Page 1

Marja-Liisa Viherä 9.4.214 Media arkipäivässä 2030 Tulevaisuudesta esitetään usein suuria linjoja, globaaleja uhkia ja mahdollisuuksia, kansantalouksien selviytymisiä, ympäristön muutoksia jne. Ne ovat kaikki tärkeitä rakennuspuita tulevaisuusajattelullemme, niiden varassa teemme päätöksiä myös arkipäivässämme ja niiden seurauksia elämme arjessa.1 Tulevaisuus muodostuu niistä teoista, joita nyt teemme ja näiden tekojen taustalla on mielikuvia tulevaisuudesta. Esitän ohessa oman toivomani tulevaisuuden media-arkipäivän vuonna 2030 . Tästä päivästä esitin katkelmia kuunnelman muodossa TopTen seminaarissa. Kuunnelma on kuunneltavissa sivulla http://www.viver.fi/referenssit ja oheisen koodin avulla :

Olen tarinassa korostanut niitä asioita, joita toivon tapahtuva ja joihin kuvittelen voivani vaikuttaa. Tarinassa on myös kohtauksia, jotka kuvittelen tapahtuvan, vaikken niin ehkä toivoisikaan, mutta jotka kuitenkin vaikuttavat arkipäivääni. Päiväni vuoden 2030 tammikuussa Heti aamusta media mukana

Herään aamulla lempeään bluesiin. Ääniohjelmien vastaanottimeni olen virittänyt siten, että aamulla tulee rauhallista musiikkia ja sitten vähitellen siirrytään yhteiskunnallisiin puheohjelmiin. Tarpeen vaatiessa vaihdan ohjelman ääniohjauksella toiseksi. Katson jo sängyssä seinätaululta päivän ohjelman ja sanelen muutaman viestin – usein yöllä saan omasta mielestäni hyviä ajatuksia ja sanelen ne heti herättyäni muistiin. 1

Tulevaisuuden tutkimuksen seuran 30-vuotis- juhlaseminaarin yhteydessä olleen näyttelyn avaussanat sanoi seuran perustaja Pentti Malaska teroittaen kuulijoiden mieleen tulevaisuustiedon muodostuvan tosiasiallisesta tiedosta ja näkemyksestä ja olevan näin ollen näkemyksellistä tietoa. Hän jatkoi: ”Tulevaisuus on meidän mielessämme, mielemme kuvissa, odotuksissamme, toiveissamme ja mahdollisuuksissa, jotka näemme olevan avautumassa sekä peloissamme ja kokemissamme uhkissa ja riskeissä, jotka ovat meidän tai tulevien sukupolvien kannettavana. Nykyisyydessä nämä mielikuvat – läsnäoleva tulevaisuus – toimii tekojemme ja käyttäytymisemme motiivina ja henkisenä voimavarana, oikean ja väärän, hyvän ja pahan, kauniin ja ruman erottamisen kriteerinä ja realisoijana arjessa.”


Osallistun kirjaston kehittämiseen

Illalla olin katsonut paikallisuutisissa hyvän ohjelman lähellä olevan kirjaston rakennus- ja korjaustöistä. Yöllä näin sitten itseni unessa pohtimassa kirjaston yhteydessä olevan talvipuutarhan värejä ja musiikkia. Laitoin näistä ideoista heti aamulla viestin kirjaston suunnittelusivulle. Mietiskelin hetken joukkoistamisen – kaikkien mielipiteiden huomioimisen – merkitystä. Tässä minulle läheisessä asiassa osallistuminen tuntui mielekkäältä. Sen sijaan se, että osallistuisin esimerkiksi vankeinhoidon järjestämiseen tuntui vieraalta. Luulen, että silloin kertoisin enemmän ennakkoluulojani kuin todellisia punnittuja käsityksiäni. Mielipiteiden, tiedon, ennakkoluulojen jne. erottaminen toistaan on yhä tärkeämpää. Hyvänä apuna tässä on se, että osallistutaan nimellä ja että osallistumisista kerätyn datan avulla voidaan arvioida, kuinka tosissaan osallistuja on. Dataa osallistujista ruvettiin keräämään, kun siitä tuli kansankiihottajien ja rikollisjärjestöjen työkalu. Olen iloinen, että yhteiskunnassa nähtiin joukkoistamisen vaarat ja ryhdyttiin vastatoimiin estämättä sen hyötykäyttöä. Toisaalta pelkään sensuuria. Sensuuri ja sananvapaus ovat edelleen ikuisuuskysymyksiä myös joka paikkaan yltävien verkkojen aikana. On myös kysymys tietosuojasta ja tiedonvapaudesta. Tekniikka mahdollistaa molemmat kehityssuunnat. Päivän lehti on tärkeä

