Viherä: Ikääntyminen tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa by ViheräVerstas

1 Marja-Liisa Viherä 9.4.2013 Ikääntyminen tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa Tulevaisuuden tarkastelu auttaa ihmisiä ajattelun avulla jäsentämään nykypäivää. Tulevaisuudesta tietäminen on näkemyksellistä tietoa, joka perustuu tosiasioihin ja arvoihin, näkemykseen siitä, mikä on toivottavaa. Mielikuvat ja visiot auttavat löytämään oman tavoitellun tulevaisuuden kuvan. Niiden avulla on helpompi suunnistaa nykypäivässä. Kuvaan ensin tulevaisuuden tutkimusta, joitakin visioita tietoyhteiskunnasta ja omat mielikuvani, toiveeni ikääntymisestä tietoyhteiskunnassa. Tarkastelen onko mielikuvani mahdollinen, millaisia heikkoja signaaleja on sen puolesta jo olemassa. Lopuksi luon katsausta tulevaisuuden tietoyhteiskunnan näkemyksistä. Tulevaisuussuuntautunut ajattelu Ihmiset ovat aina halunneet tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tulevaisuuden tietäminen on ollut tärkeää hengissä säilymisen vuoksi, sillä havainnot ja tulkinnat riistan liikkeistä ja määristä, vuodentulon ja sään vaihteluista ovat auttaneet ennakoimaan tulevaa ja varautumaan siihen. Tällaiset ennakoinnit ovat perustuneet kokemukseen, siirtyneeseen tietoon ja havaintoihin eli ovat olleet erityistietoa, jota on ollut sen ajan asiantuntijoilla. Aina on myös ollut ennustajia, jotka ovat kristallipallosta tai muista apuvälineistä kertoneet, mitä on tulossa. Monesti he ovat olleet taitavia ihmistuntijoita, jotka kuulijansa tai asiakkaansa ilmeistä ja olemuksesta ovat voineet päätellä, mitä tämä haluaa kuulla. Näiden ennustajien on toivottu vastaavan yleensä kysymykseen: mistä ja miten löydän onnen? (Kamppinen, 2000). Tulevaisuus muodostuu niistä teoista, joita olemme tehneet menneisyydessä ja joita teemme nykyisyydessä. Tulevaisuus muodostuu niistä mielikuvista, joita meillä on tekojemme taustaksi. Matkamme tulevaisuuteen alkoi jo kauan sitten. Ajatellaanpa esimerkkinä Turun tuomiokirkkoa, joka rakennettiin 800 vuotta sitten ja joka yhä edelleen on tärkeä kiintopiste turkulaisten ja kaikkien suomalaisten ajattelussa. Tuomiokirkon rakentajilla oli mielessään visio siitä, mihin kirkkoa käytetään, mikä on sen merkitys.

2 Tulevaisuuskuvia ovat myös luoneet tieteiskirjailijat kirjoittamalla tarinoita, jotka varmasti ovat antaneet pontta tietoyhteiskunnan rakentajille. Muutamien luomat tulevaisuuskuvat ovat toteutuneet joko kokonaan tai osittain. Kirjailijoiden kuvitelmat joko löysivät oikeat kehityslinjat ja tulkitsivat niitä oikein tai tulevaisuuskuvat olivat niin vaikuttavia, että niistä otettiin malleja ja ideoita todelliseen elämään (Kamppinen, 2000). Hämmästyneenä olen kuitenkin monesti todennut, kuinka pientä osaa ihmisten välinen viestintä esittää sekä scifi-kirjailijoiden että tulevaisuuden tutkijoiden teksteissä. Parhaiten viestintää ovat mielestäni kuvanneet Ray Bradbury kirjassaan Fahrenheit 451, Ursula le Guin Osattomien planeetassa ja Frederick Pohl Avaruuden kauppamiehissä. Fahrenheit 451:ssä kirjat ovat kiellettyjä, ihmisten mieliä hallitaan sekä huumeilla että elektronisella viihteellä ja vastavoiman muodostaa simpukan kokoinen vuorovaikutteinen viestintäväline, jonka avulla maailma pelastuu. Osattomien planeetassa viestinnällä on merkittävä asema, mutta uusia viestintävälineitä siinä ei ole keksitty. Avaruuden kauppamiehissä markkinointi ja sen vaatima manipuloiva viestintä näyttelee tärkeää roolia. Nämä kaikki kolme kirjaa on kirjoitettu jo kauan sitten, Fahrenheit 451 ja Avaruuden kauppamiehet 50-luvun alkupuolella ja Osattomien planeetta 1974. Ne ovat kuitenkin kuvauksia tulevaisuuksista, jotka edelleen muokkaavat mieliämme. Matka näissä kirjoissa kuvattuihin tulevaisuuksiin on kestänyt jo vuosikymmeniä. Tieteiskirjailijat yrittävät usein ymmärtää nykyisyyttä paremmin siirtämällä teoksissaan nykyongelmia ja mahdollisuuksia tulevaisuuteen. Tulevaisuuden tutkijoiden tavoitteena taas on ymmärtää tulevaisuutta tutkimalla nykyisyyttä. Tulevaisuuden tutkijat kirjoittavat tulevaisuudenkuvansa ja skenaarionsa realistisemmin. Heidän kirjoituksensa ja skenaarionsa poikkeavat tieteiskirjailijoiden kuvauksista mm. siksi, että niiden tulee olla mahdollisia eikä niissä tapahdu yliluonnollisia asioita, kuten valon nopeuden ylitystä tms. Tulevaisuudentutkijat eivät anna ainoastaan yhtä tulevaisuudenkuvaa, vaan pyrkivät luomaan vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia, joista haluttu vaihtoehto voidaan valita. Tulevaisuudentutkijoiden vaihtoehdot ovat skenaarioita eli perusteltuja tulevaisuuksien vaihtoehtojen kuvauksia ja kuvauksia siitä, miten tapahtumat voisivat edetä. Niiden luomisessa käytetään kaikkia tieteenaloja hyväksi, mutta erityisen merkittäviä ovat luonnontieteet ja ihmistieteet. Luonnontieteet jäljittävät ja löytävät ennustettavia tapahtumankulkuja, mutta tällaisia vakaita ilmiöitä ei ihmistieteissä

