Helsingin kaupunki osti Sjökullan alueen vuonna 1972. Villakehräämön rakennuksessa tien varrella toimi myöhemmin puusepänverstas ja sen jälkeen Pesu Oy 1980-luvun lopulle asti. 1990-luvun puolivälissä rakennus purettiin kerrostalojen tieltä. Huvila tuhoutui samoihin aikoihin. Asuntona toiminut entinen tallirakennus paloi muutama vuosi sitten. Strandellien kasvihuoneiden perustuksia näkyy vielä ulkoilupolun vieressä. Vaikka vuorineuvos Strandellin rakennukset ovat saunaa lukuun ottamatta hävinneet, kalastaja Sjöblomin vanha torppa seisoo edelleen paikallaan. Torppa on kaupungin aikana ollut vuokrattuna kesäasunto-, asuinsekä varastokäyttöön. Nyt Vuosaari-Seura kunnostaa paikkaa ja Sjökulla on siirtymässä seuran omistukseen ja vuosaarelaisten käyttöön. Sjökullan torppa edustaa perinteistä talonpoikaista paritupaa, jollaisissa suurin osa tavallisista uusmaalaisista asui 1600-luvun lopulta 1900-luvun alkuun asti. Alunperin rakennuksessa ei ollut verantaa, joka näkyy kuitenkin jo vuoden 1920 lohkomiskartassa. Vanhimman vuosaarelaisen rakennusmaiseman historiallisen monipuolisuuden kannalta Sjökullan torpalla onkin tärkeä asema Vuosaaren säilyneiden kartano- ja huvilamiljöiden rinnalla. Matti Lipponen

Vuosaari 45 vuotta Helsingin tytärkaupunkina


7

Vuosaari

Mikä ihmeen Vuosaari?

Kolme alokasta vanhempineen kotipihallaan Lokitien varressa huhtikuussa 1966. Kirjoittaja ”Friba” oikealla. Vuonna 1947 joulukuun alussa, kun tulin ensi kertaa Nordsjön Villabackaan, jossa vanhempani tuolloin asuivat siskoni ja veljeni kanssa, oli muistaakseni hyvin luminen talvi. Enhän sitä voinut muistaa, mutta olen sen kerrottuna useasti kuullut. Siitä alkoi tallailuni Nordsjössä tai Kallvikissa. Tai ei vielä silloin; vasta vajaan vuoden kuluttua. Joka tapauksessa täällä tuli lapsuus ja nuoruus vietettyä. Sitten piti 70-luvulla tehdä syrjähyppy työn myötä Suomen Turkuun, Espooseen ja Tuusulaan. Veri veti kuitenkin takaisin synnyinseudulle, jonne rakensin pienen ruskean talon. Nyt, kun muistelen nuorison eloa täällä Nordsjössä tai Kallvikissa, kuten tätä Helsingin maalaiskunnan kolkkaa myös kutsuttiin, on muistoissa monia ilon ja nautinnon hetkiä. Murheitahan ei näin jälkeenpäin kukaan enää halua muistella. 1960-luku otettiin vastaan nuorten kesken. Porukalla kokoonnuttiin vakipaikkaamme Lihrin kaupan kulmalle (nykyisin Vuosaaren Pyörähuolto) raketteja katselemaan. Ei niitä ollut itsellä varaa ostaa. Muutama vanhempi kaveri soperteli puolen yön aikaan; jostain oli varmaankin tullut hankituksi pimeä pullo. Lähin Alkohan oli Herttoniemessä eikä keskiolutkaan ollut vielä kauppojen tiskeillä.

Hiekkakuopille laskettelemaan ja uimaan

Korviin alkoi noihin aikoihin kantautua ihmeellisiä asioita. Tämä oma lintukotomme aiotaan liittää

Helsinkiin. Se tietäisi kerrostalojen tuloa ja asutuksen huimaa kasvua. Miten meidän vapautemme ja rauhamme silloin käy? Nyt saimme vapaasti hallita nurkkakuntaamme ja tehdä kepposiamme; mm. viritellä pirunviuluja ihmisten ikkunoiden alla ja käydä omppuvarkaissa sekä talvisin liukua linja-auton puskurissa kartanon saunan päätepysäkille ja takaisin Lokitien kulmaan. Eihän siitä mitään tule, että tänne muut tulevat huseeraamaan. Vaikka olinhan minä jo tuolloin siirtynyt Vartiokylänlahden tuolle puolen, kun olin aloittanut koulunkäyntini Herttoniemen oppikoulussa. Kymmentä yli seitsemän bussilla sinne joka aamu matkattiin Mellunkylän kautta. Talvet olivat rauhallisia. Hiihdettiin paljon ja lasketeltiin mäkiä Sasekan ja Ruduksen hiekkakuopilla (Columbuksen ja Mustankiven puiston alueella), montuilla, kuten niitä silloin kutsuttiin. Meidän vanha vesikelkka joutui monta kertaa kokemaan kovia, kun ohjaus ei toiminut ja tömähdimme vauhdilla lumipenkkaan viidenkin lapsen/nuoren ollessa kyydissä. Harjun (Kallahden ala-asteen) ja Sasekan (Mustankiven puiston eteläpäässä räjäyttämällä hävitetty kallio) kallioille rakennettiin suuret hyppyrimäet. Joka talvi niissä sukset katkesivat. Osa kavereistani, niin kuin minäkin, harjoittelimme partiotaitoja Vuosaaren Hirvipartio-lippukunnassa, jonka johtajana oli Rannikkopiirin kansakoulun rehtori. Kun räystäät alkoivat tippua, piristyi kylän toimintakin jo huomattavasti. Alettiin olla enemmän kavereitten kanssa. Vappuna oli ihan must mennä keskikaupungille vappuriehaa seuraamaan ja siihen osallistumaan. Koulujen loputtua oli moni nuori hankkinut kesätyöpaikan. Pitihän sitä omaa rahaakin saada. Itse jatkoin kesätöitä Sillmanin puutarhassa (Airoparin-

