Page 1

www.turvallisuuskomitea.fi

&

Kokonaisturvallisuus

tulevaisuus

Seminaariraportti 8.5.2014 (Toim. Milla Anttila, Vesa Valtonen, Marja-Liisa Viher채)


1. Johdanto ........................................................................................................... 2 2. Johdatus seminaariteemoihin - kokonaisturvallisuus ja tulevaisuus............ 2 3. Seminaarin valmistelu ja menetelm채t................................................................ 7 3.1 Valmiussihteerien tulevaisuuspaja 11.3.14 - skenaarioiden ja kuunnelmien synty...................................................................................... 7 3.2 Skenaariotaulukko ja skenaariot................................................................ 8 3.3 Seminaarin verstaiden valmistelu.............................................................. 12 3.4 Tiedonkeruu ja analysointi......................................................................... 12 4. Seminaarin tulevaisuusverstaat........................................................................... 13 4.1 Turvallisuuskasvatus ja turvallisuustietoisuus......................................... 13 4.1.1 Taustaa.............................................................................................. 13 4.1.2 Keskustelua ..................................................................................... 14 4.1.3 Yhteenveto....................................................................................... 15 4.2 Teknologia turvallisuuden takaajana......................................................... 16 4.2.1 Taustaa.............................................................................................. 16 4.2.2 Keskustelua...................................................................................... 16 4.2.3 Yhteenveto....................................................................................... 18 4.3 Yhteiskunnallinen turvallisuus.................................................................. 18 4.3.1 Taustaa ............................................................................................. 18 4.3.2 Keskustelua...................................................................................... 19 4.3.3 Yhteenveto....................................................................................... 22 4.4 Suomalainen elinkeinorakenne turvallisen yhteiskunnan mahdollistajana................................................................... 23 4.4.1 Taustaa.............................................................................................. 23 4.4.2 Keskustelua...................................................................................... 23 4.4.3 Yhteenveto....................................................................................... 26 4.5 Verstaiden ristiintaulukointi....................................................................... 26 5. Seminaarin yhteenveto - Kohti tulevaisuutta ................................................... 28

Turvallisuuskomitea Etel채inen Makasiinikatu 8 PL 31, 00131 HELSINKI tk@turvallisuuskomitea.fi

www.turvallisuuskomitea.fi ISBN: 978-951-25-2566-9 (nid.) ISBN: 978-951-25-2567-6 (pdf)


Esipuhe Hyvä turvallisen tulevaisuuden tekijä,

Turvallisuuskomitealla oli kunnia isännöidä IV kansallinen turvallisuustutkimuksen seminaari. Seminaarin teemaksi valittiin kokonaisturvallisuus ja tulevaisuus. Teemavalinta pohjautui Turvallisuuskomitean päätehtävän, kokonaisturvallisuuden yhteensovittamisen, tunnettuuden parantamiseen ja tulevaisuuden ennakoinnin kiistattomaan tarpeellisuuteen. Valinnat varmistivat sen, että seminaarista saatiin mainoksensa mukaisesti sekä poikkihallinnollinen että poikkitieteellinen ideafoorumi, joka toi yhteen suomalaisen varautumisen, kokonaisturvallisuuden ja tulevaisuudentutkimuksen asiat ja ihmiset. Turvallisuustoiminnassa on tunnistettu tulevaisuuden ennakoinnin tarpeellisuus jo pitkään. Oma havaintoni yli kahden vuosikymmenen ajalta puolustusvoimien operatiivisessa ja strategisessa suunnittelussa sekä kriisinhallintatehtävistä mm. Balkanilta kuitenkin on, että yhtään kriisiä tai tapausta ei toteutunut laadittujen skenaarioiden mukaisesti – jokainen tapahtuma käynnistyi shokin kautta, jota ei osattu skenaarioissa ennakoida. Inhorealistisesti voidaan lainata yhdysvaltalaista kenraali Perkinsiä: ”Jos tiedät jotain tulevaisuudesta, on lähes varmaa, ettei se toteudu”. Lähtökohtaisesti on helppo yhtyä Perkinsin näkemykseen, mutta vaikka shokit ovat toistuvasti ”yllättäneet”, niin ilman tulevaisuuden ennakointia ja vaihtoehtoisia skenaarioita emme kykenisi reagoimaan niihin - ainakaan näin hyvin. Shokitkin syntyvät aina jostain, jota ehkä pidetään hyvin epätodennäköisenä tai ”mustana joutsenena”, mutta josta aina on olemassa heikkoja signaaleja. Heikkojen signaalien pohdinta onkin erittäin tärkeä osa skenaariotyötä. Samalla kun niiden toteutumista seurataan, on jatkuvasti varauduttava uusiin shokkeihin, jotka saattavat palauttaa tulevaisuuden ennakointiprosessin uuteen lähtötilanteeseen. Järjestetty seminaari oli erinomaisesti toteutettu ja ajatuksia herättävä. Ennakolta valmistellut skenaariot, niistä tehdyt kuunnelmat johdattivat seminaariväen keskittymään toivotun tulevaisuuden tekemiseen. Itse seminaarin esiintyjät ja tulevaisuusverstaiden vetäjät olivat ammattitaitoisia alansa huippuosaajia. Voin olla kokonaisuuteen erittäin tyytyväinen ja pidän suuressa arvossa seminaarin järjestäjien sitoutumista asiaan. Kiitän Aalto-yliopistoa innovatiivisen ympäristön ja teknisen tuen järjestämisestä, Tulevaisuudentutkimuksen seuraa ja ViheräVerstasta tulevaisuusosaamisen ja -menetelmien jakamisesta sekä Turvallisuuskomitean sihteeristöä kokonaisjärjestelyistä. Lisäksi kiitos kuuluu luonnollisesti kaikille seminaariin osallistuneille –kokonaisturvallisuuden periaatteiden mukaisesti olimme yhdessä tekemässä turvallisempaa tulevaisuutta! Tervehtien, Arto Räty

1


1.

Johdanto

IV kansallinen turvallisuustutkimuksen seminaari järjestettiin 8.5.2014 Espoon Otaniemessä. Seminaarin vastuullisena valmistelijana toimi Turvallisuuskomitea, joka valitsi teemoiksi kokonaisturvallisuuden ja tulevaisuuden. Seminaariin osallistui yli 140 turvallisen tulevaisuuden tekijää. Tämä raportti on kooste kokonaisturvallisuus ja tulevaisuusseminaarin keskeisimmistä tuloksista. Raportissa kuvataan myös seminaarissa käytettyjen skenaarioiden taustat, jotta seminaarin tuloksia voi kukin tulkita lähteisiin ja syntyhistoriaan peilaten. Raportin alussa kuvataan lyhyt johdanto teemoihin, joita seminaarissa alustettiin asiantuntijapuheenvuoroin (ks. ohjelma liitteessä 1). Tämän jälkeen käydään läpi seminaarin valmistelevia toimenpiteitä ja menetelmiä, jotka toimivat seminaarin tulevaisuusverstaiden työskentelyn pohjana. Seminaarissa työskenneltiin neljässä tulevaisuusverstaassa, joita vetivät aihepiiriensä parhaimmat asiantuntijat. (ks. liite 2). Skenaariotaulukko ja skenaariot johdattavat tulevaisuusverstaisiin, joiden käsittely kuvaa verstaiden luonnetta. Tekstit ovat raakamateriaalipohjaisia, suoria otoksia verstaiden työskentelystä. Jokainen verstas oli omanlaisensa, tämä näkyy myös dokumentointitavassa. Verstaiden ristiintaulukointi pyrkii nelikentässä hahmottamaan kokonaisturvallisuuden tulevaisuuden tekijät ja havainnollistamaan ne pääteemat, jotka yhdistivät verstaissa käytyä keskustelua.

2.

Johdatus seminaariteemoihin - kokonaisturvallisuus ja tulevaisuus

Kokonaisturvallisuus - suomalaisen varautumisen toimintamalli

Kokonaisturvallisuus on suomalaisen varautumisen toimintamallia kuvaavana terminä varsin nuori. Sen kehitystarina kokonaismaanpuolustuksesta nykyiseen muotoonsa on varsin looginen ja luonnollinen. Suomessa on pitkä perinne yhteiskunnan laaja-alaisessa kansallisessa varautumisessa, joka pohjautuu yhteistyöhön ja luottamukseen. Turvallisuuden yleinen kehitys, kuten sen laajeneminen uusille toiminta-alueille sekä sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajan hämärtyminen, on johtanut turvallisuuden toimintakonseptien uudelleenmäärittelyyn. Kokonaisturvallisuuden kaksi tunnuspiirrettä ovat keskittyminen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseen ja laaja-alainen yhteistyö. Kokonaisturvallisuuden yleiset ja yhteiset periaatteet on esitetty yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa, joka on valtioneuvoston periaatepäätös vuodelta 2010. Toimeenpanoa ohjataan muun muassa valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisilla selonteoilla sekä hallitusohjelmalla. Turvallisuuskomitealla on tärkeä rooli kokonaisturvallisuuden yhteensovittamisessa. Tiedon jakaminen ja vaihtaminen erilaisten asiantuntijafoorumien kanssa on olennainen osa turvallisen yhteiskunnan ylläpitoa ja kehittämistä. Tähän taustoitukseen nojautuen valittiin seminaarin teemaksi kokonaisturvallisuus. Kokonaisturvallisuus ei ole kuitenkaan koko turvallisuus. Se huomioi laajan turvallisuuskäsityksen mukaisesti turvallisuuden eri ulottuvuudet, mutta itse turvaaminen keskittyy yhteiskunnan kannalta tärkeisiin toimintoihin. Kaikilla toimialoilla on näiden lisäksi huomattava määrä turvallisuuteen liittyviä asioita, joita käsitellään muissa yhteyksissä.

2


Tulevaisuus ja turvallisuus/ Sirkka Heinonen, sivut 3-6

Tapasin tulevaisuudentutkimuksen kansainvälisessä konferenssissa (World Futures Studies Federation) hiljattain professori Johan Galtungin, rauhan- ja konfliktintutkimuksen grand old manin ja perustajan. Kysyin häneltä heti kärkeen, mikä on suurin uhka maailman rauhalle? Hän vastasi: ”Nykyinen talousjärjestelmä, joka synnyttää epätasa-arvoa ja sen kautta konflikteja.” Tulevaisuudentutkimuksen perusteet loi jo 1940-luvulla alan pioneeri Ossip K. Flechtheim. Hän korosti tulevaisuudentutkimuksen tavoitteeksi poistaa isoja, koko ihmiskuntaa vaivaavia ongelmia kuten sodan, konfliktit ja köyhyyden. Tulevaisuus symboloi muutosta, riskejä, epävarmuuksia, yllätyksiä. Tulevaisuudentutkimus auttaa valmistautumaan tulevaisuuden erilaisiin tiloihin ja skenaarioihin. Käytännönläheinen, ongelmakeskeinen ennakointi (foresight) on osa tulevaisuudentutkimusta (futures research). Tulevaisuudentutkimus oppiaineena ja strategia-alueena

Tulevaisuudentutkimus on systemaattista, kokonaisvaltaista, monitieteistä ja kriittistä pitkän tähtäyksen analyysia tulevaisuutta koskevista teemoista ja tulevaisuuden kehitysvaihtoehtoista. Tulevaisuudentutkimus liittyykin näin läheisesti myös turvallisuustutkimukseen. Tulevaisuudentutkimuksen taustalla on systemaattinen tulevaisuusajattelu. Tulevaisuutta voi tutkia ja tulevaisuudentutkimusta voi opiskella. Turvallisuutta voi ja tulee myös tarkastella nyt ja tulevaisuudessa. Aikaperspektiivinä voi olla esimerkiksi vuosi 2020, 2030, 2040 tai vaikkapa 2050. Turvallisuuden käsitettä voi tarkastella neljällä eri tasolla: 1) Objektiivisesti mitattavissa olevana turvallisuutena 2) Koettuna turvallisuutena 3) Kokonaisturvallisuutena ja 4) Turvallisuutena turvattomuuden vastakohtana. Tulevaisuus voidaan hahmottaa maisemana. Tulevaisuusmaiseman horisontissa voi tarkasti katsomalla havaita erilaisia toimijoita, tapahtumia ja nousevia ilmiöitä. Tulevaisuusmaisema voidaan myös nähdä neljässä ulottuvuudessa: 1) ”Tulevaisuus on NYT” tulevaisuus kääriytyy auki joka sekunti; 2) ”Tulevaisuus on LAAJA” - tulevaisuus pitää sisällään useita mahdollisuuksia; 3) ”Tulevaisuus on SYVÄ” - vain osa mahdollisuuksista todentuu nykyhetkeen ja 4) ”Tulevaisuus on NÄHTÄVILLÄ” - etukäteismerkkejä tulevista kehityskuluista voidaan tunnistaa ennakoinnin avulla. Tulevaisuudentutkimukseen liittyy aina pitkän tähtäyksen lisäksi globaalitaso: koko maailman tulevaisuuden tarkastelu. Sitä hahmotetaan toimintaympäristön muutosten tunnistamisen avulla. Toimintaympäristöjä havainnoidaan laajalti, myös ääreisnäöllä. Muutoksia analysoidaan sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti, tarkastellaan keskinäisiä kytkentöjä ja tulkitaan muutoksia, yritetään ymmärtää ja pidetään mielessä tulkintojen vaikeus.