3 juuri ole. (Viherä, 2009) Tulevaisuudentutkimuksen menetelmistä on hyötyä myös yksilölle, kansalaiselle, kun hän alkaa hahmottaa oman tulevaisuutensa visiota ja sen vaatimia edellytyksiä. Samoin ikääntyvät kansalaiset voivat tutkia tulevaisuuttaan mm. tulevaisuusverstaissa. Tulevaisuus on tuntematon Tulevaisuudentutkimuksen perususkomusten mukaan kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tulevaisuutta ei myöskään voi ennustaa eikä kukaan voi sitä määrätä, vaikka haluaisikin. Meistä kuitenkin jokainen voi vaikuttaa joka päivä tulevaisuuteen valinnoillaan, teoillaan ja tekemättä jättämisillään. Yhteiskunnan rakenteiden muutoksessa päättäjien teot ja valinnat ovat ratkaisevampia kuin tavallisen ihmisen teot. Jokaisen omat päätökset vaikuttavat kuitenkin hänen oman elämänsä kulkuun sekä osana koko yhteiskunnan kehittymiseen. Esimerkiksi jokapäiväinen tapahtuma, ruoan raaka-aineiden osto vaikuttaa siihen, keskittyvätkö elintarviketeollisuuden järjestelmät vai kehittyykö paikallinen luomutalous. Nämä eivät ole yhdentekeviä kysymyksiä tulevaisuuden mahdollisuuksia ja uhkia tarkasteltaessa. Tulevaisuus on myös määräytymätön eli emme tiedä, mikä monista mahdollisista vaihtoehdoista toteutuu. Tulevaisuudentutkimuksen tehtävänä siis on 1) muodostaa kuvia tulevaisuuden määräytymättömistä vaihtoehdoista ja niistä edellytyksistä, joilla ne voivat toteutua, 2) tutkia vaihtoehtojen toteutumisen todennäköisyyksiä, 3) selvittää vaihtoehtojen haluttavuudet ja etsiä parhaiden vaihtoehtojen toteuttamiseen tarvittavat keinot, 4) vaikuttaa tulevaisuuteen tekemällä valintoja ja elämällä tulevaisuutta teoissa. Näiden periaatteiden mukaan tulevaisuudentutkimus ei siis kerro, miten maailma tulee kehittymään, vaan se tutkii kaikkia eteemme avautuvia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja arvioi niiden toivottavuutta. Tulevaisuusajattelun tärkeä osa on myös yksilön oma tekeminen ja omat valinnat. Tulevaisuudentutkija tarvitsee kykyä luoda mielikuvia ja visioita, että hän pystyy kuvittelemaan mahdollisia tulevaisuuksia historian ja nykypäivän tarkastelun jatkeena. Myös tavallinen kansalainen voi luoda mielikuvia omista mahdollisista tulevaisuuksistaan, sillä ihminen toimii mielikuvien

4 mukaan. Ellei ihmisellä ole kuvitelmaa, visiota tai unelmaa tulevaisuudesta, ei ole tietoa, minne hän on menossa. Unelmat toteutuvat usein, suunnitelmat eivät aina. Arvot ajattelun taustalla Ihmisen ajattelu lähtee hänen arvoistaan eli niistä tekijöistä, joista hyvä elämä hänen käsityksensä mukaan rakentuu. Kun arvoista keskustellaan yhdessä muiden kanssa, joko kasvokkain tai verkossa, syntyy ymmärrys halutusta vaihtoehdosta eli millaista tulevaisuutta kukin haluaa olla rakentamassa. Tämän jälkeen nykypäivää tarkastellaan halutun vaihtoehdon mukaisesti eli tulevaisuuden tietämisen intressistä käsin: mikä on mahdollista ja miten? Mitä pitää tehdä, että haluttu tavoite saavutettaisiin? Jos näemme itsemme kiikkutuolissa kutovana mummona, niin todennäköisesti näin tapahtuu. Jos näemme itsemme kulttuurin suurkuluttajana, näin varmasti käy. Jos kuvittelemme itsemme yhteisön aktiiviseksi jäseneksi, niin sitä me varmaan tulemme olemaan. Ja jos suunnittelemme matkoja ja kuvittelemme itsemme eksoottisiin paikkoihin, näin käy. Tai ehkä jo nuoresta pitäen olemme ajatelleet perustaa sitten vanhana yrityksen, kun on varaa erehtyä ja yrittää ansaitun eläkkeen turvin ja saada uutta sisältöä elämäänsä, näin teemme. Tai voimme nähdä itsemme kaikissa näissä toimissa ja niinpä sitten tulemme elämään monipuolista elämää. Nämä kaikki asiat voivat tapahtua erilaisissa ympäristöissä. Voimme kutoa sukkaa lintujen laulua kuunnellessa, TV:tä katsellessa, lapsien keskellä, yksin kotona, palvelutalon olohuoneessa, keskustellen joko lähellä tai etäällä olevien kanssa, junassa jne. Ympäristöä tarkastellaan siis sen jäsennyksen mukaan, mikä on syntynyt haluttuja tulevaisuuden vaihtoehtoja pohdittaessa.

Kuva1: Tulevaisuusajattelun spiraali

Näkemyksellinen tieto Näkemys siitä, mihin pyritään, on tärkeämpää kuin suunnitella valmiiksi yksityiskohtia siitä, miten visio saavutettaisiin. Tulevaisuudentutkimus vaatiikin näkemyksellistä tietoa. Näkemyksellinen tieto on yhtä kuin tosiasiatiedot yhdistettynä näkemyksellä (Malaska, 1993). Tosiasiat koskevat faktuaalista nykyhetkeä ja menneisyyttä. Päätöksenteko ja toiminta kohti visiota tapahtuu askel askeleelta. Kansalaisella on oma vastuu olla hyvän elämänsä asiantuntija myös vanhana ja samalla hänellä on oltava halua ja kykyä yhteisen näkemyksen jakamiseen. Vision tulee olla omakohtaisesti ajateltu ja ymmärretty, sisäistetty. Vain siten päästään eroon sellaisesta tulevaisuuden rakentamisesta, missä vanhus on vain objekti muiden määritellessä hänen elämänsä puitteet. Visionäärinen toiminta on oman osaamisen, tietojen ja taitojen tunnistamista ja toimimista tämän perusteella.

Kuva 2: Tavoitteeseen edetään pieninkin askelin Visiota kohden edetään myös pienin askelin valmius/tavoite-portailla. Tulevaisuusverstas on hyvä toimintatapa tulevaisuuden tekemisen välineenä luotaessa yhteistä näkemystä siitä, mihin pyritään. Tulevaisuusverstaan on kehittänyt Robert Jungk Saksassa ja hän käytti sitä työkaluna työttömyysalueiden asukkaiden tulevaisuuden tekemiseksi (Jungk, 1987). Robert Jungkin menetelmiä voi soveltaa myös erilaisten luovien ongelmanratkaisumenetelmien ja tulevaisuutaulukon avulla. Tärkeätä yhteisessä keskustelussa on käyttää menetelmää, jonka avulla on mahdollista löytää uusia ratkaisuja ja saada keskustelu pysymään halutussa aiheessa.

Tulevaisuuden tutkimuksen menetelmät Tulevaisuudentutkimus käyttää monia menetelmiä etsiessään vaihtoehtoisia polkuja mahdollisiin maailmoihin. Samoja menetelmiä voi kuka tahansa käyttää etsiessään omia skenaarioitaan, polkujaan hyvään elämään. Utopia-ajattelussa suurennetaan tai lisätään yhteiskunnan, ihmisen lähiympäristön tai yhteisön hyviä puolia. Dystopia-ajattelussa vastaavasti korostetaan, suurennetaan tai jatketaan niiden huonoja puolia. Raideajattelussa otetaan mallia edelläkävijöiden kehityksestä. Analogia-ajattelu etsii rinnasteisia tapauksia historiasta. Trendiajattelun avulla etsitään erilaisia kehityssuuntia. Systeemiajattelu mallintaa tapahtumia. Skenaarioajattelussa luodaan tulevaisuuden visioita ja polkuja niihin. Tulevaisuusverstaita pidetään, että löydettäisiin yhteisiä tavoitetiloja. Tulevaisuuden tekemisestä on esimerkkinä mm. viestintäleirit, joita olen pitänyt 25 vuoden aikana useita satoja. Tulevaisuuden tietoyhteiskuntaskenaarioita ja visioita Millainen on tietoyhteiskuntatulevaisuus? Asiaa on pitkään pohdittu sekä koko länsimaisessa maailmassa että myös Suomessa, mutta keskustelun ytimessä ovat lähinnä olleet suuryritykset, niiden kilpailukyky ja menestyminen. Mitä tietoyhteiskunta tarkoittaa kansalaiselle, kansalaisyhteiskunnalle ja yhteisöllisyydelle? Mihin ihminen kuuluu tulevaisuudessa ja millainen on hänen lähiyhteisönsä? Mitä kunkin pitäisi nyt tehdä, että elämä olisi mahdollisimman hyvää tulevaisuudessa? Millaista on hyvä elämä? Tekniikkaan pohjautuvia visioita on runsaasti. Yhden niistä esitti Valtioneuvoston asettaman Kansallisen tietoyhteiskuntastrategian vetäjät vuonna 2006 :