Vähitellen nousen ylös, teen aamupalan lähiruoasta ja luen päivän uutiset ja tutkivan journalismin esiin nostamat isot kysymykset mm. vallan väärinkäytöstä, eriarvoisuuden kasvusta, ympäristötuhoista kaikista sopimuksista ja laeista huolimatta. Luen lehden aamiaispöytään upotetun ison ruudun välityksellä. Ruutu toimii hipaisulla ja tekstikokoa voi aina tarvittaessa suurentaa tai etsiä taustatietoja johonkin asiaan. Rakastan tätä pöytäruutua, muistuttaahan se pöydälle levitettyä paperista sanomalehteä, on vaan paljon kätevämpi! Iloitsen, että ammattimaisesti toimitettu media yhä elää ja toimii vallan vahtikoirana. Välillä journalismi oli jo kadota viestintätoimistojen asiaksi. Silloin jutun maksaja oli aina jokin taho, jonka puolesta juttu kirjoitettiin. Onneksi lukijakunta on tarkkaa ja vaativaa. Niitä lehtiä, joissa suurten viestintätoimistojen artikkeleita esiintyi, ei enää tilattu. Samoin sosiaalisen median kautta nopeasti sai selville, jos jokin taho aliarvioi lukijansa.


Keskustelua ystävän kanssa

On muutama asia, joista haluan heti keskustella ystäväni kanssa. Näppään TV-ruudun (kutsun sitä vieläkin tällä nimellä) päälle ja pyydän äänellä yhteyden ystäväni keittiöön. Hänkin istuu kotonaan aamiaispöydässä lukien lehteä pöytäruudultaan. Lehden pääkirjoitus käsitteli mediakasvatuksen tilaa ja haluan keskustella yhteisen mediakurssikeskuksemme tilasta ja rahoituksesta. Juttelemme hetken tehden samalla arkiaskareita ja päätämme sulatella vielä asiaa. Kahvipöytäkeskustelut elämän suolana

Työskentelen itsenäisenä tutkijana ja kouluttajana ja minulla on työpiste viereisessä rappukäytävässä. Työtilan sain aikanaan sosiaalisen median kautta yhteisestä jaetusta työhuoneesta. Se onkin toiminut todella hyvin. Nykyään yhteisiä työtiloja on syntynyt joka puolelle vanhoihin toimisto-, kauppa- ja tehdasrakennuksiin. Työhuoneissa on yleensä todella hyvin toimivat ja nopeat yhteydet ja niiden vaatimat erilaiset päätelaitteet. Yhteydet kollegoihin maailmalla hoidankin yleensä työhuoneelta. Työskentely työhuoneella jäsentää edes hiukan arkiasiat työasioista ja auttaa keskittymään. Samalla tapaa erilaisia ihmisiä ja kahvipöydissä syntyykin usein hulvattomia ideoita. Tietoista kuluttamista

Lounaan syömme samaan aikaan työhuoneella. Valmistamme sen itse talkoilla aina kerran kuussa ja pakastamme osan kerta-annoksiin. Seuraamme tarkkaan ruokien


raaka-aineita. Kaikissa tuotteissa on koodi, jonka avulla selviää tuotteen alkuperä, tila, tuottajan eettiset ohjeet, ravintoarvot, säilöntäaineet, kuvia eläinten oloista, työntekijöiden palkat, vastuuhenkilöt kuvineen ja yhteistietoineen jne. Aina kun maailmalla sattuu laajamittainen tuotannon väärinkäytös, josta myös valtamedia uutisoi sosiaalisen median lisäksi, kuluttajia siirtyy yhä enemmän koodien lukijoiksi ja alkuperän tarkkailijoiksi. Usein syömme myös jo vaihtelunkin vuoksi niissä lähialueen pikkuravintoloissa, jotka ovat panostaneet raaka-aineisiin ja tietävät mistä ne tulevat ja mitä sisältävät. Lapsenlapset maailmalla

Illansuussa pelailen lastenlasten ja ystävien kanssa elämäntapapeliä verkossa. He asuvat ympäri maapalloa ja peli yhdistää kivasti, antaa aiheen yhdessäololle. Aina ei aikataulueroista johtuen voi pelata reaaliajassa, mutta eri aikaankin on kiva pelata. Reaaliaikainen statuspäivitys tuo heidät myös lähelle. Minua seurataan!!