3


Tulevaisuudentutkimuksen kolme perusteesiä ovat: 1. Tulevaisuutta ei voi ennustaa 2. Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty 3. Tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa (Roy Amara 1981) Tavoitteena ei ole ennustaa eksaktisti tulevaisuutta, vaan luodata erilaisia tulevaisuuskuvia, tuoda esiin tulevaisuuden mahdollisuuksia ja arvioida niiden vaikuttavuutta. Lähtökohtana on, että tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, vaan siihen voidaan proaktiivisesti vaikuttaa. Tulevaisuus on tunnistettavissa ja tulkittavissa monentasoisten merkkien kautta (neljällä tasolla): 1) Megatrendit 2) Trendit 3) Heikot signaalit 4) Villit kortit/Mustat joutsenet. Tulevaisuutta kannattaa ennakoida kaikkien näiden neljän tason kautta.

Kuva 1. Tulevaisuus on täynnä riskejä ja epävarmuuksia, joita voi ennakoinnilla hälventää

Megatrendejä

Tulevaisuuteen vaikuttavia globaaleja megatrendejä ovat mm. ilmastonmuutos, väestömuutos (vanheneminen, määrä, monikulttuurisuus), globalisaatio, digitalisaatio ja elämystalous. Ilmastonmuutos tulee laskelmien mukaan johtamaan esimerkiksi siihen, että jo vuonna 2025 äärimmäinen pula puhtaasta vedestä koskee 25 % maapallon väestöstä. Energiajärjestelmien muutos johtaa ekorakennusten, uusiutuvan energian ja nollapäästöisten kulkuneuvojen yleistymiseen.

4


Väestömuutos merkitsee paitsi väestön määrän kasvua kehittyvissä maissa, myös ikääntymistä ja monikulttuurisuuden lisääntymistä kehittyneissä teollisuusmaissa. Globalisaatio ja hyperkaupungistuminen puolestaan näkyvät jo siinä, että yli 50 % maailman väestöstä asuu nykyään kaupungeissa, joista tulee yhä enemmän öljy- ja autoriippuvaisia. Uudenlaista asumista kokeillaan muun muassa Abu Dhabissa, jossa on rakenteilla hiiletön yhdyskunta 50 000 asukkaalle (Masdar City). Digitalisaatio ja ubiikkielämä eivät merkitse vain informaatioteknologian hyödyntämistä, vaan sen konvertoimista eli muuntamista esimerkiksi lääketieteen ja nanotekniikan tarpeisiin. Etelä-Koreassa rakennetaan jo kokonaisia digikaupunkeja ja voi pohtia, syntyykö vastareaktiona teknologiavapaita vyöhykkeitä. Elämysyhteiskunnan merkkejä näkyy esimerkiksi siirtymisessä massatuotannosta räätälöityyn tuotantoon ja teknisistä innovaatioista sosiaalisiin innovaatioihin. Tuotteita ja palveluja suunniteltaessa, markkinoitaessa, myytäessä ja kulutettaessa, suunnitellaan, markkinoidaan, myydään ja kulutetaan nimenomaan elämyksiä. Haasteena nähdä heikkoja signaaleja

Maailman muutoksen megahaasteena on nähdä heikkoja signaaleja, merkkejä orastavista asioista ja tarttua niihin. Slow- filosofia eli hidastaminen eri muodoissaan kuten hiljentämällä vauhtia elämässä, nauttimalla hidasta ruokaa, asumista ja designia on rantautunut jo Suomeenkin. Aluksi hitaasta elämästä oli näkyvillä vain heikkoja signaaleja, eikä sitä otettu vakavasti. Enää hidastamista ei nähdä laiskuutena ja joutilaisuutena, vaan oikean rytmin hakemisena levon ja työn jaksojen välillä. Työympäristössä hitaus ei vain auta jaksamaan, vaan avaa myös ovet luovuudelle. Heikkoja signaaleja näkyy myös lähielämässä, jossa pyritään omavaraisuuteen ruuan, energian ja asumisen suhteen sekä ostamaan ruoka läheltä tai lomailemaan lähiseudulla. Samansuuntainen ilmiö on vertaistuotanto, jossa kuluttajia on alettu ottaa mukaan tuotantoprosessiin, oppilaita opetusprosessiin ja kaupunkilaisia kaupunkisuunnitteluun. Kiinnostavia esimerkkejä on myös vertikaaliviljelyssä ja biomimiikassa. Muun muassa Ranskassa on rakennuksia, joissa ulkoseinä on täynnä viherkatetta, joka tuo vehreyttä, säästää energiaa ja tuottaa hyötykasvejakin. Asia on vielä kokeiluasteella, jotta homevauriot pystytään välttämään. Biomimiikassa on kyse luonnon jäljittelystä esimerkiksi rakentamisessa. Esimerkkinä kokeilut, joissa on pyritty jäljittelemään ikkunoiden rakentamisessa Lotus-kukan lehden luontaista kykyä hylkiä likaa. Mustat joutsenet muuttavat maailmaa

Villit kortit eli mustat joutsenet muuttavat maailmaa eniten. Mustat joutsenet ovat harvinaisia, epätodennäköisiä, yllättäviä ja odottamattomia tapahtumia, joilla on toteutuessaan hyvin suuria vaikutuksia. ”Maailmaa muuttavat eniten äärimmäisen epätodennäköiset ja odottamattomat tapahtumat” (Nassim Taleb ”Black Swan” 2007). Maailmaa ovat eniten muuttaneet odottamattomat tapahtumat kuten terrori-isku vuonna 2001, tsunami vuonna 2004, Islannin tuhkapilvi vuonna 2010 ja Fukushiman kolminkertainen musta joutsen (maanjäristys + tsunami + ydinvoimalaonnettomuus) vuonna 2011.

5


Mustien joutsenten ei tarvitse aina olla negatiivisia asioita. Vaikeampaa on miettiä myönteisiä mustia joutsenia: tällainen voisi olla vaikkapa jonkun arvokkaan mineraaliesiintymän löytyminen Suomessa tai geneerisen, kaikkiin syöpälajeihin tehoavan täsmälääkkeen läpimurto. Tulevaisuuteen valmistautumiseksi onkin hyvä miettiä, millaisia mustia joutsenia – ”ennakoimattomia” tapahtumia - ylipäänsä voisi lehauttaa lentoon. Myös Suomen eduskunnan maailmassa ainutlaatuinen tulevaisuusvaliokunta on kysynyt kansalaisilta mustia joutsenia Suomen tulevaisuuden taivaalla. Parhaimmat esseekuvaukset on koottu kirjaksi. Syrjäytyminen uhkana Suomessa

Suurimpana uhkana Suomessa on eräiden arvioiden mukaan syrjäytyminen. Työssä olevia puolestaan ahdistavat sirpalemaisuus, urbaani hektisyys ja äärimmäiset tehokkuusvaatimukset. Ihmiset hakevat elämään mielekkyyttä ja tasapainoa eri elämänalueiden välillä. Halu rytmittää ajankäyttö omien tarpeiden mukaan on kasvanut. Pitää päästä eroon yltiöyksilöllisyydestä ja toimia yksilönä yhteisössä ja yhteiskunnassa. Avainkysymys on, miten ihmiskunta pystyy tuotannossaan ja toiminnoissaan asemoitumaan osaksi luontoa – ei resursseja ja energiaa tuhlaten vaan vastuullisena toimijana ja kuluttajana viisaita valintoja tehden, lähimmäisistään ja itsestään huolta pitäen Vaikka maapallo ja sen resurssit ovat rajalliset, niin oppimisella ei ole rajoja. Jos on vahva tahtotila, voidaan edetä vääjäämättä parempaa tulevaisuutta tehden, vaikkakin pienten askelten kautta. Suuri kysymysmerkki ja tarkempaa ennakointia edellyttävä tutkimuskohde Suomen – ja koko ihmiskunnan – turvallisuuden kannalta on ihmisen ja koneen välisen vuorovaikutuksen ja yhteenliittymien tulevaisuus.

6


3.

Seminaarin valmistelu ja menetelmät

Seminaarin valmistelu aloitettiin palaverilla Aalto- yliopiston edustajien kanssa heinäkuussa 2013. Seminaarin valmisteluista ja menetelmän valinnasta vastasi Turvallisuuskomitean sihteeristö yhdessä ViheräVerstaan kanssa. Ongelmanomistajamenetelmää sekä tulevaisuustaulukointia päätettiin käyttää menetelmällisinä lähtökohtina valmiussihteerien tulevaisuuspajassa, joka järjestettiin Sisäministeriössä 11.3.2014. Tulevaisuuspajassa syntyivät skenaariot ja kuunnelmat seminaariin. Valmiussihteerien tulevaisuuspaja oli merkittävin yksittäinen valmisteleva toimenpide ennen seminaaria.

3.1

Valmiussihteerien tulevaisuuspaja 11.3.14 - skenaarioiden ja kuunnelmien synty

Seminaarin tulevaisuusverstaiden työskentelyn pohjaksi laadittiin FAR- menetelmällä skenaariotaulukko. Huoltovarmuuskeskuksen huoltovarmuuden skenaarioihin ja Suomen akatemian työpajaan pohjautuvan taulukon laativat Huoltovarmuuskeskus, Turvallisuuskomitean sihteeristö ja ViheräVerstas Oy. Skenaariotaulukkoa jalostettiin valmiussihteerien tulevaisuuspajassa, johon osallistui lähes kaikkien hallinnonalojen asiantuntijoita. Tulevaisuuspajassa ministeriöiden valmiussihteerit pääsivät tekemään tulevaisuusskenaarioita Marja-Liisa Viherän johdolla. Tulevaisuuspajan tarkoituksena oli muodostaa aiemmin FAR- menetelmällä muodostettuihin skenaariotaulukoihin polut, ja kuvata skenaarioita lyhyesti. Skenaariotaulukosta muodostettiin valmiussihteerien kommenttien ja keskustelun perusteella kolme tulevaisuutta; todennäköinen, epätoivottu ja toivottu. Skenaariopolut merkittiin skenaariotaulukkoon väreittäin. (punainen= epätoivottu, sininen= todennäköinen ja vihreä = toivottu.) Muodostuneet skenaariot pyrittiin viemään ”tulevaisuuden arkeen” kuunnelmien avulla. Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään, jonka jälkeen ViheräVerstaan avustajat jakoivat ryhmän jäsenille roolikortit, joista ilmeni henkilön ammatti sekä kaksi luonteenpiirrettä. Ryhmien piti nyt keksiä tilanne, jossa he implementoivat kutakin skenaariota niin, että skenaariopoluista nostetut pääteemat tulivat käsitellyksi. Kuunnelmissa osallistujien oli tarkoitus päästä oman työroolinsa ulkopuolelle ja ajatella asioita oman roolikorttinsa henkilön ammatin ja luonteen kautta. ViheräVerstas editoi kuunnelmat muutaman minuutin mittaisiksi. Kuunnelmien pohjalta ViheräVerstas valmisteli kuvaukset kustakin kolmesta skenaariosta. Nämä kuvaukset sekä kuunnelmat olivat katseltavissa ja kuultavissa seminaarin internet – sivustolla ja ne toimivat näin johdantona ja ajatuksen herättäjänä jo ennen seminaaria. Edellä kuvatulla menetelmällä luotiin seuraavalla sivulla oleva skenaariotaulukko sekä skenaariot.

7


3.2

Skenaariotaulukko ja skenaariot

Muuttujat

VUONNA 2025

Globaalit

Ympäristöuhjat, Muuttuva ilmasto, luonnovarojen riittävyys -> väestön liikkeet

Epätasaisesti kehittyvä, globaalistuva kybertoiminta-ympäristö, digitalisoituva maailmanja kansantalous, ”Internet-talous”

Valtioiden poliittinen, taloudellinen ja teknologinen kehitys ja keskinäisriippuvuus, positiivisessa mielessä

Väestönkasvu ja ikärakenteen muutokset, kaupungistuminen

Yhteiskunnallinen hyvinvointi ja vakaus sekä sosiaaliset muuttujat

Oikeusvaltion ylläpito kokonaisuuden tukena

Julkisen palvelutuotannon yksityistäminen ja ulkoistaminen

Kansalaisten toimeentulon ja hyvinvointivaltion ylläpito (mm. kuntaja aluehallinnon muutokset)

Yhteiskuntarauhan horjuminen

Polarisaation tion kasvu

Luottamus, yhteisöllisyys

Kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon

Sosiaalisen epätasaarvon kasvu

Arvojen ja asenteiden koveneminen

Kulttuuriset

Monikulttuurisuus ja -kielisyys

Monokulttuurisuus ja -kielisyys, eristäytyminen

Ketterä ilmiökulttuuri, tosi-tv-kulttuuri

Kansallinen henkinen pääoma

Koettu turvallisuus

Turvattomuus

Korkea turvallisuuden tunne (pun ja vih)

Oikea turvallisuustietoisuus, tietoon perustuva

”Ostoturvallisuus”

Suomen paikka maailmassa

Suomi tiiviisti mukana globaaleissa arvoverkoissa ja integroituneissa kauppa- ja pääomavirroissa

Suomen katse Euroopassa, EU:ssa ja EMU:ssa ”TÄMÄ ENEMMÄNKIN TOIVOTTAVAA, MUTTA TODENNÄKÖINEN”

Suomi tiiviissä yhteistyössä vain lähivaltioiden kanssa

Suomen pyrkimys omavaraisuuteen

Elinkeinorakenne Suomessa

Teknologiaintensiivinen palvelu- ja immateriaalituotanto, bio, cleantech ym.