Kuva3: Tietoyhteiskunnan kolme vaihetta Lähde: Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia Tulevaisuusverstaat Olli Hietanen, Jari Kaivo-oja, Ville Lauttamäki ja Timo Nurmi Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun kauppakorkeakoulu Luonnos 19.5.2006

Tietoyhteiskunnan kolmas vaihe vaatii meiltä kansalaisilta yhteisöllistymistä, yhteisöllistä oppimista, uusia työkaluja ja oppimista. Tätä kaikkea tarvitsee myös ikääntyjä tietoyhteiskunnassa. Tekniikkaa ja tulevaisuuden tutkimusta edustava Pentti Malaska on esittänyt tulevaisuuden vuorovaikutusyhteiskuntana jo vuosikymmenien ajan. Hänen visionsa nojaa ensisijaisesti kansalaisten viestintävalmiuksiin. Malaska tuo selkeästi esiin tulevaisuuden vuorovaikutustarpeet ja niiden tyydyttämiseen tarvittavat palvelut. Hyvinvointi riippuu kolmesta elämänalueesta, talouselämästä, yhteiskuntapoliittisesta elämästä ja kulttuurielämästä sekä niiden välisestä viestinnästä.

(Lähde: Malaska, 1999) Kuva 4: Kolmen yhteiskunnallisen elämän vuorovaikutus

Malaskan mukaan elämme parhaillaan murroskautta teollisuusvaltaisuudesta palveluvaltaisuuteen ja tälle muutosjaksolle informaatio ja sen teknologia ovat yhtä oleellisia kuin voimakoneet tavaratarpeiden tyydyttämisessä (Malaska, 1983). Hän korostaa, että vuorovaikutustarpeiden tyydyttäminen on kommunikointiprosessi ja se vaatii ihmisiltä vuorovaikutusvalmiuksia. Mielestäni tarvitsemme kaikki vireään vuorovaikutukseen yhteensopiva viestintävalmiuksia, sillä yhteisöllisyys ja luottamus perustuvat avoimeen kommunikaatioon ja vuorovaikutukseen. Ilman viestintävalmiuksia tämä on mahdotonta. Ikääntynyt syrjäytyy yhteiskunnasta ja yhteisöistä ilman viestintävalmiuksia. En lähde tarkastelemaan millaista elämäntapaa globaalit megatrendit lupaavat, vaan lähden tarkastelemaan millaista elämäntapaa haluaisin ja miten tekniikka voi helpottaa ja edistää tätä sekä millaisia heikkoja signaaleja on jo olemassa elämäntavan puolesta. Oma mielikuvani ikääntymisestäni tietoyhteiskunnasta pohjautuu Malaskan vuorovaikutusyhteiskuntaan, missä kolme elämänaluetta toimivat tasapainoisesti yhdessä.

9 Oman elämäni hallitsija Puuhakas kesä Herään linnunlauluun mökillä. Olen joka aamu kiitollinen siitä, että jaksan laittaa kahvin tippumaan ja kattaa pöydän, avata sanomalehden ja aloittaa päivän sen lukemisella. Näin pysyn ajassa mukana, ajan hermoilla. Ajoissa tehty kaihileikkaus mahdollistaa lehden lukemisen. Kuulokin on hyvä, sillä korviini laitettiin kuuloimplantti muutama vuosi sitten ja elämä rikastui valtavasti. Kuulen jopa heinäsirkat! Vähitellen myös muut mökillä heräävät ja saapuvat aamupalalle. Keskustelu päivän toimista alkaa. Joku haluaa vain löhötä riippukeinussa, joku rupeaa keräämään lentopallojoukkuetta, yhdet suunnittelevat kauppareissua ja päivän ruokia jne. Osallistun kaikkiin voimieni mukaan. Aina sitä jaksaa olla vaikka erotuomari tai tehdä pienimmille aarteenetsintäleikkejä. Ruoka tehdään yhdessä ja syödään yhdessä. Näin kesällä ja muiden lomien aikaan. Mökillä oloa pidentävät etätyöt. Tosin etätyöläisten päivät poikkeavat normaalista mökkeilystä lomalaisten kanssa. Silloin yleensä teen lounaat ja päiväkahvit sekä omia askareita, käyn marjassa ja sienessä, lämmitän saunan, jos jaksan, puhun puhelimessa, luen, kudon sukkaa, maalaan ja sateella katselen televisiota. On turvallinen olo, kun etätyöläinen on lähellä ja jakaa virkistymishetket. Päivät kuluvat nopsaan ja ennen kuin huomaankaan on syksy ja talvi. Talvi on osallistumisen aikaa Elävä etäyhteys Herään, kuuntelen radioita, nousen ja laitan aamupalan. Avaan keittiön TV:n (tai miksipä tuota ruutua erilaisine yhteyksineen kutsuisi?) ja laitan sen tilaan, mistä mm. sisareni näkevät, että olen keittiössä. Usein he ottavatakin yhteyden omasta TV:stään (on kuitenkin kiva kutsua ruutua TV:ksi, vaikka se on paljon muuta) ja niinpä juomme ja syömme aamupalan ”yhdessä” siten, että kaikki näemme ja kuulemme toisemme ruudulta. Silloin tällöin kommentoimme lukemaamme, kuulemiamme juoruja jne. Olemme yhdessä sopineet, että sairauksista emme ainakaan aamulla puhu.