tien Rastilan pään ja Rastilantien välissä), jossa olin aloittanut kesähommat jo 9-vuotiaana rikkaruohoja kitkemällä. Kuusi kesää meni puutarhatöissä. Pidin vain pari viikkoa lomaa. Monet olivat kesätöissä Sasekan tehtaalla (Hiekkajaalan rannan paikkeilla). Tehdashan oli koko paikkakunnan napa. Kesäisin uimme Sasekan ja Ruduksen montuilla, joissa vesi oli paljon lämpimämpää, kuin meressä. Paitsi tietysti Långstrandissa, joka oli matala hienohiekkainen merenranta Kallvikinniemen päässä. Sinne fillaroimme porukalla uimaan ja aurinkoa ottamaan. Palloa potkittiin NTK:n kioskin takana (Vuotien ja Kallvikintien risteyksen paikkeilla) olevalla kentällä. Kentän laidalla oli korttirinkejä, joissa hiukan varttuneemmat kylän nuoret ja jokunen ukkomieskin pelasivat rahasta, pienin panoksin tosin.

Nordsjön kylän krossailijat Mopon ostin kesätienesteilläni jo 13-vuotiaana. Eihän täällä 60-luvun alussa juuri muuta liikennettä ollut, kuin Sasekan ja Ruduksen kuorma-autot ja linja-auto, joka kulki melko harvoin Helsinkiin ja takaisin. Mopoilla krossailtiin kavereiden kanssa hiekkakuopilla. Lukuisat kesäasukkaat toivat oman piristysruiskeen kesänviettoomme. Pohdiskelimme yhdessä, että menetämmekö nämä kaikki ilot, kun liitymme Helsinkiin? Emmehän sitten tunne enää jokaista kylän asukasta niin kuin nyt teemme. Kylää alettiin jo nimittää Vuosaareksi. Mistähän tällainen nimi oli keksitty? Täällähän oli hyviä nimiä jo entuudestaan, mistä valita! Olihan tämä ollut aina Nordsjö tai Kallvik. Lisäksi oli mm. Rastilan kylä, Skatan niemi, jossa pidettiin ratsastusleirejä ja jossa sijaitsi Kotisisaropisto. Oli Ramsinniemi ja Broända. Olisihan näistä joku nimi kelvannut. Ei auttanut; oli yksinkertaisesti totuttava Vuosaari-nimeen. Ikäiseni nuoret olivat täällä melko sopuisia. Mutta ainahan joka kylään joku rähisijäkin mukaan mahtui. Syntyi pieniä tappelunnujakoita, ja silloin tällöin oli jollakin silmäkulma mustana. Elokuussa oli kylässä kesän suurtapahtuma, kun Nordsjön ruotsalaiset martat järjestivät viidakon laidalla olevassa ladossa (Lokitien ja Keulatien välisen puiston eteläpäässä) kesäjuhlat tansseineen päivineen. Pääesiintyjinä taisi olla parinakin kesänä lähisaaressa kesäänsä viettäneet Bosse ja Robert. Talvisin järjesti Sasekan tehdas lasten ja nuorten juhlat Sasekan Kosthollossa (nykyinen Saseka-talo). Kun ikää oli jo 12 vuot-

ta, niin rupesivathan jo tytötkin kiinnostamaan. Sinä kesänä serkkupoikani kanssa vihelsimme parille tytölle ja seuraavana kesänä sovimmekin jo menevämme latotansseihin yhdessä. Tyttö oli Helsingin Herttoniemestä ja vietti kesänsä Rastilassa. Ja kas; kävimme samaa Herttikan opparia, joten tuli talvisinkin tavattua päivittäin koulussa, silloinhan oli lauantaikin koulupäivä. Myöhemmin sain kuulla, että kesäisin heillä kotona syötiin Sillmanin puutarhan herkullisia tomaatteja joka päivä: olihan toki mukava tavata työn lomassakin. Porukoissa kuljettiin edelleen ja käytiin kesätansseissa Sipoon Hangelbyn ja Gumbon tanssilavoilla. Auton ostin itselleni jo 17-vuotiaana, mutta sillä uskaltauduin vain pikkuteille ajoa opettelemaan. Me nuoret emme osanneet kuvitellakaan, millainen rumba alkoi syntyä, kun Vuosaarta todella ruvettiin 1965 rakentamaan. Taloja nousi pystyyn jo ennen kaupunkiliitosta. Liikenne vilkastui. Positiivisiksi asioihin koimme bussiliikenteen vilkastumisen kaupunkiin ja Vuosaaren sillan rakentamisen sekä kesätyöpaikkojen lisääntyminen raksojen myötä. Mutta: kauniit metsäkankaat ja marjastusmaat, olin tuolloin kova poka marjastamaan, hävisivät. Rakentamisen äänet kaikuivat ympäri ennen niin rauhallista kylää. Onneksi tänne Lokitien tienoille ei uudisrakentamista tullut. Teiden uudet nimetkin alkoivat pikku hiljaa pysyä muistissa.