Luonnonvara- ja resurssi-intensiivinen tuotantorakenne, perinteisen teollisuuden rooli politiikkaa ohjaavana tekijänä

Suomi tytäryhtiötaloutena, pääomatulot voittopuolisesti Suomen ulkopuolelle

Valtio voimakkaana toimijana elinkeinoelämässä

Turvallisuusosaaminen

Turvalaitteiden ja -järjestelmien tuntemus

Mediakasvatus

Kommunikaatiotaidot

Yhteistyö-/ neuvottelutaidot

Kuva 2. Skenaariotaulukko

8

Turvallisuus kasvatus koteihin ja kouluihin


Epätoivottu Pelle Pelokas – Pelko ohjaa suomalaista yhteiskuntaa

Epätoivottu tulevaisuus: http://youtu.be/NMOunRK5ofA Yhteiskunnallinen rauhattomuus oli saanut alkunsa toteutuneista ympäristökatastrofeista ja niiden aiheuttamista väestön liikkeistä. Väestö on muuttanut ulkomailta suurin joukoin Suomeen, jossa olosuhteet ovat vielä kohtuulliset. Rannikolla tosin pelätään vedennousua ja Pohjanmaan jokien tulviminen on arkipäivää. Toisten hätä on toisten rikkauksien alku, mm. turvalaitteita valmistetaan ja myydään runsaasti. Vakuutusyhtiöt nostavat maksujaan, mutta asiakkaita riittää. Kukin pitää huolta omista asioistaan ja talot suojataan turvalaitteilla. Näin tekevät ne, joilla on varaa. Köyhyys on lisääntynyt ja samalla aiheuttanut hyväosaisissa yhä suurempaa turvattomuudentunnetta ja tarvetta varautua ulkopuolisia uhkia vastaan. Ihmiset vetäytyvät omiensa joukkoon, kaikkea tuntematonta pelätään, niin kulttuuria kuin ulkomailta tulleita turvapalvelujakin. Luottamus yhteiskuntaa kohtaan on olematonta. Pyrkimys omavaraisuuteen on vahva. Luotetaan vain omaan maanviljelyyn, turvapalveluun, infrastruktuuriin jne. On palattu luonnonvara- ja resurssiintensiiviseen talouteen; perinteistä teollisuutta, puu- ja metalliteollisuutta arvostetaan omavaraisuuden takuumiehinä. Valtio on voimakas toimija elinkeinoelämässä, mm. energiatuotanto on valtion hoidossa kokonaan samoin kuljetuspalvelut. Jo pienestä pitäen kaikki opetetaan käyttämään turvalaitteita ja tuntemaan turvajärjestelmät.

9


Todennäköinen Pelle Neuvoton – Suomi ajelehtii globaaleissa virroissa

Todennäköinen tulevaisuus: http://youtu.be/SVN82WDTNFg On siirrytty vihdoin ubiikkiyhteiskuntaan, kaikki ovat yhteydessä kaikkiin koko ajan, niin tavarat kuin ihmisetkin. Kybertoimintaympäristö on globaali ja epätasaisesti kehittynyt. Pienenä yksityiskohtana voi mainita, että enää ei ole mahdollista, että lentokone katoaa, siitä pitävät satelliittitiedustelupalvelut huolen. Mutta köyhillä alueilla ei kaikilla ole vielä edes puhelinta. Nämä ihmiset pysyvätkin köyhinä, sillä maailman talous on siirtynyt kokonaan nettiin. Julkinen palvelutuotanto on yksityistetty ja ulkoistettu, yhteiskunnan jakamilla palveluseteleillä saa minimipalvelut, (mm. eutanasian saa hoidettua palveluseteleillä). Globaalitalouden vaatimuksesta monikielisyys ja -kulttuurisuus ovat valtiovallan painopistealueita. Kouluissa opetetaan useita kieliä ja maahanmuuttajat ohjataan myös kielikoulutukseen. Monikulttuurisia kulttuurikeskuksia on perustettu joka puolelle. Tästä huolimatta juopa eri kansalaisten välillä on vielä iso ja aiheuttaa turvattomuuden tunnetta. Niinpä turvapalveluilla on kysyntää, erilaisia valvontalaitteita myydään. Turvapalvelujen tarjonta on kansainvälisten turvayhtiöiden käsissä. Suomessa toivotaan, että EU ja Emu ratkaisevat kansainväliset ongelmat, mm. kyberturvallisuuden osalta. Ulkomaisia turvapalveluja ei osata pelätä. Suomessa toimii useita tytäryrityksiä sekä terveyden, kuljetusten, energian että turvallisuuden alalla. Pääomatulot siirtyvät ulkomaille, lähinnä veroparatiiseihin. Vaikka useat puolueet ovat vaalipuheissa esittäneet veroparatiisien alasajoa, heidän voimansa eivät ole riittäneet. Tässäkin asiassa on jättäydytty EU:n varaan. Turvattomuus nähdään usein median aikaansaamana tunnekuohuna ja siksi mediakasvatus kouluissa nähdään tärkeänä.

10


Toivottu Pelle Peloton - Suomi mukana ketteränä toimijana ja tekniikan osaajana kansainvälisissä verkoissa

Toivottu tulevaisuus: http://youtu.be/kC6SyyhUj58 Yhteiskunnallinen kehitys perustuu näkemykseen yhteistyön merkityksestä poliittisen, taloudellisen ja teknologisen kehityksen alueella. Nähdään, että kansat ovat toisistaan riippuvaisia ja sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävä kehitys on ainoa mahdollisuus säilyttää globaali tasapaino. Länsimaissa tapahtunut ympäristökatastrofien sarja vauhditti kestävän kehityksen visiota. Onneksi katastrofien seuraukset olivat vielä korjattavissa, tosin ei kaikkien osalta, sillä hirmumyrskyjen seurauksena tuhoutui kokonainen kaupunki. Mutta ihmiset oppivat shokkien jälkeen. Saavutetun seesteisen kauden aikana huomataan kansalaisten hyvinvoinnin olevan riippuvainen toimeentulosta ja hyvinvointivaltion ylläpidosta. Näistä asioista ei tingitä. Niinpä luottamus ja yhteisöllisyys kukoistavat, kansalaiset voivat ja saavat ja heidän toivotaan vaikuttavan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Kansallisesta henkisestä pääomasta huolehditaan koulujen, kirjastojen, aikuiskasvatuslaitosten, taiteen ja tieteen avulla. Byrokratiaa on vähennetty ja ketterä ilmiökulttuuri vallitsee. Aikoinaan popup- ravintoloista alkanut ja maailmanmaineeseen noussut suomalainen oma-aloitteisuus leviää ja vahvistuu edelleen. Joka korttelilla ja kylällä on oma ilmiönsä muille jaettavaksi. Verkostoituneessa maailmassa tieto leviää nopeasti, ja kaikelle löytyy matkijansa. Kansalaisille jaetaan tietoa sekä viranomaisten toimesta että muutenkin median välityksellä turvallisuuteen kuuluvista asioista. Menneen vuosikymmenen kokemukset ovat opettaneet oikeanlaisen turvallisuustietoisuuden merkityksen. Katastrofien sattuessa ollaan valmiita toimimaan oikein, eikä paniikkeja synny. Elinkeinorakenne on teknologiaintensiivistä palvelu- ja immateriaalituotantoa, mm. peliteollisuus kehittyy ja kasvaa edelleen, se on laajentunut käsittämään kaikki elämän alueet, mm. terveyden ja elämäntavan, puhumattakaan opetuksesta. Turvallisuuskasvatukseen kiinnitetään paljon huomioita, mm. neuvottelutaitoja opetellaan kaikissa opinahjoissa.

Skenaariot ja kuunnelmat toteutti

11


3.3

Seminaarin verstaiden valmistelu

Seminaarin tulevaisuusverstaat muodostettiin niin ikään näiden skenaarioiden pohjalle. Neljässä tulevaisuusverstaassa aiheita käsiteltiin kokonaisturvallisuuden toimeenpanon näkökulmasta ongelmanomistajamenetelmän1 kautta. Keskusteluissa tavoitteena oli löytää aiheeseen sekä viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen kuin kansalaistenkin näkökulma. Verstaissa oli osanottajia eri hallinnonaloilta, elinkeinoelämästä sekä järjestökentältä.

3.4

Tiedonkeruu ja analysointi

Seminaariraporttia varten seminaarin järjestelyt ja sisältö dokumentoitiin tarkasti. Lähtökohtana oli, että kaikki saavat äänensä kuuluviin. Seminaarin alku- ja loppupuheenvuorot nauhoitettiin ja niistä havainnoitiin tärkeimmät nostot. Jokaisessa verstaassa oli oma sihteerinsä, joka kirjoitti muistiin keskustelun hedelmiä, jotka näkyivät verstastyöskentelyn ajan verstaaseen osallistujille. Verstaita arvioi myös Yhteiskuntaturvallisuuden seuran edustajat. Tämä raakadata laitettiin seminaarin sivustolle heti seminaaripäivän jälkeen, näin kaikilla oli mahdollisuus tutustua eri verstaiden tärkeimpiin keskustelunaiheisiin, havaintoihin ja ratkaisuihin. Sihteerien lisäksi verstaissa oli myös omat twitter- sihteerinsä, myös twiittien sisältö on huomioitu ja hyödynnetty raporttia tehtäessä. Kaikille seminaarin osallistujille lähetettiin palautekysely, jossa erityisesti haluttiin tietää jäikö seminaarissa jotain sanomatta? Myös palautekysely antoi omalta osaltaan lisätietoa raporttiin ja mahdollisti sisällön parantamisen vielä seminaarin jälkeenkin. Palautekyselyyn vastasi 48 seminaariin osallistunutta.

1

12

Ongelmanomistajamenetelmässä ongelmanomistaja ensin kertoo noin 5 minuutin ajan omasta alueestaan ja kysyy sitten: Mutta miten? Yleisö toimii asiantuntijana ja vastaa kysymykseen. Puheenjohtaja johtaa puhetta ja sihteeri kirjoittaa vastaukset kaikkien nähtäville. Kun vastauksia on tullut tarpeeksi, ongelmanomistaja etsii niistä hyviä ehdotuksia – ainakin kolme – ja jatkaa sitten kysymyksellä: Mutta miten? Asiantuntijat vastaavat, sihteeri kirjoittaa ylös ja puheenjohtaja innostaa vastaamaan. Näin jatketaan, kunnes ongelmanomistaja on tyytyväinen. Usein myös asiantuntija – yleisö – saa paljon uutta ajateltavaa omaan työhönsä.


4.

Seminaarin tulevaisuusverstaat

4.1

Turvallisuuskasvatus ja turvallisuustietoisuus

”Jokainen ihminen ja kansalainen on turvallisuuskasvatuksen arvoinen. Jaettu turvallisuus tarvitsee osallistumistasi.#kotusem#kotusem1” ”Media education, media literacy, wiser use of internet, system intelligence, capability to prioritize, shared responsibility#kotusem1”

4.1.1 Taustaa Kasvatus on luonteeltaan arvosidonnaista ja pitkäjänteistä, kun tietoisuus on puolestaan uskomus- ja mediasidonnaista. Turvallisuuskasvatus perustuu siten arvopohjaan ja turvallisuustietoisuus kommunikaatioon. Onko kasvatus tiedettä, vaikka kasvatus ei ole objektiivista? Kasvatushan ei ole arvovapaata, vaan arvosidonnaista toisin kuin muut tieteet. Aina pitää kysyä, mihin kasvattaa, mikä on kasvatuksen tavoite. On erimielisyyksiä siitä, onko kasvatuksen tehtävä palvella talouselämää tai yhteiskuntaa, vai tuottaa eheä kokonaisvaltainen ihminen. Kasvatuksen tehtävänä on edistää ”hyvää elämää”, joka sisältää kyvyn dialogiin. On pohdittava valmistetaanko ihmisiä jotain vastaan vai jonkin puolesta. Kuinka kyetään synnyttämään kansalaisten mieliin tarpeellinen terve epäluulo säilyttäen samalla kyky terveeseen luottamukseen. Kasvatuksessa lähtökohtana ei voi olla epäluulo vaan tasapainon saavuttaminen. Turvallisuustietoisuuden osalta on ilmeistä, että medioihin ei voi luottaa. Sen vuoksi kyky arvioida tietoa nousee keskeiseksi kansalaistaidoksi ja luotettavan tiedon tarjoaminen tärkeäksi yhteiskunnan palveluksi. Kylmän reaalipolitiikan maailmassa esimerkiksi aseistariisuminen perustuu luottamukseen, mutta siihen sisältyy verifikaatio; luota, mutta varmista. Opettajankoulutuksen sisällön ajantasaisuus ja kyky ottaa reaalimaailman kovia tosiasioita ja asenteita huomioon kasvatuksessa ja koulutuksessa on asia johon ei voida vastata lyhyellä äkkikäännöksellä vaan pitkäjänteisellä toiminnalla, jota kasvatus on. Tähän liittyy teesi kokonaisvaltaisesta ihmisestä, renessanssi-ihmisestä, jolla on tasapainossa soul, spirit and skill eli sielun, hengen, käytännön ja ammatillisten taitojen hallinta. Vaikka maailma olisi uhan alla, niin pitää jaksaa istuttaa omenapuu ja uskoa elämään. Tietoisuudessa on kysymys mediakasvatuksesta ja kommunikaatiotaidoista. Mediakasvatuksen sisältö ja yksilön valmius tuottaa ja ottaa vastaan informaatiota, sekä osallistua vuorovaikutukseen erilaisissa yhteisöissä on perusta tietoisuudelle. Turvallisuustietoisuudessa media ei ole totuuden välittäjä. Erityisesti aikoina, jolloin vallitsee kireä ilmapiiri, niin kuin nyt, media ei ole totuuden välittäjä, eikä se sitä ehkä koskaan ollutkaan. Media on kriisin aikana erityisen propagandistinen: koskaan ei voi olla varma siitä, kuka on tuottanut minkä informaation ja missä. Jos täyttä luottamusta ei ole, niin millä valmiuksilla voidaan ottaa vastaan tietoa kohtuullisilla varmuuksilla? Sosiaalisen median toiminnasta kriisitilanteessa meillä on kokemusta – se on osin samanlaista pötypuheen ja huhujen levittämistä, tunnepohjaisen tiedon välittämistä, jollaista oli aikoinaan radiopropagandassa sen tullessa uutena välineenä tietoisuuteen. Lisäksi täytyy huomata, että voi tulla muitakin kuin ihmisen aiheuttamia kriisejä. Äkillisten luonnonoikkujen seurauksena voi tapahtua jotain sellaista, mikä ei oikeastaan mahdu

13


siihen median välittämään tietoisuuden kuvaan jolla turvallista maailmaa ympärillemme rakennetaan. Joudutaan kysymään, että onko käytännön toimivalmiuksia silloin olemassa ja jos ei ole niin miten niitä hankkia? Kysymys kuuluu: Mihin tiedonlähteeseen yllättävässä tilanteessa voi luottaa? Olisiko sitten niin, että Suomessa Yleisradion velvollisuus olisi olla ensisijainen nopea tiedonlähde ja kuinka paljon voimme siihen luottaa? Mitkä ovat turvallisuus kasvatuksen ja tietoisuuden periaatteet?