10 Luen lehdestä teatteriarvostelun. Näytelmä on juuri meille sopiva, se kuvaa kulttuurien törmäyksiä sekä hauskasti että oivaltavasti. Päätämme lähteä katsomaan sitä, ja yksi meistä tilaa liput heti. Esityksen valmistelu Olen luvannut mennä lähikirjaston naapuri-iltaan kertomaan, mitä kaikkea voi tehdä pienten lasten viestintäkerhossa. Pidän taloyhtiön ja naapuriston kerhoa kotonani ja apunani on aina joku viestintäleirillä ollut nuori. On valtavan virkistävää tehdä pehmolelulla video tai kuvata junan matkaa sarjakuvana jne., ideoida ja mekastaa yhdessä alle kouluikäisten kanssa. Joskus tietysti loppuu ideat ja energia - minulta – ei lapsilta – ja silloin turvaudun jonkun hyvän lastenelokuvan katseluun yhdessä lasten kanssa. Monesti myös keskustelemme elokuvan ideasta ja sanomasta, ainakin jos se on kyllin selkeästi esitetty. Rupean valmistelemaan esitystä, missä yhdistän kuvaa, ääntä ja liikkuvaa kuvaa. Vaikka olen yli 40-vuoden ajan käyttänyt tietokoneita, aloitan ideoinnin silti paperilla ja kynällä. Jotenkin tuntuu, että ajatukset siirtyvät käden kautta paperille parhaiten. Onneksi näin saa tässä uljaassa tietoyhteiskunnassakin tehdä, olen itse antanut siihen itselleni luvan! Ja paperia on kertynyt riittävästi vanhoillakin päivillä käytettäväksi. Mietiskelen samalla, että on se kumma, kuinka vanhat tavat ja tottumukset istuvat sitkeästi tekemisessä ja olemisessa. Siksi ikääntyvän arjen unelmat eivät poikkea juurikaan nuoruuden tai keski-iän unelmista – mitä nyt hiukan realistisemmiksi ovat tulleet ja koskevat aika pieniä asioita. Kun esitys on saanut paperilla rungon, ryhdyn valmistelemaan sitä mikrollani ja etsin kuvia ja videoita esityksen tueksi. Ihailen ohjelmien helppokäyttöisyyttä! Sosiaalisella medialla tavoittaa ja kohtaa Päivän työ tuli tehtyä ja vetäydynkin TV:n ääreen, katson uutiset ja ajankohtaisohjelmat ja etsin hyvän elokuvan. Katsellessa neulepuseron hiha tulikin valmiiksi. Kukahan tarvitsisi tämän puseron? Laitan sosiaaliseen mediaan kysymyksen, saan heti useita vastauksia. Ihanaa, minua tarvitaan ja tiedossa on monta mukavaa käsityöiltaa uusien neuleiden kera joko yksin TV:n ääressä tai sitten taloyhtiön yhteisessä olohuoneessa muiden kanssa rupatellen. Lähikahvilassakin on monta ihmistä kutimensa kanssa. En helpompi aloittaa juttelu vieraankin kanssa, kun on yhteinen aihe: miten hankit langat, oletko nähnyt uudet ohjeet jne. Tiedot kohtaamismahdollisuuksista päivittyvät kännykkääni.

11 Sairauksien hoitoa Seuraavana aamuna herään särkevään käteen. Missä vika? Etsin netistä tietoa, en oikein löydä juuri minun särkyyn sopivia kuvauksia. Usein pikkuvaivoihin saa avun netistä ja erityisen iloinen olin kesällä, kun punkki oli purrut minua ja lähetin puremasta kuvan kännykällä tietopankkiin, joka etsi vastaavanlaisen tapauksen ja ehdotti lääkärin puoleen kääntymistä antaen sekä sähköposti- että puhelinosoitteen. Niinpä heti otin yhteyttä ja pureman jälki oli kuvassa sikäli selvä, että etälääkäri oitis määräsi lääkekuurin ja sain sen lähikauppaan toimitettuna! Selvisin säikähdyksellä. Jos palvelua ei olisi ollut, olisin luultavasti viivytellyt asian kanssa, unohtanut sen ja nyt kärsisin kivusta ja hermosärystä ja ties mistä…. Takaisin käsisärkyyn. Soittelen sisarilleni, hekään eivät osaa neuvoa kuin särkylääkkeitä. No ehkä se sillä talttuu. Särky jatkuu, tilaan lääkärin ajan netistä ja saan järjestelmän lähettämän muistutuksen lääkäriajasta tuntia ennen vastaanottoa. Koska lääkärillä on ruuhkaa, saan viestin myöhästymisestä. Tätä arvostan suuresti. Kaukana takana ovat ajat, jolloin lääkärin odotushuoneessa sai lukea vanhoja lehtiä tuntikausia. Särky kädessä johtuu liiasta kutomisesta ja yksipuolisesta kädenkäytöstä, saan ohjeet käden voimistuttamiseksi ja ”luvan” jatkaa käsitöitä. Voimisteluohjeet saan myös kännykkääni, josta niitä on helppo katsoa aina tarvittaessa. Toimettomuus on pahempaa kuin särky ja tasapuolinen lihasten käyttö vähentää särkyä. Ja särkylääkkeet pitävät huolen lopusta. Yhteistä ruoanlaittoa Tällä viikolla on myös minun vuoroni järjestää yhteinen ruoantekopäivä. Meitä on viisi yksineläjää, jotka kyllästyimme tilauspalvelujen yksitoikkoiseen ruokaan, einesruokien lisä-aineisiin ja ylisuuriin kaupan tuotteiden pakkauksiin. Emme kuitenkaan ole tarpeeksi varakkaita syödäksemme aina ulkona, toisaalta kaikkien ravintoloiden raaka-aineista ei tiedä. Aina ei jaksaa ottaa selvillekään, vaikka pakkausmerkinnät ovat parantuneet ja jopa ravintolan ruokalistassa on Qr-koodilla tarkemmat tiedot ruoan raaka-aineista. Toki kännykällä on nopsa lukea selosteet, mutta silti… Ehkä syy yhteiseen ruokapiiriimme onkin yhdessä tekemisen ja olemisen ilo, eikä niinkään ruoka? Motiiveja on monia ja jos ne täydentävät toisiaan, niin hyvä on! Ruokapiirimme perusidea on yksinkertainen: kokoonnumme vuorotelleen toistemme kotona tekemään ruokaa ja syömään sitä. Se, jonka luona olemme, hankkii raaka-aineet ja reseptit. Yhdessä kokkaamme hänen ohjeittensa mukaan. Teemme

12 aina ylisuuren annoksen, jotta emäntä voi sitten pakastaa itselleen loput annosrasioihin. Tällä järjestelmällä tutustumme toistemme makuihin ja vältämme riidat siitä, mitä tänään syötäisiin. Kunkin mausta ja varallisuudesta riippuu syömmekö siskonmakkarasoppaa vai sisäfile -pihvejä. Ruoka maistuu aina ja päivä virkistää sekä sielua että ruumista. Alkunsa piiri sai sosiaalisessa mediassa olevasta kysymyksestä: kuka tulee mukaan? Aika nopsaan löytyi motivoituneiden joukko. Maailmanparannusta Ensi viikolla olen sopinut meneväni ystäväni Elinan järjestämään paratiisisoppailtaan. Menen vähän aiemmin tekemään soppaa ja järjestelemään. Paratiisi-iltojen idea lähti liikkeelle vuoden 2013 meppiseminaarissa, missä pohtiessamme tulevaisuuden maailmaa ja Eurooppaa huomasimme, että yksi tapa vaikuttaa tasapainoiseen ja solidaariseen tulevaisuuteen on tiedon lisääminen. Niinpä syntyi vireä verkosto – sosiaalisessa mediassa tietysti! Verkoston ideana on järjestää siellä sun täällä, - joka puolella – paratiisisoppa iltoja. Illoissa siis syödään soppaa ja kuunnellaan ja keskustellaan siitä, miten voimme estää veroparatiisit, miten yleensä jakaa kansantajuista ja selkeää tietoa globaaleista ongelmista toimiaksemme toisin. Paratiisi-iltojen järjestäjien tukena on netissä videopätkiä, tietopankkeja jne. Ja illan keskustelujen tulokset kirjataan sivuille ja lähetetään mepeille kannustukseksi heidän työssään paremman maailman puolesta. Näin heidän arvokas työnsä työ saa kannustusta ja legitimointia. On todella ihanaa, että nuoria on paljon mukana! Kokemusta jakamassa Olen iloinen siitä, että perustin yhdessä sisareni kanssa ViheräVerstas Oy:n tutkimaan, kirjoittamaan, järjestämään, organisoimaan, herättämään tulevaisuusajattelua, avustamaan viestintävalmiuksien päivittämisessä jne. Työ on kantanut hedelmää ja enää tarvitsee vain silloin tällöin lähteä mukaan seminaareihin tai kirjoittaa muutama luku raporttiin jne. Ja meillä perustajilla on kiva harrastus, joka pitää mielen virkeänä ja edesauttaa ottamaan asioista selvää ja ymmärtämään maailmanmenoa. Maalausilta Viikon kohokohta on maalausilta. Jo kymmenien vuosien ajan olen osallistunut maalausiltaan, jota vetää kokenut taidemaalari. Jäsenet ovat pysyneet jokseenkin