Tuoreet stadilaiset

Meistä tuli stadilaisia kertaheitolla vuoden 1966 alusta lukien. Kun astuin kahden veljeni kanssa samana päivänä, 15. helmikuuta 1966 kenttäharmaisiin, tuntui stadilaisuus kerrassaan komealta. Herättihän se enemmän huomiota, kun sanoi olevansa kotoisin Stadista, eikä jostain Hesan maalaiskunnasta. Stadilaista jotenkin kunnioitettiin enemmän, kuin muualta landelta tulleita. Vai tuntuikohan se vain itsestäni siltä, kun olin sen ”arvon” vasta saanut! Kun sitten armeijasta pääsin ensimmäiselle lomalleni sotilasvalan jälkeen, taisi olla kuuden viikon jälkeen, ja suuntasin Mellunmäen kautta kotiini Vuosaareen, vaikutti siltä, että joka puolelle nousee kerrostaloja. Tuumin vain, että minkähänlaiseksi Helsingin kaupunginosaksi tämä Vuosaari loppujen lopuksi rakentuu. Tästä pellavapäisestä tytöstä, josta aiemmin mainitsin ja jonka kanssa niin usein istuimme kylämme rannoilla haaveilemassa tulevaisuudesta tuli sittemmin kihlattuni ja vaimoni sekä neljän ihanan tyttölapsemme äiti. Nyt

sitten kiikkustuolissa istuessani kerron polvella istuvalle lapsenlapselle, joita on jo neljä, millaista Vuosaaressa oli elää silloin, kun vaari täällä syntyi. Monet muutkin nuoret löysivät elämänkumppaninsa täältä omasta kylästämme. Uskon, että tähän loppukaneettiini tänä päivänä yhtyvät monet entiset nordsjöläiset ja kallvikilaiset: Nyt riittää Vuosaaren rakentaminen. Jätetään tuleville sukupolville vielä rakentamattomat rannat ja mahtavat puisto- ja luontoalueet paikoiksi, joissa hekin voivat oman mielitiettynsä kanssa haaveilla paremmasta huomisesta. Mainittakoon, että vanhat vuosaarelaiset, eli ennen kaupunkiliitosta 1966 Nordsjössä/ Kallvikissa asuneet kokoontuvat joka toinen syksy Rastilan kartanoon tapaamaan tuttuja ja muistelemaan menneitä. Sinne tullaan pitkienkin matkojen päästä. Sen verran Vuosaari on itseäni ja rakasta Ulla-vaimoani inspiroinut, että sanoitimme ”Vuosaari, Merihelmi” -valssin Vuo-Veikkojen taiteellisen johtajan Tapio Tanskasen pyynnöstä. Tapsa sen sitten sävelsi. Tätä, itse asiassa 1960-luvun Nordsjön muisteloamme, ovat Vuo-Veikot esittäneet vuodesta 2002 lähtien.

Vuosaari, Merihelmi

(san. Rainer ja Ulla Friberg, säv. dir.mus. Tapio Tanskanen) Meren pauhu kuin musiikki rannoilla soi. Rikkumaton on saariston rauha. Täällä rakkaus luontohon syttyä voi, pintaa hyväilee tuuli niin lauha. Siksi rannan kauneimman, kun löydät Uutelan. Niemi jylhä kallioinen merihelmi meidän on. Vedet kirkkahat rantoja sen huuhtoaa. Tuuli kaislankin huojumaan saattaa. Meri viaton lemmen näin voi todistaa. Antaa kaislikko purrelle suojaa. Milloin tuuli tuivertaa ja myrsky raivoaa, kainalossa Vuosaaren ”Meri-helmi” turvan saa. Kesäauringon säteet, kun lämpöä luo, luonto parhaintaan meille voi antaa. Veneen keuloja aaltojen soitella suo, horisonttihin kaikua kantaa. Rakas paikka meille on Vuosaari verraton. Luonnon lehto, hietaharju merihelmi Helsingin.