4.1.2 Keskustelua Mihin yhteisöön kansalainen tuntee kuuluvansa? Tapahtuu polarisaatiota ja erottautumista perinteellisestä suomalaisuudesta; osa nuorista on jo nyt maailmankansalaisia, joiden viiteryhmä ei noudata kansallisia rajoja – toisaalta osalla kompetenssi johtaa syrjäytymiseen ja eräänlaiseen alkoholi ja anarkismi elämänmuotoon. Kummankin ääripään taholta kansallisvaltion rooli totuudellisen tiedon tuottajana kiistetään. Helsingissä ja joissain muissa isoissa kaupungeissa on näkyvissä maahanmuuton mukanaan tuomaa eriarvoistumista. Ylhäältä annettujen totuuksien arvo vähenee ja yksilöllisten näkökulmien arvo lisääntyy, vastalääkkeenä voidaan nähdä sivistyksen lisääminen. Mediakasvatuksen ydinkysymyksiä on, pitääkö tietää todellisuuden raakuudesta? Vai jäädä todellisuuden ulkopuolelle? Jos kerrotaan pahoista asioista, niitä vastaan osataan myös puolustautua, sekä varoa niitä. On opittava sietämään epävarmuutta ja elämään vaarojen kanssa. Yhteiskunnallinen resilienssi (sietokyky) vaatii, että on pakko oppia selviämään pahalta, jotta pysyisi eheänä persoonana. Tietoisuus perustuu paljolti vallitsevaan mediakulttuuriin ja uskomuksiin. Kriittinen medialukutaito helpottaa erilaisten tietolähteiden arviointia ja käyttöä sekä osallistumista kansalaisyhteiskunnassa käytävään toimintaan ja keskusteluun. Kommunikaatiotaidot ovatkin vuoden 2025 tärkeä kyky, erityisesti kyky kommunikoida muiden kanssa. Tämä edellyttää myös luottamusta digitaalisiin välineisiin ja medioihin, sekä kykyä tunnistaa niiden riskit. Viestintäkompetenssia ja turvallisuustietoisuutta tarvitaan yhteiskunnan rakentamiseen. Tärkeä valmius turvallisuuteen on sivistys. Sivistyksellä on merkitystä yhteisten arvojen luomisessa. Eri ikäluokkien arvot poikkeavat toisistaan ja globaaliajattelu luo uusia arvoja. Arvojen muutos on myös mahdollisuus turvallisempaan maailmaan. Yhteisöllisyyteen kasvaminen on tärkeää ja siihen pitää kasvattaa. Kokonaisturvallisuus käsitys tulee ottaa pohjakäsitteeksi. On tärkeää oppia, miten saada ääripäät keskustelemaan keskenään polarisaation pienentämiseksi. Peruskoulun oppimisympäristöjen tulee olla monipuolisempia ja lapsille tulee muun muassa opettaa henkilökohtaisesti riskienarviointia. Neuvottelutaitojen opettelua voi sisällyttää lähes päivittäin koulun arkeen. Median välittämä kuva turvallisuudesta näkyy erityisesti negatiivisten uutisten roolin kannalta. Konfliktitilanteessa ei välttämättä ole mahdollista juuttua kiistelyyn totuudesta, mutta myöskään ylhäältä annettu totuus ei välttämättä toimi. Tärkeää olisi pystyä rakentavaan, tulevaisuuteen suuntautuvaan toimintaan. Informaatiotulvan suhteen tarvitaan arvottamiskykyä, ja kykyä priorisoida. Sosiaalinen media ja uudet mediat herättävät monia kysymyksiä, emotionaalista liikehdintää, uusheimoistumista ja yksityisyyden turvallisuuden tunteen vähenemistä. Tietoisuuden suhteen media ei ole kasvatusvastuussa, mutta tosi-asia on, että nuoret oppivat mediasta. Länsimaisen kulttuurin kommunikaatio on ollut myös yhteyttä Jumalaan. Missä ja ketkä ovat uusheimojen jumalia?

14


4.1.3

Yhteenveto

Turvallisuuskasvatusta ei tarvita omana oppiaineena, vaan osana yleisempää osaamista 2025 koulutusajattelussa. Erityisesti viestintätaitojen, moraalikasvatuksen ja globaalietiikan merkitys on keskeistä. Nämä ovat osa globaalia mediakasvatusta. Kommunikaatio luo yhteisön, on opittava elämään vaaran ja muutoksen kanssa. Myös nuoret ovat turvallisuuden tuottajia ja myös vanhat tarvitsevat koulutusta. Tarvitaan kokonaisvaltaisen turvallisuuskasvatuksen tavoiteohjelma. Suomalaista identiteettiä turvallisuuskasvatuksen arvoperustana on vaalittava ja medialukutaitoa on järjestelmällisesti parannettava. Saattaisi olla järkevää kehittää asevelvollisuuden rinnalle jonkinlainen kansalaispalvelus osaksi kotoutumista ja vastavoimaksi segregaatiolle. Lähdekriittisyys on osa mediaosaamista, totuus ei aina ole verkoissa. Wikipedia ei esimerkiksi kelpaa tieteelliseksi lähteeksi. Tarvitaankin kokonaisvaltaista turvallisuuskasvatuksen tavoiteohjelmaa ja toiminnallisia menetelmiä, jotka tavoittavat kaikki. On hyvä muistaa, että nuoret ovat vastaanottavia ja he pitävät turvallisuutta tärkeänä tekijänä. Turvallisuuskasvatuksen tulisi opettaa riskien arviointiin. Täydellisesti pehmustettu yhteiskunta ei tuota parasta turvallisuuskasvatustulosta, vaan (hallitun) vaaran kanssa on opittava elämään. Myös erilaisia yhteisöjä on opittava arvottamaan ja kunnioittamaan toista ihmistä, näin suojaa myös itseään. Tarvitaan myös kasvatusta resilienttiin asenteeseen - kykyyn toipua, sopeutua ja joustaa. Käytännön turvallisuusosaaminen on tärkeää, sillä ihmiset ovat hyvin avuttomia onnettomuuden edessä. On hyvä opettaa ja harjoitella oikeita toimintamalleja vaaratilanteista selviämiseen, esimerkiksi tulipalojen varalta. Aikuisten ja nuorten keskustelut auttavat suhteuttamaan kuulemansa ja näkemänsä, ymmärtämään järjestelmiä ja sitä, miten viestit muodostuvat ja muokkaavat maailmankuvaa. On hyvä myös havaita, että esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on paljon keskustelujen vääristäjiä ja väärän tiedon välittäjiä. Kukaan ei saakaan jäädä yksin sosiaalisen median käyttäjäksi. Medialukutaidon merkitys kasvaa nopeasti osana yleistä turvallisuuskäsitystä. Totuudella on oma perimmäinen merkityksensä, mutta Ukrainan kriisiin liittyvä informaatiosota on osoittanut, että kyky ymmärtää kehityskulkuja ja priorisoida saatua tietoa ovat välttämättömiä kun totuus piiloutuu harmaan ja mustan propagandan taakse. Kansalaista ei voi yksin asettaa vastuuseen median ymmärtämisestä vaan valtiolla on rooli tiedon prosessoinnissa ja saattamisessa kansalaisten käyttöön. Palautekommentti Turvallisuus osana hyvää elämää tulisi nähdä syvemmin ja selvemmin. Hyvä elämä on tässä yhteydessä ideaalinen käsite; ideaalisuus on tässä aristoteelista ideaalisuutta eli yhteydessä sekä tosiasialliseen hyvään ja elämäntäyteiseen olemiseen että abstraktiin hyvän elämän ihanteeseen, joka ei ole ehkä edes käsitteellistettävissä vaikkakin pitkälle käsitettävissä

15


4.2

Teknologia turvallisuuden takaajana

”#kotusem2 Ajantasainen ja luotettava tieto ympäristön tilasta voi lisätä turvallisuuden tunnetta.”

4.2.1 Taustaa Peruskysymys: Miten teknologialla edistetään “Pelle Peloton”-tulevaisuutta? Voidaan muotoilla myös: mitä ovat luottamusta ja yhteisöllisyyttä lisäävät, pelokkuutta vähentävät, riskeihin ja yllätyksiin varautuvat ratkaisut? Mitä tämä edellyttää kyberturvallisuuden osalta? Onko lisääntyvä turvateknologia tätä tukevaa: rikosten ja onnettomuuksien, muun muassa tulipalojen ilmoitinjärjestelmät, kameravalvonta, GPS- paikannus, etävalvonta ja kulunvalvonta. Mitä ovat muut tärkeät teknologiat, jotka vievät kohti toivottua visioita? Onko teknologian arvioinnissa kyse riskien vähättelystä vai turhien pelkojen lietsonnasta? Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hidas eteneminen johtaa riskien vähättelyyn ja vapaamatkustajuuteen päästöissä. Yhtäältä turhia pelkoja käytetään liiketoiminnassa hyväksi, kuten tekevät turvavälineitä myyvät yritykset: “Teidän lapsenne on autossa ilmeisessä vaarassa, ellette osta tätä parasta turvaistuinta”. Toisaalta geenimuuntelulla pelottelu on tyypillinen esimerkki pelkojen varassa ratsastamisesta.2 Geenimuuntelun hyväksymisen umpisolmu osoittaa, että tutkimuksista huolimatta turvallisuustietoisuus ei saavuta ihmisiä, sillä kertyneestä turvallisuuteen liittyvästä tiedosta huolimatta asenteet ovat tiukassa ja esimerkiksi Snellman Oy mainosti vastikään näyttävästi, ettei se käytä rehuna geenimuunneltua soijaa.

4.2.2 Keskustelua Tulevaisuudessa yksityisyys nousee yhä tärkeämpään asemaan ja Pelle Peloton -visiossa käyttäjä (yksilö) hallitsee itseään koskevaa tietoa. Isot yritykset eivät enää kontrolloi tilannetta. Yksilön ja yhteiskunnan tiedon avoimuuden ja salaisuuden pelisäännöt määritellään yksilön ja yhteiskunnan tarkoitusten ja toiveiden mukaan. Samalla luodaan riittävästi sanktioita pelisääntöjen rikkomisesta. Mikään järjestelmä ei toimi täydellisesti. Yksilön jääminen järjestelmän ulkopuolelle ei ole riski, mutta riski syntyy, jos yksilö jää järjestelmän sisälle taistelemaan. Teknologiaidentiteetin vahvistaminen – samanlaiset mahdollisuudet kaikille (heikko-osaiset - parempiosaiset) on tärkeä. Mitkä voivat olla konkreettisia keinoja tämän parantamiseksi? Kybermaailmassa yksilö voi päättää omien tietojensa näkyvyydestä, mutta yksilöllä ei voi olla absoluuttista valtaa omien tietojensa hallintaan. Tiedonhallintasysteemissä määrätyllä taholla on tietyt tiedot kaikista ihmisistä, muista tiedoista yksilön täytyy itse päättää. Tiedonhallintasysteemin täytyy olla sellainen, että yksilö ei voi sitä hajottaa. 2

16

”Yli 130 riippumattomien tutkimusryhmien tutkimusprojektia 25 vuoden ajalta osoittaa, että bioteknologia ja ennen kaikkea geenimuuntelu ei ole erikseen tarkasteltuna riskialttiimpaa kuin perinteiset kasvinviljelymenetelmät” (EC 2010). EU rahoitti turvallisuutta arvioivia hankkeita noin 300 milj. €:lla vuosina 1982 – 2010.