13 samoina, pientä vaihtuvuutta toki on. Maalarit kokoontuvat yhdessä vuokraamallaan työhuoneella – 4 samaan aikaan -, missä myös kaikki tarvikkeet säilytetään. Muistan kuinka alkuaikoina ihmeteltiin, etteikö kukaan avusta teitä, vaan maksatte sekä vuokran, että opettajan palkkion itse. Nyt se on jo luonnollista, olemmehan ottaneet 20-luvulla aimo harppauksen kohti vuorovaikutusyhteiskuntaa, jonka toiminnan veturina on palvelut ja kulttuuri. Paikan ja esineiden merkitys muistille Olen iloinen siitä, että saan asua samassa paikassa, mihin muutin neljännesvuosisata sitten. Talo ja sen asukkaat ovat tulleet tutuiksi. Samoin lähialueen kaupat, kirjasto, uimahalli, teatteri jne. Tuttuun ympäristöön jäsentyy helpommin ja tuttuun teatteriin lähelle menee mieluummin kuin vieraaseen. Tämä vain lisää kulttuuriin kulutusta. Toki yhteiset teatterimatkat naapurikaupunkiin ovat edelleen mukavia, mutta vain muutaman kerran vuodessa. Olen iloinen siitä, että olen voinut säästää ja järjestää vanhoja papereitani ja valokuviani. Järjestäessä monet asiat palautuvat mieleen ja muistaa kuinka rikasta elämä on ollut. Vielä hauskempaa, kun järjestelyssä on mukana auttamassa lapsenlapseni, yhdessä on kivempaa tehdä ja osa muistoista ja historiasta siirtyy hänen hiljaiseksi tiedokseen. Olen nyt vielä 2020-luvulla samaa mieltä Ilkka Tuomen kanssa, joka vuonna 2000 kiteytti Helsingin Sanomien artikkelissa Ihminen ja muutos tietoyhteiskunnan murrosta: ”Historia, identiteetti, paikka ja yhteisöllisyys ovat nousemassa uudella tavalla merkittäviksi. Tämä on suuri murros, joka vaikuttaa teknologian kehittämiseen, talouteen ja yhteiskuntaan. Ehkä Suomen kansallinen kilpailukyky on juuri tämän murroksen ymmärtämistä”. Elän mielikuvassani tämän murroksen ymmärtämisen ansiosta syntynyttä arkipäivää. Mitä muutoksia nykypäivään mielikuvani sisältää? Olen lyhyesti koonnut osan sekä ajattelutavoissa tapahtuvista muutoksista että tekniikan mahdollisuuksista oman unelmani toteutumiseksi: -

Hyvinvointiteknolgian kehitys ja sen käyttöönotto kaikille varakkuudesta riippumatta, esimerkiksi silmämykiöiden leikkaus, kuuloimplantit ikänäköä ja ikäkuuloa parantamaan.

14 -

Huomattavasti nykyistä helpompi television ja netin yhdistelmä. Kuvallisista ryhmäpuheluista arkipäivää siten, että yhteys voi olla auki koko ajan.

Nykyistäkin helpommat videon, äänen ja tekstin editointiohjelmat.

Televisiossa ikä-ihmistenkin arvostavaa ohjelmaa sekä laatuelokuvia.

Kaikki mukana sosiaalisessa mediassa. Edellyttää parempaa tietosuojaa ja tietoturvaa sekä oppimista niiden käyttöön.

Etätyöläisten työskentelymahdollisuuksien paraneminen: Nopea tietoverkko kaikkialle. Tärkeä tekijä etätyön mahdollistamiseksi ja leviämiseksi on myös uudenlainen etäjohtaminen. Yhtäältä työntekijän ei katsota enää olevan valvottava kohde ja toisaalta häntä ei myöskään jätetä yksin. Kansainvälisissä yrityksissä on tapana pitää viikoittaiset etäkokoukset, joihin jokainen etätyöläinen osallistuu. Jatkuva kokous verkossa on tietenkin tavallista, mutta sitä ei ole sidottu tiettyyn kellonaikaan. Kahdenkeskeisiä palavereja on aina tarvittaessa. Tärkeintä etätyön leviämiselle on kuitenkin alueiden sosiaalinen elämä ja monipuoliset kulttuuripalvelut.

Sekä hyvät etälääkäripalvelut että paikallisen terveyspisteen henkilökunnan hyvät yhteydet erikoissairaanhoitoon.

Joustava lääkkeiden toimitus.

Hoito-ohjeet liikkuvan kuva ja äänen avulla kännykkään.

Ruoan tuoteselosteet (sisältö, alkuperä, eläinten kohtelu jne.) Qr-koodilla luettavaksi ja kuunneltavaksi kaupassa tai ravintolassa.

Ikääntyvän oikeutta asua tutussa ympäristössä kunnioitetaan ja ymmärretään mm. paikan merkitys muistille.

Yhteisten toimintatilojen yleisyys.

Miltä näyttää? Onko toiveeni mahdollinen? Olemmeko ymmärtäneet historiallista murrosta tarpeeksi? Pentti Malaska totesi mm. Soneran toimittamassa kirjassa Uuskasvua ymmärtämässä, että ei ole sellaista poliitikkoa, joka uskaltaisi kyseenalaistaa taloudellisen kasvun. Ellei materiaan perustuvaa taloudellista kasvua kyseenalaisteta ja etsitä vuorovaikutusyhteiskunnan uuskasvun mahdollisuuksia palveluista ja kulttuurista ja ymmärretä murrosta, niin megatrendit: ilmastonmuutos, finanssikriisi, globaalieriarvoisuus jne. ennakoivat pikemminkin epävakaita ja turvattomia elinoloja ikääntyvillekin kuin tasapainoista ja rauhallista elämänoloa.

15 Globaalisuuden ja paikallisuuden välinen jännite on tekijä, joka vaikuttaa myös ikääntyneiden elämään. Jännite kuvaa yhteiskunnallista kehitystä ja siitä nousee haaste muutokselle ja uuskasvun ymmärtämiselle. Globaalisuuden ja paikallisuuden välinen jännite Tietoyhteiskunta nähdään usein kapeasti joko taloudellisena tai teknisenä ilmiönä. Sosiologit ovat laajentaneet teoriat tarkastelemaan yhteiskuntaa laajemmin, myös sosiaaliskulttuurisena ilmiönä. Erityisesti Manuel Castells on kolmiosaisessa trilogiassaan “The information Age“ (1996- 1998) tarkastellut yhteiskuntaa informationaalisena yhteiskuntana, jolloin kiinnitetään erityistä huomiota talouden uudelleenrakenteistumiseen ja informationaaliseen kehitysmuotoon. Ari-Veikko Anttiroiko on koonnut Castellsin teoriat yhteen oheiseen kuvaan, jota olen yksinkertaistanut.