Rainer Friberg

VUOSAARI-SEURA 45 VUOTTA


8

Vuosaari

Nordsjö mielessäin

Lapsuudessani 40- ja 50-luvulla vietimme kesät mökillä. Kuten useimmat perheet niihin aikoihin, jolloin autoa ei läheskään joka taloudessa ollut, mökille muutettiin kesäkuun alussa ja kaupunkiin palattiin elokuun viimeisellä viikolla. Koulujen kesälomakin olivat siihen aikaan kolmen täyden kuukauden pituinen. Kaupunkikotimme sijaitsi Hämeentien varrella, korkeassa kerrostalossa asvalttipihan äärellä, mökki Sipoon Massbyssä kallion ja meren välissä. Kaipasin usein kesäisin sitä kaupunkipihaa ja kavereita. Kesä tuntui loputtoman pitkältä. Matka mökille taittui Liikenne Oy:n punaisella bussilla, jonka ikkunoiden alapuolella kulki keltainen raita. Suunta oli puurakenteista Kulosaaren siltaa pitkin itään päin. Kulosaaren jälkeen maisemat muuttuivat maaseutumaisiksi, ja nimistö melko pian ruotsinkieliseksi. Helsingin maalaiskylän puolella, heti Fallbackan kauniin kartanon jälkeen, ohitettiin Nordsjö-Kallvikin tienhaara, valkokirjaiminen musta viitta punaisen varren nokassa. Joskus nipinnapin kouluikäisenä olin päässyt vanhempieni kanssa käymään Granöön saaressa. Aikani kuluksi kiertelin saaren rantoja ja etsin aarteita. Niitä löytyikin: isoja kaarnan paloja, rantaan ajautunut verkon merkkipoiju ja ihmeellisiä, kevyitä ja melkein valkoisia, polakan kokoisia ja muotoisia kiviä, jotka kelluivat! Isältä sitten kuulin niiden olevan kevytbetonia tai kaasubetonia, jota valmisti Sasekan tehdas Nordsjössä. Aarteet toin mökille ullakkohuoneeseeni pahvilaatikossa, ja säilytin niitä monta vuotta.

Skataan!

50-luvun puolivälissä heinäkuisena 13. syntymäpäivänäni sain lahjan, jota parempaa en olisi osannut edes kuvitella: isäni oli nähnyt lehdessä ilmoituksen Nordsjön

Skatassa järjestettävästä ratsastusleiristä, jonne halutessani pääsisin! Että halusinko? Olin onnesta ja innosta sekaisin! Ruskeasuolla sijaitsevan Keskustalli Oy:n hevoset vietiin Skataan laitumelle kesäkuukausiksi, ja silloin siellä järjestettiin viikon mittaisia leirejä. Puhelimitse saimme ohjeet tarvittavasta erikoisvarustuksesta: farkut tai verryttelyhousut ja kumisaappaat. Kypärää käytettiin siihen aikaan vain kilpailuissa ja näytöksissä, raipaksi kävi pihlajan tai pajun notkea oksa. Yöpymistä varten piti mukana tuoda tyhjä patjapussi, joka täytettiin paikanpäällä kuivilla heinillä. Lähdin leirille mökiltä polkupyörällä sivulaukut pakattuna täyteen, patjapussi ja sadetakki tarakalle taiteltuina. Oli kutkuttava tunne, jännitti aika paljonkin, mutta päällimmäisenä hehkui innostus odottavasta iha-

nuudesta. Matkaa kertyi kaikkiaan viitisentoista kilometriä. Nordsjön tienhaarasta alkava hiekkatie tuntui kovin pitkältä, olinhan reitillä, jota en tuntenut. Tätä tietä liikennöi myös Kallvikin bussi, samanlainen punainen, kuin mökillekin. Skatan tienhaara löytyi, tie kapeni ja kävi kuoppaiseksi, tien keskellä ruohoa. Ja vihdoin: Skatan tila vasemmalla, oikealla risteyksen takana haka, jossa oli keväisiä pikkuvarsoja! Tilan pihaan käännyt-

täessä oli oikealla rakennus, jossa oli vaja, sauna ja ilmeisesti puuceet, en muista tarkasti. Vähän pidemmällä samalla puolella pihaa oli kivirakenteinen talli, joka vielä vuosi sitten toimi Miina Äkkijyrkän kyyttönavettana. Sitä vastapäätä, pihatien toisella puolella oli punamullattu valkonurkkainen paritupa, jonka tulopuolen päässä asui leirin huoltoperhe. He valmistivat leiriläisten ruuat ja pitivät pientä kioskia. Limun menekki taisi olla aika hyvä, sillä kesä oli helteinen. Parituvan toisessa päässä oli majoitustiloja, samoin vinosti parituvan takana sijaitsevassa kauniissa hirsisessä luhtiaitassa. Kookkaita vajoja peremmällä oli kaksi, joista toisessa ruokailimme. Rakennusten jälkeen, rantaan johtavan kärrytien molemmin puolin oli hevoshaat, joissa ulkoilivat ne ratsut ja nuoret hevoset, joita ei viety isolle yhteislaitumelle. Ranta tien päässä oli matala, ja siinä uitimme hevosia.