Menen vielä illalla käsityöharrastuspiiriin. Tällä kertaa teemme yhdessä isoa ryijyä uuden korjatun kirjaston ala-aulaan. Keskustelemme tietysti samalla niitä näitä ja tulen kertoneeksi rikkoutuneesta astianpesukoneesta. Kotimatkalla hieman hämmästyn – vaikka olisi jo pitänyt tottua – kun kodinkoneliikkeen ohi kulkiessani mies tervehtii ovelta ja pyytää katsomaan koneita, kertoo juuri minun talouteeni sopivasta koneesta ja lupaa tuoda sen vielä illalla, lähellä kun asun. Tämä on sitä 24/7-jokuvelivalvoo ubiikkiyhteiskuntaa. Keskustelu oli välittynyt kännykän kautta, joka ”onki” avainsanat käydyistä keskusteluista, kauppias oli paikantanut kännykkäni ja osoite- yms. tietoni, seurannut kotimatkaani ja tarttunut tilaisuuteen. Vaikka selviänkin näin näppärästi kodinkoneongelmista, jään miettimään tietoturvaa ja yksityisyyttä – yhtäältä minkä hinnan niiden menettämisestä haluan maksaa ja toisaalta, voinko asialle jotain?


Osallistunko vai tuotanko vain ilmaista sisältöä?

Halusin kirjoittaa tästä pesukone-episodista vielä illalla Kuluttajalehteen – sen verran tämä yksityisyyteen puuttuminen häiritsi. Kirjoitin kokemukseni ja tuntemukseni. Totesin, että jälleen kerran hybridimedia sai ilmaista sisältöä! Taidetta ja viihdettä globaalisti

Iltamyöhällä katselin vielä elokuvan, joka kertoi jälleen kahden ihmisen rakkaustarinan. Elokuvaan liittyi keskusteluohjelma, missä puntaroitiin elokuvan merkitystä ja juonessa tapahtuneita ratkaisuja. Yleisö sai osallistua joko videon, tekstin tai äänen avulla. Nähdyn elokuvan tekoon oli osallistunut useita henkilöitä eri puolilta maailmaa – tarinan pariskunta matkusti paljon. Elokuva ei oikein sytyttänyt, siitä puuttui jotain, jotain jonka yleensä ohjaaja antaa omasta sisäisestä näkemyksestään. Aika aikaansa kutakin, ajattelin. Ja sitten nukkumaan ja unia näkemään ja omaa kokemusmaailmaani ja alitajuntaani tunnistamaan. Yhteenveto

Tulevaisuus muodostuu niistä mielikuvista, mitä meillä on. Ei näin ollen olekaan yhdentekevää, millaista mediatulevaisuutta haluamme. Jos kysymme, käytämme ja maksamme hyvästä journalismista, saamme sitä varmasti. Jos heittäydymme vain mielipiteiden mereen, niin siellä purjehdimme, sinne uppoamme!


Arjen 10 mediateesiä

1. Viestintävälineitä on paljon ja usein ne ovat huomaamattomia ja helppokäyttöisiä. Laitteet voivat olla seinään tai pöytään upotettuja tai sitten taskuun rullalle työnnettäviä. Usein käytetään myös pieniä korva- , kaula- ja rintakoruja kommunikointivälineinä. Välineet ovat ääniohjautuvia ja puhe voidaan lähettää myös tekstinä ja tekstit voidaan lukea puheena. Tosin vuonna 2030 käytetään vielä paljon vanhanaikaisia tablettejakin. 2. Yhteydet ystäviin luontevasti On helppo avata kuvallinen ääniyhteys ystäviin. Kuva on isolla ruudulla ja samalla kun tekee jotain muuta voi keskustella ystävän kanssa. Yhteyden saa ääniohjauksella helposti. Kuuntelu ja puhe etäältäkin on luontevaa ja toimii moitteettomasti. Tuntuu kuin ystävä olisi samassa huoneessa. 3. Lähiyhteisöjen viestintä on runsasta ja avointa. Lähidemokratia on kuvittelemassani arjessa arvossa. EU:n subsidiariteetti periaate on otettu tosissaan ja asukkaita kuunnellaan sekä paikallis- että intressiyhteisöissä. Paikallismedioilla on jälleen tärkeä rooli, sillä osallistuakseen ihmiset tarvitsevat luotettavaa tietoa asioiden taustasta ja niiden merkityksestä kokonaisuuden kannalta. Hyvin argumentoitu ja nimellä kirjoitettu mielipide on päättäjille tärkeä asia. 4. Hyvää journalismia arvostetaan ja vastaanotetaan eri tavoin. Samoin kuin paikallista journalismia, niin myös globaalia journalismia arvostetaan. Erityisen tärkeäksi koetaan globaalien tapahtumien peilaaminen omaan elämänpiiriin, omaan alueeseen ja arkeen. Ajatellaan globaalisti, mutta toimitaan myös paikallisesti. Ollaan valmiita maksamaan siitä, että luotettavat mediat ja osaavat toimittajat tekevät maailmaa näkyväksi ja ymmärrettäväksi eikä tarvitse itse seurata kaikkia maailman medioita. Säästyy tämäkin aika perheelle ja yhdessäololle. 5. Sisällön tuottamisessa median vastaanottajat mukana Osan toimitettujen medioiden sisällöstä tuottaa vastaanottaja. Vastuulliset toimittajat kuitenkin lukevat tekstit, katsovat kuvat ja videot. Näistä sisällöistä maksetaan vähän tai ei ollenkaan. Sosiaalinen media elää omaa elämäänsä toimitettujen medioiden rinnalla. Vastaanottajien medialukutaito ja