Lainsäädäntö on yksityisyyden säätelyn lähtökohta, esimerkiksi verotusta ei pääse karkuun. Yleensä lainsäädäntö laahaa kuitenkin aina perässä, joten se ei ole paras keino turvallisuusteknologian kehittämisessä. Ongelmat ovat globaaleja. Lainsäädännön perusteet ovat kunnossa, mutta riskinä ovat yksilöt ja halu puuttua tilanteeseen. Pystyykö teknologialla hallitsemaan turvallisuutta vai meneekö teknologian kehitys edellä? Tänä päivänäkin esimerkiksi kuluttajia profiloidaan ostamiensa laitteiden ja tuotteiden perusteella. Älylaitteiden kautta tieto meistä menee globaaleille toimijoille – yksilöillä (yksilön tiedoilla) käydään kauppaa. Yksilö ei pysty nykypäivänä hallitsemaan tietojaan, mikäli esimerkiksi haluaa käyttää nettikauppoja, joutuu hyväksymään sivuston evästeet. Teknologia ei ole ainoa väline, mutta se on välttämätön väline turvallisuuden varmistamiseen. Tulossa olevaa pelätään, mutta voi käydä niin, että vanha (esimerkiksi vanhat passit vs. biopassit) muuttuu uhkaksi turvallisuuden kokemisen suhteen. Ammattilaisten ja kansalaisten suhtautuminen on keskeinen kysymys. Uusia rooleja syntyy ja ammattilaisuuden raja häviää. Tietojärjestelmät työvälineenä tasavertaistavat. Kansalaisen hallintapaneeli on yksi ratkaisu hallita yksilöllisyyttä. Mallissa jokainen saa syntyessään hallintapaneelin, jossa voi itse määrittää, mitkä tiedot ovat julkisia ja mitkä eivät. Esimerkiksi sosiaaliturvatunnus olisi kansalaisen puhelinnumero ja sähköposti. Hallintapaneeli voi toimia esimerkiksi kirjautumisapuna johonkin palveluun eli toimia kaksisuuntaisesti. Jokaisen on luovutettava tietoa, jotta voi kuulua yhteisöön. Ongelmaksi muodostuu, ovatko pelisäännöt selvät yksilölle? Vastapuoli tietää säännöt, mutta ei välttämättä kerro tietoa yksilölle. Viranomaisten keräämä tieto on päätettävä demokraattisesti. Pitää luottaa, että viranomainen tekee niin kuin halutaan. Arkinen teknologia lisää turvallisuuden tunnetta ja osittain ratkaisee isoja ongelmia nyky-yhteiskunnassa. Sosiaaliset teknologiat, tiedon jakaminen ja etäläsnäolo verkon kautta lisäävät turvallisuuden tunnetta. Esimerkiksi kännykkä lisää yksin metsässä kulkevan vanhuksen turvallisuuden tunnetta. Taloudelliset rajoitteet pakottavat miettimään erilaisia ratkaisumalleja. Turvallisuuden tunnetta lisää myös tehokas vuorovaikutus kansalaisten ja ammattilaisten välillä, vuorovaikutukseen pitää panostaa ja sitä pitää jatkuvasti kehittää. Kenen tehtävä on se, ettei luoda vääränlaisia globaaleja teknologioita? Tekniikan käyttö muuttuu koko ajan, mutta periaatteet muuttuvat hitaammin. Periaatteet ovat meidän kulttuuriamme ja siitä otetaan lakiin vain osa. Uhkakuvien ennalta laatiminen menee usein pieleen. Jos tai kun älylaitteet ottavat vallan, niin mitä sitten?

17


4.2.3 Yhteenveto Yhteenvetokeskustelussa muodostettiin seuraava lista huomioita: • yksityisyyden suoja saa paljon huomiota • hallintapaneeli on mielenkiintoinen idea (Virossa jo osittain käytössä)! • kuinka paljon yritämme ennakoida riskejä ja asettaa rajoituksia? Ei seurata kehittymistä ja reagoida siihen. • muiden kuin tvt- teknologioiden huomiointi jäänyt vähille • EU:ssa arvioidaan jo nyt teknologiaa • case - esimerkki: Pitäisikö automatisoitujen autojen liikenteessä liikkuminen sallia? • omien tietojen uskottava hallinta on olennainen kysymys • lainsäädäntö on keskeinen teema (luottamusyhteiskunta) • lintukotoa ei voi rakentaa Palautekommentti: Dilemma: Yksilön turvallisuutta voidaan parantaa tekniikan avulla (paikkatieto, kodin turvallisuusvalvonta, etähallinnat (lämmitys, sauna, jääkaappi, valot, etc.), mutta samalla altistaa uudentyyppiselle turvallisuusuhkalle. Järjestelmän luotettavuuden pettäessä yksilön yksityisyyteen päästään entistä syvemmälle.

4.3

Yhteiskunnallinen turvallisuus

”#kotusem3 raja-aita on aina jossain. Tarvitaanko aina kysymystä: kuka vastaa? Vai miten jos lähdetään hakemaan miten hoidetaan yhdessä?” ”#kotusem3 Ketteryyttä syntyy kun luottaa että kaikki mitä ei ole erikseen sallittu ei ole kiellettyä” ”Kansalaisyhteiskunta ei näy turvallisuusmekanismeissa.#kotusem3”

4.3.1 Taustaa Tavoitetila (Pelle Peloton visio) perustuu syvään kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Nykytila on määritelty siilopohjaisesti, vastuuviranomaismallilla. Ongelmaksi nousee: kuka omistaa yhteiset ongelmat, menetelmät, kuvaustavat, rakenteet? Voidaanko yhteiseen pakottaa? Onko oma ydin jatkossakin yhteistä tärkeämpää? Tavoitetilassa kohteista tulee subjekteja. Trendi ulkoistaa turvallisuuden kansalaistaitoja viranomaisille siis käännetään ympäri. Jos kansalaiset hyväksyvät lisääntyvät resilienssivastuunsa, miten viranomaisten pitää muuttua? Jos jotkut kansalaiset ostavatkin toteutuksen yrityksiltä, miten yrityksiin pitää suhtautua? Miten ja kuka päättää, mistä viranomaiset jatkossa vastaavat?

18


Tavoitetilassa on jo ratkottu sellaistakin, jota ei nyt osata vielä määritellä tai harjoituttaa. Toisaalta Myrsky (yhteiskunnan kriisiherkkyyden ja uusavuttomuuden muutos) ja kyber (teknologian muutos) ovat viime aikoina jo olleet tällaisia. Miten viranomaisten ja rakenteiden tulisi muuttua, jotta seuraavaan hypeen vuonna 2019 vastataan muuttamatta kaikkea ja keksimättä yhä uusia toimijoita. Eli meillä on kolme haastetta; yhteinen toiminta, työnjako ja ketteryys!

4.3.2 Keskustelua Kuka omistaa yhteiset ongelmat, menetelmät, kuvaustavat, rakenteet? (esimerkiksi myrsky: riippuu siitä, mihin tuho osuu) Tällä hetkellä jokainen kansalainen on kuntalainen - todennäköisesti myös vuonna 2025. Kunnilla on myös varautumisvastuu. Mutta kuka ohjaa kunnan kokonaisuutta? – kunnanjohto. Entä miten sama tapahtuu alhaalta ylöspäin? On olemassa tahoja, jotka aktiivisesti yrittävät olla olematta minkäänlaisessa yhteydessä viranomaisiin. Ongelma on se, että viranomaiset tekevät yhteistyötä vain niiden kanssa, jotka haluavat sitä tehdä – entä ne jotka eivät halua? Rajapintakysymys on: miten saada toimiva yhteistyö käyttöön sektorimallissa? Kun puhutaan vastuusta, niin täytyy löytyä se taho, joka vastaa. Ratkaisuehdotuksia: Poistetaan ministeriöt ja perustetaan valtioneuvostokolleegio. Tämä keskittäisi energian asioiden hoitamiseen eikä vastuunkantajan löytämiseen. Vastuutaho/ongelmanomistaja vastuutetaan myös osallistamaan. Vastuunkantamiseen sisältyisi myös marginaali-ilmiöiden havainnointi (heikot signaalit). Tällaiset toimintatavat voisivat kuulua vastuunkantoprosessiin. Kuka omistaa yhteiset mahdollisuudet? Vastaus on kysymyksessä – kaikki omistavat sekä ongelmat että mahdollisuudet, mutta työnjako on kuitenkin oltava. Tämä on enemmänkin asenne - ei rakenneongelma. Toimijan täytyy olla legitiimi. Tarvitaanko muutenkaan aina kysymystä, kuka vastaa? Vai miten olisi, jos lähdettäisiin hakemaan miten hoidetaan yhdessä? Esimerkki yritysmaailmasta on projektiorganisaatio, joka ottaa vastuun projektista. Ratkaisuehdotus: Lähdetään kompetenssien ja metodien kautta – vastuu voidaan antaa kenelle tahansa. Dynaaminen allokaatio sille, jolla on paras kompetenssi hoitaa asia. Kyberhyökkäyksessä ei peräänkuuluteta legitiimiyttä koska siihen ei ole aikaa. Eri tahot yhdessä tekevät kaikkensa saadakseen hyökkäyksen loppumaan – piittaamatta siiloista tai rajoista. Tärkeintä on se, kuka pystyy asian hoitamaan. Lainmukaisia, legitiimejä toimijoita ei tässä ole. Nostetaan tekeminen keskiöön? Visiossa on premissi: oma-aloitteisuus on lisääntynyt ja byrokratia vähentynyt – tehdään legitiimiydestä tai omistajuudesta piittaamatta. Tekeminen on tärkeää. Kolmas sektori siivoaa usein muiden jätteet. Siilotahot odottavat, että joku aina siivoaa. Haasteet viranomaiselle: on vaikea ryhtyä siihen toimeen, joka ylittää ne itselle säädetyt tehtävät. Vaihtoehto on pitkä linja; tutkimuksella todistaa, koulutuksel-

19


la opettaa toimimaan toisin. Vasta sitten voi viranomaistoiminta muuttua. Kansalainen on muuttunut omatoimisesta objektiksi ja nyt taas aktiiviseksi. Heitä ja vapaaehtoissektoria pitää hyödyntää. Entä jos joku keksii ratkaisun muttei halua jakaa sitä muiden kanssa? Yksilötasolla tekeminen on ratkaisu, yhteisötasolla se on toiminta, viranomaiset eivät voi toimia muuten kuin lainsäädännön mukaisesti – eli täytyy muuttaa lainsäädäntöä. Valtiontason haasteena on, että olemme edelleen idän ja lännen välissä. Ajoittain tämä aiheuttaa turvattomuuden tunnetta. Vastuussa on ylin poliittinen johto. Siiloutuminen on myös positiivista – on monta näkemystä samaan asiaan. Jos ministeriöt yhdistetään niin nämä näkökulmat häviävät. Vahvat ministeriöt tasapainottavat toisiaan. Samalla on kollektiivinen valmius – ministeriöt tekevät yhteistyötä. Heterogeenisyys on tässä vahvuus. Yhteistyöstä Kuka kattaa yhteistyön kustannukset? On varmasti hyvää ja hyödyllistä yhteistyötä, mutta pitäisi kiinnittää huomiota myös siihen, mitkä yhteistyön muodot ovat hyödyttömiä. Esimerkiksi sisäiset ongelmat yrityksissä hoidetaan välittämättä siitä, mitä laissa lukee. Yksityissektorilla on omat turvallisuusrinkinsä. Lainsäädäntö on hidasta eikä sillä voida reagoida suuriin, nopeasti ilmestyviin mullistumiin. Yksimielisyys ei ole innovatiivista. Pirkanmaan turvallisuusklusteri perustettiin vapaamuotoiseksi toimijaksi, se ei ole ry. Jotkut toimijat uskaltavat sen piirissä tehdä asioita, joita eivät virkansa puolesta voisi. Työnjako (kansalaisista subjekteja, turvallisuuden taidot ulkoistetaan) Jos kansalaiset hyväksyvät lisääntyvät resilienssivastuunsa, miten viranomaisten pitää muuttua? Jos jotkut kansalaiset ostavatkin toteutuksen yrityksiltä, miten yrityksiin pitää suhtautua? Miten ja kuka päättää, mistä viranomaiset jatkossa vastaavat? Uhrien ja tuhojen jakautuminen väestössä on epätasaista. On tiettyjä väestöryhmiä, joihin kriisit pureutuvat pahemmin ja jotka kärsivät enemmän. Miksi tästä ei Suomessa puhuta? Koko keskustelu on viranomaislähtöinen eikä kansalaislähtöinen. Jos skenaario on se, että yhteiskunta on yhtenäisempi ja kansalaiset voivat osallistua päätöksentekoon, se voi toteutua. Paljon kansalaislähtöistä toimintaa on jo, mutta tämä täytyy ottaa huomioon. Vuoteen 2025 mennessä yhteiskunta tulee muuttumaan. Moni asia on sellainen, että sille ei ole puoluetta. Suomen poliittinen järjestelmä on suunniteltu yli 100 vuotta sitten – nyt kun kaikki ovat keskimäärin hyvinvoivia, ei ole puoluetta, joka ajaisi niiden asiaa, jotka eivät ole sitä. Tämä pitäisi tarpeena tunnistaa. Pitäisi löytää tapa määritellä tavoite yhteisesti, ainakin jossakin rajatussa asiassa. Esimerkkinä VTT, joka oli aiemmin siilomainen. Organisaatiota kehitettiin matriisiorganisaatioksi yhteishyvän korostamisella. Mitä jos yhteiskuntakin olisi matriisi? Jos kaikista ei ole subjekteiksi, niin mitä heistä sitten tulee? Vähäosaisia yksilöitä löytyy kaikista väestöistä. Suomessa on kertynyt varallisuutta, jota on käytetty heikompien tukemiseen. Jos toimitaan pelkästään yksilötasolla, niin tätä ei ole. Pitää olla jotkut säännöt. Ruotsissa kodinturvajoukot perustettiin sinne missä oli vapaaehtoisia, ei sinne, missä oli tarvetta. Pelastusviranomaisille kaatuu aika moni asia