Carobo, Rytmi, Sanzibar ja muut

Leirin opettajat, Maire ja Karl-Oskar Andersson-Blondyx, asuivat Piiu-tyttärineen ja Bantu-boksereineen tilan päärakennuksessa. Tallin takana oli ratsastuskenttä, jossa tunteja pidettiin, sen takana tiheä metsikkö, jonka läpi kiemurteli polku isolle laitumelle. Kentän laidalla oli satulavaja. Toinen ratsastuskenttä syntyi niitylle nykyisten viljelypalstojen kohdalle, kun heinä oli niitetty, kuivatettu seipäillä ja korjattu pois. Aamiaisen jälkeen päivärutiinit alkoivat hevosten haulla. Se oli yhtä juhlaa: tarkastettuamme hevostenjakolistasta oman ratsumme haimme sen suitset ja patikoimme polkua pitkin laitumelle. Ensimmäisellä kerralla näky sai sanattomaksi. Laidun oli laaja, korkeaheinäinen luonnonniitty, laitumen toisessa päässä lauma hevosia rauhallisesti nauttimassa mehevästä heinästä. Hevosia oli laumassa näin vuosikymmenten kuluttua arviolta ainakin kolmekymmentä. Siellä ne olivat: Jalotar, Nobiboy, Trulle, Tipsan, Fridolin, Laage, Runo, Rytmi, Sulka, Sukkela, Carobo, Ammon Ra, Pontus, Henna ja muut, joihin tutustuminen leiriviikolla alkoi. Nuoret hevoset, kuten Sanzibar, ori Eros ja pikkuvarsat Havanna, Tigris ja Dollar asustivat tallirakennuksessa. Taisi leirillä olla joitakin yksityisratsujakin. Ratsastuksen alkeiden opettelu oli rankempaa, kuin olin osannut kuvitella, kuumat heinäkuiset päivät antoivat siihen oman lisänsä. Hiertymiä ja mustelmia tuli, vaan ei se isommin haitannut. Iltaisin oli niin väsynyt, ettei muhkurainen patja, josta heinänkorret yrittivät pistää esiin, estänyt sikeitä yöunia. Varsinainen riemu alkoi, kun me alkeisryhmäläiset olimme edistyneet niin pitkälle, että pääsimme maastolenkille! Se oli

upeaa: niittyjä, männiköitä, kiemurtelevia, pehmeitä laukkaan soveltuvia hiekkapolkuja, valtavat hiekkakuopat, joiden seinämiä kävimme ratsain kiipeilemässä. Yhden ison kuopan pohjalla oli vettä, kuin pieni lampi, ja siinä ”rannalla” auringonottajia eväineen! Täällä filmattiin aikanaan mm. Spede Pasasen villin lännen elokuva. Ratsastuspolkuja ja vapaata tilaa tuntui riittävän loputtomiin. Ratsastustuntien lomassa me leiriläiset viihdyimme hyvin keskenämme. Tyttöjä oli silloinkin leiriläisistä valtaosa, mutta oli joukossa muutama poikakin, mikä aikaan pientä lisäsäpinää. Suosittuna seuraleikkinä muistan ”paskatikuksi” kutsutun puukonheittoleikin, jossa hävinnyt osapuoli joutui hampaillaan nyhtämään maasta sinne pystyyn näpäytetyn tulitikun. Voittaja sai näpäyttää tikkua vain kerran puukon perällä terän päästä kiinni pitäen, joskus tuli huti, joskus tikku painui syvälle... Iltaisin juteltiin usein ”tyttöjen juttuja”, olimmehan jo varhaisissa teinivuosissa tai juuri sinne tulossa. Nykyiset ”hevoshullut” ovat huomattavasti nuorempia, ja meidän ikäisinämme jo kasvaneet ohi innokkaimpien aikojen. Puhuimme oman hevosen hankkimisesta, minäkin, vaikken kuvitellut sen todellisuudessa olevan mahdollista.

Maalaismummola

Myöhemmin lapsena mahdotto-

maksi kuviteltu toteutuukin: oma hevonen! Se oli tallissa Vartiokylässä helsinkiläisen maanviljelijän luona, ja lapsilleni siitä paikasta muodostui ”maalaismummola”, jossa opittiin kunnon hevosmiestavat, heinän nostaminen seipäille, traktorilla ajo ja monet muut taidot. Sieltä teimme retkiä jo rakennettuun Vuosaareen: oli kaatopaikan lenkki, Mustavuoren lenkki (se kiellettiin myöhemmin!), upseerien majan lenkki, Skata, Niinilahti, kahdeksikkokaviouramme maauimalan perustusten ympärillä ja metsissä ”metsien miesten” asumuksiakin sivuten. Ta n kova i n ionpellolla, nykyisten viljelypalstojen alueella, talli-isäntämme viljeli vielä 80-luvun loppupuolella kauraa. Loppukesällä, kun kaura oli korjattu, saimme ratsastaa sänkipellolla. Sänkipeltolaukkaa odotimme malttamattomina! Hirviä saattoi seistä irrotteluamme katselemassa pellon vierellä tiheikössä. Kaikki hyvin, mikäli olimme tuulen yläpuolella, eivätkä hevoset niitä haistaneet. Hevoset pelkäsivät hirviä ja silloin niissä oli pitelemistä, jotteivät rynnänneet pakoon. Hirvien liikkumisaikaan Vuosaaren metsissä ja niityillä ratsastaessamme meillä oli tapana jutella keskenämme kovaäänisesti, ja jos oli yksin, laulaa, jotta hirvet pysyisivät loitolla. Kun hirvet vierottivat vasojaan, oli vaarana, että vasa lähti seuraamaan hevosta luullen sitä emäkseen. Maija von Flittner