Kuva5: Globaalin talouden ja paikallisuuden välinen jännite Kuten kaikki olemme huomanneet arkielämässämme, töissä, lehdistä jne , että maailman talousjärjestelmä on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana valtavasti.

16 Ennen oli tavara ja raha sidottu toisiinsa, niin että tehtaan omistava patruuna oli kaikkien tiedossa. Nykyään tavara vaihtaa omistajaa joka hetki, huhtikuussa 2012 kerrottiin Helsingin Sanomissa, kuinka keskieurooppalaiset viljelijät myyvät tulevan satonsa pörssiin. Siellä se vaihtaa omistajaa päivittäin! Suomalaiset viljelijät vasta harkitsevat tätä. On syntynyt uudelleenrakenteistunut kapitalismi. Tämän on mahdollistanut samanaikainen informaatio- ja viestintätekniikka. Sillä viljaa ei voida myydä pörsseissä, ellei pörsseillä ole tietoa, informaatiota, siitä ja sen ostajista ja niiden rahavirroista jne. Niinpä taloutta hallitsee vaihdon globaalit markkinat, jotka ovat verkostomaisia. Näitä liikuttelee pääoma ja tietovirrat. Kutsumme tätä muutosta uudeksi teknistaloudelliseksi paradigmaksi, talouden ja tekniikan viitekehykseksi. Ihmiset kuitenkin elävät arkeaan paikkaan sidottuna, syövät, nukkuvat, hoitavat lapsiaan huolehtiessaan arjesta ja tulevaisuudesta, miettivät työn muutosta, omaa osaamista ja pärjäämistä näillä uusilla markkinoilla. Näiden kahden ilmiön väliin onkin syntynyt perusjännite joka aiheuttaa demokratiavajetta, syrjäytymistä, epävarmuutta, kontrolloimattomuutta, ristiriitoja. Tarvitsemme ymmärrystä tulevaisuuden vaihtoehdoista voidaksemme itse luoda oman tulevaisuutemme.

Poistaako kansalaisyhteiskunta jännitteen? Ratkaisua on etsitty ja etsitään tässäkin artikkelissa kansalaisyhteiskunnan ja yhteiskunnallisen toiminnan avulla. Postmoderni ihminen ei kuitenkaan helposti aktivoidu yhteisölliseen toimintaan, erityisesti kun poliittiset instituutiot ovat erkaantuneet taloudellisista rakenteista. Vastausta ei voi etsiä vain verkkodemokratiasta vaan demokratian syvemmästä olemuksesta. Demokratiastakin on tullut uudella tavalla ylikansallinen asia. Tietotekniikkaa on tässä prosessissa hyödynnettävissä demokratian lähtökohtia arvostaen. Tietoyhteiskuntavisioissa mm. demokratian kehittely rakentuu kuitenkin vielä enemmän teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin kuin motivoituun poliittisen yhteisön ideaan tai ihmisten kokemusmaailmaan (Anttiroiko, 1998). Yhteiskunnan demokraattiset prosessit kytkeytyvät tietoja viestintätekniikan tarjoamiin mahdollisuuksiin vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin alueella. Täten niillä on tärkeä sija demokratian kehittelyssä. Demokraattinen kulttuuri on kommunikaation

17 kulttuuria samoin kuin politiikka on puhetta. Globalisoituvan informationaalisen kapitalismin ja postmodernin kulttuurin vaikutukset näkyvät myös viestinnän saralla. Ne muuttavat viestinnän instansseja paikallisista vuorovaikutuskentistä globaaleihin verkostoihin. Paikallinen viestintä, joka lähtee läheltä kauas, joutuu ylhäältä tulevien informaatiovirtojen kanssa konfliktiin, jännitteeseen. Siinä näkyy selkeästi globaalin verkoston ja paikallisen identiteetin välinen jännite. Sosiaalinen media on syntynyt vastauksena tähän konfliktiin ja se on syntynyt tarpeeseen. Aluksi tietoverkot nähtiin vain paikkariippumattomina samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten välineeksi, sosiaalinen media omalla nimellä esiintymisineen ja kaveriporukkoineen on tuonut verkot myös paikallisen demokratian välineeksi. Mitä jännite merkitsee ikääntyville ihmisille? Työn ja arkipäivän, globaalisuuden ja lokaalisuuden, paikallisuuden, uudenlainen järjestyminen vaatii ihmisiltä myös uudenlaisia viestintävalmiuksia ja ymmärrystä. Ei riitä enää, että ymmärtää lähiympäristönsä, pitää ymmärtää koko maailma. Toisaalta, koko maailmaa ei voi ymmärtää, ellei ymmärrä lähiyhteisöä. Se taas ei pysy elävänä, ellei ihmisillä ole vuorovaikutusta keskenään. Tietoyhteiskunta, paremmin informaatioyhteiskunta, antaa haasteita kansalaisyhteiskunnalle kolmelta eri taholta: 1. Informaatio tuotannontekijänä näkyy valtavien suuryritysten kilpailuetuna suhteessa pienyrityksiin. Ikääntyvillä ihmisillä on vaikeampaa saada henkilökohtaista, tuttuuteen ja luottamukseen perustuvaa palvelua suuryrityksiltä kuin pieniltä paikallisilta toimijoilta. Pientoimijoiden tulisi nähdä informaatio tuotantovälineenä ja hyötyä siitä mm. verkostoitumisen ja pilvipalveluiden avulla. 2. Informaatio tuotantona näkyy erityisesti globaaleissa informaatiovirroissa, esim. joukkotiedotus, pelituotanto, elokuvatuotanto, immateriaaliset tuotannot, erilaiset markkinointijärjestelmät jne. Tästä syntyy edelleen haaste perusjännitteelle, syrjäytymiselle, paikallisille olosuhteille: miten kilpailla suurten jättien tuottamaa massatiedotusta vastaan? Miten synnyttää vastapaloja? Globaalissa kilpailussa ikääntyvä väestö on lähes unohdettu. Jopa verovaroin ylläpidetty Yle unohtaa iäkkäät kansalaiset. Hyvänä esimerkkinä tästä on mm saksalaisten kriminaalisarjojen lopetus lauantai-iltana, vaikka katsojia oli yli 400 000, mutta väärän ikäisiä, liian vanhoja! 3. Informaatio kulutuksena näkyy välineellisen vaihdon globaaleissa verkostoissa. Kun ihmiset ostavat pelejä, katsovat elokuvia, tv-ohjelmia, musiikkitelevisiota ym.,