20


sen jälkeen, kun onnettomuus on tapahtunut, jos ei muuten ole laissa säädetty. Kun halutaan tehdä jotain etukäteen, niin aletaan puhumaan siitä, mitä se maksaa. Resilienssivastuu ei välttämättä ole lisääntynyt, mutta haavoittuvuus on saattanut lisääntyä. Kun muutetaan alueelle, jolla ei ole yhteiskunnan palveluja, niin ei sinne tule niitä myöskään kriisitilanteessa. On jo olemassa erilaisia subjekteja; haavoittuvat subjektit; subjektit, jotka toimivat jo omilla ehdoillaan (useimmiten liikkeet ovat yhden asian liikkeitä.) Tutkimushankkeessa selvitettiin millä tavalla kunnat ovat suunnitelleet käyttävänsä vapaaehtoisia. Lopputulos: ei oikeastaan millään tavalla. Käytäntöjä ei juurikaan ole. Osa sosiaalialan tehtävistä on ulkoistettu kirkolle, vaikka se ei ole virallisesti viranomainen. Kirkko voisi olla subjektin ja objektin välissä. Ratkaisuna ei ole ongelmien kielto, kuten esimerkiksi sähkökatkoksissa 2011. Sähkökatkojen aiheuttamia ongelmia ei voida hoitaa kieltämällä sähkökatkot. Sen sijaan voitaisiin ottaa oppia siitä, miten tultiin toimeen. Kansalaisten ja viranomaisten toimintatasot on oltava hyvät, jotta he voivat luottaa toisiinsa. Toisten auttamisessa turvallisuus on perusedellytys – muuten ei uskalleta auttaa. Puoliviranomaisia tulee ulkoistamisen kautta yhä enemmän, esimerkiksi kirkko ja puolueet. Miten sitten vastuut jaetaan ja määritellään? Ketteryys (ennakoimattomiin tapahtumiin reagoiminen) Miten viranomaisten ja rakenteiden tulisi muuttua, jotta seuraavaan hypeen vuonna 2019 vastataan muuttamatta kaikkea ja keksimättä yhä toimijoita? Ketteryys oli pari vuotta sitten hype-sana. Tällä hetkellä ”resilienssi” on sitä. Mutta voidaanko nähdä ketteriä toimijoita? Monessa tilanteessa lopputulos ratkaisee –jos onnistuu niin kiitellään. Joka päivä otamme riskejä ja usein seuraukset hoitaa joku muu (esimerkiksi vakuutusyhtiöt). Tämä ymmärretään vieläkin aika huonosti. Harjoittelun tärkeyttä pitää korostaa, yhteistoimintaakin tulee harjoitella yhdessä. Se luo myös ketteryyttä. Pelastuslaitokset ovat esimerkiksi myrskytilanteissa toimineet joustavasti ja hoitaneet tehtäviä, jotka eivät varsinaisesti kuulu heille. Tietoturva-asioissa suurin uhka tulee sisältäpäin (esimerkiksi Snowden ja Assange). Yhtäältä he ovat agentteja, joiden kautta kansalaiset saavat tietoa digitaalijärjestelmien rakenteesta. Emme pääse mihinkään, jos yhteiskuntamme näkee nämä henkilöt uhkina. Toisaalta he ovat rikollisia ja pettureita ja aiheuttavat länsimaiden tuhon. Myrsky on ongelma, koska se ei ole kenenkään laatikoissa. Kyber-ongelmissa asia on vieläkin laajemmin levinnyt. Mitä tarkoittaa ketteryys siinä tilanteessa kun esimerkiksi syrjäytyminen aiheuttaa miljardin tappiot Suomessa? Mikä on ketteryys pitkissä trendeissä? Miten viranomaisrakenteiden tulisi muuttua jotta ne vastaisivat kansalaisten tiedontarpeisiin onnettomuustilanteessa? Ratkaisuehdotus: Kokeilukulttuurin lisääminen. Hullultakin kuulostavien tutkimushankkeiden rahoittaminen, koska niistä saattaa löytyä jotain.

21


4.3.3 Yhteenveto Yhteinen rakenne: Yhteinen rakenne näkynee valtioneuvostotasolla aikoinaan ministeriökollegiona ja kunnassa se jo näkyy kuntajohdon jakamattomana vastuuna kuntalaisistaan. Jos kuntaa uskallettaisiin käyttää peilinä, nykyisen sektorihallinnon suoranaiset ristiriitaisuudet ja ylisäätely pystyttäisiin myös turvassa purkamaan. Alimmalla subjektin tasolla erityinen haaste on ne, jotka eivät kykene / halua ryhtyä subjekteiksi tai jotka haluavat olla jopa osa kansalaisturvattomuutta, kuten Assange tai Manning, jotka ovat valtioiden roistoja mutta osan kansaa ja kansalaisyhteiskunnan sankareita. Työnjako: Sektorihallinto ei ole vain huono asia. Kun yhteiseen on erilaisia, vastakkaisiakin näkemyksiä myös hallinnossa, yhden turvallisuuden diktatuuri ei pääse vallalle. Siilot ovat tärkeä osa moniarvoisuutta, myös yhteiseen pyrittäessä. Tärkeintä ratkaisussa on pyrkiä rohkeasti ”tekemisen meininkiin” ja kokeilukulttuuriin myös turvallisuudessa. Yhteistä ei ole kielletty, eikä yhteiseen tarvitse odottaa käskyä. Välineenä voisi olla liikkeellelähtö kompetenssien kautta (ei lakimandaattien tai niiden puutteen / odottelun) sekä chatham house -tyyppinen ratkaisukeskeisyys, ei valtuuskeskeisyys. Ketteryys: Ongelmanomistajalla ja ratkaisuvastuullisella pitää aina olla myös osallistamisvastuu, muita ei saa edes valmisteluvaiheessa sulkea ulos. Oletuksena uudessa tulee olla ”on yhteistä” ja jos ei sitten ole, ratkaistaan erityisenä. Oletuksena ei saa olla, että asia on erityinen, kunnes omat resurssit tai mandaatti eivät riitäkään, ja vasta sitten asia työnnetään yhteiseksi. Yhteistyön ja osallistamisen kansalaistasolle pitäisi siis olla päämenetelmä, ei poikkeus. Ketteryys perustuu suureen määrään tietoa, harjoitteluun yhdessä ja uskallukseen tosipaikoissa. Yhdessä uskaltaminen vaatii luottamusta, jonka tulee näkyä niin (a) valtio - kunta, (b) viranomainen a - viranomainen b kuin (c) virkamies - kansalainen väleillä. Luottamuksen ennakko-oletus on OK, ei negatiivinen valvonta. Tärkeintä on, että virkamiesten mindset muuttuu. Hallinnolla on nyt epäluottamussuhde niin yksilöön kuin yrityksiin, eräänlainen alamaisnäkemys. Resilienssi edellyttää kumppanuussuhdetta ja luottamusta. Huonoin tapa on toimia kuten myrskyjen sähkökatkoissa, joissa itse ongelma kielletään lailla ja sanktioilla vaatimatta juurikaan resilienssiä. Ei siis sopeuduta vaan kielletään ongelma. Tämä jäykistää ja tekee turvallisuudesta ylikallista. ”Katsellaan ikkunasta ketterää oravaa kun norsu hiipii olohuoneeseen” kuvaa kriisien hidasta syntymistä. Ilmastonmuutos ja syrjäytyminen ovat hyviä esimerkkejä hiipivistä norsuista. Myös hitaat haasteet pitää osata hoitaa ketterästi ne vastuuttaen ja yhdessä toimien. Matriisiorganisaatio, josta yhteisessä on kyse, voi olla myös vahvuus sen ruudussa olijalle: tekijä on yhteensovittaja ja päättäjä, kun ohjausta tulee monesta suunnasta. Palautekommentti Turvallisuutta parantaa tiedon monipuolisuus ja saatavuus. Yksilöt voivat seurata eri näkökulmia ja tehdä omia johtopäätöksiä asioista, politiikasta, historiasta, kulttuurista... Tiedon ”valtiollista monopolia” ei ole, koska sitä ei voida tai ole tarve kontrolloida. Tilannekuva ei synny itsestään, vaan aina ”miehitettyjen” toimipaikkojen toimesta.

22


4.4

Suomalainen elinkeinorakenne turvallisen yhteiskunnan mahdollistajana

4.4.1 Taustaa Pello Peloton visiossa elinkeinorakenne on teknologia intensiivistä palvelu- ja immateriaalituotantoa. Peliteollisuus on kehittynyt ja laajentunut käsittämään kaikki elämän alueet, muun muassa terveyden ja elämäntavan, puhumattakaan opetuksesta. Vihreä tekniikka on itsestään selvyys, muun muassa koneet ja laitteet tehdään luonnonvarateollisuudelle. Turvallisuuskasvatuksessa opetellaan muun muassa neuvottelutaitoja. Näkökulmia ajatusten virittämiseksi koskien vain Suomea:

Olisiko osuustoiminnasta, työpaikkademokratiasta ja työntekijärahastoista turvallisen elinkeinorakenteen työkaluiksi? Tulee myös tarkastella, onko työ eettisesti palkitsevaa ja inhimillisesti merkityksellistä. Mikä merkitys patenteilla, copyrighteille ja lisenssimaksuilla on turvallisen elinkeinorakenteen näkökulmasta? Vahvistaako ja täydentääkö lähituotanto elinkeinorakennetta? Palveluvienti, joka on vahvassa kasvussa, on jossain määrin sidoksissa tavaravientiin. Suomessa tuontienergiaan käytetään 8 miljardia euroa vuodessa. Maakaasu ja kivihiili ovat korvattavissa bioenergialla. Biokaasu voitaisiin jakaa maakaasuverkon kautta tai sen ulkopuolelta eri puolilla Suomea olevista kaasutuslaitoksista ja huoltoasemilta. Kotimaiset energiaratkaisut vähentäisivät tuontia. Tärkeää on myös energiatehokkuuden nostaminen asumisessa muun muassa lämmityksessä. Kulutuksemme kasvihuonekaasupäästöistä kasvava osa tulee viennin kautta. Sähkönjakelun infrastruktuurit on pidettävä kunnossa turvallisen elinkeinorakenteen varmistamiseksikin. On huomattava, että paikallinen (energian) tuotanto vähentää isojen häiriöiden vaaraa. Sisäinen turvallisuus ihmisten kesken on keskeisiä asioita, myös elinkeinorakenteella on suuri merkitys ihmisten turvallisuustunteessa. Matkailu on merkittävä rahan tuoja myös tulevaisuuden visioissa.

4.4.2 Keskustelua Mitkä toimialat olisivat parhaita turvallisen yhteiskunnan mahdollistajia? Keskeiset toimialat väestön turvallisuuden kannalta ovat maatalous, jakelu ja kauppa, elintarviketeollisuus, energiahuolto, vesi- ja jätehuolto, metsien hyödyntäminen / metsätalouden kehittäminen, sosiaali- ja terveyshuolto ja lääketeollisuus. Keskeiset infrastruktuurit ovat televiestintä, finanssijärjestelmä, rahoitus- ja vakuutuspalvelut. Turvallisen yhteiskunnan hallinnosta tärkeimmät ovat pelastus- ja poliisitoimi sekä rajojen vartiointi. Energiantuotanto ei ole pelkästään biopohjaista, vaan katsotaan laajemmin uudenlaisia vaihtoehtoja, kuten vesienergiaa, aurinkoenergiaa, maalämpöä ja ilmalämpöpumppuja. Lähienergia ja omavarainen energia vapauttaa vallankäytön ikeestä, muun muassa huoltovarmuus ja palvelut toimivat paremmin.

23


Pk- yritysten sektorilla on tärkeää tukea ja vahvistaa niitä toimialoja, joissa on terveelle kasvulle mahdollisuus. Epätervettä on pk-yritysten kehittäminen myytäväksi. Kotimarkkinat, esimerkiksi puhtaan veden brändi, on merkittävä alue. Logistiikassa ja verkkokaupassa on riskejä. Tarvitaan valvontaa, jotta välitetään turvallisia tuotteita ja osto on turvallista. Valvonnan avulla pois suljetaan järjestäytynyt rikollisuus muun muassa pitämällä logistiikkaketjut puhtaana rikollisuudesta. Taloudellisen rakenteen polarisoituminen luo epätasa-arvoa. Tuloerot ovat kasvaneet pohjolan hyvinvointivaltioissa. Tuloerojen kasvaminen synnyttää riskejä samoin kuin liian pieni pk- sektori. Ilmaisen peruskoulutuksen avulla, sen ollessa julkista perusinfrastruktuuria, pidetään kaikki mukana. Koulutusjärjestelmän pysyminen mukana yhteiskunnan kehityksessä on ydinkysymyksiä. Ennakoinnin vaikeudesta johtuen tulee lisätä koulutuksen joustoja. Ohjelmoinnin opiskelun merkitys on hyvä todeta. Ihmisen mielipiteeseen vaikuttavat mediassa esitetyt asiat. Mediassa on tapahtunut ja tapahtumassa rakennemuutos, tarvitaan sekä lisää koulutusta itse mediassa toimiville että mediakasvatusta. Median tulevaisuus on kuitenkin hankala määritellä. Haja-asutus edellyttää hajautettujen järjestelmien kehittämistä mahdollistaen kestävän elämäntavan edellyttäen, että asuinpaikka ja liikennejärjestelyt ovat toimivia. Itse asiassa omavaraisen kylämäisen asumisen järjestäminen voisi olla vientituote. Usein viedään tietoa ja taitoa, mutta ei hyödynnetä itse.   Pitää muistaa, että elämme globaalissa markkinataloudessa. Rajoja ei enää saada kiinni, kansainvälinen verkostoituminen on jo. Kuitenkin esimerkiksi yhtiöiden toimintaa pitää yrittää saada läpinäkyviksi ja vastuullisiksi. Omavaraisuus ei ole este globaalille taloudelle. Omavaraisuutta on myös energiaomavaraisuus ja esimerkiksi ohjelmointityöomavaraisuus. Näissä ei olla omavaraisia nyt. Tietoturvaosaamisen korkealle tasolle saaminen on elinkeinotoiminnan ja yhteiskunnan turvallisuuden kannalta tärkeää. Jos ihmisten ja tavaroiden liikkuminen estyy, se estää monia muitakin asioita liikkumasta. Suomessa matkailun kilpailuvalttina on turvallisuus. Onko Suomessa hyvä elinkeinorakenne, onko kohtaa, mistä pitäisi olla huolissaan?