Vuosaari 45 vuotta Helsingin tytärkaupunkina


Vuosaari

Kallvikintie 44

Kukkasidontailta asukastalo Kulkurissa

Kaikki SCHWARZKOPF -tuotteet - 20%

Tule tekemään valmiiksi hankituista kukista kaunis kukkakimppu kiitokseksi tai onnitteluksi koulun päättäjäisiin! Tee pyöreä onnittelukimppu 3.6. klo 18-20 Sidomme pieniä, pyöreitä kukkakimppuja koulun päättäjäispäivänä annettavaksi! Kukkasidontailta on tarkoitettu sekä aikuisille että lapsille. Ryhmässä pitää olla vähintään 12 osallistujaa, jotta tarvikekustannukset saadaan katetuksi. Tarvikkeet saa ryhmän vetäjältä. Vetäjänä toimii Ritva Luoma. Osallistuminen ja tarvikemaksu n. 6 €/kimppu/hlö Mukaan oma maljakko/vesiastia ja hedelmäveitsi tai vastaava lyhyt veitsi kukkavarsien leikkaamiseen. Kukat on hankittu valmiiksi, mutta jokainen voi tuoda myös omaa materiaalia, edellyttäen että kasveja on pidetty 10 tuntia kylmiössä vedessä. Vetäjä tekee ensin mallikimppuja ja opastaa tekemisessä jokaista tarpeen mukaan. - Tervetuloa Sitova ilmoittautuminen 1.6. mennessä: www.asukastalokulkuri.info <http://www.asukastalokulkuri.info> Ota yhteyttä tai soita 050-5769114.

9


10

Vuosaari

Hiustenpidennykset

Toimitus: Merikorttikuja 6 E 00960 Helsinki Puh: 3212 556 Internetsivut: www.vuosaarilehti.fi Sähköposti: vuosaarilehti@vuosaarilehti.fi Julkaisija: VuoPress Ky Ilmestymispäivä: Keskiviikko

Ilmoitushinnat: 1,5€/mm+alv. Ilmoitukset, toimitus, jakelu: 3212 556, 040 5538 857 Päätoimittaja: Eero Honkanen 040 5538 857 eero.honkanen@ vuosaarilehti.fi Painopaikka: I-Print Oy, Seinäjoki


11

Vuosaari

Lukijalta

Seuratoimintaa...

Mikä on Norsöö?

Viikingit kutsuivat Vuosaarta Norsöksi. Vanhassa ruotsissa oli vielä diftongeja ja Norsöökin kirjoitettiin usein kahdella ööllä. Nimi tarkoitta virtaavan veden saarta, sillä tuohon aikaan maa oli kolme- neljä metriä matalammalla ja vesi kulki saaren ympäri ja mantereen puoleisessa salmessa - nykyisin Vartiokylän lahti - kävi aika ajoin kova virta ja siitä nimi Norsö(ö). Joku byrokraatti oli tekevinään 1800-luvulla oivalluksen, kun ei tuntenut nimen merkitystä, ja lisäsi Norsöhön d:een ja jiin. Näin saatiin Nordsjö, mutta missä järvi? Kun Nordsjötä myöhemmin suomennettiin palattiin alkuperäiseen ja nimeksi tuli Vuosaari, mikä on merkitykseltään hyvin lähellä varjagien antamaa. Vuosaaressa on muitakin hauskoja nimiä, esim. Leikosaarentie, Lekholmsvägen på svenska. Nimi tulee Vuosaaren edustalla olevasta Lekholmista, mikä on vanhaa ruotsia ja on suomeksi ruumissaari. Oliskohan saaren rantaan ajautunut jonkun haaksirikon tai taistelun jälkeen ruumiita? Ruumissaarentie olisi aika kolkko kadun nimi, joten sepä onkin väännetty Leikosaarentieksi. Samalla lailla Kallvik on Kallahti, kuulostaa lämpimämmältä ja Svartvik on erään vanhan huvilan - Solvik - mukaan muutettu

Aurinkolahdeksi, mikä on myyvämpi ja kotoisampi. Morgongåvan on hauska nimi pienelle saarelle Skatan edustalla, kuka lienee lahjan saanut? Huomenlahja on mielestäni huono käännös, vaikka oikea onkin. Morgongåvanissa on sitä jotakin. Hieman ulompana on saari nimeltä Kuiva-Hevonen, på svenska Torra Hästen. Alun perin nimi on ollut Torra Esten, ehkä siksi, että siellä on asunut raivoraitis heimoveli tai sitten läpensä juoppo. Veikkaisinpa viimeistä. Lähistöllä on myös Musta-Hevonen, Svartta-Hästen. Siellä lienee asunut joku mustanpuhuva virolainen, Svarta Esten. Pienen vitsin voi aina heittää kun menee Neitsytsaarten ohi. Sen rantakallioilla kun on niin hyvä kuivatella niitä rahoja, joita Neitsytsaarilla pestään. Monilla nimillä on hauska etymologia. Minua huvittavat monet svetisismit ja kielikukkaset, mutta samalla tulee ajatelleeksi, että mikseivät alun perin ruotsinkieliset paikannimet voisi olla ruotsinkielisiä myös meille suomalaisille. Taipuu se meidänkin kieli niihin muutamiin vieraisiin äänteisiin, joita kielessämme ei ole. Olisihan se mitä parhainta kulttuurihistoriaa, vanhassa Ruotsissa kun elämme. Mikko Pesola

Puhdistettaisiinko Skatan tilan pihapiiriä? Mitään suurta muutosta tilalla ei ole toistaiseksi tapahtunut, vaan kaikki kaatuneet aidat ja rakennukset ym. repsottavat pitkin maita ja ojia. Siksi ehdotankin, että uusi tilan vuokraaja järjestäisi siivoustalkoot, johon kaikki vuosaarelaiset voisivat osallistua kykyjensä ja voimiensa mukaan. Uskon, että halukkaita siivoajia löytyisi, alue on niin suosittu.