18 miettivätkö he informaation yksipuolisuutta? Massojen kulutuskäyttäytyminen suosii helppoa viihdettä, kerää yleisöä ja mainosrahoja. Ikääntyville kansalaisille ei juurikaan tarjota palveluja. Tosin on näkyvissä merkkejä siitä, että vanhatkin otetaan joskus huomioon. Kaupunginteatterissa esitettiin 10 vuotta Kvartetti-näytelmää ja samasta aiheesta on tehty elokuva. Yle Femmalla esitetään konkareiden haastatteluja jne. Kulutuskysyntä lisää tarjontaa joka tapauksessa. Ikä-ihmisten kanattakin tuoda toiveensa ja tarpeensa voimakkaammin esiin. Kansalaisten viestintävalmiudet, oma osallistuminen ja omien esitysten tekeminen opettaa myös kriittiseksi kuluttajaksi. Informaatiocity ja ikääntyminen Castells on myös tutkinut informaatiota ja urbaania muutosta. Hän on luonut käsitteen “informaatiocity“ (Castells, 1989). Se on mielikuva sellaisesta yhdysvaltalaisesta kaupungista, jossa keskustassa asuvat rikkaat, tietoammateissa toimivat ihmiset ja reuna-alueilla heitä palvelevat ihmiset. Ihmiset ovat kaukana toisistaan ja näkevät toisensa korkeintaan tv:n sarjaohjelmissa. Näissä “informaatiocityissä“ on erittäin iso luokkajako. Perusjännite kasvaa tällaisissa yhteisöissä. Syntyy luokkajakoa, koska varakkaat, keskustoissa asuvat tietoammattilaiset tarvitsevat palveluja. Tarjoilijoiden ja siivoojien määrän kasvu johtuu suoraan tietoammattilaisten määrän kasvusta. Palveluammatteihin joutuvat tai valikoituvat ne, joilla ei ole mahdollisuuksia tai kykyjä informaatioammatteihin, kuten siirtolaiset tai laman ja työmahdollisuuksien vähenemisen uhrit. Ratkaisuna näiden teorioiden ongelmille onkin kansalaisyhteiskunta sosiaalisine verkostoineen, kolmansine sektoreineen, toisista huolehtimisineen. Yhteiskunnan kahtiajako voitaisiin estää kehittämällä kansalaisyhteiskuntaa ja ennen kaikkea pitämällä huolta hyvinvointivaltiosta. Ikäihmisen elämää informaatiocityssä voisi kuvailla seuraavasti: Automaatiolla säästetään hoitokustannuksia, varakkailla on mistä valita Melkein kaikki vanhukset on siirretty hoitolaitoksiin, pois silmistä. Laitoksissa on vähän henkilökuntaa ja valvontaa on tehostettu kameroiden ja hakulaitteiden avulla. Muissakin tiloissa kamerat tarkkailevat ihmisiä ja apua saa sitten, kun valvojat näkevät ruudultaan, ettei vanhuksen syöminen tai liikkuminen onnistu omin voimin. Monilla vanhuksilla on kauko-ohjattavat tuolit, joilla valvojat heitä siirtelevät. Virkistykseksi on rakennettu laaja panoraamavalkokangas, johon hoitajat ohjelmoivat

19 näppärästi vanhuksia aktivoivaa ohjelmaa. Äänet menevät suoraan vanhusten kuulolaitteisiin. Automaatio säästää kustannuksia tietysti myös hoitolaitoksissa. Niinpä valtiovarainministeriö ei ole käyttänyt punakynää, kun on ollut kyse kustannuksia säästävästä teknologiasta. Varakkailla vanhuksilla on valinnan mahdollisuuksia. Pääkaupunkiin on syntynyt kalliita hoitokoteja. Niitä on eritasoisia, yksityisasunnoista ja pientaloista täyden palvelun yksityissairaaloihin. Jokaisella on nopeat tietoliikenneyhteydet toisiinsa ja asiantuntijoihin. Koska kilpailu asukkaista on kova, hyvät yhteydet ovat ehto kilpailussa menestymiselle. Niiden avulla asukkaat ovat yhteydessä sekä toisiinsa joka hoitokodissa on omia tuttuja - että lapsiinsa ympäri maailmaa. Ilman muuta alan parhaat lääkärit ovat saatavilla. Lääkärit saattavat asua vaihtoehtolääketieteen alkuperämaissa, mutta välimatkalla ei ole väliä. Tulkkipalvelut toimivat loistavasti, jos koneet eivät osaa tulkata kaikkia yksityiskohtia. Tulkkipalvelu on myös verkossa sekä automaattisena että ihmisvoimin täydennyttynä. Kukaan ei tiedä, missä tulkki asuu ja on, täällä vai Kiinassa. Vai asuuko hän missään kiinteässä osoitteessa? Ehkä hän viettää matka- laukkuelämää kannettavan yhteytensä kanssa (vrt. Attali, 1990). Taloudellisen kilpailukyvyn sijaan kestävän kehityksen vuorovaikutusyhteiskunta Taloudellisen kilpailukyvyn hokemisen sijaan on kuitenkin viime aikoina yhteiskunnalliseen keskusteluun noussut kestävän kehityksen näkökulma. Maailmanlaajuisten ympäristöongelmien kärjistymisen nopeus ja laajuus edellyttivät 1990-luvulla ja viimeistään nyt 2010-luvulla koko tietoyhteiskuntakäsitteen valjastamista kestävän kehityksen periaatteen edistämiseen niin globaalilla, valtio-, yhteiskunta-, yhdyskunta- kuin yksilötasollakin. Kestävä kehitys on käsitteenä syntynyt luonnon- ja ympäristönsuojelun lähtökohdista ja se on tarkoittanut ekologisesti elinkelpoista kehitystä (Rooman klubin Suomen komitea, 1995). Kestävä kehitys tarkoittaa nykyisin laajasti hyvää kehitystä sekä yhteiskunnallisesti että maailmanlaajuisesti. Sosiaalisesti ja poliittisesti hyvä kehitys on oikeudenmukaista, kulttuurisesti se on vapaata ja uudistavaa. Kestävää kehitystä on kuvailtu muutosprosessiksi, jossa pyritään täyttämään ihmisten tarpeet nykyhetkessä heikentämättä mahdollisuuksia heidän tulevien tarpeittensa, muiden yhteiskuntien tarpeiden sekä tulevien sukupolvien tarpeiden tyydyttämiseen.

20 Kestävä kehitys on normatiivinen ja eettinen periaate. Tulevaisuuden tutkijat näkevät kestävän kehityksen yhteiskunnan toivottavana yhteiskuntana. Kestävä kehitys ja toivottava tulevaisuus edellyttävät myös arjen asioiden hallintaa ja arvostusta. Hyvälle elämälle on merkitystä esimerkiksi laadukkaalla elintarviketuotannolla ja hyvällä ruoalla. Hyvä ruoka - gourmet - ei ole vain eliitin etuoikeus. Ihmisten arki on aika- ja paikkasidonnaista, vaikka työnteko, harrastukset ja yhteydenpito näistä kahleista vapautuvatkin. Ihmiset elävät tätä hetkeä jossakin paikassa, syövät, nukkuvat, sairastavat, ovat yksinäisiä, tarvitsevat toista ihmistä. Työ, opiskelu, raha, tieto, viihde, kulttuuri kohtaavat ja liikkuvat verkoissa. Tulevaisuuden kannalta tärkeää on tapa, jolla arki ja verkoissa liikkuvat asiat yhdistetään. Niiden tulee kohdata hyvällä tavalla eikä kehittyä toisistaan erillisiksi tai sellaisiksi, että ne kohtaavat vain joidenkin ihmisten tai ihmisryhmien kohdalla. On pohdittava, kenen ehdoilla ratkaisut tehdään, mitä pidetään tavoittelemisen arvoisena elämänä. Ratkaisuja tehtäessä on tarkasteltava kokonaisuutta. Hyvien tietojärjestelmien rakennuspuina ovat avoimuus, helppokäyttöisyys ja järjestelmien tuominen lähelle käyttäjiä. Yhtä tärkeitä kuin tekniset ratkaisut ovat käyttäjäkoulutus ja motivaatio. Arjen mahdollistamiseksi tarvitaan tietoverkkoihin paljon palveluja. Ne eivät synny itsestään tai pelkästään markkinavoimien toimin. Järjestelmien on tarjottava ihmisille muutakin kuin helppoa viihdettä, vaikka sitäkään ei voida sulkea pois. Yhteiskunnan kehittyminen kohti myönteistä tietoyhteiskuntavaihtoehtoa edellyttää jatkuvasti määrätietoista työtä. Markkinavoimat ja kilpailu eivät yksinään kehitä yhteiskuntaa hyväksi paikaksi ihmisten elää, siihen tarvitaan paljon työtä ja yhteistä panostusta. Laajat kansalaiskeskustelut tavoitteista ja sitoutumisesta luovat motivaatiota. Rakenteet muuttuvat tiedostamisen ja kysynnän kautta. Yhteiskunnan perusinfrastruktuurin muuttuminen sellaiseksi kehykseksi, jonka sisällä kaikki ihmiset voivat tietoyhteiskunnassa elää hyvää elämää ja arvokasta arkea, on valtava ja haastava asia nyt ja tulevaisuudessa. Silloin myös ikä-ihmisillä on mahdollisuus rikkaaseen elämään. Heikkoja signaaleja vuorovaikutusyhteiskunnan arjesta On itse asiassa aika paljonkin signaaleja siitä, että kuvaamani mielikuva rikkaasta arjesta kohtaa yhä useampia ihmisiä. Esimerkiksi:

21 -

Vaasan seudulla on perustettu yhteisiä olohuoneita ihan vaan lasten ja vanhempien yhteistä aikaa viettämään sekä yhteisöklubeja käsitöitä tekemään. (Yle alue-uutiset maaliskuu 2013)

Ravintolapäivien lisäksi on syntynyt uusia ruokayhteisöjä, joissa kutsutaan tuntemattomia omaan kotiin syömään yhdessä. Näitä yhteisöjä on ympäri maailmaa. (HS 22.3.2013)

Suomessa on jo 33 paikkakunnalla aikapankkeja, joiden avulla ihmiset voivat vaihtaa palveluja toisilleen. (Koppelomäki Hanna: Aika parantaa -toiminta vertaistuotannon esimerkkinä, alustus työryhmässä Kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämispäivillä 14.-15.2.2013)

Käsityökahviloita on jo ympäri Suomea (Googlehaku sanalla käsityökahvila antoi 3500 vastausta)

Erilaisia hybriditiloja, missä fyysinen, sosiaalinen ja virtuaalinen kohtaavat. Näillä on paikan elinvoimaisuudelle suuri merkitys (Kivelä, 2013) Oman yrityksen talouspalvelut mm. palkka.fi

Pienyritysten ja itsenäisten ammatinharjoittajien yhteisiä toimitiloja on jo runsaasti ja tietoja jaetaan facebookissa (http://www.facebook.com/groups/mushrooming.members/?ref=ts&fref=ts)

Elina Lappalaisen Tieto Finlandiapalkittu teos: “Syötäväksi kasvatetut - Miten ruokasi eli elämänsä” on lisännyt ihmisten tietoa tuotantoeläinten olosuhteista. Ja jo se, että palkinto kohdistui ko. aiheeseen, osoittaa yhteiskunnassa olevien arvojen pehmenemistä.

Jne.

Lopuksi Muisti kohdistuu menneisyyteen, ymmärrys nykyhetkeen ja huolenpito tulevaisuuteen, totesi filosofian professori Mikael Wexionius vuonna 1640. (Niiniluoto, 2000). Muistimme ja kokemustemme avulla ymmärrämme nykyisyydessä tehdä oikeita tekoja tulevaisuudesta huolehtiessamme. Emme voi muuttaa menneisyyttä, mutta tulevaisuus on edessämme avoin, täynnä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia, joista osa toteutuu. Hyvä tulevaisuus rakennetaan tunnistamalla eri vaihtoehtoihin johtavat polut, ja sen jälkeen ymmärtämällä tehdä tänään sellaisia valintoja, jotka johtavat todennäköisimmin hyvään tulevaisuuteen

22 myös tuleville sukupolville. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran 30-vuotis- juhlaseminaarin yhteydessä olleen näyttelyn avaussanat sanoi seuran perustaja Pentti Malaska teroittaen kuulijoiden mieleen tulevaisuustiedon muodostuvan tosiasiallisesta tiedosta ja näkemyksestä ja olevan näin ollen näkemyksellistä tietoa. Hän jatkoi: ”Tulevaisuus on meidän mielessämme, mielemme kuvissa, odotuksissamme, toiveissamme ja mahdollisuuksissa, jotka näemme olevan avautumassa sekä peloissamme ja kokemissamme uhkissa ja riskeissä, jotka ovat meidän tai tulevien sukupolvien kannettavana. Nykyisyydessä nämä mielikuvat – läsnäoleva tulevaisuus – toimii tekojemme ja käyttäytymisemme motiivina ja henkisenä voimavarana, oikean ja väärän, hyvän ja pahan, kauniin ja ruman erottamisen kriteerinä ja realisoijana arjessa.” Kirjallisuus Anttiroiko, Ari-Veikko (1998) Tietoyhteiskunta ja kunnallinen demokratia. Hallinnon tutkimus 3/1998, 192-210. Attali, Jacques (1990) Tulevaisuuden suuntaviivat, Eurofox, WSOY: Juva. Castells, Manuel (1989) The Information Cities, the Information Technology. Economic Restructuring and the Urban-Regional Process. Blackwell: Oxford. Castells, Manuel (1996) The Rise of the Network Society. Blackwell Publisherrs Ltd: Oxford. Jungk, Robert – Müllert, Norbert R. (1987) Tulevaisuusverstaat. Lataamo: Karkkila Malaska, Pentti (1983) Tulevaisuuspoliittinen hahmotelma. PTT-katsaus 4/1983. Malaska, Pentti (1999) Yhteiskunnan muutosvoimat ja tulevaisuus, Futura 1/1999 Malaska Pentti (2011) Joku innovatiivisempi suunta on jäänyt huomiotta kirjassa Uuskasvua ymmärtämässä, Sonera Niiniluoto Ilkka, 2000: Huolenpito tulevaisuudesta, Futura 2000/4 Kamppinen, Matti (2002) Ennustaja, tieteiskirjailija vai muutosvoima, kirjassa Tulevaisuudentutkimus, SKS Kivelä, Susanna (2013) : Tietoyhteiskunnaan toimijalähtöinen spatiaalinen rakentuminen, väitöskirjaluonnos, Turun Yliopisto Tuomi, Ilkka (1999) Tietoyhteiskunnan iltarusko Helsingin Sanomat 13.9.1999. Viherä, Marja-Liisa (1999) Ihminen tietoyhteiskunnassa. Kansalaisen viestintävalmiudet kansalaisyhteiskunnan mahdollistajana. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja, Sarja A-1:1999. Viherä, Marja-Liisa (2009) Digitaalisen arjen viestintä, mitä, miksi, milloin?, toinen painos, Kyriiri Oy. Suosittelen luettavaksi : Osmo Kuusi, Timo Bergman (toim.) 2013 Miten tutkimme tulevaisuutta? Kolmas, uudistettu painos, Painoon menossa