Kun Suomea vertaa ”banaanivaltioihin”, niin vienti ja tuonti toimii ja rahatalous on perusterve, elinkeinorakenne on monipuolinen. Sääntelyä on, mutta tuotanto on monipuolista. Voidaan kysyä, missä menee talouden tukemisen raja? Julkinen valta rajoittajana / sääntelijänä vaikuttaa kustannuksiin, rajoittaminen on seurausta myös kansainvälisistä lähteistä (EU, YK ympäristödirektiivit). Suomen ja suomalaisten pitää vaikuttaa siihen, kuinka tiukkaa sääntelyä halutaan. Suomessa elinkeinorakenteen keskittyminen on negatiivinen ja polarisoiva. Pk-yritykset ovat tärkeitä ja niiden aseman parantaminen tulee olla vähintään työn alla. Keskisuurista yrityksistä tulee etsiä tulevaisuuden kasvajia. Nykyään teollisuuden tuotantorakenne on tuotantovälinekeskeistä. Tärkeä asia on innovatiivisten palvelujen kehittäminen. Innovaatioyksiköiden keskittäminen ja toiminnan päällekkäisyyden purkaminen toisi tehokkuutta innovaatioihin. Täällä on turvallista harjoittaa yritystoimintaa. Yhteiskunnallista vakautta tulee markkinoida kokonaisuutena

24


houkuttelemaan ulkomaisia investointeja. Esimerkiksi Lapinmatkailu pystyy tarjoamaan turvallisuutta. Pohjoisesta sijainnista johtuen meillä on kylmien olosuhteiden osaamista, muun muassa tutkimuksen ja matkailun alueilta. Arktinen ulottuvuus mahdollistaa muun muassa öljyntorjuntaa jääolosuhteissa. Yksityistäminen on poliittinen kysymys. Poliittinen valinta esimerkiksi terveydenhuollossa on se, että tehdään nyt julkisin varoin, mutta yksityinenkin olisi mahdollista. Olisiko hyvä jos yksityistettäisiin? Mikään ääripää ei tässäkään ole hyvä. Mikäli yksityistetään, on tärkeää tehdä se niin, että hinnan lisäksi muutkin tekijät otetaan huomioon. Onko lopulta uhkana koko Suomen myyminen? Ihmisten liikkuvuuden lisääntyessä ja väestömäärän kasvaessa myös maahanmuutto tulee lisääntymään. Maahanmuuttajien työllisyys on ongelma, joka tulee ratkaista. Mitkä toimialat vähentäisivät riippuvuutta tuontienergiasta ja miten?

Hajautettu vai keskitetty: Sähköinfrastruktuurin kohentaminen on välttämätöntä, jotta uusiutuva energia olisi mahdollista. Tähän tarvitaan poliittinen päätös. Tuuli- ja aurinkoenergian tuotanto on epävakaa, ja sääolosuhteista riippuen sitä tuotetaan joskus liikaa, joskus liian vähän. Olemme riippuvaisia tuontipolttoaineesta, mutta metsästä, soista, ja maataloudesta saatavilla biopolttoaineilla riippuvuutta voidaan vähentää. Teollisuuden sivutuotteita tulee hyödyntää tarkemmin. Vähintään puolet tuontiöljystä voitaisiin korvata kotimaisella tuotteella. Kotimaisia tuotepolkuja on, mutta niiden toteuttaminen vaatii ponnisteluja. Mitä pitäisi tehdä, jotta päästäisiin käytännön toimiin?

Maalämpö on yksi ratkaisu. Kerrostalossakin se onnistui perusteellisella perustelulla ja tiedottamisella. Tiedottaminen ruohonjuuritasolle selkeästi on välttämätöntä. Ajattelutapana on se, että puoli pitää valita; joko ydinvoima tai uusiutuva / pientuotanto, ei saa ”maalata itseään nurkkaan”. Teknologinen kehitys on merkittävä muutoksen tuoja.  Ukrainan riippuvuus Venäjän kaasusta opettaa energian tuonnin ja viennin kokonaisarkkitehtuuria: energiaa saadaan monesta lähteestä. Energiatehokkuus on huomioitava kaikessa toiminnassa. Innovaatioita, osaamista ja tietotaitoa on. Näin saadaan aikaiseksi energian tarpeen vähentyminen. Voimaloiden tulisi olla sellaisia, että ne voisivat käyttää useaa eri polttoainetta. Usein on jo näin. Miten saadaan kuntien ja valtion lämpölaitoksille käyttöön bioöljy? Tarvitaan kilpailevia tuottajia, jotta hinnat laskisivat järkevälle tasolle. Biomassan käytön askarruttavat asiat ovat terveytemme vaarantuminen ja biohiukkaset. Ongelmaskenaario kaupungissa on se, että luovutaan kaukolämmöstä. Vaikka on hajautettuja ratkaisuja, niitä pitäisi pystyä tarkastelemaan järjestelmän tasolla.

25


4.4.3 Yhteenveto Suomen nykyinen elinkeinorakenne ei ole este turvallisen yhteiskunnan säilymiselle

Tuontienenergian, josta maksetaan noin 8 miljardia vuodessa, korvaaminen kotimaisella uusiutuvilla energioilla olisi hyvä asia, koska se parantaisi omavaraisuutta. Pientuotannon edellytyksiä, niin sähkössä kuin muissakin tuotantomuodoissa, pitäisi parantaa. Sähköverkkoa pitää muuttaa älykkääksi pientuottajien syötön mahdollistavaksi. Suomalaiset ovat kokeilijoita ja aikaisia omaksujia niin aurinkosähkössä kuin muussakin pientuotannossa. Pientuottajien sähkön myynti ”naapurille” sähköverkon kautta olisi kokeilemisen arvoinen. Puukaasutus ja pyrolyysiöljyt ovat tärkeitä avauksia.

Ilmalämpöpumppujen ja maalämmön yleistyminen osoittavat, että hyvällä tiedotuksella ja hyötyjen kertomisella voidaan saada paljon aikaiseksi ilman suurta taloudellista tukea. Systeemiset kokonaisuudet on aina huomioitava, ettei esimerkiksi maalämmön käyttö vaaranna pohjavesiä. Lämmön ja sähkön yhteistuotanto kaukolämpölaitoksissa on ylivoimaisen energiatehokasta. Niitä ei saa vaarantaa yksittäisillä osaoptimoinneilla. Hajautettuja järjestelmiin perustuvia uusia ratkaisuja pitää aina tarkastella kokonaissysteemisellä tasolla. Verkko-ostamisen turvallisuutta pitäisi parantaa. Logistiikka pitää tarkastella kokonaisuutena.

Kannattaa tutustua ja hyödyntää myös ympäristöministeriön kevätneuvokin aineistoja. Varsinkin Professorien energiapoliittista kannanottoa, jonka kantava idea on 8 miljardia maksava tuontienergia. http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Kestava_kehitys/Kevatneuvokki_2014_aineisto Palautekommentti: Riippuvuus kyber-maailmasta kasvaa myös taloudellisen turvallisuuden kannalta. Sen myötä maailma globalisoituu ennestään. Kynnys suurien sotien syttymiselle nousee kyber-riippuvuuksien vuoksi. ”Kyber-taloudella” voidaan vähentää keskinäistä kitkaa vrt Saksa-Ranska hiili-teräs-unioni.

4.5

Verstaiden ristiintaulukointi

Verstaiden työskentely oli aktiivista ja tuottoisaa, kuten edellisistä alaluvuista voi päätellä. Toisaalta annetun skenaarion ”toivottavan tulevaisuuden” tekeminen osoittautui jälleen kerran vaikeammaksi kuin dystopioiden ja uhkien maalailu. Kaikissa verstaissa näistäkin keskusteltiin, keskustelu jatkui palautekyselyssä, käytäväkeskusteluissa ja sosiaalisessa mediassa. Verstaiden vetäjille annettiin tehtäväksi pohtia myös ”reunaosumia tai osumia naapurin tontille”, eli mitä asioita keskustelussa olisi ollut hyvä käsitellä jossain toisessa vers-

26


taassa. Näiden ristiintaulukointi osoittautui haasteelliseksi, koska kaikilla verstailla oli enemmän tai vähemmän liittymäpintaa toisiinsa. Seuraavassa taulukossa on esitetty kuitenkin ongelmanomistajien loppupuheenvuoroista ja em. aineistoon pohjaten yhdistelmä ”voiton avaimista” turvallisessa Suomessa vuonna 2025.

Kuva 3. Kokonaisturvallisuuden tulevaisuuden tekijät

Sivistynyt kansa osaa toimia uudenlaisissa teknologiavoittoisissa tilanteissa ja toimintaympäristöissä, ymmärtäen järjestelmien luotettavuuden merkityksen ja niitä tukevan yhteiskuntavastuun. Tulevaisuuden turvallisuustoimintaympäristön täytyy perustua luottamukseen, joustavuuteen ja ketteryyteen, joilla elinkeinorakenteen toimintakyvyn takaavia innovaatioita voidaan hyödyntää realistisesti ja oikein mitoitettuna.

27


5.

Seminaarin yhteenveto - Kohti tulevaisuutta

”Puheenjohtaja Arto Räty #kotusem summaa #luottamus #sivistys #yhteisöllisyys #vastuu #osallistuminen #ketteryys #tieto #verkostoituminen” Seminaarin päätössanat lausui Turvallisuuskomitean puheenjohtaja, kansliapäällikkö Arto Räty. Räty kiitti puheenvuorossaan seminaarin osallistujia aktiivisuudesta ja hyvän keskustelun luomisesta. Skenaarioiden ja kuunnelmien käyttö tulevaisuusverstaiden menetelmällisenä lähtökohtana sai myös kiitosta. Tulevaisuuden tutkimusta ei tarvitse lähestyä pelkästään uhkien kautta, voimme myös miettiä mitä olisi toivottu tulevaisuus ja millä keinoin voimme sen saavuttaa. Räty muistutti puheenvuorossaan, ettei turvallisuus ole vain tiettyjen tunnetuimpien turvallisuustoimijoiden asia, vaan se koskee laajemmin koko yhteiskuntaa ja kansalaista. Turvallista tulevaisuutta tekemään tarvitaan jatkossa uusia, kriittisiäkin mielipiteitä. Tähän haasteeseen toivotaan vastattavan viidennessä kansallisen turvallisuustutkimuksen seminaarissa. Epilogi Toivotun tulevaisuuden vierestä Tulevaisuuden tutkimus on tulevaisuuksien tutkimusta, tulevaisuuksia on monia. Seminaarissa tehtiin toivottua tulevaisuutta, palautteissa keskustelu jatkui. Tässä yksi vaihtoehtoinen tulevaisuus: Vuonna 2025 voi maailma olla seuraavan näköinen: 1.

Riippuvuus kyber-maailmasta kasvaa myös taloudellisen turvallisuuden kannalta. Sen myötä maailma globalisoituu ennestään. Kynnys suurien sotien syttymiselle nousee kyber-riippuvuuksien vuoksi. ”Kyber-taloudella” voidaan vähentää keskinäistä kitkaa vrt Saksa-Ranska hiili-teräs-unioni. 2. Suomi ja maailma tarvitsee tietoyhteiskunta (tai ”kyber-yhteiskunta”) juristeja enemmän - olisi syytä ottaa huomioon jo nykyisessä koulutusohjelmassa. 3. ”Kansalaisen hallintapaneeli” ideana ”kaikki munat yhteen koriin”, mutta selkeyttäisi todennäköisesti yksilön ”netti-identiteettiä”. Jos annetaan syntymän yhteydessä, haasteena kuitenkin yksilön oma päätäntäkyky. Käytännössä vanhemmat joutuvat hoitamaan ja siihen oltava säädökset. Vanhuksilla holhooja. 4. Yksilön tietojen hallintaan on jo tehty EU-tason päätöksiä. EU-tuomioistuin velvoitti 13.5 päätöksessään Googlea estämään vanhentuneen tiedon selaamisen. Pohdin, miksi vanhentunutta tietoa ei velvoitettu poistettavaksi myös itse tallennuskohteesta. Toisaalta tämä ongelma ei poistu kuin EU-maista. Muissa maissa on eri laki. Tuleeko kansainvälinen lainsäätöjärjestelmä myös yhdistymään ”kyber-globalisaation” myötä?

28


5.