Talkoot pitäisi järjestää mieluiten heti! Tähän lehteen vain ilmoitus ajasta ja joku työnjohtaja ohjaamaan mihin/millaisiin läjiin tai lavoille tarpeeton tavara kerätään, niin uskon alueen kaunistuvan yhden iltapäivän aikana kummasti! Nimimerkki: Koira ja nainen

Hengenvaarallista ilkivaltaa Vuosaaren kirkolla Keskiviikkona 18.5. klo 16.15 heittivät ohikulkevat pojat ison kiven seurakunnan viraston ikkunaan. Jumalalle kiitos, ja poikien onneksi oli seurakuntasihteeri juuri sillä minuutilla noussut ikkunan vierellä olevalta työpaikaltaan, sillä muuten hän olisi saanut päälleen valtaisan lasilevyjen ja -sirpaleiden ryöpyn eikä olisi siitä hengissä selvinnyt. Olisi toivottavaa, että pojat kävisivät virastossa sopimassa asian, koska itse säästyivät

rikostutkinnalta. Työtoverin puolesta Riitta Hirvonen

Vuosaaren Eläkkeensaajat Kesän matkat ja retket aikatauluineen. Kaikkiin matkoihin bussi lähtee Columbukselta Mosaiikkitorin puolelta. Sokkomatkalle lähtijät: Bussi lähtee maanantaina 6.6. klo 8.30 ja palaa takaisin noin klo 19.30. Boriksen vetämänä. Kuopion Rauhanlahteen lähdemme tiistaina 5.7. aamulla klo 8.00 ja takaisin lähdemme perjantaina klo 12. Olemme illalla kotona. Mukaan mahtuu vielä, kysy Raililta lisää puh. 321 4716 tai jätä viesti. Kesäpäivää vietämme Merihiekassa 26.7. bussi lähtee klo 11.00 ja Raili on bussiemäntänä sekä kerää 5 €. Kokkopojat grillaa ja kahviemännät tarjoaa kahvit. Takaisin lähdemme noin klo 15.00. Salonsaaren lomabussi lähtee maanantaina 29.8. klo 10 ja paluu lauantaina 3.9. noin puolen päivän maissa. Boriksen vetämänä. Lokakuussa Toilan kylpylään on vielä muutama paikka vapaa, kysy Raililta lisää. Leikatkaa talteen tämä ilmoitus. Hyvää kesää toivottaa Raili ja Boris. Vuosaaren vapaaseurakunta Säännölliset viikkotilaisuudet: sunnuntaisin klo 15.00 opetusta Raamatusta ja musiikkia jumalan kunniaksi ja ylistykseksi. Keskiviikkoisin klo 10.30 äitien rukouspiiri ja klo 18.30 rukouskokous. Torstaisin klo 13.00 alkaen kohtaamispaikka ajatuksien vaihtoa ystävien ja kahvituksen kera hengelliseltä pohjalta. Tervetuloa! Vuosaarentie 10. Tilaisuudet avoimet ja vapaat Jumalamme läsnäoloa kaipaaville ja etsijöille! AA-ryhmä Metro Kokoukset perjantaisin klo 19 (ei 22.4.) Kahvikuja 3 seurakunnan kerhotilat, palvelukeskus Albatross. Tervetuloa! AA-vastausp. 040-8484000. www.kolmio.org Vuosaaren päivä kerrallaan AA Ryhmä kokoontuu lauantaisin klo 10-11. Osoiteessa Mustankivenkatu 2C. Kerhohuoneessa, käynti pihan puolelta. Jehovan todistajat 29.5. Esitelmä: Jehova - suuri Luoja. 5.6. Lohdun saaminen kaikissa ahdistuksissamme. 12.6. Toimi viisaasti lopun lähestyessä. 17.-19.6. Piirikonventti, Helsinki, Tampere. 24.-26.6. Piirikonventti, Helsinki, Tampere, Oulu, Strängnäs. Klo 14. Keltanotie 2, Puotinharju. Vuosaaren Kokoomus Luottamuspaikkakuulumiset pe 27.5. klo. 18.30, avoin tilaisuus. Puoluetoimintaharrastuksen ulkopuolista vapaa-aikaa yhdessä yhdistyksen jäsenten kesken vuosaarelaisten olohuoneessa ravintola ClubHousessa. Kerhon ravitsemuspalveluiden pariin perjantai-iltaa viettämään ovat tervetulleita kaikki kokoomusaatteeseen samaistuvat! Mahdollisuus verkottautua saman henkisten ihmisten kanssa ja tutustua Vuosaaren Kokoomuksen hallituksen jäseniin. Jälkiviisaiden omakustanteinen a´la carte illallinen klo 21.30 asti. Jätä auto kotiin, kannatamme metroa ja julkista liikennettä.