lähdekriittisyys on kasvanut koulujen mediakasvatuksen ansiosta. 6. Pelimaailma monipuolistuu. Pelien pohjalta on syntynyt uusi formaatti, jonka perusidea on erilaisten asioiden ympärille syntynyt vuorovaikutteinen verkosto ennalta määriteltyjen sääntöjen pohjalta. Näitä pelejä on muodostunut ongelmaratkaisujen mallien, elämäntapaohjeiden, terveystietojen, kulutuskäyttäytymisen, oppimisen jne. alueille. Pelien kehitys on nousut uudelle tasolle erityisesti naisten ja aikuisten naisten innostuessa niistä. Verkkopelaaminen on yleistynyt uusien pelien osalta perheiden hajotessa asumaan ympäri maapalloa ja luontevan kuvayhteyden yleistyessä. 7. Yhteistuotanto Globaalit verkot ja ihmisten yhteiset intressit ovat lisänneet yhteistuotantoja elokuvien, musiikin ja kirjallisuuden parissa. 8. Kohtaamispaikkoja ja työtiloja hyvine yhteyksineen on joka korttelissa ja taajamassa. Yhä edelleen ihmiset kaipaavat toisten ihmisten läheisyyttä, yhteisiä hetkiä, jolloin ajatusten vaihtoon ei tarvita edes sanoja. Niinpä yhteiset työtilat, kahvilat, käsityöpajat jne. ovat osa arkea. Niissä yhdessä otetaan yhteyksiä toisiin vastaaviin tiloihin ja on syntynyt mm. käsityöpajaverkostoja, joissa hyvien yhteyksien avulla jaetaan käsityökokemuksia ja ideoidaan uusia työtapoja jne. 9. Tavaroista, tuotteista ja palveluista tiedot helposti ja kattavasti. Ihmisten tietoisuus siitä, että omat teot rakentavat tulevaisuutta, että ei ole yhdentekevää, millaisissa oloissa vaatteet on valmistettu ja missä, miten eläin on elämänsä elänyt, kuka kerää voitot ja mihin ne tuloutetaan, ovat tulevaisuuden kannalta tärkeitä asioita ja niinpä ne vaikuttavat ostopäätöksiin. Tuotteiden ja palvelujen weppisivuilla kerrotaankin taustatiedot tarkasti ja elävästi. Asiakkaiden on helppo lukea näitä Qr-koodien tapaisilla koodeilla omien laitteidensa avulla. Sosiaalinen media huolehtii siitä, että vääriä tietoja ei juurikaan voi laittaa sivuille. Sosiaalinen media myös täydentää puuttuvia tietoja. Ensimmäisiä heikkoja signaaleja tällä saralla oli vuonna 2005 kehitetty Kulutuskapula (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kulutuskapula). 10. Kuluttajaa seurataan, tietoja ongitaan ja markkinointia kohdistetaan. Tietoverkkojen ja tietosisältöjen avoimuuden seurauksena on syntynyt lukuisia erilaisia tietojen ”onginta” -palveluja. On helppo onkia puheesta sanoja, joiden perusteella tiedetään kulutustarve ja voidaan kohdistaa markkinointi. Liikkumisen seuranta helpottaa markkinointia. Kukaan ei oikeastaan koskaan voi olla täysin yksin. Ei riitä, että ottaa virran pois kaikista kommunikointilaitteista; jääkaappi kuitenkin tietää, mitä sinulta puuttuu, mitä olet hankkimassa…..

Päiväni 2030 maija  

Tulevaiuuden tutkimuksen seuran TopTen - seminaarissa pidetyn alustuksen pohjalta kirjoiettu artikkeli median käytöstä vuonna 2030

Päiväni 2030 maija  

Tulevaiuuden tutkimuksen seuran TopTen - seminaarissa pidetyn alustuksen pohjalta kirjoiettu artikkeli median käytöstä vuonna 2030

Advertisement