Kyber-avaruus ei tule koskaan olemaan turvallinen. Taistelu tietoturvan ja rikollisuuden välillä jatkuu ase-vasta-ase periaatteella. Tästä yksi esimerkki oli OpenSSL -koodivirhe, muun muassa inhimillinen tekijä estää täydellisyyden. 6. Dilemma: Yksilön turvallisuutta voidaan parantaa tekniikan avulla (paikkatieto, kodin turvallisuusvalvonta, etähallinnat (lämmitys, sauna, jääkaappi, valot, etc.), mutta samalla altistaa uudentyyppiselle turvallisuusuhkalle. Järjestelmän luotettavuuden pettäessä yksilön yksityisyyteen päästään entistä syvemmälle. 7. Ennuste: Etätyömahdollisuudet paranevat ja työkulttuuri muuttuu. Ihmiset tekevät työtä siellä missä viihtyvät. Kodit muuttuvat työhuoneiksi ja työpaikkojen kiinteistöt vähenevät. Työyhteisön sosiaaliset tarpeet tyydytetään yhteisillä työpajoilla, seminaareilla, urheilutapahtumilla. Tämä parantaa turvallisuutta ja säästää luontoa. Työntekijöiden ei tarvitse matkustaa päivittäin ruuhkissa ja kuluttaa fossiilista polttoainetta. Joukkoliikenteen määrää ei myöskään tarvitse kasvattaa. Ajankäyttö tehostuu. Nykyisin päivittäin tyhjillään olevat kodit on turvassa varkauksilta. Koska työ tehdään kotoa, kahta huonetta ei tarvitse pitää lämpimänä osan aikaa tyhjillään (makuuhuone vs työpaikan toimisto). 8. On todennäköistä, että uhka kyber-terrorismiin ja -kiristyksiin lisääntyy. Internet-verkon turvallisuutta voidaan horjuttaa entistä helpommin ja kohdistetuin hyökkäyksin. Eräät kriittiset järjestelmät saatetaan pitää edelleen tai eriyttää muusta verkkomaailmasta. Ydinvoimalasta on mahdollista tehdä ydinpommi kyber-järjestelmillä (vrt Stuxnet)? Talousrikokset saattavat kasvaa ja erityisesti entistä suuremmat summat liikkuvat niissä. 9. Kolmansien maiden osaaminen kasvaa ja käyttäjiä tulee lisää. Vaikka se parantaa myönteistä riippuvuutta ja taloudellista kasvua, niin se lisää turvallisuushaasteita mm erilaisen turvallisuuskulttuurin sekä säädösten vuoksi. 10. Turvallisuutta parantaa tiedon monipuolisuus ja saatavuus. Yksilöt voivat seurata eri näkökulmia ja tehdä omia johtopäätöksiä asioista, politiikasta, historiasta, kulttuurista... Tiedon ”valtiollista monopolia” ei ole, koska sitä ei voida tai ole tarve kontrolloida.

29


Kuvia seminaarista

Professori Sirkka Heinonen kertoo tulevaisuudentutkimuksesta.

Turvallisuustutkimuksen toimeenpano-ohjelma julkaistiin seminaarissa. Kuvassa Lähetystöneuvos Antti Kaski.

Seminaariyleisö kuuntelee tarkkaavaisesti Tulevaisuuden tutkimuksen seuran puheenjohtajan professori Sirkka Heinosen puheenvuoroa.

30


Turvallisuuskasvatus ja turvallisuustietoisuus verstaassa pohdittiin muun muassa mediakasvatuksen tärkeyttä.

ViheräVerstaan Marja-Liisa Viherä ja Turvallisuuskomitean sihteeristön Vesa Valtonen kertovat yleisölle skenaarioiden ja kuunnelmien synnystä.

31


Yhteiskunnallinen turvallisuus- verstaan vetäjät Mika Hyytiäinen ja Christian Fjäder haastavat osallistujat pohtimaan yhteiskunnan ketteryyttä.

32


Turvallisuuskomitean puheenjohtaja, kansliapäällikkö Arto Räty kiittää seminaarin tulevaisuusverstaiden ongelmanomistajia, puheenjohtajia ja sihteereitä.

33


Liite1 Seminaarin ohjelma 9.00 9.30 10.00 10.20

11.00 11.20

12.00 13.00

14.30 15.00 16.30

34

ILMOITTAUTUMISPISTE AVAUTUU AAMUKAHVI TILAISUUDEN AVAAMINEN Turvallisuuskomitean puheenjohtaja Arto Räty AVAUSPUHEENVUOROT Dekaani Gary Marquis, Aalto-yliopisto Sotilasprofessori Mika Hyytiäinen, Maanpuolustuskorkeakoulu Professori Sirkka Heinonen, Tulevaisuudentutkimuksen seuran puheenjohtaja TURVALLISUUSTUTKIMUKSEN TOIMEENPANO-OHJELMA Lähetystöneuvos, VTT Antti Kaski TURVALLISUUDEN TULEVAISUUS Skenaariot ja menetelmät iltapäivän pajoihin FT Marja-Liisa Viherä, Tulevaisuudentutkimuksen seura ST Vesa Valtonen, Turvallisuuskomitean sihteeristö LOUNASTAUKO (omakustanteinen) TULEVAISUUSVERSTAAT (Seminaarihuoneet) ”Viranomaiset, elinkeinoelämä, järjestöt ja kansalainen” Verstas 1 Turvallisuuskasvatus ja turvallisuustietoisuus (Sali AS 1) Ongelmanomistaja Prof. Tapio Varis , Pj FT Leena Viukari, sihteeri insinööriopiskelija Laura Viherä, ViheräVerstas Oy Verstas 2 Teknologia turvallisuuden takaajana (Sali AS 2) Ongelmanomistaja Dos. Osmo Kuusi, Pj toimittaja Liisa Kirves, sihteeri tietotekniikan tradenomi Olli Teräs, ViheräVerstas Oy Verstas 3 Yhteiskunnallinen turvallisuus (Sali TU 2) Ongelmanomistaja Prof. Mika Hyytiäinen, Pj Ph.D. Christian Fjäder, sihteeri FM Hazel Salminen, ViheräVerstas Oy Verstas 4 Suomalainen elinkeinorakenne turvallisen yhteiskunnan mahdollistajana (Sali TU 1) Ongelmanomistaja Dos. Juha Nurmela, Pj johtava analyytikko Hannu Hernesniemi, sihteeri monimediajournalisti Juho Matilainen, ViheräVerstas Oy ILTAPÄIVÄKAHVI TEEMATYÖRYHMIEN TULOKSET SEMINAARIN PÄÄTÖSSANAT Turvallisuuskomitean puheenjohtaja Arto Räty COCKTAIL-TILAISUUS Vapaamuotoinen verkostoitumistilaisuus, posterit ja esittelyt


Liite 2 Ongelmanomistajien ja puheenjohtajien CV:t Christian Fjäder Christian Fjäder toimii Huoltovarmuuskeskuksessa kriittisen infrastruktuurin varautumisen parissa. Hän on aikaisemmin työskennellyt mm. Nokialla ja Nokia Siemens Networksillä yritysturvallisuuden, riskienhallinnan ja Business Continuity Managementin parissa, vastaten alueellisista (Asia Pacific) ja globaaleista toiminnoista. Koulutustaustaltaan Christian on kansainvälisten suhteiden tutkija (PhD, University of Sydney, MA ja BIntSt, Flinders University ja MBA (Bond University) ja hänen tutkimuksensa on kohdistunut lähinnä alueelliseen integraatioon ja alueelliseen turvallisuuteen Aasian ja Tyynenmeren alueella. Hannu Hernesniemi Valmistui valtiotieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta pääaineena kansantaloustiede. Hän on työskennellyt tutkijana Etlassa, tutkimuspäällikkönä Suomen Optiomeklareissa ja tutkimusjohtajana Etlan projektitutkimusyksikössä Etlatieto Oy:ssä. Huoltovarmuuskeskuksen johtavaksi analyytikoksi Hernesniemi siirtyi vuonna 2012. Hänen tutkimusaiheinaan on ollut yritysten, toimialojen ja klustereiden kilpailukyky Suomessa, Baltian maissa ja Venäjällä. Pitkän tutkijauran tuotteina on syntynyt lähes 30 kirjaa, joissa Hernesniemi on ollut kirjoittajana yksin tai yhdessä muiden kanssa. Huoltovarmuuskeskuksessa Hänen työhönsä kuuluu toimintaympäristön ennakointi ja ajankohtaistiedon analysointi. Erityiskiinnostuksen kohteena ovat olleet bioöljyt, nesteytetyn maakaasun markkinoiden syntyminen sekä arktisten alueiden talouden ja logistiikan kehitys. Ajankohtaistiedon analysoinnista esimerkkinä on Ukrainan kriisi. Hernesniemi osallistui valtioneuvoston tulevaisuusselonteon laatimiseen sekä Sitran Uusi turvallisuus -foorumiin, jonka tulokset ilmestyvät kohdakkoin. Hernesniemi on Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan MATINEn jäsen. Mika Hyytiäinen Suomalaisen sotataidon sotilasprofessori, eversti, Maanpuolustuskorkeakoulu. Kadettiupseeri, aselaji pioneeri, valmistumisvuosi 1988. Yleisesikuntaupseerin tutkinto 1997, Tekniikan tohtori 2003. Edelliset tehtävät Puolustusvoimien johtamisjärjestelmän pääarkkitehti 2003-2007 ja Puolustusvoimien teknillisen tutkimuslaitoksen johtaja 2008 - 2012. Viranomaisyhteistyö alkoi vuonna 2000 pääkaupunkiseudun väestönsuojelun palvelutasopäätöstyöstä. MATINE jaostoissa ja neuvottelukunnassa vuodesta 2003, Sotatieteellisen seuran hallituksessa vuodesta 2004. Pirkanmaan turvallisuusklusterin perustajia ja ohjausryhmässä vuodesta 2012. SITRA Uusi turvallisuus foorumilainen 2014. Liisa Kirves Toimittaja, yhteiskuntatieteiden maisteri. Työura: toimittajana Yleisradiossa, päivälehdissä ja aikakauslehdissä, tiedottajana ja tiedotuspäällikkönä Posti-Telessä ja Telen Matkapuhelinpalveluissa, vapaana toimittajana ja viestintäalan yrittäjänä, projektipäällikkönä Tietotaitotalkoot –hankkeessa, Tietoyhteiskuntafoorumin Demokratia, arki ja oppiminen –työryhmän sihteeri. Tietoyhteiskuntaan liittyviä useita hankkeita ja projekteja, kirjoittajana useissa tietoyhteiskuntaan ja tietoyhteiskunnan taitoihin liittyvissä kirjoissa, oppaissa ja julkaisuissa. Liikenne- ja viestintäministeriön Tietoyhteiskuntateko 2010 –tunnustus yhdessä Marja-Liisa Viherän kanssa.

35


Osmo Kuusi FT , Aalto yliopiston tulevaisuudentutkimuksen ja innovaatiotutkimuksen dosentti Osmo Kuusi (s.1948) on pitkän työuransa aikana toiminut monenlaisissa tulevaisuuden ennakointiin liittyvissä tehtävissä mm. Valtioneuvoston kansliassa, Suomen Akatemiassa, Sisäministeriössä, Taloudellisessa suunnittelukeskuksessa, Sitrassa ja Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa (VATT). Kuusi on ohjannut tai arvioinut monia tulevaisuuksientutkimukseen liittyviä väitöskirjoja. Vuosina 1999-2011 Kuusi toimi Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan pysyvänä tulevaisuudentutkimuksen ja teknologian yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnin asiantuntijana ja raporttien kirjoittajana. Syksystä 2012 alkaen Kuusi toimii toisaalta tutkijana Turun Yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa ja toisaalta perustamansa What Futures Oy:n toimitusjohtajana. Kuusi oli vuonna 2013 julkaistun laajan kokoomateoksen Miten tutkimme tulevaisuuksia päätoimittaja ja mm. Delfoi-menetelmää käsittelevän laajan artikkelin kirjoittaja. Viimeisin Kuusen kirjoista on syksyllä 2013 Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisema raportti Suomen 100 uutta mahdollisuutta – tulevaisuuden radikaalit teknologiset ratkaisut. Kuusi teki kirjan yhdessä Risto Linturin ja Toni Ahlqvistin kanssa. Juha Nurmela Sosiologian dosentti, jonka väitöskirja (1996) käsitteli kotitalouksien energiankulutusta vuonna 2015. Lisäksi hän on tutkinut tieto- ja viestintätekniikan käyttöä Suomessa vuosina 1996 -2004, sen jälkeen on vastannut Tilastokeskuksen kotitalouksien kulutuksen tilastoinnista. Hän ollut pitkään mukana Tulevaisuuden tutkimuksen seuran toiminnassa ja on Hyvinvointivaltion vaalijoiden puheenjohtajana. Tapio Varis Ammattikasvatuksen emeritusprofessori Tampereen yliopistosta, tiedotusopin dosentti Helsingin ja Tampereen yliopistoissa. Globaalin e-oppimisen Unesco-professori vuoteen 2017, Unescon Moskovassa sijaitsevan opetusteknologiakeskuksen johtokunnan jäsen vuoteen 2017, Washingtonissa sijaitsevan Millennium Instituutin johtokunnan jäsen vuoteen 2016, New Yorkissa sijaitsevan Center for Media and Peace Initiative johtokunnan jäsen, Euroopan komission ja Unescon media- ja informaatiolukutaidon asiantuntija, vieraileva professori useissa maissa mediakasvatuksen, rauhan- ja konfliktintutkimuksen, sekä ammattikasvatuksen aloilla. Kielitaidot: suomi, ruotsi, englanti, saksa, espanja. Sotilasarvo: res. yliluutnantti Leena Viukari, FT Väitellyt kognitiotieteen alueella aiheesta: Tieto- ja viestintätekniikkavälitteisen palvelun kehittäminen kolmen diskurssissa, Jyväskylän yliopisto 2010. Hänellä on vankka kokemus uusien toimintamallien sekä vuorovaikutuksen kehittämisestä työyhteisöissä, koulutuksesta painopisteenä kulttuurien kohtaaminen, kansainvälisestä liiketoiminnasta ja yrittäjyydestä. Viukari on toiminut mm. TeliaSonera Finland Oyj:ssä kehityspäällikkönä Tietoyhteiskunta- ja Renewal- yksiköissä, Hämeenlinnan seutukunnan EU-toimiston johtajana ja koulutusalan yrittäjänä Brysselissä. Nykyisin hän toimii konsulttina ja kouluttajana Top Trainers Finland Oy:ssä.

36


37


Tk seminaariraportti 080514  

Kokonaisturvallisuus ja tulevaisuusseminaarin raportti

Tk seminaariraportti 080514  

Kokonaisturvallisuus ja tulevaisuusseminaarin raportti

Advertisement