Meri-Vuosaaren työttömät Kevätkokous pidetään torstaina 26.5. klo 14 yhdistyksen ruokalassa, osoita Punakiventie 1. Kahvitarjoilu. Tervetuloa!

AA-Ryhmät Vuo-Ryhmä ti klo 19 Hiekkajaalanranta 5, kerhohuone. Vuosaari-ryhmä to klo 19 Satamasaarentie 7, Vuosaaren kirkko. Auttavapuh. 09-750200.

Vuosaaren kirkkoherranvirasto Virasto: Satamasaarentie 7, avoinna ma-pe klo 9-13, ke lisäksi 17.3018.30, p. (09) 2340 6500, fax 2340 6501, vuosaari.srk@evl.fi. Päivystävä pappi: viraston aukioloaikoina p. (09) 2340 6502. Diakoniatyön keskitetty ajanvaraus- ja palveluaika tiistaisin klo 9–10, p. (09) 2340 6518 / paikan päällä Albatrossin seurakuntatilassa, Kahvikuja 3 (ajanvaraus, neuvonta, ohjaus).

tain messu. Liturgia Jussi Mäkelä, saarna Tommi Vanhanen, kanttori Jussi Salonen ja diakoni Nita Laine.

Vuosaaren kirkko Satamasaarentie 7 Su 29.5. klo 11 Suvivirren sunnun-

Katukappeli Kauppakeskus Columbus, Vuotie 45, p. 2340 6575. To 26.5. klo 16-17 Pappi tavattavissa. klo 18 Iltakirkko. Tommi Vanhanen ja Jussi Salonen. Ti 31.5. klo 13 Rukouspiiri.


12

Vuosaari

VIIKONLOPUN HERKUT K-CITYMARKETISTA

PALVELEMME MYÖS SUNNUNTAISIN KLO 12–18.

ELINTARVIKEHINNAT VOIMASSA TO-LA 26.-28.5.2011, ELLEI TOISIN MAINITA. Tarjoukset myös netissä www.k-citymarket.fi

VALIKOIMISSAMME NYT UUTUUTENA SOKERITTOMIA JA VÄHÄHIILIHYDRAATTISIA TUOTTEITA!

Hartwall Novelle

KIVENNÄISVEDET, PEPSI JA PEPSI MAX SEKÄ JAFFA JA JAFFA LIGHT 1,5 l, 2-pack 0,73 /l

ERÄ!

Tuore, kokonainen

LOHI n. 2-3 kg Norja

7

2

99

2

99

-pack

kg

sis. pantit 0,80

KAHVI 500 g

7,98 /kg, ei Gold Label Hinta ilman K-Plussa-korttia 5,10 /pkt (10,20 /kg)

3

-21%

kpl

99

Punainen

1

99

FILEESUIKALEET 350-400 g

VARHAISKAALI

Unkari

Espanja

1

0

99

99 kg

Vaasan Isot

HK Viljapossun

Tuore lampaan

3,13-3,31 /kg

marinoitu

Espanja

1

99

5

49

69

rs

Old El Paso

TORTILLAT 8 kpl /326 g 3,04 /kg yks. 1,79 /pkt (5,49 /kg)

ps

Hinta ilman K6,99 /kg

Plussa-korttia

SALSAKASTIKKEET 340 g 7,32 /kg

19

90

kg

Old El Paso

kg

ULKO- JA SISÄFILEE n. 1 kg

PIHVIFILEE n. 650 g

-21%

Valio

kg

Voimassa 26.5.2011 alkaen.

Lapin Kulta

ARKIRAASTE 500 g 6,98 /kg

III-OLUT 0,33 l /tlk 24-pack 2,01 /l

2

pkt

2.-

2

49 prk

3

49

2pa4ck

ps

19

49

sis. pantit 3,6 0

VUOSAARI

Tyynylaavantie 5, puh. 020 720 5900

MA–PE 8–21, LA 8–18, SU 12–18 Puhelun hinta 020-alkuisiin numeroihin lankapuhelimesta 8,21 snt/puh + 6,9 snt/min (sis. alv 23 %), matkapuhelimesta 8,21 snt/puh + 16,9 snt/min (sis. alv 23 %).

Uudet reseptit saatavilla K-RuokaPirkasta.

www.k-citymarket.fi

2

1

Hinta ilman K-Plussa-korttia ja yks. 1,99 /kpl (6,63 /kg)

KESÄKURPITSA

kg

PAAHTOLEIVÄT 510-540 g

7,48-8,54 /kg marinoitu

-37%

99

kg

Atria broilerin

pkt raj. 2 pkt /talous

Hollanti

Hollanti

HK

MAKSAMAKKARAT 300 g 4,17 /kg

MUNAKOISO

PAPRIKA

2

50

2

Paulig Presidentti

Lisätiedot www.kesko.fi/ Vastuullisuus

Kauppiaan sähköposti: marko.kakela@citymarket.fi

Vuosaari-lehti 21/2011  

Vuosaari-lehti on Helsingin Vuosaaressa ilmestyvä ilmainen paikallislehti. Vuosaari-lehti on ilmestynyt jo yli 40 vuotta ollen merkittävä pa...

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you